Browsing by Title
Now showing items 23454-23473 of 33052
-
(1999)Soturit olivat keskeinen sosiaalinen ryhmä keskiajan läntisessä Euroopassa ja Meiji-kautta (1868-1912) edeltäneessä Japanissa. Japanin avauduttua 1800-luvun puolivaiheilla maan historiaa alettiin kirjoittaa eurooppalaisen mallin mukaan, ja soturiperinteiden rinnastaminen ja vertailu yleistyivät. Vertailun taustalla vaikuttivat käsitykset alueiden samankaltaisesta feodaalisesta historiasta. Feodalismi on säilynyt keskeisenä teemana vertailuissa ja Japanin-tutkimuksessa, vaikka keskustelu siitä onkin Euroopan keskiajantutkimuksessa pitkälti hiipunut. Myös Japanin-tutkimuksessa on viime aikoina alettu esittää kritiikkiä feodalismi-termin käyttöä, rinnastuksia ja jopa pelkkää Euroopan historiaan vertaamistakin kohtaan. Feodalismin ohella muita keskeisiä vertailuteemoja ovat Japanin modernisoituminen ja sodankäynnin teknologia. Ensimmäiset vertailut olivat etupäässä yksittäisten joskus hyvin ylimalkaisten rinnastusten hakemista. Myös systemaattisia sivilisaatiohistoriallisia vertailuja alettiin tehdä jo varhain. Japanin-tutkimuksen ensisijaiseksi vertailukohteeksi ovat kuitenkin nousseet Euroopan historian sijaan teoriat feodalismista. Tarkastelu keskittyy nykyisin lähinnä eurooppalaisten termien käyttökelpoisuuteen Japanin historiasta kirjoitettaessa. Japanin modernisoitumista käsittelevät vertailut sivuavat keskusteluita feodalismista, mutta sotureiden rooli jää niissä usein hyvin vähäiseksi. Sodankäynnin teknologiaan keskittyvät vertailut ovat ilmiönä varsin tuore, sillä japanilaisen ja eurooppalaisen sodankäynnin pääteknologiat ovat olleet ilmeisen erilaisia lukuunottamatta 1500-luvun jälkipuoliskoa ja 1600-luvun alkua sekä nykyaikaa. Uuden ajan alun Euroopan ja saman ajan Japanin sotateknologiset yhtäläisyydet rajoittuvat jalkaväen tuliaseiden käyttöönoton mukanaan tuomiin muutoksiin maasodankäynnissä ja linnoittamiseen. Merisodankäynnin ja tykistön kehitys oli alueilla erilaista. Ritareiden ja samuraiden historioissa vaikuttavat edellä mainitun varhaisten tuliaseiden aikakauden rinnalla yhtäläisimmiltä kehityskuluilta niin sanotut varhais- ja täysfeodaaliset kaudet. Näistä ensimmäisellä tarkoitetaan Euroopan karolinkivaltakunnan aikaa suhteessa Kamakura-bakufuun (1185-1333) Japanissa. Jälkimmäisellä viitataan puolestaan ensimmäisen vuosituhannen vaihteen tienoille ajoittuvasta murroksesta noin 1300-1400-luvulle ulottuvaan ajanjaksoon Euroopassa ja sisällissotien kauteen 1300-luvun lopulta 1600-luvun alkuun Japanissa. Soturiperinteiden historioissa lähimmin toisiaan vastaavat feodaaliset piirteet ovat sotureiden yhteiskunnallinen asema ja heidän arvomaailmansa. Ilmeisin ongelma Euroopan ja Japanin vertailemisessa on se, että Eurooppa on laajempi ja historialtaan monimuotoisempi kuin Japani. Kuitenkaan tätä mittakaavaongelmaa eikä muitakaan metodologisia kysymyksiä ole vertailuissa juurikaan pohdittu. Osasyynä tähän lienee se, että muutamaa poikkeusta lukuunottamatta vertailijoiden asiantuntemus on keskittynyt vain toisen soturiperinteen historiaan. Sotureiden historiat tarjoavat antoisan vertailuparin. Suurista yhtäläisyyksistä huolimatta ritareita ja samuraita ei tulisi summittaisesti samaistaa toisiinsa, vaan rinnastettaessa tulisi mieluummin käyttää yleisempää soturin käsitettä.
-
Rituaali, moderni sekulaari askeesi ja puhtaus 2000-luvun suomalaisessa detox-opaskirjallisuudessa (2023)Tutkielmassani tarkastellaan 2000-luvulla kirjoitettua suomalaista detox-opaskirjallisuutta rituaalitutkimuksen, rituaalisen puhtauden tutkimuksen sekä modernin sekulaarin askeesin käsitteen valossa. Aineistona toimii neljä opasta, jotka kaikki ohjaavat lukijaansa lyhytaikaiseen ruokavalion muutokseen tavoitteenaan puhdistava vaikutus. Tutkimusmetodina tutkielmassani toimii teorialähtöinen sisällönanalyysi. Koostetun teoreettisen viitekehyksen pohjalta tunnistan aineistosta valittujen sisällöllisten teemojen esiintymistä. Tutkielmani selvittää, mitä Catherine Bellin rituaaliteorian rituaalisen ja rituaalinkaltaisen toiminnan piirteitä aineistossa esiintyy. Kategorioiden rungoksi muodostuvat erottautumisen, muodollisuuden, kaavamaisuuden, sääntökeskeisyyden, performanssin, menneisyyteen ja perinteisyyteen vetoamisen, sääntöjen ja muuttumattomuuden, vaikuttavuuden tavoittelun ja pyhän symboliikan kategoriat. Tutkimuksessa havaittiin, että aineiston oppaista on mahdollista löytää näitä piirteitä. Oppaiden välillä on vaihtelevuutta, eikä kaikista oppaista ole mahdollista tunnistaa kaikkia rituaalisen ja rituaalinkaltaisen toiminnan piirteitä. Lisäksi tutkielmassani analysoitiin, miltä aineisto näyttäytyy Mary Douglasin rituaalisen puhtauden käsitysten valossa. Tutkimuksessa havaittiin, että detoxin tarve voidaan nähdä kumpuavan kehon puhtaana pitämisen tarpeesta. Puhtaan ja lian kognitiiviset ja moraaliset ulottuvuudet ovat esillä oppaiden sisällöissä. Puhtaus vertautuu aineistossa käsityksiin terveellisyydestä. Rajanvedot sallittujen- ja ei sallittujen ruoka-aineiden ja aktiviteettien välillä voi ymmärtää yhteisön ja yksilön rajanvedoiksi ja kategorisoinneiksi, joilla yksilö ja yhteisö jäsentää maailmaansa ja vahvistaa identiteettiään. Tutkielmani myös selvitti, kuinka aineiston oppaat istuvat Julia Twiggin modernin sekulaarin askeesin määritelmään. Analyysissa havaittiin, kuinka detox-oppaiden rituaalin piirteet voi ymmärtää puhdistamiskäytännöiksi, joilla yksilö tavoittelee terveyttä ja irrottautumista ympäröivästä, saastuneesta maailmasta. Kehon ja oman toiminnan kontrollin tavoitteena voi ymmärtää olevan psykofyysisen ihanneminän saavuttaminen. Vertaaminen länsimaisen historiallisen askeesin kanssa myös osoitti, että käytänteistä on mahdollista löytää yhtymäkohtia kuten mielen ja tunteiden hallinnan tavoitteleminen. Pohdin myös, voivatko oppaat toimia mahdollisina modernin ihmisen merkityksen ja pyhän paikantajina. Analyysi osoitti, kuinka aineiston oppaissa esiintyvä puhtaus voidaan ymmärtää yhtenä mahdollisena tällaisena. Pyhän kategorian soveltaminen sekulaariin ilmiöön osoitti, kuinka moderni ihminen merkityksellistää ja jäsentää maailmaansa, vahvistaa identiteettiään ja erottaa itsensä muista. Tämä luo myös yhtymäkohtia historiallisen askeesin kanssa ja osittaa uskonnollisesti motivoituneen ja ei uskonnollisesti motivoituneen askeesin merkitysten samankaltaisuutta.
-
(2016)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan solidaarisuuden visuaalisia representaatioita sosiaalisessa mediassa globaalin mediatapahtuman hetkellä. Tutkielman tavoitteena on selvittää, kuinka Pariisin terrori-iskut 13.11.2015 kehystettiin sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa, millaisia merkityksiä kuvissa tuotettiin ja miten niitä toistettiin sekä miten niissä rakennettiin solidaarisuutta. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu pääasiassa media-antropologisesta mediarituaalien tutkimuksesta sekä solidaarisuuden ja visuaalisen kulttuurin tutkimuksesta. Tutkielman aineisto muodostuu 871 eniten reaktioita saaneesta kuvasta, jotka on jaettu Pariisin terrori-iskujen 13.11.2015 jälkeen Twitterissä ja Instagramissa hashtagilla #prayforparis. Tutkielmassa tarkastellaan kuvien ja niiden sisältämien tekstien yhdessä muodostamia merkityskokonaisuuksia visuaalisen kehysanalyysin ja lähiluvun avulla. Analyysissa hyödynnetään sekä aineiston laadullisia, että määrällisiä ominaisuuksia. Tutkimuksessa havaitaan, että Pariisin terrori-iskut kehystetään kuvissa neljän ensisijaisen tulkintakehyksen, väkivallan, kansallisen identiteetin, osallisuuden ja arvojen kehysten kautta. Väkivallan kehyksessä (14 % aineistosta) kuvataan terrorismia, sotaa ja kuolemaa, ja siinä korostuu kriittinen näkökulma terrorismiin yhteiskunnassa. Kansallisen identiteetin kehyksessä (39 % aineistosta) kuvataan erityisesti Ranskaa ja ranskalaisuutta sekä kansallisia symboleja, ja siinä korostuu kuuluminen tiettyyn kansalliseen tai globaaliin yhteisöön. Osallisuuden kehyksessä (36 % aineistosta) kuvataan kansalaisten arjen tekoja ja surun osoituksia, ja siinä korostuu kansalaisten rooli ja käytännön tekojen merkitys terroriteon jälkeen. Arvojen kehyksessä (9 % aineistosta) kuvataan terrorismin uhkaamia arvoja, ihmisyyttä vapautta ja rauhaa, ja siinä korostuu yksilön ajatusmaailma ja uskomukset terroriteosta toivuttaessa. Eniten sosiaalisessa mediassa jaetuissa kuvissa toistetaan siis kansallisen identiteetin kehyksen sekä osallisuuden kehyksen sisältämiä merkityksiä. Molemmissa kehyksissä toistuvat symboliset yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden merkitykset, ja niissä esiintyy selvästi ritualistisia piirteitä. Solidaarisuutta rakennetaan kuvissa erityisesti yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden kuvausten kautta. Solidaarisuus näyttäytyy käytännön tuen ja avun antamisen kuvausten toistamisena, yhteisen, kansallisen identiteetin korostamisena ja yhteisesti tunnettujen symbolien jakamisena, yhteisiin surun osoituksiin osallistumisena sekä jaettuun arvomaailmaan samaistumisena. Solidaarisuus kytkeytyy aineiston toistuvimmissa visuaalisissa representaatioissa ennen kaikkea symbolisiin, kansallista yhteenkuuluvuutta ja kokemusmaailmaa, sekä yhteistä surua ja kollektiivisia tekoja korostaviin merkityksiin. Tutkielman pohjalta voidaan todeta, että aikaisempi solidaarisuuden ja rituaalien teoria tukee varsin hyvin tutkimuksessa saatuja tuloksia, ja rituaaliset solidaarisuuden muodot näkyvät vahvasti myös Pariisin terrori-iskujen hetkellä sosiaalisessa mediassa jaetussa visuaalisessa sisällössä. Tutkimuksen perusteella solidaarisuuden visuaalinen esittäminen on terroriteon käsittelyssä tärkeää, mutta samalla se herättää keskustelua jaetun surun käsittelemisen tavoista ja sosiaalisen median roolista symbolisen vaikuttamisen alustana.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastelin rituaalitoimituksen mahdollista vaikutusta ympäristöahdistukseen. Tutkimustehtävänäni oli selvittää mitkä tekijät vaikuttivat Veriprikaati-performanssiin osallistujien kokemaan ympäristöahdistuksen käsittelyyn. Tutkielman viitekehykseksi valitsin Grimesin rituaaliteorian, koska se sopi mielestäni hyvin oman tutkielmani viitekehykseksi, sillä hänen käsittelemänsä tukimuksen aineisto liittyi ympäristöön kuten omanikin. Käytin tutkimuksessani myös muita Grimesin tutkimustuloksia, mutta tämä ei tee minun tukimuksestani Grimesin teoriatutkimusta, koska olen valinnut aineistokseni Veriprikaati-performanssin, enkä sitä, miten Grimesin rituaaliteoria sopisi erilaisten rituaalien analysointiin. Keräsin tämän laadullisen tutkimuksen aineiston monivaiheisesti. Aloitin aineiston hahmottamisen alustavilla haastatteluilla sekä havainnoinnilla Veriprikaatitapahtumassa 2.10.2021. Varsinainen tutkimusaineisto pohjautuu Veriprikaati-performanssin jälkeen toteutettuihin haastatteluihin, joissa haastattelin viittä Veriprikaati-performanssin osallistujaa. Kaikki haastattelut toteutin puhelinhaastatteluilla ja kaikissa käytin samoja haastattelukysymyksiä. Tutkimuksessani selvisi, että ympäristöahdistuksen käsittely ei ole yksilöiden kannalta erillinen tunteidenkäsittelytilanne, vaan rituaaliin osallistuminen mahdollistaa monien muidenkin tunteiden käsittelyä, kuten esimerkiksi suru ja toivo. Ympäristöahdistus on tunteena voimakkaasti toimintaan suuntaava. Sopivan vahvana se auttaa kokijaansa ohjautumaan toimintaan yhdessä henkiöiden kanssa, joiden kanssa he tuntevat luottavaisuuden tunnetta ja voivat osallistua rituaalin toteuttamiseen yhdessä ja jakaa samassa tilanteessa. Ympäristöahdistus voi sopivassa määrin koettuna mahdollistaa yksilön tunteen siitä, että omalla toiminnallaan voi vaikuttaa ympäristön tilaan ja keskustelemalla siitä voi vaikuttaa omaan hyvinvointiinsa sekä ympäristöahdistustunteensa käsittelyyn.
-
(2022)Tässä tutkielmassa tarkastelen uskonnollisia rituaaleja kognitiivisen uskontotieteen näkökulmasta. Kognitiivinen uskontotiede on moderni tutkimusala, jonka tutkimuskohde on ihmisen uskonnollisuus. Tämän Pro gradu -tutkielmani tutkimustehtävänä on tarkastella kognitiivisen uskontotieteen käsityksiä ihmisten uskonnollisuudesta ja uskonnollisista rituaaleista. Tutkin millä selitetään uskonnollista ajattelua ja toimintaa ja mitkä kognitiiviset mekanismit vaikuttavat niiden taustalla? Tämän lisäksi tarkastelen uskonnollisia rituaaleja ja kuoleman merkitystä uskonnollisissa järjestelmissä. Miksi ihmisten katsotaan harjoittavan rituaalista tai uskonnollista rituaalista toimintaa ja mitä eroa näillä on? Miksi hautaamisrituaalit ovat niin merkittäviä rituaaleja kaikkialla maailmassa? Pohdin myös, voisiko kuolemanpelko selittää uskonnollista toimintaa. Tutkielma on metodiltaan filosofinen analyysi, jossa tarkastelen tutkimuskirjallisuudesta esiin nousevia käsitteitä ja väitteitä. Kirjassaan Re Thinking Religion Robert N. McCauley ja E. Thomas Lawson esittävät kokonaisvaltaisen teorian uskonnoista. Teorian taustalla vaikuttaa voimakkaasti generatiivinen kielitiede ja erityisesti yhdysvaltalaisen kielitieteilijän Noam Chomskyn universaalin kieliopin teoria. Samoihin aikoihin ranskalainen antropologi Pascal Boyer esitteli omat käsityksensä ihmisen kognitiivisten prosessien vaikutuksista uskonnollisten traditioiden välittymiseen. Boyerin mukaan hautaamisrituaaleissa on useiden muiden rituaalien tapaan kyse sosiaalisten suhteiden uudelleen määrittelystä, eli yhteisön jäsenen poistumisesta ja useimmiten siirtymisestä esi-isäksi. Jos kuoleman pelko selittäisi uskonnollisuutta, tällöin rituaalien tulisi kohdistua ihmiseen itseensä. Tätä oleellisempaa Boyerin mukaan onkin ruumiin tuottamat lukuisat päätelmät. Eli myös hautaamisrituaalien merkityksellisyyttä tulee etsiä kognitiosta. Keskeisimpinä lähteinä ovat Robert N. McCauleyn ja E. Thomas Lawsonin Bringing Ritual to Mind (2002) sekä Pascal Boyerin Ja ihminen loi jumalat (2007). Edellä mainittuja kirjoittajia voidaan pitää merkittävimpinä kognitiivisen uskontotieteen tutkimuksen ja teorian kehittäjinä.
-
(2017)Atrial fibrillation is the most common sustained cardiac arythmia. It has been estimated that there will be 14 to 17 million atrial fibrillation patients in Europe by the year 2030. In Finland, there are over 50 000 atrial fibrillation patients. The prevalence of atrial fibrillation increases by age. In addition to age, people who have hearth failure, high blood pressure, coronary artery disease, valvular hearth disease, diabetes mellitus, chronic kidney disease or who suffer from obesity have increased prevalence. Atrial fibrillation is usually not a life threatening condition. However, people who suffer from atrial fibrillation have a greater risk of the stroke compared with people who have normal sinus rhythm. Warfarin has been the standard treatment for preventing the stroke in atrial fibrillation patients. However, there are many inconveniences in warfarin therapy such as food and drug interactions and frequent laboratory visits. Therefore, new oral anticoagulants have been introduced to prevent the stroke in non-valvular atrial fibrillation. These new drugs apixaban, dabigatran, edoxaban and rivaroxaban are more expensive than warfarin. Many people suffer from atrial fibrillation and the number of atrial fibrillation patients is increasing. Due to the expected increase in the number of atrial fibrillation patients in future the costs of the new drugs have led to a concern for their impact on the health care budget. The knowledge of the cost-effectiveness of the new anticoagulants is important for decision making. In this Master's thesis, the cost-effectiveness of rivaroxaban was compared with warfarin for stroke prevention in non-valvular atrial fibrillation. Systematic literature review was used as the study method and 363 studies were screened and 23 of them filled the inclusion criteria. One was a previously published systematic review and 22 were cost-utility studies. All of the cost-utility studies had used decision analytic modelling. The studies were conducted in 13 different countries. In the cost-utility studies included in this systematic review there was a great variability in the cost-effectiveness of rivaroxaban compared with warfarin. Rivaroxaban was cost-effective in more than half of the studies, for example in Belgium, Italy, Norway and Singapore. However, in China, Thailand and Slovenia the cost-effectiveness could not be established. Contradictory cost-effectiveness results were obtained in studies conducted in Germany, Canada and USA. The incremental cost-effectiveness ratio varied from 2580 € to 174915 € per quality adjusted life years (QALY) gained with warfarin over all the 22 cost-utility studies. In studies conducted in Europe the incremental cost effectiveness ratio varied from 4188 € 139163 €/QALY gained. In studies where rivaroxaban, apixaban, dabigatran and warfarin were compared together using an indirect comparison or a network meta-analysis it seemed that rivaroxaban was not the optimal treatment. The most common adverse effect of anticoagulation treatment is bleeding. This complication was included in all the cost-utility studies. However, there was only some uniformity of the bleeding events reported. In most cost-utility studies the acute care cost of intracranial hemorrhages was reported and in many studies, also the long term costs. The cost-utility studies included in this systematic review were quite heterogeneous. Because they were done in different countries their health care settings, treatment options and costs were different. There were also differences in cost-effective models. Modell structure, settings, data and assumptions were different. Due to the heterogeneous nature of the studies, no unambiguous answer could be reached to the question concerning the cost-effectiveness of rivaroxaban compared with warfarin. The quality assessment of the cost-utility studies revealed that some quality criteria were not met. Transferability of the results from one country to the other seemed to be poor. The strength of this master's thesis is the comprehensive literature search concerning the cost-effectiveness of rivaroxaban compared with warfarin. Also, the reporting of methods and results are transparent. There are also limitations in this study. One person was conducting the literature search, data extraction and quality assessment. This might have increased the risk for subjective interpretations and errors.
-
(2019)Suorakylvö ja peltojen kevennetty perusmuokkaus ovat lisääntyneet 2000-luvulla vauhdilla. Kevyemmän perusmuokkauksen johdosta kylvölannoittimen rakenteita on pitänyt muuttaa, jottei se tukkiutuisi olkisissakaan oloissa. Esimerkiksi vantaiden lukumäärää on vähennetty, suurentamalla riviväliä tai sijoittamalla lannoite ja siemen saman vantaan kautta maahan. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten rivivälin suurentaminen tai lannoitteen sijoittaminen samaan riviin siemenen kanssa vaikuttavat kevätvehnän (Triticum aestivum L.) kasvuun ja sadonmuodostukseen. Tätä varten savimaalle Jokioisiin perustettiin kaksi kenttäkoetta, joissa tutkittiin viittä eri riviväliä sekä kahta eri lannoitteen sijaintia siemeneen nähden. Rivivälin osalta toisessa kokeessa koejäseninä olivat: 125, 154, 167 sekä 190 mm. Toisessa koekentässä koejäseninä olivat: 125, 167 sekä 250 mm. Ensimmäisellä koekentällä lannoite oli sijoitettu joko siemenriveihin tai siemenrivien väliin. Toisella koekentällä lannoite oli levitetty pellon pintaan. Kasvien kasvua mitattiin orastumisesta sadonkorjuuseen. Sadonkorjuun jälkeen korjattu sato analysoitiin. Lisäksi kasvukauden sääoloja seurattiin jatkuvatoimisesti. Kasvukauden 2018 sääolot olivat erittäin kuivat. Ne vaikuttivat oleellisesti kokeen tuloksiin. Kylvöjen jälkeinen pitkä kuivuus jätti koeruutujen kasvustot epätasaisiksi ja harvoiksi. Kuivuuden vuoksi päätettiin kylvää toinen koe, jotta tuloksia saataisiin enemmän. Toisella koekentällä oli myös kastelumahdollisuus. Luotettavien tulosten saamiseksi tarvitaan kuitenkin vielä lisätutkimusta. Näiden tulosten mukaan rivivälin suurentaminen ei vaikuttanut kevätvehnän sadon suuruuteen tai sen laatuun. Lannoitteen sijainti sen sijaan vaikutti kasvuston rakenteeseen sekä kasvuun. Kun lannoite sijoitettiin lähelle siementä, kasvusto oli tummemman vihreä sekä vankempi. Lisäksi se kasvatti tuuhean juuriston siemenen ympärille. Lannoitteen läheisyys viivästytti hieman itämistä ja todennäköisesti vähensi myös itävyyttä, kun lannoite ja siemen olivat kosketuksissa toisiinsa ja lannoitemäärä oli suuri.
-
(2024)Faba bean (Vicia faba L.) is a grain legume crop, its seeds are a generous source of plant protein for both food and feed. In addition to having a high nutritional value, faba beans are an essential part of a sustainable cropping system. Faba bean increases the biodiversity of crop rotation, and due to its' superior symbiotic nitrogen fixation, it reduces the need for chemical nitrogen fertilizers. Due to climate change, drought is predicted to increase during the growing season, especially in middle and high latitudes. Drought limits the growth of crops and reduces both grain and straw yields. Faba bean is a cool-season crop, and it has adapted to cool and moist conditions and has a low tolerance to water deficit. The main aim of this study is to determine whether Rhizobium leguminosarum inoculation improves adaptation of faba bean to water deficit. In addition, the study analyzes the effect of chemical nitrogen fertilizer on adaptation to water deficit and compares these results. The research was conducted under controlled greenhouse conditions and field experiment. In the greenhouse experiment, the effect of three different moisture treatments with field capacities of 100%, 45%, and 20% was compared on the growth between three different faba bean varieties. The genotypes used in the greenhouse experiment were Aurora, which is sensitive to water deficit; Mélodie, which has an efficient water absorption capacity; and Vire. Plants received three different nitrogen treatments: rhizobial inoculation, synthetic nitrogen fertilizer, and control that was not given nitrogen treatment. In the field experiment, a Finnish genotype, Sampo, was used, and the effects of four different nitrogen treatments on its growth were compared. The nitrogen treatments were inoculation, synthetic nitrogen fertilizer, a combination of these, and an untreated control. In the greenhouse experiment, water deficit and synthetic nitrogen fertilizer significantly reduced the number of active root nodules of the faba bean, while rhizobial inoculation increased the number of root nodules even under dry conditions. At 20% field capacity, inoculation increased shoot dry weight by 38%, while synthetic nitrogen fertilizer increased shoot dry weight by 26%. Synthetic nitrogen fertilizer, on the other hand, increased leaf area and SPAD results more than rhizobial inoculation. Leaf temperature raised as the stomatal conductance decreased under water deficit. Increasing the amount of nitrogen either by inoculating with rhizobia or synthetic nitrogen fertilizer promotes the growth of faba bean under water deficit conditions. Synthetic nitrogen fertilizer increases the adaptation of faba bean to water deficit slightly more than inoculation. Inoculation can ensure the formation of root nodules and efficient nitrogen fixation under water deficit.
-
(2016)Tutkielmassa RL 17:1a – Osallistuminen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan ja ajallinen ulottuvuus suhteessa päärikokseen tarkastellaan rikoslain 17 luvun 1a §, joka kriminalisoi osallistumisen järjestäytyneen rikollisryhmän toimintaan. EU-oikeudellisen velvoitteen täytäntööpanemiseksi säädetty osallistumiskriminalisointi poikkeaa kansallisen rikosoikeusjärjestelmän yleisistä opeista laajentamalla osallisuusvastuuta siitä, miten osallisuus on perinteisesti kansallisella tasolla ymmärretty. Tutkielmassa tarkastellaan, minkälainen toiminta on säädetty rangaistavaksi rikoslain 17 luvun 1a §:ssä ja miten säännöstä on tulkittu lain soveltamistilanteissa. Erityisesti tutkielmassa etsitään vastausta oikeustilaltaan epäselvään kysymykseen, tuleeko osallistumiskriminalisoinnin tarkoittama osallistuminen tapahtua ennen säännöksen edellyttämää järjestäytyneen rikollisryhmän tekemää päärikosta vai pidetäänkö rangaistavana yhtä lailla sitä kun osallistuminen tapahtuu tehdyn päärikoksen jälkeen. Tutkielmassa tarkastelu toteutetaan lainopillista tutkimusmenetelmää käyttäen. Lähdeaineistona käytetään kansainvälisiä sopimuksia, lainvalmisteluasiakirjoja ja oikeustapauksia. Oikeuskirjallisuuden puolelta päälähteenä toimii Sanna Palon väitöskirja Järjestäytyneet rikollisryhmät ja rikosvastuu. Tutkielman alussa selvitetään osallistumiskriminalisoinnin saattaminen osaksi kansallista rikoslakia. Tämän osalta huomioidaan säännöksen tulkintaan vaikuttavat kansainväliset sopimusinstrumentit kuten Neuvoston puitepäätös järjestäytyneen rikollisuuden torjunnasta sekä kansallinen lainvalmistelu unohtamatta vuonna 2015 voimaan tullutta järjestäytyneitä rikollisryhmiä koskevien rikoslain säännösten yhtenäistämiseksi annettua lainvalmistelua. Tämän jälkeen tutkielmassa siirrytään osallistumiskriminalisoinnin tunnusmerkistöön. Tutkielmassa selviää, että osallistumisrikoksen soveltamisala on varsin kapea rajapintojen kulkiessa rikosoikeudellisesti rankaisemattoman käyttäytymisen ja rikoslain 5 luvun perinteistä osallisuutta koskevien säännösten välimaastossa. Osallistumiskriminalisoinnissa kyse on kaukaisemmasta myötävaikuttamisesta koskien järjestäytyneen rikollisryhmän rikollista toimintaa yleisemmällä tasolla. Osallistumisen on liityttävä rikollisryhmän rikolliseen toimintaan, jonka tarkoituksena on tehdä vähintään yksi vakava rikos ja lisäksi edellytetään, että tällainen vakava rikos myös tehdään. Tutkielmasta käy ilmi, että osallistumiskriminalisoinnin soveltaminen on jäänyt oikeuskäytännössä varsin harvinaiseksi. Yli kymmenen vuoden ajan rikoslain 17 luvun 1a §:ssä vaikuttaneesta osallistumisrikoksesta ei ole tutkielman kirjoittamisen hetkellä tiettävästi ensimmäistäkään lainvoimaista syyksilukevaa tuomiota. Varsin haastavan osallistumiskriminalisoinnista on tehnyt osallistumistoiminnan suhde rikollisryhmän rikolliseen toimintaan sekä erityisesti osallistumisen suhde säännöksessä edellytettyyn rikollisryhmän parissa tehtävään vakavaan rikokseen, päärikokseen. Tämä niin sanotun aksessorisuusvaatimuksen lisääminen osallistumisrikoksen tunnusmerkistöön on tehty kansallisen lainsäätäjän toimesta tarkoituksena liittää vierasperäinen kriminalisointi paremmin kansalliseen rikosoikeusjärjestelmään. Päärikosta koskevan vaatimuksen on katsottu parantavan osallistumisrikoksen ennakoitavuutta ja täsmällisyyttä. Tutkielman lopulla päädytään johtopäätökseen, jonka mukaan osallistumiskriminalisointia tulisi tulkita siten, että osallistumisen katsottaisiin ajallisesti täyttyvän ennen päärikosta. Näkökulmaa perustellaan rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen, lainkäytön ennakoitavuuden sekä perus- ja ihmisoikeusmyönteisen laintulkinnan nimissä.
-
(2014)Kokonaisarkkitehtuurin mallintaminen on tärkeä osa yrityksen strategian ja toiminnan hallintaa. Kokonaisarkkitehtuurin tärkeys nousee esille ympäristöissä, joissa organisaatiolta vaaditaan nopeaa sopeutumista ympäristössä tapahtuviin muutoksiin ja organisaatiossa suoritettavat prosessit ulottuvat yli organisaatiorajojen ja niiden suorittaminen vaatii yhteistoiminnallisuutta. Tässä tutkielmassa tutkitaan kuinka RM-ODP –viitekehys (Reference Model For Open Distributed Processing) soveltuu kokonaisarkkitehtuurin mallintamiseen. Tarkastelun kohteena ovat myös SWOT- ja EIMM-analysointimallit, ja kuinka näiden viitekehysten avulla tuotettua informaatio pystytään hyödyntämään kokonaisarkkitehtuurin mallintamisessa. Tutkielma toteutettiin kansainvälisen konepajayrityksen konsernin taloushallinnossa suuremman projektin osaprojektina. Tutkielmassa keskitytään konsernin taloushallinnon tietojärjestelmien muutoksenhallintaprosessiin ja tämän prosessin sidosryhmien mallintamiseen. Ennen mallinnusprosessin aloittamista organisaatiossa suoritettiin SWOT ja EIMM-analyysit. SWOT-analyysin avulla selvitettiin organisaation vahvuudet, heikkoudet, mahdollisuudet ja uhat. Tämä analyysi tarjosi kehitys-kohteet, joihin kokonaisarkkitehtuurin mallintamisen aikana tulee kiinnittää huomiota. EIMM-analyysillä arvioitiin organisaation kypsyyttä. Yhdessä SWOT- ja EIMM-analyysit tarjosivat organisaatiolle viitekehyksen tehostaa ja parantaa toimintaansa kokonaisarkkitehtuurin mallintamisen avulla. Taloushallinnon kokonaisarkkitehtuuri toteutettiin RM-ODP viitekehykseen pohjautuvalla UML4ODP -standardilla. RM-ODP ja organisaationanalyysi täydentävät toisiaan. Organisaation analysointi nostaa esiin sidosryhmille tärkeät kehityskohteet ja tarjoaa näin kokonaisarkkitehtuurin mallintamiselle tavoitteet sekä asettaa kokonaisarkkitehtuurin mallintamisen linjaan yrityksen asettamien tavoitteiden kanssa. Mallinnustiimille organisaatioanalyysi tarjoaa selkeän dokumentaation siitä, mihin kokonaisarkkitehtuurilla tähdätään ja mitkä ovat organisaation kipupisteet. Näin sidosryhmille osattaan esittää oikeat kysymykset ja mallintaa kokonaisarkkitehtuuri juuri organisaation haluamalla tavalla. EIMM-analyysi tarjoaa organisaatiolle arvioinnin viitekehyksen ja jatkotyökalut kehittää toimintaansa projektin jälkeen. EIMM-analyysi on sidosryhmien työväline mallinnetun kokonaisarkkitehtuurin arviointiin ja mahdollisten jatkokehityshankkeiden suunnitteluun. ACM Computing Classification System (CCS): - Applied computing → Enterprise architecture modeling - Applied computing → Reference models - Applied computing → Business-IT alignment
-
(2017)Yersinia pseudotuberculosis voi aiheuttaa ihmiselle suolistoinfektion, yersinioosin. Se tarttuu kontaminoituneiden elintarvikkeiden välityksellä, ja Suomessa on todettu useita epidemioita viimeisen 20 vuoden aikana. Yersinia-suku kuuluu Enterobacteriaceae-heimoon, ja siihen kuuluu tällä hetkellä 18 lajia. Y. pseudotuberculosis-lajin lisäksi sukuun kuuluu kaksi ihmispatogeenia, Yersinia enterocolitica ja Yersinia pestis. Y. enterocolitica on myös elintarvikevälitteinen patogeeni, Y. pestis puolestaan tunnetaan ruton aiheuttajana. Y. pseudotuberculosis kasvaa hyvin jääkaappilämpötiloissa, jolloin nykyaikaiseen elintarvikehygieniaan oleellisena osana kuuluva kylmäsäilytys ei estä sen lisääntymistä elintarvikkeissa. Sen vuoksi onkin tärkeä tutkia tekijöitä, joilla on merkitystä Y. pseudotuberculosis-bakteerin kylmänsiedossa ja muissa stressiolosuhteissa. RNA-helikaasit ovat proteiineja, jotka avaavat kaksijuosteista RNA:ta. Niihin kuuluu useita proteiiniperheitä, mutta suurin niistä on DEAD-box-helikaasiperhe. DEAD-box-helikaaseja löytyy kaikista eliöryhmistä, ja ne osallistuvat kaikkiin RNA-metabolian vaiheisiin. Ne ovat ATP-riippuvaisia helikaaseja ja ne kykenevät avaamaan vain lyhyitä kaksijuosteisia alueita. Y. pseudotuberculosis IP32953- genomi sisältää viisi DEAD-box-helikaasia koodaavaa geeniä, csdA, dbpA, rhlB, rhlE ja srmB. RhlB osallistuu mRNA-molekyylien hajottamiseen osana RNA-degradosomia. Muut proteiinit osallistuvat pääasiassa ribosomin rakentumiseen. Escherichia coli -bakteerilla aiemmin tehdyn tutkimuksen perusteella tiedetään, että CsdA:n ja SrmB:n puuttuminen soluista saa aikaan kylmäherkän fenotyypin. CsdA:n roolia on tutkittu myös Y. pseudotuberculosis-lajilla, jossa toimimaton CsdA heikentää kasvua kylmässä. Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia RNA-helikaasien vaikutusta Y. pseudotuberculosis IP32953-kannan kasvuun erilaisissa stressiolosuhteissa. RhlE-, DbpA- ja SrmB-deleetiomutanttikantoja kasvatettiin optimilämpötilan (28 °C) lisäksi kylmässä (3 °C), korkeassa suolapitoisuudessa sekä alhaisessa ja korkeassa pH:ssa. Kasvun aikana mitattiin bakteerien kasvua OD600nm-mittausten avulla, ja aineiston perusteella kannoille piirrettiin kasvukäyrät kaikissa olosuhteissa. Lisäksi aineistosta laskettiin käyrän alle jäävä pinta-ala, jonka perusteella tutkittiin kasvuerojen tilastollista merkitsevyyttä Studentin t-testillä. Kannoille määritettiin myös kasvunopeudet eri olosuhteissa. Deleetiomutanttien kasvussa huomattiin eroa alhaisessa lämpötilassa, jossa kaikki deleetiomutanttikannat tilastollisesti merkitsevästi kasvoivat villityypin kantaa huonommin. Lisäksi ΔsrmB -kanta kasvoi tilastollisesti merkitsevästi heikommin optimilämpötilassa ja korkeassa pH:ssa. Näyttääkin siis siltä, että DEAD-box-helikaasit ovat Y. pseudotuberculosis-bakteerilla suuremmassa roolissa kuin E. coli-bakteerilla, ja niitä tarvitaan erityisesti alhaisissa lämpötiloissa.
-
(2024)Double homeobox 4 (DUX4) is a transcription factor normally repressed in somatic cells but expressed in early human embryo and involved in embryonic genome activation. Before transcription starts from its own genome, the embryo uses maternally stored transcripts and proteins, which undergo selective degradation as development progresses. DUX4 is transcribed from a repetitive region called D4Z4, along with another gene, DBE-T, that encodes a long non-coding RNA involved in the de-repression of DUX4. DBE-T partially overlaps with the D4Z4 region and shows some sequence similarity with DUX4. DUX4 regulation in early embryo is currently not well understood. The aim of this study was to use updated RNA in situ hybridization technology (RNAscopeTM) to observe DUX4 transcripts in doxycycline-inducible DUX4-TetOn human embryonic stem cells and ovarian samples. DUX4 RNA target probes were first validated in doxycycline-treated DUX4-TetOn human embryonic stem cells. Doxycycline-treated cells express DUX4 protein as observed by immunofluorescence staining. After confirming that the DUX4 target probes were visible in DUX4-expressing stem cells, the same probes were used in human ovarian tissue samples. DUX4 probes showed signals in both somatic granulosa cells and oocytes in primordial and primary follicles in the ovarian samples. However, due to the sequence similarity between DUX4 and DBE-T, there is possible cross-detection of DBE-T with the DUX4 target probes. It is not possible to say with confidence whether the detected signal is derived from DUX4 or DBE-T. These results indicate that D4Z4-related transcription activity occurs in the immature oocytes and further studies are needed to determine which transcripts are expressed in the oocyte.
-
(2022)High-grade serous carcinoma (HGSC) is the most common and lethal subtype of ovarian cancer. To date, HGSC has typically been diagnosed late, and the survival rate is poor. Relapses are common despite standardised treatment options, and platinum-based chemotherapy resistance remains frequent. The tumours are generally heterogeneous, which makes HGSC complex. Molecular mechanisms of tumour initiation, progression and chemoresistance are insufficiently understood. Thus, efficacious treatment is challenging, and current options do not help some patients. In addition, a population of cancer cells having stem cell-like properties are suggested to play a role in tumour initiation, progression and chemoresistance. There is an urgent need to better understand prognostic biomarkers and treatment responses in HGSC. With diverse analytical methods, the treatment-unresponsive patients and their outcomes could be identified by predictive biomarkers. This thesis aimed to validate potential tissue biomarkers associated with cancer stem cells and poor prognosis in HGSC, evaluate the usability of the RNAscope technique and briefly review the hypotheses on cancer stem cells. Four putative biomarkers were studied: ALDH1A1, BMI1, MYC and SOX2. The RNAscope technique was used to detect and quantify the biomarker expression. Using diagnostic tumour tissue specimens from 95 patients allowed capturing the expression in situ. With comprehensive clinical information, we could test whether the biomarkers distinguished patients with similar background information but different outcomes. This thesis shows that BMI1 could be a potential prognostic biomarker in high-grade serous carcinoma. The results provide information about the expression patterns of previously identified potential HGSC stemness markers. Proteomics studies such as immunohistochemistry could provide complementary information. When the molecular mechanisms and prognostic markers are better understood, they will provide a promising opportunity to develop novel diagnostic methods for predicting the outcomes and deciding treatments for this complex disease.
-
(2021)Soil acidity limits the growth and development of crops. Yield of plants decreases due to not only low pH conditions in acid soils but also dissolution of detrimental elements affecting the availability of essential nutrients. Aluminum toxicity have been one major cause of decline in yield due to the stunting of the primary root and inhibition of lateral root formation. Plants have ways to mitigate aluminum toxicity which includes Al exclusion mechanisms as a first defense to external Al ions and Al detoxifying mechanisms where Al ions are transported and sequestered inside the plant cells. Vicia faba, commonly known as faba or broad bean is one of the oldest crops grown for being a cheap but excellent foundation of protein in human diets, a good fodder and a forage crop for animals, and one of the most powerful nitrogen fixers. The crop is well adapted to low temperatures but moderately susceptible to hostile subsoils and has very low exchangeable Aluminum tolerance. Responsive varieties were previously identified but mechanisms to counteract with the conditions are still to be realized hence the study aimed to understanding the molecular mechanisms of rootzone aluminum toxicity tolerance in faba bean which was realized by using RNA-Seq technique to analyze the transcriptome of roots of faba bean exposed to acidic and aluminum stressed environment and by then, Al responsive genes were identified. The administration of stress was done in a aquaponics set-up. Results revealed that although gene directly interacting with Al was not identified, faba bean have a variety of well-adapted mechanisms to encounter with the Al stressed condition and mitigate the adverse effects to the plant growth and development which includes (1)transporter activity, (2)signaling(ROS), and (3)ubiquitination. The findings will provide valuable information for designing future crop breeding programs.
-
(2023)ScRNA-seq captures a static picture of a cell's transcriptome including abundances of unspliced and spliced RNA. RNA velocity methods offer the opportunity to infer future RNA abundances and thus future states of a cell based on the temporal change of these unspliced and spliced RNA. Early RNA velocity methods have shed light on transcriptional dynamics in many biological processes. However, due to strict assumptions in the underlying model, these models are not reliable when analysing and inferring velocity for genes with complex expression dynamics such as genes with transcriptional boosts. These genes can for example be observed in erythropoietic and hematopoietic data. Several new RNA velocity methods have been proposed recently. Among these, veloVI and Pyro-Velocity both employ Bayesian methods to estimate the reaction rate and latent parameters. Thus the problem of estimating RNA velocity is turned into a posterior probability inference, that allows for more flexible inference of model parameters and the quantification of uncertainty. The objectives of this thesis were to investigate newly published RNA velocity methods, veloVI and Pyro-Velocity, in comparison to the established tool scVelo. To achieve this, we applied the methods to data obtained from scRNA-seq of healthy and ERCC6L2 disease bone marrow cells. ERCC6L2 disease can cause bone marrow failure with a risk of progression to acute myeloid leukemia with erythroid predominance. Specifically, we evaluated whether RNA velocity results reflect hematopoietic differentiation, if genes with transcriptional boosts affect the velocity results, and if RNA velocity analysis can indicate why erythropoiesis in ERCC6L2 disease is affected. We find that new RNA velocity methods can not produce velocity estimations that are fully in line with what is known of hematopoiesis in our data. Further, the results suggest that velocity estimations by veloVI are affected by genes with transcriptional boosts. Moreover, RNA velocity methods examined in this thesis are not robust and cannot reliably predict cell transitions based on the estimated velocity. Subsequently, velocity estimations for disease data such as ERCC6L2 disease must be evaluated carefully before drawing any conclusion about the differentiation process. In conclusion, this thesis highlights the need for models that can model complex transcription kinetics. Still, as this field is rapidly growing and promising new methods are being developed, improvement of RNA velocity analysis, in general, is possible.
-
(2020)Hammaspuutokset ovat yleisin kraniofakiaalinen anomalia. Ne voivat esiintyä sekä erillisinä anomalioina että oireyhtymien yhteydessä. Niiden vaikutus elämänlaatuun on negatiivinen muun muassa heikentyneen suunterveyden ja sosiaalisten suhteiden vaikeutumisen kautta. Pekka Niemisen tutkimusryhmä Helsingin yliopistosta löysi hammaspuutospotilaiden perimätutkimuksissa kaksi uutta mahdollisesti hammaspuutoksia aiheuttavaa geenimutaatiota geenissä RNF43. RNF43-proteiini on normaalisti toimiessaan osa hampaiden kehitykseen ja kasvuun vaikuttavan WNT-viestinnän negatiivista takaisinkytkentää. Mutaatioiden arvellaan häiritsevän hampaiden kehitystä WNT-viestinnän aktiivisuuden muuntelemisen kautta. Tutkimuksessamme tutkimme mutaatioiden vaikutusta RNF43-proteiinin määrään ja sijoittumiseen solussa ja pyrimme näin todistamaan mutaatioiden patogeenisyyden. Käytimme tutkimuksessa HEK293-soluja. Transfektoimme niitä villityypin ja kahden eri mutaation plasmideilla, jotka sisälsivät myös GFP-proteiinin. Värjäsimme niitä membraani- ja tumaväriaineilla, jotta pystyimme hahmottamaan GFP:n ja siten proteiinin sijaintia solussa fluoresenssi- ja konfokaalimikroskooppien avustuksella. Mutaatioilla ei havaittu olevan vaikutusta RNF43:n tuotannon määrään tai sijoittumiseen soluissa, emmekä näin ollen voineet tässä tutkimuksessa todentaa niiden patogeenisyyttä. Veimme tutkimuksellamme kuitenkin kyseisten mutaatioiden ja hammaspuutosten genetiikan tutkintaa eteenpäin. Tästä tutkimuksesta saatujen havaintojen pohjalta voidaan RNF43-geenin mutaatioiden tutkimusta jatkaa muilla menetelmillä.
-
(2016)This thesis focuses on Supernatural, an American TV show, and the fan texts surrounding it. My main focus will be on fanworks concentrating on the series, especially fan fiction of the series and how these fan texts alter, add, fix and defy the series. Using Gerald Prince’s concept of the disnarrated (1988), I will explore the hypothetical worlds, what could have happened but did not, what goals were not reached, and how these are presented in fan fiction. I will also apply Marie-Laure Ryan’s theory of possible worlds (1991), and look at what kind of relationships these alternate worlds produce in relation to Supernatural’s canon, as well as what kind of different alternate worlds Supernatural produces inside its canon. When we look at the fanworks of Supernatural, it seems that several patterns emerge. Fan fiction can be divided into several genres, sub-genres, and/or categories that overlap, but in general, some structural choices and narratives can be named. Certain plot points appear more popular than others, and certain things are almost unwritten of. Fan fiction has its own popular conventions and tropes that are repeated, much like genre conventions of romance, for example. I introduce a sliding scale of fan fiction in relation to its canon. Canon-based fic, timeline alteration/canon divergent fic, canon-based alternate universes, and independent alternate universes each use the framework of canon, but draw from different textual alternate potential worlds. However, it is evident that not all possible worlds are equal, or equally promoted due to hierarchy of fandom. Each of these fic types establishes a different relationship to canon, and speculates and/or reacts to it differently. When we look at fan fiction, it becomes clear that different authors seek to explore different things about canon: add storylines that they think should be in canon but are not, fix things that they think went wrong in canon, speculate about the characters dreams/hopes/wishes/regrets and grant the characters some emotional fulfillment in this regard, or even alter the characters’ world in order to explore how the change of the universe affects the characters.
-
(2021)Käsittelen maisterintutkielmassani ranskalaista Fontevraudin yhteisöä ja sen perustajaa Robert Arbrisseliläistä. Fontevraud oli vuonna 1101 naisille ja miehille perustettu luostariyhteisö. Yhteisö mieselementistään huolimatta oli naisten johtama; yhteisön ylimpänä auktoriteettina toimi abbedissa, ja kaikkien yhteisön jäsenten sukupuolesta riippumatta tuli hyväksyä hänen valtansa. Käsittelen tutkielmassani erityisesti tätä yhteisön valtahierarkiaa. Etsin vastausta siihen, kenelle valta annettiin, ja miten se ilmaistaan keskiaikaisissa lähteissä. Lähteinäni toimivat yhteisön säännöt, Robertista pian tämän kuoleman jälkeen kirjoitetut kaksi elämäkertaa sekä kaksi Robertille tämän elinaikana osoitettua kriittistä kirjettä. Tutkimusmenetelmänäni käytän lähteiden perusteellista lukemista ja arviointia, mitä täydennän tutustumalla aiheestani tehtyyn aiempaan tutkimukseen. Fontevraudin synty ajoittuu aikaan, jolloin Euroopan kristillinen elämä oli muutoksen keskellä. Gregoriaaninen reformi oli tuolloin hyvin keskeinen muutokseen pyrkivä ilmiö. Reformi vaikutti myös Robertin elämään, ja hän tuki sen tavoitteita urallaan. Reformi on keskeinen myös naisnäkökulmasta, sillä sen on usein katsottu heikentäneen naisten asemaa ja sisältäneen naisvastaista retoriikkaa. Naisvastaisuudesta todella löytyy esimerkkejä reformien ajoilta, mutta aivan niin synkkää aika ei välttämättä todellisuudessa ollut. Aikaa kuvaa myös naisluostarien määrän kasvu, yksittäisten miesten lämpimät suhteet naisten tai naisyhteisöjen kanssa sekä luostariliikkeet, kuten Fontevraud ranskassa sekä Sempringham englannissa, joissa naisten hengellinen elämä oli keskiössä. Tutkimukseni osoittaa, että Fontevraudissa valta keskitettiin hyvin vahvasti naisille. Tämä ilmaistaan hyvin selvästi keskiaikaisissa lähteissä. Ylimpänä auktoriteettina toimi abbedissa, mutta myös yhteisön priorissalla abbedissasta seuraavana auktoriteettina oli merkittävä asema. Miesten asema yhteisössä oli naisille alisteinen, mikä ilmaistaan selvästi; heidän tuli olla tyytyväisiä siihen, mitä yhteisön naiset heille tarjosivat ja hyväksyä abbedissan valta yhteisön johtajana. Miehillä oli myös oma priorinsa, mutta lähteiden perusteella myös hänen tuli alistua abbedissan tahtoon. Abbedissan ja priorissan valta ulottui Fontevraudin yhteisön lisäksi koko sääntökuntaan, johon kuului useampia prioraatteja.
-
(2019)Tämä pro gradu-tutkielma käsittelee englantilaisen baptistipastorin Robert Hallin (1764–1831) näkemyksiä ilmaisunvapaudesta, uskonnonvapaudesta ja kansalaisten oikeuksista Britanniassa 1791–1793. Päälähde on Hallin kirjoittama pamfletti An Apology for the Freedom of the Press and for General Liberty vuodelta 1793. Tutkielman painopisteenä on käsitellä sitä, miten Robert Hallin vähemmistökristillinen tausta vaikuttaa hänen ajatuksiinsa Britannian tilanteesta vallankumouksen sytyttyä Ranskassa 1789. Tutkielman alussa esitellään Robert Hallin tausta antamalla ensin lyhyt kuvaus hänen elämästään ja uskonnollisesta taustastaan. Anglikaanikirkon ulkopuolisiin seurakuntiin kuuluvia kristittyjä nimitetään yleisesti termillä dissentterit, ja heistä esitellään tarkemmin johtohahmot Richard Price (1723–1791) ja Joseph Priestley (1733–1804). Tutkielman taustoittavassa osiossa käydään lävitse 1700-luvun lopun uskonnollispoliittinen tilanne dissentterien osalta näiden pyrkiessä saamaan täydet kansalaisoikeudet, Samanaikainen ja osittain myös dissentterien tukema parlamentaarisen reformin ajaminen nivoutuu yhteen dissentterien vaatimusten kanssa ja sisältyy kuvaukseen Robert Hallin pamfletin kirjoitusajankohtaa edeltävästä aikakaudesta. Tutkielman käsittelyosiossa tarkastellaan Hallin An Apology for the Freedom of the Press and for General Liberty -pamfletin sisältöä edeten kronologisesti luvuittain. Viiteen päälukuun jaettu pamfletti etenee ilmaisunvapauden ja sen rajoittamisyritysten haitallisuuden käsittelemisestä sekä parlamentaarisen reformin tarpeellisuuden perusteluista yleisien ihmisoikeuksien puolustukseen ja dissentterien aseman esille tuomiseen. Lopuksi Hall kokoaa ajatuksiaan yhteen päätösluvussa ja ottaa kantaa Ranskan vallankumouksen tilanteeseen 1793. Pamfletin punaisena lankana toimii ilmaisunvapauden ja vapaan keskustelun puolustus, jonka Hall liittää jokaiseen käsittelemäänsä oman aikansa ongelmaan. Toinen pääteema on Hallin pelko Ranskan vallankumouksen tapaisten levottomuuksien ja väkivallan leviämisestä Britanniaan, mikäli hallinto ei kuuntele kansalaisia ja suostu uskonnolliseen ja poliittiseen reformiin yhteiskunnan tilan parantamiseksi. Tutkimuksessa todetaan, että Robert Hallin kristillinen dissentteritausta näkyy lähinnä vain silloin, kun jokin yhteiskunnallinen ongelma koskettaa suoraan vähemmistöseurakuntia. Hall ei perustele vaatimuksiaan sanavapaudesta tai hallinnon reformista kristinuskon tulkinnallaan vaan pyrkii esittelemään ilmaisunvapauksien hyötyjä ja konkreettisia hallinnon reformin tarpeellisuutta todistavia seikkoja. Pappisvirka tulee esille, kun Hall pyrkii todistamaan vastustajille, että sananvapaus ja demokratia ovat itse asiassa myös Jumalan tahdon mukaisia ja siten kristityn tuen arvoisia. Toisin kuin kuuluisammat dissentterit Richard Price ja Joseph Priestley, Hall ei usko, että ihmiskunnan edistyminen olisi vain ja ainoastaan Jumalan suunnitelmien toteutumista lopun aikoja varten. Hänelle edistysaate tarkoittaa ensisijaisesti tiedollisen ja materiaalisen hyvän lisääntymistä kaikkien eduksi. Kirkko olisi tässä irrallinen mutta samanaikainen toimija, sillä kuitenkin vain kristitty yhteiskunta voisi luoda edelltykset edistykselle ja valistukselle.
-
(2016)Käsittelen pro gradu -tutkielmassani amerikkalaisfilosofi Robert Koonsin kosmologista argumenttia. Koons pyrkii argumentillaan osoittamaan, että kosmoksella täytyy olla välttämätön ensimmäinen syy. Tutkielmani tavoitteena on selvittää, onko Koonsin argumentti onnistunut. Toteutan tämän erittelemällä argumentin loogisen rakenteen ja arvioimalla sen oletusten uskottavuutta filosofisen analyysin keinoin. Ensimmäisessä pääluvussa kuvailen Koonsin argumentin metafyysistä taustaa, esittelen itse argumentin ja analysoin sen loogisen muodon. Koons rakentaa argumenttinsa sellaisen tosiasiaontologian varaan, jossa termillä ”tosiasia” viitataan sellaisiin konkreettisiin entiteetteihin kuin tilanteet, tapahtumat ja asiaintilat. Koons soveltaa tosiasioihin mereologian eli osien ja kokonaisuuden teorian periaatteita. Hän muotoilee argumenttinsa pääosin deduktiivisesti, mutta hyödyntää myös kumoutuvaa päättelyä, jossa premissien totuus ei takaa johtopäätöksen totuutta, vaan tekee johtopäätöksen hyväksymisen järkeväksi. Toisessa pääluvussa käsittelen Koonsin esittämät vastaukset useisiin mahdollisiin kosmologisen argumentin kritiikkeihin ja arvioin, miten hyvin Koons onnistuu puolustamaan argumenttiaan näiltä kritiikeiltä. Koons vastaa moniin perinteisiin kritiikkeihin ja haasteisiin, kuten David Humen ja Bertrand Russellin esittämiin vastalauseisiin ja äärettömän regression ongelmaan. Johtopäätöksenä on, että Koonsin argumentti välttää hyvin useimmat tavalliset kosmologisen argumentin ongelmakohdat. Jäljelle jää kuitenkin yksi ongelma, johon Koonsin argumentti ei vastaa riittävällä tavalla: äärettömän regression ongelma. Tämä käy kuitenkin ilmi vasta kolmannessa pääluvussa. Kolmannessa pääluvussa esittelen, analysoin ja arvioin Koonsin argumentista käytyä keskustelua. Koonsin argumenttia ovat kirjoituksissaan käsitelleet J. Howard Sobel, Graham Oppy, David Alexander ja Emanuel Rutten. Keskustelua on käyty erityisesti Koonsin tosiasiaontologiasta sekä hänen kausaaliperiaatteestaan, jonka mukaan kokonaan kontingenteilla tosiasioilla on tavallisesti jokin syy. Argumentoin, etteivät kriitikot onnistu osoittamaan mitään vakavaa ongelmaa Koonsin tosiasiaontologiassa. Tosiasiaontologian lopullinen arvioiminen vaatisi kuitenkin lisää tutkimusta. Tulen myös siihen johtopäätökseen, etteivät kausaaliperiaatteen kritiikit ole onnistuneita. Rutten kuitenkin osoittaa kaksi ongelmaa, joihin Koonsilla ei ole riittävää ratkaisua: Koons ei onnistu osoittamaan, ettei kosmoksen syyllä itsellään ole mitään syytä, eikä siten pysty sulkemaan pois äärettömän syiden regression mahdollisuutta. Hän ei myöskään esitä mitään hyvää perustetta sen puolesta, että jokainen fysikaalinen tosiasia on kontingentti. Näiden ongelmien vuoksi tutkielmani johtopäätöksenä on, ettei Koonsin kosmologinen argumentti ole täysin onnistunut.
Now showing items 23454-23473 of 33052