Browsing by department "Uskontotieteen laitos"

Tämän tutkielman kantava kysymys on, kuinka eläminen sekä katolisen kirkon että amerikanitalialaisen järjestäytyneen rikollisuuden, mafian, piirissä on vaikuttanut elokuvaohjaaja Martin Scorseseen ja siihen, kuinka hän kuvaa syntiä, katumusta ja sovitusta elokuvassaan Sudenpesä. Vahvat amerikanitalialaiset juuret omaava Scorsese, joka haaveili ryhtyvänsä katoliseksi papiksi, eli nuoruutensa kahden täysin erilaisen maailman välissä. Yhtäältä häntä kiinnosti alamaailman salamyhkäinen ja jännittävä elämä, kun taas toisaalta hän halusi elämäänsä ryhtiä sekä järjestystä osallistumalla kirkon toimintaan. Vaikka Scorsese ei saanut katolista kasvatusta, hän uppoutui katolisen kirkon menoihin harkiten vakavasti pappisvihkimyksen ottamista. Samaan aikaan hän kuitenkin vietti aikaa kotikatunsa Elizabeth Streetin rikollisten kanssa nähden elämän karumman puolen. Vanhetessaan Scorsese huomasi, ettei institutionaalisen kirkon toiminta ole sitä, mitä hän uskoi sen olevan, joten hän irrottautui kirkon huomasta suunnaten kiinnostuksensa elokuvien pariin. Työssäni tarkastelen Scorsesen vuonna 1973 julkaistua elokuvaa Sudenpesä, jota pidetään hänen ensimmäisenä merkittävänä julkaisuna. Tavoitteenani on tarkastella, kuinka kirkon vaikutuspiiristä eronnut, ja osittain jopa kirkkoa kohtaan katkeroitunut, ohjaaja projisoi omat elämäkokemuksensa elokuvan päähenkilöön Charlie Civelloon. Työssäni vastaan siihen, kuinka Scorsesen uskonnollinen tausta ja kaduilla opitut tiukat mafiakoodit ovat vaikuttaneet siihen, miten elokuvan julkaisun aikaan 31-vuotias Scorsese kokee synnin, katumuksen ja sovituksen teemat. Tutkimukseni kuudennessa pääluvussa käyn läpi katolisen kirkon virallisia dogmeja synnistä, katumuksesta ja sovituksesta, kun seitsemännessä pääluvussa selvitän amerikanitalialaisuuden historiaa ja sen yleistä suhtautumista katoliseen uskoon. Kahdeksas luku tarkastelee amerikanitalialaisia rikollisia ja mafiaa sekä organisoidun rikollisjärjestön ja katolisen kirkon välistä suhdetta. Päästäkseni lähelle Scorsesen juuria tutkin yhdeksännessä luvussa hänen biografiaansa, jossa tarkastelen hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan kahden erilaisen maailman välissä. Pyrin tällä pääsemään mahdollisimman lähelle Scorsesen ajatuksia tutkittavia teemoja kohtaan. Käyttämieni metodien pääpaino on biografisessa kirjallisuudentutkimuksessa. Tarkastelen Sudenpesää William Schrererin kehittelemän suunnan valossa. Biografismin psykologisemmassa suuntauksessa teosta tutkitaan eletyn, perityn ja opitun kautta. Biografismin tukena käytän myös Francois Truffaut n kehittelemää versiota auteur-teoriasta, jonka mukaan ohjaaja oli tekijä, joka vaikuttaa sekä teoksen kuviin että teksteihin.

Coloradon Crestonessa sijaitsee pieni, lakotakansan perinteisiä seremonioita toteuttava Singing Stone -yhteisö, jossa yhteisön jäsenet saavat näkykokemuksia muun muassa näynetsintäseremoniassa. Jäsenet eivät itse ole lakotoja, vaan edustavat eri väestöryhmiä muista Amerikan alkuperäisasukkaista tavallisiin amerikkalaisiin. Näkykokemuksissa on havaittavissa tasankointiaaneille tyypillisiä piirteitä, mutta myös perinteelle vieraita ominaisuuksia; uushenkisyyttä. Tämän tutkielman tavoitteena on tarkastella, millä tavoin Singing Stonen jäsenien näkykokemuksissa ovat havaittavissa tasankointiaanien perinne sekä uushenkisyyden vaikutteet. Tutkielman aineistona on yksitoista Helsingin yliopiston e-lomake -sivustolle laaditun lomakehaastattelun vastausta, yhdeksän Singing Stonessa toteutettua haastattelua, yksi puhelinhaastattelu sekä kenttäpäiväkirjaan kirjoitetut havainnot yhteisön elämästä. Aineistoa analysoidaan teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla. Analyysi jakautuu kahteen osaan; tasankointiaanien perinteisiin näkykokemuksiin sekä uushenkisyyden vaikutteisiin. Tasankointiaanien perinteisiä näkykokemuksia tarkastellaan kuuden ulottuvuuden kautta. Ulottuvuuksia ovat näkyjen tulkinta, sisällöt, vaikutukset ja saamistavat sekä näyistä saatava voima ja näkyihin liittyvät tunteet. Analyysissa käy ilmi, että haastateltavat saavat perinteelle tyypillisiä näkyjä, ja perinne nousee esiin kaikissa näyn ulottuvuuksissa. Perinteen esiintyminen uudessa kontekstissa osoittaa, että tasankointiaanien uskonto on itsessään sopeutumiskykyistä ympäristön muutokseen. Uushenkisyyttä tutkielmassa puolestaan tarkastellaan eklektisyyden, holismin, individualismin, auktoriteetin ja henkisen etsinnän kautta. Analyysin alussa tarkastellaan myös uushenkisyyden suhdetta esimerkiksi Amerikan alkuperäiskansoihin. Analyysi osoittaa, että uushenkisyys näkyy haastateltavilla selvästi; erityisesti eklektisyydessä, auktoriteetissa ja henkisessä etsinnässä. Analyysista käy ilmi, että perinne ja uushenkisyys kohtaavat toisensa Singing Stonessa selvästi. Lakotat ovat toisinaan nähneet Singing Stonen kaltaisten yhteisöjen toiminnan ongelmallisena, ja osa heistä haluaisi säilyttää seremoniat vain itsellään. Lakotat voivatkin nähdä ilmiön itselleen joko uhkana tai mahdollisuutena. Uhkana on, että heidän perinteensä sekoittuu muihin perinteisiin ja heidän uskonnostaan tulee julkista omaisuutta. Mahdollisuutena puolestaan on nähdä tasankointiaanien perinteessä piilevä sopeutumiskyky ympäristön muutokseen, jolloin lakotat voivat antaa uskontonsa elää ja kehittyä ympäröivän yhteiskunnan mukana.

Tlingit-intiaanit ovat yksi Yhdysvaltain luoteisrannikolla asuvista alkuperäiskansoista. Heidän pääasiallinen asuinalueensa on Kaakkois-Alaskassa. Tlingitien kulttuuria voi luonnehtia metsästäjä-kalastajille tyypilliseksi, mutta Alaskan karu maasto on tehnyt kalastamisesta pääasiallisen elinkeinon. Etenkin lohen ja ruijanpallaksen kalastaminen on ollut tlingiteille elinehto. Tlingitien yhteiskuntaa leimaa vahva sosiaalinen hierarkia, jossa jokaisella on oma asema ja tehtävä. Toteemipaalut ovat näkyvä todiste yhteiskunnallisesta asemasta. Tässä tutkielmassa lähdetään pohtimaan, mitä intiaanien uskonto on ja voiko tlingitien uskonnollisuutta nähdä materiaalisena uskontona. Uskonnollinen materiaalinen kulttuuri viittaa kulttuuriin, jossa esineet ovat olennainen osa uskonnollisuutta. Esineiden merkitys ulottuu esteettisen ja historiallisen lisäksi yliluonnolliseen, jossa niiden nähdään olevan oleellinen osa uskontoa. Selväksi tulee, että tlingiteille esineiden esteettisyyden ja käytännöllisyyden lisäksi myös niiden yliluonnolliset merkitykset ovat olennaisia. Esineiden nähdään suojelevan pahoilta hengiltä, mutta niiden kautta voi myös olla yhteydessä hyviin henkiin ja pyytää apua. Tlingitien uskonnollisuus on yhteen sidottua arjen kanssa, ja sitä leimaa ennen kaikkea usko henkiin. Kaikella elävällä, ihmisillä, eläimillä ja kasveilla on henki. Kun sen haltija kuolee, siirtyy henki tuonpuoleiseen. Henkien uskotaan säätelevän maailmankaikkeutta ja ne ovatkin onnistumisten ja onnettomuuksien taustalla. Shamaani on yhteydessä henkiin, kommunikoi niiden kanssa, tekee henkimatkoja ja parantaa henkilöitä, joita pahat henget ovat vallanneet. Tärkeimmät shamaanin asusteet, talismaanit sekä puiset naamiot, ovat suorassa yhteydessä henkiin. Ne sisältävät osan hengen voimasta, jota shamaani voi hyödyntää. Kalastus on tlingiteille ensisijaisen tärkeää, ja etenkin ruijanpallaksen kalastus sisältää myös uskonnollisia piirteitä. Muihin esineisiin verrattuna ruijanpallaksen kalastuksessa käytetyt koukut eroavat muista koukuista, sillä niissä nähdään olevan henkien voima. Etenkin saukoilla, mustekaloilla ja ruijanpallaksilla koristellut koukut auttavat suojelemaan kalastajia matkustaessaan tämän- ja tuonpuoleisen rajamailla. Ruijanpallaksen kalastajia voidaan verrata shamaaneihin ja näin ollen kalastajien ja shamaanien välineissäkin on huomattavissa samankaltaisuuksia. Koukkujen ensisijainen tehtävä on suojella kalastajia pahoilta hengiltä.

Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mistä elementeistä uskonnollinen tila rakentuu Suomen Luterilaisen Evankeliumiyhdistyksen Ruoholahdessa sijaitsevan toimintapaikan, Luther-salin, kontekstissa. Tutkimus sijoittuu paikallisen uskonnontutkimuksen kenttään, joka on jäänyt viime vuosina melko vähäiselle huomiolle. Uskonnollista tilaa ei tässä tutkimuksessa nähdä vain fyysisenä paikkana, vaan fyysinen tila on yksi tilan ulottuvuuksista. Muita tilan ulottuvuuksia ovat henkinen ja sosiaalinen tila. Tilaan liittyy myös käsitykset tilan pyhyydestä sekä tilaan liittyvästä voimasta. Jako tilan sosiaalisiin, henkisiin ja fyysisiin ominaisuuksiin perustuu Kim Knottin kehittämään tilan analyysiin, joka on tutkimuksen teoriapohjana. Knottin teoria ei ole systemaattinen analyysin väline vaan laaja teoreettinen viitekehys, jonka valossa tilaa on mahdollista tarkastella. Knott kehitti teoriansa alun perin sekulaarien tilojen tarkasteluun, mutta toteaa itse, että mikä tahansa kohde tarkasteltuna tilan ulottuvuuksien kautta antaa tutkimukseen käyttökelpoisia ja uudenlaisia näkökulmia. Analyysiin on otettu Knottin teoriasta aineksia, jotka sopivat myös lähtökohdiltaan uskonnollisen tilan tarkasteluun. Tutkimuksen aineisto koostuu osallistuvan havainnoinnin pohjalta tehdyistä muistiinpanoista sekä viidestä Sleyn toimintaan Luther-salissa aktiivisesti osallistuvan henkilön haastattelusta. Pääpaino on haastateltavien näkemyksissä tilan ulottuvuuksista, joita täydentävät osallistuvan havainnoinnin kautta tehdyt havainnot. Osallistuva havainnointi suoritettiin osallistumalla viikon ajan kaikkeen Luther-salin toimintaan lokakuussa 2013. Haastattelut toteutettiin marrasjoulukuussa 2013 puolistrukturoituina teemahaastatteluina, joissa teemat oli muodostettu tilan ulottuvuuksien pohjalta. Kim Knott korostaa ruumiin merkitystä kokemusten perustana, mikä otetaan myös analyysissa huomioon. Analyysin otsikot muodostuvat haastattelukysymysten pohjalta. Analyysissa tarkastellaan tilaa henkisen ulottuvuuden ja ruumiin, sosiaalisen ulottuvuuden ja rituaalien, fyysisen ulottuvuuden, pyhän sekä tilaan liittyvän voiman näkökulmasta. Analyysissa Knottin teoriaa peilataan haastateltavien näkemyksiin. Analyysimenetelmää voidaan kuvailla teoriaohjaavaksi sisällönanalyysiksi, jossa Kim Knottin tilan teoria toimii teoreettisena viitekehyksenä. Analyysissa otetaan mukaan myös muita teoreettisia näkökulmia aineistosta nousevien teemojen perusteella. Knottin mukaan tila on dynaaminen kokonaisuus, mikä tulee tutkimuksessa vahvasti esiin. Tilan ulottuvuudet ovat linkittyneet toisiinsa ja vaikuttavat tilassa samanaikaisesti. Tilan henkiseen ulottuvuuteen sisältyvät ruumiiseen perustuvat kokemukset, joiden kautta haastateltavat peilaavat ympäristöään ja muodostavat kokemuksistaan kielikuvia. Aineistosta erottautuu erityisesti koti -kielikuva, jonka voidaan nähdä liittyvän sosiaalisen ja uskonnollisen identiteetin ylläpitämiseen. Koti viittaa myös ajatukseen tilasta ihmisten muistojen ja merkitystenannon seurauksena. Sosiaalinen tila on monimuotoinen ja siihen sisältyy tuttujen tapaaminen, tilaisuuksien opetusosiot sekä tilaisuuksissa toistuvat rituaalit. Sosiaalisen tilan ominaisuudet tulevat haastatteluissa esille eräänlaisina itsestään selvyyksinä, esimerkiksi laulut ja opetusosiot ovat haastateltavien mielestä tilaisuuksien merkittävimpiä elementtejä. Pyhä liittyy tilan kaikkiin kolmeen ulottuvuuteen, ja tilan voima tilan sosiaalisiin suhteisiin, rajojen luomiseen ja identiteetin ylläpitoon. Tilan voimaan liittyy ihmisille luonnollinen taipumus kategorisoida sekä vallankäyttö, jossa sosiaalinen valta liittyy tilan luonteeseen sosiaalisen identiteetin ylläpitäjänä. Fyysinen tila muodostaa puitteet uskonnollisen toiminnan harjoittamiselle, mutta muutoin sitä ei nähdä kovinkaan merkittävänä.

Tämän pro gradu –tutkielman aiheena on uskontojen välinen vuoropuhelu (uskontodialogi) ja erityisesti sen toiminnallinen ulottuvuus eli uskontojen yhteistyö. Kyseessä on tapaustutkimus: uskontojen yhteistyötä tarkastellaan Suomessa vuonna 2011 perustetun ”Uskontojen yhteistyö Suomessa” eli kolmen monoteistisen uskonnon kattaman USKOT-foorumi ry:n kautta. Tutkielmassa pyritään selvittämään ennen kaikkea miksi, mitä ja millaista uskontojen yhteistyö on, miten sitä käytännössä tehdään ja mihin suuntaan se on menossa. Tutkielman aineistona toimivat sekä USKOT-foorumin www-sivut lausuntoineen ja vuosikertomuksineen että USKOT-foorumin hallitusten jäsenten, varajäsenten ja entisten jäsenten haastattelut. Kyseessä on laadullinen tutkimus ja sen menetelmänä tekstiaineiston sisällönanalyysi. Sisällönanalyysin tukena toimii aiemman tutkimuksen pohjalta laadittu luku uskontodialogin käsitteen määrittelystä ja luokittelusta, ml. uskontojen yhteistyön rooli uskontodialogin osana. Tutkielmassa USKOT-foorumin pääasialliseksi tarkoitukseksi ja tavoitteeksi vahvistui yhteiskuntarauhan turvaaminen. Siinä olennaista on uskontojen vaikuttavuuden vahvistaminen, mihin pyritään vahvemman yhteisen äänen ja yhteistoiminnan symboliarvon maksimoimisen kautta. Foorumin työn kautta pyritään samalla turvaamaan uskontojen näkyvyys julkisessa tilassa sekä lisäämään tietoa uskonnoista, ml. uskontojen sisäisestä moninaisuudesta. Käytännössä kannanotot ovat USKOT-foorumin merkittävä ja näkyvin työväline, mutta myös eri keskustelutapahtumien järjestäminen, hankkeiden –kuten moniuskontoinen kalenteri- toteuttaminen ja yhteyksien ylläpito ovat myös keskeisiä. Foorumin toimintaa voidaan luonnehtia yhteiskunnalliseksi ja maalliseksi vaikuttamistyöksi, mutta samalla se on tiiviisti kunkin uskontokunnan arvopohjasta nousevaa. Uskontojen yhteistyö Foorumissa tarkoittaa jatkuvaa oppimista ja ymmärtävää, heittäytyvääkin asennoitumista. Olennaista on tahtotila toimia löydettävissä olevien yhdistävien tekijöiden pohjalta, missä Foorumiin edustajiksi valikoituneilla yksilöillä on paljon merkitystä. USKOT-foorumin toimintaa voidaan luonnehtia pitkälle reaktiiviseksi kansallisen tason toiminnaksi ja Suomen kontekstia korostavaksi. Luonteenomaista Foorumin toiminnalle on kompromissinomaisuus; jossain määrin myös suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden edistämiseen pyrkiminen. Tulevaisuudessa USKOT-foorumi joutunee pohtimaan tarkemmin kolmen monoteistisen uskonnon edustavuuden kattavuutta, käytännön toimintaedellytystensä vahvistamista (resurssit) sekä Foorumin sisäisen keskusteluyhteyden edelleen syventämistä, ml. ruohonjuuritason rooli sekä Foorumin asema paikallistason ja kansainvälisen uskontodialogin saumakohtana. Tutkielman pohjalta tarpeen USKOT-foorumille ja uskontojen yhteistyölle Suomessa nähdään kasvaneen olennaisesti muutamassa vuodessa. Voidaan esittää, että jollei USKOT-foorumia olisi, tulisi se tai jokin vastaava keksiä. Tutkimusaineiston ja –tulosten pohjalta uskontojen yhteistyötä voidaan luonnehtia nimenomaisesti ympäröivän yhteiskunnan tarpeista lähteväksi, toiminnalliseksi ja käytännölliseksi uskontodialogiksi. Uskontojen yhteistyössä siirrytään sanoista tekoihin, missä prosessissa kuitenkin dialogisuus ja uskonnolliset arvot säilyvät keskeisinä tekijöinä.

Tutkimus kohdistuu Falun gong-nimiseen kiinalaiseen henkiseen harjoitukseen sekä buddhalaisuuteen. Li Hongzhi on perustanut Falun gongin vuonna 1992. Tutkimukseni on systemaattinen käsiteanalyysi, jonka pyrkimyksenä on kuvata Falun gongin valaistumisnäkemyksessä olevat buddhalaisperäiset käsitteet ja käsitykset sekä niiden yhtäläisyys ja eroavaisuus buddhalaisuuden suhteen . Tutkimuksen tarkoituksena oli saada vastaukset seuraaviin kysymyksiin: mitä yhteistä Falun gongilla on buddhalaisuuden suhteen? Mitä yhteistä Falun gongilla ja buddhalaisuudella on valaistumisen suhteen? Mitkä tekijät edistävät Falun gongissa valaistumista? Miten Falun gong määrittelee valaistumisen ja mikä on sen päämäärä? Mistä mahdollisesti buddhalaisperäisistä käsitteistä Falun gongin valaistuminen muodostuu ja mitkä ovat niiden suhteet buddhalaisuuteen? Kuu-luuko tathagatagarbha eli buddhaluonne Falun gongin valaistumisnäkemykseen? Mikä on Falun gongin käsitteen buddha-fa suhde buddhalaisuuteen? Voiko Falun gongin valaistumisnäkemys olla peräisin buddhalaisuudesta? Mikä estää Falun gongissa valaistumisen? Mikäli Falun gongin ja buddhalaisuuden käsitteet ovat eriävät, mitkä niiden alkuperäiset merkitykset ja alkuperät ovat? Pääasiallisina aineistoina Falun gongin osalta käytetään Li Hongzhin teosta Zhuan Falun vuodelta 2012 sekä tätä teosta täydentävänä, tieteellisenä lähdemateriaalina, Pennyn teosta The Religion of Falun Gong (2012). Buddhalaisuuden osalta keskeisimpinä aineistoina käytetään puolestaan Gothónin ja Niinimäen teoksia Buddhalaista viisautta sekä Buddhalainen sanasto ja symboliikka. Teokset ovat vuosilta 1987 ja 1990. Tutkimustulokset ovat seuraavat: (1) Sekä Falun gongissa että buddhalai-suudessa yhteisinä käsitteinä ovat samsara, jälleensyntymä sekä valaistuminen. Falun gongin oppisisällöllä on ajatuksentasolla vastaavuus samsaran sekä erityisesti jalon kahdeksanosaisen tien suhteen, mutta Falun gongissa on käsitteitä, joita buddhalaisuudessa ei tunneta. Näistä esimerkkeinä voidaan todeta käsitteet xinxing ja zhen-shan-ren. (2) Molemmissa valaistuminen merkitsee yksilön pelastumista. (3) Falun gongissa yksilön valaistumista edistävät dafan kultivoiminen, kärsivällisyys, xinxingin eli sydämenluonteen jalostaminen, zhen-shan-renin eli maailmankaikkeuden luonteen mukainen elämä sekä karman ja kiintymysten välttäminen. (4) Falun gongissa valaistuminen määritellään yksi-lön täydellistymisenä. Täydellistymisen päämäärä on pelastuminen. (5) Falun gongin valaistumisnäkemykseen liittyvistä käsitteistä buddha-falla, buddha-luonteella, falunilla, fashenilla, gongilla, karmalla sekä kiintymyksillä on budd-halainen alkuperä. Buddha-fan alkuperäinen buddhalainen käsite on buddhadharma, buddhaluonteen tathagatagarbha. Samalla tavalla voidaan todeta käsitteistä falun ja fashen; buddhalaisuudessa niitä vastaavat käsitteet dharmacakra ja dharmakaya. Käsitteiden gong ja karma merkitykset ovat eriävät sekä Falun gongissa että buddhalaisuudessa. Kiintymyksiä vastaa buddha-laisuudessa käsite abhinivesa. (6) Buddha-luonne kuuluu Falun gongin valaistumisnäkemykseen. Buddhalaista käsitettä tathagatagarbha vastaa Falun gongin käsite buddha-luonto. Buddha-luonnon synonyymi on buddhaluonne.(7) Falun gongin käsitettä buddha-fa vastaa buddhalaisuudessa sanskritinkielinen käsite buddhadharma. Buddha-fa on muunnos kiinankielisestä, alun perin, buddhadharmaa merkitsevästä käsitteestä fofa. Käsite buddhadharma tarkoittaa Buddhan oppia. (8) Falun gongin valaistumisnäkemys on osittain buddhalais-peräistä, mutta sitä ei mitä todennäköisemmin voi selittää pelkästään budd-halaisella alkuperällä. (9) Keskeisin tekijä, joka estää yksilön valaistumisen Falun gongissa on karma. (10) Käsite gong ei buddhalaisuudessa ole valaistumiseen liittyvä tekijä. Käsitteet falun ja fashen eivät alkuperäisiltä buddhalaisilta merki-tyksiltään ole yksilön valaistumista edesauttavia tekijöitä. Falun gongin käsitteet ovat kiinankielisiä ja niiden alkuperä on suurimmilta osin Kiinan kansanbuddhalaisuudessa. Falun gongin valaistumisnäkemyksessä on käsitteitä, joiden suhde buddhalaisuuteen jää tuntemattomaksi. Jatkotutki-muksessa olisi tärkeä määrittää näiden alkuperältään tuntemattomaksi jääneiden käsitteiden mahdollinen suhde Kiinan kansanbuddhalaisuuteen; mitkä ovat niiden alkuperät, alkuperäinen merkitys sekä konteksti. Tällöin, mitä todennäköisemmin, selviää tarkemmin kuinka paljon Falun gongin valaistumisnäkemyksessä on buddhalaisperäisiä käsit-teitä sekä miten Li Hongzhi on mahdollisesti niiden merkityksiä muuttanut.

Kristillinen Tiede on 1800-luvun lopulla Yhdysvalloissa alkunsa saanut uskonnollinen liike. Sen keskeisintä toimintaa on sairauksista parantuminen tieteellisen rukoilun avulla, mikä kuitenkin ajaa liikkeen jäsenet usein sisäisiin ristiriitatilanteisiin. Tutkimuskysymyksinä tässä työssä ovat: ”miten kognitiivinen dissonanssi syntyy Kristillisessä Tieteessä?” ja ”miten Kristillisen Tieteen harjoittaja ratkaisee dissonanssit niin, että hän saa ylläpidettyä Kristillisen Tieteen omana maailmankatsomuksenaan?” Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on kognitiivisen dissonanssin teoria. Työssä käytetään teoreettista mallia, joka on yhdistelmä Leon Festingerin ja Elliot Aronsonin kognitiivisen dissonanssin teorioita. Analyysissa tarkastellaan 54 todistuskirjoitusta, jotka ovat ilmestyneet vuoden 2014 The Christian Science Journal -lehdissä. Tutkimuksen metodina on teoriaohjaava sisällönanalyysi. Dissonanssia aiheuttava informaatio on jaettu kahteen ryhmään. Ensimmäisessä ryhmässä dissonanssit syntyvät siitä, kun Kristillinen Tiede ei ole yhteensopiva aistihavaintojen, ajatusten, tunteiden tai maallisen maailmankuvan ja sekulaarin lääketieteen kanssa. Toisessa ryhmässä dissonanssit syntyvät silloin, kun Kristillinen Tiede ei toimi vaikka sen pitäisi. Dissonanssia vähennetään uusilla kognitioilla, jotka liittyvät oireilun syihin ja kysymykseen siitä, miksi Kristillinen Tiede ei ole vielä toiminut. Monesti nämä johtavat toiminnan muutokseen. Dissonanssia vähennetään myös heikentämällä sairauden uhkaavuutta ja arvostusta omaa fyysistä terveyttä kohtaan tai yhdistämällä ristiriitaiset elementit toisiinsa ylemmän kattokäsitteen alle. Useassa todistuksessa kirjoittaja saa ongelmiinsa sosiaalista tukea. Jokaisen kirjoituksen ongelmat ratkeavat viimeistään oireiden poistuttua. Oireiluun liittyvät dissonanssitilanteet saavat todistuskirjoitusten kirjoittajat harjoittamaan Kristillistä Tiedettä kokonaisvaltaisemmin ja sairaskokemus saa heidät usein syvenemään uskossaan.

Kysymys wiccan määrittelystä nousi ajankohtaiseksi vuosituhannen vaihteessa, kun joukko wiccoja päätti hakea uskonnolleen virallisen yhdyskunnan asemaa. Yritys ei onnistunut, sillä opetusministeriö piti wiccaa liian hajanaisena, eikä katsonut sen täyttävän laissa määriteltyjä uskonnon tunnusmerkkejä. Tutkielman tarkoitus on paneutua nimenomaan virallistamis-prosessin puitteissa käytyyn määrittelykeskusteluun diskurssianalyysin tarjoamin keinoin. Aineistona käytän projektin avuksi perustettua Suomiwicca-keskustelulistaa. Keskeisiä kysymyksiä ovat mm. miksi määrittely loppujen lopuksi on niin vaikeaa, ja miten siihen liittyviä ongelmia on pyritty ratkaisemaan. Samalla kiinnitän huomiota yleiseen uskonnon määrittelyyn uskonnonvapauslain näkökulmasta sekä länsimaissa tapahtuvaan uskonnollisuuden individualistumiseen. Määrittelyvaikeuksien juuret nousevat wiccan historiasta ja avoimen lähteen uskonnolle tyypillisistä piirteistä. Aineistossani lisäväriä keskusteluun tuovat lainsäädännön vaatimukset sekä oman sosiaalisen identiteetin varjeleminen. Teoreettisena viitekehyksenä toimiikin H. Tajfelin ja J. C. Turnerin sosiaalisen identiteetin teoria. Määrittelyyn kiinteässä yhteydessä olevan kategorisoinnin kognitiiviset periaatteet on niin ikään huomioitu. Analyysi paljastaa, että määrittely koetaan vaikeaksi, koska wicca on luonteeltaan epä-dogmaattinen, yksilön autonomiaa korostava mysteeriuskonto. Tällaista uskontoa ei kukaan voi eikä kenenkään pitäisi määritellä, vaan wiccalaisuus perustuu itsemäärittelyyn. Silti tunnustetaan, ettei kaikki wiccaksi nimetty ole wiccaa, ja käytännössä itsemäärittelyn rinnalle astuu muita tekijöitä. Eroa wiccan ja ei-wiccan välille yritetään tehdä mm. erottautumalla sosiaalista identiteettiä heikentävistä liikkeistä (esim. satanismi, new age), jotka ulkopuoliset usein yhdistävät wiccaan. Erotteluja tehdään myös wiccan sisällä. Kritiikin kohteeksi joutuvat sekä yksittäiset henkilöt että eklektinen wicca-suuntaus kokonaisuutena. Oikeudesta wicca-nimitykseen ja siihen liittyvään sosiaaliseen identiteettiin pidetään kuitenkin lujasti kiinni, ja vihjailuja epäaitoudesta pidetään loukkaavina. Käytännössä itsemäärittely osoittatuu siis toimimattomaksi ja liian löyhäksi strategiaksi, vaikka onkin sopusoinnussa wiccan ideologian kanssa. Itseidentifikaatio on toki oleellinen osa wiccana olemista, mutta sen lisäksi on oltava uskottava, ja tultava muiden wiccojen hyväksymäksi perheyhtäläisyyden perusteella. Perheyhtäläisyyspiirteiden sijasta listalla keskitytään kuitenkin wiccaa monoteettisesti määrittävän piirteen etsimiseen. Tällaiseksi ehdotetaan mm. redeä, jumalkäsitystä sekä luontosuhdetta, mutta tulkinnallisten erimieli-syyksien vuoksi yhtäkään niistä ei kelpuuteta. Sen sijaan selkeyttä wiccakenttään näyttää tuovan taksonomisten jaotteluiden tekeminen ja wicca-suuntausten erojen korostaminen. Näin kaikki wiccaksi nimittäytyvät tunnustetaan wiccoiksi, mutta kenenkään sosiaalinen identiteetti ei silti heikkene. Strategia vaikuttaa lupaavalta, mutta sen tasa-arvoinen toteutuminen vaatii vielä hiomista ja uudenlaisten jaottelujen vakiinnuttamista. Tämä kuitenkin todistaa, ettei tyydyttävän määritelmän löytyminen ole täysin mahdotonta, kunhan kaikki wicca-ryhmittymät huomioidaan eikä keneltäkään yritetä väkisin riistää sosiaalista identiteettiä.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia yliluonnollisia ilmiöitä ihmiset ovat kokeneet ja miten ihmiset ovat selittäneet yliluonnollisten kokemuksiensa syntymiset. Varsinaisessa tutkimuskysymyksessä etsitään vastausta siihen, miksi yliluonnollisen ilmiön kokenut ihminen pyrkii selittämään kokemustaan tietyllä tavalla. Tämä tutkimus pohjautuu kognitiiviseen näkökulmaan, jossa tarkastellaan ihmisten antamia tulkintoja ja selityksiä heidän kokemilleen selittämättömille ilmiöille. Tutkimuksessa käytetään teoreettisena lähtökohtana attribuutioteorioita sekä kulttuuris-uskonnollista ympäristöä yhtenä attribuutioiden muodostamisen osatekijänä. Attribuutioteoria tutkii, miksi tietty yksilö attribuoi ja minkälaisessa ympäristössä. Attribuointi tarkoittaa, että ihminen antaa syitä ja selityksiä kokemilleen tapahtumille. Teoreettisena perustana tässä tutkimukseessa käytetään rooliteoriaa, jonka mukaan kulttuuris-uskonnollisten tapojen ja käytäntöjen oppimisien kautta yksilö mukautuu tietynlaiseen rooliin. Tämän omaksumansa roolin ajattelumallien mukaisesti yksilö myöhemmin pyrkii antamaan selityksiä myös kokemilleen selittämättömille ilmiöille. Tämän tutkimuksen tutkimusaineisto koostuu vuonna 2013 internetin Suomi24:n ja Plazan keskustelupalstoille laadittuihin kirjoituspyyntöihin. Kirjoituspyynnöissä pyydetään ihmisiä kirjoittamaan vapaamuotoisesti yliluonnollisista kokemuksistaan ja selittämään heidän niille antamiaan syitä ja nimeämään kokemuksiensa aiheuttajan. Tällaista aineistonkeruutapaa kutsutaan teemakirjoittamiseksi. Kirjoituspyyntöihin tuli 36 tutkimuskelpoista vastausta. Tutkimuksen analysointitapa on temaattinen analyysi, joka muistuttaa osittain laadullista sisällönanalyysia. Tutkimusaineiston 36:ssa teemakirjoituksessa kuvataan yliluonnollisia ilmiöitä ja niiden syitä. Analysoinnissa tutkimusaineiston kokemuskertomukset on jaettu kuuteen erilaiseen kokemustyyppiin: enkelikokemukset, ufokokemukset, enneunikokemukset, ruumiista irtautumiskokemukset, kummituskokemukset ja vainajakokemukset. Lisäksi tutkimusaineiston analysoinnissa eritellään kirjoittajan sukupuoli, ikä, koulutus, ammatti, vakaumus, yliluonnollisen ilmiön kohtauspaikka ja aika. Tutkimuksen yhteenvedossa todetaan, että kunkin kokemustyypin kokemuskertomuksien sisällöt ovat melko yhtenäisiä. Varsinkin enkelikokemuksissa, enneunikokemuksissa ja vainajakokemuksissa korostuu rooliteorian mukainen näkemys, että omaksutut uskonnolliset perinteet, tavat ja ajattelumallit vaikuttavat kirjoittajien selityksiin heidän antaessaan kokemuksilleen erityisiä syitä. Kummituskokemuksissa ja ufokokemuksissa puolestaan korostuu etupäässä miesten pyrkimykset selittää yliluonnolliset kokemuksensa heidän ammatteihinsa ja tieteellis-teknisiin ajattelumalleihin perustuvilla syillä. Tutkimusaineistossani vain naisilla on ruumiista irtautumiskokemuksia. Kyseisissä naisissa huomiota herättää heidän korkea koulutustaustansa. Naisten irtautumiskokemuksien selityksissä heijastuu yhtäältä heidän uskonnolliset ajattelumallinsa, mutta toisaalta myös heidän oppimansa sivistyksellisen roolinsa mukainen pyrkimys selittää kokemuksiaan omaksumillaan filosofis-tieteellisillä käsitteillä.