Browsing by Title

Tässä maisterintutkielmassa käsitellään aktiivisesti urheilevien nuorten naisten ystävyyssuhteita. Tutkielmassa tarkastellaan, miten urheilevat nuoret naiset kuvailevat ystävyyssuhteitaan ja minkälaisia merkityksiä ne saavat ystävyyksiin liitettävissä ideaaleissa ja käytännöissä. Tutkittavana on lisäksi näissä käytännöissä esiintyvät sosiaaliset resurssit, joita ovat sosiaalinen tuki ja osallisuus. Tutkielmassa kartoitetaan, miten urheilu ja ystävyys kietoutuvat toisiinsa. Aineisto koostuu kuudesta 17–18-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta. Nämä nuoret asuvat pääasiassa pääkaupunkiseudulla ja ovat harrastaneet lapsuudesta asti urheilua eri muodoissa. Haastateltavat rekrytoitiin lähipiirin avulla ja haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina. Haastatteluaineiston analyysia tehdään tutkimuksessa sisällönanalyysin keinoin. Analyysissa lähdettiin liikkeelle litteroimalla ja jäsentämällä tekstiä etsien haastattelurungon mukaisesti kiinnostavia ilmiöitä liittyen tutkimuskysymyksiin. Aineistoista nostettiin teemoittain eri värikoodien alle näitä ilmiöitä. Teemoittelun avulla löytyi tutkimuksen pääteemat: ystävyyden ideaalit ja käytännöt sekä urheilun ja ystävien yhteys. Analyysin pohjalla toimi aikaisempi tutkimus, jonka mukaan urheilevilla nuorilla on monipuoliset ja laajat ystäväverkostot. Näkemys nuorista aktiivisina resurssien kerääjinä ja käyttäjinä oli myös keskiössä. Tutkielmassa havaittiin urheilevien nuorten naisten muodostavan laajasti erilaisia sosiaalisia suhteita niin harrastuksissa, koulussa kuin vapaa-ajallakin. Nuoret naiset olivat muodostaneet elämässään monia erilaisia luottamuksellisia ystävyyssuhteita. Luottamus nousi merkittävimmäksi odotukseksi ystävyyssuhteessa ja sen mukaan myös tehtiin rajanvetoja eri ystävyyksien välillä. Ystävyyksissä arvostettiin lisäksi vastavuoroisuutta ja tasapainoisuutta ja niissä koettiin usein osallisuutta ja yhteisöllisyyttä. Ristiriitatilanteissa ja porukasta ulosjäämisessä epäluottamus ja itsekkyys nähtiin ratkaisevina tekijöinä. Aktiivisesti urheilevat nuoret naiset ovat muodostaneet urheilullisen elämäntavan, johon astuessa he ovat kantavan ja mahdollisuuksia tuottavan rakenteen sisällä. Urheilullisen elämäntavan luomat potentiaaliset mahdollisuudet muodostaa luottamuksellisia suhteita erilaisissa yhteisöissä on merkittävää nuorten hyvinvoinnin kannalta. Nämä nuoret kokevat suhteissaan sosiaalista tukea kuten kannustusta, luottamusta, solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä.

Tämän pro gradu -tutkielman tutkimuskysymyksinä ovat 1) voidaanko Yhdistyneiden Kansakuntien, YK, Peruskirjan (1945) ja siihen liittyvän historian sekä ”Uniting for Peace” -päätöslauseen (1950) perusteella sanoa, että yleiskokouksella on perusteita luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä; ja 2) voidaanko ”Uniting for Peace” -päätöslause tulkita yleiskokouksen yritykseksi osoittaa oma luotettavuutensa kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitäjänä. YK:n yleiskokouksen vuoden 1950 ”Uniting for Peace” -päätöslauseen mukaan tapaus, joka uhkaa rauhaa, rikkoo rauhaa tai on hyökkäysteko, voidaan siirtää turvallisuusneuvostolta yleiskokouksen käsiteltäväksi, jos turvallisuusneuvosto ei pysyvien jäsenvaltioiden yksimielisyyden puutteen vuoksi pysty huolehtimaan päävastuustaan ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Siirron jälkeen yleiskokous antaa jäsenvaltioille sopivia suosituksia tilanteen ratkaisemiseksi, mukaan lukien sotilaallisen voimankäytön rauhan rikkomuksen ja hyökkäysteon tapauksissa. Peruskirjan mukaan päävastuu kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä on turvallisuusneuvostolla, jonka pysyvien jäsenvaltioiden on oltava yksimielisiä tehdessään rauhaa ja turvallisuutta koskevia päätöksiä. Yleiskokouksella ei varsinaisesti ole rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen vastuuta ja Peruskirjan puitteissa se voi tehdä näitä koskevia suosituksia vain turvallisuusneuvoston pyynnöstä. Päätöslause herätti kysymyksen, voidaanko sen perusteella sanoa, että yleiskokous epäilee tai ei luota turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenvaltioiden motivaatioon ja kyvykkyyteen tehdä yksimielisiä päätöksiä ja siten ylläpitää kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. Tähän liittyen heräsi myös kysymys, voidaanko edes mielekkäästi tai perustellusti sanoa, että yleiskokous luottaa turvallisuusneuvoston pysyviin jäseniin. Nämä kysymykset ovat motivoineet tutkielman varsinaiset tutkimuskysymykset. Tutkielman ajallisena kontekstina ovat vuodet 1945–1950, Peruskirjan hyväksymisestä ”Uniting for Peace” -päätöslauseeseen, ja metodina on systemaattinen analyysi. Luottamusta ja luotettavuutta analysoin Russell Hardinin kapseloitujen intressien luottamusteorian valossa, nostaen lähde- ja tutkimuskirjallisuudesta esille niitä tekijöitä, joiden perusteella luottamus ja luotettavuus olisivat mahdollisia. Lähdekirjallisuutenani on ”Uniting for Peace” -päätöslause ja muuna tutkimuskirjallisuutena päätöslausetta käsittelevät artikkelit, YK:n Peruskirja sekä YK:n muodostumista ja veto-oikeutta käsittelevä tutkimuskirjallisuus. Veto-oikeus ja sen aiheuttamat ongelmat ovat yksi päätöslauseen laukaisseista tekijöistä ja siksi se on huomioitu tutkielmassa laajasti. Muuna kirjallisuutena olen hyödyntänyt kansainvälisen politiikan tutkimuskirjallisuutta, joka selittää valtioiden ja kansainvälisten organisaatioiden yhteistoimintaa ratkaistakseni yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston toimijuuteen liittyviä ongelmia. Kapseloitujen intressien teoriassa luottamus on kolmiosainen relaatio, jossa luottaja A luottaa luotettuun B asiassa x. Luottamuksesta on kyse, jos luottaja A uskoo tai tietää että on luotetun B intressien mukaista ottaa A:n relevantit intressit huomioon relevanttina aikana. Kapseloinnissa olennaista on, että luotettu on motivoitunut toimimaan luottajan erityisten intressien mukaisesti, koska kyseessä on juuri luottaja ja tämän intressit, eivätkä kenenkään muun. Luotettavuus määrittyy tähän nojautuen luotetun sitoutumiseksi luottajan erityisten intressien täyttämiseen. Tutkielmassa yleiskokouksen ja turvallisuusneuvoston jaetuksi intressiksi on määritelty kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. YK:n Peruskirjan, sen historian ja ”Uniting for Peace” -lause eivät kuitenkaan riitä perustelemaan kapseloitujen intressien teorian valossa yleiskokouksen luottamusta turvallisuusneuvoston pysyviin jäsenvaltioihin yksimielisessä päätöksenteossa ja siten kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisessä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että Peruskirja, joka on kaikkien YK:n jäsenvaltioiden hyväksymä sopimus YK:n päämääristä ja periaatteista, tekee luottamuksen tyhjäksi. Jos neuvoston pysyvät jäsenvaltiot toteuttavat yleiskokouksen intressejä Peruskirjan motivoimina, ne noudattavat vain hyväksymäänsä sopimusta eivätkä aidosti kapseloi yleiskokouksen kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressiä. ”Uniting for Peace” -lauseen tulkitseminen yleiskokouksen oman luotettavuuden osoittamiseksi jää kuitenkin positiiviseen valoon. Päätöslauseessa yleiskokous luo erilaisia komiteoita, asiantuntijapaneelin sekä siirtokäytännön, joiden tarkoituksena oli tehostaa, turvata ja ylläpitää sekä kollektiivista toimintaa että kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpito. Yleiskokous siis osoittaa päätöslauseen kautta motivaationsa toimia sekä koko turvallisuusneuvoston että YK:n kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisen intressin mukaisesti.

Euroopan unionissa annettiin vuonna 2009 luottoluokituslaitostoimintaa koskeva asetus vastauksena finanssikriisiin. Luottoluokituslaitosten toiminnan on katsottu vaikuttaneen globaalin finanssikriisin taustalla olleen Yhdysvaltojen subprime-kriisin syntymiseen. Asuntomarkkinoiden kuplan puhkeaminen johti sijoittajien tappioihin, sillä asuntolainat niihin liittyvine riskeineen oli siirretty eteenpäin alkuperäisiltä lainanantajilta sijoittajille. Luottoluokituslaitoksia kohtaan esitetty kritiikki on kohdistunut niiden kyvyttömyyteen arvioida oikein tappioita aiheuttaneisiin arvopapereihin liittyvää luottoriskiä. Yhtenä syynä edellä esitetyn luottoluokitusten laadun heikkenemiselle on nähty olleen luottoluokituslaitosten liiallinen myötämielisyys luotto-luokituksen niiltä hankkineiden arvopapereiden liikkeeseenlaskijoiden toiveille. Korkeat luokitukset ovat liikkeeseenlaskijoiden intressien mukaisia, koska ne vaikuttavat alentavasti rahoituskustannuksiin. Sijoittajien intressissä puolestaan on ainakin lähtökohtaisesti saada laadukasta tietoa sijoituspäätösten tekemisen tueksi, joten näiden osapuolten luottoluokituksiin liittyvät intressit ovat ristiriitaisia. Luottoluokituslaitosten harjoittama liiketoiminta taas perustuu lähes yksinomaan liiketoimintamalliin, jossa annetusta luokituksesta palkkion niille suorittaa arvopaperin liikkeeseenlaskija. Toiminnan riippumattomuus vaarantuu, mikäli luottoluokituslaitokset pyrkivät omaa liiketoimintaansa edistääkseen pitämään maksavan asiakkaansa tyytyväisenä. Tutkielmassa käsitellään sääntelyteorian menetelmin Euroopan unionin luottoluokituslaitostoimintaa koskevassa sääntelyssä omaksuttuja ratkai-suja mainituntyyppisiin intressiristiriitoihin puuttumiseksi. Tutkielma etenee ajallisesti loogisessa järjestyksessä niin, että ensiksi tarkastelu kiinnittyy ongelmien sekä lainsäätämisen taustan selvittämiseen, ja vasta tämän jälkeen lainsäätäjän omaksumiin ratkaisuihin, eli tämänhetkisen sääntelytilan selvittämiseen. Näiden jälkeen tarkastellaan vielä sääntelyn kehittämistarpeita sekä omaksuttujen ratkaisujen vaikutuksia pidem-mällä aikajänteellä. Tutkielmassa esitetyn perusteella voidaan pitää oikeutettuna sitä, että julkisvalta puuttuu luottoluokituslaitostoimintaan ja turvaa luokitusten laatua. Sääntelyllä puututaan moniin intressiristiriitoja aiheuttaviin ja luottoluokitustoiminnan riippumattomuuden vaarantaviin pienempiin tekijöihin, mutta ei luottoluokituslaitosten käyttämään liiketoimintamalliin. Keskustelu siitä, pitäisikö interventio ulottaa myös viimeisenä mainittuun, on kuitenkin edelleen ajankohtainen. Näin voitaisiin mahdollisesti poistaa vallitsevaan malliin liittyvä luottoluokitusten laadun kannalta ei-toivottava kannustin liialliseen myötämielisyyteen liikkeeseenlaskijan toiveille. Käyttökelpoisen vaihtoehtoisen liiketoimintamallin löytäminen on kuitenkin hyvin hankalaa. Sääntelyintervention lisäksi Euroopan unionissa on globaalin mallin mukaisesti ryhdytty vähentämään tukeutumista ulkoisiin luottoluokituksiin sääntelyssä, eli niiden niin sanottua sääntelytarkoituksessa käyttämistä, jonka on nähty lisänneen luottoluokitusten sekä luottoluokituslaitosten merkitystä rahoitusmarkkinoilla. Esimerkiksi pankkien vähimmäispääomien määräytymistä koskeva sääntely on edellyttänyt omistusten luotto-luokitusten huomioimisen niihin liittyvän riskin määrittelemiseksi. Tutkielmassa esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että uudella sääntelyllä pyritään siirtämään vastuuta luottokelpoisuuden arvioinnissa ulkoisista luottoluokituksista sisäisiin arvioihin. Luottoluokituksiin tukeutumisen purkaminen ei käy kuitenkaan nopeasti, minkä lisäksi vaihtoehtoisten riskinarviointimenetelmien löytäminen on haasteellista. Lisäksi on syytä pitää mielessä luottoluokituslaitostoimintaan liittyvät mittakaavahyödyt sekä luottoluokituslaitosten riskinarviointiin liittyvä osaaminen.

Tässä tutkimuksessa selvitetään uskonnollisen ja tieteellisen aineksen rinnakkaiseloa lukiolaisten maailmankuvassa. Tätä tutkimustehtävää lähestytään tarkastelemalla sitä, miten lukiolaiset selittävät ihmisen alkuperää, millaisia perusteluja he esittävät ajatuksilleen sekä sitä, millaisia käsityksiä heillä on uskonnollisten uskomusten ja tieteellisen tiedon luonteesta sekä suhteesta. Näitä käsityksiä peilataan tieteenfilosofisiin näkemyksiin uskonnon ja tieteen suhteesta. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan lukiolaisten uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun piirteitä. Tässä käytetään apuna Fritz Oserin uskonnollisen ajattelun kehityksen teoriaa sekä Karen Kitchenerin ja Patricia Kingin reflektiivisen ajattelun kehityksen teoriaa. Tutkimuksen aineistona on lukio-opiskelijoilta kerättyjä esseekirjoituksia. Esseekirjoituksissa lukiolaiset pohtivat ihmisen alkuperän kysymystä. Kirjoitukset kerättiin pääkaupunkiseutulaisista lukioista. Aineisto analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Aineistosta tehtiin kaksi erillistä analyysia. Erillisissä analyysivaiheissa aineistoa ryhmiteltiin erilaisten vastaajatyyppien mukaan sekä teemoittelun pohjalta. Lukiolaiset lähestyivät kirjoituksissan ihmisen alkuperän kysymystä kannattamalla joko luomiskertomusta, tieteellisiä teorioita tai molempia. Suurin osa vastaajista kannatti tieteellisiä teorioita ihmisen alkuperän selittäjinä ja esitti kannalleen perusteluja, joissa korostui teorioita tukevien tieteellisten todisteiden merkitys. Selitysmalleja yhdisteleviä tai kannastaan epävarmoja vastaajia oli toisiksi eniten. Vain muutama vastaaja ilmaisi kannattavansa ainoastaan luomiskertomusta ihmisen alkuperän selittäjänä. Vastauksissa esiintyi erilaisia käsityksiä uskonnollisista uskomuksista, tieteellisestä tiedosta ja niiden suhteesta. Yleisin käsitys näistä aiheista muistutti tieteenfilosofian evidentialistista näkemystä. Vastauksissa esiintyi myös tieteenfilosofian naturalistisia näkemyksiä. Fideistiset käsitykset uskonnollisista uskomuksista, tieteellisestä tiedosta ja niiden suhteesta olivat vähemmistöstä. Vastaajien uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun piirteet, tieteenfilosofiset käsitykset sekä tapa selittää ihmisen alkuperää olivat yhteydessä toisiinsa. Evidentialistiset käsitykset ja vain tieteellisten teorioiden kannattaminen olivat yhteydessä varhaisempiin uskonnollisen ja reflektiivisen ajattelun kehitysvaiheisiin. Fideistiset käsitykset ja erilaisten selitysmallien yhdistely olivat yhteydessä myöhempiin ajattelun kehitysvaiheisiin. Tieteenfilosofiset käsitykset ja ajattelun kehitysvaiheet olivat lisäksi yhteydessä siihen, miten uskonnollinen ja tieteellinen aines näytti jäsentyvän vastaajien maailmankuvassa ja -katsomuksessa. Tutkimus tuo mielenkiintoisia näkökulmia koulun ja kirkon uskontokasvatukselle. Tutkimuksessa pohditaan erilaisista näkökulmista sitä, miten nuorten ajattelun kehitystä, uskonnon ja tieteen suhteen ymmärtämistä sekä maailmankuvan jäsentymistä voitaisiin tukea.

Tutkielmassa tarkastellaan, miten ekologisesta kestävyydestä puhutaan työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikassa. Tutkimusaihe on ajankohtainen, koska ilmastonmuutoksen ja talouskriisin puristuksissa nimenomaan innovaatioita on yhä pontevammin ehdotettu tavaksi ratkaista samanaikaisesti yhteiskunnan taloudelliset ja ympäristölliset huolet. Ympäristöllisten ja taloudellisten tavoitteiden yhteensovittamista käsitellään useissa tutkimuksissa teknisenä innovaatioiden tuottamisen ongelmana. Tässä tutkielmassa aihepiiriä kuitenkin lähestytään näkökulmasta, joka on herkempi tavoitteiden yhteensovittamiseen mahdollisesti sisältyville ristiriidoille. Työ- ja elinkeinoministeriön innovaatiopolitiikkaa tutkitaan derridalaisesta dekonstruktiosta johdettua menetelmää hyödyntäen. Dekonstruoitava teksti on työ- ja elinkeinoministeriön innovaatio-osaston työntekijän pitämän innovaatiopolitiikan painotuksia käsittelevän seminaariesitelmän PowerPoint-diat. Dioista esiin nousseiden teemojen tarkastelua syvennettiin muilla niitä käsittelevillä asiakirjoilla ja julkaisuilla, joihin viittaamista on perusteltu aina tapauskohtaisesti. Tutkielman päätulos on, että ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa osana laajempaa kestävän kehityksen käsitettä, mutta kestävän kehityksen ekologinen, sosiaalinen ja taloudellinen ulottuvuus eivät esiinny innovaatiopolitiikassa tasapainossa. Kestävän kehityksen taloudellinen ulottuvuus on kolmesta ulottuvuudesta ainoa, jonka merkitys on innovaatiopolitiikassa kiinnitetty konkreettiseen ja mitattavaan käsitteeseen, talouskasvuun. Vaikka ekologinen kestävyys on huomioitu innovaatiopolitiikassa, sen merkitys on jätetty avoimeksi. Tutkielman analyysiosassa osoitetaan, ettei kestävyys käsitteenä ole yksitulkintainen, ja että kestävyyden käyttäminen talouskasvun edistämistavan laadullisena määreenä ei riitä ohjaamaan käytännön toimia ihmiskunnan aiheuttaman absoluuttisen ympäristönkuormituksen keventämiseksi. Pikemminkin se ohjaa ainoastaan ympäristön kuormituksen suhteelliseen keventämiseen. Kestävä kehitys on käsitteenä ilmaantunut suomalaiseen innovaatiopolitiikkaan 2000-luvun ensi vuosikymmenen loppupuolella kestävän innovoinnin käsitteen myötä. Tutkielman tulos tukee aikaisempia havaintoja innovaatiopolitiikasta siinä, että innovaation käsitteen laajentumisesta huolimatta innovaatiopolitiikassa näyttäisi edelleen vaikuttavan vahvasti sen teknis-taloudellinen ydin. Kriittisyydestä huolimatta tutkielmasta käy ilmi, että kestävä kehitys huomioidaan innovaatiopolitiikassa laajalti, jopa laajemmin kuin aikaisemman tutkimuksen perusteella voisi olettaa. Se ei ole itsestäänselvyys, koska ekologisen kestävyyden edistäminen ei ole innovaatiopolitiikan tai työ- ja elinkeinoministeriön olemassaolon ensisijainen tarkoitus. Vaikka analyysin perusteella voi sanoa talouskriisin aiheuttaman kiireellisyyden yhä menevän työ- ja elinkeinoministeriön prioriteettilistalla ilmastonmuutoksen aiheuttaman kiireellisyyden edelle, tutkielman perusteella ekologisen kestävyyden edistäminen on vakiinnuttamassa yhä tukevampaa jalansijaa suomalaisessa innovaatiopolitiikassa.

Emotional education can have an influence on the students overall well-being, academic success and the social atmosphere at school. The National Core Curriculum for Basic Education (2014) recognizes the importance of emotional education in the upbringing of children that aims to educate beneficial members of society with good emotional coping skills. Still the position of emotional education in schools remains somewhat fragmented and the teaching is not yet systematic and preventive. Based on previous research, it could be possible to support the goals of emotional education by integrating emotional coaching into the subject of Mother tongue and literature, when the activity is conscious and the teachers are aware of the potential. The purpose of this thesis is to find out how emotional skills are practiced in the learning materials of Mother tongue and literature, and to describe the possibilities of creative writing and the reading experience as tools for emotional education in elementary school. The research was conducted as a qualitative research utilizing both qualitative and quantitative approaches. The data consisted of 423 tasks from textbooks commonly used in the subject of Mother tongue and literature in Finnish elementary schools, of four different book series. The content of the tasks were described and analyzed using quantitative content analysis. The research results were deepened using a qualitative approach. In the data emotional skills were widely practiced using different types of tasks and also as a part of studying other contents of the subject of Mother tongue and literature. The result supports the idea of effective integration of emotional education into the subject. Emotional skills were often practiced by bringing the subject closer to the students’ inner world with some kind of incentive. Most commonly emotional skills were practiced in creative writing tasks. The use of narrative supporting emotional education was strongly represented in the material, both through the creative writing tasks and in the deconstruction of the reading experience. All emotional skills were practiced while deconstructing the reading experience. Based on the research, the possibilities of these learning materials in supporting emotional education are therefore versatile. The research results show that by being aware of the potential of learning materials it is possible to integrate emotional education in an effective way into the subject of Mother tongue and literature.

Objectives. The purpose of this study is to describe the progress of the Invention project and to explain the primary embodied design actions and verbal embodied design actions that emerged from the Invention project. The inventive project and creative problem-solving skills involve different phases, and the brainstorming phase is more relevant to the building of knowledge. For this reason, this study investigates the occurrence of ideas during the time of the invention project. The role of the teacher has been and will be changing. In inventive pro-jects, the teacher has many different roles, but primarily as a supporter of learning, but also as a mentor, supervisor and facilitator. This study investigated the amount of scaffolding needed by groups in the Invention project. The research questions are: 1. How does the Invention project proceed and what design-related activities are involved in a process? 2. How does the Invention project support the teaching of creativity and problem-solving skills? 3.Scaffolding and it´s appearance in the Invention project? Methods. The research data was collected in early 2017 from one primary school in the Hel-sinki region. A total of 18 students and 6 teachers participated in the study. The data was col-lected by videotaping lessons from the Invention project. Teachers' reflective diaries were also included. The videos were rated by ELAN - Linguistic Annotator 5.4. The data produced by which was exported to Excel. In Excel, the material was color coded and resulted in a visual description of the data, progress rug. Results and conclusions. The students were very committed to the invention project and there were few non-task-related activities. Primary embodied design activities were largely in accordance with the structure and theme of the lesson. The ideas were not only present dur-ing the idea phase, but throughout the project. This reflects the starting point for building and creating knowledge throughout the project, not just in the early stages of the project. Scaf-folding was highly needed, and this should be taken into consideration when designing in-ventive projects. In this study, pair mentoring and placement of groups according to skill lev-els were used to control the need for guidance.

Aims. Technology education in the first grades of primary school should be taught to the world of children’s experience because experiential learning has been shown to promote learning and the uptake of broad-based future skills. Creativity is utilized a lot in teaching that supports the experiential world of young children. Only little research has been done on the utilization of creativity in first-grade technology education in primary school. The aim of this study is to raise awareness of creative technology, education in the first grades of primary school and open up creative activities in technology dimensions. The aim of the study was to get an overview of creative technology education process and the occurrence of technology dimensions during that process. Methods. The research material was collected in the spring of 2021 during a project aimed at all first-graders in Finland. The project called Tämä Toimii! is developed by the Technology industry (2020). One class of 19 students and a teacher participated in this study. The class was from a medium-sized school in a medium-sized city of Kymenlaakso. The research material was collected using the teacher's notes, the researcher's direct observation and video recordings. The material was analyzed using the electronic Atlas.ti qualitative material content analysis program. Results and conclusions. The research results were presented using a Process-Rug analysis. A technology education project aimed at the first grades of primary school promoted the technological knowledge and skills of young pupils. As a result students developed a wide range of future skills. The technology dimensions were strongly present throughout the entity. Based on the research results, creative technology education that supports the world of experience and includes technological dimensions promotes the development of wide-ranging skills of young students.

Aims. The present national core curriculum of Finnish comprehensive school highlights creative music making, such as improvising and composing, as one of the main contents and aims of music education. Firstly, the primary aim of this research is to study how music teachers conceptualize creative music making and what kind of meanings they give for creative music making in elementary school context. Secondly, the study explores what are teachers' perceptions of their qualifications on teaching creative music making, and where they view that the qualifications originated from. Finally, the study finds out what kind of support are teachers getting for teaching creative music making, and what kind of obstacles are preventing them from teaching creative music making. Methodology. This research is a qualitative case study. It is based on five thematic interviews with teachers who teach music in elementary school. The analysis of the data includes features from content analysis and fenomenographic analysis. Results and conclusions. The interviewees expressed diverse conceptions about creative music making and their conceptions were similar to the forms of creative music making highlighted in previous literature and theory. The interviewees were able to adapt the exercises for different age levels. Furthermore, they experienced creative music making as a meaningful part of music education for multiple reasons. According to the interviewees, creative music making improved learning skills, joy of learning and skills of thought. It also strengthen the active role and creative self-expression of the pupil. Interviewees also highlighted the transfer effect of the creative music making. It was also experienced meaningful for grouping and developing social atmosphere. However, all the interviewees experienced their qualification for teaching creative music making at least partially insufficient. Qualifications were more often originated from hobbies and from prior work experience than from university education. Almost all of the interviewees experienced that new teaching material and updating training is needed. In addition, the interviewees experienced that the lack of resources in time, environment and equipment were obstacles for teaching creative music making. Also, the competence of the teachers and group related factors were seen as obstacles for creative music making. The study highlights that there is a need to pay more attention to the material and time resources as well as to teachers receiving better university level training for teaching creative music.

The purpose of my research is to achieve as wide description of creativity as possible in the viewpoint of the students of Basic Art Education in Arts and Crafts. Creativity was seen to consist of four areas, which were creative person, creative process, creative product and creative environment. In this study these basic elements of creativity were seen in the perspective of crafts. In the theoretical framework the areas of creativity were linked with the whole system based theory of creativity, self-determination of the person, design and making of the product process and models of the creative process and product. The research question was: how the students of Basic Art Education in Arts and Crafts define creativity. By more specified questions the creativity was studied from the viewpoint of its four elements. The research was a qualitative case study and the data was gathered by interviewing six adult students who studied in advanced level of Basic Art Education in Arts and Crafts studies in Valkeakoski Lifelong Learning Centre. The method of the interview was half structured theme interview. The interviewees were free to tell about their experiences guided by appropriate questions. The method of analysing was a theory guided content analysis. Creativity was seen as self-expression and problem solving where open questions in the task giving gave the best possible starting point to creativity. Creativity needed inner motivation. This way the student felt the task inspiring and it was joy to work by one’s own free will. Creative craft making was seen to increase wellbeing and served as mental resources. The students felt that good skills helped their working. Typical to creativity was that the product developed and changed throughout the working process. In addition, creativity showed as a personal and aesthetic product by which one could express own experiences and feelings. The students wanted the craft product to be functional, come in handy and been properly made. Supporting, confidential and positive atmosphere in the group was seen to improve the creativity. Absence of competition, stress given by evaluation and time limits had a positive impact on creativity. By the results the positive attitude of the teacher rose into a crucial role. Inspiration and a real interest towards the students and an allowing attitude was seen to encourage into creativity. The teacher was seen to sustain the inclusive and communal working ethos and its impact to motivation and creativity was important. Creativity is a diverse phenomenon which includes features connected to personal qualities, process, product and the environment which all are connected to each other. Inner motivated person can work experimentally in a supportive and permissive atmosphere and the result is a personal craft product. Although the results give an example of a small group’s conceptions of creativity, they can be applied into craft as a hobby or craft in basic education in order to improve and promote creativity of the students.