Browsing by Title
Now showing items 19706-19725 of 31123
-
(2017)Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella saamelais- ja inarilaisnuorten luontosuhdetta. Heidän luontosuhdetta verrataan ideaaliin saamelaisperinteiseen eeppiseen runoteokseen. Tutkimuskysymyksenä on, näkyvätkö runoteoksen saamelaisihanteet ja -normit inarilaisnuorten luontosuhteessa? Peilautuuko nuorten saamelaisten luontosuhde kansaneepoksen kautta? Onko nuorten saamelaisten luontosuhteessa yhä mukana perinteistä porosaamelaista elämäntapaa? Tutkimuksen kohteena on inarilais- ja saamelaisnuoret ja saamelaisperinteinen runoteos. Aineistona käytetään viittä eri haastattelua Inarissa, nuorten kirjoituskilpailun kirjoituksia liittyen tulevaisuuteen Saamenmaassa ja Nils Aslak Valkeapään runoteosta Aurinko, isäni. Tutkimuksessa haastatellaan neljää 13-vuotiasta saamelaista Inarin yläasteella ja yhtä 17-vuotiasta opiskelijaa. Kaikkia näitä aineistoja tarkastellaan laadullista sisällönanalyysiä hyödyntäen. Tarkastelussa käytetään teemajaottelua, jonka avulla myös haastatteluun liittyvät kysymykset etenevät. Kaikkia aineistoja tarkastellaan teemojen mukaisesti. Teemat on jaoteltu neljään eri aihepiiriin. Ensimmäisenä teemana on luonto ja luontoon liittyvä syklinen vuodenkierto. Toisena teema-aiheena on saamelainen maailmankuva ja henkinen yhteys luontoon. Kolmantena aiheena on luonnon inhimillistäminen ja saamelaiseen maailmankuvaan liittyvät uskomusolennot, kuten seidat, saivat, maahiset ja staalot. Neljäntenä teemana on luontoon liittyvät eläimet ja niihin liittyvät enteet ja merkit. Teemoja hyödynnetään kaikissa kolmessa aineistossa sekä haastattelukysymyksissä että nuorten kirjoituksissa ja eeppisessä runokokoelmassa, missä tarkastellaan molempia teoksia teemojen mukaisessa järjestyksessä. Tutkimusten perusteella voidaan johtaa seuraavia päätelmiä: Nuorten saamelaisten luontosuhteesta löytyy samankaltaisuutta verrattuna ideaaliin saamelaisperinteiseen runoteokseen. Vaikka moderniin aikaan kuuluu lineaarinen aikakäsitys, on luonnon syklinen vuodenkierto mukana nuorten irtautuessa arjesta. Nuorten henkinen yhteys luontoon ilmenee vapauden ja kiireettömyyden tunteena. Heillä on käytännönläheinen suhde luontoon, missä kotona opituilla käytännön neuvoilla ja kunnioituksella luontoa kohtaan on merkitystä.
-
(2015)Tässä pro gradu -tutkielmassa käsittelen musiikin erilaisia funktioita kahdessa puheteatteriesityksessä. Tarkoituksenani on selvittää millä tavoin musiikkivalinnat vaikuttavat esityksen sisältöön, rakenteeseen ja millaisia mielikuvia ne katsojalle muodostavat. Koska teatterimusiikin tutkimuksen kenttä on etenkin Suomessa hyvin suppea, olen lainannut tutkimusmenetelmäni elokuvamusiikin tutkimuksen puolelta. Keskeisenä metodina olen käyttänyt Anu Juvan funktioanalyysia, jonka sopivuutta teatterimusiikin tutkimiseen pyrin myös samalla arvioimaan. Tutkimuksessa käsitellyt teatteriesitykset poikkeavat toisistaan huomattavasti sekä kokonaisäänisuunnittelultaan että musiikkivalinnoiltaan. Kristian Smedsin Kansallisteatteriin ohjaama Tuntematon sotilas sisältää paljon tunnistettavaa lainamusiikkia, joka mahdollistaa katsojalle laajojen assosiaatioketjujen muodostamisen. Tämän kautta teokseen voidaan helposti tuoda lisää sellaisia merkityksiä ja tasoja, jotka pelkän tekstin ja näyttelijäntyön avulla olisivat hyvin hankalia saavuttaa. Musiikin tarkoitus on paitsi kommentoida, shokeerata ja luoda tunnelmaa, myös saada ihmiset ajattelemaan ja muodostamaan näkemästään erilaisia tulkintoja. Andriy Zholdakin Turun Kaupunginteatteriin ohjaama Anna Karenina puolestaan sisältää paljon musiikkia, jota katsoja ei pysty assosioimaan näytelmän ulkopuoliseen maailmaan. Teos toimii yhtenevänä kokonaistaideteoksena, jossa äänisuunnittelu, lavastus, näyttelijäntyö ja muut osa-alueet tähtäävät samaan vahvaan tulkintaan. Näitä kahta teosta analysoimalla ja vertailemalla olen pystynyt hieman valottamaan sitä, kuinka erilaisia funktiota musiikilla voi puheteatteriesityksessä olla ja kuinka musiikki todella vaikuttaa esimerkiksi esityksen sisältöön, rakenteeseen ja kohtausten ymmärrettävyyteen. Juvan funktioanalyysi toimii hyvänä pohjana teatterimusiikin tutkimuksessa, sillä se on käyttökelpoinen molempiin suuntiin. Siinä missä katsoja pystyy menetelmän avulla jäsentelemään esitystä ja sen äänimaisemaa, pystyy äänisuunnittelija puolestaan miettimään, millaisia mahdollisuuksia tällaisten rakenteiden hahmottaminen ja ymmärtäminen saattaa hänelle itselleen suunnittelijana tarjota.
-
(1999)Tutkielma käsittelee Einojuhani Rautavaaran omaelämäkertaa (Omakuva, 1989). Työssä on lähdetty liikkeelle Omakuvan lehdistövastaanotosta, jossa kyseenalaistettiin teoksen "totuudellisuus". Useat arvostelijat esimerkiksi pohtivat Omakuvan asemaa fakta-fiktio-akselilla ja viittasivat teoksen romaanimaisuuteen.Tutkielmassa on etsitty selityksiä sille, miksi lukija joutuu kyseenalaistamaan teoksen 'totuudellisuuden' sekä lisäksi sitä, millaisia merkityksiä teoksessa annetaan omalle menneisyydelle. Rautavaaran Omakuva on suhteutettu työssä autobiografian genren kanssa ja analyyttisen tarkastelun lähtökohtana on käytetty Philippe Lejeunen narratologista autobiografiateoriaa. Rautavaaran omaelämäkerta sisältää hyvin heterogeenista ainesta, mutta teos on mielestäni autobiografia eikä se kuulu esimerkisi muistelmien tai omakuvan lajiin. Omakuva kuitenkin horjuttaa lukijan kanssa tehtyä autobiografista ja referentiaalista sopimusta, joka on Lejeunen teorian lähtökohta, eikä siten sopeudu autobiografian lukemisen konventionaalisiin pelisääntöihin. Omakuvan teksti on lisäksi narsistisesti itsetietoista omasta kerronnallisesta identiteetistään, ja teksti pakottaa lukijan havaitsemaan, että tarina on vain tekijän retrospektiivisesti kirjoittama tulkinta elämästään. Rautavaara näkee peilissä paitsi oman kuvansa myös kuvan romanttisesta taiteilijasta. Romanttisen taiteilijamyytin representoituminen tekstissä on keskeinen teoksen 'totuudellisuutta' horjuttava piirre, koska se pakottaa lukijan kysymään, onko peilissä nähty omakuva aito ja todellinen vai onko se kenties tuotettu tietoisesti ja manipuloiden. Omakuvan Rautavaara on romanttinen taiteilija, joka tahtoisi vetäytyä norsunluutornin/erakkoluolan yksinäisyyteen ja pystyttää muurin taiteen ja elämän arvojen välille. Säveltäjän minä on myös konfliktissa häntä ympäröivän yhteiskunnan kanssa ja esimerkiksi kriitikot, muusikot ja kapellimestarit uhkaavat hänen olemassaoloaan. Omakuvan päähenkilö muistuttaakin hyvin paljon Maurice Beeben (1964) tutkimien taiteilijaromaanien päähenkilöitä ja erityisesti James Joycen romaanin Taiteilijan omakuva nuoruuden vuosilta päähenkilöä Stephen Dedalusta. Omakuva lähestyy taiteilijaromaaneille tyypillisiä tapoja kuvata taiteilijaa. Teoksessa käsitellään elämää sekä autobiografisessa että taiteilijaromaanin genren tilassa. Omakuva onkin rajateksti, joka horjuttaa autobiografian lajikonventioita. Lisäksi teoksen minä piiloutuu arkkityyppisten kuvien ja myyttien taakse kieltäen jähmettymisen yhdeksi kuvaksi. Lukijalle tarjoutuukin tekstissä monta mahdollista kuvaa Rautavaarasta ja Omakuvasta tulee erilaisten subjektien näyttämö.
-
(2012)Ensimmäisenä päätuloksena tutkielmassa luokitellaan yhtenäisten, lokaalisti polkuyhtenäisten ja semilokaalisti yhdesti yhtenäisten avaruuksien kaikki yhtenäiset peiteavaruudet isomorfiaa vaille. Ensin näytetään, että peiteavaruuden perusryhmän kuva peitekuvauksen indusoimassa homomorfismissa määrää peiteavaruuden isomorfiaa vaille. Peiteavaruuksien luokittelua varten määritellään kaksi ryhmän toimintaa. Koko peiteavaruudessa toimii peiteavaruuden automorfismiryhmä Aut( ̃ X, p), ja kantapisteen säikeessä p^{-1}(x_0) toimii lisäksi kanta-avaruuden perusryhmä π (X, x_0). Lisäksi osoitetaan, että yhdesti yhtenäisen peiteavaruuden tapauksessa nämä kaksi ryhmää ovat isomorfiset. Nyt jokainen perusryhmän aliryhmä H ≤ π (X,x_0) on isomorfinen automorfismiryhmän jonkun aliryhmän ̃H ≤ Aut( ̃Y,q) kanssa. Lopuksi osoitetaan, että aliryhmän ̃H toiminnan muodostama rata-avaruus on kanta-avaruuden peiteavaruus, ja että sen perusryhmän kuva peitekuvauksen indusoimassa homomorfismissa on täsmälleen aliryhmä H. Toisena päätuloksena on Seifertin-van Kampenin lause. Lause kertoo että mikäli avaruus voidaan esittää kahden avoimen joukon yhdisteenä X = U_1 ∪ U_2 ja se täyttää alussa mainitut yhtenäisyysoletukset, niin sen perusryhmällä on tietty universaaliominaisuus. Tarkemmin, mikäli meillä on inkluusioiden indusoimat homomorfismit i_i_*: π (U_1 ∩ U_2) → π (U_i), j_i_*: π (U_i) → π (X) joille pätee j_1_* ◦ i_1_* = j_2_* ◦ i_2_*, sekä homomorfismit h_i: π (U_i) → G mielivaltaiselle ryhmälle G, niin on olemassa yksikäsitteinen homomorfismi h: π (X) → G joka täyttää ehdot h_1 = h ◦ j_1_* ja h_2 = h ◦ j_2_*. Todistus nojaa G-peiteavaruuksien teoriaan. Perusideana on ensin näyttää, että mikäli G on mikä tahansa ryhmä, niin jokaista homomorfismia k: π (X) → G vastaa isomorfiaa vaille yksikäsitteinen avaruuden X G-peiteavaruus. Vastaavasti jokaista G-peiteavaruutta vastaa yksikäsitteinen homomorfismi perusryhmältä ryhmälle G. Ehto j_1_* ◦ i_1_* = j_2_* ◦ i_2_* tulee takaamaan, että avaruudelle X voidaan muodostaa G-peiteavaruus, jota vastaa haluttu yksikäsitteinen homomorfismi h: π (X) → G. Tämän jälkeen näytetään että homomorfismeja h_i ja h ◦ j_i_* vastaavat G-peiteavaruudet ovat isomorfiset, josta seuraa että h_i = h ◦ j_i_* kaikilla i ∈ {1,2 }. Universaaliominaisuutta käyttäen voidaan muodostaa surjektiivinen ryhmähomomorfismi perusryhmien π (U_1) ja π (U_2) vapaalle tulolle Γ : π (X) → π (U_1) * π (U_2), jolloin saamme isomorfismin π (X) ∼ = π (U_1) * π (U_2)/Ker(Γ). Kuvauksen ydintä ei lasketa yleisessä tapauksessa, vaan tyydytään erikoistapaukseen, jolloin π (U_2)=0. Tällöin ydin on kuvajoukon Im(i_1_*) virittämä aliryhmä Ker(Γ) = 〈 Im(i_1_*)〉. Lopuksi käytetään G-peiteavaruuksien teoriaa sekä Seifertin-van Kampenin lausetta perusryhmien laskemiseen. Tutkielmassa määritetään perusryhmät 1-monistoille S^1, S^1 V S^1, sekä 2-monistoille S^2, projektiiviselle tasolle, torukselle, Kleinin pullolle sekä Möbiuksen nauhalle.
-
(2021)Peitellyllä osingonjaolla tarkoitetaan tilanteita, joissa osakeyhtiö siirtää osakkaalleen muun oikeustoimen kuin osingon jakamisen yhteydessä osinkoa vastaavan etuuden sivuuttaen osingonjaon muotovaatimukset. Verotusmenettelystä annetussa laissa (1558/1995) ja sen 29 §:ssä säädetään peitellystä osingosta. Jotta peitelty osinko voisi tulla kyseeseen, tulee neljän laissa säädetyn edellytyksen täyttyä. Ensinnäkin etuuden antajana tulee olla osakeyhtiö tai muu yhteisö. Toinen edellytys on, että annetun etuuden tulee olla rahanarvoinen ja etuuden hinnoittelussa on tullut poiketa olennaisesti käyvästä hinnasta. Kolmas edellytys on, että etuuden saajana tulee olla osakas tai tämän omainen taikka yhteisön jäsen. Neljäs ja viimeinen edellytys on, että etuuden saamisen tulee perustua osakkaan osakkuusasemaan. Peitellyn osingon tyypillisiä ilmenemismuotoja ovat ns. alihinta- ja ylihyvitystilanteet, joihin tutkielmassakin perehdytään. Puhuttaessa peitellystä osingosta ja osakeluovutuksista on keskeistä avata myös käyvän arvon käsitettä. Koska jo peiteltyä osinkoa koskeva VML 29 §:n säännös edellyttää tavallisesta olennaisesti poikkeavaa hinnoittelua, on tärkeää perehtyä siihen, miten käypä arvo määritellään, sillä säännös rakentuu pitkälti käyvän arvon nojaan. Tutkielma keskittyy osakeluovutuksiin ja niissä esiintyviin mahdollisiin peitellyn osingon ilmentymistilanteisiin. VML 29 §:n 1 ja 2 momenteilla on yhteys osakeyhtiölain 13 luvun 1 §:ään, jossa luetellaan osakeyhtiön tavat ja tilanteet jakaa varojaan. Osinkojen jakaminen on yksi yhtiön tavoista maksaa sen tuottamaa voittoa yhtiön osakkeenomistajille. Myös omien osakkeiden lunastaminen sekä hankkiminen on yksi osakeyhtiölain 13:1§:n tapa jakaa osakeyhtiön varoja. Peiteltyä osinkoa voi luonnollisesti syntyä myös omien osakkaiden lunastuksessa tai hankinnassa. Oikeus- ja verotuskäytännössä on tehty jako lieventäviin ja raskauttaviin seikkoihin harkitessa VML 29 §:n 2 momentin soveltuvuutta tällaisissa tilanteissa ja tutkielmassa käydään edellä mainittuja tilanteita läpi sekä lisäksi muita osakeluovutuksiin ja peitellyn osingonjaon väliseen suhteeseen liittyviä näkökohtia. Kuitenkin peitellyn osingon soveltaminen edellyttää tapauskohtaista harkintaa ja kokonaisarviota sekä kaikkien laissa mainittujen soveltamisedellytysten täyttymistä.
-
(2017)Tutkielma käsittelee poliisin peitetoiminnan rajoja. Tutkielma jakaantuu yhdeksään lukuun, joista kussakin käsittellään peitetoiminnan rajoja suhteessa eri kysymyksiin. Tutkimuskysymys on siten monijakoinen. Ensimmäisessä kappaleessa esitellään lainopin metodia ja tutkimuskysymystä. Toisessa kappaleessa tarkastellaan, millaiset reunaehdot esitutkintalaki ja esitutkintaperiaatteet asettavat peitetoiminnalle. Kolmannessa kappaleessa tarkastellaan, onko soveltamisalaeroja pakkokeino- ja poliisilain mukaisen peitetoiminnan välillä. Neljännessä kappaleessa tarkastellaan peitetoiminnan eri muotoja ja niiden erilaisia rajoja. Viidennessä kappaleessa tarkastellaan peitetoimintaa suhteessa muihin salaisiin pakko- ja tiedonhankintakeinoihin. Kuudennessa kappaleessa tarkastellaan ihmisoikeuksien peitetoiminnalle asettamia rajoja. Seitsemännessä kappaleessa tarkastellaan, voidaanko ja millä ehdoin peitetoiminnan nojalla rajoittaa asianosaisjulkisuutta. Kahdeksannessa kappaleessa tarkastellaan, onko peitetoiminnan laillisuusvalvonta järjestetty riittävällä tavalla, jotta peitetoiminnan rajojen noudattamista kyetään valvomaan. Yhdeksännessä kappaleessa ovat loppupäätelmät. Keskeinen peitetoimintaa koskeva sääntely liittyy esitutkintaan ja pakkokeinoihin, joita koskevaa sääntelyä löytyy esitutkintalaista (ETL, 805/2011), pakkokeinolaista (PKL, 806/2011) ja poliisilaista (PolL 872/2011). Lait tulivat voimaan 1.1.2014. Peitetoiminta on siis varsin ajankohtainen aihe, ja peitetoiminnan rajojen määrittely onkin rikos-, prosessi- ja valtiosääntöoikeudellisesti relevantti kysymys. Valtiosääntöoikeudellisesti peitetoiminnan rajojen määrittely on relevanttia, sillä peitetoiminta saattaa rajoittaa perustuslaissa (PL, 731/1999) taattuja perusoikeuksia ja ihmisoikeuksia. Perustuslakivaliokunta onkin puhunut perusoikeusherkistä pakkokeinoista, joilla se tarkoittaa salaisia pakkokeinoja, mukaan lukien peitetoimintaa. Toimivaltuuksien tarkkarajainen määrittely on silloin erittäin korostuneessa asemassa, kun puututaan perusoikeuksien ydinalueelle. Toisaalta peitetoiminnalla tavoiteltavat päämäärät ilmentävät sellaista yleistä etua, jonka on katsottu jossakin laajuudessa oikeuttavan perusoikeusrajoituksiin, kunhan rajoituksista säädetään riittävän täsmällisesti ja oikeusturvanäkökohdat huomioon ottaen. Peitetoiminnalla tarkoitetaan tiedonhankintaa, joka tapahtuu soluttautumalla (PKL 10:27). Peitetoiminta antaa myös peitehenkilönä toimivalle poliisille valtuudet toimia vastoin rikosoikeudellisia kieltoja tietyissä tilanteissa. Jos ja kun peitehenkilö soluttautuessaan joutuu mukaan rikolliseen toimintaan, täytyy hänelle asettaa myös vastuuvapaus teoistaan tietyissä tapauksissa. Rikosoikeudellisesti onkin relevantti kysymys määrittää peitehenkilön toimivallan ja vastuuvapauden rajat. Peitehenkilöiden turvallisuus- ja paljastumisuhka ovat esillä erityisesti silloin, kun peitetoimintaa koskevia operatiivisia päätöksiä tehdään, esimerkiksi päätös peitetoiminnan aloittamisesta tai jatkamisesta, sekä silloin, kun peitetoiminnan laillisuutta valvotaan. Tämän takia peitetoimintaa koskeva järjestelmä on hyvin keskitetty, ja vain harvat pääsevät käsiksi sitä koskeviin tietoihin. Prosessioikeudellisesti onkin tärkeää tarkastella, missä määrin asianosaisjulkisuutta voidaan peitetoimintaan liittyen rajoittaa.
-
(2013)Tutkielma käsittelee poliisi- ja pakkokeinolakien peitetoimintaa koskevan lainsäädäntöuudistuksen vaikutuksia peitetoiminnan salassapitoon. Tavoitteena lainopillisessa tutkielmassa on ollut selvittää, miten 1.1.2014 voimaantuleva peitetoimintaa koskeva pakkokeino- ja poliisilain kokonaisuudistus huomioi peitetoiminnan salassapitointressin ja asianosaisjulkisuuden. Tutkielma jakaantuu viiteen lukuun. Ensimmäisessä luvussa määritellään tutkielman tavoite, metodi ja keskeiset käsitteet. Toisessa luvussa käsitellään peitetoiminnan käytön nykytilaa, peitetoiminnan laillisuusvalvonnassa tehtyjä havaintoja, kuvataan tiivistetysti peitetoimintaa koskevan lainsäädännön kokonaisuudistuksen taustoja sekä määritellään poliisin salassapitointressiä peitetoiminnassa. Kolmas luku keskittyy asianosaisjulkisuuteen julkisuusolettaman, vahinkoedellytyslausekkeen ja julkisuusolettamaan perustuvan salassapidon sisällön kautta. Neljännessä luvussa suoritetaan viranomaisen ja asianosaisten intressien vertailua salassapitointressin ja julkisuusperiaatteen välisessä suhteessa sekä käsitellään tulkintaperusteita valtion turvallisuuden ja julkisuusperiaatteen ristiriitatilanteille. Luvussa on lisäksi otettu kantaa siihen, miten Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunut tulkintakäytäntö on huomioitu asianosaisjulkisuuden rajoittamisena peitetoiminnan käytöstä ja sisällöstä. Viidenteen lukuun on sijoitettu tutkielman johtopäätökset. Käytettäessä peitetoimintaa poliisin salassapitointressi ja peitetoiminnan kohdehenkilön perus- ja ihmisoikeudet kohtaavat joutuen säännönmukaisesti ristiriitaan. Peitetoimintaa suoritettaessa joudutaan sen vuoksi suorittamaan jatkuvaa harkintaa sen suhteen onko peitetoiminnan käyttö suhteellisuusperiaatteen mukaista ja kuinka peitetoiminnan eri vaiheissa pystytään toteuttamaan kotimaisen ja eurooppalaisen lainsäädännön vaatimukset. Harkinta vaatii lähtökohtaisesti peitetoiminnan yleisten ja erityisten edellytysten täyttymisen arviointia. Harkinnan tulisi olla kokonaisvaltaista huomioiden kaikki yksittäistapauksessa vaikuttavat tilannekohtaiset tekijät, mutta myös yleisinä periaatteina suhteellisuusperiaate, oikeudenmukainen oikeudenkäynti ja asianosaisjulkisuus. Käytettäessä peitetoimintaa poliisilain mukaisesti ilman, että sillä saatua tietoa käytetään syyllisyyttä tukevana näyttönä, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin vaatimus sulkeutuu pois. Tuomioistuimen tehdessä ratkaisun peitetoiminnan edellytyksistä voidaan sanoa syntyvän uusi oikeusturvatae, joka on kuitenkin riippuvainen tuomioistuimelle ratkaisun perustaksi toimitettavan tiedon sisällöstä. Peitetoimintaa koskevaa ratkaisutietoa koskee siten jatkuva selonotto- ja selontekovelvollisuus. Tuomioistuimen roolin lisäksi peitetoiminnan laillisuusvalvonnassa poliisin sisäisellä laillisuusvalvonnalla ja Eduskunnan oikeusasiamiehen suorittamalla ulkoisella valvonnalla on tärkeä rooli varmistettaessa peitetoiminnan legitimiteettiä. Salassapito on peitetoiminnan tehokkuuden välttämätön edellytys. Tästä seuraa, että sen peitetoiminnan tehokkuuden suhde oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja asianosaisjulkisuuteen on väistämättä jännitteinen. Salassapitointressin ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä asianosaisjulkisuuden täysimääräinen toteutuminen lienee likimain mahdotonta. Sen vuoksi intressien saattaminen oikeaan suhteeseen toisiinsa nähden vaatiikin jatkuvaa ja objektiivista keskustelua sekä tieteellistä tutkimusta. Toisilleen vastakkaisen intressien optimaalisen toteuttamisen mahdollistamisen eräänä keinona tutkielmassa on käytetty suhteellisuusperiaatteen kolmijaottelun soveltamista tapauskohtaisessa harkinnassa. Kolmijaottelun on nähty huomioivan kattavasti peitetoiminnan osapuolten intressit.
-
(2016)Fossiilisia polttoaineita pyritään korvaamaan uusiutuvilla energianlähteillä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Metsähakkeella on merkittävä osa Suomen kansallisessa energia- ja ilmastostrategiassa jotta päästötavoitteisiin päästään. Tämän johdosta metsähakkeen käyttö on lisääntynyt runsaasti 2000-luvulla. Energiapuun varastointi on tärkeä osa metsähakkeen laadun parantamisessa, sillä polttoaineen on oltava riittävän kuivaa. Varastoinnin takia energiapuu on yleensä tienvarsivarastossa vähintään yhden kesän yli. Tämä tarjoaa monille hyönteiselle hyvän lisääntymisalustan. Jotkut hyönteiset, etenkin kaarnakuoriaiset (Col., Scolytinae) voivat aiheuttaa tuhoriskin läheiselle puustolle. Pystynävertäjä on merkittävin männyllä elävä tuhohyönteinen, sillä se käyttää ravintonaan elävien mäntyjen vuosikasvaimia aiheuttaen kasvutappioita. Myös jotkin muut kaarnakuoriaislajit voivat aiheuttaa tuhoriskin. Tämän tutkimuksen tavoittena oli tutkia miten peittäminen vaikuttaa energiapuukasojen ympärillä kesäaikana lentävien kovakuoriaisten runsauteen, ja tarkastella lajiston erityispiirteitä. Tutkimus suoritettiin kahdessa kohteessa eteläisessä Suomessa kesällä 2011. Kohteet olivat Somerniemellä (Oinasjärvi) ja Hämeenlinnan Rengossa(Raidonperä). Oinasjärven kohteessa oli kaksi pinoa karsittua mäntyrankaa ja Raidonperän kohteessa oli kaksi pinoa karsimatonta mäntyrankaa. Tutkimusta varten pinojen päälle asetettiin kesäkuun alussa ikkunapyydyksiä, joilla kasojen ympärillä lentävien kovakuoriaisten runsautta mitattiin. Pyydykset tyhjennettiin viisi kertaa kesäkuusta elokuun loppuun. Oinasjärven pinojen pintaosista suoritettiin lisäksi syömäjälkianalyysi, jotta voitiin selvittää pääsevätkö kovakuoriaiset peitteen alle. Pyydyksistä kerättiin yhteensä 10064 kovakuoriaista 41 eri heimosta. Kaarnakuoriaisia näistä oli 2670 kpl. Tutkimuksen perusteella havaittiin, että peittäminen vähentää pinon ympärillä lentävien kovakuoriaisten määrää merkittävästi, ainakin peitteen kohdalla. Lisäksi havaittiin että kahdella paperilla peittäminen estää tehokkaasti kovakuoriaisten pääsyn pinon pintaosiin. Tulokset ovat suuntaa antavia, koska tutkittavia pinoja oli melko vähän. Kovakuoriaislajisto oli samankaltainen kuin vastaavissa aiemmissa tutkimuksissa. Kaarnakuoriaset olivat lukumäärältään suurin lajiryhmä. Myös muita tyypillisiä puutavarapinojen lajeja kuten sarvijääriä, erilaisia saalistajia (esim. isomuurahaiskuoriaisia ja kaarniaisia), sekä kärsäkkäitä löytyi yleisesti.
-
(2014)Lähdesuojaa käsittelevää tutkimusta on tehty Suomessa erittäin vähän. Pro gradu -tutkielman taustana on Helsingin yliopiston viestinnän tutkimuskeskus CRC:ssä vuosina 2010-2011 tehty lähdesuojatutkimus, jonka tutkimusavustajana tutkielman kirjoittaja on toiminut. Työssä käsitellään lähdesuojaa journalismin ammattikäytäntönä sekä yhteiskunnallisesti merkittävän arkaluontoisen tiedon saamista turvaavana mekanismina Sonera-kirjaan liittyvän julkisen keskustelun sekä oikeusprosessin kautta. Tarkoituksena on selvittää vuonna 2004 uudistuneen sananvapauslain merkitystä tuomioistuimen Sonera-kirjan kustantajalle myöntämän lähdesuojan kannalta, ja perustella kuinka yleisen edun käsite liittyy keskusteluun teoksen roolista lähdesuojan ennakkotapauksena. Tutkielmassa kuvataan lähdesuojan kehitystä kotimaisessa lainsäädännössä sekä journalistisen alan itsesääntelyssä. Sonera-kirjaa käsitellään tapaustutkimuksena, joten teoreettinen viitekehys pyrkii avaamaan sidonnaisuuksia aihepiiristä aiemmin käytyyn tieteelliseen ja mediapoliittiseen keskusteluun muun muassa journalistisen julkisuuden ja yleisen edun teorian sekä valtiopäiväasiakirjojen avulla. Tutkimuksen aineisto koostuu viiden valtakunnallisen lehden eli Helsingin Sanomien, Aamulehden, Iltalehden, Keskisuomalaisen ja Sanomalehti Kalevan Sonera-kirjaan sekä lähdesuojaan liittyvästä kirjoittelusta vuosilta 2002–2010. Analyysi on toteutettu Virginia Braunin ja Victoria Clarken temaattista analyysiä soveltaen. Yleisen edun perusteiden esiintymistä tutkitaan Stylianos Papathanassopouloksen ja Ralph Negrinen laatiman kolmijaon pohjalta luodun analyysimallin avulla, verraten aineistossa esiintyviä argumentteja yleisen edun näkökulmiin seuraavan neljän teeman alla: anonyymin julkaisun ongelmat, Sonera-kirjan lähdesuoja, sananvapauslain uudistus sekä kirjeet. Teemat kuvaavat erilaisia vaiheita Sonera-kirjan tarinassa, mutta niiden kautta voidaan todeta samankaltaisia painotuksia yleisen edun perusteiden esiintymisessä Sonera-kirjan lähdesuojaa koskevassa argumentaatiossa. Lähdesuojan myöntämistä Sonera-kirjan kustantajalle perustellaan analyysimallin mukaan pitkälti yhteisen hyödyn perusteiden kautta, mikä ilmenee aineistossa sananvapauden ja tiedonvälityksen korostamisena sellaisena yhteiskunnan toiminnan kannalta merkittävänä tekijänä, joka ylittää kunnianloukkauksen kohteen tarpeen saada tietoonsa kunnianloukkauksen tekijä. Työssä esitetään, että Sonera-kirjan merkitykseen lähdesuojan ennakkotapauksena on vaikuttanut lähdesuojan korkea arvostus journalismin työvälineenä sekä tapauksen sijoittuminen sananvapauslain voimaan tulon aikaan. Sonera-kirjan tapaus oli ensimmäinen, johon sovellettiin välineneutraalia lähdesuojaa, joten teos ei pelkästään lujittanut lähdesuojan rikkomattomuutta, vaan asetti myös raamit tuoreen lain käytäntöön soveltamiselle. Sonera-kirjan ympärillä käyty julkinen keskustelu ilmentää hyvin lähdesuojan keskeistä merkitystä sananvapauden kulmakivenä sekä länsimaisessa yhteiskunnassa jaettua normatiivista käsitystä tiedonvälityksen merkityksestä demokratian toteutumisen kannalta.
-
(2019)In my thesis I examine the educational discourse in the Finnish media represented by the Koulukorjaamo series which was part of the media uproar around teacher Pekka Peura in spring 2016. The research material consists of nine digital newspaper articles published by Yle News as part of the Koulukorjaamo series. My aim is to discover how and why school and education reform are constantly topical issues in the media. Previous international research has pointed to an agenda-setting function of the media in public educational discourse. Not only institutional practices but also concepts such as primary definers and authoritative voices have been argued to be responsible for the construction of educational discourses in the media. (Thomas 2006.) Educational historian Jari Salminen (2012) contends that the constant adaptability expected of education creates crisis and progress discourses that warrant school reform. Educational sociologist Hannu Simola (2002) points out that there are few studies on the discoursive nature of school reforms. Thus, the main question in my thesis is how the articles in the Koulukorjaamo series discuss pedagogical reform. Furthermore, I offer an interpretation of this discussion via the “steps of rhetorical analysis” outlined by Joan Leach (2000), i.e. the rhetorical situation, the types of persuasive discourse and the five rhetorical canons. The rhetorical analysis shows that the discourse of pedagogical reform in Koulukorjaamo is based on epideictic discourse, which praises the new, individual learning model. The articles aim to persuade the audience that this model is the best way to reform pedagogy and school. The aim is supported by forensic and liberative rhetoric, the latter of which invokes the benefit to students and persuades the audience to update their idea of ideal learning to embrace the objectives of mental well-being and learning to learn. The persuasiveness of the discourses is covert as the audience is invited to participate in a discussion that merely appears open and unbiased. Unique rhetorical features of the Koulukorjaamo articles, such as unexpected metaphors and definitions of good learning have been undiscussed in previous research on educational discourse, and thus form a fruitful starting point for further investigation.
-
(2004)Tutkimus pureutuu fuusiosäveltäjä Pekka Pohjolan musiikilliseen tyyliin. Pohjolan soololevytuotantoa tarkastellaan ensin tyylikausittain ja sitten keskittymällä hänen musiikkinsa erityispiirteisiin. Pohjolan tyyliä verrataan taidemusiikkiin ja jazziin, ja kyseenalaistetaan hänen tuotantonsa itsestään selvänä pidetty paikka progressiivisen rockin kategoriassa. Pohjolan musiikin vahvoja emotionaalisia kontrasteja analysoidaan erittelemällä hänen tuotannolleen tunnusomaisten emootioiden ja niitä välittävien musiikillisten keinojen suhdetta kolmessa esimerkkisävellyksessä. Pohjolalle ominaisia sävellysteknisiä piirteitä hahmotellaan erillisessä case-analyysissa. Pääasiallisten tutkimuskysymysten ohella käydään läpi Pohjolan musiikkisukutausta sekä urapolku viulistiopiskelijasta sähköbasistiksi ja viimein säveltäjäksi. Tutkimus on vahvasti aineistolähtöinen. Menetelmällisesti nojaudutaan triangulaatioon eli näkökulmien ja metodien monipuolisuuteen; tutkijan tärkeinä pitämät asiat nostetaan esiin kuhunkin tilanteeseen sopivan menetelmän avulla. Tutkimuksessa käytettyjä metodeja ovat analyyttinen kuuntelu, säveltäjän syvähaastattelu sekä musiikkianalyysi, joka on sekä nuotinnoksiin perustuvaa että kuulonvaraista. Pekka Pohjolan uraa kronologisesti tarkasteltaessa käy ilmi, että hänen kokoonpanoratkaisuissaan on ollut selvä akustisia soittimia suosiva trendi. Säveltäjäidentiteetti on vahvistunut yhtä jalkaa instrumentalisten ambitioiden hälvenemisen kanssa ja Pohjola on vähitellen keskittynyt entistä suurimuotoisempiin teoksiin levytysten ja esiintymisten kustannuksella. Musiikkimuodin virtaukset sekä niitä seuranneet levyyhtiöiden asettamat taloudelliset reuna-ehdot ovat vaikuttaneet Pohjolan tyyliin. Sen persoonallinen ydin on kuitenkin säilynyt muuttumattomana. Pohjolan sävellystuotannossa on paljon yhtymäkohtia klassis-romanttiseen musiikkiin ja jazziin, mutta myös mm. salonki- ja kirkkomusiikkiin. Pohjolan tyylin suhde progressiiviseen rockiin on kaksijakoinen. Yhtäältä hänen tyylillään on paljon yhteistä progressiivisen rockin kirjallisuuden asettamien tyylimääritelmien kanssa, toisaalta Pohjolan musiikki ei ole luonteeltaan kovin kokeellista, pikemminkin perinteisempiä aineksia tuoreella tavalla yhdistelevää. Emotionaalisuus on tunnusomaista Pohjolan musiikille. Analyysikappaleissa tyypillisimmiksi emootioiksi paljastuivat – tutkijan termejä käyttäen – mahtipontisuus ja lapsenomaisuus. Mahtipontisuuden emootiota toteuttavia musiikillisia keinoja olivat mm. kova äänenvoimakkuus, legatofraseeraus, matalan rekisterin käyttö, paksu soitinnus ja säestyksen fanfaarimaisuus. Lapsenomaisuutta kuvattiin mm. hiljaisen äänenvoimakkuuden, staccatofraseerauksen, korkean rekisterin ja ohuen soitinnuksen avulla. Emootiot tulevat Pohjolan musiikissa esiin toistensa kontrasteina, peräkkäisinä ja usein valmistelemattomina. Tutkimuksen päättävä Impun tangon case-analyysi esittelee Pohjolan sävellysteknisiä tunnusmerkkejä, motiivitekniikan ja sekvenssitekniikan runsasta käyttöä. Analyysi toimii myös esimerkkinä Pohjolan musiikin monipuolisista tyylivaikutteista. Impun tangossa on aineksia niin tangosta, jazzista, klassisesta musiikista, hard rockista kuin heavystakin.
-
Pelaaja-agentteihin kohdistuvat sääntelytoimet eurooppalaisesta ja yhdysvaltalaisesta näkökulmasta (2014)Pelaaja-agentit ovat urheilun parissa toimivia sopimusneuvotteluiden ammattilaisia, joiden rooli on mullistunut viimeisten vuosien aikana, kun urheilusta on kasvanut miljardien eurojen arvoinen kaupallinen ala. Urheilijat ulkoistavat sopimusneuvottelunsa ulkopuolisille osaajille, jotta voivat keskittyä ammattinsa, eli urheilun, harjoittamiseen. Tutkielmassa on otettu eurooppalaisesta näkökulmasta esimerkkinä jalkapallon parissa toimivat pelaaja-agentit ja Pohjois-Amerikan osalta on keskitytty neljän suuren joukkuelajin parissa toimiviin pelaaja-agentteihin. Lajijärjestöjen oman sääntelyn lisäksi tutkielmassa on tarkasteltu agentteihin kohdistuvaa lainsäädäntöä. Tutkimuksen tavoitteena on vertailla eurooppalaista ja pohjoisamerikkalaista pelaaja-agenttien sääntelyä, sekä pyrkiä esittämään johtopäätöksiä siitä, voitaisiinko pohjoisamerikkalaista sääntelymallia toteuttaa myös Euroopassa. Urheilun organisoitumisella on suuri merkitys, sillä urheilu on Euroopassa ja Yhdysvalloissa järjestetty hyvin eri tavoin. Eurooppalainen urheilu on järjestetty niin sanotun pyramidimallin muotoon, jossa pyramidin huipulla on kansainvälinen lajiliitto, jolla on ylin valta lajiin liittyvissä kysymyksissä. Lajiliitto sääntelee myös pelaaja-agenttien toimintaa. Yhdysvalloissa urheilu on jakautunut hyvin vahvasti ammattilais- ja amatööriurheiluun. Niin sanottujen neljän suuren liigan (NFL, MLB, NBA ja NHL) pelaajayhdistykset ovat työlainsäädännön antaman valtuutuksen nojalla yksinoikeutettuja pelaaja-agenttien sääntelijöitä liigojen pelaajien osalta. Amatööritasolla, eli käytännössä yliopistourheilussa, sääntelystä vastaa yliopistourheilun kattojärjestö NCAA. Kansainvälisen jalkapalloliiton FIFA:n, ja pohjoisamerikkalaisten pelaajayhdistysten pelaaja-agenttimääräykset ovat sisällöltään samankaltaisia. NCAA:n sääntely tuo oman mielenkiintonsa tarkasteltaessa pohjoisamerikkalaista sääntelyä. Sen säännökset keskittyvät amatööripelaajiin. Yhdysvalloissa pelaaja-agentteja on kontrolloitu myös lainsäädännöllä yliopistotason urheilijoiden ja yliopistojen suojelemiseksi. Niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissa on havaittu puutteita agenttisääntelyn toteuttamisessa. Erityisesti agenttien valvonta ei toteudu halutulla tavalla. FIFA on omissa kannanotoissaan pohtinut pelaaja-agenttisääntelynsä muuttamista, etenkin lisensoinnin osalta. Myös Euroopan unioni on tehnyt aloitteita pelaaja-agenttien sääntelyyn liittyen. Vaikka pohjoisamerikkalainen sääntely on sisällöltään pitkälti eurooppalaisen kaltainen, eurooppalainen urheilun malli on rakenteeltaan kuitenkin niin ainutlaatuinen, ettei siihen voida sellaisenaan soveltaa pohjoisamerikkalaista sääntelymallia. Pohjois-Amerikasta voitaisiin hakea esimerkkiä, mutta huomioon tulisi ottaa eurooppalaisen urheilun rakenne ja sen perinteet. Yhdysvalloissa lainsäädäntöä on harmonisoitu osavaltiotasolla sekä myös liittovaltion lailla. Oikeuskirjallisuudessa onkin esitetty eurooppalaisen agenttisääntelyn harmonisointia esimerkiksi direktiivillä. Direktiivillä voitaisiin edesauttaa ja selkeyttää pelaaja-agenttien valvontaa ja lisensointia.
-
(2021)Tässä tutkielmassa käsittelen pelaajien erilaisia tapoja käsitellä omaa suhtautumistaan digitaalisten roolipelien sisäisiin valintoihin. Haastateltavilla pelaajilla on erilaisia tapoja rakentaa omalle hahmolleen identiteetti, erilaisia tapoja suhtautua pelin sisäisiin moraalisiin kysymyksiin, sekä erilaisia tapoja suhtautua pelin sisäiseen uskontoon ja uskontoon liittyviin valintoihin. Tutkimuksen yhtenä avainsanana toimii roolipelaamisen käsite. Se, miten Roolipeleissä pelaaja ohjaa hahmoa, fiktiivistä representaatiota pelaajasta, jolla myös saattaa olla tilanteen mukaan erilaisia rooleja. Digitaalisissa roolipeleissä tarkastellessa, pelattavan hahmon erilaisia rooleja voi olla useampia. Roolien moninaisuus ja moniulotteisuus voi vaihdella pelien välillä. Yhden pelaajan digitaalisissa roolipeleissä pelaajan ohjaaman hahmon roolit mukautuvat pelin sisäisten säännönmukaisuuksien varassa, sen mukaan miten peli on suunniteltu. Pelin asettamat säännöt rajaavat sen minkälaisia rooleja pelaajien ohjaamilla hahmoilla voi olla. Pelin koodi asettaa ne raja-arvot, jota pelaajan tulee noudattaa. Erilaisia roolipelejä pelaavilla on mahdollisuus kuvitella hahmolleen monenlaisia rooleja, vaikka kyseisiä rooleja ei olisi esitetty tekstillä tai visuaalisesti. Haastattelun teemat muovautuivat olettamuksen mukaan, että pelaajien hahmoilla on erilaisia rooleja. Haastattelulla pyrin tarkastelemaan kuinka peli The Elder Scrolls v: Skyrim antaa pelaajalle mahdollisuuden ilmaista itseään ja leikkiä identiteettinsä kanssa ja kokeilla uusia. Pyrin tarkastelemaan, miten pelaajien Omat näkemykset vaikuttavat heidän luomaansa hahmoon, ja miten tämä vaikuttaa siihen, minkälainen rooli pelattavilla hahmoilla on suhteessa pelin moraalisiin kysymyksiin, ja pelin sisäisen uskonnon asettamiin valintoihin. Tutkimuksessa selvisi, että haastateltavilla pelaajilla on erilaisia tapoja perustella omia valintojaan digitaalisissa roolipeleissä. Osa haastateltavista kertoo sen, että heijastaa omaa arvomaailmaansa pelin maailmaan, ja pelin asettamiin moraalisiin kysymyksiin, toisaalta taas pelaajat keksivät itselleen erilaisia uusia identiteettejä ja taustatarinoita, jolla perustelevat esimerkiksi hahmonsa uskonnollisuutta, ja suhdetta pelin moraalisiin valintoihin. Haastateltavilla esiintyy tietynlainen taustatarina tai taustaolettamus siitä, minkälainen hahmo heillä on pelattavanaan. Onko hahmo siis hyvä vai paha hahmo, määrittää sitä miten haastateltavat hahmoillaan pelaavat, ja miten hahmot esimerkiksi suhtautuvat demoneiksi rinnastettavien hahmojen palvelemiseen. Kaikille haastateltavista pelin sisäinen uskonto toimii pelin juonen olennaisena rakennusaineena. Pelaajan uskonnollisuus ei haastateltavien vastausten perusteella välttämättä määritä sitä, kokeeko pelaaja luontevaksi roolipelata uskonnollista hahmoa. Uskonnotonkin pelaaja voi pelata hahmoa, jonka piirteisiin kuulu se, että hahmo on uskonnollinen.
-
(2022)The popularity of video games has grown significantly over the last half century. Most Finns aged 10–75 have stated that they play digital games at least once a month. Video gaming is an increasingly common and diverse phenomenon and should not be seen as a mere pastime for the youth. Video game play has been studied in the past, for example, through the motivational factors of playing them. In addition, the study of problematic gaming and downsides of video games have been quite common. Attention has also been paid to the serious games, for example for learning and well-being purposes. However, these studies, which are often quantitative studies, do not really provide answers to the relationship between video games and everyday life. In previous studies, the needs for this type of research have been pointed out. This home economics’ study describes the perceptions that gamers have of video gaming as an everyday life activity. This study is a qualitative master’s thesis with phenomenographic approach. This approach allows the phenomenon to be described using the concepts of gamers. The study material was collected through individual semi-structured thematic interviews from six actively playing gamers. The interview material was transcribed, and from that the single concepts were analysed into pool of meanings. From pool of meanings, a total of 12 categories of description were formed, corresponding to different perceptions. These were abstracted into four categories of description that describe the phenomenon at a more general level. Each category is part of a larger whole, forming together the outcome space. Gaming as established everyday practice, gaming as an everyday resource, intensive everyday gaming and composed gaming were the general level perceptions of video gaming as an everyday life activity. The research results describe video gaming as a phenomenon that is constantly interacting with other activities of everyday life. Also, it is being included to one's own daily rhythm, taking one's own interests, daily situation and available resources into consideration. The results are displaying what the digitalisation of everyday life, as one of the biggest changes in everyday life, can mean in the context of video gaming. Video gaming blends into a natural and meaningful part of everyday life.
-
(2007)The main goal of this study was to explore experiences induced by playing digital games (i.e. meaning of playing). In addition, the study aimed at structuring the larger entities of gaming experience. This was done by using theory-driven and data grounded approaches. Previously gaming experiences have not been explored as a whole. The consideration of gaming experiences on the basis of psychological theories and studies has also been rare. The secondary goal of this study was to clarify, whether the individual meanings of playing are connected with flow experience in an occasional gaming situation. Flow is an enjoyable experience and usually activities that induce flow are gladly repeated. Previously, flow has been proved to be an essential concept in the context of playing, but the relations between meanings of playing and flow have not been studied. The relations between gender and gaming experiences were examined throughout the study, as well as the relationship between gaming frequency and experiences. The study was divided into two sections, of which the first was composed according to the main goals. Its data was gathered by using an Internet questionnaire. The other section covered the themes that were formulated on the basis of the secondary aims. In that section, the participants played a driving game for 40 minutes and then filled in a questionnaire, which measured flow related experiences. In both sections, the participants were mainly young Finnish adults. All the participants in the second section (n = 60) had already participated in the first section (n = 267). Both qualitative and quantitative research techniques were used in the study. In the first section, freely described gaming experiences were classified according to the grounded theory. After that, the most common categories were further classified into the basic structures of gaming experience, some according to the existing theories of experience structure and some according to the data (i.e. grounded theory). In the other section flow constructs were measured and used as grouping variables in a cluster analysis. Three meaningful groups were compared regarding the meanings of gaming that were explored in the first section. The descriptions of gaming experiences were classified into four main categories, which were conceptions of the gaming process, emotions, motivations and focused attention. All the theory-driven categories were found in the data. This frame of reference can be utilized in future when reliability and validity of already existing methods for measuring gaming experiences are considered or new methods will be developed. The connection between the individual relevance of gaming and flow was minor. However, as the scope was specified to relations between primary meanings of playing and flow, it was noticed that attributing enjoyment to gaming did not lead to the strongest flow-experiences. This implies that the issue should be studied more in future. As a whole this study proves that gamer-related research from numerous vantage points can benefit from concentrating on gaming experiences.
-
(2016)The purpose of this thesis is to examine the accessibility of fire stations in Finland and to examine, which locations are the most optimal for new fire stations. The thesis also investigates whether current fire stations are optimally located. The research area is wide, as it comprises all rescue departments (22) in Finland. Therefore, the research area is divided in 22 sections that are formed from current rescue departments, so that the analyses are easier to do. The ongoing national rescue service reform is an excellent opportunity to improve rescue services. Based on the analysis, it is possible to examine how equivalent the rescue services are in Finland at present. The key methods used in this thesis are various spatial data analyses, performed with ArcGIS. ArcGIS is an excellent software for accessibility and location-allocation analysis and also for visualizing the results. The results are shown in maps. The accessibility analyses are performed with ArcGIS Network Analysis extension's Service Area tool. Finland is divided into 1 km x 1 km squares which are given a risk class based on the risk level determined by the regression model. Each risk class should be reached within specified time. The accessibility of fire stations is determined by how consistently the risk classes are reached within a specified time. Location-allocation analyses are performed with ArcGIS Network Analysis extension's Maximal Coverage tool. The analyses indicate that the accessibility of the rescue services with current fire stations is mostly good. However, there are still some risk classes that are not reached within the target time and these areas should be taken into consideration when improving the rescue services. The location-allocation analyses indicate that although most existing fire stations are optimally located, some fire stations could improve their accessibility with optimal siting. This would bring these fire stations to closer equivalency with the rest of rescue services in Finland.
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2006)By law, rescue services must anticipate and plan future rescue situations so that the emergency measures taken in the event of an accident can be accomplished quickly and effectively. To reach this goal, rescue services planning must be up to date. The development of rescue services is directed by the Rescue Act, and guidelines such as the readiness program, based on that law. The guidelines give the basic principles for organizing rescue services. This paper studies the ability of rescuers to reach different locations now, and in the future, and whether this happens within the time constraints required by the readiness program. The time perspective of the study includes both the current time and the future. Predictions of possible future situations are based on zoning information. The goal of the study is to find out whether there are any gaps in the network of fire stations or if gaps will develop in the near future. The strong growth and increase in the population of the greater Helsinki area, and of surrounding towns, creates many challenges for city planning, including rescue services. This study targets the two towns of Espoo and Kirkkonummi, where fast growth specifically into new housing areas, makes planning of rescue services challenging. Many new options are available for planning due to technological developments. The combined methods of planning and geo-informatics used in this study help to determine the need for new resources in rescue services. By using these methods, the planning of rescue services could be done at least 10 years into the future.
-
(2018)Tämän tutkimuksen tehtävänä on selvittää evankelisen herätysliikkeen ”isän” Fredrik Gabriel Hedbergin (1811–1893) käsitys pelastusvarmuudesta. Tehtävään kuuluu Hedbergin käyttämien, aiheen kannalta keskeisten käsitteiden ja hänen niille antamien merkitysten analyysi. Näihin lukeutuu vanhurskauttaminen, armonväline, usko, uudestisyntyminen ja pyhitys. Hedberg ei itse käytä käsitettä pelastusvarmuus. Tästä syystä keskeiseksi tehtäväksi muodostuu niiden tekijöiden selvittäminen hänen teologiassaan, joiden summaa on Hedberg-tutkimuksessa totuttu kutsumaan pelastusvarmuudeksi. Näiden tekijöiden analyysin perusteella arvioidaan pelastusvarmuus-käsitteen soveltuvuutta Hedbergin teologiaan nähden sekä määritellään Hedbergin käsitys varmuudesta pelastukseen liittyen. Tutkimushypoteesi on, että Hedbergin käsitys pelastusvarmuudesta perustuu siihen, miten hän ymmärtää yleisen vanhurskauttamisen ja uskon välisen suhteen. Keskeiseksi tarkastelun kohteeksi nousee myös Hedbergin opetus sanasta ja sakramenteista. Tutkimuksen metodina käytetään systemaattista analyysiä. Tutkimuksen päälähteinä ovat Hedbergin kirjoittamat teokset Uskonoppi autuuteen ja Baptismens wederläggning och Det heliga Dopets förswar. Apulähteinä hyödynnetään suomennosta Hedbergin kirjeestä vanhemmilleen, joka on julkaistu nimellä Autuuden tie - Fredrik Gabriel Hedbergin vilpitön uskontunnustus Pöytyällä kesäkuun 12. päivänä 1844, sekä hänen dogmaattisista lehtikirjoituksistaan koottua artikkelikokoelmaa nimeltä Den enda Salighetens Wäg. Hedberg sai merkittävimmät teologiset vaikutteensa Martti Lutherilta ja luterilaisista Tunnustuskirjoista. Tästä syystä tutkimuksessa tarkastellaan pelastusvarmuuden tulkintahistoriaa luterilaisuudessa ja verrataan Hedbergin käsitystä pelastusvarmuudesta luterilaisuuden perusdokumentteihin. Yksi Lutherin teologian keskeinen piirre liittyy hänen käsitykseensä evankeliumin lupauksen (promissio) ja uskon suhteesta, mikä selittää hyvin myös Hedbergin käsitystä pelastusvarmuudesta. Tutkimuksessa osoitetaan, että pelastusvarmuus esiintyy Hedbergin teologiassa kaksijakoisena. Sillä on merkityksensä sekä objektiivisen uskon perustan, yleisen sovituksen ja armonvälineiden korostamisessa, että subjektiivisessa uskon kokemuksessa. Teoksissaan Uskonoppi autuuteen ja Baptismens wederläggning och Det heliga Dopets förswar Hedberg kirjoittaa kaikille jo valmistetun pelastuksen varmuudesta eli siitä, että Jeesus on varmasti sovittanut kaikkien ihmisten synnit. Tämän koko maailmaa koskevan vanhurskauttamisen ihminen saa Jumalan sanan ja sakramenttien perusteella uskoa myös omakohtaiseksi pelastukseksi, ilman siihen valmistavia tekoja tai tunnetiloja. Lisäksi hän opettaa uskoa seuraavasta varmuudesta, jonka Pyhä Henki saa aikaan sanan ja sakramenttien kautta. Se on tunteen tasolla koettavaa vakuuttuneisuutta siitä, että on saanut ottaa vastaan tuon valmiin pelastuksen lahjan. Tutkimus täydentää aiempaa tutkimusta esittämällä systemaattiseen analyysiin perustuvan määritelmän pelastusvarmuudesta Hedbergin teologiassa.
-
(2023)The purpose of this thesis was to examine goal orientations and motivational climate in professional ice hockey. Previous studies show that, on average, all study groups, regardless of age, sport, level or gender, were more task-oriented compared to ego-orientation, although field of sports can be considered ego-oriented. We wanted to examine the validity and conceptual accuracy of the most used measuring instruments of goal orientation theory (TEOSQ and POSQ) and motivational climate (PMCSQ-2). In addition, we want to find out which things are important in the motivational climate and also, whether quantitative instruments offer a more task-oriented picture of athletes' motivation compared to a qualitative examination. For this thesis, six professional ice hockey players were interviewed, whose average age at the time of the interview was 27 years. Three of the players have played in the NHL and four have represented Finland in the world championships. All interviewees have played at Finland's highest level in the Liiga. The material for the thesis was collected by interviewing. The interview consisted of a themed and structured interview parts. In addition, quantitative data was collected from the players. The collected interview data were analyzed using thematic analysis. Quantitative data were examined for averages and standard deviations, as well as the relation of quantitative answers to qualitative answers. Found main themes were Effort and improvement, Important Role and Winning. In addition to them, 16 subthemes were observed. An important role meant that the player got enough ice time. Ice time played a central role as something to be pursued and it found to be an ego-oriented phenomenon. Ice time and its distribution maintained a climate of comparison between the players. Taking it away was perceived as a punishment and increasing it as a reward. Distribution of ice time was also seemed to be a way to treat players unequally. An important role in the PMCSQ-2 instrument is supposed to be a task-oriented dimension, but it appears to be ego-oriented in this thesis. The questions from the TEOSQ and POSQ measured task orientation more evenly compared to ego-orientation. Winning was at the core of ego-orientation and trying one's best in the core of task-orientation. Most of the themes were ego-oriented: Two out of three of the main themes and nine out of sixteen of the sub-themes were ego-oriented. PMCSQ-2 almost completely ignores the ice time phenomenon. There is not a single question related to winning in the TEOSQ and only one in the POSQ. Significance of winning as an ego-oriented phenomenon cannot be examined thoroughly with studied measuring instruments.
-
(2018)Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten pelillisyyttä ja leikillisyyttä on tutkittu sosiaalialalla kansainvälisesti. Tutkimuksen tarkoituksena on myös tarkastella sitä, mihin tehtäviin ja millaisin tuloksin pelillisyyttä ja leikillisyyttä on hyödynnetty sosiaalialalla. Tutkimusaineistona on käytetty pelillisyyttä ja leikillisyyttä koskevaa kansainvälistä tutkimusta. Aineisto koostuu 11 kansainvälisestä tutkimusartikkelista, jotka kerättiin elektronisista tietokannoista. Aineistonkeruussa käytettiin systemaattisen kirjallisuuskatsauksen menetelmää, ja aineiston analysointiin sovellettiin narratiivista synteesiä. Tutkimusartikkelit ovat kuudesta eri maasta. Painopiste on englanninkielisissä maissa. Tutkimusaineiston tutkimukset ovat empiirisiä tutkimuksia, ja metodivalinnoissa painottuu kvalitatiivinen tutkimus. Tutkimuksia hallitsee asiakkaiden näkökulma. Tulosten mukaan pelillisyyttä ja leikillisyyttä on käytetty sosiaalialalla liittyen lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön liittyviin kysymyksiin, nuorten väkivallan ja päihteiden käytön ehkäisemiseen, lasten/nuorten / vanhempien vuorovaikutus- ja yhteistyötaitojen vahvistamiseen, elämänhallinnan vahvistamiseen sekä psykososiaaliseen tukeen. Erilaiset pelityypit, interaktiivinen nukketeatteriesitys, hyötylelu ja toiminnallis-leikilliset menetelmät ovat olleet tapoja toteuttaa leikillisyyttä ja pelillisyyttä sosiaalialalla. Pelillisyyttä ja leikillisyyttä hyödyntäneisiin interventioihin osallistuneet ovat olleet pääosin nuoria tai lapsia. Tutkimustulokset pelillisyyden ja leikillisyyden hyödyntämisestä ovat aineiston tutkimuksissa pääsääntöisesti myönteisiä. Interventioissa saavutettiin toivottuja tuloksia, ja osallistujat kokivat menetelmän useimmiten miellyttävänä ja sitouttavana. Tutkimustulosten mukaan pelillisyyden ja leikillisyyden avulla tapahtui oppimista ja asenteiden muuttumista. Pelillisyys ja leikillisyys vahvistivat tutkimuksiin osallistuneiden vuorovaikutustaitoja, auttoivat tunteiden ilmaisemisessa ja helpottivat vaikeista asioista puhumista. Pelillisyyden ja leikillisyyden avulla voitiin tukea elämänhallintaa ja antaa psykososiaalisen tukea. Tutkimustulosten mukaan menetelmällä oli myös muita kussakin interventiossa tavoiteltuja tai muuten myönteisiä vaikutuksia.
Now showing items 19706-19725 of 31123