Browsing by Title

Tutkielman tarkoituksena on selvittää Salon seudun sosiaalipäivystyskokeiluun 1.4.1996-31.3.2001 osallistuneiden sosiaalityöntekijöiden kokemuksia vapaamuotoisena varallaolona toteutetusta sosiaalipäivystyksestä. Tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, miten sosiaalityöntekijät ovat onnistuneet päivätyön ja sosiaalipäivystyksen yhdistämisessä, miten sosiaalityöntekijät ovat onnistuneet vapaa-ajan ja sosiaalipäivystyksen yhdistämisessä, millaisia tunteita päivystystyö herättää ja miten sosiaalityöntekijtä kehittäisivät päivystystyötä. Tutkielman aineisto koostuu lomakekyselystä, kolmesta ryhmähaastattelusta ja päivystysvuoroilla kirjoitetuista päiväkirjoista. Lomakekysely toteutettiin tammikuussa 2000, päiväkirjoja pyydettiin ajalla 14.6.2000-31.1.2001 ja ryhmähaastattelut toteutettiin marraskuussa 2000. Kysely postitettiin 24 sosiaalityöntekijälle ja sen palautti 22 sosiaalityöntekijää. Ryhmähaastatteluista kahteen osallistui neljä sosiaalityöntekijää ja yhteen viisi sosiaalityöntekijää. Päiväkirjoja palautettiin yhdeksän. Aineiston analyysissä on käytetty framework-menetelmää. Sosiaalityöntekijät kokivat vapaamuotoisena varallaolona toteutetun sosiaalipäivystyksen rajoittavan vapaa-aikaa ja vaikuttavan myös perheenjäsenten elämään. Mahdollisen tehtävän odottaminen aiheutti jännitystä. Sosiaalityöntekijät pelkäsivät erityisesti herätyksiä keskellä yötä ja tehtäviä, jotka kokivat liian vaikeiksi itselleen. Yksin tehtävän työn sosiaalityöntekijät kokivat haastavaksi. Hyvin hoidetuista tehtävistä sosiaalityöntekijät kokivat onnistumisen iloa. Sosiaalityöntekijöiden päivätyöhön sosiaalipäivystys vaikutti siten, että yöunet saattoivat jäädä vähäisiksi ja sen vuoksi päivätyössä väsytti. Myös päivystystehtävän raportointiin liittyviä tehtäviä oli vaikea sovittaa normaaliin päivätyöhön. Sosiaalityöntekijöiden kehittämisehdotuksia päivystysmallille olivat työpari, yhteinen asiakastietojärjestelmä ja aktiivityön perystuvan päivystysyksikön perustaminen. Tutkielman aineisto on kerätty vuonna 2000, joten tutkielma on paitsi sosiaalityöntekijöiden kokemuksia avaava raportti myös historiakuvaus Salon alueen sosiaalipäivystyksen järjestämisen alkutaipaleesta.

Kuntotestejä käytetään apuna liikunnalliseen elämäntapaan motivoitaessa sekä suorituskyvyn mittaamiseen ja siinä tapahtuvien muutosten seuraamiseen. Tarvetta on juosten toteutettavalle submaksimaaliselle kenttäkuntotestille, jonka voivat toteuttaa myös kestävyysliikuntaa säännöllisesti harrastavat. Juostessa rasitustaso nousee luotettavan tuloksen saamiseksi riittävän korkealle parempikuntoisellakin, mutta submaksimaalisesti toteutettuna vältetään äärirasituksen haittapuolet. Selvitimme kestävyyskuntoa kuvaavan maksimaalisen hapenkulutuksen (VO2max) määrittämistä sykemittauksen ja vapaasti valitun juoksunopeuden perusteella. Aineisto kerättiin Helsingin Urheilulääkäriasemalla suoran maksimaalisen rasitustestin juoksumatolla tehneiden joukosta. 25 tutkittavaa juoksi kolmen jakson intervallityyppisen testiharjoituksen. Testiharjoituksessa mitattiin syke ja juoksunopeus. Hapenkulutuksen arviointiin käytettiin Balken & Waren 1959, Londereen 1986, ACSM:n 1995 ja Basset:n & Howleyn 1997 määrittämiä laskukaavoja. Maksimisykkeen ja testiharjoituksen tietojen perusteella arvioitiin tutkittavan maksimaalinen juoksunopeus, josta kaavoilla laskettiin VO2max. Testiharjoituksessa vastaavalla juoksunopeudella syke ja hapenkulutus olivat matalampia kuin suorassa testissä. Kaavat Londeree E:n arvolla 0 ja Basset & Howley arvioivat parhaiten submaksimaalisia hapenkulutuksia ja ennustivat parhaiten ja riittävällä tarkkuudella maksimaalista hapenkulutusta. Yksilöllinen vaihtelu kaavojen ennustetarkkuudessa oli suurta. Tämän tutkimuksen perusteella kenttäkuntotesti onkin lupaava väline kestävyyskunnon muutoksen seuraamiseen.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää maksuohjelman muuttamista velallisen maksukyvyn heikennyttyä maksuohjelman vahvistamisen jälkeen yksityishenkilön velkajärjestelyssä. Tutkimuskysymyksinä ovat, millä edellytyksillä ja miten vahvistettua maksuohjelmaa voidaan muuttaa velallisen maksukyvyn heikentymisen nojalla maksuohjelman vahvistamisen jälkeen. Maksuohjelman muuttamisen aineellisoikeudellisten edellytysten lisäksi tutkimuksessa selvitettiin edellytysten käsittelyä koskevia menettelyperiaatteita sekä muutosohjelman laatimista ja muutosohjelman sisältöä koskevia erityisiä kysymyksiä. Tutkimus toteutettiin lainopillisista lähtökohdista käsin. Pääasiallisena lähteenä tutkimuksessa olivat lain esityöt ja oikeuskirjallisuus. Tutkimukseen sisältyi lisäksi empiirinen aineisto, joka koostui selvittäjähaastattelusta ja oikeustapausaineistosta, joka muodostui eri puolella Suomea käräjäoikeuksissa vuonna 2015 vireillä olleesta yhteensä 71 maksuohjelman muutostapauksesta. Tutkimuksessa selvitettiin tutkimuskysymystä koskevan lain sisältö lainopillisessa tutkimuksessa sallittujen lähteiden valossa. Empiirisen aineiston avulla pyrittiin selvittämään tutkimuskysymystä koskevan lain soveltamiskäytäntöä alioikeuksissa ja lain soveltamisessa esiin tulevia mahdollisia ristiriitoja ja ongelmia sekä etsimään niihin oikeudellisia ratkaisuvaihtoehtoja. Tutkimuksen tuloksena todetaan, että lähtökohtaisesti maksuohjelmassa vahvistettu maksuvelvollisuus on täytettävä maksukyvyn heikentymisestä huolimatta (VJL 40.1 §). Mikäli velallinen ei kykene noudattamaan ohjelmaa, velkoja voi periä siihen perustuvaa korottomaksi säädettyä saatavaansa ulosotossa, jolloin velallinen saa lisäaikaa maksuvelvollisuutensa täyttämiseksi. Tuomioistuin voi vuonna 2003 voimaan tulleen ja edelleen voimassa olevan VJL 44.1 §:n 1 kohdan nojalla velallisen ohjelman keston aikana tekemästä hakemuksesta muuttaa maksuohjelmaa, mikäli velallisen maksukyky on ohjelman vahvistamisen jälkeen ennakoimattomasti heikentynyt niin olennaisesti, että olisi kohtuutonta edellyttää vahvistetun maksuvelvollisuuden täyttämistä. Kohtuuttomuutta arvioitaessa on erityisesti otettava huomioon maksuvelvollisuuden täyttämiseen tarvittava aika. Mainitun lakimuutoksen esitöiden mukaan maksuvelvollisuutta ei voitaisi alentaa, jos velallinen kykenisi täyttämään sen noin vuoden kuluessa maksuohjelman päättymisen jälkeen. Maksuvelvollisuutta ei voida alentaa vähäisen tai tilapäisen maksukyvyn heikentymisen nojalla. Maksuohjelman muutoksen edellytysten selvittämiseksi on määriteltävä velallisen VJL 4 §:n mukainen kokonaismaksukyky ja sen suhde ohjelman mukaan jäljellä olevaan maksuvelvollisuuteen. Arvioitaessa velallisen maksukyvyn heikentymistä ja mahdollisuuksia selviytyä jäljellä olevasta maksuvelvollisuudesta on otettava huomioon velallisen myötävaikutusvelvollisuus (VJL 7.2 §) ja ansaintamahdollisuudet (VJL 4.1 § 2 k.). Tutkimuksen oikeustapausaineisto osoittaa, että alioikeuksissa muutosmenettelyssä sovellettavan summaarisen käsittelymenetelmän vuoksi maksuohjelma voi alioikeuskäytännössä tulla muutetuksi, vaikka laissa asetetut edellytykset maksuvelvollisuuteen puuttumiselle eivät täyttyisi. Velkojen mahdollisuus vaikuttaa edellytysten selvittämiseen ja ratkaisun sisältöön jää velkojien tiedonsaannin puutteiden vuoksi vähäiseksi. Tutkimuksessa katsotaan, että käsittelymenetelmän sijasta tuomioistuimen tulisi hakemusasioissa lähtökohtaisesti sovellettavan tutkimismenetelmän mukaisesti viran puolesta selvittää maksuohjelman muuttamisen edellytykset. Tuomioistuimen selvitysvastuu supistuu, jos asiassa syntyy osapuolten välinen riita-asiatyyppinen vastakkain asetelma. Tutkimuksen mukaan soveltamiskäytännössä ei riittävästi oteta huomioon lain tavoitetta lisätä velallisen ansiotulojen hankkimista, yhteiskunnalle muutosmenettelystä aiheutuvia kustannuksia eikä velkojien kannalta lievimmän keinon periaatetta. Lisäksi tutkimus osoittaa, että maksuohjelman muutoshakemuksen, -menettelyn ja -ohjelman sisällön puutteellisen sääntelyn vuoksi käytännöt muutosmenettelyssä ovat muodostuneet vaihteleviksi. Tutkimuksen johtopäätöksinä todetaan, että maksuohjelman muutoshakemuksen sisällöstä, sen käsittelystä ja muutosohjelman sisällöstä tulisi täsmällisemmin säätää velkajärjestelylaissa. Lisäksi lainsäädäntöä tulisi tarkistaa siten, että se mahdollistaisi velallisen maksuvaikeuksien ratkaisemisen tuomioistuimen ulkopuolella ja ensisijaisesti maksuaikaa pidentämällä. Viime mainittu edellyttää tuomioistuimien soveltamiskäytännön muuttamista muun muassa siten, ettei velallisen maksuvelvollisuutta tuomioistuimessa toteutettavassa muutoksessa leikata vain maksuohjelman päättymiseen asti kertyvään velallisen maksuvaraan.

Det ökade antalet äldre i samhället och konsekvenserna av detta är ett bekant ämne för diskussion i massmedia. Frågor som tangerar äldreomsorgens utveckling och resurser är förekommande teman 1 debatten. Syftet med den här avhandlingen är att utforska hur äldreomsorgen diskuteras och vilka representationer och diskurser om äldre som lyfts fram i mediatexter. Jag fokuserar på texter från åren 1999 och 2009 ur två finländska dagstidningar, Vasabladet och Huvudstadsbladet. Materialet omfattar artiklar, insändare och ledare. Som teoretiska utgångspunkter har jag valt socialkonstrulctionism och empowerment. Empowerment perspektivet valdes främst på grund av maktaspekten dvs. hur den strukturella och diskursiva makten tar sig uttryck. Förutom att se hur äldrefrågor lyfts fram 1 texterna är jag intresserad av att utforska hur mycket de äldre själva framträder och huruvida empowerment har en del i skapandet av diskurserna. Jag använder mig av ett diskursanalytiskt närmelsesätt för att analysera det sätt på vilket man talar om äldrefrågor i dagstidningarna. En diskurs kan beskrivas som ett specifikt sätt att tala om nägot, en diskussion som går att utmärka enligt olikheter i språk och begrepp. Man kan också säga att det är en samling koncept och representationer som tillsammans bildar en sorts version av något. Att analysera diskurser ger möjlighet att närmare fokusera på språkets betydelse och utforska hur det sätt vi uttrycker oss både i tal och skrift påverkar sociala handlingar och praxis. Tidigare forskning om äldre 1 massmedia visar att äldre oftast representeras enligt polariserade bilder, antingen positivt eller negativt. Deras aktörskap och framträdande 1 tidningar har också visat sig vara svagt. Detta visar bland annat studier av Nilsson (2008) om konstruktioner av äldre i offentligheten och Markström (2009) som fokuserar på problembeskrivningar av äldreomsorgen i offentligheten. Andra viktiga undersökningar för min avhandling innefattar t.ex. Dozois (2005) Frail Gardeners and Super Seniors: Representation of Older Adults in Local Print Media samt Rozanova (2010) Discourse of successful aging in The Globe & Mail. Resultatet av den här studien omfattar te dominerande diskurser som på olika sätt beskriver diskussionen kring äldrefrågor i dagstidningarna. Den politisk-ekonomiska diskursen, ansvar- och moraidiskursen samt diskursen om äldre som resurs. Dessa diskurser har sin utgångspunkt i olika argurnent och åsikter och åskådliggör hur en samhällsfråga som det vid första anblick verkar råda relativt stor konsensus kring, egentligen är ett mycket mångfacetterat och komplext ämne. Empowerment visade sig inte ha en särskilt framträdande roll i debatten om äldres situation i samhället trots att förespnikande för deras behov och rättigheter nog lyftes fram i den offentliga diskussionen.

Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee sitä, kuinka hyvää ja huonoa makua määritellään lifestyle-blogeissa. Blogit ovat viime vuosien aikana räjähdysmäisesti kasvanut verkkokulttuurinen ilmiö, jossa yksityishenkilöt pääsevät esittelemään arkeaan ja elämäntyyliään julkisesti kaikille kiinnostuneille. Tutkimuksessa mukana on kymmenen nuoren naisen ylläpitämää sivustoa, joissa kirjoittajat kertovat elämästään, sekä esittelevät erilaisia tyyli-, kulutus- ja elämäntyylivalintojaan. Tässä tutkimuksessa blogeissa käsiteltyjen teemojen kautta pyritään tuomaan esiin erilaisia hyvän maun kriteereitä ja määrityksiä käyttämällä hyväksi aiempaa maun, muodin ja elämäntyylien sosiologista tarkastelua. Tutkimus pyrkii vastaamaan kysymyksiin, mitkä ovat hyvän maun kriteereitä lifestyle-blogeissa ja kuinka makua pyritään legitimoimaan. Aiempi sosiologinen tutkimus mausta on pitkälti pohjautunut luokkien välisten erontekojen tarkasteluun, joten tässä tutkielmassa pyritään myös selvittämään sitä, mikä on luokan merkitys makuarvioiden taustalla. Tutkimuksen toteutuksessa on hyödynnetty virtuaalista etnografiaa, jonka avulla blogeja on havainnoitu kuvien, tekstien, videoiden ja vuorovaikutuksen kokonaisuuksina. Samalla, kun tutkimus pyrkii tuomaan esiin makuun liittyviä määritelmiä, sen tarkoitus on myös avata verkkokulttuurien mahdollisuuksia laadullisessa yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa. Tutkimuksessa tarkastellaan blogitekstejä esimerkiksi Beverley Skeggsin brittiläisen luokkatarkastelun ja sen sisältämien kategorisointien ja stereotyyppien kannalta. Makuarvioita on lähdetty avaamaan erilaisten rajanvetojen kautta ja näiden avulla on nostettu esiin esimerkiksi niitä piirteitä, joista hyvä maku pyrkii erottautumaan. Tätä kautta tutkimus pyrkii rakentamaan kuvaa siitä, mitä pidetään arvostettuna ja tavoittelemisen arvoisena. Tutkimus paljastaa, kuinka suomalaisesta keskiluokkaistuneena tai luokattomana nähdystä yhteiskunnasta on löydettävissä yhtymäkohtia esimerkiksi brittiläiseen luokkakeskusteluun. Monista makuarvioista voidaan nostaa esiin sen kaltaisia erontekoja, joita Skeggs kuvaa usein keskiluokkaisten haluna erottautua työväenluokasta. Maun määrittymisen taustalla on siis edelleen havaittavissa sosiaalisen kerrostuneisuuden merkitys. Tämä tulee esiin eräänlaisena luokkapuheena, vaikka blogiteksteissä luokkaa tai siihen samaistumista ei tuodakaan esille.

The importance of equine welfare has become more important in the last years. There is a need for welfare parameters, which help to define and measure the welfare of domestic horses. The importance of sleep on health and wellbeing is well-known in humans but has not yet been extensively studied in horses. It is known that horses sleep either non-REM-sleep or REM-sleep. Also, horses are able to partially sleep in a standing position. For REM-sleep they need to have muscle atony and lie down. Horses are easily disturbed while sleeping and many factors affect how much and how long horses spend sleeping. Horses are also able to postpone their REM-sleep for extensive periods of time, which directly effects their health and welfare. The aim of our study was to measure and analyze how the softness of the bedding in the lying areas affect the sleeping and resting behavior of horses. This thesis was part of the UNIHEPO initiative, which consisted of multiple studies around equine sleep. For our study we conducted a cross over study with sixteen (16) clinically healthy horses in the equine school Ylä-Savon ammattiopisto during fall 2022. The study included three treatments: the normal amount of bedding as the baseline, then thin (5 cm) bedding and thick (15 cm) of bedding. We recorded three periods: the baseline, and then two consecutive periods with half of the stalls having thick bedding and the other half thin. The duration of each treatment period was 21 days, respectively. We switched the treatments after the first period so that that each horse had both treatments. We recorded and analyzed the first two (2) and last two (2) nights of each period. The results were reported as seconds calculated from the median of the daily mean values. Only the data from the two treatments was analyzed for this thesis. The horses exhibited more resting behaviors and supported their necks longer in a sleeping position, when the bedding was thicker (p=0,002). There was no statistically significant difference between the treatments when lateral recumbency bout amounts or lying durations were analyzed, but the lying duration was longer. With thicker bedding the horses had a higher number of sternal recumbency bouts (p=0,013) and the bout duration was longer (p=0,001). Also, the total duration spent in sternal recumbency was higher on thicker bedding (p=0,002). Surprisingly we noticed rolling behavior after lying bouts almost solely on thicker bedding (p=0,004). There were also some tendencies for correlation between the height of the horses, lying bouts and bedding thickness. Our research provided us with valuable information on the factors affecting the sleeping and resting behavior of horses. At the same time the need for further research was highlighted. Still, our results reinforce the scientific knowledge, which is crucial in developing and promoting equine welfare.

This research was interested in early childhood education managers' professional agency in context of pedagogical and human resources leadership. In addition, the early childhood managers’ pedagogical as well as human resources leadership experiences were studied. There is still very little previous research done in terms of early childhood managers’ professional agency but studying it could help in developing the early childhood educational field because according to previous professional agency studies, managers’ professional agency is linked to the personnel. Among other things innovating, developing and taking care of the well-being of staff are part of leadership agency. The data of this Master’s Thesis is based on nine early chilhood education managers' telephone interview transcripts. The telephone interviews, that lasted approximately 30 minutes each, were executed during the autumn of 2021. Transcripts from telephone interviews were analysed using content analysis and narrative analysis. Content analysis of the data identified five categories in early childhood education managers’ experiences in pedagogical leadership (central mission, common goal, consistency, job relevancy and practice in reality) as well as in human resources leadership (service management, presence, ensemble control, discretion and responsibility). Each of the categories had professional agency in early childhood managers’ experiences which was analysed narratively. Early chilhood education managers' experienced pedagogical leadership as important part of the job and they mentioned pedagogy being close to their hearts. Managers described experiences in human resources leadership as serving others but also working under pressure. The experiences of early childhood education managers in pedagogical and human resources leadership included plenty of traits of professional agency. The traits of professional agency adapt to all key moments of previous research theory which are: 1) respecting employee views, 2) drawing conclusions through dialogue, 3) bringing up own expertise, 4) learning and 5) speaking directly. Based on this study, professional agency was an important tool in pedagogical leadership and human resources leadership. Early childhood managers’ professional agency is shown through the decisions the manager is able to make under the sociocultural circumstances at the work place and within their own personal abilities.

Tutkielmassa tarkastellaan Seinäjoen epävirallisia paikannimiä ja sitä, miten seinäjokelaiset niitä tunnistavat ja käyttävät. Tavoitteena on selvittää, tunnistavatko seinäjokelaiset, mihin puheena olevat epäviralliset paikannimet viittaavat ja kertovatko he käyttävänsä niitä. Lisäksi tavoitteena on kartoittaa, miten nimien käyttöä tai käyttämättä jättämistä perustellaan. Aineisto koostuu neljästä ryhmähaastattelusta, jotka on toteutettu Seinäjoella vuonna 2015. Haastatteluihin osallistuneita on yhteensä 16, joista 11 on naisia ja 5 miehiä. Haastatteluissa käsitellyt epäviralliset nimet ovat peräisin vuoden 2013 kandidaatintutkielman aineistosta. Tutkimusote on pääasiassa kansanonomastinen, mutta myös sosio-onomastiikkaa, sosiolingvistiikkaa ja keskustelunanalyysia hyödynnetään. Tutkielmasta selviää, että osa nimistä tunnistetaan hyvin ja ne ovat laajalti käytössä, kun taas toisia ei tunnisteta ja käytetä ollenkaan. On kuitenkin myös paljon nimiä, jotka tunnistetaan hyvin, mutta niitä ei jostakin syystä käytetä. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi toinen paremmin kuvaava nimi, affektiiviset syyt sekä käsitys siitä, ettei keskustelukumppani tunne nimeä. Nimien joukosta erottui myös selkeitä sukupolvinimiä, jotka osoittautuivat joko nuoren tai vanhan ikäpolven käyttämiksi. Tutkielma osoittaa, että pelkkä nimien tunteminen ei kerro mitään niiden käytöstä. Epävirallisia nimiä käytetään erityisesti sellaisista paikoista, jotka ovat lähellä omaa kokemusmaailmaa ja jollakin tavalla itselle merkityksellisiä. Epävirallinen nimi ja sen tarkoittama paikka yhdistyvät usein ihmisten mielissä. Epävirallisen nimen on tärkeää olla kuvaava, mikä tarkoittaa tutkielman perusteella usein sitä, että yhteys viralliseen nimeen on tarpeeksi selvä.

Syftet med denna avhandling är att utreda huruvida och under vilka förutsättningar ett publikt aktiebolags styrelse enligt finsk rätt kan vidta försvarsåtgärder för att avvärja ett offentligt uppköpserbjudande som styrelsen bedömer vara skadligt med tanke på målbolagets långsiktiga strategiska målsättningar. I och med detta ämnar avhandlingen att utreda kompetensfördelningen mellan ett finskt aktiebolags styrelse och dess bolagsstämma, särskilt i samband med offentliga uppköpserbjudanden. Vidare ämnar avhandlingen utreda vilken innebörd ett aktiebolags verksamhets syfte har i samband med ett offentligt uppköpserbjudande, samt därutöver utreda vilka intressenters intressen målbolagets styrelse kan beakta vid bedömningen av huruvida försvarsåtgärder kan vidtas för att avvärja ett offentligt uppköpserbjudande. I arbetet presenteras den centrala reglering som styr kompetensfördelningen i ett aktiebolag i allmänhet samt de normer som tillämpas på ett aktiebolags beslutsfattande organ i samband med ett offentligt uppköpserbjudande. Särskilt studeras de normer som styr ett aktiebolags styrelses beslutsfattande, det vill säga bestämmelserna om verksamhetens syfte, likställighet och styrelsens uppgifter och skyldigheter i aktiebolag. Utöver de aktiebolagsrättsliga normerna analyserar avhandlingen även innebörden av bestämmelsen i VML 11:14 som explicit reglerar behörighetsfördelningen avseende försvarsåtgärder. Särskild fokus i avhandlingen ligger på ovan nämnda normers förhållande till ett aktiebolags samtliga intressenter, det vill säga intressenter utöver aktieägarna. Vidare analyseras i vilken utsträckning aktieägarnas omedelbara ekonomiska intressen kan åsidosättas i samband med ett offentligt uppköpserbjudande till fördel för ett långsiktigare värdeskapande med fokus på långsiktiga strategiska målsättningar. Som stöd för analysen i avhandlingen behandlas även en begränsad mängd utländskt material för att belysa alternativa regleringsmodeller. Avhandlingens huvudsakliga forskningsmetod är den rättsdogmatiska forskningsmetoden. Med hjälp av denna metod analyseras de centrala forskningsfrågorna för avhandlingen. I avhandlingen framkommer det att ett publikt aktiebolags styrelses behörighet att vidta så kallade försvarsåtgärder begränsas avsevärt i samband med offentliga uppköpserbjudanden. Bestämmelsen i VML 11:14 innebär en förhöjd tröskel för styrelsen att vidta sådana åtgärder som kan förhindra eller försvåra genomförandet av ett uppköpserbjudande. Den finska regleringen kan därmed anses avspegla huvudregeln i Takeover-direktivet, som starkt betonar aktieägarnas rätt att fatta beslut om acceptansen av ett uppköpserbjudande. Dock lämnar den finska regleringen ett litet utrymme för målbolagets styrelse att i vissa undantagsfall vidta försvarsåtgärder utan bolagsstämmans beslut. Sådana situationer torde främst kunna uppstå i samband med störningar på värdepappersmarknaden eller i de fall då åtgärden i fråga planerats redan innan uppköpserbjudandet kom målbolagets styrelse till känna. Rättsläget framstår dock som något oklart eftersom Nämnden för uppköpserbjudanden ännu inte gett en enda rekommendation avseende godtagbarheten av försvarsåtgärder.

Azoospermia is an important cause of male infertility. It can be obstructive (OA) or non-obstructive (NOA). The aim of this study was to evaluate known etiology of NOA and OA, differences between their clinical characteristics and find candidates for future GATA4 research. Another aim was to explore known GATA4 gene variants in Finnish population as GATA4 is found to play a critical role in testicular function in mice. The characteristics, hormone levels and histological diagnoses of 147 azoospermia patients were collected and categorized as OA (49) or NOA (98). The NOA patients were younger, had smaller and softer testes and higher gonadotropin levels than OA patients. Known etiology was found in 10 % of NOA and 24 % of OA patients. Maturation arrest, hypospermatogenesis and Sertoli cell only patients would be the best candidates for further studies regarding GATA4 transcription factor and male infertility. GATA4 variants were searched from an open database and analyzed. 13 variants were found in Finnish population but with no data on fertility.