Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Winberg, Viktoria (2017)
    Pro gradu -tutkielmani aiheena on turvapaikanhakijan kategorian tuottaminen eduskuntakeskusteluissa. Aihepiiri nousi keskeiseksi vuonna 2015 niin kutsutun ”turvapaikanhakijakriisin” myötä, kun Suomeen saapui tuhansia turvapaikanhakijoita. Syksyllä 2015 ei vielä ollut tiedossa, mihin suuntaan tilanne tulee kehittymään, mikä aiheutti paljon keskustelua niin eduskunnassa kuin äänestäjienkin keskuudessa – tästä syystä tutkielmani aineistona on eduskuntakeskustelu syys-joulukuussa 2015. Teoreettisena lähtökohtana ja taustaoletuksena tutkielmassani on se, että yhteiskunnallinen todellisuus on aina aikaan ja paikkaan sidottu sosiaalinen konstruktio. Tähän liittyy siis myös kiinnostukseni parlamentaarisen keskustelun tutkimiseen: oletan, että poliittisten vallanpitäjien käyttämät diskurssit takaisinheijastuvat äänestäjien mielipiteisiin ja yhteiskunnalliseen todellisuuteen tämän todellisuuden sosiaalisen rakentumisen kautta. Tutkielmassani haluan osoittaa, kuinka Suomen poliitikoiden turvapaikanhakijoita käsittelevät diskurssit sekä tapa jäsentää ja tehdä ymmärrettäväksi turvapaikanhakijan kategoriaa ilmentää yhteiskunnan ydinarvoista käytävää määrittelykamppailua. Tutkimuskysymykseni ovat kaksitahoisia: yhtäältä tarkastelen sitä, mitkä ovat turvapaikanhakijoihin liittyvän debatin tärkeimmät diskurssit Suomen eduskunnassa ja millaisten elementtien ympärille nämä diskurssit rakentuvat. Toisaalta suhteutan tutkimukseni laajemmin yhteiskuntaan ja pohdin, mitä nämä diskurssit kertovat suomalaisesta yhteiskunnasta, mitkä yhteiskunnalliset arvot näyttäytyvät keskeisimpinä ja millaista määrittelykamppailua näistä arvoista käydään. Erotan aineistostani kuusi tärkeintä diskurssia, jotka nimesin oikeudenmukaisuusdiskurssiksi, turvallisuusdiskurssiksi, humanistiseksi diskurssiksi, kulttuuridiskurssiksi, hyötydiskurssiksi sekä taloudellis-rationaaliseksi diskurssiksi. Erittelemällä näiden diskurssien sisältöjä ja niiden sisällä käytettyjä strategioita identifioin analyysissani ne yhteiskunnalliset arvot, jotka suomalaisessa yhteiskunnassa parlamentaarisen keskustelun perusteella vaikuttavat olevan tärkeimpiä. Turvapaikanhakijoista puhuminen ja heidän konstruoimisensa niin uhkan kuin mahdollisuudenkin näkökulmasta valottavat niitä ydinarvoja, joita kansanedustajat tulevat puheessaan puolustaneeksi. Tutkielmani tarkoitus on siis kriittisesti analysoida eduskunnassa turvapaikanhakijoista käytyä keskustelua ja turvapaikanhakijan kategorian diskursiivista tuottamista. Aihe on relevantti, koska on tärkeää haastaa luonnollistettuja käsityksiä, ja arvioida poliittista keskustelua ja päätöksentekoa laajemmasta moraalisesta ja yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Poliitikoiden puhetavat tuottavat ideologisia seurauksia, koska heillä on yhteiskunnallinen valta-asema joka vaikuttaa äänestäjien mielipiteisiin, ja on merkittävää, millaisia nämä seuraukset ovat.
  • Toivonen, Venla (2018)
    Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen Seksialan liitto Sallin roolia asiantuntijana seksin oston kriminalisoinnin prosessissa vuosina 2002–2006. Tutkielmassa selvitän, miten ja millaisissa asiantuntijarooleissa Salli pääsi vaikuttamaan. Kysyn, miten Salli argumentoi haastaessaan esitystä seksin oston kriminalisoinnista asiantuntijana, millaista seksityöntekijän representaatiota Salli pyrki luomaan sekä missä määrin Salli onnistui esiintymään asiantuntijana ja miten Sallin asiantuntijuutta haastettiin. Näiden kysymysten avulla selvitän Sallin tilaa toimia mediassa ja strategioita, joita asiantuntijana esiintyminen vaati. Lähestyn lehdistökirjoituksia kriittisen lähiluvun ja Chaïm Perelmanin argumentaatioteorian avulla. Tutkimuksen teoreettisena taustana hyödynnän representaatioiden tutkimusta sukupuolentutkimuksen näkökulmasta. Seksin oston kriminalisointia perusteltiin hallituksen edustajien puheenvuoroissa ihmiskaupan ja parituksen estämisenä ja torjumisena, mutta myös yhteiskunnallisena moraalisena viestinä. Salli haastoi esitystä seksin oston kriminalisoinnista vetoamalla sen aiheuttamaan haittaan seksiä myyville ihmisille ja kiistämällä Ruotsista saadut kokemukset kriminalisoinnin vaikutuksista. Sallin mukaan kriminalisointi vaikeuttaisi seksiä myyvien ihmisten elinkeinoa, lisäisi prostituoitujen kokemaa väkivallan uhkaa asiakkaiden suunnalta ja ajaisi heidät parittajien armoille. Salli pyrki vahvistamaan kuvaa itsenäisistä suomalaisista seksityöläisistä, joita ihmiskauppa ja paritus eivät koskettaneet ja joiden elinkeinoa ja työturvallisuutta seksin myynnin kriminalisointi vaikeuttaisi. Salli ajoi argumentaatiossaan niin yksityisten yrittäjien kuin heikommassa asemassa olevien ulkomaalaisten prostituoitujen asemaa, mutta toisti ja vahvisti samalla eroja suomalaisten ja ulkomaalaisten prostituoitujen välillä. Suomalaisia prostituoituja kuvattiin Sallin argumentaatiossa rehellisinä yrittäjinä tai seksiä satunnaisesti myyvinä opiskelijoina, joilla oli monenlaisia motivaatioita seksityön harjoittamiseen. Ulkomaalaisille prostituoiduille osoitettiin solidaarisuutta argumentoimalla näiden vaikeuksien johtuvan myös suomalaisesta lainsäädännöstä. Anna Kontula käsitteli ulkomaalaisten prostituoitujen asemaa globaalin eriarvoisuuden ja köyhyyden kontekstissa. Sekä suomalaista että ulkomaista prostituutiota käsiteltiin Sallin argumentaatiossa työnä muiden joukossa. Vuosi 2005 merkitsi muutosta Sallin asiantuntijuudessa, kun Sallin varapuheenjohtajan Anna Kontulan tutkimus suomalaisesta prostituutiosta julkaistiin. Kontulan tutkimus tarjosi ajankohtaista tietoa prostituutiosta Suomessa, kun seksin oston kriminalisoinnin prosessi oli vielä kesken. Kontula argumentoi lehdistössä tutkijan ja Sirkiä seksialan ammattilaisen roolissa. Salli onnistui ottamaan lehdistössä tilan prostituutioasiantuntijana seksin oston kriminalisoinnin prosessin aikana. Salli argumentoi itsenäisten suomalaisten seksityöläisten puolesta eikä Sallin asiantuntijuutta merkittävästi haastettu lehdistössä ennen kevättä 2006. Salli pääsi vaikuttamaan asiantuntijana myös eduskunnan lakivaliokunnassa ja onnistui osaltaan horjuttamaan kriminalisoinnin prosessia eduskunnassa. Keväällä 2006 useat kansanedustajat viittasivat Sallin asiantuntijuuteen epäillessään seksin oston kriminalisoinnin seurauksia, toiset taas pyrkivät kiistämään Sallin asiantuntijuuden. Salliin kohdistunut arvostelu ja kritiikki kertoi yhdistyksen saavuttaneen asiantuntija-aseman lainsäädäntöprosessissa, jonka lopputulos muuttui eduskunnassa vielä keväällä 2006 merkittävästi.
  • Hannula, Eevi (2011)
    Medialla on valta päättää, miten väkivallasta kerrotaan, ja miten kriisit esitetään. Median kerrontatavoilla on suuri vaikutus siihen, miten katastrofi näyttäytyy tavalliselle kansalaiselle. Keskityn tutkielmassani siihen, millaisia kerrontatapoja Jokelan ja Kauhajoen koulusurmien tv-uutisointiin on rakennettu. Selvitän, mitä eroja ja yhtäläisyyksiä uutiskerronnassa oli kahden koulusurmatapauksen välillä sekä eri tv-kanavien välillä. Tarkastelen myös, mitkä toimijat korostuvat uutisten eri kerrontatavoissa. Laadullisen tutkimusotteen piirissä metodologinen tutkimustapani on representaatioanalyysi. Tutkielman lähtökohtana on malli katastrofiuutisoinnin kerrontatavoista. Gert Z. Nordström (1996) on kehittänyt mallin alun perin kuva-analyysiä varten. Myöhemmin sitä on sovellettu mediatekstien analyysiin (Huhtala jaa Hakala 2007). Tässä tutkielmassa sovellan mallia audiovisuaalisen kerronnan analyysiin. Tutkimusaineistoni koostuu television uutislähetyksistä seitsemän päivän ajalta sekä Jokelan että Kauhajoen tapahtumien jälkeen neljällä valtakunnallisella tv-kanavalla. Analyysimallin mukaisesti koulusurmat esitetään televisiossa käyttäen eeppistä, dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontatapaa. Lisäksi kyseessä olleesta tv-aineistosta nousi viides kerronnan luokka, kriittinen kerronta. Eeppisellä kerronnalla tarkoitetaan tyypillistä raportoivaa ja referoivaa uutiskerrontaa. Dramaattista kerrontaa käytetään raportoitaessa suoraan tapahtumapaikalta. Lyyrinen kerronta kuvaa tunteita. Didaktisessa kerronnassa pohditaan, mitä tapahtuneesta voi oppia. Kriittisen kerronnan keinoin vaaditaan vastuunottoa tapahtuneesta. Tv-uutisten kerrontatavoissa näyttäisi korostuvan eeppisen kerronnan määrä. Kauhajoen ja Jokelan uutiskerronnat kuitenkin erosivat toisistaan niin, että eeppinen kerronta lisääntyi entisestään Kauhajoen uutisoinnissa. Myös kriittinen kerronta korostui Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa esiintyi puolestaan enemmän dramaattista, lyyristä ja didaktista kerrontaa. MTV3-kanavalla käytettiin muita kanavia vähemmän eeppistä kerrontaa. Didaktista kerrontaa esiintyi MTV3:lla muita kanavia reilusti enemmän molempien koulusurmatapausten yhteydessä. Lisäksi MTV3-kanavalla esiintyi eniten kriittistä kerrontaa Kauhajoen uutisoinnissa. YLEn ja Nelosen kerrontatapojen esiintyminen oli lähes samankaltaista sekä Jokelan että Kauhajoen uutisoinnissa. Jokelan uutisoinnissa Nelonen käytti kuitenkin merkittävästi enemmän dramaattista kerrontaa YLEen verrattuna. Jokelan uutisoinnissa toimijoina korostuivat ampuja, ja uhrit, kun taas Kauhajoella päätoimijoita olivat poliisi ja poliitikot. Jokelan tv-uutisoinnissa sekä uhrit että ampuja olivat kolmen keskeisimmän toimijan joukossa useassa kerrontatavan luokassa. Kauhajoen uutisoinnissa puolestaan uhrit eivät olleet missään kerrontatavan luokassa kolmen keskeisimmän toimijan joukossa, ja ampujakin vain yhdessä luokassa. Eeppisen ja kriittisen kerrontatavan korostuminen sekä poliitikkojen keskeisyys toimijoina Kauhajoen tv-uutisoinnissa kertoo siitä, että Jokelaan nähden Kauhajoen koulusurmien uutisointi oli selvästi yhteiskuntakeskeisempää. Jokelan uutisointi painottui enemmän yksittäisen tapahtuman traagisuuteen sekä henkilökohtaloihin.
  • Suutari, Riikka-Liisa (2014)
    The association between victimization and aggressive behavior has been extensively studied but its relation to other risk factors is less known. The purpose of this study is to illuminate the link between victimization and aggressive behavior by including other risk factors associated with aggressive behavior to the model. Along with victimization we studied the effect of Big Five personality dimensions, impulsivity and parental control on aggression and their potential mediating or moderating effects on the victimization-aggression link. Based on the previous studies we expected the link between victimization and aggression to be strong but possibly mediated or moderated by agreeableness, conscientiousness, neuroticism, impulsivity and parental control. We used the data from the Finnish Self-Report Delinquency study 2012 which consists of 8,914 survey answers from 6th or 9th grade students (11–16 years) in a nationally representative sample of 106 schools. Aggressive behavior and victimization variables were sorted into three classes: 1) no reported incidences 2) 1 or 2 incidences or 3) 3 or more incidences in the previous year. We analyzed the data by using multinomial regression analysis. Gender and age (6th vs. 9th grade) were controlled. Results showed that victimization was associated with aggressive behavior and the probability was highest among those who had experienced victimization more than three times during the previous year. Higher parental control, agreeableness and conscientiousness predicted less aggressive behavior, whereas higher impulsivity and extroversion predicted higher aggressive behavior. Neuroticism was not directly associated with aggressive behavior. Only the link between conscientiousness and aggressive behavior was mediated by the other factors while victimization, agreeableness, extroversion, impulsivity and parental control remained as independent factors predicting aggressive behavior.
  • Kervinen, Elina (2012)
    Tutkielmassa tarkastellaan miesten parisuhdeväkivallan uhriuden rakentumista nettikeskusteluissa. Uhrilla viitataan henkilöön, joka on kokenut väkivaltaa parisuhteessaan ja myös identifioinut itsensä uhriksi. Problematisoimalla väkivallan, maskuliinisuuden ja uhriuden välisiä suhteita selvitetään nettikeskusteluissa rakentuvia parisuhdeväkivallan ja uhriuden diskursseja sekä miehille avautuvia uhripositioita. Lisäksi tarkastellaan miesten uhriuden legitiimiyden ehtoja eli sitä miten mies voi olla legitiimi uhri. Aineistona on viisi keskustelua miesten kokemasta väkivallasta parisuhteessa, jotka on kerätty erinäisiltä internetin keskustelupalstoilta. Nettikeskusteluja analysoidaan diskurssianalyyttisesti, sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta. Tutkielmassa tutkitaan väkivaltapuhetta, joka nähdään materiaalis-diskursiivisena, sillä vaikka väkivaltapuhe on diskursiivista, konkretisoituu väkivalta materiaalisina tekoina. Lähestymistapa noudattaa siten kontekstikonstruktionismia ankaran konstruktionismin sijaan. Aineiston analyysi osoittaa mieserityisen diskurssin nousseen 2000-luvulla vakiintuneiden tapojen rinnalle käsitteellistämään parisuhdeväkivaltaa. Keskeistä tuloksissa on myös nettikeskusteluissa rakentuvat erilaiset uhriuden diskurssit, jotka ovat uhriuden kieltäminen, vastavuoroinen väkivalta, uhriuden ja tekijyyden sekoittuminen ja ideaaliuhrius. Diskurssien kautta miehille avautuu viisi erilaista subjektipositiota, joista kahdessa uhrius kielletään ja uhripositiota ei omaksuta. Jäljelle jäävät kolme uhripositiota edustavat erilaisia tapoja olla uhri, mutta lopulta vain kaksi uhripositiota näyttäytyvät legitiimeinä. Legitiimin uhrin status mahdollistuu uskottavalle uhrille muun yhteiskunnan hyväksyessä ja uskoessa uhriuden, mikä helpottaa väkivaltaa kokeneen henkilön avun hakemista ja avun saamista. Jos uhrius kyseenalaistetaan voi avun piiriin pääseminen estyä eikä palveluita saata edes olla olemassa uhriryhmille, jotka eivät näyttäydy legitiimeinä. Kyseenalaistamalla perinteinen ymmärrys uhriudesta passiivisuuden ja haavoittuvuuden tilana, on mahdollista edesauttaa maskuliinisen uhriuden tunnustamista legitiiminä uhriutena, mikä myös osaltaan auttaa vakiinnuttamaan miehiin kohdistuvaa väkivaltaa sosiaalisena ongelmana.
  • Välimäki, Anu (2013)
    Vuonna 2002 toimintansa aloittanut kansainvälinen rikostuomioistuin ICC on ensimmäinen pysyvä ja itsenäinen kansainvälinen rikostuomioistuin. Sen tehtävä on puuttua törkeisiin ihmisoikeusrikoksiin ja tuomita niiden keskeisimmät tekijät, kuten poliittiset ja sotilaalliset johtajat, henkilökohtaisen rikosvastuun perusteella. Myös uhrinäkökulmalla on merkittävä rooli ICC:n toiminnassa. Uhrien oikeuksien tunnuttaminen perustamissopimuksessa, Rooman perussäännössä, on historiallisesti merkittävää, sillä koskaan aikaisemmin kansainvälinen rikosoikeus ei ole tunnustanut uhrien asemaa yhtä vahvasti. Uhrinäkökulman huomioimista edistää restoratiivisen oikeuden soveltaminen tuomioistuimen toiminnassa perinteisen, tuomitsemiseen tähtäävän retributiivisen oikeuden ohella. Restoratiivinen lähestymistapa korostaa tuomioistuimen toiminnan vaikutusten arvioimista ja huomioonottamista, sekä konfliktin osapuolten toipumisen edistämistä. Restoratiiviset tavoitteet määrittelevät myös tuomioistuimen uhrinäkökulmaa: yksittäisten uhrien edun sijasta ICC pyrkii huomioimaan uhrien yleisen edun pitkällä tähtäimellä. Uhrien asema ICC:ssä on erityisen kiinnostava kysymys sen ajankohtaisuuden vuoksi. ICC:n käytäntö ja toimintamallit eivät ole vielä vakiintuneita, vaan tuomioistuimen toiminta on vasta muotoutumassa ensimmäisten tapausten myötä. Tuomioistuin on antanut ensimmäisen tuomitsevan ratkaisunsa vasta vuonna 2012, kymmenen vuotta perustamisensa jälkeen. Myöhemmin samana vuonna ICC antoi myös ensimmäisen hyvityksiä koskevan päätöksensä. Uhrinäkökulman kannalta tuomioistuimen päätöksillä on erityisen suuri vaikutus, sillä Rooman perussääntö sääntelee uhrien oikeuksia vain yleisellä tasolla jättäen tuomioistuimelle laajan harkintavallan. Uhrien asema ja oikeudet muotoutuvatkin lopullisesti vasta tuomioistuimen ja sen toimijoiden käytännössä. Myös yksittäisten tuomarien ja muiden ICC:n toimijoiden henkilökohtaisilla näkökannoilla saattaa olla merkittävä vaikutus siihen, kuinka uhrinäkökulma huomioidaan tuomioistuimessa. Tutkielma tarkastelee, kuinka uhrit ja heidän oikeutensa ilmenevät ICC:n toiminnassa ja ohjaavat sitä. Tarkastelussa ovat erityisesti tuoreet, vuonna 2012 annetut uhrien oikeuksia koskevat päätökset uhrien osallistumisoikeudesta ja hyvityksistä. Päätösten perusteella arvioidaan myös sitä, pystyykö ICC soveltamaan uhripainotteista restoratiivista oikeutta vaarantamatta tuomitsemiseen tähtäävää retributiivista tehtäväänsä. Restoratiivisten elementtien avulla kuvataan restoratiivisen oikeuden ilmenemistä ICC:ssä. Lisäksi tutkimuksessa arvioidaan, kuinka restoratiivinen oikeus soveltuu ICC:n toimintaa ohjaavaksi ideologiaksi.
  • Randelin, Ellen (2014)
    The aim if this master's thesis was to examine discourses about disability in Helsingin Sanomat and to observe how a positive, heroic, stereotype about disability occurs. The background of this was influenced by disability stereotypes and social disability studies' view about disability as social construct. A social disability model was mainly used as a tool to perceive disability. Impression behind heroic stereotype exploration was a view of stigmatizing positive stereotypes. Research problems were: What kind of disability discourses do appear in Helsingin Sanomat? and What kind of discourses do appear about heroic disability? The purpose of this study was to challenge perceptions about disability and offer a new perspective to explore disability. My research material consisted of writings about disabled persons in Helsingin Sanomat in 2008-2013, which accumulated altogether 107 articles, altogether 117 pages. The analysis was based on French discourse analysis tradition, where the attention is focused on cultural products that construct reality. With the help of discourse analysis, it was explained what kind of discourses were built and what do they tell about attitudes toward disability. There appeared quite different discourses about disability, but the most noticeable was the tragic discourse. This was however challenged through opposing discourses, in which the problems focus was centered to society instead of focusing the problems toward individual. Difference discourse was striven to be emphasize the differences related to disability, but it was protested by similarity discourse. Heroic disability was constructed through opposing discourse to tragic discourse about disability and overplayed skills and persistence. This study shows that disabled are still in the marginal, though attitudes seem to be changing. Positive stereotypes are stigmatizing and uphold attitudes where skills are interpreted as an exception. At the same time disabled people may be seen as somehow magical creatures. This study highlights attitudes toward disability which can be seen as a tool to challenge prejudice and normative attitudes about disability.
  • Koskela, Joonas (2017)
    Ukkosen voimakkuuden luokittelusta on tehty vain vähän tutkimusta. Rajuilman voimakuutta voidaan määritellä kaikkien siihen liittyvien sääilmiöiden (rankkasade ja rakeet, salamointi, syöksyvirtaukset, trombit) perusteella. Usein voimakkuusluokitus tehdään ilmiön aiheuttamien tuhojen perusteella (syöksyvirtaukset, trombit), joka vaatii ihmishavainnot tuhoalueelta: tällainen luokitus ei ole reaaliaikainen. Ukkosen tapauksessa mielekäs ilmiö voimakkuuden luokittelemiseksi on salamointi. Salamoinnin perusteella on tehty aiemminkin ukkosen voimakkuusluokitusta, mutta luokitukset perustuvat salamoiden vuosi- tai vuorokausimääriin. Hetkellisen ukkosen voimakkuuden määrittelemiseksi on tässä työssä tutkittu maasalamamääriä Suomen alueella 15 minuutin aikana 20 x 20 km havaintoalueilla. Tämän työn tarkoitus oli selvittää, että voidaanko salamahavaintojen perusteella tehdä objektiivinen luokitus ukkosen hetkelliselle voimakkuudelle, sekä mikä on järkevä luokkajako voimakkuudelle. Tutkimus toteutettiin käymällä läpi NORDLIS-salamanpaikannusverkon havainnot vuosilta 2002–2016. Havaintoaineistosta lasketaan maasalamamäärät 15 minuutin aika-askelissa 2 584 hilaruudussa Suomen alueella ja sen lähiympäristössä. Havaitut salamamäärät vaihtelivat välillä 1–325 salamaa 400 km^-2 15 min^-1. Saaduista tuloksista lasketaan ukkosen hetkellisen salamoinnin todennäköisyysjakauma. Tämän työn tulosten pohjalta on määritetty ukkosen hetkelliselle voimakkuudelle logaritmisesti tasavälinen, 5-portainen luokitus, jossa alin luokka L1 (1–3 maasalamaa 400 km^2 15 min^-1) kuvaa heikkoa ukkosta ja ylin luokka L5 ( >100 maasalamaa 400 km^2 15 min^-1 ) erittäin rajua ukkosta. Määritettyä ukkosen hetkellisen voimakkuuden luokitusta voidaan käyttää Suomen oloja vastaavilla alueilla, mikäli salamahavaintoja saadaan riittävällä tarkkuudella. Alueilla, joilla ukkoset ovat selvästi Suomen oloja voimakkaampia tämä luokitus antaa hetkelliselle ukkosen voimakkuudelle luultavasti liian alhaisia arvoja.
  • Heikkinen, Tanja (2017)
    Tämän pro gradu -työn aiheena on Venäjän poliittisen diskurssin ja kansainvälisen aseman kehittyminen Ukrainan kriisin aikana, ja se on lähtökohtaisesti monitieteinen – diskurssin tutkimisessa hyödynnetään sekä diskurssi- että media-analyysin keinoja, Venäjän kansainvälisen aseman ymmärtämiseksi tarvitaan historian ja politiikan tutkimusta. Tutkimuskysymyksinä onkin miten Venäjän poliittinen diskurssi Ukrainan kriisin suhteen on kehittynyt sen aikana ja miten Ukrainan kriisi on vaikuttanut Venäjän asemaan kansainvälisellä pelikentällä. Tutkielman alussa perehdytään Venäjän ja Ukrainan väliseen historiaan sekä Venäjän ja lännen väleihin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, minkä jälkeen käydään läpi nykyisen kriisin kehittyminen. Tämä katsaus menneeseen tarjoaa osaselityksiä Ukrainan nykyisen tilanteeseen sekä valottaa maan asemaa uusvanhassa itä-länsi jaottelussa. Tämän jälkeen siirrytään analysoimaan poliittisia puheita kolmen eri ajanjakson aikana. Tutkimuksen selkeyttämiseksi analysoitaviksi puheiksi on valittu Kremlin virallisilta sivuilta löytyvät presidentti Putinin puheet, ja näiden tuoksi on myös analysoitu lehtikirjoituksia kahdesta eri lähteestä. Tarkastelun kohteena on erityisesti, miten aiheesta käyty diskurssi on muuttunut ja miten siitä on uutisoitu Venäjällä. Tämän lisäksi tarkastellaan myös läntisiä reaktioita kriisin kehittymiseen samojen ajanjaksojen avulla. Aineiston analyysin jälkeen pohditaan kriisin mahdollisia seurauksia ja vaikutuksia Venäjän kansainväliseen asemaan Tutkielman perusteella voidaan todeta, että Venäjän virallinen diskurssi koki jyrkkiä muutoksia tutkielmaan valittujen ajanjaksojen aikana, ja annetuista lausunnoista päätellen yksi syy Ukrainan tilanteeseen puuttumiseen on ollut kasvava kokemus Venäjän mielipiteiden sivuuttamisesta kansainvälisissä kysymyksissä. Toisena johtopäätöksenä analyysista voidaan päätellä Venäjän median tarjoavan varsin erilaisia näkökulmia kriisiin. Toisaalta myös Putinin oman kannatuksen nostaminen nousi vahvasti esille eri teorioissa. Tässä tapauksessa nousseiden kannatuslukujen hintana näyttäisi kuitenkin olevan kansainvälinen asema ja maine Venäjän jouduttua muun muassa yhä voimassa olevien pakotteiden seurauksena lähes paaria asemaan, kansainvälisin ”pahiksen” asemaa ei ole myöskään auttanut Ukrainan jälkeen esiinnousseet epäilyt Venäjän sotkeutumisesta muun muassa Yhdysvaltojen ja Ranskan vaaleihin.
  • Kangasmaa, Tommi (2016)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tutkittiin Ukrainan kriisin vaikutuksia suomalaiseen puolustuspoliittiseen keskusteluun vuoden 2014 aikana. Tutkielmassa pyrittiin havaitsemaan mahdollinen muutos tutkimalla kolmenkymmenenneljän suomalaisen puolustuspolitiikan parissa tiiviisti työskentelevän poliitikon blogikirjoituksia ja eduskunnassa käytettyjä puheenvuoroja. Tutkielmassa pyrittiin löytämään vastaus kysymykseen: Muuttiko Ukrainan kriisi 2014 suomalaisen puolustuspolitiikan keskustelua? Miten muutos näkyi? Voitiinko aineiston perusteella löytää niitä tulkintoja ja heuristista päättelyä, jotka johtivat tutkittuihin kannanottoihin? Pro gradu -tutkielman teoreettinen pohja perustuu poliheuristiseen teoriaan. Poliheuristisen teorian mukaisesti tutkimuksessa oletettiin, että poliitikon päätöksentekoprosessiin vaikuttaa voimakkaasti kotimaan poliittinen tilanne ja kannatuslaskelmat. Tutkimuksen hypoteesi oli se, että kotimaan poliittisella kannatuksella oli Ukrainan kriisiä suurempi vaikutus puolustuspoliittisiin kannanottoihin. Tutkielman aineisto koostui tutkittujen poliitikkojen puolustuspolitiikkaa käsittelevistä blogikirjoituksista sekä vuoden 2014 käytetyistä eduskunnan täysistuntojen ryhmäpuheenvuoroista ja henkilökohtaisista puheenvuoroista. Tutkimusmetodina käytettiin hermeneuttis-kvalitatiivista tekstianalyysia. Tutkimuksessa pyrittiin löytämään niitä reunaehtoja, ajatuskulkuja ja päättelyketjuja jotka johtivat aineistossa tutkittuihin teksteihin ja eduskunnan täysistuntopuheenvuoroihin. Ukrainan kriisin aiheuttamaa muutosta pyrittiin havaitsemaan vertaamalla kriisiä edeltäviä tekstejä ja vuoden 2014 kannanottoja.
  • Pirnes, Susanna-Elisabet (2011)
    Ukrainan presidentiksi nousi ns. oranssin vallankumouksen nosteessa Viktor Justsenko. Hänen presidenttikaudellaan (2005-2010) vuosien 1932-33 nälänhätä (holodomor) nousi keskeiseksi sekä sisä-, että ulkopolitiikan teemaksi. Holodomor, joka viittaa nälällä aiheutettuun tuhoon, pyrittiin tuomaan osaksi ukrainalaista kollektiivista muistia. Justsenkon aloitteesta säädettiin laki, jonka mukaan holodomor oli ukrainalaisten kansanmurha. Vuosina 1932-33 ympäri Neuvostoliittoa vallitsi nälänhätä. Ukrainalainen maaseutu kärsi pahoin nälänhädän seurauksista, sillä eri arvioiden mukaan 3,5-10 miljoonaa ukrainalaista menehtyi joko suoranaisesti tai välillisesti nälänhädän seurauksena. Ukrainan itsenäistyttyä nälänhätä, jota oli diasporassa alettu kutsua holodomoriksi (nälkätuho), nousi kansallisen historian keskeiseksi teemaksi. Ukrainalainen historioitsija Georgi Kasjanov on nimittänyt tätä uutta vaihetta historian kansallistamiseksi. Tässä työssä pohditaan sitä, miksi holodomor nostettiin keskeiseen asemaan presidentti Viktor Justsenkon valtakaudella. Keskeinen vastakkainasettelun lähtökohta on ollut itsenäisen Ukrainan ja Neuvostoliiton seuraajavaltion Venäjän suhtautuminen nälänhätään 1932-33. Ukrainalaisissa näkökulmissa on painottunut stalinistisen järjestelmän kritiikki, mikä toisaalta on saatettu tulkita myös koko kommunistisen aikakauden tuomitsemiseksi. Venäjällä taas nälänhätä on tulkittu useimmiten yleisneuvostoliittolaiseksi tragediaksi, joka ei kohdistunut erityisesti mitään tiettyä kansallisuutta vastaan. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on tarkastella ukrainalaisten ja venäläisten tulkintojen eroja ja sitä, millä tavoin holodomorilla on tehty politiikkaa. Tutkimusaineistona on käytetty ukrainalaisten osalta presidentti Justsenkon puheita, lakialoitteita ja muita julkilausumia, sekä eräiden yhteiskunnallisten toimijoiden ja historioitsijoiden kannanottoja. Venäläisen osapuolen tulkintoja on pyritty luomaan muutamien tutkimusten ja yhteiskunnallisten toimijoiden, sekä poliitikkojen lausumien pohjalta. Suurin osa aineistosta on kerätty venäjänkielisistä verkkolehdistä. Presidentti Justsenkolle vuosien 1932-1933 historiasta muodostui ase, jolla hän kävi omaa poliittista taisteluaan lännen puolesta itää vastaan. Välit Venäjään olivat viileät koko hänen presidenttikautensa ajan. Lähimmäksi presidentin kantaa holodomor-kysymyksessä tulivat diasporaukrainalaiset. Venäjällä kritisoitiin ankarasti Justsenkon tanssia haudoilla eli hänen tapaansa käyttää nälänhädän uhreja oman politiikkansa välineenä. Venäläiset korostivat nälänhädän tragediaa kaikkien Neuvostoliiton kansojen tragediana. Holodomor oli osa kansallisen historian uudelleenkirjoitusta ja kansakunnan rakentamisen prosessia. Justsenkon päämääränä oli lähentää Ukrainaa länteen, jolloin ukrainalaisen kansakunnan uhriasema antoi oikeutuksen sanoutua irti neuvostoajasta. Tietyssä mielessä holodomor-projekti oli venäläisvastainen, sillä se implisiittisesti tuki käsitystä venäläisistä rikollisina, kansanmurhan toimeenpanijoina.
  • Kostamovaara, Anu (2020)
    Tutkielma on luokkahuonevuorovaikutukseen perustuva tapaustutkimus, jossa tarkastellaan kahta pääkaupunkiseudulla kotoutumiskoulutuksessa suomea toisena kielenä opiskelevaa maahanmuuttajaryhmää. Työssä paneudutaan siihen, miten oppijat ja opettajat toimivat kohdatessaan ymmärtämisongelmia ja millä tavoin kielellisiä ilmauksia rakennetaan vuorovaikutuksessa tuen ja tukeutumisen avulla. Pääpaino on merkitysneuvotteluissa ja niihin sisältyvissä muokatuissa toistoissa. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on sosiokulttuurinen kielentutkimus, johon yhdistetään dialogisen ja interaktionaalisen toisen kielen tutkimuksen näkökulmia. Työn esikuvana on Minna Sunin väitöskirja Toista kieltä vuorovaikutuksessa. Kielellisten resurssien jakaminen toisen kielen omaksumisen alkuvaiheessa (2008), josta on omaksuttu dialoginen menetelmä merkitysneuvottelujen tutkimiseen. Aineisto on kerätty yhden päivän aikana, ja se koostuu kahdesta 75 min pituisesta, videoidusta opetusjaksosta. Analyysi jakautuu kahteen osaan. Ensimmäisessä tarkastellaan merkitysneuvotteluja, joiden aiheuttaja on oppijan vuorossa oleva ongelma. Toisessa osassa käsitellään merkitysneuvotteluja, joiden aiheuttaja on opettajan vuoron ongelma. Merkitysneuvotteluissa esiintyvien toistojen analyysin tuloksena näytetään, miten toistoilla annetaan ja saadaan tukea. Niillä osoitetaan ongelmakohta, täsmennetään merkitystä ja varmistetaan neuvottelussa saavutettu riittävä ymmärrys. Muokatuilla toistoilla opettaja selventää omaa vuoroaan ja antaa palautetta oppijoiden vuoroista. Usein opettaja reagoi oppijan vuorossa olevaan ongelmaan toisto-osoittimella, joka sisältää jonkin tulkintaehdotuksen. Opettaja redusoi oppijan ilmauksesta esiin ymmärtämisongelman aiheuttajan. Hän ottaa vastuun elaboroinnista muokkaamalla oppijan vuoroa fonologisesti, leksikaalisesti, morfologisesti, syntaktisesti tai kaikkia yhdistäen. Kielenoppijoilla toisto toimii keinona osoittaa osallisuus ja osallistuminen vuorovaikutuksessa. Oppijat kierrättävät tarjolla olevaa kielenainesta ja segmentoivat puheesta kohtia toistettaviksi. He poimivat opettajan tai muiden oppijoiden uudelleenmuokkauksia tuotoksiinsa etenkin leksikaalisella tasolla mutta myös fonologian ja syntaksin alueilla. Vähiten esiintyy muokatun morfologisen aineksen sisällyttämistä, koska oppijoiden kielisysteemi ei ole vielä välttämättä valmis ottamaan tarjottua morfologista muokkausta vastaan. Dialoginen tarkastelu osoittaa, että keskusteluvuorovaikutuksessa on jaettavissa jokaisen osallistujan kielellinen pääoma. Vuorovaikutuksen kumulatiivisen luonteen ansiosta tuloksena on enemmän kuin mihin yksilö yltää monologisesti. Oppija pääsee luokkahuonekeskusteluissa osalliseksi opettajan resursseista. Vuorovaikutus rakentuu yhteistyössä tuen, tukemisen ja tukeutumisen avulla. Tuki voi toteutua sekä tarkoituksellisena ja tavoitteellisena oppijan auttamisena, että keskustelussa jaettavana kielenaineksena. Lähikehityksen vyöhykkeen ajatus näkyy merkitysneuvotteluissa oppijan vahvistuvana mahdollisuutena kielelliseen ilmaisuun resurssien jakamisen, muokkausten ja palautteen turvin.
  • Kervinen, Tommi (2022)
    Ilmansaasteiden ja niistä erityisesti ulkoilman hiukkasten yhteydestä hengitys- sekä sydän- ja verenkiertoelimistön sairauksiin on runsaasti näyttöä. Myös hiukkasten mahdollisesta yhteydestä psykiatriseen sairastavuuteen on julkaistu lukuisia tutkimuksia. Tämä systemaattinen kirjallisuuskatsaus tarkastelee tutkimuksia ulkoilman hiukkasten mahdollisesta yhteydestä ahdistukseen, masennukseen, skitsofreniaan ja itsemurhiin. Kirjallisuushaku suoritettiin Pubmed-tietokannassa 20.5.2020. Yhteensä 166 julkaisusta karsittiin pois katsauksen kriteerien perusteella 150 tutkimusta, ja tarkasteltavaksi valittiin 16 tutkimusta. Kaikissa valituissa tutkimuksissa tarkastelun kohteena on lyhyt- (alle 30 päivää) tai pitkäaikainen (vähintään 30 päivää) altistuminen ainakin ulkoilman pienhiukkasille (PM2.5, halkaisijaltaan alle 2.5 mikrometriä) tai hengitettäville hiukkasille (PM10, halkaisijaltaan alle 10 mikrometriä) sekä altistuksen yhteys ahdistukseen, masennukseen, skitsofreniaan tai itsemurhiin. Päätetapahtumiksi kelpuutin diagnostiset mielenterveyden häiriöt, standardoiduilla kaavakkeilla arvioidut oirekuvat sekä toteutuneet itsemurhat. Neljästä ulkoilman hiukkasten vaikutusta ahdistukseen selvittäneestä tutkimuksesta kolmessa tutkimuksessa hiukkasaltistuksen havaittiin olevan yhteydessä joko ahdistusoireisiin tai ahdistuksen sairaalahoitoihin. Yhdeksästä masennusta käsitelleestä tutkimuksesta kahdeksassa havaittiin hiukkasaltistuksen positiivinen yhteys ja yhdessä peräti käänteinen yhteys joko masennusoireisiin tai -diagnooseihin. Skitsofrenian ja hiukkasaltistuksen yhteyttä selvitti vain yksi tutkimus, jossa havaittiin lyhytaikaisen altistuksen yhteys psykoosioireiden vakavuuteen. Itsemurhien ja hiukkasaltistuksen yhteyttä selvittäneistä neljästä tutkimuksesta kolmessa havaittiin yhteys lyhytaikaiseen altistukseen. Kun tutkimusten tuloksia tarkastelee tarkemmin hiukkaskokojen, altistusaikojen ja päätetapahtumien osalta, on näyttö osittain ristiriitaista tai vähäistä, ja johtopäätösten kanssa on oltava varovainen. Tämän katsauksen tutkimuksista paras näyttö koski lyhytaikaisen PM2,5-altistuksen yhteyttä masennusdiagnooseihin sekä lyhytaikaisen PM10-altistuksen yhteyttä masennusoireisiin ja - diagnooseihin. Iso osa tutkimuksista tehtiin lisäksi korkeiden pitoisuuksien maissa, eikä niitä voi sellaisenaan soveltaa Suomen oloihin.
  • Asmi, Ari (Helsingin yliopistoUniversity of HelsinkiHelsingfors universitet, 2000)
  • Ahola, Reija (2015)
    Previous studies have shown that outdoor activities are important for the child and outdoor environment is in many ways an ideal early childhood education environment. However the appreciation of outdoor playing has gone through inflation in small children's education. The emphasis on safety risks has made playgrounds plain and educators cautious. Children spend the free time more and more inside at the expense of the outdoor activities. It has been speculated that the children's healthy growth and development are at risk as a result of these social changes. Against this background, it is important to consider outdoor activities carried out in institutional early childhood education from the point of view of pedagogy. Day care staff is responsible for the well-being of children, the promotion of development and learning. Studies have given an indication that pedagogical knowledge is not used outside as it could be. The purpose of this study is to analyze the meanings of children's outdoor life and outdoor environment given by the kindergarten teachers, as well as the role of an adult during outdoor supervision. The goal is to survey good practices in promoting outdoor pedagogy. The research method used was theme interview with video tapings. The research environment was municipal day-care center. Outdoor activities was taped on video in the yard of the day-care center. Four kindergarten teachers was interviewed using semi-structured interview frame and video clips. Interview data was analyzed according to the principles of content analysis. Outdoor activities were seen as a vital part of the day and outdoor environment was seen as a good pedagogical environment. However it was felt that in reality the pedagogical skills is not often used outdoors. Safety and control was seen as specific tasks for adults related to outdoor activities. However, this important role was seen also as a limitation for the pedagogical usage of outdoor environment and children's freedom. Outdoor Environment provides a good ground for play, sports, exploration and interaction between children as well as between adult and child. Children's learning is holistic and adults should have similar roles outdoors than inside. Teaching and educational staff commitment to their work and a shared vision of the work community can promote outdoor pedagogy and change courtyard control culture.
  • Kontinen, Hanna (2015)
    The changes in working life have set new kind of challenges for applicant attraction and recruiting. Therefore, organizations have started to invest more and more on the assessment and development of their attractiveness. The employment image can be considered as a key factor of this process. Previous studies have shown that the measures made especially in the early stages of the recruitment process have significant impact on employment image, corporate image, organizational attractiveness and the applicants' intentions to apply for the positions. The aim of this study was to assess the external employer branding of the target company, Finrail Oy, in regarding the recruitment process. In addition, the applicants' experiences of the recruitment process and the recruitment image were studied. Previous studies have indicated that this recruitment image has impact on both corporate and employment image. The need for a closer assessment of the external employer branding was recognized because of the unfamiliarity of the newly established organization. The qualitative research was implemented as part of the firm's annual recruitment process in February 2015 and the data were collected by using questionnaire. The participants (n=627) were the candidates taking part in recruitment process in 2015. The questionnaire included open questions and eventually 174 candidates answered the question. The results were analyzed by using the coding analyzing method. The results showed that the awareness of the company had grown since the year of establishment. However, the interests of the candidates had divided to other industry segments as well. All in all, both the employment and company images can be seen very consistent. The both images were quite similar and they were based on images as modernity, trust, certainty and stability. The results also showed that candidates had received enough information during the recruitment process. Based on the results and theoretical background some conclusions and recommendations can be presented, concerning familiarity, distinctiveness and employer brand communication. Also, the importance of recruitment image should be considered as an important factor in the recruitment.
  • Alila, Antti (2015)
    Tutkielmassa selvitetään tilastollisten menetelmien avulla ulkolämpötilan vaikutusta sydän- ja verisuonitautien kiireellistä hoitoa vaativien sairaustapausten määrään. Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että sydän- ja verisuonisairauksien kuolleisuus lisääntyy sekä kuumalla että kylmällä säällä. Sairaustapausten osalta tutkimusnäyttö ei sen sijaan ole yksiselitteistä, joten uudelle tiedolle on perusteltu tarve. Ilmiön tutkiminen auttaa suunnittelemaan toimenpiteitä kylmyyden tai kuumuuden aiheuttamien terveyshaittojen ehkäisemiseksi sekä ennakoimaan vaihteluja terveyspalveluiden tarpeessa. Sairaustapauksia kuvaavana aineistona on aikasarja päivystyksen kautta alkaneiden sydän- ja verisuonitautien (ICD-10 tautiluokituksen luokka I) hoitojaksojen vuorokausimäärästä Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Aineisto saatiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteristä. Lisäksi analyysissa käytetään European Climate Assessment & Dataset -palvelusta saatua aikasarjaa vuorokauden keskilämpötilasta sairaanhoitopiirin alueella. Molemmat aineistot kattavat vuodet 1987–2012. Lämpötilan ja hoitojaksojen määrän yhteyden selvittämiseksi aineistoon sovitetaan Poisson-regressiomalli. Estimoinnissa käytetään suurimman uskottavuuden estimaattoria ja mallinnuksessa huomioidaan mahdollisen ylihajonnan esiintyminen. Selitettävänä muuttujana on hoitojaksojen määrän logaritmi. Selittävinä tekijöinä ovat vuorokauden keskilämpötilan viivästetyt arvot 15 vuorokautta taaksepäin. Lämpötilan vaikutus oletetaan kahdessa osassa lineaariseksi. Koska vuorokausilämpötilojen aikasarja on voimakkaasti autokorreloitunut, tilastolliseen malliin asetetaan lämpötilan viivästettyjen arvojen regressioparametreille polynomirajoite. Näin malliyhtälöön jää vähemmän vapaita parametreja, ja lämpötilan viivästyneen vaikutuksen estimointi on helpompaa. Tilastollisen mallin muut selittävät tekijät ovat hoitojaksojen pitkän aikavälin trendiä kuvaava splinifunktio ja hoitojaksojen aikasarjan porraskohtia kuvaavat indikaattorimuuttujat sekä kuukautta, viikonpäivää ja vuosittain toistuvia juhlapäiviä kuvaavat indikaattorimuuttujat. Keskeinen tulos on, että sydän- ja verisuonitautien sairaustapausten määrä vähenee ulkolämpötilan noustessa. Esimerkiksi -20 asteen lämpötilassa hoitojaksojen määrän odotusarvo on 13,4 % suurempi kuin +20 asteessa. Paloittain lineaarisen mallin taitepisteen (16,5 astetta) alapuolella hoitojaksojen määrä laskee 0,23 % (95 %:n luottamusväli 0,11–0,35 %) lämpötilan noustessa yhdellä asteella. Taitepistettä korkeammissa lämpötiloissa yhden asteen nousu laskee sairaustapausten määrää 1,19 % (luottamusväli 0,68–1,72 %). Kylmyyden sairaustapauksia lisäävä vaikutus näyttää toteutuvan viivästyneesti vaikutuksen ollessa suurimmillaan 7–10 vuorokauden viiveellä. Tulosten perusteella ulkolämpötilan aleneminen lisää sairastavuutta ja terveyspalveluiden tarvetta sydän- ja verisuonisairauksissa. Toisaalta tulokset nostavat esiin ristiriidan, joka on havaittu muutamissa aiemmissakin tutkimuksissa: sydän- ja verisuonitautien hoitojaksojen määrä laskee kuumalla säällä, vaikka kuolleisuus samalla lisääntyy. Tämä saattaa viitata siihen, että kuumuus vaikuttaa ihmisen elimistöön eri tavoilla, joista osa on terveyden kannalta myönteisiä ja osa haitallisia. Tulokset antavat perusteen pyrkiä kylmään säähän liittyvien sairaustapausten ehkäisemiseen sekä selvittää kuumuuden terveysvaikutuksia tarkemmin.
  • Pihlamaa, Laura (2016)
    Valtion suvereniteetin mukaan valtiolla on lähtökohtaisesti oikeus päättää siitä, kuka saa tulla sen alueelle ja oleskella siellä. Valtion perusteena ulkomaalaisen maahantulon estämiselle voi olla esimerkiksi yleinen turvallisuus ja järjestys tai taloudelliset syyt. Taloudellisten syiden taustalla toimii etenkin ulkomaalaislaissa asetettu toimeentuloedellytys. Valtion suvereniteetti maahantulon estämisessä ei ole kuitenkaan ehdoton. Sitä rajoittavat erityisesti useat kansainväliset ihmisoikeussopimukset sekä EU-oikeus. Valtiolla voi siten olla velvollisuus jättää tavallisesti vaatimansa toimeentuloedellytys soveltamatta, jos se olisi ulkomaalaisen perhe-elämän suojan tai lapsen edun vastaista. Tutkielmassa arvioidaan ulkomaalaislain toimeentuloedellytyksen suhdetta lapsen etuun ja oikeuksiin perheenyhdistämisen tilanteissa. Tutkielmassa arvioidaan tilannetta erityisesti heinäkuussa 2016 voimaan tulleen ulkomaalaislain muutoksen osalta, jolloin toimeentuloedellytys laajennettiin koskemaan tietyin poikkeuksin myös kansainvälistä ja tilapäistä suojelua saavien perheenyhdistämistä. Lakimuutos perustuu Euroopan neuvoston perheenyhdistämisdirektiiviin 2003/86/EY. Suomi on implementoinut direktiivin jo vuonna 2006, mutta tällöin ei vielä otettu käyttöön direktiivin sallimia, nyt käyttöönotettuja perheenyhdistämisen tiukennuksia. Tutkielman metodi on lainoppi ja sen tehtävänä on siten tehdä tulkintakannanottoja voimassa olevan oikeuden sisällöstä. Tutkielmassa on hyödynnetty myös oikeusvertailun metodia, kun Suomen oikeustilaa on verrattu Ruotsiin ja Norjaan. Tutkielman lähteinä on käytetty perinteisiä sekä kotimaisia että kansainvälisiä lainopin lähteitä, eli oikeuskirjallisuutta, oikeuskäytäntöä ja lainvalmisteluaineistoa. Tutkielman ensimmäisenä tutkimuskysymyksenä on tarkasteltu sitä, millaiset kriteerit Suomen lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä asetetaan, jotta toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa lapsen edun perusteella. Toisena kysymyksenä on tarkasteltu sitä, missä määrin Suomen oikeustila viimeisimmän lakimuutoksen jälkeen vastaa sen kansainvälisiä velvoitteita. Tässä tarkastelussa on huomioitu Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus lapsen oikeuksista eli lapsen oikeuksien sopimus, Euroopan ihmisoikeussopimus sekä Euroopan unionin oikeus. Tarkastelun keskiössä on pidetty lapsen etua ja oikeuksia. Lapsen oikeuksien sopimuksen lisäksi tutkielman tarkasteluun on valittu EIS, sillä perhe-elämän suojaa koskeva EIS 8 artikla on merkittävä lasten oikeus perheenyhdistämisasioissa. EIT on lisäksi antanut perheenyhdistämistä ja toimeentuloedellytystä koskevia ratkaisuja sekä tehnyt myös suoria viittauksia lapsen oikeuksien sopimukseen ja sen tulkintakäytäntöön. EIT on siten enenevässä määrin antanut lapsen oikeuksien sopimukselle merkitystä EIS 8 artiklan arvioinnissa. Viimeisimmän lakimuutoksen EU-perusteisuuden vuoksi Suomen oikeustilaa on arvioitu myös direktiivin lapsen edun kannalta merkityksellisen tulkinnan valossa. Tutkielman ensimmäisen tutkimuskysymyksen osalta havaittiin, että kynnys toimeentuloedellytyksestä poikkeamiselle lapsen edun perusteella on kansallisesti asetettu verrattain korkealle. Jotta toimeentuloedellytyksestä voidaan poiketa, edellytetään käytännössä erityisiä olosuhteita, kuten lapsen pitkäaikaista sairautta tai vammaa. Toisen tutkimuskysymyksen osalta vaikuttaa siltä, että Suomen oikeustila ei täysin vastaa sen kansainvälisiä velvoitteita. Ongelmia näyttää olevan erityisesti lapsen oikeuksien sopimuksen suhteen, mutta kyseenalaista on myös sääntelyn yhteensopivuus EIT:n asettaman toimeentuloedellytyksen kohtuullisuusvaatimuksen sekä EUT:n perheenyhdistämisdirektiiviä koskevan tulkinnan kanssa. Tutkielman loppupuolella esitetään myös de lege ferenda -kannanottoja siitä, miten tässä yhteydessä lapsen etu ja oikeudet voitaisiin huomioida tulevaisuudessa.
  • Heinonen, Saara (2018)
    Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan ulkomaalaistaustaisten hahmojen representaatioita 2010-luvun japanilaisissa anime-sarjoissa. Tutkimuskysymyksiä ovat seuraavat kolme: Millaisia ulkomaalaistaustaisten hahmojen representaatiot ovat nykypäivän animessa? Millaisin keinoin representaatioita rakennetaan? Miten Japanissa käytävä todellinen monikulttuurisuusdiskurssi näyttäytyy animessa? Tavoitteena on siis tarkastella, miten monikulttuurisuusdiskurssi ilmenee sellaisessa populaarikulttuurin tuotteessa kuin anime, sekä miten ja miksi ulkomaalaistaustaisuus tuodaan tässä kontekstissa esiin. Hypoteesina puolestaan on, että stereotypiat näyttäytyvät animessa hyvin voimakkaasti ja että ulkomaalaisuutta korostetaan etenkin japanilaisuuteen verrattuna. Teoreettinen viitekehys rakentuu Japanin monikulttuurisuusdiskurssin esittelystä ja tarkastelusta sekä kulttuurintutkimuksessa tyypillisestä representaatiotutkimuksesta. Monikulttuurisuuden osalta käsitellään sitä, millaisia vähemmistöryhmiä Japanissa on, miten vähemmistöihin suhtaudutaan ja miten Nihonjinron-teoriat vaikuttavat diskurssiin. Representaatioteoriassa puolestaan painottuvat mm. Stuart Hallin näkemykset representaatioiden tutkimisesta ja tulkitsemisesta, sekä stereotypioiden ilmentymisestä populaarikulttuurin kontekstissa. Aineisto koostuu kolmesta 2010-luvulla julkaistusta japanilaisesta anime-sarjasta (yhteensä 49 jaksoa), joista on teemoittelemalla muodostettu neljä representaatioissa ja diskursseissa toistuvaa teemaa. Näitä ovat 1) toiseuden luominen, 2) seksuaalisuus ja fetisismi, 3) kielitaito sekä 4) kansainvälisyyden ja monikulttuurisuuden rakentuminen. Kustakin teemasta analysoidaan esimerkkien avulla, miten representaatiot ja diskurssit rakentuvat sekä millaisissa tilanteissa ulkomaalaistaustaisuus tulee esiin. Analyysin kohteena on teksti laajassa määritelmässään ja sisältää siis sekä kuvallisen että sanallisen kerronnan. Menetelmä on yhtäältä reflektiivinen, toisaalta konstruktiivinen representaatioiden tutkiminen: tutkielmassa tarkastellaan sekä sitä, miten representaatiot heijastelevat olemassa olevaa todellisuutta sekä sitä, miten ne toisaalta myös rakentavat sitä. Tulokset tukevat hypoteesia siitä, että ulkomaalaisuutta korostetaan japanilaisuuteen verrattuna. Samalla ulkomaalaistaustaisten hahmojen avulla saadaan animessa tuotua esiin Japanin kulttuurin ominaispiirteitä. Monikulttuurisuusdiskurssissa puolestaan painottuu kansainvälisyys. Näin ollen representaatiot toistavat ja tukevat mielikuvaa homogeenisestä Japanista, jossa ulkomaalaistaustaisuuden katsotaan yhä nykypäivänäkin olevan poikkeuksellista ja perustavanlaatuisesti erilaista kuin japanilaisuuden.
  • Kupari, Mikko (2016)
    Pääkaupunkiseudun korkeakoulut tarjoavat runsaasti kansainvälisiä tutkinto-ohjelmia, pääasiassa englanninkielisiä maisteriohjelmia. Tässä pro gradussa tutkitaan, kuinka pääkaupunkiseudulle ulkomailta muuttaneet korkeakoulututkinto-opiskelijat ovat kotiutuneet. Laadullisen kyselytutkimuksen teoreettisena viitekehyksenä on käytetty luovan luokan tutkimuksissa esiintyvää pehmeiden sijaintitekijöiden käsitettä. Pehmeisiin sijaintitekijöihin kuuluvat viihtyisyys, kulttuuri ja vapaa-ajan mahdollisuudet, kaupunkiympäristö, sekä suvaitsevaisuus ja avoimuus. Kansainväliset opiskelijat ovat osa kansainvälistä luovaa luokkaa, tai huippuosaajien työvoimaa, josta kilpaillaan globaalisti. He ovat jo opiskeluaikanaan kuluttajia ja veronmaksajia ja voivat valmistuttuaan vaikuttaa muuttokohdemaansa aivovuodon ja kestävyysvajeen paikkaamiseen. Opinnäytetyössä kysytään, mikä houkuttelee kansainvälisiä korkeakoulututkinto-opiskelijoita opiskelemaan pääkaupunkiseudulle ja millaiset tekijät vaikuttavat heidän päätökseensä jäädä tai olla jäämättä asumaan sinne, eli kuinka he integroituvat. Aineistona on kymmenen puolistrukturoitua ulkomaalaistaustaisen pääkaupunkiseudun yliopistotutkinto-opiskelijan tutkimushaastattelua. Kahdeksaa käsitellään anonyymisti ja kaksi haastateltavista edustaa opiskelijajärjestöjä ja he esiintyvät asiantuntijahaastatteluissa nimillään. Haastatteluja on analysoitu teemoitellen ja esiin nousseet teemat on esitelty omissa luvuissaan. Tässä pro gradussa esitellään aihetta käsittelevää tutkimuskirjallisuutta ja verrataan haastattelujen tuloksia aiempiin tutkimuksiin. Tutkimuskirjallisuudesta selviää, että suurin osa kansainvälisistä maisteriohjelmista valmistuva ulkomaalaistaustainen opiskelija ei jää asumaan pääkaupunkiseudulle. Tutkimushaastattelujen ja -kirjallisuuden pohjalta todetaan, että suomen kielen osaaminen, tai sen puute on suurin yksittäinen vaikuttava tekijä ulkomaalaistaustaisten korkeakoulututkinto-opiskelijoiden integroitumiseen pääkaupunkiseudulla. Toinen integroitumiseen vaikuttava tekijä on perhe tai parisuhde. Näiden lisäksi kotiutumiseen vaikuttaa työllistyminen, mutta työn saaminen ilman suomen kielen taitoa on erittäin vaikeaa. Niin kutsutuilla pehmeillä sijaintitekijöillä ei vaikuta olevan kovin merkittävää osaa kotiutumisessa. Pääkaupunkiseudun viihtyisyyttä pidetään kuitenkin hyvänä, vaikka hintatasoa kalliina. Suurin vetovoimatekijä, joka vaikuttaa kv-opiskelijoiden hakeutumiseen pääkaupunkiseudulle, on opiskelujen maksuttomuus.