Browsing by study line "Socialpsykologi"

Johtajuutta on tutkittu usealla tieteenalalla. Johtajuustutkimuksen teemat vaihtelevat vahvasti vallitsevan yhteiskunnallisen tilanteen mukaan. Sosiaalipsykologiassa viimeisten vuosikymmenten aikana identiteettijohtajuus on noussut johtajuuden tutkimuksessa. Identiteettijohtajuus, eli sosiaalisen identiteetin lähestymistapa johtajuuteen, perustuu kahteen merkittävään sosiaalipsykologiseen teoriaan, sosiaalisen identiteetin teoriaan sekä itsekategorisoinnin teoriaan. Ryhmäteorioihin perustuen identiteettijohtajuudessa on kyse siitä, että johtajuutta tarkastellaan osana ryhmäkontekstia. Identiteettijohtajuuden malli esittää, että johtajan tulee olla johtamansa ryhmän, ei vaan jäsen, vaan prototyyppinen jäsen. Johtajan tehtävänä on toimia ryhmän esitaistelijana sekä luoda ja muokata ryhmän identiteettiä. Tässä tutkielmassa tarkastellaan, miten identiteettijohtajuus toteutuu suomalaisten puolueiden puheenjohtajien linjapuheissa. Kyseessä on laadullinen sisällönanalyysi, joka on toteutettu teoriaohjaavasti. Teoria identiteettijohtajuudesta antaa analyysille kehyksen, jonka avulla aineistosta nostetaan esiin identiteettijohtajuuden teemoja. Tutkimuskysymykseni on, miten identiteettijohtajuus näkyy puoleen puheenjohtajien puheissa? Kysymys on jaettu neljään osaan teoreettisen viitekehyksen mukaisesti. 1. Miten puolueen prototyyppinen jäsenyys tulee esiin puheenjohtajan puheessa? 2. Miten puheessa näyttäytyy puolueen vuoksi toiminen? 3. Miten puheenjohtaja luo kuvaa puolueen jäsenistä? 4. Minkälaisia merkityksiä puheenjohtaja antaa puolueelleen? Aineistona on Suomen kuuden suurimman puolueen puheenjohtajien puoluekokous linjapuheet. Konteksti edustaa tilannetta, jossa johtaja puhuu omalle ryhmälleen, sisäryhmälle. Aineisto on kerätty vuosilta 2013–2017, kultakin puolueelta on kaksi puhetta. Aikavälille mahtuu yhdet eduskuntavaalit. Poliittista kontekstia on avattu tutkielmassa sen verran, että analyysin seuraaminen mahdollistuu. Tutkielman tulosten mukaan puheenjohtajien puheissa on nähtävissä identiteettijohtajuuden teemoja. Teemat ovat yhteydessä teoriaan ja tukevat osaltaan aikaisempia empiirisiä tutkimustuloksia. Identiteettijohtajan tehtävissä nousi esiin seuraavia teemoja. Prototyyppinen johtaja sitoutti itseään osaksi puolueen arvoja ja historiaa, lisäksi hän pyysi ja antoi tukeaan puolueelle. Esitaistelijana puheenjohtaja esitti sitoutuvansa tehtäväänsä ja esitti olevansa luottamuksen arvoinen. Esitaistelija oli myös reilu ja oikeidenmukainen. Vahvimmin identiteettijohtajuus näkyi puheenjohtajien luodessa yhteistä identiteettiä, tässä tehtävässä nousivat esiin erityisesti arvot ja aatteellisuus. Identiteetin muokkauksessa korostui muutospuhe. Identiteettijohtajan on muokattava identiteettiä, vastatakseen muuttuviin tavoitteisiin.

Tiivistelmä – Referat – Abstract Nuoruutta määritellään pitkälti aikuisuudesta käsin, jolloin nuoruus määrittyy elämänvaiheeksi, jossa valmistaudutaan aikuisuuteen. Tätä aikuisuuteen siirtymistä on perinteisesti tarkasteltu nuoruuden siirtymävaiheiden, kuten peruskoulusta toisen asteen koulutukseen, opinnoista työelämään ja lapsuuden kodista itsenäiseen asumiseen siirtymisen kautta. Näissä siirtymissä koetut haasteet ja epäonnistumiset näyttäytyvät riskinä sille, että nuori ajautuu syrjään yhteiskunnan valtavirrasta ja sen instituutioista. Julkisessa, poliittisessa sekä akateemisessa keskustelussa tätä ilmiötä on kutsuttu syrjäytymiseksi ja se on yhdistetty erityisesti työn ja koulutuksen ulkopuolella olemiseen. Syrjäytymiskeskustelussa on painottunut kansantaloudellinen näkökulma ja keskustelun on osoitettu yksinkertaistavan, syyllistävän ja leimaavan sen kohteena olevia nuoria ja heidän elämäntilanteitaan. Keskustelusta on puuttunut nuorten ääni lähes täysin. Nuorten osallistaminen on ollut vähäistä myös sosiaalitieteellisen ja sosiaalipsykologisen tutkimuksen kentällä. Tutkimukseni tarkoituksena on osallistaa nuoria heitä koskevan tiedon tuottamiseen tarkastelemalla, miten he puhuvat nuoruudesta, omasta elämäntilanteestaan sekä tulevaisuudesta yksilöhaastattelun kontekstissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostaa sosiaalinen konstruktionismi ja sen piiriin lukeutuva positiointiteoria. Aineiston analysoinnissa tulkinnallisina käsitteinä toimivat position, vastapuheen sekä identiteetin käsitteet. Nuoruutta, syrjäytymisen ilmiötä sekä identiteettiä lähestytään tutkimuksessa sosiaalisesti ja kielellisesti ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa rakentuvina ilmiöinä. Tutkimuksen tarkastelun kohteena on se, millaisia positioita nuorille rakentuu haastattelutilanteissa, joissa puhutaan nuoruudesta, heidän elämäntilanteestaan ja tulevaisuudesta. Tutkimuksessa tarkastellaan myös sitä, millaisia identiteettejä nuoret rakentavat positioiden ja vastapuheen kautta sekä sitä, hyväksyvätkö nuoret heihin valtavirran toimesta liitettyjä kielteisiä määritelmiä ja leimaavia identiteettejä vai pyrkivätkö he puheellaan kyseenalaistamaan, kieltämään ja muuttamaan näitä. Lisäksi tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisena nuorten toimijuus näyttäytyy näissä identiteetin neuvotteluprosesseissa. Tutkimuksen aineisto koostuu kuudesta yksilöhaastattelusta, jotka toteutettiin puolistrukturoidulla teemahaastattelulla. Haastatellut ovat 18-27 vuotiaita erilaiseen vertaisryhmätoimintaan osallistuneita nuoria. Haastatteluhetkellä osa nuorista oli opiskelemassa, osa-aikatöissä opintojen ohella tai äitiysvapaalla, osa sekä työn että koulutuksen ulkopuolella. Lisäksi osalla nuorista on lastensuojelutaustaa sekä mielenterveyden ongelmia. Näistä syrjäytymisen riskitekijöiksi luettavista tekijöistä huolimatta en tutkimuksellani ota kantaa haastateltujen mahdolliseen syrjäytymisvaaraan tai marginalisaatioon vaan asemoin itseni tutkijana syrjäytymiskeskustelua vasten. Pyrkimyksenäni on tarkastella nuorten puheessa rakentuvaa nuoruuskuvaa suhteessa syrjäytymiskeskustelussa esitettyyn kuvaan. Tutkimukseni keskeisimpänä löydöksenä esitän haastattelemieni nuorten vastustavan heihin kohdistuvia normatiivisia odotuksia ja kielteisiä määritelmiä, kuten oletusta työttömän passiivisuudesta ja vastuuttomuudesta. Haastattelutilanteessa nuoret rakentavat ja neuvottelevat itselleen näistä määritelmistä ja leimaavista identiteeteistä poikkeavia identiteettejä. Nuorten toimijuus näyttäytyy haastattelutilanteessa aktiivisena, jolloin tutkimukseni kyseenalaistaa nuorten syrjäytymisestä käytyyn keskusteluun liitetyn aktivoinnin ajatuksen ja siihen kytkeytyvän passiivisuuden oletuksen. Tutkimukseni tukee aiempien tutkimusten näkemystä syrjäytymiskeskustelun ja syrjäytymisen käsitteen ongelmallisuudesta ja leimaavuudesta. Keskeiseksi jatkotutkimushaasteeksi esitän nuorten toimijuuden sekä identiteettineuvottelujen tarkastelun esimerkiksi nuorten ja viranomaisten välisissä kohtaamisissa. Jatkotutkimuksessa voitaisiin näin tarkastella, tunnistetaanko ja tunnustetaanko nuorten kykyä ja resursseja rakentaa ja neuvotella omanlaistaan identiteettiä ja arvostetaanko ja tuetaanko heidän toimijuuttaan myös silloin kun se ei vastaa yhteiskunnan ihanteita tai normeja.

Sammandrag Fakultet: Statsvetenskapliga fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i samhällsvetenskaper Studieinriktning: Socialpsykologi Författare: Nea Airaksinen Arbetets titel: ’Illusionen att människan orsakar den globala uppvärmningen har pressats in i våra sinnen’’ - En kritisk diskursanalys angående hur man konstruerar klimatförändringen i artiklar publicerade på countermedia webbsidan MV-lehti Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: maj 2023 Sidantal: 56 Nyckelord: klimatförändringen, bekräftande partiskhet, kritisk diskursanalys, countermedia, mv-lehti, socialkonstruktionism, konspirationsteorier, alarmism Handledare: Katarina Pettersson Sammandrag: Det finns få forskningar vars fokus är finländsk countermedia. MV-lehti når en stor publik och har en stor möjlighet att påverka åsikter. Forskningen är samhälleligt relevant för att klimatförändringen är ett aktuellt hot, vilket gör att man behöver förstå hur den uppfattas och konstrueras. Desto mera misinformation som sprids angående klimatförändringen, desto mindre motivation finns för klimatvänliga val samt mindre stöd får politiska beslut som skulle kunna sakta ner klimatförändringen. Syftet med denna avhandling är alltså att förstå hur skribenterna på MV-lehti konstruerar klimatförändringen. Forskningsfrågan är ’’Hur konstrueras klimatförändringen i MV-lehtis artiklar?’’ Teoretiska referensramen för avhandlingen är socialkonstruktionism och bekräftande partiskhet (eng. confirmation bias). I avhandlingen analyserar jag 20 artiklar med hjälp av kritisk diskursanalys och Faircloughs tredimensionella analysmetod. Kritisk diskursanalys valdes som analysmetod för att enligt Fairclough (1992) konstruerar användningen av språket vår verklighet. Vilket innebär att sättet som används för att diskutera klimatförändringen i MV-lehtis artiklar konstruerar sociala verkligheten kring klimatförändringen. Analysen resulterade i 3 diskurser om klimatförändringen: konspiration, alarmism och uppoffring. Sammanfattningsvis kan man se att klimatförändringen konstruerades som ett fenomen som inte alls existerar, som ett fenomen som bara existerar för att driva framåt en viss agenda såsom att förtjäna pengar på befolkningens bekostnad eller en viss sorts politik som bara gynnar en del av befolkningen eller slutligen som ett fenomen som existerar men som är väldigt överdrivet och därmed skapar onödig rädsla. Språket konstruerar hur man ser på ett fenomen och därmed kan man se att MV-lehti konstruerar en viss sorts verklighet kring fenomenet ‘’klimatförändring’’. Denna verklighet uppehålls genom att artiklar aktivt publiceras på webbsidan och lockar till sig likasinnat folk.

Arbetsplatser är fyllda med olika osäkerheter som kan leda till att individer upplever rädsla på sin arbetsplats. Att uppleva rädsla på arbetsplatsen är i dagens läge väldigt vanligt. Det finns olika riskfaktorer som gör att individer kan uppleva rädsla på sin arbetsplats, och en vanlig riskfaktor är destruktivt ledarskap. Följderna som långvarig upplevd rädsla kan ha på individen är allvarliga, och detta kan även ha negativa följder för organisationen. Syftet med denna avhandling är att undersöka hurdana orsaker och följder som nämns till upplevd rädsla på arbetsplatsen och hurdana former av destruktivt ledarskap som kommer fram i berättelser och upplevd rädsla på arbetsplatsen. Forskningsfrågorna är: Vad nämns som orsaker till rädsla på arbetsplatsen? Hurdana former av destruktivt ledarskap framkommer i berättelserna? Vad nämns som följder till rädsla på arbetsplatsen? Materialet består av data från AILA som heter ”Tarinat pelosta ja pelottelusta työelämässä, 2008-2009” och består av fritt skrivna berättelser om upplevd rädsla på arbetsplatsen. Resultaten syftar till att destruktivt ledarskap var den mest framstående orsaken till den upplevda rädslan. I analysen hittades fem former av destruktivt ledarskap: att styra genom rädsla, mobbande och kränkande ledarskap, sexuellt trakasserande ledarskap, passivt och frånvarande ledarskap och överkontrollerande ledarskap. Resultaten visar att dessa former av destruktivt ledarskap var bakomliggande orsaker för individernas upplevda rädsla på arbetsplatsen. Följder till den upplevda rädslan som individerna berättade om överenstämmer med tidigare studier om destruktivt ledarskap och upplevd rädsla på arbetsplatsen. Avhandlingen bidrar med kunskap om hur destruktivt ledarskap kan framkomma i olika former och ha negativa följder på individen som upplever detta ledarskap. Dessutom ger avhandlingen en djupare förståelse om hur destruktivt ledarskap kan bidra till att individer upplever rädlsa på arbetsplatsen. Forskningen ger ett intressant perspektiv på destruktivt ledarskap, genom att fokusera på hur den tangerar med upplevd rädsla på arbetsplatsen.

Trust and empowerment are popular management practices, with many big organizations having adopted initiatives involving the two concepts. Despite the popularity of these initiatives, most of them fail. To be able to design effective behavior change interventions we need to know what made the interventions successful or unsuccessful by evaluating them. Traditionally, effectiveness was evaluated but recently knowing why an intervention worked is perceived as essential. By understanding how participants of trust and empowerment initiatives perceive their acceptability, insights can be gained into why the intervention worked as it did. Intervention acceptability refers to how the intervention providers or receivers think or feel about an intervention. This study aims to examine the retrospective intervention acceptability, of an organizational pilot intervention focusing on trust and empowerment, from the perspective of the intervention recipients. To examine how the intervention participants perceive the acceptability of the intervention, the acceptability domains of the Theoretical Framework of Acceptability (TFA) will be used. As the TFA was developed for assessing the acceptability of healthcare interventions, the fit of the framework for assessing the acceptability of an organizational intervention will be evaluated. The study adopts a qualitative research methodology using theory-driven content analysis with a relativist perspective. The data was collected using online semi-structured focus group interviews. The sample included 12 team- or project leaders from different parts of the world. The results show that the intervention has high retrospective acceptability from the perspective of the intervention recipients. The participants mainly used the existing TFA domains in their construction of acceptability, with the addition of including appropriateness as a central domain. It, therefore, seems that the TFA works well for understanding how the participants of a trust and empowerment intervention conducted in an organizational setting, perceive its acceptability. It seems that the intervention is designed to suit the target group well, which increases the likelihood for a successful full-scale intervention when and if the organization decides to roll out the training on a larger scale. This study also provides insights into the applicability of using the TFA in a new context.

Alexitymi kan definieras som ett personlighetsdrag där individen saknar ord för känslor, och således har brister i förmågan till empati och mentalisering. Som begrepp är alexitymi tämligen okänt, trots att omkring 10 % av befolkningen uppskattas lida av störningen. En övervägande majoritet av forskning som finns att tillgå kring alexitymi utgörs av kvantitativa studier. Denna avhandling svarar på behovet av ett kvalitativt bidrag till utökad vardaglig kunskap om alexitymi utöver den biomedicinska aspekten, genom syftet att undersöka hur personer som antas vara alexitymiska konstruerar alexitymi, och hur dessa personer positionerar sig i dessa konstruktioner. Avhandlingens forskningsmaterial utgörs av det öppna webbforumet Alexithymia online, där användarna delar sina personliga erfarenheter. Som teoretiskt ramverk tillämpas kritisk diskursiv psykologi, (eng. critical discursive psychology, CDP), som i denna avhandling i praktiken omsätts till identifiering av tolkningsrepertoarer respektive subjektpositioner. Avhandlingens resultat visar att personer som antas ha alexitymi uppfattar alexitymi på olika sätt, men att majoriteten upplever omvärldens sociala koder och krav som betungande. Flera personer uppger att de har svårt att leva upp till dessa (o)uttalade krav om att ge känslomässiga gensvar, och använder sig av låtsade och simulerade känslor för att vara omgivningen till lags. Tolkningsrepertoarer som identifierats är således olycklighetsrepertoaren, den avvikande repertoaren, den känslokalla repertoaren och den empatiska repertoaren. Ett urval av subjektpositioner som urskiljts utgående från dessa tolkningsrepertoarer är otillräcklig, frustrerad, kritisk och ointresserad. Slutsatsen är att alexitymi bekräftas få avsevärda konsekvenser för psykiskt välbefinnande och sociala relationer, och resultatet bidrar till att förmedla en betydelsefull inblick i personliga och sociala funktioner kring alexitymi – en inblick tillhandahållen av alexitymiska personer, återgivna i denna avhandling. Ytterligare kvalitativ forskning kring alexitymi i förhållande till mätverktyg som TAS-20 efterfrågas.

Det har utförts mycket studier om arbetssäkerhet inom organisationer. Trots detta har få studier utförts inom en barnhemskontext och ur ett diskursivt perspektiv. Syftet med denna undersökning var att undersöka hur handledare på barnhem i södra Finland konstruerar sin arbetssäkerhet i bemötandet av barn och unga. Som teoretisk grund för studien användes ett socialkonstruktionistiskt och diskursivt perspektiv på säkerhet. Undersökningens material bestod av 17 semistrukturerade intervjuer med handledare från två barnskyddsorganisationer i södra Finland. Som metodansats tillämpades kritisk diskursiv psykologi. Resultaten visar att handledarna konstruerar sin säkerhet på ett mångsidigt sätt, och att det uppstår spänningar mellan de olika konstruktionerna. Handledarna använde olika tolkningsrepertoarer för att på olika sätt konstruera säkerhet men också osäkerhet i sitt arbete. Inom dessa tolkningsrepertoarer påbjöds handledarna olika subjektspositioneringar, där de subjektspositionerade sig som utsatta och maktlösa eller som säkra och förstående handledare. Handledarna tillskrev även barnen och ungdomarna subjektspositioneringar som säkerhetsrisker eller som utsatta och psykiskt illamående. Användningen av motstridiga tolkningsrepertoarer och subjektspositioneringar resulterade i ideologiska dilemman för handledarna. Värderingar kring säkerhet och osäkerhet ställdes mot varandra, och även värderingar kring handledarnas egen säkerhet mot värderingar kring empati för barnens utsatthet. Breda samhällsdiskurser om barnomsorg och barnskydd samt diskurser kring risker och säkerhet samverkar med handledarens egen produktion av tolkningsrepertoarer för att skapa en komplex konstruktion av handledarnas säkerhet. Framtida forskning borde vidare undersöka hur handledare kan stödjas i arbetet för att kunna utföra god omsorg för barn och unga på barnhem. Det kunde även vara va intresse att undersöka hur chefer och förmän inom barnskyddsorganisationer och barnhem konstruerar säkerhet i arbetet, och undersöka om det existerar eventuella variationer mellan handledarnas och chefernas konstruktion av säkerhet i arbetet. Med tanke på undersökningens resultat om konstruktioner av osäkerhet och ideologiska dilemman gällande säkerhet i handledarnas utsagor, skulle det vara viktigt att på en samhällelig och organisatorisk nivå diskutera och vidare studera de ideologiska dilemman som existerar kring arbetssäkerhet inom barnhemverksamheten i Finland och hur dessa kan hanteras genom stöd från arbetsgivare och andra beslutsfattare.

Viime vuosina urheilijoiden hyvinvointi on noussut yleisempään keskusteluun Suomessa. Etenkin aktiiviuran lopettaneiden urheilijoiden arvostus sekä siirtymä pois aktiiviuralta on puhututtanut. Tämän tutkielman tavoitteena oli tarkastella sitä, millaisena joukkueurheilun lopettamisprosessi näyttäytyy ja miten entisen joukkueurheilijan identiteetti tarinoissa rakentuu. Aineisto koostui kirjoitetuista tarinoista koskien joukkuelajin lopettamisprosessia SM-tasolla. Aineisto kerättiin anonyymin nettipohjaisen vastauslomakkeen kautta aikavälillä 29.3.2021- 6.4.2021. Tarinoita kertyi entisiltä urheilijoilta seitsemästä eri joukkuelajista yhteensä 21. Teoreettinen lähestymistapa pohjautui sosiaalinen konstruktionismiin, jonka keskiössä on näkemys todellisuuden rakentumisesta sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Tarkemmin, teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa toimi narratiivinen diskursiivinen lähestymistapa, jonka avulla joukkueurheilun lopettamisprosesseja tarkasteltiin laadullisesti. Tulosten perusteella, joukkueurheilun lopettaminen näyttäytyi monivaiheisena prosessina, jossa rakentui erilaisia teemoja ja tapahtumia. Lopettamisprosessin kolme tarinoissa toistuvaa vaihetta ryhmiteltiin päätöstä edeltäväksi tilanteeksi, päätöstilanteeksi ja nykytilanteeksi. Näihin eri vaiheisiin luokiteltiin edelleen erilaisia teemoja, joiden kautta tarinoissa oli kuvattu kyseistä vaihetta. Se mistä syystä lopettamispäätökseen oli tarinoissa päädytty, vaihteli. Päätös oli saattanut olla oma, valmentajan tai vanhempien painostuksesta johtuva tai tilannetekijöiden syytä. Lisäksi nykytilanteen vaiheessa tulkittiin sitä, millaista elämä oli joukkueurheilun lopettamisen jälkeen yksilöllä ollut. Tilannetta nykyään kuvattiin kultaisten muistojen, hyvien elämän oppien, lajin pariin kaipuun sekä haastava sopeutumisen kautta. Tulkintarepertuaarin käsitteen avulla joukkueurheilun lopettamisesta ja identiteetin rakentumisesta kerrottiin erilaisilla painotuksilla. Tulkintarepertuaareja eli puhetapoja valikoitui tarinoista kolme ja niillä kuvattiin lopettamisprosessia suhteessa yhteisöllisyyteen, kilpaurheiluun sekä elämänvaiheisiin yleisesti. Lisäksi identiteettinarratiiveilla avattiin identiteetin rakentumisen kokonaiskuvaa läpi lopettamistarinoiden. Näitä erilaisia identiteettinarratiiveja esiteltiin vastauksista yhteensä neljä ja ne rakentuivat suhteessa identiteetin hukassa olemiseen, identiteetin vaihtumiseen tai palautumiseen sekä identiteetin vaivattomaan sulautumiseen. Identiteetin muutos rakentui sekä suhteessa kilpaurheilusta että joukkueesta luopumiseen. Tulokset osoittivat, että joukkueurheilun lopettamisprosessi ja identiteetin muutos voivat näyttäytyä niitä läpikäyneille urheilijoille hyvin vaihtelevasti ja ne voivat rakentua myös erittäin haastaviksi kokemuksiksi. Tulokset onnistuivat avaamaan, sitä millaisia vaiheita joukkueurheilun lopettamisprosessiin kuuluu ja minkälaisena prosessi sekä siinä esiintyvä identiteetin muutos narratiivisen analyysin perusteella näyttäytyy. Työ osoitti lisäksi sen, minkälaiseksi lopettamisprosessissa kuvatut haasteet rakentuivat. Näiden tulosten perusteella on mahdollista pystyä paremmin ymmärtämään urheilu-uraa lopettavan joukkueurheilijan kohtaamia haasteita, tukemaan urheilijan hyvinvointia urasiirtymässä sekä ennaltaehkäisemään lopettamisesta urheilijalle koituvia negatiivisia vaikutuksia.

Suomen työvoiman monimuotoisuus on kasvussa erityisesti kansainvälisen muuttoliikkeen ja globalisaation myötä (TTL, 2020). Kuitenkin samaan aikaan moni ala kärsii työvoimapulasta, ja tilanteen ennustetaan pysyvän samanlaisena pitkään (Larja & Peltonen, 2022). Suomi on yksi Euroopan rasistisimmista maista. Vähemmistöryhmien kokema syrjintä ja ulossulkeminen työelämästä ylläpitävät eriarvoisuutta ja pahentavat työvoimapulaa. Syrjintää esiintyy myös työhönottoprosesseissa. Työnantajien negatiivisten asenteiden ja syrjivien ajattelumallien on osoitettu estävän vähemmistöjen pääsyä työmarkkinoille (Zschirnt & Ruedin, 2016). Helsingin kaupunki päätti aloitta vuonna 2021 pilotoinnin, jossa se käyttää positiivista erityiskohtelua lisätäkseen työnhakijoiden tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Tutkielmassa vastattiin tutkimuskysymyksiin ”Millaisia kannanottoja ja perusteluita kommentoijat esittävät positiivista erityiskohtelua kohtaan?” ja ”Mitä retorisia keinoja asenteiden ilmaisuissa käytetään, ja millaisia asenteita kommentoinneista voidaan tunnistaa?” Aineisto koostui kahden keskustelualustan kommentointiketjuista sisältäen 44 kommenttia. Helsingin kaupungin pilotoinnista kertovaa uutista käytettiin virikeväittämänä. Tutkielman teoreettismetodologinen viitekehys muodostui sosiaalisesta konstruktionismista. Analyysissä käytettiin laadullista asennetutkimusta (Vesala & Rantanen, 2007). Aineiston luokittavassa analyysistä havaittiin kolme kannanottoluokkaa. Positiivista erityiskohtelua vastustavat kritisoivat sen käyttöä syrjiväksi ja epäoikeudenmukaiseksi. Kyseenalaistavan kannanoton ilmaisseet suhtautuivat myönteisesti positiiviseen erityiskohteluun, mikäli he hyötyivät siitä itse. Myönteisen kannanoton ilmaisseet perustelivat positiivisen erityiskohtelun käyttöä sillä, että se kompensoisi työmarkkinoilla tapahtuvaa syrjintää. Tulkitsevan analyysin perusteella positiivinen erityiskohtelu koetiin pääsääntöisesti negatiiviseksi käytännöksi. Sen jakavaa oikeutta pidettiin oikeudenmukaisena, mutta menettelytapojen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta se koettiin epäoikeudenmukaisena. Myönteisesti positiiviseen erityiskohteluun suhtautuneet pitivät jakavaa oikeudenmukaisuutta menettelytapojen oikeudenmukaisuutta tärkeämpänä. Positiivisen erityiskohtelun kannattajat kuvailivat aliedustettuja ryhmiä myönteisemmin kuin sitä vastustavat. Kommentoijat tunnistivat työhönottosyrjinnästä kärsiviä ryhmiä aikaisempien tutkimustulosten mukaisesti. Positiivisesta erityiskohtelusta keskusteltiin hyötyjän tai häviäjän näkökulmista käsin. Häviäjän näkökulmasta kommentoineet suhtautuivat useammin negatiivisesti positiivista erityiskohtelua kohtaan. Kommentoijien kuvailtu positiivisen erityiskohtelun käytännön toteutus erosi lain ja yhdenvertaisuusvaltuutetun määrittelemästä toteutustavasta. Käytännön toimenpiteiksi ehdotettiin selkeämpää tiedottamista positiivisen erityiskohtelun mahdollisuuksista.

Keväällä 2020 maailma muuttui perustavanlaatuisesti, kun koronaviruspandemia levisi maailmalla ja sulki yhteiskuntia. Vastakeinona viruksen leviämiselle pyrittiin keksimään erilaisia suojautumiskeinoja. Yhteiskunnallisten sulkutoimien lisäksi kansalaisia läpi maailman kehotettiin omaksumaan erilaisia suojautumiskäyttäytymisen muotoja. Vakiintuneimmiksi näistä eri suojautumiskäyttäytymisen muodoista valikoituivat kasvosuojainten käyttö, hyvä käsihygienia, turvavälien pitäminen sekä rokottautuminen. Moni suojautumiskeinoista herätti laaja-alaista keskustelua ja vastahakoisuutta etenkin Yhdysvalloissa, jossa suojautumiskäyttäytymisestä tuli vahvasti poliittinen ilmiö; konservatiivit vastustivat ja liberaalit suhtautuivat myötämielisemmin näitä kohtaan. Keskustelun levitessä myös Suomeen, oli mielestäni tärkeää selvittää, missä määrin käyttäytymisen politisoituminen ja kielteisyys suojautumiskäyttäytymistä kohtaan näkyisi konservatiivisten ihmisten keskuudessa. Konservatiivisuudella viitataan usein joukkoon arvoja, jotka edustavat jotain toivottavaa lopputulemaa, ohjaten samalla myös käyttäytymistä sitä kohti. Konservatiivien suhtautuminen vallitsevaan pandemiaan näyttäytyy kaksijakoisena, sillä historiallisesti, ja aiemman tutkimuksen mukaan korostuneen riskeiltä suojautumisen on katsottu kuuluvan konservatiivien arvomaailmaan, kun taas nykyisessä reaalimaailmassa on saatu hyvin ristiriitaista näyttöä konservatiivien käyttäytymisestä. Lopulta selvisi, että Suomessa eri suojautumiskäyttäytymisten muodot ovat hyvin suosittuja koko kansan keskuudessa. Ainoastaan rokottautumishalukkuudessa ilmenee eroja konservatiivipuolueiden ja muiden välillä. Normien vaikutus suojautumiskäyttäytymisten omaksumiseen osoittautui olevan erittäin keskeisessä asemassa paitsi hyvien suojautumiskäytänteiden leviämisessä, myös konservatiivien keskuudessa leviävän suojautumiskäyttäytymistä haittaavan disinformaation leviämisessä.