Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Lempinen, Linnea (2022)
    Tutkielma käsittelee vuonna 1967 avattua Kontulan ostoskeskusta ja sen näkymistä 1960–1980-lukujen suomalaisissa sanomalehdissä. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi Kontulan ostarille on muodostunut populaarikulttuurissa ja kansalaisten keskuudessa negatiivissävytteinen maine. Pääaineistona tutkielmassa on käytetty Kansalliskirjaston digitoituja sanomalehtiä, joiden avulla on muodostettu kuvaa siitä, miten Kontulan ostoskeskusta käsiteltiin 1960–1980-luvuilla ja millaisia mielikuvia lähiöostarista syntyi uutisten perusteella. Tutkittujen sanomalehtien Kontula-aiheinen kirjoittelu painottuu uutisartikkeleihin, mielipidekirjoituksiin ja kolumneihin. Tutkimuksella pyritään selvittämään, miten vuosikymmeniä sitten tapahtunut uutisointi vaikuttaa nykyäänkin vallitseviin mielikuviin ja mielipiteisiin Kontulan ostoskeskuksesta. Kontulan ostoskeskukseen liittynyt uutisointi oli ennen ostoskeskuksen avaamista ja heti avajaisten jälkeen hyvin positiivista ja odottavaista. Ostoskeskusta oli odotettu jo pidemmän aikaa ja sen tuomat palvelut nopeasti kasvaneelle, väestöltään suurelle lähiölle olivat enemmän kuin toivottuja. Uutisointi muuttui kuitenkin varsin nopeasti 1970-luvulle tultaessa. 1970-luvulta lähtien pitkälle 1980-lukua uutisointi oli huomattavan negatiivista ja keskittyi lähinnä kritisoimaan koko aluetta ja sen asiakkaita. Paljoakaan kehuttavaa lähiöostarista ei tuntunut löytyvän. Uutisoinnissa on nähtävissä selkeät, toistuvat aiheet, jotka voidaan kategorisoida kolmeen kategoriaan: a) alkoholiin, b) nuorison käyttäytymiseen sekä c) yleiseen rauhattomuuteen. Alkoholiin keskittynyt kirjoittelu koski Alkon myymälän ja sieltä saatavien nautintoaineiden aiheuttamaa lisääntynyttä häiriökäyttäytymistä ostarin alueella. Nuorison turhautuminen heille suunnattujen palvelujen puutteeseen näkyi häiriökäyttäytymisenä ja siihen liittyvä uutisointi oli poikkeuksetta negatiivista. Kontulan nuoriso, ja heidän aiheuttamansa turvattomuus ostarin alueella värittävät vahvasti 1960–1970-lukujen uutisointia. Yleisellä rauhattomuudella tarkoitetaan ostarilla tapahtuneita murtoja, näpistyksiä, ilkivaltaa, pahoinpitelyjä, ahdistelutapauksia ja henkirikoksia. Uutisointi on vaikuttanut mielipiteisiin ostarista, ja kontulalaisten ja muualla asuvien näkemykset poikkesivat merkittävästi toisistaan.
  • Pottier, Erica (2020)
    Tiivistelmä Referat Tässä työssä käsittelemäni kalliokaiverrukset sijaitsevat Äänisen tai Äänisjärven itärannikolla, tarkemmin ottaen sen keskivaiheilla sekä Vienanmereen laskevan Uikujoen suulla. 44 prosenttia kaiverruksista kuvaa vesilintuja, erityisesti joutsenia, joita etupäässä työssä tutkin. Pääasiallinen tutkimusongelma on: miksi joutsenen kuvia löytyy niin runsaasti Äänisjärven kallioilta? Tämän alle sijoittuu vielä kaksi alakysymystä, joista ensimmäinen on se, mitä joutsen mahdollisesti tarkoittaa tai symboloi, ja toinen se, miten tämä symboliikka kaiverruksista välittyy. Työn yksi keskeisimmistä argumenteista on, että joutsen saattaa symboloida jotain uskomusta. Primäärilähteenä käytän itse kaiverruksia sekä ottamiani valokuvia niistä. Tärkeimmät sekundäärilähteeni ovat Eero Autio, joka teki 80-luvulle asti yltävän kattavan kokonaisesityksen Karjalan kalliokaiverrusten tutkintahistoriasta kirjassaan Karjalan kalliopiirrokset, sekä Nadezhda Lobanova, joka julkaisi vuonna 2017 teoksen (vapaasti käännettynä) samalla nimellä. Erottelen työssä ne menetelmät, joita käytän sekundääri– ja primäärilähteiden käsittelemiseen, eli kaiverruksista jo tehdyn tutkimuksen ja itse kaiverrusten arvioimiseen, seuraavasti: sekundäärilähteiden tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana ja menetelminä toimii Mikko Louhivuoren arkeologisen merkityksenannon tulkintatapa sekä James Hillin TLA ja EGT –metodit eli ”Tight Local Analogy method” ja ”Established Generalization Testing method”. Kaiverrusten tutkimisen ja niistä tehdyn laskennan arvioinnin menetelminä puolestaan toimivat itse kehittämäni luokittelu– ja laskentatapa sekä myös James Hillin TLA ja EGT –metodit. Analyysiosiossa käytän sekä TLA:ta että EGT:tä, kun ensin rekonstruoin äänisläistä muinaisuskoa sen avulla, mitä muista maantieteellisesti ja ajallisesti riittävän lokaaleista (local) ja tiukoista (tightness) uskonnoista tiedetään, ja kun peilaan laskennallisella menetelmälläni saatua tulosta tätä rekonstruoitua uskontoa vasten. Keskiarvoanalyysin sekä TLA:n ja EGT-arvion perusteella lopputulema on, että joutsen kosmisena symbolina saa parhaimman keskiarvon, ryhmää edustaa suurin määrä kuvia ja se sopii rekonstruoituun uskontoon kaikkein parhaiten. Tulkinta ilmenisi täydellisenä kaiverruksissa niiden nämä kriteerit täyttäessä: joutsenen läheisyydessä on kosmisiksi symboleiksi tulkittavia ympyröitä, joutsenella on liioitellun pitkä kaula ja sen keskiruumiissa on viivoja. Tulosta ei välttämättä voida yleistää koko Äänisen aluetta koskevaksi, mutta se voi antaa vihjeitä alueen uskonnosta ja esimerkiksi muinaisista suomalais-ugrilaisista uskonnoista yleensä. Työ tuo myös esiin kysymyksiä uskonnollisen ajattelun ja kuvallisen ilmaisun välisistä yhteyksistä, mikä voi toimia pohjana antoisalle jatkotutkimukselle.
  • Rautiainen, Pauli (2024)
    In this research, I will examine the educational pathways of young individuals with se-vere sensory or mobility impairments in Finland, focusing on their transition from educa-tion to the workforce. Interviews with 45 participants born since the early 1980s indicate four key struggles: 1) the fight for inclusion in mainstream education, 2) the struggle for accessible learning environments, 3) combating discrimination and ableism in educa-tional settings, and 4) integration into the labor market. These struggles highlight em-bedded ableism in the education system and society, perpetuating the belief that disa-bled people are less capable or valuable. Until the early 2000s, the existence of a net-work of special schools emphasised the choice of school enrolment, with parents play-ing a crucial role in choosing the path. Since the dismantling of the special school sys-tem, people with severe sensory and mobility impairments are more likely to be educat-ed in mainstream education, so the struggles have shifted to the later stages of the ed-ucational pathway. This has meant that disabled people themselves have become key players, alongside parents. At the same time, the difference in educational pathways be-tween disabled people with a disability before the start of the school years and disabled people with a disability later in life has diminished.
  • Vataja, Nina (2024)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan Joyce Carol Oatesin (2000) Blonde-romaania ja sen suomennosta Blondi (suom. Kristiina Drews, 2001) käännöstieteilijä Antoine Bermanin (1984, 1985) kääntämisen analytiikan avulla. Tutkimuskysymykset ovat: 1. mitä voidaan saada selville lähtöteoksen ja suomennoksen yhtäläisyyksistä ja eroista käyttämällä apuna Bermanin kääntämisen analytiikkaa, sekä 2. miten paikkansa pitäviä Bermanin teesit kääntämisen turmelevista tendensseistä ovat kyseisessä tapaustutkimuksessa. Kääntämisen analytiikka sisältää kaksitoista kategoriaa, jotka edustavat kaikkea sitä, mitä tavoiteltava, eettinen ja lähtötekstille uskollinen kääntäminen Bermanin mukaan ei ole. Hänen mukaansa kääntäjä paradoksaalisesti sortuu tekstiä liiallisesti muuttaviin ja sen piirteitä uudelleenmuokkaaviin toimenpiteisiin pyrkimyksissään saada aikaan sujuva, järkevä, tyylikäs ja hyväksyttävä käännös. Tämän välttämiseksi kääntämistä, joka Bermanin sanoin itsessään on kriittistä ja analyyttista toimintaa, tulee yhdistää alituiseen itsereflektioon. Lojaalisuus kohdeyleisöä kohtaan johtaa Bermanin mukaan etnosentriseen kääntämiseen, jossa lähtötekstin vieraat elementit eliminoidaan. Tutkimus suoritetaan lähiluvun ja vertailevan analyysin avulla, mutta ennen kaikkea kääntämisen analytiikan kategorisointi toimii aineiston luokittelun ja tulkitsemisen apuna. Aineiston läpikäymisen aikana huomioin sekä Bermanin teesejä puoltavia esimerkkejä että antiteeseinä toimivia esimerkkejä. En voinut rajata aineistoa koskemaan yksinomaan esimerkiksi reaalioita, alluusioita tai muuta spesifiä sisältöä, sillä tällöin jotkut tendenssit korostuisivat ja tulos potentiaalisesti vääristyisi. Aineiston analyysi osoitti, että pidentyminen, selventäminen, idiomaattisen aineksen hävittäminen ja kielellisten rakenteiden tuhoutuminen olivat yleisimmät tendenssit. Mitkään taipumukset eivät olleet sataprosenttisia, eli kaikille kategorioille löytyivät myös vastaesimerkkejä. Järkeistämistä, laadullista köyhtymistä ja piilevien merkitysverkostojen tuhoutumista esiintyi seuraavaksi eniten. Rytmisyyden rikkoutumista esiintyi myös jonkin verran. Määrällistä köyhtymistä, kielellisen kerroksisuuden hävittämistä ja puhekielisyyden hävittämistä havaitsin vähemmän kuin näiden tendenssien vastakohtia. Taipumusta ylevöittämiseen ei esiintynyt ollenkaan. Jotkut tendenssit olivat enemmän yhteydessä suomen kielen ominaispiirteisiin ja kieliopillisiin rakenteisiin kuin kääntäjän vapaaehtoisiin valintoihin, kun taas jotkut taipumukset selkeästi liittyivät enemmän kääntäjän toimijuuteen, tulkintoihin ja valintoihin. Bermanin teeseistä osa sai vahvistusta (joskaan ei täydellistä), kun taas osa ei tämän aineiston kohdalla pitänyt paikkansa. Havaitsin joitakin ongelmallisuuksia analytiikan käytön suhteen, ja analytiikan suurin hyöty näyttäisi tulevan esiin sovellettaessa sitä itsereflektiivisesti oman työn ja itse kääntämisprosessin aikana tehtävien ratkaisujen arvioinnin apuna.
  • Larmala, Riku (2015)
    C. S. Lewis (1898–1963) on yksi tunnetuimpia kristittyjä maallikkokirjailijoita. Hän kirjoitti rakastettujen romaaniensa ohella myös teologisia teoksia. Erityisen merkittävä teema niin Lewisin kirjoissa kuin hänen omassa elämässään oli syvä ja tyydyttämätön kaipuun tunne, jota Lewis kutsui nimellä Ilo (Joy). Lewis katsoi Ilon olevan Jumalan työtä. Hän uskoi, että Ilon kautta Jumala kutsui ihmistä puoleensa. Lewis uskoi, että Ilolla oli merkittävä rooli hänen omassa kääntymyksessään kristinuskoon. Lewisin omaelämänkerta, jossa hän kertoo kääntymyksestään kristityksi, on nimeltään ”Ilon yllättämä” (”Surprised by Joy”). Hippon piispa Augustinus (354–430) kertoo kääntymyksestään kristityksi omaelämänkerrallisessa teoksessaan ”Tunnustukset” (”Confessionum libri tredecim”). Lewisin tavoin myös Augustinus koki Jumalan kutsuneen itseään ja ohjanneen hänen elämäänsä valmistaen häntä kääntymään kristityksi. Lewis luki Augustinuksen ”Tunnustukset” 1930-luvun alkupuolella käännyttyään kristityksi. Tässä tutkimuksessa kysytään oliko Augustinuksen ”Tunnustuksilla” vaikutus Lewisin näkemykseen Ilosta. Tutkimuksessa selvitetään Lewisin kirjojen ja kirjeiden pohjalta millainen oli hänen ymmärryksensä Ilon luonteesta ja kuinka tämä käsitys Ilosta muuttui hänen elämänsä aikana. Vaikka Lewis pitikin Iloksi kutsumaansa kaipuuta yleisenä ilmiönä, hän ei uskonut kaikkien sen kokeneiden ymmärtäneen kokemaansa oikein. Ilon kohde on Jumala, mutta ihminen saattaa helposti erehtyä tästä. ”Ilon yllättämässä” Lewis kertoo kuinka hän omassa nuoruudessaan antoi eri elämänvaiheissa Ilolle erilaisia merkityksiä eikä tunnistanut Ilon todellista kohdetta tai luonnetta. Kun Lewis kääntyi teistiksi, hän koki Jumalan vaativan häntä luopumaan Ilosta. Vasta sen jälkeen kun Lewis oli vuonna 1931 kääntynyt kristityksi, hän ymmärsi Ilon merkityksen ja sen, että se oli koko ajan ohjannut häntä kohti Jumalaa. Hän ei kuitenkaan ”Ilon yllättämässä”, muissa kirjoissaan tai kirjeissään kerro miksi hänen käsityksensä Ilosta muuttui näin radikaalisti; ensimmäisen kerran tämä radikaalisti muuttunut käsitys Ilosta Jumalan työnä ja osana Lewisin kääntymystä löytyy hänen vuonna 1932 kirjoitetusta romaanistaan ”The Pilgrim’s Regress”. Vertailemalla Lewisin Ilon käsitettä Augustinuksen ”Tunnustuksiin” käy ilmi, että Augustinus esittää ”Tunnustuksissaan” myös ajatuksen ”viisauden kaipuusta” Jumalan välineenä hänen kääntymyksessään. Lewis on lukiessaan ”Tunnustuksia” voinut tunnistaa yhteisen kokemuksen tyydyttämättömästä kaipuusta, joka etsii kohdettaan. Hän sai myös nähdä, että Augustinus piti tätä kaipuuta Jumalan aikaansaamana. Lähdeaineiston perusteella voidaan ensimmäinen kerta jolloin Lewis luki Augustinuksen ”Tunnustukset” ajoittaa vuosien 1931 ja 1932 väliin. Tässä tutkimuksessa osoitetaan loogisen johtopäätöksen olevan, että kun Lewis luki Augustinuksen ”Tunnustukset” käännyttyään kristityksi, hän niiden perusteella alkoi käsittää Ilon Jumalan työnä ja ymmärtää uudella tavalla sen roolin omassa kääntymisessään kristinuskoon. Koska ”Ilon yllättämän” ja ”Tunnustusten” välistä suhdetta ei ole aikaisemmin tutkittu, on myös tähän kysymykseen jouduttu kiinnittämään tässä tutkimuksessa huomiota. Vertailemalla molemmista töistä löytyviä teemoja on tässä tutkimuksessa kuitenkin tultu siihen tulokseen, ettei Lewis käyttänyt ”Tunnustuksia” mallina kirjoittaessaan ”Ilon yllättämää”. Sen sijaan samankaltaisuudet selittyvät kirjailijoiden samanlaisilla kokemuksilla.
  • Salmi, Harri (2024)
    Tässä maisterintyössä tarkastellaan Puolan sotienvälisen ajan huomattavinta poliitikkoa marsalkka Józef Piłsudskia koskevaa uutisointia Krakovassa ilmestyneessä juutalaisessa Nowy Dziennik -sanomalehdessä vuonna 1928. Näitä uutisia oli kaiken kaikkiaan 242 kappaletta. Suurin osa eli 152 uutisista koski Puolan sisäpolitiikkaa. Uutiset voidaan jakaa aihepiireittäin uutisointiin ennen maaliskuun 1928 parlamenttivaaleja, uutisiin vaalien jälkeen sekä uutisiin kesäkuun lopulla olleen hallituskriisin aikaan, jolloin hallituksen johdossa ollut marsalkka Józef Piłsudski ajautui konfliktiin parlamentin kanssa. Nowy Dziennikin marsalkka Piłsudskia koskevissa uutisissa muita merkittäviä aiheita olivat marsalkan vapaa-aika ja matkustelu, joista uutisia oli 37 kappaletta. Suhteiden hoitoa muihin valtioihin ja ulkopolitiikkaa puolestaan käsitteli 38 uutista. Perinteisesti on pidetty itsestään selvänä juutalaisväestön tukea marsalkka Piłsudskille. Marsalkka Piłsudski oli monietnisen Puolan puolestapuhuja. Sotienvälinen Puola oli monista kansalaisuuksista koostuva valtakunta, jossa oli isot juutalais- ukrainalais- valkovenäläis- ja saksalaisvähemmistöt. Juutalaisten osuus oli noin kymmenen prosenttia koko väestöstä. Tutkimuksen tärkein havainto oli Nowy Dziennikin tuki parlamentarismille kesän hallituskriisin aikana ja sen jälkeen. Nowy Dziennik ottaa uutisoinnissaan tiukasti kantaa parlamentarismin puolesta marsalkka Piłsudskia vastaan, mutta säilyttää silti arvostavan ja kunnioittavan uutisoinnin häntä kohtaan. Uutisista välittyy myös kuva juutalaisyhteisöstä, joka tunsi olevansa osa Puolan yhteiskuntaa.
  • Puttonen, Niina (2014)
    Pohjoiset havumetsät muodostavat yhden maapallon suurimmista kasvillisuusvyöhykkeistä, sillä noin 15 % maapallon maa-alasta on pohjoisten havumetsien peitossa. Myös lähes kaikki Suomen metsät sijaitsevat tällä boreaalisella vyöhykkeellä. Kasvillisuudella on suuri vaikutus niin paikalliseen kuin maailmanlaajuiseenkin ilmastoon. Kasvillisuus muokkaa maanpinnan ominaisuuksia sekä ilmakehän ja kasvillisuuden välisiä prosesseja. Kasvillisuus pitkälti määrittää pinnan albedon sekä rosoisuuden. Lisäksi kasvillisuus vaikuttaa hiilen kiertoon, ekosysteemin vesitaseeseen sekä maanpinnan energiataseeseen. Näin ollen muutokset kasvillisuudessa ja maankäytössä muuttavat ilmastoa, mutta muuttuva ilmasto myös vaikuttaa kasvillisuuteen. Metsien vaikutusta ilmastoon on vaikea tutkia havaintojen avulla, siksi nykyään suurin osa tutkimuksesta tapahtuukin ilmastomallien ja niiden erilaisten maanpinta-parametrisaatioiden avulla. Pitämällä ilmasto vakiona ja muuttamalla maanpintaa sekä kasvillisuutta kuvaavia parametrejä, voidaan tutkia maankäytön ja kasvillisuuden vaikutuksia ilmastoon. Yksi tärkeimmistä kasvillisuutta kuvaavista parametreistä on lehtialaindeksi, joka kuvaa ekosysteemin lehtialan eli vihreän biomassan määrää. Lehtialalla on suuri merkitys ilmakehän ja kasvillisuuden välisiin vaihtoprosesseihin, kuten veden kiertoon ja hiilen assimilaatioon. Lisäksi lehtiala vaikuttaa maanpinnan energiataseeseen ja suureksi osaksi määrittää pinnan kokonaisalbedon. Lehtila vaikuttaa latvustoon tunkeutuvan säteilyn määrää ja samalla rajoittaa myös haihtuvan veden sekä sitoutuvan hiilen määrää. Lehtialan määrän muutokset vaikuttavat myös yhteyttävän solukon ja ilmarakojen määrään sekä haihduttavan pinta-alan suuruuteen. Lehtialaindeksin määrittäminen maastomittausten perusteella mallien käyttämille laajoille alueille on kuitenkin hankalaa. Lehtialan määrittäminen satelliittiaineistosta on kuitenkin mahdollista, mutta myös satelliittihavaintojen käyttö aiheuttaa omat haasteensa lehtialaindeksin määrittämiselle. Suurimmat ongelmat boreaalisella vyöhykkeellä aiheutuvat havupuiden neulasten muodosta, ryhmittyneisyydestä, harvapuustoisuudesta sekä aluskasvillisuuden runsaudesta. Työssä tutkittiin kasvillisuus-maanpintamalli JSBACH:in herkkyyttä erilaisille lehtialaindeksin parametrisaatioille. Tavoitteena oli arvioida erilaisten lehtialaindeksin parametrisaatioiden vaikutuksia hiilitaseeseen ja tiettyihin ilmastomuuttujiin. Tutkimus toteutettiin korvaamalla JSBACH:in alkuperäinen lehtialaindeksi uusilla tarkemmilla parametrisaatioilla. Tutkimusta varten tehtiin kaksi erilaista lehtialaindeksin parametrisaatiota käyttämällä hyväksi satelliittiaineistoja. Lisäksi käytettiin JSBACH:in alkuperäistä parametrisaatiota ja JSBACH:in fenologia-moduulia, joka kuvaa lehtialan kehitystä vuodenaikojen mukaan. Satelliittiaineistosta tuotettujen parametrisaatioiden lehtiala oli huomattavasti pienempi kuin alkuperäisen ja myös fenologia-moduulin tuottama lehtiala oli pienempi kuin alkuperäisen. Myös lehtialaindeksin vuodenaikaisvaihteluissa oli eroja eri parametrisaatioiden välillä. Tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten lehtialaindeksin parametrisaatioiden vaikutusta hiilen assimilaatioon eli GPP:hen, transpiraatioon sekä latentin ja havaittavan lämmön voihin. Tuloksista nähtiin, että erilaiset parametrisaatiot vaikuttivat JSBACH:in tuottamaan GPP:hen, transpiraatioon sekä havaittavan ja latentin lämmön voihin. Selkein vaikutus eri parametrisaatioilla oli kuitenkin GPP:hen. Pienemmät lehtialat tuottivat pienempiä GPP:n arvoja. Muiden muuttujien kohdalla verrannollisuus ei ollut yhtä selkeä.
  • Huhtala, Hannele (2016)
    Tässä tutkielmassa käsitellään suvaitsevaisuuden, sananvapauden ja median tilaa 2010-luvun Euroopassa, jossa maahanmuuttotilanne on kiristänyt kansalaisten näkemyksiä. Teoreettinen tausta tulee John Stuart Millin näkemyksistä utilitarismista, uskonnonvapaudesta ja sananvapaudesta. Keskeinen teos on Millin On Liberty (1859). Median tilan, vaikuttavuuden sekä median suvaitsevaisuuden osalta työssä seurataan muun muassa Susan Sontagin tekstiä siitä, miten median kuvasto kaukaisesta kärsimyksestä vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen. Tutkielmassa käsitellään John Stuart Milliä, koska hän on ollut keskeinen muokkaaja muun muassa siinä, millaisena tunnemme Euroopan arvot nykyään. Teksti käsittelee arvoja, vastuita sekä velvollisuuksia liittyen ihmisten vapauksiin. Suvaitsevaisuuden osalta tutkielmassa pohditaan, miten konkreettinen maailmantilanne ja vapauksien teoreettinen maailma kohtaavat. Käytännön tekstit sekä teoriat molemmat osoittavat, että yksilöillä on vastuuta lähimmäisistään. Tämä oli Millinkin ajatus. Silti suvaitsevaisuus näyttää olevan vaikeaa. Rasistinen puhe on yleistynyt tiedonvälityksessä, eikä tasapuolisuus näytä mediassa toteutuvan. Millin teoria sananvapaudesta totuuden löytämisen välineenä näyttää idealistiselta, mutta on tavoitteena yhä 2010-luvulla kunnioitettavilta. Tiedonvälitystä ei seurata, kuten Mill ajatteli, siitä syystä että löydettäisiin totuus tai valistettaisiin kansaa, vaan suurelta osalta muun muassa viihtymisen takia. Milliläinen median tehtävä tasapainottamassa sitä, että totuutta löytyisi vähän enemmän, on kuitenkin tärkeä näkökulma.
  • Conati, Ari (2023)
    Judgment aggregation (JA) offers a generic formal framework for modeling various settings involving information aggregation by social choice mechanisms. For many judgment aggregation rules, computing collective judgments is computationally notoriously hard. The central outcome determination problem, in particular, is often complete for higher levels of the polynomial hierarchy. This complexity barrier makes it challenging to develop practical, generic algorithmic approaches to outcome determination. In this work, we develop practical algorithms for outcome determination by harnessing Boolean satisfiability (SAT) based solvers as the underlying reasoning engines, under a range of the most central JA rules. For the Kemeny, Slater, MaxHamming, Young, and Dodgson rules, we detail a direct approach based on maximum satisfiability (MaxSAT) solving, using propositional logic as a declarative language. For the Reversal scoring, Condorcet, Ranked agenda, and LexiMax rules, we develop iterative SAT-based algorithms, including algorithms based on the counterexample-guided abstraction refinement (CEGAR) paradigm. The procedures we develop for these settings make use of recent advances in incremental MaxSAT solving and preferential SAT-based reasoning. We provide an open-source implementation of the algorithms, and empirically evaluate them using both real-world and synthetic preference data. We compare the performance of our implementation to a recent approach which makes use of declarative solver technology for answer set programming (ASP). The results demonstrate that our SAT-based approaches scale significantly beyond the reach of the ASP-based algorithms for all of the judgment aggregation rules considered.
  • Nurminen, Niklas (2022)
    Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tutkia, miten Aino Havukaisen ja Sami Toivosen teosten Tatu ja Patu päiväkodissa (2004) ja Tatun ja Patun outo unikirja (2008) kuvituksissa olevia humoristisia tekstejä on käännetty saksaksi ja ruotsiksi. Tutkimus pyrkii selvittämään, millaisilla keinolla verbaalista ja visuaalista, usein myös vahvan kulttuurisidonnaista huumoria on käännetty, minkä lisäksi käsitellään lyhyesti typografian käyttöä kieliversioissa. Lasten- ja kuvakirjojen huumori on yleinen tutkimusaihe, mutta Tatu ja Patu -sarjaa ei ole tästä näkökulmasta tutkittu. Teoriataustaan kuuluu multimodaalisuuteen ja lastenkirjallisuuteen, etenkin kuvakirjoihin, liittyvää yleistä tutkimuskirjallisuutta, näiden molempien kääntämiseen liittyvää teoriaa, huumoriin ja sanaleikkeihin ja näiden kääntämiseen liittyvää teoriaa sekä typografiaa käsittelevää kirjallisuutta. Aineistoa analysoitiin ensisijaisesti tekstisisällön pohjalta verraten käännöksiä alkutekstiin ja osin keskenään ottaen kuva huomioon tarpeen mukaan. En hyödyntänyt tarkkarajaisia luokitteluja, sillä tämä osoittautui hankalaksi aineistoni kohdalla. Analyysissä kävi ilmi, että ruotsin- ja saksankielisissä käännöksissä on tehty huumorin ja erityisesti sanaleikkien kohdalla ratkaisuja, jotka eroavat niin alkutekstistä kuin keskenään. Monessa tapauksessa humoristinen ilmaus käännettiin neutraalimmalla vastineella tai suoraan, jolloin huumori ei enää välittynyt. Kotouttaminen on yleistä erityisesti tuotemerkkien kohdalla. Havaitsin lisäksi, että typografian käyttö erosi merkittävästi kieliversioiden välillä.
  • Ortamo, Simo (2017)
    Pro gradu -tutkielma tarkastelee historian poliittista käyttöä Suomen itsenäisyyden 20-vuotisjuhlien yhteydessä vuonna 1937. Maalaisliiton, sosialidemokraattisen puolueen (SDP) ja edistyspuolueen muodostama A. K. Cajanderin hallitus toteutti juhlan yhteydessä kaksi merkittävää poliittista hanketta. Se ohjasi kaksi miljoonaa markkaa itsenäisyyden historian tutkimusta varten ja järjesti Helsingin Messuhallissa suurjuhlan yli 5 000 osallistujalle. Hankkeet korostivat itsenäistymisen kansakuntaa yhdistävää muistoa. Samalla ne siirsivät syrjään keskeisen poliittisen jakolinjan eli vuoden 1918 sisällissodan muiston. Hallituksen porvarillisilla puolueilla ja sosiaalidemokraateilla oli sodasta täysin toisistaan poikkeavat käsitykset. Tutkielma tarkastelee, miten hallitus edisti ja perusteli tietoisen unohduksen politiikkaa ja miten oikeisto-oppositio pyrki sen kiistämään. Tutkielman lähestymistapana on tarkastella tutkimusajankohdan politiikan historiallista ulottuvuutta ja erityisesti historian poliittista käyttöä. Historian käyttöä on tutkielmassa jäsennetty Jorma Kalelan määrittelemien avainkäsitteiden historiapolitiikan, historiakulttuurin sekä historiakäsitysten avulla. Tutkielma asettuu nationalismin tutkimuksen kenttään, sillä kilpailevia käsityksiä kansallisesta historiasta ilmaistiin nationalistisen ideologian puitteissa. Hallituksen edustajien keskeisten kirjoitusten ja puheiden historiapoliittista retoriikkaa on tulkittu Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Pääasiallisena aineistona on käytetty valtiopäiväasiakirjoja, itsenäisyyshistorialautakunnan arkistoa sekä kuuden sanomalehden, Helsingin Sanomien, Ilkan, Suomen Sosialidemokraatin, Hufvudstadsbladetin, Uuden Suomen ja Ajan Suunnan julkaisemia kirjoituksia 27.11.–20.12.1937. Porvarillinen historiakäsitys sisällissodasta Suomen itsenäisyyden lunastaneena vapaussotana oli julkisessa historiakulttuurissa hallitseva. Keskustalaisten porvarien mielestä sodan luoma kuilu oli poistettava yhteiskunnallisten uudistusten kautta ja tekemällä yhteistyötä SDP:n kanssa. Oikeiston silmissä sosiaalidemokraatit taas olivat syyllistyneet petokseen isänmaata vastaan. Sosiaalidemokraatit korostivat puolueen tavoitelleen itsenäisyyttä ennen sotaa ja että sodassa oli kyse sisäisestä valtataistelusta. Vuonna 1937 alkanut keskustan ja sosiaalidemokraattien hallitusyhteistyö vaati kompromisseja myös suhteessa osapuolten ilmaisemiin historiakäsityksiin. Hallituksen antama esitys itsenäisyyden historian tutkimusta varten myönnettävästä määrärahasta perustui historiakäsitykselle, jonka mukaan vuonna 1917 julistettu itsenäisyys oli Suomen historiallisen kehityksen huipentuma. Se vaikeni lähes täysin sisällissodan tapahtumista. Samoin itsenäisyyspäivän juhlissa hallituksen edustajat välttelivät sodan suoraa käsittelyä ja määrittelyä. Pääministeri Cajander pyrki vakuuttamaan porvarillisen yleisönsä siitä, ettei sodan jakolinjalla tullut enää olla merkitystä isänmaallisten kansalaisten keskuudessa. Sosiaalidemokraattinen eduskunnan puhemies Väinö Hakkila ja ammattiosastojohtaja Emil Skog vakuuttelivat nationalistisissa puitteissa esitetyissä puheissaan porvarillista yleisöä siitä, että työväenliike oli edistänyt itsenäisyyttä ja että sen tavoitteet olivat isänmaallisia. Hakkila sivuutti sisällissodan kokonaan, kun taas Skog käsitteli sitä erityisesti työväestön tragediana. Hallituksen argumentaatio oli suhteellisen tehokasta. Eduskunta hyväksyi itsenäisyyden historian tutkimusta varten myönnettävän määrärahan yksimielisesti, eikä sen tarvetta juuri kyseenalaistettu julkisuudessa. Siitä käyty eduskuntakeskustelu toi kuitenkin julkisuudessa esiin kilpailevien historiakäsitysten ristiriidat. Itsenäisyysjuhlien puheet saivat hyväksyvän vastaanoton hallitusrintamaa tukeneissa lehdissä. Ne tukivat itsenäisyysjuhlissa ilmaistua käsitystä siitä, että kansallinen yksimielisyys vaati sisällissodan sivuuttamista itsenäisyyspäivänä. Käsitys hyväksyttiin varauksin myös kokoomuslaisessa Uudessa Suomessa. IKL:n Ajan Suunnassa argumentaatio kiistettiin ja sosiaalidemokraatteja syytettiin historian vääristelystä. Itsenäisyyden historian määrärahan käyttöä varten asetettu professori A. R. Cederbergin johtama ja vuosina 1937–1946 toiminut itsenäisyyshistorialautakunta rahoitti paitsi itsenäistymistä painottanutta historiantutkimusta myös vapaussotakertomusta tukenutta tutkimusta. Akateemiseen historiantutkimukseen teki katkoksen kaksi lautakunnan rahoittamaa tutkimusta työväenliikkeen ja SDP:n historiasta. Porvarillisessa maailmankuvassa ja akateemisessa historiantutkimuksessa vapaussotakertomuksen hallitseva asema säilyikin pitkään.
  • Purmonen, Antti (2023)
    Maisterin tutkielmani käsittelee saamelaisten noitarumpujen vasaroita eli päristimiä osana saamelaisten etnistä uskontoa ja saamelaiskulttuurin arkeologista tutkimusta. Tutkielmassani käyn läpi kaikki Suomen kaksitoista sarvesta valmistettua päristinlöytöä, mutta tutkimukseni keskiössä on kuitenkin Christian Carpelanin vuoden 1964 Sodankylän Juikentän kaivauksilta löydetty päristin ja toissijaisesti Inarin Nukkumajoki 2 talvikylästä löydetyt noitarummun vasarat. Tutkimukseni käy saamelaisten historian pääpiirteittäin läpi mesoliittiselta kivikaudelta keskiaikaan ja historialliseen aikaan saakka. Käsittelen saamelaisten etnistä uskontoa ja samanismia melko laajasti, että lukija voi ymmärtää noitarummun ja siihen liittyvien esineistöjen, kuten noitarumpujen vasaroiden ja -arpojen eli osoittimien, merkityksen saamelaisten etnisessä uskonnossa sekä siihen liittyvissä rituaaleissa. Tutkimukseni tarkastelee myös saamelaisten pyhiä paikkoja ja niihin liittyviä jumaluuksia. Hyödynnän tulkinnoissani antropologien, perinteentutkijoiden sekä uskontotieteilijöiden etnografista tietoa saadakseni käsityksen muun muassa siitä, mitä suullinen perimätieto kertoo päristimien käyttämisestä samanistisissa rituaaleissa. Analysoin Juikentän vuoden 1964 kaivauskertomusta tarkastellessani, onko Juikentän päristin mahdollisesti uhrattu maahan tarkoituksella. Pohdin myös Carpelanin tulkintaa siitä, että Juikentän kesäkylässä olisi ollut kylän keskelle rakennettu uhrikota osana kultillista tarkoitusta. Maisterin tutkielman loppuun olen kerännyt erillisen sanaston tutkimuksen keskeisitä käsitteistä. Tutkimus sisältää 46 kuvaa, joissa esiintyy kuvia tai piirroksia kymmenestä Suomen kahdestatoista päristinlöydöstä.
  • Ojanen, Mikko (2007)
    Tutkimuksessani olen keskittynyt tarkastelemaan säveltäjä Jukka Ruohomäen (s.1947) 1970-luvun sävellystuotantoa ja teosten tyylipiirteitä sekä Ruohomäen toimintaa elektroakustisen musiikin parissa. Ruohomäen 1970-luvun teokset kuuluvat elektroakustisen nauhamusiikin lajiin. Aiempaa tutkimusta hänen musiikistaan ei ole tehty. Tutkimuksen kohteen tarkastelua varten työssä luodaan kuva elektroakustisen musiikin historian, kulttuurin ja analyysin kehitykseen sekä elektroakustisen musiikin terminologiaan ja työtapoihin. Elektroakustisen musiikin historiallista kehitystä seurataan 1800-luvulta 1960- ja 1970-lukujen taitteeseen asti, jotta voidaan ymmärtää, mihin kulttuurihistorialliseen kontekstiin Ruohomäen ensimmäisen sävellyskauden (1970–1978) tuotanto on syntynyt. Historiallisesta näkökulmasta tutkimus on kartoittavaa perustutkimusta. Elektroakustisen musiikin analyysimenetelmiä esittelevässä osassa esitellään ne keskeiset menetelmät, joita tässä työssä käytetään Ruohomäen tuotannon analysointiin. Analyysin pääpaino on teosten äänimateriaalien ja rakenteen tarkastelussa. Tähän tarkasteluun valittuja analyysimenetelmiä ovat Simon Emmersonin elektroakustisten teosten jaottelu äänimateriaalien narratiivisuuden ja syntaktisten piirteiden suhteen, Denis Smalleyn spektromorfologia ja Robert Coganin musiikin kuvaamiseen esittelemä sonogrammikuvaaja. Ruohomäen 1970-luvun teosten esittelyn lisäksi tarkemman analyysin kohteeksi on valittu sävellys Pisces (1975–76). Teosesittelyjen pohjalta muodostetaan kuva Ruohomäen ensimmäisen sävellyskauden vaikutteista ja sävellystyylin muuttumisesta. Ruohomäki painottaa sävellysprosessissa kuuntelun merkitystä ja hänen teoksensa syntyvät pikemminkin vuorovaikutuksessa äänimateriaalin ja sävellysteknologian kanssa kuin tarkan etukäteissuunnitelman ohjaamina. Varhaisten teosten populaarimusiikkivaikutteista Ruohomäen musiikki kehittyi 1970-luvulla kohti puhtaampaa konkreettisen musiikin traditiota. Minimalistiset ja stokastisen musiikin ideat ovat kuultavissa kaikissa ensimmäisen sävellyskauden teoksissa. Analyysi teoksesta Pisces tarkentaa kuvaa Ruohomäen sävellysten tyylipiirteistä. Teosanalyysissä luodaan pohjaa myös Ruohomäen kahden sävellyskauden vertailuun. Jatkotutkimuksen kannalta mielenkiintoiseksi kysymykseksi nousee Ruohomäen kahden sävellyskauden vertailu sekä sävellysteknologian kehityksen ja elektroakustisen musiikin estetiikan suhteen tarkastelu tämän vertailun avulla.
  • Brunberg, Laura (2018)
    I denna avhandling undersöks användningen av det ljudupprepande stilmedlet rim i de finska och svenska undertexterna i How the Grinch Stole Christmas, en engelskspråkig film som kom ut år 2000 och som baserar sig på en Dr. Seuss-barnbok med samma namn (1957). Syftet med avhandlingen är att undersöka vad som hänt till rim inom mellanspråklig undertextning, en översättningsgenre med flera begränsningar beträffande vad som kan återges. Vad avhandlingen söker svar på är följaktligen det följande: (1) i vilken utsträckning bevaras eller utelämnas rim i de studerade finska och svenska undertexterna? (2) Hur ofta reflekterar de återgivna rimkedjorna (alltså rimparen och rimgrupperna) kedjornas placering i transkriptionen av det engelska originalet? (3) Hurdana kvantitativa skillnader och likheter finns det beträffande bevaringen och utelämningen mellan de finska respektive svenska undertexterna? Metoden i avhandlingen är huvudsakligen jämförande med både kvantitativa och kvalitativa inslag. Efter att de finska och svenska textremsorna skrivits upp och de engelska talsekvenserna transkriberats grovt söks alla rimkedjor upp och kategoriseras som berättarrim, dialogrim eller sångrim beroende på hur och av vem de yttras. Utöver detta grupperas kedjorna enligt deras utspridning i det transkriberade originalet eller undertexterna så att alla rimkedjor som förekommer inom en och samma versrad respektive textremsa bildar inrim och alla rimkedjor som sprider ut sig över flera versrader respektive textremsor bildar slutrim. Stommen av analysdelen utgörs dock av fyra översättningsstrategier med hjälp av vilka användningen av rim i undertexter undersöks. Dessa strategier är fullständig bevaring, delvis bevaring, tillägg och utelämning, och de hämtar sin inspiration från Jan Pedersens (2011) analysmodell för översättning av extralingvistiska kulturella referenser i undertexter. Analysen av undersökningsmaterialet visar att de svenska undertexterna använder rim mycket mer än de finska (96 respektive 36 rimkedjor). De svenska undertexterna i det studerade materialet gynnar speciellt fullständig bevaring av rim, medan de finska gynnar utelämning av detta stilmedel: cirka 77 % av de sammanlagt 115 engelska rimkedjorna har bevarats delvis eller fullständigt i den svenska översättningen, medan cirka 70 % av rimkedjorna har utelämnats i den finska, antingen genom att all ljudupprepning utelämnats eller genom att rimkedjorna bytts ut mot andra ljudupprepande stilmedel. Utöver detta reflekteras även placeringen av de originella rimkedjorna i de svenska undertexterna men egentligen inte i de finska i och med att det engelska originalet innehåller 83 slutrimkedjor och 32 inrimkedjor, och denna fördelning i många fler slutrim än inrim återspeglas i den svenska översättningen (81 slutrim respektive 15 inrim) men inte i den finska (19 respektive 17). Detta är något som bland annat kan tyda på att inrimkedjor möjligen varit lättare att konstruera i den finska versionen än slutrim, medan skiljaktigheterna språken emellan vad som gäller användningen av strategier kan å sin sida vittna om att det överlag varit lättare för den svenska översättningen att bevara de rimkedjor som finns i originalet. Dessa antaganden kan denna fallstudie varken bekräfta eller förneka, men vad fallstudien visar med säkerhet är att undertextning av en film kan leda till motsatta strategiska val då den översätts till två språk av vilka det ena är besläktat med källspråket och det andra inte är det.
  • Paasonen, Henna (2019)
    Tutkimustehtäväni on tarkastella 1300-luvulla Englannissa eläneen mystikon ja teologin Juliana Norwichlaisen näkykokemusta individuaationa eli itseksi tulemisen prosessina kirjoittavaksi ja opettavaksi naiseksi sekä initiaationa anakoreetiksi. Tarkastelen myös hänen kokemuksensa ruumiillisuutta ja liitän hänet 1200–1500 -lukujen naismystikoiden ruumiilliseen uskonnollisuuteen. Tutkielmani teoriataustana käytän analyyttisen psykologian perustajan C.G. Jungin individuaatioteoriaa ja ranskalaisen filosofin Maurice Merleau-Pontyn ruumiinfenomenologiaa. Tutkielmani on psykodynaaminen tekstitukimus, ja metodina käytän sisällönanalyysin teoriaohjaavan analyysin tyyppiä. Tutkielmassani käyttämäni teoriat ohjaavat analysoimieni näkyjen valintaa. Analysoidessani näkyjä kiinnitän huomiota niissä esiintyviin arkkityyppisiin symboleihin ja niiden ruumiillisuuteen. Aineistonani käytän Paavo Rissasen vuodelta 1985 peräisin olevaa suomennosta Jumalan rakkauden ilmestys Juliana Norwichlaisen pidemmästä, vuonna 1393 kirjoitetusta tekstistä. Suomennos pohjautuu Marion Glasscoen editioon nk. Sloane 2499 -käsikirjoituksesta, joka on peräisin 1600-luvulta. Sloane-käsikirjoitus on kielellisesti lähellä 1300-luvun englantia sekä tyylillisesti ja teologisesti hajanainen. Teoksessa ilmestyksiä on kaiken kaikkiaan viisitoista, tutkielmassani analysoin neljää ilmestystä. Työssäni päädyn siihen tulokseen, että Julianan näyissä ilmenevät animuksen, Suuren Äidin, Kosmisen Miehen ja varjon arkkityypit. Hänelle ruumis ei myöskään ole pelkkä kohtalo vaan uskonnollinen ilmaisuväline. Julianalle näyt olivat elämää ja persoonallisuutta voimakkaasti muuttava kokemus, joka sai hänet uhmaamaan aikansa misogyynisiä stereotypioita naisesta ja teki hänestä hengellisen opettajan sekä Englannin ensimmäisen proosakirjailijan.
  • Kaski, Sanna (2017)
    Alzheimerin tautiin sairastunut yksityishenkilö lahjoitti laajan päiväkirja-aineistonsa Helsingin yliopistolle tutkimusta varten. Tämä tutkimus on yksi niistä, joilla Alzheimerin tautiin liittyviä kielellisiä muutoksia pyritään kyseisen päiväkirjatekstin kautta kartoittamaan. Tarkastelun kohteena on se, miten kirjoittaja viimeisten kymmenen kirjoitusvuoden aikana asennoituu tuntemiinsa henkilöihin. Tutkimuskysymyksiä on kaksi: 1) Muuttuuko muihin ihmisiin asennoituminen päiväkirjan loppua kohden? 2) Jos muutoksia on havaittavissa, minkälaisin kielellisin tavoin ne tulevat esiin? Aineistoa jäsennellään J.R. Martinin ja P.R.R. Whiten suhtautumisen teorian (Appraisal in English) pohjalta. Tähän tutkimukseen sovelletaan kahta asennoitumisen haaraan kuuluvaa alaluokitelmaa: tunteita sekä inhimillisen toiminnan arvottamista, joka jakautuu sosiaaliseen arvostukseen ja sosiaaliseen hyväksyttävyyteen. Vaikka kirjoittaja loppua kohden tuottaa vähemmän tekstiä, ilmaisee hän enemmän asennoitumistaan tuntemiinsa ihmisiin. Kirjoittajan oirekuvaan on viimeisinä kirjoitusvuosina potilasasiakirjamerkintöjen mukaan kuulunut estottomuuden lisääntyminen, joka kirjallisuudessa mainitaan muistisairauden etenemiseen liittyväksi persoonallisuuden muutokseksi. Estottomuus voi olla yhteydessä pidättyneisyyden vähenemiseen kirjoitustyylissä. Varhaisemmissa vuosissa kirjoittaja perustelee enemmän asennoitumisen ilmauksiaan. Loppua kohden esiintymissä, joihin liittyvät tunteet ja vähintään yksi kirjoittajan tuntema henkilö, tunnetilan ilmaisemisen selkeys, itsenäisyys ja jäsentyneisyys vähenevät. Samalla lisääntyy oman tunnetilan ilmaiseminen osana toiseen ihmiseen kohdistuvaa negatiivista asennoitumista siten, että sitä käytetään esimerkiksi lievittämään syytöstä. Viimeisimpinä vuosina kirjoittaja myös enenevässä määrin kuvailee, miltä puolison tunnetila ulospäin näyttää. Toisen ihmisen inhimillisen toiminnan arvottaminen on varhaisemmissa vuosissa usein tilanne-, asia- ja ominaisuuskohtaista. Kirjoittaja aikaisemmissa vuosissa myös pehmentää ja tuo arvottamiseen monitasoisuutta muun muassa litoteesin, metonymian, eksplisiittisen referoimisen ja ironian keinoin. Samoin kirjoittaja kuvailee arvottamiseen liittyviä asioita usein omasta näkökulmastaan siten, että painopiste ei ole siinä, mitä toinen ihminen tekee, vaan siinä, miten hän itse kyseiseen tekemiseen reagoi. Myöhäisemmissä vuosissa kirjoittaja siirtyy henkilön kokonaisvaltaisempaan arvottamiseen ja toteavampaan tyyliin. Muiden ihmisten arvottaminen ulkopuolisen tarkkailijan näkökulmasta myös lisääntyy. Toisaalta hän myöhäisemmissa vuosissa myös peilaa asioita enemmän itsensä kautta vertaamalla itseään arvottamisen kohteisiin. Tutkimus on kvalitatiivisin menetelmin tehty tapaustutkimus aiheesta, jota ei tiettävästi ole aiemmin tutkittu. Aineisto on rajattu eikä muutoksien syynä voida varmuudella pitää Alzheimerin tautia, sillä myös ikääntyminen ja muut olosuhteet ovat varmasti vaikuttaneet. Jatkotutkimusten aiheeksi jääkin saman aiheen tutkiminen suuremmalla aineistolla, koska se tarjoaa tietoa Alzheimerin taudin aiheuttamien kielellisten muutosten lisäksi myös sosiaalisissa ajatusprosesseissa tapahtuvista muutoksista. Tutkimustiedon kerryttäminen Alzheimerin taudin kielellisistä muutoksista on tärkeää, koska se auttaa diagnostisten työkalujen luomisessa. Muutosten ja niiden syiden tunteminen auttaa sairauden varhaisessa tunnistamisessa sekä niiden keinojen löytämisessä, joilla sairastuneen henkilön kommunikointikykyä voi tukea.
  • Myllyniemi, Heikki (2014)
    Tutkimukseni kohteena on Mauno Koivunevan (1904 -1989) toiminta Utajärven virkaa hoitavana kirkkoherrana 1953?1971. Tutkimuksessa tarkastelen Utajärven seurakunnallista elämää ja toimintaa sodanjälkeisessä maaseutuseurakunnassa Pohjois-Pohjanmaalla. Kirkkohistorialliseen tutkimukseni on myös vanhoillislestadiolaisen herätysliikkeen ja suomalaisen yhteiskunnan kuvausta, jossa yhdistyvät Koivunevan roolit seurakunnan kirkkoherrana, metsä-, ja uitto- ja poromiesten sielunhoitajana ja vanhoillislestadiolaisena saarnamiehenä ja pakinoitsijana. Luonto, liikunta sekä herännäiskodin karjalainen ja suomalais-kansallinen mentaalinen perintö juurtui jo lapsena osaksi viipurilaispojan maailmankuvaa. Tutkimuskohdetta tarkastelen pääasiassa piispantarkastuspöytäkirjojen, Koivunevan Paimenpojan kierroksilta -pakinoiden ja hänestä tehtyjen haastattelujen sekä muun lähde- ja tutkimuskirjallisuuden avulla. Koivuneva aloitti Utajärven kirkkoherrana 1953. Valinta Utajärven kirkkoherraksi ei sujunut ongelmitta valituksien vuoksi. Kiintoisa yksityiskohta liittyy Koivunevan kirkkoherranvaaliin, jolloin kommunistit asettuivat joukolla Koivunevan taakse vastustaakseen sitä osa seurakunnasta, joka ei halunnut lestadiolaista Koivunevaa kirkkoherraksi. Koivunevan herännäistausta näkyi niin sanottuna uuskansankirkollisuutena ja arjen ja kokemuksellisen teologian korostumisena hänen kirkkoherran toiminnassaan. Uuskansankirkollisuus merkitsi Koivunevan kohdalla sitä, että hän pyrki tavoittamaan hengellisessä mielessä metsätyö-, uitto- ja poromiehet. Luultavasti monille heistä hengellinen anti olisi jäänyt hyvin ohueksi ilman Koivunevan työpanosta heidän parissaan. Herännäisyydelle tyypillinen arjen ja kokemuksellisuuden teologia ilmeni Koivunevan toiminnassa siten, että hän ei halunnut ikään kuin korottaa jalustalle omaa papin rooliaan, korostaen sen erityistä arvoa ja statusta. Hän halusi liikkua ihmisten parissa. On huomattava, että Koivuneva edusti sodankokeneiden sukupolvea. Elinkeinoelämässä koettiin suuri mullistus sotien jälkeen, kun Oulujoki-yhtiö rakensi pitäjään useita suuria voimalaitoksia. Vuosien 1954-1963 välillä jumalanpalveluksissa kävijöiden määrä kasvoi yli 50 %. Tähän oli useita syitä. Pyhäkoulutilastojen valossa pyhäkoulutoiminta lähti rajuun kasvuun Koivunevan tullessa Utajärven kirkkoherraksi. Koivuneva kiersi myös pitämässä kinkereitä, joihin osallistuttiin maaseutuseurakunnassa ahkerasti. Koivunevan identifioitui vanhoillislestadiolaisuuteen parannuksenteon jälkeisinä vuosikymmeninä hyvin vahvasti. Historiatieteen alaan kuuluva tutkimus on henkilöhistoriallinen, osaelämä- ja toimintaelämäkerrallinen. Tutkimuksessani käyn tiivistetysti läpi Koivunevan lapsuuden, nuoruuden ja aikuisiän varhaisvaiheet. Koivunevan kääntyminen herännäistaustaisesta ja allianssihenkisestä vanhoillislestadiolaiseksi 1945, oli niin merkittävä vaihe hänen elämässään, että sen perusteellinen tarkastelu oli tarpeen tutkimuksessani. Päivämiehessä julkaistuja nimeltään pääasiassa Paimenpojan kierroksilta -pakinoita hän kirjoitti 611 vuosina 1955-1971. Koivuneva jatkoi pakinoiden kirjoittamista vuosien ajan tämän jälkeenkin. Ne sisälsivät yhteensä 786 seurakuvausta. Seurojen lisäksi pakinat sisälsivät yhteiskunnan ja kirkon ilmiöiden kuvausta. Koivuneva vaikutti pappina, saarnamiehenä ja pakinoitsijana. Lisäksi hän oli 1959-1978 SRK:n toimitusneuvoston puheenjohtaja ja sen jäsen vielä vuoteen 1979 saakka. Hän oli mielipidevaikuttaja, joka otti rohkeasti kantaa niin kirkkopoliittisiin kuin teologisiinkin kysymyksiin. Pitkät pakinat sisälsivät monien, niin paikallisten kuin muidenkin ihmisten ja tapahtumien kerrontaa.Koivuneva pitäytyi vankkumattomasti niin sanotun maallikkosiiven kannalla 1960-luvun hajaannuksessa. Koivunevalla oli omaperäinen huumori, jota hän viljeli paljon. Koivuneva sai kritiikkiä siitä, että hän kirjoitti niin paljon urheilusta ja omista asioistaan. Laajasta ystäväverkostosta huolimatta Koivunevan kanssa oli hankala keskustella kahden kesken. Häntä kritisoitiin myös siitä, että hän oli niin paljon poissa omasta seurakunnastaan lukuisten seuramatkojensa vuoksi.
  • Niemi, Mirva (2015)
    Tutkielmassa tarkastelen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sosiaalisen median toimintaa Facebookissa aikavälillä 8.4.2012-8.4.2013. Kirkko Suomessa –sivun aineisto on jaettu sisällön erittelyn avulla kolmeen eri kehykseen: uskonnolliseen kehykseen, sekulaariin kehykseen ja välimaastokehykseen. Tulkitsevan kehysanalyysin avulla aineisto on jaettu pienempiin kategorioihin, jotka kertovat millaista sisältöä kirkko sivullaan jakaa. Määrällisen sisällön erittelyn avulla olen tutkinut millaisia teemoja sivun käyttäjät suosivat. Tutkimukseni toinen aineisto koostuu Taloustutkimus Oy:n tekemästä haastattelusta, jossa on haastateltu Kirkko Suomessa –sivun käyttäjiä. Haastattelun kohderyhmänä olivat kirkon passiivijäsenet. Laadullisen asennetutkimuksen avulla on selvitetty käyttäjien asenteita Kirkko Suomessa –sivua ja sen päivityksiä kohtaan. Asennetutkimuksen tarkoituksena on ollut tutkia ovatko käyttäjien asenteet kirkkoa kohtaan muuttuneet sen jälkeen, kun he ovat alkaneet seurata Kirkko Suomessa –sivua Facebookissa. Haastattelun aineisto on myös jaettu sisällön erittelyä käyttäen kahteen kehykseen: korkeamman asteen uskonnolliseen kehykseen ja protouskonnolliseen kehykseen. Näiden kehysten sisällöt on jaettu pienempiin kategorioihin ja niitä on analysoitu käyttäen laadullista kehysanalyysiä. Kirkko Suomessa –sivun analyysin tuloksia on verrattuna keskenään haastattelun analyysin tuloksiin ja niistä on etsitty yhteneväisyyksiä ja erovaisuuksia. Aineistojen kehyksiä verrattaessa huomattiin, että yhteistä aineistoille oli ainoastaan uskonnolliset teemat. Kirkko Suomessa –sivulla tämä uskonnollinen aineisto oli luokiteltu uskonnollisen kehyksen alle ja haastattelussa korkeamman asteen uskonnollisen kehyksen ja protouskonnollisen kehyksen alle. Työni keskeinen tulos on, että kirkko jakaa Facebook –sivullaan kolmenlaista sisältöä: uskonnollista, sekulaaria ja näitä kahta yhdistävää sisältöä, jonka nimesin välimaastopäivityksiksi. Haastateltavat eivät kuitenkaan pitäneet päivityksiä sekulaareina, vaan protouskonnollisina ja suurin osa toivoi päivityksiltä heikkoa uskonnollisuutta. Tutkimuksen tulokset korreloivat aikaisemmin tehtyjen tutkimusten kanssa, joissa on huomattu suomalaisten suosivan yksityistä uskonnon harjoitusta ja hengellisyyden kaipausta institutionaalisen uskonnollisuuden sijaan. Haastateltavat myös toivoivat kirkon ottavan kantaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin, jota kirkko ei kuitenkaan näyttänyt sivullaan tekevän.
  • Lätti, Aada (2018)
    Pro gradu -tutkielmani tarkastelee sosiaalisen pääoman tuomia mahdollisuuksia yksilön toiminnalle sosiaalisen median kontekstissa. Nykyisessä muodossaan esiintyvä sosiaalisen pääoman käsite rakentuu lukuisista erilaisista yksilöihin ja yhteisöihin kytkeytyvistä teorioista, mutta ensimmäistä kertaa se on esiintynyt akateemisessa tutkimuksessa 1970-luvun loppupuolella. Sosiaalisen median kontekstissa sosiaalista pääomaa on tutkittu verrattain vähän, mikä tekee siitä mielenkiintoisen tutkimuskohteen. Tutkielmani tarkastelee, miten yksilö kykene hankkimaan ja ylläpitämään sosiaalista pääomansa sosiaalisen median kontekstissa, ja millaisia toimintamahdollisuuksia se yksilölle sosiaalisessa mediassa luo. Vastaan tutkimuskysymyksiini pääomateorioiden, viiden keskeisen käsitteen - verkostoituneen individualismin, henkilökohtaisen minän, sosiaalisten verkostojen, tunnettuuden ja osallistumisen kulttuurin - sekä sosiaalisen median vaikuttajien haastatteluista kerätyn aineiston kautta. Tutkielmani aineisto koostuu yhdestätoista sosiaalisen median vaikuttajalle toteutetusta teemahaastattelusta, jotka tehtiin talven ja kevään 2018 aikana. Aineisto analysoitiin teemoittelun avulla, ja esiin nousi neljä pääteemaa: sosiaalisten verkostojen merkitys toiminnan kannalta, vaikuttajien toiminnan tietoisuus, vallan epätasainen jakautuminen sosiaalisessa mediassa sekä vaikuttajien oman persoonan asettaminen pelinappulaksi. Toimintaympäristönä sosiaalinen media on varsin nykyaikainen lähtökohta ilmiöiden tutkimiselle sen vuorovaikutteisen, globaalin ja monisäikeisen luonteensa ansiosta. Länsimaisessa yhteiskunnassa sen voidaan nähdä vaikuttavan lähes jokaisen yksilön elämään. Sosiaalinen media tarjoaa sosiaaliselle pääomalle monia tutkimusmahdollisuuksia, jotka olen rajannut tiiviimmäksi viiden yllä mainitun käsitteen kautta. Näistä sosiaaliset verkostot ovat ensiarvoisen tärkeitä sosiaalisen pääoman muodostumisen kannalta, ja ne nähdään kiinteänä osana länsimaisen yhteiskunnan ihmisten ja organisaatioiden vuorovaikutusta. Tutkielmani analyysista käy ilmi, kuinka sosiaaliset verkostot nähdään osana yksilön sosiaalista pääomaa, ja miten ne mahdollistavat yksilöiden toimintamahdollisuuksien saavuttamista. Verkostoitunut individualismi liitetään osaksi sosiaalisia verkostoja, sillä se korostaa yksilöiden pyrkimystä vaikuttaa aktiivisesti omiin sosiaalisiin suhteisiinsa. Osallistumisen kulttuuri on osa tätä kulttuurinmuutosta. Tunnettuus esiintyy tutkielmassani osana sosiaalista pääomaa ollen yksi sen näkyvimmistä muodoista. Henkilökohtainen minä puolestaan nousee esiin osana sosiaalisen pääoman tavoittelua, kun yksilöt välineellistävät omia sosiaalisia suhteitaan ja muokkaavat omaa minäkuvaansa tavoitteisiinsa pyrkiessään. Tutkielmani esittelee sosiaalisen pääoman teorioita eri tutkijoiden kautta pohjaten suurimman huomioin Bourdieun (1986) pääomateorialle, joka liittää symbolisen pääoman vahvasti osaksi sosiaalista pääomaa. Tutkielmani painottuu lähinnä yksilölle muodostuvan sosiaalisen pääoman varaan, sillä se sopii sosiaalisen median luonteeseen ja siellä vallalla oleviin arvoihin yksilöllisyydestä. Yksilölle muodostuvassa sosiaalisessa pääomassa on Bourdieun teorian mukaan kyse pitkälti resurssien valtakamppailusta. Saavutettu sosiaalinen pääoma mahdollistaa yksilöiden toiminnallisuutta ja tavoitteiden saavuttamista sosiaalisen median verkostoissa. Sosiaalinen pääoma voidaankin nähdä tapana vaikuttaa omaan sosiaaliseen asemaan sekä siihen, millaisia sisältöjä sosiaaliseen mediaan lopulta tuotetaan. Vaikka tarkastelen sosiaalista pääomaa pääosin yksilötasolla, vaikuttavat siihen yhteiskunnallisella tasolla aina arvo- ja valtakysymykset, jotka ovat tiivis osa Bourdieun (1986) pääomateoriaa. Tutkielmani analyysissa selviää, miten haastateltavina olleet sosiaalisen median vaikuttajat kokivat sosiaalisen pääoman rakentuvan vuorovaikutuksessa muiden toimijoiden kanssa yhteiskunnassa vallalla olevien asenteiden pohjalta. Sosiaalista pääomaa omaavat toimijat voivat halutessaan määritellä sosiaalisen median puheenaiheita ja luonnetta. Mediassa saavutettu valta on vaikutusvaltaa, jota monet sosiaalisen median vaikuttajat hyödyntävät omassa toiminnassaan päivittäin. Tutkielmani johtopäätöksissä totean sosiaalisen pääoman hankkimisen ja ylläpitämisen sosiaalisen median kontekstissa olevan monisäikeinen prosessi, jota on haastavaa tulkita yksiselitteisesti sen luonteen vuoksi. Johtopäätöksissä tuon esiin kolmannen tutkimuskysymykseni siitä, miten bourdieulaista pääomateoriaa voidaan soveltaa sosiaaliseen mediaan. Tutkielmani keskeinen johtopäätös on, että sosiaalisella pääomalla on merkittävä vaikutus siihen, millaisia toimintamahdollisuuksia yksilölle muodostuu sosiaalisessa mediassa.
  • Kortelainen, Esa (2022)
    Tässä tutkielmassa käydään läpi kirjallisuutta ja tutkimusta ohjelmistojen julkaisumenetelmistä sekä -tiheydestä niiden historiasta alkaen. Tarkemmin tutustutaan etenkin uusimpiin julkaisutiheyden lähestymistapoihin, jotka ovat jatkuva tuotantoonvienti (continuous deployment) ja jatkuva toimitus (continuous delivery). Tutkielmassa etsitään näiden lähestymistapojen käyttöönotosta odotettavissa olevia hyötyjä sekä ohjelmistotuotanto-organisaatioiden kokemuksia ja haasteita niihin siirryttäessä. Tutkielmassa etsitään myös ratkaisutapoja, joilla mahdollisia haasteita on lähestytty. Lisäksi pyritään pohtimaan esimerkiksi yrityksen toimialan, yrityksen tyypin ja muiden tekijöiden vaikutusta jatkuvan tuotantoonviennin ja toimituksen tarpeellisuuteen tai niistä saataviin hyötyihin. Kirjallisuuskatsauksen lisäksi tutkielmassa tehdään pienimuotoinen tapaustutkimus sähköisen taloushallinnon yrityksen pääohjelmistotuotteen julkaisutiheydestä ja sen tihentämisen mahdollisista menetelmistä ja odotuksista tutkielmassa löydetyn materiaalin pohjalta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella alan kirjallisuudesta ja ohjelmistoyritysten kokemuksista saa joillain osa-alueilla yleisiä mallinnuksia ja ohjenuoria, joita tapaustutkimuksessakin tarkasteltu yritys voisi seurata mahdollisessa julkaisusyklin tihennyksessä. Jokaisen organisaation omakohtaisella kulttuurilla ja kypsyydellä on kuitenkin runsaasti merkitystä syklin tihennyksen onnistumisessa. Tarkastellun lähdemateriaalin pohjalta voidaan kuitenkin todeta, että epäonnistuneenakin pidetyn julkaisusyklin tihennysprojektin tuomat vaatimukset lisäävät helposti ohjelmisto-organisaation kuria ja sen tuotteiden kehitysprosessin laatua pysyvästi.