Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Socialpsykologi"

Sort by: Order: Results:

  • Thune, Mikael (2022)
    Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin miten HAUS kehittämiskeskus Oy:n (aiemmin Hallinnon kehittämiskeskus) järjestämän Uudistuja-koulutusohjelman läpikäyneet henkilöt kuvailivat sen vaikutuksia. Heiltä kysyttiin, onko koulutusohjelma vaikuttanut heidän asenteisiinsa, toimintatapoihinsa ja edustamiensa organisaatioidensa toimintaan, sekä miten hyödylliseksi he kokivat koulutuksen kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tavoite oli kartoittaa ja luoda kokonaiskuvaa Uudistuja-koulutusohjelman vaikutuksista. Tutkimus on tehty toimeksiantoa koulutusohjelman toteuttaneelle asiantuntijaorganisaatiolle, HAUS Oy:lle. Aineisto koostuu yhdeksästä Uudistuja-koulutusohjelman läpikäyneen henkilön haastattelusta, jotka suoritettiin puolistrukturoituina virikehaastatteluina. Kaikki haastattelut toteutettiin 2020, syyskuun ja joulukuun välisenä aikana. Aineisto on analysoitu tutkimuksen teoreettiseen viitekehyksen Kirkpatrickin viitekehystä soveltaen, jolloin analyysitasot koostuvat asenteista, omasta toiminnasta, organisaatio toiminnasta sekä hyödyistä. Haastateltavat kertoivat Uudistuja-koulutusohjelman vaikuttaneen kattavasti heidän asenteisiinsa, mm. muuntuneiden näkökulmien, prosessien ja verkostojen liittyvien käsityksien myötä. Omaan toimintaan liittyviä muutoksia esiintyi mm. organisointi ja viestimistavoissa, sekä vaihtelevina toimintamalli - muutoksina. Organisaatio tason muutoksia edusti puolestaan toimintamallimuutokset, rakenteelliset muutokset sekä muuntuneet käytänteet tai asenteet liittyen organisaatioiden johtotason yhteistyöhön ja viestimistapoihin. Analyysitasoja yhdistävät esiintymät koostuivat muutoksista johtamis- ja toimintamalleissa, näkökulmissa, viestimistavoissa, sekä lisääntyneestä verkostoitumisesta ja yhteistyöstä. Tämän lisäksi haastateltavat kertoivat kehittyneensä laajasti, mm. laajentuneen itsetuntemuksen myötä. Kokonaisuudessaan on Uudistuja -koulutusohjelma vaikuttanut moniulotteisesti koulutettavien asenteisiin, toimintatapoihin sekä heidän edustamiensa organisaatioiden toimintaan. Haastateltavat kertoivat oppineensa kattavasti valtionhallinnon ja sen edustamien yksiköiden toiminnasta, sekä kehittyneensä omassa johtamistyössään.
  • Pikarinen, Anni (2021)
    Hoitoalalla on jatkuvasti kasvava työvoimapula, mutta samaan aikaan erilaisten selvitysten mukaan myös alanvaihtohalukkuus hoitoalan työntekijöillä on lisääntynyt sekä alalle hakeutuvien määrä laskenut. Monien selvitysten mukaan yhtenä merkittävänä syynä alanvaihtohalukkuudelle on ollut työn vaatimustasoon ja vastuullisuuteen nähden matala palkkataso. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella, millaisia työmotivaation ja palkitsemiseen liittyviä teemoja hoitoalan henkilökunnan alanvaihtoa käsittelevissä internet-diskursseissa rakentuu ja minkälaiseksi rahallinen palkitseminen rakentuu näissä diskursseissa. Aineistonani toimii Iltalehdessä 10.10.2020 julkaistu iltapäivälehtiartikkeli sekä lehtiartikkelin yhteydessä olleessa kommenttikentässä käyty verkkokeskustelu. Lehtiartikkeli koostui neljän entisen hoitajan haastattelusta, joissa he kertoivat, miksi ovat vaihtaneet tai vaihtamassa ammattia. Käytin aineistoni analyysin välineenä konstruktionistista teema-analyysiä. Aineistosta nousi esiin neljä pääteemaa hoitoalan henkilökunnan alanvaihtoon liittyen: 1) rahallinen palkitseminen 2) työympäristöön liittyvät tekijät (jotka jakautuivat edelleen kolmeen alateemaan: a. fyysinen kuormittavuus ja fyysinen vaaran uhka, b. henkinen kuormittavuus ja vastuu ja c. epäsäännölliset työajat), 3) työn sisältö ja mahdollisuus kehittyä sekä 4) johtaminen ja työstä saatu arvostus. Näistä erityisesti rahallinen palkitseminen nousi tässä aineistossa erityisen merkittäväksi teemaksi. Rahallinen palkitseminen myös nivoutui muihin teemoihin, ja muut esiin nousseet teemat kuvattiin aineistossa usein rahalliseen palkitsemiseen jollain tavalla liitettyinä. Sosiaalipsykologian alalla palkitsemisen ja työmotivaation suhdetta on tutkittu aikaisemmin enimmäkseen tilastollisilla tutkimusmenetelmillä. Tässä tutkimuksessa rakentuva kuva työmotivaatiosta ja palkitsemisesta on osin erilainen kuin aiheesta aiemmin tehdyssä kvantitatiivisessa tutkimuksessa. Tämä tutkielma osoitti, että myös laadullinen tutkimus aiheesta on tärkeää, jotta saadaan tilastollisten syy-seuraussuhteiden lisäksi selville myös toisenlaista tietoa aiheesta.
  • Eränen, Liina Sofia Eleonoora (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan vuonna 1994 uponneen M/S Estonian pelastustöihin osallistuneiden autolauttojen henkilökunnan traumaperäisen stressin oireita (PTSD). Tutkielman tavoitteena on selvittää millainen yhteys trauman aikana koetulla pelolla, trauma-altistuksella sekä psykologiseen debriefing-tilaisuuteen osallistumisella on suuronnettomuuden aiheuttamien PTSD-oireiden voimakkuuteen. Teoriataustana hyödynnetään Janoff-Bulmanin perususkomusten teoriaa, jonka mukaan traumaattisia kokemuksia kohdanneiden yksilöiden voi olla haastava sisällyttää traumakokemuksiaan maailmankuvaansa, mikä johtaa tiedonkäsittelylle keskeisten perususkomusten pirstaloitumiseen. Teorian mukaan traumaattisille kokemuksille on tyypillistä, että yksilö joutuu kohtaamaan haavoittuvuutensa sekä ympäristönsä epäoikeudenmukaisuuden. Aineistona toimii vuonna 1995 poikkileikkausaineistona kerätty survey-kysely, johon ovat vastanneet Merimies Unionin jäsenet (N = 636), jotka työskentelivät pelastustöihin osallistuneilla autolautoilla onnettomuuden aikoihin. Tutkielmassa keskitytään tarkastelemaan onnettomuusyönä työvuorossa olleita henkilökunnan jäseniä (N = 261). Analyysimenetelminä käytettiin muun muassa eksploratiivista faktorianalyysia, Pearsonin korrelaatiokertoimia sekä usean muuttujan lineaarista regressioanalyysia, joilla selvitettiin tutkielmalle asetettuja hypoteeseja. Lisäanalyyseina hyödynnettiin moderaatioanalyysia sekä yksisuuntaista varianssianalyysia. Tulosten mukaan koettu pelko on tilastollisesti erittäin merkitsevästi yhteydessä PTSD-oireiden voimakkuuteen, oletusten mukaisesti. Onnettomuuden aikaisille järkyttäville tapahtumille altistumisen havaitaan olevan negatiivisessa yhteydessä koettujen PTSD-oireiden voimakkuuteen tilastollisesti jokseenkin merkitsevästi, mikä on ristiriidassa lähtöoletusten kanssa. Debriefing-tilaisuuteen osallistumisen havaitaan olevan tilastollisesti merkitsevästi positiivisessa yhteydessä koettujen PTSD-oireiden voimakkuuteen, mikä on niin ikään lähtöoletusten vastaista. Jatkotarkasteluissa havaittiin trauma-altistuksen ja debriefingiin osallistumisen moderoivan PTSD-oireiden voimakkuutta tilastollisesti merkitsevästi. Interaktiotermin visuaalisissa tarkasteluissa altistumattomilla ja debriefingiin osallistuneilla vastaajilla havaittiin olevan tilastollisesti merkitsevästi voimakkaampia PTSD-oireita verrattuna muihin vastaajiin. Altistuneiden joukossa PTSD-oireiden voimakkuus on keskiarvoisesti yhtä suurta, riippumatta siitä onko vastaaja osallistunut debriefingiin. Keskiarvoisesti vähiten oireita havaitaan altistumattomilla ja debriefingiin osallistumattomilla vastaajilla. Tutkielman tulokset tukevat aiemman tutkimuksen havaintoja trauman aikaisen pelon vaikutuksista uhrien PTSD-oireiden voimakkuuteen. Tulokset antavat lisäksi viitteitä siitä, ettei trauma-altistuksen ja PTSD-oireiden voimakkuuden yhteyttä voida pitää niin yksiselitteisenä kuin aiempi kirjallisuus on joskus olettanut. Jatkossa tulisi tarkastella laajemmin voiko yksilön toiminta, kuten muiden uhrien auttaminen trauman aikana muodostua oireilta suojaavaksi tekijäksi.Tutkielman tulosten sekä aiempien tutkimusten perusteella debriefingin käyttöä tulee tarkastella kriittisesti. Aiemmassa tutkimuksessa on harvemmin tarkasteltu trauma-altistuksen sekä debriefingin interaktioiden vaikutusta PTSD-oireiden voimakkuuteen. Tutkielman tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että debriefing saattaa vaikuttaa eri tavoin eri trauma-altistuksen kohdanneiden uhrien toipumiseen. Tulosten perusteella keskiarvoisesti voimakkaimmista oireista kärsivät vähiten altistuneet sekä debriefingiin osallistuneet vastaajat. Traumoista toipumisen näkökulmasta olisi jatkossa tärkeää selvittää kenelle debriefingiin osallistuminen on hyödyllistä ja kenelle se saattaa olla haitallista.
  • Hulkko, Marjaana (2020)
    Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.
  • Tallqvist, Emilia (2021)
    Tutkielmassa tarkastellaan lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta. Helsingin yliopiston lääketieteen opiskelijoista puolet ovat ilmaisseet kokevansa stressiä opintojensa aikana, joka on myös kansainvälisesti tunnistettu ongelma. Tutkielman tarkoituksena oli tuoda esiin, kuinka kirjoittajat käyttävät erilaisia toimijuuden modaliteetteja reflektiopäiväkirjoissaan ja minkälaiseksi opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvä toimijuus modaliteettien myötä rakentuu heidän kirjoituksissaan. Tutkielman tavoitteena oli saavuttaa syvempi ymmärrys lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvästä toimijuudesta. Tutkielman aineistona käytettiin Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa vuonna 2017 järjestetyn stressinhallintakurssin osallistujien reflektiopäiväkirjoja. Tutkielman analyysimenetelmänä toimi sisällönanalyysi ja aineiston jäsentämiseen liittyvänä teoreettisena analyysityövälineenä käytettiin Jyrkämän määrittelemää toimijuuden modaliteettimallia, joka koostuu osaamisen, kykenemisen, haluamisen, täytymisen, voimisen ja tuntemisen ulottuvuuksista. Toimijuuden lähtökohta pohjautui relationistiseen lähestymistapaan, jossa toimijuus nähdään tilannesidonnaisena sekä yksilön ja ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvana ilmiönä. Stressinhallintaan liittyvä toimijuus modaliteetin kautta tarkasteltuna rakentui lääketieteen opiskelijoiden motivaatiosta ja tavoitteista oppia lisää stressinhallinnasta. Kurssilla lisääntynyt osaaminen viritti toiveita ja motivaatiota hyödyntää opittuja stressinhallinnankeinoja tulevaisuudessa. Osaamisen lisääntymisen kannalta tärkeäksi tekijäksi stressinhallintakurssiin sisältyvien luentojen lisäksi osoittautui oman toiminnan tarkkailu ja haitallisten ajatus- ja toimintamallien tunnistaminen stressipäiväkirjan avulla. Lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta tuki heidän fyysinen kykynsä harjoittaa itselleen mielekkäitä stressinhallinnan keinoja. Opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta vahvisti myös saavutettavissa olevat mahdollisuudet ja valinnat, jotka liittyivät arjen valintoihin ja sosiaalisiin suhteisiin. Opiskelijoiden stressinhallintaan liittyvää toimijuutta heikensi erityisesti väsymys, heidän omat haitalliset ajatus- ja käyttäytymismallit sekä opiskelijan rooliin liittyvät tekijät, kuten esimerkiksi tenttimiseen liittyvät paineet. Tulokset osoittivat, että stressinhallintaan liittyvään oman toiminnan reflektoimiseen on hyödyllistä kannustaa lääketieteen opiskelijoita myös jatkossa. Tutkielman tuloksia voidaan hyödyntää esimerkiksi stressinhallinnan opetuksen kehittämisessä.
  • Peotta, Hanna-Mari (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan liikuntatoimintaan osallistumista Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten akkulturaation tukena. Teoreettisena viitekehyksenä toimii akkulturaatioteoria, kulttuurishokin ABC-malli ja kontaktihypoteesi. Aineistona oli viisi fokusryhmähaastattelua ja kolme teemahaastattelua. Yhteensä haastatteluihin osallistui 26 naista kymmenestä eri kieli- ja kulttuuriryhmästä. He olivat asuneet Suomessa keskimäärin 15 vuotta. Tarkoituksena oli tutkia naisten kokemuksia ja kohtaamisia liikuntatoiminnassa sekä niiden yhteyksiä psykologiseen, sosiokulttuuriseen ja sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen. Naiset osallistuivat Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman kehittämishankkeen liikuntaryhmiin Espoossa ja Vantaalla. Analyysimenetelmänä on temaattinen analyysi, jota hyödynnetään sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Aineistosta on löydettävissä viisi eri teemaa, jotka muodostuvat 12 erilaisesta koodiryhmästä. Haastateltavat osallistuivat liikuntatoimintaan, koska halusivat kohentaa terveyttään, omaksua ja ylläpitää terveellistä elämäntapaa sekä vaalia sosiaalisia suhteita. Lisäksi liikunta näyttäytyi merkityksellisenä välineenä uuden elämän rakentamisessa Suomessa. Liikuntatoimintaan hakeuduttiin myös sen itseisarvon ja liikunnallisten onnistumisten vuoksi. Liikuntatoimintaan osallistuminen tuki Suomeen muuttaneiden naisten psykologista, sosiokulttuurista ja sosiaalipsykologista sopeutumista. Huomionarvoista oli, että eri sopeutumisen muodot tukivat toinen toistaan. Sosiokulttuurisen ja sosiaalipsykologisen sopeutumisen näkökulmasta mielenkiintoista on terveyden ja liikunnan lukutaidon omaksuminen, josta kertoivat Lähi-Idästä ja Afrikasta muuttaneet naiset. Sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen vaikuttivat myös haastateltavien kokemukset liikuntaryhmässä koetuista sosiaalisista suhteista sekä ryhmään kuulumisesta. Haastateltavat kokivat liikuntaryhmässä vertaissuhteet omaan kieli- ja kulttuuriryhmään tärkeiksi. Myös muiden vähemmistöön kuuluvien naisten vertaistuki, ystävyys ja kohtaamiset olivat haastateltaville merkityksellistä. Samastumisen kohteena olivat ulkomaalaistaustan lisäksi äitiys ja naissukupuoli. Liikunnan positiiviset fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset sekä liikunnassa koettu välitön ilo ja onnistumisen kokemukset tukivat haastateltavien psykologista sopeutumista. Psykologiseen sopeutumiseen vaikutti myös se, että maahanmuuton alkuvaiheessa liikunta koettiin tärkeänä uuden mielekkään elämän rakennuspalikkana. Myös liikunnan merkitys kokonaisvaltaisemman terveellisen elämäntavan tukipilarina voidaan katsoa olevan yhteydessä psykologiseen sopeutumiseen. Kontaktia kantaväestön kanssa tapahtui vielä varsin vähän liikuntatoiminnassa. Monessa tutkimuksessa mukana olleessa liikuntaryhmässä oli pääosin tai ainoastaan mukana Suomeen muuttaneita liikkujia. Tulevaisuudessa liikunnan edistämistyössä kohderyhmien määrittelyissä tarvitaan intersektionaalista lähestymistapaa, jolloin henkilön etninen tai maahanmuutto -tausta eivät ole keskiössä. Jo liikuntaryhmien markkinoinnissa tulee rakentaa yhteistä kattoidentiteettiä eri väestöryhmien välille käyttämällä kaikille sopivia ilmaisuja ja väestön moninaisuutta ilmentäviä kuvia. Yhtymäkohtia voisi löytyä eri elämänkulkuun liittyvistä tekijöistä sen sijaan, että yhteinen nimittäjä liittyy etnisyyteen tai maahanmuuttoon. Näin olisi mahdollista luoda kontaktihypoteesille edellytykset käytännössä. Lisäksi on tärkeää, että toiminnassa tuetaan osallistujien vuorovaikutusta ja tuetaan yhteishengen muodostumista kontaktihypoteesin edellytyksiä vahvistaen.
  • Arnautovic, Azra (2021)
    Utvecklingen av teknologi och sociala medier har skapat nya möjligheter för identitetsskapande och -uttryck och en stor del av vårt sociala liv finns numera också på nätet. Berömda personer och artister använder till exempel sociala plattformar för att nå ut till sin publik på nya sätt, vilket har lett till att de på ett sätt blivit mänskliga produkter och varumärken. Forskning visar också att kvinnor, särskilt icke-vita, regelbundet diskriminerats från medier och inom musikvärlden. Syftet med denna avhandling var att ur ett socialpsykologiskt, socialkonstruktionistiskt perspektiv, med grund i intersektionalitet, analysera hur den svarta hiphopartisten Lizzo positionerar sig på Instagram och samtidigt ge utrymme för och agentskap till röster som konsekvent tystats i historien. Materialet bestod av 44 inlägg ur Lizzos Instagramprofil från tidpunkten september till oktober 2019. Inläggen analyserades med hjälp av en multimodal analysmetod som bestod av kritisk diskursiv psykologi (CDP) och semiotisk analys. Fyra positioneringar kunde urskiljas ur materialet: 1) den aktiva förkämpen, 2) den äkta, 3) den tillgängliga och 4) den passionerade. Lizzos positionering kan potentiellt leda till större förståelse för marginaliserade gruppers situation i samhället, till större representation i musikvärlden och i medier samt till Instagramanvändare som förhoppningsvis kan förhålla sig mer kritiskt till Instagrams filter och redigerade skönhetsideal.
  • Johansson, Virpi (2019)
    Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia niitä kirjoitetuista omaelämäkerrallisista negatiivisten tunnekokemusten narratiiveista eriteltäviä ominaisuuksia, jotka osallistuvat negatiivisen tunnenarratiivin ja lopulta siihen liittyvän merkityksen luomiseen. Teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessa on narratiivinen ja fenomenologinen tutkimus. Tutkimustulokset ovat tukeneet ajatusta siitä, että narratiivinen tutkimusmetodi soveltuu erilaisiin negatiivisiin tunnetiloihin vaikuttamisen välineeksi ja että terveyttään parantaneilla henkilöillä on esiintynyt narratiiveissaan itsereflektioon, tunteellisuuteen ja ajattelevaisuuteen liittyvää sisältöä. Narratiivin on tutkimusten valossa sanottu olevan jotain sellaista, jonka kautta on mahdollista ymmärtää itseä ja omaa sosiaalista tilannetta, luoda tätä vastaava asenne ja antaa sille lopulta merkitys. Koska narratiivisen tunnetutkimuksen kohdalla on korostunut lingvistisen tutkimusotteen vaatimus, lähestyn tutkimusaineistoani narratiivisen näkökulman ohella lingvistisesti. Koska tutkin ennen kaikkea kognitiivisen adaptaation teorian mukaista merkityksen käsitettä narratiivisesta ja holistisesta näkökulmasta, pyrin ottamaan huomioon erilaiset mainitut narratiivin luonnin prosessiin liittyvät tekijät, sillä ne rajaavat merkityksen luonnin toimintakehystä. Näihin kuuluvat myös kognitiivisen integraation ja asenteen käsitteet. Pyrin siis tässä tutkimuksessa tavoittamaan ne kognitiivis-fenomenologiset aspektit, jotka osallistuvat kognitiivisen adaptaation mukaiseen merkityksen tuottamiseen negatiivisista tunnekokemuksista. Menetelminäni käytän narratologisia subjunktiivien ja epifanian käsitteitä, subjunktiivin tapaluokkaa sekä kognitiivisen arvioinnin ja narratiivisen taustoituksen analyysiä. Tutkimuksessa on mukana 10 tarinaa. Tutkimuksen tuloksena on, että asenteellinen epifania tai narratiivinen lopputulema on löydettävissä subjunktiivisella luokittelulla ja suuntaa narratiiville annettavan merkityksen näkymistä narratiivista.
  • Prittinen, Satu (2021)
    Maahanmuuttajiin ja maahanmuuttoon suhtautuminen on oikeistopopulististen puolueiden viimeisimmän nousun myötä muuttunut entistä kriittisemmäksi ja normalisoituneemmaksi osaksi niin julkista kuin poliittista keskustelua. Suomen poliittisista puolueista perussuomalaiset ovat profiloituneet voimakkaasti maahanmuuttoa vastustavaksi puolueeksi. Tässä tutkielmassa tarkasteltiin perussuomalaisten kuntavaaliehdokkaiden Ylen vaalikoneen väittämään annettuja kannanottoja sekä heidän perusteluissaan käyttämää retoriikkaa suhteessa maahanmuuttajiin. Ontologinen lähestymistapa työssä on relationistinen, joten nämä kuvaukset nähdään osana vuorovaikutuksessa rakentuvaa todellisuutta, joka on alati muovautuvaa. Tutkielman aineisto keskittyy vuoden 2017 kuntavaalien Ylen vaalikoneen väittämän ”Oman kuntani tulee ottaa vastaan Suomesta turvapaikan saaneita” kannanottoihin ja perusteluihin, joilla niitä on pyritty oikeuttamaan. Aineistossa on 387 ehdokkaan jättämä kannanotto neliportaiselle skaalalle täysin eri mieltä – täysin samaa mieltä sekä perustelut tälle. Näistä ehdokkaista 190 tulivat valituiksi kunnan- tai kaupunginvaltuustoon ja 197 eivät. Tarkastelun kohteena olivat tavat, joilla maahanmuuttajia kuvattiin ja kuinka heidän tuloonsa omaan kotikuntaan suhtauduttiin, millaisia retorisia keinoja ehdokkaat käyttivät perusteluissaan sekä millaisia eroja valituksi tulleiden ja ei-valituksi tulleiden ehdokkaiden käyttämissä retorisissa keinoissa voitiin tunnistaa. Työn teoreettisena viitekehyksenä toimii retorinen diskurssianalyysi, jossa perusteluja on tarkastelu vakuuttavan retoriikan käytön näkökulmasta sekä osana kulttuurista jatkumoa oikeistopopulistiselle suhtautumiselle maahanmuuttoon ja maahanmuuttajiin. Aineistosta voitiin tunnistaa kolme erilaista tapaa suhtautua eri maahanmuuttajaryhmien vastaanottoon, torjutut, ehdoin hyväksytyt sekä hyväksytyt tulijat. Näistä yleisin oli torjutut tulijat. Monet ehdokkaat torjuivat kaikki maahanmuuttajat, nimettyjä torjuttuja ryhmiä olivat nuoret miehet sekä elintasopakolaiset. Kokonaisia perheitä, naisia ja lapsia oltiin valmiita hyväksymään, mikäli tietyt ehdot täyttyisivät. Aidosti hädänalaisia tai turvapaikan saaneita oltiin valmiita ottamaan vastaan jopa ilman ehtoja. Perusteluissa yleisimmin käytettyjä retorisia keinoja olivat etäännytys omista intresseistä, kontrastit, kategorisointi, talousperuste, ääri-ilmaisut, historiaperuste sekä uhkakuvat. Valituksi tulleiden kannanotot painottuivat ei-valituksi tulleita voimakkaammin täysin eri mieltä väittämän kanssa olleisiin. Valituksi tulleet käyttivät monipuolisemmin erilaisia retorisia keinoja vastauksissaan, ei-valituksi tulleet aloittivat useammin perustelunsa ääri-ilmaisulla ja vetosivat talousperusteisiin valituksi tulleita harvemmin. Vaalikoneen toimintaperiaatteen kannalta saattoivat valituksi tulleiden ehdokkaiden kannanotot olla annettuja perusteluja merkityksellisempiä. Joidenkin maahanmuuttajaryhmien hyväksyminen ehdoilla tai ilman saattaa oikeuttaa toisten ryhmien kohtelemisen torjuttuina, vain uhkakuvien tai haittanäkökulmien kautta.
  • Lamberg, Annu-Riina (2020)
    Aikaisemman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset poliitikot joutuvat tasapainottelemaan erilaisia heidän vähemmistötaustaansa liittyviä odotuksia ja toisiaan leikkaavia ryhmäjäsenyyksiä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on perehtyä tähän maahanmuuttajataustaisen poliitikon erityiseen asemaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten maahanmuuttajataustaiset poliitikot rakentavat diskursiivisesti etnistä ja kansallista identiteettiään poliittisissa blogeissaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmen maahanmuuttajataustaisen poliitikon – Abdirahim Husseinin, Nasima Razmyarin ja Ozan Yanarin – 37 poliittisesta blogikirjoituksesta. Maisterintutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusaineistoa lähestytään kriittisen diskursiivisen psykologian ja retorisen psykologian tarjoamien käsitteellisten ja menetelmällisten työkalujen avulla. Kriittisen diskursiivisen psykologian näkökulman mukaisesti identiteettiä lähestytään diskursiivisena toimintana ja neuvotteluna, ei yksilön sisäisenä ominaisuutena. Analyysin apuna käytetään subjektiposition käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia diskursiivisia resursseja ja retorisia keinoja poliitikot käyttävät rakentaessaan subjektipositioita. Retorisen psykologian näkökulman mukaisesti tutkielmassa otetaan huomioon kielenkäytön argumentatiivinen luonne ja se, että poliitikot kirjoittavat blogeja poliittisten viestien välittämiseksi. Poliittisen ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin huomioiminen tarkoittaa myös sitä, että tutkielmassa tarkastellaan poliitikkojen blogikirjoituksissaan rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita. Poliitikkojen etniseen identiteettiin liittyvä puhe jakautui aineistossa kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kyseessä itse määritelty vai ulkopuolelta määritelty identiteetti. Poliitikot rakensivat etnistä identiteettiään aktiivisesti itse määritellyllä tasolla, mutta torjuivat sen ulkopuolelta määritellyllä tasolla. Itse määritelty etninen identiteetti rakennettiin monipuolisesti muun muassa olemisen, tietämisen, tekemisen, tuntemisen ja haluamisen tasoilla sekä rinnakkain suomalaisen kansallisen identiteetin kanssa. Lisäksi poliitikot tekivät paljon diskursiivista työtä suomalaisen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Aineistossa kuitenkin korostuivat erilaiset diskursiiviset ja retoriset keinot, joilla poliitikot haastoivat ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä. Poliitikot siis rakensivat sekä etnistä että kansallista identiteettiään usein ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin haastamisen kautta. Poliitikot haastoivat ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin muun muassa kritisoimalla suomalaisuuden kiistämistä ja maahanmuuttajien toiseuttamista. Lisäksi poliitikot vastustivat etnisen identiteetin ensisijaisuutta ja erityisen arvioinnin kohteeksi joutumista. Kriittinen suhtautuminen ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä kohtaan näkyi myös yleistämisen, arvottamisen, luokittelun ja stereotyyppisen ajattelun vastustamisena. Poliitikkojen rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita olivat rasismin osoittaminen Suomea yhä vaivaavaksi ongelmaksi, tavallisten suomalaisten mobilisoiminen syrjintää ja oikeistopopulististen puolueiden ideologiaa vastaan sekä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Muita subjektipositioiden funktioita olivat yhteiskunnan jakautumisen ehkäiseminen ja suomalaisuuden käsitteen laajentaminen sellaiseksi, joka tukee eri etnisten ryhmien sisällyttämistä yhteisen suomalaisuuden alle. Tutkielman tulokset asetetaan vuoropuheluun Petterssonin ym. (2016) tutkimuksen kanssa, sillä molemmissa tutkimuksissa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen identiteettineuvotteluja poliittisissa blogeissa. Erot tutkimusten tuloksissa osoittavat sen, miten joustavasti ihmiset rakentavat identiteettejään ja miten diskursiivisesti rakennettuja identiteettejä on mahdollista käyttää erilaisten diskursiivisten funktioiden aikaansaamiseksi ja erilaisten poliittisten viestien välittämiseksi.
  • Högström, Emma-Lotta (2020)
    Serial killing, although statistically rare, is frequently covered in news and entertainment media. Consequently, what has followed, is an extensive scholarly debate over the serial killer’s place in popular culture and the media as some have suggested that cultures promote serial killers by glorifying and overrepresenting them in the media. This thesis, guided by an interest in the problematic portrayal of this crime, explores the discursive portrayal of serial killers in two Finnish tabloids – Iltalehti and Ilta-Sanomat – by adapting a Foucauldian discourse analytical approach. Previous research has suggested that serial killers are most often portrayed as either monsters, celebrities or as mad or bad by the press. The celebrity portrayal of the serial killer is most often present in the American media, while the European media tends to lean towards a more monstrous portrayal. The results from this thesis correspondingly found that three Finnish serial killers; “the Serial Strangler”, “the Serial Drowner” and “the Poison Nurse” were most often portrayed as either mad, bad, or power hungry. The results presented in this thesis demonstrate how certain discourses are used to make sense of crimes that appear incomprehensible. These discourses determine how these offenders are seen by the public and place them in subject positions that in turn restrict their future possibilities of rehabilitation and reintegration. The discourses present in the Finnish tabloids tend to portray these serial killers as highly agentic, deviant individuals fully responsible for their violent crimes and thus beyond help. This thesis demonstrates that the Finnish portrayal of serial killers leans towards the more European kind: the Finnish serial killers were not glorified or portrayed as celebrities. Neither were they portrayed as killers motivated by fame, which suggests there are some cultural differences in the phenomenon. Serial killers do, however, even in Finland receive a lot of attention, exposure and recognition. Implications and meanings behind these findings are discussed and suggestions for future research possibilities are presented.
  • Hattori, Mai (2020)
    This study aims to identify diverse masculinities of fatherhood and the subject positions in Japanese news media. In post-war Japan, Japanese men upheld breadwinning masculinity, also called Salaryman masculinity, which positioned the domestic sphere as the domain of women. In contemporary Japan, men are socially expected to play the care roles instead of solo financial provider roles within the household. However, conventional patriarchal ideology has persisted, assigning men as breadwinners and women as primal caregivers as complemental partners. Hybrid masculinity that adopts caring role but upholds the dominating power over women has been also observed. Since masculinity reconstructs patriarchal power relations, this study attempts to investigate the complex discourses of constructed masculinities of fatherhood and the subject positions that men can adopt in contemporary Japan. As this study focuses on the power dynamics of masculinity, this study is situated within the field of critical social psychology and is grounded in social constructionism. This study applies the concept of Hegemonic masculinity developed by Connell (1987). Foucauldian discourse analysis is adopted to approach the discourses and subject positions. The research questions are: RQ1) What kind of masculinities of fatherhood are constructed in Japanese news media? and RQ2) What kind of subject positions are provided for Japanese fathers in the news media? In total, 31 articles, provided by 14 news medias, are collected from Yahoo! News online news platform, of which the range of published date is May 2019 to October 2019. As a result, this study identifies five discourses: Men work discourse, Men are not good at childrearing discourse, Time with family is precious discourse, Men participate in childrearing discourse, and Equal parenthood discourse. The subject positions attached to the discourses are suggested as: Breadwinner, Secondary caregiver, Involved father, In a higher status than women, and Equal partner of women. Whereas breadwinning masculinity still has upheld the domination over women, the masculinity that explicitly rejects the traditional gender role is also identified. In addition to the traditional hegemonic salaryman masculinity, hybrid masculinity that exploits the femininity to maintain the hegemonical power is identified. Within several discourses, emphasized femininity is constructed by women by positioning themselves as primary caregivers. With the help of the analysis framework of Foucauldian discourse analysis developed by Willig (2008), this study illustrates the practices and possible psychological experiences by men. This study proposes to the government and public institutions to constitute gender-neutral discourses within the policies and services. This study contributes to critical social psychology by adding to articulated knowledge of possibilities for making sense of the relation between masculinity and domestic sphere. Furthermore, this study proposes the possible shifts of gender relations towards equality by identifying gender-equal discourse that has not been observed in other current masculinity studies in Japan.
  • Kukka, Taru (2021)
    Negatiiviset synnytyskokemukset ja synnytysväkivalta ovat nousseet merkittäväksi yhteiskunnalliseksi keskustelunaiheeksi 2000-luvulla. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, kuinka synnyttäjien toimijuus rakentuu heidän kirjoittaessaan negatiivisista synnytyskokemuksista. Tutkielma on osa laajempaa yhteiskuntatieteellistä tutkimushanketta Kamppailu synnytyksestä – Suomalaisen synnytyskulttuurin murros, jonka tavoitteena on tuottaa monitieteellistä tutkimusta suomalaisen synnytyskulttuurin murroksesta eri toimijoiden näkökulmasta. Tämä tutkielma pureutuu synnyttäjien näkökulmaan ja toimijuuteen tuottaen uutta sosiaalipsykologista tietoa synnytystutkimuksen kentälle. Tutkielman aineisto koostuu synnytysväkivaltaa vastustavan Minä myös synnyttäjänä -kampanjan verkkosivuille kerätyistä synnytyskertomuksista, joissa kuvataan negatiivisia synnytyskokemuksia ja otetaan kantaa epäkunnioittavaan synnytyksen hoitoon. Tutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys nojaa sosiaaliseen konstruktionismiin ja narratiivis-diskursiiviseen lähestymistapaan. Analyysissa hyödynnetään toimijuuden käsitettä sekä subjektipositioita, joita tarkastellaan toimijuuden päämies–agentti-suhdeteorian kehyksessä. Analyysin avulla vastataan tutkimuskysymyksiin: 1) Millaisia versioita Minä myös synnyttäjänä -kampanjaan osallistuvien naisten toimijuudesta rakentuu synnytyskertomuksissa? ja 2) Miten kirjoittajien toimijuus rakentuu suhteessa päämiehen ja agentin subjektipositioihin? Toimijuutta rakennetaan suhteessa kertomuksissa esiintyviin inhimillisiin ja ei-inhimillisiin toimijoihin. Kuvaukset heikosta toimijuudesta synnytystilanteessa kytkeytyvät hoitohenkilökuntaan, sairaalaorganisaatioon ja teknologiaan, kun synnytyksen hoidon yhteydessä synnyttäjän toiveet ja tarpeet tulevat sivuutetuiksi. Tämän ohella voimakkaat synnytyskivut ja oman kehon fyysisten voimien ehtyminen heikentävät synnyttäjien mahdollisuuksia kontrolloida synnytystilannetta ja osallistua hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Toisaalta kuvaukset synnyttäjien toimijuudesta vahvistuvat, kun he kuvaavat toimivansa muiden toimijoiden avustuksella tai lapsensa etuja ajaen. Lisäksi kertomuksissa kritisoidaan epäkunnioittavaa ja vahingoittavaa synnytyksen hoitoa, mikä mahdollistaa synnytystilanteessa heikoksi määrittyneen toimijuuden uudelleen rakentumisen. Vaikka heikentynyt toimijuus on merkittävä osa negatiivisia synnytyskokemuksia, toimijuuden ilmiö synnytyksessä on moniulotteinen. Tulosten perusteella synnyttäjän toimijuus ja toimintaan liittyvät resurssit voivat saman synnytystilanteen sisällä määrittyä usealla tavalla, kun rakennustyötä tehdään suhteessa erilaisiin toimijoihin. Synnytyksen hoidon kehittämisessä tulisikin ottaa huomioon toimijuuden kokonaisvaltainen merkitys synnytyksessä, jotta synnyttäjät voidaan aidosti osallistaa synnytyksen hoitoa koskevaan päätöksentekoon. Kyse on synnyttäjien oikeuksista, mutta myös onnistuneen synnytyskokemuksen rakentumisesta, jolla on merkittäviä yhteiskunnallisia vaikutuksia.
  • Nylander, Annamaria (2022)
    Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, mitä vaikuttavuussijoittaja voi oppia vanhoilta viisausperinteiltä. Vaikuttavuussijoittaminen on osa paitsi sijoitustoiminnan evoluutiota myös osa kapitalistisen järjestelmän evoluutiota. Vaikuttavuussijoittamista on kuitenkin kritisoitu hyväntekeväisyyskolonialismiksi, joka vahvistaa siirtomaavallan jälkeisiä konteksteja. Yritysetiikka on menettämässä kriittistä potentiaaliaan. Sijoitustoiminnassa on havaittavissa rituaalisia piirteitä. Työssäni tarkastelin ja vertailin islamin suufilaisuuden ja Pohjois-Amerikan cherokee-kansan arvoja sekä käsityksiä uhraamisesta, tulevaisuudesta, vastuusta ja hyvästä elämästä, joiden on nähty vaikuttavan sijoitusintentioon. Tutkielman teoreettisen taustan muodostivat Schwartzin teoria arvojen universaalista rakenteesta ja sisällöstä sekä sijoitustoiminnan tematiikka. Lopuksi analyysin tuloksia tarkasteltiin Rockefeller Philanthropy Advisorsin vaikuttavuussijoittamisen kehämallin valossa. Aineistonani toimivat 20 viisausperinteiden kansantarinaa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Cherokee-kansan yhteisiä päämääriä edistävät biosentriset säilyttämisarvot heijastelivat cherokee-kansan yhteisöllisen harmonian etiikkaa. Muutosorientoituneet ja individualistisemmat suufilaiset arvot puolestaan heijastelivat suufilaista yksilöllisen vapautuksen tavoitetta. Viisausperinteitä yhdistivät itsensä ylittämis-arvot. Sijoitustoiminnan tematiikka heijasteli viisausperinteiden arvoprofiilien poikkeavia painotuksia Schwartzin arvokehällä. Cherokee-kansan uhripuhe paljasti yhteisönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui säilyttämiseen ja jatkuvuuteen. Suufilainen uhripuhe paljasti yksilönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui muutokseen. Cherokee-tarinat vihjaavat, että on arvokonsepteja, jotka asettuvat hyvin kauas antropomorfisesta käsityksestä siitä, mikä on arvokasta. Ihminen ei voi mitata sitä, minkä arvoa tämä ei ymmärrä. Vaikuttavuussijoittamisessa tulisi omaksua yhteistyön lähestymistapa. Omistajuusajattelusta tulisi siirtyä kohti pääoman haltijuusajattelua. Suufi-tarinat kannustavat sijoittajaa astumaan oman aikansa merkitysmatriisin ulkopuolelle ja kehittämään uusia tapoja ajatella. Viisausperinteissä hyödynnetään systeemiajattelun periaatteita. Kokemus tunnustetaan tietämisen tapana ja tavoiteltavia arvoja viestitään yhteisön sisällä kokemuksellisuuden kautta. Kummankin tarinaperinteen diskurssissa nousi esiin epälineaarinen ajattelu tietämisen tapana. Voivatko suufi-tarinoiden paradoksit auttaa operoimaan arvopohjaltaan kahtiajakautuneen konseptin kanssa, jossa kahteen tai useampaan vastakkaisena ymmärrettyyn tavoitteeseen pyritään yhden keinon avulla? Tutkielmani edustaa ainakin Suomessa sosiaalipsykologian alan ensikosketusta aihepiiriin. Tutkielma pyrki laajentamaan varsin rajoittunutta vaikuttavuussijoittamisen tutkimuskenttää, sekä vastaamaan tarpeeseen vastuullisen liiketoiminnan aiempaa monitieteisemmälle tutkimukselle.
  • Granroth, Simon Edvin Gunnar (2020)
    The Moral Foundations Theory strives to explain human morality and political differences on the individual and the group level. According to the theory there are five core moral foundations that humans intuitively rely on in the process of moralising. There has been research into how the moral foundations profile with regards to political identities. Here liberals and conservatives tend to rely on different foundational values when moralising. However, there is no previous research on how the Moral Foundations Theory and political identity works in military samples. Researching this facet of values in the military has an inherent value for military education but also in exploring how the MFT replicates in military populations. This study uses data from a survey (N = 167) among military cadettes at the Finnish National Defence University to compare the results from the Moral Foundations Questionnaire with political identification measured on a two-dimensional self-placement instrument. A two-step cluster analysis on the MFT material identified four distinct clusters of moral profiles within the sample. Variance analysis on the clusters using the political self-placement measure confirmed that the liberal and the libertarian clusters hold significantly more liberal values than the two conservative clusters, the loyal-conservative and the authoritarian-conservative, on the social political measure. The sample data suggests that loyalty and authority are the most important values for this population while harm, sanctity and fairness score lower and display a greater degree of variation between the clusters. It appears that the MFT does not replicate fully in the FNDU sample. The clusters are loosely identifiable as previous research would suggest, but they display significant anomalies in the form of exceptionally high loyalty and authority, which is unique in any WEIRD population. The skewed gender representation (93.4 % men) of the sample, the translated MFQ and the NDU context are probable contributing factors to this phenomenon. However, the political self-placement measure replicated as expected on social values with regards to the MFT profiles even if the differences were small.
  • Gros, Sonya (2020)
    Moralfundamentsteorin (MFT) är en förhållandevis ny teori, enligt vilken vår moral baserar sig på fem funktionsspecifika och evolutionärt formade fundament; omtanke, rättvisa, lojalitet, auktoritet och helighet. Teorin belyser variationen i vår moral och används ofta för att undersöka skillnaderna i moralisk uppfattning mellan olika politiska grupper. Tidigare forskning har visat att de moraliska profilerna tenderar att skilja sig åt mellan liberala och konservativa. Liberala värderar i allmänhet de två första fundamenten omtanke och rättvisa mer än de tre övriga, medan konservativa placerar sig mer jämnt över alla fem fundament. MFT är väletablerad internationellt sett men relativt outforskad i en finländsk kontext. Syftet med denna studie var att undersöka MFT i förhållande till politisk hållning i en finländsk universitetskontext. Datamaterialet är en del av en större tvärkulturell studie i moral och var insamlat bland studerande på Helsingfors universitet (N=187, M=28år, 76% kvinnor). Genom en klusteranalys kartlades de grupperingar som finns i det insamlade materialet baserat på moraliska profiler. Sedan jämfördes gruppernas moraliska profil med en variansanalys och den politiska hållningen jämfördes med ett Kruskal-Wallis test. De moraliska profilerna baserar sig på enkätsvar utifrån MFT och den politiska hållningen mättes med ett självidentifieringsinstrument, där den ekonomiska respektive sociala dimensionen mättes med skilda mätare. Genom klusteranalysen identifierades tre kluster. Variansanalysen visade att det fanns en signifikant skillnad mellan klustren i deras moraliska profil. Ett kluster hade en typiskt liberal profil medan de två övriga hade en mer konservativ moralisk profil. Också på den politiska hållningen skilde sig klustren signifikant, även om alla kluster hade låga värden (liberala och vänster) både på den sociala och ekonomiska mätaren. Det kluster med den mest typiskt konservativa moraliska profilen hade inte den mest konservativa politiska hållningen, vilket skiljer sig från tidigare forskningsresultat. Resultaten är i linje med tidigare forskning som visat att universitetsstuderande överlag tenderar att ha en liberal politisk hållning.
  • Karvinen, Catharina (2022)
    Syftet med denna pro gradu avhandling är att undersöka hur idrottslärarstuderanden upplever övning av motiverande interaktionstekniker i praktiken samt hurdana utmaningar som framkommer vid övningen. Syftet med avhandlingen är motiverat eftersom det endast finns lite forskning kring upplevelser om inlärningen av en motiverande interaktionsstil. Ytterligare visar forskningsresultat att inlärning och övning av motiverande interaktionstekniker inte är lätt i praktiken. Avhandlingen representerar kvalitativ forskning med materialbaserad innehållsanalys som metodansats. Teoretisk-metodologiska referensramen för undersökningen är faktasynvinkeln, vilken möjliggör undersökning av respondenternas faktiska upplevelser och beskrivningar om övningen av motiverande interaktionstekniker i praktiken. I denna avhandling används färdigt insamlat intervjumaterial som har samlats in på basen av deltagarna i kursen ”Motiverande interaktion i undervisning av idrott och hälsokunskap” (2017–2018). Avhandlingen strävar att svara på följande forskningsfrågor: 1. Hur beskriver idrottslärarstuderandena övningen av motiverande interaktionstekniker i praktiken? 2. Hurdana utmaningar framkommer i idrottslärarstuderandenas beskrivningar om övningen av motiverande interaktionstekniker? Resultaten visar att det i respondenternas upplevelser belystes behovet av att reglera det egna beteendet vid övningen av motiverande interaktionstekniker i praktiken. Enligt respondenternas beskrivningar krävde förverkligandet av övningen planering, engagering och ansvar att förbinda sig till övningen. Tidsbrist, glömska, prioritering av annat och situationsrelaterade faktorer framstod som utmaningar i beskrivningarna kring övningen i praktiken. I upplevelserna belystes valfriheten att välja själv när, med vem och vilken motiverande interaktionsteknik som användes som väsentligt vid övningen, vilket å ena sidan beskrevs som främjande av övningen, men å andra sidan som utmanande för övningen. I resultaten framkom även att respondenterna beskrev övningen av motiverande interaktionsteknikerna utifrån upplevelser som förknippades med den egna interaktionsstilen, färdigheter, vanor och tidigare erfarenheter. I upplevelserna framkom att brist på tidigare erfarenhet och brist på egna resurser beskrevs som utmanande för övningen. Likaså upplevdes det som utmanande att bryta gamla vanor vid övningen. I beskrivningarna framstod strävan efter autenticitet i relation till andra som en väsentlig del av övningsupplevelserna. Hur naturligt eller onaturligt övningen av motiverande interaktionsteknikerna upplevdes i praktiken beskrevs som utmanande för övningen. I upplevelserna förknippades autenticiteten till hurdana förväntningar och reaktioner mottagarna i övningssituationen hade i förhållande till respondentens roll. Resultaten bidrar med fördjupad förståelse för upplevelser kring övning och inlärning av motiverande interaktionstekniker samt hurdana utmaningar som förknippas med övningen. Framtida forskning kunde hjälpa till att förstå hur man kunde stöda allt bättre inlärningsprocessen av en motiverande interaktionsstil och därmed utveckla insatser som bättre stöder övningen av motiverande interaktionstekniker i praktiken.
  • Jyrinki, Heljä (2022)
    Viime vuosina uusnationalistinen ja rasistinen politiikka on vahvistanut jalansijaansa Euroopassa. Tässä äärinationalistisessa liikehdinnässä naiset ovat nousseet toimijoina näkyvämpään asemaan niin politiikassa kuin tiedotusvälineissäkin. Lisäksi äärinationalistisessa diskurssissa on alettu hyödyntää sukupuolten välistä tasa-arvoa retorisena välineenä, jolla vastustetaan erityisesti muslimikulttuureista länsimaihin kohdistuvaa maahanmuuttoa. Farris (2017) on kehittänyt käsitteen ’femonationalismi’ kuvaamaan tätä yllättävää käännettä, jossa äärioikeistolaiset nationalistit, uusliberalistit ja tietyt feministiksi identifioituvat yhteiskunnalliset toimijat ovat yhdistäneet voimansa hyödyntääkseen tasa-arvoretoriikkaa omiin tarkoituksiinsa. Tutkielman aiheena on tarkastella, miten tasa-arvoa ja maahanmuuttoa rakennetaan naisen positiosta käsin tuotetussa femonationalistisessa diskurssissa. Tutkielmassa hyödynnetty teoreettis-metodologinen viitekehys yhdistää kaksi lähestymistapaa: sosiaalisen konstruktionismin piiriin kuuluvan kriittisen diskursiivisen psykologian sekä intersektionaalisen lähestymistavan. Metodologisina välineinä analyysissa käytetään tulkintarepertuaareja ja subjektipositioita. Aineisto koostuu suomalaiselta maahanmuuttovastaiselta nettisivustolta kerätyistä 36 blogikirjoituksesta, joissa käsitellään tasa-arvoa ja maahanmuuttoa naisen positiosta käsin. Analyysissa eritellään, minkälaisia tulkintarepertuaareja, subjektipositioita ja intersektionaalisia kategorisointeja kirjoittajat hyödynsivät blogiteksteissään. Aineistosta oli havaittavissa kaksi tulkintarepertuaaria: ’naisten oikeuksien puolustamisen repertuaari’ ja ’suomalaisen tasa-arvon puolustamisen repertuaari’. Kummassakin tulkintarepertuaarissa hyödynnettiin useita subjektipositioita, joita rakennettiin dikotomisten vastakkainasettelujen kautta. Ensimmäisessä tulkintarepertuaarissa musliminaiset esitettiin sekä muslimikulttuurin että islamin alistamina uhreina, kun taas kirjoittajat asemoivat itsensä heitä puolustaviksi tasa-arvon edistäjiksi. Antirasistisiksi identifioituvat feministit, jotka kiinnittivät huomiota sukupuolistuneeseen väkivaltaan ja tasa-arvon puutteisiin Suomessa, rakennettiin puolestaan ’vääränlaisen’ tasa-arvon kannattajiksi. Toisessa tulkintarepertuaarissa Suomen tasa-arvo esitettiin jo saavutettuna asiantilana, jota suomalaisten tulee puolustaa sitä uhkaavilta maahantulijoilta. Maahantulijamiehet rakennettiin joko hyperseksuaalisiksi ja aggressiivisiksi tai julmiksi fundamentalisteiksi, kun taas äärinationalistit asemoitiin liberaaleista arvoistaan tinkimättömiksi kansalaisiksi ja huolehtiviksi vanhemmiksi. Blogikirjoituksissa intersektionaalisia kategorisointeja merkityksellistettiin tavalla, joka lisäsi erontekoa ”meidän” ja ”heidän” välillä sekä muodosti sukupuolikategorioiden sisälle hierarkioita, joissa valkoisuus ja kantasuomalaisuus asetettiin korkeimmalle. Näitä erontekoja rakennettiin myös kierrättämällä rasistisia ilmauksia ja metaforia, joiden avulla maahantulijoita dehumanisoitiin. Kumpikin tulkintarepertuaari palveli osin eri funktioita, mutta niillä oli sama yhteinen päämäärä: maahanmuuton vastustaminen ja nykyisen status quon ylläpitäminen. Tutkielman tulokset avaavat niitä diskursiivisia strategioita, joiden avulla tasa-arvoa, ’heikompien’ puolustamista ja liberaalin länsimaisuuden ideaalia hyödynnetään rasististen kannanottojen pehmentämiseen. Ymmärtämällä mekanismeja, joilla rasismia ja ennakkoluuloja levitetään, voidaan löytää tehokkaampia keinoja torjua ja haastaa kyseisiä puhetapoja. Jatkotutkimuksen aiheeksi ehdotan maahanmuuttovastaisiksi naisiksi identifioituviin henkilöihin keskittyvää haastattelututkimusta, joka tutkimusmetodina saattaa tuoda selkeämmin esiin jännitteitä eri subjektipositioiden ja tulkintarepertuaarien välillä.
  • von Kraemer, Melina (2022)
    Positiv psykologi betonar att föräldrars välmående är viktigt med tanke på att familjer ska kunna ha det bra. Trots det så finns det lite forskning om hur positiv psykologi går att tillämpa i familjekontext. Syftet med denna forskning är att med utgångspunkt i positiv psykologi undersöka föräldrars upplevelser av hur träning i mindfulness och användning av personliga styrkor kan stöda föräldrarna i deras föräldraskap samt förbättra deras välmående. Forskningens material består av frågeformulär som besvarats av 37 föräldrar efter att de deltagit i en kurs i positivt föräldraskap. Kursen var en del av ett forskningsprojekt som handlar om att stärka välmående hos barn och vuxna. Den teoretiska referensramen i studien grundar sig i positiv psykologi med fokus på personliga styrkor och mindfulness. Som metod tillämpades en tematisk analys med ett kritiskt realistiskt perspektiv. Resultaten baserar sig på tolkningar av föräldrarnas upplevelser av kursen i positivt föräldraskap och analysen är uppdelade i tre olika huvudteman om positiva, negativa och ambivalenta upplevelser av kursen. Inom ramen för de positiva upplevelserna fanns beskrivningar av hur välmående hos föräldern och barnet och upplevelser av en positiv familjedynamik med hjälp av personliga styrkor och mindfulness bidrar till ett gott välmående hos föräldern och till ett gott föräldraskap. Det centralaste resultatet var att föräldrarnas välmående hänger ihop med barnets välmående och vice versa. Föräldrar bygger upp sitt föräldraskap och växer i sin roll som förälder genom att satsa på sitt eget välmående. Utöver de positiva upplevelserna identifierades negativa upplevelser där föräldrarna tar upp för känslor av stress och upplevelser av prestationsångest. Till de ambivalenta upplevelserna hörde beskrivningar om ovisshet ifall kursen haft en inverkan. Studien kom fram till att de flesta av föräldrarna upplevde att övningarna i mindfulness och personliga styrkor fått dem att sänka på sina krav som förälder men det finns också några som upplevde att kursen gett dem insikter i brister och därmed fått dem att känna prestationsångest. Det kunde sålunda vara intressant för fortsatt forskning att mera djupgående undersöka belastningar som liknande interventioner som baserar sig på positiv psykologi kan ge upphov till och föräldrars resiliens i förhållande till detta.
  • Maltzeff, Melissa (2021)
    Sammandrag Fakultet: Statsvetenskapliga fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i samhällsvetenskaper Studieinriktning: Socialpsykologi Författare: Melissa Maltzeff Arbetets titel: Närståendevård, en kamp om resurser? - ”som att slåss mot väderkvarnar” Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: November 2021 Sidantal: 72 + 8 Nyckelord: närståendevårdare, belastning, resurser, teorin om resursbevaring, innehållsanalys Handledare: Mia Silfver-Kuhalampi Förvaringsställe: Övriga uppgifter: Sammandrag: Trots att närståendevården är en viktig resurs för samhället med tanke på den åldrande befolkningen, upplever flera närståendevårdare belastning som uppkommer i samband med vården. Syftet med studien var att ta reda på hur närståendevårdare beskriver närståendevården, vilka resurser de har tillgång till eller brister i samt hur de påverkar den belastning de upplever och i hurdana situationer utnyttjar de resurser som de har tillgång till. Materialet som analyserades var svaren på en öppen fråga och som samlades in vid en tidigare enkätundersökning om närståendevårdare. Svaren analyserades med hjälp av den teoristyrda innehållsanalysen, som är en typ av kvalitativ innehållsanalys. Analysen utfördes med stöd av Hobfolls teori om resursbevaring. Teorin har använts inom stressforskning, t.ex. gällande belastning som uppstår då det finns konflikter mellan arbete och familj, men har även anpassats inom de senaste tiderna till forskning om vård. De resurser som närståendevårdarna upplevde som viktiga för dem och påverkade belastningen de upplevde var hälsa, tid, pengar, anställning, informellt och formellt stöd. Närståendevårdare beskrev ofta närståendevården som en kamp, då det handlade om att få tillgång till eller att det fanns brister i resurser de hade. Gällande hälsa upplevde närståendevårdare att de antingen hade förlorat den genom fysisk och/eller psykisk ohälsa och flera uttryckte också oro om att förlora sin hälsa då omsorgen var krävande. Tiden som går till omsorgen kan leda till konflikter med den tid som går till arbete eller fritid och därmed skapar belastning för närståendevårdare. Att inte ha tillräckligt med pengar upplevdes också som belastande och vissa ansåg att stödet för närståendevård var inte tillräckligt. Närståendevårdare kunde både ha tillgång till och brist på informellt och formellt stöd. Då de ansåg sig ha informellt stöd, kunde de använda det till att kompensera brister i resurser som tid och formellt stöd. Trots att det fanns närståendevårdare som hade tillgång till formellt stöd, uppgav flera att de hade haft problem med att det inte fanns tjänster tillgängliga, de hade inte fått lov att använda sig av dem eller att samarbete med myndigheterna inte fungerade. Alltså skulle det krävas flexiblare system för att minska på belastningen som närståendevårdare upplever.