Browsing by Title

Fosfori on sioille välttämätön alkuaine, jota sika käyttää moniin elimistön toimintoihin kuten kasvuun ja lisääntymiseen. Kasveissa fosfori on sellaisessa muodossa, etteivät yksimahaiset eläimet pysty sitä kunnolla hyödyntämään ja sulamaton fosfori erittyy sian sontaan. Sian ulosteessa fosfori on merkittävin ympäristölle haitallinen aine ja epäorgaaninen fosfori on kolmanneksi kallein komponentti sikojen ruokinnassa. Fytaasientsyymin avulla on mahdollista saada rehujen sisältämä fosfori paremmin sikojen käyttöön ja näin alentaa ruokinnan lisätyn ja sontaan eritetyn fosforin määrää. Tämän tutkielman tavoitteena oli optimoida sikojen erittämän fosforin määrää alentamatta sikojen tuotantotuloksia lisäämällä rehujen sisältämän fytaasientsyymin määrää ja alentamalla fosforin määrää. Tutkimus tehtiin yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen ja A-Tuottajien kanssa lihasikatilalla Nurmossa 19.11.2019–21.2.2020. Kyseessä oli satunnaistettu koe, jossa havaintoyksikön muodostavat yhden ruokintaventtiilin siat (24sikaa / venttiili). Kokeessa oli 504 lihasikaa, jotka jaettiin sukupuolen mukaan karsinoihin (leikot / imisät). Käytössä oli kaksi rehuseosta, kontrollirehu ja koerehu, jossa oli vähennetty fosforin määrää ja lisätty fytaasin määrä. Koe jaettiin kahteen jaksoon, ensimmäisen jakson aikana siat olivat alle 55 kilogramman (kg) painoisia ja toisen jakson aikana yli 55 kg:n painoisia. Koeasetelma oli 2x2 faktoriaalinen, jossa vakiomuuttujat olivat rehun koostumus ja sikojen sukupuoli. Tutkimuksessa tarkasteltiin käytetyn rehun ja sukupuolen vaikutusta sikojen tuotanto- ja teurastuloksiin sekä eritetyn fosforin määrään. Rehujen fytaasiaktiivisuuden määrä koe- ja kontrollirehun välillä erosi vähemmän kuin kokeessa oli suunniteltu, mutta siitä huolimatta tulokset eivät olleet poikkeavia aikaisempiin tutkimuksiin verrattuna. Koerehu vähensi sikojen sontaan erittämän fosforin määrää merkitsevästi ensimmäisellä ruokintajaksolla, sikojen ollessa alle 55 kg:n painoisia. Koerehulla ei havaittu olevan merkitsevää vaikutusta muihin sikojen tuotantotuloksiin, kuin rehuyksiköiden syöntiin sikojen ollessa yli 55 kg:n painoisia. Leikoilla huomattiin olevan suurempi kuiva-aineen ja rehuyksiköiden syönti sikojen ollessa yli 55 kg:n painoisia. Imisöiden rehuhyötysuhde oli leikkoja parempi sikojen ollessa yli 55 kg:n painoisia. Leikot kasvoivat imisöitä paremmin alle 55 kg:n painoisena ja painoivat keskimäärin enemmän 105- päivän ikäisenä. Sikojen teuraspaino oli suurempi koe- kuin kontrollirehua käytettäessä, mutta muuten käytetyllä rehulla ei ollut vaikutusta sikojen teurastuloksiin. Imisöiden lihaprosentti oli suurempi kuin leikkojen. Tämän ja aiempien tutkimusten tulosten perusteella fytaasin käyttömäärää voidaan nostaa yli nykyisen standarditason lihasikojen alkukasvatuksessa. Alennettu fosforin määrä saatiin korvattua lisäämällä rehuihin fytaasia, joka tehosti fosforin hyväksikäyttöä niin paljon ettei sikojen tuotanto- tai teurastulokset alentuneet. Samalla myös sontaan erittyneen fosforin määrää saatiin pienennettyä, kun fytaasin määrää rehuissa lisättiin.

Tutkielman kirjallisuusosassa käsitellään pääasiassa juoksutusmahan dislokaatioiden etiologisia tutkimuksia. Etiologia on kovin kiistanalainen, eikä varmaa tietoasairauden aiheuttajista ole olemassa. Altistavia tekijöitä ovat mahdollisesti mm. runsas väkirehuruokinta ummessaoloaikana ja poikimisen jälkeen sekä vähäinen karkearehun määrä. Muita dislokaatioihin altistavia tekijöitä ovat mahdollisesti mm. poikiminen, muut puerperaaliajan sairaudet, runsas tuotanto ja ikä. Tutkielman kokeellisessa osassa tarkasteltiin 55 dislokaatiopotilaan ummessaoloajan sekä sairastumisajankohdan ruokintaa sekä ruokintatapoja. Tiedot sairastuneista lehmistä ovat peräisin Maatalouden laskentakeskuksen terveystarkkailutiedoista. Kyseisten lehmien omistajia haastateltiin postitse. Ummessaoloajan väkirehu-% rehun kuiva-aineesta oli keskimäärin 25 eikä väkirehu-% ollut yli 50 millään lehmällä. Useimmat lehmät söivät 20-30% väkirehua. Sairastumisajankohdan väkirehu-% rehun kuiva-aineesta oli keskimäärin 39 eikä millään lehmällä väkirehu-% ollut yli 60%, mitä pidetään suositeltavana väkirehun enimmäismääränä. Useimmat lehmät saivat 40-50% rehun kuiva-aineesta väkirehusta sairastumisajankohtana. Näin ollen näiden dislokaatiopotilaiden ruokinta on lähellä normiruokintaa mitä tulee rehun karkearehu-väkirehu -suhteeseen. Tutkielmassa käsitellään myös otoksen dislokaatioiden suuntaa, yhteyttä poikimiseen, sairauden esiintymistä eri kuukausina sekä hoitotapaa ja paranemista. Koska juoksutusmahasairauksille on vain yksi yhteinen koodinumero terveystarkkailussa, jouduttiin karjanomistajilta kysymään, mikä juoksutusmahasairaus lehmällä oli ollut. Tämän tutkimuksen eräs heikkous on juuri se, että dislokaatiodiagnoosi on karjanomistajan tiedon ja muistin varassa. Mm. seuraavat seikat antoivat aiheen epäillä, etteivät kaikki lehmät otoksessa olleet dislokaatiopotilaita:yhteys poikimiseen ei ollut niin selvä kuin muissa tutkimuksissa, oikeanpuoleista dislokaatiota esiintyi enemmän kuin muissa tutkimuksissa sekä mm. oikean puoleisiksi dislokaatioiksi nimettyjä parani hyvin konservatiivisella hoidolla. Em. seikat johtuivat joko vastaajien virheellisestä käsityksestä sairauden laadusta, eläinlääkärin väärästä diagnoosista tai osittain myös otoksen pienuudesta.

Bakteerien aiheuttamat virtsatietulehdukset ovat virtsarakon yleisin tulehduksellinen vaiva koirilla. Koirien ruokinnan vaikutuksista erilaisten tulehdusten syntyyn on todettu viitteitä jo aiemmissa tutkimuksissa. Virtsatietulehdusten ja ruokinnan välisistä yhteyksistä ei kuitenkaan löydy selkeää tietoa. Tämän työn tavoitteena oli selvittää, onko jonkin ruoka-aineen syömisellä yhteyttä virtsatietulehduksen sairastamiseen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiran virtsatietulehdusta. Siinä käydään lyhyesti läpi virtsatietulehduksen etiologia ja patogeneesi, isännän puolustusmekanismeja, virtsatietulehduksen eri muotoja ja niiden kliinisiä ominaisuuksia sekä virtsatietulehduksen hoitoa. Tämän lisäksi kirjallisuuskatsauksessa käsitellään koiralle tarpeellisia ravintoaineita ja ruokintaa yleisesti. Tutkimusosuudessa pyrittiin selvittämään virtsatietulehdusten ja ruokinnan välistä yhteyttä. Työhypoteesina oli, että joillakin ruoka-aineilla voisi olla vaikutusta koiran virtsatietulehdukseen sairastumiseen. Tutkimuksen aineistona oli DOGRISK-kyselytutkimuksesta saatu materiaali. Kyselytutkimuksessa on kysymyksiä laajasti muun muassa koiran ruokinnasta pentuaikana, nuorena koirana ja aikuisena, kysymyksiä koiran emosta, koiran elinympäristöstä ja olosuhteista sekä koiran sairauksista. Tässä työssä käytettiin vain pientä osaa näistä kysymyksistä. Tämä työ on toteutettu tapaus-verrokkitutkimuksena. Työhön valittiin mukaan 2994 koiran ryhmä, joista 349 oli sairastanut virtsatietulehduksen. Valintakriteerinä käytettiin vastaamista koiran ikää, sukupuolta ja virtsatietulehduksen sairastamista koskeviin kysymyksiin. Merkittävin löydös tutkimuksessa oli juuston altistava vaikutus virtsatietulehdukselle. Muiden ruoka-aineiden suhteen suojaavana tekijänä maininnan arvoinen on tuoreruoka, josta erityisesti esille nousivat raa'at sisäelimet. Narttukoirat olivat tutkimuksen mukaan myös alttiimpia virtsatietulehdukselle. Tulokset on saatu tutkimalla ruoka-aineiden frekvenssien sekä sairastuvuuden välistä yhteyttä. Tilastollisen merkitsevyyden osoittamiseksi on käytetty Spearmanin järjestyskorrelaatioiden parvoja. Menetelmänä tämä on melko yksinkertainen, mutta suuren aineiston ansiosta tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Tulokset tukevat myös työhypoteesia ja aineistosta olisikin mielenkiintoista tehdä lisätutkimuksia kuten tutkia alustavia tuloksia logistisella regressioanalyysilla.

The objective of this study was to investigate the associations between nutritional factors and the incidence of peripheral caries and other oral diseases in Finnish horses. Peripheral caries was chosen as the main subject of this study because of its wide prevalence in horse population. Peripheral caries is also a risk factor for other oral diseases, and it is thought to express well the effects of feeding to teeth. The aim of this study was also to find out how the Finnish horse population is fed. The study was carried out as questionnaire at Porvoon Hevosklinikka. Horse owners filled the questionnaire according to the information from oral exam done by veterinarians. Oral exams were carried out by two Specialists in Veterinary Medicine, Equine Diseases. Of the 94 horses included in this study, 79% (n=74) had been diagnosed with peripheral caries by a veterinarian. The incidence of peripheral caries was significantly associated with breed and use of hay net. All (n=12) of the warmblood trotters in this study had peripheral caries. Most of the horses (95 %, n=22) that ate their roughage from hay net had peripheral caries. Only 35 % of the horse owners had access to feed analysis of roughages fed to their horses. As much as 85 % of the horses whose owners did not have access to feed analysis had peripheral caries. Some symptoms in eating behavior and riding or driving behavior have been connected to pain at cheek teeth. In this study 37 % of owners reported that horses did not have any of these symptoms. Most (83 %, n=29) of these horses however had peripheral caries. Because of the small sampling and reference group more study of this subject is needed. According to this study most of the Finnish horse owners do not have feed analysis of their roughage and therefore they cannot plan the feeding based on the analysis. Despite this almost all (96%) of the horses in this study had their feeding supplemented with concentrates.

Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, kuinka Suomessa asuvat ruotsalaiset eri elämänalueille nivoutuvien suhteiden ja kulttuuriset ja maantieteelliset rajat ylittävien siteiden avulla kytkeytyvät osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Siinä kartoitetaan yksilöiden liittymistä symbolisin, sosiaalisin ja transnationaalisin sitein heille arjessa tärkeisiin ihmisiin, yhteisöihin ja paikkoihin. Tutkimuksessa selvitetään, kuinka ruotsalaiset, konkreettisten käytänteiden ja vuorovaikutuksen kautta, pyrkivät kuulumaan ja jäsentävät oman paikan löytämistä Suomessa. Tutkimus osallistuu näin ollen sosiologiseen keskusteluun sosiaalisten siteiden, kuulumisen ja identiteetin rajapinnassa. Suomessa asuu vuonna 2014 noin 8400 Ruotsin kansalaista ja he muodostavat Suomen kolmanneksi suurimman maahanmuuttajaryhmän. Ruotsalaisten muutto Suomeen liittyy uusien migraation mallien muotoutumiseen osana maiden välille kehittyneitä transnationaalisia sosiaalisia tiloja. Tutkimusaihe onkin mielenkiintoinen juuri siksi, että Suomessa asuvien ruotsalaisten suhteellisen suuresta määrästä huolimatta ilmiötä ei ole paljoakaan vielä tutkittu ja he uhkaavat vajota kokemuksineen näkymättömiin. Tutkimuksen tulokulmana on relationaalisuus, joten maahanmuuttoa käsitellään ainutlaatuisena elämänmuutoksena, joka saa aikaan uudelleenmuotoutumisia yksilön suhteiden verkossa. Aihetta lähestytään monia elämäntarinoita kantavien yksilöiden toimijuuden kautta sen sijaan, että ruotsalaisia Suomessa tarkasteltaisiin itsestään selvänä, yhdenmuotoisena kollektiivina. Aineistonkeruumenetelmänä käytetään aktiivista haastattelua. Tutkimusaineisto koostuu kymmenestä ruotsalaisen haastattelusta sekä heidän sosiaalista verkostoaan kartoittavista suhdelomakkeista. Analyysimenetelmänä sovelletaan figurationaalista lähestymistapaa. Yksilön suhdeverkko muodostaa relationaaliset puitteet haastattelunarratiiveille, jotka tarjoavat pääsyn elettyihin kokemuksiin eli omasta elämästä kerrottavalle tarinalle. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, kuinka ruotsalaisten kuulumistyö päivittäisten suhteiden ja arjen areenojen kautta realisoituu ja minkä merkityksen kuulumisen eri muodot yksilön elämässä saa. Relationaalisia puitteita hahmottamalla analysoidaan, mihin tai keihin ja kuinka yksilö uudessa asuinmaassaan ja kahden (tai useamman) kulttuurin rajapinnassa erinäisten siteidensä kautta kuuluu. Aineiston mukaan suomalainen puoliso ja työ ovat pääsyitä ruotsalaisten muuttopäätösten taustalla. Ruotsalaisten keskeisimmiksi kuulumisen väyliksi osoittautuvat perhe, työyhteisö, naapurusto sekä harrastukset. Näistä rakentuu jokapäiväiset sosiaaliset puitteet, joiden kautta muodostuneiden sidosten rooli on kuulumiselle merkittävää ja jossa aktiivinen kuulumistyö toteutuu. Haastateltavien kokema tyytyväisyys Suomessa elämisen suhteen selittyykin vahvasti sosiaalisten siteiden runsaudella. Aineiston perusteella voi todeta, että kansallisuus korostuu, on tärkeää ja toimii yhdistävänä tekijänä, kun asuu ulkomailla. Ruotsalaisten henkilökohtaisissa suhteissa etnistä/kulttuurista taustaa merkittävämmäksi kuulumista lisääväksi tekijäksi paikantuu kuitenkin sosiaalisten siteiden ainutlaatuinen luonne eli siteen erityinen perusta. Vaikka ruotsalaisten elämänpiiriä hallitsee ruotsinkielisyys ja Suomen kaksikielisyys helpottaa ruotsalaisten arkea, olisi suomen kielen osaaminen suorin väylä kuulua yhteiskuntaan ja liikkua vaivattomasti sosiaalisten areenojen välillä. Aineiston avulla päädytään tulokseen, että puutteellinen suomen kielen taito sekä suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden väliset hienovaraiset kulttuuriset jännitteet muodostuvat paikoittain osallisuutta epääviksi symbolisiksi ja sosiaalisiksi rajoiksi. Migraatio yhteiskunnallisesti ja kulttuurisesti samankaltaistenkin maiden välillä, osana pohjoismaista yhteyttä, sisältää myös ristiriitaisuutta. Yllättävää on esiin nouseva jännitteisyys: läheinen voi asettua etäälle ja korkeankin statuksen maahanmuuttaja voi olla muukalainen. Se, kokevatko ruotsalaiset kuuluvansa siteidensä kautta eri yhteisöihin Suomessa ja lopulta tuntevansa olevansa kotonaan, riippuu siten myös koetusta, paikallisilta saadusta, luvasta kuulua . Haastateltavien elämää luonnehtii transnationaalisten siteiden vaaliminen sekä sen mukanaan tuoma kosmopoliittisuus ja identiteettien hybridisyys. Yleisesti ottaen Suomeen muuton koetaan rikastaneen elämää; kaksi maata on enemmän kuin yksi ja identiteetti voi olla suomalaisuuden ja ruotsalaisuuden suhteen sekä-että. Tunne kodista paikantuu merkityksellisiin paikkoihin osana elämänhistoriaa niin Ruotsissa kuin Suomessakin, mutta on kietoutunut ennen kaikkia lähimpiin sosiaalisiin suhteisiin.

Goals: It’s been stated that one possible reason for faster revival of Swedish economy compared to Finnish after financial crisis could be found in the differences of wage formation and Sweden’s more flexible wages. The essential difference in wage formation between the countries is in meaning of wage norm that is reference point in Sweden and minimum raise in Finland. The goal of this thesis is to provide new data of wage flexibility in Sweden and also compare wage flexibility between Finland and Sweden during 1996‒2018. Aim is also to ponder whether Finland could learn something from Swedish wage formation model. Methods: Swedish data set belong to IFAU and it consists wage information of workers between 15- and 65-years-old. R. Uusitalo has given the Finnish numbers for this thesis, and they are from Statistics Finland data set that covers workers of all ages. The used analysis are surveying the basic statistics and distribution graphs, and regressions. Analysis only include full-time workers. Results: Waged were found rigid in both countries during 1996‒2018, and especially downward rigidity was pronounced. Distributions were skewed to the right, and there were more extreme values than in normal distribution. Finnish wages were more flexible than Swedish ones during the whole survey period: distributions were wider, kurtosis smaller and extreme values were higher. More over Swedish wage changes centered much more tightly towards median wage change. After financial crisis Swedish wage changes clustered even more around median wage increase and phase of wage increases decelerated in a manner that allowed median wage change to stay above inflation rate, and real wage growth continued during 2010’s. Median wage change fluctuated considerably more in Finland according to economic situation and inflation. There was some clustering around median after financial crisis, but not as much as in Sweden. There was a positive and powerful connection between companies’ economic success and wages in both countries. There was also a connection between companies’ economic success and wage change in both countries, but coefficients and coefficients of determination (R2) were so modest that practically wage changes seem to be quite rigid regarding companies’ economic success. Conclusions: It’s possible that stricter wage discipline and rigidity in Sweden found in this thesis has actually assisted Sweden to recuperate economically from financial crisis. It seems that Finland has not been able to follow the benchmark such as set in Sweden. It appears that there is even grated wage solidarity in Sweden after financial crisis, and that is something Finland could learn and take advantage in the future.

Tutkielma tarkastelee Ruotsin Itä-Intian kauppakomppanian (Svenska Ost-Indiska Compagniet, 1731–1813) mielletyn yhteisöentiteetin luonnetta 1700-luvulla erityisesti sille myönnettyjen privilegioiden, pamflettikeskustelun ja sanomalehtinäkyvyyden valossa. Tarkoitus on arvioida aikalaiskäsityksiä komppanian entiteetin rajojen selkeydestä suhteessa muuhun yhteiskuntaan ja komppanian mieltämistä sosiaaliseen tai rationaaliseen pohjautuvana yhteisönä. Työssä on sovellettu laadullista metodia tekstianalyysein ja numeraalisin taulukoinnein tuettuna. Eri lähderyhmistä tehtyjä tulkintoja arvioidaan suhteessa toisiinsa. Komppanian entiteetti näyttäytyy tutkielmassa nykykirjallisuudessa esitettyä vähemmän muusta yhteiskunnasta erilleen nousevana, varsinkin 1730–1750-luvuilla. Aikalaisten esitetään mieltäneen komppania johtohenkilöihinsä palautettavissa olevana paikallisena elinkeinona göteborgilaisille ja osana privilegioin säädeltyä traditionaalista yhteiskuntaa. Aikalaisten ei katsota tehneen erityistä rajaa komppanian juridisen raamin sisä- tai ulkopuolella olevien asioiden välille. Itä-Intian kaupan parissa työskentely tavallisena meri- tai varastomiehenäkin nousi kirkollisten kuulutusten perusteella osin määrittämään yksilöä tavalla, joka rinnasti komppanian ennemmin valtion instituutioihin kuin liikeyrityksiin. Komppanialla juridisena henkilönä ja organisaatioraamina ei tässä kehityksessä näytä olleen erityistä merkitystä. 1746–1753 komppanian organisatorisissa rakenteissa tapahtuneiden muutosten esitetään tulleen komppanian ulkopuolelta, kruununhallinnon ja tukholmalaisten suurporvareiden tavoitteita palvellen, ei komppanian sisäisenä evoluutiona rationaaliseksi yhtiöentiteetiksi. Kilpailun osallisuudesta Itä-Intian kauppaan katsotaan omanneen myös maantieteellisen ulottuvuuden Göteborgin ja keskusvaltaa edustaneen Tukholman välisenä valtakilpailuna, joka näkyi komppanian laivoihin liittyneen uutisoinnin rakenteissa. Göteborgin laivuriliikenteen analyysiin (1755–1756) perustuen esitetään komppanian teetä myydyn mahdollisesti ohi huutokauppojen, joka rikkoisi komppanian ja sen palveleman teen salakauppaliiketoiminnan rajaa toiminnallisesti kytkemällä komppanian suoraan teen salakaupan ketjuihin. 1780–1790-luvuilla komppanian entiteetin ilmenemisessä on lehdistöaineistossa havaittavissa muutostrendejä, jotka voivat viitata uudenlaisen, mahdollisesti rationaalisemman yhtiöentiteetin suuntaan tapahtuvaan kehitykseen. Samaan aikaan on kuitenkin edelleen tunnistettavissa traditionaalisia ajatusrakenteita komppanian palautumisesta omistajiinsa ja sen antamien yksilöä määrittävien merkitysten rajautumisesta ylemmillä organisatorisilla hierarkiatasoilla työskennelleisiin ryhmiin.

Aims. The goal of the research is to open the differences between Swedish speaking and Finnish speaking kindergartengroups and their quality. The aim of the study is to find out whether there are differences in Swedish speaking and Finnish speaking kindergarten groups. Previous studies have shown that learning environments affect on the child's motivation, the way the child commits to the task and the child's performance. The quality of the classroom environment also affects on the child's well-being and development. Data and methods. A quantitative study consisted of Swedish speaking kindergarten groups (N=48) and Finnish speaking kindergarten groups (N=38). The survey consisted of respondents from Finland (N=86). The analysis was done with the SPSS-software and included examination of t-tests. The results were compared between language groups. The results and discussion. The learning environments were of better quality in Finnish speaking kindergartens. The arrangements of the environment had more quality in Finnish speaking kindergartens. The differences between Finnish speaking and Swedish speaking kindergartens were statistically significant (p<.03). Differences between Finnish speaking and Swedish speaking kindergartens were statistically significant (p<.00) in activity and transitions. Finnish speaking kindergartens also had better quality in classroom activities (p<.00). Finnish speaking kindergartens exceeded the Swedish speaking kindergartens in instructing the child's behavior (p<.00). The early childhood care takers ways to plan the work was also of better quality in Finnish speaking kindergartens as opposed to Swedish speaking kindergartens. The results were statistically significant (p<.04) The need of more research is obvious, because of the lack of studies about Swedish speaking early childhood education. The results also raised some ideas for further study, for example a study about the administrative differences between Finnish speaking and Swedish speaking early childhood education.

Tässä pro gradu -työssä tarkastellaan nuorisotyöttömyyttä koskevaa kirjoittelua kahdessa ruotsalaisessa sanomalehdessä vuoden 2011 alusta vuoden 2012 kesäkuuhun asti. Ruotsin talous on yksi Euroopan vahvimmista, mutta silti nuorisotyöttömyys on siellä erittäin vakava ongelma. Nuorisotyöttömyys on erittäin haitallista sekä yhteiskunnalle että yksilölle, ja aiheen vakavuus nousi usein keskustelussa esiin. Työn aineistona on 97 artikkelia kahdesta ruotsalaisesta sanomalehdestä, Dagens Nyheteristä sekä Svenska Dagbladetista puolentoista vuoden ajalta. Molemmilla sanomalehdillä on tärkeä asema ruotsalaisessa mediassa, ja nuorisotyöttömyydestä kirjoitettiin molemmissa lehdissä usein. Tavoitteena oli selvittää, mitä nuorisotyöttömyydestä kirjoitetaan, minkälaisia ratkaisukeinoja siihen esitetään ja miten eri poliittisten toimijoiden ratkaisut eroavat toisistaan. Sisällönanalyysia käyttämällä työssä oli tarkoitus selvittää, minkälaisia teemoja ruotsalaisessa keskustelussa nousee esiin nuorisotyöttömyydestä keskusteltaessa. Diskurssianalyysilla teksteistä etsittiin esiin nousevia diskursseja. Päätuloksina löytyi neljä diskurssia, jotka hallitsevat ruotsalaisesta keskustelua. Ruotsissa nuorisotyöttömyys nähdään yhteiskunnan epäonnistumisena, eikä yksilöä syytetä hänen työttömyydestään. Samalla yhteiskunnassa on erittäin vahva usko koulutuksen voimaan. Ratkaisukeinot vaihtelivat keinoiltaan suuresti. Nuorten alkupalkkoja vaadittiin alas ja valtiolta vaadittiin nopeita ja tehokkaita ratkaisuja nuorisotyöttömyyttä kohtaan. Ehdotetuista ratkaisukeinoista löytyi selvä poliittinen aspekti, sillä oikeiston ja vasemmiston keinot erosivat toisistaan selvästi. Lisäksi selvisi, että Ruotsissa korkea nuorisotyöttömyys on osaksi vain tilastoharhaa, koska mittaustavan takia myös osa opiskelijoista lasketaan työttömäksi. Nuorisotyöttömyys on vaarallista sekä yhteiskunnalle että yksilölle. Taloudellinen tilanne ja toimimattomat työmarkkinat vaikeuttavat nuorisotyöttömyyden vastaista taistelua koko Euroopassa.

Aphasia is a language disorder acquired after language learning, usually caused by a cerebrovascular accident or a stroke. The severity and type of aphasia symptoms vary individually. Naming difficulties are one of the most common and long-lasting symptoms of aphasia. Self-corrections of one's own speech are a significant part of successful interaction, and they indicate the ability to monitor speech. Aphasia symptoms may impair the ability to monitor. The aim of this master's thesis is to examine the self-repairs of participants with varying degrees of aphasia in naming tasks. The aim of the thesis is to examine the quantity, quality and success of self-corrections. The aim of the thesis is also to examine the not-corrected errors of research subjects in naming tasks. The thesis was carried out as a multi-case study. Four participants with different degrees of aphasic symptoms were selected from the existing material of the Opi Sanoja research project. The participants were selected based on their aphasia quotient determined by the WAB test. The material consisted of audio recordings of the performance of the participants in the Boston naming test, and the naming section of the research project's word learning assignment during two different research visits. Notations were formed from the data using ELAN software. The number of self-corrections and the self- correction elements used, as well as the uncorrected errors of the subjects were analysed and categorised. The data was analysed at individual level. The self-repair elements used, as well as the number of self-repair initiatives, varied between the study participants. The most commonly used self-correction element in the entire data was the interruption of the expression, most often followed by the repetition or rephrasing of a word or syllable. All subjects made successful self-corrections in the Boston naming test. Successful corrections were corrections that improved the phrase closer to the target word. In the naming section of the word learning task, two out of four participants made successful self-correction initiatives. In this study, the amounts of not-corrected errors of the participants were in the same order in both tasks. The participant with the most severe aphasia made the most not-corrected errors and the participant with the least severe aphasia made the least. Due to the small number of participants (N = 4), the generalizability of the results is weak. However, in this data, regardless of the severity of aphasia, the participants tended to correct their own expression at least when naming familiar objects, in which case the ability to monitor speech is at least partially preserved. The severity of aphasia also seems to be related to the preservation of speech monitoring ability when examining uncorrected errors.