Browsing by study line "Metsien ekologia ja käyttö"

Lähivuosina turvetuotannosta vapautuu suuria määriä suonpohjia jälkikäyttöön. Suomessa metsittäminen on ollut yleisin suonpohjan jälkikäyttömuoto, mutta metsittämisen ilmastovaikutuksia tutkittu vain vähän. LULUCF-sektorilla pyritään lisää-mään hiilinieluja ja hiilen varastoja muun muassa metsittämällä joutoalueita, kuten suonpohjia, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja tuottaa tietoa metsittämisen vaikutuksesta suonpohjan maa-hengitykseen, eli hiilidioksidivuohon maasta ilmaan, sekä metaanivuohon. Metsittämisen vaikutusta tutkittiin viidellä eri suonpohjalla Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Yhteensä 14 koealalla mitattiin CO2- ja CH4-voiden lisäksi pohjavedenpinnan tasoa (WT) sekä maan lämpötilaa 5 cm:n (T5) ja 30 cm:n (T30) syvyyk-siltä kesällä ja syksyllä 2021. Kasvihuonekaasumittaukset tehtiin kammiomittausmenetelmällä kasvillisilta (Rtot) ja kasvittomil-ta (Rhet) mittauspisteiltä. Kokonaismaahengitystä mitattiin kasvillisilta pisteiltä ja heterotrofista hengitystä mitattiin kasvittomilta pisteiltä, joista oli katkottu juuriyhteydet sekä poistettu maanpäällinen kasvillisuus. Lisäksi koealoilta selvitettiin puuston ikä sekä turvekerroksen paksuus. Puuston iän sekä turvekerroksen paksuuden vaihtelu oli melko hyvin edustettuna valituilla koealoilla (0-57 v. ja 10-100+ cm). Kokonaismaahengityksen hetkelliset vuot vaihtelivat -39–1662 mg m-2 h-1 välillä ja koealakohtaiset keskiarvot olivat 58–694 mg m-2 h-1. Heterotrofisen hengityksen hetkelliset vuot vaihtelivat -39–836 mg m-2 h-1 välillä ja koealakohtaiset keskiarvot olivat 58–366 mg m-2 h-1. Maahengityksen määrä oli samankaltainen kuin aiemmissa suonpohjilta tehdyissä tutkimuksissa. Metsä-ojitettuihin soihin verrattuna suonpohjien maahengitys oli hieman pienempää. Maan lämpötilat vaihtelivat mittausjakson aikana 0–25 ˚C:n välillä. Maan lämpötila vaikutti sekä kokonaismaahengitykseen että heterotrofiseen hengitykseen. Maan lämmetessä maahengityksen määrä kasvoi, mutta tietyn rajan jälkeen maahengitys väheni huomattavasti. Puuston ikä selitti parhaiten sekä kokonaismaahengitystä että heterotrofista hengitystä usean selittäjän regressiomallilla. Myös turpeen paksuus vaikutti maahengitykseen. Pohjavedenpinnan tasolla (WT) ei puolestaan ollut mallin mukaan vaiku-tusta suonpohjan maahengitykseen. Puuston ikä korreloi positiivisesti maahengityksen kanssa eli puuston ollessa iäkkääm-pää maahengitys oli suurempaa. Turpeen paksuus korreloi negatiivisesti eli paksuturpeisilla koealoilla maahengitys oli pie-nempää. Kasvillisilta (Rtot) pisteiltä mitatut metaanin hetkelliset vuot vaihtelivat -0,148–1,206 mg m-2 h-1 välillä ja koealakohtaiset kes-kiarvot olivat -0,056–0,111 mg m-2 h-1. Kasvittomilta (Rhet) pisteiltä mitatut metaanin hetkelliset vuot vaihtelivat -0,077–0,111 mg m-2 h-1 ja koealakohtaiset keskiarvot olivat -0,34–0,111 mg m-2 h-1. Metsittämättömällä suonpohjalla avonaiset ojat aiheutti-vat metaanipäästöjä. Ojien kasvihuonekaasupäästöjä mitattiin vain tällä yhdellä suonpohjalla. Puuston ikä ja turvekerroksen paksuus selittivät parhaiten myös suonpohjan metaanivuota usean selittäjän regressiomallilla. Pohjavedenpinnan tasolla (WT) ei ollut vaikutusta metaanivuohon. Metsittämättömät koealat toimivat metaanin lähteinä ja koealat, joilla oli varttunutta puustoa toimivat pääosin metaanin nieluina. Tämän tutkimuksen perusteella suonpohjan metsittäminen kasvattaa suonpohjan maahengitystä ja vähentää metaanipäästö-jä. Metsittämisen kannattavuutta jälkikäyttömuotona ilmaston kannalta ei kuitenkaan voi päätellä näiden tulosten pohjalta. Lisää ekosysteemitason tutkimusta tarvitaan ilmastovaikutusten tarkempaa arviointia varten.

Remote sensing brings new potential to complement environmental sampling and measuring traditionally conducted in the field. Satellite images can bring spatial coverages and accurately repeated time-series data collection to a whole new level. While developing methos for doing ecological assessment from space in situ sampling is still in key role. Satellite images of relatively coarser pixel size where individual plants or trees are not possible to separate usually utilize vegetation indices as proxies for environmental qualities and measures. One of the most extensively used and studied vegetation index is Natural Difference Vegetation Index (NDVI). It is calculated as normalized ratio between red light and near-infra-red radiation with formula: NDVI=NIR- RED/NIR+RED. Index functions as a measure for plant productivity, that has also been linked to species-level diversity. In this thesis MODIS NDVI (MOD13Q1, 250 m x 250 m resolution) and selected additional variables were examined through their predictive power for explaining variation in tree species richness in six different types of moist tropical evergreen forests in the province of West Kalimantan, on the island Borneo in Indonesia. Simple and multiple regression models were built and tested with main focus on 20- year mean-NDVI. Additional variables used were aboveground carbon, elevation stem count, tree height and DBH. Additional variables were examined initially on individual basis and subsequently potential variables were then combined with NDVI. Results indicate statistically significant, but not very strong predictable power for NDVI (R2=0.25, p-value=2.11e-07). Elevation and number of stems outperformed NDVI in regression analyses (R2=0.64, p-value=2.2e-16 and R2=0.36, p-value=4.5e-11, respectively). Aboveground biomass carbon explained 19% of the variation in tree species richness (p-value=6.136e-06) and thus was the worst predictor selected for multiple regression models. Tree height (R2=0.062, p-value=0.0137) and DBH (R2=0.003, p-value=0.6101) did not show any potential in predicting tree species richness. Best variable combination was NDVI, elevation and stem count (R2=0.71, p-value=2.2e-16). Second best was NDVI, elevation and aboveground biomass carbon (R2=0.642, p-value=2.2e-16), which did not promote for biomass carbon as a potential predictor as model including only NDVI and elevation resulted nearly identically (R2=0.639, p-value=2.2e-16). Model including NDVI and stem count explained 54% of the variation in tree species richness (p-value=2.2e-16) suggesting elevation and stem count being potential variables combined with NDVI for this type of analysis. Problems with MODIS NDVI are mostly linked to the relatively coarse spectral scale which seems to be too coarse for predicting tree species richness. Spectral scale also caused spatial mismatch with field plots as being significantly of different sizes. Applicability in other areas is also limited due to the narrow ecosystem spectrum covered as only tropical evergreen forests were included in this study. For future research higher resolution satellite data is a relevant update. In terms methodology, alternative approach known as Spectral Variability Hypothesis (SVH), which takes into account heterogeneity in spectral reflectance, seems more appropriate method for relating spectral signals to tree species richness.

Airborne LiDAR (Light Detection And Ranging) produces high-resolution and cost-efficient 3D data. Currently, forest inventories combine the use of both LiDAR and passive imaging by cameras, and the possibility of using LiDAR only is very tempting as it would lead to cost reduction. Focus of this study is on the full-waveform observations that extent the information content compared to conventional point clouds and are somewhat rarer to have access to. This study explores basic dependencies between structural canopy features and LiDAR signals over time and aims at augmenting our understanding of LiDAR-vegetation interactions and factors limiting our current ability to use pulsed LiDAR data for species detection, and how possibilities to overcome those limitations. Motivation is to understand how different waveform features can be interpreted and how the features behave over time with changing vegetation phenology. The study material consists of three consecutive LiDAR campaigns and aerial imaging surveys done in the area during a 38-month period and field reference trees that have been measured during this period. I use multi-temporal data that comprise three repeated acquisitions, which all applied same sensor, trajectories, as well as sensor and acquisition settings. As I had repeated LiDAR observations of the same trees where the acquisition settings are comparable, I could study the so-called ‘tree effect’ and overall co-variation between waveform features in the repeated acquisitions. Phenological changes are available as the data comprises winter (leaf-off), early summer (low LAI in conifers) and late summer data (full leaf, high LAI). The influence of scan zenith angle (SZA) on waveform features and attributes is also considered, as the same tree can be seen from multiple strips. The results showed that by using careful experimentation it is possible to detect intra- and interspecies phenological changes from multitemporal full-waveform data, while SZA did not have markable effect on the WF features. I was also able to perform well with the tree species classification task in varying phenological conditions. The phenological changes were very apparent on deciduous trees, but rather small on evergreen conifers. In a 45-year-old stand, the overall accuracies in tree species classification were 92, 87 and 88 % for winter, early summer, and late summer, respectively. These figures were 84, 81, and 83 % for in an old growth forest. The ‘tree effect’ was shown to be significant, i.e., many of the WF features of trees were correlated over time. The intra-species feature variance that is due to the tree effect represents natural variation between trees of the same species.

Tutkielman tavoitteena on verrata navero- ja kääntömätästyksen vaikutusta turvemaamänniköiden uudistamisessa luontaisesti syntyneiden ja kylvöksestä syntyneiden männyn taimien kasvuunlähtöön. Tutkimus perustuu Luonnonvarakeskuksen koekentältä kerättyyn mittausaineistoon ojitetulla suolla Kiimakeitaalla Parkanon Häädetjärvellä, jossa tutkimuskohde on muokattu osittain naveromätästyksellä ja osittain kääntömätästyksellä vuonna 2005. Tutkimuskohteena oli koekenttä, joka on perustettu vuonna 2006 männyn luontaisella uudistamisella ja siemenkylvöllä. Taimet on mitattu 14 kasvukauden jälkeen vuonna 2019 ja keväällä 2020. Keskeisiä mittareita tutkielmassani on koealoilla olevien männyn taimien keskipituudet ja valtapituudet. Tutkimuskohteena oleva koekenttä on kasvupaikkatyypiltään puolittain puolukka- ja varputurvekangasta siten, että se edustaa vaihettumaa mainittujen kahden turvekangastyypin välillä. Molemmat turvekangastyypit edustavat yleisimpiä ojitettujen turvemaiden kasvupaikkatyyppejä Suomessa. Aiemmin alueella on kasvanut männikköä. Alueella oli tehty ojitus 1950- luvulla ja alueen vesitalous on kunnossa. Naveromätästetyillä koealoilla männyntaimien keskipituudet ja valtapituudet olivat säännöllisesti hiukan suurempia kuin kääntömätästetyillä koealoilla. Erot keskipituuksissa eivät kuitenkaan olleet tilastollisesti merkitseviä (edellytettäessä p-arvoa alle 0,05), sillä todennäköisyys virhepäätelmälle eli sille, että kahden mätästysmenetelmän väliset taimien keskipituudet eivät todellisuudessa poikkea toisistaan oli 21,9 (arvo 0,219). Valtapituuksien ero oli suurempi ja niiden osalta naveromättäillä kasvaneiden taimien pituus oli suurempi lähes tilastollisesti merkitsevällä varmuudella (p= 0,080). Pintaturpeesta tehdyillä naveromättäillä taimien pituus oli myös hiukan suurempaa kuin pohjaturvemättäillä, mutta merkitsevää tilastollista eroa ei ollut (p = 0,115). Tutkimuskohteella ei esiintynyt merkittävästi taimituhoja, jotka olisivat vaikuttaneet tulokseen. Mittaukset osoittavat, että tutkimuskohteelle on saatu luontaisen uudistamisen ja siemenkylvön menetelmin kasvamaan elinvoimainen taimikko, jossa taimimäärä vastaa nykyisiä metsänhoidon suosituksia. Luontainen uudistaminen ja siemenkylvö sopii hyvin männyn uudistamiseen varpu- ja puolukkaturvemailla, jotka eivät ole liian reheviä, jolloin taimet eivät joudu kilpailemaan muun aluskasvillisuuden kanssa. Tutkimuskohteella naveromättäiden korkeus vaihtelu oli 10–50 cm välillä, maaston mukaan. Taimille saatiin mättään korkeuden mukaan hieman paremmat kosteus, ravinne ja ilmavuus olosuhteet sekä riittävästi kasvutilaa, joilla voidaan perustella hieman parempaa taimien kasvua naveromätästetyillä koealoilla. Naveromättäillä männyn taimien suurempaa kasvua ei voida kuitenkaan yleistää, koska erilainen kasvupaikka, alueen vesitalous, sääolosuhteet ja muut ympäristöolosuhteet voivat vaikuttaa merkittävästi tulokseen.

Tämä pro gradu -tutkielma on Metsähallituksen tilaama tutkimus, joka on jatkoa aiemmin Linda Uusihakalan julkaisemaan pro gradu -tutkielmaan. Tutkielma perustuu Nuuksion järviylängöltä vuosina 2020 (Uusihakala) ja 2021 (Nurmi) kerättyihin koepesä- ja hajupostiaineistoihin ja niiden analyysiin. Tutkielman tarkoituksena on tuottaa uutta tietoa metson (Tetrao urogallus) suojeluun Uudellamaalla sekä selvittää syitä Nuuksion metsokannan heikentymisen taustalla. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, 1) onko metsien pirstoutumisella ja maisematason muuttujilla vaikutusta metson pesinnän onnistumiseen, 2) mitkä lajit ovat yleisimpiä metson pesäpetoja Nuuksion järviylängöllä, 3) aiheuttaako supikoira (Nyctereutes procyonoides) häirintää metson soitimelle Nuuksiossa ja 4) esiintyykö supikoiria tilastollisesti vähemmän metson soidinalueilla verrattuna satunnaisesti määritettyihin linjoihin. Tutkimuksessa rakennettiin vuosittain 40 metson pesää imitoivaa koepesää ja 20 hajupostia, joita seurattiin riistakameroiden avulla seitsemän vuorokautta. Koepesiin sijoitettiin jokaiseen neljä fasaanin (Phasianus colchicus) munaa. Tämä aineisto yhdistettiin analyysia varten Uusihakalan aiemmin kerätyn ja eri sijoitteluperusteisen aineiston kanssa. Yhteensä koepesiä oli analyysia varten 80 kappaletta ja hajuposteja 40. Tilastollisessa mallintamisessa käytettiin yleistettyjä lineaarisia malleja (GLM) sekä G-testiä (G–test of goodness-of-fit). Analyyseihin tarvittavat maanpeiteluokat pohjautuivat Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) verkkosivuilta avoimesti ladattavaan CORINE Land Cover 2018 -rasterikartta-aineistoon. Rakennetuista 80 koepesästä selviytyi seitsemän vuorokauden aineistonkeruuajankohtana yhteensä 73 pesää eli seitsemän tuhoutui. Pesiä tuhosivat supikoira (n=3), närhi (Garrulus glandarius) (n=2), näätä (Martes martes) (n=1) ja talitiainen (Parus major) (n=1). Pesäkokeiden perusteella pesien saalistus ei ole pääasiallinen syy metsokannan taantumiseen, koska pesäpredaatioaste oli alhainen (9 %). Analyysin perusteella rakennettu alue selitti parhaiten koepesien kohtaloa. Rakennetun alueen suhteellisen osuuden lisääntyminen koepesän ympärillä heikensi sen selviytymismahdollisuuksia. Hajuposteilla pienpetohavaintoja tehtiin yleisimmin supikoirasta (n=16). Supikoiran ohella hajuposteilla vieraili pienpedoista näätä (n=9), kettu (Vulpes vulpes) ja mäyrä (Meles meles) (molemmat n=6). Maisemamuuttujien vaikutusta ei pystytty yhdistämään supikoirahavaintoihin, mutta soidinalueilla supikoirahavaintoja tehtiin merkittävästi vähemmän kuin satunnaisilla koealoilla. Supikoirien aiheuttama saalistus voi olla täten merkittävä riskitekijä metsojen pesinnän onnistuvuudelle etenkin kansallispuiston reuna-alueilla. Pääkaupunkiseudun jatkuva rakentamispaine aiheuttaa metsien pirstoutumista, mikä heikentää metsoille suotuisia elinympäristöjä Nuuksiossa. Suojelun tehostamiseksi supikoirakannat tulisi pitää kohtuullisen alhaisina. Lisäselvitykset viherkäytävien tilasta, liikenteen vaikutuksista ja ihmismelun aiheuttamista haitoista metsokannalle ovat hyviä tutkimusaiheita tulevaisuudessa.

Viime vuosikymmeninä metsien käytön kestävyys on noussut puheenaiheeksi ja kritiikki avohakkuita kohtaan on kasvanut. Tavoitteena on löytää tapa, jolla hyödyntää metsävaroja kestävästi ja samalla turvata taloudellinen kannattavuus. Yhtenä potentiaalisena vaihtoehtona on pidetty metsän jatkuvapeitteistä kasvatusta. Tällöin avohakkuita ei tehdä, vaan hakkuut voidaan toteuttaa esimerkiksi pienaukko- tai osittaishakkuilla. Kyseiset hakkuutavat voidaan myös yhdistää häiriödynamiikkapohjaiseen metsänhoitoon, missä jäljitellään kullekin paikalle tyypillisiä luonnostaan esiintyviä häiriöitä. Tämän tutkielman aineisto on kerätty osana suurempaa DISTDYN -häiriödynamiikkahanketta, missä seurattiin luontaisia häiriöitä jäljittelevien hakkuiden vaikutusta muun muassa metsän rakenteeseen, lajistoon sekä puuston kuolleisuuteen. Tutkimusalueet sijaitsivat mäntyvaltaisella Ruunaan alueella Pohjois-Karjalassa ja kuusivaltaisella Isojärven alueella Keski-Suomessa. Tässä gradututkielmassa selvitettiin aukkojen ympärille jäävän puuston kasvureaktioita hakkuiden seurauksena. Molemmilla tutkimuskohteilla puiden kasvureaktio oli suurinta aukon reunalla ja laski aukosta poispäin mentäessä. Ruunaalla kasvu jäi huomattavasti maltillisemmaksi kuin Isojärvellä, johtuen paikan heikommasta puuntuotoskyvystä. Puutason tilastollisessa analyysissa merkitseviksi tekijöiksi kasvun kannalta nousivat etäisyys aukosta, puulaji, puun pohjapinta-ala ensimmäisessä mittauksessa, pohjapinta-alan luonnollinen logaritmi sekä kasvupaikkatyyppi. Aukon koolla tai hakkuiden voimakkuudella ei ollut tilastollista merkitystä. Metsikkötason tarkastelussa aineisto muodostui koealojen summa- ja keskiarvotunnuksista. Tilastollisesti merkittäviä tekijöitä kasvun selittäjinä olivat puuston hehtaarikohtainen tilavuus alussa, metsikön ikä, sekä pääpuulaji. Myöskään metsikkötason tarkastelussa ei aukon koko tai hakkuiden voimakkuus noussut merkitseväksi selittäjäksi. Pienaukko- ja osittaishakkuiden reuna-alueilla puiden kasvu nopeutui. Vaikutus kuitenkin pienenee etäisyyden kasvaessa aukon reunasta. Lisää tutkimustyötä tarvitaan, jotta voidaan paremmin arvioida kasvureaktioita eri maaperä- ja kasvupaikkatyypeillä, sekä saada tietoa tuhoriskeistä tai aukon koon merkityksestä. Tämän tutkielman perusteella osittais- ja pienaukkohakkuut ovat potentiaalinen tapa lisätä ja suojella luonnon monimuotoisuutta, mutta myös turvata taloudellinen kestävyys.

Den omfattande användningen av skogarna i Finland ledde 1928 till ett förbud av det okontrollerade blädningsbruket. Okontrollerade blädningar var allmänt förekommande i Finland och hade på många platser kraftigt utarmat landets skogar. År 2014, efter nästan ett sekel av förbud, legaliserades den olikåldriga skogsskötseln i Finland. Skogslagsändringen innebar en tydlig liberalisering av den produktionsinriktade skogslagen. Skötseln av olikåldriga bestånd, som vanligtvis utförs genom plock- eller luckhuggningar, bygger på odling av träd i flera skikt samtidigt. Olikåldriga skogar förnyas inte genom kraftiga ingrepp, utan skogens föryngring sker kontinuerligt genom återkommande beståndsvårdande avverkningar. Granen är särskilt lämpad för flerskiktade bestånd bland de ekonomiskt betydande trädslagen i Finland, eftersom arten är skuggtålig och naturligt förnyar sig i en sluten skog. Drivningen i olikåldriga bestånd, det vill säga avverkning och transport av virke från skogen till vägen, skiljer sig tydligt från likåldriga bestånd. När stora träd fälls och bearbetas, är risken för skador på plantor och träd hög. Enligt skogslagen bör drivningen utföras så att skador undviks på det kvarvarande beståndet. Vid virkesdrivning får andelen skadade träd inte överstiga 15 procent efter drivningen. De vetenskapliga uppföljningarna av olikåldriga granbestånd i Nordeuropa, som behandlar drivningsskador vid mekaniskt utförda plockhuggningar, är få till antalet. En del forskningsresultat visar att 8,7–13,8 % av träden har skadats, medan andra indikerar att endast 4,2–5,7 % av de mätta träden har skadats. Finlands skogscentral, som ansvarar för övervakning av olika skogslagstiftningar i Finland, har för Jord- och skogsbruksministeriet systematiskt övervakat drivningskvaliteten från plockhuggningar i olikåldriga granbestånd. Mellan 2015 och 2022 genomfördes sammanlagt 134 granskningar i nyligen plockhuggna olikåldriga bestånd. Resultaten från de 134 granskningarna, som har analyserats närmare i pro gradu-arbetet, visar att endast 5,8% av alla träd har skadats vid ingreppen. Beståndens olikåldriga karaktär påverkade inte heller förekomsten av skadade träd, eftersom tydligt flerskiktade bestånd (n=27) inte uppvisade fler skador än delvis flerskiktade bestånd (n=105). Det är ändå för tidigt att dra några definitiva slutsatser, om skillnader grupperna emellan, trots att det är tydligt att endast 5,8 % av alla träd i studien har skadats av ingreppen.

The effects of reindeer fences on wildlife is known, but less studied phenomenon. The aim of this study was to gather information about collision rate and mortality of grouses, more closely on willow grouse, capercaillie and black grouse, due to reindeer fences. In the study there were 139 kilometres of reindeer fence in six different locations in Lapland, Finland. In two of these locations there were marking treatment of fences with yellow and black plastic tubes with two different densities. In four locations, fences were marked with 50 mm of LPDE plastic stripes in yellow, blue, orange and reflecting aluminium. The study was conducted between May/2014 – June/2015. The fences were patrolled once a month. The observations included dead grouses hanging in the fence or corpses nearby the fence. Also, indirect collision evidence, such as feathers in the fence was included to observations. During the study year 330 collisions were observed. The first two months of observations were removed from the analysis due to uncertainty of the timing of collisions. Also, one of the locations were removed because of unregular patrolling. Therefore, the study consists total of 154 observations. The study included untreated fences as control parts. Depending on the location, 0,3-1,9 collisions per kilometres per year in the control part were observed. Corpses of 73 grouses were found. In 81 cases, collision evidence was found but the grouses were disappeared, and therefore survival or injuries of the grouses could not be confirmed. Based on variance analysis, marking of fences did not reduce collisions. By using QGIS and R, GPS-information of collision points were combined and studied with parameters of site classification, forest height, DTW-moisture index and elevation model, available from open data sources of Natural Resources Institute Finland and National Land Survey of Finland. The effects of the parameters to the collision points were studied within radiuses of 50, 100 and 300 metres. Statistical methods of R and Bayes were used to study interactions of the parameters to the collision risk. The effect of site classification on the collision risk was not as strong as expected. On the other hand, DWT-moisture index predicted increasing collision risk depending on location. Based on Bayes statistics, yellow stripe marking had the greatest likelihood to reduce collision risk and more dense tube marking was more effective to reduce collision than less dense marking. Based on results of this study, reindeer fences are mortality factor for grouses and especially locally reindeer fences can be significant mortality factor. Marking method should be inexpensive, durable to weather conditions, and provably reducing collisions, if applied widely. Advancing tube marking development could be a solution. Based on one-year study it is not possible to get information about year to year fluctuations of grouse population densities and its significance and influence in collision density. Therefore, more long-term studies are required.

Suot ovat maapallolla sekä merkittäviä hiilivarastoja että suurimpia luontaisia metaanin lähteitä. Metaani on toiseksi merkittävin kasvihuonekaasu hiilidioksidin jälkeen ja voimakkuudeltaan moninkertainen hiilidioksidiin nähden. Koska suot tuottavat paljon metaania, on tärkeä selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat soiden metaanintuotantoon ja sen suuruuteen. Subarktisen ilmastovyöhyk-keen minerotrofisten sarasoiden on todettu tuottavan suhteessa enemmän metaanipäästöjä verrattuna muiden ilmastovyöhykkei-den vastaaviin soihin, vaikka yleensä korkeampien leveyspiirien suot tuottavat vähemmän metaania matalampien leveyspiirien soihin nähden. Porojen laidunnuksen on pohdittu vaikuttavan subarktisten minerotrofisten sarasoiden suuriin metaanipäästöihin. Minerotrofiset sarasuot ovat tärkeitä laidunnusalueita poroille pohjoisessa Fennoskandiassa erityisesti kesäaikaan. Laiduntavat herbovorit muokkaavat ekosysteemiään monilla tavoilla sekä suoraan että epäsuorasti. Laidunnuksen on todettu eri arktisilla ja subarktisilla ekosysteemeillä suosivan muun muassa sarakasvien kasvua ja lisäävän maaperän mikrobistoa ja sen aktiivisuutta ulosteiden ravinnelisäyksen ansiosta. Lisäksi porot märehtijöinä voivat muokata metaanintuotantoa suoekosysteemissä, jos pöt-sin metanogeenisiä mikrobeja kulkeutuu papanoiden mukana suohon. Tässä pro gradu -tutkielmassa selvitetään, miten poron papanoiden lisääminen suolle vaikuttaa suon metaanipäästöihin ja kasvilli-suuteen. Työssä halutaan selvittää, millaisia vaikutuksia papanalisäyksellä on suon kasvien kasvuun, kasvilajisuhteisiin ja niiden kautta metaanipäästöihin. Uskotaan, että poron papanat lisäävät suolla sarakasvien runsautta, jotka kuljettavat solukoissaan metaania ja näin lisäävät suon metaanipäästöjä. Papanoiden aiheuttaman ravinnelisäyksen epäillään muuttavan kasvilajisuhteita siten, että enemmän ravinteita vaativat lajit lisääntyvät. Papanalisäyksen uskotaan lisäävän suon metaanipäästöjä myös aktivoi-malla suon metanogeenisten mikrobien toimintaa. Papanalisäyksen vaikutus kasvillisuuteen ja metaanipäästöihin oli hyvin vähäi-nen ensimmäisen kasvukauden aikana (Salovaara 2020). Tässä pro gradu -työssä seurataan papanalisäyksen vaikutusta pidem-mällä aikavälillä, sillä muutokset kasvillisuudessa voivat olla hitaita ja vaikutukset metaanipäästöihin kehittyä vasta myöhemmässä vaiheessa. Lisäksi tutkimuksessa selvitetään, miten pelkkä turve ilman kasvillisuuden vaikutusta reagoi papanalisäykseen maasto-olosuhteissa. Aineiston keruu tähän tutkielmaan tapahtui 1.6.-31.8.2020 Pohjois-Suomessa. Tutkimuskohteina oli kaksi minerotrofista sarasuota Lapissa. Ensimmäinen suo oli Lomponlonjänkkä Pallasjärvellä Muoniossa ja toinen Halssiaapa Sodankylässä. Lompolonjänkällä oli 27 mittauspistettä ja Halssiaavalla 18. Mittauspisteiltä mitattiin 1-2 viikon välein metaanipäästöt, lehtiala, pohjavedenpinta ja turpeen lämpötila. Lompolonjänkän mittauspisteistä kuusi oli sellaista, joista kaikki pintakasvillisuus poistettiin, jotta papanali-säyksen vaikutusta turpeessa voisi seurata. Lisäksi suolla tehtiin inkubointikoe, jonka tarkoituksena oli selvittää, miten poron papanat hajoavat turpeessa. Tulosten perusteella poron papanat lisäsivät metaanivuota Halssiaavan jänteillä ja välipinnoilla, kun ne lisäämisen jälkeen survottiin suohon. Lompolonjänkällä metaanivuo oli pienempi mittauspisteillä, joille oli lisätty papanoita. Uusilla kasvittomilla ja kasvillisilla mittauspisteillä ei havaittu muutoksia metaanivuossa. Kasvillisuuden lehtialassa ei huomattu vaihtelua laidunnuksen tai papanali-säyksen takia Lompolonjänkällä. Halssiaavan jänteillä laidunnus ja papanalisäykset näyttivät pienentävän lehtialaa. Myös välipin-noilla laidunnus pienensi lehtialaa. Uppolisäyspisteillä lehtiala pieneni, mutta biomassa antoi tästä päinvastaisen tuloksen. Papa-noiden hajoaminen turpeessa oli nopeampaa lähempänä pintaa. Kolmen kuukauden aikana pintapapanoiden kuivamassa pieneni puoleen ja pohjapapanoiden kahteen kolmannekseen. Papanoiden vaikutus metaanivuohon näyttäisi ilmenevän vasta seuraavana kasvukautena. Lompolonjänkällä papanoiden ravinneli-säys paransi ruohojen kasvuolosuhteita, mikä runsastutti niiden määrää suhteessa saroihin. Tämä vaikutti metaanivuohon laske-vasti. Halssiaavan välipinnalla ruohoja ei esiintynyt mittauspisteillä lainkaan, minkä takia papanalisäys näytti vaikuttavan positiivi-sesti saramaisten kasvien kasvuun uppolisäysaloilla ja näin ollen kohotti metaanivuota. Jänteillä pintalisäyspisteiden lehtiala oli kontrollia pienempi, mutta metaanivuo selkeästi suurempi. Jännepinnoilla lehtiala ei näyttäisi korreloivan samalla tavalla metaa-nivuon kanssa kuin välipinnoilla.

Viherkäytävät mahdollistavat eläinten liikkumisen eri elinalueiden välillä ja luovat samalla monipuolisen elinympäristön laajalle lajikirjolle. Jatkuva kaupungistuminen ja maankäytön muutokset nakertavat nykyisiä pääkaupunkiseudun viherkäytäviä, lopulta katkaisten yhteyden elinalueiden välillä kokonaan. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kahden erilaisen viherkäytävä -tyypin toimivuutta eri nisäkkäiden käytössä, sekä viherkäytävän ympäristön maankäytön vaikutusta nisäkkäiden esiintymiseen. Tutkimus toteutettiin riistakameraseurantana 20 kohteella pääkaupunkiseudulla. Tutkittavat kohteet jaoteltiin kahteen eri ryhmään; purokäytäviin ja kuivan maan viherkäytäviin. Jokaiselle kohteelle asennettiin kolme riistakameraa 1,5 km välein toisistaan siten, että koealan pituus oli kolme kilometriä. Hypoteesina oli, että purokäytävät ovat nisäkkäille parempia kulkuväyliä kuin viherkäytävät ilman minkäänlaista vesistöä. Riistakamerat asennettiin maastoon maalis-huhtikuussa 2018 ja niistä saatava kuvamateriaali käytiin taltioimassa noin kuukauden välein. Materiaalia kerättiin joulukuuhun 2018 asti. Kuvista otettiin tunnistetietoina koordinaatit, kellonaika ja päivämäärä, sekä lämpötila. Tiedot tallennettiin Exceliin ja saatua dataa käsiteltiin R-ohjelmistolla. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että lähellä luonnontilaa olevat puronvarsikäytävät toimivat erityisesti pienpetojen kulkureitteinä. Laajat metsäiset alueet ovat taas keskeisiä sorkkaeläinten kulku- ja elinalueita.