Browsing by Title

Yrityskauppavalvonta on ollut olennainen osa Euroopan unionin kilpailuvalvontaa jo vuosikymmenten ajan. Liikevaihtorajoihin perustuva perinteinen rajaus valvontaviranomaisten tarkastelun piiriin kuuluvista yrityskaupoista on viime vuosina herättänyt kuitenkin laajasti keskustelua. Digitaali-, lääke- ja bioteknologia-alojen kilpailunäkökulmasta huolestuttava konsolidaatiokehitys, erityisesti niin kutsuttu tappohankintatrendi, on ajanut myös EU:n yrityskauppavalvonnan tehostamaan sulautuma-asetukseen perustuvia prosessejaan. Komission ajama asetuksen 22 artiklan siirtomekanismin tulkintamuutos on herättänyt yrityskentällä ja oikeustieteellisessä keskustelussa epävarmuutta ja huolia erityisesti suhteessa oikeusvarmuuden toteutumiseen. Tuore päätös unionin yleisen tuomioistuimen asiassa Illumina/Grail vahvisti komission kannan siitä, että tällä on oikeus hyväksyä yrityskaupan tutkinnan siirtäminen sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaista siirtomekanismia soveltaen myös sellaisesta jäsenvaltiosta, jolla ei kansallisen lainsäädäntönsä nojalla ole toimivaltaa suunnitellun yrityskaupan tutkimiseen. Tutkielmassa kartoitetaan eurooppalaisen yrityskauppavalvonnan keskiössä olevan sulautuma-asetuksen prosessuaalisia kysymyksiä, asetuksen 22 artiklan siirtomekanismin sisältöä ja toimintaa, mekanismin käytön kehitystä ja sen syitä, sekä kehityksen suhdetta oikeusvarmuuden periaatteeseen. Tutkielmassa havaitaan, että ajankohtaisten prosessuaalisten kysymysten voidaan katsoa nojaavan jo vakiintuneisiin yrityskauppavalvontaa koskeviin tehokkuusargumentteihin. Siirtomekanismin sisällön ja toiminnan kannalta kiinnostavimmat huomiot koskevat komission 22 artiklaa koskevaa aiempaa linjaa suhteessa kansalliset liikevaihtorajat alittaviin tapauksiin. Komission havaitaan aiemmin pyrkineen estämään tällaiset artiklan nojalla tehdyt siirtopyynnöt. Siirtomekanismin kehitystä ja sen syitä avataan tarkastelemalla komission ulostuloja ja yrityskaupan arvoon liittyvän soveltamiskynnyksen ympärillä käytyä debattia. Oikeusvarmuuden periaatteen määrittelyn jälkeen havaitaan, etteivät komission siirtomekanismia koskeva tulkintakehitys tai 22 artiklan laajan tulkinnan mahdollistavat soveltamisedellytykset välttämättä ole ristiriidassa oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, erityisesti kun asiaa tarkastellaan fidusiaarisen oikeusvarmuuden näkökulmasta ja huomioidaan Euroopan unionin tuomioistuimen periaatetta koskeva epätäsmällinen, monitulkintainen ja harvoin oikeusvarmuuden rikkomisen toteava oikeuskäytäntö. Vaikkei tulkintamuutoksen katsota olevan sovittamattomissa yhteen oikeusvarmuuden periaatteen kanssa, sen soveltamisen katsotaan voivan johtaa yrityskentän kannalta epämieluisiin ja hankalasti ennakoitaviin tilanteisiin, joihin varautuminen edellyttää siirtomekanismitiedonannon huomioimista erityisesti komission tarkastelun keskiössä olevilla aloilla.

The Suurikuusikko orogenic Au-deposit is located in the Central Lapland Greenstone Belt within the Kittilä Group volcano-sedimentary sequence. The deposit is hosted by almost vertically dipping Kiistala Shear Zone (KiSZ). In the Suurikuusikko Au-deposit, gold occurs mainly as refractory gold within the arsenopyrite and the pyrite. The Rimpi orebody is the northernmost orebody of the Suurikuusikko deposit. Pikkurouravaara is a unit located to the northeast of the KiSZ that also has arsenopyrite and pyrite with Au as refractory in the main zone; however, in Pikkurouravaara the Au-content is not significant. The goal of this work was to examine using mineralogical tools as distribution of Au in Rimpi and Pikkurouravaara. Studying the mineralogy of the Rimpi also provides information on whether the Rimpi orebody is similar to the other orebodies in the Suurikuusikko deposit. The methods used were optical- and reflective light microscopy, FE-SEM, EPMA, and LA-SC-ICP-MS. Petrographical observations show that the main minerals, texture, and alteration are the same in Rimpi and Pikkurouravaara. The main sulfides, arsenopyrite and pyrite, are also the same, however, morphology and habit are different. In Pikkurouravaara the sulfide grains are larger and more homogenous, while in Rimpi sulfides are more frequently zoned. Also, the trace element content of the sulfides between the study areas was significantly different. In Pikkurouravaara Se, Ni, and Mo occurrence is elevated in arsenopyrite as are Se, Cr, Ni, and Co in pyrites relative to Rimpi. Most likely, Pikkurouravaara and Rimpi are of different generations and enrichment of Au in Rimpi sulfides reflects the episodic formation of the sulfides. Some of the arsenopyrite and pyrite grains in Rimpi host visible gold between the sulfide grains and in fractures. These visible Au-bearing samples were compared to those Rimpi samples where Au occurs only as refractory. In samples with visible gold, the average Au grade in arsenopyrite and pyrite is relatively higher than in samples where Au is only refractory. Also, the S-content is higher in the former. The As-grades were equally variable in both Rimpi types. The average Au grade in arsenopyrites from Rimpi is 340 - 410 ppm, which is coherent with the previously reported average values of 398 ppm. The average gold content of Rimpi pyrites is 14 – 24 ppm, which is significantly lower than the previously reported average of 235 ppm. The major- and trace element data with mineral morphology suggests that the geological history of Pikkurouravaara has been less episodic than in Rimpi.

Sulfonamidit ovat bioaktiivisia yhdisteitä, jotka koostuvat funktionaalisesta ryhmästä, jossa sulfonyyliryhmä on liittynyt typpeen. Sulfonamidien tutkiminen on aloitettu jo 1930-luvulla ja nykyään jo yli 30 erilaista sulfonamidia on lääketieteellisessä käytössä. Sulfonamideja voidaan käyttää muun muassa bakteeri-infektioiden hoidossa. Sulfonamidien valmistusmenetelmien kehittäminen on merkittävää lääkeainetutkimuksen kannalta. Perinteinen tapa valmistaa sulfonamidi on sulfonyloimalla amiini emäksen läsnä ollessa. Menetelmä vaatii olemassa olevan sulfonyylikloridin, jonka valmistaminen tiolista on aiemmin vaatinut voimakkaita reaktio-olosuhteita. Tutkielman kirjallisessa osassa keskitytään esittelemään erilaisia sulfonamidien valmistusmenetelmiä, joissa pyritään huomioimaan vihreän kemian näkökulmia, kuten atomiekonomia ja orgaanisten liuottimien korvaaminen vedellä. Uusia menetelmiä ovat esimerkiksi sulfonamidien valmistaminen hyödyntäen sähkökemiaa ja virtauskemiaa sekä erilaiset metallivapaat kytkentäreaktiot rikin ja typen välisen sidoksen muodostamiseksi. Kokeellisessa osassa pyrittiin valmistamaan sulfonamideja ja luomaan molekyylikirjasto. Synteeseissä käytettiin pääsääntöisesti menetelmää, jossa sulfonyylikloridi reagoi amiinin kanssa emäksen läsnä ollessa. Menetelmän etuina olivat sen helppous ja kohtuullisen lyhyet reaktioajat. Raakatuotteet saatiin puhdistettua uudelleenkiteyttämällä. Tuotteiden karakterisoinnissa hyödynnettiin NMR-spektroskopiaa, IR-spektroskopiaa ja massaspektroskopiaa. Lisäksi tuotteiden sulamispisteet määritettiin. Molekyylikirjastoon saatiin valmistettua 15 erilaista molekyyliä, joista 7 oli kirjallisuushaun perusteella uusia yhdisteitä.

Tutkielmassa vertaillaan Suomessa 1900-luvulla julkaistujen Dante Alighierin (1265-1321) Commedia-teoksen käännösten selityksiä sekä keskenään että suhteessa muutamiin ulkomaisiin tulkintoihin, kiinnittäen erityisesti huomiota modernin Dante-tutkimuksen tuloksiin. Eino Leinon suomennoksen Jumalainen näytelmä ensimmäiseen osaan (Helvetti, 1912) suomentaja itse laati selitykset. Kriitikoiden mielestä ne olivat kuitenkin riittämättömiä, ja kustantaja Werner Söderström Osakeyhtiö valitsi jatko-osia varten uuden kommentoijan. Nuori ylioppilas Oiva Vendelin kirjoitti selitykset osiin Kiirastuli (1913) ja Paratiisi (1914) sekä uudistetut selitykset osan Helvetti toiseen painokseen (1917). Aline Pippingin ruotsinkielinen käännös Dantes Gudomliga Komedi selityksineen ilmestyi kokonaisuudessaan Suomessa vuonna 1924. Ensimmäinen osa oli julkaistu jo vuonna 1915 Ruotsissa. Vuonna 1963 julkaistiin Elina Vaaran suomennos Jumalainen näytelmä, johon Tyyni Tuulio oli laatinut selitykset. Työn taustaksi käsitellään teoksen leviämistä Italiasta muualle maailmaan ja sen tulkintojen historiaa 1300-luvulta alkaen. Erillisessä luvussa esitellään lyhyesti runoelman tulo Suomeen, aiempi klassikkoteosten käännös- ja selitystraditio Suomessa, ensimmäiset Commedia-teoksen säkeiden suomennoskokeilut 1800-luvun puolella sekä koko runoelman käännökset ja selitykset tekijöineen. Tärkeitä lähteitä ovat SKS:n julkaisema Johanna Mälkin väitöskirja Mitä etevin runoteos (2009), Kansallisarkiston säilytyksessä oleva WSOY:n Oiva Vendeliniä koskeva kirjeenvaihtoarkisto sekä eräät aihetta koskevat artikkelit, jotka löytyvät Kansalliskirjaston digitoimista 1900 luvun alkupuolen lehdistä. Varsinaiseksi tutkimusaineistoksi tulkintojen vertailuun on valittu kolmekymmentä runoelman katkelmaa selityksineen (kymmenen teoksen jokaisesta osasta) siten, että keskitytään päähenkilöiden rooleihin ja eräisiin vaikeasti tulkittaviin, arvoituksellisiin säkeisiin. Vertailussa ulkomaisiin selityksiin käytetään lähteinä mm. internetsivustoa Dartmouth Dante Project, 1970-luvulla julkaistua tietosanakirjaa Enciclopedia Dantesca sekä uudempia julkaisuja. Leinon ja Vendelinin selityksiä verrataan myös tekijöiden mainitsemiin lähteisiin. Kunkin katkelman kohdalla mainitaan muutamia esimerkkejä ulkomaisista tulkinnoista. Eräissä kohdissa analysoidaan myös mahdollisia vaihtoehtoisia näkökulmia tutkimukseen. Dante on kirjoituksissaan tuonut esiin tekstin tulkinnan neljä eri tasoa: kirjaimellinen, allegorinen, moraalinen ja anagoginen tulkinta. Eino Leino noudatti Helvetti-osan käännöksen tarkastajalta saamaansa ohjetta laatia lyhyt kommenttiosio. Lähteenä hän käytti saksalaisen Otto Gildemeisterin selityksiä. Tätä valintaa ei voi pitää onnistuneena, sillä lähdeteostaan seuraten Leino antaa eräisiin ongelmallisiin runoelman kohtiin vain yhden tulkintatavan ja esittää sen varmana selityksenä, mikä on lukijaa harhauttavaa. Joissakin kohdissa mukana on sellaista virheellisyyttä tai ristiriitaisuutta, jota Gildemeisterin tekstissä ei esiinny. Leinon selityksiä on silti painettu vielä 2000-luvulla. Oiva Vendelin (opiskelija, myöhemmin tunnetuksi tulleen taiteilija Martta Wendelinin veli) pyrki esittämään tärkeimmät tulkintavaihtoehdot Tommaso Casinin ja Giovanni Andrea Scartazzinin italiankielisten teosten pohjalta. Kirjoittaessaan selityksiä Helvetti-osan toiseen painokseen hän paranteli ja täydensi hienovaraisesti Leinon kirjoittamaa tekstiä. Kirjeenvaihdosta kustantajan kanssa ilmenee, että Vendelin toivoi tässä vaiheessa nimensä jättämistä pois mahdollisten uusintapainosten selitysten nimilehdeltä. Kaikki Vendelinin selitykset julkaistiin erillisenä kirjana vuonna 1924, kirjoittajan jo kuoltua. Aline Pippingin selitykset ovat erittäin lyhyitä, mutta ytimekkäitä. Pipping ei ehkä katsonut tarpeelliseksi liittää käännökseensä laajaa selitysosiota, koska lukijoiden saatavilla oli aiemmin ilmestyneitä yksityiskohtaisia ruotsalaisten kääntäjien selityksiä. Tyyni Tuulio oli Dante-asiantuntija. Hänen selityksissään ilmenee huolellinen, varovainen tutkijan ote. Näkökulmat muistuttavat usein modernia tutkimusta. Tuulio pyrkii tarkastelemaan selitettävien kohtien yhteyksiä runoelman muihin kohtiin ja korostaa toistuvasti Danten monitulkintaisuutta. Joitakin virheitä lukuun ottamatta Suomessa julkaistut selitykset ovat pääsääntöisesti edelleen mukana runoelman nykytulkinnassa ainakin osana sitä. Ne kaikki ovat kuitenkin varsin suppeita. Danten enigmaattisten säkeiden tulkinnan lisäksi lukija tarvitsee tietoja mm. historiasta, kirjallisuudesta ja mytologiasta voidakseen ymmärtää edes osan Commedia-teoksen monipuolisesta sisällöstä. Jos Suomessa julkaistaan uusi käännös runoelmasta, tarvitaan siihen luonnollisesti ajan tasalla olevat, uusimpaa Dante-tutkimusta myötäilevät selitykset.

This master’s thesis includes two sections: summarizing report and article manuscript. The aim of the study is to explore hybrid teaching as a new educational setting. The focus is on the reality in which higher education teachers give hybrid classes in exceptional circumstances after the COVID-19 outbreak. In this study, the research question, in what qualitatively different ways do teachers describe hybrid teaching, aims at highlighting the teachers’ perspective. The data was collected in a Finnish higher education institution (HEI) through lecture observations and semi-structured interviews. Two courses (bachelor’s and master’s) were observed, and six participants (4 teachers and 2 learning services staff members) were interviewed. The data was analyzed through a phenomenographic approach to study the teachers’ conceptions of the phenomenon. The summarizing report focuses on the methodology to provide a further understanding of the utilization of phenomenography in this study. The findings indicated that the teachers of HEI experienced hybrid teaching in five qualitatively different ways. The categories formed a hierarchical structure in which the complexity increased from the lowest category to the highest category. The findings formed an understanding of hybrid teaching from the teachers’ perspective, which can be beneficial for the future of teaching development and curriculum design. The publication channel for the article manuscript “Conceptions of Hybrid Teaching in a Finnish Higher Education Institution: A Phenomenographic Research Study” is the Journal of Educational Technology Systems (ETS).

Tämä tutkielma käsittelee vuonna 2017 ilmestynyttä yhdysvaltalaista kauhuelokuvaa Get Out. Elokuvan keskeisiä teemoja ovat rodullisuus ja luokka, ja tässä tutkielmassa tarkastellaan miten elokuva heijastaa ajankohtaisia kulttuurisia kysymyksiä rodun ja rasismin ympärillä 2010-luvun Yhdysvalloissa. Valtavirran angloamerikkalaisen kauhuelokuvan ja erityisesti postmodernin slasher-kauhun kuvastossa on harvemmin esiintynyt ei-valkoisia hahmoja, ja Get Out on merkittävä poikkeus tähän perinteeseen sen keskeisimpien tekijöiden ja näyttelijöiden ollessa mustia. Tutkimuksessa tarkastellaan myös miten toiseutta, afroamerikkalaisuutta ja valkoisuutta representoidaan, ja miten yhteiskuntaluokka risteää tässä kuvauksessa. Tutkimuksen lähtökohta on intersektionaalinen ja analyysissä otetaan huomioon myös sukupuoli ja kehollisuus. Tutkielmassa käsitellään myös elokuvan taiteellisia ratkaisuja, kuten kuvausta, valaistusta, lavastusta ja musiikkia. Tutkimuksen lähestymistapa on tieteidenvälinen ja siinä yhdistyvät Pohjois-Amerikan tutkimus ja elokuvatutkimus. Analyysissä hyödynnetään lähilukua, jonka avulla pyritään analysoimaan ja tulkitsemaan mahdollisimman tarkasti ja yksityiskohtaisesti elokuvan kulttuurisia viestejä ja viittauksia, joilla elokuva representoi, rakentaa ja kritisoi 2010-luvun yhdysvaltalaista kulttuuria – erityisesti rodullistamiseen liittyviä valtasuhteita. Tutkimuksessa ilmenee, että vaikka elokuva hyödyntää sekä perinteisen että postmodernin kauhuelokuvan konventioita, sen narratiivi ja estetiikka luovat uudenlaista ja erityistä afroamerikkalaista kauhuelokuvakulttuuria. Get Outin kulttuurisesta vaikutuksesta kertoo myös se, että sen ilmestymisen jälkeen monet elokuvastudiot ovat alkaneet tuottamaan kauhuelokuvia, jotka käsittelevät afroamerikkalaisia teemoja ja erityisesti Yhdysvalloissa ilmenevää rasismia.

Tutkielman tarkoituksena oli tarkastella erilaisten digitaalisten suodattimien vaikutuksia aivojen keskilatenttisiin auditiivisiin tapahtumapotentiaaleihin ja löytää optimaaliset digitaaliset suodattimet P50-vasteen analyysiin. Tapahtumapotentiaalilla (Event-Related Potential, ERP) tarkoitetaan ulkoisen ärsykkeen valikoivan tarkkailun tai muun kognitiivisen prosessin aiheuttamaa hetkellistä muutosta aivojen sähköisessä toiminnassa. Tapahtumapotentiaalien mittaus perustuu elektroenkefalografiaan (Electroencephalography, EEG) eli aivohermosolujoukkojen synkronisten kalvojännitemuutosten mittaukseen. EEG mitataan pään pinnalle asetettujen elektrodien välisinä potentiaalieroina. Tapahtumapotentiaalit selittävät hermoradastojen toimintaa ja tarjoavat objektiivisen, ei-invasiivisen ja kustannustehokkaan menetelmän kognitiivisten toimintojen tutkimiseen. Auditiivisilla tapahtumapotentiaaleilla voidaan havaita puutoksia valikoivassa tarkkaavaisuudessa ja aivojen sensory gating -mekanismissa. Sensory gating -mekanismilla tarkoitetaan aivojen kykyä suodattaa toistuvia irrelevantteja aistiärsykkeitä ja sen uskotaan olevan yhteydessä aivojen kolinergiseen järjestelmään. Kolinergisen järjestelmän vaurioituminen on Alzheimerin taudin keskeinen ominaisuus jo taudin varhaisessa vaiheessa, ja siten auditiiviset tapahtumapotentiaalit voivat tarjota työkalun Alzheimerin taudin varhaisdiagnostiikkaan. Tapahtumapotentiaali on sekoittuneena aivojen spontaaniin toimintaan ja muuhun kohinaan. Tapahtumapotentiaalien signaali-kohinasuhteen parantamiseen käytetään digitaalista suodattamista. Termillä digitaalinen suodatin viitataan laajaan joukkoon tekniikoita, joissa yksinkertaisilla matemaattisilla operaatioilla vaimennetaan tai vahvistetaan haluttuja taajuuksia signaalien diskreettiaikaisissa esityksissä. Digitaaliset suodattimet voidaan jakaa kahteen luokkaan suodattimen impulssivasteen mukaan: äärellisen impulssivasteen FIR (Finite Impulse Response) -suodattimiin ja äärettömän impulssivasteen IIR (Infinite Impulse Response) -suodattimiin. Tapahtumapotentiaalien digitaalisella suodattamisella pyritään vaimentamaan taajuuksia, jotka pääosin sisältävät ei-aivoperäistä kohinaa tai koeasetelman kannalta epäolennaista informaatiota. Suodattaminen voi kuitenkin merkittävästi vääristää ERP-aallon aikaesitystä ja siten johtaa vääriin tulkintoihin; suodattimet voivat esimerkiksi muuttaa ERP-vasteen alkuajankohtaa, kestoa ja amplitudia sekä tuottaa teennäisiä oskillaatioita. Varhaiset ERP-vasteet, kuten P50-vaste, ovat erityisen herkkiä käytetyille suodatinasetuksille. Valitsemalla käytetyn suodattimen tyyppi ja parametrit huolellisesti tarkasteltavien komponenttien ja koeasetelman mukaan voidaan suodatinartefaktit minimoida ja havaita pieniä signaaleja, jotka ilman suodattamista jäisivät kohinan peittoon. Keskilatenttinen P50-vaste muodostuu pääasiassa aivojen nopeasta 40 Hz:n gamma-aktiivisuudesta ja vaatii siten eri suodatinasetukset kuin pitkälatenttisten vasteiden analyysi. P50-vasteeseen kohdistetusta laajasta mielenkiinnosta huolimatta ei kirjallisuudesta löydy yhdenmukaisia ja perusteltuja suosituksia sopivien suodattimien valintaan. Tutkielmassa tarkasteltiin kokeellisesti, millaisia vääristymiä erilaiset suodattimet ja suodattimien rajataajuudet aiheuttavat Alzheimerin tautia sairastavilta mitattuihin auditiivisiin keskilatenttisiin tapahtumapotentiaaleihin. Suodatintarkasteluun valittiin ikkunointimenetelmällä toteutettu FIR-suodatin, pienimmän neliövirheen FIR-suodatin ja äärettömän impulssivasteen Butterworth-suodatin, joista ikkunointimenetelmällä toteutetun FIR-suodattimen ja Butterworth-suodattimen todettiin aiheuttavan vähiten vääristymiä P50-vasteeseen. Tulosten perusteella optimaaliseksi ylipäästösuodatuksen rajataajuudeksi P50-vasteen analyysiin voidaan suositella 0,1–0,5 Hz:ä ja alipäästösuodatuksen rajataajuudeksi 80–90 Hz:ä.

Tutkimuksen tavoitteena on kuvata ja ymmärtää resilienssin rakentumista estäviä tai edistäviä tekijöitä Muumiperheen selviytymistarinoissa. Tarkastelen millaisia yksilöllisiä, perheeseen, lähipiiriin ja yhteisöön sekä ympäristöön liittyviä tekijöitä voidaan tunnistaa Muumiperheen selviytymiskyvyn eli resilienssin taustalta. Resilienssillä tässä tutkimuksessa tarkoitetaan sopeutumisprosessia vaikeuksien, traumaattisten kokemusten, uhkien tai kovan stressin kohdatessa. Näitä muutoksia ei välttämättä pystytä ennustamaan, jolloin niihin on myös hankala varautua. Tutkimuskysymyksenä ovat 1) Miten resilienssin rakentumista kuvataan teoksessa Muumipeikko ja pyrstötähti ja 2) Millaisia merkityksiä suojaaville tekijöille ja riskitekijöille annetaan. Tutkimusaineistona toimii Tove Janssonin romaani Muumipeikko ja pyrstötähti. Tutkimusaineiston analysoinnissa hyödynnettiin narratiivisen analyysin menetelmiä, kuten temaattista analyysia ja merkitysrakenteiden tutkimista. Konstruktiivisesta tiedonkäsityksestä käsin kaunokirjallisuus ymmärretään kertomuksina, jotka rakentavat käsitystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta vuorovaikutuksessa aiemman tiedon ja kokemusten kanssa. Muumien selviytymisessä on tunnistettavia samoja piirteitä, jotka resilienssitutkimusten mukaan vahvistavat yksilön, yhteisön ja systeemien selviytymiskykyä. Selviytymispuheessa korostuivat toimintakyvyn ja sosiaalisen tuen merkitykset. Tutkimuksen perusteella suojaavien tekijöiden ja riskitekijöiden sijaan näkökulmaa tulisi suunnata kohti ymmärrystä siitä, että tekijöillä on kahdensuuntaisia vaikutuksia. Ne voivat tilanteesta riippuen joko edistää tai estää resilienssin rakentumista. Huomioitavaa on myös se, että resilienssi tarvitsee kehittyäkseen muita ihmisiä.

Kasvipohjaisten välipalatuotteiden kysyntä ja saatavuus ovat kasvaneet merkittävästi viime vuosina. Suojahapatteet eli hyötymikrobit, joilla on kyky estää pilaajamikrobien kasvua, ovat biologinen vaihtoehto parantaa elintarvikkeiden säilyvyyttä. Aiempaa tieteellistä kirjallisuutta suojahapatteiden vaikutuksesta kasvipohjaisiin välipalatuotteisiin ei ole löytynyt, joten tällä tutkielmalla pyritään parempaan ymmärrykseen aiheesta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suojahapatteen vaikutusta fermentoidun kasvipohjaisen välipalan säilyvyyteen. Tutkielmassa oli kolme osatutkimusta, joissa kussakin tarkasteltiin aihetta eri näkökulmasta. Hypoteesina oli, että enemmän suojahapatetta sisältävät välipalat säilyvät hieman paremmin kuin vähemmän suojahapatetta sisältävät välipalat. Suojahapatepitoisuudeltaan korkeampien välipalojen oletettiin jälkihappanevan enemmän säilyvyysseurannan aikana. Ensimmäisessä osatutkimuksessa valmistettiin eri suojahapatepitoisuuksia sisältävät välipalanäytteet laboratoriossa, ja niiden mikrobiologista laatua ja pH-arvoja seurattiin 12 viikon ajan (välipala 2). Toisessa osassa tarkasteltiin tuotannollisten näyte-erien säilyvyysseurantatuloksia (välipalat 1 ja 2). Kolmannessa osassa selvitettiin suojahapatelisäysten vaikutusta välipalojen kuluttajapalautemääriin ja pH-arvoihin (välipala 1). Suojahapatteen pitoisuuden nostaminen ei aiheuttanut selvää välipalan säilyvyyden parantumista tai pH-arvon merkittävää muutosta. Kuluttajapalautteiden määrä vaihteli kuukausien välillä. Välipalanäytteiden happamuus kasvoi ajan funktiona, mutta suojahapatepitoisuudella ei ollut selvää merkitystä jälkihappanemisen nopeuteen tai määrään. Välipala 1 happamoitui säilyvyysseurannan aikana enemmän kuin välipala 2. Tutkimusaineiston kontaminoitumiset ja pienet otoskoot tekivät tuloksista kuitenkin vain suuntaa-antavia. Suojahapatteiden toimintamekanismien ymmärtäminen ja vaikutus elintarvikkeiden säilyvyyteen vaativatkin jatkotutkimusta.

Microbiological and sensory quality are the main attributes to estimate the shelf life of the broiler chicken meat. Both can be affected by MAP (modified atmosphere packaging). Even though there has been a lot of research on MAP, the same gas mixture might not work even for similar products. The first aim of this study was to determine the best possible gas mixture for the microbial and sensorial quality of the chicken fillets. Secondly, to find out if a pre-treatment affects the functionality of the MAP and if the packaging material influences gas stability. Three different kind of chicken breast fillets were used as samples: natural, slightly salted, and marinated. Each of the fillets were packed in five different gas mixtures (1–5) which were combinations of carbon dioxide (CO2) and nitrogen (N2). Samples were packed in two different packaging materials where one of them had a better gas barrier than the other. The samples were stored in cold room (5ºC) for 21 days. Microbiological measurements were carried out for four days and quality measurements for three days. Quality analyses measured the water holding capacity, pH, colour, smell, tenderness of the meat, packaging collapse and gas stability. According to our results we could not differentiate a gas mixture that would fit best for all differently pre-treated samples. Gas mixture (3) prolonged the shelf life only with natural fillets. Fillets packed to gas mixture (3) had lower pH, but higher drip and cooking losses. Higher CO2 content in the gas mixture was connected to greater packaging collapse. Gas mixtures (1), (4) and (5) maintained the quality characteristics best. Pre-treatment influenced the tenderness of the fillets, microbiological quality, and the gas composition. Packaging material had a slight effect on the gas composition but there was no significant difference at the end of the storage period.