Browsing by Title

Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD) is a developmental neurobiological disorder, which emerges in childhood and often continues into adulthood. The need for psychological interventions is widely recognized, since pharmacotherapy does not help all adults with ADHD or residual symptoms still remains with medication. In the psychological interventions for adults with ADHD, it is focused to develop compensatory strategies and to alter dysfunctional thoughts and attitudes, which may maintain the ADHD symptoms. A six month follow up data was analyzed from individual rehabilitation with cognitive hypnotherapy (CH, n = 8) and cognitive behavioral therapy (CBT, n = 9). Both therapy interventions consisted of 10 weekly sessions. At follow-up, the benefits of the rehabilitations, measured by self-reported ADHD symptom scales (BADDS, SCL-16) and other psychiatric symptom scales (SCL-90, BDI-II), remained better in the CH group than in the CBT group. In the CBT group, ADHD symptoms and other psychiatric symptoms increased towards the pre-treatment level during the last three month period of the follow-up. In the CH group, both ADHD symptoms and other psychiatric symptoms remained at decreased level or even continued to decrease during the follow-up. The latter happened with ADHD symptoms measured by SCL-16 in the CH group. At follow up, the CH and the CBT groups differed from each other in general psychological well-being (SCL-90), anxiety (SCL-90 anxiety) and depression (BDI-II), and almost differed statistically in ADHD symptoms (SCL-16) for the favor of the CH. Independent clinical evaluations also supported the results. The current literature does not give any direct answer why the benefits of CH remained better than the benefits of CBT. The current assumption is that the CBT is the best psychological treatment for adults with ADHD. However, there exists only one randomized controlled study for applying CH for adults with ADHD and the current study is the follow-up for that. There is an increasing evidence for the effectiveness of hypnotherapy in many disorders, but the mechanisms of the hypnosis are still quite unknown. The deep relaxation with CH may decrease the ADHD hyperactivity symptoms. CH may also decrease affect regulation problems and may strengthen new positive thoughts and attitudes better than CBT do. Also, the use of the hypnosis may reinforce the therapeutic relationship. The generalization of the results and the clarification of the influence mechanisms of the hypnosis require further studies.

Tutkimuksessa tarkastellaan, miten suomea äidinkielenään puhuvat suomalaiset ja suomi toisena kielenä opiskelijat, jotka eivät osaa eivätkä ole opiskelleet karjalaa, pystyvät ymmärtämään puhetta vienankarjalaksi. Vienankarjala on yksi karjalan kielen murteista, jota pidetään suomen lähimpänä sukukielenä. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka suomenpuhujat pystyvät kommunikoimaan vienankarjalaa puhuvan kanssa ja mitä kommunikaatiostrategioita he käyttävät ymmärtämisongelmien selvittämisessä. Tutkimukseni pohjautuu reseptiivisen monikielisyyden tutkimukseen. Sillä tarkoitetaan sellaista vuorovaikutusta, jossa osallistujat käyttävät kukin omaa äidinkieltään ja pystyvät ymmärtämään toisiaan äidinkielensä pohjalta nojautuen sukukielten samankaltaisuuteen. Tutkimuksen metodina on keskustelunanalyysi, ja aineisto koostuu videoidusta keskusteluista, joissa äidinkielinen vienankarjalainen puhuu arkisista asioista suomenpuhujien kanssa. Keskustelunanalyysin avulla analysoin, minkälai-silla kommunikaatiostrategioilla suomenpuhujat selviytyvät keskustelussa ilmenevistä ymmärtämisongelmista ja pystyvät ymmärtämään karjalaista puhekumppania, kun hän puhuu karjalaa ja he reagoivat hänen puheeseensa suomeksi. Tutkielmassa esiin nousevat suomenpuhujien kommunikaatiostrategiat voi jakaa neljään ryhmään. Yleisimmin ongelmatilanteissa suomenpuhujat käyttävät ymmärrysehdokkaita. Niiden avulla he yrittävät tulkita ymmärtämisen kannalta ongelmallisia karjalan kielen sanoja. Toiseksi eniten suomenpuhujien käyttämä kommunikaatiostrategia on avunpyyntö, jonka avulla suomenpuhujat ilmaisevat puhekumppanille verbaalisesti tai nonverbaalisesti avunpyyntöä ongelmatilanteen selvittämiseksi. Suomenpuhujat hyödyntävät myös vertaistukea eli tukeutuvat toisiinsa keskustelun etenemiseksi. Vähän käytetty, mutta kuitenkin merkityksellinen on kohdekieleen pohjautuva strategiaryhmä, johon kuuluvat suomenpuhujien käyttämä koodinvaihto ja kohdekielistäminen. Analyysin aikana selvisi, että suomenpuhu-jat pystyvät omaksumaan karjalaisia sanoja hyvin lyhyessä ajassa ollessaan vuorovaikutuksessa karjalanpuhujan kanssa. Vaikka tutkimus ei ole ensimmäinen, jossa tarkastellaan karjalan ymmärtämistä reseptiivisen monikielisyyden perus-teella, se on ensimmäinen, jossa tarkastellaan karjalankielisen puheen ymmärtämistä vuorovaikutuksessa karjalaisen kanssa. Tutkimus liittyy reseptiivisen monikielisyyteen ja sukukielten sekä kielenoppimisen tutkimuksiin. Se voi antaa tutkimuspohjaa monille muille sukukielten tutkijoille sekä hyödyllisiä vinkkejä suomea ja karjalaa tutkiville.

Tutkimukseni kohteena ovat mies- ja naispuoliset tutkijat ja tohtoriopiskelijat, jotka ovat osallistuneet katalyysitutkimukseen keskittyvän tutkimusverkosto IDECAT:in toimintaan. Tutkielmassani pyrin selvittämään, onko naisten ja miesten tutkijanuran välillä eroa ja jos on, niin minkälainen tämä ero on. Pyrin myös saamaan selville, onko naisten tutkijanuralla esteitä ja esiintyykö tiedeyhteisössä sukupuolesta johtuvaa syrjintää. IDECAT (Integrated Design of Catalytic Nanomaterials for a Sustainable Production) on EU-rahoitteinen, kemian tekniikkaan liittyvään katalyysitutkimukseen keskittyvä tutkimusverkosto, johon kuuluu alan tutkimusyksiköitä ja yliopistoja 12 Euroopan maasta. IDECAT:iin kuuluu noin 500-600 henkilöä. Tutkimukseni pohjautuu kahteen kyselytutkimukseen, jotka toteutettiin Internetissä 2009-2010. Ensimmäinen kyselytutkimus oli vastaajien saatavilla loka-marraskuussa 2009 ja siinä selvitettiin IDECAT:in tutkijoiden ja tohtoriopiskelijoiden tasa-arvotilannetta yleisesti. Kyselyyn vastasi 83 henkilöä, joista 51% oli naisia ja 49 % miehiä. Kyselyssä käytettiin strukturoitua kyselylomaketta ja tulokset analysoitiin kvantitatiivisesti SPSS tilasto-ohjelmalla. Tilastollisena menetelmänä käytän ristiintaulukointia. Toinen kyselytutkimus (jatkokysely) keskittyy tiedeyhteisössä tapahtuvaan sukupuolesta johtuvaan syrjintään ja se oli vastaajien saatavilla huhti-toukokuussa 2010. Jatkokyselyn kysymykset ovat avokysymyksiä ja ne analysoitiin laadullisesti. Jatkokyselyyn vastasi 24 henkilöä, joista 6 kuvasi yksityiskohtaisesti syrjintäkokemuksiaan tiedeyhteisössä. Teoreettisena viitekehyksenä käytän tutkimuksessani Joan Ackerin sukupuolittuneen organisaation teoriaa ja siihen liittyviä, organisaation toiminnassa ilmeneviä sukupuolittuneita prosesseja. Sukupuolittuneet prosessit ovat ajattelutapoja , käytäntöjä ja asenteita, joilla sukupuolet erotetaan toisistaan ja joilla tuotetaan sukupuolten välisiä valtasuhteita. Naisten ja miesten tutkijanuran välillä on aineistossani joitakin merkittäviä eroja. Sukupuolesta johtuva syrjintä on yleistä vastaajien keskuudessa ja naiset ovat kokeneet sitä useammin kuin miehet. 67% naisvastaajista ja 37% miesvastaajista on kokenut sukupuolesta johtuvaa syrjintää. Naisvastaajat myös kokevat miehiä useammin, että he eivät saa riittävästi tukea ja kannustusta esimiehiltään. Lisäksi naisia on pyydetty mukaan tieteelliseen yhteistyöhön miehiä harvemmin. Useimmat muuttujat eivät kuitenkaan tuo eroa sukupuolten välille. Tutkijanaiset kokevat ylenemismahdollisuutensa lähes yhtä hyviksi kuin miehet, naiset ja miehet työskentelevät yhtä usein määräaikaisissa tehtävissä ja naiset työskentelevät kokopäiväisesti lähes yhtä usein kuin miehet. Naiset pitävät perheen ja työn yhdistämistä helppona. Sukupuolittuneita prosesseja ilmenee erityisesti sukupuolten väliseen työnjakoon ja sosiaalisen tuen ja vallan jakoon tiedeyhteisössä liittyvissä tilanteissa. Sukupuolittuneisuus ei kuitenkaan ole totaalista, monien kyselyn muuttujien kohdalla sukupuolittumista tai eroa sukupuolten välille ei tullut. Monet kyselyn muuttujat osoittavatkin, että naiset ja miehet kokevat, että heitä kohdellaan melko tasa-arvoisesti. Tietyillä osa-alueilla epätasa-arvoisen kohtelun kokemukset ovat kuitenkin yleisiä, mikä tuottaa ristiriitaisen kuvan tiedeyhteisön tasa-arvotilanteesta. Tämä voi viitata siihen, että tutkijanaisten ja miesten asemat ja roolit tiedeyhteisössä eivät ole pysyviä ja staattisia, vaan aktiivisessa muutoksen tilassa. Tutkijanaisten asemaa tiedeyhteisössä voidaan lisäksi parantaa reagoimalla ja puuttumalla sukupuolesta johtuvaan syrjintään, pitämällä tasa-arvoasioita esillä sekä kiinnittämällä huomiota johtamiskäytäntöihin, esimerkiksi palkkaamalla lisää naisjohtajia.

Yleisradio nousi otsikoihin kesällä 2020, kun Medialiiton tekemästä kantelusta kimmokkeensa saanut hallituksen esitys yleisradiolain muuttamisesta eteni lausuntokierrokselle. Hallituksen esityksessä esitettiin Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 §:ää muutettavaksi siten, että se rajoittaisi Yleisradion mahdollisuutta julkaista tekstimuotoisia sisältöjä osana julkisen palvelun tehtävää. Tämä mediahuomio aloitti Yleisradiota koskevan yhteiskunnallisen keskustelun. Tutkielmassani olen perehtynyt kolmeen kysymykseen, jotka koskevat Yleisradion sääntelyn kehitystä sotien jälkeisessä Suomessa, Yleisradion ja sananvapauden historian liitännäisyyttä sekä Medialiiton ja Sanoman tekemien kanteluiden sisältöä. Sotien jälkeisessä Suomessa Yleisradion sääntelystä erotetaan yleensä viisi vaihetta: Vuodet 1934–1945 eli Yleisradion aika valtionyhtiönä ennen Lex Jahvettia, Lex Jahvetti, vuodet 1950–1993 eli komiteoiden aika ja Yleisradion hallintoneuvoston asemaa sekä yhtiön hallintomuotoa koskevat kiistat, laki Yleisradiosta ja pääjohtaja Paasilinnan erottaminen vuonna 1993 ja vuodet 2000-edelleen eli parlamentaaristen työryhmien aika, rahoitusratkaisu ja eduskunnan aseman vahvistuminen. Merkittävää sääntelyn muuttumisessa on ollut, että Yleisradiosta on tullut yhä voimakkaammin parlamentaristisesti hallittu toimija, kun suhteellisen merkittävistäkin asioista päättäminen siirrettiin 2000-luvulla komiteoilta parlamentaarisille työryhmille. Eduskunnan merkitys Yleisradion hallinnollisissa asioissa onkin kasvanut ja voimistunut merkittävästi sotien jälkeisessä Suomessa. Medialiitto jätti vuonna 2017 Euroopan unionin komissiolle kantelun Yleisradion toiminnasta ja Yle-laista. Kantelu koski Yleisradion verkkosanomalehteä eli laajamittaista tekstimuotoisen journalistisen verkkosisällön julkaisutoimintaa, jonka Medialiitto epäili olevan EU:n valtiontukisääntelyn vastaista. Kantelu osoitettiin komissiolle, sillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklojen 107 ja 108 mukaan EU:n valtiontukisääntely kuuluu komission toimivaltaan. Sääntelyn tavoitteena on taata EU-alueella toimivien yritysten yhdenvertaiset kilpailuolosuhteet ja vähentää jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaa tukikilpailua. Valtiontukia valvoo komissio siten, että jäsenvaltioiden on tehtävä valtiontuista erillinen ilmoitus komissiolle, joka päättää tuen soveltuvuudesta sisämarkkinoille. Komissio vastasi Medialiiton kanteluun toteamalla, ettei nykyisin voimassa oleva Yle-laki (1380/1993) ole EU:n valtiontukisääntelyn mukainen. Mediakonserni Sanoma teki Yleisradiosta valtiontukikantelun EU:n kilpailuviranomaiselle toukokuussa 2021. Kantelun tarkoituksena on selvittää, noudattaako Yleisradion toiminta EU:n valtiontukisääntelyä. Sanoman kantelun keskuudessa ovat Yle Areena ja Ylen oppimisen sisällöt. Tutkimukseni tärkeimmät havainnot koskevat uuden Yleisradio-lain hallituksen esitystä, joka ei tutkimustulosteni perusteella ole tarpeeksi perusteltu.

Tutkielmassani tarkastelen partioleirin suunnittelukokousten suunnittelujaksoja. Tavoitteena on osoittaa, minkälainen on prototyyppinen suunnittelujakson kokonaisrakenne. Analyysin kohteena ovat näiden jaksojen sisältämät päätöksenteko- ja työnjakojaksot. Osoitan, miten päätöksentekoprosessi rakentuu vuorovaikutuksessa ja millä kielellisillä keinoilla osallistujat jakavat työtehtäviä toisilleen. Tarkastelun kohteeksi olen rajannut sellaiset päätöksenteko- ja työnjakojaksot, joihin liittyvät päätökset on kirjattu kokousten muistioihin. Aineisto koostuu kolmesta videoidusta monenkeskisestä suunnittelukokouksesta. Yhteensä aineistoa on vajaa neljä tuntia. Tutkimusmenetelmänä on keskustelunanalyysi ja analyysissa hyödynnän erityisesti aiempaa tutkimusta vuorovaikutuksesta kokouksissa. Luvussa 3 osoitan, minkälainen on kokousten suunnittelujakson kokonaisrakenne ja erittelen sen eri alajaksot. Luvussa 4 analysoin, miten päätökset syntyvät kokouksessa. Osoitan, että päätösjaksot voidaan jakaa eksplisiittisiin ja implisiittisiin. Eksplisiittisistä päätösjaksoista on hahmotettavissa päätöksenteon laukaiseva ehdotus-hyväksyntä-vieruspari, joka aloittaa meneillään olevan topiikin sulkemisen. Implisiittisistä päätösjaksoista puuttuu jokin eksplisiittisten jaksojen tunnusmerkeistä. Osoitan myös, kuinka osallistujien roolit vaikuttavat siihen, miten ehdotus tehdään kielellisesti ja miten päätösjakson eksplisiittisyyteen vs. implisiittisyyteen vaikuttaa aiheen monimutkaisuus. Luvussa 5 erittelen työnjaon toteutumista aineistoni kokouksissa. Olen jakanut työnjaon muodot niiden keskeisten toimintojen eli pyyntöjen, tarjoutumisten ja ehdotusten mukaan. Puheenjohtajat toteuttavat työnjakoa pääosin pyyntöjen ja muut osallistujat tarjoutumisten avulla. Toisin kuin pyynnöissä ja ehdotuksissa, tarjousvuoroissa pystyvyys ottaa jokin asia vastuulle merkitään modaalisilla kielenaineksilla (esim. voida). Analyysini osoittaa, että osallistujat voivat sekä tarjoutua yksin että ryhmänsä puolesta ottamaan vastuutehtävän. Tutkielma lisää tietoa siitä, miten kokousten osallistujat tekevät yhteistyössä päätöksiä vuorovaikutuksessa ja miten aiemmin vähemmälle tutkimukselle jäänyt työnjako toteutuu. Aiempi kokoustutkimus on painottunut työelämään, ja tutkielmani avaakin näkökulmia siihen, miten vapaaehtoiskonteksti vaikuttaa kokousvuorovaikutukseen. Jatkossa olisi kiinnostavaa tutkia esimerkiksi kiinteämmin kokousten muistioiden ja vuorovaikutuksen suhdetta sekä tarkastella työnjaon resursseina käytettyjä toimintoja laajemmalla aineistolla sekä erilaisissa vuorovaikutuskonteksteissa.

Partially ordered sets (posets) have various applications in computer science ranging from database systems to distributed computing. Content-based routing in publish/subscribe systems is a major poset use case. Content-based routing requires efficient poset online algorithms, including efficient insertion and deletion algorithms. We study the query and total complexities of online operations on posets and poset-like data structures. The main data structures considered are the incidence matrix, Siena poset, ChainMerge, and poset-derived forest. The contributions of this thesis are twofold: First, we present an online adaptation of the ChainMerge data structure as well as several novel poset-derived forest variants. We study the effectiveness of a first-fit-equivalent ChainMerge online insertion algorithm and show that it performs close to optimal query-wise while requiring less CPU processing in a benchmark setting. Second, we present the results of an empirical performance evaluation. In the evaluation we compare the data structures in terms of query complexity and total complexity. The results indicate ChainMerge as the best structure overall. The incidence matrix, although simple, excels in some benchmarks. Poset-derived forest is very fast overall if a 'true' poset data structure is not a requirement. Placing elements in smaller poset-derived forests and then merging them is an efficient way to construct poset-derived forests. Lazy evaluation for poset-derived forests shows some promise as well.

Verkkoyhteisöllisyys ja välitetty viestintä ovat muodostuneet tärkeiksi työkaluiksi diasporille kuulumisen tunteen ja identiteetin neuvotteluvälineiksi, sekä yhteydenpitovälineeksi. Aiempi tutkimus on identifioinut erityisiä siteitä joita diasporisilla populaatioilla on niin alkuperäiseen kotimaahansa sekä uuteen maahan. Nämä muodostavat olennaisen osan keskusteluista diasporien verkkoyhteistöissä. Tämän tutkimuksen kohteena on Suomen somalidiaspora, joiden verkkoyhteisöllisyyttä on tutkittu vähän. Transnationaalisuuden ja diasporisuuden teorioissa sekä internet-yhteisöjen verkostoituneessa luonteessa on havaittu vahvojen tilallisen elementtien piirteitä, mitkä ovat olennaisia näiden toiminnalle. Tämän johdosta tutkimus tukeutuu tilallisuuden teoriaan metodologisen lähestymistavan kehityksessä. Tavoitteena on tutkia kuinka Suomen somalidiaspora luo, järjestyy ja ylläpitää verkkotiloja. Näille verkkoyhteisöille tyypilliset haasteet sekä usein käsitellyt aiheet ovat myös tärkeä tutkimuksen kohde. Analyysiin käytetään myös kahta muuta viitekehystä, mitkä keskittyvät transnationaalisuuden teoriaan ja diasporian positiohon. Tutkimus perustuu Suomen somalidiasporan piirissä suoritettuihin puolistrukturoituihin haastatteluihin. Haastattelut on kerätty käyttämällä niin kutsuttua lumipallo-menetelmää. Tutkimusaineisto koostuu 16 haastattelusta. Tutkimuksen päälöydös osoittaa Suomen somalidiasporan jäsenien ylläpitävän verkossa monipuolisia sitoumuksia sekä käyttävän sosiaalista media hyvin vastaavalla tavalla kuin muut ryhmät. Joitakin diasporisia erityispiirteitä voidaan kuitenkin eritellä yhteisöistä. Ensimmäisenä näistä nousee esiin kielen käyttö niin hallinnan välineenä sekä mahdollistajana. Myös kulttuurillinen toisintaminen sekä hybridisaatio nousevat merkittävään rooliin ryhmien keskusteluissa. Transnationaalisuus esiintyy ryhmissä useiden erilaisten aktiviteettien kautta, mitkä välittyvät haastateltavien sosiaalisen median käytön kuvauksista. Tutkimuksen tulokset kritisoivat oletusarvoista lähestymistapaa diasporisten erityisyyksien tutkimukseen ja tapaustutkimuksiin nojaavaa lähestymistapaa diasporien nopeasti muuttuvan verkkokulttuurin tutkimuksessa. Avoimet metodologiat kuten tämän tutkimuksen spatiaalinen lähestymistapa esitetään parempana tapana luoda edustavampi kuva näistä monipuolisista verkkokulttuureista.

Researchers debate the skills required in future jobs and which skills are of particular consequence for the mobility of labor. In researching this topic, many turn to online job vacancy advertisements as a source of abundant, naturally-occurring data. Despite the great interest, economics research has often overlooked the nature of job vacancy ads as a context-bound genre of text and the implications that has on the analysis. This thesis has two aims. First, the thesis critically considers the use of online job vacancy advertisements as data for research on labor markets, seeking to advance the methodological rigor in studies using this type of data, particularly that from a Finnish context. Second, to consider, on the basis of a two-stage mixed methods analysis of online job vacancy advertisements published on a Finnish online job board in 2017-2019, the type of skills that Finnish employers call for in successful applicants in professional private sector jobs. This thesis also elaborates on the language aspect of online job vacancy advertising in Finland. The descriptive statistics of the random sample would seem to confirm the repetitive nature of job vacancy ads and trends in employee ideals which have been discussed in the literature. For example, it would seem that there is a greater focus on interpersonal skills compared to intrapersonal skills. The increasingly globalized nature of the Finnish labor market and workplace is also reflected in the data. Although job advertisements are a tempting source of data, in their current free-form state, some doubt can be cast on their relevance as a source of meaningful data on skills. Historical, geographical and other contexts must be carefully considered in analysis in order to avoid overstating the implications of findings and to better situate and analyze the observed tendencies and trends found in the data. Europe-wide efforts to improve job matching may as a by-product, produce a more robust source of data, should it be readily adopted.

This research analyses how Venezuelans abroad engaged in political communication through Facebook during the presidential elections of October 2012. This question is anchor in three different contexts: political and social polarization, increment of Venezuelan immigration and the use of new media as a field of interaction. The study first looks at the theoretical ground that provides a platform for the research, then explains the theoretical concept of public sphere, participation, community and social movements under the notion of the network society. Furthermore, some contextual background of Venezuela is presented in order to frame the origins of the political and social polarization in the country. This research combines quantitative and qualitative research methods in order to analyse textual and visual data generated during the Venezuelan presidential election in the Facebook group 'Venezuelans abroad'. The large number of data collected offered a suitable material to outline topics of discussion, supporting material and sources of information through the quantitative approach. Meanwhile, the qualitative approach uses netnography design in order to make sense of the data collected in terms of political engagement. The study collected the data from a period of three days, consisting of the day before the presidential election, the day of election and the day after the election. The result of the analysis suggests that Venezuelans abroad used Facebook as a platform for campaigning the two main presidential candidates Hugo Chávez Frías and Henrique Capriles bypassing the rules of the electoral council. Due to the structural nature of communication in the new media, Venezuelans abroad could select their reliable sources of information and supporting material to generate their own content. Moreover, the close reading of the data suggests that Venezuelans abroad used Facebook to express their ideas, political interest and demands towards what they considered to be good or bad for the health of democracy, hence, Facebook represented the virtual space in which Venezuelans abroad reunited to produce their content, to debate, confront, affiliate and support other members of the group.

This master’s thesis investigates whether and how influence in policy networks can be studied with Twitter data. Actor influence is of vast interest to policy scholars, as it has been seen to have a notable impact on forming public policies. However, measuring influence is complex, which can limit the scope of research on influence in policy. Exploring social media sources has great potential for providing alternative data for studies concerned with actor influence in policy processes. This study makes two contributions to the field of policy studies. Firstly, it examines whether the influence in real-life policy networks corresponds to the influence in Twitter networks. In the analysis, offline influence is measured as formal decision-making power and informal, reputation-based influence. Online influence is measured by actor centrality on Twitter. Secondly, it looks more closely at how influencing works in online networks. The analysis examines how network interactions affect online influence and whether connections from actors influential in the offline policy network add to an actor's influence on social media. The empirical object of this thesis is the case of the Finnish climate policy network. The analysis is conducted by combining two data sets: offline influence perceptions reported by the network members in a survey and Twitter data consisting of retweets between the same network actors. An actor retweeting another on Twitter is the dependent variable in the analysis. Tie formation in the network is explored with exponential random graph modeling (ERGM) that allows modeling the tie formation patterns on Twitter conditional on actor influence while accounting for other factors posited to contribute to tie formation. The main results are as follows. (1) Actors that are perceived as the most influential in the offline policy network are also the most influential on Twitter; (2) Having formal powers, such as being a government agency, is not associated with more incoming ties online; (3) Being influential online begets even more ties due to the status granted by the central position and (4) having online ties from actors that are influential offline does not add to an actor’s influence. This thesis shows that influence amongst policy network actors can be studied using social media data. The results also have practical implications by demonstrating that actor influence is constructed in interaction over time. The fact that ties from influential actors did not lead to more incoming ties implies that social media centrality cannot be fully equated with real-life influence. These results encourage policy network researchers to continue exploring the use of observable digital networks in research on actor influence.