Browsing by Title
Now showing items 11489-11508 of 30980
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 1995)Näiden syventävien opintojen tarkoituksena oli tutkia klenbuterolin vaikutusta kroonista obstruktiivistakeuhkosairautta (COPD) sairastavilla hevosilla. Kirjallisuusosassa käsitellään COPD:n kliinisiä oireita, patofysiologiaa ja tutkimusmenetelmiä. Lisäksi kuvataan yleisimmin käytettyjä hoitomenetelmiä ja lääkehoidoista perehdytään erityisesti klenbuteroliin. Tutkimusosa tehtiin Ypäjällä MTTK:n tiloissa. Tutkimuksessa syötettiin koehevosille klenbuterolia (Ventipulmin, Boehringer-lngelheim) annoksella 0,8 mikrog/kg kahdesti päivässä kahden viikon ajan. Puolet hevosista oli kontrolliryhmänä. Koehevoset jaettiin lääkittyjen ja kontrolliryhmän sisällä terveisiin ja sairaisiin alkuhetken trakealiman neutrofiilimäärän, intrapleuraalisen paine-eron ja verialveolieron mukaan. Lääkityksen vaikutuksia seurattiin veri- ja trakealimanäytteillä sekä keuhkofunktiotesteillä. Hevosista otettiin näytteitä ennen tutkimuksen alkua, viikon kuluttua lääkityksen aloittamisesta, lääkityksen loputtua, sekä 2 viikkoa ja 4,5 viikkoa hoidon päättymisestä. Trakealimasta määritettiin Iysosomaalinen entsyymi (beta-glukuronidaasi), proteolyyttinen aktiivisuus (plasmiini, plasminogeeni ja fataali proteolyyttinen aktiivisuus kaseiinilevyllä), antitrypsiini ja neutrofiilimäärä. Keuhkofunktiotestinä käytettiin intrapleuraalipaine-eroa ja verialveolieroa. Koska aineiston ei voitu katsoa jakautuvan normaalisti käytettiin non-parametrisiä testejä tilastollisessa testauksessa (Mann-Whitney, Wilcoxon Signed Rank Test ja Spearman Rank Correlations). Verratessa eri parametrien keskinäistä korrelaatiota antitrypsiini ja plasmiini, tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja limanneutrofiilimäärä, neutrofiilimäärä ja beta-olukuronidaasi, tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja beta-glukoronidaasi, verialveoliero ja intrapleuraalipaine-ero sekä tot. proteolyyttinen aktiivisuus ja antitrypsiini korreloivat tilastollisesti merkittävästi keskenään. Saatujen tulosten perusteella klenbuterolilla ei havaittu olevan merkittävää vaikutusta lievien COPD-tapausten hoidossa.
-
(2018)Pro gradu -tutkielmani aiheena on kreikkalaisen Kleobis ja Biton -tarinan esiintyminen ja käyttö Rooman valtakunnassa sekä 1800–1900-lukujen Suomessa. Tutkielmassani selvitän lähdeaineistoja vertailemalla, missä eri yhteyksissä tarina esiintyy roomalaisissa ja kirjallisissa ja kuvallisissa esityksissä ja millä tavoin. Lisäksi tarkastelen tarinan myöhemmän erästä ilmentymää, myytin esiintymistä Suomen kulttuurisella kentällä. Walter Runebergin Kleobis ja Biton -aiheinen friisi koristaa Helsingin Vanhan Ylioppilastalon julkisivua, ja tässä tutkielmassa käsittelen aihevalintaan vaikuttaneita seikkoja sekä Runebergin teoksen symboliarvoa Suomessa. Kleobis ja Biton olivat kaksi argoslaista veljestä, jotka kuljettivat vaunuissa istuvan äitinsä Heran temppeliin. Äiti rukoili jumalattarelta kiitokseksi parasta lahjaa, jonka ihminen voi saada, ja jumalatar myönsi pojille kuoleman unessa. Tutkielmani aineistona on kaikki säilyneet roomalaiset primaarilähteet, jotka kuvaavat veljesten tarinaa: viiden eri kirjailijan (Cicero, Valerius Maximus, Hyginus, Tertullianus ja Servius) nimissä säilyneet tarinaversiot sekä arkeologista materiaalia (lasimassakoruja, alttari, reliefilaatta, medaljonki ja rahoja). Suomen osalta aineistoni koostuu Walter Runebergin myyttiä käsittelevistä taideteoksista (friisi ja mitali) sekä niihin liittyvästä arkistomateriaalista (muun muassa kirjeistä) ja aikalaiskirjoituksista suomalaisessa lehdistössä. Kleobiksen ja Bitonin tarina esiintyy kreikkalaisessa kontekstissa erityisesti oikealla hetkellä tapahtuvan kuoleman ja sen onnekkuuden esimerkkinä. Roomalaisilla kirjailijoilla esiintyy ajatus kuolemasta lahjana ja näin ollen tarina toimii myös lohdutuksena lähimmäisensä menettäneelle henkilölle. Lähteitä vertailemalla totean, että tarinan hyödyntämisen painopiste kuitenkin siirtyy kuvastamaan veljeksiä pietas-hyveen esimerkkinä Ciceron jälkeen. Kuvallisissa lähteissä esitetään usein ainoastaan poikien uroteko, millä korostetaan veljesten hyveellisyyttä ja äitiin kohdistuvaa kunnioitusta. Roomalaisten kirjallisten ja kuvallisten esitysten käytön päämotiivi on tuoda esille Kleobiksen ja Bitonin esimerkillisyyttä keisariajan alusta lähtien. Suomessa Kleobis ja Biton esiintyvät Walter Runebergin töissä erityisesti yhteistyön symbolina. Ylioppilastalon kautta veljekset omaksuttiin ylioppilaiden vertauskuviksi niin hyvässä kuin pahassa. Aikalaiskirjoituksista ilmenee, kuinka veljeksiä hyödynnettiin symboleina muun muassa kielikiistassa. Kleobiksen ja Bitonin ja heidän tarinansa toinen merkittävä suomalainen käyttöyhteys oli toimia esimerkkinä isänmaan puolesta kamppailemisesta ja uhrautuvaisuudesta.
-
(2021)Tutkimuksemme kohteena oli BTB-KELCH proteiiniperheeseen kuuluva KLHL6-proteiini. Aiemmin julkaistuissa tutkimuksissa on havaittu KLHL6-geenin mutaatioita diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman (engl. diffuse large B-cell lymphoma, DLBCL) yhteydessä. Lisäksi aiemmin on kuvattu, että KLHL6-geenin inaktivaatio edistää diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman syöpäsolulinjojen kasvua ja selviytymistä, ja vähäisempi KLHL6-geenin ilmentyminen on yhteydessä huonompaan ennusteeseen diffuusin suurisoluisen B- solulymfooman aktivoituneen B-solun kaltaisen (ABC) alatyypin potilailla. Tutkimuksessa selvitimme immunohistokemiallisen värjäyksen avulla KLHL6-proteiinin ilmentymistä diffuusia suurisoluista B-solulymfoomaa sairastavien potilaiden syöpäkudosnäytteissä (n=134). Totesimme KLHL6-proteiinin ilmenevän valtaosassa tuumorisoluja. Havaitsimme, että kuitenkin vain osa tuumorisoluista ilmentää KLHL6- proteiinia erityisellä, Golgin kaltaisella immunoreaktiivisuudella. Totesimme, että KLHL6- proteiinin ilmentyminen painottuu itukeskussolun kaltaisen (GCB) alatyypin lymfoomiin etenkin Golgin kaltaisen värjäytymisen osalta. Lisäksi havaitsimme, että ABC-alatyypin lymfoomissa KLHL6 Golgin kaltaista immunoreaktiivisuutta ilmentämättömien potilaiden ennuste on KLHL6-proteiinia Golgin kaltaisesti ilmentävien potilaiden ennustetta huonompi (p= 0.033). Tutkimuksen perusteella KLHL6-proteiinin Golgin kaltaisen värjäytymisen arviointi lienee mielekkäämpää, kuin kaiken KLHL6-proteiiniekspression arviointi. Golgin kaltainen värjäytyminen näyttää erottelevan määrittelemättömän diffuusin suurisoluisen B-solulymfooman alatyyppejä toisistaan sytoplasmista värjäytymistä paremmin ja korreloivan paremmin KLHL6 RNA-tasojen kanssa. Tämän perusteella KLHL6-proteiinia voidaan pitää mahdollisena tulevaisuuden merkkiaineena kehitettäessä diffuusien suurisoluisten B- solulymfoomien tarkempaa diagnostiikkaa, alaryhmien luokittelua ja kohdennettuja hoitoja potilaiden ennusteen parantamiseksi.
-
(2020)The national legislation, based on EU Directive 93/42, has regulated the high-risk medical devices in Europe to this day. It requires that in order to enter the market, the device must be safe, suitable for the intended use and acceptable in performance. The demonstration of clinical efficacy is not required. The information on which clinical evidence is based, is not publicly available, as clinical evaluation data and the results of a clinical trial are not required as a condition of market access in Europe. This has given the opportunity for manufacturers for faster and more cost-effective pathway to bring the medical devices to market in Europe. This has boosted the activity of device industry in Europe. However, the weaknesses of European legislation are considered to be one of the reasons caused the large-scale device scandals (lack of safety and effectiveness) in the early 2000s. As a result, a new EU Regulation 2027/745 on medical devices has been created and will enter into force in all Member States in May 2021. The aim of this study was to create an overview of the clinical evidence on high-risk medical devices marketed in Europe and how the issue has been investigated. A systematic literature review was used as the method in this study. The challenge was that there was lack of material available on the subject in question. This is probably due to the limited availability on clinical information of marketed devices, as a public database (Eudamed) does not exist yet in Europe and the device manufacturer may not publish the results of clinical studies. This issue has been investigated by using some reimbursement assessment decisions could be found from few European countries. The level of clinical evidence of devices in the United States has been extensively investigated. Medical devices marketed in Europe have been submitted for registration to United States, so information on European devices can be found in United States public sources. This information will provide a stronger insight of the level of clinical evidence regarding the devices marketed in Europe and thus the publication has been justified to be included in this study. According to the information obtained from this study, the clinical evidence of high-risk medical devices is mostly incomplete and of poor quality. This has negative effects on physicians making treatment decisions, patients using the devices, as well as device manufacturers. Clinical trial methods do not fully comply with the gold standard and the use of other methods is not clearly justified. The requirements for new devices will be significantly tightened and the clinical evidence of already approved devices will need to be updated due to the new device regulation. Clinical data will be publicly available in Eudamed database in the near future. Guidance from Notified Bodies and Authorities regarding alternative methods for clinical trials expected to be also clarified. New requirements of clinical evidence will increase manufacturer´s costs. It may also be the case that, clinical evidence updates of current devices cannot be implemented from a safety point of view. It is likely that important devices will exit the European market and the industry will suffer. An agreement should be reached together with authorities and industry to ensure self-sufficient European device manufacturing and the promptly availability of vital devices for patients.
-
(2013)During the past few decades the focus of the pharmacy profession has shifted from medicinal products towards ensuring the welfare of the patient. The concept of pharmaceutical care emphasizes that the role of the pharmacist is to ensure the quality and safety of pharmaceutical therapy in collaboration with the patient. The concept of clinical pharmacy, on the other hand, highlights that the pharmacist should take the responsibility of the efficiency, safety and cost efficiency of the patient's pharmaceutical treatment together with other health-care professionals. Patient centered pharmacy services have been increased in Finnish hospitals and health care-centers during the last 10 years, for example, in the form of pharmacy services provided on the wards. Previous studies have shown that Finnish hospital pharmacists want to develop and increase clinical pharmacy services in hospitals but feel they are not competent enough to manage them. To develop and increase the number of clinical pharmacy services it is important to ensure the pharmacy professionals have support to their continuing professional development. The General Level Framework (GLF) has been developed in the UK to support the professional development of pharmacy professionals and its value has been shown in various studies. The aim of this study was to give information of the state of Finnish hospital pharmacy and its development needs as perceived by Finnish hospital pharmacists, and to investigate how the GLF can be utilized in Finnish hospital pharmacy. The study was conducted using two different research methods: a semi-structured interview was designed to investigate hospital pharmacists' perceptions of hospital pharmacy, it's development needs and utilization of the GLF; in addition, hospital pharmacists selfassessed their clinical pharmacy related competencies using the GLF. All of the participants of the study were participants of a clinical pharmacy course by University of Helsinki. In total 11 hospital pharmacists took part in the interview. Also 41 pharmacists self-assessed their competencies in clinical pharmacy using the GLF: eight of them completed the self-assessment twice with a six month period between the assessments. The interviewed pharmacists felt that the pharmacy curriculum should focus more on the skills and competencies needed in hospital pharmacy. On the other hand, they felt that the tasks of hospital pharmacists did not necessarily allow them to use their actual knowledge of pharmacy. They perceived that the future of hospital pharmacy lies in services of clinical pharmacy, although they felt that they were not competent enough to manage them. The GLF self-assessment showed that the clinical competencies of the participants were average, and there was no change in the competence of the participants during the six month period. However, the interviewed pharmacists felt that the GLF can be used as a tool for support the hospital pharmacists' professional development and continuing professional development in clinical pharmacy. They also perceived that there is a need for further studies on the clinical pharmacy services and their benefits, and that the task distribution of health care professionals in hospitals must be re-considered. With these actions, the challenges hindering the development and increase of clinical pharmacy services in Finnish hospitals could be overcome. They described that the greatest challenges to overcome were prejudices against pharmacist working on the wards and a lack of resources. In order to develop and increase clinical pharmacy services in Finnish hospitals and other health-care organizations further reseacrh on the benefits of clinical pharmacy should be conducted. It must also be ensured that all health-care professionals and decision makers are aware of the studies already made about clinical pharmacy and its benefits. The skill-mix of health care professionals taking part in a patient's treatment must be reconsidered in order to ensure that the patient receives the best, most efficient and safest possible medicinal care. The GLF can be used as a tool to define the role of a clinical pharmacist in Finland. There is a need for more clinical pharmacy education so that Finnish pharmacists can feel competent enough to manage clinical pharmacy tasks. The GLF can be used as a tool to support the professional development and continuing professional development also in Finland.
-
(2022)Potilasnäytteistä määritettävissä biokemiallisissa mittauksissa viitearvot kuvataan usein viitevälinä, joka kattaa 95 % terveestä populaatiosta. Viitearvojen sisällä oleva tulos on niin kutsutusti ”normaali” ja tätä hyödynnetään kliinisessä päätöksentekoprosessissa. Laboratoriot voivat käyttää laitevalmistajien määrittämiä tai muiden laboratorioiden viitearvoja. Viitearvot voidaan myös määrittää laboratorion omasta potilasmateriaalista. Aikaisemmissa tutkimuksissa on viitteitä sukupuolen, iän ja muiden tekijöiden vaikutuksista koirien kliinisen kemian ja hematologian parametreihin. Hyytymistutkimusten osalta tieteellisiä tutkimuksia on vähemmän. Tutkimuksen tavoitteena on määritellä Orionilla käytössä olevien pre-kliinisissä kokeissa käytettävien beagle koirien laboratoriokohtaiset viitearvot kliinisessä kemiassa, hematologiassa ja hyytymistekijöissä. Viitearvoja luotaessa otetaan huomioon koirien sukupuoli ja ikä. Biologisten tekijöiden vaikutuksia tutkitaan tilastollisen analyysin avulla hyödyntäen GraphPad Prism 5.0 (Graphpad, USA) ohjelmistoa. Lisäksi tavoitteena on kartoittaa tieteellisessä kirjallisuudessa raportoidut viitearvot sekä mahdollisesti koirilla viitearvoihin vaikuttavat sekoittavat biologiset tekijät kuten sukupuoli, ikä tai rotu. Tutkimusaineistona toimii Orion Oyj:ssa koirilta ajanjaksona 12.11.2014 – 28.6.2020 lääketutkimuksien yhteydessä tai terveystarkkailutarkoituksissa otettujen verinäytteiden tulokset. Lääketutkimuksissa eläimistä otettiin verinäytteitä ja tämän tutkimuksen aineistoon on sisällytetty annostelemattoman kontrolliryhmän tai ennen annostelua otettujen pre-dose verinäytteiden tulokset. Lisäksi aineistoon sisällytetään koirien terveystarkkailu verinäytteiden tuloksia. Tässä tutkimuksessa havaittiin sukupuoleen liittyviä vaihteluja kliinisen kemian (ALT, amylaasi, urea, kreatiniini, kokonaisproteiini, globuliini), hematologian (retikulosyyttien määrä, retikulosyyttien prosenttiosuus, trombosyytit, valkosolujen määrä) ja hyytymistutkimuksen (APTT) parametrien kohdalla. Ikään liittyviä vaihteluja havaittiin kliinisen kemian (ALP, amylaasi, fosfaatti, natrium, kalium, kokonaisproteiini, globuliini) ja hematologian (punasolujen määrä, hemoglobiini, hematokriitti, MCV, MCHC, retikulosyyttien määrä, retikulosyyttien prosenttiosuus, trombosyytit, valkosolujen määrä, monosyyttien määrä, monosyyttien prosenttiosuus, eosinofiilien prosenttiosuus) kohdalla. Tämän aineiston perusteella laboratoriokohtaisten viitearvojen määritteleminen eri ikäisille ja sukupuolta oleville koirille on aiheellista. Tutkimuksen tuloksia voidaan jatkossa käyttää laboratoriokohtaisina viitearvoina kliinisissä kokeissa oleville beagle-koirille, niin tutkimuksen kohteena olleessa koe-eläinyksikössä, kuin mahdollisesti myös muissa beagle-rotuisia koiria käyttävissä tutkimuksissa.
-
(2021)Kliinisten lääketutkimuksien määrä Suomessa on laskenut globaalin kilpailun myötä. Kehityksen syitä ja tutkimusympäristön tilaa ei kuitenkaan ole tutkittu viime vuosina. Toteutimme kyselyn HUSn syöpätautien, hematologian ja reumatologian osastoilla toimiville hoitajille ja erikoislääkäreille. Kyseli käsitteli lääketutkimusten koettuja vaikutuksia hoitoon ja henkilöstöön. Haastatteluin selvitettiin lisäksi lääkeyhtiöiden edustajien kokemuksia suomalaisten yliopistosairaaloiden tutkimusympäristöjen laadusta. Sekä lääkärien että hoitajien suhtautuminen lääketutkimukseen oli postiviinen, tämä ilmeni mm. koettuna hoidon laadun paranemisena, nopeampana uusien hoitojen omaksumisena ja halukkuutena osallistua tutkimuksen toteutukseen. Haittana tutkimukset kuormittivat erikoislääkäreitä myös työajan ulkopuolella. Lääkeyhtiöiden haastatteluissa TYKSn kliinisen lääketutkimuksen toteutus ja lupaprosessit todettiin vertailun parhaiksi ja HUSn heikoimmiksi. Keskeisimpänä ongelmana Suomen tutkimusympäristölle pidettiin arvaamatonta lupaprosessia. Henkilöstövaikutusten osalta kliiniset lääketutkimukset ovat siis vaikutukseltaan positiivisia. Suomen tutkimusympäristössä on kehitettävää erityisesti lupaprosesseissa sekä tutkijaa tukevissa hallinnollisissa rakenteissa. TYKSn hyvien käytänteiden selvittäminen ja levittäminen on suositeltavaa
-
(2017)Helsingin Yliopistohammasklinikassa otettiin syksyllä 2013 käyttöön uusi toimintamalli, jonka tarkoituksena oli tehostaa toimintaa aiempaan nähden. Uutena otettiin mukaan muun muassa omat tiimiopettajat, jotka tarkastavat opiskelijoiden työn ja ovat läsnä lähellä tiimin työalueella. Myös kliinisten vuorojen rakenteeseen, sekä määrään että pituuteen, tuli muutoksia. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten opiskelijat suhtautuivat muutokseen ja onko vastauksissa ollut eroja sukupuolten välillä. Materiaalina toimivat vuosien 2012-2014 kevätkaudella toteutetut palautekyselyt. Kyselyihin osallistuneiden määrä on ollut perinteisesti matala ja vuonna 2014 vastaajat edustivat alle puolta kliinisen vaiheen opiskelijoista. Vastaajista neljä viidesosaa oli naispuolisia vuonna 2014 ja puolet vastaajista oli H4-kurssilta, H3- ja H5-kurssien molempien edustaessa neljäsosaa. Muutos koettiin valtaosin hyvänä ja erityisesti opettajan saatavuuden koettiin parantuneen. Huono tilanne oli edelleen esimerkiksi erikoishammaslääkärien saatavuudessa, joka koettiin vuoden 2014 palautteessa valtaosan mielestä huonoksi, kuten myös kyselyä edeltävänä vuonna 2013. Kyselyssä ilmeni myös opiskelijoiden kokevan epäasiallista kohtelua opettajilta ja mikä vielä huomattavampaa kaikki vastaukset tulivat naispuolisilta. Ero sukupuolten välillä kysymysten kohdalla on merkittävä. Muissa kysymyksissä eroja sukupuolten välillä ei vastauksissa ilmennyt. Jatkoselvitystä ja kehitystä tarvitaan ainakin naispuolisten opiskelijoiden kokeman opettajilta saadun epäasiallisen kohtelun osalta ja erikoishammaslääkärien saatavuuden osalta.
-
(2023)Lääketieteen ja uusien lääkkeiden kehitys on ollut yksi suurimmista ihmisten eliniän pidentymiseen ja elämänlaadun parantumiseen vaikuttaneista seikoista. 2000-luvulla uusien lääkkeiden ja hoitojen kehitys on ottanut isoja askelia eteenpäin uusien teknologioiden ja digitalisaation myötä. Nürnbergin oikeudenkäynnistä alkunsa saanut potilaan oikeuksia korostava lääketutkimusten sääntely on kehittynyt vuosikymmenien aikana laajaksi ja monimutkaiseksi sääntelyverkoksi. Kliinisiä, eli ihmisillä tehtäviä lääketutkimuksia Suomessa sääntelevistä säädöksistä tärkeimmät ovat EU:n lääketutkimusasetus ja kansallinen laki kliinisestä tutkimuksesta. Näiden lisäksi käytännön tutkimustyötä ohjailee erilaiset eettiset periaatteet ja laadulliset standardit. Liian löysä sääntely vaarantaa tutkittavien turvallisuuden ja tutkimustiedon luotettavuuden. Liian tiukka sääntely taas tukahduttaa tutkimuksen ja hidastaa uusien lääkeinnovaatioiden kehittymistä. Kliinisten lääketutkimusten sääntely onkin usein tasapainoilua tutkittavien turvallisuuden varmistamisen ja uusista lääkkeistä ja hoidoista saatavien hyötyjen välillä. Yksilön ensisijaisuus ennen yhteiskunnan ja tieteen etua on kuitenkin aina kaiken kliinisen lääketutkimuksen ehdoton lähtökohta. Tutkielmassa tarkastellaan kliinisen lääketutkimuksen sääntelyä ja sen kykyä mahdollistaa lääkekehitys ja yksilön terveyden edistäminen parhaalla mahdollisella tavalla. Samoin huomiota kiinnitetään kokeellisiin hoitoihin, jotka monin tavoin muistuttavat kliinisiä lääketutkimuksia. Havainnollistavana esimerkkinä tarkastellaan 1950-60 luvuilla ”ihmelääkkeenä” pidettyjen psykedeelien uutta lääketieteellistä tulemista ja niitä koskevan kliinisen tutkimuksen ja lääkekäytön sääntelyä. Kliinisiä lääketutkimuksia koskeva sääntely on kehittynyt EU:n lääketutkimusasetuksen myötä ja useisiin aiemmin ongelmia tuottaneisiin seikkoihin on pyritty vastaamaan. Ongelmia on edelleen erilaisten tutkimusten huomioimisessa ja mahdollistamisessa sekä sääntelyn luomassa byrokratiassa, joka hankaloittaa erityisesti pienten tutkimusten tekemistä. Psykedeelien luokittelu huumausaineiden vaarallisimpaan ja säännellyimpään luokkaan vaikuttaa vahvasti niillä tehtäviin kliinisiin tutkimuksiin ja käytännössä estää niillä tehtävät kokeelliset hoidot Suomessa. Luokittelua pitäisikin alentaa ja kokeellinen hoitokäyttö mahdollistaa, jotta erityisesti erilaisiin vakaviin mielenterveysongelmiin olisi mahdollista saada psykedeeleistä uusia hoitokeinoja.
-
(2013)Tämän pro gradu -työn taustalla on pyrkimys ymmärtää paremmin median ja yhteiskunnan välistä suhdetta. Tätä pyrkimystä avataan medioitumisen (esim. Strömbäck 2008; Hjarvard 2008) käsitteen kautta. Tarkoituksena on ymmärtää millä tavoin medioituminen selittää niitä muutoksia, joita median lisääntyvällä merkityksellä yhteiskunnassa on. Tavoitteena on myös ymmärtää sitä teoreettista ja käsitteellistä avaruutta, johon medioitumisen käsite kiinnittyy ja siten tapoja, joilla medioitumista voi tutkia empiirisesti. Tutkimuksen aineistona on Scoopinion-verkkopalvelun (www.scoopinion.com) keräämä verkossa tapahtuvan medianlukemisen käyttäytymisen data. Scoopinion kerää käyttäjiltään erilaisia lukukäyttäytymiseen liittyviä tietoja, kun käyttäjät lukevat Scoopinion tunnistamia mediasivustoja. Tämä mahdollistaa ainutlaatuisen ja kiinnostavan aineiston, jota analysoidaan tässä tutkimuksessa tarkemmin siten, että katsotaan mitä medioita ja artikkeleita luettiin Suomessa eniten maaliskuussa 2013. Tutkimus on luonteeltaan monimenetelmäinen ja yhdistää Scoopinionin mahdollistamaan kvantitatiiviseen aineistoon laadullisen näkökulman. Maaliskuun 2013 luetuimpia artikkeleita tarkastellaan tarkemmin diskurssianalyysin avulla ja pyritään tunnistamaan onko luetuimmissa teksteissä yhdistäviä tai erottavia piirteitä. Tutkimuksen analyysin pohjalta selviää, että maaliskuun kymmenen luetuimman artikkelin joukossa HS.fi-palvelussa on viisi kolumnia, neljä taustoittavaa artikkelia ja yksi uutinen. Jokaisessa kymmenestä luetuimmasta artikkelista on tunnistettavissa äänenpainoja ja diskursseja, jotka voidaan liittää jonkin olemassaolevan maailmankuvan tai identiteettiposition representaatioon. Vastaavasti luetuimmista artikkeleista yhtäkään ei voi kuvata erityisen deskriptiiviseksi tai objektiviiseksi. Aineiston analyysia verrataan taustateoriaan, joka on medioituminen ja havaitaan, että medioitumisen käsitteeseen liittyy useita erilaisia tulkintoja, eikä yksiselittäistä kuvaa medioitumisesta ole. Tutkimuksen aineiston analyysi kiinnittyy erityisesti medioitumisen vaikutuksiin mikrotasolla ja siihen miten median ja yhteiskunnan suhde näkyy ja kuvantuu vertikaalisesti kaikissa elämän toiminnoissa. Analyysin pohjalta voidaan esittää tulkinta medioitumisen käsitteen laajentamisen ja täsmentämisen tarpeesta siten, että se huomioisi paremmin ja konkreettisemmin erilaisten identiteettipositioiden merkityksen kasvamisen mediavälitteisinä, ja mahdollistaisi myös näiden empiiriseen tutkimisen. Lopuksi tutkimuksen diskussiossa pohditaan laajemmin millaisia ulottuvuuksia median ja yhteiskunnan suhteeseen voi tutkimusaineiston analyysin nojalla liittyä ja esitetään mahdollisuuksia, joiden kautta medioitumisen käsite voisi näihin ulottuvuuksiin vastata.
-
(2010)During the last century increased emissions of greenhouse gases have caused global climate warming. While the temperatures are still rising, the largest increases have been observed in spring-time temperatures. This may affect the phenology of multiple species. If the increase in temperature affects different species differently, then the lifecycles of various species may become unsynchronized. For interacting species, a disturbance like this may be catastrophic: for example, if the phenology of host plants is drastically altered, then many herbivores may be left without food. Previous research on the effects of climate change on interspecific interactions has focused on bitrophic interactions. My research expands this past emphasis to a tritrophic level: to interactions between plants (penduculate oak, Quercus robur), herbivorous insects (moths: Tischeria ekebladella, Phyllonorycter quercifoliella and P. harrisella) and parasitoids (wasps in the family Eulophidae). Since bud burst in oaks varies significantly among individuals, I also investigated how host genotype may affect the synchrony between species. My hypotheses were that higher spring-time temperatures will disrupt the synchrony between species, and that this disturbance will affect the growth and reproduction of species at higher trophic levels. I also posited that the effects will vary with the genotype of the host. I tested these hypotheses in a field experiment running from April to September 2009. To manipulate temperatures I used a greenhouse, transplanting multiple oak-specific moth and parasitoid species to oaks of different genotypes growing inside and outside of the greenhouse. During the field experiment, the temperature differed by 3.19°C between the interior and the outside of the greenhouse. As a result, the phenology of all species was advanced in the greenhouse interior as compared to ambient conditions. Interspecific synchrony was affected differently in different species pairs: Inside of the greenhouse, the synchrony between oaks and Phyllonorycter moths and between oaks and parasitoids was decreased. The synchrony between oaks and the moth T. ekebladella remained unaffected. Likewise, the synchrony between moths and parasitoids was left intact. The larvae of T. ekebladella grew bigger inside of the greenhouse than outside of it. In addition, a second generation of T. ekebladella occurred inside of the greenhouse, but not under ambient temperatures. Host plant phenology had a significant effect on associated insects: moth larvae of T. ekebladella grew bigger on oaks sprouting leaves early in the season. This increase in performance suggests that moth larvae prefer old leaves. In summary, my study shows that climate change may affect different species and different interspecific interactions in highly different ways. My study also upsets the previous view that mature oak foliage would offer food of inferior quality to moth larvae. In addition, it depicts host plant genotype as a less prominent determinant of insect performance than has been previously assumed.
-
(2018)Klinefelterin oireyhtymä eli XXY-oireyhtymä on miessukupuolta koskeva sukupuolikromosomipoikkeavuus, jonka oirekuvassa on paljon heterogeenisyyttä eri potilaiden välillä. Tätä selittää osaltaan se, että oireyhtymä voi esiintyä mosaikismina, jossa kromosomipoikkeavuus on vain osassa soluista. Klinefelterin syndrooma on verrattain yleinen ja laajalti alidiagnosoitu miesten oireyhtymä, jolla on potilaisiin laaja-alaisia psykososiaalisia, fysiologisia ja fyysisiä vaikutuksia. Nämä vaikutukset voivat suurestikin komplisoida potilaiden jokapäiväistä elämää ja huonontaa heidän elämänlaatuaan. Klinefelterin syndroomapotilaista valtaosan arvioidaan elävän ilman kyseistä diagnoosia jopa koko elämänsä ajan. Näin oireyhtymään liittyvät ominaisuudet ja problematiikka voivat jäädä huomiotta esimerkiksi terveydenhuollossa tai koulussa ja potilas voi kärsiä tilanteestaan tiedonpuutteen vuoksi monissa eri yhteyksissä. Monet taudinkuvaan liittyvistä oireista ja piirteistä voivat olla havaittavissa myös hammaslääkärin toimesta tavanomaisella hammaslääkärin vastaanotolla. Piirteisiin kuuluu muun muassa oireyhtymälle tyypillistä potilaiden keskimääräistä korkeampaa pituutta ja monenlaisia kasvojen ja hampaiston piirteitä, kuten prognaattinen mandibula sekä kapea ja korkea suulaki. Samoin Klinefelterin syndroomassa on raportoitu tavanomaista enemmän hampaiston taurodontiaa ja hypodontiaa, mikä voi aiheuttaa haasteita hammaslääketieteellisestä näkökulmasta suun ja hampaiston hoitoa suunniteltaessa ja toteutettaessa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa on koottu yhteen Klinefelterin oireyhtymän taudinkuvan piirteitä, jotka voivat potentiaalisesti olla havaittavissa kyseisestä syndroomasta kärsivillä potilailla hammaslääkärin toimesta. Klinefelterin syndrooman aikaisella diagnosoimisella ja potilaan hoitoonpääsyllä voi olla suuri vaikutus potilaan kliiniseen taudinkuvaan ja elämänlaatuun. Hammaslääkäreiden on hyvä tuntea syndrooman yleiset kraniofakiaaliset ja sosiaalisetkin piirteet ja heillä tulee olla valmiudet tunnistaa mahdollinen Klinefelterin syndrooma ja tarvittaessa lähettää nämä potilaat jatkotutkimuksiin diagnoosin löytymiseksi.
-
(2023)Förvärvade demyeliniserande sjukdomar är sällsynta och har en årlig incidens av uppskattningsvis en per 100 000 barn och unga. Huvudsakliga förvärvade demyeliniserande sjukdomar hos barn är akut disseminerad encefalomyelit, multipel skleros (MS), optikusneurit, neuromyelitis optica och transversell myelit. Tillstånden medför sannolikt en större sjukdomsbörda för de barn som insjuknat än man tidigare antagit. Fokus i studien har därför lagts på hur sjukdomarna kommit till kliniskt uttryck, i en strävan efter att identifiera faktorer som kunde underlätta diagnostiken och valet av behandling. Patientunderlaget i denna retrospektiva registerstudie består av samtliga patienter i åldern 0–18 år som diagnosticerats med ett kliniskt isolerat syndrom och/eller MS i Helsingfors-Nylands sjukvårdsområde (HNS) under tidsperioden 1.1.2000-31.12.2022. Patienterna för registerstudien har insamlats från ett lokalt MS-register (StellarQ). Det slutliga målet för det projekt som studien utgör en betydande del av är att skapa ett nationellt register för förvärvade demyeliniserande sjukdomar hos barn och unga. Av 49 patienter med ett kliniskt isolerat syndrom utvecklade slutligen 32 patienter MS (65 %). MS var vanligare hos flickor (1,67:1), medan pojkar tenderade att utveckla MS i en lägre ålder. Positiv oligoklonalitet, alternativt ett förhöjt IgG-index i likvor, talar starkt för MS-diagnos även hos barn. En stor del av studiens patienter utvecklade betydande motoriska, sensoriska och/eller kognitiva residualsymtom, vilket stöder tanken om tidigt insatt och effektiv behandling hos barn.
-
(2015)Målsättning: Att hitta kliniska och metaboliska riskfaktorer för typ 2 diabetes. Material och metoder: Under sex års tid uppföljdes 1669 personer (18 - 75 år) i Österbotten som en del av den populationsbaserade PPP-Botnia studien. Glukostoleransen fastställdes med glukosbelastningsprov. Deltagarna indelades i fyra grupper enligt förändringen i glukostolerans mellan grundundersökningen och uppföljningsbesöket. Skillnader mellan grupperna analyserades med multifaktoriell regressionsanalys. Resultat: Prevalensen för diabetes vid grundundersökningen var 6,5 % och vid uppföljningsbesöket 11,5 %. Ny diabetes korrelerade med dålig insulinsekretion, hög ålder, kardiovaskulära störningar, metabolt syndrom, dålig kondition och diabetes i släkten. Försämrad glukostolerans korrelerade med bukfetma, dålig kondition och hög ålder. Förbättrad glukostolerans associerades med en minskad ökning i BMI och midjemått. Slutsatser: Patogenesen för diabetes tycks innehålla en ärftlig komponent medan viktminskning tycks ha en positiv inverkan på glukostoleransen. Studien påvisar insulinsekretionens och insulinresistensens betydelse för uppkomsten av försämrad glukostolerans och diabetes. Livsstilsfaktorers och psykosociala faktorers betydelse för uppkomsten av diabetes kräver ytterligare studier.
-
(2017)Denna studie utvärderar det kliniska resultatet och det postoperativa behovet av permanent pacemaker hos patienter som undergått transfemoral kateterburen aortaklaffinplantation (TAVI) med den självexpanderande klaffprotesen Symetis ACURATE neo TF. Metod: Mellan juni 2015 och mars 2017 undergick 213 patienter (ålder 82,5 ± 5,7 år, 62,4 % kvinnor, STS score 4,20 ± 2,40) TAVI med ACURATE neo på Helsingfors universitetssjukhus, kantonssjukhuset i Lucerne, Karolinska sjukhuset i Stockholm och universitetssjukhuset i Odense. Data analyserades retrospektivt utgående från Valve Academic Research Consortium-2-rekommendationen. Resultat: Ingreppet lyckades i 93,9 % av fallen. Pacemaker inplanterades åt sex patienter (3,11 %). En patient (0,47 %) dog inom uppföljningen (30 dagar). Nytt vänstersidigt skänkelblock konstaterades hos 9,84 %, neurologiska komplikationer uppkom hos 3,29 %, vaskulära komplikationer hos 15,0 % och stora blödningar hos 6,57 %. Diskussion: TAVI med ACURATE neo är ett ingrepp med låg dödlighet och gott hemodynamiskt resultat som associeras med liten postoperativ risk för pacemakerinplantation.
-
(2020)Yleensä ajatellaan, ettei syöpä voi tarttua eliöyksilöstä toiseen, sillä se on lähtöisin eliön omista pahanlaatuisista soluista. Näin ei kuitenkaan aina ole. Klonaalisesti tarttuva syöpä on syöpäsairaus, joka voi siirtyä yksilöstä toiseen, jos soluja pääsee siirtymään niiden välillä. Tällainen syöpäsairaus voi levitä nopeasti ja vakiintua eliöpopulaatioon. Viimeisen kolmen vuosikymmenen ajan Tasmanian tuholaisen (sarcophilus harrisii) luonnonvaraisten kantojen on havaittu vähentyneen huomattavasti. Tarkempi tutkiminen on osoittanut, että populaatioiden pienentyminen on seurausta yksilöiden välillä leviävän ja kuolettavan syövän ilmaantumisesta. Tämä DFTD:ksi nimetty syöpäsairaus on uusin nisäkkäissä tavattava tarttuvan syövän tyyppi ja se uhkaa hävittää Tasmanian tuholaiset sukupuuttoon. Tässä kirjallisuuskatsauksessa tiivistetään jo olemassa olevaa tietoa erilaisista tarttuvan syövän muodoista, niiden immunologiasta ja leviämisestä. Lähteinä on käytetty syöpää yleisesti käsitteleviä perinteisiä kansainvälisiä ja kotimaisia teoksia, sekä uudempia tutkimuksia ja potilastapauksia. Aihetta koskeva kirjallisuushaku suoritettiin Medline- ja Cochrane-tietokannoissa. Google Scholar -hakua on myös hyödynnetty alkuperäisen ja täydentävän tiedon etsintään. Tarttuvan syövän kyky väistää vieraan ympäristön immuunipuolustusta on sen leviämiseen eniten vaikuttava tekijä ja mahdollisesti arvokas tutkimuskohde syöpätutkimukselle. Jos yksilöiden välillä tapahtuvaan leviämiseen vaikuttavat mekanismit tunnetaan paremmin, voi vastauksia löytyä myös yksilön sisällä tapahtuvaan leviämiseen liittyviin kysymyksiin.
-
(2016)Klopidogreeli on antitromboottinen aihiolääke, joka metaboloituu usean CYP-entsyymin välityksellä verihiutaleita estävään aktiiviseen muotoonsa. Siihen on kohdistunut epäilyjä farmakokineettisistä yhteisvaikutuksista mm. sen ja serivastatiinin yhteiskäyttöön liittyneen rabdomyolyysin takia. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää klopidogreelin mahdollista CYP2C8-inhibitiota sekä koehenkilöillä in vivo että mahdollisen inhibition tarkempaa mekanismia, erityisesti glukuronidimetaboliitin osalta, in vitro. Tutkimukseen osallistui 9 tervettä koehenkilöä, jotka saivat kukin sokkoutetusti kahdessa vaiheessa klopidogreeliä (latausannos 300mg ja 2 seuraavaa päivää 75mg/vrk) tai plasebolääkettä ja molempien vaiheiden aikana kerta-annoksen repaglinidiä. Klopidogreelin vaikutusta repaglinidin ja sen metaboliittien pitoisuuksiinja verensokeria alentavaan vaikutukseen mitattiin koehenkilöiltä ja tuloksia plasebo- ja klopidogreelivaiheen välillä. Repaglinidin AUC-arvo kasvoi merkittävästi klopidogreelivaiheessa verrattuna plasebovaiheeseen. Repaglinidin AUC-arvon suurentuminen oli 5,1-kertainen klopidogreelin 300mg latausannoksella ja 3,9-kertainen klopidogreelin 75mg ylläpitoannoksella. In vitro -tutkimuksissa havaittiin inkubaatioajasta riippuvainen klopidogreeli-asyyli-β-D-glukuronidin aiheuttama CYP2C8-entsyymin inaktivaatio. Tutkimuksessa löydetty interaktio repaglinidin ja klopidogreelin välillä on kliinisesti merkittävä ja perustunee pääosin glukuronidimetaboliitin aiheuttamaan CYP2C8-inaktivaatioon. Tämä tutkimus vahvistaa käsitystä, että glukuronidimetaboliitit tulisi analysoida mahdollisen CYP-inhibition osalta.
-
(2016)Tutkimuksen tavoitteena on immunohistokemian menetelmien avulla selvittää kloridinkuljetusproteiini KCC2:n ilmentymistä monoamiinisoluissa keskushermostossa. Työ pohjautuu aiemmin julkaistuun havaintoon, jonka mukaan KCC2 puuttuu hiiren mustatumakkeen dopaminergisistä soluista, vaikka KCC2 molekyylin muuten oletetaan ilmentyvän lähes kaikissa keskushermoston neuroneissa. Värjäykset suoritetaan kaksoisvärjäysmenetelmällä ja aineistona käytetään aikuisten villityypin hiirten aivoja. Saamiemme tulosten mukaan erityyppiset monoamiinisolut eivät käyttäydy yhtenevästi KCC2-ekspression suhteen. Tutkimamme serotoniinisolut (dorsal- ja obscurus raphe – tumakkeissa) näyttäisivät ilmentävän KCC2 molekyyliä kuten myös osa ydinjatkoksen noradrenaliini ja adrenaliinisoluista. Sinitumakkeen noradrenaliinisoluissa ja ventraalisen tegmentaalisen alueen ja hajukäämin dopamiinisoluissa emme nähneet selkeää KKCC2:n ilmentymistä, joten tulostemme perusteella KCC2 saattaisi puuttua näistä mnoamiinisoluista. KCC2 vaikuttaa moniin neuronien toimintoihin, erityisesti GABA- välitteiseen inhibitioon ja on siten mahdollinen terapeuttinen kohde lääketieteessä.
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2014)Klostridibakteerien aiheuttamien ruoansulatuskanavan sairauksien, erityisesti hemorraagisen jejuniitin, esiintyvyys on lisääntynyt naudoilla viime vuosina sekä Suomessa että muualla maailmassa. Yleistyneistä tautitapauksista huolimatta klostridibakteerien aiheuttamista ruoansulatuskanavan sairauksista naudalla on vähän tietoa suomen kielellä. Sairauksien hoitotulokset ovat huonoja, eikä altistavia tekijöitä tai tehokkaita ennaltaehkäisymenetelmiä tiedetä. Tämän kirjallisuuskatsauksen tarkoituksena on selvittää ja koota tämänhetkistä kansainvälistä tietoa aiheesta, sekä erityisesti kartoittaa mahdollisia syitä näiden sairauksien esiintyvyyden kasvuun Suomessa viime vuosien aikana. Clostridium-suvun merkittävin patogeeni on C. perfringens, jonka kaikki viisi toksinotyyppiä voivat toimia taudinaiheuttajana naudan ruoansulatuskanavassa. Kirjallisuudessa mainittuja muita mahdollisia taudinaiheuttajia ovat C. septicum, C. sordellii ja C.difficile. Naudan ruoansulatuskanavan sairaudet, jotka on nykytietämyksen valossa yhdistetty Clostridium-suvun bakteereihin, ovat hemorraaginen jejuniitti, abomasiitti ja juoksutusmahahaavat sekä enterotoksemia. Hemorraaginen jejuniitti on ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa kuvattu, aikuisilla naudoilla esiintyvä sairaus, jolle tunnusomaista ovat verihyytymät, jotka tukkivat ohutsuolen luumenin. Sairauden aiheuttajaksi epäillään C. perfringens tyyppi A:ta, mutta myös vaihtoehtoisia teorioita etiologiasta on esitetty. Abomasiitti ja juoksutusmahahaavat ovat yleisimmin vasikoilla esiintyviä juoksutusmahan sairauksia, joiden etiologia on yhdistetty etenkin abomasiitin osalta vahvasti klostridibakteereihin. Abomasiittia esiintyy vasikoilla yksittäisinä tautitapauksina sekä taudinpurkausmaisesti. Enterotoksemia johtuu ruoansulatuskanavan bakteerien tuottamien toksiinien leviämisestä verenkiertoon ja näiden aiheuttamista systeemisistä vaikutuksista elimistössä. Nautojen kohdalla enterotoksemia yhdistetään lähes poikkeuksetta klostridibakteereihin, ja sairastuneet naudat ovat yleensä hyvin kasvaneita nuoria eläimiä, jotka löydetään äkillisesti kuolleina. Sairauksia yhdistävät nopea taudinkulku, satunnainen esiintyminen ja huonot hoitotulokset. Etiologia ja altistavat tekijät ovat yhä osittain epäselviä. Tiedon puutetta kuvastaa myös se, että sairauksien luokittelussa on eroavaisuuksia eri lähteiden välillä. Koska sairastapaukset esiintyvät satunnaisesti ja menetykset koskevat kerrallaan vai muutamia eläimiä, tilannetta siedetään eikä tutkimukseen ryhtymiselle ole yhtä suurta painetta kuin tarttuvien tautien yhteydessä. Klostridibakteerien aiheuttamien sairauksien tutkimista vaikeuttaa bakteerien monimuotoinen rooli: bakteerit voivat olla suoliston normaaliflooran jäseniä, vakavia taudinaiheuttajia tai kuoleman jälkeisiä suolen sisällön kolonisoijia. Tämän kirjallisuuskatsauksen perusteella ei voida antaa yksiselitteistä vastausta siihen, miksi sairauksien esiintyvyys on viime aikoina lisääntynyt. Usein altistavat tekijät on kuitenkin yhdistetty intensiivisiin tuotantotapoihin, ja kotieläintuotannon nykyisen kehityssuunnan vuoksi on mahdollista, että sairauksien merkitys tulee jatkossa korostumaan entisestään. Sairauksien akuutin ja vakavan luonteen vuoksi hoito on yleensä tehotonta, joten huomio tulisi kohdistaa altistavien tekijöiden kartoitukseen jasairauksien ennaltaehkäisyyn.
-
(2022)Aims of the study. This study seeks to find out what kind of situations students typically face during their progress through university studies and what kind of different pathways can be identified as a series of these situations. The aim was to map out and to develop a clustering-based method of identifying these situations and pathways from student transcript data that would complement the information provided by commonly used measures of student progression. Methods. The research strategy of this study follows that of design research, where methods and new knowledge is built iteratively. The data consists of student transcript data of 3167 students at the University of Helsinki who had started their studies in computer science, mathematics, or general and adult education between the years 2010 and 2015. The data was provided by the Agile Education Research group at the University of Helsinki and contained all records of passed or failed completion attempts that had been recorded by 11.3.2020. The data was shaped to coarser level to be used in cluster analysis and clustered using k-medians clustering. Results and conclusions. The results show that it is possible to use clustering as a tool to better understand student transcript data and the pathways students take through their university degrees. The shown clustering makes it possible to describe the progression of studies both on the individual and group levels. Three clusters defining the starting situations and 22 clusters defining the situations during studies were identified. Transitions between clusters show that series of clusters for several pathways that have different stages and outcomes. In conclusion, the results show that student transcript data contains information which universities could use in efforts aimed at helping students advance in their studies
Now showing items 11489-11508 of 30980