Browsing by study line "Social pharmacy"

Lääkkeiden saatavuushäiriöt ovat yleistyneet Suomessa ja muualla maailmassa aiheuttaen lisätyötä ja -kustannuksia lääkealan toimijoille. Saatavuushäiriöt voivat aiheuttaa katkoksia lääkehoitoon tai saatetaan joutua turvautumaan muihin hoitovaihtoehtoihin, mikä voi johtaa potilasturvallisuuden vaarantumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli antaa yleiskuva saatavuushäiriöistä ja saatavuushäiriövalmisteiden ominaispiirteistä Suomessa keväällä 2020. Tutkittaviin ominaispiirteisiin kuuluivat mm. lääkkeen terapiaryhmä, myyntiluvan haltija, häiriön kesto, valmisteen hintaluokka, kuuluminen velvoitevarastoitavien valmisteiden tai Maailman terveysjärjestö WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon ja myyntiluvan myöntövuoteen perustuva lääkkeen elinkaarivaihe. Saatavuushäiriövalmisteiden (n=879) tiedot kerättiin myyntiluvan haltijoiden Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimealle kahden kuukauden aikana (14.2.–15.4.2020) toimittamista tai voimassa olevista saatavuushäiriöilmoituksista. Aineistoa täydennettiin hinta- ja korvattavuustiedoilla Kansaneläkelaitoksen lääketietokannasta sekä tiedoilla muista markkinoilla olevista pakkauskoista, vahvuuksista ja vaihtokelpoisista lääkevalmisteista. Aineistosta tehtiin kuvaileva tilastollinen analyysi käyttäen perustunnuslukuja ja -jakaumia. Analyysissä keskityttiin pääasiassa avohoidossa käytettäviin reseptivalmisteisiin (n=654). Ihmislääkkeiden saatavuushäiriöt (n=829) koskivat etenkin sairausvakuutuksesta korvattavia reseptivalmisteita (65 % kaikista saatavuushäiriöistä), ja ne keskittyivät suurten potilasryhmien käyttämiin lääkkeisiin, kuten sydän- ja verisuonisairauksien lääkkeisiin (31 %) ja hermostoon vaikuttaviin lääkeaineisiin (28 %). Avohoidon reseptivalmisteiden häiriöistä yli puolet (53 %) kohdistui rinnakkaisvalmisteisiin. Häiriövalmisteet kuuluivat elinkaarivaiheeltaan vanhempiin ja hintaluokaltaan edullisempiin valmisteisiin. Viidennes valmisteista (19 %) kuului velvoitevarastoitavien tai WHO:n välttämättömien lääkkeiden luetteloon. Rinnakkaisvalmiste löytyi 73 prosentille häiriövalmisteista. Vain kolme prosenttia myyntiluvan haltijoista oli tehnyt ilmoituksen saatavuushäiriöstä Fimealle vaadittua kahta kuukautta ennen myynnin keskeytymistä saatavuushäiriön vuoksi. Tulosten perusteella saatavuushäiriöt Suomessa koskevat samankaltaisia lääkevalmisteita kuin muuallakin maailmassa. Tämän osoitti myös tutkielman kirjallisuusosassa toteutettu kansainvälistä empiiristä saatavuushäiriötutkimusta koskenut systemaattinen kirjallisuushaku. Valtaosaan saatavuushäiriöistä on mahdollista reagoida apteekissa toimittamalla rinnakkaisvalmiste, kun taas osa vaatii yhteydenottoa lääkkeen määränneeseen lääkäriin. Saatavuushäiriötiedon linkittämistä sähköiseen reseptijärjestelmään ja lääkevaihdon laajentamista farmasian ammattilaisille voisi harkita toiminnan kehittämiseksi saatavuushäiriötilanteissa. Covid-19-pandemia on lisännyt kansainvälisiä toimia häiriötilanteiden hoitamiseksi. Tätä varten kehitetään yhteisiä toimintatapoja muun muassa Euroopan unionissa, jossa tavoitteena on luoda kaikki jäsenmaat kattava saatavuushäiriöportaali.

Migreeni on toistuvia päänsärkykohtauksia aiheuttava neurologinen sairaus, jonka esiintyvyys on hyvin laajaa – Suomessa migreeniä sairastaa lähes joka kymmenes väestöstä. Migreenin puhkeamisella on tutkimusten mukaan vahva yhteys genetiikkaan, ja migreenin hoidossa käytettyjen lääkevalmisteiden metabolia on oleellisesti sidoksissa geeneihin. Farmakogenetiikka tutkii tieteenalana, miten perintötekijät vaikuttavat lääkeaineiden aineenvaihduntaan ja niistä syntyvään lääkevasteeseen. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin migreenin estolääkkeenä käytetyn trisyklisen masennuslääkkeen, amitriptyliinin, metaboliassa esiintyviä mahdollisia geneettisiä eroja itä- ja länsisuomalaisten välillä. Tutkimus toteutettiin tarkastelemalla yli 10 000 Terveystalon Biopankin biopankkinäytettä, joista määritettiin kolmen CYP-entsyymin (CYP2C9, CYP2C19, CYP2D6) fenotyyppien esiintyvyys itä- ja länsisuomalaisissa. Tutkimustulosten mukaan eroavaisuudet fenotyyppien esiintyvyydessä itä- ja länsisuomalaisten välillä olivat maltillisia. Amitriptyliinin metaboliassa erityisen oleellisen CYP2C19 geenin osalta sekä normaalia hitaampi että hidas metabolia olivat yleisempiä idässä kuin lännessä. Hitaan metabolian riskinä on tavallista suuremmat plasmapitoisuudet ja siten lisääntyneet lääkevalmisteen haittavaikutusriskit. Näin ollen amitriptyliiniä tulisi hitailla metaboloijilla käyttää harkiten, aloittaa vaihtoehtoinen lääkitys tai pienentää aloitusannosta puoleen tavanomaisesta. Oikean annostuksen löytämisessä tulisi hyödyntää laboratorion pitoisuusmäärityskokeita. Lisäksi farmakogeneettisillä testeillä voitaisiin havaita mahdollinen geenien tarkempi polymorfia, ja siten varmistaa sekä turvallinen että tehokas yksilöllinen lääkehoito.

Objectives To investigate distribution and causes of drug shortages in five selected countries with data from public shortage notification registers. Design Statistical retrospective analysis of national drug shortage registers Data Public shortage notification register data from the first nine months of 2020 in Finland, Sweden, Norway, Spain, and the United States, partly combined with national drug registers. Results Altogether 5132 shortage reports from Finland (n=1522), Sweden (n=890), Norway (n=800), Spain (n=814), and the United States (n=1106) published during the first nine months of 2020 were found in the study. More than half (54%) of the active ingredient level shortages (classified by ATC code) found occurred in only one country, and only 1% occurred in all five countries. On a country level, 19-41% of the shortages were found only in a given country. The distribution of shortages by ATC category and drug form was significantly different between countries, especially between the US and European countries. Injectables were found to have an especially high shortage risk in the US, much less so in European countries. On the other hand, some drug classes were in shortage almost exclusively in Europe but not in the US. Conclusions Although drug shortages are a growing global problem, drug shortages are rarely global, but typically occur only in some countries, while other countries have an uninterrupted supply of the same drug. Drug shortages should be seen not just as a problem of manufacturing disruptions, but as a question of equitable and effective distribution of drug supply on an international level. Price differences and other commercial issues could be factors behind variation of shortages found between countries.Considering the limited and probing nature of the study, further research of shortage register data is certainly warranted. International comparative register study is a meaningful and valid method for further understanding in this field.

Evidence based medicines alongside with age-appropriate dosage forms are essential in enabling appropriate treatment for any patient group. Pediatric pharmacotherapy, however, is lacking age-appropriate dosage forms and research-based evidence regarding the dosing, efficacy, and safety of medicines. Orally administered drugs require manipulation to enable administration and are often used against the indications approved in the marketing authorization and summary of product characteristics (SmPC). This off-label use puts pediatric patients at risk for medicational errors and adverse drug reactions. The aim of this study was to investigate recent trends in oral dosage forms used in pediatric randomized controlled trials (RCTs), with emphasis on age appropriateness. The results could be utilized in developing evidence-based dosage forms, suitable for all pediatric patients aged 0-17 years, and manufacturable in a small scale in a hospital pharmacy. This study was conducted as a systematic review following the PRISMA Statement. The literature search was carried out from Pubmed and Scopus databases and it covered a five-year period of 2015-2020. References from the databases were entered to the Covidence systematic review platform. After removing duplicates 3333 articles were left for screening. Two independent researchers selected the articles first screening by title and abstract, and then by full text review. A qualitative content analysis was conducted on the included articles. Altogether 77 articles met the inclusion criteria. Dosage forms included were tablets (n=37), liquids (n=21), capsules (n=18) and multiparticulates (n=6). Majority of the dosage forms were conventional (n=49) compared to more advanced novel modified release and fixed-dose combination formulations (n=33). Based on our results, orally administered dosage forms used in the recent pediatric RCTs are still limited by poor acceptability, palatability, and the need to manipulate dosage forms to enable administration. These issues are similar to the ones related to the off-label use of medicine that compromise patient safety. Majority of the dosage forms included in our study were tablets, indicating a positive shift towards more safe and acceptable dosage form. Formulations were also evolving towards dispersible, extended-release and fixed-dose combinations that offer additional benefits for pediatric patients. The low number of children < 2 years old included in study populations and the poor acceptability profile reported by most studies limit our conclusions on an ideal age-appropriate dosage form. Further research is needed on unifying the guidelines used in pediatric drug development.

Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palvelut Suomen sairaala-apteekeissa ja lääkekeskuksissa ovat jo 2000-luvun alusta lähtien kehittyneet suuntaan, johon Maailman terveysjärjestön (WHO) lääkitysturvallisuusohjelma Medication Without Harm ohjaa. Suomen viranomaiset ovat viime vuosina linjanneet farmasistien roolista moniammatillisessa lääkehoidon toteutuksessa useissa ohjeistuksissa. Vuosina 2017–2022 kotimaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa osastofarmasian ja kliinisen farmasian hyötyjä sekä niiden yhteyttä lääkitysturvallisuuteen on tutkittu aktiivisesti. Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palveluiden tilanteen ja niiden avulla saavutettujen hyötyjen ensimmäinen kansallinen kyselytutkimus sairaala-apteekeille ja lääkekeskuksille tehtiin Suomessa vuonna 2011, ja se toistettiin samalla menetelmällä vuonna 2016. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tehdä vastaava valtakunnallinen seuranta-tutkimus osastofarmasian ja kliinisen farmasian palvelujen tilanteesta Suomessa vuonna 2022. Tämä tutkimus toteutettiin samalla e-lomakepohjalla kuin aikaisemmat tutkimukset, muokaten kysymyksiä ajantasaisemmaksi. Kysely lähetettiin sairaala-apteekkeihin, julkisiin ja yksityisiin lääkekeskuksiin sekä joukolle vastaanottajia kuntayhtymissä, hyvinvointialueilla ja yrityksissä, joissa mahdollisesti tuotettiin osastofarmasian ja kliinisen farmasian palveluita. Kyselyn vastausprosentti (62 %) sekä osa tuloksista raportoitiin edeltävään tutkimukseen vertailemisen vuoksi vain sairaala-apteekkien ja itsenäisten julkisten lääkekeskusten osalta (n=29). Muut vastaajat (n=16) analysoitiin omana ryhmänään, mutta uusien kysymysten osalta raportoitiin yleisimmin kaikkien vastaajien (n=45) vastaukset yhdessä. Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palveluita tuotti 82 % (n=37/45) kaikista vastaajista. Palveluiden avulla saavutettuja hyötyjä oli tutkinut 24 % (n=9/37) kaikista vastaajista, jotka tuottivat palveluja. Kyselyn tulosten perusteella osastofarmasian ja kliinisen farmasian henkilökunta oli vastaajaorganisaatioissa kasvanut vuosina 2017–2022, ja palveluita tarjottiin yhä laajemmin erilaisissa hoitoympäristöissä. Erityisesti palvelut olivat yleistyneet potilaita vastaanottavissa yksiköissä, kuten ensiavussa ja päivystyksessä, terveyskeskusten vastaanotoilla sekä poliklinikoilla, joissa työ painottuu lääkityksen ajantasaistamiseen. Työtehtävät olivat monipuolisia, ja kliinisten asiantuntijatehtävien osuus oli edelleen kasvanut. Järjestelmälähtöinen lääkitysturvallisuuden edistäminen sekä lääkehoitoprosessin kokonaisvaltainen kehittäminen näkyivät tehtävien jakaumassa. Eniten olivat yleistyneet eri tasoiset lääkityksen arvioinnit sekä lääkitysturvallisuusauditoinnit, kun vuonna 2016 eniten oli yleistynyt lääkitystiedon ajan-tasaistaminen. Tässä kyselyssä farmasian ammattilaisten osallistuminen potilaan kotiutusvaiheeseen oli vähentynyt. Lisäksi osastofarmaseuttien logististen tehtävien selvää vähenemistä ei vielä nähty huolimatta automaation, älylääkekaappien ja osastolääketyöntekijöiden yleistymisestä. Palveluiden avulla saavutetuista hyödyistä lääkehoidon arviointien lisääntymistä oli tutkittu eniten, ja lääkehoidon arviointiin liittyvät koulutukset olivat myös eniten suoritettuja täydennyskoulutuksia. Kliinisen farmasian palveluiden kohdentamista niistä eniten hyötyville potilaille tulisi edelleen kehittää, ja täydennyskoulutukseen käytettävää aikaa tulisi organisaatioissa lisätä. Osastofarmasian ja kliinisen farmasian palvelut ovat laajentuneet kotimaisten ja kansainvälisten suositusten mukaisesti ja keskittyvät yhä enemmän lääkitysturvallisuuden edistämiseen. Palvelut painottuvat tällä hetkellä erityisesti potilaita vastaanottaviin yksiköihin. Jatkossa kliinisen farmasian palveluita tulee kohdentaa enemmän myös potilaan kotiutusvaiheeseen, koska kansainvälisten tutkimusten mukaan se voisi olla erityisen kustannusvaikuttavaa.

The medication process in palliative care is prone to medication errors and their significant consequences.The complex nature of palliative care medication includes frequent use of parenteral drugs and drug mixtures. Many of the medications used parenterally are considered high-alert medications which carry a significant risk of harm if used in error. By investing in medication safety initiatives, quality of palliative care can be improved, and costs reduced. The aim of this study was to identify the most common compositions of parenteral morphine and oxycodone mixtures administered in patient units providing special level (level B) palliative and hospice care in Helsinki. Identifying the most common compositions enables further researchon standardizing mixtures and centralizing compounding to improve medication safety. This study was conducted as a retrospective medical record review. The data was extracted from the electronic client and patient record system Apotti and consisted of medication administration records of 120 patients receiving special level B palliative and hospice care in Helsinki At-home Hospital and two patient wards in Suursuo Hospital. The data was analyzed with descriptive statistics using Microsoft Excel program. Patient characteristics, including age and ICD-10 diagnosis groups were analyzed. The most common drug combinations used in the mixtures and the combinations with the most variation were identified. Four drug combinations with the most unique compositions were selected for further analysis in which drug concentrations and daily drug doses were analyzed based on continuous infusion rates. 182 drug mixtures including morphine and 147 including oxycodone were identified. A diluent (NaCl 0.9%) was used in 225 mixtures and most often (178/225) the mixtures were diluted into volume of 20 ml. The most frequently used drug combination was comprised of morphine, midazolam, and haloperidol (26.4%), followed by the combination of oxycodone, midazolam, and haloperidol (21.8%). These combinations were also among the four combinations with the most unique compositions with the combination of oxycodone and midazolam and the combination of morphine, midazolam, haloperidol and glycopyrronium. In the four drug combinations with the most unique compositions, the variation was often relatively minor, and the largest variations were observed in opioid components: especially morphine was used in a wide variety of concentrations (2.00–17.91 mg/ml) and daily doses (15–260 mg). Most of the mixtures selected for further review (89/96) were compounded to provide a continuous infusion over a period of four days. In the studied units, mixtures with comparable compositions and features were frequently utilized, suggesting that standardization may be a feasible way to improve medication safety and quality of care in palliative care. As most of the mixtures were administered via PCA, standardization could be particularly advantageous. While it may be possible to standardize and centrally compound mixtures used in this study, more research is needed in several aspects, including physiochemical properties of the mixtures, meeting the clinical requirements in the units, and understanding the underlying factors behind medicine prescribing.

Johdanto: Terveydenhuollon tietojärjestelmiin potilaista kertyvää tieto on hyvä esimerkki massadatasta. Se muodostuu lukuisista yksittäisistä, irrallisista tapahtumista. Potilastiedon toissijaisella hyödyntämisellä tarkoitetaan tiedon käsittelyä muuta tarkoitusta kuin potilaan terveyden edistämistä ja hoitamista varten. Toisiokäytölle on tyypillistä, että pääasiallisena kiinnostuksen kohteena ei ole yksilötason tiedon hyödyntäminen, vaan isommasta potilasjoukosta saatava summatieto, josta yksilön tunnistetiedot on poistettu. Toisiokäyttö mahdollistaa potilastiedon hyödyntämisen esimerkiksi tieteellisessä tutkimuksessa ja tietojohtamisessa. Tavoite: Tutkimuksessa selvitettiin HUSin tietoaltaasta louhitun aineiston avulla, onko tietoaltaaseen tallennetun aineiston avulla mahdollista tutkia lääkehoidon turvallisuutta ja rationaalisuutta sekä selvittää, millaisessa muodossa tietoaltaan data saadaan käyttöön ja millaisia toimenpiteitä datalle tulee tehdä, jotta sitä voidaan hyödyntää potilastiedon analysoinnissa. Aineisto ja menetelmät: Massadatan hyödyntämistä pilotoitiin rekisteritutkimuksessa, jossa esimerkkinä käytettiin opioideja. Rationaalisen lääkehoidon toteutumisen tutkimiseksi määriteltiin lääkeindikaattorit eli tunnusluvut, jotka oli tarkoitettu opioidien lääkehoidon kokonaiskuvan tarkasteluun. Indikaattoreiden avulla luotiin pohja hakuparametreille ja lausekkeille, joita tietoallashaussa käytettiin. Aineisto louhittiin tietoaltaasta maaliskuussa 2020 ja se muodostui opioideja koskevista lääkemääräysmerkinnöistä, jotka oli kirjattu potilastietojärjestelmään 1.1.2015-31.12.2019. Tulokset: Tietoallashausta saatiin 321 000 potilaan opioidimääräysdataa yhteensä noin 1,73 miljoonaa riviä. Kotiutumisen yhteydessä annetut opioidireseptit rajattiin jatkoanalyysin ulkopuolelle, sillä niitä koskeva tieto ei ollut rakenteisessa muodossa. Sairaalassa annettuja säännöllisiä opioidilääkemääräyksiä koskeva aineisto oli noin 258 000 riviä. Dataa siivottiin, järjesteltiin ja validoitiin data-analyysiä varten. Toimenpiteistä huolimatta data ei soveltunut indikaattorien laskentaan. Johtopäätökset: Tietoallasaineiston käytön mahdollisuudet rationaalisen ja turvallisen lääkehoidon tutkimukseen olivat tämän tutkimuksen perusteella rajalliset. Massadata-aineiston saattaminen tutkimuksellisesti hyödynnettävään muotoon vaatii menetelmän, joka pitää sisällään useita työvaiheita ja niiden kehittäminen vaatii tietoteknistä erityisasiantuntemusta. Vaikka dataa saatiin paljon, yksittäisen potilaan opioidilääkehoidosta ei saatu kokonaiskuvaa, koska merkittävä osa datasta oli rakenteettomassa muodossa. Potilastiedon toissijaisen hyödyntämisen kannalta aineiston rakenteisen osan merkittävimmät käytön esteet liittyivät datan laatuun ja luotettavuuteen. Jotta tietoaltaasta saatava aineisto soveltuisi toisiokäyttöön tai tieteelliseen tutkimukseen, pitää sekä potilastietojärjestelmän merkintä- ja kirjaamistapoja yhtenäistää sekä data tulisi tallentaa tietoaltaaseen yhä rakenteisemmassa muodossa.

Pitkäaikaiset lääkitykset lisääntyvät jatkuvasti kroonisten sairauksien yleistymisen ja väestön ikääntymisen takia. Pitkäaikaisten sairauksien hoidossa lääkehoitojen rationaalisuus korostuu, mutta WHO:n arvioiden mukaan noin puolet lääkkeiden määräämisestä, toimittamisesta, käytöstä ja myynnistä toteutuu epärationaalisesti. Tämä lisää terveydenhuollon ammattilaisten vastuuta lääkehoidon vaikutusten seurannassa ja potilaan hoitoon sitouttamisessa myös reseptien uudistamisessa. Reseptien uudistamiskäytäntöjä on kuitenkin tutkittu vähän niin Suomessa kuin maailmanlaajuisesti. Tässä pro gradu -tutkielmassa tavoitteena oli tarkastella nykyisiä reseptien uudistamiskäytäntöjä perusterveydenhuollon lääkäreiden näkökulmasta. Tavoitteena oli tarkastella, minkälaiset tekijät vaikuttavat lääkäreiden työskentelyyn sekä potilaan lääkehoidon kokonaisuuden hallintaan ja turvallisuuteen reseptien uudistamistilanteissa. Lisäksi kartoitettiin lääkäreiden ratkaisuehdotuksia uudistamiskäytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin laadullisena monimenetelmätutkimuksena Kirkkonummen terveysasemilla. Tutkimuksessa hyödynnettiin triangulaatiota ja tutkimusaineisto koostui reseptien uudistamistilanteiden varjostuksesta sekä kahdesta lääkäreiden ryhmähaastattelusta. Tutkimukseen osallistui yhteensä 12 lääkäriä, joista viisi osallistui varjostusvaiheeseen ja seitsemän haastatteluvaiheeseen. Aineisto kerättiin huhti-heinäkuun 2019 aikana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli inhimillisen erehdyksen teoriaan perustuva järjestelmälähtöinen näkökulma. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jossa varjostus- ja haastatteluaineistosta etsittiin tutkimuksen tavoitteiden kannalta merkittäviä ilmaisuja. Reseptien uudistaminen on lääkäreiden näkökulmasta monivaiheinen prosessi. Prosessiin vaikuttivat useat uudistamista helpottavat ja vaikeuttavat järjestelmä-, potilas- ja lääkelähtöiset tekijät. Lääkärit tunnistivat ongelmakohtia uudistamisprosessin jokaisesta vaiheesta. Lääkäreiden mukaan etenkin tietojärjestelmien epäkäytännölliset ominaisuudet ja tekniset ongelmat sekä ajantasaisten lääkitystietojen ja tiedonkulun puutteet olivat uudistamistilanteissa ongelmallisia ja tekivät uudistamisesta työlästä. Myös kiire ja uudistettavien reseptien suuri määrä vaikeuttivat uudistamista. Ongelmien takia lääkärit kokivat, ettei lääkehoitojen seurantaa voitu tehdä uudistamistilanteessa perusteellisesti. Lääkäreiden ehdotuksia uudistamisprosessin kehittämiseen olivat uudistamisen parempi koordinointi, tietojärjestelmien ja tiedonvälityksen kehittäminen sekä moniammatillisen yhteistyön ja potilaan osallistamisen lisääminen.

Biologiset lääkkeet ovat keskeinen osa syöpäsairauksien hoitoa. Ne ovat usein perinteisiä pienimolekyylisiä lääkkeitä kalliimpia, ja niiden aiheuttamia kustannuksia potilaalle ja yhteiskunnalle voidaan hillitä edullisempien biosimilaarien eli vertailukelpoisten biologisten lääkkeiden käytöllä. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia kyselyaineiston perusteella syöpäpotilaiden näkemyksiä lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta ja niihin vaikuttavia tekijöitä avoterveydenhuollossa. Lisäksi tutkittiin, miten yleisesti syöpäpotilaat tunnistavat biologisen lääkkeen ja biosimilaarin käsitteet, ja potilaiden syöpälääkitystään koskevia lääketiedon lähteitä. Tutkimuksen osana toteutettiin järjestelmälliseen kirjallisuushakuun perustuva katsaus syöpäpotilaiden näkemyksistä biologisista lääkkeistä ja/tai biosimilaareista ja niiden lääkevaihdosta. Tutkimus perustui Yliopiston Apteekin ja Helsingin yliopiston yhteistyössä Suomen Syöpäpotilaat ry:n kanssa toteuttamaan tutkimuskyselyyn syöpäpotilaille tammikuussa 2021. Tutkimuskutsu lähetettiin Yliopiston Apteekin kanta-asiakkaille tutkimusuutiskirjeenä ja Suomen Syöpäpotilaat ry tiedotti tutkimuksesta sähköisessä viestinnässään. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat aikuiset, joilla oli lääkärin toteama syöpäsairaus ja jotka olivat käyttäneet syöpäsairautensa hoitoon lääkärin määräämä lääkehoitoa kyselyä edeltävän 12 kuukauden aikana. Tutkimusaineisto koostui 294 kohderyhmän potilaasta. Ensisijaisella tulosmuuttujalla (summamuuttuja) tutkittiin syöpäpotilaiden näkemyksiä lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta. Vastaajilla oli keskimäärin myönteinen näkemys lääkärin toteuttamasta biologisten lääkkeiden lääkevaihdosta, mutta lääkevaihdon toteuttamiseen liittyi potilaiden kokemaa epävarmuutta (summamuuttuja: Cronbachin alfa 0,808; keskiarvo 3,29/5,00, 95 % lv 3,20–3,38). Myönteinen näkemys oli yhteydessä potilaiden myönteisiin näkemyksiin biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden ominaisuuksista, kuten tehosta, haittavaikutuksista ja käytettävyydestä sekä vastaajan korkeampaan koulutustasoon ja vähäisempiin huoliin yleisesti omasta lääkehoidostaan. Enemmistö (72 %) vastaajista tunnisti biologisen lääkkeen käsitteen, biosimilaari-käsite tunnistettiin heikommin (19 %). Vastaajien käytetyimmät lääketiedon lähteet syöpälääkityksestään olivat terveydenhuollon ammattilaiset (48–88 %) ja pakkausseloste (80 %). Syöpäpotilaiden näkemyksiin biologisten lääkkeiden lääkärin toteuttamasta lääkevaihdosta vaikuttivat useat tekijät, kuten näkemykset biosimilaarien ja geneeristen lääkkeiden ominaisuuksista. Vaikka useat syöpäpotilaat suhtautuivat keskimäärin myönteisesti lääkärin toteuttamaan biologisten lääkkeiden lääkevaihtoon, siihen liittyi usein epävarmuutta. Tulevaisuudessa tulisi tutkia tarkemmin syöpäpotilaiden tietämystä biologisista lääkkeistä ja biosimilaareista. Lisäksi tulisi tutkia millaista lääkeinformaatiota potilaat tarvitsevat päätöksenteon tueksi biologisten lääkkeiden lääkevaihdossa.

Migraine was ranked as the second largest cause of disability in 2016 in the Global Burden of Disease (GBD) study. People with migraine have a greater disability and a lower health-related quality of life than those of the general population. Many migraine patients experience functional and emotional impairment due to their disease. Migraine can limit their daily activities and impact their private, professional and social life. Migraine affects the patient also in between the attacks and can impact their education, career and their family and loved ones. Comorbid diseases and failed treatment lines add to the burden of migraine. Furthermore, migraine also imposes an economic burden. Stigma is described as the hidden burden of disease. Chronic migraine patients have been found to have higher stigma than episodic migraine patients. Even though migraine is one of the most common disabling headache disorders, it is still both under-recognised, under-diagnosed and under-treated. The objectives of this study were to determine the extent of the burden and the stigma of migraine in adult Finnish migraine patients. This study aimed to produce comprehensive and current information about migraine and its severity in Finland, highlighting the burden it poses on the migraine patients as well as on society. Migraine is most prevalent among the working aged population, which increases the societal burden of the disease. This study was conducted as a cross-sectional electronic survey amongst adult Finnish migraine patients. The participants were contacted through the Finnish Migraine Patient Advocacy Group. The questionnaire consisted of the already existing and validated Migraine Disability Assessment (MIDAS) Questionnaire and of measures developed by the author. The final data consisted of 608 responses. Of all respondents with 8 or more headache days a month, over 90% were categorised in the severe disability group (MIDAS grade IV), thus having similar disability to those with 15 or more headache days a month (i.e. respondents with probable chronic migraine). The proportion of respondents with severe disability (MIDAS grade IV) was greater in the present study (65.0%) than in a study conducted in Finland in 2000 (47%), indicating that migraine disability in Finland might have become more severe during the past two decades. The mean level of headache pain in the present study was 6.2 (on a scale of 0-10) and pain was the aspect that most respondents viewed as the worst aspect of migraine. This highlights the importance of proper pain management in migraine care. Many of the respondents were also at risk for medication overuse, which highlights the importance of monitoring medication use and informing the patients about possible risks. Stress was reported as the most common migraine trigger, and reducing stress at the workplace was also reported as the most important way of how migraine could better be managed at the workplace. Almost half (44.4%) of all respondents felt stigmatised due to their migraine. Reasons for this stigma and suggested solutions on how to reduce/manage the stigma were quite similar. The ignorance of others was the most reported reason for their migraine stigma, and increasing awareness and correct information about migraine was the most reported way of reducing the stigma. Many of the respondents had faced, due to their migraine, belittlement at work, from family and friend and from healthcare professionals. Facing belittlement from healthcare professionals was reported to have happened often by 11.5% and sometimes by 34.7% of all respondents. Of all respondents, 55.6% worried often and 29.8% worried sometimes about the onset of the next migraine attack. The majority of the respondents had severe disability based on their MIDAS grades. Many other aspect of the burden were reported as well, inculding stigma, reported by almost half of the respondents. Further and future studies need to be conducted to get an even better understanding of the burden and stigma of migraine experienced by adult Finnish migraine patients. This includes further and more intricate quantitative and qualitative analyses of the data from this study, as´well as studies with new perspectives based on the results found in this study.