Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Salonen, Maria (2022)
    Tutkielmassa tarkastellaan kieli-ideologioita Thomas Frimanin kirjeissä Carl Axel Gottlundille vuosina 1842–1856. Thomas Friman oli pietarinsuomalainen opettaja, kirjailija ja lehtimies, Carl Axel Gottlund taas suomen kielen lehtori, kirjailija ja kielimies. Käytetty aineisto kostuu 44 kirjeestä, joiden alkuperäisiä kappaleita säilytetään Kansalliskirjaston käsikirjoitusarkistossa. Gottlundin vastauskirjeitä on säilynyt yksi, ja se on otettu mukaan analyysin tueksi. Työssä tutkitaan, millaisia kieli-ideologioita Frimanin kirjeissä ilmenee. Ideologioita tutkitaan niin eksplisiittisellä tasolla eli esiin kirjoittaen kuin implisiittisellä tasolla eli kielenpiirteiden käytön näkökulmasta. Tutkimus asettuu historiallisen sosiolingvistiikan erikoisalaan, ja siinä tukeudutaan myös äännehistoriaan ja dialektologiaan. Menetelmistä käytetään sekä määrällisiä että laadullisia. Muun muassa aineiston yhteiskunnallisen ja aatteellisen kontekstin selvittämiseen hyödynnetään historiallista etnografiaa, kun taas kielenpiirteiden erittely tapahtuu variaationtutkimuksen kvantitatiivisten menetelmien avulla. Frimanin eksplisiittiset kieli-ideologiat ilmenevät tekstissä julkilausuttuina asenteina ja uskomuksina, joiden taustalla vaikuttaa erilaisia kielimuotoihin liittyviä arvoja. Kirjeistä ilmenee, että Friman asennoituu positiivisesti Gottlundin kielinäkemyksiin ja kirjakielen kehittämiseen itämurteiden pohjalta, mutta negatiivisesti länsimurteisen pipliasuomen ortografiaan ja orjalliseen noudattamiseen. Friman myös liittää erilaisia uskomuksia Inkerinmaan suomalaisten puheeseen. Lisäksi hän pyrkii tuomaan esiin inkerinsuomalaisten ääntä mukailemalla puhujaryhmän kieltä omissa teksteissään. Implisiittisiä kieli-ideologioita selvitetään kahden kielenpiirteen avulla. Äännehistoriallisen ja dialektologisen selvittelyn alaisina ovat geminaatalliset NUT-partisiippimuodot sekä pitkävokaaliset sanoovat-tyyppiset preesensin monikon 3. persoonan verbimuodot. Molemmat kielenpiirteet ovat melko laajalevikkisiä. Geminaatallisia NUT-partisiippeja kirjoittaja käyttää vain kirjeenvaihdon ensimmäisinä vuosina, mutta pitkävokaalisia monikon 3. persoonamuotoja esiintyy koko kirjeenvaihdon ajan. Tutkimuksessa selviää, että molemmat kielenpiirteet ovat mitä todennäköisimmin Gottlundin vaikutusta. Julki lausuttuihin asenteisiin peilaten niiden käytöllä tavoitellaan luultavimmin itämurteisiin perustuvaa ideaalikielimuotoa. Itäisen kirjoitustyylin tavoittelemisen prosessissa piirteet saavat myös sosiaalisia merkityksiä.
  • Talvitie, Daniel (2020)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa analysoidaan Matteuksen evankeliumissa (Matt.19:12) mainittuja eunukkeja queer-teoreettisesta viitekehyksestä käsin. Tutkimusmateriaalin avulla pyritään muodostamaan näkemys siitä, millaiseksi jakeessa mainittujen eunukkien sukupuoli tulkittiin siinä kontekstissa, jossa Matteuksen evankeliumi on tuotettu kirjalliseen muotoonsa. Tutkielman tarkoituksena on ottaa kantaa myös siihen, millaisena näiden eunukkien sukupuoli on mahdollista tulkita tänä päivänä. Teologisesta näkökulmasta se ottaa kantaa sukupuolen moninaisuuteen nykypäivän kristillisessä kontekstissa. Tutkimuskysymyksiä tarkastellaan niiden kulttuurien näkökulmasta, joiden vaikutusta Matteuksen evankeliumin kirjoittajaan voidaan pitää merkittävimpinä. Näitä ovat varhainen juutalaisuus, antiikin kreikkalainen kulttuuri sekä antiikin Rooman kulttuuri. Lisäksi tutkielmassa käydään läpi jakeen varhaisinta kristillistä tulkintahistoriaa. Queer-teoreettisesta viitekehyksestä käsin tarkasteltuna eunukkien sukupuoli näyttäytyy lähdetekstien kuvauksissa ambivalenttina, normeja rikkovana ja binääriset sukupuolikategoriat kyseenalaistavana. He eivät näytä mahtuneen sen enempää naisen kuin miehenkään määritelmään. Näin heitä voidaan perustellusti luonnehtia termillä ”queer”. Myös antiikissa vallinneet käsitykset sukupuolesta paljastuvat lähdeaineiston perusteella oletettua moninaisemmiksi ja muuntuvammiksi. Kulttuuriin sidonnaisina antiikin sukupuolirakennelmat erosivat merkittävästi muun muassa länsimaisessa kulttuurissa yhä tänä päivänä vallalla olevasta dikotomisesta, heteronormatiivisesta binääristä sukupuolijärjestelmästä. Antiikin kulttuureissa eunukit näyttäytyivät kummajaisina, joiden sukupuoli edusti jonkinlaista kolmatta kategoriaa. Etenkin Roomalaisessa kontekstissa he edustivat runsaslukuisena vähemmistönä eksoottista, mutta yhteisön sisällä olevaa toiseutta. Heitä halveksittiin ja säälittiin, mutta heidän olemassaoloaan ei kyseenalaistettu. Tällaisina hahmoina eunukit olivat osa Matteuksen evankeliumissa kuvattua taivasten valtakuntaa, jossa väheksytyt ja parjatut saavat viimein ansaitsemansa arvon. Mallina näille eunukeille toimivat erityisesti Kybelen kulttiin kuuluneet gallit, jotka kastroivat itsensä vapaaehtoisesti uskonnollisista syistä.
  • Lanu, Julia (2019)
    Tutkimuskohteeksi valittiin metsäteollisuusyhtiö UPM:n suorittamat hakkuut Ärjänsaaressa tammi- ja helmikuussa 2016. Hakkuista nousi kiivas keskustelu sosiaalisessa mediassa, varsinkin Twitterissä, sillä hakkuukohteeksi oli valittu luonnonsuojelualue. Yritysten vastuu on noussut tärkeäksi ilmiöksi nyky-yhteiskunnassa. Yritysten politisoituneen roolin myötä yritysten on mahdollista ja niiden myös odotetaan ottavan poliittista vastuuta. Tavoitteena oli tarkastella, miten aktivistit voivat vaikuttaa yritysten toimintaan sosiaalisen median avulla. Vaikka perinteiset menetelmät, kuten vetoomukset ja mielenosoitukset, ovat vielä laajasti käytössä on kollektiivinen toiminta sosiaalisessa mediassa kasvanut varteenotettavaksi ja tehokkaaksi vaikuttamismenetelmäksi. Yksi kollektiivisen toiminnan muoto sosiaalisessa mediassa on hashtag-aktivismi, jonka avulla sosiaalisesta tai poliittisesta ongelmasta voidaan herättää maailmanlaajuista huomiota jopa minuuteissa. Aineisto muodostui Twitterissä käydystä keskustelusta #ärjänhakkuut-aihetunnisteen ympärillä. Tavoitteena oli tarkastella miten #ärjänhakkuut Twitter-keskusteluun osallistujat kehystivät UPM:n suorittamia hakkuita Ärjänsaaressa. Tutkielmassa pyrittiin selvittämään, miten kehyksissä määritellään ongelma ja minkälaisia ratkaisuja siihen tarjotaan. Tutkimus toteutettiin kehysanalyysillä, jossa hyödynnettiin Robert Entmanin kehittämää kehysmallia. Tutkielman haasteisiin kuului kehysanalyysin käyttö sosiaalisen median aineistoon, sillä kehysanalyysiä käytetään tavallisesti perinteisten mediatekstien analysointiin. Julkaisut ovat lyhyitä ja käyttäjäryhmiä on useita, mikä tekee sosiaalisesta mediasta huomattavasti kompleksisemman perinteiseen mediaan verrattuna. Haasteellista oli myös se, että kehysanalyysi on tulkinnanvarainen menetelmä. Kehykset muotoutuvat osittain tutkijan ja lukijan omien näkemysten mukaan. Aineistossa tunnistettiin neljä kehystä #ärjänhakkuut-aihetunnisteen ympärillä: ympäristöuhan, kiistan, syytöksen ja yhdessä kehykset. Kehyksissä korostettiin UPM:n ja aktivistien välistä vastakkainasettelua ja eriäviä mielipiteitä. Kehyksissä nousi esille aktivistien ja UPM:n erilaiset arvot ja toimintatavat. Aktivistit syyttivät yhtiötä vastuuttomasta toiminnasta, kun taas UPM:n mukaan aktivistit puuttuivat hakkuisiin liian myöhään. Yhdessä-kehyksessä hakkuita kuitenkin kehystettiin mahdollisuutena kehittää yhteistyötä osapuolten välille. Tutkimus Ärjän hakkuista osoitti, että aktivistien on mahdollista vaikuttaa yritysten toimintaan sosiaalisen median avulla ja varsinkin hashtag-aktivismi mahdollistaa nopean mobilisoinnin. Tulokset kertovat myös siitä, että yritysten sidosryhmät odottavat yritysten toimivan vastuullisesti ja kuuntelevan aktivistien mielipiteitä.
  • Purovaara, Enne (2014)
    Tutkielmassa tarkastelen sitä, millainen sukupuolijärjestelmä rakentuu kolmessa sukupuoleen liittyvässä siirtymäriitissä: ulostulossa itselle, ulostulossa muille ja lääketieteellisessä sukupuolenkorjausprosessissa. Sukupuolenkorjausprosessia tarkastelen toisaalta sitä säätelevien virallisten dokumenttien, toisaalta kokemuskertomusten kautta. Kutsun työssä sukupuolijärjestelmää sukupuoliuskonnoksi korostaakseni sen yhteisöllisyyttä ja vaikutusta yksilöiden maailmankuvaan. Tutkimuksen teoriataustan muodostavat sosiokonstruktivismi, uskontososiologinen tutkimusperinne ja queerfeministinen, kriittinen tutkimusote. Työssä rakennan aiempaan tutkimukseen perustuvan kriittisen rituaalitutkimuksen analyysimallin, jonka avulla aineistoa analysoin. Tutkimuksessa käyttämäni sisällönanalyysin aineistona ovat seitsemän muunsukupuolisen henkilön ja yhden transsukupuolisen miehen yksilöhaastattelut, jotka toteutin teemahaastatteluna Helsingissä ja Tampereella joulukuussa 2013 ja tammikuussa 2014. Lisäksi käytän aineistona lakitekstejä (erityisesti vuoden 2002 translaki) ja niiden laatimisperusteita, sekä näihin liittyviä ministeriöiden raportteja ja järjestöjen (mm. Seta ry, Trasek ry, Amnesty International, YK) raportteja ja kannanottoja. Työn keskeinen tulos on, että virallisten dokumenttien sukupuoliuskonto ja haastatteluissa rakentuva vaihtoehtoinen tulkinta sukupuolesta ovat kaksi erilaista järjestelmää. Edellisen, “valtavirtasukupuoliuskonnon”, keskeisiä ajatuksia ovat sukupuolen kaksijakoisuus (mies-nainen), sukupuoli-identiteetin pysyvyys ja sukupuoliero yhteiskuntaa ylläpitävänä voimana. Jälkimmäiseen, “queer-sukupuoliuskontoon” kuuluvat sukupuolen moninaisuus (esim. mies-nainen-muu-ei mikään), sukupuolen itsemäärittämisoikeus ja pyrkimys vapauteen yhteiskunnan sanelemasta sukupuolesta. Erilaisuudestaan huolimatta järjestelmät eivät ole toisistaan täysin erilliset. Valtavirtasukupuoliuskonto ei tunnusta queer-sukupuoliuskonnon olemassaoloa vaan tekee muut sukupuolet näkymättömiksi; queer-sukupuoliuskonnon olemassaolon perusta on valtavirtasukupuoliuskontoa kohtaan osoitettava kritiikki. Yksi tutkielman keskeisiä metatasoisia teemoja on tutkimuksentekijän tasapainottelu toisaalta tutkijuuden ja aktivismin, toisaalta tutkijuuden ja sisäryhmäläisyyden välillä. Tutkimuksen julkilausuttu poliittinen tavoite on lisätä tietoa muunsukupuolisuudesta ja näin edistää vähemmistösukupuolten asemaa yhteiskunnassa. Työ on ensimmäinen suomalainen muunsukupuolisuutta käsittelevä opinnäyte.
  • Kuokkanen, Juho (2016)
    Kannabis ja sen lainsäädännöllinen asema eroteltuna muista huumausaineista on toistuvasti esillä ja siksi kiinnostava, mutta yhä puutteellisesti keskusteltu aihe. Myös siinä missä suomalaisen tutkimuksen näkökulmaksi on rajautunut juuri kannabis, ei useinkaan ole pureuduttu tyydyttävästi ilmiön poliittiseen ulottuvuuteen. Voidaankin sanoa, että tällä tutkimuksella on kriittinen tiedonintressi, jolla tarkoitetaan pyrkimystä tuottaa tietoa, joka jäisi muuten vallitsevien rakenteiden pimentoon. Kannabispolitiikkaa tarkastellaan vallitsevan huumausainepolitiikan historiallisessa asiayhteydessä, minkä rinnalla 1990–luvulla muuttunut huumausainetilanne muodostaa laajemman sosiaalihistoriallisen kontekstin tutkimuksen taustalle. Toisin sanoen tavoitteena on jäljittää suomalaisen kannabispolitiikan kehitystä tilanteessa, jossa käyttö ja sallivammat asenteet yleistyvät sekä arvioida sitä kautta huumausaine/päihdepolitiikkaa nykyisyydessä. Aineistoksi on koottu huumausainepolitiikkaa ja kannabiskäsitystä konstruoivia puheenvuoroja Helsingin Sanomista ja Ilta–Sanomista, eduskunnan istuntopöytäkirjoista ja muista dokumenteista. Lisäksi tapauskohtaisesti on käytetty pääasiassa virallisluonteisia huumausainepoliittisia dokumentteja sekä Helsingin kaupunginhallinnon pöytäkirjoja. Kannabiksen käyttöä ja yhteiskunnallista paikkaa nykyisyydessä määrittävän vallitsevan järjestelmän peruspiirteet valaneita vuoden 1997 huumausainestrategiaa, vuoden 2001 käyttörikosuudistusta ja niihin liittyvää keskustelua tarkastellaan toimijoiden ja niiden välittämien vaadeväitteiden muodostaman poliittisen kentän hahmottamiseksi. Kannabispolitiikan kehitystä kentän määrittämissä kehyksissä tutkitaan kolmessa yhteydessä. Helsingin kaupungin vuoden 1997 huumausaineohjelmaan liittynyttä keskustelua ja ratkaisua pohditaan kannabispolitiikan kehitystä selittävänä tapauksena. Tarkastelua syvennetään parlamentaariseen politiikkaan ja sen liepeille, olennaisesti keskusteluun osallistuneiden vihreiden ja vasemmiston huumausainepolitiikkaan 00–luvulla, selittäen niiden yhtäläisyyksien ja erojen kautta vallitsevan käsityksen jatkuvuutta ja sen kyseenalaistavan toiminnan liikkumatilaa määrittäviä tekijöitä. Kannabiskäsitystä määriteltiin jyrkän vastakkainasettelun varassa, jossa vallitsevan politiikan kannattajat olivat aktiivisimpia pyrkiessään pitämään kaikenlaiset kriittiset äänet keskustelun ulkopuolella. Niinpä vallitsevan politiikan ymmärretään muodostuneen itseään suojelevaksi ja uudelleentuottavaksi rakenteeksi. Kansallista huumausainepolitiikkaa määriteltäessä kannabiksen erityinen asema tunnistettiin, mutta sitä ei tunnustettu käsityksen konstruoituessa kapealle alalle, huumausaineongelmaan yleensä. Helsingin huumausainestrategiaan liittyneen, samoin vastakkainasettelulle virittyneen keskustelun jälkeen tehdyssä ratkaisussa vallitseva järjestys muutti näennäisesti muotoaan eräänlaiseksi tolkun politiikaksi vallatakseen uskottavuutta saaneen kritiikin ottaman tilan. Parlamentaarisessakin politiikassa vallitsevan politiikan kyseenalaistavat maltillisetkin kommentit nostivat jyrkkää vastustusta ja vaara julkisesta kohusta oli aina läsnä. Vihreät joutuivatkin vuonna 2001 kohun pyörteisiin, mikä teki selväksi aiheen herkkyyden. Siten vaaleissa 2003 vielä kiivaamman kohun jäljiltä puolue tyytyi päihdepoliittisessa ohjelmassaan aiempaa maltillisempaan linjaan. Siinä missä vihreät olivat tuominneet puheillaan ja teoillaan järkyttäneen ehdokkaansa, hyväksyivät vasemmistonuoret kannabiksen kotikasvatuksesta vuonna 2006 kiinni jääneen piirijohtajansa toiminnan ja eriyttivät omassa ohjelmassaan kannabista muista huumausaineista lähemmäksi laillisia päihteitä. Kannabis on ollut oleellinen palanen huumausainepoliittisessa linjakeskustelussa, jossa sen kovista aineista erottelemisen tarkoituksena oli saada aikaan väline huumausaineongelman ratkomiseksi. Kannabiskysymys oli silti itsenäinen sosiaalinen ongelma, jonka eksistenssiä ei voi sitoa kytkökseen linjakeskustelussa ja typistää yleisen huumausaineongelman ratkaisuvälineeksi, sillä sen muotoa määritti myös kannabiksesta itsessään kiinnostunut toiminta. Kannabiskysymys on sosiaalisena ongelmana kuitenkin toistaiseksi ollut ennen kaikkea toistuvuudessaan julkisuuteen juurtunut kiistanaihe, sijoilleen jäätynyt konflikti. Vallitseva huumausainepolitiikka perustuu vuosituhannen vaihteen tilanteeseen, jossa kannabiksenkin käyttö oli vielä varsin vähäistä nykyiseen verrattuna. Huumausainepolitiikan voidaankin perustellusti katsoa epäonnistuneen, ainakin mitä tulee kannabiksen yleistymiseen. Kehitys kuumentaa kannabiskysymyksen konfliktitilaa ja ajaa kontrollitoimenpiteisiin nojaavaa huumausainepolitiikkaa yhä räikeämpään ristiriitaan muuttuvan päihdekulttuurin kanssa. Mikäli kehityksen suunta jatkuu, yhteiskunnan tehtäväksi jää määritellä suhteensa kannabikseen ja sen lainsäädännölliseen asemaan uudelleen jo lähivuosina.
  • Hallikas, Milla (2022)
    Informaatioteknologian kehitys on tuonut joustavuutta työelämään mahdollistamalla työn tekemisen perinteisen työpaikan ulkopuolella. Koronaviruspandemia lisäsi etätyöskentelyä entisestään, kun viruksen leviämistä pyrittiin rajoittamaan laajoilla etätyösuosituksilla. Vuorovaikutuksen siirtyminen työpaikalta sähköisille alustoille on asettanut haasteen työntekijöiden vuorovaikutuksen ja yhteisöllisyyden tarpeille. Tilanne voi olla erityisen vaikea uusille työntekijöille, jotka vasta opettelevat työtehtäviään ja tutustuvat työorganisaation toimintatapoihin. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, millaisia kokemuksia uransa alkuvaiheessa olevilla henkilöillä, jotka ovat aloittaneet uudessa työsuhteessa ja työskennelleet pääasiassa tai täysin etänä, on etätyöstä koronapandemian ajalta. Tutkielman teoreettis-metodologisena lähtökohtana toimi tulkitseva fenomenologinen analyysi, jonka kontekstissa koronapandemian aikainen etätyöskentely ymmärretään yksilölle merkityksellisenä ja ainutlaatuisena kokemuksena. Tutkielman aineisto kerättiin kesällä 2021 ja se rakentui kuuden 24–26-vuotiaan suomalaisen nuoren aikuisen haastatteluista. Kaikki haastateltavat olivat aloittaneet koronapandemian aikana työsuhteen uudessa työorganisaatiossa ja tehneet ainoastaan tai pääasiassa etätyötä. Tulosten perusteella haastateltavien etätyökokemukset voitiin luokitella toisiinsa suhteessa kolmeen luokkaan: myönteisiin, kielteisiin ja ristiriitaisiin. Myönteisimpiä kokemuksia määrittivät mm. positiivinen suhtautuminen työorganisaatioon, kokemus osallisuudesta uudessa työyhteisössä ja sen sisäisessä vuorovaikutuksessa sekä laadukas perehdytys. Kielteisimpiä etätyökokemuksia määrittivät mm. etäinen tai olematon suhde työorganisaatioon sekä perehdytyksen ja tuen puute. Ristiriitaisia etätyökokemuksia määrittivät kokemukset siitä, että uusi työorganisaatio ja -yhteisö ovat tarjonneet riittävästi tukea, mutta organisaatio tuntui silti etäiseltä ja kokemus yhteisön osallisuudesta jäi puutteelliseksi. Tuloksista ilmeni, että vuorovaikutus koettiin etätyössä korostuneen työtehtäväkeskeiseksi, jolloin vapaa-ajan aiheita käsittelevä vapaamuotoinen keskustelu jäi vähäiseksi. Vapaamuotoinen vuorovaikutus koettiin merkitykselliseksi mm. työyhteisöön tutustumisen, työn sujuvuuden ja henkilökohtaisen oppimisen kannalta. Vapaamuotoisen vuorovaikutuksen ja kasvokkaisten tapaamisten puute sekä rajalliset mahdollisuudet vierailla työorganisaation tiloissa olivat yhteydessä kokemuksiin organisaation etäisyydestä ja työyhteisön osallisuuden haasteista. Tulosten mukaan jo yksittäiset kasvokkaiset tapaamiset ja toimistolla tehdyt työpäivät sekä vapaamuotoisen vuorovaikutukseen panostaminen voivat parantaa kokemusta etätyöskentelystä. Tutkielma onnistui valottamaan etätyöskentelyn ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen haasteita ja suosittelemaan niitä ehkäiseviä toimintatapoja työorganisaatioille.
  • Priha, Aliisa (2019)
    Tutkimuksessa tarkastellaan peruskouluikäisten lasten kouluvalintojen suuntautumista helsinkiläisellä asuinalueella. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu aluevaikutusten ja alueellisen eriytymisen tutkimuksen ympärille. Työn lähtökohtana on tilanne, jossa voimakkaasti kasvavassa kaupungissa paitsi asuinalueet, myös alueiden koulujen oppimistulokset ovat alkaneet eriytyä aiempaa selvemmin ja peruskouluikäisten lasten vanhemmat ovat tulleet tietoisiksi tästä eriytymiskehityksestä. Työ pyrkii selvittämään, voiko vanhemman subjektiivinen käsitys alueen tai koulun lapseen kohdistamista vaikutuksista tosiasiallisesti heijastua kotitaloudessa tehtäviin kouluvalintoihin ja muuttopäätöksiin. Tutkimuksellinen kiinnostus kohdistuu siis ennen kaikkea oletettuihin, ei todennettuihin alue- ja kouluvaikutuksiin. Oletettujen alue- ja kouluvaikutusten käsitteeseen kulminoituu kompleksinen yhteiskunnallisten ja aluetieteellisten ilmiöiden ja prosessien kudelma, jossa vanhempien tunneperusteisesti tekemät valinnat muokkaavat todellisuutta vähintään yhtä paljon kuin itse käsillä oleva ilmiö. Toisin sanoen olettamusten perusteella tehdyt kouluvalinnat tekevät todeksi alkuperäistä ilmiötä ja koulujen eriarvoistuminen kiihtyy. Tutkimuskysymystä lähestytään alueellisesta näkökulmasta tutkimusalueen kautta. Tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen ja se toteutettiin tapaustutkimuksena helsinkiläisellä asuinalueella. Tutkimusaineisto koostui kymmenestä alueen asukkaan haastattelusta, jotka tehtiin talvella 2018. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Tutkimuksen ensimmäinen keskeinen tulos on, että vanhempien subjektiivinen kokemus asuinalueen mahdollisista aluevaikutuksista ja kouluvaikutuksista on merkittävä muuttopäätöksiä ohjaava tekijä. Vanhempien havainnot ja tulkinnat ympäristöstä, sen tarjoamista resursseista sekä mahdollisista haittatekijöistä ovat yhteydessä ohjaustapoihin, joilla he pyrkivät säätelemään lastensa toimintaa sekä lapsen vertaisryhmiä. Toinen keskeinen tulos on, että vanhemmat ovat tietoisia omasta asemastaan paikallisessa kouluvalintatilassa. Sekä koulupaikan vastaanottaminen omasta lähikoulusta että paikan hakeminen oman oppilasalueen ulkopuolelta on harkittu päätös. Kolmannen tutkimustuloksen mukaa kouluvalinta vaatii kotitaloudelta paitsi taloudellista, myös sosiaalista ja kulttuurista pääomaa, ja sosiaalisten verkostojen yhteys kouluvalintaan on merkittävä.
  • Ovaskainen, Niko-Pekka (2016)
    Tämä tutkielma keskittyy Gregorios Nyssalaisen Suureen katekeesiin (Oratio catechetica magna) ja siinä esiintyvään ”pelastushistorialliseen”. Tutkimuskysymys jakautuu kahtia: 1) Millaiseen alkutilaan ihminen Gregorioksen mukaan luotiin? ja 2) Millaiset muutokset ihmiseen ovat vaikuttaneet? Tutkimus keskittyy Gregorioksen antropologiaan ja soteriologiaan, minkä tähden oleelliseksi taustateoriaksi kuuluu tutkimus siitä, kuinka hän ymmärsi partisipaation ja luomakunnan hierarkkisuuden. David L. Balásin ja Johannes Zachhuberin tutkimukset ovat keskeisimpiä aikaisemmasta tutkimuksesta. Tutkimuskysymystä lähestytään systemaattisella analyysillä, mikä tarkoittaa tässä yhteydessä Gregorioksen tausta-ajatusten sekä keskeisimpien käsitteiden analysointia. Keskeisimpiä tuloksia ovat seuraavat. Ihmisen luominen Jumalan kuvaksi merkitsee tämän partisipaatiota jumalalliseen luontoon. Ihmisyydessä vallitsevat mielenkyvyt, kuten tahdon vapaus ohjaavat Gregorioksen tulkinnan mukaan jokaista ihmistä kohti Jumalaa. Kaikki luotu tavoittelee partisipaatiota korkeimpaan hyvään. Lankeemus merkitsee ihmisen mielen huijatuksi joutumista, minkä tähden se erehtyy tavoittelemaan sellaista, joka on vain näennäisesti hyvää. Langennut ihmisluonto on kuolevainen, jotta kuolemassa ruumiin hajoaminen tuottaa vapautumisen turmeluksesta. Jumalan inkarnaatio merkitsee ihmisluonnon vapauttamista paholaisen vallasta, mikä tapahtuu oikeudenmukaisena vaihtokauppana. Paholainen ei tajua vaihtavansa ihmiskuntaa jumalihmiseen, jota hän ei kykene hallitsemaan. Kristuksen ristinkuolema ja ylösnousemus merkitsevät universaalia pelastusta, joka palauttaa ihmisyyden sen alkuperäiseen tilaan. Samalla Kristuksen jumalallinen luonto jumalallistaa hänen inhimillisen luontonsa. Sakramentit tarkoittavat Kristuksen jäljittelyä. Kasteessa ihminen jäljittelee Kristuksen kuolemaa ja ylösnousemusta, mikä tekee tästä sakramentista kuolleista nousemisen alkupisteen. Kaste tekee jo tässä elämässä osalliseksi uudesta ihmisyydestä. Jäljittely jatkuu kristityn elämässä samalla kun eukaristia parantaa ihmisruumista tuoden sen Pelastajan yhteyteen. Kasteessa tapahtuvan uudelleensyntymän tulee näkyä ihmisen elämässä. Tämä tarkoittaa sitä, että Jumalan lapseksi otettu jäljittelee jumalallisen luonnon ja Kristuksen tekoja. Suuren katekeesin eskatologinen ulottuvuus on moniselitteinen. Siihen sisältyy yhtäältä ajatus yleisestä ennallistamisesta ja toisaalta ihmisen tekojen vaikutus hänen tuomioonsa ylösnousemuksen yhteydessä. Gregorios Nyssalaisen teologiaa Suuressa katekeesissa leimaa partisipaatio ja Jumalan kuva. Hänen ajattelulleen on ominaista, että nämä kaksi liittyvät toisiinsa. Partisipaatio Jumalaan on kuvana pysymisen edellytys. Niinpä myös soteriologiassa pelastava toiminta tähtää tämän kuvan ennallistamiseen ja ylläpitoon. Kristuksessa luodaan uusi ihmisluonto, joka on jumalallisen luonnon pyhittämä. Gregorioksen soteriologia tähtää siihen, että ylösnousemuksessa kastetut ovat osallisia tästä uudesta ihmisyydestä.
  • Järviluoma, Konsta (2024)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Paavalin kristologiaan ja eskatologiaan tekstijakson 1.Kor. 15:20–28 avulla. Tutkielmassa ei keskitytä yksinomaan vain 1.Kor. 15:20–28, vaan sen rinnalle otetaan muitakin Paavalin kirjeiden kohtia, joiden nähdään auttavan tarkasteltavan tekstijakson tulkinnassa. Tutkielmassa tarkastellaan tekstijakson sanoja ja niiden merkityksiä. Lisäksi tekstijaksossa keskitytään Paavalin käyttämiin Vanhan testamentin kohtiin. Näitä kohtia ovat erityisesti psalmi 8 ja 110, joihin Paavali eksplisiittisesti tekstijaksossa viittaa. Lisäksi keskitytään siihen, mitä Paavali tarkoittaa kirjoittaessaan, että kaiken lopussa Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Isälle. Tutkielman johtopäätöksissä päädytään käsitykseen siitä, että Paavalille eskatologiset tapahtumat ovat jo alkaneen Kristuksen ylösnousemuksessa ja että Paavalilla on varsin korkea kristologinen käsitys. Kirjoittaessaan, että Kristus/Poika luovuttaa kuninkuuden Jumalalle, Paavali tarkoittaa tätä Kristuksen luodussa asemassa, eikä hänen ikuisessa Jumalan Pojan asemassaan. Näin ollen päädytään käsitykseen siitä, että Paavalin ajattelussa on nähtävissä kaksitasoinen ymmärrys Kristuksesta, jossa Paavali näkee Kristuksen saman aikaisesti luotuna ja ikuisena Jumalan Poikana. Tekstijakson konteksti on täysin maallinen ja Kristuksen kuninkuuden luovuttamisella Paavali viittaa hänen rooliinsa luotuna messiaana. Luotuna messiaana Kristus täyttää psalmien 8 ja 110 sanoman ja palauttaa epäjärjestykseen ajautuneen luomakunnan Jumalan tahdon mukaiseen järjestykseen, jossa Jumala on kaikki kaikessa. Kaiken tämän Paavali näkee toteutuvan Pojan välityksellä, jonka takia Isän eskatologinen identiteetti on riippuvainen Pojan tehtävästä.
  • Lundén, Anna (2019)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkitaan lasten tapoja ymmärtää globaaleja tapahtumia, tapaa, jolla he saavat tietoa näistä ja sitä, kuinka merkityksellisinä lapset pitävät tietoa tapahtumista oman arkielämänsä ulkopuolella. Tutkielmaa taustoittaa ajatus teknologian ja digitaalisen median kasvaneesta roolista yhteiskunnassa ja sen vaikutuksista tiedon leviämiseen. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään sosialisaatio-teorioita sekä Herbert Blumerin kehittämä symbolisen interaktionismin teoriaa, jonka mukaan yksilö ymmärtää ja luo merkityksiä asioille aina sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla. Sosiaalisen vuorovaikutuksen avulla yksilö peilaa omia käsityksiään oman sosiaalisen yhteisönsä merkityksenantoihin ja näin mukauttaa omat tapansa ajatella yhteisönsä tapojen mukaisesti. Tutkielman tavoitteena on teoreettisen viitekehyksen ja aineiston avulla saada tarkempi käsitys lasten globaalitietoisuudesta sekä tavoista, joilla se muodostuu. Tutkielma on toteutettu kvalitatiivisia metodeja hyväksi käyttäen. Tutkielman aineisto on kerätty keväällä 2017 ja se koostuu kuudesluokkalaisten oppilaiden globaalikasvatustuntien havainnoinnista sekä ryhmähaastatteluista. Ryhmähaastatteluissa käsitellään sekä globaalikasvatustunnin aiheita että haastatellaan oppilaiden näkemyksiä globaaleista tapahtumista, tiedon muodostumisesta sekä merkityksellisyydestä lasten omasta näkökulmasta. Yhteensä haastatteluihin osallistui 21 oppilasta. Aineisto on analysoitu kollektiivisesti tuotettuna kulttuurituotteena, joka kuvastaa lasten omaa pienoiskulttuuria. Tutkielman tulosten mukaan 12-vuotiaille ”globaali” käsitteenä on jokseenkin vaikeasti ymmärrettävissä, mutta heillä on kuitenkin tietoa useista aineiston keruun aikana vaikuttaneista globaaleista tapahtumista, kuten ilmastonmuutos, terrori iskut, Yhdysvaltojen presidentinvaalit. Pyydettäessä he osasivat myös pohtia globaalien tapahtumien syy-seuraussuhteita. Tietoa globaaleista tapahtumista tuli ennen kaikkea digitaalisen median ja ikätovereiden kautta. Aikuisten rooli – esimerkiksi kotona tai koulussa – oli lasten näkökulmasta hyvin pieni. Lapset kokivat, että heidän tulisi saada tietoa globaaleista tapahtumista, mutta he samalla he kokivat pystyvänsä itse hankkimaan kaiken tarpeellisen tiedon. Tutkielman johtopäätösten mukaan lasten globaalitietoisuus muodostuu ikätovereiden ja digitaalisen median avulla, ja ne ovat samalla lasten näkökulmasta kaikkein oleellisimpia tiedonähteitä. Lapset pohtivat globaaleja tapahtumia koskevaa tietoa omasta tietokulttuuristaan käsin, ja he eivät koe aikuisten roolia tämän tiedon muodostumisessa merkityksellisenä. Median ja ikätovereiden eli oman tietokulttuurinsa kautta lapset kuulevat globaaleista tapahtumista ja muodostavat käsityksensä tiedon merkityksellisyydestä. Oman tietokulttuurinsa ansiosta lapsille on kehittynyt kyky vuorovaikutustilanteissa pohtia syitä globaalien tapahtumien takana sekä asettua toisen asemaan.
  • Alanne, Annamari (2017)
    Töissä vietetään perinteisesti noin kolmasosa arkipäivästä, ja siksi työ on tärkeä osa hyvää ja merkityksellisenä koettua elämää. Työnantajalle tyytyväiset työntekijät ovat kilpailuetu: työpoissaolojen väheneminen parantaa kustannustehokkuutta ja uusia osaajia saadaan houkuteltua helpommin töihin. Yritysten tehtävänä on kuitenkin toteuttaa ennen kaikkea yhteistä strategiaa ja jalkauttaa strategia yrityksen jokaiselle tasolle. Tutkielman tavoitteena on selvittää, miten hyvin erään palvelualan yrityksen työntekijät tuntevat työpaikkansa strategian ja arvot ja miten siitä on heille viestitty. Tarkoituksena on myös selvittää, miten strategia näkyy työntekijöiden jokapäiväisessä työssä. Erityisesti tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, onko strategialla ja arvoilla yhteyttä henkilöstön työtyytyväisyyteen. Tutkimuksen teoriapohjana ovat strategian tutkimus sekä työtyytyväisyyden tutkimus. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, joka koostui monivalintakysymyksistä sekä muutamasta avokysymyksestä. Verkkokyselylomake lähetettiin kohdeorganisaation valitsemalla sähköpostijakelulla, ja kyselyyn vastasi 122 työntekijää. Tutkimuksen tulokset esitellään ja anlaysoidaan frekvenssijakaumien, korrelaatioanalyysin ja teemoittelun avulla. Kohdeorganisaation työntekijät tuntevat tutkimuksen perusteella työpaikkansa strategian erittäin hyvin ja myös työtyytyväisyyden aste on erittäin korkea. Kyselystä selviää, että työntekijöitä ei ole kuitenkaan sitoutettu strategian laadintaan. Hyvin harva oli ollut mukana laatimassa strategiaa mutta hyvin moni ilmaisi halunsa olla mukana laadintaprosessissa. Yli puolet kyselyyn vastanneista kertoi muuttaneensa omia työtapojaan, jotta voisi toteuttaa paremmin yrityksen strategiaa. Strategiaviestinnässä on tutkimuksen perusteella parantamisen varaa. Tutkielma osoittaa, että strategian ja arvojen sekä työtyytyväisyyden välillä on selkeä yhteys. Strategian ja arvojen sekä työtyytyväisyyden välillä on melko korkea korrelaatio ja strategia- ja työtyytyväisyysmuuttujien korrelaatioanalyysin tulokset ovat tilastollisesti merkitseviä. Koska työtyytyväisyys luo kilpailuetua markkinoilla, on työnantajan kannattavaa panostaa selkeään strategiaan ja sen jalkauttamiseen sekä arvoihin, jotka henkilöstö voi allekirjoittaa. Kyselyssä esitetyt avokysymykset tukevat saatuja tuloksia. Tutkimuksesta nousi selkeästi esille arvojen merkitys työn mielekkyyteen. Työntekijät ovat pohtineet omien ja yrityksen arvojen kohtaamista ja pitävät sitä merkityksellisenä. Jos yrityksen arvot ja teot ovat ristiriidassa, työntekijöiden luottamus kärsii ja sen myötä yrityksen imago ulospäin kärsii. Tutkimuksen perusteella yrityksen kannattaa panostaa yksilökohtaiseen keskusteluun siitä, mitä strategia tarkoittaa kullekin työntekijälle tai yksikölle. Työntekijöiden osallistaminen strategiaan on voimavara, sillä se helpottaa strategian toteuttamista, luo hyvää yrityskuvaa ja lisää työtyytyväisyyttä.
  • Karlsson, Tuukka (2016)
    Tarkastelen tutkielmassa kahden uhtualaisen runolaulaja-veljeksen runokorpuksia. Tavoitteenani on selvittää heidän myyttisen tietouden ulottuvuuksiaan ja loitsujen kommunikaatiostrategioita. Tutkin heidän myyttisiä diskurssejaan, toimijoitaan ja myyttistä topografiaansa. Loitsukommunikaatiota lähestyn tarkastelemalla loitsujen tekstuaalisten minuuksien käyttämiä puheakteja. Aineiston tutkimuksessani muodostavat kahden vienalaisen 1800-luvulla eläneen runolaulajan, Jouhko ja Kostja Huotarisen kalevalamitttaiset runot. Jouhko Huotarisen runokorpuksessa on kolmekymmentä tekstiä ja se sisältää myyttiepiikkaa, loitsuja ja lyriikkaa. Kostja Huotarisen korpus koostuu neljästä loitsutekstistä. Huotaristen runot ovat talletettuna Suomen Kansan Vanhat Runot -antologiaan ja löytyvät niteistä I:1, I:2, I:3 ja I:4. Metodologisen viitekehyksen tutkielmalleni muodostavat teoreettisesti ohjattu lähiluku, käsitys puheen performatiivisuudesta ja puheaktiteoria. Tutkimusmenetelminä käytän myyttikertomusten analyysia ja sovellusta John R. Searlen illokutiivisten puheaktien luokittelusta ja määrittelystä. Tutkielmastani käy ilmi, että Jouhko Huotarisen runokorpus kertoo vienalaisen laulaja-tietäjä habituksen omaksumisesta. Jouhko Huotarinen käsittelee runoissaan seksuaalisuuden, nuoruuden ja vapauden teemoja ja on suuntautunut myyttisen maailman tapahtumista kertomiseen. Vaikka hän hallitsee myös loitsuja, ne näyttävät olevan hänelle sekundaarisia epiikan ja lyriikan teemoihin nähden. Kostja Huotarisen aineiston perusteella hänen lauluhabituksensa koostuu tietäjyydestä. Kostja Huotarisen loitsut kertovat luottamuksesta omaan persoonalliseen voimaan ja uskosta yliluonnollisten auttajien tukeen. Hänen loitsujensa tekstuaalisten minuuksien käyttämät puheaktit vaihtelevat loitsujen sisällä ja niiden välillä, kertoen laajan neuvottelustrategian hallinnasta. Pro gradu -tutkielmani tulokset kertovat kahden erilaisen laulaja-habituksen ilmenemismuodoista ja kahden yksilön myyttisen tietouden ulottuvuuksista. Lisäksi käyttämäni metodologia runojen tekstuaalisten minuuksien puheakteista voi luoda suuntaviivoja sen laajemmille sovelluksille tulevaisuudessa ja laajentaa näkökulmaa loitsujen sisältämästä kommunikaatiosta.
  • Järvinen, Tytti (2016)
    Tämän pro gradu -tutkielman aiheena on joukkojen ositus. Tutkielmassa käydään läpi kolmet erilaiset luvut, joiden avulla joukkojen osituksia voidaan laskea. Nämä luvut ovat Stirlingin toiset luvut, Bellin luvut sekä Catalanin luvut. Tutkielma on rakennettu siten, että jokainen näistä luvuista esitellään omassa luvussaan. Jokaisessa luvussa esitellään ensimmäisenä hiukan henkilöhistoriaa kyseisten lukujen keksijästä. Tämän jälkeen käydään läpi lukujen määritelmä ja joitakin havainnollistavia esimerkkejä. Seuraavaksi määritellään joitakin rekursiokaavoja kyseisille luvuilla ja muodostetaan generoiva funktio. Lisäksi Bellin ja Catalanin luvuille muodostetaan myös Bellin kolmio ja Catalanin kolmio. Catalanin luvuista esitellään vielä lopuksi joitakin mielenkiintoisia sovelluksia. Tutkielman ymmärtäminen edellyttää perustietoja kombinatoriikasta. Joitakin kombinatoriikan perusteita kerrataan luvussa kaksi. Luvussa kolme käsitellään Stirlingin toisia lukuja. Stirlingin toisia lukuja merkitään S(n,k), missä n ilmaisee joukon alkioiden lukumäärää ja k kertoo kuinka moniosaisia osituksia halutaan. Stirlingin toiset luvut kertovat, kuinka monella eri tavalla n-alkioinen joukko voidaan osittaa k epätyhjäksi osajoukoksi. Luvussa neljä käsitellään Bellin lukuja. Bellin luvut on mahdollista ilmaista Stirlingin toisten lukujen summana ja ne kertovat, kuinka monella eri tavalla n-alkioinen joukko voidaan osittaa, kun lasketaan mukaan kaikkien mahdollisten erikokoisten ositusten lukumäärä. Bellin lukuja merkitään Bn, jossa n ilmaisee jälleen joukon alkioiden lukumäärää. Luvussa viisi käsittellään Catalanin lukuja. Catalanin lukuja merkitään Cn ja ne ilmaisevat matemattiisissa ongelmissa ratkaisujen lukumäärää. Tässä tutkielmassa pääpaino Catalanin luvuissa onkin niiden sovelluksissa.
  • Fallström, Ben (2017)
    A bond arrangement or a bond issuance can be described as an arrangement where mainly professional investors offer financing to an issuer in exchange for transferable debt securities. Due to the good liquidity of the bonds on the secondary market there are great administrational risks related to them. As a solution, a bondholders’ agent is used to minimise the judicial risks relating to the administration of the bonds and to lower the transaction costs, as well as to increase the legal protection of the investors. From an investors’ point-of-view, the use of a bondholders’ agent is aimed especially at facilitating the monitoring of the compliance of the terms and conditions, as well as unifying acceleration and enforcement actions, in addition to increasing equal treatment and negotiation between the issuer and the bondholders. Then again, the use of a bondholders’ agent prevents opportunistic behaviour of individual bondholders and therefore enables smoother amendment of the terms and conditions. The bondholders’ agent has been completely unregulated on both domestic and EU level. Additionally, there is no domestic case law regarding the bondholders’ agent. Hence, the capacity of the bondholders’ agent has rested mainly on established contract practises and related general doctrine. The absence of regulation and the unclear legal status weakens the legal safety of the players on the securities market when using a bondholders’ agent. It is possible to increase the market players’ confidence in the functionality of the bond market by clarifying the current legal status. The purpose of this thesis is to study and systematise judicial questions relating to the irrevocability of the agency according to the current legislation in Finland. The principal research questions are finding out whether a single bondholder is permitted to terminate the agency relationship and whether bondholders are eligible to use their bondholders’ rights despite the prevailing agency relationship. The current legal status is systematised in this thesis by fitting the bondholders’ agent into existing forms of representation. The applicability of current doctrines regarding the termination of an agency relationship to the bondholders’ agent faces some system internal problems. Contractual restriction of someone’s competence is related to restricting someone’s legal capacity and seen as inappropriate use of one’s freedom of contract. It is regarded as incompatible with the principles of Finnish civil law because it constitutes an avoidance of legal institutions covered by imperative legislation. Some aspects affecting the scope of the parties’ freedom of contract is displayed in this thesis e.g. restrictions imposed by imperative legislation, the weight of different objects of legal protection and internal conflicts regarding the general doctrines. As a result of the assessment the collective interests of the bondholders and the market players’ confidence in the functionality of the bond market were found to be supporting a deviation of the general principles regarding the termination of an agency relationship. In addition, the representation is seen as such a material part of the complete arrangement that permitting a single bondholder to terminate the agency would undermine the purpose of the whole arrangement. During the writing of this thesis, a legislative proposal regarding bondholders’ agents has been prepared by the Finnish Ministry of Finance. The effects of the special enactment to the current legal status have been taken into consideration as applicable in the thesis. However, the new legislation is non-mandatory, which will put emphasis on the present conditions.
  • Rosenholm, Roni-Kristian Joakim (2020)
    Joukkoliikenne on Suomessa murrosvaiheessa. Käynnissä oleva murrosvaihe on synnyttänyt ja tulee synnyttämään jatkossakin OnniBus.comin kaltaisia yrityksiä, jotka hyödyntävät sääntelyn jähmettämän kilpailukentän synnyttämiä tarjonta-aukkoja palveluvalikoimassaan. Kilpailusta tulee vuosien saatossa markkinaehtoista ja asiakkaista tullaan enenevissä määrissä kamppailemaan hinnalla, palvelutasolla ja muilla mahdollisilla erilaistamiskeinoilla. Näihin kilpailukeinoihin ei ole aiemmin tapahtuneen tai käynnissä olevan sääntelyn seurauksena ollut syytä kiinnittää samanlaista huomiota, kuin toimittaessa markkinaehtoisesti. Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tuottaa tutkimus, kuinka Suomessa toimivien joukkoliikenteen toimijoiden palvelutarjoomat eroavat toisistaan asiakasnäkemyksen valossa. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin maaliskuussa 2018. Haastateltaviksi valittiin ennakkotietojen perusteella seitsemän sopivalta vaikuttavaa palveluntarjoajien palveluita aktiivisesti käyttänyttä tai käyttävää asiakasta. Tutkimuksella syvennettiin näkemystä ja ymmärrystä joukkoliikenteen toimijoiden käyttämien kilpailukeinojen asiakasnäkökulmasta. Tutkimus vahvisti, että kullakin palveluntarjoajilla on omat vahvuutensa toisiinsa nähden ja suhteessa kuluttajiin esimerkiksi maantieteellisten etäisyyksien, aika - ja tilannetekijöiden sekä hinnoittelun osalta. Palveluntarjoajien toisistaan poikkeavat palveluratkaisut, jotka ovat muotoutuneet liikennevälineiden luontaisten ominaisuuksien pohjalle tarjoavat useimmille kuluttajille näiden vaihteleviin tarpeisiin mukautuvan liikennejärjestelmän.
  • Troberg, Tatu (2016)
    Sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen suosio on kasvanut viime vuosina merkittävästi ja tämän rahoitusmuodon kautta kerätään yhä suurempia rahoituskierroksia. Sijoitusmuotoisen joukkorahoituksen monia eri ominaisuuksia on selvitetty aikaisemmissakin tutkimuksissa, mutta tässä tutkielmassa pyrittiin selvittämään mitkä ovat joukkorahoittajien sijoituskriteerit sekä vertaamaan näitä sijoituskriteereitä bisnesenkelien ja pääomasijoitusyhtiöiden sijoituskriteereihin. Lisäksi haluttiin selvittää, poikkeavatko panimoihin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteerit muihin sijoitusmuotoisiin joukkorahoituskohteisiin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteereistä ja millä tavalla. Tutkielman kirjallisuusosiossa käytiin läpi pääomasijoitusyhtiöiden ja bisnesenkeleiden sijoituskriteereitä selvittäviä tutkimuksia sekä niiden valintaa selittävää agenttiteoriaa. Tutkimus suoritettiin kvantitatiivisena kyselytutkimuksena, ja strukturoituun kyselylomakkeeseen saatiin vastauksia 20:ta joukkorahoittajalta. Tutkimusaineiston sijoituskriteereitä analysoitaessa sijoituskriteerit asetettiin tärkeysjärjestykseen niiden saaman keskiarvon mukaan. Varianssianalyysin avulla selvitettiin, että poikkeavatko joukkorahoittajien sijoituskriteerien keskiarvot tilastollisesti merkitsevästi pääomasijoitusyhtiöiden ja bisnesenkelien sijoituskriteerien keskiarvoista. Sijoittajaryhmien välisiä tilastollisesti merkitseviä eroja sijoituskriteereissä tarkasteltiin kontrastien avulla. Panimoihin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteerejä verrattiin muihin kohteisiin sijoittaneiden joukkorahoittajien sijoituskriteereihin ja niiden eroja selvitettiin Mann-Whitney U -testillä. Tutkimustulosten perusteella joukkorahoittajille tärkeimmiksi sijoituskriteereiksi nousivat yrittäjään liittyvät sijoituskriteerit. Verrattaessa joukkorahoittajien sijoituskriteereitä bisnesenkelien ja pääomasijoitusyhtiöiden sijoituskriteereihin löydettiin eroja taloudellisten sijoituskriteerien tärkeydestä, jotka eivät olleet joukkorahoittajille yhtä tärkeitä kuin muille sijoittajaryhmille. Joukkorahoittajien ja bisnesenkelien erot sijoituskriteerien tärkeydessä eivät olleet yhtä suuria kuin joukkorahoittajien ja pääomasijoitusyhtiöiden välillä. Panimohankkeisiin osallistuneiden joukkorahoittajien sijoituskriteerit olivat muihin joukkorahoitushankkeisiin osallistuneita yhteneväisemmät. Joukkorahoitushankkeen talouteen liittyvät kriteerit eivät olleet tutkimuksen aineiston perusteella joukkorahoittajille tärkeitä. Myöskään taloudellisia tuotto-odotuksia ei juurikaan laskettu. Tutkimuksen aineiston perusteella 25 % joukkorahoittajista oli ammattimaisia sijoittajia, mikä poikkeaa aikaisemmasta näkemyksestä, jonka mukaan joukkorahoittajat nähdään kokemattomina sijoittajia. Panimohankkeisiin osallistuneiden joukkorahoittajien muita joukkorahoittajia yksimielisemmät näkemykset sijoituskriteereistä voisivat kuvastaa sitä, miten paljon sijoituskriteerien tärkeydessä voi olla vaihtelua eri joukkorahoitushankkeiden kesken. Samat sijoittajat saattaisivat pitää eri sijoituskriteereitä tärkeinä riippuen rahoitushankkeesta.
  • Kim, Hanna (2019)
    Tutkielmassa tarkastellaan joukkorahoituksen välittäjän vastuita ja velvoitteita tiedonantovelvoitteiden näkökulmasta. Joukkorahoituksen välittäjän asemaa pyritään selventämään yhdistämällä tämä uusi ja voimakkaasti kasvava rahoitusmuoto velvoiteoikeudelliseen ja arvopaperimarkkinaoikeudelliseen kehykseen. Tutkielmassa selvitetään joukkorahoituksen välittäjän ja joukkorahoituksen saajan välistä vastuunjakoa tiedonantovelvoitteiden täyttämisessä. Lisäksi tutkielmassa kiinnitetään huomiota siihen, miten sijoituspalvelulain soveltuminen eräissä tilanteissa vaikutta joukkorahoituksen välittäjän tiedonantovelvoitteisiin. Tutkielmassa päädytään siihen, ettei joukkorahoituksen välittäjän tiedonantovelvoitetta voida pitää kovinkaan laajoina johtuen siitä, että sen joukkorahoituksen saajassa tekemä yritystarkastuksen sisältö rajoittuu lähinnä julkisista rekistereistä saataviin tietoihin. Tukeutuen niihin argumentteihin, joita arvopaperimarkkinaoikeudellisessa kirjallisuudessa on esitetty liittyen informaatiovirhetilanteita koskevaan vahingonkorvauksen jakautumiseen emissionjärjestäjän ja liikkeeseenlaskijan välillä, tutkielmassa tehdään johtopäätös, jonka mukaisesti joukkorahoituksen saajan korvausvelvollisuus informaatiovirhetilanteissa joukkorahoituksen välittäjän sijaan on pääsääntö joukkorahoituksen välittäjän ja saajan välisessä suhteessa. Sijoittajalle joukkorahoituksen välittäjään yltävä tiedonantovelvollisuus tarkoittaa kuitenkin lisäsuojaa, koska se voi kohdistaa vahingonkorvausvaateensa kumpaan tahansa tahoon. Tutkielmassa on selvennetty joukkorahoituslain ja sijoituspalvelulain välistä suhdetta joukkorahoituksen velvoitteiden määrittäjänä. Tutkielmassa päädytään puoltamaan kantaa, jonka mukaisesti sijoituspalvelulain soveltuminen sijoitusmuotoista joukkorahoitusta rahoitusvälineellä välittävään tahoon ei lopulta tarkoita juurikaan muutoksia välittäjää koskeviin tiedonantovelvoitteisiin. Tämä johtuu siitä, että sijoituspalvelulain tiedonantovelvoitteet koskevat joukkorahoituksen välittäjää suurelta osin jo joukkorahoituslain viittaussäännösten perusteella ja että sijoituspalvelulakiin sisältyy joukkorahoituslakia vastaava kielto harhaanjohtavien ja totuudenvastaisten tietojen antamiseen. Lisäksi joukkorahoituslain 11 §:n 2 momentin mukaisen tiedonantovelvoitteen on katsottava soveltuvan joukkorahoituksen välittäjään myös sijoituspalvelulain soveltumisen tilanteissa. Sijoituspalvelulain soveltuminen tarkoittaa siten ennen kaikkea joukkorahoituslakia tarkempia velvoitteita toiminnan järjestämisestä, ei laajempia tiedonantovelvoitteita. Tutkielmassa tarkastellaan myös sitä, miten muut kuin lainsäädännölliset seikat voivat vaikuttaa siihen, millaiseksi joukkorahoituksen välittäjän tiedonantovelvoitteet voivat muodostua. Erityisesti mainehaitta voi kannustaa joukkorahoituksen välittäjiä suorittamaan vaadittua laajemman yritystarkastuksen joukkorahoituksen saajassa. Lainsäädännöstä johtuvien joukkorahoituksen välittäjän vastuiden arvioidaan kuitenkin olevan niin kevyitä, ettei joukkorahoituksen välittäjien voida katsoa toimivan portinvartijoina joukkorahoitusmarkkinoilla. Tutkielmassa esitetään myös lyhyesti tärkeimmät joukkorahoituksen välittäjän velvoitteisiin vaikuttavat uudistukset, joita ehdotettu EU:n joukkorahoitusasetus toisi voimaantullessaan.
  • Nevala, Vesa (2014)
    Tutkielman aiheena ovat suomalaiset joukkotappelut vuosina 1990–2012. Huomio on kohdennettu joukkotappeluiden sosiodemografisiin piirteisiin, teonpiirteisiin, ajanjakson sisäiseen kehitykseen sekä vertailuun aiempien vuosikymmenten joukkotappeluihin. Ajanjakson sisäisiä joukkotappeluita on vertailtu eritoten nuorten ja aikuisväestön keskuudessa sekä kolmen eri vuosikymmenen välillä. Tutkielma asettuu osaksi kriminologista tieteenalatraditiota ja sen tavoitteena on ollut tutkimusaineiston, aiemman tutkimuksen sekä sosiaalipsykologisen, sosiologisen ja kriminologisen teoriakirjallisuuden avulla kuvata ja tulkita mainitun ajanjakson joukkotappeluita. Tutkielman aineistona ovat Helsingin Sanomien joukkotappeluartikkelit vuosilta 1990–2012. Artikkelit on haettu lehden digiarkistosta kolmella eri hakusanalla. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä 105 joukkotappelutapauksesta. Analyysimetodina on aineistolähtöinen sisällönanalyysi. Aineisto on analysoitu tilastollisesti SPSS -tilasto-ohjelman avulla 80 muuttujalla ja esitetty pääasiallisesti ristiintaulukoimalla sekä numeerisesti. Analyysiin sisältyy myös tekstisitaatteja aineiston joukkotappelutapauksista. Tutkimuksen keskeinen tulos on, että joukkotappelijat ovat pääsääntöisesti aikuisia miehiä, vajaassa kolmasosassa nuoria. Nuorten tappelujen osallisten lukumäärän keskiarvo on suurempi kuin aikuisväestöllä. Joukkotappelut tapahtuvat yleisimmin viikonloppuna yöaikaan, aikuisväestön osalta ravintoloissa tai niiden läheisyydessä, nuorilla ulkona, kuten toreilla ja asemilla. Vakavin tappeluissa mukana ollut tekoväline on yleisimmin puukko tai muu teräase sekä erilaiset rauta- ja puukepit, pesäpallomaila mukaan lukien. Yleisimmin tappelussa loukkaantuu yksi henkilö ja vammat ovat tyypillisesti lieviä. Noin joka kolmannessa tappelussa osapuolilla on ollut aiempia riitoja keskenään. Spontaanisti, ilman etukäteissuunnittelua alkaa lähes joka neljäs tappelu ja joka viidennessä tappelussa osapuolet syntyvät tappelutilanteessa. Aikajakso 2000–2009 oli väkivaltaisin vuosikymmen. Tuolloin joukkotappeluista aiheutuivat vakavimmat seuraukset ja niissä käytetyt tekovälineet olivat vaarallisimmat. Joukkotappelut ovat edelleen miessukupuolen asia, ja niitä käydään aiempien vuosikymmenten tapaan paikoissa, joihin kokoontuu paljon toisilleen tuntemattomia ihmisiä viettämään aikaa ja juhlimaan. Huolimatta siitä, että puukko on mainittu usein olleen tappelussa mukana, aiheutuneet vammat eivät ole olleet vakavia ja loukkaantuneiden lukumäärä on pieni. Nuorten väliset joukkotappelut ovat vähentyneet siirryttäessä 1990-luvulta eritoten 2010-luvulle. Aiemmat lähiöjengien välienselvittelyt ovat osin vaihtuneet 1990-luvun alun lisääntyneen maahanmuuton aiheuttamien väestödemografisten muutosten seurauksena etnisiin tappeluihin. Niissä vastakkain ovat kaksi eri etnisen taustan omaavaa ryhmää, kantaväestö yhtenä etnisenä ryhmänä. Joukkotappeluiden piirteet kuvaavat laajemminkin yhteiskunnallisia murroksia aina kaupungistumisen seurauksista yhteiskunnan kansainvälistymiseen.
  • Leminen, Samuli (2006)
    Tutkielma tarkastelee väkijoukkojen toimintaa vuoden 2002 hindu-muslimi -väkivaltaisuuksissa Gujaratin osavaltiossa Intiassa. Tutkimuskohde on rajattu muslimeja vastaan hyökkäävien hinduväkijoukkojen toimintaan. Aineisto koostuu väkivaltaisuuksia dokumentoineiden tutkimusryhmien raporteista. Tavoitteena on tarkastella väkivaltaisuuksissa esiintyviä toiminnan muotoja ja selvittää, mitkä asiat tekevät väkivaltaan osallistumisesta mielekästä toimintaa osanottajille ja minkälaiset kulttuuriset ajattelutavat saavat väkijoukon toimimaan juuri tietyillä tavoilla. Tutkielman näkökulma pohjautuu kahteen väkivaltaisuuksissa havaittavaan piirteeseen: toisaalta väkivaltaisuudet ovat raju poikkeama siitä, miten ihmiset arkielämässä ajattelevat ja toimivat, toisaalta tästä kulttuurisesta poikkeustilasta on löydettävissä ajattelun ja toiminnan tapoja ja malleja, joihin väkijoukon toiminta perustuu. Näin tutkielma yhdistää eri joukkotoiminnan tutkimuksen suuntauksia: poikkeustilaa käsitellään antropologisen liminaalisuus-keskustelun pohjalta, mutta samanaikaisesti väkijoukot ymmärretään myös rajatulla tavalla rationaalisesti toimiviksi ryhmiksi. Väkijoukon rationaliteetti rajautuu niihin kulttuurisiin ajattelun ja toiminnan malleihin, jotka juuri väkivaltaisen tilanteen erikoisluonne on nostanut keskeisiksi. Väkijoukkoihin vaikuttavat ajatukset ovat aineistosta selvästi nähtävissä, sillä väkivaltainen toiminta on luonteeltaan julkista ja kommunikoivaa. Väkivaltaista toimintaa motivoivien ja legitimoivien huhujen, ennakkokäsitysten ja ajattelutapojen joukko osoittautuu aineiston perusteella laajaksi. Eritasoisia tai keskenään ristiriitaisiakaan väkivaltaisen toiminnan motiiveja ei kuitenkaan pidä nähdä toisiaan poissulkevina. Suuret ihmismäärät kokevat väkivaltaisuuksiin osallistumisen mielekkäänä toimintana, koska tilanne antaa mahdollisuuden monenlaisiin ajatuskulkuihin ja päämääriin. Aineistossa on kuitenkin nähtävissä myös selkeitä yhteisiä piirteitä, jotka vaikuttivat väkijoukkojen toimintaan samalla tavalla eri puolilla Gujaratia. Tietyt keskeiset kulttuuriset ajattelun ja toiminnan mallit saavat toimintaa määrittävän merkityksen väkivaltaisuuksien aikana. Väkijoukon toiminnassa näyttää olevan kolme keskeistä tavoitetta: häpäiseminen, valloittaminen ja tuhoaminen. Väkivallassa esiintyvien ilmiöiden ja ajattelutapojen havaitseminen auttaa ymmärtämään paitsi Gujaratin väkivaltaisuuksien väkijoukkoja, myös väkivaltaisuuksien sisäistä dynamiikkaa ja väkivaltaisuuksista toiseen toistuvia tunnusomaisia piirteitä ja toimintatapoja.
  • Savola, Matias (2015)
    Velkakirjalain 5 luku käsittelee joukkovelkakirjoja koskevia erityiskysymyksiä. 34 §:ssä säädetään nimenomaisesti yhdistystä koskevasta joukkovelkakirjalainan liikeeseenlaskusta. 90-luvun alussa tehdyllä muutoksella mahdollistettiin näin ollen myös joukkovelkakirjalainat yhdistysten toiminnassa. Urheiluorganisaatiot ovat pääsääntöisesti aatteellisia yhdistyksiä lukuun ottamatta ylimpiä sarjatasoja, joissa seurat toimivat osakeyhtiömuotoisina. Viime aikoina urheilussa on myös herätty mahdollisuuteen käyttää joukkovelkakirjalainarahoitteista varainhankitaa toiminnan tukemiseksi. Tästä esimerkkeinä ovat mm. TPS:n ja Vaasan Sport Oy:n suorittamat vaihtovelkakirjalainat. Aatteellisen yhdistyksen tarkoitus on yhdistyslaissa muotoiltu olevan jotakin muuta kuin taloudellisen voiton tuottaminen. Tältä osin se eroaa osakeyhtiömuotoisesta toimintamallista. Tämä nostaa osaltaan kysymyksen joukkovelkakirjarahoitteisen varainhankinnan käyttämisen mahdollisuuksista yhdistyksen toiminnassa ilman, että yhdistyksen perimmäinen tarkoitus aatteellisena toimijana vaarantuu. Joukkovelkakirjalainatyyppejä on suomalaisilla markkinoilla useita. Velkakirjalain 34 §:n mukaisesti kaikki nämä eri vaihtoehdot ovat yhdistyksen käytettävissä. Tosiasiallisesti osa näistä kuitenkin rajautuu yhdistystoiminnan ulkopuolelle jo joukkovelkakirjalainan tyypin ominaispiirteistä johtuen. Yleisesti voidaan todeta, ettei aatteellinen yhdistys velkakirjalain mahdollisuudesta huolimatta ole käytännössä käyttänyt hyväkseen joukkovelkakirjalainamuotoista rahoitusta varainhankinnassaan. Tutkimuksessa keskitytään tarkastelemaan sitä, onko tämä kyseinen 34 §:n mahdollisuus kuitenkin yhdistykselle nykyisen yhdistyslain valossa mahdoton toteuttaa. Joukkovelkakirjalainoja koskeva lainsäädäntö elää tällä hetkellä murroksen aikaa. Valmisteilla on joukkolainan haltijoiden edustajia koskeva lainsäädäntö, jonka olisi tarkoitus valmistua keväällä 2016. Tällä on osaltaan vaikutusta joukkovelkakirjalainojen käytännön toteutukseen. Tutkimuksessa luodaan lyhyt katsaus myös tähän tulevaisuuden sääntelyyn.