Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Keskinen, Ann-Chelie (2021)
    The purpose of this study is to find out what experiences and ideas primary school teachers have about handcrafts as a subject in the 2020s and in the future. The research is a continuation of my bachelor's thesis done in 2018, the topic of which was handcrafts as a subject in primary school education in the 1980s and 2010s. The latest curriculum, which entered into force in August 2014, has been implemented at least since August 2016, i.e. for less than five years. Curricula are updated about every ten years, so it is important to consider what handcrafts teaching in primary school could look like in the future. The position of handcrafts as a subject has been strong in Finland since the 19th century, but with the 2020s, its position has begun to weaken. Handcrafts as a subject has changed its form from practical proximity to a diverse subject. The information obtained from this research can be used to map ways to have a better future in terms of teaching and to gain appreciation for handcrafts as an important elementary school subject. The study was conducted by interviewing eight elementary school teachers. Five of the teachers were interviewed in the fall of 2018. Interviews with four teachers were conducted at their teaching school at the time and an interview with one teacher was conducted at my home. Two of the teachers were interviewed at the end of 2020 and one at the beginning of 2021. Interviews with these latter three teachers were conducted remotely face-to-face at video meetings. The 2018 interviews were recorded as audio recordings and the 2020 and 2021 interviews were recorded as video recordings. All interviews were transcribed after the interviews. The research method used was material-based content analysis. The method for analysis was thematic. Handcrafts as a subject in basic education is not just about making handcrafts and practicing handcrafting skills, but at the same time you can learn, among other things, emotional and interaction skills, problem-solving skills, creativity, planning, environmental awareness, and the contents of various subjects. Handcrafts will still have a place in the future as a primary school subject, as they will teach basic skills and create general well-being. In addition, the skills that are important for society and that will be needed in working life in the future are learned in the teaching of handcrafts. In the future, the teaching of handcrafts should be applied and deepened more with different subjects, and the training of teachers in the teaching of handcrafts should be increased. It would also be important to consider changing the operating culture of the whole school by increasing the implementation of phenomenon-based and multidisciplinary projects in teaching.
  • Perälä, Silja-Inkeri (2020)
    Tiivistelmä Referat Tässä tutkielmassa selvitän evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien näkemyksiä kouluissa tapahtuvasta arvokasvatuksesta ja sen merkityksestä 2010-luvulla. Lisäksi tutkielma selvittää evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien roolia arvokasvattajana ja niitä haasteita ja käsityksiä joita evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokevat liittyvän kouluissa tapahtuvaan arvokasvatukseen. Arvokasvatusta käsitteenä on tutkittu käsitteenä sekä alakouluissa, mutta evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien osalta arvokasvatusta ei vielä ole tutkittu. Tutkimus on laadullinen tutkimus joka toteutettiin puolistrukturoituna e-lomakehaastatteluna. Aineistoa kerättiin toukokuussa 2016 sekä tammikuussa 2017 ja yhteensä tutkimukseen osallistui 21 evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajaa ympäri Suomen. Tutkimustulokset analysoitiin aineistolähtöisen sisällönanalyysin keinoin. Tutkimustulosten mukaan evankelisluterilaisten uskonnon aineenopettajien määritellessä termiä arvokasvatus jäi teorian merkitys vähäiseksi. Teorian sijaan esille nousi pohdinta ja keskustelu, hyvän elämän oppiminen, kirjalliset dokumentit kuten opetussuunnitelmatekstit, opettajan esimerkki sekä koulun käytännön toiminta. Arvojen opettaminen koulun arjessa nähtiin merkittäväksi tehtäväksi ja arvojen ohjaavan koko koulun toimintaa. Arvojen opettamisen 2010-luvun Suomessa nähtiin olevan koko koulun ja kaikkien oppiaineiden yhteinen tehtävä. Kuitenkin evankelisluterilaisen uskonnon ja katsomusaineiden nähtiin käyttävän muita oppiaineita enemmän aikaa arvopohdintaan ja arvojen opettamiseen. Käytännössä arvojen opettaminen tapahtuu evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajien mukaan sekä opettajan oman esimerkin kautta että erilaisia opetusmetodeita hyödyntäen. Evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajat kokivat toimivansa jatkuvasti arvokasvattajina niin oppitunneilla kuin sen ulkopuolellakin. Opetusmetodien osalta keskiöön arvojen opettamisessa nousivat keskustelu -ja pohdintatehtävät. Tutkimukseen osallistuneista evankelisluterilaisen uskonnon aineenopettajista suurin osa koki roolinsa arvokasvattajana merkittävänä vaikkakaan muiden aineiden opettajien tai koulun työntekijöiden roolia arvokasvattajina ei sivuutettu. Jatkuvasti muuttuva yhteiskunta, rajallinen aika, ristiriidat oman ja oppilaan arvomaailman välillä sekä opettajan itsevarmuuden puute koettiin haasteina arvokasvattamisen opettamisessa 2010-luvulla.
  • Viljaala, Mirva (2020)
    The main purpose of this research is to observe the home economics teachers in comprehensive school as multicultural educators. The goal of this research was to clarify how the home economics teachers experience multiculturalism in their work and how multicultural education can be included in home economics lessons. The Finnish society becomes more multicultural all the time and the teachers are working with the diverse groups of pupils every day. The teachers’ multicultural skills are important especially in the home economics class where students learn new information and skills for their own life and home. This research has a qualitative method. The research material was collected by using the theme interview method. Seven home economics teachers who work in different comprehensive schools took part in the interviews and all the interviews were carried out in January 2020. Three different themes were handled during the interviews. The themes were derived from the research questions in this study. The themes were teaching and multiculturalism, home economics teachers work and multiculturalism along with diversity in school’s everyday life. The interview recordings were transcribed word for word and analyzed using the content analysis. According to my results, multiculturalism enriches the home economics lessons in comprehensive schools. The discussions about food, cooking and eating create good opportunities to learn something new about diverse cultures and tolerance. Home economics teachers strive for equality when meeting the students in the home economics classroom and try to teach tolerance during the lessons. According to this research, the challenges with multiculturalism are mostly connected with students’ weak knowledge of the Finnish language. Home economics teachers consider warm and approving atmosphere in the home economics classroom very important. The home economics teachers’ own multicultural skills increase especially when working with diverse students and outside the school through their own experiences and interests.
  • Heinola, Virpi (2017)
    Tutkielmani käsittelee helsinkiläisiä 17-21-vuotiaita jälkihuoltonuoria, joilla on jäänyt peruskoulu kesken oppivelvollisuus ikäisenä. Näillä nuorilla on taustallaan pitkä lastensuojelu- ja sijoitushistoria. Tutkimus on tehty Helsingin kaupungin lastensuojelun jälkihuollolle 12 nuoren haastattelututkimuksena. Tutkimuksella on kolme tavoitetta: 1) kerätä ja analysoida tietoa niistä merkityksistä, joita nuori peruskoulunkäymiselle antaa, 2) tutkia, miten nuori hahmottaa tulevaisuuttaan peruskoulupudokkuuden kautta ja miten hän on kokenut avuntarpeensa koulutukseen liittyen ja 3) tarkastella sitä, miten sosiaalinen toimintakyky näkyy nuorten peruskouluun ja sijaishuoltoon liittyvissä kokemuksissa. Tuon esiin nuorten omaa ääntä ja peruskoululle antamia merkityksiä ja peilaan niitä yhteiskunnalliseen koulupudokkuuden ongelmakenttään. Koulupudokkuutta on tarkasteltu yleensä tutkimuksessa lähinnä peruskoulun jälkeisenä ongelmana. Peruskoulusta putoamisen ongelma paikantuukin usein sijaishuollossa oleviin nuoriin. Tutkimukseni osoittaa, että peruskoulutuksen kesken jättäminen on monitasoinen prosessi, jossa nuori joutuu usein leimatuksi, kokee erilaisuutta ja häpeää. Sijoituksen ja huonon koulumenestyksen aiheuttamat luokan, koulun tai vertaisryhmän muutokset aiheuttavat nuorelle tilanteen, joka saattaa edesauttaa koulupudokkuutta. Nuorien taustalla on usein myös vaikeaa koulukiusaamista, laitoksista hatkailua, terveys- ja päihdeongelmia. Monet nuoret kokevat, että vanhempien tuki koulunkäymiselle on ollut riittämätön ja osasyy peruskoulupudokkuuteen. Peruskoulupudokkuus aiheuttaa näköalattomuutta, turhautumista, tulevaisuuden kaventumista ja epävarmuutta arjesta. Tutkielmani antaa viitteitä siitä, että lähes kaikki haastatellut nuoret kärsivät sosiaalisen toimintakyvyn heikentymisestä heidän kotonaan vallinneiden kasvatusolosuhteiden ja rikkonaisen taustansa takia. Sosiaalinen toimintakyky on voinut näillä nuorilla ensi sijassa ilmetä sopeutumisena sijoitukseen ja muuttuviin sosiaalisiin ympäristöihin. Sijaishuoltopaikoissa sosiaalinen toimintakyky voi näyttäytyä siinä, että sopeutuu joukkoon ja luo uusia ihmissuhteita. Sosiaalista toimintakyky näyttäytyy näiden nuorten kohdalla muussa muodossa kuin tavoitteellisuutena opiskelussa. Tärkein johtopäätökseni on, että jälkihuolto-oikeutta tulisi pidentää ja vahvistaa jälkihuollon käytäntöjä. Tutkimus herättää myös kysymyksen, onko sijoitus epäonnistunut, jos kaikkien lastensuojelun tukitoimien jälkeen lopputulos on nuori, joka on vailla jatko-opiskelumahdollisuutta, työtä ja mielekästä tekemistä täysi-ikäisenä? Nämä asiat kietoutuvat vahvasti keskusteluun sijaishuollon laadusta ja vaikuttavuudesta.
  • Talvitie, Jasmin (2020)
    This study aims to clarify comprehencive school teachers’ view on genderqueer and how to teach and support non-binary children at school. Previous research indicates that non-binary pupils are still at risk of getting bullied at school and some of them feel like school nor the teachers can support them. Finnish school system has committed to obey the law of equality and along with the National Curriculum, it’s mandatory to prevent discrimination against non-binary pupils and to give education about gender diversity. The results of this study presents current data of how teachers can support non-binary pupils, transmit fact-based knowledge of gender diversity and how they can be a part of taking down the heteronormativity and gender binary. This qualitative study was conducted by interviewing five primary school teachers whom have had non-binary pupil in their class. The interviews were carried out by theme interview and was analyzed in content analysis. The results of this study shows that teachers took seriously of supporting the non-binary pupils in school and saw the importance of educating about gender diversity. The teachers also felt like that other pupils were positive about and accepted the non-binary pupils but they also reported having noticed some bullying and degrading speech. The support that non-binary pupil gets was seen as dependent on the teacher, child’s family and the child themself. Teacher can bring gender diversity into education and give it visibility in school. They can also transfer the information to work colleagues and bring the attention disadvantages that’s in school towards the non-binary pupils.
  • Koskimies, Linnea (2020)
    The goal of this Master’s Thesis is to examine how teachers in comprehensive school implement finance education. In addition, it is explored how teachers react to teaching these subjects. Economic and consumer skills are an important part of life and wellbeing. Economy and consuming affects to even younger people. Young people may cause harm economically and wider for their future if they do not have enough knowledge to make right choices. It is detected that parents have a significant effect to children financial capability. However, every child does not get enough information at home. That is why financial education is important to be teacher in school. Children are interested in economy and money and they hope to get more information about these themes specifically in school. Teachers are in a significant role of how these themes are handled. In this thesis it is examined how teachers think teaching finance education. This Master’s Thesis was conducted as a qualitative research. I interviewed eight teachers who worked in comprehensive school. Five of them were class teachers and three of them were home economics teachers. Teacher work experiences variated from 1 to 25 years. Research data was collected by using a semi-structured interview. Data from the interviews was analyzed by using qualitative content analysis. Results show that contents of finance education are seen very wide. Important was to teach contents according to age and tied to everyday life. Teachers’ own interest was essential. Teachers thought that it is meaningful to teach finance and consuming because students are interested in these themes.
  • Mutikainen, Reijaliisa (2022)
    Tiivistelmä - Referat - Abstract Objective: The aim of this article-type master's thesis was to examine agency of pupils in primary school during phenomenal learning. this is article-type master’s thesis is a study of child perspectives. The aim of the study was to study what kind of agency occurs during a phenomenal learning process. Students’ views and experiences of phenomenal learning were studied as well. Research concerning student’s agency during phenomenal learning process is limited. Previous research refers that there is still a resistance in school that limits the possibility for students to act as active agents of their teaching and learning environment (Mameli ym. 2020). Methods: The data of the study were collected by observation and thematic interviews with students (n=24) and a teacher at a school in Southern Finland. The students were asked to describe their experiences and views of phenomenal learning and how their agency occurs during this learning process. The data were analyzed using theoretical content analysis. Results and conclusions: The results showed that pupils’ agency occurred individually and collectively within a group or within the whole class and instructed by the class teacher as well. During phenomenal learning process pupils have to take more responsibility than in teacher-centered environment. Learning during the phenomenal process occurs by peer learning. Teachers at the school were providing pupils opportunities to agency during phe-nomenal learning and also during teacher centered learning process. The article “The agency of pupils’ in primary school during phenomenon-based learning process” is to be published in Journal of Educational Change.
  • Routavaara, Kari (2022)
    Objective of the study Finnish elementary school student assessment is a multidimensional phenomenon that is possible to examine from the point of view of different actors and structures of the school. The basis and peripheral conditions of the assessment are presented in the curriculum thus linking itself to the broader educational policy context. From the perspective of the teacher and pupil, the assessment is often structured by three mutually supportive tasks - on the direction of diagnostic, formative and summative evaluation. Diagnostic evaluation means determining the pupil's baseline level of competence in the beginning of a learning period. Formative evaluation means feedback and guidance during the learning process. Summative evaluation, on the other hand, means evaluation at the end of the course that measures things learned. Pupil assessment is a very complex thing influenced by many different factors and operators. The purpose of this study is to understand the various dimensions of primary school pupil assessment especially from the teacher's perspective. Specifically, the objective of the thesis is to structure pupil evaluation from the perspective of pupils learning, teaching and social function. Methods Qualitative data from the study consisted of five themed interviews, involving five teachers at different career stages from different schools and municipalities. The thematic interview’s frames were based on to an earlier evaluation studies in the direction of research objectives. In the interviews, teachers were asked about experiences of evaluation, evaluation from the perspective of students’ learning and what social objectives are included in the evaluation. Interviews were held remotely due to the pandemic situation and they were about an hour long in duration. The data was analyzed using theory-guiding content analysis. Results and conclusions The study found that evaluation has quite a multidimensional function in the school system. Evaluation serves as a tool constructing the student's identity which also structures all teaching work and planning. On the other hand, assessment can also be seen to classify pupils due to the admissions system of upper secondary schools. This can have a contradictory effect when it comes to elementary schools learning goals. Evaluation is also an ongoing big equality challenge because it reflects differences between pupils, schools and municipalities. Assessment is part of the curriculum, that is a document which regulates and controls all schooling. Curricula are drawn up in collaboration with different actors and organizations about every ten years. Consequently, changes in pupil assessment needs a lot of political support and activity.
  • Sundberg, Kalle (2022)
    The goal of this thesis was to establish a background for evaluation and the development of evaluation, to analyze the prognostic value of primary school grades in vocational school, and to compare results with earlier studies. Vocational school success was defined by the grades in communal studies in mathematics, sciences and communication. Analyzes are based on material gathered by Centre for Educational Assessment during 2011- 2017. The thesis makes use of primary school grades, vocational school grades, and the results from OPIOPI-study. The sample size used was n=1309/639. Analyzes performed with multivariate methods (eg. correlation). Results are in line with the Finnish study, but far from the result of the Swedish study. Similarly to earlier studies the prognostic value of grades is greater than of standardized testing.
  • Huhti, Kaisa (2021)
    Aims of the study. Achievement goal orientations refer to the individual tendencies of a student and describe how they act in learning situations. For example, the student may favor deep learning, minimal workload, or a good grade. Earlier experiences and situations, as well as assessment of one’s own abilities are guided by the individual’s goal orientation. This affects the way how the student is motivated and regulates their own actions. Learning situations are experienced through individual views and orientations. That is why the same learning situation may appear different for everyone. The aim of the study is to find out what kind of achievement goal orientations can be identified among primary school seventh graders in mathematics. Participants are divided into groups based on which achievement goal orientation they fit. Then the groups are compared with each other based on how they differ in gender, stress, interest, and math grade. Utilizing a person-oriented approach, this study examined the differences of achievement goal orientation groups in mathematics. Goal orientation theory and expectancy value theory were used as a frame of reference. Methods. The data (N = 874) was collected in autumn 2019 as a part of Growing Mind and Bridging the Gaps study. The project examined learning, motivation and well-being among children and adolescents. The participants were seventh graders from 28 different schools in Helsinki and 56.4 % of them were girls, 39.8 % were boys and 3.4 % identified as other. The study was made as a questionnaire which measured achievement goal orientations in mathematics, stress, and interest towards mathematics. The students were divided into groups based on achievement goal orientation profiles with K-Means Cluster Analysis. Gender differences were measured by cross-tabulation and Chi-square test of independence. The differences between the groups in interest in mathematics, stress and math grades were examined by using Analysis of Variance. Result and conclusions. Four achievement goal orientation groups were identified, of which 24.9 % were mastery-oriented, 29.1 % were success-oriented, 29.6 % were uncommitted and 16.4 % avoidance-oriented. The findings suggest that there was no significant difference between the groups in gender distribution. The mastery-oriented experienced the most interest and the least stress in studying math. The success-oriented were the second most interested in math and the group of uncommitted the third most interested. The avoidance-oriented were the least interested in mathematics. The uncommitted experienced the most stress, and the avoidance-oriented and success-oriented experienced the second most stress. The success-oriented had the best grades in math and the mastery-oriented had the second best grades. The avoidance-oriented and the uncommitted had slightly lower grades than the success and mastery-oriented.
  • Haikonen, Laura (2020)
    Tutkielman tavoitteena oli selvittää, kuinka peruskoulussa on onnistuttu tukemaan translapsia ja -nuoria sekä tuomaan näkyviin niitä tapoja, joilla peruskoulussa voidaan tukea myös jatkossa heitä. Tranlasten ja -nuorten vanhemmat ovat kokeneet tarvetta saada opettajille ajantasaista tietoa translasten ja -nuorten huomioimisesta peruskoulussa ja siitä, kuinka translapsia ja -nuoria voitaisiin tukea koulussa parhaalla mahdollisella tavalla. Tutkielman kirjoitushetkellä ei ole olemassa valtakunnallisia suosituksia tai virallista ohjeistusta kouluihin trans-lasten ja -nuorten koulupolun tukemisesta konkreettisin keinoin. Tutkielmaani varten pyysin translasten ja -nuorten vanhempia vastaamaan sähköiseen kyselylomakkeeseen, kuinka peruskoulussa on tuettu heidän lapsiaan ja nuoriaan. Kyselyyn vastasi 23 vanhempaa. Yksi vastauksista oli asiaton. Hyödyntämistäni 22 vastauksesta kahdeksan vastaajan nuori oli yläkouluikäinen ja 14 vastaajan lapsi oli alakoulussa. Tarkastelen tutkielmani tuloksia Foucault’n (1975) vallananalyysin kautta sekä cis- ja hete-ronormatiivisuuden vaikutuksia translasten ja -nuorten vanhempien kokemuksiin koulun antamasta tuesta heidän lapsilleen ja nuorilleen. Translasten ja -nuorten huomioiminen peruskouluissa on pääosin onnistunutta tutkielmani tulosten perusteella. Huolestuttavaa kuitenkin on se, että osa opettajista oli loukannut tai mitätöinyt lapsen tai nuoren sukupuolikoke-muksen ja tasa-arvolain tavoitteet jäivät toteutumatta. Tutkielmani tuloksista kävi ilmi, että noin 36 % vastaajien lapsista koki, ettei heidän sukupuolikokemuksensa tullut nähdyksi koulussa. Joidenkin opettajien asenteet ja tietotaito sukupuolivähemmistöjen kohtaamisesta eivät olleet tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain mukaisia. Erityi-nen huomio aineistostani oli, että translapsia ja -nuoria tukevat käytänteet ovat mahdollisia toteuttaa ilmaiseksi tai hyvin pienellä taloudellisella panostuksella. Sukupuolivähemmistöjen huomioiminen ja tasa-arvoisen sekä yhdenvertaisen koulupolun mahdollistaminen kouluissa on jäänyt tutkielmani perusteella osittain toteutumatta. Tutkielmani perusteella voidaan todeta, että translapset ja -nuoret saavat epätasa-arvoista kohtelua koulussa riippuen koulusta ja opettajasta. Yhtenäistä linjaa sukupuolivähemmistöjen huomioimiseen kouluissa ei vielä ole. Opettajien ja muun henkilökunnan akateemiseen tutkimukseen pohjaavalle koulutukselle on selkeästi tarvetta. Myös asennekasvatusta ja tietoisuuden lisäämistä sukupuolen moninaisuudesta tarvitaan. Normikriittistä työtä on tehtävä järjestelmällisesti, jotta cisnormatiiviset rakenteet saadaan näkyviksi ja niitä voidaan alkaa muuttamaan. Kouluterveyskyselyt 2017 ja 2019 tukevat tut-kielmani tuloksia translasten ja -nuorten tuen tarpeesta peruskoulussa ja kertovat karua kieltä sukupuolivähem-mistöön kuuluvien nuorten hyvinvoinnista.
  • Vanhanen, Sonja (2021)
    Ympäristöön sopeutuminen on laaja käsite, joka pitää sisällään sekä pitkällä aikavälillä tapahtuvan evolutiivisen sopeutumisen että yksilöissä lyhyellä aikavälillä tapahtuvan fenotyypin sopeutumisen. Evolutiivisessa sopeutumisessa keskeisenä mekanismina toimivan luonnonvalinnan on havaittu olevan monille opiskelijoille haastava käsite ymmärtää, ja siihen tiedetään liittyvän paljon virhekäsityksiä. Kuitenkin suomalaisten opiskelijoiden virhekäsityksiä ja ymmärrystä aiheesta on tutkittu vain vähän. Tässä tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten osaamista liittyen eläinten sopeutumiseen ja evoluution mekanismeihin. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin erilaisten tekijöiden, kuten oppikirjasarjan ja oppilaan luontoharrastuneisuuden, yhteyksiä aiheen osaamiseen. Tutkimusaineisto (N=90) kerättiin sähköisen kyselylomakkeen avulla. Tutkimukseen osallistui yhdeksäsluokkalaisia neljästä eri koulusta. Kyselylomake koostui sekä monivalintatehtävistä että avoimista kysymyksistä, ja aineisto analysoitiin kvantitatiivisia sekä kvalitatiivisia menetelmiä käyttäen. Kvantitatiivisessa analyysissä vastaajien kokonais- ja tehtäväkohtaisia pisteitä vertailtiin eri ryhmien, kuten eri sukupuolten ja eri kirjasarjoja käyttäneiden, välillä. Lisäksi tarkasteltiin mm. luontoharrastusten ja biologian arvosanan yhteyksiä kyselyssä menestymiseen. Kvalitatiivisessa analyysissä avoimen tehtävän vastauksista eriteltiin oppilaiden virhekäsityksiä luonnonvalinnasta, ja virhekäsitykset luokiteltiin vakavuuden perusteella eri tasoihin. Vain pieni osa yhdeksäsluokkalaisista menestyi evoluutiota ja sopeutumista koskevassa kyselyssä hyvin ja osasi vastata luonnonvalinnan mekanismeja koskevaan avoimeen kysymykseen tieteellisen käsityksen mukaisesti. Suurella osalla tutkittavista havaittiin vakavan tason virhekäsityksiä luonnonvalinnan mekanismeista. Luonnonvalinnan eri osa-alueista oppilaat ymmärsivät heikoiten populaation muutoksen, muuntelun alkuperän ja lajiutumisen. Fysiologiseen sopeutumiseen liittyvissä tehtävissä oppilaat suoriutuivat hieman paremmin kuin evolutiivista sopeutumista koskevissa tehtävissä. Oppilaan viimeisimmän biologian arvosanan ja kyselyssä menestymisen välillä havaittiin positiivinen riippuvuus. Tulosten perusteella opetussuunnitelman keskeiset, evoluutiota koskevat tavoitteet eivät näytä toteutuvan kuin harvojen oppilaiden kohdalla, ja siten peruskoulun evoluutio-opetusta olisi yhä syytä kehittää. Saatuja tietoja evoluution ymmärtämisen ongelmakohdista ja yleisimmistä virhekäsityksistä voidaan hyödyntää opetuksen kehittämisessä. Jatkossa olisi tärkeää kehittää evoluutio-opetukseen uusia, erilaisia opetusmenetelmiä sekä selvittää niiden toimivuutta tämän haastavan aiheen oppimisessa.
  • Ridal, Janita (2020)
    The idealized values of the media and especially social media are challenging to handle for a young person’s developing self-image and self-esteem. The ideal body featured in the media and its attempt to convey the “ideal lifestyle” can be harmful especially for children and young people. Eating disorders are common diseases and their growth is thought to be affected by social media. Children are already increasingly suffering from eating disorders that affect children's lives extensively. Eating disorders are serious and often long-term illnesses whose prognosis is improved by early intervention and treatment. Eating disorders affect younger and younger people, and therefore eating disorders are increasingly seen in comprehensive schools. Eating disorders affect children’s lives widely and also require the schools to take into account the special needs of those who fall ill and a wide range of special arrangements. The purpose of this study was to survey the experiences of people with eating disorders in comprehensive school about comprehensive school and studying there. The research material of the study consisted of six semi-structured thematic interviews conducted in october-november 2019. At the time of the interview, the interviewees were aged 19–39. The research material was analyzed by thematic analysis. The main themes of the interviews were the experiences of people with eating disorders with school health care, school meals, school sports, friendships and teachers. The interviewees' experiences of the mentioned themes varied widely, but for the most part, the memories of the comprehensive school period were quite negative. In the experiences of the interviewees, individual teachers and schoolmates came to the fore. Thus, individuals had had a major impact on how students with an eating disorder in comprehensive school had experienced their comprehensive school time. The main aim of this study is to provide information on how a student with an eating disorder may experience comprehensive school and how the specific features of the disease and the experiences of those affected can be taken into account at school. One of the most important findings is that in comprehensive school there is no ability to recognize eating disorders, except perhaps stereotypical anorexia. However, most people with an eating disorder suffer from something other than typical anorexia. In order to support a person with an eating disorder, the disease must be identified. Based on this study, experiences from comprehensive school are similar regardless of the type of eating disorder. It is very important to learn to consider the many forms of eating disorders so that the specifics of the disease can be considered in school.
  • Suokas, Marianna (2021)
    Tutkielmassa tarkastelen sitä, millaisena ilmiönä peruskoulun eriytyminen näyttäytyy hallinnan analytiikan näkökulmasta ja millaisia syitä sille annetaan. Lisäksi tarkastelen hallinnan tekniikoita, joiden avulla valtio pyrkii hallitsemaan eriytymistä. Tutkielma perustuu peruskoulun eriytymisen problematisoinnin hahmottamiseen. Aiempien tutkimusten viitekehyksessä peruskoulun eriytymisen syyksi on tunnistettu kaupunkien sisäinen alueellinen eriytyminen ja vanhempien tekemät koulutusvalinnat. Näiden perusteella koulut eriytyvät oppilaspohjan sosioekonomisen taustan mukaan, mikä vaikuttaa oppimistuloksiin. Oppimistulosten eriytyminen aiheuttaa huolta yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kehityskuluista. Peruskoulutuksen eriytymistä on tutkittu lähinnä ilmiönä sinänsä, joten tällä tutkielmalla pyrin laajentamaan näkökulmaa varsinaisten ehkäisytoimenpiteiden ja valtion asettamien problematisointien suhteen. Aineistonani käytin Jyrki Kataisen hallituksen asettamaa Tulevaisuuden peruskoulu -hankkeen loppuraporttia. Käytin teoriana Michel Foucaultin hallinnan analytiikkaa ja menetelmänä Carol Bacchin kriittisen diskurssianalyysin lähestymistapaa. Hallinnan analytiikka ja Bacchin kriittinen diskurssianalyysi tukevat toisiaan ja näitä soveltaen pureuduin peruskoulutuksen eriytymisen ongelmanasetteluihin. Tutkielman tuloksina selvisi kolme peruskoulutuksen eriytymistä aiheuttavaa ongelmanasettelua. Näitä olivat alueelliset erot, opettajien väliset erot sekä oppilaiden taustojen erot. Ongelmanasetteluiden syiksi löytyi kouluihin, kuntiin, opettajien koulutustaustaan sekä oppilaiden kielellisiin ja sosioekonomisiin taustoihin liittyviä tekijöitä. Valtion hallinnan tekniikoiksi hahmottui lisäresursointi, koulutuspoliittiset ratkaisut sekä kouluympäristöön ja opettajien taitotasoon vaikuttavat ratkaisut. Valtionhallinto kohdistaa hallintansa erityisesti kuntien toimintaan ja välillisesti peruskoululaisten vanhempiin. Vastuu sälytetään kunnille ja kouluille uhka- ja tarvediskursseja hyödyntäen, mutta valtion oma rooli jätetään problematisoimatta. Erilaisista taustoista tulevat perheet ja lapset jaotellaan piilevien oletusten mukaisesti, mikä on itsessään eriytymistä edistävää. Vaikka tarkoituksena on edistää oppilaiden ja ihmisten välistä yhdenvertaisuutta, piilevät oletukset “keskiluokkaisesta normaaliuudesta” heijastuvat yhteiskunnallisiin käytäntöihin. Oletukset tiedostamalla pystytään toimimaan läpinäkyvämmin yhdenvertaisuuden hyväksi.
  • Alatalo, Pekka (2018)
    Tutkielmassa selvitän, kuinka peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon julkaisemassa Kristillinen Kasvatus -lehdessä vuosina 1964–1976. Tutkimuskysymykset ovat: 1) Millaisia kannanottoja uskonnonopetuksesta Kristillinen Kasvatus -lehdessä peruskoulu-uudistuksen aikaan esitettiin ja mihin suuntaan uskonnonopetusta haluttiin lehdessä viedä? 2) Miten lehti käsitteli muutosta uskonnonopetuksessa ja millaisen tulkinnan se siitä esitti? Tutkimusmenetelmänä käytän sisällönanalyysiä ja tarkastelen lähdettä tutkimuskysymysten valossa kuvaten sitä tiivistetysti johtopäätöksiä tehden. Etenemistapa tutkielmassa on kronologinen. Työn ensimmäisessä luvussa esitän peruskoulu-uudistukseen johtaneet vaiheet ja Kristillinen Kasvatus -lehden historiallisen taustan. Toisessa luvussa kuvaan, kuinka peruskoulu-uudistus vaikutti uskonnonopetukseen ja käsittelen kirkon toimia uskonnonopetuksen puolustajana. Lisäksi tarkastelen peruskoulua varten laadittua uskonnon opetussuunnitelmaa sekä tunnustuksellisuuden käsitettä, joka liittyy uskonnonopetuksen luonteeseen ja järjestämismalliin. Kolmannessa ja neljännessä luvussa tuon esiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä tutkimusjakson aikana julkaistut peruskoulu-uudistusta käsittelevät kirjoitukset etsien niistä vastauksia tutkimuskysymyksiin. Koulun uskonnonopetusta puolustettiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vahvasti, sillä kristillistä arvopohjaa pidettiin uskonnonopetuksessa tärkeänä ja uskonnonopetuksen haluttiin pysyvän oman uskontokunnan mukaisena tunnustuksellisena opetuksena. Peruskouluun siirtymisen hyvinä puolina pidettiin tasa-arvon ja oppilaskeskeisyyden lisääntymistä. Muuten tuntemukset peruskoulu-uudistuksesta olivat Kristillinen Kasvatus -lehdessä negatiivisia, sillä uudistus tarkoitti uskonnonopetuksen aseman heikentymistä. Uskonnonopetuksen tuntimääriä vähennettiin yläasteella yhteen viikkotuntiin, mikä oli puolet vastaavilla keskikoululuokilla aiemmin opetetusta tuntimäärästä. Tutkimusjakson alussa peruskoulu-uudistusta käsiteltiin Kristillinen Kasvatus -lehdessä vähän. Kirjoitukset kuitenkin lisääntyivät 1960-luvun loppupuolella ja 1970-luvun edetessä. Tuolloin kritiikki kohdistui uskonnonopetuksen asemaa heikentäviin suunnitelmiin, joista pääosassa olivat tuntimäärien leikkaukset ja uskonnonopettajien virkojen vähentäminen. Kristillinen Kasvatus -lehdestä nousi peruskoulu-uudistuksen aikaan esiin ajatus, jonka mukaan koulunuudistusta valmistelleet toimikunnat olivat pyrkineen johdonmukaisesti heikentämään uskonnonopetuksen asemaa. Epäluottamus koulupäättäjiä kohtaan perustui esityksiin, jotka vaikeuttivat uskonnonopetuksen toimintaedellytyksiä. Päätoimittaja Paavo Kortekangas nimesi uskonnonopetuksen ahdingon syyksi vallassa olleen poliittisen vasemmiston määrittämät kasvatustavoitteet ja yksipuolisen yhteiskunnallistamisen.
  • Mänttäri, Ida (2019)
    Tiivistelmä – Referat – Abstract Tämä Pro Gradu-tutkielma käsittelee suomalaista peruskoulu-uudistusta 1970-luvulla. Tarkasteltu ajanjakso on rajattu vuosiin 1973-1977. Aiheeseen liittyvä tutkimustraditio painottuu uudistusta edeltäneiden suunnittelun vuosien tutkimukseen, mutta itse uudistuksen toteutusvuosiin liittyvä tarkastelu on jäänyt vähemmälle huomiolle. Tähän perusteeseen nojaten, lähestymistapa soveltuu hyvin tutkimustraditioon. Näkökulma sijoittuu itse opetuksen kentälle, jonka seurauksena aineistoksi valikoituivat Opettajien kaksi ammattilehteä, loppuvuodesta 1973 lakkautettu Opettajain lehti ja tästä eteenpäin aina vuoteen 1977 asti Opettaja-lehti. Tutkielman aiheen valinta perustuu koulutuksen tärkeyteen yhteiskunnallisen muutoksen yhteydessä. Koulutusta käytetään välineenä vastata muuttuvan yhteiskunnan vaatimuksiin ja koettuja uudistuksia on tärkeää tutkia heidän näkökulmastaan, jotka ovat kaikista voimakkaimmin uudistuksen kohteena. Tässä kontekstissa tärkeimmäksi keskiöön nousevat koulumaailman arki sekä toteutuksen mahdollistajat eli opettajat ja oppilaat. Pro Gradu-tutkielmassa pyritään vastaamaan kysymykseen, miten peruskoulu-uudistuksen onnistumista arvioitiin toteutusvuosina ja miten uudistus linkittyy samaan aikaan tapahtuvaan suomalaisen yhteiskunnan murrosvaiheeseen. Ajalle tyypillisiä voimakkaita muutoksia olivat elinkeinorakenteen muutokset, jotka johtivat muuttoaaltoo maaseudulta kaupunkeihin. Koulujärjestelmän uudistus oli osittain vastauksena yhteiskunnalliseen muutospaineeseen ja uudistuksella pyrittiin maksimoimaan suomalaisen koulutuksen riittävän korkea taso sekä parantamaan tasavertaisia mahdollisuuksia eri sosiaaliluokkien välillä. Tutkielman tavoitteena on myös vertailla aikaisemman tutkimuksen tuloksia tutkielman johtopäätöksiin. Merkittävää ja huomionarvoista olivat erityisesti koulu-uudistuksen suunnitteluvaiheeseen liittyvät poliittiset erimielisyydet siitä, minkälaiseksi tulevaa järjestelmää haluttiin kehittää. Vastakkain olivat myös vanhan järjestelmän kansa-, ja oppikoulunopettajat. Keskeistä Pro Gradu- tutkielmassa on tarkastella, näkyvätkö ideologiset ja poliittiset erimielisyydet yhä toteutusvaiheessa, vai nouseeko pyrkimys konsensukseen tärkeämmäksi. Tutkielmassa käytetty metodi on kvalitatiivinen kirjallisuuskatsaus ja tarkastelun kohteena ovat uudistus yleisesti sekä opettajat ja oppilaat. Tutkielman yksi tärkeimmistä johtopäätöksistä on opettajien konsensushakuisuus. Suunnitteluvuosille kuvaavia ideologisia erimielisyyksiä ei esiinny ja opettajat esiintyvät yhtenäisenä ryhmänä. Huomionarvoista on myös peruskoulu-uudistuksen lähtökohdan eriäväisyys: uudistus ei ole syntynyt täysin suoranaisesi vastauksena yhteiskunnallisiin muutospaineisiin, vaan välissä on vaikuttanut liian suureksi laajentuva keskikoulu. Keskikoulun laajentuminen on ollut enemmin seurausta suoraan yhteiskunnan murroksesta ja peruskoulu-uudistusta on kehitelty vastaukseksi keskikoulun suosion kasvamisesta seuranneeseen ongelmaan.
  • Kangas, Jaakko (2015)
    New primary tillage methods have appeared alongside traditional ploughing. Objectives of primary tillage can nowadays be achieved with other methods such as by exploiting nature’s own processes or with chemical weed control. The endeavor of farmers to save time and money has caused conservation tillage to become more common. Different methods of conservation tillage and no-tillage has been replacing traditional ploughing. Conservation tillage has had various kinds of effects to achieved yields. Some international studies reported that conservation tillage had reduced yields. On the other hand, the rest of the studies point out that either the yield remained at the same level or at times, yield levels rose with reduced tillage. The aim of this study was to determine the profitability of different tillage methods. The profitability of three different primary tillage methods were compared at three farm sizes (50, 100 and 200 ha). Retail prices of farming machinery and Luke’s on-going field experiments on clay soil in Jokioinen were drawn on for data used in this study. Luke has been running no-tillage field experiments in Jokioinen since 2000. Yield data of spring barley from Jokioinen field experiment was used in this study. No-tillage was the most profitable tillage method on every farm size. The costs of no-tillage was 145?279 €/hectare lower than the costs with ploughing and 111?234 €/hectare lower than the costs with cultivation. The surplus of no-tillage was 93–226 €/hectare greater than surplus with ploughing and 69?192 €/hectare bigger than the surplus achieved with cultivation as a primary tillage. The profitability of cultivation was 16–34 €/hectare bigger than the surplus acquired through ploughing. No-tillage was more economically beneficial on a field which had less clay in its texture. The no-tillage’s surplus was 183?317 €/hectare bigger than the ploughing’s surplus and it was 161?284 €/hectare bigger than the cultivation’s surplus. Fields of similar size were used when analyzing the difference of profitability between ploughing and cultivation. This study asserts that the profitability of primary tillage method depends on machinery, weather conditions, soil type and the size of the farm. In this study, no-tillage was more profitable even though the yields produced were less than with traditional primary tillage. The profitability of the different primary tillage methods varied erratically between farms and for this reason, an unambiguous answer for profitability cannot be given.
  • Keijonen, Aleksi (2015)
    Urheilun dopingvalvonta perustuu urheilun yhdistysautonomian takaamaan urheilun itsesääntelyyn. Dopingrikkomuksista asetettavat kurinpitoseuraamukset määrittävät Maailman antidopingtoimisto WADA ja sen antidopingsäännöstö World Antidoping Code (WADC). Kun vastuu dopingvalvonnan koordinoimisesta on keskitetty yhdelle toimijalle, mahdollistetaan yhdenmukaiset antidopingsäännöt, jotka takaavat urheilun toimijoille yhdenvertaisen ja tasapuolisen aseman urheilun kurinpidossa. WADC:n uusin versio astui voimaan tammikuussa 2015 ja se sisältää olennaisia muutoksia urheilussa asetettavien toimintakieltojen pituuksiin. Entisen kahden vuoden toimintakiellon sijaan urheilija voidaan asettaa dopingrikkomuksista uuden säännöstön mukaisesti neljän vuoden toimintakieltoon. Tämä muutos rajoittaa merkittävästi urheilijan mahdollisuuksia harjoittaa urheilua ammattinaan ja elinkeinona. Perustuslain 18§ takaa jokaiselle oikeuden harjoittaa elinkeinoaan vapaasti ja ansaita toimeentulonsa haluamallaan tavalla. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, ovatko urheilussa asetettavat neljän vuoden toimintakiellot ristiriidassa PL 18§n mukaisen elinkeinovapauden kanssa, eli rikotaanko urheilun kurinpidossa urheilijoiden perusoikeuksien toteutumista. Tarkastelun tueksi työssä käydään ensin läpi urheilun sääntelyn perustaa ja järjestäytymistä ja esitellään WADC 2015 olennaiset uudistukset. Työn jälkimmäisessä puoliskossa paneudutaan perusoikeusjärjestelmään ja erityisesti PL 18§:ään. Oleellista on selvittää, asettaako toimintakielto esteitä urheilijan elinkeinon harjoittamiselle ja toisaalta missä määrin urheilun erityiset piirteet antavat urheilun toimijoille mahdollisuuksia ja oikeuksia asettaa tällaisia esteitä. Tutkielman loppuosassa käsitellään perustuslakivaliokunnan määrittämiä perusoikeuksien rajoitusedellytyksiä ja niiden toteutumista urheilun dopingkysymyksessä. Tällä selvitetään, täyttääkö toimintakielto perusoikeuksien rajoitusedellytykset, joiden tulee kaikkien toteutua samanaikaisesti, jotta perusoikeutta rajoittavaa säännöstä voidaan pitää sallittuna.
  • Piha, Otava (2018)
    Translain 1 §:n mukaan sukupuolen vahvistamisen edellytyksenä on Suomessa sterilointi tai muulla tavalla saavutettu lisääntymiskyvyttömyys. Tutkielmassa vastaan kahteen kysymykseen: 1. Onko tämä edellytys perustuslain ja Suomea sitovien kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden mukainen? 2. Tuleeko tuomioistuimen jättää tämä translain säännös soveltamatta perustuslain 106 §:n nojalla? Menetelmänä on käytännöllinen lainoppi. Käytän tutkielmassa diskurssianalyysin keinoja tarkastellessani seitsemää PL 106 §:n soveltamistapausta korkeimmasta hallinto-oikeudesta. Tutkimus kytketään perusoikeusuudistuksen jälkeiseen perusoikeusparadigmaan, jonka mukaan kaikessa julkisen vallan käytössä perus- ja ihmisoikeudet on turvattava tosiasiallisesti ja tehokkaasti. Tältä pohjalta tarkastelen ensin perusoikeuksien rajoitusedellytysten täyttymistä lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksesta säädettäessä, siten kuin perustuslakivaliokunta kenties asiaa tarkastelisi. Tämän jälkeen omaksun tuomioistuimen näkökulman ja tarkastelen, ylittyisikö PL 106 §:n etusijasäännöksen soveltamiskynnys, jos lisääntymiskykyinen transsukupuolinen veisi asiansa (korkeimpaan) hallinto-oikeuteen. Lisääntymiskyvyttömyyden vaatiminen merkitsee puuttumista henkilökohtaiseen koskematto-muuteen ja yksityiselämän suojaan. Vastaus ensimmäiseen tutkimuskysymykseen on kielteinen: lisääntymiskyvyttömyysvaatimus on perustuslain ja ihmisoikeusvelvoitteiden vastainen. Siltä puuttuu hyväksyttävä rajoitusperuste eikä se ole suhteellisuusperiaatteen mukainen. Vaatimus saattaa myös merkitä ihmisarvoa loukkaavaa kohtelua, joka on kielletty ehdottomasti, ja saattaa näin loukata myös vaatimusta perusoikeuden ydinalueen koskemattomuudesta. Vastaus toiseen kysymykseen on myönteinen: lisääntymiskyvyttömyysvaatimuksen soveltamisen ja perustuslain välillä on ilmeinen ristiriita, jolloin tämä translain säännös tulisi tuomioistuimissa syrjäyttää perusoikeuksien eduksi. Pitkällä aikajänteellä ristiriita tulisi korjata translakia uudistamalla.
  • Harrila, Jenni (2017)
    Laitoshoidossa olevien vanhusten perusoikeuksien rajoittamisesta ei tällä hetkellä ole säännöksiä laissa. Kuitenkin heihin saatetaan joutua kohdistamaan erilaisia rajoitustoimenpiteitä yleensä heidän oman turvallisuutensa varmistamiseksi. Toisinaan rajoittamisen syynä saattaa olla myös hoitohenkilökunnan vähäisyys. Osasyynä on myös se, ettei kaikkia rajoitustoimenpiteitä edes mielletä rajoituksiksi. Muistisairaat vanhukset ovat heikentyneen toimintakykynsä vuoksi erityisen heikossa asemassa, sillä he eivät sairauden edetessä pysty ilmaisemaan tahtoaan tai hyödyntämään oikeusturvakeinojaan itsenäisesti. Tutkimusten mukaan rajoitustoimenpiteiden käyttö vanhusten laitoshoidossa on yleistä, ja tavanomaisia rajoitusmuotoja ovat esimerkiksi sängynlaitojen pitäminen korotettuina tai vanhuksen jättäminen geriatriseen tuoliin siten, ettei hän pääse siitä itse pois. Eduskunnan oikeusasiamies on katsonut, että henkilöön kohdistetut rajoitustoimenpiteet saadaan suorittaa vain henkilön turvalli-suuden takaamiseksi ja vain siinä määrin kuin se on kulloinkin välttämätöntä. Rajoitustoimien tulisi olla viimesijaisia keinoja sen jälkeen, kun tilanne on ensin yritetty ratkaista vaihtoehtoisilla toimintatavoilla. Eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisuista ilmenee, ettei selvityksistä käy aina ilmi, onko vaihtoehtoisia toimintatapoja pohdittu. Muutoinkin rajoitustoimenpiteiden kirjaaminen henkilön asiakas- tai potilasasiakirjoihin on usein puutteellista tai sitä ei ole tehty lainkaan. Monissa tilanteissa rajoitustoimenpiteiden käytölle on kuitenkin tosiasiallinen tarve. Nykytila oli tarkoitus ratkaista niin kutsutulla itsemääräämisoikeuslailla, jonka tarkoituksena olisi ollut vahvistaa itsemääräämisoikeutta, vähentää rajoitustoimenpiteiden käyttöä ja säätää niiden käytöstä perusoikeuksien rajoitusten vaatimalla tavalla. Lakiehdotusta ei kuitenkaan ehditty käsitellä vaalikauden aikana. Itsemääräämisoikeuslain soveltamisalaan olisivat kuuluneet vanhusten lisäksi esimerkiksi akuutti- ja päivystyspotilaat, vapaaehtoisessa psykiatrisessa hoidossa olevat potilaat sekä kehitysvammaiset. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain (519/1977) perusoikeuksia koskevaa sääntelyä kuitenkin uudistettiin vuonna 2016 vahvistamalla itsemääräämisoikeutta ja säätämällä välttämättömistä rajoitustoimenpiteistä. Lakiin sisällytetyt rajoitustoimenpiteet ovat samankaltaisia kuin itsemääräämisoikeuslakiin oli suunnitteilla säätää. Lakiin kehitysvammaisten erityishuollosta kuitenkin lisättiin yhdeksän rajoitustoimenpidettä koskevaa säännöstä, kun itsemääräämisoikeuslain hallituksen esityksessä niitä oli lähes kaksikymmentä. Itsemääräämisoikeuslain mukainen itsemääräämisoikeuden vahvistaminen olisi tapahtunut asettamalla palvelun tuottajalle uusia velvollisuuksia esimerkiksi laatimalla itsemääräämisoikeutta koskevia suunnitelmia sekä kouluttamalla ja perehdyttämällä henkilökuntaa. Tämän lisäksi lakiehdotus sisälsi säännökset rajoitustoimenpiteille asetettavista yleisistä rajoitusedellytyksistä sekä kunkin rajoitustoimenpiteen käyttöä koskevat erityiset edellytykset. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain muutosten osalta perustuslakivaliokunta on todennut, ettei rajoitustoimenpiteitä tule säätää lakiin varmuuden vuoksi, vaan niiden välttämättömyyttä on pohdittava tarkasti. Lisäksi se on muistuttanut, ettei rajoitustoimenpiteistä säätäminen tarkoita avointa toimivaltaluetteloa niiden soveltamiseen. Itsemääräämisoikeuslakia koskeva hallituksen esitys sisälsi kuitenkin varsin suuren määrän eri tilanteisiin soveltu-via rajoitustoimenpiteitä. Merkittävinä rajoitustoimenpiteinä muistisairaiden vanhusten osalta olisi muun muassa rajoittavien välineiden ja asusteiden käyttö päivittäistoiminnoissa, mikä estäisi jättämästä vanhusta geriatriseen tuoliin useiksi tunneiksi tai pitämästä sängynlaitoja jatkuvasti korotettuina. Rajoitustoimenpiteistä säätäminen parantaisi osaltaan vanhusten oikeusturvaa, mutta nostaa esille kysymyksen siitä, vähentäisikö ehdotuksen mukainen runsas rajoitustoimenpiteiden määrä todella niiden käyttöä. Ehdotusta kritisoitiin myös sen itsemääräämisoikeuden vahvistamista koskevien säännösten osalta – laki ei olisi lisännyt vanhusten itsemääräämisoikeutta konkreettisesti, vaan se olisi tapahtunut palvelun tuottajille asetettujen velvollisuuksien kautta. Tarkasteltaessa kuitenkin itsemääräämisoikeuslain hallituksen esityksessä ja laissa kehitysvammaisten erityishuollosta olevia rajoitustoimenpiteitä voidaan löytää laitoshoidossa olevien vanhusten kannalta tarpeellisia rajoitustoimenpiteitä. Kuitenkin eri rajoitusvaihtoehtoja pohtiessa tulisi muistaa, että perusoikeuksien rajoituksia koskevien säännösten tulee olla sekä täsmällisiä ja tarkkarajaisia että hyväksyttäviä ja suhteellisia.