Browsing by study line "Metsien ekologia ja käyttö"
Now showing items 41-60 of 132
-
(2022)Tiivistelmä/Referat – Abstract Kausikosteikot ovat huonosti tunnettu kosteikkoekosysteemi, joita on kadonnut Suomesta paljon metsäojitusten myötä. Nyt kausikosteikkoja uhkaa ilmastonmuutos, etenkin lumisateiden väheneminen ja alkukesän korkeat lämpötilat. Kausikosteikot saavat kaiken vetensä lumien sulamisvetenä tai sateena. Niillä ei ole pysyvää vedenlähdettä, joten niiden hydroperiodin pituus vaihtelee. Kausikosteikon vuotuinen elinkierto koostuu täyttymisestä, vetisestä jaksosta, vähittäisestä kuivumisesta ja lopulta äärimmäisestä kuivuudesta. On tärkeää tietää, miten eri lajit hyödyntävät kausikosteikkoja, jotta suojelutoimet voidaan kohdentaa oikein.Tässä tutkimuksessa vertaillaan keskenään kausikosteikkojen ja pienten boreaalisten järvien lintu- ja lepakkopopulaatioita. Majavakosteikoiden on havaittu olevan etenkin pohjanlepakoille järviä mieluisampia elinympäristöjä ja saman oletetaan pätevän myös kausikosteikoihin. Linnuille kausikosteikot tarjoavat suojaisan pesintä- ja poikasympäristön. Sorsalinnuista etenkin telkkä (Bucephala clangula) ja tavi (Anas crecca) poikueet voivat hyötyä kausikosteikkojen kalattomuudesta, koska se tarkoittaa vähemmän kilpailua ravinnosta sekä vähemmän petoja. Tarjolla olevan hyönteisravinnon määrän ja laadun arvioimiseksi kerättiin hyönteisaineistoa. Aineistoa kerättiin Evolla kesä-heinäkuussa 2020. Mukana tutkimuksessa oli 10 kausikosteikkoa sekä 10 järveä. Aineistonkeruumenetelminä olivat passiiviset lepakkodetektorit, lintujen havainnointi maastossa sekä kahdenlaiset hyönteispyydykset: ikkunapyydys ja kuoriutuvaispyydys. Kuoriutuvaispyydykset olivat käytössä niillä kausikosteikoilla, joilla oli seurannan alkaessa vettä ja ikkunapyydykset muilla. Itse keräämäni aineiston lisäksi hyödynsin huhti-toukokuun aikana samoilta koealoilta kerättyä lepakkoaineistoa. Lintuhavaintoja tehtiin järvillä 111 ja kausikosteikoilla 100. Lajeja havaittiin kausikosteikoilla 17 ja järvillä 21. Lajiston koostumuksessa ja havaintomäärissä oli pieniä mutta ei merkittäviä eroja. Pesiviä tai poikasten kanssa liikkuvia hyönteissyöjiä havaittiin vain kausikosteikoilla. Lepakoita havaittiin enemmän järvillä kuin kausikosteikoilla. Elinympäristöllä oli enemmän vaikutusta havaintojen määrään keväällä kuin kesällä. Hyönteisravinnon saatavuuden ja lepakoiden elinympäristövalinnan välillä ei havaittu selkeää yhteyttä. Voidaan olettaa, että elinympäristön muilla tekijöillä, kuten sijainnilla, on enemmän vaikutusta siihen, missä lepakot kulloinkin saalistavat. Kausikosteikoita tulisi tutkia lisää nyt kun niitä vielä on jäljellä. Lepakoiden osalta tarvitaan monipuolisempaa tutkimusmenetelmien käyttöä, jotta mikkien huonosti havaitsemien hiljaisten lajien edustus saataisiin paremmaksi. Tarvitaan pidempiä seurantajaksoja yli kaikkien vuodenaikojen. Nyt lintuseurannan ulkopuolelle jäi toukokuu ja kesäkuun alku sekä syksy, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin.
-
(2020)Pääkaupunkiseudun merenlahdet, maatalousmaisemat ja lähiöt tarjoavat erinomaisen elinympäristön sekä vesilinnuille että pienpedoille. Erityisesti pääkaupunkiseudun merenlahtikosteikoilla pesii monipuolinen linnusto, joka houkuttelee alueelle lintuja ja niiden munia ravintonaan hyödyntäviä pienpetoja. Suomessa esiintyvistä pienpedoista haitalliseksi vieraslajiksi määritetty supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja alkuperäislajistoon kuuluva kettu (Vulpes vulpes) esiintyvät runsaslukuisina pääkaupunkiseudulla. Vieraspetojen, kuten supikoirien, runsastumista sorsien elinympäristöissä pidetäänkin yhtenä tekijänä Suomessa pesivien sorsien (Anatidae) kantojen taantumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää ketun ja supikoiran sorsille aiheuttamien pesimätappioiden määrää kaupunkiympäristössä. Pesätuhoja tarkastellaan määrällisesti ja suhteessa ketun ja supikoiran havaittuihin tiheyksiin. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan, miten pesän lähiympäristö ja pesän sijainti erityyppisillä viherkäytävillä vaikuttaa pesän mahdollisuuteen selviytyä. Tutkimusaineisto on kerätty Helsingin, Vantaan ja Espoon viherkäytäville perustetuilta keinotekoisilta koepesiltä, joissa on käytetty tarhattujen sinisorsien (Anas platyrhynchos) munia. Koepesiä tarkkailtiin seitsemän vuorokauden ajan riistakameroilla, joiden kuvista pystyttiin määrittämään varmasti pesällä vierailleet lajit ja vierailujen ajankohdat. Tutkimusajanjakson aikana pesistä tuhottiin noin puolet. Supikoira oli erittäin merkittävä pesärosvo, sillä tuhotuista pesistä noin kolmannes oli supikoiran tuhoamia. Ketun osuus tuhotuista pesistä oli noin kymmenen prosenttia. Tiheyteensä nähden kettu ja supikoira olivat kuitenkin yhtä tehokkaita pesärosvoja. Keinopesät selviytyvät kaupunkiympäristössä verrattain heikosti. Pesän todennäköisyys selviytyä kasvoi sen perustamispäivästä lähtien. Kettu ja supikoira saalistivat määrällisesti enemmän pesiä vesistön varrelle perustetuilla viherkäytävillä kuin metsäisillä viherkäytävillä. Keinopesän sijainnilla lähellä rakennettua ympäristöä ei havaittu olevan vaikutusta sen tuhoutumiseen. Mikäli pesän lähiympäristö oli avoimempaa, pesä tuli todennäköisemmin saalistetuksi. Tutkimus vahvistaa ketun ja supikoiran potentiaalin vesilintujen pesimätappioihin kaupunkiympäristössä. Ketun ja supikoiran aiheuttama pesäpredaatiopaine voi pääkaupunkiseudulla olla erityisen korkea niiden runsaslukuisuuden ja kaupunkiympäristön pirstoutuneisuuden takia. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää pääkaupunkiseudun ja luonnonsuojelualueiden pienpetopoistojen suunnittelussa ja tarpeellisuusarvioinneissa.
-
(2023)Kirjanpainaja (Ips typographus L.) on kaarnakuoriaisten (Coleoptera: Curculionidae, Scolytinae) alaheimoon kuuluva kovakuoriainen, joka voi runsaana esiintyessään aiheuttaa taloudellisesti merkittäviä puustotuhoja varttuneisiin kuusimetsiin (Picea abies [L.] H. Karst.). Kirjanpainaja on merkittävin kuusen puustotuholainen Euroopassa ja tuhojen odotetaan lisääntyvän tulevaisuudessa ilmaston lämpenemisen takia. Puustotuhojen todennäköisyyttä ennustavat riskimallit ovat tarpeellisia päätöksenteon tukena tuhojen syntymisen ennaltaehkäisyssä. Tämän työn tavoitteena oli tutkia, voiko avoimesti saatavien paikkatietoaineistojen avulla kehittää kirjanpainajatuhoriskiä ennustava malli metsämaiseman tasolla. Tutkimusalue (144 km2) sijaitsi Kymenlaaksossa Iitissä, jossa vuonna 2010 havaittiin talousmetsissä kirjanpainajatuhoja. Tuhojen syntyyn mahdollisesti myötävaikutti luonnonsuojelualueella vuonna 2008 tehdyt ennallistamistoimenpiteet, joissa kaulattiin ja kaadettiin kuusia. Suojelualueella ja ympäröivissä talousmetsissä havaittiin kaksi vuotta ennallistamisen jälkeen kirjanpainajan runsastumisen aiheuttamana pystyyn kuolleita kuusia. Tutkimusalueen kuolleiden kuusten keskittymät eli kirjanpainajan tuholaikut kartoitettiin maastotyönä vuonna 2013. Maastossa kartoitettiin myös terveiden kuusikoiden alueita kontrolliaineistoksi. Työssä käytetty aineisto koostui maastosta kerätystä aineistosta, monilähteisen valtakunnan metsien inventoinnin (MVMI) kartta-aineistosta, maaston korkeusmallista ja maalajikartasta. Paikkatietoaineistoista koottiin 29 muuttujaa, jotka mahdollisesti selittävät kirjanpainajatuhoa alan kirjallisuuden perusteella. Muuttujista 25 saatiin suoraan tai johdettiin MVMI:stä, kolme korkeusmallista ja yksi maalajikartasta. Selitettävänä muuttujana oli maastossa todennettu tieto kirjanpainajatuhon esiintymisestä (kyllä/ei). Aineisto jaettiin harjoitus- ja testiaineistoon, joista harjoitusaineistoa käytettiin logistisen regressiomallin luomiseen. Avoimien paikkatietoaineistojen avulla oli mahdollista ennustaa kirjanpainajatuhoriski tutkimusalueelle. Kehitetyn logistisen regressiomallin oikeinluokitusprosentti oli 82 %. Kirjanpainajatuhon riskiä selittävät muuttujat olivat korkeus merenpinnan yläpuolella, etäisyys avoimeen alueeseen, lehtipuiden latvuspeitto, kuusitukin tilavuus ja rinteen ilmansuunta. Mallin mukaan runsas lehtipuiden latvuspeitto ja metsän sijainti etelärinteessä vähensivät tuhoriskiä. Lyhyt etäisyys avoimeen alueeseen ja suuri kuusitukin tilavuus lisäsivät tuhoriskiä. Nämä tulokset vahvistivat aiempaa tutkimustietoa siitä, että sekapuustoisuus vähentää tuhoriskiä ja rinteen ilmansuunnalla on tuhoriskin kannalta merkitystä. Mallin avulla luotiin paikkatieto-ohjelmassa riskikartta, jossa jokaiselle tutkimusaluetta peittävälle 20 × 20 m -hilalle on laskettu kirjanpainajatuhon todennäköisyyttä kuvaava prosentti.
-
(2021)Metsänhoitotöitä on pyritty koneellistamaan Suomessa monen vuosikymmenen ajan. Puunhakkuun ja -korjuun koneellistuminen on onnistunut hyvin ja uudistamistöistä maanmuokkaus ja kylvö ovat nykyään koneellistuneet lähes kokonaan. Metsänistutuksen koneellistuminen on ollut jo usean vuosikymmenen ajan kehitysvaiheessa, ja istutuskoneissa on tapahtunut kehitystä koko ajan. Istutuksen koneellistuminen ei ole kuitenkaan edennyt kuten oletettiin. Koneellisen istutuksen yleistymisen ongelmina ovat olleet muun muassa kustannustehottomuus, vaihteleva istutuslaatu ja sopivien istutustyömaiden löytäminen. Käsin tehtävän istutuksen on ajateltu vähenevän esimerkiksi työvoimapulan vuoksi. Metsurityötä tekevien henkilöiden määrä on vähentynyt Suomessa samoin kuin omatoimisten metsänomistajien määrä. Nämä eivät kuitenkaan ole vielä olleet pakottavia tekijöitä koneistutuksen osuuden lisääntymiselle. Edelleen on kuitenkin voimassa näkemys, että tulevaisuudessa työvoimapulan vuoksi koneelliselle istutukselle olisi kysyntää enemmän. Tässä tutkimuksessa tutkittiin koneellisen istutuksen markkinoita istutusyritysten liiketoimintamalleja vertailemalla ja yritysten näkemyksiä tutkimalla. Liiketoimintamallien vertailu tehtiin yksinkertaistetusti Business model canvas -työkalua apuna käyttäen. Tutkimukseen haastateltiin sidosryhminä eri metsäalan toimijoita, jotka käyttävät koneellisen istutuksen palveluita. Lisäksi haastateltiin istutuskonevalmistaja Risuteciä. Näin saatiin näkemyksiä eri näkökulmista koneellisen istutuksen markkinoihin liittyen. Haastattelut toteutettiin puhelin- ja sähköpostihaastatteluina. Alun perin tarkoituksena oli toteuttaa haastattelut tapaamisina, mutta koronavirus muutti suunnitelmia. Koneistutusyritysten kanssa haastattelut toteutettiin kokonaan puhelimitse. Puhelun aikana käytiin läpi vapaamuotoisesti kysymyslomake, johon kirjattiin yrittäjän vastaukset. Sidosryhmien kanssa ensikontakti tehtiin puhelimitse ja haastattelu sähköpostitse. Yritysten vastausten perusteella tehtiin myös Business model canvasit. Tutkimuksessa havaittiin, että koneistutusyritysten koot vaihtelivat merkittävästi. Pienimmät yritykset työllistivät lähinnä yrittäjän perheen. Suurimmalla yrityksellä oli työntekijöitä kiireisimpinä sesonkiaikoina 12 henkilöä. Huomioitavaa oli kuitenkin yritysten tarjoama palveluvalikoima. Yksikään yritys ei tarjonnut pelkästään koneistutusta, vaan jokaisella yrityksellä oli useita palveluja tarjottavana. Osa tarjosi myös metsäalan ulkopuolisia palveluita. Monet yritykset vastasivat, että osaavaa työvoimaa oli haastavaa löytää. Koneelliseen istutukseen ei ole erillistä koulutusta, joten kuljettajat täytyy usein kouluttaa itse työhön. Istutustyömaiden laadulle toivottiin parannusta. Koneelliselle istutukselle eivät sovellu kiviset maat, koska niillä istutustyöjälki jää heikoksi. Koneistutusyritysten markkinointi oli yleensä vähäistä, tai sitä ei ollut ollenkaan. Yleisin vastaus markkinoinnista kysyttäessä oli kuulopuheiden eli puskaradion kautta tapahtuva markkinointi. Osa yrityksistä oli mainostanut lehti-ilmoitusten kautta ja osa oli päässyt mukaan lehtiartikkeliin, jossa käsiteltiin koneellista istutusta. Monesti koneellisen istutuksen markkinointi oli jäänyt muiden metsäalan toimijoiden tehtäväksi. Sidosryhmien haastatteluissa kävi ilmi, että metsäalan toimijat eivät suhtautuneet koneelliseen istutukseen kovin positiivisesti. Huonoina asioina pidettiin esimerkiksi kustannustehottomuutta ja istutuslaatua kivisillä mailla. Koneellisessa istutuksessa nähtiin kuitenkin potentiaalia tulevaisuudessa istutuskoneiden kehittyessä. Myös laitevalmistaja Risutec näki tulevaisuuden valoisana, kunhan tehdään tarvittavat kehitystoimenpiteet ja markkinointi metsänomistajien suuntaan yleisen käsityksen muuttamiseksi positiivisempaan suuntaan. Koneellinen istutus tuntui vastausten perusteella olevan tilanteessa, jossa ei tapahdu juuri mitään. Koneistutusyritykset eivät olleet halukkaita investoimaan tulevaisuudessa koneelliseen istutukseen Perusteluna oli, että koneellisen istutuksen kannattavuutta pitäisi saada paremmaksi. Sidosryhmien vastausten perusteella metsäalan toimijat odottivat uutta jatkuvatoimista istutuskonetta, jota tällä hetkellä kehitetään Ruotsissa. Jatkuvatoimisen koneen odotetaan olevan kannattavampi kuin nykyiset kaivinkoneisiin kiinnitettävät istutuskoneet. Koneistutusmarkkinoilla on tällä hetkellä parannettavia asioita esimerkiksi markkinoinnissa, palvelutarjonnassa, työvoiman koulutuksessa ja työmaiden suunnittelussa. Suurimpina ongelmina ovat kuitenkin käsin tehtävän istutuksen hinta ja laatu, jotka ovat tällä hetkellä liian kilpailuvoimaisia koneellisen istutuksen vastaaviin verrattuna.
-
(2024)Metsänomistajien erilaisten tavoitteiden ja arvomaailmojen myötä metsätaloutta pitää pystyä laajentamaan tuomalla erilaisia ansaintamahdollisuuksia perinteisen puuntuotannon rinnalle. Luonnontuotteiden kaupallinen hyödyntäminen on tähän yksi vaihtoehto, ja luonnontuotteita hyödynnetäänkin laajasti esimerkiksi elintarvikkeissa, kosmetiikassa sekä lääkinnällisissä valmisteissa. Luonnontuotteiden kotimaisuusaste on kuitenkin Suomessa matala ja suuri osa raaka-aineista on tuontituotteita. Kotimaisuuden arvostuksen kasvun myötä kuluttajat ovat alkaneet tiedostamaan kotimaisten tuotteiden ja alkuperän merkityksen. Suomessa luonnontuotteiden hankintaketju on vielä melko järjestäytymätön ja kankea. Tämä maisteritutkielma käsittelee luonnontuotteiden toimitusketjua metsänomistajan näkökulmasta. Tutkimuksessa selvitettiin metsänomistajien suhtautumista luonnontuotteiden kaupalliseen hyödyntämiseen. Viitekehyksenä toimivat suunnitellun käyttäytymisen malli ja innovaation diffuusio. Suunnitellun käyttäytymisen mallilla käytettiin havainnollistamaan erilaisten metsänomis-tajaprofiilien suhtautumista luonnontuotteiden hankintaketjuun. Innovaation diffuusiota tutkimuksessa käytettiin tarkastelemaan eri metsänomistajaprofiilien suhtautumista innovaatioon, joka tässä tutkimuksessa oli luonnontuotteiden kaupallinen hyödyntäminen. Tutkimus tehtiin kyselytutkimuksena Päijät-Hämeen alueen luonnontuotteista kiinnostuneille metsänomistajille. Kyselyyn lähetettiin sähköpostikutsu ja vastaajia kertyi 18 % kyselyn kohderyhmästä. Kysely koostui neljästä Likert-asteikollisesta kysymysjoukosta, jotka perustuivat suunnitellun käyttäytymisen malliin ja innovaation diffuusioon. SPSS-ohjelmalla suoritetulla analyysillä selvitettiin vastaajien taustamuuttujien vaikutusta viitekehystä mittaaviin kysymyksiin. Katoanalyysia ei tutkimuksessa suoritettu Tutkimustulokset osoittavat, että kaikilla taustamuuttujilla oli vaikutusta kaikkiin suunnitellun käyttäytymisen mallia mittaaviin tekijöihin. Naisten, korkeasti koulutettujen, etämetsänomistajien ja metsätilan vähemmän aikaa omistaneiden asenteet luonnontuotteiden kaupallista hyödyntämistä suhteessa muihin tavoitteisiin olivat muita ryhmiä myönteisempiä. Naiset ja vanhemmat metsänomistajat arvottivat muiden mielipiteitä muita ryhmiä korkeammalle. Metsää pidempään omistaneet ja etämetsänomistajat kokivat pystyvyytensä muita ryhmiä heikommaksi. Taustamuuttujilla oli vaikutusta vain osaan innovaation diffuusion osa-alueita mittaaviin tekijöihin: kommunikoitavuuteen, kokeilumahdollisuuteen ja sopivuuteen. Perintönä tai lahjana metsäomaisuutensa saaneet, tuoreemmat ja etämetsänomistajat kokivat tietotasonsa heikoksi ja luottivat herkemmin muiden kokemuksiin ja mielipiteisiin. He, joilla oli enemmän päätösvaltaa metsästään, asuivat lähellä metsäänsä ja olivat olleet pitkään metsänomistajina, pitivät innovaation kokeilumahdollisuuttaan muita parempana. Korkeammin koulutetut pitivät luonnontuotteiden hyödyntämistä omiin arvoihinsa ja tavoitteisiinsa matalasti koulutettuja sopivampana. Suurimmat ratkaistavat kysymykset luonnontuotteiden hankintaketjun sujuvoittamiseksi metsänomistajanäkökulmasta liittyvät toimintaketjuun osallistumisen vaivattomuuden, pystyvyyden ja kommunikoitavuuden kokemukseen. Askeleet näiden kysymysten ratkaisemiseksi lähtevät toimivan toimitusketjun mallin kehittämisestä, ja jatkuvat laajaan ja kattavaan tiedottamiseen. Näiden kysymysten ratkaiseminen on avainasemassa kotimaisuusasteen kasvattamiseen, ja näin myös sekä metsänomistajien että kuluttajien tarpeisiin vastaamiseen.
-
(2020)Absorption panels are utilized in public spaces to improve the acoustic properties of the space and to reduce reverberation. Porous materials such as glass wool, mineral wool or polyester based batts are commonly used as sound absorption panels. However, they are generally harmful for environment and difficult to dispose. By foaming cellulose, water and soap, it is possible to form an environmentally friendly porous fiber material, which has the same sound absorption capacity as mineral wool. The purpose of this study is to investigate how the physical and chemical properties of the fiber affect the absorption capacity of the foam-formed pulp panel. The purpose is to find properties that increase the sound absorption ca-pacity. The raw materials used in the study were hardwood and softwood kraft pulp from different bleaching stag-es and dissolving pulp. There were eight pulps with different properties. The softwood pulps were made of pine and the hardwood pulps were made of birch. The pulp was examined for fiber length and width, spe-cific fiber surface area, chemical composition, pore size distribution and average pore diameter. A foam-forming technique was used to prepare the samples, in which the pulp was foamed with water and a surfac-tant. The foam was placed on a water-permeable metal mesh in a mold and dried. The result was a light and porous fibrous panel. Samples were cut from the panels and the sound absorption coefficient was measured using an impedance tube. The study noticed that the density of the sample had a significant effect on the absorption coefficient. Samples with different densities were difficult to compare. On average, the higher the sample density, the higher the sound absorption coefficient. However, the absorption coefficients dissolving pulps were high despite their low densities. The effects of the measured properties of fibers were difficult to determine be-cause it was not known whether the absorption coefficient was affected by measured property or by anoth-er property that was not considered in this study. There were no significant differences in the absorption coefficients with the samples of the same density. According to the results of this study, fiber length and width, chemical composition and the surface area of fibers do not have significant effect on the ability of the cellulose panels to absorb sound. Dissolving pulp had the highest absorption coefficients and the lowest density. By increasing the density of dissolving pulp it’s the absorption coefficient can be raised above the absorption coefficient of glass wool.
-
(2024)Kunnostusojitus on metsänparannuskeino, jolla pyritään lisäämään ojitetun suon kuivatusta puuston kasvun parantamiseksi. Teollisuuden puunhankinnalle se on tärkeää, koska neljännes koko Suomen puuston tilavuudesta kasvaa suometsissä. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin 22:ta Metsäliitto Osuuskunnan vuosina 2019–2023 toteuttamaa kunnostusojitushanketta Pohjanmaan ja Kainuun maakunnissa. Kunnostusojitusta oli tehty hankkeilla yhteensä 121 km ja niiden yhteenlaskettu ojitusala oli 489 ha. Tutkimukseen valittiin mukaan tavanomaisia ja erityiskohteita sisältäviä kunnostusojitushankkeita, joilla oli keskenään maantieteellistä ja hankekohtaista vaihtelua. Tutkimuksen teoriatausta pohjautui Metsänhoidon suosituksiin ja muuhun tutkimustietoon. Tutkimus toteutettiin soveltavana havaintoihin ja mittauksiin perustuvana tutkimuksena, jonka tavoitteena oli selvittää, missä asioissa Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat onnistuneet, missä oli kehitettävää, sekä miten kunnostusojitusta voitaisiin jatkossa tehdä paremmin. Tutkimuksen teemat olivat kunnostusojituskelpoisuus, kunnostusojitustarve, kunnostusojituksen tekninen onnistuminen, vesiensuojelurakenteet- ja menetelmät ja luontokohteiden huomiointi. Aineisto koostui kunnostusojitushankkeiden ennakkoanalyyseistä ja maastokäynneistä. Hankkeet kartoitettiin ennakkoon hankeasiakirjojen ja paikkatiedon avulla. Maastokäynnit- ja mittaukset tehtiin elo-syyskuussa 2023, jolloin tarkastettiin erityistä huomiota vaativat kohteet ja suoritettiin ojamittaukset sarkaojista. Koealoja oli yhteensä 209. Tutkimuksen mukaan Metsäliiton toteuttamat kunnostusojitukset olivat pääosin hyvällä tasolla ja toteutettu suunnitelmien mukaisesti. Lähes kaikilla hankkeilla oli selkeät perusteet kunnostusojitustarpeelle ja -kelpoisuudelle. Kunnostusojitusten tekninen toteutus oli keskimäärin Metsänhoidon suositusten mukaisia. Kaikilla hankkeilla edellytykset tavanomaiselle vesiensuojelulle täyttyivät ja luontokohteet oli otettu huomioon rajaamalla ne erilleen hankealueista. Kehitettävää havaittiin ojakohtaisessa perkaustarpeen arvioinnissa, ojasyvyyksissä ja -leveyksissä, lietekuoppien ja laskeutusaltaiden koissa, allasmaiden maisemoinnissa, sopivien vesiensuojelumenetelmien valinnassa ja toteutuksessa sekä maalajin hienojakoisuuden paremmassa huomioimisessa eroosion välttämiseksi. Paikoin oli toteutettu myös tavanomaisesta poikkeavaa kunnianhimoista vesiensuojelua. Tutkimuksen viiden vuoden tarkastelujaksolla hankkeiden keskimääräinen ojasyvyys ja -leveys oli pysynyt samalla tasolla suositusten rajoissa, mutta ojasyvyydet ja -leveydet olisivat voineet olla yksittäistapauksissa pienempiä. Hankkeilla oli ojien kuivavaraa keskimäärin riittävästi ja vedenpinnan taso oli pysynyt maltillisena, mikä indikoi riittävää veden liikkumista ojissa sekä kuivatuksen onnistumista kasvukauden lopussa. Hankkeilla toteutetuilla kunnostusojituksilla oli saavutettu niiden päämäärä, eli kuivatus paremmalle puuston kasvulle. Tätä tutkimusta voidaan käyttää Metsäliiton kunnostusojitusten laadunhallintajärjestelmän kehittämisessä. Kunnostusojituksia Metsäliiton toimesta voitaisiin tehdä jatkossa paremmin kiinnittämällä enemmän huomiota kunnostusojitusten suunnitteluun, niiden toteutumiseen käytännössä, sekä lisäämällä laadunvalvontaa ja koulutusta.
-
(2021)Urban forests have recreational values in daily life of people. Planning the use of urban forest is considered through social, ecological, economical and cultural sustainability goals. Besides a forest plan that focuses on concrete forest use, many Finnish municipalities also have a forest strategy. Forest strategy gives a longer perspective for the goals of the use of the forest. Public participation is used as part of the forest planning in municipalities in varying levels. This master’s thesis focuses on the use of different public participation methods in forest planning in Finnish municipalities. The main focus is to explore what kind of methods/ combinations of methods are used and how the municipalities’ forestry experts view the main benefits, problems and chances of improvement in the used practices. The study is carried out as a qualitative study, interviewing forestry experts from 14 Finnish municipalities and analyzing the interviews using qualitative content analysis. The interviews are targeted to municipalities, that have made a forest plan and used public participation in the planning process. The results show that the participatory processes varied a lot between municipalities and each municipality had made their own way of including participatory methods into the forest planning process. However, the methods used were mostly the same, the most used being different kinds of online surveys and surveys using spatial information, common meetings, and forest walks. Two of the municipalities used participatory planning, that involved stakeholders in the planning group. It’s more conventional to use lighter participatory methods, that don’t require as much involvement from the participants. According to the interviews, the main benefits brought by public participation are trust-building, informing residents and having an insight into the public opinion, along with reaching an approved plan. The main problems considering public participation are limited resources and time for the planning, single strong opinions that dominate the conversation, conflicting interests and skills for executing public participation.The ways to improve public participation process included more thorough planning of the process and sufficient amount of time for it, using participatory experts thorugh a consult firm or from municipality’s own workforce, explaining and visualizing effects of forest use for the public and more active ways to inform the public.
-
(2020)Kuormainvaakamittauksessa puutavara mitataan puutavara-auton tai kuormatraktorin kuormaimeen asennetun, useimmiten hydrauliseen paineeseen perustuvan vaa’an avulla. Kuormainvaakamittaus on yksi puutavaran mittaukseen käytetyistä menetelmistä niin työ-, urakointi- kuin luovutusmittauksessa. Sen ongelmaksi on kuitenkin todettu aiempien tutkimusten perusteella vaakojen punnitustarkkuuden vaihtelut, joita aiheuttavat esimerkiksi lumi ja jää. Sen ohella menetelmän käytettävyydessä, kuten punnitustulosten tiedonsiirrossa, on todettu olevan kehitettävää. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tarkastella kuormainvaakojen punnitustarkkuutta ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Lisäksi tavoitteena on selvittää kohteita, joita kehittämällä menetelmän käytettävyyttä voitaisiin parantaa tutkimuksen toimeksiantajana toimineessa yrityksessä. Punnitustarkkuutta tutkittiin analysoimalla kuormainvaa’an ja siltavaa’an punnitustulosten välisiä eroja. Analysoitu aineisto käsitti yhteensä 95 296 kuormaa kuuden eri tehtaan puutavaran vastaanotosta. Kuormista 42 448 oli yhden puutavaralajin kuormia, joista analysoitiin taustamuuttujien, kuten kuljetusmatkan, vaikutusta punnituseroon. Tämän ohella kuormainvaakamittauksen suorittamista tutkittiin haastattelututkimuksen avulla. Sen kohderyhmänä olivat punnituserojen perusteella valittujen kahdeksan eri kuljetusyrityksen toimihenkilöt sekä vaakavalmistaja Tamtron Oy. Kuormainvaakojen punnitustarkkuuden todettiin olevan keskiarvollisesti hyvä, mutta punnituserojen keskihajonta oli melko suuri. Siitä kertoo lasketut luottamusväliestimaatit suhteelliselle punnituserolle. Siltavaa’an ja kuormainvaa’an välisen punnituseron todettiin kasvavan huhtikuusta elokuulle. Tähän uskotaan haastatteluiden perusteella olevan syynä säätilavaihtelut sekä puutavaran alhainen ominaispaino ja sen vaikutus punnituseron kertaantumiseen nostettaessa useampia taakkoja. Kuormakoolla, puutavaralajilla, kuljetusmatkalla ja kauppatavalla havaittiin olevan vähäisiä vaikutuksia punnituseroon. Näiden vaikutusten varsinaiset syyt jäivät kuitenkin osin epäselviksi. Haastattelututkimuksen tulosten perusteella punnitustarkkuuteen vaikuttavat myös varastopaikka, säätila, kuljettajan toimintatavat sekä useat muut tekijät. Tutkimuksen tulosten perusteella kuormainvaakaa käytetään aina kuormaamisen yhteydessä kuormakoon hallitsemiseksi. Punnitustarkkuuden seurantaan käytettiin yrityksissä joko ainoastaan siltavaakaa tai sen ohella testipunnusta. Punnitustarkkuuden seurannan todettiin olevan aktiivista, mutta kalibrointi- ja viritystietojen kirjaamisessa havaittiin olevan puutteita. Haastateltavien mukaan kuormainvaakamittaus lisää toiminnan joustavuutta, koska mittaus ei ole paikka- tai aikasidonnaista. Menetelmän käytön edistämiseksi vaakalaitteita olisi kuitenkin tärkeää kehittää punnitustarkkuuden, toimintavarmuuden sekä käytettävyyden osalta. Esimerkiksi Tamtron Oy on tuonut alkuvuodesta 2020 markkinoille uuden sukupolven venymäliuska-anturitekniikkaan perustuvan vaa’an, jonka odotetaan ratkaisevan vanhojen hydraulisten vaakojen ongelmia.
-
(2022)Invasive non-native species create an increasing threat to diversity in nature and economics. Invasive species are expected to spread even wider due to climate chance. The Japanese rose (Rosa rugosa L.) is a species widely spread by humans for its decorative value. The japanese rose replaces native plant species and creates problems on seashores, where it thrives. It creates a threat to many endangered biotopes and their plantation. Chondrostereum purpureum (Pers. ex Fr.) has been studied for a biological method for brushwood maintenance. The method has yielded good results on several species of the Rosaceae family , for instance on Black cherry (Prunus serotina Ehrh.) and Pin cherry (Prunus pensylvaica L.f.) This study aims to declare, whether C. purpureum can be viewed as a potential method for controlling the Japanese rose. The effect of C. purpureum on the Japanese rose was studied for one growing season in Lauttasaari, Helsinki. In the study, the roses were cut and the freshly cut surfaces were treated with a C. purpureum solution in June 2021. The data were collected in June-September 2021. Despite the shortness of the study period, the results were promising. The fungal treatment decreased the number of live sprouts and increased the number of dead sprouts. Living sprouts were shorter and the amount of rosehip berries was lower in roses treated using C. purpureum than in roses that were cut only. It seems that the C. purpureum treatment provides a potential method for controlling the Japanese rose.
-
(2021)Suomessa metsien tutkimus painottuu talousmetsiin, vaikka 13 % Suomen metsistä on suojeltuja. Luonnontilaisten metsien kasvun ymmärtäminen on tärkeää metsien hiilensidonnan ja biomassan tuotannon ymmärtämisen kannalta verrattuna talousmetsiin. Tämän tutkimuksen tavoite on tutkia kuusen (Picea abies) kasvun ajallista muutosta luonnontilaisissa kuusivaltaisissa metsissä ja selvittää syitä mahdolliselle kasvun muutokselle. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin luonnontilaisten metsien kuusen kasvuun vaikuttavista tekijöistä ja vertaamaan kasvun muutosta talousmetsien kasvun muutokseen. Kuusen kasvua luonnontilaisissa metsissä tarkasteltiin 25:llä koealalla vuosien 1991–2019 välillä mittaamalla koealat kolmena eri ajankohtana. Mittausten välille saatiin kaksi erillistä kasvun tarkastelujaksoa. Tutkimuksessa tarkasteltiin kuusten nettoperustuotantoa (NPP = net primary productivity) ja tilavuutta metsikkötasolla ja niiden muutosta eri tarkastelujaksojen välillä. Puiden tilavuus ja NPP:n laskemiseen käytetty puiden biomassan muutos saatiin käyttämällä kuusen tilavuusmallia sekä biomassamalleja. NPP:n ja tilavuuden muutoksen syitä tarkasteltiin koealojen maantieteellisen sijainnin ja kasvuolosuhteiden, metsän kuolleisuuden ja latvuspeittävyyden kannalta. Luonnontilaisten metsien kuusen NPP kasvoi keskimäärin 0,02 kg C/m2/v tämän tutkimuksen mittausten aikana, joka tarkoittaa ~11 % NPP:n kasvua 1991–2019. Kuusten tilavuus kasvoi tarkastelujaksolla 1 (1991–2007) 2,3 m3/ha/v ja tarkastelujaksolla 2 (2007–2019) 3,0 m3/ha/v. Metsän latvuspeittävyydellä tai puiden vuosittaisella kuolleisuudella ei havaittu olevan korrelaatiota kuusten NPP:n tai tilavuuden muutokseen. Kuusten tilavuus kasvoi molemmilla tarkastelujaksoilla voimakkaammin eteläisemmillä koealoilla verrattuna pohjoisempiin. Kuusten NPP ja tilavuus on tutkimuksen perusteella kasvanut luonnontilaisissa metsissä viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana. Kuusten NPP ja tilavuuden kasvun muutos on ollut suurempaa pohjoisemmissa luonnontilaisissa metsissä verrattuna eteläisempiin. Tilavuuden kasvu on keskimäärin yhtä suurta kuin vanhoissa talousmetsissä. NPP:n ja tilavuuden muutoksen voimakkuuteen vaikuttaa ainakin metsän maantieteellinen sijainti. Metsien rakenteellinen muutos ei tämän tutkimuksen perusteella vaikuta puuston kasvun muutoksen. Luonnontilaisten metsien monimuotoinen rakenne tuo haasteita puuston muutoksen tarkasteluun ja puiden kasvun muutoksen ymmärtämiseksi vaadittaisiin mahdollisesti tarkempaa tarkastelua metsän rakenteesta.
-
Kuusen (Picea abies (L.) H. Karst.) laatua kuvaavien piirteiden mittaaminen maastolaserkeilauksella (2023)Suomessa metsäteollisuus on merkittävä osa vientiä, ja metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara. Jotta metsiä voidaan hyödyntää mahdollisimman kestävästi ja tehokkaasti, kannattaa tutkia menetelmiä, joilla voidaan parantaa metsäteollisuuden jalostusketjun arvoa. Metsäteollisuuden puunhankintaa suunnitellaan tällä hetkellä etukäteen puuraaka-aineen tarpeen, ja puuston järeyden mukaan. Metsäteollisuuden jalostusketjun arvoa voitaisiin parantaa tiedolla saatavilla olevan puuraaka-aineen laadusta, sillä sen avulla on mahdollista ohjata raaka-aineen kuljetusta eri tehtaille tarkemmin. Tässä tutkielmassa oli tarkoitus tutkia kuusen (Picea abies (L.) H. Karst.) laadun mittaamista maastolaserkeilauksella (terrestrial laser scanning, TLS), sekä kuusen laatua kuvaavien piirteiden yleistettävyyttä laajemmille alueille kirjallisuudessa esitettyjen tunnusten perusteella. Tutkielmassa selvitettiin kuusen laatua kuvaavien TLS-piirteiden korrelaatio TLS-menetelmillä mitttuun puun pituuteen, tilavuuteen, tukkitilavuuteen, latvussuhteeseen, ja latvuspinta-alaan. Tavoitteena oli myös lisätä ymmärrystä tekijöistä, jotka vaikuttavat laatua kuvaaviin piirteisiin ja niiden mittaamiseen. Tutkielman aineistossa oli 343 puuta, joista 257 kappaletta oli kuusia. Leimikot, joita oli 20 kappaletta, sijaitsivat Örebron läänissä Keski-Ruotsissa. TLS-keilaukset tehtiin 7.5 m säteisiltä ympyräkoealoilta neljällä keilauksella. Kaikille kuusen laatua kuvaaville TLS-piirteille löytyi tilastollisesti merkitseviä selittäjiä (P<0,05). Erot leimikoiden puiden laatua kuvaavien TLS-piirteiden välillä olivat pääasiassa vähäisiä, mutta kapenemisluvun kohdalla merkittäviä. Tuloksista voidaan päätellä, että joitain laatua kuvaavia TLS-piirteitä voi olla yleistettävissä laajemmalle alueelle estimoimalla selittävät tunnukset ilmalaserkeilaus (aerial laser scanning, ALS) -menetelmillä. Monella laatua kuvaavalla TLS-piirteellä korrelaation vahvuus puutunnuksiin vaihteli eri korkeuksilla rungossa, mikä kertoo sekä eri kokoisten puiden välisistä eroista, että oksien ja latvuksen rakenteen vaihtelusta eri korkeuksilla rungossa. Kuusen pitkä elävä latvus aiheuttaa peitteisyyttä ja sen myötä epävarmuutta mittauksiin. Yhdistämällä tutkielmassa mitatut ulkoiset piirteet tukkiröntgenin sisäistä laatua mittaavaan dataan, voitaisiin mallintaa puun sisäistä oksaisuutta ja tiheyttä suhteessa TLS-piirteisiin. Suuremmalla mallinnusdatalla, oikeiden ALS-piirteiden ja kasvupaikkatiedon avulla puuston laadun yleistämisessä laajemmille alueille on tämän tutkielman perusteella potentiaalia, mikä tukee aiempien tutkimusten tuloksia.
-
(2022)Tämä tutkielma käsittelee valittujen kuusi-koivu-sekametsätaimikoiden rakennetta, tilajärjestystä sekä niiden tulevaisuuden kehityksiä eri tavoin toteutettavilla taimikonharvennuksilla. Työ on osa Luonnonvarakeskuksen monivuotista SEKAVA-hanketta. Sekametsät ovat Suomessa harvinaisia puhtaiden havumetsien ollessa vallitsevia. Sekametsien suosimisella olisi kuitenkin lukuisia etuja yhden puulajin metsiin verrattuna. Sekametsällä voidaan pienentää tuhoriskiä, lisätä monimuotoisuutta ja metsien virkistysarvoa sekä hajauttaa taloudellista riskiä. Sekametsillä voidaan valmistautua myös ilmastonmuutoksen aiheuttamiin muutoksiin. Taimikkovaihe on kriittinen sekametsän kasvatuksessa, sillä mikäli sekapuusto menetetään, ei sitä saada takaisin saman kiertoajan aikana. Taimikonharvennus on merkittävä vaihe metsikön tulevaisuuden kannalta, sillä siinä määritetään metsän tilajärjestys ja puulajirakenne. Tutkimuksen aineisto kerättiin kesällä 2021 mittaamalla Etelä- ja Keski-Suomen alueilta sekametsätaimikoita, joihin on tehty varhaisperkaus, muttei taimikonharvennusta. Metsiköissä mitattiin kaksi 500 m2:n ympyräkoealaa, joilta mitattiin jokainen kehityskelpoinen taimi. Kuhunkin mitattuun metsikköön simuloitiin neljä vaihtoehtoista taimikonharvennusta tarkoituksena selvittää eri taimikonharvennusten vaikutusta metsikön kehitykseen. Ensimmäisessä vaihtoehdossa taimikko harvennettiin puhtaaksi kuusikoksi, jossa runkoluku on 1800 r/ha. Toisessa vaihtoehdossa runkoluku pysyi samana, mutta puhtaan kuusikon sijaan metsikköön jätettiin 15 % koivua. Kolmannessa vaihtoehdossa koivun osuus oli 25 % ja neljännessä vaihtoehdossa 25 %, mutta metsikön tiheydeksi jätettiin 1600 r/ha. Taimikkovaiheen metsikkörakenteen tulee olla soveltuva, jotta sekapuustoisuus saadaan aikaan. Taimikossa tulee olla tarpeeksi laadukasta ja oikeassa kehitysvaiheessa olevaa lehtipuustoa, ja puuston täytyy olla jakautunut sopivasti. Mikäli jokin kasvatettavista puulajeista on huomattavasti kehityksessä edellä, kehityksessä perässä olevien lajien kehitys hidastuu tai pahimmillaan ne kuolevat. Sekapuusto ei myöskään saa olla omina ryppäinään, vaan sen tulee tasaisesti alueella. Tämän vuoksi tutkielmassa tarkasteltiin myös kehityskelpoisen puuston tilajärjestystä Ripleyn L- ja L12-funktioilla sekä lähinaapurianalyysilla ja mingling-indeksillä. Metsiköissä oli keskimäärin 3012 kehityskelpoista taimea hehtaarilla. Taimikoiden keskipituus oli 3,8 m. Koivut olivat keskimäärin kuusta edellä kehityksessä, mutta eivät kaikilla koealoilla. Osassa metsiköistä kuusen tiheys ei riittänyt puhtaan kuusikon kasvattamiseen. Kaikki metsiköt soveltuivat sekametsiksi taimiaineksen perusteella. Puuston tilajakauma oli niin ikään sekapuustolle sopiva, sillä viljelytaimet olivat istutuksesta johtuen tasaisesti järjestäytyneet, mutta koko metsikön mittakaavassa kuuset olivat sijoittuneet keskimäärin satunnaisesti. Luontaisesti syntyneet koivut puolestaan kasvoivat metsiköissä satunnaisesti järjestäytyneinä. Puulajit olivat sekoittuneet metsikköön keskenään satunnaisesti, eli ne eivät olleet omina ryhminään. Simulaatioiden perusteella eri taimikonharvennukset eivät juurikaan vaikuttaneet myöhempiin toimenpiteisiin tai kiertoaikoihin. Simulaatioiden lehtipuun osuus pysyi keskimäärin melko muuttumattomana kiertoajan kuluessa, mutta yksittäisissä metsiköissä muutokset olivat suuria. Lievä lehtipuusekoitus johti keskimäärin puhdasta kuusikkoa suurempaan hakkuupoistumaan, mutta erot eri simulaatioiden välillä olivat pieniä. Lehtipuusekoitus kuitenkin pienensi tukkiosuutta ja täten suurin tukkitilavuus saatiin keskimäärin puhtaan kuusikon vaihtoehdolla. Suurin tukkiosuus yhdistettynä kuusen parempaan kantohintaan johti siihen, että suurimmat tulot saavutettiin puhtaalla kuusikolla. Sekametsän kasvatus voi olla houkutteleva vaihtoehto metsänomistajalle, joka ei tavoittele suurinta mahdollista tuottoa vaan taloudellista turvaa, arvostaa myös ei-materiaalisia arvoja tai metsien monikäyttöä, taikka haluaa valmistautua ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin.
-
(2023)Tutkimus tehtiin kvantitatiivisena työaika tutkimuksena. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää laadullisten tekijöiden vaikutusta puutavara-autokuljetuksen käyttämään aikaan metsävarastolla ja kuormauksessa. Yhtenä osa-alueena metsävarastolla oli tutkia kääntöpaikkojen ajanmenekkiä ja siihen vaikuttavia tekijöitä. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu, joka loi tähän tutkimukseen omanlaisensa haasteen, laadullisten tekijöiden luokittelun rakentamisessa. Kääntöpaikan laatua tarkasteltiin luokallisella sekä asteikollisella aineistolla. Aineisto kerättiin yhteistyössä UPM Metsän kanssa. Metsävaraston laadullisista tekijöistä kääntöpaikan laatuluokkien vaikutukset ajanmenekkiin kyettiin erottelemaan mitatusta aineistosta. Kääntöpaikan laadullisten tekijöiden vaikutus sai tuloksissa erittäin merkitsevän p-arvon < 0,001, regressiomallin selitysasteen ollessa 0,699. Tulokset osoittivat, että lineaarisella regressiomallilla kyettiin ennustamaan kääntöpaikkojen olosuhteiden vaikutusta kääntöpaikan ajanmenekin synnyssä ja, että kääntöpaikan laadulla on vaikutusta puutavara-autokuljetuksen ajanmenekkiin metsävarastolla. Muuttujien lisääminen regressiomalliin paransi R2-selitysastetta, mutta lisätty muuttuja ei saanut mallissa merkitsevää p-arvoa. Regressiomallissa huomattiin kuitenkin ongelma tarkemmassa tarkastelussa. Regressiomalli vaikutti aliarvioivan ajallisesti laatuluokaltaan erinomaisia kääntöpaikkoja sekä yliarvioivan ajanmenekkiä laatuluokaltaan hyvillä kääntöpaikoilla. Laadullisesti kohtalaisten ja huonojen kääntöpaikkojen ennusteajat vaikuttivat olevan kutakuinkin linjassa mitattujen tulosten kanssa. Lisätutkimuksen tarpeena olisi keskityttyä kääntöpaikkatyyppi kohtaisten dimensioiden mittaamiseen ja arvioida yksittäisten dimensioiden vaikutusta kääntöpaikan ajan menekin synnyssä. Mahdollisuutena olisi luokallisen arvioinnin tarkentaminen tai uuden mallin rakentaminen. Puutavaravaraston laadullisilla tekijöillä ja koolla ei havaittu olevan vaikutusta kuormausaikaan. Puutavaravaraston laadullisten tekijöiden pohjalta ei kyetty erottelemaan metsävaraston ajanmenekkiin ja kuormausaikaan vaikuttavia tekijöitä vähäisen hajonnan, mahdollisen mittavirheen ja aineiston vinoutuneisuuden seurauksena. Puutavaralajikohtaisia kuormausaikoja verrattiin olemassa oleviin kuormausaikamalleihin. Tuloksista havaittiin vanhojen mallien yliarvioivan kuitupuun kuormausajanmenekkiä m3/min. Vanhojen mallien yliarvio voi johtua määrämittaan katkotun 3 m lehtikuitupuun sisällyttämisestä kuormausaikamalliin. Sen sijaan että, se olisi arvioitu omana puutavaralajinaan.
-
(2023)Metsien intensiivinen hoito on johtanut lahopuun määrän vähenemiseen ja sen myötä monien lahopuusta riippuvaisten lajien uhanalaistumiseen. Talousmetsien lahopuun määrä on vähentynyt noin kymmenes- jopa sadasosaan luonnonmetsien lahopuun määrästä. Toisin kuin talousmetsien, kaupunkimetsien hoidon tavoitteena ei ole puuntuotos. Hoidon tavoitteena on tarjota ensisijaisesti kaupungin asukkaille virkistyspalveluita ja ylläpitää maisemaa ja kaupunkikuvaa, jolloin metsien hoito on intensiteetiltään kevyttä. Kaupunkimetsistä on myös löydetty harvinaisten ja/tai uhanalaisten lajien esiintymiä ja viime aikoina myös kaupunkiluonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen on kiinnitetty huomiota muun muassa jättämällä enemmän lahopuuta kaupunkimetsiin. Kaupunkimetsien monimuotoisuutta on alettu myös tutkia viime vuosina, mutta tutkimuksia lahopuun määrästä kaupunkimetsissä on vähän. Tämän työn tavoitteena oli selvittää lahopuun määrään ja laatuun vaikuttavia tekijöitä Helsingin kaupunkimetsissä. Lahopuun määrää ja laatua tutkittiin maastoinventoinnilla, joka toteutettiin vuonna 2021. Inventoinnissa mitattiin lahopuita kolmenlaisilta koealoilta: kokonaan inventoiduilta metsänhoitokuvioilta, kaistakoealoilta ja linjakoealoilta. Lahopuiden tilavuusmittojen lisäksi niistä kirjattiin tiedot puulajista, puun ilmiasusta sekä puun lahoasteesta. Näin saatiin tietoa määrän lisäksi myös lahopuun laadusta, joka on tärkeä monimuotoisuuden mittari. Tilastollisen analyysin avulla pyrittiin selvittämään, vaikuttaako metsikön hoitoluokka, ikä, ravinteisuus tai elävän puuston pääpuulaji lahopuun määrään ja laatuun. Maastoinventoinnin tulosten perusteella Helsingin kaupunkimetsissä on lahopuuta keskimäärin 14 m3/ha. Arvometsiksi luokitelluilla metsäkuvioilla oli keskimäärin vähintään kaksinkertainen määrä lahopuuta muiden hoitoluokkien metsiin verrattuna. Sen sijaan kasvupaikan ravinteisuudella tai metsän iällä ei ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta lahopuun määrään. Kuusivaltaisissa metsissä lahopuuta oli enemmän kuin mänty- tai rauduskoivuvaltaisissa metsissä. Tulosten perusteella voidaan päätellä, että lahopuun määrä oli suurin alueilla, jotka on monimuotoisuusarvojensa perusteella määritelty arvometsäkohteiksi ja joilla metsien hoito on sen vuoksi jätetty hyvin vähäiseksi. Hoidetuilla metsäalueilla lahopuuta oli vähemmän. Tulos on yhdenmukainen kahden aikaisemmin aiheesta tehdyn tutkimuksen kanssa. Helsingin kaupunkimetsien lahopuu on laadullisesti monimuotoista: lahopuu koostuu useista eri puulajeista ja lahoasteista. Lahopuuta on sekä pysty- että maapuina. Suurin osa lahopuusta oli lehtilahopuuta, mutta havupuiden, erityisesti mäntyjen osuus oli suurempi karummilla kasvupaikoilla ja mäntyvaltaisissa metsissä. Lahopuun lajisto mukaili elävän puuston puulajijakaumaa. Lahopuusta suurin osa oli hyvin vähän lahonnutta puuta. Pitkälle lahonnutta puuta oli noin kolmasosa mitatuista lahopuista. Lahopuiden keskiläpimitta oli 20 cm. Puolet mitatuista lahopuista oli läpimitaltaan alle 17 cm eli melko pieniläpimittaisia. Lahopuun määrä Helsingin kaupunkimetsissä on suurempi kuin Suomen talousmetsien keskimääräinen lahopuun määrä. Lahopuu on myös laadullisesti monimuotoisempaa kuin talousmetsissä. Lahopuusta riippuvaisen eliöstön elinolosuhteet voivat olla kaupunkimetsissä paremmat kuin talousmetsissä. Lahopuuta on kuitenkin kaupunkimetsissä vain korkeintaan neljäsosa luonnonmetsien lahopuun määrästä. Määrä on myös riittämätön turvaamaan useimpien lahopuista riippuvaisten lajien selviytymistä. Tutkimusten mukaan lahopuuta tulisi olla boreaalisissa metsissä vähintään 20–30 m3/ha, jotta useimpien lahopuusta riippuvaisten lajien säilyminen voitaisiin turvata. Kaupunkimetsissä on myös yksittäisiä alueita, joilla lahopuun määrä saavuttaa tai jopa ylittää edellä mainitun suosituksen. Näitä kohteita tulisi kuitenkin lisätä ja olemassa olevaa lahopuuta tulisi vaalia ja lisätä myös muilla alueilla. Kaupunkimetsien lahopuumäärää voidaan helposti lisätä jättämällä metsään kaikki luontaisesti syntynyt kuollut puu. Nopeampaa lisäystä tavoitellessa lahopuuta voidaan myös luoda kaatamalla esimerkiksi ikääntyneitä ja vaaralliseksi katsottuja eläviä puita maapuiksi. Kaupunkimetsien lahopuuston hoidossa tulee ottaa huomioon asukkaiden ja metsien käyttäjien turvallisuus ja toisaalta myös maisemalliset tekijät.
-
(2019)Dead wood includes everything between small branches and large trunks. Dead wood is created by abiotic and biotic factors like wind, lightning, competition and diseases. The amount of dead wood in Finland varies significantly between managed and natural forests. Approximately 50 % of the biomass of dead wood is carbon and thus dead wood is a notable carbon storage. Carbon may remain in dead wood for decades after the tree death. The amount of nitrogen in dead wood is small and it increases when the decay process proceeds. The aim of this study was to research the amount and quality of dead wood near the SMEAR II -station. The study also examined how the amount of carbon and nitrogen in dead wood varies between tree species and decay classes. Dead wood measurements were done at the ICOS-plots (24 pcs.) near the SMEAR II -station. At every plot there was a measurement area of 60 m2 where every piece of dead wood at the diameter of 2 cm or more was measured. Only dead wood inside the measurement area was measured. The length and top and down diameters of downed dead wood were measured. In case of standing dead wood the length and diameter at breast height were measured. The height and top diameter of stumps were measured as well. The decay class and appearance of dead wood were determined according to national forest inventory´s criteria. Based on the measurements the amount of dead wood at the plots and the whole area was calculated. Dead wood samples were taken from the plots. The samples were dried, milled and their carbon and nitrogen concentrations were analysed. The study revealed that the amount of dead wood in the study area is larger than in managed forests on average. Downed dead wood was the most common dead wood type while standing dead wood was the rarest type. The number of stumps was quite large. The most common species were Scots pine, Norway spruce and birch. The amount of dead wood varied significantly between the plots. The concentration of carbon in dead wood was on average 49 % and there were no differences between tree species and decay classes. The concentration of nitrogen was on average 0,8 % which is relatively high compared to other studies, and the concentration increased with increased decaying. There was a significant variation on nitrogen concentration between decay classes but not between tree species. This study supports other studies´ results that dead wood has an important role on carbon and nitrogen cycling in the forest.
-
(2022)Climate change is expected to cause long-term drying on northern peatlands due to increased evapotranspiration. Summer heatwaves and droughts are also predicted to increase with climate change. Vascular plant leaf area phenology on peatlands is affected by reduced water levels and interannual variation in weather. Nutrient rich mire types are more susceptible to both functional and compositional changes in response to long-term and short-term changes in water level. What remains unexplored is the potential for interactive effects between long-term drying and short-term drought events on leaf area phenology on varying mire types. This study quantifies the response of leaf area phenology to 20-year experimental water level drawdown (WLD) across three mire types of varying nutrient levels (mesotrophic fen, oligotrophic fen and ombrotrophic bog). Measurements were conducted in two contrasting growing seasons, 2017 a cool wet year and 2021 a hot dry year. WLD led to significantly earlier growth peaks across all sites. Community compositional changes in response to WLD were most significant at the more nutrient rich mire sites. At the mesotrophic site WLD resulted in significant reductions in peak leaf area (LAIMAX), which was not observed at the other sites. Across all the WLD plots the hot dry year 2021 resulted in significantly greater LAIMAX relative to the cool wet year 2017, this difference was not significant at any of the control plots. This suggests long-term drying alters the way mire phenology responds to short-term variations in weather. This has important implications for the ability of northern mires to function ‘normally’ under future climate conditions.
-
(2021)Tutkimuksessa selvitetään UPM:n omistamien kuusentaimikoiden nykytilaa ja tulevaisuudenkehitystä. Tutkielman alussa kerrotaan lyhyesti metsien historian ja lehtipuuosuuden lisäämisen taustoihin vaikuttavista kehityslinjoista, jonka jälkeen vastataan kolmeen tutkimuskysymykseen, jotka liittyvät kuusentaimikoiden nykytilaan ja tulevaisuuden kehitykseen. Ihmisen tarpeet metsiä ja metsien käyttöä kohtaan muuttuvat ajassa. Tällä hetkellä modernin metsätalouden tuloksena aikaansaadut kuusentaimikot ovat liian yksipuolisia. Muutokset ilmastossa haastavat nykyisten metsiköiden muutoksenkestävyyttä. Monimuotoisuuden väheneminen aiheuttaa metsätalouden hyväksyttävyyden kyseenalaistamista. Yhtenä osana haasteen ratkaisua pidetään lehtipuuosuuden lisäämistä kuusentaimikoissa. Lehtipuu kuusentaimikoissa monipuolistaa lajistoa ja kasvattaa metsiköiden resilienssiä. UPM on tehnyt päätöksen kaksinkertaistaa omistamiensa metsien lehtipuuosuuden. Tutkimuksessa kerättiin aineistoa kolmelta eri UPM:n omistamalta tilalta Pirkanmaan alueella. Kolmelta eri tilalta kerättiin maastoaineistoa yhteensä 15 kuviolta. Kuviolta mitattiin kasvupaikka ja puustotiedot, joiden avulla puustoja kasvatettiin Motti- simulaattorilla koko kiertoajan loppuun saakka. Tutkimuksessa luotiin myös kaksi kokonaan Motti- simulaattorilla kasvatettua metsikköä, joilla istutustiheys oli alhaisempi, 1600 tainta/ha 2000 tainta/ha sijasta. Alemman istutustiheyden kasvatuksen avulla voitiin vertailla nykytilanteen taimikoiden kehitystä alhaisempaan istutustiheyteen. Tämän tutkimuksen perusteella yli 50 % valtapituudesta täyttävien koivujen osuus on keskimäärin kuusentaimikoissa 9,1 %. Koivut ovat taimikossa pieniä, joka aiheuttaa jäämisen jälkeen myöhemmässä kasvuvaiheessa. Runkoluvullisesti harvennuksissa pystytään lisäämään koivun määrää metsiköissä, mutta tilavuuden saaminen samalle tasolle on haastavaa nykyisissä kuusimetsiköissä. Koivujen tilavuutta ja kasvua taimikoissa voidaan parantaa alentamalla kuusen istutustiheyttä, jotta koivuille löytyy parempia kasvupaikkoja taimikon sisällä. Kuusen istutustiheyden pudottaminen parantaa koivujen tilavuuskasvua taimikoissa. Koivun huomioiminen paremmin kaikissa taimikonhoitovaiheessa on tärkeää lehtipuuosuuden lisäämisen kannalta.
-
(2021)Metsäpeura (Rangifer tarandus fennicus) on Suomessa ja Venäjän Karjalassa esiintyvä vähälukuinen peurasuvun alalaji, joka on listattu uhanalaisuusluokitukseltaan silmälläpidettäväksi. Metsäpeuran tärkeimmät kuolinsyyt ovat suurpetojen saalistus sekä liikennekuolleisuus, josta erityisesti liikennekuolleisuus on vähän tutkittu ja huonosti tunnettu aihe. Suurpetojen saalistuksen on havaittu olevan merkittävä metsäpeurapopulaatioiden säätelijä, mutta liikennekuolleisuudesta ja sen vaikutuksista vastaavaa tutkimustietoa ei ole. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suurpetojen ja liikenteen tappamien aikuisten metsäpeurojen ikärakennetta. Ikärakenteen tutkimisen tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa liikenteessä kuolleista ja suurpetojen tappamista metsäpeuroista. Pro gradu työssä selvitettiin ikäjakaumien lisäksi myös Suomenselän metsäpeurojen liikennekuolleisuusjakaumaa. Tarkoituksena oli selvittää, eroaako metsäpeurahirvaiden kuukausittainen liikennekuolleisuusjakauma metsäpeuravaatimien kuukausittaisesta liikennekuolleisuusjakaumasta. Tutkimuksessa kerätiin liikenteessä kuolleiden ja suurpetojen tappamien metsäpeurojen alaleukoja iänmääritystä vasten. Aineisto kerättiin Suomenselän ja Kainuun metsäpeuraosakantojen alueelta SRVA-vapaaehtoisten ja Luonnonvarakeskuksen avustuksella 1.1.2018–31.12.2019 välisenä aikana. Iänmääritysaineisto käsitti yhteensä 71 metsäpeuran hammasnäytettä. Peuroista 52 oli kuollut liikenteessä ja 19 oli suurpetojen tappamia. Aikuisten metsäpeurojen ikärakenteen eroja testattiin Mann-Whitney U -testin avulla. Suomenselän metsäpeurojen kuukausittaisen liikennekuolleisuusjakauman tutkimiseen käytettiin Suomen riistakeskuksen Oma riista -aineistoa. Aineisto käsitti kaikki Oma riista -järjestelmään kirjatut Suomenselällä liikenteessä kuolleet metsäpeurat ajalta 2017–2019, joista oli tiedossa aika, paikka ja sukupuolitiedot. Aineistoa testattiin khiin neliö- eli χ² testin avulla. Suurpetojen ja liikenteen tappamien metsäpeurojen ikäjakaumat erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Suurpetojen tappamien aikuisten metsäpeurojen keski-ikä oli 10,8 vuotta ja liikenteessä kuolleiden 3,9 vuotta. Tulosten perusteella suurpedot tappavat erityisesti yli 6,5-vuotiaita metsäpeuroja, kun taas liikenteessä kuolee pääasiassa alle 6,5-vuotiaita yksilöitä. Suomenselän metsäpeuravaadinten ja -hirvaiden kuukausittaisessa liikennekuolleisuusjakaumassa ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa. Kummallakin sukupuolella on kolaripiikki marras–joulukuun välisenä aikana, jolloin tapahtui 45 % kaikista aineiston metsäpeuraonnettomuuksista. Hirvaita jäi kokonaisuudessaan 18 prosenttiyksikköä enemmän autojen alle kuin vaatimia. Vaikka kuukausittaista liikennekuolleisuusjakaumaa ei testattu tilastollisesti, se tukee käsitystämme marras-joulukuun kolaripiikistä, sekä siitä, että hirvaat ovat alttiimpia liikenneonnettomuuksille kuin vaatimet. Erityisen huolestuttavaan liikenteen ja suurpetojen tappamien metsäpeurojen ikäjakaumissa oli, että liikenteessä kuolee eritoten parhaassa lisääntymisiässä olevia metsäpeuroja. Varsinkin lisääntymisikäisten metsäpeuravaatimien poistuminen alentaa populaation vasatuottoa tehokkaasti.
-
(2023)The goal of this study was to estimate the success of natural regeneration of Scots pine, on unscarified strip cut areas on forestry-drained dwarf shrub peatland sites, as to find the explanatory factors affecting regeneration. The sites were in Southern Finland and the seedling inventory was conducted 3–4 growing seasons after the cutting. On two sites the seedling densities were satisfactory (3000–6300 ha-1) but the spatial distribution was uneven, as the share of empty plots was 41–57 %. On the remaining two sites the regeneration had either failed or was unsatisfactory, with seedling densi-ties 600–1000 ha-1. The most important variables explaining seedling density were the soil scarification-effect of the logging trails and the water table level. The seedling density on the logging trails was 3–21 fold, depending on the site, compared to surfaces outside the trails. The small spots of bare peat were remarkably well-stocked. The explanatory value of variables for the water table level were weakened by the limited number of dipwells. However, it seems the development of seedlings on a clear-cut strip would require an average water table level deeper than 30 cm from the ground level, during growing sea-son. Of the vegetation groups, dwarf shrubs clearly had a negative impact on seedling density. In relation to the cover per-centage of the forest floor, bog mosses hosted more seedlings than upland mosses. The abundance of cotton grass raised seedling density and the longest seedlings grew in the vicinity of cotton grass. The reason was assumed to be the early colonization of the logging trails by both species. A thicker humus layer lowered the seedling density. Among other variables growing season temperature seemed to explain seedling emergence better than seed years. In addition to Scots pine seedlings, regression models are also presented for seedlings of broad leaves and conifer germinants. Common denominators for the occurrence of different groups of seedlings were the positive effect of log-ging trails and bare peat and the negative effect of dwarf shrub cover. According to the results some level of soil prepa-ration seems necessary to achieve a satisfactory level of natural regeneration. The thesis also proposes a forecast model for the occurrence of Scots pine seedlings, which is derived from the rela-tionship between the features of the uncut stand and the seedling densities of the clear-cut strips. According to the forecast model of the average water table level, the water table level preceding a strip cut should be at least -42 cm and preferably deeper, as a prerequisite for strip cutting. The sphagnum moss model states that sphagnum mosses should not cover far more than 5 percent of the forest floor. A higher water table level or a wider sphagnum cover on uncut strips, predicts a water table level too high for the development of Scots pine seedlings on clear-cut strips.
Now showing items 41-60 of 132