Browsing by Title
Now showing items 18773-18792 of 30890
-
(2021)Ortognaattinen kirurgia on hoitomuoto, jota käytetään vaikeiden luustollisten tai hammasperäisten purentavirheiden hoidossa. Hoitoon kuuluu pre- ja postoperatiivinen oikomishoito ja yhden tai molempien leukojen leikkaus. Hoidon toteuttaa erikoissairaanhoidon moniammatillinen tiimi. Ortognaattis-kirurgisen hoidon indikaatiot ovat useimmiten toiminnallisia. Purentavirheet voivat aiheuttaa mm. syömisvaikeuksia, kiputiloja sekä uniapneaa. Tutkimusten mukaan potilaat toivovat leikkauksen vaikuttavan edullisesti myös itsetuntoon ja kasvojen profiiliin. Vakavat komplikaatiot ovat hyvin harvinaisia, mutta moni potilas kärsii välittömästi leikkauksen jälkeen leuan alueen tuntopuutoksesta. Useimmiten tuntopuutokset ovat palautuvia. Hoitotyytyväisyys on kirjallisuuden mukaan hyvin korkeaa. Ortognaattis-kirurgisen hoidon ortodontia tehdään yleensä kiinteillä oikomiskojeilla. Viime aikoina oikomishoitoa on alettu tekemään myös irrotettavilla kalvoilla. Kalvoilla hampaiden asentoa voidaan muuttaa jonkin verran mutta menetelmän hoitotuloksista on vasta vähän laadukasta tutkimusnäyttöä. Kalvo-oikomista ei ole juurikaan käytetty ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidossa eikä vertailevia tutkimustuloksia löydy. Tutkielmassa on esitetty kaksi kirjallisuudesta löytynyttä potilastapausta, joissa kalvoja on käytetty osana ortognaattis-kirurgista hoitoa. Syventävään opinnäytetyöhön kuuluvan potilastapauksen avulla selvitin yhden potilaan kokemuksia ortognaattis-kirurgisesta hoidosta. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua leikkauksesta. Haastattelun avulla selvisi, että potilas oli erittäin tyytyväinen saamaansa hoitoon, vaikka hoito jatkuikin vielä. Hänen pääasiallinen hoitomotivaationsa oli terveydellinen, mutta hoidon vaikutukset kasvojen estetiikkaan olivat mieluisia. (183 sanaa)
-
(2017)Tutkimuksen tarkoitus: Tutkielmassa pyritään perehtymään ortognaattis-kirurgisiin hoitoihin keskittyen hoidon suunnitteluun ja pre- ja post-kirurgiseen oikomishoidon kulkuun. Potilaan kannalta tavoitteena on hoidossa käytettyjen tapojen ja menetelmien kehittäminen. Pohditaan, mitä voisi muuttaa saavuttaakseen paremman potilastyytyväisyyden ja hoitomotivaation, sekä arvioidaan saavutettua hoidon tulosta. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusmenetelmänä seurataan yhden potilaan hoitoa tapaamalla potilas pre- ja post-kirurgisesti sekä seuraamalla leikkausta. Lisäksi perehdytään alaan kirjallisuutta (1) käyttäen ja osallistumalla seminaareihin. Tulokset: Leikkaustulos suunnitelman mukainen. Johtopäätökset: Ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto isojen purentavirheiden hoitoon aikuisiällä, joita ei pelkällä oikomishoidolla saada esteettisesti tai funktionaalisesti toimiviksi. Hoito on potilaalle vaativa ja pitkä, minkä takia hyvä yhteistyö kirurgin ja oikojan sekä muun sairaalahenkilökunnan välillä on ehdottoman tärkeää. Ortognaattis-kirurgisella hoidolla on saattaa olla suuri vaikutus potilaan sosiaaliseen kanssakäymiseen ja yhteisössä toimimiseen. Hoito on usein onnistunut ja komplikaatiot ovat vähäisiä. Hyvä potilasvalinta on tärkeää julkisesti tuotetussa hoidossa, jotta hoidolla saadaan hyvä vaikuttavuus ja onnistuminen.
-
(2017)Tämän tutkielman tarkoituksena on selventää ortognaattis-kirurgisen prosessin läpikäyneen potilaan hoitopolkua, mitä erityistä se sisältää ja millainen hoitopolku käytännössä on. Ortognaattis-kirurgisia leukaleikkauksia tehdään HUS:n Suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK) ja Pää- ja kaulakeskuksessa vuosittain noin 70–80. Hoitoprosessiin kuuluu ennen leikkausta suoritettava prekirurginen sekä leikkauksen jälkeinen postkirurginen oikomishoito. Tutkimus tehtiin perehtymällä kirjallisuuteen sekä seuraamalla yhden potilaan ortognaattis-kirurgista hoitoprosessia sekä haastattelemalla häntä.
-
(2021)Ortognaattis-kirurgista leikkausta tehdään HUS Suu- ja leukasairauksien klinikassa, Pää- ja kaulakeskuksessa, vuosittain 70-80 aikuiselle, joilla on vaikea skeletaalinen purentavirhe ja siihen liittyvä leukojen epäsuhta. Hoito on monivuotinen ja siihen osallistuu eri erikoisalojen ammattilaisia. Hoito koostuu preoikomishoidosta, leikkauksesta, postoikomishoidosta sekä retentiovaiheesta. Tutkielman tarkoituksena on perehtyä ortognaattis-kirurgisen hoitoon sekä selvittää potilaan tyytyväisyys saamaansa hoitoon. Tämän lisäksi tutkimuksella halutaan edistää ymmärrystä ortognaattis-kirurgisen hoidon hyödyistä ja haitoista Suomessa. Tutkielmassa perehdytään ortognaattis-kirurgiseen hoitoon kirjallisuuden kautta ja seuraamalla Kirurgisessa sairaalassa pre- ja postkirurgista oikomishoitoa ja osallistumalla leikkaukseen. Tämän lisäksi syvennytään potilaan kokemukseen ortognaattis-kirurgisesta hoidosta potilashaastattelun avulla. Tutkielmassa selvisi, että ortognaattis-kirurginen hoito on hyvä hoitovaihtoehto aikuisille, jotka kärsivät vaikeasta skeletaalisesta purentaviasta. Potilashaastattelun myötä ilmeni, että hoito on potilaille henkisesti kuormittava, joten jatkuva ja hyvä kommunikaatio on erityisen tärkeää. Hoito voi parantaa potilaiden elämänlaatua paremman purentafunktion sekä ulkonäön muuttumisen myötä.
-
(2020)Tiivistelmä Tiedekunta: Lääketieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Hammaslääketieteen lisensiaatti Opintosuunta: Hammaslääketieteen lisensiaatti Tekijä: Arif Al-Sharefi Työn nimi: Ortognaattis-kirurgisen potilaan hoito Työn laji: Syventävä opinnäytetyö, pro gradu Kuukausi ja vuosi: 12/2020 Sivumäärä: 22 Avainsanat: Ortognaattis-kirurgia, syvä purenta. Säilytyspaikka: Helsingin yliopiston kirjasto Tiivistelmä: Ortognaattisella kirurgialla hoidetaan vaikeita luustollisia- tai hammasperäisiä purentavirheitä, joita ei voida hoitaa konservatiivisella oikomishoidolla. Kirurginen toimenpide suunnitellaan ja toteutetaan moniammatillisen tiimin toimesta. Ortognaattis –kirurgisen potilaan oikomishoito toteutetaan ennen operatiivista toimenpidettä ja sen jälkeen. Ortognaattiseen –kirurgiaan ohjautuvan potilaan hoidon kriteerit ovat koostuvat toiminallisista tekijöistä, mutta ulkonäölliset seikat voivat myös vaikuttaa hoitopäätökseen. Digitaalinen 3D teknologia on entistä enemmän läsnä kirurgisen toimenpiteen suunnittelussa ja toimenpiteen toteutuksessa. Bimaxillaari osteatomioiden kipsimalli- ja artikulaattorisuunnitelusta on siirrytty kohti 3D teknologiaa. Leikkauksen digitaalisen- ja 3D -mallien suunnittelun avulla toimenpide voidaan toteuttaa nopeammin ja tarkemmin. Ortognaattis –kirurginen hoitomuoto on useita vuosia kestävä ja potilaalle vaativa fyysisesti, sekä henkisesti. Toimenpiteestä aiheutuvat pysyvät vauriot ja komplikaatiot ovat harvinaisia. Mahdollisiin komplikaatioihin kuuluu merkittävä mm. verenvuoto, infektio, hengitysteiden obstruktio ja hermovaurion aiheuttamat pysyvät tuntopuutokset. Potilashaastattelun tavoitteena oli selvittää potilaan kokemus hoidosta ja hoidon vaikutukset. Potilasta haastateltiin kahden kuukauden kuluttua hänen viimeisestä kirurgisesta leikkauksestaan. Potilan leukojen alueella oli tunnottomuutta ensimmäisten viikkojen aikana. Potilas kokee, että ulkonäkönsä on kohentunut. Potilaan mukaan henkisesti vaikeimmat vaiheet hoidosta olivat leikkauksista toipuminen. Potilas koki olevansa tyytyväinen hoidon tulokseen, vaikka oikomishoito vielä jatkui.
-
(2023)HUS, suu- ja leukasairauksien klinikassa (SLK), Pää- ja kaulakeskuksessa tehdään vuosittain 70–80 ortognaattis-kirurgista leukojen leikkausta aikuisille, joilla on vaikea purentavirhe ja sitä käytetään myös obstruktiivisen uniapnean hoidossa erityisesti nuorilla, ei-ylipainoisilla potilailla. Ortognaattis-kirurginen hoito on ortodonttien ja suu- ja leukakirurgien välistä tiivistä moniammatillista yhteistyötä. Ortognaattis-kirurginen hoito on potilaalle fyysisesti ja henkisesti laaja ja vaativa hoito. Hoitoon on sitouduttava pitkäksi aikaa ja ulkonäön muutokset voivat olla suuria. Ortognaattis-kirurginen hoito kuitenkin parantaa yleensä potilaan elämänlaatua. Tutkielman tavoitteena oli selvittää ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoidon kulku kirjallisuuteen perehtymällä ja seuraamalla kliinistä toimintaa. Tavoitteena on myös oppia ymmärtämään ortognaattis-kirurgisen hoidon suunnittelu, hoidon toteutus, ja sen ongelmat ja hyödyt. Tässä tutkielmassa keskitytään ortognaattis-kirurgisen hoidon ohella erityisesti uniapneapotilaan hoitokeinoihin. Tutkimuksessa on yksi tutkimuspotilas, jolle tehtiin HUS:n Pää- ja kaulakeskuksessa, Suu- ja leukasairauksien klinikassa ortognaattis-kirurginen hoito. Potilas leikattiin keväällä 2022 ja haastateltiin puhelimitse leikkauksen jälkeen. Tämän on tarkoitus antaa tietoa siitä, miten ortognaattis-kirurgisten potilaiden hoitoa voitaisiin kehittää. Potilastapauksesta selviää, että potilas koki saavansa ennen hoitoa ja hoidon aikana riittävästi informaatiota mahdollisista hoidon haittavaikutuksista ja komplikaatioista. Tämän ansiosta potilas oli henkisesti ja fyysisesti valmistautunut hoidon sivuvaikutuksiin, ja koki koko hoitoprosessin positiivisena. Hoitoprosessin kokemisena epämiellyttävänä tai miellyttävänä vaikuttaa myös potilaan motivaatio hoitoon, johon taas vaikuttaa potilaan esteettisen tai toiminnallisen haitan häiritsevyys. Vaikka elämänlaatuun vaikuttaa dentofakiaalisesta ongelmasta kärsivällä usein myös estetiikka, oli tämän tutkimuspotilaan hoitoon lähteminen täysin toiminnallisista syistä johtuvaa. (218 sanaa)
-
(University of HelsinkiHelsingin yliopistoHelsingfors universitet, 2001)Tämä syventävien opintojen tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa Markus Hämäläinen käsittelee sementillisiä ja Vesa Pakkanen sementittömiä lonkkaproteeseja sekä selvitetään luun rakennetta ja toimintaa, luunmuodostumista, luun biomekaanista testaamista sekä bioaktiivista lasia. Ihmisten lonkkaproteeseissa on pääongelmana niiden mekaaninen irtoaminen. Tutkimus on osa laajempaa tutkimuskokonaisuutta, jossa selvitetään bioaktiivisen lasin käyttömahdollisuuksia lonkkaproteesin kiinnittymisen edistäjänä. Tämän osatutkimuksen tavoitteena oli osoittaa, että bioaktiivisella lasilla päällystetty metalli-implantti kiinnittyy nopeasti luuhun. Tutkittavat implantit ja niiden kontrolli-implantit asennettiin yhdeksän lampaan reisiluihin. Lampaat teurastettiin 12 viikon kuluttua leikkauksesta. Luutuminen arvioitiin mekaanisesti ja histologisesti. Tutkimuksessa implantit eivät kiinnittyneet toivotulla tavalla. Leikattujen lampaiden 18:sta implantista vain viisi implanttia oli kiinnittynyt, ja 13 implantin voidaan katsoa jääneen kiinnittymättä. Kiinnittymisen epäonnistuminen on voinut johtua lampaan reisiluun ydinontelon sisältämästä rasvasta, joka ilmeisesti haittasi luutumista.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan osa-aikatyödirektiiviin (97/81/EY) ja määräaikaistyödirektiiviin (1999/70/EY) perustuvaa työsopimuslain (55/2001) 2 luvun 2 §:n 2 momenttia, jossa asetetaan työnantajalle velvollisuus kohdella osa-aikaisia ja määräaikaisia työntekijöitään työehtojen suhteen tasapuolisesti muihin työntekijöihin verrattuna. Tätä osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimukseksi nimitettyä säännöstä analysoidaan erityisesti työntekijänäkökulmasta, sillä tutkielman tutkimustehtävänä on sen selvittäminen, mikä on säännöksen sisältö ja millaiseksi sen työntekijöille tarjoama suojan taso on muodostunut tuomioistuinten tulkintakäytännössä. Tutkielman pääasiallisena tutkimusmetodina on oikeusdogmatiikka eli lainoppi, jonka avulla pyritään tuottamaan ja jäsentelemään tietoa voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Työoikeudellisille säännöksille tyypilliseen tapaan osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa. Erityyppisissä työsuhteissa sovellettujen työehtojen vertailu, vertailukelpoisen kokoaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa työskentelevän työntekijän identifioiminen ja mahdollisten oikeuttamisperusteiden arviointi edellyttävät kaikki tarkastelua käsillä olevalle tapaukselle erityisten ja yksilöllisten piirteiden kautta, mutta soveltamisen tueksi voidaan oikeuskäytännön ja oikeuskirjallisuudessa esitettyjen näkemysten perusteella esittää yleisiä havaintoja. Työehtojen ja oikeuttamisperusteiden osalta tuomioistuimet ovat omaksuneet työntekijämyönteisen tulkinnan. Keskeisten, kuten palkan, työajan ja työsuhteen päättymiseen liittyvien ehtojen lisäksi säännöksessä tarkoitetuksi työehdoksi on katsottu esimerkiksi ylentämisprosessien säännöt. Työehtojen epäedullisemmuudelle ei myöskään ole asetettu kvantitatiivisia tai kvalitatiivisia rajauksia. Oikeuttamisperusteilta on puolestaan oikeuskäytännössä edellytetty konkreettisuutta, täsmällisyyttä, objektiivisuutta ja suhteellisuutta. Esimerkiksi yleistyksiin perustuvia tai taloudellisia argumentteja ei ole pidetty asiallisina syinä. Tuomioistuinten tulkintaa asiallisen syyn käsitteestä voisi luonnehtia suppeaksi. On kuitenkin huomattava, että osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden työehtojen ei edellytetä yksi yhteen vastaavan kokoaikaisten ja toistaiseksi voimassa olevissa työsuhteissa olevien työntekijöiden työehtoja, vaan vahvana lähtökohtana on työehtojen suhteuttaminen tehdyn työajan suhteen pro rata temporis -periaatteen mukaisesti silloin kun se on mahdollista. TSL 2:2.2:n suojan tasoa kuitenkin laskee säännöksessä edellytetty vertailukelpoisen kokoaikaisen tai toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa olevan työntekijän identifioiminen. EUT omaksui ratkaisussaan Wippel (C-313/02) käsitteelle tiukan tulkinnan, mikä voi vaikeuttaa etenkin erityisen heikossa ja prekaarissa työmarkkina-asemassa olevien osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden mahdollisuutta saada suojaa säännöksen nojalla. Kansainvälisessä oikeuskirjallisuudessa on nostettu esiin myös muita vertailukelpoisuuden edellyttämiseen liittyviä ongelmakohtia. Tutkielman johtopäätöksenä on, että TSL 2:2.2:a voidaan pitää jossain määrin osa-aikaisten ja määräaikaisten työntekijöiden asemaa parantavana säännöksenä, mutta siihen sisältyy merkittäviä heikkouksia, jotka heikentävät säännöksen vaikuttavuutta ja sen selkeyttä. Toisaalta voidaan kuitenkin todeta, että heikoksi ja kunnianhimottomaksikin kritisoitua sääntelyä on vahvistanut EUT:n ja kansallisten tuomioistuinten työntekijämyönteinen tulkinta epäedullisempien ehtojen ja asiallisen syyn käsitteistä.
-
(2014)Tutkimuksessa selvitetään työntekijän siirtymistä kokoaikaisesta, vakituisesta työstä osa-aikaiseksi työntekijäksi saman työnantajan palveluksessa sekä tämän siirtymisen vaikutusta vuosilomaan. Tutkimusmetodina käytetään lainoppia eli oikeusdogmatiikkaa. Työnantaja voi yksipuolisesti muuttaa kokoaikaisen työsuhteen osa-aikaiseksi työsuhteeksi työsopimuslain nojalla työnantajan heikon taloudellisen tilanteen perusteella joko pysyvästi osa-aikaistamisella tai tilapäisesti lomauttamalla. Työntekijän ja työnantajan sopimus on kuitenkin lainsäädännössä yleensä edellytys aiemmin sovitun työajan vähentämiselle. Ainakin osittain sopimuksen mukaisia ovat osa-aikaiset perhevapaat, osittainen opintovapaa, osa-aikainen sairauspoissaolo, osa-aikaeläke, osatyökyvyttömyyseläke sekä työaikalain 15 §:n mukainen osa-aikatyöstä sopiminen sosiaalista tai terveydellisistä syistä. Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia oikeuksia, velvollisuuksia tai rajoituksia työsuhteen osapuolilla on työntekijän siirtyessä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Työssä tarkastellaan suomalaisen lainsäädännön lisäksi aiheeseen liittyvää EU-oikeutta, erityisesti osa-aikatyöntekijöiden syrjintäkieltoa sekä pro rata temporis -periaatetta. Kokoaikaisen työntekijän siirtyessä osa-aikaiseksi työaika lyhenee, jolloin palkka yleensä pienenee samassa suhteessa. Työajan ja palkan muutoksilla on puolestaan vaikutuksia työntekijän vuosilomaoikeuteen. Kokoaikaisena työntekijänä jo ansaittua vuosilomaa ei voida vähentää henkilön siirtyessä osa-aikaiseksi työntekijäksi. Pro rata temporis -periaatetta voidaan soveltaa vain osa-aikaisen työskentelyn ajanjaksolta ansaittavaan vuosilomaan. EU-oikeuskäytännön mukaan osa-aikaisen työntekijän työajan ja vuosiloman pituuden on oltava vähintään samassa suhteessa kuin kokoaikaisen työntekijän työaika ja vuosiloma. Asianmukaisesti myönnetty sairausloma ei kuitenkaan saa vähentää vuosilomaoikeutta. Vuosilomalaissa on EU-oikeudesta poiketen rajoitettu sairausloman laskemista työssäolon veroiseksi ajaksi. Työntekijään sovellettava loman ansaintasääntö voi muuttua kesken lomanmääräytymisvuoden, jos sovittu työaika muuttuu muuten kuin tilapäisesti. Tilapäiseksi laskettavalle työaikamuutokselle ei kuitenkaan ole laissa tarkkaa aikarajaa. Lähtökohtaisesti lomautus katsotaan aina tilapäiseksi muutokseksi. Vuosilomapalkka lasketaan eri tavoin riippuen sovellettavasta loman ansaintasäännöstä, palkanlaskentatavasta sekä siitä, onko työntekijä vielä osa-aikatyössä lomanmääräytymisvuoden päättyessä. Lisäksi työssäolon veroisen ajan sekä vuosilomapalkan laskennassa osalomautusta, osa-aikaista perhevapaata, osa-aikaista sairauslomaa sekä osittaista opintovapaata koskevat omat erityissäännökset. Tutkimuksen mukaan saman verran lomanmääräytymisvuodessa työtä tekevät osa-aikatyöntekijät, joiden työaikajärjestelyt ja palkan laskentatapa on toteutettu eri tavalla, voivat vuosilomalain perusteella ansaita erimittaisen vuosiloman sekä erilaisen vuosilomapalkan. Eri osa-aikatyömuotoja koskevat erityissäännökset vielä lisäävät eroja eri osa-aikatyöntekijöiden välillä. Osa-aikatyömuotojen erilainen kohtelu voi kuitenkin olla perusteltua asiallisista ja hyväksyttävistä syistä, ja siten olla myös EU-oikeuden mukaista. Sen sijaan yhtä paljon työtä lomanmääräytymisvuoden aikana tekevät työntekijät, joilla on sama osa-aikaisuusperuste mutta erilainen työaikajärjestely, voivat saada vuosilomalain säännösten perusteella erilaisen vuosilomaoikeuden, ja tämän ei voida katsoa olevan yhdenvertaisuus- eikä neutraali-suusperiaatteen mukaista.
-
(2022)Työmarkkinoilla on käynnissä maailmanlaajuinen murros, jossa epätyypilliset työsuhteet lisääntyvät ja yksilön työelämästä tulee pirstaleisempaa. Suomessakin osa-aikatyön trendi on ollut nousujohteinen 2000-luvulla. Osa-aikatyö on yleistä erityisesti tietyillä aloilla, kuten kaupan alalla, ja jotkut osa-aikatyötä tekevät ovat vastentahtoisesti osa-aikaisessa työsuhteessa. Vastentahtoisesti osa-aikatyötä matalapalkka-alalla tekevä henkilö voi kokea toimeentulo-ongelmia ja siten tarvita sosiaaliturvaa toimeentulonsa varmistamiseksi. Tilastojen valossa sovitellun työttömyysetuuden käyttö on kuitenkin osa-aikaisten työsuhteiden yleisyyteen nähden melko vähäistä, joten on kiinnostavaa, miksi osa-aikaiset eivät nosta heille suunnattua sosiaalietuutta. Ilmiön tutkimiseksi menetelmänä käytetään teoriaohjaavaa sisällönanalyysia, jossa teoriana on rationaalisen valinnan institutionalismi. Se perustuu olettamukseen, että ihminen ei tee valintojaan aina täysin talousrationaalisesti vaan niitä ohjailee instituutiot. Instituutioilla tarkoitetaan yhteiskunnan pelisääntöjä, jotka muokkaavat ihmisen käyttäytymistä niin sosiaalisesti, poliittisesti kuin taloudellisesti. Instituutioiden lisäksi tarkastellaan normien ja organisaatioiden vaikutusta osa-aikatyöntekijöiden ja sosiaaliturvan käyttämisen suhteessa. Aineisto koostuu yhdeksästä haastattelusta, jotka on tehty kolmen päivittäistavara- tai erikoistavarakaupan osa-aikaisille työntekijöille. Tutkimuskysymykset ovat: 1. Miten kaupan alan osa-aikatyöntekijät selittävät sovitellun työttömyysetuuden nostamisen tai nostamatta jättämisen rationaalisen valinnan institutionalismin näkökulmasta? 2. Millä keinoilla osa-aikatyöntekijöiden tilannetta voidaan parantaa ja mitkä instituutiot, normit ja organisaatiot ovat olennaisia tilanteen parantamisessa? 3. Miten haastateltavat kokevat sovitellun työttömyysetuuden kannustavuuden? Tutkielman tulokset kertovat, että kaupan alan osa-aikatyöntekijät jättävät sovitellun työttömyysetuuden nostamatta muun muassa siksi, että eivät tiedä sen olemassaolosta, pitävät hakuprosessia hankalana tai tukea riittämättömänä. Heidän mielestään lisätyön hakeminen on parempi vaihtoehto kuin tuen nostaminen ja pärjääminen omilla ansioilla kunniallisempaa kuin sosiaaliturvaan tukeutuminen. Jotkut haastatelluista pärjäsivät tuloillaan hyvin, eivätkä olleet oikeutettuja tukeen tai eivät tarvinneet sitä. Jotkut heistä kokivat kuitenkin toimeentulovaikeuksia, ja osa-aikatyöntekijöiden tilanteen parantamiseksi tarvitaan muun muassa osa-aikatyön kanssa yhteensopivampi sosiaaliturva ja parempaa informaatiota sosiaalituista. Myös työehtosopimusten avulla osa-aikaisten tilannetta voi parantaa. Soviteltu työttömyysetuus ei tulosten mukaan vaikuta olevan kannustinloukku kaupan alan osa-aikatyöntekijöiden työllistymiseksi korkeampien työtuntien työsopimukseen tai kokoaikatyöhön.
-
(2015)Tutkimuksessa tarkastellaan, miten vuosien 1999–2013 välisenä aikana julkaistuissa neuvolatoimintaa ohjaavissa teksteissä puhutaan isyydestä ja isään liittyvistä riskeistä. Neuvolajulkaisut ovat osa perhepolitiikkaa, jonka kautta otetaan kantaa toivottavaan ja oikeanlaiseen vanhemmuuteen. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kuvaa neuvolatoimintaa ohjeistavat julkaisut välittävät ja rakentavat isyydestä ja millaisena yhteiskunnallinen isyys näyttäytyy tarkastelujakson aikana. Tutkimuksessa kartoitetaan lisäksi sitä, millaisia riskejä isiin liitetään ja millaista vanhemmuutta riskeihin puuttumisen kautta tuotetaan. Tutkimusaineisto koostuu yhteensä kuudesta julkaisuista, joista yksi on Stakesin, kaksi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja kolme sosiaali- ja terveysministeriön julkaisemia. Analyysimenetelmänä käytetään laadullista, temaattista analyysia. Tutkimus sijoittuu sosiaalisen konstruktioinismin tutkimusperinteeseen, jonka näkökulmasta tarkastellaan sitä, miten aineisto on mukana sosiaalisen todellisuuden rakentumisessa ja miten se vahvistaa tai purkaa isyydelle annettuja merkityksiä. Hallinnan analytiikka tarjoaa teoreettisia apuvälineitä aineiston analyysiin ja sen kautta käsitellään sitä, miten ilman pakottamista ja suoraa puuttumista vanhempia hallitaan ja millaisia subjekteja hallinta tuottaa. Hallinta legitimoidaan riskien kautta, ja myös riskin käsite on tutkimuksessa keskeinen. Isän merkitys kasvaa neuvolateksteissä vuosien 1999–2013 välillä. Aineistosta muodostuu tarkastelujakson alkupuolella ristiriitainen kuva isästä, joka on osaamaton, mutta josta kuitenkin toivotaan ammattilaisten ja äitien tuella osallistuvaa ja aktiivista vanhempaa. Äiti nähdään ensisijaisena vanhempana, mutta ihanne isän osallistumisesta ja vanhemmuuden jakamisesta vahvistuu 2000-luvulla. Isyydestä puhuminen jää kuitenkin 2000-luvulla paikoin piiloon niin sanottuun sukupuolineutraaliin vanhemmuuspuheeseen, jossa vanhemmuudesta puhtaan viittaamatta erityisesti äitiin tai isään. Tällä sukupuolineutraaliudella pyritään kaiketi tavoittamaan perhemuotojen moninaistuminen, mutta samalla se jättää näkymättömiin isyyteen ja vanhemmuuteen liittyvät sukupuolittuneet valta- ja vastuusuhteet. Elämäntapariskeistä puhuttaessa isyyteen ja yleisemmin vanhemmuuteen kohdistuva hallinta on neuvolateksteissä erityisen näkyvää. Riskejä ohjeistetaan arvioimaan kaikkien vanhempien kohdalla ja niihin suhtaudutaan ennakoivasti. Riskeihin puututaan ennen kaikkea lapsen etuun vetoamalla. Perheet, joiden kohdalla riskejä esiintyy, eivät joudu suoran kontrollin alaisiksi, vaan heihin kohdistetaan tukea ja neuvontaa. Vanhemmista tuotetaan neuvolan käytäntöihin sopeutuvia asiakkaita, jolloin heidän vanhemmuuteensa ja perheyteensä päästään ottamaan kantaa ja muokkaamaan sitä ilman pakkokeinoja. Julkaisuissa piirtyy kuva tietoa omaksuvasta, vastuun ottavasta sekä neuvolan kanssa kasvatuskumppanuuteen antautuvasta vanhemmasta. Analyysin perusteella voidaan todeta, että aineistossa naisten ja miesten yhteiskunnallinen vastuu vanhemmuudesta on hyvin erilaista: äidin vastuu lapsista nähdään ensisijaisena läpi tarkastelujakson. Tutkimus osoittaa, että käsitys vanhemmuudesta ja perheistä laajentuu ja monimuotoistuu tarkastelujakson loppupuolella, kun isien lisäksi neuvolateksteissä pyritään huomioimaan myös muut ei-raskaana olevat vanhemmat. Tutkimuksen perusteella on lisäksi havaittavissa, että hallinta ja riskien kartoittaminen kohdistuvat varhaisen puuttumisen ja ennaltaehkäisyn periaatteen lisääntymisen myötä raskaana olevan lisäksi myös ei-raskaana olevaan vanhempaan. Koska tutkitut julkaisut määrittävät sitä, millaisena toivottava isyys tai vanhemmuus nähdään ja koska julkaisut ovat kansallisia ja tavoittavat neuvolatyön välityksellä miltei kaikki käytännön neuvolatyötä tekevät, ei ole samantekevää, millaisia mahdollisuuksia isille julkaisujen sivuilla tarjotaan, mitä jätetään piiloon ja millaisia kompetensseja vanhemmilta neuvolan käytännöissä vaaditaan.
-
(2015)Aims. Cleaning work is practical work, meaning identification of professional competence cannot be based on written tests but must be based actual performance of practical tasks. The aim of this Master's thesis was to identify the main skills in professional maintenance cleaning and to define levels of skill within various levels of ability. The aim was to create a tool for employee and supervisors which can be used to identify employee skills through practical work tasks. Methods. The study was carried out in two different cleaning service companies. Features of process analysis, collaborative planning and stimulated recall methods were applied to the research. Classification of the key skills in maintenance cleaning was based on the views of the companies' trainers, as well as a questionnaire which was answered by supervisors. The skill level descriptions were produced as part of the companies' training programs, and the expertise and experience of the participants were also utilized. In the last step the skill matrix was piloted with employees and its usability in skill identification was evaluated. Results and conclusions. According to the results, 14 different skills were identified as the main skills of maintenance cleaning. They were classified as management of processes and working methods, maintaining working capacity and general professional skills. A theory with four levels was developed to represent the different skill levels: the novice's skills are defined as random, the apprentice's as repetitive, the journeyman's as applicable and the master's as skills developed through work. To reach the master skill level both theoretical knowledge and practical experience are required. To allow for the identification of knowledge, skill matrices were produced for the employee as well as for the supervisor. The matrices can be used as a part of induction and also in training.
-
(2015)Objectives. Competence management has been a recent topic in public debate. However, it has not been researched so much in primary education. The purpose of my master's thesis is to describe how competence management and teachers' competence development takes place in primary schools. The focus of my master's thesis is on studying the practices that support school teachers' competence development. Through research on the practices that support competence development, the practices can be shared with other work communities. This is how primary schools can learn the competence development of each other. Methods. The data was collected by focused interview of the five primary school principals and school leaders in Southern Finland. The interviewees were selected for research by snowball sampling and according to interest in the subject. The results were analyzed using content analysis. Results and conclusions. The results show that competence management in the primary school principals' work was determined by identification, maintenance, development, and acquisition of skills. Primary school principals felt that their role as the competence leader was in directing competence development and setting objectives, enabling competence development, supporting learning, motivating and inspiring, creating frameworks and structures, creating co-operation between teachers, and controlling the development of competence. Primary school principals guided the competence development of class teachers with regular development discussions, continuing education and diverse workplace learning. Class teacher competence development in primary schools was supported by discussion and interaction, collaboration, and instruction-based practices. The practices that support class teachers' competence development are co-operation, organizational teaming, pair working, teaching together and co-teaching, learning from students, networking, pedagogical discussion, reading professional literature, sharing expertise in the work community, briefing, highlighting and use of teachers' strengths, giving different roles to teachers, and teacher guidance in the everyday life of education and teaching. The requirements and challenges of successful skills development are, looking from different aspects, related to class teachers themselves, resources and school culture. In the future, principals should help class teachers recognize the practices that support competence development as opportunities for their professional growth. Other schools can take ideas from these practices and further develop them to suit the needs of their own working environment. The practices brought on by this study should be a part of principal training, so that they could spread to other schools with various possible implementations. In addition, principals in basic education should be guided to realize the benefits and significance of vision in competence management.
-
(2019)There is currently a lively public debate about change in working life and future skills needs. When working life changes, it is important that knowledge and leadership should also change. The aim of my thesis was to examine changes in work and skills in the restaurant industry from the perspective of the restaurant manager. The goal was to describe and add to the understanding of the restaurant manager's work and role through their experience and vision. Knowledge management is an integral part of the competence, which is part of the work of the restaurant manager. The thesis examines what knowledge management means for supervisors and how competence development is reflected in work and practice. The theoretical framework of the thesis is made up of literature related to knowledge, leadership, competence management and managerial work, as well as a brief overview of the nature of the hospitality industry and the future. The empirical part of the thesis was carried out with semi-structured theme interviews and the results were analyzed by theory-driven content analysis. The data was collected between May 2018 and December 2018. Ten restaurant managers working at Fazer Food Service were interviewed in the study. As a result of the study, it became clear that the work of a restaurant manager in that organization was interdimensional and consisted of many different tasks and roles. It was important for the restaurant managers to act as superiors and to encourage their staff. Interaction with staff, customers, supervisor and colleagues was important. Knowledge management was one of the tasks that was performed as part of daily management. As a future challenge, restaurant managers saw problems with the availability of skilled labor. The availability and commitment of the workforce can be influenced by good leadership, competence development and employee appreciation. The study found that leadership should change in a more human-oriented direction.
-
(2013)Lastensuojelun asiakkaiden, sosiaalityöntekijöiden ja lähijohtajien arkinen toimintaympäristö on nopeassa muutoksessa muun muassa talouden globalisaation asettamien vaatimusten vuoksi. Lastensuojelun asiakasmäärät ovat kasvaneet viimeisten viidentoista vuoden aikana kolminkertaiseksi. Osaamisen johtaminen on ajankohtainen aihe, koska sen avulla etsitään ratkaisua sosiaalipalveluiden säilyttämiseksi nykyisellä tasolla. Tutkimuksen tarkoituksena on tutkia osaamisen johtamiseen liittyvien taitojen ja toimintatapojen erittelyä lastensuojelutyössä sellaisena, kuin johtavat sosiaalityöntekijät ne kokevat ja näkevät. Tämä tutkimus on laadullinen aineistolähtöinen tutkimus. Tutkimusmenetelmänä on sisällön analyysi. Aineisto on kerätty teemahaastatteluin. Teemahaastattelu valikoitui aineiston hankintatavaksi, koska osaamisen johtamista on tutkittu sosiaalityössä vähän. Tutkimuksessa haastateltiin seitsemää sattumanvaraisesti valikoitunutta eteläsuomalaisen kunnan lastensuojelun johtavaa sosiaalityöntekijää. Johtavat sosiaalityöntekijät kertovat omasta arkisesta, ajoittain kaaottisesta toimintaympäristöstään luoden kontekstia omalle toiminnalleen. Lastensuojelun johtavien sosiaalityöntekijöiden työotteessa oli havaittavissa systemaattinen pyrkimys luoda uutta osaamista ja uutta tietoa arkityössä yhdessä sosiaalityöntekijöiden kanssa. Johtavat sosiaalityöntekijät rakensivat työarkeen sellaisia refleksiivisiä vuorovaikutusrakenteita, jossa uusien taitojen oppiminen oli mahdollista. Johtavat sosiaalityöntekijät kuvasivat paljon kokemuksellisia oppimisprosesseja. Refleksiivisten kokousrakenteiden lisäksi johtavat sosiaalityöntekijät pyrkivät rakentamaan työyhteisöönsä turvallista ja luottavaista psyykkistä ilmapiiriä, jossa oppiminen on mahdollista. Johtavat sosiaalityöntekijät kertoivat seitsemästä työssään käyttämästään taidosta, joista kuutta tarkastellaan tässä tutkimuksessa. Nämä taidot ovat: eettiset- ja orientaatiotaidot. sosiaaliset taidot, kokemusosaaminen, uuden tiedon luomisen taidot ja itsensä johtaminen. Lopuksi yhteenvetona rakennetaan neljä mahdollista johtavan sosiaalityöntekijän työotetta: Kyyninen työote, Sattumanvarainen työote, Byrokraattinen työote ja Refleksiivinen työote.Tutkimuksen mukaan johtavat sosiaalityöntekijät käyttivät työssään sekä byrokraattista että luovaa refleksiivistä työotetta mahdollisuuksien mukaan.
-
(2019)Tutkielman aiheena on Juha Sipilän hallituksen vaalikaudella 2015–2019 tekemään ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä valtiollinen kouludiskurssi. Aineisto koostuu 14:stä opetus- ja kulttuuriministeriön vuonna 2017 tuottamasta tekstistä, joista 12 on ammatillista reformia koskevia tiedotteita, yksi ammatillisen koulutuksen tilaa koskeva välikysymysvastaus ja yksi opetusministerin pitämä avajaispuhe vuodelta 2017. Tutkielmassa tarkastelen muutostarvediskurssiksi nimeämääni diskurssia lingvistisesti painottuvan kriittisen diskurssinanalyysin näkökulmasta. Tutkielman tarkoituksena on selvittää, 1) millaisista kielellisistä keinoista diskurssi rakentuu, 2) millaista ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvä diskurssi on opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamissa teksteissä ja 3) millaisia merkityksiä diskurssi ilmentää ja tuottaa. Tavoitteena on myös selvittää, millaista ideologiaa reformin valmistelijatahon tuottama muutostarvediskurssi heijastaa. Laadullisessa aineistopohjaisessa analyysissa käytän menetelmänä lingvististä analyysia sekä aineiston keskeisten käsitteiden semanttisten roolien ja kollokaattien tarkastelua. Tutkielman tulokset osoittavat, että opetus- ja kulttuuriministeriön tuottamassa ammatillisen koulutuksen reformiin liittyvässä muutostarvediskurssissa merkityksiä rakennetaan asettamalla keskeisiä ilmauksia toistuvasti samoihin semanttisiin rooleihin. Aineiston keskeiset ilmaukset (reformi, rahoitus, työelämä ja muutos), jotka ovat abstrakteja ja ei-inhimillisiä subjekteja, näyttäytyvät aineiston diskurssissa inhimillisten entiteettien kaltaisina. Reformi merkityksellistetään diskurssissa aktiivisena tekijänä, jolla on vain positiivisia ominaisuuksia ja vaikutuksia. Rahoitus näyttäytyy välineenä, jolla on kannustava vaikutus muun muassa huolenpidossa ja syrjäytymisen ehkäisyssä. Muutos näyttäytyy olosuhteena, sillä muutostarvediskurssissa kaikki toiminta sijoittuu presuppositioksi asettuvan työelämän muutoksen kehykseen. Muutos-olosuhteelle ja työelämälle konstruoidaan muutostarvediskurssissa myös tarpeita, joihin reformi ja koulutus pyrkivät vastaamaan. Usein toistuva vastata tarpeisiin/muutokseen -ilmaus luo kuvaa olosuhteen velvoittavuudesta. Koulutus näyttäytyy muutokselle ja työelämälle alisteisena, mikä heijastaa uusliberalistisen koulutuspolitiikan ja talousdiskurssin eetosta.
-
(2019)Suomessa ei ole olemassa mitään yhtenäistä kansallista määritelmää sille, mitä valmistuvan lääketieteen lisensiaatin tulisi osata. Toisin sanoen ei ole asetettu mitään tiettyjä osaamistavoitteita, jotka jokaisen lääketieteen opiskelijan tulisi peruskoulutusvaiheessa saavuttaa ja joita noudatettaisiin kaikissa lääketieteen koulutusta tarjoavissa yliopistoissa Suomessa. Yliopistot voivat oman autonomiansa puitteissa määrittää osaamistavoitteet sekä yksittäisille kursseille että koko lääketieteen lisensiaatin tutkinnolle haluamallaan tavalla. Näin ollen osaamistavoitteet myös vaihtelevat merkittävästi lääketieteellisten tiedekuntien välillä. Päinvastainen tilanne on useassa muussa maassa, joissa tutkinnon osaamistavoitteet on määritelty kansallisella tasolla. Myös potilasturvallisuuden merkitys lääketieteen peruskoulutuksessa on jäänyt vähemmälle huomiolle Suomessa, ja esimerkiksi lääketieteellisten tiedekuntien asettamissa osaamistavoitteissa potilasturvallisuus jää usein vain maininnan tasolle. Tämän katsauksen tarkoituksena on selvittää, millainen merkitys tutkinnon osaamistavoitteiden määrittelyllä on lääketieteen peruskoulutuksessa erityisesti potilasturvallisuuden näkökulmasta. Kysymykseen pyritään vastaamaan muun muassa kartoittamalla, miten nykyiset tutkinnon osaamistavoitteet vertautuvat kansainvälisiin malleihin ja miten ne ottavat potilasturvallisuuden huomioon. Lisäksi käydään lyhyesti läpi Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) arviointiprosessia ja raportin havaintoja, sekä esitetään ehdotuksia, miten lääketieteen koulutusohjelmaa tulisi tutkinnon osaamistavoitteiden osalta Suomessa kehittää. Katsauksessa esitetään, että tutkinnon osaamistavoitteiden kansallinen määrittely tukisi erityisesti lääketieteen peruskoulutuksen kehittämistä, selkeyttäisi opintojen suunnittelua ja auttaisi opiskelijoita ymmärtämään, millaiset valmiudet heillä tulee olla valmistuessaan. Osaamistavoitteiden määrittelyllä voisi myös pitkällä aikavälillä olla myönteisiä vaikutuksia sekä potilashoidon että -turvallisuuden kannalta.
-
(2019)Tutkielmassa perehdytään teknologisen kehityksen, maailmantalouden integraation, osaamisen ja kaupungistumisen välisiin suhteisiin. Alkuperäisenä motivaationa on ollut tutkia taloudellisen toimeliaisuuden tilallisen kasautumisen teoreettisia premissejä sekä kaupungistumisen megatrendiä kehittyneen talouden ja sen alueiden tulokulmasta lähestyen. Tämän seurauksena on päädytty tarkastelemaan sitä, kuinka teknologisen kehityksen ja talouden globalisaation seurauksena kehittyneet taloudet perustavat kilpailukykyään keskeisesti osaamiseen. Osaamisen itsensä tarkastelun lisäksi tavoitellaan sen tilalliseen ulottuvuuteen syventymistä. Toisin sanoen tutkitaan sen kasautumisen potentiaalisia syitä ja seurauksia. Lisäksi pyritään integroimaan työ- ja asuntomarkkinakysymyksiä. Kyseessä on kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu pitkälti alue- ja kaupunkitaloustieteen keskeisten kontribuutioiden esiin nostamista huomioista. Lisäksi erityisesti työmarkkinoihin ja niiden muutosta seuraavaan talouden rakennemuutokseen liittyvä kirjallisuus on tutkielman kannalta avainasemassa. Aihetta lähestytään vahvasti nimenomaan osaamisen ja teknologisen kehityksen näkökulmasta. Niiden merkitystä voidaan pitää kehittyneen talouden työmarkkinoiden ja tilallisen järjestymisen kannalta kokonaisuudessaan hyvinkin huomattavana. Synteesinä tutkielma koostaa tutkimusalojensa keskeisiä teorioita ja löydöksiä sekä pyrkii kokonaisvaltaisen näkökulman kasaamista tavoitellen asettumaan tutkimiensa taloustieteen kenttien rajapintaan. Tutkielman keskeiset havainnot viittaavat siihen, kuinka osaamiseen ja sen hyödyntämiseen yhdistyvät huomattavan suuret kasautumisedut, minkä merkitys korostuu teknologian ollessa osaamisen kanssa komplementaarista ja sen kehityksen osaamista suosivaa. Etenkin osaamisen näkökulmasta myös kasvokkain tapahtuva vuorovaikutus on monilla tavoin hyvin tärkeää. Liikenneteknologisesta kehityksestä huolimatta matkanteon aikakustannuksilla voidaan historiallisen saavutettavuuden maailmassakin nähdä olevan keskeinen vaikutus osaavaan suurkaupungistumiseen. Suurkaupunkien tiheyteen liittyy voimakkaita keskinäisriippuvuuksia ja takaisinkytkentöjä, jotka voivat entisestään vahvistaa kasautumisvoimia suhteessa hajautumisvoimiin. Pienten kuljetus- ja kommunikaatiokustannusten maailmassa sijainnin merkitys onkin inhimillisestä näkökulmasta usein hyvin keskeinen. Kasvun paikallisuus korostuu luonnonoloista vapaan toiminnan kasvaessa. Toiminnan jopa globaalin skaalauksen helpottumisen seurauksena enimmäkseen markkinatekijöihin perustuvat paikalliset edut ovat usein ratkaisevia. Toisaalta kaupungit ovat asukkaidensa lisäksi fyysisiä rakenteita, mikä tarkoittaa, että niiden tilalliset rajoitteet sekä joustamattomuus toimivat kasvun pullonkaulana. Niihin liittyvät kysymykset ovatkin omiaan korostumaan hyvinkin paikallisen kasvun myötä. Myös elämälaatua tuottavilla mukavuuksilla on keskeinen merkitys aluekehityksen ja kaupunkirakenteiden kannalta. Etenkin paikallinen maa on väistämättä rajallista, mutta yhdyskuntarakenteen joustamattomuuden keventämiseen kykenemisellä voi olla huomattaviakin vaikutuksia tuottavuuteen, kilpailukykyyn ja hyvinvointiin. Luomiensa mahdollisuuksien lisäksi muuttunut toimintaympäristö saattaa kuitenkin aiheuttaa kansantalouksille myös haasteita niiden alueellisestikin epätasaisen kehityksen kautta. Sekä työmarkkinoihin että elämänlaatuun liittyvällä houkuttelevuudellaan suurkaupunkiseudut voivat erottua merkittävällä tavalla muusta kansallisvaltion muista aluetalouksista. Osaltaan ongelmia saattaa aiheuttaa myös huippuosaamisen globaali niukkuus.
-
(2020)Tiivistelmä – Referat – Abstract Vero-oikeudessa osakaslainalla tarkoitetaan osakeyhtiön osakkaan yhtiöstä nostamaa rahalainaa. Osakaslainoja on verotettu Suomessa vuodesta 1998 alkaen. Osakaslainojen verottamisen pääasiallisena tavoitteena on ollut estää osingoista menevien verojen välttämistä tai verotuksen siirtämistä huomattavan pitkälle tulevaisuuteen sekä yhtiön varojen siirtyminen osakkaan yksityistalouden käyttöön. Ainoastaan luonnollisten henkilöiden saamat lainat ovat tuloverolain mukaan verotettavia osakaslainoja. Osakaslainan pääoma verotetaan koko määrältään luonnollisen henkilön pääomatuloina pääomatulon veroprosentin mukaisesti. Mikäli laina maksetaan takaisin viiden vuoden kuluessa lainan nostamisesta, voidaan takaisinmaksetut määrät vähentää pääomatuloista. Osakaslainoja nostetaan edelleen yli kaksikymmentä vuotta uudistuksen jälkeen. Tästä syystä oli aiheellista arvioida osakaslainan nykyhetken tilannetta sekä oikeudelliselta että käytännölliseltä kannalta. Osinkojen verotus on muuttunut jonkin verran vuoden 1998 jälkeen ja selvää on muutenkin, että osakaslainoja ei enää nosteta osingoista menevien verojen välttämiseksi, sillä osakaslainan verotus on raskaampaa kuin osinkojen verotus. Vuoden 1998 osakaslainauudistuksessa ei myöskään ollut huomioitu osakaslainan mahdollisia kansainvälisiä kytkentöjä taikka sitä, että markkinaehtoisesti myönnetyt osakaslainat olisi voitu sallia ja vastaavasti miettiä peiteltyä osinkoa koskevien säännösten soveltamista epäasianmukaisiin lainoihin. Myös monia muita seikkoja jätettiin huomioimatta, sillä osakaslainamäärät olivat vuoteen 1998 mennessä kasvaneet paljon ja tarvittiin nopeita keinoja lainamäärän kasvun hillitsemiseksi. Tulon käsitteen kannalta osakaslainan verottaminen on sikäli ongelmallista, että lainaa ei useimmissa yhteyksissä ole pidetty tulona missään merkityksessä. Taloudellisen tulon ja osakaslainan välillä on ilmeinen ristiriita, jonka merkitys on tosin ehkä suurempi tuloverotuksen systematiikan kannalta kuin käytännössä. Toisaalta taloudellisen tulon käsitteen avulla on mielekästä tehdä rajanvetoa sen suhteen, milloin lainanannossa on tosiasiassa kyse lainansaajan tulosta ja milloin kyseessä on aito laina eli puhdas pääomansiirto korvausta eli korkoa vastaan. Tutkielman tarkoituksena on ollut selvittää osakaslainasäännösten voimassaolevan oikeuden mukainen sisältö, vaikka odotuksena olikin, että suurta muutosta ei ole tapahtunut, koska itse säännösten sanamuoto on pysynyt ennallaan vuodesta 1998. Tarkoituksena olikin suhteuttaa osakaslainan verotus nykyiseen oikeus- ja verotuskäytäntöön sekä muuttuneeseen osinkoverotukseen. Tarkoitus oli myös tuoda esille niitä näkökulmia, joita ei ollut huomioitu lainsäädäntövaiheessa syystä tai toisesta. On myös huomioitava, että osakaslainoja ei veroteta kovinkaan monessa maassa. Esimerkiksi Ruotsissa verotetaan ainoastaan Ruotsin aktiebolagslagin vastaiset osakaslainat. Osakaslainaa koskevat säännökset ovat sanamuodoltaan varsin selkeitä, joten varsinaisia tulkintaongelmia ei tässä suhteessa ole. Osakaslainojen osalta on kuitenkin ollut epäselvyyttä mm. siitä kuinka ne tulisi merkitä kirjanpitoon, ovatko myyntisaamiset joissain tilanteissa osakaslainoja tai verotetaanko osakaslainana välikäden kautta saatu laina vai onko tällöin kyse veron kiertämisestä. Tutkielmassa on päädytty arvioon, jonka mukaan markkinaehtoisia osakaslainoja ei tulisi verottaa, koska sille ei tosiasiassa voida enää osoittaa kovinkaan painavia perusteita. Kokonaan eri asia on, millaisia lainainstrumentteja voitaisiin käyttää ja kuinka markkinaehtoisuutta kontrolloitaisiin.
-
(2022)Erityisesti pienyhtiöissä yhtiön omistus halutaan usein keskittää yhtiön toiminnan kannalta tärkeille avaintyöntekijöille sitomalla työntekovelvollisuus ja oikeus yhtiön osakkeiden omistamiseen yhteen niin, että työsuhteen päättyessä syntyy myös velvollisuus omistuksesta luopumiseen. Tällaisista yhtiön omistajapiiriä kontrolloivista ehdoista sovitaan usein osakassopimuksessa, joka tarjoaa yhtiöjärjestystä joustavamman mahdollisuuden kyseiseen tilanteeseen puuttumiseksi. Jotta työsuhteen päättymiseen liitetyn lunastusehdon tarkoitus toteutuisi tarkoituksenmukaisella tavalla, lunastuksen sisältö ja sen perusteella maksettava lunastushinta asetetaan usein riippuvaiseksi työsuhteen päättymiseen johtaneesta syystä. Täten työntekovelvoitteen asiattomiin syihin perustuva laiminlyönti voi johtaa äärimmillään kaikkien osakkeenomistajan omistamien yhtiön osakkeiden lunastamiseen nimelliseen hintaan, kun taas hyväksyttävästä syystä tapahtuvaan työsuhteen päättymiseen ja yhtiöstä irtautumiseen voidaan kannustaa lunastamalla entisen työntekijäosakkeenomistajan osakkeet, tai vain osa niistä, käypään hintaan ja muuten kohtuullisin ehdoin. Tutkielmassa tarkastellaan osakassopimuksen työsuhteen päättymiseen sidotun lunastusehdon tarkoituksenmukaisuutta sekä mitä vaikutusta työsuhteen päättymistavalla voi olla ehdon sisältöön, erityisesti lunastushintaan. Myös sovitteluriski ja työlainsäädännön työntekijän suojaksi asetetut säännökset voivat heijastaa erityispiirteitä tähän kysymyksenasetteluun, sillä etenkin alivastikkeelliseen hintaan tapahtuva lunastus on sinänsä ankara ja tietyissä tilanteissa kohtuuttomaksikin katsottava seuraamus, minkä lisäksi työsopimuslain pakottavat säännökset rajoittavat osapuolten välistä sopimusvapautta lain soveltamisalan piirissä ja täten voivat asettaa ainakin välillisesti rajoituksia ehdon pätevyydelle, mikäli katsotaan, että ehto on laadittu työlainsäädännön selvässä kiertämistarkoituksessa. Koska puheena oleva ehto voi johtaa samalla myös yhtiökokouksen päätökseen, jossa päätetään osakkeiden suunnatusta lunastamisesta, tutkielmassa arvioidaan sitä, pitääkö osakassopimuksen lunastusehto samalla sisällään yhtiökokouksessa edellytetyn suunnattua lunastamista koskevan osakkeenomistajan suostumuksen, sillä osakassopimuksella ei ole yleisesti katsottu olevan yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta. Tutkielmassa on päädytty siihen, että osakassopimus voisi saada yhtiökokouksessa ainakin välillistä yhtiöoikeudellista sitovuusvaikutusta, sillä tietyt sisällölliset edellytykset täyttävä etukäteinen osakassopimuksessa annettu suostumus voi korvata yhtiökokoukseen osallistumisen ja siellä äänestämisen.
Now showing items 18773-18792 of 30890