Browsing by study line "Socialpsykologi"

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin miten HAUS kehittämiskeskus Oy:n (aiemmin Hallinnon kehittämiskeskus) järjestämän Uudistuja-koulutusohjelman läpikäyneet henkilöt kuvailivat sen vaikutuksia. Heiltä kysyttiin, onko koulutusohjelma vaikuttanut heidän asenteisiinsa, toimintatapoihinsa ja edustamiensa organisaatioidensa toimintaan, sekä miten hyödylliseksi he kokivat koulutuksen kokonaisuudessaan. Tutkimuksen tavoite oli kartoittaa ja luoda kokonaiskuvaa Uudistuja-koulutusohjelman vaikutuksista. Tutkimus on tehty toimeksiantoa koulutusohjelman toteuttaneelle asiantuntijaorganisaatiolle, HAUS Oy:lle. Aineisto koostuu yhdeksästä Uudistuja-koulutusohjelman läpikäyneen henkilön haastattelusta, jotka suoritettiin puolistrukturoituina virikehaastatteluina. Kaikki haastattelut toteutettiin 2020, syyskuun ja joulukuun välisenä aikana. Aineisto on analysoitu tutkimuksen teoreettiseen viitekehyksen Kirkpatrickin viitekehystä soveltaen, jolloin analyysitasot koostuvat asenteista, omasta toiminnasta, organisaatio toiminnasta sekä hyödyistä. Haastateltavat kertoivat Uudistuja-koulutusohjelman vaikuttaneen kattavasti heidän asenteisiinsa, mm. muuntuneiden näkökulmien, prosessien ja verkostojen liittyvien käsityksien myötä. Omaan toimintaan liittyviä muutoksia esiintyi mm. organisointi ja viestimistavoissa, sekä vaihtelevina toimintamalli - muutoksina. Organisaatio tason muutoksia edusti puolestaan toimintamallimuutokset, rakenteelliset muutokset sekä muuntuneet käytänteet tai asenteet liittyen organisaatioiden johtotason yhteistyöhön ja viestimistapoihin. Analyysitasoja yhdistävät esiintymät koostuivat muutoksista johtamis- ja toimintamalleissa, näkökulmissa, viestimistavoissa, sekä lisääntyneestä verkostoitumisesta ja yhteistyöstä. Tämän lisäksi haastateltavat kertoivat kehittyneensä laajasti, mm. laajentuneen itsetuntemuksen myötä. Kokonaisuudessaan on Uudistuja -koulutusohjelma vaikuttanut moniulotteisesti koulutettavien asenteisiin, toimintatapoihin sekä heidän edustamiensa organisaatioiden toimintaan. Haastateltavat kertoivat oppineensa kattavasti valtionhallinnon ja sen edustamien yksiköiden toiminnasta, sekä kehittyneensä omassa johtamistyössään.

Kundtjänstmedarbetare ställs dagligen inför utmanande situationer i sitt arbete, där de tillgängliga arbetsresurserna strider mot de hårda arbetskraven. Tidigare studier visar att socialt stöd är en betydande resurs som hjälper medarbetare att hantera dessa krav de ställs på i sitt arbete. Dessutom blir distansarbete en allt vanligare arbetsform. Syftet med denna avhandling är därmed att undersöka hur kundtjänstmedarbetare beskriver betydelsen av distansarbete samt vilken betydelse socialt stöd av kollegor och chefer har i deras arbete. Materialet till studien har samlats in genom semistrukturerade intervjuer bland medarbetare på en teletjänstcentral. I studien deltog fem respondenter från Finland och tre respondenter från Sverige. Materialet har analyserats med en tematisk analys. Resultaten visar en övergripande positiv attityd gentemot distansarbete och dess fördelar. Distansarbete har visat sig bidra till effektivare tidsanvändning, ökad trivsel samt en lugn och behaglig arbetsmiljö. Dessutom bidrar distansarbetet till en förändring i den sociala interaktionen och kommunikationen i arbetet. Socialt stöd beskrevs i form av emotionellt stöd och kamratstöd, hjälp med arbetsuppgifter, chefens sociala stöd samt feedback. Socialt stöd är en betydande resurs för distansarbetande kundtjänstmedarbetare, även om resultaten också visar mer likgiltiga attityder gentemot detta stöd. Eftersom en stor del av den tidigare forskningen inom teletjänstcentraler gjorts utanför Norden och Europa, bidrar denna avhandling till en nordisk synpunkt på socialt stöd inom kundtjänstarbete samt betydelsen av distansarbetet. Dessutom bidrar avhandling med kvalitativ forskning, i och med att den största delen av den tidigare forskningen inom ämnet varit kvantitativ. Ämnet är viktigt att belysa, eftersom distansarbetet blir en allt vanligare arbetsform och vi behöver öka förståelsen om vilken betydelse distansarbetet kan ha i arbetet. Samtidigt är det viktigt att förstå hur vi kan bidra till att stödja medarbetare i de krav de ställs på i sitt arbete, och vilka resurser som medarbetarna anser vara betydelsefulla i deras arbete.

Itsemurha on kiistanalainen ja tabuluontoinen, ristiriitaisia tunteita herättävä aihe yhteiskunnassamme. Itsemurhaan sekä itsemurhan tekijään kohdistuu monia myyttejä, stereotypioita ja stigmatisoivia asenteita. Kirjallisuudessa on esitetty, miten itsemurha näyttäytyy länsimaisessa kulttuurissa vahvasti itsekkäänä tekona ja miten sen tekijä näyttäytyy usein negatiivisessa valossa. Itsemurha ja itsetuhoinen käyttäytyminen ovat vaikeita kokemuksia läheisille; arvioiden mukaan yhden ihmisen itsemurha traumatisoi lähipiirissään keskimäärin 6–10 henkilöä. Tutkielman lähtökohtana oli myytti itsemurhan itsekkyydestä sekä samalla kiinnostus ymmärtää, miten itsemurha rakentuu niiden puheissa, joita se on läheisesti koskettanut. Tavoitteena oli selvittää, miten henkilöt, jotka ovat menettäneet läheisensä itsemurhalle tai joiden läheinen on yrittänyt itsemurhaa, kommentoivat itsemurhan itsekkyysmyyttiä sekä minkälaisia asenteita näissä kommenteissa rakentuu. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oli sosiaalinen konstruktionismi ja relationistinen sosiaalipsykologia. Teoreettis-metodologisena lähestymistapana käytettiin laadullista asennetutkimusta, jonka mukaan asenne käsitettiin argumentaatiossa tunnistettavaksi ilmiöksi, jota tulkitaan ja jäsennellään asennekäsitteen kautta. Tutkimuksen keskeiset tulkintakäsitteet olivat asenne ja subjektipositio. Aineisto koostui neljästä puolistrukturoidusta yksilöhaastattelusta, ja haastateltaville esitettiin väittämä: ”Mielestäni itsemurha on itsekäs teko.” Haastateltavat esittivät itsekkyysväittämään kannattavia ja torjuvia kannanottoja sekä epäsuoran kannattavan ja kritisoivan kannanoton. Näiden kannanottojen pohjalta analysoitiin yhteensä 6 asennetta. Asenteiden esittäminen mahdollistui haastateltaville erilaisiin subjektipositioihin (läheisen positio, itsetuhoisen henkilön positio sekä kriittisen ulkopuolisen positio) asettumalla ja positioita vaihtamalla. Samoista subjektipositioista käsin esitettiin myös vastakkaisia asenteita. Puolet haastateltavista kannatti itsemurhien itsekkyysmyyttiä toisen puolen kumotessa sen. Itsekkyys rakentui myyttiä kannattaneiden asenteissa laadullisesti erilaiseksi sen mukaan, mistä positiosta käsin haastateltava käsitteli aihetta. Myytin torjuneiden asenteissa itsemurha rakentui seuraukseksi mielenterveyden häiriöstä, itsetuhoisen ihmisen positiosta ”palvelukseksi” läheiselle sekä yksilön oikeudeksi. Kriittisen näkökulman yhteydessä arvottaminen itsessään rakentui negatiiviseksi ja kritisoitavaksi asiaksi. Itsemurha rakentui kaikkien haastateltavien puheessa epätoivottavaksi seuraukseksi riippumatta sitä, vastustiko vai kannattiko haastateltava itsekkyysmyyttiä. Merkittävää oli, etteivät haastateltavat pelkästään arvottaneet itsemurhia, vaan arvottaminen laajeni eettisiin kysymyksiin ihmisten oikeuksista ja velvollisuuksista sekä yhteiskuntakritiikkiin liittyen yhteiskunnan puutteellisiin ja virheellisiin representaatioihin itsemurhista ja mielenterveydestä. Lisäksi arvottaminen eteni metatasolle haastatteluväittämän sekä sen taustalla olevan arvomaailman päätyessä kritiikin kohteeksi. Haastateltavat esittivät vastakkaisia näkemyksiä suhteessa itsemurhaan. Osa vetosi ihmisten velvollisuuteen ottaa huomioon tekonsa seuraukset muiden ihmisten perspektiivistä, yksi haastateltava sitä vastoin painotti jokaisen oikeutta saada päättää omasta elämästä, vedoten näin oikeuteen toteuttaa itsemurha. Oman edun tavoittelu rakentui niin itsekkääksi ja kielteiseksi kuin toivottavaksi ja kannustettavaksi asiaksi itsemurhien yhteydessä. Kiinnostavasti itsemurha rakentui seuraukseksi niin muiden edun huomiotta jättämisestä kuin vastakkaisesti sen huomioimisesta. Kokoavasti sanottuna itsemurhien rakentumisessa ei ollut avainasemassa se, mistä positiosta käsin arvottamista tehtiin, vaan merkitystä oli sillä, minkälaisiin oikeuksiin ja velvollisuuksiin haastateltavat vetosivat, minkälaisia syitä teon taustalla nähtiin olevan suhteessa vastuun, egoismin, altruismin ja mielenterveyden kehyksen teemoihin sekä minkälaiseksi itse arvottamisprosessi rakentui. Tutkimus problematisoi itsemurhan rakentumista yksilöllistetyksi ja itsekkääksi teoksi; tällöin itsemurhan tekijän voitiin tulkita olevan vastuussa teostaan ja empatian kokeminen häntä kohtaan voi hankaloitua. Tällöin myös itsemurhien luonne sosiaalisena ilmiönä jää huomiotta. Itsemurhan käsitteellistäminen yksilöllistettynä ilmiönä voi vaikeuttaa läheisen suruprosessia ja itsemurhan tehneeseen tai itsetuhoiseen läheiseen suhtautumista. Tutkimus osoittaa, että sosiaalisen konstruktionismin ja laadullisen asennetutkimuksen lähestymistavat voivat tarjota relevantin ja toimivan lähtökohdan itsemurhien asennetutkimuksen valtavirran rinnalle. Tutkimustulokset voivat auttaa ymmärtämään paremmin itsemurhiin liittyvää arvokeskustelua sekä niitä tapoja, joilla itsemurha rakentui läheisten puheessa heidän ottaessaan kantaa itsemurhan itsekkyysmyyttiin. Samalla tulokset voivat antaa lisää näkökulmia itsemurhan tehneen läheisille tarkoitettujen interventioiden kehittämiseen sekä itsemurhaan liittyvän suruprosessin ymmärtämiseen.

Tutkielmassa tarkastellaan liikuntatoimintaan osallistumista Suomessa asuvien ulkomaalaistaustaisten naisten akkulturaation tukena. Teoreettisena viitekehyksenä toimii akkulturaatioteoria, kulttuurishokin ABC-malli ja kontaktihypoteesi. Aineistona oli viisi fokusryhmähaastattelua ja kolme teemahaastattelua. Yhteensä haastatteluihin osallistui 26 naista kymmenestä eri kieli- ja kulttuuriryhmästä. He olivat asuneet Suomessa keskimäärin 15 vuotta. Tarkoituksena oli tutkia naisten kokemuksia ja kohtaamisia liikuntatoiminnassa sekä niiden yhteyksiä psykologiseen, sosiokulttuuriseen ja sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen. Naiset osallistuivat Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) rahoittaman kehittämishankkeen liikuntaryhmiin Espoossa ja Vantaalla. Analyysimenetelmänä on temaattinen analyysi, jota hyödynnetään sekä aineistolähtöisesti että teoriaohjaavasti. Aineistosta on löydettävissä viisi eri teemaa, jotka muodostuvat 12 erilaisesta koodiryhmästä. Haastateltavat osallistuivat liikuntatoimintaan, koska halusivat kohentaa terveyttään, omaksua ja ylläpitää terveellistä elämäntapaa sekä vaalia sosiaalisia suhteita. Lisäksi liikunta näyttäytyi merkityksellisenä välineenä uuden elämän rakentamisessa Suomessa. Liikuntatoimintaan hakeuduttiin myös sen itseisarvon ja liikunnallisten onnistumisten vuoksi. Liikuntatoimintaan osallistuminen tuki Suomeen muuttaneiden naisten psykologista, sosiokulttuurista ja sosiaalipsykologista sopeutumista. Huomionarvoista oli, että eri sopeutumisen muodot tukivat toinen toistaan. Sosiokulttuurisen ja sosiaalipsykologisen sopeutumisen näkökulmasta mielenkiintoista on terveyden ja liikunnan lukutaidon omaksuminen, josta kertoivat Lähi-Idästä ja Afrikasta muuttaneet naiset. Sosiaalipsykologiseen sopeutumiseen vaikuttivat myös haastateltavien kokemukset liikuntaryhmässä koetuista sosiaalisista suhteista sekä ryhmään kuulumisesta. Haastateltavat kokivat liikuntaryhmässä vertaissuhteet omaan kieli- ja kulttuuriryhmään tärkeiksi. Myös muiden vähemmistöön kuuluvien naisten vertaistuki, ystävyys ja kohtaamiset olivat haastateltaville merkityksellistä. Samastumisen kohteena olivat ulkomaalaistaustan lisäksi äitiys ja naissukupuoli. Liikunnan positiiviset fyysiset ja psyykkiset terveysvaikutukset sekä liikunnassa koettu välitön ilo ja onnistumisen kokemukset tukivat haastateltavien psykologista sopeutumista. Psykologiseen sopeutumiseen vaikutti myös se, että maahanmuuton alkuvaiheessa liikunta koettiin tärkeänä uuden mielekkään elämän rakennuspalikkana. Myös liikunnan merkitys kokonaisvaltaisemman terveellisen elämäntavan tukipilarina voidaan katsoa olevan yhteydessä psykologiseen sopeutumiseen. Kontaktia kantaväestön kanssa tapahtui vielä varsin vähän liikuntatoiminnassa. Monessa tutkimuksessa mukana olleessa liikuntaryhmässä oli pääosin tai ainoastaan mukana Suomeen muuttaneita liikkujia. Tulevaisuudessa liikunnan edistämistyössä kohderyhmien määrittelyissä tarvitaan intersektionaalista lähestymistapaa, jolloin henkilön etninen tai maahanmuutto -tausta eivät ole keskiössä. Jo liikuntaryhmien markkinoinnissa tulee rakentaa yhteistä kattoidentiteettiä eri väestöryhmien välille käyttämällä kaikille sopivia ilmaisuja ja väestön moninaisuutta ilmentäviä kuvia. Yhtymäkohtia voisi löytyä eri elämänkulkuun liittyvistä tekijöistä sen sijaan, että yhteinen nimittäjä liittyy etnisyyteen tai maahanmuuttoon. Näin olisi mahdollista luoda kontaktihypoteesille edellytykset käytännössä. Lisäksi on tärkeää, että toiminnassa tuetaan osallistujien vuorovaikutusta ja tuetaan yhteishengen muodostumista kontaktihypoteesin edellytyksiä vahvistaen.

Tämän tutkielman tavoitteena on tutkia niitä kirjoitetuista omaelämäkerrallisista negatiivisten tunnekokemusten narratiiveista eriteltäviä ominaisuuksia, jotka osallistuvat negatiivisen tunnenarratiivin ja lopulta siihen liittyvän merkityksen luomiseen. Teoreettisina viitekehyksinä tutkimuksessa on narratiivinen ja fenomenologinen tutkimus. Tutkimustulokset ovat tukeneet ajatusta siitä, että narratiivinen tutkimusmetodi soveltuu erilaisiin negatiivisiin tunnetiloihin vaikuttamisen välineeksi ja että terveyttään parantaneilla henkilöillä on esiintynyt narratiiveissaan itsereflektioon, tunteellisuuteen ja ajattelevaisuuteen liittyvää sisältöä. Narratiivin on tutkimusten valossa sanottu olevan jotain sellaista, jonka kautta on mahdollista ymmärtää itseä ja omaa sosiaalista tilannetta, luoda tätä vastaava asenne ja antaa sille lopulta merkitys. Koska narratiivisen tunnetutkimuksen kohdalla on korostunut lingvistisen tutkimusotteen vaatimus, lähestyn tutkimusaineistoani narratiivisen näkökulman ohella lingvistisesti. Koska tutkin ennen kaikkea kognitiivisen adaptaation teorian mukaista merkityksen käsitettä narratiivisesta ja holistisesta näkökulmasta, pyrin ottamaan huomioon erilaiset mainitut narratiivin luonnin prosessiin liittyvät tekijät, sillä ne rajaavat merkityksen luonnin toimintakehystä. Näihin kuuluvat myös kognitiivisen integraation ja asenteen käsitteet. Pyrin siis tässä tutkimuksessa tavoittamaan ne kognitiivis-fenomenologiset aspektit, jotka osallistuvat kognitiivisen adaptaation mukaiseen merkityksen tuottamiseen negatiivisista tunnekokemuksista. Menetelminäni käytän narratologisia subjunktiivien ja epifanian käsitteitä, subjunktiivin tapaluokkaa sekä kognitiivisen arvioinnin ja narratiivisen taustoituksen analyysiä. Tutkimuksessa on mukana 10 tarinaa. Tutkimuksen tuloksena on, että asenteellinen epifania tai narratiivinen lopputulema on löydettävissä subjunktiivisella luokittelulla ja suuntaa narratiiville annettavan merkityksen näkymistä narratiivista.

Aikaisemman tutkimuksen mukaan maahanmuuttajataustaiset poliitikot joutuvat tasapainottelemaan erilaisia heidän vähemmistötaustaansa liittyviä odotuksia ja toisiaan leikkaavia ryhmäjäsenyyksiä. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena on perehtyä tähän maahanmuuttajataustaisen poliitikon erityiseen asemaan yhteiskunnallisena vaikuttajana. Tutkielmassa tarkastellaan sitä, miten maahanmuuttajataustaiset poliitikot rakentavat diskursiivisesti etnistä ja kansallista identiteettiään poliittisissa blogeissaan. Tutkielman aineisto koostuu kolmen maahanmuuttajataustaisen poliitikon – Abdirahim Husseinin, Nasima Razmyarin ja Ozan Yanarin – 37 poliittisesta blogikirjoituksesta. Maisterintutkielman teoreettis-metodologinen viitekehys on sosiaalinen konstruktionismi ja tutkimusaineistoa lähestytään kriittisen diskursiivisen psykologian ja retorisen psykologian tarjoamien käsitteellisten ja menetelmällisten työkalujen avulla. Kriittisen diskursiivisen psykologian näkökulman mukaisesti identiteettiä lähestytään diskursiivisena toimintana ja neuvotteluna, ei yksilön sisäisenä ominaisuutena. Analyysin apuna käytetään subjektiposition käsitettä. Tutkielmassa tarkastellaan, millaisia diskursiivisia resursseja ja retorisia keinoja poliitikot käyttävät rakentaessaan subjektipositioita. Retorisen psykologian näkökulman mukaisesti tutkielmassa otetaan huomioon kielenkäytön argumentatiivinen luonne ja se, että poliitikot kirjoittavat blogeja poliittisten viestien välittämiseksi. Poliittisen ja laajemman yhteiskunnallisen kontekstin huomioiminen tarkoittaa myös sitä, että tutkielmassa tarkastellaan poliitikkojen blogikirjoituksissaan rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita. Poliitikkojen etniseen identiteettiin liittyvä puhe jakautui aineistossa kahteen luokkaan sen mukaan, oliko kyseessä itse määritelty vai ulkopuolelta määritelty identiteetti. Poliitikot rakensivat etnistä identiteettiään aktiivisesti itse määritellyllä tasolla, mutta torjuivat sen ulkopuolelta määritellyllä tasolla. Itse määritelty etninen identiteetti rakennettiin monipuolisesti muun muassa olemisen, tietämisen, tekemisen, tuntemisen ja haluamisen tasoilla sekä rinnakkain suomalaisen kansallisen identiteetin kanssa. Lisäksi poliitikot tekivät paljon diskursiivista työtä suomalaisen kansallisen identiteetin rakentamiseksi. Aineistossa kuitenkin korostuivat erilaiset diskursiiviset ja retoriset keinot, joilla poliitikot haastoivat ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä. Poliitikot siis rakensivat sekä etnistä että kansallista identiteettiään usein ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin haastamisen kautta. Poliitikot haastoivat ulkopuolelta määritellyn etnisen identiteetin muun muassa kritisoimalla suomalaisuuden kiistämistä ja maahanmuuttajien toiseuttamista. Lisäksi poliitikot vastustivat etnisen identiteetin ensisijaisuutta ja erityisen arvioinnin kohteeksi joutumista. Kriittinen suhtautuminen ulkopuolelta määriteltyä etnistä identiteettiä kohtaan näkyi myös yleistämisen, arvottamisen, luokittelun ja stereotyyppisen ajattelun vastustamisena. Poliitikkojen rakentamien subjektipositioiden diskursiivisia funktioita olivat rasismin osoittaminen Suomea yhä vaivaavaksi ongelmaksi, tavallisten suomalaisten mobilisoiminen syrjintää ja oikeistopopulististen puolueiden ideologiaa vastaan sekä maahanmuuttajien yhteiskunnallisen aseman parantaminen. Muita subjektipositioiden funktioita olivat yhteiskunnan jakautumisen ehkäiseminen ja suomalaisuuden käsitteen laajentaminen sellaiseksi, joka tukee eri etnisten ryhmien sisällyttämistä yhteisen suomalaisuuden alle. Tutkielman tulokset asetetaan vuoropuheluun Petterssonin ym. (2016) tutkimuksen kanssa, sillä molemmissa tutkimuksissa tarkasteltiin maahanmuuttajataustaisten poliitikkojen identiteettineuvotteluja poliittisissa blogeissa. Erot tutkimusten tuloksissa osoittavat sen, miten joustavasti ihmiset rakentavat identiteettejään ja miten diskursiivisesti rakennettuja identiteettejä on mahdollista käyttää erilaisten diskursiivisten funktioiden aikaansaamiseksi ja erilaisten poliittisten viestien välittämiseksi.

This study aims to identify diverse masculinities of fatherhood and the subject positions in Japanese news media. In post-war Japan, Japanese men upheld breadwinning masculinity, also called Salaryman masculinity, which positioned the domestic sphere as the domain of women. In contemporary Japan, men are socially expected to play the care roles instead of solo financial provider roles within the household. However, conventional patriarchal ideology has persisted, assigning men as breadwinners and women as primal caregivers as complemental partners. Hybrid masculinity that adopts caring role but upholds the dominating power over women has been also observed. Since masculinity reconstructs patriarchal power relations, this study attempts to investigate the complex discourses of constructed masculinities of fatherhood and the subject positions that men can adopt in contemporary Japan. As this study focuses on the power dynamics of masculinity, this study is situated within the field of critical social psychology and is grounded in social constructionism. This study applies the concept of Hegemonic masculinity developed by Connell (1987). Foucauldian discourse analysis is adopted to approach the discourses and subject positions. The research questions are: RQ1) What kind of masculinities of fatherhood are constructed in Japanese news media? and RQ2) What kind of subject positions are provided for Japanese fathers in the news media? In total, 31 articles, provided by 14 news medias, are collected from Yahoo! News online news platform, of which the range of published date is May 2019 to October 2019. As a result, this study identifies five discourses: Men work discourse, Men are not good at childrearing discourse, Time with family is precious discourse, Men participate in childrearing discourse, and Equal parenthood discourse. The subject positions attached to the discourses are suggested as: Breadwinner, Secondary caregiver, Involved father, In a higher status than women, and Equal partner of women. Whereas breadwinning masculinity still has upheld the domination over women, the masculinity that explicitly rejects the traditional gender role is also identified. In addition to the traditional hegemonic salaryman masculinity, hybrid masculinity that exploits the femininity to maintain the hegemonical power is identified. Within several discourses, emphasized femininity is constructed by women by positioning themselves as primary caregivers. With the help of the analysis framework of Foucauldian discourse analysis developed by Willig (2008), this study illustrates the practices and possible psychological experiences by men. This study proposes to the government and public institutions to constitute gender-neutral discourses within the policies and services. This study contributes to critical social psychology by adding to articulated knowledge of possibilities for making sense of the relation between masculinity and domestic sphere. Furthermore, this study proposes the possible shifts of gender relations towards equality by identifying gender-equal discourse that has not been observed in other current masculinity studies in Japan.

Työuupumus on jo vuosikymmenet haastanut laajasti työhyvinvointia, myös Suomessa. Erityisesti korona-ajan myötä on palkansaajien jaksaminen herättänyt jälleen huolta tutkijoissa. Työterveyslaitoksen (2023) kyselyn mukaan jopa yksi neljästä koki työuupumusoireita loppuvuodesta 2022. Ongelman yleisyydestä ja työuupumustutkimuksen kattavuudesta huolimatta eivät tutkijat ole saavuttaneet täyttä yhteisymmärrystä, mistä työuupumuksessa oikeastaan on kyse. Kun tiede ei tarjoa työuupumukselle yksiselitteisiä raameja, saavat arkiset selittämisentavat suuremman merkityksen yksilön kokemuksen jäsentäjinä. Tässä tutkielmassa tarkastelenkin työuupumuksen arkiymmärrystä. Tutkielman kiinnostuksen kohteena ovat tavat, joilla naisten verkkomediat kuvaavat työuupumusta. Tutkielman teoreettismetodologisen viitekehyksen muodostavat sosiaalinen konstruktionismi sekä kriittinen diskursiivinen psykologia. Kun työuupumusta tarkastellaan näiden kautta, näyttää se tiettyyn aikaan ja paikkaan sidotulta ilmiöltä. Viitekehyksen mukaan sosiaalipsykologiset ilmiöt rakentuvat vuorovaikutuksessa kielen avulla erilaisiksi kontekstista riippuen. Kuvatessamme esimerkiksi työuupumusta, käytämme ympäröivälle kulttuurille ominaisia tapoja puhua ilmiöstä ja ymmärtää sitä. Tässä työssä olen kiinnostunut näistä työuupumuksen puhetavoista eli tulkintarepertuaareista. Lisäksi tarkastelussani ovat puhetapojen työuupuneelle tarjoamat mahdollisuudet toimia haastavassa tilanteessa. Kulttuuriset puhetavat rakentuvat ja leviävät mediassa. Verkko ja sen mediat ovat nykyään myös korvaamattomia tiedonhankinnan kanavia. Lisäksi kulutamme viihdettä paljon ja tekstimuotoisista sisällöistä esimerkiksi naisille suunnatut verkkomediat ovat suosittuja. Tästä syystä tutkin naistenlehtiin rinnastamieni verkkomedioiden työuupumuskertomuksia ja niiden puhetapoja. Aineisto koostuu neljän eri verkkomedian 14 kertomuksesta. Kriittisen diskursiivisen psykologian analyyttisen näkökulman avulla tunnistin aineistosta neljä erilaista työuupumuksen tulkintarepertuaaria. Nämä ovat ”psykopatologisoiva tulkintarepertuaari”, ”työolosuhteiden tulkintarepertuaari”, ”elämänhallinnan tulkintarepertuaari” sekä ”yhteiskunnan odotusten tulkintarepertuaari”. Puhetavat eroavat toisistaan sen suhteen, mistä työuupumuksen rakennetaan johtuvan ja kuinka ongelman kuvataan ratkeavan. Tulkintarepertuaarit rakentavat työuupumuksesta melko moninaisen kuvan ja työuupumus näyttäytyy sekä yksilön sisäisenä että olosuhteisiin kytkeytyvänä haasteena. Kuitenkin naistenlehdille tyypillisesti vastuu työuupumusongelman ratkaisemisesta asetetaan yksilön harteille. Työuupuneen toimintamahdollisuudeksi rakentuu joko valita itselleen onnellisuutta tukevat työolosuhteet, kehittää itseään terapian tai itsehoidollisten keinojen avulla tai muuttaa omaa ajatteluaan ja toimintaansa yhteiskunnan odotusten vastaisiksi. Naisten verkkomedioiden teksteistä tunnistamani työuupumuksen kuvaukset siis mahdollistavat työuupuneelle vahvan toimijuuden, mutta eivät tarjoa yhteiskunnallisia keinoja rakenteellisen hyvinvointihaasteen suitsimiseen. Jotta vastuu työuupumuksesta ja sen ratkaisusta ei rakentuisi liikaa yksilön kontolle, olisi jatkossa tärkeää myös viihdemedioissa lähestyä tätä moninaista ongelmaa entistä moninaisemmin arkiymmärtämisen tavoin.

Migrants may find themselves in a vulnerable position after migration due to the new social structure (e.g., labor market opportunities, language problems, migration legislation, or networks in the new country). Since they lose their power in the society at large, this change may also affect power relations in their families. As a result, gender roles at home may also change. While existing studies on migration focus on migrants' socio-economic integration into host societies, their family formation and gender roles at home are not well explored. Rather than attributing these roles solely to 'cultural' reasons, I attempt to find answers through an exploration of the immigration experiences. This study has the potential to fill a gap in the literature on migration and gender studies and to contribute to this field in Finland. In this qualitative study, I attempt to explore how Turkish married migrants experience their gender roles and power relations at home after migration. Through thematic analysis of six interviews with three male and three female Turkish migrants, I identified four themes: "status loss after migration," "status loss and willingness to move back," "loneliness after migration," and "rejection of traditional gender roles." One of the most important findings of the study is that those who moved to Finland through family reunification experience a strong sense of status loss, which lead to marital dissatisfaction or a desire to leave the country. Furthermore, labor market opportunities push Turkish women to more traditional roles, while language barriers and a lack of networks hinder their integration into the country. It is important to note that most of the participants reject traditional gender roles as an ideology. However, there are other factors that contribute to their adherence to these roles.

Tässä tutkielmassa tarkasteltiin, mitä vaikuttavuussijoittaja voi oppia vanhoilta viisausperinteiltä. Vaikuttavuussijoittaminen on osa paitsi sijoitustoiminnan evoluutiota myös osa kapitalistisen järjestelmän evoluutiota. Vaikuttavuussijoittamista on kuitenkin kritisoitu hyväntekeväisyyskolonialismiksi, joka vahvistaa siirtomaavallan jälkeisiä konteksteja. Yritysetiikka on menettämässä kriittistä potentiaaliaan. Sijoitustoiminnassa on havaittavissa rituaalisia piirteitä. Työssäni tarkastelin ja vertailin islamin suufilaisuuden ja Pohjois-Amerikan cherokee-kansan arvoja sekä käsityksiä uhraamisesta, tulevaisuudesta, vastuusta ja hyvästä elämästä, joiden on nähty vaikuttavan sijoitusintentioon. Tutkielman teoreettisen taustan muodostivat Schwartzin teoria arvojen universaalista rakenteesta ja sisällöstä sekä sijoitustoiminnan tematiikka. Lopuksi analyysin tuloksia tarkasteltiin Rockefeller Philanthropy Advisorsin vaikuttavuussijoittamisen kehämallin valossa. Aineistonani toimivat 20 viisausperinteiden kansantarinaa analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Cherokee-kansan yhteisiä päämääriä edistävät biosentriset säilyttämisarvot heijastelivat cherokee-kansan yhteisöllisen harmonian etiikkaa. Muutosorientoituneet ja individualistisemmat suufilaiset arvot puolestaan heijastelivat suufilaista yksilöllisen vapautuksen tavoitetta. Viisausperinteitä yhdistivät itsensä ylittämis-arvot. Sijoitustoiminnan tematiikka heijasteli viisausperinteiden arvoprofiilien poikkeavia painotuksia Schwartzin arvokehällä. Cherokee-kansan uhripuhe paljasti yhteisönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui säilyttämiseen ja jatkuvuuteen. Suufilainen uhripuhe paljasti yksilönäkökulman ja tulevaisuuspuhe orientoitui muutokseen. Cherokee-tarinat vihjaavat, että on arvokonsepteja, jotka asettuvat hyvin kauas antropomorfisesta käsityksestä siitä, mikä on arvokasta. Ihminen ei voi mitata sitä, minkä arvoa tämä ei ymmärrä. Vaikuttavuussijoittamisessa tulisi omaksua yhteistyön lähestymistapa. Omistajuusajattelusta tulisi siirtyä kohti pääoman haltijuusajattelua. Suufi-tarinat kannustavat sijoittajaa astumaan oman aikansa merkitysmatriisin ulkopuolelle ja kehittämään uusia tapoja ajatella. Viisausperinteissä hyödynnetään systeemiajattelun periaatteita. Kokemus tunnustetaan tietämisen tapana ja tavoiteltavia arvoja viestitään yhteisön sisällä kokemuksellisuuden kautta. Kummankin tarinaperinteen diskurssissa nousi esiin epälineaarinen ajattelu tietämisen tapana. Voivatko suufi-tarinoiden paradoksit auttaa operoimaan arvopohjaltaan kahtiajakautuneen konseptin kanssa, jossa kahteen tai useampaan vastakkaisena ymmärrettyyn tavoitteeseen pyritään yhden keinon avulla? Tutkielmani edustaa ainakin Suomessa sosiaalipsykologian alan ensikosketusta aihepiiriin. Tutkielma pyrki laajentamaan varsin rajoittunutta vaikuttavuussijoittamisen tutkimuskenttää, sekä vastaamaan tarpeeseen vastuullisen liiketoiminnan aiempaa monitieteisemmälle tutkimukselle.