Browsing by Title
Now showing items 115-134 of 33005
-
(2021)Tausta Lapsen äärimmäinen pitkäkasvuisuus (eli pituus ≥+3 keskihajontaa (SD) yli ikä- ja sukupuolikohtaisen keskiarvon) on yleinen syy lapsen lähettämiseen erikoissairaanhoitoon jatkotutkimuksiin. Kuitenkaan kattavaa tutkimusnäyttöä äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologiasta ei ole julkaistu. Tutkimuksessamme raportoimme lasten äärimmäisen pitkäkasvuisuuden etiologian, syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyvien kliinisten piirteiden yleisyyden sekä syndroomiselle pitkäkasvuisuudelle tyypilliset auksologisiset piirteet. Oletamme, että tutkimusaineistomme kuvaa hyvin populaatiotasoa, sillä Suomessa lasten pituuskasvua seurataan ja kasvun poikkeavuuksia seulotaan kattavasti ja systemaattisesti. Aineisto ja menetelmät Tutkimusaineistoon valikoimme Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueelta lapset, jotka olivat syntyneet 1990 ja 2010 välisenä aikana ja joiden suhteellisen pituus oli ≥+3 SD kolmannen ikävuoden jälkeen. Identifioimme pitkäkasvuiset lapset Helsingin yliopistollisen keskussairaalan alueen kasvutietojärjestelmästä, ja tutkittavien sähköiset potilaskertomukset käytiin kattavasti läpi joulukuuhun 2020 asti diagnostisten tutkimusten tulosten, oheissairauksien, kliinisten piirteiden ja kasvuparametrien keräämiseksi. Löydökset Sisäänottokriteerien perusteella tutkimusaineistoon valikoitui 424 tutkittavaa (214 tyttöä, 210 poikaa). Pitkäkasvuisuuden taustalla todettiin primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö 61:llä (14 %) potilaalla, joista tyttöjä oli 36 (17 %) ja poikia 25 (12 %) (p=0,15). Sekundaarinen kasvuhäiriö diagnosoitiin 42:lla (10 %) potilaalla. Kaksi yleisintä sekundaarista syytä olivat sentraalinen ennenaikainen murrosikä ja ennenaikainen adrenarke, jotka olivat yleisempiä tytöillä. Primaarinen kasvuhäiriö todettiin 19 potilaalla (4 %), joista yleisimpiä olivat Marfanin ja Sotosin oireyhtymät. Osana pitkäkasvuisuuden diagnostiikkaa geenitestejä käytettiin 120 lapsella. Sen sijaan geenipaneeleja ja array-tutkimuksia käytettiin harvoin. Dysmorfisia piirteitä tai neurologisen kehityksen ongelmia todettiin 104:llä (29 %) idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Primaarisen kasvuhäiriön todennäköisyys assosioitui kasvuhäiriön asteeseen, suhteellisen pituuden poikkeamaan odotuspituudesta sekä kasvunopeuteen (pituuden SD:n muutokseen) Pohdinta Huomattavalla osalla äärimmäisen pitkäkasvuisista lapsista todettiin poikkeavan kasvun taustalla primaarinen tai sekundaarinen kasvuhäiriö. Primaarisiin sekä sekundaarisiin kasvuhäiriöihin liittyi tunnusomainen kasvutapa; primaarista kasvuhäiriötä sairastavat keskittyivät aineiston pisimpien joukkoon, sekundaarista syytä sairastavat taas kasvoivat keskimääräistä nopeammin. Syndroomisiin kasvuhäiriöihin liittyviä kliinisiä piirteitä todettiin yllättävän usein idiopaattisesti pitkäkasvuisilla lapsilla. Löydöksemme viittaavat siihen, että idiopaattisesti pitkien lasten joukossa oli fenotyypiltään lieviä syndroomisesti pitkäkasvuisia lapsia, joita ei ollut molekyyligeneettisesti diagnosoitu. Tuloksemme viittaavat siihen, että aktiivisella, uuden sukupolven molekyyligeneettisten testien käytöllä voidaan tarkentaa diagnostiikkaa äärimmäisen pitkäkasvuisten lasten kohdalla. Tutkimuksemme tarjoaa työkaluja äärimmäisten pitkäkasvuisten lasten jatkotutkimuksiin ja erotusdiagnostiikkaan
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2011)Monet merkittävimmistä sään aiheuttamista haitoista liittyvät tulviin ja kuivuuteen. Tässä tutkielmassa arvioitiin sadeilmastossa kuluvan vuosisadan aikana tapahtuvia muutoksia Euroopan ja Pohjois-Atlantin kattavalla alueella kymmenen maailmanlaajuisen ilmastomallin päivittäisten sademääräsimulaatioiden pohjalta. Erityisesti huomiota kiinnitettiin suuriin vuorokausisademääriin ja toisaalta poutajaksojen esiintymiseen. Tämänkaltaisia äärisademääriin liittyviä tutkimuksia oli aiemmin tehty lähinnä alueellisten ilmastomallien tuloksiin perustuen. Alueelliset mallit kykenevät simuloimaan maailmanlaajuisia malleja paremmin pienialaisia sääilmiöitä ja lisäksi niiden avulla saadaan tarkempi kuva muutosten maantieteellisestä jakaumasta. Toisaalta alueellisten mallien tulokset riippuvat voimakkaasti malliajoissa käytetyistä maailmanlaajuiselta mallilta saaduista reunaehdoista. Näin ollen maailmanlaajuisten mallien etuna on parempi mahdollisuus käyttää useiden mallien tuloksia yhdessä, jolloin myös ilmastomallien eroista johtuvasta epävarmuudesta saadaan parempi käsitys. Mallitulosten perusteella sadeilmasto näyttäisi ilmaston lämmetessä muuttuvan äärevämmäksi. Maailmanlaajuisesti sekä rankkasateet että poutapäivät näin ollen keskimäärin yleistyvät ja poutajaksot pidentyvät, kun taas suhteellisen vähäsateisten vuorokausien lukumäärä pienenee. Muutokset eivät kuitenkaan ole kaikkialla samansuuntaisia. Euroopassa ilmasto näyttäisi muuttuvan kuivemmaksi Välimeren ympäristössä ja kesällä myös Keski-Euroopassa, kun taas Pohjois-Euroopassa sateet lisääntyvät etenkin talvella. Tällöin sadeilmaston äärevöityminen tulee esiin siten, että keskimäärin sateisemmiksi muuttuvilla alueilla rankat sateet lisääntyvät ja voimistuvat enemmän kuin mitä sademäärä keskimäärin kasvaa, ja myös monilla kuivemmiksi muuttuvillakin alueilla etenkin kaikkein rankimmat sateet voimistuvat jonkin verran. Vastaavasti poutapäivät lisääntyvät ja pisimmät poutajaksot pidentyvät paikoin sellaisillakin alueilla, joilla sademäärä keskimäärin kasvaa. Myös sademäärän vuosienvälinen vaihtelu näyttäisi tulosten perusteella jossain määrin lisääntyvän. Mallitulosten keskiarvona Pohjois-Euroopassa suurin vuosittainen vuorokausisademäärä kasvaa vuosisadan loppuun mennessä keskimäärin 17 %, mutta vuoden pisin poutajakso lyhenee vain 2 %. Keski-Euroopassa suurimmat vuorokausisademäärät kasvavat 15 % ja pisimmät poutajaksot pitenevät 22 % ja Etelä-Euroopassakin suurimmat vuorokausisademäärät kasvavat 8 %, vaikka pisimmät poutajaksot pidentyvät 35 %. Nyt saadut tulokset ovat pääosin sopusoinnussa aiempien sadeilmaston muutoksia käsittelevien tutkimustulosten kanssa. Myös verrattaessa mallien simuloimaa sadeilmastoa havaintoihin törmätään aiemmista tutkimuksista tuttuihin eroihin; ilmastomallit tuottavat todellista vähemmän sateettomia päiviä ja suurin osa malleista aliarvioi lisäksi sekä rankkasateiden esiintymistä että niiden voimakkuutta.
-
(2017)Tutkielmani käsittelee Aarni Voipiota (1891 – 1965) unissasaarnaamisen tutkijana. Voipio tutki unissasaarnaamista kahdessa väitöskirjassaan Unissasaarnaaminen suggestio ilmiönä (1921) sielutieteeseen ja Unissasaarnaaminen uskonnollisena ilmiönä (1922) kirkkohistoriaan. Tutkielmani keskittyy juuri näiden väitöskirjojen tutkimiseen. Voipio julkaisi englanninkielisen teoksen Sleeping Preachers: A Study in Elastic Religiosity (1951). Lisäksi Voipio julkaisi unissasaarnaamisesta populaariteoksia Suomalaisia unissasaarnaajia (1919) ja Profeettoja ja valheprofeettoja (1927). Tutkielmani tutkimustehtävänä on tarkastella Aarni Voipion teoksia siitä näkökulmasta, mikä sai hänet tutkimaan unissasaarnaamista, mitä lähteitä ja menetelmiä hän käytti tehdessään väitöskirjojaan ja muita teoksisiaan unissasaarnaamisesta. Lisäksi tutkimustehtävänäni on löytää, millaisiin tutkimustuloksiin Voipio päätyi aikansa tiedekäsitysten puitteissa unissasaarnaamisesta. Tutkielmassani selvitän, kuinka Voipion aikansa tiedemaailma vastaanotti hänen teoksensa. Tutkimukseni sijoittuu ajallisesti Aarni Voipion aktiiviseen tutkimustyöhön unissasaarnaamisessa vuosina 1919 – 1950 lukujen välille. Unissasaarnaaminen eli horrossaarnaaminen on ollut uskonnollinen ilmiö. Unissasaarnaamisessa Voipio tuo kirjoituksissaan esille käsitteet hypnoosi, suggestion eri käsitteet ja hysterian. Tutkielman ensimmäisessä osassa keskitytään unissasaarnaamiseen sielutieteen ja psykiatrian näkökulmasta. Toinen osa tutkielmasta käsittelee unissasaarnaamisen historiaa Euroopassa ja Pohjoismaissa. Tutkielmassa esitellään unissasaarnaaminen katolisessa ja protestanttisessa kirkossa. Kolmas osa tutkielmasta käsittelee Voipiota kansainvälisenä unissasaarnaamisen tutkijana. Tutkielman muut osat sisältävät Voipion populaariteosten käsittelyä ja esitellään tunnetuimpia suomalaisia unissasaarnaajia. Tutkielmani sisältää Voipion kertomuksia unissasaarnaajien toiminnasta ja ilmiöön liittyvistä taustoista sekä saarnaajien omasta kehittymisestä toimintaansa. Voipion kertomuksista unissasaarnaajista voidaan päätellä selkeitä tunnusmerkkejä saarnaajien fyysisistä muutoksista horroksen aikana. Lisäksi Voipion tutkimukset tuovat esille saarnaajien taustalla olleet tekijät, mitkä heitä ovat kehittäneet unissasaarnaajiksi.
-
(2014)Koulujen puutarhatoiminta on yhtä aikaa koululaitoksemme kanssa kehittynyt ilmiö. Aikojen saatossa koulupuutarhatoimintaa kohtaan tunnettu kiinnostus on vaihdellut ja tällä hetkellä se on ilmeisesti taas kasvussa. Koulupuutarhatoimintaa voidaan tarkastella monenlaisista näkökulmista, esimerkiksi osana koulun ympäristökasvatusta, terveyskasvatusta tai oppiainerajat ylittävää opiskelua. Aihetta on tutkittu vain vähän ja tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaista koulupuutarhatoimintaa Suomessa on ja miten puutarhoja hyödynnetään opetuksessa. Lisäksi tarkastelun kohteena on havainto, jonka mukaan koulupuutarhatoimijat usein ajattelevat oppilaiden oppivan toiminnan kautta 'mistä ruoka tulee'. Nykyaikainen ruokajärjestelmä on kuitenkin monimutkainen kokonaisuus, jonka muodostavat kuluttaja, tuottaja, jatkojalostajat ja pakkausteollisuus, sekä kauppa ja muut ruoan kautta tekemisissä olevat verkostot. Ymmärtääkseen ruoan matkaa pellosta pöytään ei siis riitä että tietää miten kasvit kasvavat. Tutkimuksessa selvitetäänkin lisäksi mitä koulupuutarhojen avulla opetetaan ruokajärjestelmästä. Tutkimuksen empiirinen aineisto kerättiin teemahaastattelujen avulla. Tutkimusta varten haastateltiin 11 opettajaa eri puolilta maata sijaitsevista kouluista, joissa on aktiivista koulupuutarhatoimintaa. Tutkimuskoulujen joukossa on ala- ja yläkouluja, lukio ja kaksi steinerkoulua. Tavoitteena oli saada tutkimukseen mukaan mahdollisimman laaja otos erilaisia koulupuutarhoja, joten kustakin koulusta haastateltiin vain yhtä toiminnasta hyvin perillä olevaa opettajaa. Litteroitu haastatteluaineisto analysoitiin teemoittelun ja tyypittelyn avulla. Teemoittelun kautta aineistosta löytyneiden ilmiöiden yleisyyttä selvitettiin sisällön erittelyllä. Tutkimuksen tulosten perusteella ei voida määrittää suomalaisen koulupuutarhan tyyppiesimerkkiä, sillä toimintatavat, toiminnan laajuus, sille asetut päämäärät ja puutarhojen hyödyntäminen opetuksessa vaihtelevat kouluittain paljonkin. Puutarhojen toimintamallit on kehitetty koulukohtaisesti niiden resurssien varassa, joita kullakin koululla on ollut käytettävissään. Toiminnan ensisijaisena tavoitteena on oppimisen tukeminen, mutta eri kouluissa puutarhan merkitystä painotetaan eri tavoin: ympäristökasvatuksen, kokonaisvaltaisen oppimisen tai jonkin tietyn kurssin oppimisympäristönä tai koulun pihaa viihtyistävänä tai koulun arkeen vaihtelua tuovana tekijänä. Toiminnalle asetetut tavoitteet määrittävät sitä kuinka paljon puutarhaa hyödynnetään opetuksessa ja lisäksi hyödyntämisen laajuuteen vaikuttaa puutarhan koko. Vaikka myös monet opettajat ajattelevat koulun puutarhatoiminnan avulla opittavan mistä ruoka tulee kauppojen hyllyille, opetetaan ruokajärjestelmästä puutarhatoiminnan kautta vain tiettyjä osia. Alkutuotannon roolia painotetaan vahvasti, mutta osassa kouluista näkökulmaa laajennetaan valmistamalla satoa myytäväksi myyjäisissä tai sitä tarjotaan kouluruokalassa. Kahdessa koulussa tehdään lisäksi maatilayhteistyötä lähitilojen kanssa. Uusien oppimisympäristöjen ja opetusmetodien hyödyntämistä opetuksessa pidetään yleisesti suositeltavana, mutta niiden käyttöönotto vaatii opettajalta edelleen erityistä rohkeutta. Koulupuutarhatoiminta kannustaa opettajia kokeilemaan koulussa monenlaisia uusia toimintatapoja ja opetusmetodeja, kuten ulkona opettamista ja kokemuksellista oppimista. Tutkimukseen osallistuneet opettajat eivät juuri kokeneet tarvitsevansa apua koulun puutarhatoiminnan kehittämiseen, mutta se voisi hyödyttää heitä etenkin puutarhakasvatuksen osalta, sillä monilla on melko suppea käsitys puutarhan hyödyntämismahdollisuuksista opetuksessa. Koulupuutarhojen aiheuttama innostus ja lisääntynyt oppilaiden motivaatio, sekä käytännön tekeminen, oikeat ongelmat ja konkreettisen lopputuloksen näkeminen puoltavat paikkaansa koulussa, sillä tällaiset tekijät edistävät tutkimusten mukaan esimerkiksi oppilaiden luonnontieteiden osaamista. Tutkimus on esiselvitys suomalaisen koulupuutarhatoiminnan käytännöistä ja se avaa runsaasti lisätutkimuksen aiheita. Jotta puutarhakasvatuksen parhaista käytännöistä päästään selville, on tehtävä esimerkiksi hyvin dokumentoituja kokeiluja erilaisista puutarhakasvatuksen muodoista, joiden vaikuttavuutta arvioidaan. Tarvetta on myös tutkimuksille, jotka selvittävät puutarhakasvatuksen vaikutuksia oppilaiden oppimiseen suomalaisen koulun kontekstissa. Ruokajärjestelmäopetuksen suhteen tutkimuksessa ilmeni ristiriita sen suhteen, mitä opettajat toivovat oppilaiden oppivan koulupuutarhatoiminnan kautta ja mitä he näyttävät käytännössä opettavan, joten lisätutkimusta tarvitaan myös tämän ristiriidan vahvistamiseksi ja selvittämiseksi.
-
(2016)Tourism destinations tend to attract mainly those tourists who choose the location as the main or only destination of their trip, although the share of those tourists who choose it as a secondary or through destination is greater than have been initially thought. Most tourism destinations have the ability to take advantage of the potential offered by transit tourists, as the necessary infrastructure and services already exist - they just need to be directed into new markets. Finland is a secondary tourist destination that acts as stop-over point on the way to primary destinations. Transit tourists form a significant amount in the flow of tourists to Finland and the volumes of Asian transit tourists arriving to Helsinki-Vantaa have increased. Many of the most important factors of tourism destinations for Asian tourists are present in Finland, and interest toward the country among Asians have grown in recent years. However, in stopover tourism the challenge lies in encountering the diverse interests of many different parties and tourists, the combination of which is needed for stopover tourism development. This master's thesis aims to identify changes in stopover tourism and predict the future development in the Helsinki metropolitan area by the year 2025. The study examines the impact of the Helsinki metropolitan area starting points, and how changes in lack of opportunities and lack of interest among tourists affect the development of stopover tourism. The study utilizes the Delphi method used in future research, in which persons classified as experts act as predictors of the future development of the studied phenomenon. Unlike in the traditional multi-stage Delphi, rounds were limited to only one round of interviews. Twelve experts (n = 12) took part in this study's Delphi panel, representing companies and organizations operating in the tourism sector. The snowball method is used for the selection of the expert panel, where a few key experts are first identified and then asked to name other experts for the panel. The interview material is analysed by coding and thematising in order to highlight both the converging and diverging points of views. The results show that the major opportunities for stopover tourism development in Helsinki metropolitan area are related to the accessibility and competitiveness of Finnair's Asian route network. The Helsinki metropolitan area is able to offer a new kind of appeal for Asian tourists compared to other well-known European destinations, even though it does not have any tourist attractions recognised on a global level. The metropolitan's compact size and the focusing of tourism service offerings in a relatively small area provide a framework for stopover tourism. The challenge, however, is whether the development of the tourism service offerings can become attractive enough for the tourists to stop in the Helsinki metropolitan area when flying between Europe and Asia. There will not be any significant changes in the roles of the Helsinki metropolitan area's tourism operators in the future, while Finnair will continue playing the key role. Since most of the stopovers made in Helsinki metropolitan area are pre-designed and tourists are leisure tourists, the travel time to and from Helsinki-Vantaa does not have an impact on whether or not to stop in Helsinki. Similarly, visa requirements do not reduce the attractiveness of the Helsinki metropolitan area as some of the visitors will need a visa to travel to Europe in any case. In the future provision of tourist services in the Helsinki metropolitan area, the importance of individuality is emphasized, as well as the need for accessibility and availability of tourism services improvement. Since the Helsinki metropolitan area cannot compete in terms of tourist attractions, the attractiveness should be based on its existing nature potential. Based on the study, the lack of interest affects stopover tourism development in the Helsinki metropolitan area more than the lack of opportunity. Growth of appeal arising from awareness and development in tourism service will increase the attractiveness of the Helsinki metropolitan area. As a result, the number of Asian tourists in the Helsinki metropolitan area will increase significantly by 2025, as more transit tourists arriving to Helsinki-Vantaa will stop in the metropolitan area. Despite the challenges, the study shows that the interests of the tourism sector and tourists can be seen to meet better during the next ten years in stopover tourism.
-
(2017)Asian longhorned beetle (Anoplophora glabripennis Motschulsky) is an invasive alien species native to China and Korea. Asian longhorned beetle has been established on many European countries, United States and Canada. The pathway to the new environments is typically via solid wood packing material (SWPM) which is used especially to pack stoneware. The larva lives inside the trunk and chews tunnels. These tunnels may result in loss of turgor pressure and, by implication, to loss of leaves and finally to death of the tree. Eradication of this species is complicated due to a wide range of host species. The first introduced population in Finland was discovered in October 2015 in the municipality of Vantaa, near to Helsinki. Thus, we have a lack of knowledge in its habits in Finnish circumstances. The main objective of this thesis was to specify whether the Asian longhorned beetle is established also in Helsinki and which areas would be potential habitats for this species. Because no Finnish research about this pest has been published, also a literature survey about the species is provided. Areas, where stoneware originated to Asia is stored at the moment or was stored before, were considered as a potential habitats for the Asian longhorned beetle. The observations were conducted during the summer season 2016. The potential host trees were observed with binoculars. Inspections focused on searching round exitholes typical to the Asian longhorned beetle from the trunk and the main branches. Trees with suspicious holes were felled and investigated. No Asian longhorned beetles were found. However, there are several potential areas in Helsinki. In total, 35 potential areas were inspected. These areas were rich in broadleaved trees that belong to hosts of this pest. It can be assumed that Asian longhorned beetle would not have shortage in suitable host trees. The most common inspected tree species were silver birch, dawny birch, European aspen and goat willow. Ground inspection with binoculars is a common, but unreliable method. In summer time foliage layer may obscure the visibility to the trunk and the branches. On the other hand, trees with dead branches or a lack of foliage can be easily detected and thus special effort can be used to inspect these trees. It can be suggested that at least not very old or high density populations exist in Helsinki. The best way to avoid new introductions is to favor Finnish stoneware and avoid Asian wood packing material. The treatments of SWPM should be improved to prevent further spread of these pests. The omission of treatment should never happen. One option is to replace SWPM with more secure packing materials. Also the destruction of the packing material should be carried out properly and it should not be transported for example as a firewood to summer cottages. This study was carried out together with University of Helsinki and Public Works Department of the city of Helsinki. Cooperation was done also with the Finnish Food Safety Authority Evira.
-
(2016)Tämä työ käsittelee Suomen kirkon pappisliiton identiteettiä ammattiliittona sen jäsenlehden sivuilla. Tutkimus rajautuu ajallisesti jäsenlehden ilmestymisen alkamisesta, vuodesta 1948 vuoteen 1974, jolloin Kirkon sopimusvaltuuskunta (nykyisin Kirkon työmarkkinalaitos) perustetiin ja jolloin kirkollisten ammattiliittojen neuvotteluasema muuttui niiden saatuaan virallinen neuvottelukumppani työnantajapuolelle. Papin ammattia on perinteisesti pidetty kutsumusammattina. Tutkimuksessa perhehdytäänkin siihen problematiikkaan, minkälaisia vaatimuksia kutsumusammatissa työskentelevillä papeilla sai olla työelämää kohtaan ja miten se näkyi heidän ammattiliittonsa toiminnassa. Tutkimuksessa pohditaan myös, minkälainen pappien liiton identiteetti oli perinteiseen ammattiyhdistysliikkeeseen nähden. Liiton jäsenlehti tarjosi keskustelutilaa lehden sivuilla niin liiton keskeisille toimijoille kuin tavallisille jäsenilleen ja sen sivuilla käytiinkin ajoittain kiivastakin keskustelua liiton toiminnan suuntaviivoista. Erityisen vaikeana kysymyksenä Pappisliitolle tutkimusajanjaksolla nousi esiin keskusjärjestö Akavan jäsenyys. Osalle liiton jäsenistä keskusjärjestön jäsenyys ja ajatus selkeästä yhden ammattiryhmän edunvalvonnasta kirkossa ei sopinut pappien arvomaailmaan. Tutkimuksessa kävi ilmi, että liiton puheenjohtajalla oli selkeä vaikutus liiton identiteettiin ammatillisena järjestönä. Tutkimusajanjaksolla puheenjohtaja Aimo T. Nikolaisen aikana liiton toiminnan keskiössä oli selkeästi pappien työn tukeminen ja kollegiaalinen toiminta kun taas puheenjohtaja Matti Joensuun aikana liitto siirtyi selvästi enemmän ammattijärjestön suuntaan. Toisaalta pelkkä puheenjohtajan vaihdos ei pelkästään selittänyt linjan muutosta, vaan myös suomalainen yhteiskunta muuttui ympärillä ja ammattiyhdistysliikkeen asema vahvistui tutkimusajanjaksolla.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2010)Ihmisillä amputaatioleikkausten jälkeinen aavekipu on hyvin yleistä ja se heikentää merkittävästi elämän laatua. Koirille ja kissoille tehdään runsaasti raaja-amputaatioita ympäri maailman useimmiten trauman tai luukasvaimen vuoksi. Kuitenkaan aavekivun esiintyvyydestä koirilla ja kissoilla ei tiedetä mitään. Kroonisen kivun synnyssä on mukana nosiseptiivisten hermoratojen kipua vahvistavien järjestelmien voimistuminen tai kipua hillitsevien järjestelmien vaimeneminen. Selkäytimen takasarvessa sijaitsevat NMDA-reseptorit ovat keskeisessä asemassa keskushermoston herkistymisessä ja kroonisen kivun kehittymisessä. Aavekivulla tarkoitetaan kivun tunnetta amputoidussa ruumiinosassa. Aavekipu alkaa ihmisillä useimmiten heti ensimmäisellä viikolla amputaation jälkeen. Osalla potilaista aavekivun intensiteetti laskee ajan kanssa ja jopa häviää kokonaan, kun taas osalla aavekipu voi jopa pahentua ajan myötä. Suurin osa amputoiduista kokee kärsivänsä kivusta kohtalaisesti tai enemmän. Amputoidut kokevat yleisesti myös kivuttomia aavetuntemuksia, tynkäkipua ja teleskooppi-ilmiön amputoidussa raajassaan. Aavekipu on neuropaattista kipua, jonka syntymekanismi on edelleen osittain tuntematon, mutta siinä tiedetään olevan mukana sekä keskus- että ääreishermoston mekanismeja. Aavekivusta kärsivillä amputoiduilla potilailla on tapahtunut muutoksia kipua välittävissä ääreishermoissa, selkäytimen takasarvessa, talamuksessa ja aivokuorella. Myös autonomisen hermoston aktiivisuudella ja psykologisilla tekijöillä on yhteys aavekivun kokemiseen. Aavekivun mekanismia selittämään on kehitetty erilaisia teorioita kuten kipumuistiteoria. Aavekivulle altistavia riskitekijöitä on yritetty selvittää useissa tutkimuksissa kuitenkin melko huonoin tuloksin. Aavekipu on ihmisillä erittäin vaikeasti ehkäistävissä eikä tehokasta hoitokeinoa ole löydetty. Aavekipua hoidetaan ihmisillä yleisesti samoilla lääkeaineilla kuin muitakin neuropaattisia kiputiloja, vaikka näitä ei ole todettu tutkimuksissa tehokkaiksi aavekivun hoitoon. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on koota tämän hetkinen tutkimustieto aavekivun esiintyvyydestä, syntymekanismeista, riskitekijöistä ja hoitomenetelmistä ihmisillä, jotta voimme soveltaa tätä tietoa koiriin ja kissoihin tutkimusten vielä puuttuessa eläinten aavekivusta.
-
(2016)Tunisia’s transformation from autocratic governance to democracy has taken place after the Arab Spring demonstrations in 2011. None of the other Arab Spring countries or Tunisia’s neighbours have succeeded in a similar transformation, despite the popular support for democracy in Arab Barometer surveys. The European Union bases its external relations on the promotion of 'European' values, including democracy, human rights, and the rule of law. Democracy and democratisation are seen as a response to a wide variety of problems, including the spread of terrorist movements and migration movements. The EU’s relationship with Tunisia was formalised in 1995 with an Association Agreement. In 2005, the two parties agreed on an Action Plan which outlined the EU’s expectations for political change in Tunisia. After the Arab Spring, another Action Plan was drafted in 2013, providing an updated version of the roadmap for democratisation in the country. Despite the claims of supporting and fostering democracy, the EU has been criticised in research literature by supporting stable dictatorships over unstable democracies, as well as often implementing democratic norms poorly in its own governance. This study firstly examines the previous research on democratisation and democratic change in the Southern Mediterranean countries, concluding that the research is often based on a narrow conception of (electoral) democracy. Therefore, the framework of embedded democracy is adopted in this study, in order to provide a more multifaceted conception of democracy. The central research question is: 'How can the EU’s democracy promotion strategy in Tunisia in the time period 2005-2015 be understood in the framework of embedded democracy?' Embedded democracy is operationalised with the concepts of linkage and leverage, which refer to instruments in democracy promotion. The two Action Plans and other relevant EU documents are used as source material and the research method is qualitative content analysis. The main findings of the study firstly indicate support for the claim that the EU was not pursuing democratic change in Tunisia before the Arab Spring, but rather supported the stable governance of Zine El Abidine Ben Ali. The only leverage instruments involved changes in Tunisia’s economic system in order to gain better access to the European single market. The linkage instruments used by the EU favoured economic and geopolitical linkage of Tunisia, thereby reinforcing the external factors of embedded democracy. However, the country resembled a form of defective democracy, given the poorly functioning internal regimes of embedded democracy. After the Arab Spring, in the 2013 Action Plan, the EU’s strategy included similarly few leverage instruments although economic sanctions were taken against the ousted president and his allies. Economic and geopolitical linkage were again the most conspicuous instruments. Furthermore, transnational civil society linkage was more prominent in the EU’s strategy after 2011, and internal improvements in the Tunisian democratic system were suggested. Despite the relative success in consolidating democracy, Tunisia’s future is anything but certain. Popular support for democracy is decreasing, the economic situation is deteriorating, and unemployed youths are increasingly attracted to the radical forms of Islam in Tunisia’s neighbouring countries. The supportive external factors of embedded democracy need to be increasingly promoted by the EU while acknowledging both the internal and external threats to the functioning of Tunisian democracy. Without support, Tunisia risks becoming another defective democracy in the region.
-
(2023)In this thesis, we develop a Bayesian approach to the inverse problem of inferring the shape of an asteroid from time-series measurements of its brightness. We define a probabilistic model over possibly non-convex asteroid shapes, choosing parameters carefully to avoid potential identifiability issues. Applying this probabilistic model to synthetic observations and sampling from the posterior via Markov Chain Monte Carlo, we show that the model is able to recover the asteroid shape well in the limit of many well-separated observations, and is able to capture posterior uncertainty in the case of limited observations. We greatly accelerate the computation of the forward problem (predicting the measured light curve given the asteroid’s shape parameters) by using a bounding volume hierarchy and by exploiting data parallelism on a graphics processing unit.
-
(2015)Tutkielman tavoitteena oli laatia todennäköisyyspohjainen kanta-arviomalli merivaelteisen taimenen (Salmo trutta L.) juveniili vaiheen populaatiodynamiikan kuvaamiseksi. Mallin tarkoituksena on kuvata taimenen jokipoikasvaihe kuoriutumisesta merivaellukselle lähtöön tai sukukypsyyteen saakka, tiivistämällä saatavilla oleva tieto taimenen ekologiasta populaatioparametreiksi. Näitä parametreja olivat ikäryhmäkohtainen selviytymisen todennäköisyys ja ikäryhmäkohtainen syönnösvaellukselle lähdön todennäköisyys. Epävarmuuden huomioimiseksi mallin parametrien kuvaamiseen käytettiin todennäköisyysjakaumia. Ikäryhmäkohtainen syönnösvaellukselle lähdön todennäköisyys kuvattiin käyttämällä käyräfunktiota, jonka parametrit liitettiin aikaisemmin julkaistuihin aineistoihin taimenen keskimääräisen vaellusiän vaihtelusta leveyspiirin mukaan. Mallin muiden parametrien odotusarvojen asettaminen ja mallin rakenteen laatiminen perustui asiantuntija-arvioihin ja aikaisemmin julkaistuun taimenta tai sen sukulaislajeja koskevaan tutkimustietoon. Mallissa käytettyjen parametrien posteriorijakaumat ratkaistiin käyttämällä Markov chain Monte Carlo (MCMC) -simulointia. MCMC-simuloinnin toimivuus tarkastettiin käyttämällä keinotekoisesti tuotettua havaintoaineistoa. Mallin yhteensopivuutta todellisiin havaintoaineistoihin tutkittiin sovittamalla malli kahdesta Suomenlahteen laskevasta joesta kerättyyn sähkökoekalastus ja vaelluspoikaspyyntiaineistoon. Viron puoleisen Pirita joen aineisto koostui vuosien 2005 - 2013 sähkökoekalastusaineistosta ja vuosien 2006 - 2014 vaelluspoikaspyyntiaineistosta. Suomen puoleisen Ingarskilan joen aineisto koostui vuosien 2009 - 2013 sähkökoekalastusaineistosta ja vuosien 2012 ja 2013 vaelluspoikaspyyntiaineistosta. Molempien jokien aineistojen, sekä kirjallisuudesta kerätyn 41 muun joen vaelluspoikasten keskimääräisistä i'istä koostuva aineiston analysointi toteutettiin samanaikaisesti hierarkkisena meta-analyysina. Mallin sovituksen yhteydessä havaittiin, että malli systemaattisesti yliarvioi keväisin tutkimusjoista alasvaeltavien taimenen poikasten määrän. Mallin havaittiin kuitenkin ennustavan onnistuneesti analyysistä poisjätetyn Piritajoen vuoden 2014 vaelluspoikaspyyntiaineiston ikäjakauman. Kirjallisuudesta kerätyn aineiston pohjalta taimenten syönnösvaellukselle lähtemisen todennäköisyyttä kuvaavan käyrän µ parametrin havaittiin korreloivan positiivisesti leveyspiirin kanssa. Kirjallisuuskatsauksen perusteella tämä työ on ensimmäinen yritys laatia todennäköisyyspohjainen populaatiodynamiikkaan perustuva kanta-arviomalli, joka pystyy huomioimaan myös taimen populaatioiden vaelluskäyttäytymisen. Mallin laajamittainen käyttö kalastuksen säätelyn tukemisessa vaatii vielä parannuksia mallin rakenteisiin.
-
(2024)Integrated population models (IPMs) are a promising approach to assess and manage wildlife populations in dynamic and uncertain conditions. By combining multiple data sources into a single, unified model, they enable the parametrization of versatile, mechanistic population models that can predict population dynamics in novel circumstances. This is in contrast to traditional approaches where independent empirical estimates for demographic parameters are typically incorporated into a population projection matrix such as a Leslie matrix. A major limitation of conventional methods is their inability to fully utilize all available information, as the synergies between different data sources are not exploited. The Baltic ringed seal (Pusa hispida botnica) presents an example illustrating the limitation of conventional monitoring approaches. Despite the availability of long-term monitoring data, population assessment is hindered by dynamic environmental conditions, varying reproductive rates, and the recently re-introduced hunting, thus limiting the quality of information available to managers regarding, for example, hunting quotas. In particular, population counts of ringed seals from aerial surveys have exhibited unexpected trends and large fluctuations during the last decade, making it impossible to obtain reliable estimates of population growth from survey data alone. This thesis presents a Bayesian IPM for the ringed seal population inhabiting the Bothnian Bay in the Baltic Sea. The central aim of this work is to outline an approach that can overcome some of the challenges that have crippled Baltic ringed seal monitoring efforts during the last decade, and support science-based management decisions. The thesis broadly consists of three parts. First, a state-space model is presented for the Bothnian Bay ringed seal population. Demographic processes are described through a stochastic age and sex structured population model that includes both hunting mortality and the hypothesized effects of environmental variables such as pollution and sea ice cover on demographic parameters and seal behaviour. Next, the model is fit to census and various demographic and reproductive data, as well as hunting statistics, from 1988 to 2023 under a Bayesian framework where posterior samples of model parameters are obtained using Markov Chain Monte Carlo methods. Finally, posterior estimates of model parameters are used to construct a Leslie matrix, and model behavior is analyzed using methods developed for matrix projection models. Future population dynamics are also simulated under alternative management scenarios to inform ringed seal management decisions. In general, this thesis demonstrates the value of mechanistic IPMs for monitoring and managing natural populations under changing environments, and supporting science-based management decisions.
-
(2011)The study deals with the sound of pop music, as heard on a published recording. The sound of music is defined as such fundamental nature of musical materials which can be heard in a very short period of time, but which is also characteristic of music on a larger scale. Sound is investigated by analyzing features of music and sound which can be observed on a time scale of a few seconds. On the other hand, an attempt to describe a performer's characteristic sound is made through analysis of a larger sample of the repertoire. To describe the sound, traditional music analysis, commentary on instruments and recording techniques, analytical listening and spectrum analysis is used. The analytical listening methods applied here are Helmholtz's sound-colour classes and Lomax's cantometric scales which were originally used to classify singing styles. The history of spectrum (frequency content of sound) analysis as well as its application on music analysis is presented. The sonogram, which shows the distribution of acoustic energy at different frequencies and the change with respect to time, is introduced as an essential visualization tool. In the music analysis, three recordings of the group Abba are covered. Of them, 'Dancing Queen', which was recorded in 1975, gets the most thorough handling. The song is listened as a kind of longitudinal section, in separate frequency ranges, thereby revealing how each instrument or voice contributes to the overall sound. Based on listening and sonogram graphs, the song has been divided into 'sound situations' (or sonic situations). A sound situation is a period of music which is different from its surroundings in timbre, instrumentation or intensity (or their interaction). Each situation is presented in a combination of sonogram and score. A musical description of the sound situation is given, the singing is analyzed in cantometric terms and the timbre is described using Helmholtz's classes. Based on this analysis, the sound of Abba is characterized by strong treble content and brightness. The most important element of the sound is the singing of two female voices in combinations of unison and multiple layered harmonies. Spectrum analysis reveals that the music has especially much energy in the 4 5 kHz range. This is also the range in which human hearing is most sensitive. This emphasis, 'Abba-formant' , is most pronounced in choruses and brings a bright, penetrating tone to song.
-
(2010)Ligniini on maakasveille hyvin tärkeä makromolekyyli. Se on olennainen osa esimerkiksi vettä ja ravinteita kuljettavien puusolukon solujen soluseinää. Ligniini on myös osallisena kasvien puolustuksessa muita organismeja vastaan. Lisäksi se on tärkeä osa metsien ekologiassa ja ihmisen hyödykkeenä. Prosessia, jossa kasvisolun seinään muodostuu ligniiniä, sanotaan puutumiseksi, eli lignifikaatioksi. Tällöin lignifikoituvan solun sisällä syntetoidut ligniinin monomeerit – monolignolit - kuljetetaan solukalvon yli soluseinään, jossa ne polymeroituvat ligniiniksi. Vähitellen kasvisolun soluseinän selluloosan, hemiselluloosien, pektiinien ja rakenne-proteiinien muodostama verkosto tukkiutuu ligniinistä. Lignifikoituessaan solu käy samalla läpi ohjelmoidun solukuoleman. Monolignolien synteesistä tiedetään suhteellisen paljon, samoin kuin ligniinin polymerisaatiosta. Monolignolien kuljetuksesta sen sijaan ei ole tietoa. Eri hypoteesien mukaan monolignolit voivat kulkeutua solukalvon yli joko diffuusion, golgin laitteen rakkuloiden tai kuljettajaproteiinien eli transportterien avulla. Teoria golgin laitteesta on osoitettu epätodennäköiseksi ja diffusiostakaan ei ole todisteita aidoilla solukalvoilla. Siksi pro gradu –tutkielmani tarkoituksena onkin testata hypoteesia transportterivälitteisestä kuljetuksesta. Tutkittavina ovat kasveissa hyvin yleiset ABC-transportterit, joiden tiedetään kuljettavan sekundaarisen aineenvaihdunnan tuotteita. Tutkielmassani testasin ABC-transportterihypoteesia kuusen (Picea abies) ligniiniä tuottavilla A3/85-liuosviljelmäsoluilla sekä bioninformatiikan keinoin. A3/85-soluille syötettiin radioaktiivista fenyylialaniinia – monolignolisynteesin raaka-ainetta – yhdessä ABC-transportteri-inhibiittoreiden (Reversin 121 ja vanadaatti) kanssa. Inhibiittoreilla ei kuitenkaan ollut vaikutusta solujen erittämien fenyylialaniinin fenolituotteiden tai näiden sokerijohdannaisten määrään. Bioinformatiikan keinoin taas yritettiin löytää kuusen (Picea spp.) ja männyn (Pinus spp.) EST-kirjastoista hyviä ABC-transportteriehdokkaita monolignolien kuljetukseen. Erityisesti lignifikoituvassa solukossa esiintyvää, ominaisuuksiltaan sopivaa ABC-transportteria ei kuitenkaan löytynyt. Tämän perusteella kuljetuksesta vastaa todennäköisesti jokin muu transportteri tai kuljetus ei tapahdu lainkaan transportterin välityksellä. Tutkielmassani oli testattavana myös usein esitetty ajatus monolignolien myrkyllisyydestä, josta ei kuitenkaan ole tehty asiaan kuuluvaa selvitystä. Monolignolien odotetulla myrkyllisyydellä saatetaan kasvitieteessä perustella erinäisiä väittämiä, joten ajatuksen paikkansapitävyys on syytä varmistaa. Hypoteesia monolignolien myrkyllisyydestä testasin lisäämällä ligniiniä tuottamattomien tupakan (Nicotiana tabacum) liuosviljelmäsolujen (BY-2) kasvatusalustaan monolignoli koniferyylialkoholia. Koniferyylialkoholi aiheutti solujen lignifikaation sekä tappoi solut korkeissa pitoisuuksissa. Näiden kokeiden perusteella voidaan myrkyllisyys-hypoteesin sanoa olevan mahdollinen, joskin koniferyylialkoholin mahdollinen osallisuus lignifikoituvassa solussa tapahtuvaan ohjelmoituun solukuolemaan täytyy ottaa huomioon.
-
(2023)Depressive disorders and especially Major Depressive Disorder (MDD) have recently raised a lot of concerns. According to Bains & Abdijadid, (2022), in 2030 MDD will be the most common concern in terms of mental well-being and Kessler & Bromet (2013) pointed out that MDD “has one of the highest lifetime prevalence among psychiatric disorders”, and for this reason MDD results in a significant burden from an individual and societal perspective (Lépine & Briley, 2011). Anhedonia which is a core symptom of MDD (Gorwood 2008, Liang et al. 2022) can be defined as the “inability to enjoy experiences or activities that normally would be pleasurable” (APA Dictionary of Psychology, n.d.-c). Its effects on cognitive processes such as reward responsiveness has been the interest of various studies. Pizzagalli et al. (2008) demonstrated in their study that individuals suffering from MDD and experiencing anhedonic symptoms have a blunted reward responsiveness compared to some healthy subjects. This master thesis aimed to replicate Pizzagalli et al. (2008) study to reinvestigate anhedonia´s impact on reward responsiveness as well as anxiety´s role since individuals suffering from MDD also face anxiety or anxiety disorder (Xin et al. 2015).Two groups were formed, a clinical group (N=29) based on the DSM-IV criteria and a control group (N=20), and both groups were given the Face Game or the Probabilistic Reward Task (Pizzagalli et al. 2008) to measure reward responsiveness. Reward responsiveness was computed as “response bias” and the perceived difficulty of the task as “discriminability”. The results showed no significant difference in response bias scores between the depressed and healthy participants, and no significant correlations were found between depression scores, anhedonia scores, anxiety scores, and response bias scores. An effect of the experimental task’s blocks on response bias and discriminability scores was found, but no interaction effect (group * block) was found for the response bias and discriminability scores. Thus, we cannot argue in favor of the results obtained by Pizzagalli et al, (2008) that individuals suffering from MDD and especially experiencing anhedonic symptoms are more likely to have a blunted reward sensitivity compared to some healthy subjects. The statistically non-significant results were attributed to the small sample size, the complexity of the task and its design. Therefore, further investigations should focus on getting larger clinical and control groups and they also should redefine some aspects of the experimental task to make it more sensitive to any changes to reward responsiveness among individuals suffering from MDD and experiencing anhedonic symptoms.
-
(2021)Telecommunication companies are moving towards even more digitalized and agile ways of working. They are expanding their business in other fields, such as television, thus moving further away from the traditional telecommunications model. Recently, Telia has become the largest television company in the Nordics. One of the their main products in the field of television is channel packages, which allow customers to access specific television content. In this study, a benefit analysis for Telia Finland Oyj was conducted to inspect the benefits that test automation brings for the channel package testing process. 8 interviews in total were conducted with Telia employees with knowledge on channel packages. To receive both a business and a technical perspective, the interviewees were divided into two groups fitting their expertise. In general, test automation was seen as a useful tool. The main business related benefits of test automation mentioned were a faster and cheaper testing process, and a faster time-to-market. It was also seen that test automation could help achieve a more efficient testing process, and increase confidence in test automation. Based on the interview results, an epic was defined and analyzed according to the principles of Scaled Agile Framework (SAFe). This included describing the solution in detail and defining a Minimum Viable Product (MVP). By using example variables and generalized values, several calculations were made to present a framework on the costs of implementing the MVP and the estimated reduction of channel package testing costs. By utilizing the MVP as a part of the channel package testing process, the return on investment (ROI) was not as desirable as expected. With more automated tests compared to the number of test cases, combined with regular use of test automation, the investment would pay itself back and start generating additional savings faster. Based on the epic analysis, a Lean Business Case was defined.
-
(2016)Tutkielman aiheena on abessiivinominien käyttöfunktiot nykykielessä. Työssä selvitetään abessiivinominien syntaksia, morfosyntaksia, merkitysryhmiä sekä funktioita kontekstissa. Lisäksi tehdään huomioita abessiivisijaisen nominin ja ilman + partitiivi -rakenteen käytön samankaltaisuuksista ja eroista. Työssä tarkastellaan myös abessiivinominien kiteytymistä. Työllä pyritään vastaamaan kysymykseen, miten abessiivisijaisia nomineja käytetään erilaisissa konteksteissa 2010-luvulla. Aineisto koostuu ylilauta.org-internetkeskustelusivuston kirjoituksissa käytetyistä abessiivisijaisista nomineista. Ylilauta-keskustelusivuston aineisto on kerätty vuosilta 2012–2014, ja se on morfologisesti koodattu Kielipankin Korp-konkordanssihakuohjelmaan. Hakuohjelmaa käyttäen tarkasteluun on otettu sattumanvaraisessa järjestyksessä 2 000 hakua vastaavaa tulosta, joista virhekoodausten poistamisen jälkeen työn aineistoksi jää 679 abessiivisijaista nominia. Lisäksi työssä tarkastellaan joitain ilman + partitiivi -muotoja, jotka on kerätty Korpin koko Ylilauta-aineistosta. Keskeisimpiä teoreettisia viitekehyksiä on kognitiivinen kielentutkimus ja kieliopillistuminen. Aineistoa analysoidaan kvalitatiivisin menetelmin ja metodina käytetään kieli-intuition eksplikointia. Työssä osoitetaan, että abessiivinominit ovat useammin lauseessa vapaina määritteinä tavan adverbiaaleina. Ne voidaan poistaa lauseesta ilman, että lauseen ydinmerkitys muuttuu. Tällaisia abessiivinomineja ovat muun muassa huoletta ja poikkeuksetta. Abessiivinominit ovat lauseessa välttämättömiä täydennyksiä silloin, kun ne esiintyvät jäädä- ja jättää-verbien sekä joidenkin verbikantaisten substantiivijohdosten kanssa (perusteetta suosittelu). Selvästi välttämätön täydennys abessiivinomini on myös kieltolauseessa (en voi varauksetta suositella). Lisäksi tutkimus osoittaa, että abessiivinomini muodostetaan substantiivista. Abessiiviadjektiivi ja abessiivipronomini esiintyvät vain abessiivisubstantiivin määritteinä. Aineistossa ei esiinny yhtään abessiivinumeraalia. Työ osoittaa, että abessiivisijaisten nominien merkitys yleisellä tasolla on jonkinlaisen tavan tai tuloksen kuvaus. Abessiivinominin vartalosanana on yleensä abstrakti nomini. Työssä esitellään kuusi toisistaan selvästi erottuvaa merkitysryhmää abstrakteille abessiivinomineille. Merkitysryhmittely tarjoaa yhden mahdollisen tavan hahmottaa abessiivinominien merkityksiä yksityiskohtaisemmin. Työssä esitellyt merkitysryhmät ovat tunnesana-abessiivit, syyabessiivit, korvaukseen viittaavat abessiivit, sujuvuusabessiivit, selviytymisabessiivit sekä vahvikeabessiivit. Merkitysryhmät voivat olla myös limittäisiä tai liukuvia. Tutkimuksesta selviää, että joidenkin abessiivinominien merkitykset ovat osin abstraktistuneet niin, ettei abessiivisijainen nomini enää varsinaisesti viittaa kantasanan tarkoitteen puutteeseen. Esimerkiksi surutta ja armotta kuvaavat tekemisen tapaa, eivätkä ne viittaa surun tunteen tai armon tunteen puutteeseen. Lisäksi työ osoittaa, etteivät abessiivinomini ja ilman + partitiivi -rakenne aina vastaa merkitykseltään toisiaan. Konteksti vaikuttaa abessiivinomin käyttöön ja merkitykseen. Abessiivinomineja käytetään tekstissä muun muassa tyyli- ja argumentaatiokeinoina.
-
(2023)Alpha-beta-hydrolase domain containing proteins (ABHD) are involved in lipid metabolism and its regulation in human and animal cells. Approximately 50 of these proteins have been identified and their physiological and pathophysiological functions are still further investigated. ABHD2, ABHD3, ABHD4, ABHD5, ABHD6, ABHD12 and ABHD16 are involved in the metabolism of glycerin esters and phospholipids, in particular lipid mediator 2-arachidonoylglycerol (2-AG) and its metabolites have a significant effect on neuroinflammation via the endocannabinoid system. ABHD12 and ABHD16A were at the center of focus in this thesis as enzymes regulating phosphatidylserine and pro-inflammatory lysophosphatidylserine. In this study, toxicity of five (5) abietane terpene derivatives was tested using mouse E15/16 prenatal cortical neurons, cultured in 96-well plates. There were totally 8 plates cultured in three different batches, 60 cell containing wells per each plate. Wells from each plate were divided into treatment groups of 17, three concentrations of every five compound, control and VEH groups. Those concentrations were 0,1 µM, 1 µM and 10 µM, and for the last two plates 1 µM, 10 µM and 100 µM. Treatment was also separated into three batches like the cell culturing. After treatment, number of living cortical neurons in each treatment groups were counted. For that, cells were treated with immunofluorescent NeuN and DAPI antigens and the fluorescence was imagined with automated microscope. CellProfiler was used to recognize and count the number of living cortical neurons. Immunofluorescent MAP2 antigens were also used but because the shape of MAP2-fluorescing cells, CellProfiler could not recognize them. Intensity of MAP2-fluorescence were measured from those imaged, so the work would not be wasted. One-way ordinary variance analyze ANOVA was carried out for the data to figure out if there were statistically significant results. For compound TAC174, there were several significant results with different concentrations but unfortunately, some results showed signs of toxicity and others improved cell-growth. Some significant results were also found with compounds TAC121, TAC147 and TAD40 showing sings of toxicity, but reliability of those results was questioned. Only one compound, TAC150 was not showing clear toxicity towards mouse cortical neurons, at least with lower concentrations. For conclusion, there were no clear or significant results if these compounds are toxic for cortical neurons. TAC150 showed the least sings of toxicity, therefore it could possibly be considered for further studies in medical field.
-
(2017)The aim of this thesis was to synthesize abietic acid derivatives, and to determine their antimicrobial activity. The study was performed in two parts. The first part was carried out at VTT (Technical Research Centre of Finland) and the second part at the Faculty of Pharmacy, University of Helsinki, the Division of Pharmaceutical Chemistry and Technology. Abietic acid as well as its isomers and precursors are important antimicrobial substances among plant kingdom. They are produced in big scale by conifers, which extractives of pitch and wood they are. Abietic acid and its many derivatives have shown to have many bioactivities. Emerging antibiotic resistance of bacteria, viral diseases that are spreading and mutating throughout the world and serious diseases caused by protozoa, cause an ever-growing need to develop new active agents against these pathogens. Abietic acid derivatives are worthy candidates for research into new drug substances. At VTT a synthetic route with abietic acid chloride as intermediate was used (synthetic route 1). It did not work well in the synthesis of esters and yields were low. The synthetic route worked fairly well for amide synthesis. The purifications and analysis of the compounds, two esters and one amide of abietic acid, were left partially unfinished, and none of the products of these reactions were tested for bioactivity. At the Division of Pharmaceutical Chemistry and Technology eight derivatives of abietic acid, from abietic acid and four different amino acids, were obtained via synthetic route 2. Some of these were sent to tests for antibacterial activity. Six synthesized compounds were sent to tests for their bioactivity against bacteria. However, the results were not obtained in time for this Master's thesis, and therefore any conclusions of their structure-activity relationships could not be drawn.
-
(2018)Field emission from metal surfaces is an important phenomenon in modern technology, not least due to its role in the vacuum breakdowns limiting the gradient of the accelerating fields in the Compact Linear Collider being planned at CERN. Vacuum breakdowns are found to originate at locations on the surface of the accelerating structures where field emission is enhanced, making understanding field emission important for increasing the effectivity of the instrument. According to the standard Fowler–Nordheim theory of field emission, the work function of the surface and the geometric field enhancement are the two parameters which determine the field emission current, with the standard interpretation of experimental results focusing on the geometric field enhancement. The role of the work function, which can be significantly decreased near surface defects, is often overlooked. The aim of this work is to study the influence of atomic-scale defects on the work function and field emission characteristics of a copper (111) surface, and to verify the validity of the Fowler–Nordheim equation for the surfaces with defects. The metal surface potential barriers were determined using density functional theory with an image potential type term added manually to account for the long-range exchange and correlation interactions. The determined potential barriers were used in quantum transport calculations to compute the field emission current while taking into account the density of states. A Fowler–Nordheim plot analysis was done for the computed emission currents. The results show that, for the studied atomic-scale surface defects, the decreased work function of the surface is sufficient to explain the increased field emission current, while no effective geometric field enhancement was found. The validity of the Fowler–Nordheim equation for the studied systems was established, with only an approximately constant factor separating the computed currents from those predicted by the Fowler–Nordheim equation.
Now showing items 115-134 of 33005