Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by study line "Kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen asiantuntijatyö"

Sort by: Order: Results:

  • Stirling, Maria (2024)
    The Lutheran identity is not always clear, and Lutheranism has many local forms around the world. This thesis looks at the Lutheran identity in the Evangelical Lutheran Church in Botswana based on the interviews of some Lutheran theologians in the church. Being a small church surrounded by many other churches and African traditional beliefs and customs, the theologians are faced with questions of what Lutheranism in their context is and how to respond to spiritual and other needs of the people in Botswana. The theologians look at their identity from the causes for becoming a Lutheran, reason what keep them in the church and describe characterising features of the Lutherans in Botswana. They go back to Luther and the Lutheran core teachings. They identify with the Lutheran community around the world yet seeing their own variations. The theologians explain what it means to be evangelical, sacramental, diaconal, confessional, and ecumenical in their context. They explore the concept of church and their relationship with other churches belonging to three main groups: the mainstream churches, Pentecostal-charismatic churches and the African Independent Churches. Spirituality in Botswana is seen in many ways, from the African Traditional Religion with its rituals, the spirit world and the ancestral veneration, to a personal relationship with God, who is present in the church through the Holy Spirit. The response to the African spirituality differs in the answers of the theologians. All of them see good in the local culture and customs, especially in the traditional ethics, Botho. The contextual models of Bevans give light to the contextualisation processes in the Lutheran church in Botswana. Lutheran identity in Botswana is varying but still strongly attached to the Lutheran roots and the theologians’ cultural heritage and local identity. They are looking for ways to find a balance between these two.
  • Lehtonen, Timo (2023)
    Ilmestyskirja on hyvin mielenkiintoinen kirja Raamatussa. Se sisältää suuren määrän metaforia, jotka ovat vaikeasti ymmärrettäviä. Tarkastelen tutkielmassani Ilmestyskirjan Laodikean kirjeen metaforia, jotka ovat minulle epäselviä ja joista haluan löytää uutta tietoa. Tutkimuksessa valitsen keskeisiä metaforia, joiden tulkintoihin keskityn tutkimuskirjallisuuden avulla. Työssä perehdytään Laodikean kaupungin Ilmestyskirjan kirjoittamisen ajan kontekstiin ja käsitellään aikaisempaa tutkimusta. Tutkielma sisältää myös suomennokseni alkukielisestä tekstistä. Tutkimuksessa selvitetään, miten metaforat ovat uusimmassa tutkimuksessa tulkittu ja kuinka ne suhteutuvat toisiinsa. Valitut metaforat ovat penseys, rikkaus, valkoiset vaatteet, silmävoide, parannus ja valtaistuin. Olen koonnut taulukoihin kiteytyksen kommentaattoreiden käsityksistä jokaisen metaforan kappaleen loppuun. Lisäksi esittelen käsitettä bisellium. Antiikin teksteistä on löytynyt metaforia valottavaa lisätietoa, mikä liittää käsitteen omaan aikaansa. Kommentaattorit ovat pystyneet löytämään hyvin onnistuneita uusia tulkintoja esimerkiksi jonkin aiemmin tuntemattoman käännöstavan avulla. Näistä tulkinnoista olen valinnut tieteellisten tosiasioiden perusteella uskottavimmat. Johtopäätöksissä on vielä yhteenvetoja tulkinnoista.
  • Mustakoski, Mari (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä erilaiset ihmisiin ja organisaatiokulttuuriin vaikuttavat tekijät voivat saada organisaatioissa toimivat ihmiset toimimaan epäeettisesti. Epäeettisen toiminnan tarkastelu on rajattu tutkielmassa koskemaan korruptiivista toimintaa. Korruptiivisella toiminnalla tarkoitetaan tutkielmassa organisaatiotutkija Mannie Sherin määritelmän mukaisesti tilannetta, jossa organisaation hallussa olevaa resurssia ryhdytään käyttämään muuhun kuin organisaation perustehtävän toteuttamiseen. Tutkielman toisessa luvussa selvitetään tutkielman taustaa, korruptiivisen toiminnan käsitteitä sekä organisaation perustarkoituksen määritelmää. Kolmannessa luvussa muotoillaan käsitevälineitä korruptiivisen toiminnan tunnistamiseen. Korruptoituneen organisaation toiminnassa voi ilmetä ylpeyttä, vihaa, kateutta, ahneutta ja laiskuutta, jotka ovat vakiintuneet keskiajalla kuolemansynneiksi ja joita voidaan pitää myös organisaation kuolemansynteinä. Työn neljännessä luvussa analysoidaan käsitteellisten ja muun tutkimuksen tarjoamien välineiden avulla neljää lehtiartikkelia, jotka käsittelevät korruptiivisen toiminnan ilmenemistä kolmessa suomalaisessa organisaatiossa. Artikkeleissa kuvattuja tapahtumia tutkitaan työssä lehtiartikkeleissa kerrottujen tietojen pohjalta hyödyntämällä tutkielman alkuosassa esiteltyjä käsitevälineitä, muun muassa organisaation kuolemansyntejä ja johdon toimintansa oikeuttamiseksi käyttämiä selitysmalleja. Kaikissa tarkastelluissa organisaatioissa on tunnistettavissa tutkielmassa kuvattuja kuolemansyntejä ja johdon selitysmalleja.Viidennessä luvussa luonnostellaan työkaluja, joiden avulla organisaatio voi analysoida toimintaansa ja pyrkiä tunnistamaan organisaatiossa ilmeneviä korruptiivisen toiminnan tunnuspiirteitä. Muodollisten ohjeistusten lisäksi esimerkiksi henkilöstötutkimuskysymysten avulla voidaan pyrkiä havaitsemaan ja ehkäisemään korruptiivista toimintaa. Tutkielman johtopäätöksen mukaan muodolliset työkalut, esimerkiksi eettiset ohjelmat ja nimetön ilmoituskanava, eivät pelkästään riitä ennaltaehkäisemään organisaatiossa tapahtuvia väärinkäytöksiä. Hyvätkin ihmiset voivat tietyissä olosuhteissa harhautua toimimaan väärin. Työssä käsitellyt organisaation kuolemansynnit ja niiden nimeäminen ja tunnistaminen sekä johdon toimintansa oikeuttamiseen käyttämien selitysmallien havaitseminen voivat auttaa tunnistamaan piirteitä, jotka muokkaavat organisaation asenneilmapiiriä ja altistavat sen korruptiivisille käytänteille.
  • Leinonen, Hanna (2022)
    Tässä tutkielmassa käsittelen Carl Fredrik Mennanderin (1712–1786) kirjeenvaihtoa pojalleen Carl Fredrik Fredenheimille vuosina 1755–1764. Tarkastelen kirjeiden kautta, millaisia kasvatuksellisia arvoja ja näkökulmia isä pojalleen kirjeiden avulla välittää kristillisestä 1700-luvun säädynmukaisesta elämästä. Lisäksi tarkastelen sitä, millaisia koulutuksellisia tavoitteita isällä on pojalleen, ja millaisia vallankäytön elementtejä isän kirjeistä välittyy. Tutkielmani lähteinä ovat 36 kirjettä, jotka Mennander lähetti pojalleen virkamatkoiltaan pojan ollessa 7–16 vuoden ikäinen. Tarkastelen kirjeitä sisällönanalyysin kautta sekä temaattisesti. Jaan kirjeet kahteen eri teemaan, joista ensimmäisessä teemassa tarkastelen kasvatuksellisia asioita kristillisen elämän näkökulmasta, sisältäen tarkastelun perhesuhteisiin, elämän merkityksellisyyteen sekä jumalanpelkoon. Toisessa teemassa tarkastelen Mennanderin kasvatuksellisia ja koulutuksellisia tavoitteita säädynmukaisen elämän näkökulmasta. Toisessa teemassa tarkastelen lisäksi kirjeissä havaittavia vallankäytön elementtejä. Mennander oli yksi 1700-luvun valistuksen ja hyötyajan vaikuttajista: Tiedemies, akatemian professori ja Turun piispa sekä Uppsalan arkkipiispa. Hän oli hyötynäkökulmien kannattaja mutta uskollinen kirkonmies. Mennanderin kirjeiden kautta välittyivät hänen tärkeimmät kasvatukselliset arvonsa, joiden mukaan pojan tuli olla hyveellinen, ahkera ja vaatimaton. Kristillisen elämän lähtökohtana oli jumalanpelko, jossa oli kyse hurskaasta elämästä ja Jumalan kunnioittamisesta. Mennander halusi poikansa olevan myös vaatimaton, joka oli vastoin aikakauden kulutuskulttuuria ja säädynmukaista elämää pappissäädyn yläluokassa. Mennander ylisti Jumalaa kaikkialla luonnossa, ja hänen ajattelunsa mukaisesti Jumala yksin päättää siitä kaikesta, mitä elämässä tuli tapahtumaan. Hän painotti pojalleen myös maallisen elämän turhuutta ja lyhyyttä, jota siksi tuli osata arvostaa. Elämän suurimmat rikkaudet eivät olleet maan päällä, vaan odottivat vasta tuonpuoleisessa iankaikkisessa elämässä. Isän ohjeistukset ja neuvot kirjeissä olivat suoria, ja vallankäyttö kirjeissä oli hienovaraista ja kohteliasta. Aikakauden lapsen tuli olla käytökseltään nöyrä ja kuuliainen, sekä totella ja kunnioittaa vanhempiaan. Mennander korosti pojalleen sitä, miten hyvällä käytöksellä oli mahdollista tuottaa isälle iloa tai pidentää hänen elämäänsä. Hän korosti myös sitä, että miehen tuli aina ylläpitää suvun perintönä saamiaan velvollisuuksia ja kunniaa. Hän toivoi poikansa jatkavan suvun perinteen mukaisesti pappisuralla. Hän kuitenkin samaan aikaan määrätietoisesti kasvatti poikaansa hovivirkamieheksi. Mennander kannusti poikaansa opiskelemaan hyödyllisiä oppiaineita ja olemaan ahkera opinnoissaan. Isän tavoitteena oli kasvattaa pojastaan kunniallinen, sivistynyt ja hyväkäytöksinen kristitty mies, joka saavuttaisi merkittävän yhteiskunnallisen aseman. Mennanderin kasvatuksessa oli myös paradoksaalisuutta, sillä 1700-luvun yhteiskunnassa kuuluminen pappissäädyn yläluokkaan edellytti säädynmukaista elämäntapaa. Mennander kuitenkin halusi kasvattaa poikansa monessa suhteessa vaatimattomuuteen.
  • Kaseva, Leena (2022)
    Tutkielmassani tarkastelin Missio Leningrad -tapahtumaa, jonka suomalaiset toimijat ja paikalliset protestanttiset seurakunnat toteuttivat lokakuussa 1990 Neuvostoliitossa. Missio oli ensimmäinen avoin evankelioiva suurtapahtuma kommunistisen maan 70 vuoden historiassa. Tutkimuskysymyksilläni selvitin mitkä asiat ja ketkä ihmiset liittyivät kaupunkimission toteutumiseen, mikä oli Missio Leningrad 1990, miksi se järjestettiin ja millaiset tekijät mahdollistivat suomalaisille toimijoille suurkaupunkimission järjestämisen ateistisessa Neuvostoliitossa. Tarkastelin verkostojen merkitystä tapahtumajärjestelyissä ja viestinnän roolia kampanjatavoitteiden saavuttamisessa. Tutkin lisäksi millaisia jälkivaikutuksia evankeliointitapahtumalla oli. Selvitin myös Kansan Raamattuseuran taustaroolia missiojärjestelyissä. Tutkielmani tärkeimmät lähteet olivat missiojärjestelyissä mukana olleiden avainhenkilöiden haastattelut, missiosta kirjoitetut lehtiartikkelit, videotallenne Missio Leningradista ja evankelista Kalevi Lehtiseen liittyvät elämäkerralliset kirjat. Mukanaoloni missiojärjestelyissä Leningradissa edesauttoi kokonaisuuden tutkimisessa. Neuvostoliiton kommunistisen ajan näkökulmien tarkasteluun hyödynsin suomalaista tutkimuskirjallisuutta, samoin evankeliointityön, herätyskristillisyyden ja Kansan Raamattuseuran osuuden käsittelyyn. Mission laajan toimijaverkoston muotoutumista tutkin hyödyntäen Kai Erikssonin toimittaman Verkostot yhteiskunnassa -teoksen näkökulmia. Missio sai alkunsa yhden miehen näystä ja muodostui historialliseksi kymmeniä tuhansia ihmisiä tavoittaneeksi evankeliointitapahtumaksi. Neuvostoliiton uuden uskonnonvapauslain tultua voimaan 9.10.1990 mahdollistui Missio Leningradin järjestäminen, sen julkinen tiedottaminen, mainoskampanjointi ja missiokirjallisuuden vapaa jakaminen. Missio järjestettiin evankeliumin ja toivon sanoman viemiseksi Venäjälle, jossa oli vuosikymmenet julistettu ateistista propagandaa. Missiojärjestelyihin osallistui satoja suomalaisia ja venäläisiä ihmisiä. Näkyvimmän roolin sai mission evankelista Kalevi Lehtinen, joka kampanjoitiin tutuksi leningradilaisille massiivisen mainonnan avulla. Suomen pään missiokoordinaattorina toimi Markku Happonen ja Leningradissa työtä koordinoi Veli-Matti Männikkö yhdessä baptistipastori Pjotr Konovalchikin kanssa. Evankelioimistyö Neuvostoliitossa (ENL) - ja Campus Crusade for Christ -järjestöt toimivat yleisjärjestelyissä ja Kansan Raamattuseura osana toimijaverkostoa auttoi muun muassa kanavoimalla 1,5 miljoonan markan varojenkeruun Suomesta. Mainonnan avulla saavutettu julkisuus täytti tapahtumapaikkana toimineen Lenin-hallin. Kolmena päivänä missioon osallistui noin 66.000 ihmistä. Lisäksi Neuvostoliiton valtakunnalliseen televisioverkkoon 21.10.1990 lähetty missiokokous mahdollisti noin 70 miljoonalle katsojalle tapahtuman seuraamisen. Leningradin missiossa tuhannet ihmiset tekivät uskonratkaisun ja heitä ohjattiin paikallisiin seurakuntiin. Ihmisiä tuli kasteelle ja seurakunnat saivat toimintaansa uusia vapaaehtoisia erilaisiin tehtäviin, myös uusia seurakuntia perustettiin. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja toivoi Missio Leningradin vaikuttavan yleiseen moraalisen tason nousuun ja näki tämän mahdollistuvan kristillisyyden lisääntyessä Leningradissa. Missio antoi sysäyksen uskonnolliselle uudistumiselle, raunioituneita kirkkoja korjattiin ja kirkkorakennuksia palautettiin seurakunnille.
  • Nurkkala, Aaro (2021)
    Kielto ”älkää tuomitko” Matteuksen evankeliumin Vuorisaarnassa on epäselvä. Lukijalle ei ole itsestään selvää, mitä tuomitseminen tarkoittaa, keitä kielto koskee ja ketkä ovat sen kohde. Augustinus ja Luther selittävät kieltoa kommentaareissaan, mutta heidän lähestymistapansa on teologinen. Moderneissa kommentaareissa kieltoa lähestytään myös tieteellisestä näkökulmasta, mutta tulkinnat vaihtelevat paljon. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mitä kielto ”älkää tuomitko” tarkoittaa. Asetan lähtökohdaksi kaksilähdeteorian. Tutkin kieltoa kreikankielisen alkutekstin (NA28) avulla. Käytössäni on sanakirjoja, kommentaareja ja muuta kirjallisuutta, sekä erilaisia verkkopohjaisia ohjelmia. Tutkielmani alussa tarkastelen Matteuksen evankeliumia, Vuorisaarnaa ja kiellon tekstiyhteyttä (7:1–6). Tuomitsemista tarkoittavan κρίνω-verbin merkitystä tutkin sanakirjojen ja Uuden testamentin avulla. Mahdollisen jumalallisen passiivin ja tulevaisuuteen viittaavien tekijöiden jakeissa 1–2 takia tutkin Matteuksen evankeliumin kuvauksia viimeisestä tuomiosta. Viimeisessä tuomiokuvauksessa (Matt. 25:31–46) kertomuksen kuninkaan toiminta vasemmalla puolella olevia kohtaan ilmentää κρίνω verbin mukaista kritisoimista. Jakeessa 1 oleva varoitus ”ettei teitä tuomittaisi” tulee ymmärrettäväksi, koska oikealla puolella olevia ei kritisoida. Tutkin myös ihmistä jakeiden 1–2 passiivisena tekijänä. Syvennän ymmärrystäni kiellosta tutkimalla jakeita 1–2 myös kommentaarien avulla sekä jakeita 3–5 ja 6. Jakeissa 3–5 esiintyvä substantiivi ἀδελφός voi tarkoittaa biologista veljeä, läheistä ystävää tai uskonystävää. Jakeissa 3–5 mielekkäin tulkinta on mielestäni uskonveli. Jakeessa 6 esiintyvät koirat ja siat tulkitsen Matteuksen evankeliumin kuvaamiksi pahoiksi ihmisiksi. Esitän näkemykseni kiellon merkityksestä tekstiyhteyttä kasvattaen ja merkitystä tarkentaen, koska jakeilla 1, 2, 3–5 ja 6 voi olla erillinen historia. Jakeessa 1 kielto voidaan käsittää yleisluontoiseksi kielloksi olla moittimatta ja paheksumatta toisia. Jae 2 tarkentaa κρίνω-verbin luonnetta kritisoimiseksi edellä kuvatulla tavalla. Jakeissa 3–5 sen merkitys tarkentuu siten, että syvimmiltään kyse voi olla toisen syyllisyyden arvioimisesta. Jakeesta 6 voidaan päätellä, että jonkinlainen ennalta tuomitseminen on sallittua. Siksi jakeen 6 valossa kielto ei voi kieltää kaikenlaista tuomitsemista. Tällöin konteksti on mielekkäintä käsittää uskonnolliseksi, koska erottelu hyviin ja pahoihin on Matteuksen evankeliumissa tyypillistä. Jakeiden 1–6 valossa kielto siten voidaan käsittää seurakunnan sisäiseksi olla arvioimatta toisia uskonveljiä kielteisesti. Tämä tulkinta edellyttää corpus mixtum -käsitteen hyväksymistä, jonka mukaan seurakunta koostuu hyvistä ja pahoista. Tutkielmani lopussa teen lyhyen katsauksen Q-lähteen ja Luukkaan evankeliumin tuomitsemisopetukseen, joiden valossa tuomitseminen on vastakohtaista armahtamiselle ja anteeksiantamiselle.
  • Salminen, Sini-Maaria (2023)
    Tiedekunta: Teologinen tiedekunta Maisteriohjelma: Teologian ja uskonnontutkimuksen maisteriohjelma Opintosuunta: Käytännöllinen teologia Tekijä: Sini-Maaria Salminen Työn nimi: Mitä Kotimaa -lehti kertoo koronan vaikutuksista evankelis-luterilaiseen seurakuntaelämään 2020 Työn laji: Maisterintutkielma Kuukausi ja vuosi: Toukokuu 2023 Sivumäärä: 48 Avainsanat: evankelis-luterilainen kirkko, Kotimaa -lehti, koronapandemia, jumalanpalvelus, etäyhteydet, diakonia Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto, Keskustakampuksen kirjasto, Teologia Muita tietoja: Ohjaajat dosentti Johan Bastubacka ja professori Henrietta Grönlund Tiivistelmä: Tutkimukseni aiheena on ”Mitä Kotimaa -lehti kertoo koronan vaikutuksista evankelis-luterilaiseen seurakuntaelämään 2020”. Tämä on myös tutkimuskysymykseni. Tutkimuksen aineistona olen käyttänyt vuoden 2020 Kotimaa -lehtiä. Olen valinnut niistä artikkeleista ja uutisista aiheita, jotka käsittelevät koronapandemian vaikutusta kirkkoon ja sen toimintaan. Tutkimus rajautuu Kotimaa -lehden vuoden 2020 aiheisiin, jotka käsittelevät evankelis-luterilaista kirkkoa ja koronapandemian vaikutusta siihen. Tutkimuksen tarkoituksena on analysoida kotimaisen kristillisen aikakausilehden, Kotimaa -lehden, artikkeleita ja uutisia koronapandemiasta vuonna 2020 ja sen vaikutusta evankelis-luterilaiseen seurakuntaelämään. Yhteiskunnallisena kontekstina on koronapandemian vaikutus seurakuntaelämään ja mitä Kotimaa -lehti on viestinyt asiasta. Tutkimuksessa yritän selvittää, millä tavalla kirkko on nähnyt koronapandemian, sillä Kotimaa -lehti on lähellä kirkkoa toimiva tiedotusväline. Teoriataustaksi olen valinnut aiempia tutkimuksia koronapandemiasta ja sen vaikutuksesta kirkollisen elämään. Tutkimusmenetelmänä on aineiston laadullinen aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Tutkimuksen toteuttamiseksi olen valinnut vuoden 2020 Kotimaa -lehden aiheista niitä, mitkä koskivat koronaa ja sen vaikutuksesta kirkolliseen elämään. Kirkolliset kesäjuhlat olen rajannut pois aineistosta. Tutkimustulokset yleisesti: Olen koonnut raporttiin, mitä Kotimaa -lehti kirjoittaa koronapandemiasta ja sen vaikutuksista suhteessa evankelis-luterilaiseen seurakuntaelämään vuonna 2020. Tutkimustulokset kertovat, mitä pysyviä muutoksia pandemialla on ollut luterilaiseen kirkkoon. Yksi merkittävä asia on ollut etäyhteyksien toteuttaminen nopeiksi. Toinen merkittävä asia on se, että seurakuntien päättäjät, piispat ja kirkkohallitus, ovat varsin tehokkaasti ohjeistaneet seurakuntia koronapandemian aikana ja siten minimoineet koronatartunnan riskit. Kolmas merkittävä tekijä oli se, että diakoniatyö on ollut kovassa paineessa ja diakoniapalvelut ovat ruuhkautuneet siten, että työntekijät ovat toimineet äärirajoilla. Kotimaa -lehti on ”kirkon oma ääni”, joka on pyrkinyt vaikeissakin tilanteissa luomaan tulevaisuudenuskoa. Kotimaa -lehdessä ei ole puhuttu paljon negatiivisista asioista kielteisessä mielessä. Vaikeatkin asiat on tuotu esille myönteisesti.
  • Nuutila, Jaakko (2023)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää saarnaamisen valmistautumiseen liittyvät vaiheet ja niiden taustalla olevien tekijöitä. Saarnaaminen on tärkeä osa Suomen evankelislu-terilaisen kirkon jumalanpalveluselämää ja sitä pidetään papin retoriikan näytteenä. Saarna ei ole puhe, vaan sydämen ja uskon puhetta, missä taivaallinen tulee maal-liseksi. Se julistaa ja opettaa evankeliumia, se yhdistää ihmisen Jumalaan ja synnyt-tää palavaa uskoa, opettaa Raamattua, lohduttaa kärsivää ja kannustaa hyviin tekoi-hin. Saarna on julkinen seurakunnalle, mutta yksityinen saarnan valmistajalle. Vaikka kirjallisuus antaa saarnalle teologiset reunat, ovat saarnat henkilökoh-taisia ja voidaan olettaa, että niiden valmistusprosessi on myös henkilökohtainen. Hyväksi saarnaajaksi ei synnytä vaan siihen opitaan. Saatavilla oleva kirjallisuus ei käsittele aihetta riittävän laajasti siitä hetkestä, kun saarnaaja saa tiedon saarnaami-sen ajankohdasta aina saarnan pitämispäivään saakka. Tämä johtaa tutkimuskysy-mykseen: Miten valmistautua saarnaamaan? Saarnaa ja saarnaamista käsittelevä kirjallisuus korostaa rukouksen merkitystä saarnan valmistuksen aikana. Tämä nos-taa esiin toisen mielenkiintoisen tutkimuskysymyksen: Mitä ja milloin suomalaiset pa-pit rukoilevat saarnan valmistamisprosessin aikana? Tutkimusmenetelmäksi valittiin ankkuroitu teoria (Grounded theory), koska se auttaa selvittämään prosesseja, luo korkean tason ymmärrystä tukeutumatta ole-massa oleviin teorioihin. Ankkuroitu teoria on tutkimusstrategia, jonka tarkoituksena on luoda aineistosta omaa teoriaa ja syntynyttä teoriaa verrataan samaa ilmiötä tut-kineisiin muihin teorioihin. Tutkimukseen osallistui yhteensä 18 työssään saarnaavaa pappia kolmesta eri seurakunnasta. Vastausprosentti oli 75%. Aineisto kerättiin avointen teemahaastattelujen avulla. Menetelmä valittiin siksi, että se mahdollistaa uuden tiedon löytämisen. Teoriaan kuuluu aineiston yhtäaikainen kerääminen, koo-daaminen ja analysointi. Tutkimustulokset voitiin jakaa saarnaamiseen valmistautumisprosessiin (mitä), sekä sitä selittäviin tekijöihin (miten, miksi, milloin). Prosessin seitsemästä vaiheesta syntyi teoriaan: lukeminen, aineiston kiteyttäminen ja kirjoittaminen, sekä läpileikkaa-vat aiheet saarnaajan henkilökohtaiset tottumukset ja työtilanne, ja rukous ja medi-taatio. Tämä uusi teoria ja olemassa oleva kirjallisuus tukivat toisiaan
  • Granström, Tiina (2023)
    Tutkielmassani tutkin Mooseksen kirjojen koronottokieltojen (2. Moos. 22:24, 3. Moos.25:35–37 ja 5. Moos. 23:20–21) taustaa, laajuutta, tulkintaa ja noudattamista muinaisessa Israelissa ja varhaisessa juutalaisuudessa. Lähteeni ovat muinaisen Lähi-idän oikeus-, talous- ja sosiaalihistorian, Vanhan testamentin, juutalaisuuden ja antiikin tutkimusta sekä vuosilta 400 eKr.–100 jKr. peräisin olevia laina- ja muita sopimuksia Elefantinoksesta, Tebtinuksesta sekä Juudeasta. Tutkimusmenetelmäni ovat traditiohistoria, teksti- ja kirjallisuuskritiikki. Lisäksi Hyödynnän sosiaalitieteiden näkökulmaa ja reseptiohistoriallista analyysia. Mooseksen kirjojen suuriin lakikokoelmiin sisältyvien koronottokieltojen tarkoituksena on suojella köyhiä israelilaisia muinaisen Lähi-idän ja Israelin lainakäytäntöjen yleisiltä lieveilmiöiltä, erityisesti maksukyvyttömyydeltä, joita tuon ajan korkea korkotaso pahensi, ja velkaorjuudelta. Muussa muinaisen Lähi-idän meidän aikaamme saakka säilyneessä lainsäädännössä ei ole tiettävästi vastaavaa koronottokieltoa, kuin Mooseksen kirjojen suurissa lakikokoelmissa, vain lainojen enimmäiskorkoja rajoitettiin. Koronottokielto, joka kieltää kaikenlaiset korot kaikenlaisista lainoista israelilaisten kesken, on tarkoitettu köyhien yhteisön jäsenien suojaksi. Vanhan testamentin maininnat muinaisen Israelin lainakäytännöistä ja pelkästään paheksuvat maininnat korollisista lainoista tai koronotosta viittaavat siihen, ettei koronottokieltoa välttämättä noudatettu israelilaisten kesken. Myös varhaisen juutalaisuuden ajalta peräisin olevat, juutalaisten kesken solmitut lainasopimukset, joista enemmistö on korollisia, mahdollisesti vahvistavat tätä johtopäätöstä. Sen sijaan koronottokieltoa tulkintiin varhaisen juutalaisuuden ajattelijoiden ja uskonnollisissa, Vanhan testamentin ulkopuolisissa teksteistä hyvin laajasti, pääasiallisesti laajemmin kuin itse Mooseksen kirjojen koronottokielloissa.
  • Nevalainen, Olavi (2023)
    Maisterintutkielmani on kirjoitettu koronapandemian aikana vuosina 2021–2022. Viruksen torjuntaan suunnatut toimet ovat jakaneet mielipiteitä. Erilaisten media-alustojen kautta myös salaliittoteoriat ovat tavoittaneet suuren yleisön tietoisuuden. Tutkielmassani analysoin koronatoimien vastustamisen diskursseja ja vastustamiseen käytettyä retoriikkaa. Tutkielmani filosofinen tausta on sosiaalisessa konstruktionismissa ja teoreettinen viitekehys diskurssianalyysissä. Retoriikan analysointiin käytän retorista diskurssianalyysiä ja argumentoinnin lähilukua. Aineistoni koostuu kristillisen Facebook-ryhmän koronatoimia vastustavista julkaisuista ja kommenteista. Kommenteissa toistuivat uskontoon, lainsäädäntöön, salaliittoihin ja tieteeseen liittyvät teemat. Teemojen avulla jäsensin aineistoani ja tuloksena muodostui kolme diskurssia aladiskursseineen. Diskurssien positiivisina jumala-termeinä olivat Raamattuun, Jumalaan ja pelastukseen viittaavat ilmaisut. Vastustus kohdistettiin salaliittoihin, petoon, antikristukseen ja koronarokotteeseen viittaaviin jumala-termeihin. Auktoriteettidiskurssi perustui tietoon ja totuuteen, jotka perusteltiin viittaamalla Raamattuun ja tieteeseen. Suhde tieteeseen oli auktoriteettidiskurssissa ristiriitainen. Diskurssista erottui luotettavan auktoriteetin ja epäluotettavan auktoriteetin aladiskurssi. Diskurssin retoriikassa vedottiin tosiasioihin, kategorisoitiin vastustajia ja vahvistettiin omaa positiota. Vapausdiskurssissa salaliittoteoriat korostuivat ja yhdistyivät saumattomasti Ilmestyskirjan kuvastoon. Diskurssista erottui kolme aladiskurssia. Koronatoimet vapauden uhkana koronatoimet nähtiin pyrkimyksenä rajoittaa vapauksia. Koronatoimet lopunaikojen merkkinä koronatoimet yhdistettiin Ilmestyskirjan ennustukseen ja Koronatoimet pedon merkkinä koronatoimet kuvattiin pedon merkkinä ja rajoitusten puolesta puhuvat instituutiot ja henkilöt pedon alamaisina. Retorisesti diskurssissa vahvistettiin subjektipositiota ja konsensusta, vedottiin auktoriteettiin ja luotiin vastakkainasettelua. Terveysdiskurssi jakautui rokotehaitat- ja huoli lapsista -aladiskurssiksi. Rokotehaitoissa epäilys kohdistui koronarokotteen nopeaan kehittelyyn, sen sisältämiin aineisiin ja mahdollisiin haittavaikutuksiin. Huoli lapsista -diskurssissa vastustettiin rokotetta lasten terveyteen ja haavoittuvaan asemaan vedoten. Retorisina keinoina terveysdiskurssissa käytettiin kvantifiointia, tosiasioihin ja empatiaan vetoamista sekä uudelleen kategorisoimista. Johtopäätöksenä totean viholliskuvien, eliittikritiikin ja salaliittoteoreettisen ajattelun yhdistävän diskursseja. Apokalyptista salaliittoajattelua esiintyy epidemioiden ja katastrofien yhteydessä eri puolilla maailmaa – tutkielmani perusteella myös koronapandemian yhteydessä Suomessa.
  • Autti, Emma (2021)
    Länsimainen uskonnollisuus on vahvassa murroksessa. Yksilöiden uskonnollisuus monimuotoistuu ja eriytyy perinteisistä instituutioista. Muutokset näkyvät myös Suomessa, sillä erityisesti nuoret aikuiset ovat 2000-luvulla vieraantuneet Suomen evankelis-luterilaisesta kirkosta. Siksi Z-sukupolven tutkiminen on erityisen kiinnostava ja merkityksellinen tutkimusaihe suomalaisen uskonnollisuuden ja kirkon tulevaisuuden näkökulmasta. Tässä maisterintutkielmassa tutkitaan sitä, millaisia ovat Z-sukupolven kokemukset yhteisöllisyydestä uusissa jumalanpalvelusyhteisöissä. Tutkimusaineisto on kerätty haastattelemalla kahdeksaa Z-sukupolven edustajaa viidestä eri jumalanpalvelusyhteisöstä ympäri Suomea. Puolistrukturoidut teemahaastattelut on toteutettu joulukuussa 2020 ja helmikuussa 2021. Haastateltavat ovat syntyneet vuosien 1995 ja 2000 välillä, ja heidän joukossaan on sekä miehiä että naisia. Tutkimus on laadullinen tutkimus. Aineisto on analysoitu teoriaohjaavasti sisällönanalyysilla. Analyysi eteni yksittäisistä ilmauksista alaluokkien ja sen jälkeen yläluokkien muodostamiseen. Yläluokat ovat jaettu hengellisyys, yhteisö, osallistuminen ja kasvu, ja ne muodostettiin Etienne Wengerin käytäntöyhteisöteoriaa mukaillen. Tutkimustuloksia on peilattu myös aiempaan tutkimukseen sukupolvista, uusista jumalanpalvelusyhteisöistä ja yhteisöllisyydestä. Haastateltavat poikkeavat tyypillisistä kirkon nuorista aikuisista jäsenistä, sillä he osallistuvat sitoutuneesti yhteisönsä toiminnan rakentamiseen, ja heillä on täten vahva kokemus kirkon ja yhteisön jäsenyydestä. Myös pienryhmätoiminta, ylistysmusiikki, Raamatun lukeminen ja yhdessä rukoileminen tukevat haastateltavien hengellistä elämää ja kokemusta yhteisöllisyydestä. Z-sukupolven edustajille on erityisen tärkeää, että he kokevat tulleensa kohdatuiksi. Seurakunnan työntekijät he näkevät toiminnan koordinaattoreina, jotka tukevat vapaaehtoisia ja pitävät kokonaisuudesta huolta. Erityisesti kasvun, kehityksen ja oppimisen teemat nousevat aineistossa vahvasti esiin. Haastateltavat haluavat kasvaa laadullisesti ihmisinä ja kristittyinä, mutta myös kasvattaa yhteisöjä määrällisesti tavoittamalla uusia ihmisiä kristinuskon ja uusien jumalanpalvelusyhteisöjen pariin. Halu kasvaa huipentuu perinteisen seurakuntakulttuurin haastamiseen. Z-sukupolven edustajat haluavat olla uudistamassa kirkon jumalanpalvelus- ja seurakuntaelämää raikkaammaksi, modernimmaksi ja elävämmäksi.
  • Knihtilä, Topi (2022)
    Derek Prince (1915–2003) oli raamatunopettaja, joka identifioitui tunnustuskunnattomaksi ja lahkottomaksi helluntailaiseksi. Tutkielman tarkoituksena on kuvata Princen opetusta demoneista eli hänen demonologiaansa sekä tarkastella Princen demonologian erityispiirteitä. Tutkielmassa tarkastellaan myös Princen demonologiaa suhteessa laajempaan helluntailiikkeen parissa esiintyvään opetukseen demoneista. Primäärilähde on Princen kirjoittama kirja They Shall Expel Demons — Expanded Edition. Se käsittelee keskeisesti hänen demonologiaansa. Tutkimuksen metodina olevan systemaattisen analyysin avulla tutkitaan Princen demonologiaan liittyviä käsitteitä ja väitteitä. Princen demonologia jakautuu neljään osioon: demonit sisältävään kosmologiaan, demonien ihmiseen asettumisen syihin, demonien vaikutukseen ihmisessä sekä niiden ulos ajamiseen. Hän esittelee yksityiskohtaisen kosmologisen järjestyksen. Välitaivaassa asuvat Saatana ja enkelit, maan päällä sen sijaan ruumiittomiksi henkiolennoiksi Princen kutsumat demonit. Erilaisia syitä, jonka seurauksena ihmiseen voi tulla demoni, on Princen opetuksessa monia. Alttius demoneille voi johtua myös esimerkiksi vanhempien tai isovanhempien synneistä. Haavoittuvimpia demonien tulemiselle ihmiseen ovat Princen mukaan kohdussa olevat sikiöt sekä ylipäätään pienet lapset. Demoneita ei voi havaita näköaistein. Niiden aikaan saamat vaikutukset ihmisissä kuitenkin paljastavat, jos henkilössä on demoni. Erilaisia vaikutuksia on lukuisia. Prince demonologian erityispiirre on hänen väitteensä, jonka mukaan uskovassa kristityssä voi olla demoni. Tällöin hän käyttää poikkeuksellista käsitettä demonisaatio. Prince tarkoittaa käsitteellä, että demonisoitu kristitty on pelastuneessa tilassa, mutta joillain persoonallisuuden osa-alueella voi silti olla demoni. Jotta ihminen voi vapautua demoneista, tulee suorittaa eksorsismi eli vapauttaminen. Prince suosittelee, että eksorsismin suorittavat kokeneet kristityt. Sen voi tarvittaessa tehdä kuitenkin demonisoitu henkilö itse. Vapautettavan tulee puhdistautua synneistä ja nojautua kristilliseen uskoon. Tämän jälkeen Jeesuksen antamalla auktoriteetilla demoni voidaan rukoilemalla käskeä lähtemään ihmisestä. Prince perustelee teologiaan liittyvät väitteensä pääasiassa yksittäisillä raamatunkohdilla sekä käytännön elämästä nousevilla anekdooteilla. Princen demonologia edustaa yhtäältä laajempaa helluntailaista kontekstia. Demonien olemassaolo, niiden toiminta ihmisiä ja seurakuntaa vastaan sekä perinteiset sukupuoliroolit ovat tästä esimerkkinä. Toisaalta erovaisuuksiakin on. Käsitys kristityn demonisaatiosta ja Princen hyvin yksityiskohtainen opetus demoneista ja niiden vaikutuksesta poikkeavat varsinkin varhaisemmasta helluntailaisuudesta. Princen opetuksen yksityiskohtaisuus osoittautuu myös haastavaksi. Esimerkiksi demonien ihmiseen tulemisen syyt ja toisaalta niiden vaikutuksiin liittyvät syy- ja seuraussuhteet ovat vaikeaselkoisia. Princen järjestelmällinen tapa opettaa on kuitenkin mahdollistanut sen, että tutkielmassa kyetään kuvaamaan hänen demonologiaansa kokonaisvaltaisesti.
  • Hulten, Mikael (2022)
    I min avhandling forskar jag om hur man förvekligade strömmade mässor under coronapandemin i evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Coronapandemin, och de restriktioner som den medförde från och med mars 2020, tvingade församlingarna att med kort varsel börja strömma gudstjänstmaterial för församlingsmedlemmars behov. Från och med slutet av 2020 kunde församlingar även strömma gudstjänster med nattvard. Det rådde oenighet om huruvida det var ändamålsenligt att förrätta nattvard utan församlingen närvarande – vissa församlingar valde att avstå från den gemensamma nattvarden, medan andra valde att strömma även nattvarden med de medverkare som tilläts vara på plats. I denna avhandling har jag valt att fokusera på den strömmade nattvarden, genom att fördjupa mig i den strömmade nattvard som Johannes församling i Helsingfors förrättade. Denna forskning är kvalitativ och källorna samlade jag in genom att observera inspelningarna av fem strömmade mässor från januari 2021. Forskningsansatsen är medieantropologisk, och forskningen placerar sig inom ämnesområdet praktisk teologi och digital religion. Forskningsfrågan löd: Med vilka metoder framhävdes och förmedlades nattvardens betydelse i Johannes församlings strömmade högmässa? Forskningens bakgrund består av en överblick av högmässan i evangelisk-lutherska kyrkan i Finland i allmänhet, och en noggrannare presentation av nattvarden och luthersk nattvardsteologi. Därtill presenteras centrala begrepp som digital religion, media, medialisering och liturgisk symbolik. Forskningens teoridel utgörs av bagrundskapitlen. I resultatkapitlen hänvisar jag till teoridelen och diskuterar resultaten med teologisk- och religionsvetenskaplig litteratur. Enligt mina observationer framhävdes och förmedlades nattvardens betydelse dels genom hur man valt att filma själva nattvarden, dels genom hur man liturgiskt förverkligat nattvarden. Genom att filma med endast en öppen kameravinkel kunde man omfattande följa med olika moment i nattvardsliturgin. Man kunde också, som i en mässa på plats i kyrkoutrymmet, välja var man ville fästa sitt fokus. Genom att hålla nattvardselementen och nattvardskärlen centrala i liturgin möjliggjorde strömmade mässan en djupgående kontemplation över nattvardselementen. I ett fall användes stillbild vid kommunionen, vilket möjliggjorde kontemplation över stillbildens innehåll. I ett annat fall strömmades även själva kommunionen, vilket bidrog till igenkänning av olika medverkare och därigenom en upplevelse av delaktighet. Avhandlingens resultat är viktiga, eftersom det bedrivits väldigt lite forskning om den strömmade mässan i evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. Resultaten kan vara till användning för en församling som planerar att strömma sin högmässa i framtiden. Därtill har jag funnit att det vore viktigt att forska i församlingsmedlemmars erfarenheter från de strömmade mässorna. Det vore viktigt att höra både de som aktivt deltagit i det strömmade mässorna och de som av olika orsaker valt att inte delta.
  • Numminen, Tuija (2022)
    Tässä maisterin tutkielmassa selvitetään, miten rippikouluraamatun rippikoululaisille suunnattuja uusia liitteitä käytetään evankelisluterilaisten seurakuntien rippikouluopetuksessa paikallisten rippikoulukäytäntöjen mukaisesti. Tutkielman teoreettisena viitekehyksenä on Suuri Ihme – Rippikoulusuunnitelma 2017. Tämän laadullisen tutkimuksen aineisto kerättiin lähettämällä sähköpostitse linkki sähköiseen kyselylomakkeeseen niille seurakuntien työntekijöille, joiden vastuualana oli rippikoulu- tai nuorisotyö. Tutkimukseen ei valittu maantieteellisesti mitään tiettyä aluetta, vaan linkki sähköiseen kyselyyn lähti valitulle kohderyhmälle seurakuntiin ympäri Suomen. Aineisto koostui kyselyyn valitussa aikataulussa vastanneiden 65 henkilön vastauksista. Saatuja vastauksia analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysilla. Aineisto antoi hyvin vastauksen esitettyyn tutkimustehtävään. Rippikouluraamatun erityisesti rippikoululaisille suunniteltuja liiteosia käytetään monipuolisesti seurakuntien rippikouluopetuksessa. Se, mitä osia liitteistä käytetään, vaihteli vastaajan oman seurakunnan käytäntöjen mukaisesti ja sen mukaan, mitä rippikoulutunteja vastaaja itse pääsi toteuttamaan. Liitteiden parhaana puolena mainittiin useasti se, että liitteitä rippikouluopetuksessa käytettäessä ei tarvitse hankkia rippikoululaisille erillisiä rippikoulukirjoja. Koska liitteet ovat nuorille suunnattu, ne ovat värikkäät ja visuaaliset. Monet nuoret hahmottavat asiat paremmin visuaalisuuden avulla. Aineistosta nousi esiin keskeisinä opetettavina teemoina kirkollisten toimintojen ja Raamatun sisältöjen tunteminen. Vastaajilla oli myös mahdollisuus kertoa omia toiveitaan liitteiden jatkokehittämisestä. Tutkimus antaa siten arvokasta tietoa aidoilta rippikoulumateriaalin käyttäjiltä ja auttaa näin myös kehittämään tuotetta entistä paremmaksi ja käyttäjäystävällisemmäksi. Kauniista rippiraamatusta, jonka liitesivuilta löytyy kavereiden terveisiä, jää nuorelle myös mukava muisto omasta ainutkertaisesta rippikouluajasta.
  • Tuokkola, Mari (2022)
    DOM second hand on Oulun seurakuntayhtymän kahdeksatta vuotta toimiva sosiaalinen yritys, joka on kierrätyksen ja hyvän tekemisen lisäksi nuorten aikuisten tukityöpaikka. Tutkimusten mukaan useat palaavat tukityöpaikoissa työskentelemisen jälkeen lähtöpisteeseen. DOMin toiminnassa on empiirisesti havaittu tästä suuntauksesta poikkeavia tuloksia. Tämän vuoksi tutkielmani tutkimuskysymys oli: Mitkä tekijät DOMin toiminnassa ovat nuorten aikuisten mielestä tukeneet heidän hyvinvointiaan? Tutkielma oli kvalitatiivinen, ja tutkittaviin kuului kuusi toiminnassa ollutta nuorta aikuista. Koska toiminnan käytänteissä oli yhdenmukaisuuksia Ryanin ja Decin itseohjautuvuusteorian kanssa, toimi tämä tutkielman taustateoriana. Tutkimustuloksissa oli nähtävissä teorian kolme psykologista perustarvetta ja yksi teorian ulkopuolinen luokka; tuen saaminen ja hyvän tekeminen. Merkittävimmät tulokset kuuluivat yhteisöllisyyden ja kyvykkyyden kokemiseen, varsinkin työilmapiirin, aidon työympäristön ja onnistumisten osalta. Erityisesti aidon työympäristön tarjoaminen itseohjautuvuusteorian keinoin yhteiskunnan tukityöpaikoissa edistäisi nuorten aikuisten hyvinvointia, sisäistä motivaatiota ja merkityksellisyyden tunnetta, jolloin jatkopolulle siirtyminen helpottuisi.
  • Koto, Karoliina (2023)
    Suomen evankelis-luterilainen kirkko näki tarpeen kirkkolainsäädännön kokonaisuudistukselle jo yli 15 vuotta sitten. Uuden kirkkolain säätäminen osoittautui kuitenkin ennakoitua vaikeammaksi. Kirkkolaki säädetään erityisessä prosessissa, jossa eduskunta voi tehdä kirkolliskokouksen tekemään lakiehdotukseen ainoastaan teknisiä muutoksia ja päättää lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Perustuslaista johtuvista syistä valmis lakiehdotus palautettiin eduskunnan valiokunnista takaisin kirkkohallituksen valmisteluun vuonna 2020. Tutkimuksessani tarkastelen, millainen merkitys kirkkolakiin jätettäväksi ehdotetulla tunnustuspykälällä oli uuden kirkkolain säätämisprosessissa. Vuonna 2020 perustuslakivaliokunta katsoi kirkon tunnustuksen kuuluvan uskonnollisen yhdyskunnan sisäisen autonomian piiriin. Valiokunnan mukaan oli ongelmallista, että kirkon tunnustus olisi kiinni lainsäätäjän kulloisestakin tahdosta. Tunnustus olisi perustuslakivaliokunnan mukaan tullut siirtää kirkkojärjestykseen. Kirkolliskokous päätti kuitenkin säilyttää tunnustuksen kirkkolaissa, eikä näin ollen noudattanut valiokunnan kehotusta tunnustuspykälän sijainnin muuttamisesta. Lopulta eduskunta hyväksyi uuden kirkkolain ja siihen liittyvät lait 2.3.2023. Tunnustuspykälä sijaitsee ainakin toistaiseksi jatkossakin kirkkolaissa. Tutkimusaineistonani käytän velvoittavia oikeuslähteitä, kuten voimassa olevaa kirkkolakia, kirkkojärjestystä sekä perustuslakia. Lähteitäni ovat myös sekä eduskunnan valiokuntien mietinnöt että valiokunnille annetut asiantuntijalausunnot. Myös kirkon hallinnon asiakirjat ovat tärkeitä lähteitäni. Lisäksi käytän laajasti aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Tutkimusmenetelmäni on pääosin oikeusdogmaattinen. Suomen kirkkolaki instituutiona ja siihen liittyvät oikeudelliset normit ja käytännöt ovat historiallisen kehityksen tuloksia. Siksi metodini on osin myös oikeushistoriallinen. Käyn tutkielmassani läpi tunnustuspykälään liittyvää keskustelua, jota käytiin kirkkolain kokonaisuudistuksen yhteydessä. Keskustelu tunnustuspykälän sijainnista alkanee uudelleen viimeistään mahdollisen uuden lain säätämisvaiheessa. Kirkolliskokouksen ottama, lainsäätäjän näkökulmasta jopa uppiniskainen kanta, tunnustuspykälän säilyttämiseksi kirkkolaissa, lienee ollut yksi syy siihen, miksi eduskunnan valiokunnat päätyivät viimeisissä mietinnöissään ehdottamaan kirkkolain erityisen säätämisjärjestyksen tarpeellisuuden uudelleen arviointia.
  • Heijari, Mari (2023)
    Tämä tutkielma tarkastelee piispa Teemu Laajasaloon kohdistunutta julkisuutta vuosina 2017–2020. Toteutan tutkimustani pääosin toimittaja Johanna Korhosen kotimaa.fi/blogit -alustalle kirjoittamien tekstien kautta. Tutkimuskysymyksenä on, minkälaisia Johanna Korho-sen blogitekstit olivat Teemu Laajasalon tultua valituksi Helsingin hiippakunnan uudeksi piis-paksi, ja millaisena hänen kirjoitustensa sisältö jatkui tämän tutkimuksen tarkastelujakson ai-kana. Tarkastelen tässä tutkimus lisäksi kysymystä siitä, millaisena Korhonen näkee Helsingin hiippakunnan tulevaisuuden Laajasalon johtamana. Tutkimuksen ensisijaisena aineistona ovat Johanna Korhosen blogikirjoitukset ajalta 8.8.2017 – 1.5.2020. Hyödynnän tutkimuksessani myös Kirkko ja kaupunki -lehteä, Suomen Kuvalehteä sekä muita medioita, silloin kun niiden avulla on voinut taustoittaa esimerkiksi Laa-jasalon elämää ennen piispanvaalia, piispanvaalien ehdokasasettelua tai muuta tutkimuksen kannalta oleellista tietoa. Johanna Korhonen julkaisi tarkastelukaudella 17 piispa Teemu Laa-jasaloon liittyvää blogikirjoitusta. Kirkko ja kaupunki sekä Suomen Kuvalehti olivat myös hyvin tuotteliaita Korhosen blogikirjoituksia sivuavien artikkeleiden kirjoittamisessa. Tutkimus osoittaa, että Korhosen blogikirjoitukset muuttuivat tarkastelujakson aikana. Aluksi kirjoitukset keskittyivät Teemu Laajasalon uraan ennen piispuutta. Myöhemmässä vaiheessa Korhosen kirjoitukset muuttuivat siten, että niissä käsiteltiin Laajasalon piispan virkaan liittyviä asioita, kuten hiippakunnan talousarviossa esiintyviä epätarkkuuksia tai hiippakunnan palkan-korotuksia. Kritiikin kohteeksi joutui piispan lisäksi muun muassa Helsingin seurakuntayhtymä, Helsingin hiippakunta, tilintarkastajat sekä kirkolliskokous, joiden Korhonen ei nähnyt saavan mitään aikaiseksi piispa Laajasalon suhteen. Tutkimus osoittaa myös sen, että Korhonen nä-kee Helsingin hiippakunnan olevan hunningolla eikä hän vaikuta uskovan myöskään siihen, että tilannetta voitaisiin muuttaa hallinnollisin keinoin, vaikka sen pitäisikin olla yksi mahdolli-suus vaikuttaa asioihin.
  • Tuominen, Leo (2024)
    Tutkielmassa pohditaan sitä, voidaanko eläinteologisia argumentteja käyttää kristinuskon roboteologian perustana. Aluksi tutkielmassa hahmotellaan ja puretaan käsitteiden elollisuus, ihminen, eläin ja robotti määritelmiä tutkielman käsitteelliseksi viitekehykseksi. Näiden lisäksi hahmotellaan ihmisarvoon ja ihmisyyteen liitettyjä käsitteitä mieli, tietoisuus, imago Dei ja sielu. Tutkielmassa paneudutaan kolmen merkittävän eläinteologin (Andrew Linzey, Celia Deane-Drummond ja David Clough) teoksiin, joissa he esittelevät keskeisimmät eläinten arvokkuutta puoltavat teologiset ja eettiset argumenttinsa. Teosten tarkastelumetodina käytetään systemaattista analyysia, jonka tavoitteena on tiivistää teosten keskeisimmät argumentit. Eläinteologeista Andrew Linzey kannattaa sitä, että ihminen toimisi saalistamisen ja hyödyntämisen sijaan luomakunnan palvelijana. Celia Deane-Drummondin teoksen kantava ajatus on, että Jumala tahtoo luomakunnan elävän jatkuvassa keskinäisen harmonian syvenevässä tilassa. David Clough puolestaan vetoaa siihen, että rakastavan Jumalan täytyy haluta lunastaa ja pelastaa koko luomakuntansa, ei vain ihmistä. Ihmisen ei siis tulisi nähdä luomakuntaa välinearvona, vaan itseisarvona, itsensä vertaisena. Tutkielman johtopäätös on, että eläinteologia ei sellaisenaan sovellu roboteologian perustaksi. Eläinteologit eivät käytä tutkielman viitekehyksessä hahmoteltuja, muun muassa roboetiikassa käytettyjä käsitteitä. Sen sijaan he vetoavat käsitteisiin ja ajatuksiin, jotka yhdistävät ihmistä ja eläintä mutta erottavat ihmisen ja robotin. Roboteologiaan voidaan kuitenkin lainata eläinteologiasta joitakin ajatuksia. Ihmiskeskeisen maailmankuvan sijaan eläinteologia julistaa kristus- ja jumalakeskeistä maailmankuvaa: alisteisessa asemassa oleva olento, myös keinotekoinen sellainen, voi kantaa Kristuksen kasvoja, eikä Jumala luonut maailmaa ihmistä vaan omia tarkoituksiaan varten.
  • Hannikainen, Meri (2022)
    Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää Messy Church -toiminnan käsitystä opetuslapseudesta. Sitä tutkitaan Bible Reading Fellowship -järjestön julkaisemista Messy Church -kirjoista. Laadullinen teoreettinen analyysi tehtiin systemaattisen analyysin menetelmällä käyttäen erityisesti käsiteanalyysia. Analyysissa on mukana yhdeksän tekstiä neljästä eri kirjasta. Tutkimuskysymyksenä on: Miten opetuslapseus käsitetään Messy Church -toiminnan kirjallisuudessa? Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan Messy Church -toiminnan taustaa, toimintatapoja ja yhteyttä Englannin anglikaanikirkossa vaikuttaviin virtauksiin. Messy Church on Englannin anglikaanikirkosta vuonna 2004 lähtenyt toiminnallinen ylisukupolvisen jumalanpalveluksen konsepti, joka on levinnyt nopeasti ympäri maailmaa. Lähdeaineisto on englanninkielistä, joten teorialuvuissa käsitellään taustateorian lisäksi myös eri käsitteiden suomentamista sekä keskeisten käsitteiden erilaisia merkityksiä eri kielissä. Tutkimuksen perusteella opetuslapseus tarkoittaa lähdeaineistossa elämänmittaista hengellistä matkaa, jossa ihminen kasvaa suhteessa Jeesukseen ja osana ylisukupolvista yhteisöä kohti kristuksenkaltaisuutta ja lapsenkaltaisuutta. Matka lähtee liikkeelle siitä, kun ihminen ensimmäistä kertaa tulee kosketuksiin kristinuskon kanssa. Vaikka matka on ihmisen sisäinen prosessi suhteessa Jeesukseen, sitä eletään yhdessä toisten kanssa osana yhteisöä. Messy Church -toiminnassa eri ikäryhmät yhdistävä ylisukupolvinen yhteisö nähdään parhaaksi ympäristöksi opetuslapsena kasvamiselle. Opetuslapseus ei ole vain tiedollista kasvua, vaan kokonaisvaltaista arvojen, maailmankuvan ja toimintatapojen muutosta, jota omaksutaan yhteisössä etenkin sosialisaatiossa ja epävirallisen oppimisen kautta. Opetuslapseuteen liittyy toimintaa, joka auttaa kasvamaan opetuslapsena, kuten rukous ja Raamatun lukeminen. Opetuslapsena kasvaminen saa myös ihmisen toimimaan aktiivisesta myötätunnosta käsin toisia ihmisiä, ympäröivää yhteisöä ja koko luomakuntaa kohtaan. Näitä analyysin tuloksia peilataan uskontososiologiassa käytettyyn uskonnon neljään ulottuvuuteen, joita ovat believing, belonging, bonding ja behaving, sekä Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kontekstiin.
  • Meriläinen, Heidi (2022)
    Tutkimuksessa selvitettiin laadullisen sisällönanalyysin avulla, minkälaista tukea läheisensä menettäneet ovat saaneet tai olisivat kaivanneet seurakunnalta hautajaisten jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin mitkä syyt edistivät tai haastoivat tuen saatavuutta ja saavutettavuutta. Tutkielman tavoitteena on tarjota seurakunnille tietoa seurakuntalaisten kokemuksista, joiden avulla hautajaisten jälkeistä surutukea voitaisiin kehittää. Tutkimusaineisto kerättiin tekemällä yhdeksän teemahaastattelua. Haastateltavat olivat 29–79-vuotiaita, viimeisen 5,5 vuoden aikana menetyksen kokeneita omaisia. Yhteistyöseurakuntanani toimi Helsingin tuomiokirkkoseurakunta, johon jokainen haastateltava linkittyy joko henkilökohtaisen tai edesmenneen läheisen suhteen kautta. Tutkimusaineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä, jonka avulla omaisten kokemukset tulivat selkeästi esiin. Analyysin tuloksena löytyi kolme hyväksi koettua ja kaivattua surutuen tapaa, jotka olivat keskustelun tarve, kohdatuksi tulemisen tarve ja konkreettisen surutuen tarve. Surutuen saatavuutta ja saavutettavuutta edistivät seurakunnan, sen työntekijöiden ja toiminnan tuntemus ja haastoivat niiden tuntemattomuus. Tutkielma osoittaa, että teologien sielunhoidolliseen osaamiseen olisi syytä kiinnittää enemmän huomioita, koska menetys loi omaisille tarpeen syvällisempään ja sensitiivisempään kohtaamiseen ja keskusteluun. Seurakuntien tulisi parantaa näkyvyyttään ja saavutettavuuttaan, jotta vanhanaikaset asenteet ja tietämättömyys toiminnasta eivät jatkossa estäisi hakemasta tukea seurakunnista. Tutkimustuloksista nousi, että esimerkiksi digitaalisten alustoiden hyödyntäminen voisi lisätä tuen saatavuutta sekä rikkoa ennakkoluuloja. Lisäksi käytössä olevan Hautausoppaan muokkaaminen Suruoppaaksi, joka vastaisi kokonaisvaltaisesti surevan tarpeisiin, olisi hyödyksi kuoleman kohdanneille omaisille.