Browsing by Title
Now showing items 20214-20233 of 33008
-
(2012)Poliittisen osallistumisaktiivisuuden heikentyminen on huolestuttanut viime vuosina monella taholla. On esitetty monia ratkaisuehdotuksia, joiden joukossa ovat myös sähköiset osallistumiskanavat. Tässä pro gradu –tutkielmassa etsitään vastauksia siihen, missä määrin kaksi Helsingin ja Tampereen sähköistä osallistumiskanavaa (Valma ja Kerrokartalla) edustavat osallistuvaa tai deliberatiivista demokratiaa. Lisäksi pohditaan, minkälaiset edellytykset kuntalaisilla on päästä osallistumaan suunnitteluun näiden osallistumiskanavien kautta. Aineistona on 11 helsinkiläisen ja tamperelaisen Valmaa ja Kerrokartalla-palvelua hyödyntäneen viranhaltijan haastattelua. Haastattelut olivat teemahaastatteluja. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysiä. Analyysin lähtökohtana ovat teoreettisen viitekehyksen pohjalta muodostetut teemat. Teoreettisena viitekehyksenä käytetään osallistuvan ja deliberatiivisen demokratian teorioita, joiden tärkeimpinä teoreetikkoina ovat Benjamin Barber ja Jürgen Habermas. Analyysissä selviää, että kyseisten osallistumiskanavien nykykäytäntö vastaa osin osallistuvan tai deliberatiivisen demokratian teorian ihanteita. Kuitenkin useimmat haastatellut viranhaltijat pitävät vuorovaikutteisuutta tärkeänä, ja Kerrokartalla nähtiin jo nyt vuorovaikutteisena. Haastateltujen suhtautuminen asukkaiden tuottamaan tietoon oli myös osin osallistuvan ja deliberatiivisen demokratian ihanteiden mukaista, tärkeänä viranhaltijat näkivät argumenttien sisällön ja perustelut, eikä mielipiteen esittäjä ollut pääsääntöisesti haastateltujen mielestä merkitsevä. Haastattelujen mukaan perustellut mielipiteet pääsevät osaksi suunnittelua ja sitä kautta mukaan päätöksentekoon. Tutkimuksessa selviää myös, että kaikki viranhaltijat eivät ole halukkaita vuorovaikutukseen sähköisten osallistumiskanavien kautta. Erityisesti Valman vuorovaikutteisuutta pidettiin heikkona, lähinnä sen teknisten vajavaisuuksien takia. Vuorovaikutteisuuden jatkuvuuskaan ei toteutunut hyvin kummassakaan tutkimuskohteessa, vaan jatkohoito oli monesti laiminlyöty esimerkiksi puutteellisen ohjeistuksen takia. Asukkaiden keskinäisenkään vuorovaikutuksen toteutumista viranhaltijat eivät aineiston perusteella nähneet aina ihanteelliseksi. Osallistumiskanavia kehittämällä on kuitenkin mahdollista päästä parempaan vuorovaikutteisuuteen ja suurempaan osallistumisaktiivisuuteen.
-
(2021)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan nuorten kokemuksia osallistumisesta Helsingin kaupungin osallistuvaan budjetointiin, eli OmaStadiin. OmaStadissa jo 12-vuotiaat voivat osallistua kaupungin varojen käytöstä päättämiseen. Tutkimusongelma kumpuaa nuorten poliittisessa osallistumisessa havaituista haasteista, kuten muuta väestöä vähemmän aktiivisesta vaaliosallistumisesta. OmaStadissa nuoret osallistuivat kaupungin väestöstä kaikkein aktiivisimmin äänestykseen. Tutkimus pyrkii selvittämään, onko OmaStadissa tekijöitä, jotka herättävät nuorissa intoa poliittiseen osallistumiseen ja jos on, niin mitä nämä tekijät ovat. Poliittisen osallistumisen tutkimuksessa sisäinen ja ulkoinen kansalaispätevyys sekä poliittinen kiinnostuneisuus ovat olennaisia poliittisen kiinnittyneisyyden osa-alueita, joiden on myös havaittu olevan yhteydessä poliittiseen osallistumiseen. Sisäinen kansalaispätevyys kertoo, miten henkilö kokee pystyvänsä ja osaavansa vaikuttaa poliittisessa järjestelmässä. Ulkoinen kansalaispätevyys taas kuvastaa, miten henkilö kokee poliittisen järjestelmän kuuntelevan kansalaisia. Poliittinen kiinnostuneisuus puolestaan kuvastaa henkilön valmiutta poliittiseen toimintaan ja kiinnostuneisuutta poliittisiin asioihin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, onko osallisuus OmaStadissa herättänyt tuntemuksia, joiden perusteella prosessin voi olettaa tuottavan positiivisia vaikutuksia kyseenomaisiin asenteisiin. Jos havaitaan, että OmaStadi mahdollisesti edistää kansalaispätevyyttä tai poliittista kiinnostuneisuutta, OmaStadin voi nähdä tuke-van myös nuorten poliittista osallistumista. OmaStadia tarkastellaan tutkimuksessa myös poliittisen sosialisaation keinona. Tutkimuksen pääasiallinen aineisto on 14 peruskoululaiselta kerätyt teemahaastattelut. Nuorten kokemusten perusteella on mahdollista, että OmaStadi tukee eri tavoin nuorten sisäistä ja ulkoista kansalaispätevyyttä sekä poliittista kiinnostuneisuutta. Toisaalta aineisto paljasti myös monia tekijöitä, joiden osalta nuorten osallistaminen prosessissa olisi voinut olla kattavampaa. OmaStadin toteutuksessa hyödynnettiin aineiston perusteella monia poliittista sosialisaatiota tukevia tekijöitä. Varovaisena johtopäätöksenä tehdään, että prosessi voisi toimia paremmin poliittisen sosialisaation keinona sekä tukea kansalaispätevyyttä ja kiinnostuneisuutta, jos prosessin yhteydessä olisi paremmat mahdollisuudet oppia ja ymmärtää prosessisia sekä kommunikoida prosessista vertaisten kanssa.
-
(2020)Participatory budgeting is one of the major democratic innovations of the recent decades. This participatory method from Brazil has been started to actively utilize in Finnish municipalities during 2010s. The basic idea of this methodology is that citizens can together decide how to use public assets. The goal of this thesis is to understand how participatory budgeting can have an impact on ecological sustainability in Finland. I’m focusing on the proposals of participatory budgeting which the citizens have voted for to be implemented. Research material has been collected from public online sources on all the Finnish participatory budgeting projects. Some of these projects have been excluded as they do not fulfill the characteristics of participatory budgeting. The material is analyzed using content analysis, building categories, themes and types. There are three key findings in this thesis. First, participatory budgeting has created ecologically sustainable solutions, but sustainability has been an unintended by-product. Proposals concerning environment focus primarily on people’s living environment. Second, the changes are minor, and individuals are the ones carrying the responsibility for the sustainability. Third, the means how proposals are carried out influences ecological sustainability. Here, municipal authorities have a significant role. Finnish participatory budgeting projects therefore have the chance to create ecologically sustainable proposals. However, the capability is limited by both small, project specific budgets and processes that do not acknowledge ecological sustainability. In the long run, the changes might be more significant as participatory budgeting still is relatively new method in Finnish society.
-
(2016)Objectives. The academic relevance of this study is to increase knowledge of the factors that improve the quality of drama education. The study uses Instructional Learning Formats (hereinafter referred to as ILF) as the starting point. The first research question examines what kinds of ILF's were employed in the analysed drama lessons. The Second research question aims to find out if those ILF's are linked to group creativity during drama. The third and final research question scrutinizes the suitability of The Classroom Assessment Scoring System™ (CLASS) observation instrument to analyse drama lessons. Methods. This study is a qualitative case study. The main focus of the research were the different ILF's employed in first to third grade drama lessons. The research material consisted of eight taped drama lessons held by specialized drama teachers. The material was analysed by using the CLASS observation instrument focusing on the use of ILF's during drama classes and does their use generate group creativity. The main factors that were examined were the influence of teacher's behaviour and the methods used by the teacher on student's staying interested and committed to teaching activities. Conclusions. The examined lessons received mid and high range scores (4-6, scale being 1-7). Central factors to engaging students and increasing group creativity were the teacher's personal involvement, presence, facilitating student's engagement, clarity of learning objectives and creating an understanding and open-minded atmosphere in class. The best drama methods to support group creativity are those that utilize work in small groups. Especially consensual planning in small groups improves the possibility for students to participate, present their own ideas and to strive to find creative solutions together to hypothetical problems presented during drama.
-
(2022)Tutkielmassani tarkastelen nykypäivän länsimaisten buddhalaisten vegaanien kertomuksia omasta elämänpolustaan, jossa yhdistyvät veganismi, eläinoikeusaktivismi sekä buddhalainen vakaumus ja harjoitus. Tutkielmassa yhdistyvät kääntymysteoreettiset ja psykologiset lähestymistavat, sillä työn fokuksessa ovat yksilön identiteetissä, ajattelussa ja toiminnassa tapahtuvat muutokset ja niiden vaikutukset elämään. Tarkoituksenani on narratiivisen juonianalyysin keinoin selvittää millaiset yksilötekijät, elämäntapahtumat ja elämän käännekohdat ovat merkityksellisiä vegaanibuddhalaisten vegaaniksi sekä buddhalaiseksi kääntymisessä. Tutkimusintressi on siten kaksijakoinen: Yhtäältä kiinnostuksenkohteena ovat länsimaisten buddhalaisten vegaanien ruokavalinnat, niiden taustatekijät ja motiivit sekä valintoihin johtaneet kehityskaaret. Toisaalta vegaanibuddhalaisten elämänkaarta tarkastellaan myös buddhalaisen kääntymyksen ja buddhalaisena vegaanina elämisen osalta. Samalla tutkielmassa havainnoidaan, millaisia yhteyksiä veganismin ja buddhalaisuuden välille muodostuu vegaanibuddhalaisten kerronnassa. Tutkielman aineistona on kaksitoista “Buddhism & Veganism” -kokoomateoksessa (2018) julkaistua esseekirjoitusta, jotka sisältävät eri koulukuntiin kuuluvien buddhalaisten vegaanien pohdintaa buddhalaisen opin, henkisen harjoituksen ja veganismin välisestä suhteesta sekä henkilökohtaisia kertomuksia omasta elämänpolusta vegaaniksi ja buddhalaiseksi. Aineiston järjestämisen apuneuvona ja tutkielman teoreettisena viitekehyksenä toimivat Barbara McDonaldin teoria vegaaniksi tulemisen vaiheista sekä Lewis Rambon kääntymysteoria. Tulosten perusteella kertomusten buddhalaisten vegaanien ruokavalintoihin vaikuttivat etupäässä yksilölliset eläinten oikeuksiin ja hyvinvointiin liittyvät motiivit. Useimmat buddhalaiset vegaanit olivat alkaneet kasvissyöjiksi tai vegaaneiksi ennen kääntymistään buddhalaisuuteen, tosin kahdessa kertomuksessa muutos tapahtui vasta buddhalaisuuden myötä. Useimmissa tapauksissa ”kääntymys” vegaaniseen ruokavalioon ja elämäntapaan ei ollut pelkkä yksittäinen tapahtuma, vaan prosessi, johon vaikuttivat niin yksilölliset ja ympäristötekijät kuin yksilön oma aktiivinen panos. Elämäntapamuutos eteni vaiheittain läpi eri elämäntapahtumien ja käännekohtien kulminoituen lopulta vegaaniksi sitoutumiseen. Muutoksen keskeisiä komponentteja olivat persoonallisuustekijät, kuten usein jo lapsuudesta juontuvat eläimiä koskevat asenteet ja ihmisen ja eläimen samankaltaisuutta ja tasa-arvoisuutta korostava eläinkuva sekä eläinten kärsimyksen oivaltamiseen liittyvä voimakas katalyyttinen kokemus, joka johti maailmankuvan ja käyttäytymisen muutokseen. Maailmankuvassa tapahtunut muutos ja persoonallisuustekijät saattoivat osaltaan myötävaikuttaa myöhempään buddhalaiseen kääntymykseen. Buddhalaisuus nivoutui osaksi muutosprosessia monin eri tavoin. Buddhalaisuudesta osa vegaaneista löysi omaa maailmankuvaansa vastaavan uskonnon ja filosofian. Toisaalta lihaa syövä buddhalainen saattoi saada kimmokkeen kasvissyönnille ja veganismille buddhalaisuuden kautta. Buddhalaisesta harjoituksesta haettiin myös apuvälineitä niin omaan asennemuutokseen kuin eläinoikeustyössä jaksamiseen. Veganismin avulla kertojat pystyivät myös toteuttamaan buddhalaisia ihanteita omassa elämässään, ja veganismi nousi keskeiseksi välineeksi buddhalaisten vapautuksen päämäärien tavoittelussa. Osalle buddhalaisista veganismi voikin muodostua sekä uskonnollisten ihanteiden toteuttamisen että yhteiskunnallisen vaikuttamisen tavaksi.
-
(2019)Tutkimuksessa tarkastellaan luokkahuonevuorovaikutusta koulukuraattorin yhteisöllisellä tunnilla. Työssä tarkastellaan oppilaiden osallisuuden rakentumista luokkayhteisössä luokkahuonevuorovaikutuksen kautta. Aineisto on kerätty eräässä pääkaupunkiseudun alakoulun luokassa koulukuraattorin yhteisöllisellä tunnilla. Koulukuraattorin tunti on kuvattu kahdella kameralla ja litteroitu videonauhoituksen perusteella keskustelunanalyysin litterointiperiaatteita noudattaen. Aineisto on analysoitu keskustelunanalyysia soveltamalla ja Goffmanin osallistumiskehikkoa metodologisena työkaluna hyödyntäen. Keskustelunanalyysi mahdollistaa vuorovaikutuksen systemaattisen ja yksityiskohtaisen tarkastelun, osallistumiskehikko puolestaan sosiaalisen tilanteen osallistujien asemien ja roolien muutosten analysoinnin. Kuraattorin yhteisöllisen tunnin tavoite on vahvistaa luokan yhteisöllisyyttä ja lisätä oppilaiden osallisuutta luokkayhteisössä. Tutkimuksessa kuitenkin käy ilmi, että oppilaat rakentavat puheessaan paitsi sellaista käsitystä osallisuudesta, jolla oppilaita suljetaan luokkayhteisön sisäpuolelle, myös osallisuuden käsitystä, jolla oppilaita suljetaan luokkayhteisön ulkopuolelle. Näin luokkahuonevuorovaikutuksessa säädellään sitä, ketä oppilaista suljetaan luokkayhteisön sisäpuolelle ja ketä sen ulkopuolelle. Koulukuraattori ohjaa puheenvuoroillaan keskustelua ja sitä, mistä puhutaan ja kuka saa puheenvuoron. Keskustelu muodostuu myös erilaiseksi sen perusteella, minkälaisesta aiheesta puhutaan ja onko kyse yksilön kokemuksesta vai luokan tilanteesta. Aiheen mukaan myös pääsy keskusteluun vaihtelee. Toisen kokemukseen ei toisella ole pääsyä, mutta ulkopuolinen voi havainnoida ja tunnistaa tilanteellisia, näkyviä tiloja ja tilanteita. Vaikka luokkahuonekeskustelussa oppilaat saavat puheenvuoroja, eivät kaikki oppilaat ole yhtä paljon äänessä eikä kaikille puheenvuoroille anneta samanlaista merkitystä. Koulukonteksti ja koulukuraattorin auktoriteettiasema luokassa yhtäältä mahdollistaa oppilaiden keskustelemisen osallisuudesta, mutta toisaalta myös rajoittaa keskustelua sen suhteen, mistä asioista ja miten asioista puhutaan. Vaikka yhteisöllisen tunnin tavoitteena on yhteisöllisyyden vahvistaminen ja osallisuuden lisääminen, säätelevät oppilaat osallisuutta luokkayhteisössä puheensa kautta. Keskustelussa rakennetaan osallisuuden lisäksi osattomuutta. Keskeisiksi tutkimustuloksiksi saatiin, että osallisuuden määritteleminen ja säätely tapahtuvat kahdella tasolla: formaalilla ja informaalilla vuorovaikutuksen tasoilla. Osallisuutta säädellään vuorovaikutuksessa luokkahuoneessa ja sen perusteella syntyy yhteisön ulos- ja sisäänsulkemista, ekskluusiota ja inkluusiota. Lisäksi tutkimuksen mukaan sosiaalisessa kohtaamisessa syntyy osallistumisen osalta vuorovaikutuksen tasolla muutoksia, jotka vaikuttavat osallistujan näkyvyyteen ja näkymättömyyteen.
-
(2021)Understanding the concept of participation and its connection to equity is emphasized as education becomes increasingly diverse. Participation has been raised as one of the counterforces in the fight against inequality and therefore requires a strong knowledge base on equity. However, research shows that participation is not achieved equally and that children have unequal opportunities to belong and take part in a group. In my thesis, I look at participation in relation to inequality. The aim of this study is to identify and find the meanings, descriptions and solutions given to participation from the perspective of equality and examine how the solutions are formed. The research material in this study was fifteen opinion pieces in Helsingin Sanomat from 2011–2021. Opinion pieces in newspapers serve as a forum for current topics in education. Opinion pieces produced in a particular context made to influence can be used to locate individual experiences and connect them to larger societal issues. The dimensions of inequality in the context of education were identified from the opinion pieces. In the research material, participation was described through three (3) discourses: participation as strengthening, limited participation, and participation as documents and obligations. Solutions were constructed through five (5) discourses: individuality, hearing, belonging, responsibility, and investment. In the research material, parents and experts stood out as authors. I analyze the material in a discourse analytical framework, distinguishing broader discourses describing and producing partici- pation. In addition to this, I also examined the solutions by means of rhetorical analysis, which enabled a more accurate linguistic examination of their construction. Based on my research, participation is identified as a strengthening force, a prerequisite for learning, and a gateway to equity. However, in practice, participation is not achieved equally. Resource inequality and existential inequality are identifiable forms of inequality in participatory descriptions in the opinion pieces. Experiences of non-belonging expose an unequal position in society. Discourses that build solutions are linked to societal values about economic interests, increased understanding, and the privilege of being heard. The requirement for teachers, tutors and adults working with children is to continuously develop themselves and to break down practices that maintain inequality. In addition to inclusive pedagogy, teachers need to know and identify discriminatory practices and structures as well as separations between children. It is essential that the dimensions of participation and the different opportunities for children to have experiences of participation are identified and made visible.
-
(2017)To advance children's participation is actively pursued and it is seen as a leading concept in documents guiding the work of early childhood education. However, supporting children's participation requires a common understanding of what the concept means. This study examines the views of kindergarten teachers in Vantaa about the participation of children. The study identifies factors affecting participation, and examines in particular how kindergarten teachers feel that the need for special education influences the child's participation in early childhood education. The characteristics and skills associated with adult activities that contribute to the realization of each child's participation and the sense of belonging are analyzed as part of the study. The theoretical framework of the study is based on the view of participation as one of the principle of inclusion. The theory of participation has been dealt with according to the multidimensional model of Leena Turja. The material of the study was collected at half structured interviews witch were taken part in seven teachers from city of Vantaa on February 2017. The interviews were recorded and transcribed for analysis. The analysis was done with the methods of content analysis. Sosiograms of the groups have been utilized as a supplementary research material. The results of the study show that interviewed teachers describe participation as a multi-dimensional phenomenon that can be viewed from different perspectives. Determining participation was considered challenging and there was a clear need for a common discussion both in the team and in the work community. In general, participation was seen as an important topic that could also have a wider impact on children's well-being. According to the interviewed kindergarten teachers, the special educational needs of the child contributed significantly to their participation in the group. However, the factors contributing to participation are strongly linked to an inclusive culture and supported the participation of every child in the group. Kindergarten teachers felt that the same factors could support and, on the other, block children's participation. Play was felt as an activity to support participation and children's peer interaction. The most important factor for participation was adult activity and interaction that takes into account the individual needs of children.
-
(2015)The study examines two public-private-partnership projects, one located in Helsinki and the other in Berlin. Both projects have the private company of the project working as the executive party and as a moderator, a transmitting link between the citizens and the city offices. Both projects include the citizens at the 'round table', to take part in conversations and negotiatins as at least seemingly equal members with other citizens and leaders of the project. The cases are projected against two theoretical frameworks. The first one concerns the neoliberal ethos and the way of organizing power systems that grew with the ideology. The so called new public management has caused devolution, privatization of public services, borders between sectors becoming blurred, working in projects and a customer-oriented relation to the citizen. The second framework considers the changing role of the planner towards allowing more participation. The meaning of social spaces and experiental knowledge in planning has grown in regional and urban planning, which considerably molds both the planning profession and the planning process. In this thesis I examine how new public management and the growing demand for participation can be seen in two planning related projects. The thesis focuses on how the city offices benefit from the moderators, how face to face contacts and the presence of moderators affect particiation and finally, what kind of motives the city offices have in promoting citizen participation. As my primary sources I use semi-structured expert interviews with the project workers and one citizen representant, as well as questionnaires on participant experiences. I analyze the experiences and perceptions of the people involved in the projects by comparing them both within and between the two projects. The material is complemented by observation. My study shows, that moderators are useful to city offices by adding time and knowledge resources to the projects. Moderators add expertise and work force to short-term tasks and can work thematically or spatially in a more specified manner than officials. Moderators also create relatively neutral spaces for conversations among citizens as well as between citizens and officials. The study suggests that there is tension between offices and citizens. Citizens would like to witness to have an impact in the matters they take part in, whereas the official cannot promise that to happen. A moderator assists in creating communication, softens tension and adds knwoledge and time resources to tasks in which participation plays a central part.
-
(2020)In this thesis, the participation and action-based learning in exercises of primary school social study textbooks are evaluated. The purpose of this research is to evaluate exercises guiding to participation and action-based learning in textbooks and how these exercises support such activities. Another aim is to assess how textbooks on social studies acknowledge, support and reinforce the functional nature of social studies. The data consist of altogether eight textbooks from two separate series of textbooks (Forum by Otava & Vaikuttaja by Sanoma Pro) encompassing both reading and exercise books. The research is a theory-based content analysis, the theoretical reference frame of which is used to illustrate the participation and functionality present in textbooks. The theoretical reference frame focuses on problem-based, experience and societal learning and through the goals of the curriculum acknowledges the theory of taxonomy for learning by Krathwohl & Anderson. The exercises on social study textbooks are classified with the help of these theories by creating various manifestations for participation and functionality. The obtained results show that the textbooks include exercises that increase participation and action-based learning where learning is guided on individual, pair and group levels. The exercises for individuals guide to the reflection of one’s own life and to the acknowledgement of constructs in the local community. On the other hand, pair and group activities guide to interaction and introduce the importance of such interaction in society. The exercises on textbooks support the levels of adoption, cognition and functionality emphasizing the reinforcement of thought constructs. The data do not directly answer planning, thought and execution in the learning process of an individual pupil albeit the textbook exercises do present the need for participation and functionality. The typical functional nature of social studies is reinforced with cognitive and functional exercises of different cognitive levels that are especially practiced as pair and group exercises.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastelen pappien näkemyksiä osallisuudesta ja ikäihmisten osallisuutta pappien toiminnassa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Teemasta ei ole olemassa aiempaa tutkimusta, joten tutkielma tuo esille uutta tietoa aihepiiristä. Tutkimuksen toteutin laadullisena tutkimusprosessina, jossa aineistonkeruun tein haastattelemalla neljän suuren tai keskisuuren etelä- ja keski-suomalaisen evankelis-luterilaisen kaupunkiseurakunnan kirkkoherraa ja seurakunnassa toimivaa pappia (n=8). Aineiston analyysin toteutin sisällönanalyysillä aineistolähtöisesti. Osallisuus on käsitteenä moniulotteinen ja sitä on aiemmin määritelty erilaisissa konteksteissa eri tavoin. Papit kuvaavat tutkielmassa monipuolisesti käsityksiään osallisuudesta. Kokonaisuutena osallisuus määrittyy pappien kuvauksissa oman elämän osallisuutena, suhteena muihin ihmisiin ja kuulumisena yhteisöön, aktiivisena tekemisenä ja toimintana sekä vaikuttamisena omiin ja yhteisiin asioihin. Pappien mukaan osallisuuden taso voi vaihdella passiivisesta mukanaolijan roolista aktiiviseen toimijarooliin. Vahvin osallisuuden taso on vaikuttamista ja päätöksentekoa. Keskeisin tutkimuskysymys on: Miten ikäihmisten osallisuus ilmenee pappien toiminnassa? Osallisuuden ilmenemistä pappien toiminnassa kuvaan tutkimustulosten kautta syntyneen osallisuuden rattaan avulla, missä eri osallisuuden kokemukseen liittyvät tekijät linkittyvät toisiinsa ja vaikuttavat toisiinsa. Ikäihmisten osallisuuteen positiivisina näyttäytyvät ilmenemismuodot jakautuvat rattaan neljään osaan, jotka papin työssä linkittyvät ikäihmisten oman elämän osallisuuden vahvistamiseen, tarpeellisuuden kokemusten mahdollistamiseen, yhteisöosallisuuden tukemiseen ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämiseen. Osallisuuden rattaan toimintaa ovat puolestaan estämässä ikäihmisiin itseensä liittyvät tekijät, pappiin työntekijänä liittyvät tekijät sekä tiloihin, toiminta-käytäntöihin ja työyhteisöön liittyvät seikat, joihin papilla voi olla mahdollisuus vaikuttaa suoraan tai epäsuorasti. Tutkimustulosten johtopäätöksenä tuon esiin ikäihmisen osallisuuden kokemuksen kannalta merkityksellisimpinä tekijöinä papin kohtaamistilanteet ikäihmisten kanssa sekä papin omiin asenteisiin, työtapoihin ja seurakunnan toiminta-kulttuuriin liittyvät tekijät, joilla voidaan ratkaisevasti vaikuttaa ikäihmisen osallisuuden kokemuksen rakentumiseen tai sen heikkenemiseen. Yhdessä toimien ja ikäihmisen oma ääni keskiössä pappi voi parhaiten myötävaikuttaa ikäihmisen osallisuuden kokemukseen.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan osallisuuden kokemuksia huumeidenkäyttäjien näkökulmasta. Osallisuus nousi keskeiseksi yhteiskunnalliseksi ja sosiaalipoliittiseksi tavoitteeksi 2000-luvun vaihteessa ja on ajankohtainen teema etenkin sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämisessä. Osallisuus nähdään keinona vähentää yhteiskunnallista syrjäytymistä lisäämällä kansalaisten hyvinvointia ja aktiivisuutta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää millaisena osallisuus näyttäytyy huumeidenkäyttäjien kokemana ja millaisia osallisuuden muotoja, mahdollisuuksia ja rajoitteita huumeidenkäyttäjille suunnattujen vapaaehtois- ja vertaistoiminnan muotoihin liittyy. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota osallisuuden taustalla vaikuttaviin vallan ja vastuun kysymyksiin, ja pyritään selvittämään millaiselta osallisuudesta rakentuva kuva näyttää yhteiskunnallisen hallinnan näkökulmasta. Tutkimuksen pääasiallisena aineistona on 11 teemahaastattelua, jotka on kerätty etnografista tutkimusotetta hyödyntäen. Haastateltavat ovat entisiä ja nykyisiä huumeiden ongelmakäyttäjiä sekä heidän kanssaan työskenteleviä ammattilaisia, jotka ovat mukana jonkin kansalaisyhteiskuntaan paikantuvan yhteisön toiminnassa. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys muodostuu Michel Foucaultn ja hänen seuraajiensa yhteiskunnallista hallintaa ja sen uusia muotoja käsittelevästä tutkimuskeskustelusta. Hallinnan kysymysten kautta tutkimuksessa tarkastellaan osallisuuden ilmentymiä yhteiskunnallisten valtasuhteiden näkökulmasta ja kysytään kenelle vastuu kansalaisten hyvinvoinnista 2010-luvulla osoitetaan. Tutkimuksen perusteella osallisuuden kokemuksista hahmottuu kolme osallisuuden rakentumisen tasoa. Ensimmäinen taso perustuu yksilön identiteetin uudelleenmuotoilun mahdollisuuksiin osallisuuden kokemusten kautta; toinen taso yhteisöllisen toiminnan ja sosiaalisten suhteiden kautta mahdollistuvaan osallisuuden kokemukseen yhteisön jäsenyytenä; ja kolmas yhteiskunnalliseen osallisuuden kokemukseen, jonka kautta huumeidenkäyttäjille mahdollistuu kokemus yhteiskunnallisesta osallisuudesta. Tutkimuksen perusteella todetaan, että osallisuuden kokemukset erilaisten kolmannen sektorin vapaaehtois- ja vertaistoimintamuotojen kautta voivat avata huumeidenkäyttäjille kokemuksen pääsystä takaisin valtayhteiskuntaan. Osallisuuteen perustuvilla toimintatavoilla ei voida kuitenkaan ratkaista syrjäytymistä yhteiskunnallisena ongelmana, vaan osallisuus tarvitsee toteutuakseen tiettyjä hallinnollisia ja taloudellisia resursseja.
-
(2018)Tutkielmassa tarkastellaan pakolaistaustaisten asiakkaiden integraatioprosessin tukemista osallisuuden näkökulmasta. Tutkielma sijoittuu integraatioprosessin alkuvaiheessa tehtävään sosiaalityöhön. Suomalaisessa kotouttamispolitiikassa kunnat vastaavat yhdessä työ- ja elinkeinotoimistojen kanssa integraation tukemisesta. Pääkaupunkiseudun kunnissa sosiaalitoimen maahanmuuttajapalveluiden alaiset erityisyksiköt keskittyvät työskentelyyn pakolaistaustaisten henkilöiden kanssa ensimmäisen oleskeluluvan saamisen jälkeen. Kotoutumisen edistämistä koskevan lain mukaan työn tavoitteena on pakoalaistaustaisten asiakkaiden integraation tukeminen ja edistäminen sekä aktiivisen yhteiskuntaan osallistumisen mahdollistaminen. Teoreettisesti tutkielma kiinnittyy monitieteelliseen keskusteluun pakolaisuudesta, integraatiosta ja osallisuudesta. Osallisuudella tarkoitetaan tunnetta yhteisöön kuulumisesta, hyväksytyksi tulemisesta ja toimintamahdollisuuksista. Osallisuus näyttäytyy keskeisenä hyvinvoinnin sekä psyykkisen ja sosiaalisen integroitumisen kannalta. Integraatioprosessin alkuvaiheessa asiakkailla ei ole heidän tarvitsemiaan tietoja ja taitoja uudessa yhteiskunnassa toimimiseksi, minkä seurauksena he voivat olla riippuvaisia erityisyksiköissä saamistaan palveluista. Tämän lisäksi kohtaamiset palvelujärjestelmät voivat olla ainoa kontakti valtaväestöön. Sosiaalityössä rakennetaan muodollisen osallisuuden ohella perustaa pitkäkestoiselle integraatiolle. Tutkielman tavoitteena on tarkastella millaisena asiakkaiden osallisuus ja sosiaalityöntekijöiden mahdollisuudet osallisuuden tukemiseen näyttäytyvät. Tutkielman aineisto koostuu viiden sosiaalityöntekijän yksilöhaastattelusta, jotka on toteutettu kahdessa pääkaupunkiseudun kunnassa vuoden 2015 keväällä. Haastattelut on analysoitu teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Konkreettiset tutkimuskysymykset ovat: - Millaisena pakolaistaustaisten asiakkaiden osallisuus näyttäytyy sosiaalityöntekijöiden näkökulmasta? - Millaisena sosiaalityössä integraatioprosessiin tarjottava tuki näyttäytyy osallisuuden näkökulmasta? Tutkielmassa yhteiskunnallisen osallisuuden vajeet määrittyvät tilapäisiksi ja liittyvät pakolaistaustaan, uudessa yhteiskunnassa alussa olemiseen sekä psyykkisen ja sosiaalisen integraatioprosessin verkkaisuuteen. Pakolaistaustaisten asiakkaiden osallisuus näyttäytyy jännitteisenä. Asiakkaalla on osallisuutta mahdollistavia ominaisuuksia, mutta samalla hänen elämäntilannettaan leimaa uudessa asuinmaassa elämiseen ja pakolaistaustaan kiinnittyvien tietojen ja taitojen puuttumiseen ja psyykkisen huonovointisuuden myötä riippuvuutta palveluista. Integraatioprosessin tuki osallisuuden näkökulmasta rakentuu mikro-, meso- ja makrotasoilla tapahtuvan vaikuttamisen kautta. Asiakkaiden osallisuutta tuetaan tilanteen vakauttamisen, palveluohjauksen ja psykososiaalisen tuen keinoin. Kokonaisvaltainen kohtaaminen ja avustaminen osaamisen ja voimavarojen käyttöön saamisessa vahvistavat osallisuuden mahdollisuuksia. Asiakkaiden erityisen haavoittuvaksi tulkittu yhteiskunnallinen asema korostaa asianajotehtävän merkitystä erityisesti suhteessa palvelujärjestelmään. Osallisuuden näkökulmasta syrjintä, rasismi, palvelujärjestelmän puutteet ja byrokratian vaikeus vaikeuttavat integraatioprosessin etenemistä. Sosiaalityöntekijöiden kokemus työn sisällön kapeutumisesta kiireen vuoksi muodostaa esteen kokonaisvaltaiselle integraatioprosessin tukemiselle.
-
(2019)Involvement is a phenomenon that interests the researchers at the moment also in the context of a leadership. Involvement research in the early childhood education is focused on the involvement structures and possibilities of small children. At the moment shortage of the competent teachers and practical nurses and their commitment to the long-term work relationship however brings us back to the basic questions of leadership; how to lead involvement? The theoretical frame of this study is based on contextual model of leadership (Nivala 1999) which sees the early childhood leadership and the early childhood substance inseparable. I also use the theoretical frame of involvement created by Finnish National Institute of Health and Welfare that define involvement as closely related to the intrinsic motivation, possibility to have an affect to your surrounding environment and benevolence. My research task was to find out how early childhood education leaders experience leading involvement. What experiences they had about competence, distributed leadership and challenges that related to the industry? The study was qualitative and was based on phenomenological methodology which reach for the subjective experiences of the individuals. As a data I used the themed focus group interview material that was collected in the Eduleaders project training. Method of analysis was the theory-guided content analysis. In the results competence became a key factor in leading involvement. Leadership competence meant both common leadership skills and the ability to lead early childhood substance. Important were also the professional skills of the working community, teachers and practical nurses and their ability to work autonomously. Leading involvement was also based on functional distributed leadership that called for workable structures as well as the teacher´s competence in leading their teams and distributed pedagogical leadership. Early childhood leaders also saw joint leadership between leader- leader and teacher-teacher as a functional leadership structure in the future that may increase the experiences of deeper involvement. The challenges of leading involvement were the resources related to work as well as the current change in the operational culture, which challenged the definition of job descriptions and the involvement of a multi-professional work community. In the future the leaders hope for more innovative working style, experimentation and autonomy in relation to the mission of the early childhood education.
-
(2021)Tämän maisteritutkielman aiheena on potilaiden ja perheiden kokemukset kotidialyysihoidosta. Aihe on osa Helsingin yliopiston Koti sairaalana -tutkimushanketta, jonka tarkoituksena oli tutkia onnistuneen kotisairaalatoiminnan edellytyksiä. Osana hanketta tutkittiin myös kotidialyysitoimintaa. Tutkielmassa tarkasteltiin niitä kotidialyysipotilaan ja perheen elämänlaatuun ja osallisuuteen vaikuttavia tekijöitä, jotka joko vahvistavat tai heikentävät kokemusta kotidialyysihoidosta. Tutkielmassa keskityttiin kotidialyysitoiminnan tarkastelemiseen potilaan ja perheen näkökulmasta. Maisteritutkielmassa hyödynnettiin aineistoa, joka oli kerätty Helsingin yliopiston Koti sairaalana -tutkimushankkeen puitteissa. Aineisto oli kerätty haastattelemalla kotidialyysihoitoa tekeviä tai aiemmin hoitoa tehneitä potilaita (N=11) ja heidän perheenjäseniään (N=3) ympäri Suomea. Haastattelut toteutettiin teemahaastatteluina. Saatua aineistoa analysoitiin tässä tutkielmassa laadullisen sisällönanalyysin menetelmää käyttäen. Saatujen tulosten perusteella voidaan todeta, että kotidialyysipotilaan hoitopolku ja potilaan ja perheen kokemukset kotidialyysihoidosta olivat hyvin yksilöllisiä. Siihen vaikuttivat osaltaan potilaan ja perheen sen hetkinen elämäntilanne ja taustat. Kotidialyysihoidon koettiin kuitenkin parantavan potilaan ja perheen elämänlaadun eri osa-alueita sairaalassa tehtävään dialyysihoitoon verrattuna. Kotidialyysihoitoon liitettiin kuitenkin myös elämänlaatua heikentäviä tekijöitä. Kotidialyysihoito oli sitovaa ja kokonaisvaltaisesti mukana arjessa. Kotidialyysihoito edellytti myös potilaan osallisuutta omaan hoitoonsa. Hoitohenkilöstön, perheen ja läheisten rooli, koulutus sekä teknologia olivat keskeisessä asemassa kotidialyysihoidon onnistumisen kannalta. Myös riittävä, oikea-aikainen ja yksilöllinen tuki koettiin tärkeäksi. Osallisuus ja elämänlaatu nivoutuivatkin tulosten perusteella vahvasti ja vastavuoroisesti toisiinsa potilaan ja perheen kokemuksissa kotidialyysihoidosta. Vahvistamalla potilaan osallisuutta, voidaan potilaan ja perheen myönteisiä kokemuksia kotidialyysihoidosta lisätä. Myönteisten kokemusten ja onnistuneen dialyysihoidon myötä vaikutukset heijastuvat myös potilaan ja perheen koettuun elämänlaatuun sitä parantaen. Potilaan ja perheen elämänlaadun parantaminen sekä potilaan osallisuus omaan hoitoonsa ovat keskeinen ja tärkeä tavoite myös sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita kehitettäessä. Kasvava dialyysihoitojen tarve sekä siitä aiheutuneet kustannukset yhteiskunnalle asettavat Suomen terveydenhuoltojärjestelmän uudenlaisten haasteiden eteen. Jotta kasvavaan palvelutarpeeseen voidaan vastata, on tärkeä edelleen kehittää kotidialyysitoimintaa, joka on kannattavaa sekä terveydenhuoltojärjestelmän että potilaan näkökulmasta. Saatujen tutkimustulosten avulla voidaan lisätä asiakasymmärrystä kotidialyysipotilaan elämänlaatuun ja osallisuuteen vaikuttavista tekijöistä ja siten kehittää kotidialyysitoimintaa entistä sujuvammaksi ja houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi potilaan ja perheen sekä toisaalta myös koko yhteiskunnan ja sen terveyspalvelujärjestelmän kannalta.
-
(2022)Objectives. The aim of this study was to examine how children express their participation in their peer interaction during a playworld activity. In this study participation has been approached trough belonging to the group and influencing possibilities, since these has been seen as an important part of participation in early childhood education. Multimodality of interaction was also taken into account. The research questions were: (1) How does children express and build participation in their peer interaction during the playworld activity? (2) How can playworld activity been seen to affect children`s peer interaction and participation? Methods. The study was carried out as a qualitative video observation study. Video data was collected by filming the playworld activities of one preschool group, located in Helsinki metropolitan area, in the spring 2018. Data was analysed by multimodal content analysis and Atlas.ti (qualitative data analysis software) was also used as a support of content analysis. Results and conclusions. It was observed plenty of actions in the children`s peer interaction that showed and build participation. The children used both non-verbal and verbal ways of interaction when expressing group membership and sharing their opinion. The results of the study favor the thought that observing children`s participation is possible only by taking into account the non-verbal resources of interaction. Children were observed expressing togetherness during playworld activities as well as making plenty of play-related suggestions and speeches. The children used different interaction resources in their peer interaction in different stages of playworld activity. Playworld activity and the opportunities it offers for children`s peer interaction, can provide a good environment for children`s participation occur in the early childhood education.
-
(2012)In my thesis, I studied the conceptions of the teachers who supervise school councils in primary schools. The purpose of this study was to examine the aims of school councils, how the aims are actualised, and how the school councils are organised and enhanced at the school level. The concern about the social passivity of children and the young has been raised to public discussion after the millennium. School councils have been considered to be a solution for decreasing social passivity. School democracy has not been a popular topic since the 1980 s, but during the 21st century, it has become more popular, and nowadays, many primary schools have their own school councils. Nevertheless, school councils have not been a popular research subject. In this study, the perspective to school world is societal, and the supervising teachers' conceptions are reflected to democracy, participation and citizenship education using the writings by Dewey, Freire and Biesta. The research data was collected from ten thematic interviews. The interviewees were ten teachers from Espoo, who were responsible for supervising the school councils at their schools. The interviews were analysed using research methods typical for a phenomenographic study. According to the study, the teachers are mainly very satisfied with school councils. School councils were considered to be such places in which pupils learn useful knowledge and skills. In addition, the teachers thought that school councils enhance the communality of schools as well as the participation of pupils. The role of school councils as an organiser of events was considered to be very strong. Via school councils, pupils have been able to affect schools' equipment and conventions, for example, the equipment that can be used during breaks, and school catering. Even though school councils were considered very positive, the interviewed teachers found many things to improve. For example, the teachers thought that pupils and teachers should be more active. In addition, it was considered that even though school councils provide a model of democracy and active citizenship, the pupils' possibilities to impact matters at their school were only minor. School councils were considered to be led by teachers and coordinated from above. School councils could be improved by shifting the focus on school democracy from school councils to classrooms. In classrooms, every student would have an opportunity to learn useful knowledge and skills and to gain experience if they could impact matters at school.
-
(2016)Teknologian kehityksen myötä erilaisten digitaalisten alustojen yleistyminen on mahdollistanut yksityishenkilöiden välisen tavaroiden ja palveluiden myymisen ja tarjoamisen ennennäkemättömässä mittakaavassa. Nopea kehitys on samalla johtanut avoimiin kysymyksiin voimassaolevan lainsäädännön suhteen. Käsittelen tutkielmassa yksityishenkilöiden välisiä tavaroiden ja palveluiden luovutusta koskevia sopimuksia, jotka solmitaan elinkeinonharjoittajan tarjoaman digitaalisen alustan välityksellä. Tutkielman näkökulma on kuluttajansuojaoikeudellinen. Tutkimustehtävänäni on selvittää, minkälaisia velvollisuuksia digitaalisen alustan tarjoajalla on suhteessa alustaa hyödyntäviin yksityishenkilöihin, sekä tuleeko digitaalisen alustan tarjoajan joillakin perusteilla katsoa olevan vastuussa yksityishenkilöiden alustan välityksellä solmimasta sopimuksesta. Toisena tutkimustehtävänäni tarkastelen yksityishenkilöiden välistä sopimussuhdetta sekä sitä, millä edellytyksillä digitaalisen alustan välityksellä tavaroita tai palveluja tarjoava yksityishenkilö tulee katsoa kuluttajansuojalain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi. Tutkimusmetodini on lainopillinen. Digitaalisen alustan tarjoaja on vastuussa tarjoamansa palvelun tarkoituksenmukaisesta toiminnasta suhteessa alustaa hyödyntäviin kuluttajiin. Digitaalisen alustan tarjoajan tulee myös täyttää tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajana tietoyhteiskuntakaaren asettamat tiedonantovelvoitteet, sekä esimerkiksi kuluttajansuojasäännöksistä seuraavat tiedonantovelvoitteet suh-teessa alustaa hyödyntäviin kuluttajiin. Vallitsevan sääntelytilanteen valossa ei ole kuitenkaan täysin selvää millä perusteilla digitaalisen alustan tarjoajan tulee informoida omasta asemastaan välittäjänä suhteessa alustaa hyödyntäviin kuluttajiin. Tehokkaastikaan täytetty tiedonantovelvollisuus ei toisaalta poista mahdollisuutta siitä, että digitaalisen alustan tarjoajan tulisi tästä huolimatta katsoa olevan vastuussa yksityishenkilöiden välisestä sopimuksesta. Vastuu seuraa suoraan, mikäli kyseeseen tulee kuluttajansuojalain 12 luvun 1 §:n mukainen välittäjän vastuuta koskevan säännöksen soveltuminen. Mikäli KSL 12:1 ei ole sovellettavissa, tulee tarkastella sitä, minkälainen määräys- ja vaikutusvalta digitaalisen alustan tarjoajalla on alustan välityksellä solmittavien yksityishenkilöiden välisiin sopimuksiin. Tarkasteltaessa sitä, tuleeko digitaalista alustaa hyödyntäen tavaroita tai palveluja myyvä yksityishenkilö katsoa kuluttajansuojalain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi, keskeisiksi edellytyksiksi nousevat toimintaan liittyvä ammattimaisuus sekä taloudellinen tarkoitus. Ammattimaisuuskriteeriin on yleisesti liitetty se, että toiminnalla on oltava jonkinasteinen ajallinen kesto ja jatkuvuus. Taloudellisen tarkoituksen vaatimus täyttyy yleensä silloin, jos toiminnasta suoritetaan rahallinen korvaus. Tavaroiden myymisen osalta huomiota tulee kiinnittää siihen, myykö henkilö tavaroita, jotka on alun perin ostettu henkilön oman kotitalouden käyttöön ja onko tavaroita hyödynnetty siinä tarkoituksessa vai onko tavarat esimerkiksi alun perinkin hankittu jälleenmyyntitarkoituksessa. Palveluiden tarjoamisen osalta tarkastelussa nousee keskeiseksi se, suoritetaanko palvelun suorittamisesta korvaus. Vaikka myyjä tulisikin katsoa kuluttajansuojalain tarkoittamaksi elinkeinonharjoittajaksi, ongelmia voi liittyä siihen, ettei myyjä itse ole tietoinen juridisesta asemastaan solmiessaan sopimuksia digitaalisen alustan välityksellä. Tällöin myöskään ostaja ei useimmiten ole tietoinen omasta juridisesta asemastaan ja hänelle kuuluvista oikeuksista. Digitaalisen alustan tarjoajalle asetettava tiedonantovelvollisuus näyttäisi korostuvan myös toisen tutkimustehtävän yhtey-dessä. Digitaalisen alustojen toiminta ja tekniset elementit tulisi rakentaa siten, että osapuolet ovat selvillä omasta asemastaan ja heille kuuluvista oikeuksista ja velvollisuuksista suhteessa digitaalisen alustan tarjoajaan sekä muihin alustaa hyödyntäviin käyttäjiin.
-
(2024)Vaikka kansainvälisesti pakottavien säännösten käsite on hyvin tunnettu kansainvälisen yksityisoikeuden kontekstissa ja säännösten soveltaminen on tuttua sekä kansallisissa että kansainvälisissä tuomioistuimissa, ei kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamisesta kansainvälisessä välimiesmenettelyssä vaikuta olevan täyttä yksimielisyyttä välimiesten ja oikeustieteilijöiden keskuudessa. Taustalla vaikuttaa se, että kansainvälisesti pakottavat säännökset edustavat usein julkista tai valtiollista etua, ja näin ollen säännösten soveltamisen luonteeltaan yksityisessä välimiesmenettelyssä voidaan nähdä asettavan yksityiset ja julkiset edun vastakkain ja rajoittavan välimiesmenettelyssä korostettavaa osapuolten tahdonautonomiaa. Kun osapuolet valitsevat tuomioistuinmenettelyn sijaan ratkaista riitansa välimiesmenettelyssä, he odottavat riitansa tulevan ratkaistuksi neutraalin toimijan toimesta ja sopimuksensa mukaisesti. Kansainvälisessä välimiesmenettelyssä välimiesoikeuden toimivallan voidaan osaltaan nähdä perustuvan osapuolten tekemään välityssopimukseen. Osapuolten oikeus valita sopimukseensa sovellettava laki, ja välimiesten velvollisuus kunnioittaa osapuolten tekemää valintaa, on kirjattu kansainvälistä välimiesmenettelyä säänteleviin instrumentteihin. Siinä missä kansallisia tuomioistuimia velvoittaa heidän oman foruminsa sääntely, ja heidän harkintaansa ohjaavat kansainvälisen yksityisoikeuden instrumentit, välimiesoikeudella ei ole forumia sen perinteisessä merkityksessä, eivätkä välimieslait ja välityssäännöt ota kantaa kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamiseen. Tutkielmassa pyritään vastaamaan ennen kaikkea kysymyksiin, millä tavoin kansainvälisesti pakottavat säännökset voivat rajoittaa osapuolten tahdonautonomiaa kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä ja minkälaisia näkökulmia liittyy kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamiseen vastoin osapuolten tekemää lainvalintaa kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä. Tutkielmassa tarkastellaan oikeuskirjallisuudessa sekä välimiesoikeuskäytännössä esitettyjä näkökantoja kansainvälisesti pakottavien säännösten soveltamisesta ja osapuolten tahdonautonomian ulottuvuudesta kansainvälisessä kaupallisessa välimiesmenettelyssä.
-
(2016)Helsingin Diakonissalaitos menetti tammikuussa 1918 yhteyden useimpiin rintaman eteläpuolella ja kaikkiin sen pohjoispuolella työskennelleisiin sisariinsa. Sodan tapahtumista huolimatta useimmat heistä saivat jatkaa normaalia työtään, johon kevään 1918 olosuhteissa kuului sotasairaanhoitoa ja rintamahuoltoa. Rintaman eteläpuolelle jääneet joutuivat kohtaamaan myös sodan molempien osapuolten harjoittaman terrorin. Kutsumukseensa sitoutuneet sisaret eivät tehneet eroa autettavien kesken, vaan toimivat sodan aikana ja sen jälkeisessä yhteiskunnallisessa tilanteessa osapuolten välissä. Sodan päätyttyä Helsingin Diakonissalaitos osallistui punaorpojen auttamistyöhön ja sotavankien huoltoon Tammisaaren vankileirillä. Lisäksi sisariin vaikuttivat vuotta koetellut vaikea elintarvikepula ja keväästä alkaen maahan levinneet kulkutautiepidemiat. Tutkimukseni käsittelee Helsingin Diakonissalaitoksen sisarten vaihteita, työtä ja toimintaa vuoden 1918 sisällissodassa ja sitä seuranneissa tapahtumissa. Selvitän, millaisiin tilanteisiin he sisällissodan aikana ja sen seurauksena joutuivat, miten he tapahtumat kokivat ja mitä niistä ajattelivat? Lisäksi tarkastelen ristiriitoja ja haasteita, joita vuoden 1918 olosuhteet sisarten kutsumukselle ja sen toteuttamiselle aiheuttivat. Keskityn erityisesti laitoksen ulkopuolella seurakunnissa, sairaaloissa ja kristillisissä järjestöissä toimineisiin koesisariin ja diakonissoihin, joiden tiedot ja toimipaikat on koottu tutkimuksen liitteeseen. Käytän lähdeaineistona Helsingin Diakonissalaitoksen johtajan, johtajattaren ja sisarten keskinäistä kirjeenvaihtoa, josta kävin tutkimustani varten läpi 352 suomen ja ruotsinkielistä kirjeettä. Aineisto on kokonaisuudessaan laadittu sisällissodan aikana tai enimmillään puolen vuoden sisällä sen päättymisestä. Sisarten kirjeissä kietoutuvat yhteen henkilökohtainen ja kollektiivinen, persoonalliset kokemukset ja ajatukset sekä sisaryhteisön jäsenyys. Niiden tarkoitus oli pitää yllä yhteyttä laitoskotiin ja raportoida työstä, johon sisaret olivat sitoutuneet kaikilla elämänsä osa-alueilla.
Now showing items 20214-20233 of 33008