Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Politiikka ja organisaatiot"

Sort by: Order: Results:

  • Riihijärvi, Elmeri (2022)
    Maahanmuuttovastainen ja populistinen radikaalioikeisto on muuttanut poliittista ympäristöä Euroopassa jo ainakin 1980-luvulta alkaen. Suomessa tätä poliittista ryhmittymää edustaa vuonna 1995 perustettu perussuomalaiset, joka nousi suureksi puolueeksi vuoden 2011 eduskuntavaaleissa. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan perussuomalaisten vaikutusta Suomen kolmen perinteisen puolueen, keskustan, kokoomuksen ja SDP:n tapaan käsitellä maahanmuuttoa puolueohjelmissaan. Tutkimuksessa selvitetään, millaisia maahanmuuton kehyksiä kolmen suuren puolueen puolueohjelmissa esiintyy sekä tarkastellaan, onko näissä tapahtunut muutosta perussuomalaisten noustua suureksi puolueeksi vuonna 2010. Tutkimus on kaksiosainen ja sen menetelminä toimivat kehysanalyysi sekä laadullinen sisällönanalyysi. Kehysanalyysiä hyödyntämällä selvitetään aluksi, millaisia maahanmuuton kehyksiä puolueohjelmissa esiintyy. Tämän jälkeen tarkastellaan sisällönanalyysin keinoin sitä, millä tavalla näiden kehysten esiintyminen on mahdollisesti vaihdellut ajan saatossa. Tärkeinä rajakohtina tässä ovat erityisesti perussuomalaisten vaalivoitto vuonna 2011 sekä vuoden 2015 niin kutsuttu pakolaiskriisi. Tutkimusaineistona on kaiken kaikkiaan 31 suurten puolueiden vuoden 2005 jälkeen julkaisemaa puolueohjelmaa, joiden tyypit vaihtelevat vaaliohjelmista erityisohjelmiin. Tutkimuksessa selviää, että suurten puolueiden maahanmuuttolinjat ovat hyvin samankaltaisia. Suhtautuminen maahanmuuttoon on lähtökohtaisesti positiivista ja erityisesti sen taloudellisia hyötyjä painottaa joka puolue. Keskustan ja kokoomuksen ohjelmissa on kuitenkin havaittavissa, että maahanmuuttoon turvallisuusuhkana suhtautuva näkökulma on yleistynyt 2010-luvun loppupuolella. SDP:llä samanlaista trendiä ei ole havaittavissa. Tulokset voivat selittyä monella tekijällä, mutta on todennäköistä, että keskustan ja kokoomukseen maahanmuuttoretoriikkaan on ollut vaikutusta myös perussuomalaisilla sekä radikaalioikeiston Euroopan laajuisesti kasvaneella vaikutusvallalla. Lisäksi on huomioitava, ettei pelkästään puolueohjelmia tarkastelemalla saa vielä välttämättä kattavaa kuvaa aiheesta. Tutkimusta radikaalioikeiston nousun vaikutusta Suomen puoluekenttään on vielä varsin vähän, joten lisätutkimus aiheesta on epäilemättä tarpeen.
  • Rahikkala, Petri (2021)
    Tässä tutkielmassa luodaan uudenlaisia käsityksiä ja valtateorioita, joiden kautta valtapositioita voidaan ymmärtää paremmin 2000-luvun eriasteisesti digitalisoituneessa maailmassa. Digitalisaatio on muuttanut merkittävästi ihmisten välistä vuorovaikutusta moniulotteisemmaksi ja nopeammaksi, mikä on myös osaltaan vaikuttanut siihen, miten valtasuhteet rakentuvat ja muuttuvat. Digitalisaatiolla on todistetusti positiivisia vaikutuksia ihmisten ja yhteiskuntien kehitykseen, mutta se omaa myös negatiivisia ulottuvuuksia. Digitalisaation vaikutukset valtasuhteisiin ja ihmisiin korostuvat erityisesti yhteiskunnissa, joita leimaavat eriarvoisuus, konfliktit ja yhteiskunnallinen epävakaus. Digitalisaatio ei noudata fyysisiä rajoja vaan se on globaali ilmiö, jonka taustavoimana vaikuttavat kuitenkin ylikansalliset kaupalliset yritykset, jotka toimivat omien kaupallisten tavoitteidensa ohjaamina, mikä itsessään on ongelmallista. Tämän tutkielman keskeinen argumentti on, että digitalisaatiolla ja globalisaatiolla on merkittävä vaikutus ihmisten välisten valtasuhteiden muodostumiseen ja konteksteihin monella eri tavalla. Yhteiskunnallisesta perspektiivistä digitalisaation vaikutusten ja koheesion tutkiminen on tärkeää, sillä digitalisaation ja uusien viestintävälineiden saatavuus vaikuttaa merkittävästi kehittyvien yhteiskuntien rakenteisiin ja valtasuhteisiin. Tutkielmassa käsitellään miten John Locken, Michel Foucault’n ja Manuell Castellsin tunnetut teorioita vallasta, vuorovaikutussuhteista ja yhteiskunnista ovat sovellettavissa 2000-luvun digitalisoituneeseen maailmaan. Kehittyvissä ja autoritäärisissä valtioissa sosioekonominen kehitys, eriarvoisuus, digitalisaatio ja disinformaatio muodostavat haastavan kokonaisuuden valtapositioiden tutkimuksen kannalta, koska valtaa ja vuorovaikutussuhteita on vaikea havaita tai ymmärtää. Myös kehittyneissä yhteiskunnissa digitalisaatio asettaa haasteita positiivisten vaikutustensa vastapainoksi, sillä samoja välineitä käytetään yhteiskunnalliseen vuorovaikutukseen, mutta eri motiivein. Tässä tutkielmassa havaitaan, että edellä mainittujen tutkijoiden teoriat ovat hyvä perusta uudelle valtateorialle ja valtatutkimukselle digitalisaation aikakaudella. Locken teoriat legitimiteetistä ja oikeutuksesta kansalaisten ja yhteiskunnan vuorovaikutuksessa ovat edelleen relevantteja kehittyvien yhteiskuntien kansanousujen taustalla. Foucault’n teoriat vallan moniulotteisuudesta ja vastavallasta korostuvat digitalisaation aikakaudella, mutta ne sisältävät uusia haasteita mm. anonymiteetin vuoksi. Castellsin voidaan mieltää jatkavan Foucault’n teoriaa siten, että digitalisaatio ja globalisaatio hajauttavat valtaa fyysisiä rajoja rikkoen ja uusia verkostoja muodostaen. Arabikevään tapahtumat ovat kuitenkin konkreettinen esimerkki digitalisaation ja internetin vaikutuksesta kansannousuihin, joissa vallan moniulotteisuus ei noudata perinteisiä rakenteita ja joissa toisaalta kaupallisilla tahoilla on merkittävä vaikutus yhteiskunnallisiin tapahtumiin. Digitalisaatio voi auttaa vallankumouksissa, mutta se ei vielä pysty luomaan uusia tai parempia ja demokraattisempia instituutioita. Jotta näitä ilmiöitä voidaan tutkia ja ymmärtää paremmin 2000-luvulla, tarvitaan uusia valtateorioita ja lähestymistapoja, jotka huomioivat digitalisaation vaikutukset. Lopuksi tässä tutkielmassa muodostan aiempien teorioiden ja arabikevään tapahtumien kautta perustan digitalisaation valtateorioille sekä valotan jatkotutkimuksen merkitystä.
  • Puro, Neea Elina (2020/2021)
    Tässä pro gradussa tutkitaan kuuden suomalaisen puolueen vuoden 2019 eduskuntavaaliohjelmien suhdetta perus- ja ihmisoikeuksiin. Työn tavoite on erotella, mitä perus- ja ihmisoikeuksia eduskuntavaaliohjelmista on tunnistettavissa sekä analysoida alatutkimuskysymysten avulla tarkemmin, miten ne ilmenevät. Tutkielma sijoittuu politiikan ja oikeuden välisen suhteen tutkimuksen kenttään, jota on kutsuttu tunnetusti hankalaksi. Tieteenalat yhdistävä tutkimuskenttä on Suomessa melko hajanainen ja kiisteltykin, eikä perus- ja ihmisoikeuksien suhdetta puolueiden eduskuntavaaliohjelmiin ole aiemmin tutkittu. Tutkielmassa hyödynnetään siten politiikan tutkimuksen ja oikeustieteen teoriaa ja käsitteistöä poikkitieteellisesti. Päätutkimuskysymyksen avulla tarkastellaan, mitä perus- ja ihmisoikeuksia puolueiden eduskuntavaaliohjelmista voidaan tunnistaa. Alatutkimuskysymysten avulla paneudutaan lähemmin puolueiden antamaan sisältöön näille oikeuksille esimerkiksi tarkastelemalla, kenelle ne katsovat oikeuksien kuuluvan sekä mitä ratkaisuja, rajoitteita tai reunaehtoja ne niille luovat. Tutkielman menetelmä on laadullinen sisällönanalyysi, jonka avulla aineistosta esiin tulevia oikeuksia jaotellaan ja analysoidaan. Aineiston käsittelyä on systematisoitu erityisesti havaintojen taulukoinnilla. Havaintojen taulukoinnin yhteyteen on kirjattu, ovatko oikeudet olleet tunnistettavissa implisiittisesti vai eksplisiittisesti. Jokaisesta tutkielman aineistoon valitusta eduskuntavaaliohjelmasta oli tunnistettavissa kolme samaa oikeutta: oikeus sosiaaliturvaan, sivistykselliset oikeudet sekä oikeus työhön. Alatutkimuskysymyksiin vastaaminen osoitti, että puolueet kuvasivat oikeudet sisällöllisesti varsin eri tavoin keskenään. Puolueiden eduskuntavaaliohjelmista nousseet oikeudet vastasivat melko pitkälti eduskunnan oikeusasiamiehen vuonna 2018 julkaisemaa kymmentä puutetta perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisessa. Politiikka ja oikeus ovat usein vastakkain sekä käytännössä että teoreettisesti. Tilausta poikkitieteelliselle tutkimukselle kuitenkin on. Tällä tutkielmalla osoitetaan, että politiikan teorian ja oikeustieteen yhdistäminen voi tarjota myös tuoreita, hyödyllisiä ja useita jatkotutkimusaiheita tarjoavia näkökulmia.
  • Vuori, Altti (2022)
    Vaikka populismia ja sen suosiota on tutkittu laajalti, on populismin tutkiminen sosiaalisen median alustoilla jäänyt vähemmälle huomiolle. Tämän lisäksi populismi käsitetään kommunikaation tapana vain harvoin. Samoin populismin määrän empiirinen tutkiminen on politiikan tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Tämä tutkielma pyrkii hahmottamaan populismin ilmenemistä kommunikaation tapana Twitterissä ja sitä, millaisia empiirisiä havaintoja populismista kyetään tällä alustalla havainnoimaan. Aineistona tässä tutkielmassa toimii Yhdysvaltojen vuoden 2020 presidentinvaalien demokraattipuolueen johtavien ehdokkaiden, Bernie Sandersin ja Joe Bidenin, twiitit demokraattipuolueen esivaalien ajalta. Näitä twiittejä tutkitaan sisältöanalyysiä hyödyntäen, ja näin twiiteistä havainnoidaan ne termit ja sanat, joita ehdokkaat käytävät eniten. Samoin tietyt sanat ja termit on määritelty siten, että ne viittaavat populismiin ja populistiseen viestintään, ja tutkielma havainnoi sen, miten tällaiset sanat esiintyvät ehdokkaiden twiiteissä. Tämän perusteella tämä tutkielma osoittaa empiirisesti sitä, miten ehdokkaiden twiitit edustavat populismia. Empiiristen havaintojen suhteen sekä Sandersin että Bidenin twiiteistä löytyy populistisia termejä ja viittauksia. Sandersin twiiteistä 55.4 % sisältää populistisia viittauksia, Bidenillä vastaava luku on puolestaan 37.7 %. Vaikka molempien ehdokkaiden twiiteistä suuri osa on populistisia, on heidän kielenkäytössään ja kommunikaatiossaan kuitenkin eroja. Sandersin populismi perustuu enemmän superrikkaiden sekä yhtiöeliittien kritisointiin. Samoin Sanders esittää twiiteissään monia erilaisia ongelmia, joita hän pyrkii ratkaisemaan. Bidenillä populistiset viittaukset sen sijaan keskittyvät enimmäkseen tuolloisen istuvan presidentin, Donald Trumpin, kritisointiin. Bidenin populismi perustuu enemmän kansan yhdistämiseen Trumpin vastustamisen ympärille. Populismia ja sen määrää pystytään siis tutkimaan empiirisesti ilman, että poliittisia toimijoita määriteltäisiin populisteiksi ennen empiirisen tutkimuksen tekoa. Poliittisista viesteistä ja kommunikaatiosta on havaittavissa populistisia piirteitä, ja populismia on varteenotettavaa käsitellä kommunikaation tapana. Tämä tarkoittaa sitä, että myös perinteisesti ei-populistisiksi koetut toimijat kuten Biden voivat myös hyödyntää populistista kommunikaatiota. Erityisesti populismia ilmenee ehdokkaiden twiiteissä siinä, että he muodostavat itsensä ja kampanjoidensa ympärille tietynlaisia identiteettejä.
  • Kiukkanen, Venla (2019)
    Yksi suurimpia viime aikaisia poliittisia trendejä maailmanlaajuisesti on ollut erilaisten populististen puolueiden, liikkeiden ja yksittäisten politiikkojen suosion nousu ja sitä seurannut pääsy tärkeisiin valta-asemiin. Muista politiikan kentällä vaikuttavista toimijoista populistit erottuvat usein erityisesti omintakeisen itseilmaisunsa ja retoriikkansa kautta. Perinteisestä poliittisesta ilmaisusta poikkeavat ulostulotavat ovat populisteille usein tietoinen keino tehdä pesäeroa muihin poliittisiin toimijoihin, erottua ja herättää keskustelua. Tämä tutkielma käsittelee populistista retoriikkaa perussuomalaisten kansanedustajana, varapuheenjohtajana, presidentinvaaliehdokkaana ja europarlamentaarikkona toimineen Laura Huhtasaaren videoblogeissa. Huhtasaaren retoriikkaa tarkastellaan Benjamin Moffittin tunnetuksi tekemän populistisen tyylin käsitteen kautta. Moffitt määrittelee populistiselle poliittiselle tyylille kolme ydinpiirrettä: vastakkainasettelut kansan ja eliitin välillä, ns. huonot tavat eli perinteisestä poliittisesta käyttäytymismallista eroatekevän värikkään ja epämuodollisen itseilmaisun sekä erilaisten kriisien, uhkien ja romahdusten performoinnin. Näistä ydinpiirteistä ensimmäistä, kansan ja eliitin välisiä vastakkainasetteluita, on tutkielmassa Ernesto Laclaun ajattelun avulla laajennettu koskemaan myös yleisemmin muitakin me vastaan muut -tyylisiä dikotomioita. Tutkielman tarkoitus on selvittää, millaisin retorisin keinoin Huhtasaari performoi populistista tyyliä. Huomio kiinnittyy jokaiseen populistisen tyylin ydinpiirteeseen eli siihen, millaisia vastakkainasetteluita Huhtasaaren retoriikassa ilmenee, millaisiin populismille ominaisiin huonoihin tapoihin Huhtasaari retoriikassaan tukeutuu sekä miten Huhtasaaren retoriikassa performoidaan kriisejä, uhkia ja romahduksia. Aineistona tutkielmassa toimivat Huhtasaaren videopalvelu youtubeen kuvaamat videoblogit. Sosiaalisen median käyttö poliittisen ilmaisun välineenä on viime vuosina lisääntynyt voimakkaasti, ja erityisesti tämän päivän populismin ja sosiaalisen median välinen tiivis yhteenkietotuminen tekee sosiaaliseen mediaan tuotetusta populistisesta aineistosta kiinnostavan tutkimuskohteen. Tutkielman aineisto käsittää 25 videoblogia noin puolen vuoden ajanjaksolta. Aineistoa lähestytään tutkielmassa retorisen analyysin kautta, hyödyntämällä erityisesti Arja Jokisen koostamaa listaa erilaisten retoristen keinojen kirjosta. Aineiston analyysi osoittaa kaikkien kolmen populistisen tyylin ydinpiirteen vahvan läsnäolon Huhtasaaren videoblogien retoriikassa. Vastakkainasettelut ovat keskeinen osa Huhtasaaren videoblogien retoriikkaa. Huhtasaarelle ominaista on hahmottaa yhteiskuntaa me vastaan muutajattelun kautta, jonka puitteissa omaan puoleen eli meihin liitetään paljon positiivisia määreitä, vastapuolen eli muiden muodostaessa vaarallisen vihollispuolen. Erityisesti neljä vastinparia nousee videoilta tiuhaan tahtiin esiin: Huhtasaaren oma puolue perussuomalaiset ja sen vastapuoli eli muut kotimaiset puolueet, valtamedia ja sen vastapuoli eli ”toisinajattelijoiksi” mielletyt kansallismieliset konservatiivit, suomalainen kantaväestö ja sen vastapuoli eli etenkin Lähi-idästä tulevat maahanmuuttajat, sekä liberaalit toimijat ja arvot ja niiden vastapuoli eli konservatiiviset tahot ja konservatiivinen arvomaailma. Huonojen tapojen saralla Huhtasaaren voi havaita viljelevän erittäin värikästä, epädiplomaattista ja liioittelevaa kielenkäyttöä jokaisella analyysiaineistoon kuuluvalla videolla. Erityisesti poliittisista vastustajistaan ja itseään kuohuttavista ja ärsyttävistä aiheista puhuessaan Huhtasaaren puheet käyvät hyvin lennokkaiksi, ja hän lataa niihin koviakin syytöksiä vastustajiaan kohtaan. Huhtasaari pyrkii videoillaan profiloitumaan suorasanaisena ja kriittisenä äänenä, joka räväkillä puheenvuoroillaan ”haastaa hegemoniaa” ja sanoo asiat kuten ne ovat. Kriisejä, uhkia ja romahduksia performoidaan myös Huhtasaaren videoblogeissa tiiviisti. Huhtasaaren suhtautuminen tulevaisuuteen on monessa mielessä pessimistinen, ja hän maalailee videoillaan usein erilaisia kauhuskenaarioita, joiden realisoituminen hänen mukaansa johtaa länsimaisen nyky-yhteiskunnan tuhoon. Kolmenlaiset uhkakuvat toistuvat Huhtasaaren videoilla kaikista eniten: Euroopan unionin muodostama uhka kansallisvaltioiden itsenäisyydelle, käsitykset joiden mukaan nyky-yhteiskunnassa sananvapautta rajoitetaan koko ajan enemmän, sekä pelko islamilaisista maista länteen suuntautuvan maahanmuuton aiheuttamista turvallisuusriskeistä ja länsimaisen kulttuurin rapautumisesta. Aineiston analyysi osoittaa selkeästi Huhtasaaren hyödyntävän runsaasti erilaisia retorisia keinoja populistisen tyylin ydinpiirteitä performoidessaan. Käytettyjen keinojen kirjo on laaja yltäen erilaisista narratiivirakenteista ääri-ilmaisujen käyttöön ja numeerisesta määrällistämisestä sanontoihin ja metaforiin. Tutkielmassa retoristen keinojen kirjoa esitellään tarkemmin konkreettisten, aineistosta poimittujen esimerkkilainausten kautta
  • Kylli, Roosa-Maria (2022)
    Tutkielma tarkastelee videoalusta YouTubessa ilmestyvää Leveli News -ohjelmaa populististen vastakkainasetteluiden ja vastatiedon tuottamisen viitekehyksessä. Aineistona tutkielmassa toimii ohjelman ensimmäiset kymmenen jaksoa kesältä 2021. Ohjelmassa käsiteltävät aiheet keskittyvät muun muassa koronapandemiaan, politiikkaan ja salaliittoteorioihin. Vaihtoehtoisten medioiden tutkimuksessa keskeistä on tarkastella, kuinka ne voivat vaikuttaa julkisen keskustelun olosuhteisiin ja sitä kautta demokraattiseen osallistumiseen ja luottamukseen demokraattista järjestelmää kohtaan. Esimerkiksi hybridi mediaympäristö on vaikuttanut siihen, että uudet poliittiset toimijat voivat saada äänensä kuuluviin ja saavuttaa uusia yleisöjä. YouTube alustana puolestaan mahdollistaa laajan levityksen ja mediatuotannon pienilläkin resursseilla. Menetelmänä tutkielmassa käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia. Tutkielmassa määritellään populismi muodoksi, jossa me-ryhmä rakentuu suhteessa rajanvetoon jotakin vastaan ja muodostaa diskursiivisen toimijan. Yksi tyypillinen populistien käyttämä strategia on vastatiedon tuottaminen, jolla pyritään esimerkiksi kyseenalaistamaan perinteisiä tiedon auktoriteetteja korvaamalla ne omilla vaihtoehtoisilla tiedon auktoriteeteilla. Populististen vastakkainasetteluiden ja vastatiedon muodostumista tarkastelemalla voidaan tehdä havaintoja siitä, millaisia poliittisia ideoita uudet poliittiset toimijat levittävät sosiaalisessa mediassa ja toisaalta siitä, miten ne voivat vaikuttaa demokraattisiin yhteiskuntiin. Vastakkainasetteluja rakennetaan suhteessa laajasti ymmärrettyyn korruptoituneeseen eliittiin, puoluepoliittisiin toimijoihin, valtavirtamediaan ja toimittajiin sekä sukupuoleen ja maahanmuuttoon. Vastatiedon tuottaminen kiteytyy ohjelmassa kehotuksiin siitä, että katsojan tulisi itse tehdä omat johtopäätöksensä. Ohjelma esittää itsensä puolueettomana viestinvälittäjänä, vaikka se luo maailman tilanteesta vastakkaista narratiivia suhteessa valtavirtakäsityksiin hyödyntäen valtavirtamedian sisältöjä omalle agendalle sopivalla tavalla. Ohjelmassa käytetyt vastatiedon tuottamisen keinot ja vastakkainasettelut luovat epäluottamusta yhteiskuntaa ja demokraattista järjestelmää kohtaan. Ohjelmassa esiintyvää järjestelmänvastaisuutta voi pitää huolestuttavana yhteiskunnan polarisoitumisen kannalta. Ohjelma seuraa kansainvälistä kehitystä, jossa radikaalin oikeiston toimijat ovat hyödyntäneet sosiaalista mediaa mobilisoituakseen. Osattomuuden ja pettymyksen tunteita on mahdollista käyttää apuna ihmisten mobilisoimisessa. Yhteiskunnan on huomioitava myös marginaalisessa asemassa olevat mielipiteet poliittisen vakauden säilyttämiseksi. Yhteiskunnan polarisoitumisen hillitsemiseksi on tiedettävä, millaisia vaatimuksia toisistaan erkanevilla ryhmillä on, jotta ne voidaan demokraattisin keinoin saada lähemmäksi toisiaan. Tutkielma antaa panoksensa vaihtoehto- ja vastamediatutkimukseen Suomessa valottamalla uutta toimijaa hybridissä mediaympäristössä ja tuo esille internetin vaikutuksia populistisen logiikan ja mediatisaation yhteen nivoutumiselle.
  • Tirkkonen, Tero (2023)
    Ilmastonmuutos on ihmiskunnalle eksistentiaalinen uhka, ja sen pysäyttäminen tai ainakin sen vaikutusten minimointi on 2020-luvulle tultaessa ennen kaikkea poliittinen ongelma. Tässä maisterintutkielmassa selvitetään, miten suomalaisten eduskuntapuolueiden ilmastopoliittiset kannat ovat kehittyneet vuosina 2007–2019, ja peilataan niitä Suomen ilmastopolitiikan onnistumiseen, kun mittarina käytetään Germanwatchin Climate Change Performance Indexiä. Tutkimuksen tarkoituksena on löytää erilaisia kehityskulkuja ja yhteisiä teemoja ja arvioida niiden vaikutusta, sekä arvioida puolueiden asemaa ilmastonmuutoksen muodostaman globaalin uhan käsittelyssä. Teoreettinen viitekehys muodostuu maailmanyhteisöteoriasta, ilmastopolitiikan tutkimuksesta etenkin Suomessa, sekä puolueiden merkitystä tarkastelevasta tutkimuksesta. Viitekehyksen tarkoituksena on asemoida tutkielma osaksi ilmastopolitiikan tutkimuksen kenttää, pohjustaa puolueiden merkitystä muuttuneen poliittisen osallistumisen kentässä, sekä luoda kuvaa siitä, kuinka globaalit trendit ja normit käytännössä siirtyvät ylikansalliselta tasolta kansalliselle tasolle ja kuinka puolueet osallistuvat tuohon siirtymään. Tutkimuksen aineistona ovat kahdeksan eduskuntapuolueen eduskuntavaaliohjelmat vuosien 2007–2019 eduskuntavaaleista. Ajanjaksolla käytiin vaalit vuosina 2007, 2011, 2015 ja 2019. Aineisto on valittu edustamaan eduskuntapuolueiden yleisiä kantoja, jotta puolueiden ilmastopoliittisista näkemyksistä ja kehityksestä on voitu muodostaa kattava yleiskuva. Tutkimus on toteutettu laadullisesti kriittisen diskurssianalyysin keinoin, ja metodina on käytetty Carol Bacchin ongelmarepresentaatiomenetelmää. Tutkimus osoittaa lähes jokaisen puolueen kantojen kehittyneen tarkasteluvälin aikana selkeästi; ainoa poikkeus on Perusuomalaiset, jonka ilmastotoimia kritisoiva kanta pysyi käytännössä samana läpi tarkastelujakson. Ilmastopolitiikka on pääasiassa sidottu talouspolitiikkaan, mutta sen alisteisuus on heikentynyt. Valtion roolissa on tapahtunut merkittäviä muutoksia, ja puolueet ovat yleisesti ottaen alkaneet nähdä valtion toimet ilmastonmuutoksen ehkäisemiseksi aiempaa tärkeämpinä. Elinkeinoelämän toimijoille materiaaleissa osoitettu asema on heikentynyt, eikä yksilönvastuuta korostettu tarkastelujakson lopussa yhtä paljon kuin sen alussa. Ilmastopoliittisten esitysten määrä ja konkretia kasvoivat huomattavasti. Ylikansallisen ilmastopolitiikan merkityksen korostaminen väheni tarkastelujaksolla, kun kansallisten toimien määrä ja painotus kasvoivat; esitän etenkin Pariisin ilmastosopimuksen vaikuttaneen tähän merkittävästi. Tutkielmassa esitetään myös puolueilla olevan merkittävä rooli globaalien normien ja trendien tuomisessa paikalliselle tasolle. Puolueiden, pois lukien Perussuomalaiset, saavuttama konsensus valtion roolissa ja monipuolisten ilmastopoliittisten toimenpiteiden määrässä ja laajuudessa on tutkimuksen perusteella ajanut Suomen kansallisen ilmastopolitiikan kehittymistä. Aktiivisesti osallistuva ja ilmastotoimia johtava valtio, ainakin osittain talouspolitiikan alta irronnut ilmastopolitiikka ja yhteinen pyrkimys kansallisiin toimenpiteisiin ovat olleet oleellisia tekijöitä Suomen ilmastopolitiikan kunnianhimon kasvussa.
  • Lappalainen, Vilma (2021)
    Tarttumattomat taudit ovat Suomessa ja useissa muissa korkean tulotason maissa johtava syy terveysongelmille ja toimintakykyisten elinvuosien vähenemiselle. Ruokavalioon liittyvät riskit ja ruokavaliosta välillisesti aiheutuvat ongelmat, kuten korkea verenpaine, ovat erityisen merkittäviä riskitekijöitä. Riskitekijöihin voidaan vaikuttaa ravitsemuspolitiikan kautta. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, miten suomalaisissa kunnissa edistetään terveellistä ravitsemusta ja miten nykytilannetta voitaisiin parantaa. Teoreettisena näkökulmana oli sosioekologinen lähestymistapa terveyden ja hyvän ravitsemuksen edistämiseen. Tutkielman aineisto koostui 75:stä satunnaisotannalla valitusta kunnallisesta hyvinvointikertomuksesta sekä viidestä haastattelusta. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Hyvinvointikertomuksista tarkasteltiin, miten laajasti ja millaisin toimenpitein kunnissa edistetään terveellistä ravitsemusta ja miten vaikuttavia käytetyt toimenpiteet sosioekologisen mallin näkökulmasta ovat. Haastatteluilla kartoitettiin, mitä haasteita ja hyviä käytäntöjä kunnissa oli terveellisen ravitsemuksen edistämiseen ja millaisia toiveita kunnilla olisi tilanteen parantamiseksi. Tutkimuksen keskeinen tulos oli, että ravitsemuksen potentiaalia kansanterveyden edistäjänä ei kunnissa tunnisteta. Haasteita on sekä terveyden edistämisen toteuttamisessa että ravitsemuksen näkemisessä terveyden tärkeänä osatekijänä. Ongelmat liittyvät päätöksentekoprosessiin, tavoittavuuteen, resursseihin, kunnan johdon sitouttamiseen ja terveyden edistämisen juurruttamiseen. Suurin osa kunnista (60%) ei käytännössä huomioi ravitsemusta hyvinvointityössään. Osa kunnista kuitenkin huomioi ravitsemuksen laajasti ja näiden kuntien kehittämiä hyviä käytäntöjä tulisi levittää muihin kuntiin. Johtopäätöksenä todettiin, että tilanteen parantamiseksi tärkeää olisi hyvinvointikoordinaattorien aseman vakiinnuttaminen ja maakunnallisen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen yhteistyön vahvistaminen. Kunnissa, joissa ravitsemusta edistetään jo laajasti voitaisiin parantaa terveyden edistämisen vaikuttavuutta toteuttamalla poliittiselle tasolle ja yhteisön tasolle kohdistettuja toimenpiteitä. Lisätutkimukselle terveyden edistämisen päätöksenteon prosesseista, paikallisen terveyden edistämisen toteutumisesta sekä toteutuksen haasteista on selkeästi tarvetta.
  • Koponen, Emma (2022)
    Euroopan unionin yhteistä koronapandemiasta selviämiseen tarkoitettua elpymisvälinettä käsiteltiin Suomen eduskunnassa keväällä 2021. Äänestyksessä kaksi keskustan kansanedustajaa rikkoivat ryhmäkuria ja kymmenen kokoomuksen edustajaa irtautuivat puolueen enemmistössä äänestäessään elpymispakettia vastaan. Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan näiden kansanedustajien retoriikkaa ja argumentointia elpymispakettiäänestystä edeltävässä täysistuntokeskustelussa. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu parlamentaarisen retoriikan ja parlamenttipuheen tutkimuksesta sekä Chaïm Perelmanin uuden retoriikan ja argumentaation teoriasta. Tutkielman oleellinen tausta-argumentti on, että parlamentti on keskeinen poliittisen julkisuuden ja keskustelun foorumi. Parlamentaarinen retoriikka on retoriikkaa ja puhetta asioiden puolesta ja vastaan, mikä linkittyy käsitykseen parlamentista dissensuksen eli erimielisyyksien ja deliberoivan debatin paikkana. Aiemmissa tutkimuksissa julkisen täysistuntopuheen on luonnehdittu olevan puhetta laajalle yleisölle. Sen on kuvailtu olevan jossakin määrin eräänlaista ”teatteria”, vaalipuhetta ja ”puhetta historiankirjoihin”, jolla yksittäisetkin puhujat voivat profiloitua. Tutkielman osalta keskeistä on lisäksi eduskuntaryhmien ryhmäkuri ja ryhmien koheesio, jotka ovat tärkeitä seikkoja puoluedemokraattisessa järjestyksessä. Tutkielman kannalta kiinnostavaa oli se, miten niistä irtautuminen näkyi kansanedustajien puheessa. Tutkielman aineisto kerättiin elpymispakettia käsitelleen täysistunnon pöytäkirjoista. Vastaan äänestäneiden kokoomuslaisten ja keskustalaisten edustajien puheiden lisäksi kerätty materiaali sisältää keskustan ja kokoomuksen eduskuntaryhmien ryhmäpuheenvuorot. Tutkielman menetelmä on retorinen analyysi, jonka avulla puheista pyrittiin löytämään yleisökäsityksiä, ennalta hyväksyttyjä lähtökohtia argumenteille eli esisopimuksia ja argumentaation tekniikoita. Argumentaation tekniikat jakaantuvat edelleen sidos- ja erottelumuotoisiin tekniikoihin. Sidosmuotoiset argumentit yhdistävät eri tasoisia asioita, kun erottelumuotoiset taas asettavat asioita vastakkain. Argumentaatioon keskittyvä retorinen analyysi osoittautui toimivaksi menetelmäksi tarkastella oman puolueensa kannasta irtautuneiden edustajien perusteluja ja yleisökäsityksiä. Tarkastelluista puheista havaittiin sekä sidos- että erottelumuotoisia tekniikoita. Sidosmuotoisia tekniikoita löydettiin enemmän kuin erottelumuotoisia, mutta mikään tekniikka ei jäänyt huomattavasti vähäisemmäksi. Keskustelun esisopimuksia olivat muun muassa kansalaisten luottamuksen tärkeys, Suomen ja suomalaisten etujen ajaminen ja EU Suomen tärkeimpänä viitekehyksenä erityisesti talouspoliittisesti ja ulko- ja turvallisuuspoliittisesti. Keskeiset teemat itse argumenttien takana olivat melko yhteneväisiä kaikkien pakettia vastustaneiden keskustalaisten ja kokoomuslaisten puheissa: paketin nähtiin vievän EU:a kohti jonkinlaista liittovaltiota ja pysyvää yhteisvelallisuutta, minkä nähtiin usein liittyvän jonkinlaiseen moraalikadon riskiin. Yleisökäsitysten osalta puhujat pyrkivät vakuuttamaan perelmanilaisittain universaaliyleisöksi kutsuttua laajaa joukkoa vedoten yleistajuun ja yhteiseen etuun. Kansalaiset sisältyvät tähän yleisöön. Erityisyleisöihin puolestaan lukeutuivat oman ja muiden puolueiden kansanedustajat.
  • Raski, Olivia (2022)
    Tiedekunta: Valtiotieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Politiikan ja viestinnän maisteriohjelma Opintosuunta: Politiikan ja organisaatioiden tutkimus Tekijä: Olivia Raski Työn nimi: Sidosryhmäkuuleminen murroksessa – Virkamiesten käsityksiä sidosryhmäkuulemisesta ympäristöministeriössä Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Kesäkuu 2022 Sivumäärä: 60 Avainsanat: Säädösvalmistelu, haastattelututkimus, sidosryhmäkuuleminen, sisällönanalyysi, polkuriippuvuus Ohjaaja tai ohjaajat: Turo Virtanen Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Tutkielmassa tutkitaan säädösvalmistelun yhteydessä toteutettavaa sidosryhmäkuulemista. Tutkielmassa pyritään analysoimaan kyseisessä instituutiossa tapahtuneita muutoksia ja havaitsemaan ajankohtaisia trendejä. Sidosryhmäkuuleminen on hieman varjoon jäänyt tutkimusaihe, vaikka se on hyvin keskeinen ja monella tapaa tärkeä osa säädösvalmistelua. Säädösvalmistelun yhteydessä tehtävässä sidosryhmäkuulemisessa tapahtuvat muutokset vaikuttavat lainsäädännön laatuun, säädösten legitimiteettiin sekä kansalaisyhteiskunnan ja yritysten kokemukseen kuulluksi tulemisesta. Sidosryhmien ja kansalaisten kuuleminen on merkityksellistä siis sekä demokraattisena itseisarvona että säädöksen sisällön muodostumisen kannalta. Tutkielman aineistona toimivat ympäristöministeriön virkamiehille tehdyt tutkimushaastattelut. Haastatteluiden avulla on hankittu ajankohtaista tietoa erilaisissa säädösvalmisteluhankkeissa toteutetusta sidosryhmäkuulemisesta. Koska aikaisempi tutkimus sekä viralliset lähteet ovat paljastaneet kuulemisen olevan hyvin hankekohtaista, on kuulemisen moninaisuudesta ja tosiasiallisesta tilasta ensikäden tietoa saatavilla ainoastaan virkamiehiltä. Näin ollen virkamiehiltä itseltään on välttämätöntä kysyä kuulemisesta, mikäli kuulemisen ajankohtaisia trendejä tai muutoksia haluaa analysoida. Säädösvalmistelun yhteydessä toteutettavassa sidosryhmäkuulemisessa on havaittavissa virallisten julkaisujen perusteella kehityssuunta kohti avointa ja kansalaisia laajasti osallistavaa toimintamallia. Säädösvalmistelu on kuitenkin perinteisesti näyttäytynyt enemmän tai vähemmän suljettuna asiantuntijatyönä toteuttavana prosessina, joka ei tyypillisesti ole ollut avoin kansalaisten poliittiselle osallistumiselle. Tutkielmassa on lähtökohtana tutkia tämän edellä kuvatun muutoksen olemassaoloa ja esiin tulemista haastatteluaineistossa. Hallinnon rakenteissa prosessoituvaa institutionaalista muutosta analysoidaan polkuriippuvuuden avulla. Polkuriippuvuus selittää instituutioiden kehityksen olevan syklistä jatkuvuutta muutosprosessien ollen verrattain nopeita ja rauhallisempien suvantovaiheiden ollessa pitkiä. Tutkimusaineistoa analysoidessa havaitaan, että uusi sähköinen lausuntopalvelu on muuttanut sidosryhmäkuulemista monella tavalla. Se on tehostanut lausuntomenettelyn toteutusta, lisännyt lausuntojen määrää ja tuonut yksittäiset kansalaiset aktiivisesti mukaan lausumaan valmistelussa olevista hankkeista. Myös kuulemisen keinot ovat monipuolistuneet ja uudet keinot muistuttavat erityisesti kansalaisten näkökulmasta poliittista osallistumista. Instituution polkuriippuvuuden todetaan kuitenkin olevan kohtalaisen vahva, sillä muutospaineesta ja uusista tekemisen tavoista huolimatta kuulemisessa arvostetaan ennen kaikkea tietoa, asiantuntijuutta ja laillisuutta. Toiminnan prioriteetit ja arvot eivät ole siis kokonaisuudessa muuttuneet, mikä välittyy myös kuulemisen toteuttamiseen.
  • Kuokkanen, Laura (2022)
    Tämän maisterintutkielman tutkimuskohteena on eurooppalaisen identiteetin rakentaminen eurooppalaisen poliittisen eliitin toimesta. Tätä tutkittiin komission puheenjohtajien vuosittaisten Unionin tila -linjapuheiden kautta ja tutkielmassa pyrittiin erityisesti selvittämään, millä tavalla identiteetti ja arvot tulevat komission puheenjohtajien puheissa esiin. Lisäksi oltiin kiinnostuneita siitä, miten komission puheenjohtaja muuten strategisesti muokkaa ja kehystää EU-keskustelua, ja onko tämä muuttunut poliittisen kontekstin muutosten ja puheenjohtajavaihdosten myötä. Tutkielman aineisto koostuu Euroopan unionin tila -puheista vuosilta 2010–2021. Unionin tila -puhe on vuosittain Euroopan komission puheenjohtajan pitämä linjapuhe, jossa hän pohjustaa ja esittelee Euroopan parlamentille komission työohjelmasta vuoden poliittiset painopisteet, tulevan vuoden prioriteetit sekä uudet keskeisimmät aloitteet. Postfunktionalistinen Euroopan integraation teoria muodostaa tutkielman teoreettisen viitekehyksen. Edeltävistä Euroopan integraation teoriasuuntauksista poiketen postfunktionalistinen integraatioteoria sisältää ajatuksen eurooppalaisen tai EU:n yhteisestä identiteetistä integraation selittäjänä. Tutkimuksen analyysimenetelmä taas on kaksiosainen. Ensin aineisto käytiin läpi teemoitellen niin, että aineistosta tunnistettiin tutkimuskohteen kannalta mielenkiintoisia mainintoja, jotka lajiteltiin teemoittain. Tämän jälkeen analyysiä syvennettiin kehysanalyysillä, joka sopii syvempien merkityssisältöjen etsimiseen ja strategisen poliittisen keskustelun tai todellisuuden jäsentämisen tarkasteluun, sillä poliittinen keskustelu sisältää aina kilpailevia narratiiveja. Kehykset rakentavat sosiaalista maailmaa ja kehystämällä valitaan havaitusta todellisuudesta jokin puoli, jota korostetaan. Analyysin perusteella komission puheenjohtajan puheissa on havaittavissa teoreettisen viitekehyksen mukainen ajatus eurooppalaisesta identiteetistä. Tämä kehys on yhdessä talouden ja tehokkuuden kehyksen sekä globaalin toimijuuden kehyksen kanssa hallitsevimpia komission puheenjohtajien käyttämiä kehyksiä. Poliittinen konteksti myös vaikuttaa käytettyjen kehysten esiintyvyyteen. Lisäksi havaittavissa on aikaisemmankin kirjallisuuden tunnistama havainto siitä, että eurooppalaiset instituutiot ja poliittinen eliitti pyrkivät rakentamaan uutta, jälkinationalistista kansallisidentiteettiä alleviivaamalla yhteisesti jaettua arvomaailmaa. Analyysin avulla on myös todettavissa, että identiteetin rakentamista ja EU-keskustelun kehystämistä eurooppalaisuuden, yhteisen identiteetin ja arvopohjan kautta tapahtuu.
  • Peltonen, Lasse (2020)
    Tutkimuksen kohteena ovat sitoutumattomat paikalliset ehdokaslistat (independent local lists) Suomen kontekstissa. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa uutta tietoa sitoutumattomien ehdokkaiden motivaatiotekijöistä ehdokkuuden taustalla. Lisäksi tutkimuksessa on tarkasteltu sitoutumattomien ehdokkaiden käsityksiä ja suhtautumista poliittisiin puolueisiin. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimivat vaaliehdokkuuden motivaatioteoriat (theories of candidate motivation). Sitoutumattomien ehdokkaiden motiiveja lähestytään tutkimuksessa ensisijaisesti kunnianhimoteorioiden (ambition theory) kautta. Niissä vaaliehdokkuuden keskeisenä motiivina pidetään halua vaikuttaa asioihin ja harjoitetun politiikan suuntaan yhteisössä. Tutkimus on toteutettu monitapaustutkimuksena (multiple case study). Tutkittaviksi tapauksiksi on valittu Tuusulan puolesta ja Järvenpää Plus -yhteislistojen kuntavaaliehdokkaat vuoden 2017 kuntavaaleissa. Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelumenetelmää käyttäen kymmeneltä tuusulalaiselta ja yhdeksältä järvenpääläiseltä sitoutumattomalta ehdokkaalta. Tutkimuksen keskeisin tulos on, että tuusulalaisten ja järvenpääläisten sitoutumattomien ehdokkaiden motiivit perustuivat vuoden 2017 kuntavaaleissa pääsääntöisesti asioihin (kuten esimerkiksi haluun vaikuttaa sosiaali- ja terveydenhuollon, opetuksen ja kasvatuksen palveluihin) ja paikallisuuteen. Tutkituissa tapauksissa sitoutumattomuus ei näyttäytynyt puolueisiin kohdistuvana protestina tai kritiikkinä, poiketen joistakin aikaisemman tutkimuksen asettamista ennakkokäsityksistä. Tutkimuksessa havaittiin sitoutumattomien ehdokkaiden ja puolueiden ehdokkaiden motiivien välillä monia samankaltaisuuksia. Tulosten valossa sitoutumattomien motivaatioperusta ei merkittävästi poikennut puolueiden ehdokkaiden motiiveista. Huomionarvoinen tutkimustulos oli myös sitoutumattomien pääsääntöisesti myönteinen tai neutraali suhtautuminen puolueisiin. Toteutetun monitapaustutkimuksen tulokset tukevat 2000-luvulla sitoutumattomien paikallisten ehdokaslistojen tutkimuksessa voimistunutta käsitystä siitä, että sitoutumattomissa ehdokaslistoissa on kyse monimuotoisesta poliittisesta ilmiöstä. Puolueisiin sitoutumattomuutta ei siksi pitäisi nähdä suppeasti vain puolueisiin kohdistuvana protestina tai kritiikin ilmauksena.
  • Pakarinen, Toni (2022)
    Tutkielmassa arvioidaan, millaisia edellytyksiä Suomessa vuonna 2024 käyttöönotettavalla avoimuusrekisterillä on onnistua sille annetussa tehtävässä parantaa päätöksenteon läpinäkyvyyttä, eli tuoda tietoa lobbauksesta kansalaisten saataville. Läpinäkyvyyden paraneminen ei ole kuitenkaan vain ideaali, joten tutkielmassa selvitetään, millaisia edellytyksiä rekisterin tietosisällöllä on aiheuttaa käytösmuutoksia ja näin vaikuttaa lobbareiden toimintaan. Tutkielmassa sovelletaan ohjatun läpinäkyvyyden teoriaa (Fung, 2008), joka on kehitetty läpinäkyvyyspohjaisen sääntelyn onnistumisen edellytysten arvioimista varten. Teoria arvioi sääntelyn tuottamia käytösmuutoksia kestävyyden ja tehokkuuden kriteereillä. Avoimuusrekisterin kontekstissa kestävyys tarkoittaa sitä, että sääntelyn kohteet kunnioittavat rekisteriä, kokevat sen hyödylliseksi ja sitoutuvat sen käyttöön. Tehokkuus tarkoittaa sitä, että säännellään relevantteja tahoja ja rekisterin tieto pystyy aiheuttamaan käytösmuutoksia. Tiedonkäyttäjien käytösmuutosten tulee myös välittyä sääntelyn kohteille ja aiheuttaa sääntelyn tavoitteita edistäviä muutoksia. Ohjatun läpinäkyvyyden teorian avulla teoriaohjaavan sisältöanalyysin keinoin eritellään Suomen avoimuusrekisterin valmisteluasiakirjoja sekä hallituksen esitystä. Tutkielmassa havaitaan, että Suomen rekisterin kestävyyttä vahvistaa muun muassa sääntelyn kohteiden positiivinen suhtautuminen rekisteriin ja sen kehittämiseen. Sen sijaan rekisterin tehokkuutta heikentää se, että rekisterin tietosisältö on varsin yleisluontoista ja sen soveltamisala on varsin kapea. Näin ollen rekisterillä on edellytykset olla kestävä, mutta keskinkertaisen tehokas lobbauksen sääntelykeino.
  • Somerto, Kaarlo (2021)
    Ilmastonmuutos on ihmiskunnan vakavin ongelma. Tämä ongelma ja se, mitä sen hillitseminen vaatii, on jo pitkään tiedostettu tieteellisen tutkimuksen piirissä. Poliittiset ratkaisut asiaan liittyen ovat kuitenkin edenneet hitaasti. Suomen eduskuntavaaleissa huhtikuussa 2019 ilmastonmuutos oli ehkä ensimmäistä kertaa eduskuntavaalien historiassa keskeisin vaaliteema, herättäen runsaasti mediakeskustelua vaalien ympärillä. Kyseessä olivat myös maailman ensimmäiset merkitykselliset vaalit, jotka käytiin YK:n alaisen ympäristöpaneeli IPCC:n niin sanotun puolentoista asteen raportin lokakuussa 2018 tapahtuneen julkaisun jälkeen, joka tekee vaaleista kansainvälisestikin mielenkiintoisen tapauksen. Tässä tutkimuksessa tutkitaan ilmastonmuutoskeskustelua suomalaisessa mediassa eduskuntavaalien 2019 ympärillä syksyllä 2018 sekä keväällä ja kesällä 2019. Tutkimuksessa tarkastellaan ilmastonmuutosta käsitteleviä artikkeleita Helsingin Sanomissa, Maaseudun Tulevaisuudessa ja Perussuomalainen-lehdessä. Tutkimuksessa tarkastellaan, ketkä artikkeleissa olivat äänessä, minkä aiheiden kanssa ilmastonmuutosta käsiteltiin ja minkälaisia niin sanottuja oikeuttamismaailmoja keskustelussa käytettiin. Ilmastonmuutoskeskustelun analyysiin luodaan luokittelujärjestelmä, ja keskustelussa esiintyviä argumentteja analysoidaan yhdistäen kyseistä luokittelujärjestelmää laadulliseen sisällönanalyysiin ja oikeuttamisanalyysiin. Tutkimuksen mukaan keskustelussa oli äänessä runsaasti erilaisia toimijoita, erityisesti poliitikkoja, toimittajia ja monien eri alojen asiantuntijoita. Ilmastonmuutosta käsiteltiin keskustelussa laajasti eri aiheiden kuten eduskuntavaalien, maa- ja metsätalouden sekä energiantuotannon yhteydessä, ja erityisesti niin sanottuja ekologian, kansalaisuuden sekä teollisuuden oikeuttamismaailmoja käyttäen. Tutkimuksen ensimmäinen päätulos on, että vaaleja ympäröineessä mediakeskustelussa ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen todellisuudesta ja siitä, että se edellyttää joitain poliittisia toimenpiteitä, oli laaja konsensus tai jopa hegemonia. Tätä konsensusta kohtaan esiintyi kuitenkin myös kritiikkiä, eikä ilmastonmuutoksen edellyttämien toimenpiteiden sisällöstä ollut konsensusta. Tutkimuksen toinen päätulos on, että IPCC:n puolentoista asteen raportilla oli vaikutusta ilmastonmuutoskeskusteluun eduskuntavaalien 2019 ympärillä. Tutkimus auttaa ymmärtämään paremmin suomalaisen ilmastonmuutoskeskustelun ja ilmastonmuutoksen politiikan luonnetta, joka on tärkeää, koska ilmastonmuutoksella on 2020-luvulla ja todennäköisesti myöhemminkin valtava vaikutus myös yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
  • Lastunen, Juuso (2023)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Suomen uusien, vuonna 2019 voimaanastuneiden tiedustelulakien esitöitä – ministeriöiden ja niiden yhteydessä toimivien työryhmien valmisteluasiakirjoja ja mietintöjä, hallituksen esityksiä sekä eduskunnan valiokuntien asiakirjoja – turvallistamisteorian näkökulmasta. Tiedustelulainsäädännöksikin kutsuttu lainsäädäntökokonaisuus sisälsi useampia kokonaan uusia säädöksiä sekä voimassa oleviin säädöksiin tehtäviä muutoksia. Tiedustelulait säätivät ensimmäistä kertaa kokonaisvaltaisesti sekä Suomen sotilas- ja siviilitiedusteluviranomaisten toimivallasta, tiedustelun valvonnasta että lakien vaatimasta perustuslain muutoksesta viestisalaisuuden suojan osalta. Tutkimuskysymyksinä ovat, miten turvallistamisprosessi ilmenee aineistossa, mitä asioita turvallistetaan lainsäädännön esitöissä ja millaisin keinoin turvallistaminen on toteutettu. Tutkielman viitekehyksenä toimii turvallistamisteoria, joka ei nimestään huolimatta ole yhtenäinen teoria, vaan monimuotoinen teoriaperinne. Turvallistamisteorian ytimessä on ajatus siitä, miten turvallistamispuhetta harjoittamalla voidaan nostaa erilaisia teemoja turvallisuuskysymyksiksi ja tämän kautta edesauttaa erilaisten turvallisuustoimien implementointia. Turvallisuustoimet tyypillisesti ovat aiemmista menettelyistä poikkeavia, kuten tässä tapauksessa uusi lainsäädäntö ja sen mukanaan tuomat toimivaltuudet. Aineiston analyysissa menetelmänä käytetään diskurssianalyysia. Diskurssianalyysi on osaltaan laajapohjainen lähestymistapa, jota voi käyttää hyvinkin monipuolisesti niin teksti- kuin puhemuotoisen aineiston analyysiin. Tässä tutkielmassa diskurssianalyysin käyttö rakentuu aineistosta nousevien lainsäädännön perusteiden havainnointiin – mitä perusteita havaitaan, miten ne tuodaan esiin ja miten lainsäädännön tarvetta niiden avulla perustellaan. Vastauksena tutkimuskysymyksiin havaitaan, että aineistossa on turvallistettu trendejä, joiden ei normaalisti oleteta olevan turvallisuuskysymyksiä. Tällaisia havaittuja trendejä ovat etenkin kansainvälistyminen sekä digitalisaatio. Turvallistamisen avulla on pyritty perustelemaan tiedustelulainsäädännön tarvetta Suomessa, ja aineistossa ilmenevä turvallistamisprosessi heijastelee teoriakirjallisuudessa esitettyjä ajatuksia, kuten Buzanin, Waeverin ja de Wilden hahmottelemia onnistuneen turvallistamisprosessin piirteitä. Käytännössä turvallistamisprosessi ilmenee turvallistamalla edellä mainittuja trendejä, johtamalla niistä uhkia sekä esittelemällä näiden uhkien konkreettisia esimerkkejä. Turvallistamisprosessi toteutetaan kohdistamalla puhetoimintaa yleisölle, jolle turvallisuustoimi, eli tiedustelulainsäädäntö, tulee oikeuttaa. Diskurssianalyysin myötä esiin nousevat myös aineistossa käytetyt diskursiiviset strategiat. Nämä strategiat ovat oletettuja tietoisia toimia, joiden avulla pyritään saavuttamaan jokin lopputulos eli tässä tapauksessa tiedustelulainsäädännön voimaansaattaminen. Ne siis vastaavat kysymykseen siitä, millaisin keinon turvallistaminen on toteutettu. Diskursiivisia strategioita ovat muun muassa tiedustelulainsäädännön välttämättömyytenä ja luonnollisena jatkumona esittäminen tai kansallisen turvallisuuden ja sen suojelun itseisarvona pitäminen. Tutkielman rooli akateemisella kentällä on tarjota katsaus ja analyysi tiedustelulakien perusteisiin sekä tutkimusaineistoon turvallistamisteorian näkökulmasta. Uuden lainsäädännön verrattain lyhyt voimassaoloaika, perustuslain muuttaminen, jatkuvasti muuttuva toimintaympäristö sekä keskustelu mahdollisista uusista tulevista tiedusteluvaltuuksista luovat relevanssia tutkimukselle. Jatkotutkimustarpeena onkin syytä syventyä tulevaisuudessa tarkemmin etenkin mahdollisten uusien lailla säädettävien tiedusteluvaltuuksien perusteluihin sekä mahdollisen jatkumon havainnoimiseen. Ennen kaikkea tutkielma osaltaan valaisee, miten Suomessa on lainsäädännöllä lähestytty sitä dilemmaa, mikä syntyy, kun turvallisuustoimia tarvitaan yhteiskunnan suojelemiseen, mutta samalla tulee huomioida näiden toimien mahdolliset negatiiviset vaikutukset perus- ja ihmisoikeuksien kannalta.
  • Salo, Katariina (2022)
    EU:n diskurssissa on useiden vuosien ajan korostettu merkittävää muutosta unionin kehityspolitiikassa. Erityisesti suhteessa Afrikkaan EU on korostanut suhteiden viemistä uudelle tasolle ja siirtymistä tasaveroiseen kumppanuuteen pitkään vallinneen vinoutuneen valtasuhteen sijaan. Todellisen muutoksen tutkiminen on kuitenkin haastavaa. Tähän tarpeeseen Sarah Delputte ja Jan Orbie (2020a) ovat kehittäneet teoreettisen viitekehyksen, jonka avulla EU:n kehityspolitiikan muutosta voidaan tutkia kolmen eri tason kautta. Viitekehys sisältää myös neljä mahdollista tulevaisuuden skenaariota EU:n kehityspolitiikalle. Yksi näistä käsittelee turvallistamisnäkökulmaa, johon myös tämä tutkielma keskittyy. Analysoimalla EU:n Afrikka-hätärahastoa innovatiivisena osana unionin kehityspolitiikkaa, tässä tutkielmassa pyritään selvittämään, onko rahaston toiminnassa merkkejä turvallistamisesta. Tutkimusaineisto käsittää EU:n Afrikka hätärahaston perustamissopimuksen sekä strategian. Tutkimusmenetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia sekä kriittistä kehysanalyysia. EU:n kehityspolitiikka suhteessa Afrikkaan on edelleen Eurooppa-keskeistä modernistista ja koloniaalista, huolimatta sen yrityksistä uudistaa maanosien välisiä suhteita enemmän yhteistyön suuntaan. Rahaston toiminnassa on vain heikkoja viitteitä turvallistamisesta, vaikka rahaston perustamisen itsessään voidaan tulkita viittaavan turvallistamisen logiikkaan.
  • Numminen, Susanna (2021)
    Työelämän tasa-arvo on suomalaisen tasa-arvopolitiikan kannalta merkittävässä roolissa. Suomea pidetään tasa-arvon mallimaana, mutta työelämän tasa-arvoon liittyvät ongelmat nähdään olevan vielä osin ratkaisematta. Suomalaista työelämää varjostavat naisten ja miesten väliset palkkaerot, työmarkkinoiden vahva segregaatio naisten ja miesten aloihin, hoivavastuun sukupuolittuneisuus sekä naisten vähäisyys johtopaikoilla. Tutkielmassa tarkastellaan, millä tavoin tasa-arvo-ohjelmissa kehystetään työelämän tasa-arvoon liitettävät ongelmat. Palkkaeron ja työelämän segregaation, työn ja perheen yhteensovittamisen sekä johtopaikkojen tasa-arvon teemoja käytetään havainnollistamaan tasa-arvo-ohjelmissa esiintyviä tasa-arvo-ongelmia. Tutkielmalla painotetaan ongelmien representaatioiden tärkeyttä, jotta tasa-arvopoliittisia tavoitteita voidaan ajaa onnistuneesti. Tutkielmassa väitetään, että ongelman määrittely määrittää sen, miten ongelma nähdään ratkaistavaksi. Hallitusten tasa-arvo-ohjelmat ovat merkittävimpiä suomalaista tasa-arvopolitiikkaa ohjaavia asiakirjoja, joita on laadittu hallituskausittain vuodesta 2004. Ohjelmia tarkastellaan 16 vuoden ajalta, vuosien 2004–2020 ajanjaksolla. Ongelmakehysten analysoimiseksi käytetään Carol Lee Bacchin feministisdiskursiivista sekä Mieke Verloon ja Emanuela Lombardon kriittisen kehysanalyysin lähestymistapoja. Lähestymistapojen lähtökohtana on mahdollistaa tasa-arvo-ongelmien representaatioiden tulkinta tarkastelemalla ohjelmissa esitettyjä ongelmia ja niihin liitettyjä ratkaisuja, sekä keneen ongelma kohdistuu ja kenen ratkaistavissa ongelma nähdään. Suomalaisessa tasa-arvopolitiikassa ovat vuosi vuodelta yleistyneet hyvän hallinnon periaatteet ja strategisuus. Hallinnan muutoksessa tasa-arvopolitiikka teknistyy hallinnollisiksi menettelyiksi, joissa painottuvat saavutettavissa olevat tavoitteet ja selvityskulttuuri. Hallinnan muutoksen ongelmallisuus yhdistetään tasa-arvopolitiikan epäpolitisointiin, jossa tasa-arvopolitiikan arvoja ja ongelmia ei haasteta keskustelulla. Tutkielma osoittaa, että samat tai samankaltaiset työelämään liitettävät ongelmat ja ratkaisut toistuvat tarkasteluvälin tasa-arvo-ohjelmissa vuodesta toiseen. Ongelmiin liitettävät kehykset kuitenkin vaihtelevat ohjelmien välillä. Ongelmallisena tutkielmassa nähdään samojen ongelmien toistuminen ja niissä saatujen saavutusten vähäisyys. Tulokset yhdistetään suomalaisen tasa-arvopolitiikan hallinnan muutokseen ja strategisuuden korostumiseen.
  • Digert, Axel (2021)
    Poliittisten puolueiden kantojen vaikutusta ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan tutkivassa tieteellisessä kirjallisuudessa on tähän asti pitkälti keskitytty Yhdysvaltoihin, muiden toimijoiden jäädessä tarkastelun ulkopuolelle. Tämä tutkielma pyrkii täyttämään tätä tyhjiötä analysoimalla Euroopan seitsemännen ja kahdeksannen parlamentin puolueryhmien poliittisten kantojen näyttäytymistä parlamentin harjoittamassa Venäjä-politiikassa, Venäjän miehitettyä Krimin ja ryhdyttyä tukemaan Itä-Ukrainassa toimivia venäjämielisiä ryhmittymiä. Tutkielma ottaa kantaa siihen, onko poikkeuksellista yhtenäisyyttä kuvaava ”rally around the flag” -efekti havaittavissa puolueryhmien käyttäytymisessä. Peilaamalla analyysin tuloksiin tutkielma arvioi myös ilmausten ’tavalliseen tapaan’ (engl. ”business as usual”) ja ’politiikka päättyy rantaviivalla’ (engl. ”politics stops at the water’s edge”) paikkansapitävyyttä. Euroopan parlamentti muodostaa erityisen kiinnostavan tutkimuskohteen, koska se antaa kattavan kuvan eurooppalaisissa yhteiskunnissa esiintyvistä poliittisista näkemyksistä. Analysoimalla parlamentin käyttäytymistä suhteessa Venäjään voidaan ennustaa Euroopan unionin ja Venäjän välisten suhteiden kehittymistä. Ukrainan kriisin kontekstissa Euroopan parlamentin ulkopolitiikka koostuu europarlamentaarikoiden puheenvuoroista, parlamentin nimenhuutoäänestyksistä, sekä päätöslauselmista. Tutkielmassa puolueryhmien kannat määritellään tarkastelemalla puolueryhmien argumentaatiota ryhmäpuheenvuoroissa. Puolueryhmien yhtenäisyyttä ja koalitioitumista arvioidaan analysoimalla parlamentissa suoritettuja nimenhuutoäänestyksiä. Yhtenäisyyden ja koalitioitumisen mittaamiseen sovelletaan Simon Hixin kehittämää AI-indeksiä. Analyysin teoreettinen viitekehys koostuu sosioekonomisesta vasemmisto–oikeisto-ulottuvuudesta ja atlanttis–eurooppalaisesta-ulottuvuudesta. Analyysin tulokset vahvistavat, että puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen noudattaa vasemmisto–oikeisto-ulottuvuutta ja koalitiomalleja. Puolueryhmien äänestyskäyttäytyminen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien suhteen ei merkittävästi eroa muusta ulkopolitiikasta, ja puoluejäsenyys vaikuttaa europarlamentaarikon äänestyskäyttäytymiseen enemmän kuin kansalaisuus. Puolueryhmät ovat poikkeuksellisen yhtenäisiä ryhmäpuheenvuoroissa, eli ”rally around the flag”-efekti on havaittavissa. Eli puheenvuorojen suhteen ’politiikka päättyy rantaviivalla’ -ilmaus pitää paikkansa. Toisin sanoen Ukrainan tilanteen ja Venäjän toimien käsittely on puheenvuorojen poikkeuksellista yhtenäisyyttä lukuun ottamatta edennyt parlamentissa ’tavalliseen tapaan’.
  • Nahi, Emmi (2022)
    Tässä maisterintutkielmassa tarkastellaan kaupunkien toimijuuden rooleja alueellisten vihreää siirtymää tukevien innovaatioekosysteemien rakentamisessa ja vahvistamisessa. Perinteisesti innovaatioekosysteemien on nähty rakentuvan suuryritysten ympärille. Innovaatioiden systeeminen näkökulma on kuitenkin tuonut tarkasteluun paitsi alueelliset julkishallinnon toimijat, yliopistot ja muut tutkimuslaitokset, myös kansalaisyhteiskunnan ja kulttuurin. Vihreä siirtymä eli yhteiskunnan rakenteellinen murros kohti hiilineutraalia kiertotaloutta on keskeinen elementti nykyisessä hallitusohjelmassa ja keskeisissä kansallisissa strategioissa. Samalla Suomi pyrkii nostamaan TKI-politiikan intensiteettiä merkittävänä osana vihreän siirtymän toteuttamista. Kaupunkien ja muiden alueellisten toimijoiden rooli tässä murroksessa on tunnistettu ja ne omaksuvat yhä suurempaa vastuuta sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Tutkimus toteutetaan kolmen tapauksen laadullisena tapaustutkimuksena. Analyysi perustuu kaupunkien strategioihin, niitä tukeviin keskeisimpiin toimintasuunnitelmiin tai hankekokonaisuuksiin sekä innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksiin. Teoreettinen viitekehys rakentuu Henry Etzkowitzin ja Loet Leydesdorffin kehittämän kolmoiskierremallin ja siitä Patrizia Lombardin ym. jalostaman laajennetun kolmikierremallin sekä Elias Carayannisin ja David Campbellin edelleen kehittämän nelikierremallin pohjalta. Kolmois- ja nelikierremallit auttavat tulkitsemaan paitsi ekosysteemin toimijoiden välisiä suhteita, myös alueellista innovaatiokulttuuria. Lisäksi viitekehystä rakennetaan kestävyyskeskustelun siirtymisestä kohti markkinaehtoisempaa käsitteistöä, jota rakennetaan nykyisin vihreän siirtymän ja kestävän kasvun termein. Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingin, Lahden ja Oulun kaupunkien toimijuutta. Tutkimuksen perusteella kaupungit ovat kyllä omaksuneet aktiivisen roolin ilmastonmuutoksen torjunnassa sekä kestävän kehityksen perusperiaatteet ja integroineet ne strategiatasolle saakka, mutta vihreän siirtymän ja sitä toteuttavien innovaatioekosysteemien sisällyttäminen toimintaa ohjaaviin aineistoihin vaihtelee selvästi. Ekosysteemiajattelu ohjaa kaupunkien strategista toimintaa hyvin eri tavoin. Kaikista tapauksista oli kuitenkin mahdollista tunnistaa useita innovaatioekosysteemejä vahvistavia rooleja, joista selkeimpiä olivat ekosysteemien käytännön mahdollistaja ja innovaatiomyönteisen kulttuurin rakentaja. Lisäksi kaupungit näyttäytyivät innokkaina ottamaan vastuuta ilmastonmuutoksen torjunnasta, vaikka konkretian taso strategioissa vaihtelikin. Kaupunkien aktiivinen rooli paitsi ilmastotoimissa myös kansallisissa ja kansainvälisissä verkostoissa tunnistetaan yhä laajemmin ja niiden itsenäisen toimijuuden rooli on selvästi omaksuttu tutkittujen kaupunkien strategioihin. Ilmastotoimet ja erityisesti innovaatioekosysteemitoiminta on kuitenkin yhä sidottu pitkälti erilaisiin hankkeisiin. Avoimen innovaation ja ekosysteemien merkitys tulee varmasti kasvamaan tulevaisuudessa, kun globaaleihin haasteisiin tarvitaan uusia ratkaisuja. Samalla kaupungeilta ja muilta alueellisilta toimijoilta vaaditaan yhä ketterämpää toimijuutta.
  • Vatka, Olga (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan Vladimir Putinin operationaalista koodia, jota tutkitaan Putinin historiaviittausten avulla. Historiaviittaukset sisältävät filosofisia uskomuksia. Valittu menetelmä heijastaa opiskelijan itsensä kehittämää menetelmää. Menetelmässä jatkokehitetään operationaalista koodia tekemällä siitä tarkempi niin, että puheessa tarkastellaan vain historiaviittauksia. Oletettavasti fokusoituminen historiaviittauksiin auttaisi menetelmää havainnoimaan kvantitatiivisesti tarkemmin valitun johtajan uskomusjärjestelmässä tapahtuneita muutoksia. Tutkielman teoreettinen viitekehys heijastaa Michael C. Williamsin ’wilful realism’-teoriaa. Operationaalinen koodi nivotaan tutkielmassa lähemmäksi maailmanpolitiikan tutkimusta ottamalla teoreettiseksi viitekehykseksi Williamsin edellä mainittu käsite. Teoria sallii tutkijan tehdä uusia tietoväittämiä ja mahdollisesti kehittämään diplomaattisempaa maailmanjärjestystä. Tutkimuksessa ei siis oteta kantaa Putinin ajatteluun, vaan esitetään uusia tietoväittämiä, joiden avulla voidaan ymmärtää Ukrainan-kriisiä entistä paremmin. Suoritin tutkielmani avulla Putinin historiaviittausten kartoituksen, kvalitatiivisen operationaalisen koodin ja muodostin koodin aikaväliltä 1.12.2013 – 15.3.2016. Koodi osoitti, että Putin syyttää kriisissä Ukrainan hallituksen tekemiä toimenpiteitä ja pienempiä väkivaltaisia ryhmittymiä. On totta, että Ukrainassa ovat vaikuttaneet lännestäkin katsottuna kyseenalaisia organisaatioita ja aloitteita. Samalla tutkielmassa havainnollistetaan, kuinka kahtiajakautunut Ukraina todellisuudessa on, sekä kuinka monimutkainen Ukrainan historia on. Ukrainassa myös länsivaikutteet ovat päässeet osaksi paikallista kulttuuria. Jatkotutkimuksessa tulisi tutkia yksityisluontoisemmin demarkaatio-ongelmia, mikä toisi operationaalisen koodin tutkimusta lähemmäksi politiikan tutkimusta. Tutkielmani uutuusarvo on sen ajankohtaisuudessa, koska Putin voi uuden perustuslain myötä jatkaa edelleen presidentinvirassa. Seuraavassa tutkielmassa voisi lisäksi tutkia saman aineiston avulla Putinin historiaviittauksia mutta kvantitatiivisesti, sekä verrata kvantitatiivisesti toteutetun tutkimuksen operationaalisen koodin pisteytystä aikaisempiin tutkimuksiin. Jatkotutkimuksissa voitaisiin lisäksi tutkia länsimaisten johtajien operationaalista koodia heidän käyttämiensä historiaviittausten avulla.