Browsing by Title

Maisterintutkielmassani tutkin roomalaisen sotapäällikön hyveitä. Mitä hyveitä sotapäälliköllä on ja miten hyveet näkyvät taisteluissa ja niihin liittyvässä kontekstissa. Jaan hyveet viiteen pääluokkaan. Ne ovat virtus, fides, pietas, gravitas ja humanitas. Tutkimukseni perustuu antiikin latinan- ja kreikankielisiin kirjallisiin lähteisiin. Lähestyn aihetta nostamalla esimerkkejä antiikin lähteiden kuvaamista tapahtumista. Lähteiden avulla luon kuvan tapahtumien kulusta ja siitä, miten roomalaisen sotapäällikön hyveet niissä esiintyvät. Roomalaiset sotajoukot olivat avainasemassa Rooman valtion menestykselle. Sotajoukkoja johti usein konsuli tai preetori. Sotapäällikkö käytti ylintä sotilaallista valtaa usein rajoitetun ajan, ja silloin, kun se hänelle myönnettiin. Tutkielmani perusteella muodostuu hyvä yleiskäsitys siitä, miten sotapäällikön hyveet näkyivät sotajoukkojen johtamisessa. Hyveiden mukaisella käytöksellä sotapäällikkö onnistui tavoitteissaan. Hyveiden vastainen käyttäytyminen vaikuttaa johtaneen huonoihin lopputuloksiin. Kirjalliset lähteet painottavat sotapäällikön hyveiden merkitystä taistelun voittamisessa. Vastaavasti tappiot tulkittiin johtuneen sotapäällikön luonteen puutteista. Hyveellisyyden määritelmän tulkinnan joustavuus ilmeni muun muassa julmuuksina sekä erilaisena kohteluna eri ihmisryhmiä kohtaan. Tutkielmani havaintoja voivat hyödyntää myös modernit johtajat hyödyllisinä toimintaperiaatteina.

Pro gradu -työni tarkastelee eläinten asemaa arkaaisen Rooman kaupungin muodostumisesta kertovissa myyteissä. Lähteenäni ovat Titius Liviuksen kirjat I ja II. Myyttien Rooma oli agraariyhteisö, jonka muodostuminen, laajentuminen ja menestyminen oli huomattavissa määrin riippuvainen eläinten panoksesta. Tästä huolimatta eläimet vaikuttavat puuttuvan myyteistä lähes kokonaan. Tutkielmani päätehtävänä on nostaa esiin eläinten obskuureiksi jäävät hahmot ihmisen toiminnan takaa ja tarkastella eläimiin liittyviä kulttuurisia ja symbolisia merkityksiä näkökulmaltaan antroposentrisissä kertomuksissa. Aihetta ei ole aikaisemmin tutkittu näistä lähtökohdista. Työni perustana toimii temaattinen sanastoanalyysi, jonka avulla osoitan, mitä eläimiä Liviuksen latinankielisessä lähdeaineistossa esiintyy. Analyysin avulla selvitän myös eläinten lukumäärät. Liviuksen viittaukset eläimiin jakautuvat a) suoriin eläinviitauksiin (eläinsubstantiivit ja -verbit) ja b) epäsuoriin viittauksiin (ihmisen toiminta, jossa eläimet mukana). Lisäksi käytän apuna kontekstualisointia tarkastellessani Liviuksen narratiivia muuta aikalaiskirjallisuutta vasten. Tutkimuksen kannalta merkittäviä kysymyksiä ovat seuraavat. Millaisissa tapahtumakonteksteissa ja -ympäristöissä eläimet esitetään, ja minkälaisia konnotaatioita niistä syntyy? Mihin eläimet sijoittuvat roomalaisessa yhteiskuntajärjestyksessä? Esiintyykö eläimillä toimijuutta? Esitetäänkö eläimet sukupuolittuneina? Tutkimuksellinen näkökulmani pohjaa humanistiseen eläintutkimukseen, joka kritisoi ihmisten aiheuttamaa eläinten näkymättömyyttä ja keskinäistä eriarvoisuutta yhteiskunnassa. Tarkastelen tätä näkökulmaa vasten Andrew Feldherrin teoriaa roomalaisten sosiaalis-poliittis-uskonnollisesta ajattelusta, jolla legitimoitiin johtavien miesten imperium (oikeutettu toimijuus ja käskyvalta), jonka mukaan yhteiskunnallinen näkyvyys skaalautuu vallan ja toimijuuden suhteen. Tutkimukseni osoittaa Liviuksen perustamismyyttien sisältävän huomattavasti enemmän eläimiä, kun suorien viittausten (63 kpl) lisäksi mukaan lasketaan myös epäsuorat viittaukset (108 kpl). Myyttien fauna koostuu tavallisista arkisista eläimistä, jotka Livius asemoi tarkasti erillisiin positioihin arkaaisen yhteisön sakraalina pitämässä yhteiskunnallisessa järjestyksessä. Nämä positiot ovat siinä määrin selkeitä, että näen niiden olevan Liviuksen konstruktio. Tutkimus osoittaa myös, miten eri eläimet saavat erilaisia merkityksiä eri yhteyksissä ja osoittavat myös ihmistoimijoiden keskinäisiä jännitteitä sekä kirjoittajan eetosta. Tutkimuksesta käy ilmi, että eläimet esitetään ihmiselle alisteisina ja ne etäännytetään kerronnasta silloinkin, kun ne ovat osallistujina tapahtumissa.

In this thesis titled 'Challengers of Moral and Military Strength of the Roman Republic – Description of Five Enemy Military Commanders in Justin's Epitoma Historiarum Pompei Trogi' I analyze how five military commanders hostile to Rome in the republican era were described from the Roman viewpoint in Justin's Epitoma historiarum Pompei Trogi. The five military commanders of my choice are Pyrrhus, Antiochus III, Hannibal, Philip V and Mithridates VI Eupator. The approach of the thesis is military strength, which is for the Romans closely connected to the conceptions of morality. By examining the Romans' perceptions of their enemies I also examine the Romans' perception of their own culture and identity, for considering and describing the others is always related to one's self-perception. The analysis is based on the text of Justin who lived in the beginning of the 3rd century CE. His work Epitoma is an abridgement of the extensive historical work Historiae Philippicae written in Latin by Pompeius Trogus, a Roman historian who lived during Augustus' reign. Historiae Philippicae has been lost, but Justin has preserved and carried on Trogus' original themes and ideas, which were very typical in the historiography during and preceding Augustus' reign. This is why I consider Justin's Epitoma a useful source of the end of the Roman republic. However, Epitoma has been very unpopular in historical research, for it is filled with errors and the narrative is incoherent. In my opinion, the reason for this might be that Justin probably was a rhetorician who wanted to create, instead of a historical study, a collection of interesting historical moral examples that were considered current also in his period. Thus, my thesis brings forth a new Epitoma's point of view to the ways to describe the enemies of Rome. Furthermore, in the modern research it has been common to focus solely on the negative descriptions of otherness from the Romans' viewpoint, and rarely the positive descriptions of otherness have been examined together with it. This research will endeavor to amend the situation by including to the analysis both the negative and the positive descriptions of Rome's enemies and of the Romans themselves. In the first analysis chapter 'Military strength and weakness' I will examine what was the foundation of military strength for Romans and their enemies' commanders. The secret of military strength was high morality, which consisted above all of self-discipline. Especially Pyrrhus, Mithridates VI and Hannibal are praised as remarkably strong and morally resilient. They acted as examples for Roman military commanders, but in addition the more emphasis was put on enemies' strength the stronger the Romans who had defeated them seemed. Accordingly, military weakness was caused by weak morale. Antiochus III serves as a stereotypic example of an autocrat who loses his every battle against morally flawless Romans because of his arrogance, selfishness and lack of self-discipline. On the other hand in Epitoma also the Romans' morality is heavily criticized. Indeed, the common opinion in the Roman historiography of the late republic was that the Romans' morality started to weaken after encountering Antiochus III in the 2nd century BC. The criticism is related to the propaganda of Augustus, according to whom he had restored the republic and with it the deteriorated morality. In the second analysis chapter 'Abusers of strength' I analyze how in Epitoma Roman and enemy commanders used their strength wrong or abusively. The enemy commanders are consistently described as aggressive and they are told to have started all the wars with their own actions. The Romans on the other hand are described as peaceful and protectors of the weaker nations, which was related to Augustus' pax romana propaganda. Philip V, Antiochus III and Mithridates VI are described as especially aggressive. The abuse of strength also manifested as injustice, deception and even assassination of enemy leaders. Especially enemy commanders were adept in these means, but also the Romans are told to have resorted to them, for the Romans seemingly started to adopt the Eastern autocrats' manners in war and diplomacy. In Epitoma the republic's superiority over autocracy is greatly emphasized, and this is apparent particularly in how the enemy leaders used their strength against their family members to secure their own power. We can find criticism of the Romans' use of military strength also in the speeches of enemy commanders, which is again related to the concern of moral decay. It should not, however, be understood as the writer's concrete criticism towards the Romans' aggressiveness, for the Romans are consistently described as peaceful outside of the speeches. Indeed, the enemy speeches rather demonstrate their arrogance and the inevitable hostility between republic and autocracy.

Tiivistelmä  Referat  Abstract Lettuce (Lactuca sativa L.) may accumulate high amounts of nitrate in the hydroponic NFT-cultivation system. Accumulation is known to increase under low light conditions, and thus high nitrate content causes problems in year-round lettuce production in Finland. Nitrate is classified as a harmful food additive, and the regulation (194/97) of the European Commission requires the Member States to monitor the nitrate content of commercial lettuce. Hence, to control the nitrate content, farmers have requested an efficient method that does not shorten the shelf-life or negatively affect the quality of lettuce. In the earlier studies, root-applied glycinebetaine (GB) was shown to reduce lettuce nitrate content and increase the contents of amino acids and minerals. The present study aimed to investigate, whether glycinebetaine can serve as a precise method to control lettuce nitrate content in commercial-scale greenhouse production. Glycinebetaine 10 mM was applied into the nutrient solution twice at three days intervals, and lettuce was exposed to treatment during the last six growing days before the harvest. Plant samples were collected every second day for 14 days after the first GB application, and samples from nutrient solution were collected simultaneously. The reduction of GB from the nutrient solution was monitored. The fresh weight of the plants was weighed during the harvest, and contents of nitrate, dry matter, minerals, amino acids, and GB in the plant samples were analyzed. Root-applied GB reduced lettuce nitrate content by over 29 % in comparison to control plants. The total contents of hydrolyzed- and free amino acids were increased. The total content of essential amino acids was increased up to 14 % following the GB treatment. Also, the contents of minerals in the lettuce leaves were altered. The potassium (K+) content in lettuce was reduced by over 40 % after GB application. Lettuce accumulated the applied GB and leaf GB content was 7 mg kg-1 fresh lettuce at the highest. Root-applied GB reduced the fresh weight of the harvested lettuce, but all plants reached the commercial size (>100 g) during the typical commercial growing period of 41–43 days. The result of the present study proved that GB is a practical method to control nitrate content and the quality of lettuce on commercial-scale lettuce production. Glycinebetaine was detectable in the nutrient solution for three days after application and thus, continuously maintained lower nitrate content in plants requires continuous GB application in the commercial lettuce production. The reduction of the nitrate content was significant six days after the first GB application, which indicates that a six-day treatment period is required.

Tässä tutkielmassa tutustutaan kirjallisuuden avulla yleisesti käytössä oleviin roskapostin torjuntamenetelmiin. Myös niitä soveltava järjestelmäkokonaisuus esitellään. Työssä käsitellään esimerkiksi mustat DNS-listat, kollaboratiivisia tekniikoita ja harmaalistaus. Sisältöpohjaisiin menetelmiin, erityisesti bayesiläiseen luokitteluun ja logistiseen regressioanalyysiin tutustutaan tarkemmin. Tutkielmassa perehdytään myös roskapostitusta rajoittavaan lainsäädäntöön ja pohditaan, minkälaisilla keinoilla päädyttäisiin kokonaisuuden kannalta parhaaseen lopputulokseen. Työn kokeellisessa osuudessa verrataan logistista regressioanalyysiä ja bayesiläistä luokittelua roskapostintunnistuksessa realistisella koeasetelmalla käyttäen aitoa sähköpostikorpusta aineistona. Tärkeimmät kokeisiin perustuvat johtopäätökset ovat, että logistiseen regressioanalyysiin pohjaava tunnistus täydentäisi luokittelutuloksen puolesta erinomaisesti roskapostintorjuntajärjestelmää bayesiläisen luokittelijan rinnalla, mutta menetelmänä se on liian hidas tietokantanoudoista johtuvan I/O-vaativuuden takia. Lisäksi todetaan, että jopa käytettyä luokittelumenetelmää tärkeämpi seikka oppivaa roskapostintunnistusta hyödyntävässä järjestelmässä saattaa olla luokittelijalle syötetty aineisto, jonka laadun varmistamiseen on syytä panostaa erityisesti monen käyttäjän roskapostintorjuntajärjestelmässä, jossa luokitellaan kaikkien käyttäjien viestit samaan aineistoon perustuen.

Kasvava kulutus tuo mukanaan ongelmia maapallon kestokyvylle. Yksi keskeisimmistä ongelmista on jäte. Jätettä syntyy paljon, koska kulutamme niin paljon. Suomessa jätettä hallitaan kunnallisella jätehuollolla, jonka kehittymiseen on vaikuttanut ympäristötietoisuuden kehittyminen. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut rakenteeltaan merkittävästi 1960-luvulta eteenpäin. Miten jätehuolto on kehittynyt muuttuvan yhteiskunnan mukana ja ympärille? Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen yhteiskuntajätteen historiaa sekä selvitetään mihin tavoitteisiin Suomi on sitoutunut parantaakseen jätehuoltoa ja edistääkseen ympäristönsuojelua. Tutkimuksen aineistona on Suomen Kuvalehdestä aikavälillä 1960–2018 valitut artikkelit. Aineistoa kertyi 1960-luvulta vähän, mutta se riitti muodostamaan hyvän pohjan myöhempien vuosikymmenien jätekeskustelun ymmärtämiselle. Artikkeliaineisto jaettiin sisällönanalyysiä varten kahteen pääkategoriaan jäte sekä jätehuolto ja jätehuollon ratkaisut. Jätettä voidaan tarkastella monesta eri näkökulmasta. Tutkimuskirjallisuudessa esiintyviä näkökulmia ovat esimerkiksi taloudellinen, poliittinen, kulttuurinen, oikeudellinen ja materialistinen. Tässä tutkimuksessa jätettä käsitellään kansalaisten näkökulmasta: millainen suhde heillä on jätteeseen ja jätehuoltoon tutkimuksen ajanjaksona. Tutkimuksessa selvitetään mitä teemoja ja ratkaisuja aineistosta löytyy jätteeseen ja jätehuoltoon liittyen. Lisäksi aineiston ja tutkimuskirjallisuuden avulla päätellään, miten jätteen käsittely ja jätehuolto muuttuu ihmisten arjessa muuttuvat tutkimukseen valittuna ajanjaksona. Lopuksi tutkimuksessa pohditaan, mitkä tekijät vaikuttavat yksittäisen ihmisen tai organisaatioiden toiminnan muutokseen. Aineistosta on havaittavissa eri vuosikymmenille sopivia teemoja. Luonnonsuojelu ja ympäristöherääminen saivat alkunsa 1970-luvulla. Kaupungistuvassa yhteiskunnassa kasvava jätteen määrä alkoi huolestuttaa aluksi ruohonjuuritasolla, ja huoli levisi lopulta myös politiikkaan ja lainsäädäntöön. Huoli ympäristön kestokyvystä vahvistui 1980-luvulla Suomessa taloudellisen nousukauden aikana, jolloin yksilön vastuu ympäristötoimista tuli mukaan keskusteluun. 1990-luvulla jätteiden lajittelusta ja kierrätyksestä tuli arkisempaa, kun siihen oli yhä enemmän mahdollisuuksia. 1990-luvulla Suomi myös liittyi Euroopan Unioniin ja osaksi sen lainsäädäntöä sekä muita kansainvälisiä sopimuksia. Uuden jätelain avulla korostettiin jo syntyneiden jätteiden ohella myös jätteiden ehkäisyä. 2000-luvulla valtiot tai kaupungit ovat alkaneet asettaa tavoitteita tuleville vuosille ja vuosikymmenille, jolloin haluavat olla esimerkiksi ”zero waste”, luopuneet kivihiilestä energian lähteenä tai muuten vain vähentäneet päästöjään tietyn verran. Positiivisten kehityssuuntien, kuten paremman jätehuollon, ympäristötietoisuuden, jätekansalaisuuden, kiertotalouden ja jätteiden vähenemisen kehitykseen vaikuttavat monet tekijät suuntaan ja toiseen. Yksittäiset kansalaiset voivat vaikuttaa esittämällä mielipiteitään ja näyttämällä esimerkkiä, mutta viime kädessä yksittäisen ihmisen ja suuren massan toimintaan vaikuttavat yleiset toimintaohjeet ja lainsäädäntö.

Norway rats are common commensal species across the world. Despite their long history with humans, the ecology of urban rats is still relatively unknown. Which is why in my thesis, I model the population dynamics of wild urban rats of Helsinki using trap data from a professional pest management company. To protect the privacy of the company’s customers, the data are on the scale of postal code areas. Using a generalized linear mixed model, I investigate several different factors that might affect rat populations. As the data come from a pest management company, trapping factors need to be considered. Other factors include environmental, such as the proportion of parks or the type of sewer present in the postal code area. But as urban rats live in cities, anthropogenic factors such as human density and income matter too. In the span on seven and half years, 8 415 rats were trapped all across Helsinki, in some places more than others. Of all the factors only the trapping factors along with household median income were significant. Median income was negatively associated with trapped rats, so more rats were trapped in areas with lower income. Future studies should try to uncover for what unknown factor income acts as a proxy for.

In my master's thesis I explore the political significance of logging in Papua New Guinea (PNG). In commercial logging the post-colonial state of PNG, its local communities, transnational companies and non-governmental organizations come interestingly together. The central research questions are what forms of political awareness and mobilization does commercial logging bring up in the small scale communities and how – if at all – does logging change the relationship between these communities and the state of PNG. The thesis is based on three months of ethnographic fieldwork conducted in 2007 in a village located in the East New Britain province of PNG. The village, inhabited mainly by the Mengen people, was an interesting case, because logging operations had been conducted in the area with the permission of the people, while on the other hand some villagers had formed a conservation association of their own. Parliamentary elections were also held in PNG during the time of my fieldwork. During my stay in the village I took part in the village life and conducted interviews. In addition to this, much of my material is based on informal discussions with people. On my way to and from the village I also interviewed several Papua New Guinean NGO-workers in the national and provincial capitals. In my thesis I show that environmental conservation in the village is part of a larger attempt to protect local autonomy, culture and the environment, i.e. it is a 'localistic' movement. Locals supporting conservation, as well as those supporting logging, take actively part in national parliamentary as well as local level politics. In my thesis I have attempted to unpack the notion of 'local' by examining internal power relations of the community and describing various lines of thought and opinions that base on local cultural values. Along with this, commercial logging seems also to elicit the role of the state in two-fold way in East New Britain. On the one hand, the government seeks to use logging roads built by logging companies as the basis of its own national infrastructure, even though the company roads are often of manifestably poor quality and short-lived. On the other hand, problems caused by logging, such as land disputes, create a need among local communities for the state and its services. Central themes in my thesis are the local values invested in the environment, as well as the ways in which the locals produce their environment both conceptually as well as physically. As subsistence farmers the locals depend economically on the condition of their environment. However, the value of the environment goes beyond economical questions. For example, the environment holds proof of the history of the community. Conversely, also the state and companies attempt to conceptualize, modify and administer the environment. This is done through processes such as mapping and road building, both crucial political questions in East New Britain. Here the anthropological discussion about space and place, as well as political geography are central. The diverse ways of conceptualizing the environment, as well as logging, cause often disputes about the ownership of land areas. Because of this I discuss local ways of holding the land communally, as well as PNG's land legislation and ways of dispute management. Land tenure and disputes are political questions that the locals have to deal with and in some cases these questions also create a need for the judiciary system of the state. The disputes affect also political activity, which I discuss at some length in my thesis as well. Interestingly, the locals, regardless of their political views and affiliations, establish transnational connections ranging from NGOs to government departments and multinational companies.

2,3,7,8-Tetraklooridibentso-p-dioksiini (TCDD) kuuluu halogenoituihin aromaattisiin hiilivetyihin ja on ryhmän voimakkain myrkky. TCDD on ympäristömyrkky, joka rikastuu ravintoketjussa. Ihmiset altistuvat TCDD:lle kroonisesti ruoka-aineiden, Suomessa lähinnä kalan, välityksellä. TCDD:lla on useita akuutteja ja kroonisia toksisia vaikutuksia ihmisiin ja eläimiin. Pitkäaikaisen TCDD-altistuksen tärkeimpiä vaikutuksia ovat mm. kehityshäiriöt ja karsinogeenisuus. Akuutteja vaikutuksia ovat mm. näivetysoireyhtymä, immunosuppressio ja kuolema. TCDD:n myrkyllisyyden mekanismi tunnetaan vain osittain. Rotan käyttäytyminen ja elintoiminnot seuraavat vuorokausirytmiä. Rytmin päätahdistaja sijaitsee hypotalamuksessa ja rytmiin vaikuttavat sekä sisäiset että ulkoiset tekijät. Ulkoisista tekijöistä parhaiten tunnettuja ovat valo ja ravinnonsaanti. TCDD:n tiedetään vaikuttavan rottien syömiskäyttäytymiseen siten, että rehunkulutus vähenee, mistä seuraa näivetysoireyhtymä. Muista TCDD:n käyttäytymisvaikutuksista rotalla on vain vähän julkaistua tutkimustietoa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin TCDD:n vaikutuksia Long-Evans (Turku A/B) -urosrottien käyttäytymiseen videovalvontaa käyttäen. Tutkimuksessa käytettiin kymmentä Long-Evans -kannan urosrottaa, joista viisi altistettiin TCDD:lle annoksella 100 µg/kg. Rotat sijoitettiin yksittäin käyttäytymistutkimukseen suunniteltuihin häkkeihin, joissa niitä videokuvattiin kaksi päivää ennen altistusta ja viisi päivää altistuksen jälkeen. Rotat olivat vapaalla ruokinnalla. Tähän tutkimukseen valittiin analysoitaviksi päivä ennen altistusta sekä toinen ja viides päivä altistuksen jälkeen. Valittuina päivinä rottia tarkkailtiin 24 tuntia. Käyttäytyminen jaettiin neljään eri kategoriaan, jotka ovat Lepää, Syö, Pesee ja Liikkuu. TCDD:lle altistettujen rottien automaattilaitteistolla mitattu rehunkulutus väheni kokeen aikana tilastollisesti merkitsevästi toisesta koepäivästä alkaen, mutta juomisessa ei todettu muutoksia. Käyttäytymisen seurannan perusteella syömiseen käytetty kokonaisaika ei eronnut TCDD- ja kontrolliryhmän välillä, mutta hajonta TCDD-ryhmän sisällä kasvoi. TCDD:lle altistettujen rottien turkin puhdistamiseen kulunut kokonaisaika ja puhdistamiskertojen lukumäärä vähenivät koepäivinä kaksi ja viisi. Ero kontrollirottiin on tilastollisesti merkitsevä. Vuorokausirytmissä ei havaittu merkittäviä muutoksia TCDD-altistuksen jälkeen. Rehunkulutuksen vähentyminen oli odotettu TCDD:n vaikutus. Yllättävää oli, ettei syömiseen käytetyssä kokonaisajassa tai syömiskerran keskimääräisessä kestossa altistuksen jälkeen havaittu johdonmukaista merkitsevää muutosta. Tämä voisi viitata rottien syömistehokkuuden vähentymiseen. Lisääntynyt hajonta TCDD-ryhmän sisällä syömiseen kulutetussa ajassa viitannee TCDD:n vaikuttavan yksilöllisesti käyttäytymiseen. Turkin puhdistamisen vähentyminen voi liittyä vähentyneeseen rehunkulutukseen. Letaali TCDD-annos muuttaa viiden vuorokauden kuluessa L-E-rottien ulkoista käyttäytymistä ja vuorokausirytmiä laboratorio-olosuhteissa melko vähän.

The main objective of this study was to estimate genetic parameters to aggression- and fear-related traits in Rottweiler-breed. We also determined which kind of variables could be useful in genetic studies. We used a questionnaire which was sent to Rottweiler owners. Genetic parameters were estimated from a data including responses from owners of 510 dogs. Analysis were carried out with Restricted Maximum Likelihood method for three different variables: owner impression, behaviour components and single behaviour guestions. Heritability estimates for different types of aggression and fear were low or moderate. Most common aggression was dog-directed aggression while owner-directer aggression was most rare. Aggressive behaviour was divided into three genetic complex: social unsureness, aggression in encounter situations and sharpness. The widest complex, social unsureness, had highest heritability estimate. Dog’s aggression in social situations was related to fear and unsureness. Owner impression –guestions and behaviour components could be useful when studying personality traits because they measure a wider complex than just a single behaviour. In this study social dogs had less aggressive and fearful behaviour. It could be possible to reduce aggression- and fear-related behaviour problems by raising dog’s sociality by breeding. This study showed that owner impressions could be used to measure dog’s sociality.