Browsing by Title

Suomen maatalouden voimakas rakennekehitys näkyy erityisesti kotieläintilojen koon kasvuna. Lisääntyneeseen työmäärään vastaaminen edellyttää tiloilta uudenlaista lähestymistapaa töiden organisointiin ja resurssien hankintaan. Oma työpanos ja investoinnit on järkevintä kohdistaa yrityksen ydintoimintoihin. Ydintoimintojen ulkopuolisia töitä, tukitoimintoja, voidaan ulkoistaa ja tehdä tilayhteistyönä tai oman työn ja edellä mainittujen keinojen yhdistelminä. Verkostoituminen on myös itsessään tehokas keino maatilan kilpailukyvyn parantamiseen. Puhtaassa verkostoitumisstrategiassa kukin tekee sitä, mihin on parhaat valmiudet, jolloin tuotannon tehokkuutta nostaa panoskäytön tehostumisen ohella erikoistumisen aikaansaama tuottavuuden kasvu. Urakoitsijat suorittavat arviolta noin 50 prosenttia maatalouden tuotannollisesta työstä Euroopan unionin alueella. Urakointiin erikoistuneiden koneasemien (contractors) tarjoamien konetyöpalveluiden merkitys Euroopan tasolla on suuri. Suomessa laajavastuinen ulkoistaminen ja peltoviljelytöiden kokonaisvastuun siirtäminen urakoitsijalle eivät ole vielä lyöneet itseään merkittävästi läpi, vaikka urakointialalla 2000-luvun kuluessa tapahtunut kehitys onkin ollut myönteistä. Puhdas ulkoistaminen on harvinaista sekä tavanomaisilla että monialaisilla tiloilla. Merkittävä enemmistö maataloustöiden urakoitsijoista on monialaisia tiloja, jotka saavat pääosan tuloistaan urakoinnin ulkopuolelta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää peltoviljelytöiden ulkoistamispäätökseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisilla nautakarjatiloilla. Lisäksi pyrittiin arvioimaan, kuinka suuri rooli tietoisella strategisella ajattelulla on peltoviljelytöiden organisointitavan valinnassa. Peltoviljelytöiden ulkoistamista tarkasteltiin verkostoitumalla toteutettavana kustannusjohtajuusstrategiana, jossa kotieläintila erikoistuu ydinosaamisensa mukaisesti ja hankkii ydintoiminnoille välttämättömät tukitoiminnot ostopalveluina markkinoilta. Tutkimuksen yleisenä viitekehyksenä oli siten maatilan strateginen johtaminen ja erityisesti strategisen johtamisen resurssipohjainen näkökulma. Tutkimusaineisto hankittiin teemahaastattelujen avulla, joten käytetty tutkimusote oli puhtaasti laadullinen. Tutkimuksessa haastateltiin kymmenen suomalaista nautakarjatilallista, jotka ovat kaikki organisoineet tilojensa peltoviljelytyöt eri tavoin. Tutkimus oli tapaustutkimus, jossa ulkoistamista tarkasteltiin kymmenen eri haastattelutilan kautta. Kaikki haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin tekstiksi. Haastatellut yrittäjät voitiin jakaa analyysivaiheessa kolmeen yleisempään tyyppiin strategiassa ja töiden organisoinnissa havaittujen yhtäläisyyksien pohjalta. Nämä yrittäjätyypit olivat ulkoistajat, yhteistyöhalukkaat ja itselliset. Ulkoistamiseen liitettyjä hyötyjä ja ongelmia etsittiin aineistosta teemoittelun avulla. Teemoittelua tehtiin ensin teoriasidonnaisesti, minkä jälkeen sitä jatkettiin aineistolähtöisesti. Suomalaisten tilojen yhteistyö- ja urakointisuhteiden tiedetään rakentuvan vahvasti henkilöiden välisen luottamuksen pohjalle. Sama voitiin todeta myös tässä tutkimuksessa. Haastatelluista yrittäjistä vain kaksi oli joskus tehnyt urakoitsijan kanssa kirjallisen sopimuksen. Urakoitsijoiden käyttö täytti useimmilla tutkituilla tiloilla taktisen ulkoistamisen tunnuspiirteet. Tälle ovat ominaisia useiden toimittajien kanssa tehtävät löyhät ostosopimukset, joilla pyritään jo olemassa olevan, identifioidun ongelman ratkaisemiseen. Ainoastaan kolmen ulkoistajat-tyypin yrittäjän kohdalla voitiin peltoviljelytöiden ulkoistamista pitää harkittuna strategisena valintana. Tulokset antavat viitteitä siitä, että niin maatalousyrittäjien kuin urakoitsijoiden kustannustietoisuutta olisi syytä lisätä. Urakointiyrityksen määrätietoinen kehittäminen on vaikeaa toimialalla, jolla alihinnoittelu on yleistä. Kokonaisurakointipalveluiden yleistyminen Suomessa vaatisi myös erikoistumis- ja arvoketjuajattelun laajempaa omaksumista niin maatalousyrittäjien kuin urakoitsijoidenkin keskuudessa.

I denna avhandling undersöks den finlandssvenska kvällstidningen Nya Pressens nedläggning 1974. Nya Pressen hade getts ut i Helsingfors ända sedan 1882, då Axel Lille grundade tidningen. I december 1974 lät ägarföreningen Konstsamfundet meddela att man ämnade lägga ned Nya Pressen med motiveringen att tidningen gått med cirka 600 000 mark i förlust de senaste fem åren. Förslaget att lägga ned Nya Pressen kom från Konstsamfundets ägda förlag Hufvudstadsbladet Ab, där Nya Pressen trycktes. Konstsamfundet uppgav samtidigt att man skulle utforska möjligheten att ersätta Nya Pressen med ett mer lokalt betonat annonsblad. I stället för Nya Pressen skulle också den nya finskspråkiga kvällstidningen Iltaset börja tryckas på Hufvudstadsbladet. Syftet med avhandlingen är att granska nedläggningsprocessen och även belysa den tidningsdebatt som uppstod efter att Nya Pressen lagts ned. Nya Pressens nedläggning undersöks utifrån tre infallsvinklar. För det första undersöks hur man kan se nedläggningen som en konsekvens av interna intriger mellan Nya Pressen, Hufvudstadsbladet och Konstsamfundet. För det andra kan nedläggningen diskuteras i anknytning till ekonomiska faktorer som bland annat hänger ihop med förändringar på mediafältet och den så kallade tidningsdöden. För det tredje kan man koppla samman nedläggningsdebatten med den domedagstankegång som fanns bland finlandssvenskar under den här perioden. Syftet är på så sätt att besvara den övergripande frågan: Varför lades Nya Pressen ned? Undersökningen bygger på skriftliga och muntliga källor. Källmaterialet består till viss del av Föreningen Konstsamfundets protokoll 1971-1973 som finns samlat i en skild mapp i Konstsamfundets arkiv och kallas ”Nya Pressen, utredningar för nedläggningen” och är sammanlagt 66 sidor. I tillägg till Konstsamfundets protokoll har jag, i närmast kompletterande syfte, också använt mig av Hufvudstadsbladet Ab styrelses material från åren 1970–1975. Mitt källmaterial består även av tidningsmaterial från 1973-1974. På Brages pressarkiv hittas urklipp ur finlandssvenska tidningar från den undersökta tiden. Sammanlagt finns det 54 inlägg. Jag har även intervjuat tre personer som på olika sätt varit med om händelsen. Dessa var Per-Erik Lönnfors, som vid tidpunkten för nedläggningen var nytillträdd vd för Hufvudstadsbladet, och Larserik Häggman och Maryelle Lindholm-Gustavson som båda jobbade som journalister på Nya Pressen vid nedläggningstillfället. Min undersökning av tidningsmaterialet och protokollen kan sägas vara en kvalitativ textanalys där jag försöker analysera argumentationen som förs. Undersökningen visar att Konstsamfundets ekonomiska motiv för nedläggningen är berättigad. Nya Pressen led av många ekonomiska bekymmer som kan härledas till bland annat tidningens distribution och annonsanskaffning. Min undersökning visar ändå att Nya Pressen blev ett större problem för Konstsamfundet när det började gå allt sämre för deras huvudprodukt, dagstidningen Hufvudstadsbladet. Samtidigt är det också tydligt att Nya Pressen historiskt sett behandlats styvmoderligt från ledningens håll, och det framkommer att det inte gjordes några allvarliga försök att rädd kvällstidningen. Dessutom upplevdes nedläggningsbeslutet som politiskt av många, eftersom tidningen till viss del uppfattades som kulturradikal jämfört med Hufvudstadsbladets borgerliga linje. Det blir också klart att nedläggningen av Nya Pressen blev en slags symbol för den finlandssvenska domedagstankegången som var rådande under den undersökta tiden. Nya Pressen ansågs på så sätt vara en stor finlandssvensk domänförlust.

Tutkielma koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja tutkimusosasta. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään penikkataudin leviämiseen koirapopulaatiossa vaikuttavia tekijöitä. Tutkimusosa jakaantui kahteen osaan. Tapaus-verrokkitutkimus tehtiin Pieneläinklinikan ja Eläinlääkäriasema Mevetin potilaina olleista koirista. Seurantatutkimus tehtiin 21.4.1990 Porvoon kultaisten noutajien näyttelyyn osallistuneista koirista. Tietojen keräämiseen käytettiin kyselykaavakkeita, joissa pyydettiin koirien omistajilta tietoja mm. koiran rokotustaustasta, koirakontakteista ja oireista. Penikkatautiin sairastuivat lähinnä nuoret koirat. Sairastuneista koirista oli alle yksi vuotiaita noin 65 %. Sairastuneista koirista oli yli kaksi vuotiaita vain noin viisi prosenttia. Valtaosa sairastuneista koirista oli kerran rokotettuja. Yleisiä rokotusohjeita oli noudatettu eli koirat oli rokotettu noin kolmen kuukauden iässä. Ei ollut viitteitä siitä, että tietyillä rokotteilla rokotetut koirat olisivat sairastuneet herkemmin penikkatautiin. Koirapuistoissa koiranäyttelyissä ja koulutustilaisuuksissa käynnit lisäsivät selvästi koirien riskiä sairastua penikkatautiin. Seurantatutkimuksessa sairastuneista koirista 71 % sai penikkatautitartunnan mahdollisesti Porvoon koiranäyttelystä.

Penisilliiniallergia on yleisimmin ilmoitettu lääkeaineallergia, mutta sen todellinen prevalenssi on paljon ilmoitettua matalampi. Todellinen allerginen reaktio ilmenee välittömänä urtikariana tai anafylaksiana tai viivästyneenä makulopapulaarisena ihottumana. Oireita, joilla ei ole allergista mekanismia, saatetaan virheellisesti pitää allergiana. Suomessa käytetään vähiten penisilliiniä verrattuna muihin Pohjoismaihin. Kefalosporiinien kulutus Suomessa on runsasta. Penisilliini on kapeakirjoinen mutta moniin infektioihin tehokas antibiootti. Tämä kirjallisuuskatsaus käsittelee penisilliiniallergian uudelleenarviointia, jonka tavoitteena on vähentää turhia allergiamerkintöjä. Katsaukseen valikoitui 20 artikkelia, joissa käsitellään aihetta eri näkökulmista. Kirjallisuuden perusteella turha penisilliiniallergiamerkintä lisää todennäköisesti vaihtoehtoisten, usein laajakirjoisten antibioottivalintojen myötä esimerkiksi Clostridioides difficile -infektioden määrää sekä pidentää sairaalassa oloaikaa. Allergian poissulku tapahtuu potilaan haastatteluun perustuvalla riskinarviolla ja sen jälkeen mahdollisella amoksisilliinialtistuksella. Soveltuvan potilaan tunnistaminen ja altistuksen käytännön toteutus ovat usein haaste. Uudelleenarviointia on pyritty helpottamaan kehittämällä erilaisia algoritmeja kliinikon tueksi potilaan haastattelussa. Katsauksessa on myös sivuttu allergian uudelleenarvioinnin jälkeisiä vaikutuksia antibioottien kulutukseen. Katsauksen lopussa on kuvaus aloittamastamme penisilliiniallergian uudelleenarviointia koskevasta toteutettavuustutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella penisilliiniallergian uudelleenarvioinnilla on positiivisia seurauksia potilaalle sekä sairaalalle. Uudelleenarvioinnin jälkeen potilaille määrätään kapeakirjoisempia antibiootteja ja penisilliinin suhteellinen osuus määrätyistä antibioottikuureista lisääntyy.

Työssä käsitellään Penrosen laatoituksia. Roger Penrose löysi ensimmäisenä P1-laatoituksen. Laatoituksen löytymisen takana on säännöllisen viisikulmion jakaminen pienempiin viisikulmioihin yhä uudelleen. P1-laatoituksessa on kuusi protolaattaa. Penrosen löytämistä laatoituksista tutkituin ja hyödynnetyin on P2-laatoitus, joka koostuu kahdesta protolaatasta; nuolesta ja leijasta. P2-laatoituksia on hyödynnettu muun muassa kvasikiteiden tutkimuksessa ja niiden mallinnuksessa. P3-laatoitus puolestaan koostuu sekin kahdesta protolaatasta, jotka ovat molemmat vinoneliöitä samalla sivun pituudella, mutta eri kulmilla. Laatoituksiin liittyy oleellisesti symmetriat eli yhtenevyyskuvaukset, joita käsitellään yhdessä muiden esitietojen kanssa työn ensimmäisessä luvussa. Yhtenevyyskuvauksia voi käsitellä aksiomaattisesti tai ne voidaan siirtää koordinaatistoon, kuten työn esimerkeissä on tehty. Lisäksi kultainen leikkaus näyttelee merkittävää roolia Roger Penrosen löytämissä laatoituksissa. Ensimmäisessä luvussa käydään läpi myös mitä vaatimuksia laatalle asetetaan, jotta sitä toistamalla voitaisiin muodostaa laatoitus. Penrosen laatoitusten merkittävin ominaisuus on niiden jaksottomuus. Jaksottomuus johtuu siitä, että laatoituksesta ei ole löydettävissä siirtosymmetriaa. Laatoitukset pakotetaan jaksottomiksi erityisillä säännöillä, joiden mukaan laattoja saa liittää toisiinsa. Ilman näitä sääntöjä olisi Penrosen laatoistakin mahdollista tehdä jaksollisia laatoituksia. Kunkin laatoituksen osalta on tämä sääntö esitetty kyseistä laatoitusta käsittelevässä luvussa. Esitietoina työn ymmärtämiseksi edellytetään aksiomaattisen geometrian perusteita, joukko-opin alkeita sekä trigonometrian sovelluskykyä.

The Paris climate agreement defines a goal of keeping a global temperature rise well below 2°C above pre-industrial levels and to pursue efforts to limit temperature increase to 1.5°C. The Agreement guides United Nations’ Parties towards a low-carbon economy, but reaching this global goal requires that a great amount of current coal and other fossil fuel reserves need to be left in the ground, stranded. This has left investors and other stakeholders pondering whether their carbon-intensive investments could be at risk. Climate risk management has been taken along in investors’ decision making by incorporating knowledge about climate-related topics to gain benefits and to reduce losses. This thesis is based on concepts of corporate social responsibility (CSR) and how institutional investors are working with companies to help deliver the Paris Agreement and accelerate the low-carbon transition. Pension funds form one of the biggest institutional investor groups, and in this thesis I study whether, and how, the five biggest pension funds by assets under management in Finland address climate change and have begun shifting their investments from fossil fuel-based companies to companies advancing the use of renewables or clean technology, or to companies that are in other ways significantly less carbon intensive. The five organisations were selected for this study based on geographical location, earlier studies and rankings, data availability and size of assets under management. This thesis adopts an exploratory multiple case study approach. The study is based on qualitative data gathered from Finnish pension investors’ sustainability and corporate social responsibility reports, climate agendas, and other releases regarding responsible investing, as well as information gained from face-to-face interviews with the pension investors’ responsible investment representatives. The main purpose is to provide a broad understanding on how the pension investors accelerate the low-carbon transition and on the ways climate change is addressed in the sector rather than rank individual pension investors. I find that Finnish pension investors have acknowledged the importance of slowing down climate change and the need to measure, report and reduce carbon footprints. All the pension investors examined in this thesis carry out a climate risk assessment that is integrated in the investment process and calculate the carbon footprint of their direct listed equity investments. This answers to the first part of the research question whether the pension investors address climate change and have begun shifting their investments, and the answer is that yes, they do and have. From there on differences occur on how and to what extent they do that. Above all, climate change is addressed through both risk management and responsibility perspectives, and it is practiced through shareholders’ three traditional choices that are loyalty, exit and voice. Whereas some of the examined investors have policies regarding exclusion of carbon intensive companies, all the interviewed investors highlighted the importance of active ownership, the voice. The field is yet a developing one and best practices are still debated. Comparability and consistency are generally demanded for more comprehensive disclosure and better risk assessment. The results of this thesis add value to the discussion of best practices, however, there is a need for further research about the actual impacts of shareholder activism in regards of mitigating climate change. Also, as reporting and disclosure improve, there could be more possibilities for quantitative research regarding pension investors shifting their investments from fossil fuel-based companies to companies advancing the use of renewables or clean technology, or to companies that are in other ways significantly less carbon intensive.

Pieneläinvastaanotoilla eri puolilla Suomea seurattiin neljän viikon hoitojakson aikana 70 koiran vastetta pentosaanipolysulfaattinatrium (PPS) -lääkitykseen. PPS:n kaupallinen nimi on Catrophen Vet. Hoidetuilla koirilla oli oireita kroonisista nivelsairauksista. Lääke annosteltiin aseptisina nahanalaisina injektioina. Suositeltu annos oli 3mg/kg PPS:a neljä kertaa 5-7 päivän välein. Ennen lääkityksen aloittamista eläinlääkäri teki koiralle kliinisen ja mikäli mahdollista röntgenologisen tutkimuksen. Koiran vaiva määriteltiin anamneesin ja eläinlääkärin suorittamien tutkimusten perusteella. Vastetta lääkkeelle tulkittiin jokaisella käyntikerralla eläinlääkärin toistamaan kliinisen tutkimuksen ja omistajan havaintojen pohjalta. Koirat kävivät eläinlääkärin vastaanotoilla kaikkiaan neljä kertaa. PPS-lääkityksen seurantatutkimuksessa haluttiin selvittää, oliko olemassa sellaisia koirakohtaisia tekijöitä (esimerkiksi ikä, sukupuoli, vaivan alkamisajankohta tai sen vakavuus), joilla voitaisiin ennustaa. Tutkittiin lääkkeen tehoa. Tutkittiin myös, kuinka monelle hoidetuista koirista lääkkeestä oli hyötyä, monennenko injektion jälkeen paranemista koiran tilassa tapahtui, ilmenikö lääkityksestä sivuvaikutuksia ja oliko sellaista oiretta, johon lääkkeellä ei ollut vaikutusta. Lääkityksen teho arvioitiin arvosanoilla: hyvä, kohtalainen, huono tai ei tehoa. Sekä omistajan että eläinlääkärin mielipide otettiin huomioon. Omistajien mielestä lääkkeellä oli hyvä teho 60 %:lle ja eläinlääkäreiden mielestä 50 %:lle koirista. Kohtalaiseksi lääkkeen tehoksi omistajat arvioivat 21 % ja eläinlääkärit 27 % tapauksista. Lääkkeen teho oli huono tai se ei tehonnut omistajien mukaan 19 %:lle ja eläinlääkäreiden mukaan 23 %:lle hoidetuista koirista. Lääkityksestä hyötyneistä koirista yli puolella oli havaittavissa tilan paranemista jo ensimmäisen injektion jälkeen. Koirakohtaisia tekijöitä, joilla olisi ollut vaikutusta lääkkeen tehoon ei löytynyt. PPS:n positiivinen vaikutus oli nivelen liikerajoitukseen jonkin verran heikompi kuin kipuun, ontumiseen, liikkumishaluun, yleistilaan ja vireyteen. Lääkityksellä oli selviä sivuvaikutuksia kahdelle koiralle, joista toinen oli ripuloinut toisen ja kolmannen injektion jälkeen. Hoidettaessa vakavaa munuaisvikaa sairastavaa 16-vuotiasta kääpiövillakoiraa todettiin yleistilan selvä huononeminen ensimmäisen injektion jälkeen. Hoito keskeytettiin ja eläimen yleistila parani.

Cancer immunotherapies aim to target the immune defence mechanisms of the body specifically and efficiently against the tumour tissue. Cancer vaccines and oncolytic viruses are forms of active immunotherapies, which require patients having a properly functioning immune system. The vaccines are based on the administration of tumour antigens into the body to which the immune system reacts. However, often the response is not robust enough. The oncolytic viruses in turn kill the cancer cells which causes the release of antigens from the tumour tissue. Viruses usually elicit a strong immune response but sometimes it is targeted too much against the virus instead of the tumour. Oncolytic vaccine is a composition of an oncolytic virus and a cancer vaccine. Tumour antigens can be coded to the genome of the virus therefore, when the virus invades tumour cells they start to produce the antigens. Eventually the cancer cells are also destroyed due to viral replication. The antigens can be tumour-associated that is, they are expressed in healthy tissues too. Their usage is not always efficient which is why an interest towards utilizing tumour-specific antigens has been increased. Considering the expression of antigens, tumour tissue is very heterogenous and distinctive between patients. Hence, utilizing mutated patient unique neoantigens would enable the development of personalized tumour-specific oncolytic vaccines. Genetic modification of viruses is complicated thus, an easier way to insert the neoantigens to the virus has been invented. The developed oncolytic vaccine platform is called PeptiENV, and it is designed to use with enveloped viruses. The idea is to fuse tumour-specific antigens onto the envelope of the virus and eliminate the need of gene insertion. The aim of this study is to investigate in vivo the efficacy of PeptiENV in preventing tumour growth and eliciting a tumour-specific immune response. An object is also to observe survival times of the treated animals. Furthermore, the preservation of infectivity is studied in vitro. The research was executed with two potential oncolytic viruses, vaccinia virus (VACV) and herpes simplex virus type 1 (HSV-1). The PeptiENV complex was formed by using an artificial tumour antigen, ovalbumin epitope SIINFEKL, which was attached to the viral envelope with cell penetrating peptide (CPP) or cholesterol anchor. The preservation of infectivity was examined by measuring cell viability of PeptiENV infected cells. Animal experiments instead were performed with a mouse melanoma model created with B16-OVA cells, which express ovalbumin and therefore the antigen epitope SIINFEKL. PeptiENV was compared to control treatments which were virus, SIINFEKL peptide and complexation medium only. Treatments were administered as intratumoural injections. Tumour growth was followed by measuring the size of implanted tumours every other day. With flow cytometry, tumour-specific immune response was assessed by acquiring the relative amount of SIINFEKL-specific CD8+ T cells in the tumour tissue. Euthanizing dates were registered in order to observe the survival of the mice. According to the in vitro results, conjugation of peptides to the virus does not affect infectivity. In addition, the in vivo studies show that PeptiENV VACV CPP prevents tumour growth the most. Difference in tumour growth between PeptiENV VACV CPP and control treatments is significant. Mice injected with the same treatment also lived considerably longer than mice injected with virus, peptide or medium only. Also, PeptiENV HSV-1 hinders tumour growth distinctly more than virus only and slightly more than SIINFEKL only, but unfortunately it did not have an evident impact on the survival time. In both experiments, the PeptiENV treatment elicits the largest proportional amount of SIINFEKL-specific CD8+ T cells. In other words, PeptiENV engenders a tumour-specific immune response. In the PeptiENV VACV study the difference to control treatments is clearer than in the PeptiENV HSV-1 study. At present, the PeptiENV platforms performs better with VACV than HSV-1. With further investigations however, the results can be verified and improved. All in all, the results are encouraging. The PeptiENV platform shows great promise for being a part of personalized cancer immunotherapy developments in the future.

Aim of the study. Multilingualism is globally more common than monolingualism and especially sequential multilingualism is increasing also in Finland. Reading is essential skill in our society, and it is a way to fully participate in information society. According to previous research, learning to read while also acquiring more than one language may differ from monolingual reading acquisition. The purpose of this study is to add knowledge about early reading of sequentially multilingual children and compare it to monolingual peers. This study aims to answer to the question if early reading of multilingual children differs from early reading of monolingual children at the age of 6 to 7. Additionally, the aim is to investigate the relations between early reading and linguistic factors and background factors. Methods. Participants of the study were multilingual pre-schoolers and first graders (n = 38) and monolingual pre-schoolers and first graders (n = 37). Reading tasks were letter-knowledge, rapid automatized naming, phonological awareness, pseudoword repetition and syllable reading. Linguistic factors were speech comprehension and verbal fluency and background factors time of exposure to Finnish language, parental education, and familial risk for reading difficulty. Mann-Whitney’s U-test was used to statistically analyse group differences. The relations between early reading and linguistic factors and background factors were investigated with Spearman’s rank correlation coefficients. Results and discussion. Multilingual children performed poorer than monolingual children in letter-knowledge and phonological awareness in all the participants and pre-schoolers. In first grade multilingual children performed poorer to monolingual children only in pseudoword repetition. There were statistically significant relations between speech comprehension and letter-knowledge, and speech comprehension and phonological awareness. A relation was found also between verbal fluency and rapid automized naming. The relations were slightly different in monolingual and multilingual children. There were barely any statistically significant relations between early reading and background factors. These results are in line with the view that multilingual early reading is different than monolingual, but multilingual children perform quite well considering their language proficiency in Finnish. The gap in reading skills between monolingual and multilingual children also narrows from pre-school to first grade.

Peräsuolen magneettikuvausta (MK) käytetään peräsuolisyövän diagnostiikassa paikallislevinneisyyden arviointiin, ja sen tulkinta vaikuttaa oleellisesti hoidon suunnitteluun. MK:ssa havaittu alueellinen imusolmukelevinneisyys (N-luokka) on yksi preoperatiivista sädehoitoa puoltavista tekijöistä. Kansainvälisten tutkimusten mukaan MK:n osuvuus N-luokan määrittelyssä on puutteellinen. MK:n käytön on osoitettu johtavan alueellisen imusolmukelevinneisyyden yliarviointiin, mikä puolestaan voi johtaa tarpeettomaan leikkausta edeltävään sädehoitoon ja altistumiseen sädehoidon haittavaikutuksille. Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia MK:n osuvuutta alueellisen imusolmukelevinneisyyden selvittämisessä vertaamalla MK:n arvioitua N-luokkaa leikkauspreparaatista määritettyyn N-luokkaan. Lopullinen aineisto koostuu 164 peräsuolisyöpäpotilaasta, jotka leikattiin Helsingin yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2015. MK:n herkkyys oli 88,5 %, tarkkuus 56,3 %, positiivinen ennustearvo 54,5 % ja negatiivinen ennustearvo 89,2 %. Tarkasteltaessa erikseen eri N-luokkia (N0-N2) havaittiin, että tarkkuus oli sitä parempi, mitä suurempi N-luokka eli laajempi imusolmukelevinneisyys potilaalla oli. N2-luokassa tarkkuus oli jopa 83,1 %. Tulokset tukevat aiemmin julkaistuja tuloksia siitä, että MK:n luotettavuudessa N-luokan määrittelyssä on puutteita. Tutkimuksen perusteella negatiivinen N-tulos pitää yleensä paikkansa, mutta positiivinen tulos osuu oikeaan vain noin puolessa tapauksista. Näin ollen tämän tutkimuksen perusteella leikkausta edeltävää sädehoitoa ei voida suositella annettavan pelkän N-luokan perusteella N1-luokan potilaille. Aineisto on osa laajempaa HUS Vatsakeskuksen retrospektiivistä rekisteritutkimusta, josta on saatu samansuuntaisia tuloksia MK:n ennustearvoista.