Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Kinnunen, Moona (2016)
    Queer-tutkimus on yksi sukupuolentutkimuksen tuoreista suuntauksista, ja saanut oman sovelluksena myös teologian alalla. Queer-tutkimuksen pyrkimyksenä on päästä eroon yhteiskunnassa vallitsevasta kategorisoinnista sukupuolen ja seksuaalisuuden saralla, ja osoittaa valmiiden sukupuolen ja seksuaalisuuden kategorioiden kestämättömyys. Queer-teologia on queer-teoriaan pohjautuva postmodeni lähestymistapa uskontoon, sen oppeihin ja pyhiin kirjoituksiin. Kaikkia uskonnon rakenteita on mahdollista tutkia queer-teorian avulla. Queer-teologia kulkee uusien kontekstuaalisen teologian menetelmien, kuten homoteologian, jalanjäljissä. Queer on käsitteenä ymmärrettävissä monin tavoin, mutta oma ymmärrykseni tässä tutkielmassa korostaa Jeesuksen persoonan vinoutta. Queer käsitteenä kuvaa vahvasti teorian ominaispiirrettä vastakarvaan asettumisesta ja normien kyseenalaistamisesta – tämä tulee ilmeiseksi myös Johanneksen evankeliumin Jeesus-kuvaa tutkittaessa. Tässä tutkielmassa luen Johanneksen evankeliumia queer-näkökulmasta. Queer-teologian ja perinteisten eksegeettisten menetelmien lisäksi tutkimusmenetelmäni kattaa muun muassa maskuliinisuuden, seksuaalisuuden, homoseksuaalisuuden ja sukupuolentutkimuksen. Katseeni kohdistuu yksinomaan kirjalliseen kuvaukseen Jeesuksesta. Queer-näkökulman avulla käyn läpi Jeesuksen elämää Johanneksen evankeliumissa, ja esitän omat perusteluni sille, minkä takia Jeesus on mielestäni queer. Oman tulkintani mukaan Jeesuksen queeriys perustuu hänen hybridi-luontoonsa sekä ihmisenä että Jumalana, hänen sukupuoleensa, hänen sosiaalisiin suhteisiinsa, seksuaalisuuteensa, maskuliinisuuteensa sekä hänen opetukseensa. Tutkielmassa tuon myös esiin oman queerin määritelmäni, ja kriittisesti pyrin dekonstruoimaan queer-teoriaa sen seksuaalivoittoisesta muodostaan. En halua hylätä sukupuolen ja seksuaalisuuden merkitystä eheän Jeesus-kuvan luomisessa, vaan muistuttaa, että kaikkein syvin ymmärrys Jeesuksesta muodostuu hänen kokonaisvaltaisen persoonan tutkimisesta. Tämän takia Jeesuksen asenteiden tulkinta kulkee muiden aiheiden rinnalla kautta tutkielman vahvistaen kuvaa Jeesuksen queeriydestä. Kaikki Jeesuksen käyttäytymisessä ja olemuksessa rakentavat sitä, kuinka ymmärrän hänen sukupuoltaan ja seksuaalisuuttaan. Jeesuksen sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat erityisesti suhteessa muihin ihmisiin ja Jumalaan. Jumalallinen puoli Jeesuksessa tekee hänestä ainoan laatuaan ja tämän takia hyvin oudon yksilön. Näin ollen Jeesuksen sukupuoli on queer-näkökulmasta katsoen mahdollista kyseenalaistaa. Myös Jeesuksen maskuliinisuuden tuottaminen on paikoitellen ristiriitaista, vaikka ylösnoussut Kristus kuvataan ultra-maskuliinisena inhimilliseen Jeesukseen verrattuna. Johanneksen evankeliumista nousee esiin kaksi henkilöä, jotka luovat kyseiselle evankeliumille ominaislaatuisen piirteensä: nimettömäksi jäävä Jeesukselle rakas opetuslapsi sekä Jeesuksen kuolleista herättämä Lasarus. Nämä kaksi miestä kuvataan selvästi Jeesuksen rakkauden kohteiksi. Jeesuksen sosiaaliset suhteet myös laajemmin valaisevat hänen asennoitumistaan muita ihmisiä kohtaan – kuinka hän kohtasi naiset, miehet, yhteiskunnan valtaapitävät, hyljeksityt ja sairaat. Kaikki ihmissuhteet Jeesuksen elämässä luovat kuvaa hänen queeriydestään, sillä Jeesus osoitti kritiikkiä vallitsevia normeja ja valtaapitäviä kohtaan, ja käyttäytymisellään hän käänsi sosiaalisen hierarkian täysin ylösalaisin. Jeesus eli ja toimi omana aikanaan yhteiskunnan normeja horjuttaen, eikä hänen persoonansa mahdu mihinkään valmiiseen muottiin tai kategoriaan. Näin Jeesus oman luentani mukaan osoittaa olevansa itse queer.
  • Leppänen, Julia (2021)
    utkielmassa tarkastellaan Queerkapina -liikettä. Queerkapina toteuttaa aktivismia, joka keskittyy ekologiseen kriisiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöt huomioivassa kontekstissa. Tutkielmassa nostetaan esille kokoonpanon vuonna 2020 Helsinki Pride-viikon pääpäivänä toteuttama mielenilmaus: Queerkapina: “Viherpesulle ja pinkkipesulle seis!”. Tutkielmassa tarkastellaan Queerkapinan aktivistien suoraa väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta, asettuessaan kantaaottavasti Helsingin Aleksanterinkadulla sijaitsevan H&M-myymälän näyteikkunoihin. Tutkielman tutkimusaineistoksi valikoitui Sateenkaarimedia Kehrääjässä julkaistu haastattelu. Haastattelussa käydään läpi toteutuneen mielenilmauksen tapahtumia ja kokoonpanon tavoitteita. Tutkielman visuaalinen materiaali koostuu mielenilmauksen aikana otetuista kuvista. Kuvat ovat julkaistu Elokapina -liikkeen kotisivuilla. Niissä nähdään kehollista vastarintaa toteuttaneita Queerkapinan aktivisteja, sekä virkavallan väliintulo. Tutkielman lähtökohtana on intersektionaalinen ja queer-teoreettinen näkökulma, jolloin huomio kohdistuu ekologisen kriisin myötä muodostuvien epätasa-arvoisuuksien kietoutuneisuuteen ja normatiivisuuksien haastamiseen. Mielenilmaisuksen aikana Queerkapina nosti esille ekologisen kriisin, pride -liikkeen kaupallistumisen ja kaupallisten järjestelmien ylläpitämiä ympäristöä kuormittavia, ihmisoikeuksia loukkaavia rakenteita. Tarkastelen, kuinka Queerkapina nosti esille kaupallisten yritysten taktiikkaa valjastaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia kaupallisiin tarkoituksiin, ehdyttämällä samanaikaisesti luonnon monimuotoisuutta. Tutkimukseni osoittaa, että Queerkapinan vastarinnan koreografia haastaa arjen rutinoitunutta ympäristöä ja muovaa tilallisuuksia, joissa on mahdollista tavoittaa olemassa olevien ja tulevien kriisien kietoutuneisuus. Osoitan, että ekokriisin torjumiseksi tarvitaan vaihtoehtoista ja muutoshakuista toimintaa, jossa vastuu jo aiheutuneesta tuhosta tunnustetaan, sitoutumalla tulevaisuuteen, joka sisältää kaiken elollisen ja ei-elollisen keskinäisen riippuvuuden.
  • Hallikainen, Niko (2017)
    Tutkielmani käsittelee verta esittävien queer-miestaiteilijoiden esitysten kulttuurisia luentoja AIDS- diskurssin kautta. Tutkimuskohteeni ovat kolme soolomuotoista esitystaideteosta, joiden tekijät ovat queer- miehiä ja joissa tekijä-esiintyjät työskentelevät suoneniskennän keinoin verensä kanssa esitystilassa. Näiden esitysten rinnalla tutkimuskohteitani ovat myös näistä teoksista tuotetut puheet ja esitellyt anekdoottimaiset tapauskertomukset, esitysten kielellisinä jatkeina, jotka osallistavat ja myös alistavat ne tiettyihin diskursseihin. Tutkin kielen ja tulkintojen kautta AIDS-diskurssia, jonka kautta esiintyjien ruumista havainnoidaan ja määritellään. Tutkielmani paljastaa AIDS-diskurssin mahdollistamat keinot tuottaa heteronormatiivista ruumiinpolitiikkaa. Tutkimuksellinen lähtökohtani on jäljittää ja elävöittää se tutkimukselleni perustavanlaatuinen problematiikkaa, miten jäljittää AIDS-diskurssin kaltainen valtava abstraktinen kompleksi. Tutkimuskysymykseni on, miten puheet näistä esityksistä voidaan jäljittää AIDS-diskurssiin ja miten AIDS- diskurssi tulee reflektoineeksi normatiivisen kulttuurin ohjeita lukea näitä esityksiä. Kysyn; miten historialliset luennat sairaista ruumiista ohjaavat kulttuurisia tapojamme käsittää vähemmistöön kategorisoidut ruumiit; miten homoseksuaalisuus asemoidaan yhteiskunnassa; miten identiteettipoliittiset kategoriat jäsentävät katsehavaintoamme ja sen käännöstä kieleksi? Tutkimusmenetelmäni näiden kysymysten tutkimiseen on diskurssianalyyttinen, ja teoreettinen viitekehykseni on poikkitieteellinen rakennelma, joka suuntautuu psykoanalyysin, ruumiinfilosofian, queer-teorian, havainnon ja representaation teorioiden sekä niin kulttuurisen kuin kliinisen kritiikin kentille. Päädyn tutkimuksessani arvioimaan kriittisesti normatiivisia tapojamme jäsentää itseys ja toiseus katsehavainnon ja kielen tasoilla. Tutkimuksessani itsen ja toisen normatiiviset kategoriat suhteutuvat analogisesti muihin normatiivisiin yleisjaotteluihin kuten merkatun ja merkityksenantajan vastakkaisuuteen, jolla heteroseksuaalinen ideologia vahvistaa hegemonisuuttaan ja toteuttaa väkivaltaista toiseuttamisen politiikkaansa. Käsittelemiäni heteronormatiivisuuden ideologisia prosesseja ovat eri kategoristen subjektiviteettien ylläpito identiteettipoliittisin ehdoin sekä kompleksisemmin kulttuurisesti ohjatut tulkinnat ruumiin ulkoisen ja sisäisyyden välisyydestä. Jälkimmäisellä viittaan tutkimukseni lopulliseen argumenttiin somaattisista fiktioista, joilla viittaan tulkintojen tuotantoon toisen sisäisyydestä toisen ulkoisen ruumiinkuvallisuuden ja kulttuuristen normatiivisten lukuohjeiden perusteella. Tukea väitteilleni antavat käsittelemäni sairaista ja muista vähemmistökulttuureista tuotetut historialliset tulkinnat ja kertomukset. Pyrin pitkin tutkimusta myös havainnollistamaan ehdotuksia siitä, miten tehdä konkreettisesti töitä AIDS-diskurssin kaltaista hegemonista valtarakennelmaa vastaan. Tutkielmani on kokonaisuudessaan peruste lopulliselle väittämälleni, että meidän kunkin pitäisi katsovana ja kielellisenä subjektina pidättäytyä tuottamasta luonteeltaan aina väkivaltaisia tulkintoja toisten sisäisyydestä.
  • Salminen, Reeta-Maaret Emilia (2013)
    In this study polymeric fluorescence quenchers were studied. The focus was on the quenching efficiency assessed with Stern-Volmer -plotting. Poly(4-vinylpyridine) and poly(nitrostyrene), poly(allylamine) and two other polymers were used as quenchers. Measurements with other than poly(nitrostyrene) were conducted in DMF. The measurements in aqueous solutions were conducted with different pH and with water and methanol as solvents for the pyrene. Using methanol as the solvent for pyrene made possible variation of pyrene concentration. Poly(4-vinylpyridine) was found to be an excellent quencher of fluorescence in aqueous solutions at pH 3.5, as was also poly(nitrostyrene) in DMF solutions. The Stern-Volmer -plot showed linear dependency of intensity ratio to quencher concentration, whereas the other polymeric quenchers tested showed downwards curvature implying that perhaps the polymer conformation prevents the fluorophore quencher interactions. Also the quenching of fluorescence was found to be independent of pH.
  • Salvano, Marcus (2022)
    Maisterintutkielmani käsittelee espanjankielisessä tv-sarjassa esiintyvien puhekielisyyksien suomenkielisiä käännöksiä. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, mitä puhekielen piirteitä tekstityksessä esiintyi tekstityksissä sekä kuinka suuri osa puhutteluilmauksista on käännetty. Selitän alussa joitain termejä, joita tutkielmassa käytetään, sekä esittelen tekstityksen laatusuositukset, eli ohjeet, joita hyvän tekstityksen tulee noudattaa. Luettelen myös useita keinoja, joilla kääntäjät tiivistävät sanomaa, jotta tekstitys mahtuisi ruudulle. Tämän jälkeen kirjoitan puhekielen illuusion luomisen keinoista, eli kerron, mitä keinoja yleisesti käytetään, jotta kirjoitettu dialogi kuulostaisi luontevalta puhutulta kieleltä. Katsoin viisi jaksoa meksikolaista tv-sarjaa Äitikaksikko (Madre solo hay dos), josta keräsin näytteitä dialogeista, joissa esiintyi puhekielisyyttä espanjaksi. Kirjoitin transkription puheesta, sekä kopioin suomenkielisen tekstityksen. Vertasin näitä tekstejä toisiinsa ja kirjasin, mitä puhekielen piirteitä ja puhutteluilmauksia havaitsin tekstityksessä, sekä mitä termejä ei ollut käännetty tai oli käännetty lähtötekstistä poikkeavasti.
  • Savonen, Linda (2019)
    Tässä syventävien opintojen tutkielmassa analysoin Argentiinan senaatissa 8. elokuuta 2018 käytyä keskustelua abortin laillistamisesta. Aiemman tutkimuksen mukaan abortin laillistamista ovat Latinalaisessa Amerikassa ajaneet lähinnä institutionalisoituneet vasemmistopuolueet, joten olin kiinnostunut siitä, miksi lakiuudistus sai Argentiinassa kannatusta yli puoluerajojen. Edeltäviin tutkimuksiin perustuen alkuperäinen hypoteesini oli, että kansan-terveydelliset perustelut olisivat ne, joiden avulla hegemoniset abortin laillistamista vastustavat argumentit voitaisiin ylittää. Myös Uruguayn vuoden 2012 lakimuutos ja sen ympärillä käyty keskustelu näyttivät tukevan tätä hypoteesia. Aineistonani on lakimuutosta kannatteiden senaattorien puheenvuorot (32 kpl). Tutkimuskysymykseni on neli-osainen: 1. Mihin diskursseihin argentiinalaiset senaattorit vetosivat puolustaessaan lakialoitetta?; 2.Millaisia merkityksiä abortin laillistamiselle annettiin?; 3. Millaista tulevaisuuden Argentiinaa senaattorit rakensivat puheissaan?; 4. Mitä seurauksia diskursiivisilla valinnoilla on argentiinalaiselle yhteiskunnalle? Tutkimukseni metodeina käytän sisällönanalyysia hahmotellessani aineiston eri diskursseja ja diskurssianalyysia varsinaiseen tulkintaan. Aineistosta tutkin diskursiivista kamppailua hyödyntäen Arja Jokisen ja Kirsi Juhilan valta-analyysin hahmotelmaa, jonka mukaan analyysissä voidaan pohtia diskurssien välisiä ja sisäisiä valtasuhteita, sitä miten tietyt diskurssit muotoutuvat hegemonisiksi sekä hegemonisten diskurssien käyttöön kytkeytyviä ideologisia seurauksia ja muutoksen mahdollisuutta. Tutkimukseni perusteella kansanterveysargumentti nousee kyllä esiin lakiesityksen kannattajien puheissa, mutta vielä vahvemmin abortin laillistaminen kiinnitetään osaksi keskustelua kirkon ja valtion erottamisesta ja lainsäätäjien yhteiskunnallisesta roolista. Kaikkein tärkein löytöni on kuitenkin sukupolvidiskurssi, joka luo nuorille naisille uudenlaista aktiivista poliittista subjektiutta perinteisen maternalistisen kärsivän äidin roolin tilalle. Hegemonisina pitämistäni diskursseista aborttilain uudistajat välttävät kokonaan moraalifilosofista sikiön ja naisen oikeuksien vastakkainasettelua ja kiertävät argumentin perustuslainvastaisuudesta kyseenalaistamalla lakien merkityksen yhteiskunnassa sekä huomauttaen lakien muuttuvan yhteiskunnallisen kehityksen seurauksena. Abortin näkeminen tragediana sen sijaan näyttäytyy niin hegemonisena ajatuksena, etteivät abortin laillistamista kannattaneet senaattoritkaan kyseenalaista tätä. Tällä tragedia-konsensuksella on väistämättä negatiivisia seurauksia, sillä se osoittaa, ettei äitiyden kulttuurisesta mandaatista kieltäytyminen ole vielä täysin hyväksyttävää argentiinalaisessa yhteiskunnassa.
  • Jackson, Conrad (2016)
    This thesis comprises a close reading of Jim Dodge’s novel Stone Junction (1999), an examination of whether the monomyth framework can be applied to protagonist Daniel Pearse’s quest, a categorisation of the novel as fully or partially belonging to certain genres, comparisons between genre features, and an analysis of the correlations between the genre and monomyth elements. The monomyth, a tool for analysing myths presented by Joseph Campbell in his seminal work The Hero with a Thousand Faces (1949), consists of stages of initiation, separation and return, each of which is composed of subsections. Starting and ending points of each of the monomyth’s stages and subsections are identified in Stone Junction, as are the positionings of genre features. The genres considered are Bildungsroman, Künstlerroman, Magic Realism, Mystery Fiction, Detective Fiction, the Crime Novel and the Road Novel. All monomyth stages occur in Stone Junction, whereas some subsections are absent, incomplete or do not appear in chronological order. However, this is not found to significantly reduce the applicability of the monomyth theory to the novel. All the above genres, too, occur in Stone Junction, with the exception of Künstlerroman. Some genre features are present throughout, while others are distinguishable in some parts. No one genre feature or monomyth component is found to dominate, and each element is observed to contribute in its own distinct way to the novel. Stone Junction owes much of its strength to the way Dodge has combined the genre features with the monomyth framework.
  • Salmi, Marianne (2018)
    Tutkielman aiheena on teitittelyn opettaminen ranska vieraana kielenä oppikirjoissa J’aime 1 (2015) ja Voilà 1 ! Exercices pour le lycée (2008), jotka ovat suunniteltu yläkoulun B2- ja lukion B3-kielen opiskelijoille. Oppikirjat käyttävät tässä tutkielmassa lyhenteitä J1 (J’aime 1) sekä V1 (Voilà 1 ! Exercices pour le lycée). Tutkielman tarkoituksena on selvittää, minkä tyyppiset oppikirjojen tehtävät opettavat teitittelyä sekä miten teitittely etenee oppikirjan edetessä. Lisäksi tavoitteena on pohtia, tarjoavatko oppikirjojen tehtävät tarpeeksi harjoittelua teitittelyn oppimista varten. Tarkastelun kohteena ovat myös opetussuunnitelman perusteiden (OPS) vaikutukset kyseisiin oppikirjoihin. J1 on suunniteltu uusimman, vuoden 2014 OPS:n mukaan, kun taas V1 on tehty aikaisemman, vuoden 2004 OPS:n mukaan. Tutkimuksen kohteena ovat kaikki oppikirjojen tehtävät, joissa esiintyy tavalla tai toisella yksikön kolmannen tai monikon toisen, vous-muodon käyttöä tai harjoittelua. Tutkielman hypoteesina on, että J1-oppikirjassa esiintyy enemmän tehtäviä, jotka opettavat teitittelyä. Hypoteesi perustuu siihen, että uudessa OPS:ssa painotetaan enemmän kommunikaatiota, kohteliaan kielen käyttöä sekä kasvua kielitietoisuuteen. Teoriaosuudessa selvitetään ranskalaisia ja suomalaisia puhuttelumuotoja ja -tottumuksia sekä mahdollisia vaikeuksia, joita suomenkielinen ranskaa vieraana kielenä-oppija voi kohdata kyseistä ilmiötä oppiessa. Lisäksi tarkastellaan OPS:ien sisältöjä. Teoriat osoittavat, että teitittely on monimuotoinen sosiaalinen ilmiö, joka vaatii paljon harjoittelua. Useat teoriat ankkuroivat teitittelyn kohteliaisuuteen. Tutkimuksessa tarkastellaan kielen oppimisen kannalta tärkeitä kompetensseja, joiden avulla on luotu aiheeseen liittyvät kaksi pääkategoriaa: kieliopillinen ja sosio-aktanttinen kompetenssi. Lisäksi jälkimmäinen pääkategoria pitää sisällään alakategorian nimeltä implisiittinen kompetenssi. Analyysiosuuden ensimmäinen jaottelu paljastaa, kuinka suuri osuus kaikista kirjojen tehtävistä pitää sisällään teitittelyn harjoittelua. J1-oppikirjassa joka viides tehtävä eli 20 % ja V1-oppikirjassa 15 %. Tämä tulos näyttää, että hypoteesi pitää osittain paikkansa. Toinen jaottelu jakaa teitittelytehtävät kieliopilliseen ja sosio-aktanttiseen kompetenssiin sen mukaan, kumpaa kategoriaa tehtävä edustaa. Lopuksi sosio-aktanttiset tehtävät on vielä jaoteltu edelleen implisiittiseen kielelliseen kompetenssiin. Nämä kolme jaottelua paljastavat yllättävän eron. Vaikka J1-oppikirjassa esiintyy määrällisesti enemmän teitittelyä opettavia tehtäviä, V1-oppikirjassa esiintyy suhteessa eniten kieliopillisia, sosio-aktanttisia sekä implisiittisen kompetenssin tehtäviä. Tämän takia hypoteesi voidaan todistaa vain osittain paikkansapitäväksi. Lisäksi yllättävää on se, että implisiittisen kompetenssin tehtävien erotus on niin suuri. Tämän tutkielman perusteella voidaan todeta, että teitittelyn opettaminen tutkituissa oppikirjoissa perustuu pitkälti kielioppiin. Sosio-aktanttisia taitoja opettavia tehtäviä esiintyy molemmissa oppikirjoissa vain noin kolmasosa, vaikka molemmat OPS:t painottavat kommunikaation taitoja sosiaalisissa tilanteissa. Uuden OPS:n yhtenä vieraan kielen oppimistavoitteista on nimenomaan kohteliaan kielen käyttö, mutta analyysin perusteella tämä tavoite ei tule kovinkaan paljon esiin J1-oppikirjassa. Lisäksi tutkimus osoittaa, että teitittely liitetään usein kohteliaisuuteen myös oppikirjoissa.
  • Suomi, Kirsi Marja-Leena (2011)
    Tourism is one of important livelihoods in Lapland. Christmas tourism was launched in the early 1980s and it became a success story - being labelled as the most epochal tourism product in Finland. Hence, today Christmas tourists are one of the most significant foreign groups arriving to Lapland during the winter season and contributing considerably to the economics of the northeastern periphery of the EU. Christmas tourism concentrates around Father Christmas who uses reindeer for transportation. The Sâmi are the only indigenous people in the EU. They are all stereotypically perceived to be reindeer herders. Somehow these three, that is, Santa Claus, reindeer and the Sâmi, have been incorporated into same fairytale dominion. In practice, this has happened by using the most visible cultural but also significant identity marker of the Sämi, the Sâmi costume. This, in turn, has created controversy over authenticity due to manners in which the costume is used in tourism - often in imitational, mismatched forms by non-Sâmi. In this thesis, after relevant literature review I intend to establish how the Sâmi are represented in Christmas tourism through visual data consisting of ten images from three foreign sources. Then I clarify why and to whom it matters of how the Sâmi are represented in Christmas tourism with the aid of 65 questionnaires and nineteen expert interviews collected mainly in the Finnish Sâmi Home Region in October 2009. Through the multiplicity of the voices of various interest and ethnic groups and by using critical discourse analysis I attempt to give an overview of the respondents opinions and look at some preliminary solutions to the controversy. Based on my data, the non-Sâmi appear to accept the Sâmi costume usage in Christmas tourism most readily. Consequently, respect and attitudinal changes have become the respondents propositions in addition to common set of rules of how the Sâmi image could be appropriated without violating the integrity of the Sâmi people, or a similar system of Sámi Duodji trademark guaranteeing the authenticity of the tourism products. Additionally, though half of the interviewees explicate Sami presence in Christmas tourism by adding local flavour to otherwise commercial enterprise, the other half see no rationale to connect facts with fiction, that is, the Sâmi with Santa Claus.
  • Martikainen, Katariina (2020)
    Tässä tutkielmassa tarkastelen Ranskan korkeimman tasa-arvonneuvoston sukupuolistereotyypittömän viestinnän periaatteiden toimeenpanoa Questionner le monde -oppikirjassa. Se on ensimmäinen koulumaailmaan suunnattu kirja, joka kiinnittää huomiota tasa-arvoa koskeviin kysymyksiin. Tutkin oppikirjassa esiintyvistä ihmisnimityksistä koostuvaa 634 sanan kokonaisuutta ja niiden muotoa suhteessa kirjaan eksplisiittisesti sovellettuihin periaatteisiin. Aineistoanalyysi pohjautuu ranskan kieliopillisen suvun ominaispiirteiden ja kielelliseen tasa-arvoon pyrkivien kielimuotojen teoreettiseen esittelyyn. Tämän lisäksi käsittelen teoriaosuudessa kielellisen tasa-arvon poliittista ulottuvuutta. Tutkimus pohjautuu olettamukseen, jonka mukaan kieliopillinen suku vastaa biologista sukupuolta. Pääosin kvantitatiivista näkökulmaa soveltava analyysi osoitti, että sukupuolistereotyypittömän viestinnän periaatteet ovat ohjanneet oppikirjan tekoa jossain määrin. Naisten ja miesten yhtäläisen representoinnin tavoite on saavutettu vain osin, sillä ihmisnimityksistä valtaosa on maskuliinisukuisia. Sama havainto toistuu myös ammattinimikkeiden kohdalla. Inklusiivisen kirjoitusmuodon osuus on tässä kontekstissa häviävän pieni, vaikka kyseinen kirjoitusmuoto onkin yksi kirjaan sovelletuista periaatteista. Kolmantena analyysin kohteena ollut ”identtisinä” tai ”vastaavina” pidettyjen sanojen toistamisen feminiini- ja maskuliinimuodossa osoittautui tavoitteeksi, jonka toimeenpano jättää parantamisen varaa. Tämänkaltaisten sanojen toistaminen aakkosjärjestyksessä toteutui puolestaan pääosin kiitettävästi. Nimitysten tutkiminen osana niiden kontekstia selitti kuitenkin, että monet niistä esiintyvät oppikirjassa spesifissä merkityksessä. Sukupuolittavien termien käyttö paikoitellen ja näin ollen vain osittaiseksi jäävä sukupuolistereotyypittömän viestinnän pyrkimysten toimeenpano perustuu tähän. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että tasa-arvonneuvoston ohjeiden huomioon ottamiselle ei ole laadittu yhdenmukaistavia ja valtuuttavia linjauksia. Kielipoliittisen tilanteen tarkastelun valossa voimme todeta, että oppikirjassa toimeenpantujen periaatteiden noudattaminen heijastelee Ranskan politiikkaa kielellisen tasa-arvon suhteen. Toisin sanoen kielipoliittisten linjausten puuttuminen johtaa yhteiskunnan tasolla ilmentyvään vaihtelevuuteen tasa-arvoistavien kielimuotojen käytössä.
  • Halme, Topi (2021)
    In a quickest detection problem, the objective is to detect abrupt changes in a stochastic sequence as quickly as possible, while limiting rate of false alarms. The development of algorithms that after each observation decide to either stop and declare a change as having happened, or to continue the monitoring process has been an active line of research in mathematical statistics. The algorithms seek to optimally balance the inherent trade-off between the average detection delay in declaring a change and the likelihood of declaring a change prematurely. Change-point detection methods have applications in numerous domains, including monitoring the environment or the radio spectrum, target detection, financial markets, and others. Classical quickest detection theory focuses settings where only a single data stream is observed. In modern day applications facilitated by development of sensing technology, one may be tasked with monitoring multiple streams of data for changes simultaneously. Wireless sensor networks or mobile phones are examples of technology where devices can sense their local environment and transmit data in a sequential manner to some common fusion center (FC) or cloud for inference. When performing quickest detection tasks on multiple data streams in parallel, classical tools of quickest detection theory focusing on false alarm probability control may become insufficient. Instead, controlling the false discovery rate (FDR) has recently been proposed as a more useful and scalable error criterion. The FDR is the expected proportion of false discoveries (false alarms) among all discoveries. In this thesis, novel methods and theory related to quickest detection in multiple parallel data streams are presented. The methods aim to minimize detection delay while controlling the FDR. In addition, scenarios where not all of the devices communicating with the FC can remain operational and transmitting to the FC at all times are considered. The FC must choose which subset of data streams it wants to receive observations from at a given time instant. Intelligently choosing which devices to turn on and off may extend the devices’ battery life, which can be important in real-life applications, while affecting the detection performance only slightly. The performance of the proposed methods is demonstrated in numerical simulations to be superior to existing approaches. Additionally, the topic of multiple hypothesis testing in spatial domains is briefly addressed. In a multiple hypothesis testing problem, one tests multiple null hypotheses at once while trying to control a suitable error criterion, such as the FDR. In a spatial multiple hypothesis problem each tested hypothesis corresponds to e.g. a geographical location, and the non-null hypotheses may appear in spatially localized clusters. It is demonstrated that implementing a Bayesian approach that accounts for the spatial dependency between the hypotheses can greatly improve testing accuracy.
  • Nikula, Petter (2016)
    This thesis investigates the automated near real time science analysis performed at the INTEGRAL Science Data Centre. The structure of the Quick-Look Analysis pipeline and individual analysis stages are detailed. The stage performing pattern recognition for two-dimensional coordinate lists, i.e. source identification, is tested in-depth. The lists contain sources located in a randomly selected 9ÌŠ by 9ÌŠ area of the sky. Using the current live version and default parameters; a simulated new source was correctly identified 98% of the time, fields with no new sources produced false detections 8% of the time. The testing reveals two separate flaws; a code error and a methodological error. The sensitivity of recognizing that a new source has been detected is reduced because of the code error. The methodological error causes the algorithm to report the detection of previously unknown sources where none exists. A possible solution is presented. New source detection was improved to well above 99% and false detections reduced below 2% with the new solution. A second methodological error causes the algorithm used to correct for the pointing error of the instrument to produce unreliable results. Fortuitously this problem is serious only for small pointing errors where the source matching algorithm is able to compensate for it.
  • Tuhkunen, Annina (2012)
    Tutkielmani käsittelee tanssi- ja musiikkiperinteen roolia Perun afrikkalaisperäisen väestön kulttuurin ja identiteetin rakentumisessa. Tarkastelen afroperulaista tanssia ja siihen tiiviisti liittyvää musiikkia kulttuurisina representaatioina, jotka ihmisten mielikuvissa ja käsityksissä selkeimmin edustavat afroperulaisuutta. Pohdin sitä, millainen merkitys traditioiden ylläpitämisellä ja uudistamisella on yhteisön kulttuurisen identiteetin muodostumiselle ja miten tämä on vaikuttanut syrjittyyn vähemmistöön kuuluvien asemaan perulaisessa yhteiskunnassa. Tarkastelen myös ilmiön historiallista taustaa vasten, miten kulttuurien vuorovaikutuksessa syntynyt tanssi- ja musiikkiperinne on kehittynyt ja millaisena se näyttäytyy nykypäivän kontekstissa. Afroperulainen tanssi- ja musiikkiperinne syntyi siirtomaa-ajalla, kun eri puolilta Afrikkaa tuotujen orjien traditiot sekoittuivat keskenään ja alkoivat ottaa vaikutteita eurooppalaisten ja alkuperäiskansojen kulttuureista. Afroperulainen traditio sellaisena kuin se tänä päivänä tunnetaan, muodostui kuitenkin vasta 1950-luvulla, kun katoamassa olleita perinteitä alettiin systemaattisesti elvyttää. Tuon ajan afroperulaisilla artisteilla oli pyrkimys löytää uudelleen afrikkalaiset juurensa ja paikkansa afrikkalaisessa diasporassa, tutkimalla ja rekonstruoimalla afroperulaista kulttuuria olemassa olevista aineksista. Tanssi- ja musiikkiperinteen elvyttäminen ja tunnetuksi tekeminen vaikuttivat vahvasti mustan diasporan marginaaliin kuuluvien afroperulaisten kulttuurisen tietoisuuden heräämiseen ja identiteetin muodostumiseen. Tarkastelen afroperulaisen identiteetin rakentumista erityisesti Stuart Hallin ajatusten pohjalta. Hallin mukaan diasporinen identiteetti tuottaa ja uusintaa jatkuvasti itseään muutosten ja erojen kautta. Afrikkalaiseen diasporaan kuuluvia yhdistää tietynlainen fragmentoitumisen kokemus, joka voidaan saada kuvitteellisella tavalla yhtenäiseksi esittämällä Afrikka näiden hajaantuneiden kansojen äidiksi. Tämä imaginaarinen uudelleenyhdistyminen voi tapahtua esimerkiksi tanssin ja musiikin kautta. Latinalaisen Amerikan identiteettien ja kulttuurien rakentumiseen ovat vaikuttaneet kolme läsnäoloa : afrikkalainen, eurooppalainen ja amerikkalainen. Atlantin puoleisissa kulttuureissa afrikkalaiset vaikutteet ovat läsnä selkeimmin, kun taas Andien maissa korostuu Uuden Maailman läsnäolo. Afroperulainen traditio on kaikkien kolmen kulttuurisen läsnäolon synteesi, mikä tekee siitä vaikeasti määriteltävän, mutta mielenkiintoisen ja ainutlaatuisen. Tutkimusaineistoni muodostuu teemahaastatteluista, jotka on toteutettu kolmen kuukauden kenttätyössä Perussa keväällä 2008. Haastattelin yhteensä 14 henkilöä, jotka toimivat afroperulaisen kulttuurin parissa joko harrastuksen tai työn puolesta. Haastattelujen lisäksi keräsin aineistoa osallistuvan havainnoinnin avulla muun muassa osallistumalla aktiivisesti tanssiryhmien toimintaan ja tapahtumiin, joissa afroperulainen tanssi ja musiikki olivat olennaisesti mukana. Empiiristä tiedonhankintaa helpotti ja täydensi vuosien kokemus afrotanssien opiskelusta ja opettamisesta. Tutkielmani osoittaa, että tanssi ja musiikki ovat tärkeitä afroperulaisuuden representaatioita, mutta ne samalla myös jatkuvasti tuottavat ja muokkaavat afroperulaista kulttuuria ja identiteettiä. Tanssin ja musiikin esittämisen ja vuorovaikutuksen kautta afroperulainen kulttuuri tulee näkyväksi ja olemassa olevaksi, mikä puolestaan vaikuttaa etnisen identiteetin rakentumiseen ja kulttuurisen resistanssin vahvistumiseen. Kulttuuri-identiteettiä myös muokataan toistamalla afrikkalaista läsnäoloa vahvistavia diskursseja, joita ovat esimerkiksi tanssikoreografioissa, runoudessa ja laululyriikoissa esiintyvä orjuuden tematiikka sekä keholliseen perimätietoon liittyvät stereotypiat, kuten käsitykset afrotaustaisten sisäsyntyisestä rytmitajusta ja tanssitaidosta. Uutta afroperulaista identiteettiä luodaan dialogissa sekä transnationaalin afrodiasporan että ympäröivän monikulttuurisen yhteiskunnan kanssa. Se pohjaa omaan historiaansa, mutta ei pysy muuttumattomana. Sama pätee afroperulaiseen tanssi- ja musiikkiperinteeseen, joka pitää juuristaan kiinni, mutta on samalla vuorovaikutuksessa ympäröivän todellisuuden kanssa. Samalla kun omia traditioita luodaan ja rekonstruoidaan, myös kulttuurista identiteettiä rakennetaan ja muokataan yhä uudestaan.
  • Helle, Joose (2020)
    It is likely that journey-time exposure to pollutants limit the positive health effects of active transport modes (e.g. walking and cycling). One of the pollutants caused by vehicular traffic is traffic noise, which is likely to cause various negative health effects such as increased stress levels and blood pressure. In prior studies, individuals’ exposure to community noise has usually been assessed only with respect to home location, as required by national and international policies. However, these static exposure assessments most likely ignore a substantial share of individuals’ total daily noise exposure that occurs while they are on the move. Hence, new methods are needed for both assessing and reducing journey-time exposure to traffic noise as well as to other pollutants. In this study, I developed a multifunctional routing application for 1) finding shortest paths, 2) assessing dynamic exposure to noise on the paths and 3) finding alternative, quieter paths for walking. The application uses street network data from OpenStreetMap and modeled traffic noise data of typical daytime traffic noise levels. The underlying least cost path (LCP) analysis employs a custom-designed environmental impedance function for noise and a set of (various) noise sensitivity coefficients. I defined a set of indices for quantifying and comparing dynamic (i.e. journey-time) exposure to high noise levels. I applied the developed routing application in a case study of pedestrians’ dynamic exposure to noise on commuting related walks in Helsinki. The walks were projected by carrying out an extensive public transport itinerary planning on census based commuting flow data. In addition, I assessed achievable reductions in exposure to traffic noise by taking quieter paths with statistical means by a subset of 18446 commuting related walks (OD pairs). The results show significant spatial variation in average dynamic noise exposure between neighborhoods but also significant achievable reductions in noise exposure by quieter paths; depending on the situation, quieter paths provide 12–57 % mean reduction in exposure to noise levels higher than 65 dB and 1.6–9.6 dB mean reduction in mean dB (compared to the shortest paths). At least three factors seem to affect the achievable reduction in noise exposure on alternative paths: 1) exposure to noise on the shortest path, 2) length of the shortest path and 3) length of the quiet path compared to the shortest path. I have published the quiet path routing application as a web-based quiet path routing API (application programming interface) and developed an accompanying quiet path route planner as a mobile-friendly web map application. The online quiet path route planner demonstrates the applicability of the quiet path routing method in real-life situations and can thus help pedestrians to choose quieter paths. Since the quiet path routing API is open, anyone can query short and quiet paths equipped with attributes on journey-time exposure to noise. All methods and source codes developed in the study are openly available via GitHub. Individuals’ and urban planners’ awareness of dynamic exposure to noise and other pollutants should be further increased with advanced exposure assessments and routing applications. Web-based exposure-aware route planner applications have the potential to help individuals to choose alternative, healthier paths. When developing exposure-based routing analysis further, attempts should be made to enable simultaneously considering multiple environmental exposures in order to find overall healthier paths.
  • Westermarck, Josefin (2015)
    This Master’s thesis describes observations and understandings of one single discussion thread produced by drug-users in a Finnish pro-drug internet site. The research questions are: what is quitting drugs in this context and what is peer support in relation to quitting drugs in this context? The purpose of this thesis is, on the basis of the data map out both the subjective understandings about 'quitting' drug-use as well as forms of 'peer support.' that this anonymous and virtual environment offers for the drug-users. This data for this qualitative research is a discussion thread found online: the thread being one out of 4402 threads. This anonymous pro-drug internet site has over 2000 members, it is founded and maintained by drug users and has an informative function, distributing expertise for the online drug-user community. The members vary from marginalized problem users to recreational users. The discussion thread has been founded in the spring of 2012, it consist of 628 comments and has been viewed over 44 000 times. The data contains of 66 340 words and there are approximately 100 respondents. This thesis is written with an ethnographic touch: respecting both the culture of the online group, the vocabulary as well as the mutual understandings in the discussion. The theoretical framework is built on E. Goffmans Interaction ritual, Forms of talk and Stigma. Respectively the term ambiguous agency is utilized in the theoretical framework. The analysis is executed using two completing methodological tools: thematic analysis and actantial model by A. Greymas. Results show that there is in fact active agency occurring towards harm reduction in the ungoverned pro-drug internet site. In defining quitting drug use a spectrum of variations of definitions were found. These definitions or goals varied from not using at all to just using occasionally and from quitting altogether to moderating or adjusting the use; the main intention being taking control of ones use of drugs. Four type stories could be extracted from the data concerning of the recovery process: whether it is to continue use, to grow up to stop the use or to maintain sobriety. Also several different forms of peer support were taking place on the internet site: besides the social aspects of sharing the same experience, also the power of the written word and the therapeutic aspect of the diary like writing. The main result was that the role of the internet site and the discussion was to function as a supporting 'extension of self' for the quitter only to then outgrow both the discussion as well as group. The final stage of sobriety being reaching independency and leave both the drug life as well as the online peer support forum behind. It seems that the ungoverned discussion is a valuable tool in the drug quitting process for the respondents. As this tool may not work for everyone it does function for functional users that are comfortable in the online environment, that identify themselves with the drug-users and at last consider drug-users as peers. To these the forum and thread offer an irreplaceable as well as cost-effective tool of support in the quitting process adding ungoverned value to the harm reduction function.
  • Arpe, Ossi (2017)
    Tässä tutkielmassa tarkastellaan kahta Qumranin luolista Kuolleen meren läheltä löydettyä fragmentaarista käsikirjoitusta. Käsikirjoitukset tunnetaan nimillä 4Q510 ja 4Q511, 4Qshira-b ja Viisauden opettajan laulut. Käsikirjoitukset on rinnastettu toisiinsa niiden sisältämän rinnakkaiskohdan takia. Tästä syystä ne on usein luokiteltu saman teoksen käsikirjoituksiksi. Tutkielman tutkimuskysymys on tarkastella käsikirjoitusten 4Q511 tekstin sisällön luokittelua suojelurukoukseksi ja tekstin rituaalista funktiota. Käsikirjoitus 4510 toimii tutkimuskysymyksen puitteissa vertailumateriaalina. Näiden kahden teeman tarkastelu on haastavaa tekstin fragmentaarisuuden vuoksi. Käsikirjoituksen 4Q511 luokittelusta suojelurukoukseksi ja rituaalisesta kontekstista on käyty keskustelua tutkimuksessa. Tutkielman tarkastelu rajataan käsikirjoitusten 15 suureen tekstifragmenttiin. Fragmenteista 13 kuuluu käsikirjoitukseen 4Q511 ja kaksi käsikirjoitukseen 4Q510. Fragmenttien tekstissä on säilynyt hyvin pieni osa alkuperäisen käsikirjoituksen sisällöstä. Tutkielmassa käsikirjoituksia tarkastellaan tekstianalyysin työkalujen avulla. Tarkastelun kehyksen muodostaa tekstistä julkaistu materiaalinen rekonstruktio. Rekonstruktio on muuttanut tekstiin kohdistuvaa tutkimusta, koska se vahvisti useille tekstin isoista fragmenteista niiden keskinäisen järjestyksen. Järjestys perustuu käsikirjoitusten nahassa havaittaviin tuhojälkiin ja siihen, miten tuhojälkien etäisyydet vaihtelevat käärössä. Käsikirjoituksen 4Q511 tekstin rituaalinen funktio vaikuttaa tarkastelun perusteella mahdolliselta. Tekstin sisältö on yhtenäistä ja henkien torjumiseen keskittyvä sisältö on yhdenmukaista ja pääosin vailla ristiriitoja. Tekstin luokittelu suojelurukoukseksi sopii tekstin sisältöön paremmin kuin sen luokittelu manaukseksi. Näiden kahden lajin rajat ovat kuitenkin vaikeasti määriteltävissä. Tekstin luokittelu suojelurukoukseksi oli ei ollut ongelmatonta käsikirjoituksen tekstin sisällön ja luokittelun määrittelyn takia. Asian tarkastelu edellyttää muiden samaan kategoriaan luokiteltujen tekstin tarkastelua. Kaikkien suojelurukoukseksi luokiteltujen tekstien tarkastelu on syytä tehdä ensin niiden omista lähtökohdista käsin. Vasta sitten on perusteltua lähteä vertailemaan tekstejä toisiinsa.
  • Kuokkanen, Vuokko (2015)
    Suomennan ja arvioin Qumranin neljännen luolan tekstilöytöihin sisältyvän tekstin 4Q512 fragmentaarista tekstiä ja sen sisältöä sen parhaiten säilyneiden palstojen osalta. Tutkimuksen tavoitteena on saada aikaan hyvä suomenkielinen käännös kyseisestä tekstistä ja arvioida sen rekonstruktiota ja sisältöä ja sitä, miten hyvin sisältö vastaa tekstin otsikkoa. Pohdin tutkimuksessani myös rituaalisen ja moraalisen puhtauden suhdetta tekstissä käytetyn termistön ja sisällön pohjalta. Vertaan termien käyttöä heprealaisen Raamatun termeihin ja muihin Qumranin liikkeen teksteihin, erityisesti kahteen toiseen puhtausteemaa käsittelevään tekstiin. Tutkielmasta käy ilmi, että käännetyssä tekstiosuudessa on selkeästi sekä liturgista, että ohjeistavaa tekstiä. Sitä ei voi kuitenkaan pitää sääntötekstinä. Sen voi mielestäni lukea liturgisten tekstien ryhmään, vaikka se ei sitä pelkästään olekaan. Tekstiä voi myös kuvata tilannekohtaisena ohjetekstinä henkilölle, joka käy läpi rituaalisen puhdistautumisen eri vaiheita. Näitä vaiheita ovat muun muassa vedessä kastautuminen, puhdistusvedellä pirskottaminen sekä ylistysosuudet, jotka rytmittävät tekstiä, jossa esitetään sinä-muotoista kiitosta Jumalalle erilaisista aiheista. Kiitoksen aiheet ovat esimerkiksi kiitosta Jumalan armosta ja hänen puhdistavasta työstään. Tämä työ voi olla joko rituaalisesta epäpuhtaudesta puhdistamista tai vapauttamista synnistä. Edellisten lisäksi kiitetään myös erottautumisesta epäpuhtaudesta, mikä vahvistaa käännöstekstin yhteyttä Qumranin liikkeeseen, jonka piirissä haluttiin erottautua epäpuhtaudesta; henkilöistä tai paikoista. Moraalisen ja rituaalisen puhtauden yhteyden tai erillisyyden suhteen arvioin erilaisia näkemyksiä tutkielmani ja aiempien tutkimusten pohjalta. Työni kohteena olevaa tekstiä käytetään usein esimerkkinä siitä, miten rituaalinen ja moraalinen puhtaus ovat rinnasteisia tai jopa toinen toisistaan riippuvaisia. Päädyn johtopäätökseen jonka mukaan moraalisen aspektin, esimerkiksi synnin tunnustamisen näkyminen kääntämässäni tekstissä, ei tarkoita sitä, että nämä kaksi, moraalinen ja rituaalinen, olisivat joka puhdistautumistilanteessa läsnä yhtä aikaa. Kuvaan tekstiä tilannekohtaisena ohjetekstinä, jolloin moraalisuuteen liittyvien termien ja lauseiden mukana olo voi olla tarkoitettu vain määrättyyn tilanteeseen. Tekstistä ei voi tehdä johtopäätöstä, että nämä kaksi olisivat riippuvaisia toisistaan. Mikäli näin olisi, tulisi myös toisissa, Qumranin liikkeen rituaalista puhdistautumista käsittelevissä, puhtausteksteissä olla viittauksia moraaliseen puhtauteen. Ehdotan lopuksi kysymyksen asettelua, jonka avulla Qumranin liikkeen piirissä voi ymmärtää paremmin puhtauden, rituaalisen tai moraalisen, suhdetta liikkeen toimintatapoihin ja itseymmärrykseen. Qumranin liikettä ja sen tekstejä tulisi tarkastella siitä näkökulmasta, minkä vastauksen eri tekstit antavat moraalisen tai rituaalisen epäpuhtauden ongelmaan. Onko vastaus vesiriitti, polttouhri tai kenties liikkeen piiriin kuuluvan yhteisön hyväksyntä ja löytyykö molempiin epäpuhtauksiin samoja vai erilaisia vastauksia. Tällöin tarkastelukulma on enemmän puhtaus ja miten se saavutetaan kuin epäpuhtaus. Samalla nousisi esiin se, mikä on puhtauden tavoite. Mahdollinen tällainen tavoite nousee tutkimuksessa esiin, nimittäin pyhäkön tai alttarin puhtaus, joka merkitsee paikkaa, jossa Jumalan voi kohdata.
  • Melo Barbosa Gil, Alessandra (2014)
    Affirmative action policies have been used in the past 50 years as a central tool in the promotion of racial equality in education in diverse contexts worldwide. This paper investigates the National Quotas Program that was launched in 2012 by the Brazilian government to reserve federal universities’ vacancies for specific groups of students, along with the supporting governments discourse in the decade following the change in administration in Brazil (2003 - 2012). Through the use of Carol Bacchis critical policy analysis approach and a discourse analysis focused on key concepts, binaries and categories, its goal is to investigate the problem representation upon which the Program was built, and discover whether the conceptualization of the 'racial matter' has evolved throughout the decade. The main national policy documents, bills, laws and decrees of this period regarding the promotion of racial equality and the implementation of affirmative action policies in the Brazilian educational system compose the material under analysis. As the results of other studies show, the current configuration of the National Quotas Program has perverse effects: there are inequalities in the distribution of benefits to the different categories of students targeted by the quotas, resulting in the ones who need them the most facing higher competition rates. My results suggest that this is a consequence of a change in the problem representation that has occurred throughout the decade and the governments attempt to solve two problems simultaneously: racial and class inequality. The findings show that there has been a shift in the understanding of the relationship between these two key concepts of race and class, and that this was also supported by changes in the discursive use of binaries and categories. Despite an early discursive separation between the class and race struggles and the governments pledged commitment to solve the problem of racial inequality, the late discourse and the ultimate implemented solution have shown that the class struggle still takes precedence over race in Brazilian public policy. I argue this is problematic because it has led to the Programs unintended effects, and suggest the need to rethink the complex problem of inequality once again to make the quotas a better tool in the promotion of equality: maybe race and class should not be consolidated into a single inequality problem after all.
  • Simonen, Elina (2013)
    Tutkimuksen taustalla ovat kysymykset Euroopan Unionin vallitsevasta demokratiavajeesta. Maailmansotien jälkeisenä rauhanprojektina pidetty EU on viime vuosina tullut tienristeykseen, jossa näkemyserot ovat kasvaneet. Ongelmaksi ovat nousseet jäsenmaiden kansalaisten vähäinen kiinnostus ja heikko osallistuminen EU:n toimintaan. EU:n laajentumisen myötä kysymykset yhteisestä identiteetistä ja julkisuudesta ovat nousseet esiin, erityisesti integraation legitimoimiseksi. Tutkimuksessa tarkastelun keskiössä ovatkin eurooppalaisen identiteetin ja julkisuuden käsitteet, joiden voi katsoa liittyvän tiiviisti EU:n toiminnan oikeuttamiseen. Tutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä toimii eurooppalaisesta identiteetistä ja julkisuudesta käyty akateeminen keskustelu. Keskeisinä lähteinä identiteettiä koskevassa luvussa ovat Benedict Andersonin ja Thomas Rissen näkemykset. Julkisuutta käsittelevässä osassa puolestaan tukeudutaan erityisesti Jürgen Habermasin ja Hannu Niemisen teoreettisiin pohdintoihin. Käsitteitä yhdistäviä piirteitä ovat muun muassa kansallisvaltion kehys sekä ajatus eurooppalaistumisesta. Identiteetti ja julkisuus nähdään tutkimuksessa toisiinsa kietoutuneina, eikä näitä käsitteitä ole vastaavalla tavalla yhdistetty ennen tätä tutkimusta. Tutkimuksessa on konstruktivistinen näkökulma. Sen mukaan todellisuus, eli tässä tapauksessa eurooppalainen identiteetti ja julkisuus, eivät ole valmiiksi olemassa olevaa, vaan ne ovat kuviteltuja ja jatkuvasti liikkeessä. Kielellisten diskurssien avulla ne tehdään olemassa olevaksi todellisuudeksi. Tutkimuksen empiirisessä osassa tarkastellaan eurooppalaisen identiteetin ja julkisuuden rakentumista Euroopan komission viestintästrategiassa diskurssianalyysin keinoin. Tutkimuskohteeksi komissio soveltuu EU:n toimielimistä parhaiten, sillä se ajaa koko unionin, eikä esimerkiksi kansalaisten etuja. Viestintästrategiana toimivat kolme erillistä asiakirjaa. Asiakirjoja analysoimalla pyritään selvittämään millä tavoin Euroopan komissio puhuu eurooppalaisesta identiteetistä ja julkisuudesta ja miten komissio vastaa eurooppalaisen identiteetin ja julkisuuden haasteisiin. Aineistosta välittyy kuva EU:n halusta tulla lähemmäs jäsenmaiden kansalaisia ja ottaa heidät tasavertaisina kumppaneina mukaan yhteiseen integraatioprojektiin. Aineistosta löytyy neljä selkeää eurooppalaista identiteettiä ja julkisuutta rakentavaa diskurssia. Näitä ovat haastediskurssi, yhteisyysdiskurssi, kumppanuusdiskurssi sekä näiden kolmen yhdessä muodostama legitimiteettidiskurssi. Haastediskurssissa puhutaan erilaisista EU:n kohtaamista haasteista, kuten kuilusta päättäjien ja kansalaisten välillä. Identiteettiä rakentavassa diskurssissa korostetaan yhteistä historiaa, arvoja sekä EU:lle ominaista monimuotoisuutta. Julkisuutta rakentavassa kumppanuusdiskurssissa tuodaan esiin kaksisuuntaisen viestinnän tärkeyttä ja aktiivista kansalaisuutta. Keskeisenä tutkimustuloksena on havainto legitimiteetin tiiviistä yhteydestä eurooppalaiseen identiteettiin ja julkisuuteen. Toisin sanoen, ilman eurooppalaista identiteettiä ja julkisuutta ei EU voi oikeuttaa olemassaoloaan. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että merkittävin seikka eurooppalaisen identiteetin ja julkisuuden syntymisen ja sitä myötä unionin legitimiteetin ja integraation kehittymisen kannalta liittyy siihen, missä määrin kansalaiset ja heidän näkemyksensä otetaan huomioon.
  • Baumgartner, Manuel (2020)
    Tutkielmassa tuodaan esille, miksi Euroopan unionilla on maailman suurimmat tulkkauspalvelut ja miten nämä palvelut toimivat toimielinten päivittäisessä työssä. Ensimmäinen osa kattaa ne historialliset, poliittiset ja oikeudelliset seikat, joiden ansiosta Euroopan unionin tulkkauspalvelut ovat kehittyneet nykyiseen muotoonsa. Osassa esitellään lyhyesti Euroopan unionin historiaa sekä poliittisia kehityskuluja monikielisyyden alalla. Lisäksi tutustutaan nykyisen monikielisyyden ja siten myös tulkkaustoiminnan oikeudellisiin perusteisiin. Unionilla on monikielisyyden alalla tietyt demokraattiseen legitimiteettiinsä liittyvät? oikeudelliset velvollisuudet, jotka unioni täyttää muun muassa tulkkauksen avulla. Tutkielman toisessa osassa kuvataan, miten Euroopan unioni käyttää laajaa tulkkaustoimintaansa täyttääkseen ensimmäisessä osassa esitetyt oikeudelliset ja demokraattiset velvoitteet. Osassa käsitellään, missä muodossa kukin unionin toimielin järjestää omat tulkkauspalvelunsa hallinnon tasolta tulkkauskoppiin asti. Tässä osassa tarkastellaan myös virallisten kielten isosta määrästä johtuvia haasteita sekä hallinnollisia keinoja, joilla unioni pyrkii vastaamaan niihin. Lisäksi tutkielma kattaa tulkkien palvelussuhteet unionin toimielimiin ja esittelee tulkkien rekrytointiprosessia. Tarkoitus on esitellä unionin toimielinten tulkkauspalveluja sekä palvelujen käyttäjien ja järjestäjien että niiden tuottajien eli tulkkien näkökulmasta. Tutkielmassa analysoidaan EU:n tulkkaustoimintaa kirjallisten lähteiden perusteella. Ensimmäinen osa perustuu pitkälti tutkimuskirjallisuuteen. Monikielisyyden oikeusperustaa käsittelevässä osassa keskitytään puolestaan ensisijaisesti unionin tason lainsäädäntöön, jota verrataan myös Suomen kielilakiin. Tarkoitus on antaa lukijalle käsitys siitä, mitä erilaiset kieleen viittaavat termit tarkoittavat Euroopan unionin kontekstissa. Toisessa osassa hyödynnetään erityisesti toimielinten tulkkauspalvelujen järjestäjien eli tulkkauspääosastojen tuottamaa materiaalia, kuten toimintakertomuksia, toimintasuunnitelmia ja verkkosisältöjä. Niistä tehtyjä havaintoja täydennetään tutkimuskirjallisuuden avulla. Tutkielman viimeinen osa koostuu muuta tutkielmaa vapaamuotoisemmista päätelmistä, joissa tutkitaan ajankohtaisia (vuodet 2018–2020) kehityskulkuja tutkielmassa aiemmin esille tuotujen johtopäätösten valossa.