Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Hissa, Karoliina (2014)
    Goals. The aim of this research was to create railway safety education material for elementary school. The material was needed to fulfill besides railway safety aspects elementary school education principles and learning viewpoint preconditions. In Finland, there has not been any railway safety education material, even though road transport safety has been taught long as a part of school's traffic safety education. Methods. In this research, it was studied what kind of aspects need to be considered when creating traffic safety education material for elementary schools. The research has an active research nature. The material created in the research was piloted, and needed adjustments were made to the final material. After creating the material, the content was analysed by using content analysis method, which allowed assessing the quality of the material to the other direction, i.e. from the outcome to the starting point and objectives. Results and conclusions. A comprehensive education material set including lesson plans was created in the research. In connection to the lesson plans, the material includes also background information for teachers, who are the primary deployers of the material. The analysis of material created indicated that the material responses to the objectives set at main parts. Based on the analysis, the most essential development needs are to increase possibilities for constructivist learning, local tailoring and learning evaluation.
  • Pudas, Hanna (2016)
    Tutkielmassani analysoin Rosa Liksomin Finlandia-palkittua romaania Hytti nro 6 ironisen neuvostonostalgian näkökulmasta. Romaani kertoo suomalaisesta opiskelijatytöstä ja venäläisestä miehestä, jotka sattuman sanelemina matkustavat samassa hytissä junalla Moskovasta Ulan Batoriin 1980-luvun loppupuolella. Tarkastelen tutkielmassani, millaista ja millaisissa yhteyksissä Liksomin romaanissa esiintyy nostalgiaa. Samalla pohdin, miten nostalgia ironisoituu ja mitä seurauksia ironisoitumisella on. Lisäksi analysoin kirjailijalle tyypillisiä, liksomilaisen nostalgian piirteitä, joita on tutkinut myös Kasimir Sandbacka. Tutkielmani perustuu pääasiallisesti Hytti nro 6:n lähilukuun, jota kontekstualisoin kirjallisuudentutkimuksen nostalgiateorioilla ja ironian tutkimuksella. Keskeisiä nostalgiasta ja ironiasta kirjoittaneita teoreetikkoja tutkielmani kannalta ovat Svetlana Boym, Karin Johannisson ja Linda Hutcheon. Lisäksi osoitan Malcolm Chasen ja Christopher Shawn asettamien reunaehtojen mukaisesti, että teoksessa ilmenee nostalgiaa. Analyysini mukaan olennaisena nostalgiaa tuottavana kontekstina teoksessa on Neuvostoliiton ja Venäjän historia, jota matkustajat katsovat maisemallisena näytöksenä junan ikkunasta. Teoksen johtomotiivit ”Kaikki on liikkeessä” ja ”Taakse jää” rakentavat nostalgiaa ja toimivat romaanin neuvostonostalgisina tunnussanoina. Maisemien lisäksi runsas ruokasanasto ja tyypillisten venäläisten ruoka-aineiden toisteisuus sekä kulutustavaroiden yksityiskohtainen kuvailu ja nimeäminen toimivat neuvostonostalgiaa tukevina motiiveina. Osoitan tutkielmassani, että ironian keinoina teoksessa käytetään esimerkiksi väitenegaatiota, liioittelua ja groteskia. Romaanin ironinen neuvostonostalgia ilmenee muun muassa tytön tuntemana koti-ikävänä, vierauden tunteena ja unohduksena, mutta myös esimerkiksi miehen ironisena katseena menneisyyteen sekä molempien toiveina paremmasta tulevasta. Tutkimukseni perusteella voidaan todeta, että liksomilaisessa nostalgiassa ei kielletä menneisyyden kaipuuta vaan se otetaan ironisen tarkastelun kohteeksi. Hytti nro 6:n nostalgia on sekä sentimentaalista ja konservatiivista että ironista ja kyseenalaistavaa.
  • Bhandari, Shankar (2024)
    In this thesis, the metric junction conditions are investigated for null and non-null hypersurfaces. Along with the junction conditions we also investigate the thin shell formalism, which arises when the second junction condition is violated. The second junction condition can be violated since violating it leads to only a delta-function singularity in the Riemann tensor. This singularity is allowed since it has a physical explanation via the Einstein equation. The delta-function singularity in the Riemann tensor corresponds to an infinitesimally thin layer of matter at the hypersurface. We also present an example calculation for thin shell formalism by calculating junction conditions for general spherically symmetric spacetimes being joined by stationary spherically symmetric hypersurface. At the end, we also mention the practical usage of the junction conditions.
  • Antila, Kirsti (2017)
    Objective: Concussions are typically linked to high-speed sports. Within the domain of acquired brain injuries, particularly children and adolescents have been identified as being at an elevated risk. In general, concussions are associated with relatively rapid recovery rates. To this end, the aim of the current study was to examine whether previous history of concussions of the sports player may be associated with cumulative effects on cognitive functions, difficulties with balance, and/ or increasing self-evaluated symptoms. The participants underwent a preseason baseline evaluation. Methods: The data used in this study were collected from 751 Finnish youngsters aged 12-20, who were junior ice-hockey players during the summer of 2015. Data collection focused on cognitive functioning (verbal and visual memory, visuomotor speed, reaction speed, impulse control, orientation, attention, and reading speed), balance control, and self-reported symptoms. The data were categorized on the basis of both the number and the severity of the participant's previous concussions, resulting in three groups as follows: (1) control group (no history of concussions; 494 players), (2) the concussion group 1 (1-2 concussions, which did not involve loss of consciousness; 123 players), and (3) the concussion group 2 (at least one concussion, accompanied by loss of consciousness, or at least 3 concussions, which did not involve loss of consciousness; 92 players). In the data analysis, between-group comparisons were performed with respect to cognitive functioning, balance control, as well as the quality and quantity of self-reported symptoms. Results: Taken together, the current results indicated that all the junior ice-hockey players with a history of concussions had recovered to such an extent that they did not significantly differ from the controls in either measures of cognitive functioning or balance control. However, self-reported symptoms increased with the brain injury severity and frequency. The self-report form used in this study comprised a total of 22 symptoms, of which five (vomiting, headache, difficulty with falling asleep, feeling mentally foggy) yielded statistically significant differences between the concussion groups. The findings further suggested that the measures used to obtain the baseline level of functioning of the participants may not be of sufficient sensitivity to reliably discriminate those with a history of concussions from controls in cognitive functioning and balance control.
  • Toikka, Eveliina (2017)
    The object of this study is to examine the qualities and skills of a good coach. The study approaches the subject through the eyes of junior footballers. Coaching children and youth is more than exercising – coach needs to have other abilities too, like interaction and educational skills. The study is looking for answers to the following questions: What kind of qualities the coach should have based on the opinion of junior players? How the skill level of the team and the sex of the player connects with the idea of a good coach? Coaching contains several different sectors, which are examined in the theory section. The essential terms are youth sports, team sports, physical education, coaching and different roles of a coach. Some previous studies considering the theme are introduced in the theory section. The data was collected by a questionnaire which was completed by 1446 junior footballers from Southern Finland. Every fifth answer was randomly selected for closer examination. To help the children to answer, the questionnaire included few open questions about good coaching. The results of the questionnaire were classified by using content analysis after which they were categorised under different themes. The possible divergences between boys and girls as well as different skill levels of the teams were investigated. The results were also examined based on former studies and theories, most importantly the Finnish Coaching Expertise Model (Suomalainen valmennusosaamisen malli). Based on the results of the study the main findings were that there is a connection between a football player's sex and their perception of a good coach, which means that some differences between boys and girls did occur. There was also differences between the results of the players from teams of different skill levels, but they seemed relatively random. When the results of the survey were examined based on the Finnish Coaching Expertise Model, the main finding was that the most important skills that a good coach should have are interaction skills and knowledge of the sport. The results of this study can be used in the future to develop junior coaching and training of the coaches.
  • Borseti, Laura (2017)
    Tutkimuksen tavoitteena on hahmottaa, miten nuorten ja heidän vanhempiensa väliset suhteet ovat muuttuneet viimeisten noin 90 vuoden aikana. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä oleva sosiaalisen konfiguraation malli laajentaa tarkastelun myös ydinperheen ulkopuolelle. Yhtenä tutkimuksen tavoitteena onkin ymmärtää nuorten suhderverkostoja kokonaisuudessaan eli arvioida, mitä muita merkityksellisiksi koettuja läheissuhteita nuorilla on ollut vanhempien lisäksi tai jopa heidän sijastaan. Lisäksi tutkimus pyrkii tulkitsemaan niitä tekijöitä, jotka ovat mahdollisesti vaikuttaneet perhe- ja muiden läheissuhteiden kehittymiseen. Tutkimusaineistona on Oi nuoruus -muistitietoaineisto, joka koostuu eri-ikäisten suomalaisten lapsuuden ja nuoruuden kokemuksia käsittelevistä omaelämäkerrallisista kirjoituksista. Aineisto on tulosta Nuorisotutkimusseuran, Nuorten Voiman Liiton ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2010 järjestämästä kirjoituskilpailusta. Tutkimusaineisto sisältää yhteensä 349 henkilön kertomukset lapsuudesta ja nuoruudesta. Valittua aineistoa käsitellään sisällönanalyysin keinoin. Muistitietoaineiston tarkastelussa kiinnitetään huomiota niihin puhetapoihin ja ilmaisuihin, joilla kirjoittajat kuvaavat nuoruudenaikaisia läheissuhteitaan ja niiden merkitystä itselleen.Tutkimuskirjallisuudesta pyritään puolestaan löytämään perusteita sille, miksi perhesuhteet ja muut läheissuhteet ovat mahdollisesti muuttuneet vuosikymmenten saatossa. Tutkimuksessa saadut tulokset perheen sisäisistä suhteista ovat osittain yhtenevät aikaisempien tutkimusten kanssa. Tutkimusaineistosta löytyi paljon esimerkkejä 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille tyypillisestä ruumiillista kurittamista ja auktoriteettiuskoa korostavasta kasvatuskulttuurista. Tutkimustulosten mukaan autoritäärinen kasvatustyyli ei kuitenkaan päättynyt vuosisadan puolenvälin tienoilla, vaan osa vanhemmista sovelsi tiukkoja kasvatuskäytäntöjä vielä 1970- ja 1980-luvuillakin. Myös äitejä ja isiä koskevat tulokset poikkeavat jonkin verran aikaisemmista tutkimuksista. Tutkimuksen kenties merkittävin havainto onkin se, kuinka paljon oletettua erilaisemmat roolit monilla äideillä ja isillä on ollut autoritäärisen isyyden kulta-ajaksi mielletyillä 1940- ja 1950-luvuilla. Kaikki äidit eivät ole suinkaan olleet vain isän auktoriteettia korostavia huolehtivaisia kodinhoitajia ja kasvattajia, vaan 40- ja 50-luvuilla on ollut paljon myös julmia ja väkivaltaan taipuvaisia äitejä. Isien joukosta on puolestaan löytynyt tiukkojen auktoriteetti-isien lisäksi myös helliä ja huomattavasti äitejä oikeudenmukaisempia ja reilumpia isiä. Tutkimusaineiston perusteella äidit omaksuivat lempeämmän kasvatusotteen 1970—1980-luvuilta lähtien. Isien kasvatustavoissa ei sen sjaan ole havaittavissa yhtä selkeää murroskohtaa ja tutkimuksen perusteella perheissä onkin ollut hyvin tasaisesti sekä etäisiä että läheisiä isiä lähes koko 90 vuoden pituisen tarkastelujakson ajan. Ydinperheen ulkopuolisten läheissuhteiden merkitys on niin ikään muuttunut ajan myötä. Agraariyhteiskunnassa nuorille merkityksellisiä aikuisia ovat olleet vanhempien ohella etenkin opettajat ja seurakunnan työntekijät. Myös sisarukset, isovanhemmat, tädit ja sedät ovat olleet tärkeässä roolissa kilpakeruun vanhimpien osallistujien lapsuudessa ja nuoruudesssa. 1970—1990-luvuilla syntyneille ikäluokille ystävät ovat puolestaan olleet erityisen merkityksellisiä ihmissuhteita. Tutkimuksen mukaan erilaiset yhteiskunnalliset, sosiaaliset ja kulttuuriset muutokset ovat heijastuneet herkästi Oi nuoruus -kirjoituskilpailuun osallistuneiden vastaajien perhesuhteisiin. Nuorten ja heidän vanhempiensa välisissä suhteissa ovat näkyneet niin uudistukset koulutus-, nuoriso- ja perhepolitiikan saralla kuin muutokset seksuaalisuutta koskevissa asenteissakin.
  • Herala, Erika (2016)
    Tämän työn tarkoituksena on selvittää millaisen vastaanoton Nicky Cruzin omaelämäkerrallinen teos Juokse poika juokse on saanut Suomessa. Kirjan vastaanottoa tutkitaan sekä siitä kirjoitettujen kirja-arvostelujen, että erikseen tätä tutkimusta varten kerättyjen lukukokemuksien avulla. Kirja-arvosteluja löytyi 9 kappaletta ja lukukokemuksia kerättiin 18 kappaletta, mikä tekee tutkimuksesta suppeahkon. Kirja-arvostelut kerättiin Kansalliskirjaston, Helsingin yliopiston keskustakampuksen kirjaston, Kirkkohallituksen arkiston ja Päivämiehen arkiston avulla. Lukukokemukset kerättiin Facebookia, Suomi24-sivustoa, sähköpostia ja Helsingin Saalem-seurakunnan ilmoitustaulua avuksi käyttäen. Kokonaisuuden hahmottamiseksi tutkimuksessa on huomioitu myös Cruzin vierailujen herättämä keskustelu. Tutkimuksessa perehdytään omaelämäkerrallisen kirjan kirjoittamiseen, arvosteluun ja lukemiseen. Juokse poika juokse -kirjaa tutkittaessa on tärkeää perehtyä myös 1970-lukuun Suomessa ja kirjan syntyolosuhteisiin 1960-luvun Yhdysvalloissa. Ajankuvan ymmärtäminen auttaa arvostelun analysoinnissa. Kirjan diskurssi on selkeästi uskonnollinen, erityisen vahvasti siinä ovat esillä helluntaiherätyksen piirteet, siksi tutkimuksessa on esitelty helluntaiherätyksen ominaisuuksia. Kirjallisuuskritiikin, reseptiotutkimuksen ja muistitutkimuksen avulla kirja-arvosteluja ja lukukokemuksia jaotellaan teemoittain ja pohditaan kirjan saamia muotoja. Tutkimustulosten mukaan Juokse poika juokse eli Nicky Cruzin tarina herättää mielipiteitä puolesta ja vastaan. Kirjalla on yhä vahva asema herätyskirjallisuuden parissa. Ilmestymisaikanaan sitä pidettiin todentuntuisena kuvauksena nuorisokulttuurista, mikä herätti myös pelkoja oman maan nuorison puolesta. Kirjan todistusvoimaa Jumalan pystyvyyden puolesta sekä korostettiin että pilkattiin rahastukseksi. Cruzin tarinalle annettiin erilaisia muotoja tulkitsijan kontekstista käsin. Tutkimuksen tekijän, kirjallisuuskriitikon ja lukijan johtopäätöksiin vaikuttaa aina hänen henkilökohtainen historiansa. Kirjaa ei voi arvostella täysin puolueettomasti.
  • Kuitunen, Milla (2010)
    Lypsylehmän insuliiniresistenssi on lopputiineyteen ja alkulaktaatioon liittyvä sopeutumismekanismi, jolla lehmä säästää veren glukoosin kehittyvän sikiön ja maitorauhasen käyttöön. Lihavuus, korkeatuotostaso ja ummessaoloajan yliruokinta voimistavat poikimisen jälkeistä insuliiniresistenssiä. Voimistuneeseen insuliiniresistenssiin liittyy lisääntynyt poikimisen jälkeisten aineenvaihduntasairauksien riski. Ihmisillä ja rotilla tehtyjen tutkimusten perusteella monityydyttymättömien rasvahappojen saannin lisääminen on ehkäissyt insuliiniresistenssin kehittymistä. Pellavaöljyinfuusion on todettu heikentävän ei-tiineiden ummessaolevien lehmien insuliiniresistenssiä, mutta camelinaöljyn vaikutusta lehmien insuliiniresistenssiin ei ole aiemmin tutkittu. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, kuinka ummessaoloaikana tiineille lehmille juoksutusmahaan infusoitu camelinaöljy ja tali vaikuttavat lehmien insuliiniresistenssin kehittymiseen. Tali on naudan omaa rasvaa, joten se soveltuu rasvahappokoostumukseltaan mallintamaan kudoksista mobilisoituvaa rasvaa. Tutkimus tehtiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa 15.9.-14.10. 2008. Koe suoritettiin toistettuna 3 x 3 latinalaisen neliön kokeena viiden päivän koejaksoilla, joiden välissä oli viiden päivän tauko. Koekäsittelynä lehmien juoksutusmahaan infusoitiin camelinaöljyä tai talia. Kontrollikäsittelynä juoksutusmahaan infusoitiin vettä. Infuusiot suoritettiin pötsifistelistä juoksutusmahaan vievällä letkulla. Kokeeseen osallistuvat lehmät olivat toista kertaa poikivia pötsifistelöityjä ayshirelehmiä. Lehmien ruokinta oli rajoitutettu kokeen ajaksi 95 %:iin laskennallisesta energian tarpeesta. Lehmien ruokinta koostui heinä-nurmisäilörehuseoksesta sekä ummessaoloajan kivennäisestä. Rasvainfuusioiden päivittäinen annos oli 430 g (500 ml), joka annosteltiin 50 ml erissä kahden tunnin välein 10 kertaa päivässä. Koejakson viidentenä päivänä lehmille tehtiin glukoosirasituskoe ja insuliinivastekoe insuliiniresistenssin arvioimiseksi. Glukoosirasituskokeen ja insuliinivastekokeen tulokset analysoitiin SAS:n mixed- ja NLIN-ohjelmilla Rasvakäsittelyt nostivat odotetusti veren vapaiden rasvahappojen (NEFA) pitoisuutta. Rasvakäsittelyt madalsivat insuliinin perustasoa, mutta käsittelyillä ei ollut vaikutusta glukoosin perustasoon. Glukoosirasituskokeessa rasvakäsittelyt hidastivat glukoosin poistumisnopeutta ja pidensivät glukoosin puoliintumisaikaa. Insuliinivastekokeessa rasvakäsittelyt hidastivat glukoosin poistumisnopeutta, pidensivät glukoosin puoliintumisaikaa ja suurensivat glukoosin pitoisuus-aika käyrän alle jäävän alueen pinta-alaa. Tulosten perusteella sekä talilla että camelinaöljyllä on lehmien insuliiniresistenssiä voimistava vaikutus. Insuliinivastekokeessa camelinaöljy hidasti insuliinin poistumisnopeutta ja pidensi insuliinin puoliintumisaikaa taliin verrattuna. Muiden tulosten osalta camelinaöljyn vaikutus ei eronnut talikäsittelyn vaikutuksesta. Camelinaöljyllä ei ollut insuliiniresistenssin kehittymistä ehkäisevää vaikutusta, mikä on osittain ristiriidassa aiempien tyydyttymättömiä rasvahappoja ja insuliiniresistenssiä tutkivien kokeiden kanssa. Tämä tutkimus kuten aiemmatkin tutkimukset vahvistavat, että korkea veren NEFA-pitoisuus voimistaa lehmien insuliiniresistenssiä.
  • Lehti, Jasmin (2022)
    Couch grass is one of the most common perennial weeds that cause significant yield losses in temperate regions. In conventional farming, glyphosate has been commonly used to control couch grass. As attitudes and regulations are tightening towards the use of herbicides, it is necessary to find effective alternatives to replace herbicides, especially glyphosate. This master’s thesis aimed to examine the efficacy of different mechanical methods to control couch grass. The second aim was to study how these methods affect the spring cereal yield and its quality. The hypothesis was that with mechanical control methods couch grass can be controlled as effectively as with glyphosate. Data was collected from two field trials located in Inkoo and Ruukki in 2020-2021. The study plan included seven treatments: direct drilling, ploughing (in two treatments), tine cultivation, a combination of tine cultivation and ploughing, Kvickfinn cultivator, and fallowing. The coverage of couch grass was visually estimated before tillage and before harvest. Field trials were photographed with drones before harvest. The density of couch grass was defined from direct drilling plots before sowing. Biomass samples of couch grass and barley were collected from every plot for one square meter in Ruukki at harvest timing. Spring barley was harvested, and grain yield and its quality were analyzed. The coverage of couch grass was lower with Kvickfinn and fallowing than with direct drilling in Inkoo. There was no difference in yield and quality between mechanical control methods and direct drilling. In Ruukki the infestation of couch grass was more abundant and more even than in Inkoo. The coverage and biomass of couch grass were highest in direct drilled plots in Ruukki. The yield and quality of spring barley were the lowest and poorest in direct drilled plots. Couch grass was almost totally controlled with fallowing. It has to be taken into account that the results base on the data of only one growing season. Therefore, the long-term effects or the effects of weather are still uncertain. Based on the data, it is possible to conclude that fallowing is the most effective method to control couch grass. It seems that with mechanical control methods, couch grass can be controlled as effectively as with glyphosate. With mechanical control methods the spring cereal yield and quality were better than with direct drilling. It is important to control couch grass because it limits crop growth and yield formation.
  • Pihlakoski, Laura Loviisa (2018)
    Tämän tutkielman tarkastelun lähtökohtina ovat ennen kaikkea teksti, sen vuorovaikutuksellisuus ja retoriikka. Tutkielma on kvalitatiivinen tapaustutkimus, jolla pyritään saamaan mahdollisimman kokonaisvaltainen käsitys siitä, millä tavalla oopperaoppaaseen pohjautuva tutkimusaineisto suostuttelee ennakkoluuloisen lukijan oopperaharrastuksen äärelle. Analyysin keskiössä on se, miten lukijan oletettu ennakkoluuloisuus elitistisenä pidettyä oopperaa kohtaan piirtyy tekstikokonaisuuteen ja miten oopperaan liittyviä ennakkoluuloja kumotaan tekstin tasolla. Tutkielmassa selvitetään vuorovaikutusta analysoimalla tekstistä hahmottuvaa lukijan ja kirjoittajan välistä suhdetta ja niitä kielen tasolla havaittavia keinoja, joilla lukija pyritään suostuttelemaan oopperan ystäväksi. Aineisto koostuu Pirjo ja Markku von Herzenin vuonna 2012 julkaistusta Mentäiskö oopperaan! -oopperaoppaasta poimituista tekstikatkelmista. Tutkimusaineisto on kerätty aineistokirjasta satunnaisotannalla, joka kattaa yhteensä 86 sivua. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma pohjautuu systeemis-funktionaaliseen kieliteoriaan, ja diskurssintutkimus sekä uuden retoriikan teoria tarjoavat lähtökohdat analyysille. Työssä osoitetaan, että teksti sisältää runsaasti sekä eksplisiittisiä että implisiittisiä vuorovaikutuksen osapuolten merkitsimiä, joiden myötä hahmottuvat lukijalle osoitetut erilaiset kategoriat sekä lukijan ja kirjoittajan välinen valta-asetelma. Vuorovaikutuksellisuus on lisäksi keino johdatella lukija lähemmäs puheenaihetta ja siten sitoutumaan ja samastumaan tekstiin. Tutkielman keskeisin johtopäätelmä on, että ennakkoluuloja pyritään hälventämään ennen kaikkea monin eri tavoin toteutetulla läheisyyden luomisella. Muun muassa eri diskurssien sekoittuminen ja oopperan tarinallisuuden korostaminen ovat keinoja tuoda puheenaihetta lukijan lähelle ja samalla hälventää oopperaan liittyvää vierauden tuntua. Oopperaa myös representoidaan tiettyjen pääväitteiden avulla, joiden yhteydessä aihetta tuodaan lukijalle tutuksi ja läheiseksi. Samalla pääväitteet paljastavat lukijalle asetetut ennakko-oletukset. Uutena avauksena oma tutkielmani kiinnittää huomion siihen, kuinka nimenomaan ennakkoluuloista lukijaa lähestytään opastekstissä. Samalla käy selväksi, että musiikkipedagogiaa tarkastelevalle tutkimukselle olisi fennistiikan tutkimuskentässä tilausta.
  • Vaittinen, Anne (2014)
    RNA-sequencing is used to measure gene expression levels, characterize alternative splicing, identify SNPs and to study fusion genes. By using this information it is possible to understand function of different genetic elements and to understand embryogenesis as well as disease. The aim of this study was to compare new strand specific RNA sample preparation methods for next generation sequencing (NGS). The new method should have for example the following features: quick library preparation, smaller amount of starting material and strand specificity. Strand specificity is essential if there is no reference genome available or for example when the overlapping antisense transcripts are studied. Two different samples were prepared exactly according to each of four protocols that were tested. One of the samples was an RNA sample extracted from human blood and the other one was a BT474 cell line sample. The methods that were tested were NEXTflex Directional RNA-Seq Kit (Bioo Scientific), NEBNext Ultra Directional RNA Library Prep Kit (New England BioLabs), ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit (Epicentre) and TotalScript RNA-Seq Kit (Epicentre). Laboratory’s non-strand specific method, Nextera (Illumina, New England BioLabs), which is custom modified to be applied for RNA, was used as a control method. Prepared RNA libraries were sequenced and the data compared for instance by using dendograms, strandedness and read coverage. After the comparison of the results and the usability of the methods it was found out that the ScriptSeq v2 RNA-Seq Library Preparation Kit was the most suitable of the methods for the laboratory’s usage.
  • Hannukainen, Hanna (2022)
    Juoksutusmahasairaudet ovat vaikeita diagnosoida elävältä vasikalta eikä niiden etiologiaa tunneta. Tämä kirjallisuuskatsaus kokoaa yhteen tutkimustietoa juottoikäisten vasikoiden juoksutusmahan toiminnasta ja sairauksista. Työssä keskitytään mahahaavaan, tulehdukseen ja tympaniaan ja käsitellään niiden etiologiaa, diagnostiikkaa, hoitoa ja ehkäisemistä. Etiologiaa painotetaan, jotta ehkäisemiskeinoja voitaisiin ymmärtää paremmin. Edellä mainitut sairaudet ovat omia diagnoosejaan, mutta niitä esiintyy myös yhdessä ja työssä pohdintaankin näiden sairauksien yhtäläisyyksiä. Työssä pohditaan myös vasikan juoksutusmahasairauksien hoitoa Suomessa sekä lisätutkimuksen tarvetta. Mahahaavan etiologia on tuntematon, mutta todennäköisesti monitekijäinen. Mahahaavaa on neljää tyyppiä: pinnallinen, vertavuotava, rajoittuneen vatsakalvontulehduksen sekä yleistyneen vatsakalvontulehduksen aiheuttava mahahaava. Diagnoosi on vaikea, sillä vasikka voi kuolla ilman edeltäviä oireita tai oireet voivat olla lieviä. Mahahaavan hoito riippuu sen tyypistä ja se sisältää mikrobilääkkeitä, tukihoitoa, mahansuojalääkkeitä ja ruokinnan muutoksen. Spesifejä ehkäisemiskeinoja ei voida antaa, koska etiologia on tuntematon. Mahahaavoilta suojaaviksi tekijöiksi katsotaan kuitenkin muun muassa oikeanlainen ruokinta ja stressin välttäminen. Juoksutusmahan tympanian taustalla on vasikan ruuansulatuskanavassa oleva kaasua tuottava organismi, ruokinnalliset tekijät sekä ruuansulatuskanavan hidastunut liike. Tympania on vakava ja nopeasti etenevä sairaus, jossa juoksutusmahaan kertyy kaasua tai nestettä. Diagnoosi tehdään kliinisen kuvan perusteella. Hoitona on paineen poisto juoksutusmahasta, tukihoito ja mikrobilääkkeet. Ehkäiseminen tapahtuu ensisijaisesti ruokinnallisin keinoin. Juoksutusmahan tulehduksen taustalla on todennäköisesti mikrobit ja ruokinnalliset tekijät. Diagnoosi on haastava nopeasti etenevän taudinkuvan vuoksi, joten hoito aloitetaan oireiden perusteella. Hoitona käytetään mikrobilääkkeitä, ruokinnan korjaamista sekä tukihoitoa. Ehkäisemisessä kiinnitetään huomiota erityisesti ruokintakäytäntöihin ja hygieniaan. Juoksutusmahan haavoilla, tympanialla ja tulehduksella on yhteisiä piirteitä, ja kirjallisuudessa on ehdotettu edellä mainittujen sairauksien olevan saman oireyhtymän eri muotoja. Vielä ei ole perusteita diagnoosien yhdistämiselle, sillä etenkin tulehduksen ja mahahaavan hoidoissa on merkittäviä eroja. Suomessa mahahaavan lääkehoitona voidaan käyttää omepratsolia, sukralfaattia, magnesiamaitoa ja mikrobilääkkeitä. Tympanian hoito perustuu paineen poistamiseen sekä mikrobiylikasvun estämiseen mikrobilääkkein. Juoksutusmahan tulehduksen hoidon perustana ovat mikrobilääkkeet. Lisäksi juoksutusmahasairauksien hoitoon kuuluu tukihoito, stressin välttäminen ja tarvittaessa ruokinnan muutos. Non-steroidaalisten tulehduskipulääkkeiden kanssa tulee noudattaa varovaisuutta niiden aiheuttaman mahahaavariskin vuoksi. Juoksutusmahasairaudet ovat alidiagnosoituja, sillä diagnoosin varmistaminen vaatii vatsaontelon avauksen. Lisätutkimuksia tarvitaan juoksutusmahasairauksien etiologiasta sekä hoidossa käytetyistä lääkkeistä. Jatkossa on tärkeää tehdä enemmän raadonavauksia, jotta mahahaavat voidaan luokitella sijainnin perusteella. On todennäköistä, että mahanpohjukka- ja mahanporttihaavat eroavat etiologialtaan toisistaan.
  • Pekonen, Pasi (2014)
    Jupiter on aurinkokuntamme viides planeetta Auringosta lukien. Se on suurin aurinkokunnan neljästä jättiläisplaneetasta ja on massaltaan yli kaksi kertaa aurinkokunnan muiden planeettojen yhteenlaskettua massaa suurempi. Myös Jupiterin magneettikenttä on voimakkain kaikista aurinkokunnan planeettojen magneettikentistä. Alue, jossa Jupiterin magneettikenttä hallitsee varautuneiden hiukkasten liikettä aurinkotuuleen nähden, on myös suurin tunnettu planeetan magnetosfääri. Galilein löytämät Jupiterin kuut Io, Europa, Ganymedes ja Kallisto ovat sen suurimmat kuut. Ensimmäiset havainnot Jupiterin magnetosfäärin ilmiöistä tehtiin Maasta käsin, kun havaittiin magnetosfäärissä liikkuvien varautuneiden hiukkasten lähettämiä radiosignaaleja. Radiohavaintojen jälkeen kaukoputkilla havaittiin Maasta käsin neutraaleja natrium- ja kalium-atomeja, sekä rikki-ioneja, Ion lähellä. Näitä havaintoja seurasi Yhdysvaltain ilmailu- ja avaruushallinnon, NASA:n eri avaruusluotainten tekemät mittaukset Jupiterin ohilentojen aikana vuosien 1972 ja 2007 välillä. Jupiterin magnetosfääri onkin parhaiten tunnettu magnetosfääri Aurinkokunnassa Maan magnetosfäärin jälkeen. Jupiterin magnetosfäärin vuorovaikutus Galilein kuiden kanssa on laaja tutkimuskohde. Siihen liittyy planeettojen ja kuiden synnyn ja kehityksen selvittäminen, miten sekä kaasujättiläisten että kiviplaneettojen magneettikentät syntyvät ja magnetosfäärin sisällä oleva plasman alkuperän ja liikkeen selvittäminen. Galilein kuista erityisesti Io vaikuttaa Jupiterin magnetosfääriin. Tulivuoritoiminnaltaan hyvin aktiivinen Io tuottaa massaltaan pääosan plasmasta, sekä neutraaleista atomeista ja molekyyleistä, Jupiterin magnetosfäärin sisällä. Koska Iosta peräisin oleva plasma muodostuu aurinkotuulen plasman protoneja raskaammista ioneista, on sen suurentava vaikutus Jupiterin magnetosfäärin kokoon voimakas. Myös Europasta, Ganymedeksestä ja Kallistosta irtoaa kuiden jääpintaan osuvan säteilyn ja hiukkastörmäysten irroittamia atomeja ja molekyylejä Jupiterin magnetosfääriin. Lisäksi näillä kolmella jääkuorisella Galilein kuulla on havaittu indusoituneiden sähkövirtojen synnyttämät heikot magneettikentät. Ganymedeksellä on myös oma magneettikenttä, ainoana kuuna Aurinkokunnassa. Jupiterin magnetosfääri onkin Aurinkokunnan kaltainen sen sisältämän Ganymedeen magnetosfäärin vuoksi. Ion ja muiden plasmanlähteiden hiukkastuotannon vastapainona plasman on myös poistuttava Jupiterin magnetosfääristä. Tämä tapahtuu plasman siirtyessä ensin Ion plasmatorukseen Jupiterin ympärillä, sitten plasmalevyyn sisemmässä magnetosfäärissä ja plasmalevystä ulommas Jupiterin magnetosfäärin pyrstöön. Galileo-luotain havaitsi Jupiterin magnetosfäärissä plasman irtoamisen kohti pyrstöä, kun etäisyys Jupiteriin oli noin sata Jupiterin sädettä. Ennen New Horizons -luotainta Jupiterin pyrstöä ei oltu tutkittu tätä Galileon havaintoa kauempana. New Horizons teki mittauksia matalaenergisistä ioneista etäisyyksien 200 ja 2500 Jupiterin sädettä välillä ja tutki magnetosfäärin pyrstössä liikkuvaa plasmaa. Jupiteria tutkimaan on lähetetty Juno-luotain, ja Euroopan avaruustutkimus järjestö suunnittelee JUICE-luotainta pääasiassa jäisten Galilein kuiden tutkimiseen.
  • Toivonen, Vesa-Matti (2011)
    Tarkastelen tutkielmassani Salon Ollikkalassa sijaitsevan lähiön rakennusprosessia sekä lähiön muotoutumiseen vaikuttaneita syitä ja seurauksia vuosien 1967-1989 välisenä aikana. Tutkielma lähestyy Ollikkalan lähiötä varsinkin yhteiskuntatieteissä tutkittujen rakennemurroksen, suuren muuton sekä tehokkuuden ideologian ilmiöinä, sekä toisaalta modernin työläisyhteiskunnan viitekehyksessä, jossa lähiö on nähtävissä omana sosiaalisena kokonaisuutenaan. Tutkielma liittää lähiön ajallisesti laajempaan kontekstiin, jonka tarkoituksena on hahmottaa aluerakennusprosessista erillisiä rakenteita, jotka vaikuttivat myös lähiön muotoutumiseen. Tarkoitus on luoda vaihtoehtoisia tulkintoja lähiöiden syntyyn vaikuttaneista tekijöistä sekä elämäntapojen eriytymisestä lähiössä, kuin myös uudenlaisia tulkintoja lähiöstä ja sen merkityksestä. Tutkielma hahmottaa miten rakennemurros vaikutti Salon kaupungin teollisuussektoriin sekä väestönkasvuun, sekä minkälaisia ongelmia kaupungistuminen loi paikalliselle asuntotuotannolle. Paikallistasolla lähiöalueen syntyä tarkastellaan asuntotuotantoa ohjaavan ideologian, valtiollisen sääntelyn ja paikallistason hallintamekanismien välisenä vuorovaikutuksena, joka sitoi yhteensä niin poliitikot, suunnittelijat, rakentajat kuin maanomistajatkin. Samalla tutkielma hahmottaa lähiön muotoutumista asukkaiden mielikuvissa erilliseksi sosiaaliseksi konstruktioksi. Asukkaiden mielissä lähiö muodostui aluerakennusprosessista erilliseksi sosiaalisesi kokemusmaailmaksi, joka erosi oleellisesti fyysisestä pienlähiöstä. Lähdemateriaali koostui Salon kaupungin virallisista julkaisuista, rakennustilastoista, julkaisemattomista tilastoista, sekä haastatteluista, joilla on tutkittu lähiön muodostumista yhteiskunnan ylärakenteista käsin. Sosiaalista muotoutumista käsittelevässä osiossa lähteinä on käytetty pääasiassa haastattelumateriaalia, sanomalehtiartikkeleita, sekä tilastollista materiaalia. Tutkielmassa haastateltiin toistakymmentä alueella asunutta ihmistä, joiden avulla kartoitettiin asukkaiden mielikuvia Ollikkalasta, elämästä lähiössä ja sen asukkaista. Mielikuvien ohella seurattiin aluetta käsittelevien lehtiartikkeleiden muutosta 1980-luvun aikana. Tutkielma osoittaa, että siinä missä Ollikkalan lähiö liittyy osittain rakennemurroksen jälkeiseen yhteiskunnalliseen muutosprosessiin, niin siitä muodostui myös monin tavoin perinteisistä tulkinnoista poikkeava pienlähiö. Monipuolinen rakennustoiminta sekä lähiön pitkä rakennusaikakausi loivat lähiöstä heterogeenisen asuinyhteiskunnan, josta muodostui monelle aktiivinen, avoin sekä sosiaalinen asuinalue. Toisaalta lähiössä ilmenneet ongelmat ja passivoituminen edesauttoivat lähiössä tapahtunutta eriytymistä korttelikohtaisiin kokonaisuuksiin ja lopulta myös stigmatisoivat lähiön yleisessä keskustelussa ongelmalähiöksi.
  • Viegas de Freitas Monteiro, Marta (2013)
    Over the past few decades, international arbitration has become the preferred means of settling commercial disputes. Its popularity is closely linked inter alia to the fact that commercial arbitration is fundamentally consensual in nature, as the disputing parties may tailor the process to suit the needs of their specific case. However, once a dispute has arisen it may be difficult to reach an agreement on the conduct of the arbitral proceedings. Hence arbitrators are, subject to party agreement, often granted extensive substantive case management powers to enable the effective and speedy conclusion of arbitral proceedings. An arbitrator’s main contractual duty consists of settling the dispute between the parties. Although arbitrators are not legally bound to ensure disputes are settled in accordance with the correct application of the substantive law, this should be pursued in order for arbitration to retain its popularity. In order to render a reasoned award an arbitral tribunal may be required to conduct its own independent research on the contents of the applicable substantive law. Although it is universally agreed that the facts of a dispute are to be proven by the parties, the approaches in relation to the status of law differ between common law and civil law traditions. In common law systems, the parties are required to provide the legal arguments supporting the sought relief, but many civil law countries apply the jura novit curia principle under which the parties need only to prove the facts supporting their claim and identify the relief they seek. The aim of this study is to examine the effect of the civil law principle jura novit curia by analogy in international commercial arbitration. The question is whether an arbitral tribunal may or must ascertain and apply the law sua sponte in order to reach a reasoned decision based on the correct application of the law. Moreover, this Master’s thesis examines the scope of the principle by assessing the duties of an international arbitral tribunal towards the disputing parties – i.e. the duty to render a valid arbitral award, the duty not to exceed its mandate, and the duty to ensure due process – with the aim of determining whether these duties restrain the possibilities of arbitrators to ascertain and apply the law on their own initiative. The study has been conducted by analysing existing arbitration rules and legislations in addition to researching existing case law in order to establish how widely the jura novit curia principle is acknowledged as a part of due process by national courts. A comprehensive analysis requires examining the situation with a special focus on the position of national courts in the so-called major places of arbitration. Thus, in addition to examining the current situation under Finnish law, the position in England, France and Switzerland has also been assessed in further detail. The said jurisdictions have adopted different approaches in relation to the application of the jura novit curia principle and the minimum standards of due process enforced by their national courts, notwithstanding the general restrictive approach that courts seem to share in relation to setting aside arbitral awards. The examination reveals that while there does not seem to exist any valid restrictions to the application of the jura novit curia principle in international commercial arbitration, defining the exact scope of the principle proves extremely difficult because national standards of due process vary considerably between the examined jurisdictions. Nevertheless, certain common features are detectable: The assessed case law indicates that focus seems to be given to determining whether the legal concept or principle relied upon sua sponte by the arbitral tribunal has been foreseeable or whether it has come as a surprise to the disputing parties. This is assessed on a case-by-case basis taking into account the specific circumstances of each case, including e.g. the fundamental nature of the independently applied legal concept or principle; whether the independently applied legal concept or principle was “manifestly inapplicable” to the specific circumstances of the dispute; the level of expertise of the parties’ counsel and expert witnesses heard in the course of the arbitral proceedings; and whether the applicable substantive law of the dispute has been expressly chosen by the parties themselves.
  • Kärki, Mirva (2020)
    Tämän gradututkielman tarkoituksena on selvittää, millainen on Jürgen Moltmannin käsitys kristillisestä toivosta ja Jumalan kirkkauden valtakunnasta. Tutkimuksen metodina on systemaattinen analyysi, jossa pyrin selvittämään Moltmannin keskeisimmät käsitteet, jotka liittyvät toivoon ja kirkkauden valtakuntaan. Tutkielman päälähteenä ovat englanninkieliset käännökset Jürgen Moltmannin teoksista Theologie der Hoffnung 1967, Trinität und Reich Gottes 1980, Gott in der Schöpfung: Ökologische Schöpfungslehre 1985 ja Der Weg Jesu Christi: Christologie in Messianischen Dimensionen, 1989. Jürgen Moltmannin toivon teologiassa keskeisiä käsitteitä ovat Jumalan lupaukset ja ilmoitus, historia ja aika, missio, messiaanisuus, ja sapatti ja kirkkauden valtakunta. Filosofi Ernst Blochilta hän on saanut teologiseen ajatteluunsa vaikutteita hegeliläisyydestä ja marxilaisuudesta. Moltmannille kristillisen toivon edellytys ovat Jumalan lupaukset ja Kristuksen ylösnousemus lupauksena. Eskatologia ja toivo läpäisevät Moltmannin koko teologisen ajattelun, ja sen miten hän rakentaa ajattelumallinsa toivosta, luomisesta, Kristuksesta ja Jumalan valtakunnasta. Moltmannille oppi eskatologiasta merkitsee pohjimmiltaan oppia kristillisestä toivosta. Toivo tulee esille Jumalan lupauksissa, joissa tulevaisuus on vielä kätkettyä, mutta vaikuttaa toivon kautta historiaan. Historia on osallistumista Jumalan missioon, jossa kirkon tehtävä on julistaa tulevaisuutta Kristuksessa. Moltmannille ’Kristus on toivo’ ja Jumala on ’toivon Jumala’, joka ilmoittaa itsensä lupausten ja historian kautta. Nykyhetki ei vielä vastaa sitä, mitä lupauksissa on tullut ilmi. Tuleva määrittää nykyhetkeä, jossa avoimuus tulevalle koskee koko luomakuntaa. Moltmann korostaa, että kristillinen toivo suuntautuu kohti uutta luomista – kirkkauden valtakuntaa, joka on ikuista sapattia. Jumala loi maailman omaksi kirkkaudekseen, ei antroposentrisesti ihmistä varten. Jeesuksen ylösnousemus on Jumalan lupaus uudesta luomisesta, ja tulevasta Jumalan kirkkaudesta. Luominen on messiaanista ja trinitaarista luomista. Kirkkauden valtakunnassa, jossa vallitsee rauha, vapaus ja oikeudenmukaisuus, Jumala on läsnä kaikenkattavasti kirkkaudessaan. Moltmannille toivo on messiaanista, eteenpäin vievää ja avointa kohti tulevaa. Toivo tuo nykyhetkeen levottomuuden ja ristiriidan, joka mobilisoi ja saa aikaan muutosta. Toivo on Moltmannille myös olemukseltaan yhteisöllistä, koko luomakunnan yhteisöä koskevaa. Luomakunnan yhteisö heijastaa kolmiyhteistä Jumalaa. Moltmannin teologisessa ajattelussa toivosta korostuu sen yhteisöllisyyden prinsiippi, universaalisuus, mobilisoivuus, messiaanisuus, avoimuus ja tulevaisuuteen suuntautuneisuus. Moltmannin käsitys toivosta ja kirkkauden valtakunnasta on yhteydessä hänen teologiaansa jäsentäviin ajatusmalleihin, joissa lupauksiin nojautuva eskatologia läpäisee sen kaikenkattavasti ja holistisesti.
  • Tastula, Eini (2019)
    Tämän tutkielman aiheena on Jürgen Moltmannin sosiaalinen triniteettioppi, ja siihen liittyvä ykseyden ongelma, joka muodostuu hänen lähtökohdastaan: Jumalan ykseys on ennen kaikkea kolmen persoonan yhteyttä, ei ensisijaisesti substanssin ykseyttä. Tutkielmassani selvitän, minkälaisia edellytyksiä ja haasteita siihen liittyy. Käyn ensin läpi Moltmannin jumalaopin peruslähtökohdat ja sen jälkeen tarkastelen hänen käsitystään Kolminaisuudesta ja sen ykseydestä. Moltmannin mukaan erityisesti läntistä teologiaa vaivaa Jumalan ykseyden korostuminen moneuden sijaan. Syynä tähän hän näkee hellenistisen filosofian ja siihen liittyvät jumaluuden attribuutit, kuten muuttumattomuuden ja kyvyttömyyden kärsimykseen. Seurauksena on ollut Jumala, joka ei kärsi vaan on kaikkivaltias Herra, mikä on osaltaan oikeuttanut maanpäälliset hierarkiat, puhumattakaan siitä, että sen vastareaktiona on syntynyt moderni ateismi. On siis välttämätöntä korjata vinouma jumalaopissa, ja siksi kysymys Jumalan kärsimyksestä on Moltmannille keskeinen kolminaisuusteologinen kysymys, joka avautuu teodikean ongelmasta käsin. Hänen teologiansa keskiössä on solidaarinen ja kärsivä Jumala, joka rakastaa maailmaa, jopa tarvitsee sitä. Rakkaus ja kärsimys kuuluvat yhteen, ja Moltmann edellyttääkin eräänlaista mukautettua impassibiliteettia. Ajatus, että Jumala kärsii olemuksessaan, yhdessä sen kanssa, että pelastushistorian tapahtumat jollain tavalla konstituoivat Jumalaa, aiheuttaa kuitenkin uhan Kolminaisuuden ykseydelle. Näyttää siltä, että ristillä Kolminaisuus vähintään hetkellisesti hajoaa, eikä ole selvää, että Moltmann pystyy säilyttämään Jumalan ykseyden. Moltmannin teologiassa näkyy vaikutteita hegeliläisestä metafysiikasta: maailma ja Jumala ovat kietoutuneet eräänlaiseen yhteiseen vapautusprosessin, ja maailman historia on samalla myös Kolminaisuuden historiaa. Vaikka Moltmannin sosiaalinen analogia perustuu ennen kaikkea persoonien perikoreettiseen ja tasaveroiseen yhteyteen, hän tekee eron Kolminaisuuden ikuisen konstituution, jossa yllättäen vallitsee Isän monarkia, ja sisäisen, tasa-arvoisen ja suhteista riippuvan elämän välillä. Niinpä hän päätyy puhumaan myös ykseydestä monesta näkökulmasta. Jumalan ykseys osaltaan perustuu Isään jumaluuden alkulähteenä, mutta samalla se on myös kolmen persoonan aitoa yhtä olemista, ikuista rakkauden prosessia, johon myös maailma otetaan mukaan. Jumalan ykseys on siis myös eskatologinen kysymys, ja tietyllä tavalla Jumala tarvitseekin maailmaa saavuttaakseen täydellisen onnen ja ykseyden. Historia tähtää siihen, että maailma on saatettu täydellisesti Jumalan yhteyteen. Kun ”Jumala on kaikki kaikessa”, Kolminaisuuden historia on saavuttanut täyttymyksen.
  • Linninen, Malviina (2020)
    Contract adaptation is to a considerable extent different kind of decision-making than settling a traditional dispute. When a party requests adaptation of the contract, the tribunal is asked to reshape the parties’ future contractual relationship, which may include creating new obligations for the parties upon the tribunal’s discretion. Thus, the decision-making includes a creative or innovative element thereby denoting wider discretion and requiring high competence from the arbitrators. For these reasons, it is not self-evident that parties want arbitrators to possess the powers to adapt their contract even if they wished them to solve their disputes through traditional dispute settlement. In that light, this study evaluates the possible grounds on which a party could contest a claim requesting adaptation of the parties’ contract in arbitration. In particular, the study aims at determining how a preliminary objection to the arbitral tribunal’s procedural powers to adapt the contract ought to be classified in the obscure division between jurisdiction and admissibility. In legal literature and case law the issue has so far been by default understood as an issue pertaining to the arbitrators’ jurisdiction. This study critically considers whether such view is actually the most accurate and well-grounded perception. The first research question examines the separation between challenges to jurisdiction and challenges to admissibility. There is unfortunate inconsistency in the use of the concepts among courts and tribunals as well as legal commentators, and issues of admissibility have often been wrongly treated as jurisdictional. However, there is a substantial difference between classifying an issue as of jurisdiction or admissibility. Firstly, whereas challenging the arbitral tribunal’s jurisdiction intends to send the particular dispute to a court instead of arbitration, an admissibility challenge seeks to cease the legal processing of the case altogether. Thus, while a jurisdictional challenge attacks the tribunal, an admissibility challenge is aimed at the particular claim. The second main difference between jurisdiction and admissibility concerns the finality of the decision. While arbitrators’ decisions on jurisdiction are necessarily reviewable by courts, issues concerning admissibility fall within the scope of arbitrators’ exclusive adjudicatory powers and are thus non-reviewable. Thereby, the classification has direct effect on the length of the proceedings. In addition, arbitrators may not regard the claim’s admissibility by their own initiative, but such arguments need to be raised by the parties. Therefore, the parties should be particularly mindful of how to formulate and classify their preliminary objections. The second research question considers the appropriate nature of a preliminary objection against a claim on contract adaptation. If the question of the arbitrators’ powers to adapt the parties’ contract was regarded as jurisdictional, the tribunal’s decision could be reviewed by a court on the ground that the claim requesting adaptation was outside the scope of the arbitration agreement. Yet, what is problematic in characterizing the issue as jurisdictional is the uncertainty in the existence of the state courts’ jurisdiction to adapt the contract in case the arbitrators would be found to lack such jurisdiction. While jurisdictional issues constitute an either-or situation between litigation and arbitration, such substituting jurisdiction of the courts is indeed a necessity in order to avoid a situation where nobody would have the jurisdiction in the case. Furthermore, characterizing the issue as jurisdictional would in case of a negative decision on the tribunal’s jurisdiction cause decentralization of different claims to different forums. However, when the parties have agreed on arbitration through a general arbitration clause, they can be presumed to have intended that different disputes would not be fragmented between arbitration and litigation. Thus, such characterization would presumably contradict the parties’ intentions. The ultimate conclusion of the study is that the question of the arbitrators’ procedural powers to adapt the parties’ contract would be better characterized (as a default rule) as an issue of admissibility. Such default rule is considered to best reflect the intentions of the parties. Hence, a new plausible ground for inadmissibility of claims, i.e. inadequacy of the decision-maker’s powers, is proposed to be recognized. Indeed, it is suggested that the pro-arbitration principle and the need for promoting minimal judicial interference in arbitration to avoid multiple proceedings do not require only that the available court review is limited to jurisdictional issues but also that the users of international arbitration rethink what actually constitutes a jurisdictional issue. First and foremost, the characterization of the particular issue should be evaluated individually in each case and not labelled automatically as concerning the tribunal’s jurisdiction when the ultimate consequence is that the issue is always in the end finally decided by a court.
  • Happonen, Miisa (2018)
    This thesis examines the concepts of jurisdiction and admissibility of claims in the context of international arbitration and more specifically, the occasional difficulty of distinguishing the two concepts. Jurisdiction of an arbitral tribunal is based on an agreement of the parties and thus the parties' consent to submit a certain dispute to arbitration is a vital precondition for jurisdiction to take place. Jurisdiction describes the existence and the scope of the adjudicative power of an arbitral tribunal. In contrast, admissibility of claims describes whether or not there is a contractual or legal constraint which prevents the arbitral tribunal to materially resolve a certain claim. Inadmissibility of a claim does not affect the tribunal's jurisdiction but instead, leads to rejection of the claim. Jurisdiction as well as admissibility of claims are threshold questions in arbitral proceedings. As the two concepts seemingly touch on the same question, namely whether the arbitral tribunal should hear and decide a claim on the merits, jurisdictional questions and questions concerning admissibility of claims have been proven to be difficult to distinguish under some circumstances, for example in connection with multi-tiered dispute resolution clauses and contractual time limits. International arbitration is a form of private dispute resolution and it leads to a final and binding decision which is widely enforceable around the world. For that reason, in most jurisdictions the state courts are allowed to control that an arbitral tribunal respects the limits of its jurisdiction. State courts are, nevertheless, usually not allowed to reassess the arbitral tribunal's decision on the merits of the case. Similarly, admissibility of claims is often understood to belong to the sole discretion of the arbitral tribunal. Therefore, whether an issue is characterized as jurisdictional or as a question of admissibility affects the reviewability of a decision of an arbitral tribunal. This, consequently, creates a factor of uncertainty to the parties in international arbitration. The thesis will define the key concepts and analyze the problem through literature and case law. The point of view is ultimately theoretical.
  • Sorvaniemi, Saara (2020)
    The Energy Charter Treaty (ECT) is one of the most frequently invoked international investment treaties. Characteristically to modern international investment law, it provides for investor-state dispute settlement (ISDS). The ECT is a multilateral treaty to which the EU, EU member states (with the exception of Italy) and several non-EU states are parties. Therefore, it entails the possibility of settling intra-EU disputes, that is disputes between EU based investors and EU member states, by international arbitration. Before the Treaty of Lisbon and the inclusion of foreign direct investment in the common commercial policy of the EU, international investment law was the main tool of investment policy in Europe. For decades, international law and EU law were able to coexist and to harmonically interact. However, since the enlargement of the EU to the East, issues between EU law and international investment law and arbitration have preoccupied investors, EU member states and the European Commission. EU member states have argued since 2007 that intra-EU bilateral investment treaties have been superseded by EU law. In 2018, the claim was partially successful when the CJEU concluded in its Achmea judgement that ISDS arbitration clauses in intra-EU bilateral investment treaties are precluded by EU law. Under the ECT, the intra-EU jurisdictional objections have also been made since 2007, but ECT tribunals have consistently rejected them. The study examines the ECT panels’ jurisdiction in investor-state arbitration in an intra-EU context. As the Achmea judgement has been the most important recent development relating to the issue of jurisdiction of investment tribunals in intra-EU cases, the thesis examines especially how arbitral tribunals under the ECT have assessed the intra-EU jurisdictional objection before and after Achmea. Because the aim of the thesis is to identify relevant legal norms and to clarify their content in the light of recent case law, a doctrinal method is assumed. The study is conducted from a public international law perspective with limited elements of EU law. Hence, the doctrine of legal sources is crucial. The most relevant sources for the study are: 1) the ECT, Article 26(1) of the treaty in particular, as the jurisdictional basis of an arbitral tribunal and 2) ECT case law relating intra-EU disputes as it is what translates treaty language into operative law. Since the power to determine the extent of jurisdiction lies with the arbitral tribunal itself, jurisdictional issues in particular should be examined in the light of case law. In addition, customary international law regarding treaty conflict and treaty interpretation are included in the study as treaty-based rules have to be understood in the context of general rules of international law. In order for an arbitral tribunal to have jurisdiction under Article 26(1) ECT, five conditions must be met: 1) there must be a dispute concerning an alleged breach of an obligation under Part III of the ECT by a contracting party; 2) the dispute must relate to an investment as defined by the ECT; 3) the investment must be in the area of a contracting party; 4) the claimant must be an investor of another contracting party; and 5) the events with which the claim is concerned must have occurred at a date such as to give the tribunal jurisdiction. In summary, EU actors have argued that as the investor in intra-EU disputes is not from another contracting party (but from the area of the EU) the investment relations are subject to the EU’s regulatory framework and that the ECT and EU law have conflicting rules warranting EU law to prevail in intra-EU relations. Based on the research, it is established that ECT panels have jurisdiction in intra-EU disputes. In terms of argumentation, the case law rejecting the intra-EU jurisdictional objection is consistent enough to form the following general level conclusions: 1) interpretation of Article 26(1) ECT in accordance with the interpretation rules of customary international law is clear in including intra-EU disputes; and 2) there is no conflict between ISDS under the ECT and EU law. What remains undecided is the potential status of EU law from the perspective of the ECT. Application of EU law could only be possible based on international law that requires it and while the tribunals have assessed applying EU law based on e.g. the lex specialis and lex posterior principles or an inter se agreement, they have not formed a single approach. In fact, by stating that the interpretation of Article 26(1) ECT is clear and that there is no conflict with EU law, the tribunals leave little chance for applying EU law and therefore, little chance for the Achmea judgement or potential future developments of EU law to have an impact on the tribunals’ jurisdiction. Consequently, for the time being, the intra-EU claims under the ECT remain arbitrable.