Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Costa, Susanna (2013)
    Tämä tutkielma käsittelee brasilialaista tyttöjen 15-vuotisjuhlaa, ja sen yhteyttä tyttöjen sukupuoli-identiteetin muodostumiseen ja perheiden sosiaalisen statuksen ilmentämiseen. Juhla on alun perin merkinnyt tyttöjen yhteiskunnallisen aseman muutosta lapsuudesta ja aikuisuuteen ja täten juhla on nähtävissä siirtymärituaalina, mutta ajan saatossa juhlan merkitys on saanut uusia ulottuvuuksia. Tämän työn tarkoituksena onkin tarkastella juhlaa osana nykyaikaista ja urbaania Brasiliaa. Aineiston keruu on suoritettu Rio de Janeirossa haastattelemalla pääasiassa 14-17 –vuotiaita brasilialaistyttöjä ja heidän perheitään. Aineiston tuloksia ei siten voida yleistää koskemaan koko Brasiliaa, mutta juhla esiintyy varsin samankaltaisessa muodossa koko maassa, ja erityisesti suurten kaupunkien kohdalla on brasilialaisten mukaan hyvin paljon yhtäläisyyksiä. Rio de Janeiron kaupunkikulttuurilla on kuitenkin myös omia erityispiirteitään, jotka esiintyvät tyttöjen sukupuoli-identiteettiä muokkaavissa tekijöissä sekä niissä tavoissa, joilla juhlien kautta ilmennetään tyttöjen yksilöllistä identiteettiä ja perheiden sosiaalista statusta. Aineiston kautta tulee ilmi, että suoranaisen siirtymärituaalin sijaan 15-vuotisjuhla on osa tyttöjen kasvuprosessia aikuiseksi naiseksi. 15 vuotta on perinteisesti ollut Brasiliassa ikä, jolloin tytön katsotaan olevan valmis aloittamaan seurustelusuhteet, joten tähän ikäkauteen liittyy vahvasti ajatus tyttöjen seksuaalisuudesta ja sen kontrolloinnista. 15-vuotisjuhla ei kuitenkaan näyttäydy Riossa niinkään tässä valossa, vaan esiin nousevat tyttöjen yksilöllisyyttä korostavat piirteet sekä juhliin kytkeytyvä materialismi. Tytöt ovat aktiivia toimijoita oman juhlansa suunnittelussa ja järjestämisessä, ja kustakin juhlasta pyritään tekemään mahdollisimman hyvin tytön yksilöllisyyttä kuvaava. Yksilöinä tytöt ovat kuitenkin osa laajempaa sosiaalista todellisuutta, ja sukupuoli-identiteetti muokkaantuu sosiaalisesti yksilöä ympäröivissä diskursseissa. Tyttöjen identiteettiä muokkaavat erilaiset sosiaaliset näkemykset ja odotukset koskien naisten koulutusta, ulkonäkövaatimuksia ja -ihanteita ja yleistä asemaa yhteiskunnallisessa ajattelussa. Sukupuoli-identiteetin tarkastelussa nousee pinnalle myös brasilialaista yhteiskuntaa leimaava talouskasvu, joka on vaikuttanut monien kansalaisten sosiaalisen ja taloudellisen aseman nousuun ja muutokseen. 15-vuotisjuhlia leimaa vahvasti materialismi, ja perheet käyttävät juhlaan valtavia summia rahaa. Tutkielma tarkastelee juhlaa Grant McCrackenin teorian avulla kulutusyhteiskunnan hyödykkeenä, jonka kautta kulttuuriset merkitykset siirtyvät maailmasta hyödykkeen kautta aina kuluttajaan saakka. 15-vuotisjuhlan personointi ja juhlien järjestämiseen liittyvä kerskakulutus tarjoavat perheille mahdollisuuden ilmentää ja vahvistaa sosiaalista statustaan yhteiskunnassa, jossa valkoinen keskiluokka tapoineen näyttäytyy normina ja jäljittelyn kohteena. Juhlan ensisijainen motiivi on edelleen brasilialaisten näkemyksen mukaan juhlistaa tyttöjen sosiaalisen aseman asteittaista muutosta lapsesta aikuiseksi, mutta nykyisessä muodossaan juhla on nähtävissä brasilialaisen kulutusyhteiskunnan tuotteena, joka jäsentää kulttuurisia luokka-aseman ja sukupuolen kategorioita.
  • Elmgren, Hilppa (2013)
    Tutkimuksessa tutkittiin tyttöjen itseluottamusta fysiikassa sekä kiinnostusta fysiikkaan. Tavoitteena oli selvittää, mitkä tekijät vaikuttavat oppilaiden fysiikan opiskeluun koulussa ja miten opiskelijoita voitaisiin tukea fysiikan opiskelussa. Tässä tutkimuksessa keskityttiin kolmeen oppilaaseen vaikuttavaan tekijään: avaruudelliseen hahmotuskykyyn, kiinnostukseen fysiikassa sekä fysiikkatuntoon. Oppilaan avaruudellinen hahmotuskyky alkaa kehittyä jo ennen fysiikan opetuksen alkua ja se on merkittävässä osassa ratkaistaessa tehtäviä ja hahmotettaessa fysiikan ilmiöitä. Kyky on ominainen, mutta sitä voidaan kehittää opetuksen avulla. Oppilaan kiinnostuminen fysiikan aiheeseen vaatii kiinnostuksen syttymisen ja kiinnipitämisen, jolloin kiinnostus voi muuttua sisäiseksi motivaatioksi. Oppilaita kiinnostavat fysiikan aiheet ja kontekstit riippuvat oppilaan sukupuolesta (kuitenkin niin, että tyttöjä kiinnostavat aiheet kiinnostavat myös poikia). Fysiikkatunto, eli itseluottamus fysiikassa, on osa suoritusitsetuntoa ja sen kehittyminen vaatii oppilaalta, opettajalta ja luokalta panostusta. Tutkimuksessa haastateltiin yhdeksäsluokkalaisia tyttöjä heidän kokemuksistaan fysiikasta ja fysiikanopetuksesta. Haastattelujen lisäksi oppilaat oallistuivat avaruudellista hahmotuskykyä mittaavaan testiin. Tutkimuksen mukaan tytöillä, joilla on hyvä avaruudellinen hahmotuskyky, on myös parhaat fysiikan oppimistulokset. Tyttöjä parhaiten tukeva oppimisympäristö on sekaryhmä, kunhan ryhmädynamiikka on opiskelua tukeva. Tyttöjä ei kiinnosta nykyinen koulufysiikan konteksti, vaan he toivovat fysiikan liittyvän enemmän arkipäivään ja heihin itseensä. Haastatelluista oppilaista vain yhdellä oli hyvä fysiikkatunto. Muilla haastatelluista oppilaista fysiikkatunto oli heikko ja se ilmeni uskon puutteena omiin kykyihin.
  • Holkkola, Matilda (2021)
    In this thesis I will theorise girls’ Instagram selfies, their spatialities and their agencies to create a sexed subject. Theory and onto-epistemology are in a big part of this thesis with a non-representational theory (NRT) perspective. This post-humanist theory of human geography is discussed with post-humanist feminist thinking, that also Noora Pyyry and Rachel Colls have combined. With this feminist perspective the non-representational subject will not be universal: it will contain sexuality with all its bodily, material, performative and societal aspects. In this thesis I will focus on girls’ practices by which and assemblages in which the selfies are created and published. Instagram’s spatialities and agencies will be also discussed. Instagram is an everchanging, affective and everyday social media app that many young people use. Traditionally humanist social media researchers have studied profile work, which contains one’s behaviour on their Instagram account, as rational, independent and intentional activities that a humanist individual does. By selective self-presentation that social media makes possible, an individual is traditionally perceived to be able to decide which parts of them they want to share to their audience on apps. The social media audience is present as imagined audience in taking a selfie and publishing a selfie. However, the post-humanist onto-epistemology of NRT questions the independency, rationality and intentionality of the “self” that the common understanding of profile work presumes. Instead, in NRT the subject and its agency are seen as a part of an assemblage, whose agencies are always relational. Also the concept of representation as a representative replica of the “symbol world” is challenged in NRT, and instead representations are perceived as active acts that have agency. Because the world is affective and constantly on the move it is impossible to be able to represent. So instead of social constructions NRT and post-human feminism concentrate on action, real world materiality and the bodies. The data used in this thesis has been produced with two student groups of 9 th grader girls in Helsinki. The methods were semi-structured focus group interviews and participative mind-map. The results suggest that Instagram’s spatialities are multiple and constantly on the move, and that Instagram is emerging with other social media apps. The girls told in the interviews that some of the selfies in Instagram have originally been taken in another photo app, Snapchat. This means that Instagram and Snapchat are creating each other, emerging with and haunting in each other. Instagram seems to be also a very physical, inseparable and everyday space of young people’s lives. In addition, there are also capitalist and neoliberal practices and affects present in Instagram’s spatialities. This means for example individual accounts competing for likes, comments, followers, and being tagged to photos. Selfies are performative acts that can materialize differently according to subject’s sex and its emerging. Selfies can produce girl subjects and different ways to perform girlhood. An example of girl subject is an interesting and problematically viewed “catfish” subject. Despite the performativity present in the assemblage of selfie-taking, it may be that even more affective moment is when a selfie is on its way to be published in Instagram. The subject that is emerging with the selfie can sense the gazes of the imagined audience, which brings future horizons present to the present moment. In this thesis I will also perceive Instagram selfies as events, that have the potential of changing the future horizons. Instagram selfies gather Instagram users together to comment or to be tagged in the selfie, which makes new starts, for example new acquaintances and new stories, possible.
  • Blummé, Fanny (2020)
    Malnutrition is one of the worlds biggest health problems. It is associated with 45 percent of deaths among children under 5 years. Malnutrition causes health and financial problems addition to the loss of lives. Children’s undernutrition can manifest itself in different forms, of which stunting is the most common. The other forms are underweight, wasting and micronutrient deficiencies. Stunting is defined as low height-for-age. Children are stunted if their height-for-age is more than two standard deviation below the WHO Child Growth Standards median. Stunting is normally associated with chronic malnutrition. Poor nutrition during the first years of life have been linked to many long-term consequences. These are increased morbidity, impaired growth and poor cognition which leads to lost productivity and poverty later in life. The focus of this study is to find factors associated with stunting, to analyse the difference in stunting between the girls and boys and to find possible reasons for it. This thesis is a cross-sectional study from a material collected in Benin ’Enhancing food and nutrition security of vulnerable groups in communities in Benin through increased use of local agricultural biodiversity’ which is a part of a larger ’Improving Food Security in West and East Africa through Capasity Building in Research and Information Dissemination’ (FoodAfrica) project funded by the ministry for foreign affairs of Finland. Benin has 11.8 million inhabitants. Benin is ranked 165 on the Human Development Index. Almost half of the population lives with less than 1.25 USD a day, which is the International Poverty Line. There were 1263 children involved in this study. They were measured (height, weight and upper arm circumference) and their guardian was interviewed. The field part of the study was done by the local Biodiversity International and Abomey Calavin university researchers and data collectors trained by the same. All the children between the ages 6 and 23 months from the chosen villages were selected to the study if they filled the following criteria: the child was given complementary foods, they were not suffering from a severe illness, the family had lived in the region for the last two years and had no plans to move away during the next year. If the family had more than one child with the appropriate age the youngest one was chosen to the study. Participation in the study was voluntary. 26,4 percent of the children in this study were stunted and it was more common with the boys. 30,1 percent of the boys were stunted compared with 22,4 percent of the girls. All the children in this study were short and the average hight was -1,36 on the WHO Child Growth Standards. Many factors were associated with stunting: mothers education (p=0.017), fathers education (p=0.019), feeds other than breast milk during the first 3 days of its life (p=0.003), duration of exclusive breastfeeding (p=0.005), timing of initiation of complementary feeding (p=0.008), source of water used for washing hands before feeding the child (p=0.01) and source of drinking water (p=0.01). After all the factors associated with stunting had been considered using regression analysis the following retained significance: mother’s height (p<0.0001), child’s birth weight (p=0.001) and the consumption of nuts (p=0.003). The findings in this study are similar to previous studies. Mother’s short height and child’s low birth weight are both indicators of maternal undernutrition. Thus securing girl’s optimal growth and improving the nutritional status of women in reproductive age should be the focus of future interventions. After the linear stepwise regression, the type of toilet used was still significant for boys and the length of breastfeeding for all children, but these were not significant after the logistic stepwise regression. Reasons for the difference in stunting between the boys and the girls were not found. Possible reasons include genetic qualities and differences in how boys and girls are treated, but this remains to be resolved.
  • Enjala, Tytti (2018)
    The aim of this study was to research girls' and boys' attitudes towards mathematics and compare the results with each other. The other aim of this study is also find out girls experiences of a positive attitude towards mathematics. Previous research studies have shown that girls' attitudes towards mathematics are starting to deteriorate since elementary school despite of the fact that both boys' and girls' are managing mathematics just as well. This study had a mixed methods approach, so it contains both qualitative and quantitative methods for the data analyses. First were search what kinds of attitudes sixth grades boys' and girls' had on mathematics. After taking the attitude survey three girls were selected for interview. The attitude surveys were analyzed by independent samples t-test and the interviews were analyzed by the content analysis. The findings indicate that boys' like mathematics more but girls think mathematics are more useful for them. The differences between overall average with girls' and boys' mathematical attitude were not statistical significance. Girls who had a positive attitude towards mathematics explain their attitudes for having parents, especially dad who have helped them and because they have had lots of positive experiences about mathematics during the years.
  • Nevala, Leea (2014)
    Väkivaltainen käyttäytyminen rikkoo yhteiskunnallista moraalista järjestystä ja määritellään usein poikkeavaksi toiminnaksi. Tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen rikkoo moraalista järjestystä usealla tavalla, koska kulttuurisesti perinteiseen tyttökuvaan ei liitetä avoimen väkivaltaista ja aggressiivista käyttäytymistä. Sekä tutkimuksen että julkisen keskustelun piirissä tyttöjen väkivaltainen käyttäytyminen nousee ajoittain esiin ja keskusteluissa esitetään huoli tyttöjen käyttäytymisen muutoksista. Tämän tutkimuksen lähtökohta on tarkastella tyttöjen käyttämää väkivaltaa lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden tulkitsemana ja tutkia sosiaalityöntekijöiden muodostamia merkityksiä väkivallalle. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys koostuu tyttöjen käyttämän väkivallan aiemmasta tutkimuksesta sekä Mary Douglasin moraalisen järjestyksen teoreettisista näkemyksistä. Käytän Mary Douglasin näkemyksiä siitä, miten kulttuuriset perusarvot määrittävät kategorioita ja luovat sääntöjä, joiden varaan kulttuurit rakentuvat. Teorian lähtökohtana on, että ihmisen maailma asettuu moraalin ja politiikan sääntöjen alaiseksi, ja ihmisillä on taipumus selittää vastoinkäymisiä ja luoda niille erilaisia selittämisen malleja. Tässä tutkimuksessa väkivaltaa tarkastellaan moraalijärjestelmää rikkovana toimintana, jolle haetaan kategorioiden avulla merkityksiä. Väkivallan seurauksena moraalinen järjestys murtuu ja rikkomukselle on annettava selitys. Tutkimusaineisto koostuu neljästä fokusryhmähaastattelusta, joihin osallistui yhteensä 14 lastensuojelussa työskentelevää sosiaalityöntekijää. Tutkimus on luonteeltaan laadullinen ja tutkimuskohdetta lähestytään sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta, jossa tieto muodostuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja on sidoksissa puheessa muodostuviin tulkintoihin. Analyysimenetelmänä tutkimuksessa käytetään kategoria-analyysia, jonka avulla tutkitaan sosiaalityöntekijöiden puheessa ilmenevää väkivallan luokittelua ja väkivallalle annettuja selityksiä eli selontekoja. Tutkimuksen ensimmäisenä tuloksena on väkivallan kaksijakoinen luonne. Sosiaalityöntekijät nimeävät väkivallan muodoiksi henkisen ja fyysisen väkivallan, joista fyysinen väkivalta päätyy lastensuojelun tietoon henkistä useammin. Fyysinen väkivalta saattaa olla lastensuojeluilmoituksen pääasiallinen syy ja sai sosiaalityöntekijöiden kuvauksissa selkeämmän roolin väkivallalle annetuissa merkityksissä. Henkinen väkivalta näyttäytyy piiloon jäävänä ja tulee ilmi lastensuojelun työskentelyssä ikään kuin sivutuotteena. Henkinen väkivalta tapahtuu tyttöporukoiden ja vertaissuhteiden sisällä ja sillä on vakavia seurauksia. Fyysinen väkivalta kohdistuu uhrin lisäksi myös osaltaan ympäristöön, koska fyysisen väkivallan muodot näyttäytyvät ympäristössä huomiota herättävinä ja niistä ilmoitetaan herkemmin viranomaisille. Toisena tutkimustuloksena ovat sosiaalityöntekijöiden väkivallalle antamat metodologisen individualismin ja metodologisen holismin selitykset. Keskeisenä selittävänä tekijänä tytön väkivaltaiselle käyttäytymiselle on tytön kasvuolosuhteet. Väkivalta ymmärretään osana moniulotteista elämäntilannetta, johon vaikuttavat niin perheen yksilöllinen sukuhistoria, kasvuolosuhteet ja vuorovaikutussuhteet kuin ystävyyssuhteet ja yhteiskunnalliset ja kulttuuriset olosuhteetkin. Analyysin perusteella sosiaalityöntekijät antavat tyttöjen käyttämälle väkivallalle merkityksiä monitieteellisistä taustatiedoista käsin ja osoittaa, että sosiaalityöntekijät hyödyntävät laaja-alaista tutkimustietoa työssään. Kolmantena tutkimustuloksena esitetään, että katumuksen osoittaminen toimii lastensuojelussa ritualistisena toimintana, jolloin tyttö puhdistautuu väkivallanteosta. Katumuksen osoitus, teosta puhuminen ja teon työstäminen näyttävät muodostavan keinon, jolla tyttö johdatellaan takaisin moraalisen järjestyksen maailmaan. Lastensuojelun asiakastapaamisessa on elementtejä ritualistisesta käytännöstä, jossa tapaamisen odotetaan menevät tietyllä tavalla ja katumuksen kautta nuoren on mahdollisuus luoda parempia toimintatapoja ja ymmärtää tekonsa moraalinen vääryys.
  • Kilpelä, Matleena (2011)
    Pro Gradu tarkastelee somalialaistaustaisista tytöstä muodostuneen draamaryhmän harjoitusprosessia ja esitystä antropologisen teatteri- ja esitystutkimuksen valossa. Tutkimuskohteena on Kassandara ry:n järjestämä monikulttuurinen tyttöjen draamatoiminta helsinkiläisen lähiön asukastilalla. Tutkimuksen aiheena ovat draamaprosessin sosiaaliset merkitykset sekä draaman tarinan merkitys monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Aineisto koostuu osallistuvasta havainnoinnista ja teemahaastatteluista. Työ analysoi draamaprosessin sosiaalisia ja yhteisöllisiä merkityksiä. Aineistoa tarkastellaan sukupuolisen segregaation sekä toimijuuden ja sen mahdollistumisen näkökulmista. Toimijuutta lähestytään Victor Turnerin liminaalisuus -käsitteen avulla sekä liminoidisena toimintana, joka mahdollistaa kapmoinnin ja kulttuuristen vaihtoehtojen tutkimisen. Draamakerho määritellään tyttöjen omaksi fyysiseksi ja ajalliseksi tilaksi. Näkökulmaa laajennetaan tytöistä heidän äiteihinsä, joita käsitellään vanhempina ja esityksen katsojina. Lisäksi analyysi kohdentuu teatteriesitykseen liittyviin lisärakenteisiin, kuten haijoitusjaksoon, esitykseen valmistautumiseen ja esityksen jälkeiseen tapahtumaan, josta aineistossa muodostui äitien ja tyttärien yhteinen juhla. Työssä tutkitaan myös draamaryhmän luoman fiktiivisen tarinan merkityksiä monikulttuurisen lapsuuden näkökulmasta. Tutkimus tarkastelee draaman ja sen tekijöiden kokemusmaailman suhdetta. Teatteri käyttää todellista elämää raakamateriaalinaan ja päinvastoin. Tutkimus lähestyy teatteria tilana, jossa todellisuuden ilmiöitä tai ongelmia voidaan tutkia ja tarkastella turvallisesti fiktion suojassa. Richard Schechnerin käsite käyttäytymisen toisinto kuvaa olemassa olevaa käytöstä, joka toimii mallina esitystilanteessa. Turnerin ja Schechner ovat yhdessä hahmotelleet ajatusta sosiaalisen elämän toimintojen käyttämisestä raakamateriaalina esteettisen draaman luomisessa. Tulkintakehyksenä sovelletaan Jean Rouchin antropologisen elokuvan etnofiktio -menetelmän lähestymistapaa. Etnofiktiossa tutkittavat henkilöt improvisoivat kameralle kohtauksia vastaavia ryhmiä edustavien fiktiivisten päähenkilöiden elämistä. Keskusteluun liitetään Johannes Sjöberg ajatuksia etnofiktion-menetelmän mahdollisuuksista tarkastella ongelmia ja niiden ratkaisuhorisontteja. Monikulttuuriset nuoret ovat usein ikä- ja kansalaisuuskategorioiden välimaastossa, jolloin taustatekijöillä sekä kontekstilla on erityinen merkitys toimijuudelle ja sen mahdollistumiselle. Toiminta kiinnittyy ennen kaikkea ihmissuhteiden verkkoon. Teatteri ja sen lisärakenteet vahvistavat tekijöidensä sekä katsojiensa sosiaalisuutta kuin myös yhteisöllisyyttä. Tyttöjen transkulttuurinen lapsuus heijastui tarinaan, johon materiaalia kumpusi kolmesta osittain keskenään sekoittuneesta alueesta: koti, kouluja elokuvallinen haavetodellisuus. Tutkimus vahvisti ajatusta, että draamaa tehdessään ihmiset käyttävät arkielämän kokemusmaailmaansa raakamateriaalinaan Teatteriesityksillä on erityistä merkitystä kulttuurin ilmaisijoina. Teatteri kehystää ja kontrolloi ihmisten vuorovaikutuksen ongelmallisimpia tilanteita. Draaman avulla kerrotaan omien ja muiden kokemuksiin pohjautuvia tarinoita, joiden kautta yritetään ymmärtää ympäröivää maailmaa.
  • Poutiainen, Hanna-Kaisa (2020)
    In this study I examined how descriptions of dressing in the Finnish girls’ literature, magazines and etiquette books written in 20the century has depicted the times they were written in, the current fashion and dress codes. I also studied how and by whom the girls’ dressing was controlled during the same time period. I analyzed how the personality of the character, her social status and attached group comes across from the clothes worn in the books. The data collected for my study consisted of descriptions of dressing included in the Finnish girls’ literature written during the 1920s, 1950s and 1980s. I have also studied articles written in relation to dressing in Finnish magazines Kotiliesi and Suomen Kuvalehti as well as etiquette books written during the same decades to bring wider context for dressing in Finland during the studied period. This study is a historical qualitative study. I have used qualitative data analysis as my method. Current fashion was not apparent in the pages of the books under study which is typical for the Finnish girls’ literature. However, the zeitgeist of the publishing time of the book could be inter-preted from the dressing descriptions. In addition, especially at the earliest decades studied, the dress code of the society was apparent both in the books and even more so in the magazines and etiquette books. How the girls’ dressed was not only controlled by internalized norms but also by their mothers. Girlhood, how to be a girl in Finnish society has been reproduced and dismantled in the dressing descriptions. Dressing is communication, also when the description of dressing is in the written format. Dress descriptions have been used to describe the personality of the character and also the changes or hopes that one has for a change in one. Social status is often readable in one’s appearance which is also true for the characters of the books studied. Dress is one way for a girl to become part of a certain group as well as to differentiate from it if wanted.
  • Dansk, Mervi (2020)
    Tiivistelmä Referat Tarkastelen tutkielmassani tyttöjen sukuelinten silpomisen parissa tehtävää ennaltaehkäisevää työtä Cristina Bicchierin sekä John LeJeunen ja Gerry Mackien sosiaalisen normin ja sosiaalisen konvention teorioiden kautta. Tyttöjen sukuelinten silpominen nähdään kansainvälisiä ihmisoikeuksia loukkaavaksi kulttuuriperinteeksi, jonka ovat läpikäyneet miljoonat tytöt. Laajalle levinnyt ja arvostettu tapa jatkuu edelleen epätasa-arvon ja naisten heikon aseman vuoksi. Perinteen parissa on tehty ennaltaehkäisevää työtä tuloksellisesti jo vuosikymmeniä, joka on johtanut silpomisen esiintyvyyden vähenemiseen. Tästä huolimatta ihmisoikeuksia loukkaavana käytäntönä, se vaatii edelleen ennaltaehkäisevän työn jatkamista. Tutkielmani aineisto koostuu sellaisten suomalaisten kehitysyhteistyöjärjestöjen raporteista, jotka työskentelevät silpomisen vastaisessa työssä Afrikan kontekstissa, sekä UNFPA:n ja Unicefin sosiaalisen normin muutokseen tähtäävän työn raportista Afrikan maista. Etsin teorialähtöisen sisällönanalyysin avulla vastauksia siihen, miten silpomisen sidonnaisuus sosiaaliseen normistoon sekä sosiaaliseen konventioon ilmenee aineistossa, sekä järjestöjen tekemässä työssä. Tarkastelen työssäni myös sitä, miten sosiaalisen normin ja sosiaalisen konvention teorioiden esittämät silpomisen lopettamiseen tähtäävät keinot ovat käytössä järjestöjen tekemässä ennaltaehkäisevässä työssä. Tutkimukseni tuo esille sosiaalisen normin teorian keskeisten käsitteiden, avioliittokelpoisuuden, perinteeseen liittyvän sosiaalisen hyväksynnän ja paheksunnan, yhteisön odotuksiin mukautumisen sekä silpomisen sidonnaisuuden moraaliseen normiin, esiintyvän aineistossa keskeisellä sijalla ja toimivan järjestöjen ennaltaehkäisevän työn ohjaavina tekijöinä. Järjestöt pyrkivät vaikuttamaan yhteisön jäsenten asenteisiin ja käyttäytymiseen, haastamalla heidän käsityksiään edellä esiin tulleista keskeisistä käsitteistä yhteisen keskustelun avulla. Järjestöillä on tehokkaasti käytössä teorioiden esittämät silpomisen lopettamiseen tähtäävät keinot. Yhteisöllinen keskustelu ja päätöksenteko, sekä tiedon jakaminen ovat teorioiden esiintuomista keinoista selvästi suosituimpia ja käytetyimpiä. Vaikka oikeudelliset keinot eivät ole yhtä laajasti käytössä, toimivat ne kuitenkin ennaltaehkäisevän työn perustuksena, mahdollistaen yhteiskunnalliset valmiudet muutokseen. Tutkielman tulosten perusteella yhteinen keskustelu ja ryhmän yhteinen päätöksenteko ovat keskeisessä asemassa tutkielmani kaikissa osa-alueissa ja toimivat ennaltaehkäisevän työn perustana.
  • Lehtikangas, Annukka (2016)
    Tämä pro gradu -tutkielma tarkastelee tyttöjen ystävyyskulttuuria. Tutkielmassa selvitetään, miten tytöt esittävät itseään sosiaalisesti kertoessaan ystävyyssuhteistaan sekä millaisille normeille ja jännitteille tavat esittää ystävyyttä perustuvat. Tyttöjen erilaisten ystävyyden esittämisen tapojen perusteella muodostetaan ystävyystyylejä, joita tarkastellaan valikoituina sosiaalisen minän esityksinä. Lähtökohtana on tutkia tyttöjen ystävyyssuhteiden muodostumista ja niiden käytäntöjä sekä kasvokkain että verkossa. Tutkimusaineisto koostuu 16 pääkaupunkiseudulla asuvan 13–17-vuotiaan tytön teemahaastattelusta. Tytöt saivat valita osallistuvatko haastatteluun yksin vai itse valitsemansa kaverin kanssa. Haastatteluun tarjoutuneista tytöistä 4 valitsi yksilöhaastattelun ja 12 parihaastattelun. Haastateltavat tytöt rekrytoitiin kolmen helsinkiläisen nuorisotalon kautta. Haastatteluaineistoa tarkastellaan tietyssä tilanteessa syntyneinä esityksinä, jotka heijastelevat osapuolten kulttuurisia näkemyksiä. Aineiston analyysin ensimmäisessä vaiheessa aineistoa teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin avulla. Toisen vaiheen muodosti tyttöjen erilaisten ystävyyden esittämisen tapojen analysointi. Aineiston analyysissa hyödynnettiin eri teorioita yhdistämällä sosiologiseen lähestymistapaan nuorisotutkimusta, tyttötutkimusta, feminististä teoriaa ja mediatutkimusta. Tutkimuksen perusteella ystävyyssuhteet ovat tyttöjen elämässä keskeisellä sijalla, mutta tavat esittää niitä vaihtelivat. Tutkimuksen tuloksena paikannettiin kaksi ystävyystyyliä: paikallisesti kiinnittynyt ystävyystyyli ja sukkulointiin perustuva ystävyystyyli. Tutkimus toi esille, kuinka ystävyystyylin muodostumiseen vaikuttaa keskeisesti ystävyysverkoston laajuus, verkoston muodostumistapa, suhteet poikiin, tapa puhua konflikteista ja päättyneistä ystävyyssuhteista sekä sosiaalisen median käyttötavat. Toisille tytöille ystävyystyylit muodostuivat pääasiassa paikallisesti, kun taas toisille paikallisuutta laajemmin. Sosiaalinen media oli kaikkien tyttöjen sosiaalisessa arjessa merkittävässä roolissa. Luottamus osoittautui keskeiseksi ystävyyssuhteita järjestäväksi teemaksi, jonka perusteella järjestettiin eriasteisia sosiaalisia siteitä ystävyysverkostoista sekä kontrolloitiin sosiaalisen median käyttöä. Tyttöjen ystävyyskulttuuri oli tasapainottelua yksityisyyden ja julkisuuden välisillä haaleilla rajoilla.
  • Niemistö, Ira (2022)
    Syftet med denna avhandling var att bilda en uppfattning om HBTQIA+-personers erfarenheter av stödtjänster relaterade till våld i nära relationer samt att analysera hurdant kunnande professionella önskar för att bättre kunna stöda HBTQIA+-personer som upplevt våld i nära relationer i Finland. Jag valde att fokusera på våld i specifikt HBTQIA+-relationer i och med att den tidigare forskningen om ämnet är begränsad både i Finland och internationellt. Även Justitieministeriet (2021) har i sin rapport konstaterat att det saknas kunskap om HBTQIA+-personers erfarenheter i stödtjänsterna relaterade till våld i nära relationer. Avhandlingen ämnade besvara följande forskningsfrågor: Vilka upplevelser har HBTQIA+-personer som brukare och professionella som arbetat med denna klientgrupp av stödtjänster relaterade till våld i nära relationer? Vilka särbehov kan identifieras hos dessa brukare i nuvarande stödtjänster? Hur kunde stödtjänster relaterade till våld i nära relationer utvecklas för att bättre tjäna även HBTQIA+-personers rehabiliteringsbehov? Avhandlingens teoretiska referensram utgjordes av queer-teori med fokus på heteronormativitet och minoritetsstress. Heteronormativitet syftar på antagandet om heterosexualitet och en binär könsindelning som utgångspunkt. Minoritetsstress innebär den strukturella ojämlikhet, de fördomar och de medvetna eller omedvetna kränkningar som personer möter på grund av att de tillhör en minoritet. Avhandlingens material bestod av två semistrukturerade intervjuer med HBTQIA+-personer som upplevt våld i nära relationer och sökt sig till stödtjänster. Utöver detta bestod materialet även av sex semistrukturerade intervjuer med professionella som mött eller kunde möta HBTQIA+-brukare som upplevt våld i nära relationer. Materialet analyserades genom en kvalitativ innehållsanalys som resulterade i fem kategorier: 1) minoritetsstress, 2) bemötandet av HBTQIA+-personer, 3) brist på tillgänglighet, 4) positiva upplevelser och möjligheter samt 5) en alternativ synvinkel. I avhandlingen tillämpades ett abduktivt tillvägagångssätt, vilket resulterade i att minoritetsstress lades till som teori i samband med innehållsanalysen. I resultaten presenteras brukarinformanternas erfarenheter av och tankar om nuvarande stödtjänster samt professionellas upplevelser av och inställning till dessa. Dessutom diskuterade informanterna utvecklingsidéer samt identifierade försvårande faktorer bakom hjälpsökandet för våld i nära HBTQIA+-relationer. Minoritetsstress som brukare kan uppleva då de söker sig till tjänsterna var en av dessa faktorer och den i de nuvarande stödtjänsterna rådande heteronormativiteten ansågs öka detta. Ytterligare betonade flera av informanterna ett sensitivt bemötande och lade vikt vid tillgänglighet av tjänsterna. Även möjligheter identifierades med tanke på utvecklingen av mer inkluderande våldstjänster.
  • Kontro, Hilkka (2012)
    Core-fucosylation of N-glycoproteins is associated with different cancers and other pathologies. Identification of glycoproteins and determination of their glycan structure manually by mass spectrometry (MS) is time-consuming and laborious. In this Pro gradu thesis, the use of the mass spectrum-analyzing software Glycopeptide ID for identification of core-fucosylation from a known standard, immunoglobulin G, was studied. Also, a plasma sample with unknown glycoproteins was analyzed. For the MS analysis, the proteins were digested with trypsin, and the resulting glycopeptides were enriched using lectin affinity chromatography. From IgG and plasma, also samples treated with α-Lfucosidase were prepared in order to cleave the core fucose. The presence of glycopeptides was determined by high-performanve liquid chromatographymass spectrometry (HPLC-MS) analysis, and they were fragmented using collision-induced dissociation (CID) in a tandem-MS (MS/MS) analysis. The MS/MS spectra were analyzed with the Glycopeptide ID software. The software was found to identify core-fucosylation reliably from high-quality spectra, but identification of proteins were often incomplete from spectra with poor quality. From the plasma sample with unknown proteins, a probable corefucosylation was found from IgG2, fetuin A, serotransferrin, hemopexin and ceruloplasmin. As a conclusion, the software Glycopeptide ID can be considered as an appropriate tool for identification of core-fucosylation in N-glycopeptides.
  • Kontti, Arttu (2014)
    Parkinson's disease causes changes in the basal ganglia GABAergic neurotransmission in addition to the well-known dopaminergic changes. These GABAergic modulations may cause somed of the symptoms not responding well to the standard dopaminergic medication. Neurotrophic factors are a group of endogenous proteins showing promise as a future treatment for Parkinson's disease. They are known to have neuroprotective and neurorestorative effects on the dopaminergic cells. Their effects to the GABAergic cells are still mostly unknown. Intrastriatal injection of GDNF to rats caused significantly slower weight gain compared to CDNF, MANF one week after stereotaxic operation (p=0,002 for CDNF vs. GDNF and p<0,001 for MANF vs. GDNF). Difference to the vehicle (phosphate buffered saline) used as a negative control was not statistically significant (p=0,055). Three weeks after the operation the differences between the treatment groups were no longer statistically significant. Because of problems with the separation in analysis, microdialysis samples remain still to be analysed. To help the analysis of GABA in the future we determined the analytical parameters of the analytical apparatus. We also defined differences in probe permeability between 1 mm and 2 mm probes and between old and new batches. GABA analysis was performed with a HPLC-fluorometric detection of o-phtaldialdehyde-derived GABA. Detection limit for old apparatus was 7,2 nM and for new apparatus 6,2 nM in a sample of 15 µl (0,11 pmol and 93 fmol respectively). Quantification limits defined were 22 nM and 19 nM (0,33 pmol and 0,28 pmol) for the old and the new apparatus, respectively. Upper limit of quantification was estimated to be 246 nM (3,7 pmol). Probes had significant differences in permeability between 1 mm and 2 mm probes, as well as between batches. The variance of permeability of 1 mm probes was estimated to be approximately twofold compared to the 2 mm probes. Furthermore the permeability of 1 mm probes varied between batches significantly. An average of permeability of the old batch was 34 % lower than that of a new batch (p<0,001).
  • Kiesiläinen, Jaana (2014)
    Tutkielma käsittelee menneisyyden käyttöä mainonnassa ja muussa markkinointiviestinnässä. Tutkielmassa tarkastellaan, miksi ja miten menneisyyttä käytetään – mitä sen käytöllä tavoitellaan ja millä kaikilla eri tavoilla menneisyyttä voidaan mainonnassa hyödyntää. Aihetta lähestytään kahden tapausesimerkkikampanjan kautta, jotka ovat Hartwall Jaffan vuonna 2012 alkanut, graafikko Erik Bruunin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa luomaan ilmeeseen perustuva retrokampanja sekä Coca-Colan 125 vuotta juhlistava kampanja vuodelta 2011. Pääasiallisena lähdeaineistona toimivat tapausesimerkkikampanjoiden kampanjamateriaalit, joihin lukeutuvat mainosvideot, kampanjasivut, tiedotteet sekä muut kampanjatoimenpiteet. Lisäksi lähdeaineistoina on käytetty kahta teemahaastattelua, jotka tehtiin Coca-Colan tuotepäällikön ja Hartwall Jaffan markkinointipäällikön kanssa. Brändien markkinointiviestintää tarkastellaan myös pidemmältä ajalta muun muassa historiikkien ja vanhempien mainosvideoiden avulla. Aineistoa analysoidaan semioottisen analyysin ja sisällönanalyysin keinoin. Tutkielman teoreettinen viitekehys perustuu sekä historiakulttuurin että mainonnan ja markkinoinnin tutkimukseen. Tutkimuskirjallisuuden perusteella nyky-yhteiskunnan menneisyyssuhteesta on erotettavissa kolme ulottuvuutta, joita hyödynnetään myös mainonnassa: nostalgia, retro ja autenttisuuteen kytkeytyvä brändiperintö. Kaikki kolme menneisyyden käytön tapaa näkyvät myös tapausesimerkkikampanjoissa. Menneisyyden käyttö brändiperintönä näkyy siinä, miten kampanjoissa käytettiin brändien omaa historiaa tuomaan uskottavuutta kampanjoiden lupauksille. Kampanjoiden visuaalinen toteutus perustui puolestaan pitkälti menneisyyden käyttöön retrona. Nostalgisten elementtien roolina oli kytkeä kampanjat ja sitä kautta brändit kuluttajien omiin muistoihin ja tunteisiin. Tutkielma osoittaa, että menneisyyttä käytetään mainonnassa luovasti eri tapoja, tyylejä ja aikakausia yhdistelemällä. Menneisyyttä hyödyntävän mainonnan menneisyysviittausten paikkansapitävyyden todennäköisyys riippuu siitä, mitä menneisyyden käytöllä tavoitellaan. Jos menneisyys on vain retromainen tyylikeino tai nostalginen viittaus yleiseen menneisyyteen, käyttö voi olla luovempaa ja historiaan väljemmin perustuvaa. Silloin kun menneisyydestä haetaan uskottavuutta ja perusteluja brändin tämän hetken lupauksille, menneisyysviittausten tulee olla paikkansapitäviä. Muuten mainonta toimii omia tavoitteitaan vastaan. Hartwall Jaffan ja Coca-Colan kampanjat perustuivat kumpikin brändien omaan menneisyyteen. Menneisyyden pääasiallisena roolina oli toimia perusteluina tämän päivän lupauksille, minkä takia menneisyysviittausten totuudenmukaisuus oli erityisen tärkeää. Menneisyyden käyttö ei kuitenkaan muuta mainonnan peruslogiikkaa, vaan lopulta myös menneisyyttä hyödyntävä mainonta kertoo aina enemmän mainostettavasta asiasta kuin menneisyydestä sinänsä.
  • Surkka, Sanni (2016)
    Tutkielmassa tarkastellaan suomenkielisen homomiehen kielellistä stereotyyppiä. Tutkielmassa selvitetään, mitä kielenpiirteitä suomenkielisen homomiehen kielelliseen stereotyyppiin kuuluu, millaisia sosiaalisia merkityksiä homomiehet tähän kielelliseen stereotyyppiin liitävät ja millaiseksi kielimuodoksi homomiehet tämän kielellisen stereotyypin kokevat. Tutkielma edustaa sosiolingvististä variaationtutkimusta ja pohjautuu teoreettiselta taustaltaan erityisesti sosiaalisen indeksisyyden teoriaan. Tutkielma hyödyntää lisäksi kielitietoisuuden tutkimuksen, kieli-identiteetin tutkimuksen ja diskurssianalyysin menetelmiä ja käsitteistöä. Tutkielman pääasiallinen aineisto koostuu kahdesta puheaineistosta. Vuonna 2012 kerätty puheaineisto sisältää viisi 15 lukiolaisnuoren tekemää improvisoitua kuunnelmaa, joissa informantit imitoivat stereotyyppistä homomiehen hahmoa. Vuonna 2015 kerätty puheaineisto käsittää 31 täysi-ikäisen homomiehen haastattelut, joissa tiedusteltiin homomiesten puhetta koskevia kielikäsityksiä. Näiden puheaineistojen lisäksi tutkielmassa käytetään media-aineistoa, joka koostuu kymmenestä homomiesten puhetta koskevasta verkkokeskustelusta ja kolmesta televisiossa esitetystä sketsivideosta. Tutkielmassa osoitetaan, että homomiehen kielelliseen stereotyyppiin liitetään monia erilaisia kielenpiirteitä. Tutkielmassa käsitellään prosodiaan ja äänenlaatuun liittyviä piirteitä, /s/-äänteen variaatiota, asenneadjektiiveja ja intensiteettisanoja, tietyn prosodisen kaavan sisältäviä sanoja, kiteytyneitä lausahduksia, Helsingin puhekielen morfofonologisia piirteitä, slangisanoja ja englannin kielen käyttöä. Tutkimusaineistojen pohjalta esitetään, että käsitykset homomiehen kielelliseen stereotyyppiin liittyvistä kielenpiirteistä ovat vakiintuneita ja jaettuja. Tutkielmassa esitetään, että nämä kielenpiirteet liittyvät laajempaan sosiaaliseen merkityskenttään, jota määrittävät homomieheyden lisäksi feminiinisyyden, nuoruuden ja helsinkiläisyyden sosiaaliset kategoriat. Työssä osoitetaan, että haastateltujen homomiesten kokemukset homomiehen kielellisestä stereotyypistä poikkeavat toisistaan. Osa haastateltavista käsittää homomiehen kielellisen stereotyypin tietoiseksi tyyliksi tai rekisteriksi, osa sosiolektiksi ja osa synnynnäiseksi ominaisuudeksi. Tutkielmassa havainnollistetaan, että näillä käsityksillä on yhteys haastateltavien seksuaali- ja kieli-identiteetteihin. Tutkielma poikkeaa menetelmiltään aikaisemmasta tutkimuksesta yhdistelemällä imitaatiota, haastatteluja ja media-aineistoja sosiaalisen indeksisyyden tutkimuksessa. Tutkielma avaa uusia näkökulmia seksuaalisuuden ja kielen suhdetta käsittelevään fennistiikkaan.
  • Hietala, Ville (2018)
    Tutkielmassa tarkastelen, missä tilanteissa japaninkielisessa chat-keskustelussa esiintyy tyylinvaihtoa da-tyylistä desu/masu-tyylin. Nämä tyylit ovat osa laajempaa kokonaisuutta, keigoa, joka suomeksi käännetään usein kohteliaisuuskieleksi. Japanin kielessä sosiaalinen asema on koodattu kohteliaisuusmuodoilla liki jokaiseen virkkeeseen, eli puhujan on tehtävä valinta da-tyylin ja desu/masu-tyylin välillä kuulijasta ja kontekstista riippuen. Da-tyyli on epämuodollinen, läheisten ihmisten käyttävä tyyli, desu/masu-tyyliä sen sijaan käytetään sosiaalisesti korkeammassa asemassa olevia henkilöitä puhuteltaessa. Todellisuus ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen, sillä tyylinvaihtoa esiintyy myös epämuodollisissa tilanteissa, joissa perustaso on da-tyyli. Aikaisemmat tutkimukset ovat käsitelleet ennen kaikkea puhuttua kieltä, joten tutkimus täydentää huomiotta jääneen kirjoitetun median vaikutuksen kielenkäyttöön. Internetin keskustelut ovat erittäin epämuodollisia, minkä vuoksi tyylinvaihdon voisi olettaa olevan erittäin vähäistä. Aikaisemmissa tutkimuksissa tyylinvaihtoa on selitetty tyylinvaihtoon sosiaalisten ja psykologisten tekijöiden lisäksi myös diskurssin hallintaan liittyviä tekijöillä sekä kohteliaisuudella. Teorialuvussa tarkastelen siksi nimenomaan japanin kieleen liittyvää tutkimusta sekä verkkokielen tutkimuksen nykytilannetta. Aineisto koostuu videostriimauspalvelu Twitchin 25 eri kanavan chat-huoneista, joiden osallistujamäärä vaihtelee viidestä yli viiteensataan. Analysoin aineistoa kvalitatiivisesti keskusteluanalyyttisin metodein, mutta analyysin tueksi aineistosta pystyi myös luomaan tilastoja desu/masu-tyylin esiintymisfrekvensseistä. Tutkimusessa haen vastauksia seuraaviin kysymyksiin: 1) Mitä kommunikatiivisia funktioita desu/masu-muodolla on anonyymissä keskustelussa, jonka perustaso on da-tyyli? 2) Millä tavalla käytetty media vaikuttaa puhetason valintaan? 3) Millä tavalla anonyymiys ja keskustelun tuttavallisuus vaikuttavat toisiinsa? Analyysiluvussa esittelen erikseen tyylinvaihdolle yhdeksän eri funktiota, joita keskustelussa havaitsin, minkä jälkeen tarkastelin havaintoja aikaisemman teorian valossa. Vaikka keskustelijat pysyttelivät nimimerkkien takana, pysyi keskustelu kohteliaana ja tuttavallisena riippumatta siitä, kuinka tuttuja keskustelijat olivat toisilleen. Funktiot jakautuvat pääasiassa kolmeen eri pääluokkaan, jotka ovat: 1) psykologiset ja sosiaaliset tekijät, 2) diskurssin hallinta ja 3) tyylikeino. Näistä ensimmäiset kaksi ovat myös puhutussa kielessä havaittuja kategorioita, mutta desu/masu-tyylin käyttämistä henkilökohtaisena tyylikeinona esiintyi erittäin runsaasti. Tutkimus ei kuitenkaan pysty selittämään, miksi toiset käyttivät desu/masu-tyyliä usein ja toiset eivät juuri koskaan kontekstin pysyessä täysin samana. Ilmiön tarkastelussa täytyisi olla riittävästi tietoa iän ja sukupuolen kaltaisista sosiolingvistisistä muuttujista, mikä on verkkokielen tutkijoille merkittävä haaste.
  • Arvio, Mirka (2022)
    Existing research has yet to explore the production of Finnish children's /r/ sounds and their phonetic variants, despite /r/ sound errors being among the most common speech sound disorders in children. In addition, existing research mainly relies on perceptual observation, which presents challenges when it comes to accurately identifying the quality of the sound error. The use of more objective methods of analysis is essential for the comparability of the research data. The aim of this study was to determine how acoustic analysis and ultrasound analysis can provide new insights and information about the typical and atypical /r/ productions produced by children. This study was conducted as part of the Enhancing visual feedback with ultrasound project, and the results will be used to design an acoustic analysis protocol to measure the effectiveness of controlled ultrasound intervention. The subjects in this study were four boys aged 10–11 years, all of whom produced the Finnish /r/ sound atypically, as well as two control subjects who had already acquired the typical Finnish /r/ sound. The subjects’ different /r/ productions were examined in the study by acoustic analysis and ultrasound analysis. In the Praat program, it was possible to visually observe the manner of articulation, the number of closing and opening phases (vibrations) characteristic of trills, the qualitative variation in the closing phases and the frequency structure of the /r/ sound from the spectrogram and oscillogram. In addition, it was possible to determine the duration of the /r/ sound and, in some cases, formant values. These results reveal variation in the production of the Finnish /r/ even among the control subjects. The word/sound position of the speech sound and the length of the sound appeared to have an effect on the realization and duration of the trill, and more vibrations occurred in longer-lasting trills. When the /r/ sound was produced as an apico-alveolar trill, the main acoustic characteristics of the speech sound were the alternating closing and opening phases (vibrations) and the lower F3 relative to the surrounding vowel environment, as already noted in a previous study. Due to the wide range of phonetic variants that might replace the /r/ sound the differences between typical and atypical /r/ productions were observed depending on the speaker in the manner of articulation, sound duration and/or the number of closing phases. In this study, it was not possible to determine the place of articulation by acoustic analysis, which is partly explained by the failure of formant analysis due to the poor quality of the test subjects' data. Thus, ultrasound data was also included in the analysis, from which it was possible to visually confirm the atypical place of articulation. These results therefore demonstrate how acoustic analysis and ultrasound analysis can supplement auditory perception and provide more qualitative and quantitative information on /r/ productions produced by children. However, it is important for the researcher to consider the typical variation in the realization of /r/ productions and the certain limitations associated with the use of both methods of analysis already at the data collection stage of the study, such as the selection of test words and number of repetitions.
  • Hirvonen, Veera (2021)
    Varhaisten eleiden ja esinetoimintojen omaksumisajankohdan, kokonaismäärän ja käytön monipuolisuuden on havaittu olevan vahvasti yhteydessä myöhempään sanaston kehitykseen. Siinä missä eleiden kokonaismäärän ja käytön monipuolisuuden yhteyttä myöhempään sanastoon on tutkittu paljon, ei yksittäisten ele- ja sanakategorioiden välisistä yhteyksistä ole vielä kovinkaan paljoa tietoa. Tämän pro gradu-tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, ovatko yksittäiset varhaiset eletyypit vuoden iässä mitattuna yhteydessä ymmärretyn ja ilmaistun sanaston hallintaan puolentoista vuoden iässä. Aineisto koostui 50 yksikielisestä suomenkielisestä lapsesta (25 poikaa ja 25 tyttöä), jotka osallistuivat Sanaseula-tutkimukseen. Eleiden ja esinetoimintojen hallintaa selvitettiin Varhaisen kommunikaation ja kielen kehityksen arviointimenetelmän 8-16 kuukauden ikäisten arviointiin tarkoitetun Toiminnat ja eleet-osion avulla. Sanaston hallintaa arvioitiin Sanaseula-menetelmän Vauveli-versiolla, joka on tarkoitettu 9-18 kuukauden ikäisten lasten arviointiin. Aineistoa analysoitiin tarkastelemalla varhaisten ele- ja esinetoimintojen ja Sanaseulaan sisällytettyjen ymmärrettyjen ja ilmaistujen sanojen välisiä korrelaatioita. Lisäksi tarkasteltiin ele- ja esinetoimintojen yhteyttä ymmärretyn ja ilmaistun sanaston sanakategorioiden prosentuaalisiin osuuksiin kaikista Sanaseulaan sisällytetyistä sanoista. Kun tarkasteltiin varhaisten eletyyppien ja myöhemmän ymmärretyn sanaston välisiä yhteyksiä, havaittiin deiktisten eleiden hyvän hallinnan vuoden iässä olevan yhteydessä suurempaan ymmärrettyjen verbien prosentuaaliseen osuuteen Sanaseulaan sisällytetyistä sanoista puolentoista vuoden iässä. Lisäksi esinetoimintojen hyvä hallinta vuoden iässä oli yhteydessä suurempiin adjektiivien ja sulkeisen luokan sanojen osuuksiin ymmärretyistä sanoista. Tarkasteltaessa varhaisten eletyyppien ja myöhemmän ilmaistun sanaston välisiä yhteyksiä huomattiin, että ritualisoitujen pyyntöjen runsas käyttö vuoden iässä oli yhteydessä ilmaistujen sosiaalispragmaattisten sanojen, substantiivien ja sulkeisen luokan sanojen hyvään hallintaan puolentoista vuoden iässä. Esinetoimintojen ja ilmaistujen adjektiivien ja sulkeisen luokan sanojen suhteellisten osuuksien välillä havaittiin myös positiivisia yhteyksiä. Varhaisten eleiden omaksuminen näyttäisi olevan yhteydessä ensimmäisinä lapsen sanastoon ilmaantuvien sanojen omaksumiseen. Lisäksi tuloksista voidaan päätellä, että niillä lapsilla, joilla oli vuoden iässä käytössään paljon esinetoimintoja oli muita lapsia suuremmat ymmärretyt ja ilmaistut sanastot puolentoista vuoden iässä. Tässä tutkielmassa esiin nousseet tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä siitä, että eleiden käyttö edeltää ja edesauttaa ymmärretyn ja ilmaistun sanaston omaksumista.
  • Järvinen, Saara (2015)
    Tyypin 2 diabetes (T2D) on huomattava ja yleistyvä kansansairaus. Uusien diabeteslääkkeiden määrä on lisääntynyt viime vuosina. Hoitosuositusten yhtenä tarkoituksena on auttaa valitsemaan kullekin potilaalle sopivin diabeteslääkitys. Tässä tutkielmassa tarkastellaan T2D:n lääkehoitoa hoitosuositusten ja lääkkeiden myynnin näkökulmasta. Kirjallisuuskatsauksessa vertaillaan neljän Pohjoismaan (Suomen, Ruotsin, Norjan ja Tanskan) hoitosuosituksia sekä diabeteslääkkeiden myyntiä. Hoitosuosituksissa ensisijainen diabeteslääke on metformiini, joka on myös insuliinia lukuunottamatta myydyin diabeteslääke edellä mainituissa maissa. Suomessa gliptiinit ovat tärkein toisen linjan lääke sekä myynnissä että hoitosuosituksessa. Muissa Pohjoismaissa sulfonyyliureat ovat myydyin toisen linjan lääke. Myös ruotsalainen ja norjalainen hoitosuositus asettavat sulfonyyliureat tärkeimmiksi toisen linjan lääkkeiksi. Muissa tarkasteltavissa maissa ensisijaiseksi perusinsuliiniksi suositellaan NPH-insuliinia. Suomessa pitkävaikutteisia insuliinianalogeja myydään NPH-insuliinia enemmän, eikä hoitosuositus ota kantaa perusinsuliinin valintaan. Tutkielman potilasaineisto on kerätty Kotkasta ja se koostuu diabeteshoitajan vastaanotolla käyneiden T2D-potilaiden lääkitystiedoista. Tutkimusaineistossa metformiini oli käytetyin diabeteslääke ja gliptiinit yleisin toisen linjan lääkevalinta. Insuliinia käytti noin kolmannes potilaista. Tutkielman perusteella diabeteslääkkeiden käyttö noudattaa hyvin suomalaista hoitosuositusta.
  • Tulkki, Kasperi; Lepäntalo, Aino; Mattson, Johanna; Tarkkanen, Maija; Kaila, Minna; Silander, Katariina (2018)
    Tiivistelmä Lähtökohdat: Potilaan tuen- ja tiedonsaanti on keskeistä pitkäaikaisten sairauksienhoidossa. Syöpää sairastavat ovat pääasiassa tyytyväisiä saamaansa hoitoon. Tutkimuksessa selvitettiin eräiden taustamuuttujien vaikutusta potilaan kokemukseen saadusta tuesta ja tiedosta sekä mistä potilas haluaisi tietoa ja tukea saada. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin, onko vastauksissa eroja erilaisten sairauksien välillä. Menetelmät: Hoitotyytyväisyyttä kartoittava kysely jaettiin 710 syöpätautien ja veritautien potilaalle. 487 (69%) palautti kyselyn. Analysoimme tuen ja informaation saannin riittävyyttä sekä tuen ja tiedon lähteen mieluisuutta. Tuen ja informaation saannin riittävyyttä arvioitiin lineaarisella logistisella regressioanalyysillä ja tuen ja tiedon lähteen mieluisuutta arvioitiin graafisesti. Sairausryhmäkohtaisia eroja tutkittiin Fisherin tarkalla testillä. Tulokset: Naiset olivat merkittävästi useammin tyytymättömiä saatuun tukeen ja tietoon (OR: 0,34). Lisäksi eri sairausryhmien välillä oli merkitseviä eroja vastauksissa. Muut taustamuuttujat, kuten ikäryhmä ja hoitajien tai lääkärien määrä, eivät vaikuttaneet merkitsevästi potilaiden vastauksiin. Potilaat raportoivat lääkärin tärkeimmäksi (90% potilaista) ja hoitajan toiseksi tärkeimmäksi tuen ja tiedon lähteeksi (78% potilaista). Loput vastaukset jakautuivat tasaisemmin vastausvaihtoehtojen kesken. Päätelmät: Potilaat kokevat pääsääntöisesti saavansa tarpeeksi tukea ja tietoa. Huolimatta sähköisten palvelujen kehityksestä, inhimillinen kontakti hoidon aikana koetaan edelleen tärkeäksi. Tutkimuksen mukaan on mahdollista, että potilaat voivat kokea saavansa riittävästi tukea ja tietoa, vaikka kohtaisi hoitonsa kuluessa useita ammattilaisia. Potilaan kokemukseen saadusta tuesta ja tiedosta vaikuttaa potilaan sairastama sairaus.