Browsing by Title
Now showing items 15888-15907 of 31169
-
(2014)This study examines the impact of forest industry securities on the portfolio risk in the frame of portfolio theory, and performs comparison of international forest industry enterprises as investment objects by using methods of fundamental analysis. During the past decade the global balance of forest industry has been shifting. While the demand for forest industry products in Western countries has been declining, the total demand for forest industry products on the global level has been growing. The growth of total demand has been generated by emerging markets. In Finland forest industry has been considered as a steady industry sector, which has been rewarding investors with stable profits. The previous researches show that compared to the average risk of securities, forest industry securities tend to have a lower risk. The objective of this study is to examine the geographical diversification of forest industry securities and its benefits to the risk in a Finnish stock portfolio between 2003 and 2013. The theoretical framework of this study includes portfolio theory and fundamental analysis. The principal aim of portfolio theory is to maximize expected return for a given amount of risk, or equivalently minimize risk for a given level of expected return. The risk is interpreted as variance of portfolio expected returns. By choosing securities which have only very little correlation with each other we obtain the best diversification benefits, hence minimize portfolio risk. Fundamental analysis provided key indicators for analyzing economic preconditions of the companies which reflected efficiency, solvency and market liquidity. The portfolio risk was calculated from a market portfolio, which included forest industry securities from five alternative countries; Finland, Germany, USA, Latin America, China. After including the securities to the portfolio their weight was optimized. The market portfolio was represented by OMXH CAP -return index as it consists of a weighted sum of every asset traded at Helsinki Stock Exchange, hence is perfectly diversified portfolio. The results showed that in the geographical comparison the German forest industry stocks provided the best diversification benefits. Including German forest industry stocks to a Finnish market portfolio decreased portfolio risk by 2.77 %, where the forest industry stocks of other countries where able to decrease portfolio risk less than 1 %. Compared to other countries, German forest industry stocks had the smallest correlation with OMXH CAP -return index. Performing fundamental analysis of forest industry companies on a country level did no provide explicit results what comes to the investment attractiveness as financial key indicators of companies had considerable fluctuation within a country.
-
(2013)Determining the market value of forest properties is needed for several purposes. In Finland the most used methods for valuation of forests are summation approach, income approach and market approach. Real estate valuation methods are standardized by the International Valuation Standards Council (IVSC). The council publishes standards that have been the premise for real estate valuation also in Finland. However, standard for the valuation of forests doesn’t exist due to significant problems in every method used. From International Valuation Standards Councils perspective valuation should always be market-based. Figures for the calculations should be derived from the market. This has been problematic for forest properties as the specific forest inventory data has been too expensive and difficult to collect. The new forest inventory data system of The Finnish Forest Centre, which is based on airborne laser scanning, creates new possibilities for combining the data with the market prices. This enables a better examination of the valuation methods used and a possibility for the creation of a standardized method. The purpose of this study was to compare the attributes and suitability of the most used valuation methods when determining the market value of forest properties. Research material of this study consists of 15 representative forest property transactions (areas over 10 hectares) from Central Finland and the laser scanning based inventory data of these properties. The attributes investigated were the size of correction from total value when using summation approach, the internal rate of return in the income approach, possible net income for the near future and the accuracy of these valuation methods. In addition, taxation of forest revenues, transfer taxes, administration costs of forests and trade costs were applied in examination of these methods. Processing and calculations of data were carried out with MELA, Motti, Tforest and Excel programs. The average internal rate of return was 5,3 percent and median 4,3 percent, which is similar to previous studies. Investments in forest properties are categorized to an average risk-return investment class. The correction from total value when using summation approach was similar to previous studies as it varied from -2 to -60 percent and was -26 percent on average (and -13 percent when expectation values were left out). The possible net income from these forest properties from the period of five years could cover 64 percent of market prices; however notable differences were among properties. When taking taxes, administration and trade costs into account the average internal rate of return sets down between 3 - 4 percent. The total value correction in summation approach is only -4,5 percent on average (+12,9 percent without expectation values). The problems of the valuation methods can be seen when looking at the accuracy of the methods. Standard deviation of every method varies from 25 - 35 percent when comparing them to the market values. Notable is that with a very simple method; multiplying the growing stock with the average stumpage prices, the results are as accurate as with more complex methods. The most accurate results for the whole research material were calculated with the income approach using 5 percent interest rate. Also using the summation approach and taking taxes, administration and trade costs into account was very accurate. More research is still needed for every method. Perhaps in practical valuation tasks the market value of forest properties should be investigated using multiple methods side by side, as IVSC has proposed. The results of this study are similar to previous studies and therefore support the intention for combining the new laser scanning based forest inventory data to the market prices. The use and research of extensive and up-to-date market data of forest properties could also open new possibilities in valuation of non-market benefits.
-
(2018)Metsävakuuttaminen on yksi metsävahinkoihin varautumisen muoto, eli riskien hallinnan väli-ne. Vaikka Suomessa on vahvat perinteet metsien käytöstä luonnonvarana, on metsien vakuut-taminen jäänyt metsänomistajien keskuudessa pienemmälle huomiolle. Tilanne korostuu erityi-sesti yksityismetsänomistajien puolella, sillä vain noin 40 prosenttia Suomen yksityismetsistä on tällä hetkellä vakuutettuna. Tätä jos verrataan Ruotsiin vakuutusasteeseen, mikä on 70 pro-senttia, voidaan havaita, että löytyy merkittävää eroa. Tutkimuksessa tarkastellaan Suomalaisia metsävakuutuksia, niiden sisältöjä ja puutteita. Lisäksi käydään läpi vakuutuksien turvaamat metsävahinkotyypit ja miten vakuutus käytännössä reagoi korvaustilanteessa. Tätä kautta selvi-tetään vakuutuksen hyödyt yksityismetsänomistajalle ja samalla myös syitä siihen, miksi met-sävakuuttamisen kiinnostus on pientä Suomessa. Tämä tutkimus on luonteeltaan kvalitatiivinen, eli laadullinen, ja aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoiduilla teemahaastatteluilla. Aineisto koostui metsäasiantuntijahaastatteluista (17 kpl), jotka toteutettiin tammi- ja maaliskuun välillä 2018. Haastatteluun valikoidut asiantuntijat olivat töissä joko metsänhoitoyhdistyksellä, tai yksityisellä yrityksellä, ja heillä kaikilla oli ko-kemusta metsävahinkojen korvausarviointien tekemisestä. Asiantuntijoiden näkemys metsävakuuttamisen kannattavuudesta oli lähes yksimielinen: va-kuuttaminen lisää turvallisuuden tunnetta yksityismetsänomistajalle. Vakuutus koettiin lähes ai-noaksi tavaksi varautua vahinkoihin taloudellisesti, ja vakuutusyhtiökohtaisesti metsävahinkoja korvataan vähintäänkin hyvin. Yksittäisillä vahinkohistorioilla vaikutti olevan suurin merkitys metsävakuutuksen hankintapäätökseen. Yksityismetsänomistajat eivät kuitenkaan toimi tietty-jen ominaisuuksien mukaisesti jokaisessa tapauksessa, mikä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi koulutus- tai tulotasolla ei ole juurikaan merkitystä metsänomistajan vakuutuspäätöksessä.
-
(2018)As an internationally important topic for forestry, climate change has long been a topic of concern, as well as the ability of the forests to accumulate carbon. In addition, in Finland, these values have essentially been associated with the economic, cultural and social value of forests. In view of these values, it is important to be able to maintain forest resources at a sustainable level for all the different sectors. As far as sustainability is concerned, knowing the current state of forests is significant. This information is collected through the inventory of forests, and today it is mainly based on different remote sensing methods. In order to support reliable decisionmaking, forest information needs to be up-to-date and accurate. The aim of the thesis was to examine the accuracy of different tree attribute estimates and compare them between themselves and to investigate the accuracy of growth models in producing the estimates. In addition, the aim was to evaluate the effects of the accuracy of the remote sensing estimates on the determination of the timing harvests. The research area was located in boreal coniferous forest zone in Southern Finland, Evo (61.19˚N, 25.11˚E). The area comprised a 5 km x 5 km area, comprising about 2000 hectares of forest treated in different ways. Field measurements, aerial imagery, and airborne laser scanning data were generated using estimates for forest inventory attributes based on three different statistical features derived from the remote sensing data in the preparation of estimates. The forest inventory attributes were volume V, basal area-weighted mean diameter Dg, basal area-weighted mean height, number of the stems per hectare, and basal area G. In the prediction of the forest inventory attributes a non-parametric k-NN method was used, and random forest -algorithm was used in the selection of the nearest neighbors. Growth modeling was carried out using SIMO software. It can be seen from the results that, as a rule, more accurate results are obtained by producing airborne lasers canning estimates than by aerial imagery estimates. In addition, prediction precisions were better in coniferous trees than in deciduous trees. In forest inventory attribute estimates, especially the basal area G and volume V are generally underestimated, which is likely to delay the scheduled timing of harvests. Updating remote sensing estimates with growth models would appear to yield more biased estimates compared to the new remote sensing inventory.
-
(2012)Reliable forest inventory data creates the foundation for quality forest planning. The quality of forest inventory data is emphasized when the planning is tried to make as optimal as possible compared to the aims. It is important for the choice of measures and timing that the forest variables used in the decision making are as accurate as possible. Unreliable information at the starting point and the wrong conclusions as a result may lead to inoptimality losses. Additional forest surveys also bring unnecessary expenses. Forest inventory is a financial investment for forest owners. One should not be content with information that is too incorrect and inexpensive, for the inoptimality losses can rise up to be higher than the investment expenses. The meaning of quality in forest inventory information was studied in this thesis. The aim was to find out how the various precision levels of markings in forest inventory information have an effect on both the choice of cuttings and timing in forests with various structures. This thesis aimed to find limits of quality requirements for forest inventory information which enable forest planning that is compatible with the aims. The quality aims of the planning were set according to the decision maker and the employer of the research, UPMKymmene plc. The research material consisted of a set of 337 stands provided by UPM Forest. The development of the stands was simulated by SIMO software. The simulation was made by assuming that the forest inventory data was flawless and by adding error into it. The forest variables that had error added into them were the basal area, average diameter, average height and site index. The simulations were made with a single error and combination error. In the case of single error one variable was added error systematically per cent by per cent up to -30–30 %. In the case of combination the error in one variable was added systematically and in the others randomly. The assumption was that the errors in different variables will not correlate. Measures and measure timings planned for each stand with reference data were compared to plans received by inaccurate starting point information. The planning period was ten years and the planned actions were thinning, clearcutting and no action. The error in the initial data clearly lessened the quality of planning. Over or underestimations of over 10% simulated to the basal area or average diameter alone led to the average accuracy of cutting measures going below the target level of 90 %. While the error grew the result of the planning weakened even more. The average height’s relevance of error in the quality of planning was minor but, instead, the relevance of error of the site index was significant. The site index error was clearly more damaging in pine forests than in spruce forests. The reason for this is likely to be that in pine forests there are three various thinning models and renewal limitations (ct, vt, mt), while in spruce forests there are only two (mt, omt). On grounds of the results of the research relatively small errors in basal area, average diameter and site index can cause a several years’ deviation in cutting planning. The relevance of error varied a great deal in forests of different structure. In the case of measure planning the forest inventory data gathered from well managed young forests does not need to be especially accurate, for the next measure is usually further in the future than the next investment. The accuracy demand of information is also not great in overly thick forests or in forests which have clearly surpassed the renewal limit. In these cases there is no obscurity about the next measure. In the accuracy of inventory one should pay the most attention on stands with young and grown forest cover which have had their last forestry measure done at least ten years ago. The research problem was approached from the point of view of measure accuracy. However, in the future it would be useful to research the effect of error in forest inventory information from the point of view of gain. As a result, one could have more factors in the research, such as timber logistic and planning of forests to be cut, in which the more accurate forest inventory data would be useful.
-
(2013)Accurate and economical remote sensing method with good temporal resolution is required for mapping up-to-date information about the forest resources. Detecting forests by optical satellite images is an inaccurate procedure with the saturation problem. Airborne laser scanning (ALS) is a precise application, but the inventory process is slow and expensive. Recently the new synthetic aperture radar (SAR) satellites with a high spatial resolution have caused a renaissance of radar-based remote sensing. The purpose of the master’s thesis was to investigate the accuracy of forest mapping by radargrammetric processing of TerraSAR-X satellite images. The radargrammetry is based on stereoscopic measurement, which calculates 3D coordinates for corresponding points of the SAR image pair. In the research an area-based approach (ABA) was utilized to estimate forest attributes from the 3D points, and digital terrain model (DTM) produced by ALS was used to calculate height of the corresponding points. In plot-level the relative RMSEs for stem volume, biomass, basal area and mean height were 40.3 %, 39.9 %, 34.0 % and 15.9 %. In stands larger than 2 hectares the corresponding RMSEs were 20.2 %, 20.4 %, 36.1 % and 6.9 %. It’s notable that the estimation of basal area didn’t improve in stand-level at all. According to the research SAR radargrammetry is a precise technology to estimate forest canopy height, but the mapping of forest density is very unclear. Nevertheless the results about the estimation accuracy of forest stem volume and biomass by SAR radargrammetry were clearly better than the comparable estimation accuracy of optical satellite images.
-
(2020)The use of biofuels has been considered as a carbon neutral activity. It is based to the assumption that after harvest grows new forest that sequester the carbon that was released earlier. In that case the new forest should grow very fast. The time frame between release and sequestration is however many decades. Also using forest biomass in energy production decreases forest carbon stock. There are numerous researches done of this subject that are natural science that haven’t taken in account the economic side. My aim is to examine and compare the studies with and without the economic point of view. The method is literature survey and comparison of practices in economics and natural science to study carbon neutrality in the use of forest resources. The literature of this subject are multidisclipinary and I have tried to separate economic studies from others according to most relevant analyses and theoretical framework. In the studies there were wide consenus that use of forest resources can’t be considered as a carbon neutral activity. Also there were solid consensus that carbon sequestration increases as forests grow, thus longer rotation period increases carbon sequestration. The studies of natural science was focused among other things for payback times and climate warming. In economics the studies focused for example political management instruments like tax and subsidies. It’s necessary to include economics to the studies because they give more realistic results and guidelines to politics. Without economic aspect it’s hard to make plausible statements to political decisions. The studies of natural science are yet beneficial although they wont alone help for making political decisions. Both economic and natural scientific studies can use information over the branch of science. That’s why it is important to adapt analysis and information to support studies in own branch of science.
-
(2014)The recreational use of private forests is very common in Finland and it is possible due to everyman’s rights. However, recreational use is seldom taken into account in the private forest management because the main purpose of the private forests is usually timber production. That is why especially private forests are places where recreationists face changes in the environment such as loggings. The purpose of the study was to find out the significance of private forests as recreational environments and in recreational use. The focus was on the following questions: in what kind of forest environments the number of visits was the highest, how the participants evaluated the suitableness of different forest environments for recreation and what they thought about the changes in the environment. Furthermore, the interest of the participants to take part in maintaining or improving the recreational values of private forests was examined. The study was conducted as a survey and it was a part of The Finnish Forest Research Institute’s project Natura-based recreation monitoring and assessment. The enquiry was carried out in the year 2010 and the number of respondents was 384. The data was analysed by statistical methods. The variables of the study questions were crosstabulated in different background variable groups such as socioeconomic factors. The forestry actions were analysed by factor analysis and the means of the factor scores were explored in different background variable groups by the analysis of variance. The interest of the participants to take part in maintaining the recreational values of private forests was analysed with the logistic regression analysis. On the strength of the study, the most suitable forest environment for recreation was a sparse and light forest. The participants preferred most slight actions that made the environment more passable but maintained the feel of the forest. Clearcuts were the most disliked. There was not any remarkable interest in paying for the maintaining of the recreational values of private forests, though those who came from southern Finland, who used a lot of their free-time in nature and who regarded landscapes important for recreation were more interested in that than the others. Some participant groups, like those who spent a lot of time at the recreational homes, were interested in maintaining recreational values by taking part in the forest management. Because private forests are not expected to be at a natural state it can be concluded that the recreationists also understand the economic value of private forests. The lack of interest in taking part in maintaining the recreational values of private forests possibly results from that people are not used to the idea of paying for a quality recreational environment.
-
(2024)Luonnon monimuotoisuus heikkenee nopeammin kuin koskaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa. Koska maankäyttö on luontokadon suurin uhanalaisuusajuri, kunnilla on oltava tärkeä vastuu luontokadon torjumiseen tähtäävässä työssä. Ollakseen ekologisesti kestävää maankäytön suunnittelu tulee toteuttaa lieventämishierarkian mukaisesti, mikä tarkoittaa, että luontohaittoja tulee ensisijaisesti välttää, sitten lieventää tai kunnostaa ja viimeisenä vaihtoehtona kompensoida. Ekologisessa kompensaatiossa (biodiversity offsetting) ihmistoiminnan aiheuttamia luontohaittoja hyvitetään toisaalla, jotta luontoarvojen kokonaistila ei heikenny. Oikealla tavalla ja vasta lieventämishierarkian viimeisenä vaihtoehtona toteutettuna ekologinen kompensaatio voi tukea luonnon monimuotoisuuden kokonaisheikentymättömyyden (No Net Loss of Biodiversity) saavuttamista, jolla tarkoitetaan, että luonnon monimuotoisuuden tila ei heikkene lainkaan nykyisestä tai jopa paranee. Ekologisen kompensaation laskentaa varten määritettävät luontoheikennysten ja -hyvitysten määrät arvioidaan Suomessa tällä hetkellä BOOST-tutkimushankkeen ja Suomen ympäristökeskuksen (2023) määrittelemien numeeristen luontotyyppien arviointimittaristojen mukaisesti. Vaikka osa Suomen kunnista ja kaupungeista on jo lähtenyt edistämään kompensaatiomenettelyn käyttöönottoa, sen laajemmaksi jalkauttamiseksi osaksi kuntakaavoitusta vaaditaan vielä yhä monipuolisempia ja kustannustehokkaampia toteutustapoja. Vastauksena tähän tarpeeseen tutkielmassa pyrittiin ensimmäistä kertaa selvittämään ekologisen kompensaation paikkatietopohjaisen toteutuksen mahdollisuuksia ja soveltamaan menetelmää osaksi työn kohdealueena toimivan Sipoon kunnan maankäytön suunnittelua. Tutkielmassa tarkasteltiin kahdella eri resoluutiolla (16 ja 96 m) logistisen betaregressioanalyysin keinoin avointen paikkatietoaineistojen kykyä selittää maastoinventointiaineiston kohteille arvioituja puuston ekologisen tilan arvoja. Analyysissa määritettiin parhaan ennusteen tuottava tilastollinen malli, mallin ennustekyky sekä kompensaation hyvityskerroin. Tilastomallin perusteella Sipoon kunnan alueelle tuotettiin metsien ekologisen tilan ennustekartta. Tulokset osoittavat, että ekologisen kompensaation vaatima metsäluontokohteiden ekologisen tilan arviointi voidaan tällä hetkellä toteuttaa Suomen ympäristökeskuksen (2018) Zonation-aineistokokonaisuuden avoimiin paikkatietoaineistoihin perustuen 96 metrin resoluution tarkkuudella ja 87,3 prosentin ennustekyvyllä. Sipoossa metsien ekologisen tilan ennustekarttaa voidaan hyödyntää edistämään kunnan ekologisesti kestävää maankäytön suunnittelua sekä yleis- että asemakaavatasolla. Se voi toimia apuna hyvitysaluepankkien määrittämisessä kunnan alueella sekä ekologisena perusteena kaavoituksen ohjelmoinnissa. Asemakaavahankkeissa ennustetta voidaan käyttää kaava-alueiden ekologisten arvojen tarkasteluun sekä siihen perustuvaan rakentamisen sijoitteluun. Vaikka avointen paikkatietoaineistojen avulla voidaan jo nyt ennustaa metsien ekologinen tila, ekologisen kompensaation paikkatietopohjainen toteutus vaatii osakseen vielä lisää tutkimusta.
-
(2012)Tässä kokeellisessa tutkimuksessa seurattiin ennallistamistoimien vaikutuksia kenttäkerroksen putkilokasvilajistoon Seitsemisen kansallispuistossa vuosina 1995−2010. Ekologisen ennallistamisen tavoitteena on nopeuttaa ihmisen muuttaman ekosysteemin palautumista luonnontilaiseksi. Tässä tutkimuksessa ennallistamismenetelmänä käytettiin pienaukottamista, jonka avulla jäljitellään metsän luontaisia rakennepiirteitä ja prosesseja, kuten tuulenkaatoja ja myrskytuhoja. Sen ekologiset perusteet ovat boreaalisen havumetsän aukkohäiriödynamiikassa. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, (1) muuttaako pienaukottaminen kenttäkerroksen kasvillisuutta ennallistamiskäsittelyn saaneilla alueilla, (2) monipuolistaako pienaukottaminen metsärakennetta luomalla elinolosuhteita valoa vaativalle sukkession alkuvaiheen kasvillisuudelle, (3) aloittaako pienaukottaminen uuden sukkessiokehityksen aukkohäiriödynamiikkamallin mukaisesti ja (4) voidaanko tämän seurannan perusteella ennustaa tulevan sukkessiokehityksen suuntaa ja nopeutta. Tutkimuskohde oli nuori kivennäismaalla sijaitseva havupuuvaltainen kasvatusmetsä. Ennallistamiskoe sisälsi 15 koealaa. Viidelle koealalle tehtiin syksyllä 1995 pieni aukko (2 aaria), viidelle suuri aukko (8 aaria) ja viittä käsittelemätöntä aluetta käytettiin vertailualoina. Kenttäkerroksen putkilokasvillisuutta tutkittiin koealoilla neliömetrin kokoisilla kasvillisuusruuduilla. Kasvillisuusseuranta suoritettiin vuoden 1995 lähtötilanteen (ennen ennallistamistoimia) lisäksi neljä kertaa vuosina 1997, 2001, 2005 ja 2010. Tutkin eri tavalla käsiteltyjen koealojen kasviyhteisöjen rakennetta ordinaatioanalyysillä (Non-Metric Multidimensional Scaling; NMDS) ja ennallistamiskäsittelyn vaikutuksia kasvilajien runsauden vaihteluun yleistetyllä lineaarisella sekamallilla (Generalized Linear Mixed Models; GLMM). Tutkimusaineiston yleisimmät ja runsaimmat lajit olivat puolukka (Vaccinium vitis-idaea), metsälauha (Deschampsia flexuosa), mustikka (Vaccinium myrtillus) ja kanerva (Calluna vulgaris). Kasvillisuuden kokonaispeittävyys oli merkittävästi suurempi pienaukkokäsittelyn saaneilla koealoilla kuin vertailualoilla 6−10 vuotta pienaukkokäsittelyn jälkeen. Pienaukotettujen koealojen kasviyhteisön rakenteessa tapahtunut muutos oli voimakkaampaa ja erisuuntaista kuin vertailualoilla. Sukkession alkuvaiheen pioneerilajit runsastuivat pienaukkokäsittelyn saaneilla alueilla heti käsittelyn jälkeisinä vuosina, mutta vähenivät seuranta-ajan lopussa sulkeutuneen metsän lajien palatessa koealoille. Pienaukkokäsittelyn vaikutus oli samansuuntainen sekä pienissä että isoissa aukoissa. Koealojen pohjois- ja eteläosien kasvillisuuden kokonaispeittävyys muuttui samansuuntaisesti koko seuranta-ajan. Myrskyn jäljittely pienaukottamalla aiheutti alueella paikallisesti lyhytaikaisen ja pienialaisen häiriön, mikä loi metsikkötasolla selvästi rakenteellista monimuotoisuutta, mutta niiden pienen määrän takia vaikutus maisematasolla oli vähäinen. Viidentoista vuoden aikana pystyttiin käynnistämään aukkohäiriödynamiikkamallin mukaisia pienialaisia nuoria sukkessiovaiheita, joiden vaikutus näkyy mahdollisesti vasta pidemmän ajan kuluttua koko metsäalueen monirakenteisuutena. On todennäköistä, että sukkessiokehitys jatkuu näillä aloilla kohti sulkeutunutta metsää seuraavien vuosikymmenien ajan. Silloin metsään muodostunut monirakenteisuus edesauttaa monipuolisen ja luonnontilaisen metsän kaltaisen elinympäristöverkoston kehittymisen alueella.
-
(2021)Metsien rooli ilmastonmuutoksen hillinnässä on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi ilmastopolitiikan toteuttamista niiden sitoessa ja varastoidessa hiiltä ilmakehästä. Metsät ovat yksi Suomen tärkeimmistä luonnonvaroista, minkä johdosta niihin kytkeytyy useita tavoitteita taloudellisen arvon varmistamisesta monimuotoisuuden turvaamiseen ja hiilen sitomisen lisäämiseen. Suomen metsistä suurin osa on yksityisten metsänomistajien omaisuutta. Siten yksityisten metsänomistajien preferenssit ja tavoitteet omistukselle on olennaista huomioida, jotta metsät saadaan kytkettyä myös osaksi ilmasto- ja ympäristöpolitiikan tavoitteita. Tässä tutkielmassa tarkastellaan metsänomistajien suhtautumista hiilen sitomisen ja varastoinnin lisäämiseen osana omien metsien hoitoa. Aineistona hyödynnetään vuonna 2019 kerättyä kyselyä, joka tuotettiin Suomalainen metsänomistaja 2020 - tutkimushankkeessa. Kysely sisälsi perusotoksen sekä kolme erityisteemoihin keskittyvää osaotosta. Yksi osaotoksista (n = 2250) keskittyi metsien käytön ja käsittelyn hyväksyttävyyteen, jossa kysyttiin metsänomistajien suhtautumista lisätä hiilen sitomista osassa omia metsiä korvausta vastaan. Näistä kysymyksistä tarkastellaan logistisen regression avulla metsänomistajien kiinnostusta myydä hiilensidontapalvelua suhteessa omistajien ja tilojen taustapiirteisiin. Lisäksi yleisellä tasolla havainnoidaan metsänomistajien suhtautumista toteuttaa hiilen sitomista ja varastointia edistäviä metsänhoidollisia toimenpiteitä sekä niiden potentiaalista ilmastovaikutusta. Yksityisistä metsänomistajista puolet suhtautuu myönteisesti hiilensidontapalvelun tuottamiseen omassa metsässä korvausta vastaan. Merkitsevinä tekijöinä metsänomistajien ja tilojen taustapiirteitä tarkasteltaessa nousivat esiin ikä, koulutus sekä vastaajan näkemys omasta metsästä hiilinieluna. Tarkastelluista hiilen sitomista ja varastointia lisäävistä metsänhoidollisista toimenpiteistä yleisesti myönteisimmin suhtaudutaan jatkuvaan kasvatukseen, josta on kiinnostunut selvästi yli puolet vastanneista. Toimenpiteiden ilmastovaikutuksia arvioitaessa oli turvemailla toteutettavalla jatkuvalla kasvatuksella suurin päästövähennyspotentiaali ja se on useiden metsänomistajien näkökulmasta kiinnostava keino ottaa käyttöön omissa metsissä, jos siitä saisi korvauksen. Kokonaisvaltainen kestävä kehitys on jatkossa yhä olennaisempi osa metsien hoitoa, minkä vuoksi onkin tärkeää havainnoida, miten erilaiset tavoitteet ovat yhteensovitettavissa. On olennaista tunnistaa, millaiset metsänomistajat ovat potentiaalisesti kiinnostuneita tuottamaan hiilensidontaa ja millaisin metsänhoitomenetelmin voidaan saavuttaa kustannustehokkaasti mahdollisimman suuri ilmastovaikutus. Päätöksenteossa ja neuvonnassa tulee huomioida yksityisten metsänomistajien erilaiset tavoitteet omistukselleen, heidän halukkuuteensa ja valmiutensa toteuttaa eri toimenpiteitä sekä toimenpiteiden houkuttelevuus ja tarkoituksenmukaisuus eri kasvupaikoilla.
-
(2017)Metsien käyttöön kohdistuu kasvavia ja keskenään ristiriitaisia käyttöpaineita, jotka liittyvät metsien rooleihin niin virkis-tys- kuin puuntuotantokäytössä, hiilinieluina ja -varastoina, monimuotoisuuden ylläpitäjinä ja fossiilisten luonnonvaro-jen substituuttina. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten metsien puutuotannollisen käytön lisääminen oikeutetaan julkisessa keskustelussa Suomessa ja miten metsien käytön monipuolistuminen näkyy siinä. Käytetty tutkimusmenetelmä on diskurssianalyysi, jolla analysoidaan miten ja millaisiin diskursseihin tukeutuen metsien puuntuotantokäytön lisääminen oikeutetaan Helsingin Sanomien yleisönosastopalstalla julkaistuissa kirjoituksissa. Diskurssien löytämisen apuna analysoidaan aineistossa käytettyjä faktuaalistamisstrategioita ja retorisia keinoja. Aineistosta löytyi kolme diskurssia: hegemoninen metsäteollisuuden kilpailukykydiskurssi ja sitä tukevat kansallinen mahdollisuus -diskurssi ja ilmastouhkadiskurssi. Metsien hakkuiden lisäämisen oikeutus perustuu osittain Suomen met-sän käytön historiaan ja osittain kehykseen, jossa uudempia metsien rooleja ilmastonmuutoksen hillinnässä ja fossiilis-ten luonnonvarojen korvaajana tarkastellaan perinteisen puuntuotannon näkökulmasta. Argumentoinnissa metsien hakkuiden lisäämiseen puolesta pyritään uusintamaan vanhaa tuotantopainotteista metsäpolitiikkaa ja mahdolliset met-sänkäyttöön liittyvät konfliktit tulevat sivutetuiksi.
-
(2023)Tiivistelmä Monimuotoisuuden ylläpitäminen ja luontokadon pysäyttäminen kaikilla ekosysteemitasoilla ovat kasvavissa määrin keskeisiä kysymyksiä niin globaalissa kuin kansallisessakin mittakaavassa. Suomen tapauksessa metsien rooli tässä kysymyksessä on erityisen suuri, sillä erilaiset metsäelinympäristöt kattavat noin 86 prosenttia maapinta-alasta. Viimeisimmän lajien uhanalaisuuskartoituksen mukaan noin 30 prosenttia kaikista uhanalaisista lajeista käyttää ensisijaisena elinympäristönään metsiä, ja lisäksi kaksi kolmasosaa metsäluontotyypeistä on luokiteltu uhanalaisiksi. Metsäsuunnittelun näkökulmasta keskeisiä teemoja ovat suojelutoimenpiteiden kohdistaminen arvokkaimmille kohteille, ja toisaalta monimuotoisuutta tukeva toimenpidesuunnittelu talousmetsissä. Molempiin tavoitteiden edistämiseksi metsiköiden monimuotoisuus ja luontoarvot nykytilassa on tunnistettava mahdollisimman tehokkaasti. Toimenpidesuunnittelun ja erilaisten toimenpidevaihtoehtojen laskennallisen vertailun tarpeisiin on lisäksi pystyttävä ennustamaan monimuotoisuuskehitystä eri vaihtoehdot huomioiden, sekä asettamaan eri tavoitteille, tässä tapauksessa myös monimuotoisuudelle ja luontoarvoille, numeerinen arvo. Erään ratkaisuvaihtoehdon edellä esitettyihin tavoitteisiin tarjoaa ForestKIT-metsäsuunnittelujärjestelmän tarpeisiin kehitetty luontoarvoindeksimalli. Asiantuntijatyönä kehitetty indeksimalli perustuu kuuteen osaindeksiin, jotka yhteenlaskettuna kuvaavat puuston rakenteellista monimuotoisuutta, ja ennustavat tätä kautta metsikkökuvioiden luontoarvoja. Tämän työn tavoitteeksi asetettiin mallin nykytoteutuksen arviointi ja kehittäminen, sekä kehitetyn mallin uudelleenarviointi. Tutkielman toteutus jaettiin kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisessä tarkasteltiin mallin nykytoteutuksen loogisuutta, sekä mallinnuksessa käytettävien kuviotietojen datalähteen vaikutusta tuloksiin hyödyntäen kahta samalta alueelta maastomittauksiin ja kaukokartoitustulkintaan perustuen tuotettua aineistoa. Ensimmäisessä vaiheessa havaittiin, että kaukokartoitusaineistojen perusteella ennustetuissa puustotunnuksissa rakenteellisen vaihtelun kuvaus on heikkoa, ja näin ollen myöskään luontoarvojen ennustaminen niiden perusteella ei ole erityisen luotettavaa. Mallin toiminnasta yleisesti tunnistettiin joitain puutteita, erityisesti liittyen alueellisen ja kasvupaikkakohtaisen vaihtelun huomioimiseen. Myös lahopuu-muuttujan puuttuminen mallista havaittiin keskeiseksi puutteeksi. Tutkielman toisessa vaiheessa mallin nykytoteutusta pyrittiin kehittämään osaindeksi kerrallaan hyödyntäen ensimmäisen vaiheen havaintoja, sekä arvioimaan mahdollisten uusien osaindeksien lisäämistä. Keskeiset raamit kehitystyölle asetti tämän työn rajoitukseksi määritetty mahdollisten muuttujien rajaaminen metsätietostandardin mukaisiin metsävarakuviotunnuksiin, mutta osaindeksikohtaisessa tarkastelussa löydettiin kuitenkin konkreettisia kehitysehdotuksia, joilla pystyttiin vastaamaan tunnistettuihin puutteisiin. Keskeisenä lisäyksenä kehitettiin ratkaisu lahopuuinventointitiedon sisällyttämisestä malliin. Kolmannessa vaiheessa esitettyjen kehitysehdotusten yhteisvaikutuksia testattiin erityisesti tähän tarkoitukseen kehitetyllä menetelmällä, jossa ensimmäisessä vaiheessa esitellystä vertailuaineistosta valituille otantakuvioille laskettiin indeksiarvot mallin nykytoteutuksella sekä eri kehitysvaihtoehtojen yhdistelmillä, jonka jälkeen näiden erotusta vertailtiin nykytoteutuksen perusteella lasketulle arvolle asetettuun statukseen (yliarvio/aliarvio). Kolmannessa, muutosvaihtoehtojen testaamisen saatiin suuntaa antavia tuloksia muutosyhdistelmävaihtoehtojen hyvyydestä, mutta kyseisten tulosten tarkastelussa on huomioitava menetelmän kokeellinen luonne. Kolmannen vaiheen tulosten perusteella toisessa vaiheessa esitettyjen kehitysehdotusten avulla pystyttiin kuitenkin parantamaan mallin toimintaa tunnistettujen puutteiden osalta. Mallin nykytoteutukseen ehdotetut kehitysehdotukset huomioiden malli toimii siis kohtuullisen hyvin metsikkökuvioiden rakenteellisen monimuotoisuuden kuvaamisessa. Tulosten tarkastelussa on kuitenkin huomioitava mallin kehittämistyön aikana tunnistetut haasteet eri käsitteiden ja muuttujien määrittelyssä, käytössä olevan mallinnusdatan ja -menetelmien asettamissa rajoitteissa, sekä mallin tulosten riippuvuus muuttujien (kuviotietojen) mittaustarkkuudesta. Lisäksi keskeisiksi tämän työn rajauksen ohittaviksi kehityskohdiksi tunnistettiin spatiaalisuuden huomioiminen kuvioiden indeksiarvojen laskennassa sekä lahopuumäärän kehityksen ennustaminen.
-
(2013)The main objective of this Master’s thesis is to create an overview of the thematic entity of forest, health and economics based on earlier literature. The other objective is to demonstrate how to value these benefits with a computional estimation. There is lot of research made on the health benefits of forests or green space to human and strong evidence of those benefits. In this study the aspect of physical activity was chosen because the independent recreational use of forests can usually be classified as health enhancing physical activity, and in addition there are similarities between the health benefits of natural environment and physical activity. Health benefits can be valued by various methods. Commonly used methods are based on the value of statistical life or cost of illness and lost productivity from time off work. The Health Economic Assessment Tool (HEAT) created by World Health Organization was used for the computional estimation in this study. The mechanism of HEAT is based on the value of statistical life. Furhermore a rough estimate of the value of health benefits based on cost of illness is presented. The computional estimation is based on a fictional 100 hectare forest situated nearby a city. The population living half a kilometer radius from the forest was estimated with the population density data of Helsinki. The value of health benefits for the population of 5000 working aged is remarkable: depending on the method the value can be over two million euros yearly. The value of health benefits is greater than the potential average annual earning of the forest used for wood production, yet smaller than the value of that area used for building. The economic value of health benefits of forests is considerable, especially in cities with high population density or nearby them. This study gives a scratch of the economic value of the health benefits of recreational use of forests and there is strong demand for further study on the subject. However, by taking the advantage of existing knowledge of the subject it is possible to make estimations of the value of health benefits, and those estimations should be used more often in policy making.
-
(2012)Tämän tutkielman tarkoituksena oli selvittää metsikön rakenteen sekä hakkuiden vaikutuksia pintakasvillisuuden lajikoostumukseen ja biomassaan Etelä-Suomen lehtomaisilla, tuoreilla ja kuivahkoilla kankailla. Aineistona tässä työssä on 8. valtakunnan metsien inventoinnin yhteydessä vuosina 1985–86 metsäluonnon ja ympäristön tilan seurantaa varten perustetuista noin 3 000 pysyvästä koealasta poimittu otos. Pintakasvillisuuden lajisto muuttuu metsikön kehitysvaiheen mukaan. Hakkuu on huomattava häiriö, joka aiheuttaa nopeita ja suuria muutoksia pintakasvillisuudessa. Pintakasvillisuutta on tarkasteltu lähinnä lajiryhmittäin (heinät, ruohot, varvut, sammalet sekä jäkälät). Kunkin lajiryhmän peittävyyden eroavaisuuksia testattiin varianssianalyysilla kun selittävänä muuttujana ovat luokittain metsikön ikä ja edellisestä hakkuusta kulunut aika. Lajikohtaisia tarkasteluja on sen sijaan tehty kasvillisuuden ordinaatioanalyyseillä. Tässä käytetty ordinaatiomenetelmä on epämetrinen moniulotteinen skaalaus (Non-metric multidimensional scaling, NMDS), jonka avulla voidaan tehdä päätelmiä kasvillisuuden rakenteen ekologisesta vaihtelusta ympäristömuuttujien suhteen. Harvennus- ja avohakkuiden vaikutuksia pintakasvillisuuteen myös mallinnettiin lajiryhmittäin käyttäen yleistettyjä lineaarisia malleja (Generalized linear models). Lajiryhmien peittävyyksien kehitystä mallinnettiin puuston pohjapinta-alan funktiona. Metsikön iän kasvaessa heinien ja ruohojen osuus pienenee, kun taas varpujen ja sammalten osuus lisääntyy. Harvennushakkuiden vaikutukset ovat lievempiä kuin avohakkuiden eivätkä ne useimmiten aiheuttaneet tilastollisesti merkittaviä muutoksia pintakasvillisuuden peittävyyksissä. Avohakkuu sen sijaan on voimakkaampi ja aiheuttaa merkittäviä muutoksia. Heiniä ja ruohoja esiintyy hakkuun jälkeen enemmän ja vastaavasti sammalet ja varvut taantuvat. Kasvillisuuden kokonaispeittävyys ja biomassa ovat suurimmillaan hakkaamattomissa metsiköissä. Harvennushakkuun jälkeen peittävyys ja biomassa voi kuitenkin hetkellisesti olla suurimmillaan kun harvennuksesta on kulunut muutama vuosi. Yleistetyt lineaariset mallit kuvasivat pintakasvillisuuden kehitystä metsikön pohjapinta-alan funktiona luotettavasti. Malleja voidaan käyttää myös ennustamaan miten pintakasvillisuus kehittyy avohakkuun jälkeen. Malleja voidaan soveltaa esimerkiksi laskettaessa pintakasvillisuuden sitoman hiilen määrää eri ikäisissä metsissä. Niiden avulla voidaan myös arvioida esimerkiksi avohakkuuta voimaperäisemmän energiapuun korjuun vaikutuksia pintakasvillisuuden runsauteen.
-
(2011)Kasvuston G-funktio kuvaa säteilyn vähenemistä tai ”sammumista” auringon eri korkeuskulmissa varjostavan lehtialan suhteen. Sen vuoksi sitä kutsutaan sammumiskertoimeksi. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää vaihteleeko G-funktion muoto eri puulajien metsiköissä, ja voidaanko puulajit erottaa toisistaan G-funktion muodon avulla. Arvioin lisäksi G-funktioiden muodossa kasvukaudenaikana tapahtuvia muutoksia. Muita tutkimuksen kannalta mielenkiintoisia tutkimuskysymyksiä olivat voidaanko ryhmittymistä tai latvusmuotoa arvioida G-funktion muodon avulla. Maastomittaukset suoritettiin 3.5.2010 -30.9.2010 välisenä aikana. Tutkimusalueena oli Hyytiälän metsäaseman (68?59`N, 35?72`E) ympäristö, jonka metsät edustavat tyypillistä boreaalista havu- ja lehtimetsää. Tutkimusta varten perustettiin kuusi yhden puulajin koealaa, kaksi kutakin puulajia kohden. Tutkittavat puulajit olivat mänty (Pinus sylvestris), kuusi (Picea abies) ja rauduskoivu (Betula pendula). Koealaparit valittiin niin, että kullekin puulajille muodostui varttuneesta metsästä ja taimikosta muodostuva pari tai vaihtoehtoisesti tiheämpi ja harvempi koeala. Koealoille perustettiin 81 mittauspistettä sisältävä mittaushila, jossa kunkin pisteen aukkoisuustiedot mitattiin kahden viikon välein. Mittaukset suoritettiin kahdella LAI-2000 Plant Canopy Analyzer -laitteella. Laitteiden tulosteista koealoille saatiin aukkoisuustiedot T(?) ja LAI, joiden avulla saatiin laskettua tarkasteltavat G-funktiot. Saman puulajin G-funktiota vertailtiin toisiinsa puulajityypillisten trendien havaitsemiseksi. Keskikesällä eri puulajien G-funktioita verrattiin toisiinsa. Teoreettisten simulointien avulla tutkittiin latvuksen dimensioiden (latvuksen pituus ja säde) ja sisäisen ryhmittäisyyden vaikutusta puulajikohtaiseen G-funktioon. Simuloinneissa käytettiin hyväksi tietoa koealojen puustotunnuksista, lehtialasta sekä runkoluvusta. Puulajikohtaiset G-funktiot ovat erotettavissa toisistaan funktion minimi- ja maksimiarvojen sijoittumisen sekä suhteellisen vaihteluvälin perusteella. Havupuualojen G-funktiot eivät juuri muuttuneet kasvukauden aikana. Koivualoilla G-funktion kasvukaudenaikaiset muutokset (pelkät oksat, hiirenkorvat ja täysikasvuiset lehdet) olivat sitä vastoin helposti havaittavissa. G-funktion muodon avulla voidaan myös arvioida latvusmuotoa ja ryhmittymistä. Mäntyjen latvusmuoto on approksimoitavissa parhaiten ympyräkartion avulla. Kuusien ja koivujen latvusmuodon approksimointiin parhaana vaihtoehtona voidaan pitää ellipsoidia. Teoreettisten simulointien perusteella nuori kuusikko on muita havupuualoja ryhmittyneempi. Tutkimuksen mukaan säteily sammuu satelliittien yleisimmässä kuvaussuunnassa tehokkaammin kuin kaikkien suuntien yli laskettu keskiarvo (0,5) antaa olettaa. Puulajikohtaisten G-funktioiden avulla voidaan epäsuorasti arvioida sekä metsästä tapahtuvaa heijastusta että metsikön sisäisiä säteilyolosuhteita, sillä puulaji yhdessä metsikön rakenteen kanssa vaikuttaa metsästä heijastuvaan säteilyyn. Puulajikohtainen G-funktio on parametri, jonka avulla voidaan kalibroida malleja, joissa tarvitaan tietoa säteilyn kulusta erilaisissa kasvustoissa.
-
(2014)The subject of this thesis was to evaluate the capability of the FEMMA model in simulating the daily nitrogen load from a forested catchment. For that FEMMA was tested in a forest plot in Hyytiälä, Juupajoki. The modeling results of the concentrations of ammonium, nitrate and dissolved organic nitrogen in the runoff water were compared to the measured values of those. This work presents the current state of knowledge concerning the most significant nitrogen processes in forest soil, as reported in the literature. It also lists some alternative models for simulating nitrogen and evaluates the uncertainties in the modelling critically. As a result FEMMA was found not to be suitable for simulating daily nitrogen load from this catchment. The simulated results didn’t correspond to the measured values. The most significant factors to develop in FEMMA found in this study were the parametrization of the gaseous nitrogen losses from the system, re-examining the nitrogen uptake by plants and developing the computing of the fractions of nitrogen released in decomposition. For future research it would be important to decide if it is meaningful to simulate the daily nitrogen leaching with process-based models at all. At least in the Hyytiälä site the amount of leached nitrogen is so small compared to the nitrogen in other processes that it’s quite challenging to simulate it accurately enough.
-
(2022)Lähivuosina turvetuotannosta vapautuu suuria määriä suonpohjia jälkikäyttöön. Suomessa metsittäminen on ollut yleisin suonpohjan jälkikäyttömuoto, mutta metsittämisen ilmastovaikutuksia tutkittu vain vähän. LULUCF-sektorilla pyritään lisää-mään hiilinieluja ja hiilen varastoja muun muassa metsittämällä joutoalueita, kuten suonpohjia, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia ja tuottaa tietoa metsittämisen vaikutuksesta suonpohjan maa-hengitykseen, eli hiilidioksidivuohon maasta ilmaan, sekä metaanivuohon. Metsittämisen vaikutusta tutkittiin viidellä eri suonpohjalla Pirkanmaan ja Etelä-Pohjanmaan alueella. Yhteensä 14 koealalla mitattiin CO2- ja CH4-voiden lisäksi pohjavedenpinnan tasoa (WT) sekä maan lämpötilaa 5 cm:n (T5) ja 30 cm:n (T30) syvyyk-siltä kesällä ja syksyllä 2021. Kasvihuonekaasumittaukset tehtiin kammiomittausmenetelmällä kasvillisilta (Rtot) ja kasvittomil-ta (Rhet) mittauspisteiltä. Kokonaismaahengitystä mitattiin kasvillisilta pisteiltä ja heterotrofista hengitystä mitattiin kasvittomilta pisteiltä, joista oli katkottu juuriyhteydet sekä poistettu maanpäällinen kasvillisuus. Lisäksi koealoilta selvitettiin puuston ikä sekä turvekerroksen paksuus. Puuston iän sekä turvekerroksen paksuuden vaihtelu oli melko hyvin edustettuna valituilla koealoilla (0-57 v. ja 10-100+ cm). Kokonaismaahengityksen hetkelliset vuot vaihtelivat -39–1662 mg m-2 h-1 välillä ja koealakohtaiset keskiarvot olivat 58–694 mg m-2 h-1. Heterotrofisen hengityksen hetkelliset vuot vaihtelivat -39–836 mg m-2 h-1 välillä ja koealakohtaiset keskiarvot olivat 58–366 mg m-2 h-1. Maahengityksen määrä oli samankaltainen kuin aiemmissa suonpohjilta tehdyissä tutkimuksissa. Metsä-ojitettuihin soihin verrattuna suonpohjien maahengitys oli hieman pienempää. Maan lämpötilat vaihtelivat mittausjakson aikana 0–25 ˚C:n välillä. Maan lämpötila vaikutti sekä kokonaismaahengitykseen että heterotrofiseen hengitykseen. Maan lämmetessä maahengityksen määrä kasvoi, mutta tietyn rajan jälkeen maahengitys väheni huomattavasti. Puuston ikä selitti parhaiten sekä kokonaismaahengitystä että heterotrofista hengitystä usean selittäjän regressiomallilla. Myös turpeen paksuus vaikutti maahengitykseen. Pohjavedenpinnan tasolla (WT) ei puolestaan ollut mallin mukaan vaiku-tusta suonpohjan maahengitykseen. Puuston ikä korreloi positiivisesti maahengityksen kanssa eli puuston ollessa iäkkääm-pää maahengitys oli suurempaa. Turpeen paksuus korreloi negatiivisesti eli paksuturpeisilla koealoilla maahengitys oli pie-nempää. Kasvillisilta (Rtot) pisteiltä mitatut metaanin hetkelliset vuot vaihtelivat -0,148–1,206 mg m-2 h-1 välillä ja koealakohtaiset kes-kiarvot olivat -0,056–0,111 mg m-2 h-1. Kasvittomilta (Rhet) pisteiltä mitatut metaanin hetkelliset vuot vaihtelivat -0,077–0,111 mg m-2 h-1 ja koealakohtaiset keskiarvot olivat -0,34–0,111 mg m-2 h-1. Metsittämättömällä suonpohjalla avonaiset ojat aiheutti-vat metaanipäästöjä. Ojien kasvihuonekaasupäästöjä mitattiin vain tällä yhdellä suonpohjalla. Puuston ikä ja turvekerroksen paksuus selittivät parhaiten myös suonpohjan metaanivuota usean selittäjän regressiomallilla. Pohjavedenpinnan tasolla (WT) ei ollut vaikutusta metaanivuohon. Metsittämättömät koealat toimivat metaanin lähteinä ja koealat, joilla oli varttunutta puustoa toimivat pääosin metaanin nieluina. Tämän tutkimuksen perusteella suonpohjan metsittäminen kasvattaa suonpohjan maahengitystä ja vähentää metaanipäästö-jä. Metsittämisen kannattavuutta jälkikäyttömuotona ilmaston kannalta ei kuitenkaan voi päätellä näiden tulosten pohjalta. Lisää ekosysteemitason tutkimusta tarvitaan ilmastovaikutusten tarkempaa arviointia varten.
-
(2020)EU:n maatalouspolitiikka on muuttumassa vuosille 2021–2027. Samaan aikaan EU:n sisällä ilmastopolitiikassa tavoitellaan taakanjakosektoreilla päästövähennyksiä ja LULUCF-sektorilla nettonielua. Työn tavoite oli selvittää, voisiko metsitystuki olla kustannustehokas instrumentti, jolla voitaisiin vähentää sekä maatalouden että LULUCF-sektorin päästöjä. Teoriapohjana on käytetty ulkoisvaikutuksia ja kustannus-hyötyanalyysia. Maataloustukien negatiivisena ulkoisvaikutuksena on maankäytön muutos metsistä pelloiksi, jolloin maatalouden päästöt varsinkin turvemaista kasvavat ja hiilinielut pienenevät metsämaan vähentyessä. Kustannus-hyötyanalyysin avulla on mahdollista laskea maanomistajalle nettonykyarvo sekä viljelystä että metsityksestä. Näiden erotus kertoo vaadittavan metsitystuen suuruuden, jotta viljelijä suostuu muuttamaan maankäyttöään. Jos erotus on suurempi kuin saavutettavat ilmastohyödyt tietyllä hiilen hinnalla, metsitystuki ei ole tehokas instrumentti. Yksivuotisessa viljelyssä olevan turvemaan metsittämisen ilmastohyöty ylitti vaadittavan metsitystuen suuruuden jokaisen ELY-keskuksen alueella. Monivuotisessa viljelyssä turvemaan päästöt ovat sen verran alhaisemmat, ettei eniten metsitystukea vaativilla alueilla ilmastohyöty ylitä kustannuksia, kun päästöjen hinta on 25 € per hiilidioksidiekvivalenttitonni. Metsityksen myötä ei pelkkä kasvavan biomassan hiilihyöty ylitä kustannuksia yhdenkään ELY-keskuksen alueella. Nykyisillä pellon nettonykyarvoilla metsitystuki ei ole nielujen lisäämiseksi kivennäismailla kustannustehokas keino. Metsitystuki olisi 25 €:n hiilidioksidiekvivalentin tonnihinnalla kustannustehokas keino useimpien paksu-turpeisten maiden metsitykseen. Lisätutkimusta tarvittaisiin siitä, miten metsitystuen käyttö vaikuttaisi muiden tukien määriin ja sitä kautta tuotantomääriin, kansallisten tukien määrään sekä taakanjakosektorin päästövähennystavoitteisiin.
-
(2019)Luontoympäristöjen terveysvaikutusten hyödyntäminen voi olla yksi kustannustehokas tapa ennaltaehkäistä sairauksia ja ylläpitää työkykyä. Suomen pinta-alasta 70% on talousmetsiä ja niissä on suuri potentiaali virkistyskäyttöön. METSO-hyvinvointipolkujen tavoite on yhdistää nämä, hyvinvointivaikutukset ja talousmetsät. Samalla tarjoten matkailutoimijoille matalilla investoinneilla toimivan toiminnallisen hyvinvointipolun konseptin. Tutkimus toteutettiin syksyn 2018 aikana puolistruktuoituna teemahaastatteluna. Haastatteluun vastasi seitsemäntoista polun toteutuksessa ja suunnittelussa mukana ollutta matkailuyrittäjää tai kylätoimikunnan edustajaa. Yhteensä hankkeessa toteutettuja polkuja on 22. Haastattelututkimuksessa kartoitettiin hankkeen kokonaisvaltaista toteutumista. Tutkimuksessa tarkasteltiin hankkeen toteutusta ja käyttöönottoa, ansaintaa, toimintaa sekä kehittämistarpeita. Haastatelluista kahdeksan järjestää poluilla myös opastettuja kierroksia. Polun perustaneista viisi kertoi polun tuottavan vähän lisäarvoa yritykselleen, kahdeksan vastasi sen tuovan kohtalaisesti ja kolmen mielestä polku tuo paljon lisäarvoa. Kehittämistarpeina nousi esiin yhteisen markkinoinnin tarve, yhteistyömahdollisuudet, sekä konseptin parempi mukautuminen eri paikkoihin. METSO-hyvinvointipolun konsepti tarjoaa talousmetsien, matkailun ja luonnon hyvinvointi vaikutusten yhdistämisen.
Now showing items 15888-15907 of 31169