Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Tarvainen, Laura; Suojanen, Juho; Kyyrönen, Pentti; Lindqvist, Christian; Martinsen, Jan Ivar; Kjaerheim, Kristina; Lynge, Elsebeth; Sparen, Pär; Tryggvadottir, Laufey; Weiderpass, Elisabete; Pukkala, Eero (2016)
    Eri tutkimusten mukaan useissa ammateissa on kohonnut riski sairastua suusyöpään. Alkoholi ja tupakka ovat suusyövän tärkeimmät riskitekijät. Pohjoismaiseen ammatilliseen syöpätutkimusaineistoon perustuvan tutkimuksen tarkoitus oli selvittää eri ammattien suusyöpäriskiä alkoholinkäytön ja tupakoinnin vakioinnin jälkeen. Aineisto käsittää 14.9 miljoonaa ihmistä ja 28 623 kielen, suuontelon ja nielun syöpätapausta Pohjoismaissa vuosina 1961-2005. Alkoholin kulutusta eri ammateissa on arvioitu maksakirroosikuolleisuuden sekä maksasyöpäilmaantuvuuden perusteella, ja tupakointia keuhkosyöpäilmaantuvuuden perusteella. Useimmissa tapauksissa eri ammattien kohonneet suusyöpäriskit pienenivät alkoholin käytön ja tupakoinnin vakioinnin jälkeen, mutta joihinkin ammatteihin jäi kohonnut riski vielä vakioinnin jälkeenkin. Tälläisiä ammatteja olivat taiteilijat, journalistit, tarjoilijat ja hammaslääkärit. Hammaslääkäreiden kohonnut riski sairastua kielisyöpään on uusi löydös, joka saattaa selittyä ammattiin liittyvällä kemiallisella tai papilloomavirus (HPV) altistuksella. Taiteilijoilla, journalisteilla ja tarjoilijoilla ei löytynyt suusyövälle altistavia tekijöitä, mutta on mahdollista, ettei tutkimuksessa pystytty eliminoimaan kaikkea tupakoinnin ja alkoholinkäytön vaikutusta.
  • Konsell, Gabriella (2018)
    Syftet med denna pro-gradu avhandling är att lyfta fram barnens egna perspektiv på skiftesdagvård och skiftesdaghemmet som miljö. Forskningens syfte är tvådelat. Dels undersöks barnens upplevelse av vardagen i ett skiftesdaghem. Dels undersöks barnens upplevelse av delaktighet i vardagen på skiftesdaghemmet. Studien utgår från två forskningsfrågor: Hur upplever barnen vardagen i skiftesdagvård? Hur förverkligas idéen om barnens delaktighet i skiftesdagvårdens vardag? Det etnografiska materialet består av 15 st. intervjuer med barn i åldern 3–5 år, observationer som utfördes under fyra dagar i skiftesdaghemmets vardag, samt en kompletterande intervju med daghemmets föreståndare. Forskningen utgår från ett modernt barndomsperspektiv. Vidare har begreppen delaktighet och aktörskap en central betydelse. Detta innebär att barnen betraktas som aktiva och kompetenta sociala aktörer, med förutsättningar att vara delaktiga i utformandet av sin vardag i skiftesdagvård. Resultaten presenteras i två delar. Den första delen fokuserar på vardagen i skiftesdagvård medan den andra behandlar delaktighet i skiftesdagvård. Resultaten visar att det i skiftesdagvård finns mer tid för lek och fri aktivitet än i ”vanlig” dagvård. Kvällarna är lugna och avslappnade. Skiftesdaghemmets hemtrevliga stämning och trygga miljö lyfts fram. Kvällstid har personalen tid att leka med barnen och kan vara närvarande på ett annat sätt än under dagen. Nätter på daghemmet beskrivs som spännande men jobbiga p.g.a. mycket oljud. Kompisrelationer och trygga relationer till de vuxna på daghemmet är viktiga komponenter i vardagen. Kompisrelationerna kan enligt resultaten antas utvecklas på ett positivt sätt i och med att man i skiftesdagvård leker också med sådana man inte ännu lärt känna så bra, samt i mer blandade åldersgrupper. Däremot kan det väcka starka känslor om inte ens kompisar är på plats i daghemmet samtidigt som man själv. Resultaten påvisar även ett samband mellan den fysiska omgivningen och barnens upplevda grupptillhörighet. Delaktigheten i skiftesdagvård kan enligt resultaten delas in i social respektive politisk delaktighet. Den sociala delaktigheten kan handla om att vara delaktig i den dagliga verksamheten, konkret deltagande i aktiviteter, samt om relationer och grupptillhörighet. Den politiska delaktigheten handlar dels om att påverka i personliga ärenden och dels om att påverka på ett bredare plan. Enligt resultaten kan denna påverkan ta sig uttryck som förhandlingar, att komma med förslag, valfrihet samt att bli hörd. Enligt resultaten kan barnen inte påverka så mycket i ärenden som gäller hela den egna gruppen. Däremot kan de påverka mycket i personliga ärenden. Enligt resultaten är det också vanligt att barnen får vara med i beslutsfattandet i ärenden som gäller hela daghemmet. Kvällstid är det lättare för barnen att påverka både i personliga ärenden och i ärenden som gäller hela gruppen. Både den sociala och den politiska delaktigheten ökar på kvällar och veckoslut. Slutligen betonas i resultaten delaktighetens känslonivå. En del barn upplever att de vuxna bestämmer allting på daghemmet medan andra upplever att det till allra största delen är barnen som bestämmer.
  • Ray, Sissel (2016)
    I den här avhandlingen granskar jag äktenskapen som beskrivs i Märta Tikkanens två senaste verk, Två. Scener ur ett konstnärsäktenskap och Emma & Uno. Visst var det kärlek. Två är ett öppet självbiografiskt verk om Tikkanens eget äktenskap med Henrik Tikkanen. Emma & Uno är en biografisk roman om hennes morföräldrars äktenskap. Båda äktenskapen beskrivs som parrelationer i obalans där Tikkanens äktenskap får sin ände i och med Henriks död, medan äktenskapet mellan Emma och Uno slutar i skilsmässa. Syftet med min avhandling är att påvisa att båda verken trots att de hör till olika genrer kan granskas som delar av Tikkanens självbiografiska projekt. Vidare granskar jag hur männen och kvinnorna i relationerna beskrivs samt vad som är kärlekens roll i äktenskapen. För att identifiera Två och Emma & Uno som självbiografiska verk har jag till stor del använt mig av Margaretha Fahlgrens Det underordnade jaget: En studie i kvinnliga självbiografier från 1987. Med hjälp av hennes utredning, samt tidigare forskning i kvinnliga självbiografier, redogör jag för hur Tikkanen gör sig själv till en typ av underordnad berättare för att kunna granska äktenskapen utgående från sin egen erfarenhet. Både i Två och i Emma & Uno delar hon protagonistrollen med huvudkaraktärerna och för berättelserna framåt genom att delge historien ur sitt eget perspektiv. Metoden som jag använder mig av när jag jämför männen, kvinnorna och kärlekens roll tar avstamp i komparativ analys, det vill säga jag granskar litteratur i ljuset av annan litteratur. Eftersom jag granskar två verk inom samma författarskap kan man tala om en typ av inomkomparativ analys, som beskrivs av Sven Linnér i hans artikel ”Komparativ litteraturforskning”. I min analys av hur männen i relationerna beskrivs använder jag mig av Ebba Witt-Brattströms texter om Kulturmannen i Kulturmannen och andra texter från 2016. Jag fastlår att Henrik och Uno beskrivs som Kulturmän. Genom att skildra dem som Kulturmän avslöjar Tikkanen även det sociala spelet som upphöjt dem. Det sociala spelet beskrivs i min avhandling med hjälp av Pierre Bourdieus term illusio, som även används för att visa hur kvinnorna i relationerna investerar sin kärlek i spelet, i hopp om att männen är värda den investeringen och kan återbörda den. Tikkanen etablerar sin egen berättare som en Kulturkvinna som kämpar för att få utrymme och möjlighet att förverkliga sig själv som författare. Kulturkvinnan ger sig in för att skildra Kulturmännen med ett genuint intresse för deras mångsidiga personligheter och yrkesutövning. Berättaren lyckas inte visa samma intresse när hon beskriver sin mormor. Emma skildras istället som en kvinna vars största ambition är familjen och äktenskapet, hennes ambitioner utanför hemmet får mycket lite plats. På så sätt förstärker berättaren den helgonbild som Uno målar upp av Emma. Kärleken i båda relationerna skildras som belöningen för den uppoffring kvinnorna i verken gör för sina män. I ljuset av Aleksandra Kollontajs artikel ”New Woman” från 1913 om kärleken som förslavar kvinnan, kan jag visa på en atavism som sträcker sig genom historien och inkluderar både Tikkanens och mormor Emmas upplevelser. Berättarens förhoppning att männen trots allt förtjänar kvinnornas kärlek och förtroende kan också kopplas samman med 1970-talets feminism och dess tro på mannen som medkämpe.
  • Kauppinen, Pekka (2016)
    Tekstintunnistus (eng. optical character recognition, OCR) on nykyään laajalle levinnyt painettujen ja konekirjoitettujen tekstien koneellinen digitointimenetelmä. Kansalliskirjasto on vienyt historiallisen sanoma- ja aikakauslehtiaineistonsa digitaaliseen muotoon juuri optista hahmontunnistusta käyttäen, ja tuloksena syntynyt suomenkielinen korpus, käsittää yli kolme miljardia sanetta. Digitointiin käytetyn OCR-sovelluksen tekemien virheiden vuoksi suuri etenkin vanhat fraktuuratyyppisiä kirjaisimia käyttävät julkaisut ovat digitoidussa muodossaan kuitenkin pitkälti käyttökelvottomia. Tämä pro gradu -tutkielma esittelee uudentyyppisen OCR-virheiden korjausmenetelmän, joka perustuu äärellistilaisena transduktorina toteutettuihin, rinnakkain sovellettaviin painollisiin korvaussääntöihin sekä kielimalliin. Työn tarkoituksena on selvittää, onko kyseistä menetelmää käyttämällä mahdollista vähentää digitoidussa tekstissä esiintyvien virheiden määrää. Korvaussäännöstön rakentamiseen käytetään digitoidusta sanomalehdistä sekä näiden käsin korjatuista versioista saatuja merkkijonopareja. OCR-sovelluksen tuottamat merkkijonot kohdistetaan korjattussa aineistossa esiintyvien sanojen kanssa, ja näin saaduista sanapareista eristetään merkkitason vastaavuudet. Näistä merkkipareista muodostetaan n-grammeja, joiden pohjalta puolestaan muodostetaan painotettuja ehdollisia korvaussääntöjä. Suureksi käyvien säännöstöjen kokoa voidaan pienentää yhdistämällä päällekkäisiä sääntöjä yleisemmiksi säännöiksi sekä karsimalla itseään toistavia sääntöjä. Työssä pyritään myös koostamaan kielimalli, jonka avulla syötteeksi annettujen sanojen korjaamisen tarvettä sekä sääntöjen tuottamien korjausehdotusten oikeellisuutta voidaan arvioida. Kielimallin tulisi olla melko kattava otos varhaisnykysuomen (1820–1890) sanamuodoista. Hyväksi ratkaisuksi osoittautui malli, jonka pohjana käytetään sekä nykysuomen morfologista jäsenninä OMorFia sekä itse ansalliskirjaston korpuksesta löytyviä sanamuotoja. Menelmä tuottaa kauttaaltaan melko positiivisia tuloksia, ja parhaimmillaan OCR tekemien virheellisten sanamuotojen määrää pystytään vähentämään yli 44 %:lla. Tulokset olivat lupaavia silloinkin, kun kielimallia ei käytetty. Tämä viittaisi siihen, että menetelmä soveltuu siis käytettäväksi silloinkin, kun kohdekielelle ei ole olemassa sopivaa kielimallia.
  • Rimpelä, Anna-Kaisa (2014)
    Certain drugs accumulate into pigmented tissues due to their binding to melanin, a macromolecule inside pigmented cells. Melanin can affect the drug's pharmacokinetics by acting as a drug reservoir. Binding can also cause toxic effects by accumulating compounds to pigmented cells. This thesis focuses on ocular melanin. The literature review covers the most common methods used in the study of ocular melanin binding and concentrates on in vitro methods and the analysis and usability of the results in pharmacokinetic modeling. The aim of the experimental part was to study melanin binding of a set of compounds in vitro with melanin isolated from the retinal pigment epithelium (RPE) and choroid of porcine eyes and with primary porcine RPE cells and then construct a pharmacokinetic model of melanin binding with STELLA® software and simulate it with the in vitro results. The compounds chosen for the study; nadolol, timolol, chloroquine, methotrexate, carboxydichlorofluorescein (CDCF) and dexamethasone, are small molecules with diverse physicochemical properties (octanol/water partitioning coefficient (logP), pKa, acid/base status). Some are also efflux substrates. The in vitro binding with melanin was studied at pH 7.4 and in addition at pH 5 for the acidic compounds, since the pH inside melanosomes where melanin is located is acidic. Porcine RPE cells were used to study the amount of uptake and rate of elimination of the set of compounds. The effect of efflux was also evaluated with a general efflux inhibitor probenecid. All the basic compounds bound to melanin in vitro. The acidic compounds did not seem to bind at pH 7.4 but bound at pH 5. Chloroquine, as expected, had the highest binding. In the cell studies, the uptake of chloroquine was significant, at least partly due to melanin binding. The other compounds were taken into the cells to a much smaller extent. The efflux inhibitor did not seem to affect the results. The results of the binding study were used in the models constructed of melanin binding and cellular pharmacokinetics. The constructed model was a very simple one not taking into account many factors affecting cellular pharmacokinetics. The results of both the in vitro studies and the model give a good idea of the importance of melanin binding in ocular drug delivery. The model can be used in the future as a base for more comprehensive models of the effect of melanin binding on ocular pharmacokinetics.
  • Peura, Leena (2017)
    Kystat on määritelty epiteelin verhoamiksi onteloiksi, jotka ovat nesteen tai kaasun täyttämiä. Ne ovat alkuperältään joko kehityksellisiä tai tulehduksellisia. Lisäksi on ei-epiteliaalisia kystia, jotka eivät ole varsinaisia kystia. Odontogeenisiin eli hammasperäisiin kehityskystiin kuuluvat follikulaarikysta, lateraalinen parodontaalikysta, glandulaarinen odontogeeninen kysta, ortokeratinisoitunut odontogeeninen kysta, vastasyntyneen gingivaalinen kysta ja eruptiokysta. Odontogeenisiin tulehduskystiin kuuluvat radikulaari-, residuaali- ja paradentaalikystat. Tässä tutkielmassa tarkastellaan odontogeenisten kystien esiintyvyyttä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä vuosina 2005 sekä 2015. (Keratokystia ei tässä tutkimuksessa analysoitu, sillä työtä aloitettaessa keratokysta luokiteltiin hyvänlaatuisiin hammasperäisiin kasvaimiin; vuoden 2017 WHO-kirjassa se jälleen kuuluu hammasperäisiin kehityskystiin.) Tiedot on manuaalisesti kerätty HUSLAB:n Q-Pat-tiedostoista, ja pohjautuvat patologis-anatomiseen diagnoosiin. Potilaista kerättyjä tietoja olivat potilaan ikä, sukupuoli, kystan diagnoosi sekä sijainti leukojen alueella. Vuosina 2005 ja 2015 diagnosoitiin HUSLAB:ssa yhteensä 560 odontogeenista kystaa. Vuonna 2005 niitä oli 332 kpl ja vuonna 2015 86 kpl vähemmän, eli 246 kpl. Molempina ajanjaksoina radikulaarikysta oli yleisin, mutta niiden osuus oli kymmenessä vuodessa vähentynyt: vuonna 2005 niitä oli 60% ja vuonna 2015 49%. Radikulaarikysta oli hieman yleisempi miehillä (68%) ja potilaiden keski-ikä oli 43,7 vuotta. Paradentaalikystien määrä oli selvästi suurempi vuonna 2015, 13 kpl (5%) kun niitä vuonna 2005 löydettiin vain 2 kpl (0,6%). Residuaalikystien määrä oli myös lisääntynyt: vuonna 2005 11kpl (3%) ja vuonna 2015 19 kpl (8%). Lateraalisia parodontontaalikystia ja ortokeratinisoituneita kystia oli molempina ajanjaksoina vain 2 kpl (osuudet alle 1%). Glandulaarisia odontogeenisia kystia oli diagnosoitu vain vuonna 2015, 2 kpl. Gingivaalisia kystia löytyi yhteensä vain yksi tapaus vuonna 2005, samoin kuin eruptiokystia, vuonna 2015. Tarkemmin määrittelemättömiä kystia oli vuonna 2005 16 kpl ja vuonna 2015 14 kpl. On epäselvää, mistä lasku kymmenen vuoden ajanjaksolla diagnosoitujen kystien lukumäärässä johtuu. Mahdollisesti kyse voi olla todellisesta esiintyvyyden vähenemisestä, sattumasta (vain kaksi vuotta analysoitu), tai kystanäytteiden lähettämisen vähenemisestä HUSLAB:iin.
  • Ålander, Marja-Liisa (2012)
    Tämän Pro Gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää Suomen Nestlé Oy:n Valiojäätelöliiketoiminnan kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden taso käyttämällä hyväksi asiakkaiden odotetun ja koetun palvelun laadun välistä suhdetta. Tämä perustui näkemykseen siitä, että asiakastyytyväisyyttä syntyy kun koetun palvelun laatu kohtaa tai ylittää odotetun palvelun laadun. Tämän lisäksi tutkielmassa tarkasteltiin sitä, kuinka yritys voisi arvioida asiakkaidensa odotuksien ja kokemuksien tärkeyttä sekä painoarvoa asiakastyytyväisyyteen. Teemahaastatteluin toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää yhteistyökumppanille kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden tason lisäksi asiakastyytyväisyyteen vaikuttavia asioita kattavasti koko kalustetoimitusprosessin osalta. Kalustepalvelulla tarkoitetaan jäätelöliiketoimintaan liittyvien kalusteiden hallinnoimiseen liittyviä asioita. Tutkielman aineisto kerättiin kaksivaiheisesti. Ensin aiheen kartoittamista varten suoritettiin kvantitatiivinen esitutkimus, jonka avulla pystyttiin ohjaamaan varsinaista tutkimusta vastaamaan paremmin tutkimusongelmaa. Tutkielman varsinainen empiirinen aineisto kerättiin syksyllä 2011 teemahaastatteluin. Yhdeksän teemahaastattelua kattava aineisto analysoitiin teemoittelulla, jonka tuloksena aineistosta pystyttiin muodostamaan kalustetoimitusprosessia mukaileva teemoittelukuvio. Saatujen tutkimustulosten pohjalta voidaan sanoa, että Suomen Nestlé Oy:n Valiojäätelöliiketoiminnan kalustepalvelun odotetun ja koetun palvelun laatu ovat kohtuullisen lähellä toisiaan. Tutkijan näkemyksen mukaan kalustepalvelun palvelun laadun odotusten ja kokemusten välille ei muodostunut suurta kuilua. Tätä päätelmää tukee asiakastyytyväisyyden kokonaisarvosana sekä kvantitatiivisesta että kvalitatiivisesta tutkimuksesta. Tutkimusmenetelmällä pystyttiin kartoittamaan kalustepalveluprosessista kriittisten tekijöiden lisäksi asioita, joiden avulla asiakastyytyväisyyden parantaminen on mahdollista. Tutkimustulosten mukaan yhteistyökumppanin on mahdollista parantaa kalustepalveluidensa asiakastyytyväisyyttä muun muassa kehittämällä informaation jakamista, laitetilausten onnistumista ja vikapalvelun puhelinpalveluita sekä kiinnittämällä huomiota vikatilanteiden hoitamisen nopeuteen. Lisäksi tutkimuksen avulla saatiin selville, että hinnaltaan kalliimman ja työlään kvalitatiivisen tutkimuksen tekeminen kalustepalvelun asiakastyytyväisyyden selvittämiseksi ei välttämättä ole tarpeen.
  • Ruottinen, Noora (2017)
    Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vuonna 2015 HYKS-alueen leikkausosastostoilla anestesian aikana tapahtuneiden äkillisten yliherkkyysreaktioiden eli anafylaksioiden yleisyyttä, aiheuttajia, oireita sekä hoitoa. Lisäksi kirjallisuuden avulla perehdyttiin anafylaksian syntymekanismeihin, tunnistamiseen ja hoitosuosituksiin. Aineistoon potilaat valittiin Opera-potilastietojärjestelmään tehtyjen poikkeamailmoituksien perusteella. Potilaiden (n=30) sairauskertomustiedot käytiin läpi Uranus-potilastietojärjestelmästä. Varsinaisia yliherkkyysreaktioita löytyi kolmetoista, joista kahdeksan täytti anafylaksian kriteerit. Loput viisi potilasta oli saanut luonteeltaan epäselväksi jääneen yliherkkyysreaktion. Varsinaisen tarkastelun ulkopuolelle jääneistä potilaista seitsemän sairauskertomustiedoista ei löytynyt lainkaan tietoja anestesiapoikkeamasta ja kymmenen kohdalla poikkeaman syynä oli jokin muu kuin yliherkkyysreaktio. Tässä aineistossa yliherkkyysreaktioiden yleisyys oli pienempi kuin kirjallisuussa esiintyvät luvut. Reaktioita aiheuttivat etenkin kefuroksiimi, rokuroni sekä siniväri. Hoitosuosituksissa ensisijaisesti suositeltavaa adrenaliinia sai vain 33 % potilaista. Eniten hoidossa käytettiin glukokortikoideja ja niitä sai 89 % potilaista. Reaktion jälkeen allergiatesteissä kävi vain kaksi potilasta ja molemmat olivat saaneet testeissä positiiviset tulokset. Kahdella yliherkkyysreaktion saaneella potilaalla riskitietomerkinnät puuttuivat kokonaan. Tutkielmassa tuli esille lisäkoulutuksen tarve etenkin yliherkkyysreaktioiden tunnistamisen ja hoidon osalta. Asianmukaisen akuutin hoidon ja jatkohoidon toteutumiseksi kaikissa toimipaikoissa tulisi olla selkeät ohjeistukset anafylaksian välittömästä hoidosta, allergiatestaukseen lähettämisestä sekä riskitietomerkintöjen kirjauksesta. Rutiinia reaktion tunnistamiseen ja hoitoon saisi esimerkiksi ottamalla anafylaksiatapauksen osaksi leikkausosastojen säännöllistä elvytysharjoittelua. Tutkielmasta on julkaistu abstrakti Finnanest-lehdessä 4/2016 ja pidetty vapaa esitys Operatiivisilla päivillä 2016.
  • Manninen, Mari (2012)
    UNHCR:n mukaan vuonna 2010 noin 15 500 alaikäistä yksin maahan tullutta turvapaikanhakijaa haki turvaa vieraalta maalta. Traumaattisia asioita kokeneet alaikäiset turvapaikanhakijat ovat yksin vieraassa maassa ja siksi tarvitsevat palvelujärjestelmän, joka huomioi heidän erityistarpeensa tässä välitilassa, jonka aikana he eivät selkeästi ja ongelmitta kuulu mihinkään. Tämän tutkimuksen tarkoitus on ollut selvittää, minkälainen on turvapaikkaprosessi Suomessa ja Kanadassa sekä minkälaisia palveluita alaikäiset turvapaikanhakijat saavat sen aikana. Turvapaikkaprosessia tarkastellaan lapsen edun toteutumisen näkökulmasta ja sen aikaisia palveluita tarkastellaan lapsen oikeuksien toteutumisen näkökulmasta. Tutkimuksen suomalainen aineisto perustuu sekä kirjallisiin lähteisiin että tutkijan omaan ns. hiljaiseen tietoon, joka on muodostunut työskennellessäni alaikäisten turvapaikanhakijoiden asumisyksikössä. Kanadalainen aineisto kerättiin lumipallomenetelmällä kuukauden kestäneellä tutkimusmatkalla 24.10–28.11.2010. Se muodostuu 17 strukturoimattomasta haastattelusta, 2 seminaareista, 10 vierailuista, lukuisista kohtaamisista sekä niiden yhteydessä tehdyistä muistiinpanoista ja havainnoista. Aineistosta on teemoittelun ja tyypittelyn avulla pyritty kuvaamaan molempien maiden järjestelmiä, joita on sitten analyysivaiheessa tarkasteltu lapsen oikeuksien näkökulmasta. Tämä tutkimus on poikkikulttuurinen. Siinä lähdetään olettamuksesta, jonka mukaan vertailu on mahdollista eri kulttuurien välillä, vaikka niiden välillä olisi suuria eroja. Tutkimuksessa ollaan kiinnostuneita samasta ilmiöstä, turvapaikkaprosessista ja sen aikaisista palveluista Suomessa ja Kanadassa. Ohjeistukset alaikäisten turvapaikanhakijoiden asioiden hoitoon molemmissa maissa ovat hyvin samankaltaiset. Kuitenkin lapsen edun toteutumisessa turvapaikkaprosessin aikana löytyi eroja. Aineiston perusteella Kanadassa lapsen etu toteutuu paremmin lapsen käännytystilanteessa kolmanteen turvalliseen maahan ja siinä, että selkeissä tapauksissa turvapaikkapäätös annettaan tiedoksi lapselle heti haastattelun jälkeen. Suomessa lapsen etu näyttää toteutuvan paremmin prosessin alussa, koska hakemus otetaan käsittelyyn vasta kun lapsi on levännyt ja hänellä on edustaja. Suomessa turvapakanhakijalapsi saa myös varmemmin tarvitsemansa tiedon, heidän ei tarvitse itse hankkia kaikkea todistusaineistoa turvapaikkaprosessinsa tueksi eikä heillä ole tiukkoja määräaikoja joiden ylittäminen raukaisee hakemuksen automaattisesti kuten Kanadassa. Tässä tutkimuksessa alaikäisten turvapaikanhakijoiden palveluilla tarkoitetaan asumista, sosiaali- ja terveyspalveluita, koulua ja järjestettyä vapaa-aikaa, edustajan tukea sekä lakimies- ja tulkkauspalveluita. Kanadan palvelujärjestelmän hyviä puolia ovat mm. normaalipalveluiden hyödyntäminen, oppivelvollisuusikä 18-vuotiaaksi, lastensuojelun mukanaolo alle 16-vuotiaiden kohdalla ja pyrkimys pitkäaikaisiin ja lapsen kulttuuritaustaa kunnioittavaan asumisjärjestelyihin heti alusta asti. Kanadan haasteet ovat järjestelmän hajanaisuudessa, kohderyhmän erilaisissa määrittelyissä, tilastoinnin puutteessa, suljettuihin laitoksiin sijoittumisissa ja alaikäisten majoittumisessa vieraiden aikuisten keskuuteen. Suomen palveluiden puutteet löytyvät vastaavasti järjestelmästä joka ei tue pitkäaikaisia ihmissuhteita, lapsen vähäinen mahdollisuus käyttää normaalipalveluita, epäselvä työnjako lastensuojelun ja asumisyksiköiden kanssa sekä laitosasumisen yleisten haasteiden kuten yksityisyyden ja yksilöllisyyden huomioiminen. Suomen järjestelmän vahvuudet löytyvät yhdenmukaiseen palvelutarjontaan tähtäävästä järjestelmästä, jolla on yksi valvova ja rahoittava taho, joka myös tilastoi hakijat hyvin. Suomessa tärkeistä asioista tiedottaminen näyttää onnistuvan paremmin kuin Kanadassa ja lasten katoaminen järjestelmän ulkopuolelle on harvinaisempaa. Alkuolettamus Kanadan järjestelmän paremmuudesta muuttui tutkimusprosessin ja kenttäkokemusten aikana ymmärrykseksi siitä, että asioiden hoitamiseen on löydetty erilaisia vaihtoehtoja, jotka eivät välttämättä ole suoraan siirrettävissä järjestelmästä toiseen. Lapsen oikeudet voi toteutua tai olla toteutumatta molemmissa maissa. Turvapaikan hakijoiden asioiden hoito on yhteydessä näkökulmaan ja historiaan. Kanada on tietoisesti kasvattanut väestöä ottamalla vastaan runsaasti maahanmuuttajia. Siellä turvapaikanhakijat ovat yksi maahanmuuttajaryhmä muiden joukossa. Kanadassa halutaan, että ihmiset kotoutuvat 'normaali kansalaiseksi' mahdollisimman nopeasti. Siellä ei ole nähty tarpeelliseksi luoda erillistä erityisjärjestelmää kuten Suomessa, jossa maahanmuuttajien määrät ovat pienet ja ilmiö uudempi. Erityisjärjestelmässä on omat hyvät puolensa, mutta on myös riski, että se hidastaa kotoutumista ja oman paikkansa löytämistä uudessa yhteiskunnassa sekä lisää 'me ja he' -ajattelun lisääntymistä.
  • Virtanen, Teropekka; Torkki, Paulus; Kaila, Minna (2018)
    Odotusaika ja asiakkaan arvo ajanvarausprosessissa, Case: Lean-ajattelun hyödyntäminen yksityisen hammasklinikan ajanvarausprosessin kehittämisessä Lähtökohdat: Tavoitteena oli selvittää, miten terveydenhuollon ajanvarausprosessia voidaan kehittää Lean-ajattelun avulla, potilaiden ajan hukkaa ja virtaustehokkuutta tarkastelemalla. Potilaan aikaa hukataan arvoa tuottamattomaan odottamiseen. Ajanvarausprosessissa tehdään valintoja siitä, millaiseen hoitojonoon potilas päätyy, millaisen vastaanottoajan hän saa ja millaiseen diagnoosi- ja hoitoprosessiin hänet ohjataan. Nämä valinnat vaikuttavat merkittävästi siihen, kuinka kauan potilas odottaa. Lean on toimintastrategia ja organisaation kehittämisfilosofia, joka pyrkii tuottamaan asiakkaalle arvoa tavoittelemalla virtaustehokkuutta. Virtaustehokkuudella tarkoitetaan sitä, kuinka suuri osuus asiakkaalle arvoa tuottavilla toiminnoilla on koko valmistumisajasta eli läpimenoajasta. Virtauksen tehostamisen ja läpimenoajan lyhentämisen tärkeimpänä keinona on hukan poistaminen. Menetelmät: Tutkimuksessa kartoitettiin aikaisempia tutkimuksia aiheesta ja niitä sovellettiin tapaustutkimuksen yhteydessä, haastattelututkimuksessa yksityisellä hammasklinikalla. Aineistoa analysoitiin laadullisen tutkimuksen keinoin teoriasidonnaisesti. Aineistosta tehdyistä löydöksistä tehtiin tulkintoja ja löydöksille etsittiin tulkintojen tueksi teoriasta selityksiä tai vahvistusta. Lisäksi tarkasteltiin, tuoko tutkimus esiin jotakin sellaista uutta, jota aiemmista tutkimuksista ja teorioista ei ilmene. Tulokset: Hammasklinikan potilasvirta on epätasaista ja huonosti ennustettavaa. Asiakkaita ei segmentoida standardoituihin hoitopolkuihin sairaustyypeittäin. Hammaslääkärit mieltävät potilaansa ominaan, eivätkä mielellään lähetä potilasta kollegalle. Suhtautuminen kerralla kuntoon -malliin on kielteistä. Hammaslääkärien mielestä potilaan ajan hukkaa voidaan vähentää huolellisella diagnosoinnilla ja riittävän pitkillä vastaanottoajoilla. Päätelmät: Leanin mukaisesti potilaan ajan hukkaa voidaan minimoida hoitamalla mahdollisimman suuri osa potilaan hoitotarpeesta yhdellä käyntikerralla. Virtaustehokkuuden saavuttamiseksi potilaat segmentoidaan standardoituihin hoitopolkuihin hoitotarpeiden mukaan. Yksityisyrittäjänä toimivan hammaslääkärin motivoiminen uuteen toimintamalliin vaatii palkitsemisjärjestelmien uudistamista. Avainsanat: Suun terveydenhuolto, terveydenhuollon tuotantotalous, ajanvarausprosessi, ajanvaraukset ja aikataulut, terveydenhuollon prosessien arviointi, terveyspalvelujen hallinto, Lean, Lean-ajattelu, vastaanottomallit, yksityishammaslääkäri
  • Uusitalo, Tiina (2019)
    The globalisation has positively affected the global economy, trade and labour possibilities. It has also caused a change in the global governance, where the sovereign states are no longer the sole actors in the field of international law. However, the international law has not evolved in the same pace as the world. In the power play with the States are international organisations and private entities such as corporations, sometimes larger in resources than of the States where they operate. The research question of the thesis is: “How does the OECD regulate business and human rights?” The aim of this thesis is to examine the OECD Guidelines on multinational enterprises and human rights and the emerging role of the organization in global governance as a standard setter. The thesis will not only discuss the guidelines as a recommendation from the OECD, but also the normative power OECD’s soft law initiatives and national policy assessments have in national policy-making. The research was conducted by analysing relevant legal documents and literature. The result of this research is that multinational enterprise’s responsibility to protect human rights cannot be sufficiently answered through traditional international law. The better option to provide protection for individuals is through binding treaty or soft law initiatives. At the moment the most potential tool for regulating corporate conduct are the OECD Guidelines for Multinational Enterprises. In order for the Guidelines to ensure effective protection, some amendments would be required. The Guidelines and the National Contact Points (NCP) are a weak authority and they are voluntary by their nature. The conclusion of this research project is that in order to make the Guidelines more effective the governments adhering to them would have to engage more in the implementation process, e.g. taking part in peer review processes, promoting the Guidelines, strengthening their NCPs and imposing material sanctions to the enterprises failing to cooperate.
  • Kuuskoski, Antti (2016)
    Tutkielmassa käsitellään OECD:n BEPS-hankkeen vaikutuksia OECD:n malliverosopimuksen artiklan 5 säännöstekstiin koskien erilaisten edustajajärjestelyiden synnyttämiä kiinteitä toimipaikkoja. Tutkielma on rajattu käsittelemään muutoksien vaikutuksia ulkomaisen yhteisön kiinteän toimipaikan muodostumista, mikä joko toimii Suomessa tai suunnittelee toimintansa laajentamista Suomeen. Tutkielma koostuu yhteensä viidestä pääluvusta. Ensimmäisessä luvussa tarkastellaan tutkimuksen kysymyksenasettelua, lähdeaineistoa ja vero-oikeudellisessa tutkimuksessa käytettäviä metodeja. Tutkielman toisessa luvussa käsitellään edustaja-käsitteen merkitys sekä esitellään erilaisia edustajatyyppejä sekä syitä niiden käytölle. Tutkielman kolmas luku esittelee OECD:n BEPS-ohjelman sekä taustalla vaikuttavia verosuunnittelun erimuotoja. Luvun pääpaino on BEPS-toimintasuunnitelman toimenpiteessä 7. Neljännessä luvussa tarkastellaan edustajajärjestelyiden perusteella muodostuvan kiinteän toimipaikan nykytilaa sekä BEPS-ohjelman siihen mahdollisesti tuomia muutoksia. Tutkielman viides ja viimeinen luku on yhteenvetoluku jossa tutkimuksen tulokset esitellään koostetusti. Tutkielmassa havaitaan, että OECD:n suunnittelemat muutokset malliverosopimuksen artiklaan 5 ovat erittäin merkittäviä ja tulevat vaikuttamaan kansainvälisesti toimivien yhteisöjen toimintaan huomattavasti. Suunnitellut muutokset tulevat johtamaan edustajajärjestelyiden perusteella muodostuvien kiinteän toimipaikan muodostumisen perusteiden huomattavaan laajentumiseen. Muutoksien havaitaan aiheuttavan mahdollisesti sekä aggressiivisen verosuunnittelun että tulkinnallisten erimielisyyksien yleistymistä. Tutkielman tekohetkellä suunniteltuja muutoksia ei ole vielä implementoitu, joten tutkielmassa ei ole voitu tarkastella suunniteltujen muutosten tosiasiallista vaikuttavuutta tai niiden soveltamista.
  • Vuorenkoski, Vesa (2015)
    Suomen verojärjestelmässä liiketoimen hinnoittelua voidaan oikaista verotusmenettelylain siirtohinnoitteluoikaisua koskevan VML 31.1 §:n mukaisesti siten, että liiketoimet täyttäisivät markkinaehtoperiaatteen edellytykset. Suomalaisessa oikeuskäytännössä on viime vuosina noussut esiin monia kansainväliseen siirtohinnoitteluun liittyviä tapauksia, jotka ovat koskeneet mm. siirtohinnoitteluohjeiden oikeudellista asemaa suhteessa Suomen kansalliseen lainsäädäntöön. Oikeuskäytännössä noudatetun tulkintakäytännön johdosta valtiovarainministeriö (VM) on tehnyt ehdotuksen VML 31.1 §:n muuttamiseksi siten, että säännökseen lisättäisiin eräänlainen oikeudellisen muodon ja asian luonteen ja tarkoituksen ristiriitaa koskeva säännös. Tutkielmassa selvitetään, miten siirtohinnoitteluohjeita voidaan käyttää VML 28 ja VML 31.1 §:n tulkinnassa kansainvälisissä tilanteissa, miten muissa valtioissa on vastaava relaatio säännelty, ja miten siirtohinnoitteluohjeita tulisi jatkossa käsitellä Suomen vero-oikeudessa. Tutkielmassa hyödynnetään oikeusdogmaattista menetelmää kansallisen oikeusjärjestyksen analysointiin ja systematisointiin. Tutkielmassa verrataan Suomen oikeusjärjestyksen ratkaisuja Ruotsin ja Saksan vastaaviin ratkaisuihin. Tulonoikaisuartiklaa voi käyttää VML 31.1 §:n tulkinnassa vain sen soveltamisalalla ja silloinkin sillä on vain sen soveltamista rajoittava vaikutus. Siirtohinnoitteluohjeiden mukaisia markkinaehtoisuuden arviointimenetelmiä on pidettävä VML 31.1 §:n siirtohinnoitteluoikaisun kuvaaman markkinaehtoperiaatteen arviointimenetelmien sallittuna, mutta dynaamisena, tulkintalähteenä. Siirtohinnoitteluohjeet eivät ole oikeudellisesti sitova oikeuslähde myöskään vertailuvaltioiden kansallisissa oikeusjärjestyksissä. Siirtohinnoitteluohjeilla on merkitystä lähinnä siirtohinnoittelumenetelmien valinnassa. Siirtohinnoitteluohjeiden soveltamiseen veronkiertosäännöksen yhteydessä liittyy epävarmuutta, joka liittyy verosopimuksen rajoittavaan vaikutukseen. Voidaan kuitenkin lähteä siitä, että sovellettaessa veronkiertosäännöstä yhdessä siirtohinnoitteluoikaisun kanssa on rajoituttava verosopimuksen ja siirtohinnoitteluohjeiden asettamiin soveltamisrajoihin. Ratkaistaessa sitä mikä on Suomen vero-oikeudelliselle järjestelmälle ominainen lainsäätämisen tapa, jolla siirtohinnoitteluohjeiden suhde lainsäädäntöön pitäisi järjestää on otettava huomioon seuraavat seikat: Säännöksiltä on edellytettä-vä neutraalisuutta, kilpailukykyistä tasoa ja ennustettavuutta. Säännökset on sisällytettävä lainsäädäntöön noudattaen nykyistä lainsäädäntösystematiikkaa. Legaliteettiperiaatteen vaatimuksia on noudatettava. Sääntelystandardien kannalta säännöksistä ei tule tehdä ylikattavia, liian joustavia tai epäneutraaleja. Säännökset on laadittava siten, että huomioidaan oikeusturvanäkökohdat. Esitetty säännösehdotus ei täytä edellä mainittuja kriteerejä sille, miten siirtohinnoitteluohjeiden suhde lainsäädäntöön tulisi jatkossa järjestää. Siirtohinnoitteluohjeiden suhdetta lainsäädäntöön tuleekin lähestyä toisella tavalla, ottaen lähtökohdaksi koetut yhteiskunnalliset veropoliittiset ongelmat ja pyrkien ratkaisemaan ongelmat lainsäädännön avulla säätämällä erityisiä veropaon estäviä veronkiertosäännöksiä, joilla on täsmälliset soveltamisedellytykset.
  • Sydänmaanlakka, Linda (2021)
    Significant tax challenges are claimed to arise from the digitalisation of the economy. The Organisation for Economic Co-operation and Development (OECD) has been working towards an international consensus-based solution for these tax challenges that predominantly relate to the international tax rules on permanent establishments (nexus) and profit allocation. Under heated political discussion, many are questioning the fairness of the century old compromise on the allocation of taxing rights between source and residence countries, arguing that digitalisation renders the rules outdated that were designed in the era of ‘brick and mortar’ businesses with limited global dimension. Driven by this policy issue, the OECD has released Blueprint reports for Pillar One and Two Proposals for public consultation on 12 October 2020, which seek to reform fundamental elements of the international tax system, and to introduce a global minimum taxation for multinational enterprises. The Blueprint on Pillar One Proposal is analysed in this thesis, albeit the core focus will be i.) on the scope of the proposal, which seeks to amend the profit allocation rules of businesses that engage with activities that fall under the definitions of Automated Digital Services or Consumer Facing Business; and ii.) on the profit allocation rules, which seek to introduce a formula-based approach for the allocation of a limited portion of the global residual profits arising from the provision of automated digital services or consumer facing businesses. The research question of this thesis is whether the conveyed profit allocation formula, as compared to the arm’s length principle, is better suited to allocate the residual profits of companies engaging in the provision of automated digital services and consumer facing businesses, and whether it does so in such a manner that justifies the partial dismissal of the long-standing rules of international tax law and the ensuing fragmentation of this legal framework. International tax law principles, namely fairness, neutrality and efficiency, underpinned by the requirement of coherence of law, provide for a qualitative measure against which both these approaches to profit allocation are evaluated. The discussion of this thesis concludes that, in the light of the international tax principles, there is no justification to enact a fragmented rule framework for profit allocation, by introducing a profit allocation formula to reallocate a limited portion of the residual profits of businesses engaging in the provision of automated digital services or consumer facing business. A hybrid system in profit allocation would increase complexity and welfare losses, that arise from distortions in economic behaviour, as well as decrease the overall efficiency and certainty of the international tax system. Ultimately, the more preferable solution to the modern issues of taxing business profit (digital or not) is to build a coherent rule framework under tax theory, which draws from a unified set of principles on fairness, redistribution, socially sustainable tax incentives and efficiency. This theory may well stem from the familiar concepts of arm’s length principle or formulary apportionment, or it might introduce a completely novel approach to the global allocation of taxing rights and MNE profits. But it must be agreeable for sufficiently many jurisdictions, so as to truly benefit from the regime on a global level, promote international trade and the optimal allocation of resources. Until such comprehensive solution can be globally agreed upon, the most sensible way forward is to modernise the international tax framework on the basis of the existing system that relies on the post-BEPS interpretation of the arm’s length principle.
  • Korhonen, Emmi (2017)
    This master’s thesis explores governmentality within the context of a private company providing integration courses for unemployed immigrants. The main aspirations of this research are threefold: firstly, to analyze the ways in which students and teachers of the courses are governed and secondly, to identify what kind of subjects the governance is creating. Thirdly, the research deconstructs Finnishness to scrutinize what kind of ideal citizen is recreated at the courses. The data of this research include interviews of the teachers and their superior, field notes written at the integration courses and pictures of the course premises. The data was analyzed by qualitative content analysis. The theoretical framework of this research consists of governmentality studies and studies on precarious work. Governmentality studies, established by Michel Foucault, have previously focused on, for example, governance of unemployment and governance of migration. The studies have examined the ways in which neoliberalism has brought market rationalism in the realm of public services. Research on precarious work, in turn, has given outlooks on insecurity of employees with university degrees at labour market. According to the findings of this research, the competitive bidding system of the integration courses creates insecurity and constant change that falls on the students and the teachers respectively. Governance makes the teachers and the students joyful, motivated, disciplined and responsible. The teachers are governed by poor terms and conditions of job contracts and by workplace facilities of low quality. The teachers have thus ended up in precarious position. The students’ bodies and behavior are changed to increase their Finnishness and employability. They are pushed towards precarious jobs but they expect something better. Finnishness is represented at the courses as equal, positive and calm. In this light, it is possible to argue that neoliberalist values and practices have spread over the field of integration. Market rationality is visible in all activities at the integration courses, which intensifies governance at the courses. At integration courses, two precarious groups encounter: the immigrants and their teachers. Finally, it can be said that the courses promote hierarchy and power relations instead of equality.
  • Honkanen, Veera (2020)
    Tutkielmassa tarkastellaan offensiivisen realismin puutteita suurvaltapolitiikan selittäjänä. Teorian jättämiä aukkoja sekä keinoja suurvaltapolitiikkaan väitetysti kuuluvan tragedian välttämiseen pohditaan konstruktivististen, ideationaalisten ja kulttuuriartefaktien analyysista ponnistavien näkökulmien avulla. Offensiivista realismia voidaan pitää sekä politiikkaratkaisuna että tapana määritellä suurvaltapolitiikan luonnetta. Mearsheimerin mukaan suurvaltojen pitäisi toimia kuten hyvät offensiiviset realistit, jos ne haluavat selviytyä. Offensiivisen realismin tarjoama selitysmalli jättää kuitenkin huomiotta monia suurvaltapolitiikkaan vaikuttavia tekijöitä, kun se keskittyy materiaalisiin ja rakenteellisiin puoliin. Tutkielman tavoitteena on sanoittaa näitä tekijöitä, joita teoria ei ota huomioon suurvaltapolitiikan selitysmallissaan sekä tunnistaa ratkaisuja, joita aineisto antaa offensiivisen realismin turvallisuusdilemman ylittämiseen. Tutkielman aineistona on tieteisfiktiosarja The Expanse. Sen avulla huomio voidaan kohdistaa suurvaltapolitiikasta ja anarkiasta tehtyihin selitysmalleihin. Sarjaan sovelletaan kaksoisluentaa, jonka avulla voidaan tunnistaa päällimmäisen kertomuksen ohella tekijöitä, joiden avulla koko järjestelmän laajuinen sota vältetään. Päällimmäisenä kertomuksena aineistosta nousee esiin offensiivisen realismin kuvaama maailma, mutta kuva on puutteellinen. Tutkielman analyysi sanoittaa aukkoja, joita offensiivisen realismin logiikkaan jää. Aineistosta käy ilmi, että historia, identiteetit, käsitykset itsestä ja muista sekä toimijuus ovat tekijöitä, jotka vaikuttavat suurvaltojenkin toimintaan. Sarja myös tarjoaa kaksi selitystä muutokselle ja offensiiviseen realismiin kuuluvan dilemman ylittämiselle. Toinen perustuu ulkoiseen šokkiin ja toinen ajatusmallien muuttumiseen. Offensiivinen realismi voi tarjota houkuttelevan selityksen suurvaltojen toiminnalle, mutta malli on liian yksinkertainen. Kulttuuriartefaktit eivät suoraan kerro todellisesta ulkopoliittisesta diskurssista tai harjoitetusta ulkopolitiikasta. Kulttuurituotteet voivat kuitenkin auttaa pohtimaan, millaisia tarinoita kansainvälisestä politiikasta kerrotaan, ja millaisia tarinoita kansainvälisen politiikan teoriat itse kertovat. Populaarikulttuurin tuotteet voivat auttaa normalisoimaan suurvaltakilpailuun ja -politiikkaan liittyviä tulkintoja. Tieteisfiktion avulla voi tulkita nykymaailman ongelmia ja samalla ymmärtää kansainvälisen politiikan todellisuuksia.
  • Jerima, Martina (2014)
    The purpose of this study was to examine how city development and its components affect public space and its development and this with the main focus on the impacts of accessibility and the increasing mobility on public space. Hereby, answers strived to be given to questions concerning both the development of public space after the Second World War until today, in relation to the development of cities and societies, and to the impacts of accessibility and increasing mobility on public space. This study was done because the linkage between the development of cities, societies and public space has been present throughout the development of cities. Cities today are mostly characterized by accessibility and an increasingly dispersed structure, which in addition highlights the impacts of both accessibility, and increasing mobility in cities and public spaces. In an increasing number of studies about public space the increasing impact of accessibility and increasing mobility on public space is furthermore pointed out. Despite this, only a few researches have been conducted about the actual impacts of accessibility and increasing mobility on public space and In Helsinki no research has been done about the subject. In this thesis, the subject has therefor been studied both generally, and more specifically in Helsinki. In Helsinki three public spaces were chosen for the study. These were Narinkka, the Kamppi Square and the Hietalahti Square. To methods used in the study were a literature review and observations. The material used in the literature review ranges from books, to researches, doctorate theses, publications, scientific- and newspaper articles and to organizations' web pages. Based on the information that was found in the literature review a criterion was made. The criterion then functioned as the basis for the observations of the three chosen public spaces. The observations were conducted during one month, during different days of the week and during different times of the day. The results clearly show that accessibility and the increasing mobility have an impact on public space. The essential finding in the study is that good accessibility leads to an increasing mobility. These two factors then together create both possibilities for, and threats against public spaces. The possibilities include versatile activities, heterogeneous user groups and usage of public space throughout the day and week. Threats, on the other hand, involve public spaces turning into places only used for passing through and so losing their characteristics. In order to reach the possibilities and to avoid the threats, it is necessary to pay attention to the physical structure of public spaces and to create a sufficient amount of physical elements, which enhance activities in public spaces. It is evident that public space undergoes constant changes and is visibly affected by the city structure and –development. Today accessibility and the increasing mobility leave clear marks on public spaces. By being aware of, and taking the impacts of accessibility and the increasing mobility into consideration these impacts can so be explored in a positive way and lead to successful and actively used public spaces.
  • Salo, Janne (Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2010)
    The publish/subscribe paradigm has lately received much attention. In publish/subscribe systems, a specialized event-based middleware delivers notifications of events created by producers (publishers) to consumers (subscribers) interested in that particular event. It is considered a good approach for implementing Internet-wide distributed systems as it provides full decoupling of the communicating parties in time, space and synchronization. One flavor of the paradigm is content-based publish/subscribe which allows the subscribers to express their interests very accurately. In order to implement a content-based publish/subscribe middleware in way suitable for Internet scale, its underlying architecture must be organized as a peer-to-peer network of content-based routers that take care of forwarding the event notifications to all interested subscribers. A communication infrastructure that provides such service is called a content-based network. A content-based network is an application-level overlay network. Unfortunately, the expressiveness of the content-based interaction scheme comes with a price - compiling and maintaining the content-based forwarding and routing tables is very expensive when the amount of nodes in the network is large. The routing tables are usually partially-ordered set (poset) -based data structures. In this work, we present an algorithm that aims to improve scalability in content-based networks by reducing the workload of content-based routers by offloading some of their content routing cost to clients. We also provide experimental results of the performance of the algorithm. Additionally, we give an introduction to the publish/subscribe paradigm and content-based networking and discuss alternative ways of improving scalability in content-based networks. ACM Computing Classification System (CCS): C.2.4 [Computer-Communication Networks]: Distributed Systems - Distributed applications
  • Pajunen, Heikki (2017)
    Pro gradu-tutkielmani käsittelee Francis Baconin ystävyyssuhteita Essexin jaarlin Robert Devereux’n ja Buckinghamin herttuan George Villiersin kanssa. Tutkin suhteita kirjeenvaihdon ja Baconin esseiden kautta vuosien 1591—1626 välillä. Tutkimuksessani pyrin hahmottamaan yksityisen ja yleisen ystävyyden risteävyyttä kyseisenä ajanjaksona. Ystävyys ei ole ollut historiantutkimuksessa yleisesti suosittu tutkimuskohde. Siihen on helposti suhtauduttu anakronisesti ja se on nähty muuttumattomana ilmiönä. Kyseenalaistan tutkimuksessani tämän käsityksen ja kuvaan esimodernin ystävyyden luonnetta valitsemieni henkilösuhteiden avulla. Tutkimukseni perustuu James Speddingin 1880-luvulla kokoamaan Francis Baconin kirjekokoelmaan. Analysoin kirjeitä huomioiden aikakauden retoriset konventiot ja kohteliaisuuskulttuurin. Hyödynnän tutkielmassani myös paljon aihepiiristä tehtyä tutkimuskirjallisuutta ja pyrin ottamaan siihen tutkimuksessani kantaa. Osoitan ystävyys- ja patronus-klientti -suhteiden rajan häilyvyyden 1600-luvun vaihteen Englannin hovikulttuurissa. Kirjeenvaihdon avulla kuvaan Baconin suhteen Essexin olleen neuvonanto- ja klienttisuhde. Lähdeaineiston perusteella heidän välillään ei voida nähdä olleen yksityistä ystävyyttä. Buckinghamin ja Baconin suhde jakautuu tutkimukseni mukaan eri vaiheisiin: neuvonanto-, klientti- ja ystävyyssuhteeseen. Osoitan heidän suhteessaan olleen monia eri puolia, ja sen että keväällä 1617 Baconin asema suhteessa Villiersiin muuttui neuvonantajasta klientiksi. Vuoden 1617 tapahtumat käänsivät suhteen painopisteen entistä enemmän omistautumista vaatineeksi patronus-klientti -suhteeksi. Baconin uran loputtua 1621 osoitan, että klienttisuhde vaihtui ystävyydeksi. Tätä väitettä perustelen heidän kirjeenvaihdossaan tapahtuneilla muutoksilla tuona aikana. Tuon esille ystävyyden luonteen, joka rikkoo aiempia tulkintoja esimodernista ystävyydestä ja klienttisuhteesta. Esitän esimodernin ystävyyden olleen aiemmin luultua enemmän poliittiseen vaikuttamiseen kietoutunutta. Osoitan myös ystävyyssuhteiden saavan modernille ystävyydelle tyypillisiä piirteitä intiimiydessä ja sielunsukulaisuudessa. Tutkin suhteissa Baconin kiinnittymistä ystäviinsä hyödyntäen psykohistorioitsija Heinz Kohutin teoriaa itseyden sulautumisesta toiseen. Tutkielmani asettaa ystävyys- ja klienttisuhteiden kautta esimodernin ihmiskuvan uuteen tarkasteluun. Klientti- ja ystävyyssuhteiden rajojen häilyvyys ja suhteissa ilmenevät erilaiset kiinnittymistavat peilaavat laajempaa yhteiskunnallista ja lajityypillistä kehitystä. Tässä on nähtävissä kehitys, jossa vähitellen siirrytään sukutaustaan ja rooliin pohjautuvasta maailmasta yksilöön ja persoonaan nojaavaan maailmaan.
  • Kinnunen, Jukka (2013)
    Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee yhdysvaltalaisten isänmaallisuuteen avoimesti vetoavien sanojen käyttöä kahden amerikkalaisen konservatiivin uutisaiheisissa televisio-ohjelmissa. Bill O Reillyn ja Sean Hannityn ohjelmat ovat olleet kaapelikanavien katsotuimpien uutisohjelmien joukossa jo yli vuosikymmenen ajan. Tutkielmassa selvitetään, miten O Reillyn ja Hannityn ohjelmat tehostavat mielikuvaa konservatiiveista patriootteina. Päälähteenä tutkielmassa on Corpus of Contemporary American English (COCA), jossa on tutkittavilta vuosilta kyseisistä ohjelmista 1 258 624 sanaa. Valmiin korpuksen käyttö auttaa varmistamaan, ettei tutkimusmateriaali ole puolueellinen tai muuten tarkoitusperiin valikoitu. Sanat, joiden käyttöä tutkielmassa tarkastellaan, ovat patriot, patriots, patriotic, patriotism, unpatriotic, un-American ja anti-American. Tutkittavat sanat, jotka pohjautuvat sanoihin patriot ja America, vetoavat avoimesti amerikkalaisten isänmaallisiin tunteisiin. Analyysiä syvennetään ottamalla tutkimukseen myös selvästi negatiivisia konnotaatioita synnyttäviä sanoja. Tekstuaalisen analyysin perustana on monitieteellinen kriittinen diskurssianalyysi, joka lähtökohtaisesti tutkii kielenkäytön ja vallan suhdetta. Tämän tutkielman metodologiaan on vaikuttanut erityisesti Teun van Dijkin kognitiivisia, sosiaalisia ja diskursiivisia elementtejä korostava kriittisen diskurssianalyysin lähestymistapa. Lisäksi tutkielmassa analysoidaan perinteiseen retoriikan jakoon (logiikkaan, luotettavuuteen ja tunteeseen) perustuen, miten patriotismiin vetoavilla sanoilla pyritään vaikuttamaan yleisöön. Samalla tarkastellaan, minkälaisissa konteksteissa konservatiivit käyttävät isänmaallisuuteen vetoavia sanoja. Näin pyritään syventämään ymmärrystä siitä, mitä konservatiivit ylipäätään pitävät patriotismina. Analyysi osoitti, että O Reillyn ja Hannityn ohjelmat vahvistavat mielikuvaa konservatiivien patriotismista kuvaamalla johdonmukaisesti konservatiiveja tai konservatiivien ideologian mukaista toimintaa positiivisilla, isänmaallisuuteen vetoavilla sanoilla. Vastaavasti liberaaleja ja liberaalien toimintaa kuvattiin pääsääntöisesti negatiivisilla, isänmaallisuuteen vetoavilla sanoilla. Sekä O Reillyn että Hannityn ohjelmissa oli analyysin mukaan ihmisryhmiä, joiden patriotismi hyväksyttiin itsestäänselvyytenä. Isänmaallisuuteen vetoavia sanoja esiintyi ohjelmissa monissa erilaisissa konteksteissa, mikä alleviivaa patriotismin tärkeyttä Yhdysvaltain politiikassa sekä O Reillyn ja Hannityn halukkuutta vaikuttaa politiikkaan vetoamalla katsojiensa isänmaallisuuteen.