Browsing by Title

This research focuses on the children's clothing of the 1950's. Especially this research has its focus on the meanings of children's clothes. Children's clothes had not been researched widely before, and there was no research of Finnish children's clothes from the 1950's. The decade was remarkable in the lives of families and children, there was some big changes in society, which had a direct effect on both families and children. Costume research has proven that people use clothes to communicate to one another. This is why it is interesting to research how we can see the changed position of the children in her clothes. I studied 12 clothes from Satakunnan Museo's collections. My aim was to choose clothes that would represent as good as possible the children's fashion of the 1950's. I chose not to research underwear, pyjamas, or accessories like shoes or hats. I created an analyse for this research, where I utilized semiotics, artefacts studies and earlier costume research. Children's position could be seen in many ways in her clothes. Urbanization, school systems generalization, could be seen as formality in the clothes. Also the conservative perspective on families and gender could be seen as differences in the clothes of boys and girls. As medicine and psychology as well as behavioural sciences, developed their theories, started the emphasizing of outdoor activities and playing for children's health. These matters could be seen as loose clothes and material choices. On the other hand no elastic materials were used in the clothes of matter, even though the guide books of raising children up, did recommend elastic materials. This research indicated that the society's and adult's aspects on children, could be seen in her clothes in the 1950's.

Globaalille valtamerten pinnanousulle on viimeisen 40 vuoden aikana julkaistu suuri määrä mahdollisia tulevaisuuskuvia, skenaarioita. Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan kahdeksan 1980-luvulla tehdyn merenpinnan noususkenaarion osuvuutta vertaamalla skenaarioita toteutuneeseen valtamerten pinnannousuun. Globaalia merenpinnan muutosta on mitattu viimeisten parin vuosisadan aikana mareografimittauksilla eri puolella maailmaa. Vuodesta 1993 alkaen globaalin merenpinnan korkeusaineistoa on tarjolla myös satelliittimittauksista. Tässä työssä merenpinnan nousun vertailutasona on käytetty kummallakin mittausmenetelmällä tehtyjä merenpinnan nousuaikasarjoja. Jotta noususkenaariot ja mittausaikasarjat olisivat keskenään vertailukelpoisia, valittiin yhteiseksi aloitusvuodeksi 1980. Kaikkien merenpinnan noususkenaarioiden ja mittausaikasarjojen nollataso siirrettiin alkamaan tästä vuodesta. Globaalit ilman lämpötilan noususkenaariot ovat kiihtyviä, ja yleisesti myös merenpinnan noususkenaarioiden oletetaan olevan kiihtyviä. Merenpinnan noususkenaarioihin, joille ei ollut annettu merenpinnan nousun väliarvioita, sovitettiin toisen asteen yhtälön mukainen kiihtyvyys. Muihin skenaarioihin sovitettiin kaikkien annettujen välipisteiden kautta kulkeva käyrä. Tässä työssä tarkastellut merenpinnan noususkenaariot poikkeavat toisistaan huomattavasti alimpien skenaarioiden ennustaessa parinkymmenen sentin merenpinnan nousua ja ylimpien skenaarioiden jopa useiden metrien nousua. Vuonna 2018 kaikkien skenaarioiden keskiarvo on noin 6 cm toteutuneen merenpinnan nousun yläpuolella, nousua vuodesta 1980 on tapahtunut noin 10 cm. Toteutunut merenpinnan nousu on myös selvästi skenaarioiden mediaanin alapuolella. Vajaa 70 % skenaarioista nousee nopeammin kuin vedenkorkeus on todellisuudessa noussut. Suomen rannikolla, Hangossa, merenpinnan noususkenaarioiden perusteella tehty ennuste on 2010luvulla muutamia senttimetriä mitatun merenpinnan yläpuolella. Merenpinnan noususkenaariot ovat vuosien varrella kehittyneet, mutta perustuvat edelleen paljolti samoihin tai samankaltaisiin menetelmiin kuin 1980-luvulla tehdyt merenpinnan noususkenaariot. Tämän takia on hyödyllistä tarkastella 1980-luvulla käytettyjä menetelmiä, niiden taustalla olevia oletuksia ja niistä saatujen ennusteiden osuvuutta. Tässä työssä tarkastellut merenpinnan noususkenaariot jaettiin tekomenetelmän mukaan kahteen pääryhmään. Toinen ryhmä koostui merenpinnan nousuun vaikuttavien osatekijöiden arviointiin perustuvista noususkenaarioista. Toisessa ryhmässä olivat semi-empiiriset skenaariot, joissa merenpinnan muutosta arvioidaan jonkin ilmastollisen suureen perusteella. Merenpinnan noususkenaarioista valittiin parhaiten vuosien 1980 - 2018 merenpinnan nousua kuvaavat skenaariot. Parhaiten osuvissa skenaarioissa oli laaja kirjo eri menetelmillä tehtyjä ja erilaisiin oletuksiin perustuvia skenaarioita. Merkittävää osuvuuseroa ei kahdella eri päämenetelmällä tehtyjen skenaarioiden välillä löydetty.

In the past few decades, Western countries have evolved from industrial societies to information societies. Skills that are useful in life and work are not the same as before. Schools as an institution have been criticized for lagging behind in change. For this reason,21st Century Skills have been developed to work as a model of skills useful in the future. The aim of this study is to observe the ICT projects of some first-graders in one school through the lens of 21st Century Skills. My goal is to study which 21st Century Skills were learned in the projects and how. iPads were used in the projects; two classes made multimedia books of themselves and one made video interviews about different professions. The pupils also used Edmodo, which is a social media and learning environment aimed at schools. Their activity in Edmodo is also studied from the viewpoint of 21st Century Skills. Social media has changed the way people live and work in a global level, but it has not been used or studied much in elementary schools. My study is a case study whose subjects were pupils from three 1st grade classes (age ~7) in an elementary school in Helsinki metropolitan area. The school has a pedagogical ICT support person who planned and carried out the projects together with the class teachers. The projects took place in April-May 2013 and I was present at the school to observe the lessons. The data of my study comprises of my own observation notes, the video material I filmed and the content the pupils produced in Edmodo. The data is analyzed with theorybased themes as per a model of 21st Century Skills. All three classes were analyzed together. The data reflects the future challenges of teaching. Many contents of 21st Century Skills were learned in the projects. Especially, skills related to social interaction, technology, creativity and problem solving were learned. The pupils shared ideas and solved problems together. Their actions were creative and target-oriented. By using iPads the pupils worked on their ICT skills and learned to use new apps and services quickly. Edmodo supported social and technological learning goals. Some pupils uploaded a lot of content to Edmodo, some only a little. Although social media was used only briefly by the students, they learned vital skills for upcoming years in school.

Based on earlier studies, it was known that certain 2,1,3-benzoxadiazole molecules were active against Chlamydia pneumoniae -bacterium. The goal of this study was to gather more information about structure-activity relationships of the 2,1,3-benzoxadiazole molecules. The purpose of a research was to develop a synthesis route for 2,1,3-benzoxadiazole molecules and build a molecular library based on the results. Synthesized molecules were tested against Chlamydia pneumoniae -bacterium and Leishmania donovani -parasites. Chlamydia pneumoniae -bacterium causes acute upper and lower respiratory tract infections such as bronchitis. The symptoms of acute inflammation of the Chlamydia pneumoniae can vary considerably. Chlamydia pneumoniae can also cause chronic infections. Chronic infections are linked to economically important diseases such as atherosclerosis and asthma. Leishmaniosis is the second most common parasitic disease in humans after malaria. Leishmania donovani -parasite can cause fatal visceral leishmaniasis. Leishmaniasis kills more than 50 000 people each year. In recent years, medical treatment for leishmaniasis has encountered many problems. Some of the medicines have lost their efficiency and some of them cause serious side effects. Fully functional synthesis route was developed for a 2,1,3-benzoxadiazole derivatives. 4-Amino-2-nitro benzoic acid was used as a starting material. With a oxidative ring-closure reaction 2,1,3-benzoxadiazole-5-carboxyl acid was obtained. 2,1,3-benzoxadiazole-5-carbonitrile was synthesized from the corresponding carboxyl acid via amide intermediate. When 2,1,3-benzoxadiazole-5-carbonitrile was treated with hydroxylamine hydrochloride, carboximidamide was obtained, which was a common intermediate for all the final products. At the final stage N'-hydroxy-2,1,3-benzoxadiazole-5-carboximidamide was let to react with either phenyl isocyanate or phenyl isothiocyanate to give the final products. Development of a synthesis route proved to be challenging so at the end three final products were synthesized. One of the final products was tested against C. pneumoniae -bacterium in the Åbo Akademi, Turku. The test compound did not contain 2,1,3-benzoxadiazole ring structure and the result was in line with expectations. The compound was not active against C. pneumoniae at low concentrations and the results showed that 2,1,3-benzoxadiazole ring is an important part of the activity. Two of the final products were tested against Leishmania donovani parasite in Israel. Only one of the molecules contained 2,1,3-benzoxadiazole ring. The results of the bioactivity test were very encouraging. Compounds were active against the parasite at low concentrations. However, the 2,1,3-benzoxadiazole compound was more active. Also the result of Leishmania test shows that 2,1,3-benzoxadiazole ring structure was found to be an important part of the activity.

Lisensiaatin tutkielman tavoitteena oli kehittää 24-tunnin ruoankäyttöhaastattelumenetelmä soveltumaan mikrobiologisessa riskinarvioinnissa hyödynnettävien altistumistietojen keräämiseen. Tutkielman osana tehtiin Eviran riskinarvioinnin tutkimusyksikössä myös 19 haastateltavan pilottitutkimus, jonka avulla kehitetyn menetelmän toimivuutta arvioitiin. Tutkimus on osa Elintarviketurvallisuusviraston ja Helsingin yliopiston Altistus kemiallisille ja mikrobiologisille elintarvikevaaroille eli BIKE-projektia, jossa kehitetään menetelmää kemiallisten ja mikrobiologisten riskien arviontiin. Mikrobiologista riskinarviointia tarvitaan, jotta elintarvikkeisiin liittyviä suosituksia ja lainsäädäntöä laadittessa voidaan huomioida mikrobiologiset riskit terveydelle. Mikrobiologisen riskinarvioinnin tulee olla mahdollisimman laadukasta, jotta suosituksia ja lainsäädäntöä laadittaessa olisi käytettävissä mahdollisimman luotettavaa ja tarkkaa tietoa. Epävarmuutta mikrobiologisessa riskinarvioinnissa ovat lisänneet etenkin kuluttajavaiheen osalta puutteelliset tiedot sellaisista käsittelyistä, joilla on vaikutuksia kulutettavan elintarvikkeen mikrobiologiseen tilaan ja siten myös kuluttajan altistumiselle mikrobiologisille vaaroille. Kuluttajien elintarvikkeiden käsittelyä on tutkittu aikaisemmin kysely- ja tarkkailumenetelmien avulla. Tutkimustieto kuluttajien elintarvikkeiden käsittelyä koskien on kuitenkin osittain huonosti riskinarviointiin soveltuvaa, sillä tietoja on vain vähäisessä määrin saatavilla elintarvikekohtaisesti ja vielä vähemmän juuri Suomen tilannetta koskien. Sovelletun 24-tunnin haastattelumenetelmän avulla saadaan kerättyä tietoja sekä kuluttajavaiheen käsittelyiden vaikutuksista elintarvikkeen mikrobiologiseen tilaan elintarvikekohtaisesti, että tiedot nautitun elintarvikkeen määrästä. Kumpaakin edellä mainittua tietoa tarvitaan altistumisen arvioinnissa, joka on riskinarvioinnin ja siten myös riskianalyysin keskeinen osa. Altistumisen arvioinnissa tarvittavan ruoankäyttötiedon keräämiseen muun muassa EFSA suosittelee käyttämään 24 -tunnin haastattelumenetelmää. Hypoteesina oli 24 tunnin haastattelumenetelmän hyvä soveltuminen mikrobiologisessa riskinarvioinnissa tarvittavien altistumistietojen keräämiseen. 24-tunnin haastattelumenetelmän kehittäminen mikrobiologisten riskien arvioinnin mahdollistamiseksi aloitettiin alkukeväällä 2016 ja kehitetty menetelmä pilotoitiin keväällä 2016. Mikrobiologiseen riskinarviointiin tarvittavien keskeisimpien tietojen keräämiseksi valikoidut kysymykset järjestettiin vuokaavioihin haastattelun järjestelmällisen kulun helpottamiseksi. Haastatteluihin haastattelijana toiminut lisensiaatin tutkielman tekijä valmistautui perehtymällä 24-tunnin haastattelumenetelmään teoreettisesti ja käytännössä. Haastattelut suoritettiin yhdessä kirjaajan kanssa noin kuukauden aikana. Haastateltavana pilottitutkimuksessa oli yhteensä 19 Eviran työntekijää. Menetelmän avulla saatiin kohtuullisessa ajassa (keskimäärin 51 minuuttia) kerättyä hyvin tarkkaa tietoa kuluttajien tavoista käsitellä elintarvikkeita. 24-tunnin haastattelumenetelmää voidaan käyttää mikrobiologisessa riskinarvioinnissa altistumistietojen hankkimiseen, mutta menetelmän käyttämiseen liittyy haasteita pääasiassa sen vaatimien haastattelijaresurssien takia. Kehitetyn menetelmän soveltaminen riskinarvioinnissa on jo aloitettu ja sitä tullaan kehittämään edelleen.

Assessing children’s early communication skills is important for preventing possible later language difficulties. The Finnish version of Communication and Symbolic Behavior Scales, Developmental Profile (FinCSBS) is a screening tool in which parents assess their 6-24 months old child’s development in social communication, understanding and speech. Earlier studies have found connections between early communication skills and later language development. However, these language tests have been limited. The aim of this study was to examine the usability of FinCSBS for assessing 2-year-old children and the possible associations of their early communication skills with receptive and expressive language, naming and the use of inflectional forms at 3,5 years of age. This study sample is part of the validation study of the short form version of the MacArthur Communication Inventories Finnish version (Sanaseula study). Participants (N=50) were typically developed children from monolingual Finnish families. Parents filled out the FinCSBS checklist when their children were 2 years old. The same children were assessed again at 3,5 years of age with different tests (Reynell Developmental Language Scales III, Boston Naming Test and Finnish Morfological Test). Associations between early communications skills and later language skills were studied by using Spearman’s correlation coefficient and logistical regression analysis. The stability of skills was examined by comparing whether there were differencies in later language skills between those who had succeeded poorly, typically or well earlier in FinCSBS. There were no correlations between the total scores of FinCSBS at 2 years of age and language skills year and a half later. However, this study shows a trend that the level of competence is a rather stable quality so that weak early communications skills will manifest later on as weak language skills. In this study, early understanding did correlate with a later ability to use inflectional forms. It is recommended to use FinCSBS with typically developing children earlier than at 2 years of age when the prelinguistic period is ending and most children will get high scores in the assessment.

The aim of this study was to research the prosocial behavior of children from three to four years old during their playtime at daycare. This subject has links with some current questions concerning the early education. The theoretical background is based on the theories of moral development and play. The earlier research has given different views on young childrens capability to behave prosocially. The latest studies have shown that some forms of prosocial behavior are possible for children during their first year of life. The purpose of this study is to research the forms of childrens prosocial behavior and to find out the most frequent form. The connections between the prosocial behavior and different plays are also considered. The qualitative methods were used in this study. The material was collected through ethnographic observation at a daycare center in Espoo. 13 children were participated in the observation. In the addition of ethnographic methods also conversation analysis was used. The data was litterated and analysed by conversation analysis. The ethnographic notebook based on the observation was utilised over the analysis. Four main classes of prosocial behaviour were found out. They are helping, comforting, pleasing and sharing. The new sub class of prosocial behaviour was composed and named as “predicting one’s desires”. Sharing turned out to be the most frequent form of prosocial behaviour among the observated children. Prosocial behaviour was more frequent during home play compared to other playing situations. All the children were capable to behave prosocially at least in some situations. Based on these results is possible to think that children from 3 to 4 years old already have some capacities to perspective taking and empathy. The connection between home play and prosocial behaviour can be explained partially by the nature of home play. At this age home play includes a lot of features of role play. The information concerning childrens prosocial behaviour can be utilised in the early education and specially in positive pedagogy.

Aims. The beginning point of this research was confusion between studies claiming, that children mature Metalinguistic to read at 6-7 of age, and the fact, that in Montessori playschools children easily start writing and reading at age 3 to 5. Aim was also find out how conception of slow Metalinguistic development has started, and if there is some evidence of phoneme awareness of reading of young children in the field of research of reading. Aim was also seek evidence of the sensitive period of reading as Montessori described it. The research also wanted to turn up, if phoneme awareness only develops in children, who work with graphemes and with reading, or could it be found in children, who do not. The mean was to research how the Montessori reading material supports child's Metalinguistic development, when child begins learning to read. The research plans to represent knowledge about how young children learn to write and read. Methods. Research performed in ordinary kindergarten and in Montessori playschool in Espoo. In kindergarten observed six children, age 3-4, at eight grapheme-rhyme sessions from January to April 2007, and conducting a test based on Chaney's (1992) study of phoneme awareness of young children. In Montessori kindergarten were observed 17 children about their phoneme awareness and reading competition from January 2007 to March 2008. Their developments in reading were also measured three times from 1.9.07 to 20.3.08 with classification constructed for this study, loosely based on Chall's (1983) reading stages. The Montessori reading material was analyzed about the influence they have to a child's Metalinguistic development. This was done based to theory and its concepts from the field of research of reading; phoneme awareness, morphological, syntactical and semantic consciousness. Results and conclusions. Research proved that children 3-5 have naturally developed phoneme awareness. In kindergarten and in Montessori playschool children between 2 and 4 could do phoneme synthesis, and in the latter they also could do phoneme segmentation of words. Montessori reading material guided children gradually, except to read, also to observe and absorb Metalinguistic knowledge. Children learned to write and read. At the last evaluating day almost 50 % of children write and read clauses or stories, and 82 % could read at least words. Children can develop Metalinguistic awareness, while using the Montessori materials for learning to write and read. To reach literacy is easy for children because of their phoneme awareness.

Bioteknologia on kehittynyt paljon viime vuosikymmenten aikana, jonka seurauksena on keksitty muun muassa 3D-biotulostus. 3D-biotulostusteknologian avulla on mahdollista tulostaa eloperäistä biologista materiaalia, jopa ihmiskehon kudoksia, ja ”yksinkertaisia” ihmisosia, kuten esimerkiksi ihoa. Patenttijärjestelmä on rakennettu mekaanisten keksintöjen suojaamiseen, joten bioteknologian nopea kehitys on haastanut patenttijärjestelmää, erityisesti tilanteissa, joissa keksinnössä on hyödynnetty ihmisperäistä materiaalia. Tutkielmassa keskitytään Suomalaiseen ja Eurooppalaiseen biopatenttijärjestelmään, ja siihen, onko mahdollista patentoida 3D biotulostusmenetelmä ja biotulostetut ihmisperäiset osat. Erityisenä näkökulmana on ihmisarvon kunnioitus patenttijärjestelmässä. 3D-biotulostusta ei mainita patenttisääntelyssä. 3D ihmisosien biotulostaminen lääketieteellisistä syistä, on hyvin todennäköisesti pidettävä lääketieteellisenä menetelmänä. Lääketieteellisiä menetelmiä ei ole mahdollista patentoida. Patenttihakemuksen käyttötarkoituksen muotoilulla on tosin mahdollista rajata pois lääketieteellinen käyttö, jolloin menetelmäpatentin saaminen voi kenties olla mahdollista. Ihmiskehoa tai ihmisosia ei ole mahdollista patentoida. Biotulostetut tuotteet ovat funktionaalisesti samanlaisia, mutta rakenteelta erilaisia, kuin mitä ihmiskehossa olevat. Koska biotulostettu ihmisosa ei ole samanlainen kuin luonnossa oleva, ei ihmiskehon patentointikielto suoraan raja pois näitä patentoitavuuden piiristä. Biotulostetut ihmisosat voi mahdollisesti luokitella synteettiseksi biologiseksi kappaleeksi. Biotulostetut ihmisosat ovat kuitenkin verrattain samanlaisia kuin ihmiskehon osat, joten ihmisarvon kunnioitus on toteuduttava näidenkin kannalta. Lähtökohtaisesti ei ole mahdollista patentoida biotulostettuja ihmisosia, koska se olisi ihmisarvoa loukkaavaa, sekä patenttisääntelyn kiertämistä. 3D-biotulostusmenetelmän ja tulostettujen ihmisosien patentoitavuusarviointi on aina tehtävä tapauskohtaisesti ja patentointihakemuksen tosiseikkojen perusteella.

Suomeen suunnitellaan kolmiulotteista kiinteistöjärjestelmää, josta on tarkoitus antaa hallituksen esitys vuoden 2014 aikana. Uuden 3D-kiinteistöjärjestelmän tarkoituksena on tehdä mahdolliseksi maanpintatasosta erillisten tilojen muodostaminen kiinteistöiksi. Uuden kiinteistöjärjestelmän ei ole tarkoitus korvata kokonaan Suomen nykyistä kiinteistöjärjestelmää, vaan ainoastaan mahdollistaa 3D-kiinteistöjen muodostaminen silloin, kun se on rakennustoiminnan kannalta tarkoituksenmukaista. 3D-kiinteistö eroaa perinteisestä kiinteistöstä siinä, että sen ulottuvuus määritellään sekä horisontaalisesti että vertikaalisesti. Nykyinen rekisterijärjestelmä mahdollistaa vain kiinteistöjen horisontaalisen ulottuvuuden määrittelyn, vaikka kiinteistöillä on todellisuudessa aina ymmärretty olevan myös vertikaalinen ulottuvuus. 3D-kiinteistöjärjestelmän myötä markkinoille on tarkoitus tuoda uutta kiinteistövarallisuutta, jonka arvo määräytyy täysin erillään nykyisistä peruskiinteistöistä. Näiden kiinteistöjen on tarkoitus olla samanlaisia omistuksen ja vakuuskäytön kohteita kuin perinteinen kiinteistö. 3D-kiinteistöjärjestelmä luo kiinteistömarkkinat tiloille, joilla niitä ei ole ollut ennen. Suomessa 3D-kiinteistöt tulevat olemaan huomattavan suuria rakennushankkeita, kuten maanalaisia pysäköintilaitoksia tai monesta itsenäisestä toiminnallisesta yksiköstä koostuvia kauppakeskuksia. Maanalaisten rakennushankkeiden toteuttajana on usein peruskiinteistön omistajasta erillinen rakentaja. Erityisesti maanalaiseen rakentamiseen liittyvänä ongelmana on peruskiinteistön omistajan ja tästä erillisen rakentajan välisen suhteen järjestäminen. Suomen lainsäädännössä kiinteistön ulottuvuus on määritelty ainoastaan horisontaalisesti, joten kiinteistön ja samalla maanomistajan omistusoikeuden vertikaalisesta ulottuvuudesta on epäselvyyttä. Tämä aiheuttaa ongelmia esimerkiksi lunastuskorvauksen määrittelyssä. Maanomistajan kannalta merkityksellistä on, tunnustetaanko maanalaisella tilalla olevan hänelle taloudellista arvoa, vaikkei hän ole aikaisemmin esimerkiksi kaavamääräyksestä johtuen voinut käyttää tuota tilaa hyväksi. Maanomistusoikeuden määrittelyyn tulisi löytää ratkaisu, joka toisaalta huomioisi maanomistajan oikeusaseman mutta samalla mahdollistaisi yhteiskunnan kehittymisen niin, että rakentamista voidaan toteuttaa eri tasoissa silloin, kun se on tarkoituksenmukaista. Vallitsevan tilanteen selkeyttämiseksi omistusoikeuden vertikaalinen ulottuvuus tulisi määritellä laintasoisesti. Maanomistajan omistusoikeuden vertikaalista ulottuvuutta ratkaistaessa ei voida sivuuttaa asian tarkastelua perusoikeutena olevan omaisuuden suojan kannalta, sillä perusoikeuksien merkitys oikeudellisessa argumentaatiossa on kasvanut huomattavasti viime vuosikymmenien aikana. Tämä näkyy esimerkiksi perusoikeuksien suorassa sovellettavuudessa suhteessa julkiseen valtaan ja toisiin yksityisiin. Vaikka perusoikeudet nähdään nykyisin kokonaisuutena, omaisuuden suojalla on edelleen erittäin korostunut asema länsimaisessa yhteiskunnassa. Omaisuuden suojaan liittyvänä omana kysymyksenä on lunastuksessa maksettava lunastuskorvaus maanomistajalle, minkä tarkoituksena on kompensoida maanomistajalle aiheutunutta menetystä. Maanalaisten tilojen lunastusta koskeva korvauskäytäntö ei ole ollut maanomistajaa suosiva, minkä voidaan katsoa olevan nykyisen omaisuuden suojan tulkinnan mukaisesti hyvin ongelmallinen. Omistusoikeuskysymyksen ratkaisun jälkeen 3D-kiinteistön omistaja voi käyttää kiinteistöään vakuutena aivan kuten perinteistä kiinteistöäkin. Tällä on huomattavaa merkitystä rakentamisen rahoittamisen toteuttamiseksi, sillä 3D-kiinteistöä voidaan käyttää lainan vakuutena. Yksittäiseen 3D-kiinteistöön kuuluvien ainesosien ja tarpeiston määrittely voi kuitenkin olla ongelmallisempaa, sillä 3D-kiinteistöjärjestelmän myötä itsenäiset kiinteistöt voivat olla täysin kiinni toisissaan. Erityisesti ainesosilla on huomattava merkitys vakuuskohteen arvoon.