Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Kokko, Katri (2020)
    Objectives. The equality act was reformed in 2015. With the reform of the law, the obligation of equality planning and the prohibition of discrimination and harassment based on sexuality and gender were extended to educational institutions providing basic education. The purpose of my research is to find out what the first equality plans written by primary schools are like. I study the processes of forming equality plans, described by schools in their plans, the objectives set for the promotion of equality and non-discrimination, and the concrete measures that schools intend to take to achieve these objectives. This fall, the National Board of Education has published a nationwide report on equality and non-discrimination planning in basic education institutions. The results of the report are in many respects consistent with this study. The equality plans have not always been formulated on a school-by-school basis and based on an assessment of the school’s equality situation as required by the equality act. Regarding to nationwide SetStop project, the equality plans of the City of Oulu’s primary schools have also recently been evaluated. Methods. The material of this study consists of a total of 14 equality plans. The material includes municipal educational institutions that provide basic education in Finnish. Seven are primary schools, four upper schools and three comprehensive schools. The material was analysed by qualitative content analysis methods. In addition, the analysis has been influenced by the perception of language in the discourse studies as a context-bound, reality-constructing phenomenon. This study is a continuation of my bachelor’s thesis completed as a literature review in March 2020. Results and conclusions. Only about 71% of the schools in my material had made a plan as required by the equality act. One of the most significant areas for development was the offensive name-calling experienced by the students. Typically, name-calling focuses on appearance and includes suggestions related to gender or sexuality. Most of the inappropriate treatment experienced by students does not come to the attention to the attention of adults. To address these grievances, it was decided in the plans to increase the opportunities for interaction between students and teachers in order to lower the threshold for reporting harassment to an adult. Interventions and exercises for student interaction were also presented in many plans. The formation of teaching groups as mixed groups and the so-called unisex toilets were already being implemented in several schools to promote gender equality.
  • Hämäläinen, Liisa (2019)
    In a national assessment of threatened habitat types published in December 2018, the state of brooks in Finland was evaluated poor throughout the country. The situation is the worst in the channels of clay rich areas that have a long history of agriculture and are suffering from excessive nutrient loads. The developmental direction of all flowing water habitat types is negative compared to the assessment given in 2008. Currently there are tens of thousands of kilometers of brooks in the need of restoration.The problem with the already accomplished restorations is that they are limited only to specific and short parts of the channels. Because the restorations usually do not include monitoring, the data available of the effects of the restorations is limited. The problem is global, which has led to only small development in the restoration methods in the past decades. In order to improve the condition of brooks in Finland, there is a need for new planning methods focusing on the drainage basins and the importance of monitoring. Methods developed in Central Europe and North America focus in considering the restoration area and its drainage basin as one unit, mapping of the original characteristics of the ecosystem and specifying the goals of restoration. In the presence of specific goals, the monitoring will become an integral part of the restoration plan. This study investigated the effect of setting specific goals for the restoration, and whether it could offer solutions in improving the situation of brooks in Finland. This study applies to brooks in general, but through the restoration example used, focuses especially in the restoration of channels in agricultural areas. This study describes the first extensive restoration of agricultural brook completed in Finland. Kumianoja, located in Hämeenkoski, was restored to flow in its original meandering shape of the channel in the length of approximately one kilometer. With the documentation of this restoration, this study creates an overview of brook restoration planning and the different stages of its execution. The study was part of the “Sustainable management and restoration of dredged agricultural streams (KURVI)”-project (2016-2018) of the Finnish Environment Institute that was funded by the Ministry of the Environment. The goal of the project was to develop methods for improving the state of the flowing waters damaged by the agricultural land drainage according to the Strategy for Protection and Restoration of Small Water Bodies published in 2015 and the goals of the Water act renewed in 2011.
  • Klemola, Mikko (2022)
    Tiivistelmä Tiedekunta: Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma: Oikeustieteen maisterin koulutusohjelma Opintosuunta: Rikosoikeus, straffrätt, criminal law Tekijä: Mikko Klemola Työn nimi: Suunnitelmallisuus ja erityinen suunnitelmallisuus törkeässä huumausainerikoksessa – Käsitteiden sisällöstä, soveltamisesta ja rangaistusvaikutuksista Työn laji: Maisteritutkielma Kuukausi ja vuosi: Maaliskuu 2022 Sivumäärä: XIII + 81 Avainsanat: törkeä huumausainerikos, suunnitelmallisuus, suhteellisuusperiaate, kokonaistörkeysarvostelu, rangaistuksen määrääminen, rangaistuksen mittaaminen Ohjaaja tai ohjaajat: Dan Frände ja Dan Helenius Säilytyspaikka: E-thesis -järjestelmä, Helsingin yliopiston kirjasto Muita tietoja: Tiivistelmä: Tutkielmani tarkoituksena on jäsentää törkeissä huumausainerikoksissa esiintyvää eri asteista suunnitelmallisuutta sekä sen yleistä rikosoikeudellista ja rangaistukseen liittyvää relevanssia. Tutkielmassa selvitetään törkeissä huumausainerikoksissa esiintyvän suunnitelmallisuuden ja erityisen suunnitelmallisuuden käsitteellistä sisältöä, niiden esiintymistä ja soveltamista tuomioistuinkäytännössä sekä eri asteisen suunnitelmallisuuden rangaistusvaikutuksia. Tutkielman pontimena on toiminut korkeimman oikeuden ratkaisukäytännön viimeaikainen kehitys. Aiemmin huumausaineiden laadun ja määrän osoittama rikoksen vahingollisuus ja vaarallisuus ovat määrittäneet törkeiden huumausainerikosten rangaistuksia lähes kaavamaisesti. Nyttemmin rangaistuksen mittaamisessa on siirrytty kohti rikosoikeudellisen suhteellisuusperiaatteen täysimääräisempää huomioimista edellyttävää doktriinia. Suunnitelmallisuus ilmentää suhteellisuusperiaatteen elementtinä rikoksesta ilmenevää muuta tekijän syyllisyyttä. Suunnitelmallisuudessa on siten kyse korostuneesta tekijän syyllisyydestä sekä teon suuremmasta moitittavuudesta. Rikoslain törkeää huumausainerikosta koskeva rikossäännös ei sisällä mainintaa suunnitelmallisuudesta tunnusmerkistötekijänä. Suunnitelmallisuuden relevanssi törkeän huumausainerikoksen kohdalla kiinnittyy yhtäältä yhdenvertaisuusperiaatteen ja teon lisääntyneen moitittavuuden kautta rikoksen kokonaistörkeysarvosteluun ja syyllisyysperiaatteeseen. Toisaalta suunnitelmallisuus kiinnittyy rikoslain 6 luvun 4 §:n suhteellisuusperiaatteen ja 6 luvun 5 §:n 1 mom. 1 kohdan koventamisperusteen kautta keskeisesti rangaistuksen mittaamiseen. Tutkimus osoitti, että törkeän huumausainerikoksen suunnitelmallisuutta ilmentäviä temaattisia kokonaisuuksia ovat: rikoksen valmistelemiseen ja menestykselliseen toteuttamiseen tähtäävät toimet, rikoksen peittelyyn ja kiinnijäämisriskin minimointiin tähtäävät toimet sekä toiminnan ajalliseen kestoon, liiketoiminnanomaisuuteen, yhteistoimintaan ja laajuuteen liittyvät seikat. Erityisen suunnitelmallisuuden kohdalla kyseiset tunnusmerkit ovat pitkälti samat. Suunnitelmallisuuden temaattisten kokonaisuuksien osalta tutkimustulokseen on päästy hovioikeusratkaisuja laajasti tutkimalla. Erityisen suunnitelmallisuuden osalta tutkimus on kohdistunut hovioikeuskäytännön lisäksi korkeimman oikeuden ratkaisukäytäntöön sekä muualla rikoslaissa erityistä suunnitelmallisuutta koskevien rikossäännösten esitöiden analyysiin. Tutkimuksen perusteella suunnitelmallisuuden huomioinnissa eri asteissaan, käsitteiden soveltamisessa ja sisällöllisessä johdonmukaisuudessa esiintyy tuomioistuinkäytännössä hajontaa. Suunnitelmallisuuden ja erityisen suunnitelmallisuuden vaikutukset tuomittavan rangaistuksen määrään jäävät tutkitun oikeuskäytännön perusteella epäselviksi. Kun tapauksissa mainitaan suunnitelmallisuus rangaistuksen määräämisen kannalta relevanttina seikkana, suunnitelmallisuuden rangaistusvaikutuksia tulisi kirjoittaa selvemmin auki tuomioiden perusteluissa, jotta suunnitelmallisuudelle rangaistusharkinnassa annettua konkreettista vaikutusta voidaan paremmin arvioida.
  • Korpi-Kaija, Kati (2018)
    Objectives. People are considering more and more the consequences of their choices and everyone’s decisions are motivated by different values and attitudes. Individuals have the easiest chance to influence on food waste in households by their own choices and behavior. When food ends up as waste, the environmental impact of its ingredients’ producing, and processing have been generated for nothing. The previous research show, that the formation of food waste is mostly influenced by the lack of planning when buying groceries, busy everyday life, the difficult predictability of children’s eating and plate leftovers on top of spoilage of food. The aim of this study is to examine how the parents of families with children see food waste as part of sustainable housekeeping, and how their everyday choices have impact on their household’s food waste. Methods. Qualitative methods were used in the research and the data were gathered with semi-structured theme interviews. Seven parents of families with children were interviewed. The data were qualitatively analyzed into themes by combining reduced expressions into categories and further into larger themes. Six themes were found, and the data were analyzed abductively. Results and conclusions. The interviewees felt, that the amount of food waste in their households was not plentiful and their stance on food waste was negative. Reducing and preventing food waste was being paid attention to by planning and taking care of preservation of food. However, it was not possible to prevent food waste completely, because there were hustle and unexpected things in the families’ everyday life and children’s eating frequently resulted in food waste. In terms of consumption choices there were differences between the interviewees and different values influenced on consuming.
  • Maijala, Sanna (2016)
    One of the most important elements of the holistic craft process is the designing phase of the craft. Designing is a challenging and multi-dimensional phase in the making of a craft. However, it should be the element that provokes new insights and the joy of making. The frame of craft education in the new national core curriculum is based on the holistic craft process. According to the new curriculum, designing has more emphasis on craft education. Though the aims of the holistic craft process have already been set for the current curriculum, they haven't been achieved properly. Yet designing is the principle when learning to master skills of modelling and design thinking. The objective of this thesis was to learn how to teach designing of crafts and improve the learning of designing process towards the demands of the new curriculum in an elementary school setting. Design-based research was used as a main methodology. A designing task was prepared for third grade students and it was examined through a problem solving strategy, morphological analysis. The aims of the development were to find out the suitability of the designing task for third-graders and the quality of the actual task. Moreover, information about the possibilities to use the analysis method mentioned earlier and the experiences from learning to design this way was gathered during this study. Total of 26 participants attended from one third grade. Data consisted of video material, documents filled by the participants and the designs the students produced. The design-based research included one cycle of development and the final version of the design task is viewed with the other research findings. The outcome for this design based research setting was that the design task was applicable for third-graders. It turned out that the designing and constructing of the 'power figures' was a very special and meaningful to the participants and they experienced positive possession in making. Some of the design restrictions proved to be inaccurate and therefore hard to apply. Morphological analysis as a problem solving strategy was a successful way to mark ideas for later. Shown by the results, it is evident that any approach, e.g. a problem solving strategy, which will outline the designing process is useful in the holistic craft process. Mix, match, design! is a design that follows the new curriculum and is quite handy when planning the teaching of how to design, especially in elementary school.
  • Wathén, Mikael Johannes (2007)
    Department of Forest Resource Management in the University of Helsinki has in years 2004?2007 carried out so-called SIMO -project to develop a new generation planning system for forest management. Project parties are organisations doing most of Finnish forest planning in government, industry and private owned forests. Aim of this study was to find out the needs and requirements for new forest planning system and to clarify how parties see targets and processes in today's forest planning. Representatives responsible for forest planning in each organisation were interviewed one by one. According to study the stand-based system for managing and treating forests continues in the future. Because of variable data acquisition methods with different accuracy and sources, and development of single tree interpretation, more and more forest data is collected without field work. The benefits of using more specific forest data also calls for use of information units smaller than tree stand. In Finland the traditional way to arrange forest planning computation is divided in two elements. After updating the forest data to present situation every stand unit's growth is simulated with different alternative treatment schedule. After simulation, optimisation selects for every stand one treatment schedule so that the management program satisfies the owner's goals in the best possible way. This arrangement will be maintained in the future system. The parties' requirements to add multi-criteria problem solving, group decision support methods as well as heuristic and spatial optimisation into system make the programming work more challenging. Generally the new system is expected to be adjustable and transparent. Strict documentation and free source code helps to bring these expectations into effect. Variable growing models and treatment schedules with different source information, accuracy, methods and the speed of processing are supposed to work easily in system. Also possibilities to calibrate models regionally and to set local parameters changing in time are required. In future the forest planning system will be integrated in comprehensive data management systems together with geographic, economic and work supervision information. This requires a modular method of implementing the system and the use of a simple data transmission interface between modules and together with other systems. No major differences in parties' view of the systems requirements were noticed in this study. Rather the interviews completed the full picture from slightly different angles. In organisation the forest management is considered quite inflexible and it only draws the strategic lines. It does not yet have a role in operative activity, although the need and benefits of team level forest planning are admitted. Demands and opportunities of variable forest data, new planning goals and development of information technology are known. Party organisations want to keep on track with development. One example is the engagement in extensive SIMO-project which connects the whole field of forest planning in Finland.
  • Kuhalampi, Taru (2017)
    The learning and teaching of design is a widely researched phenomenon. Designing can be considered either as a cognitive process or from a situational perspective. These two approaches are combined in this study. Designing is defined as a process that includes three stages: the awakening of ideas, the processing of ideas and the verification of ideas. Designing is also understood as a reflective dialogue between the designer and the situation. The purpose of this study is to understand the design process from designers' perspective by identifying facilitators and barriers of the design process. The study also aims to deepen this understanding by exploring how these facilitators and barriers appear in different stages of the design process. The results are used to create a tool that helps to facilitate the design process. All participants in this study were students of Textiles Teacher Education at the University of Helsinki. The data was collected through 40 empathy-based stories and three interviews. The data was analysed using qualitative content analysis and this defines the structure of the study. The study identified 118 facilitators and/or barriers that were categorized into 10 main themes and 2 emotion-related themes. The themes of Design idea and Social space encompassed both facilitators and barriers. The themes of Motivation, Expectations, Time and pressure, Situational constraints, and the Designer's experience of the design process included factors which can act as either barriers or facilitators depending on the situation. The themes of Ways of working and Ways of developing the design included factors that were related to designers' choices which may either facilitate or hinder the design process. The theme of Understanding and reflection was considered as important in facilitating the design process as it did not include any factors which could hinder the process. The two emotion-related themes included both individual factors and situational factors. These emotional factors are either facilitators or barriers of the design process. The quantification of the qualitative data showed that some of the facilitators and barriers appear differently during different stages of the design process. Based on the findings of this study, a tool to facilitate the design process was created.
  • Eriksson, Milos (2022)
    Tämän lainopillisen tutkielman aiheena ovat suunnittelutarvejärjestelmä ja suunnittelutarveratkaisun myöntämisedellytykset. Suunnittelutarvejärjestelmän merkittävyys on todettu oikeuskirjallisuudessa; suunnittelutarvealuetta koskevan MRL 16 §:n on esitetty olevan maankäytön suunnittelun kannalta yksi keskeisimmistä säännöksistä. Suunnittelutarveratkaisun myöntämisedellytysten tutkiminen on taasen tarkoituksenmukaista niiden tekijöiden selvittämiseksi, jotka indikoivat suunnittelutarveratkaisun kannattavuutta eli voimassa pysyttämistä muutoksenhaussa. Myöntämisedellytysten kumulatiivisuudesta huolimatta tarkastelussa keskitytään erityisesti MRL 137.1 §:n 1 kohdan mukaiseen kaavoitushaitan kieltoon sen oikeuskäytännössä korostuneen merkityksen vuoksi. Varsinaisina tutkimuskysymyksinä tutkielmassa vastataan siihen, kuinka suunnittelutarvejärjestelmä toimii ja mitä ongelmia siihen sisältyy, mitä kaavoitushaitan kiellolla käytännössä tarkoitetaan ja millaisissa tilanteissa rakennusluvan myöntäminen suunnittelutarveratkaisun perusteella on todennäköisesti kannattavaa. Relevantin oikeuskirjallisuuden ja virallislähteiden lisäksi tutkielmassa asetetaan erityinen painoarvo oikeuskäytännölle, sillä suunnittelutarveratkaisujen myöntämisedellytysten tulkinnan täsmentäminen on pitkälti KHO:n ratkaisukäytännön aikaansaamaa, eikä kaavoitushaittaa ole mahdollista käsitellä tyhjentävästi ilman oikeuskäytännön tuntemusta. Suunnittelutarvejärjestelmän keskeisin ongelma on suunnittelutarveratkaisujen ylikorostunut soveltaminen, joka näkyy muutoksenhaussa kumottujen suunnittelutarveratkaisujen suurena määränä. Tämä on pääasiassa seurausta MRL:n turhan avoimista ja abstrakteista säännöksistä. Kuitenkin myös päätöksiä tekevät kunnat ovat usein osa ongelmaa. Kuntien tulee ymmärtää suunnittelutarvejärjestelmän asema osana laajempaa maankäytön suunnittelua. Kaavoitushaitan kielto osoittaa käytännössä MRL:n säännösten avoimuuden ja abstraktisuuden. Se, mitä kaavoitushaitan kiellolla tarkoitetaan, vaihtelee tilannekohtaisesti, eikä sille täten voida esittää yleiskäsitteellistä määritelmää. Kaavoitushaitan havainnollistamiseksi on kuitenkin mahdollista esittää erinäisiä nyrkkisääntöjä, jotka voivat yksittäisissä tapauksissa osoittaa kaavoitushaitan esiintymisen. Myös vastaus viimeiseen tutkimuskysymykseen perustuu nyrkkisääntöön: rakennusluvan myöntäminen suunnittelutarveratkaisun perusteella on todennäköisesti kannattavaa silloin, kun ratkaisua myönnettäessä on selkeästi osoitettu, että alueelle jätetään riittävä kaavoitusvara. Kaavoitusvaran jättämisellä tarkoitetaan, että myönnetystä suunnittelutarveratkaisusta huolimatta alueen tuleva asemakaavoitus on mahdollista eikä ratkaisulla toteuteta alueella rakentamista siten, miten se ei olisi mahdollista asemakaavoituksella. Uudessa kaavoitus- ja rakentamislaissa tulisi huomioida nykyisen suunnittelutarvejärjestelmän ongelmat ja pyrkiä aktiivisesti selkeyttämään tilanteet, joissa suunnittelutarveratkaisun hyödyntäminen on kannattavaa. Tätä ei kuitenkaan tulisi toteuttaa unohtamatta asemakaavoituksen ensisijaisuutta maankäytön suunnittelun keinona suunnittelutarvealueilla, vaikkakaan KRL ei aseta asemakaavoitukselle nykyisenlaista painoarvoa.
  • Ruuskanen, Arttu (2018)
    Tutkimuksen tarkoitus: HUS-sairaanhoitopiirin alueella hoidetaan vuosittain satoja suun alueen hammasperäisiä märkäpaiseita. Paiseiden ensisijainen hoito on hammaslääketieteellinen infektiofokukseen kohdistuva hoito, mutta sen tukena käytetään usein mikrobilääkkeitä. Mikrobilääke aloitetaan hammaslääketieteellisen hoidon yhteydessä empiirisesti, koska paisemärästä otettu viljelyvastaus valmistuu vasta myöhemmin. Siksi on tärkeää, että käytettävissä on tietoa suun paiseiden mikrobiologiasta ja mikrobien alueellisesta herkkyystilanteesta. HUS-alueella paiseiden bakteeriviljelytutkimukset tehdään HUSLAB:ssa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää neljän vuoden ajalta hammasperäisissä paiseissa todetut bakteerilöydökset sekä löydösten mikrobilääkeherkkyys. Tutkimuksessa saatua tietoa voidaan käyttää empiirisen lääkehoidon valinnan tukena suun alueen paiseissa. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimusaineistona oli HUSLAB:ssa vuosina 2012-2015 aikana tutkitut suun märkäpaiseiden bakteeriviljelytulokset. Viljelylöydöksistä tutkittiin saadut mikrobilöydökset ja löydösten mikrobilääkeherkkyydet. Näytteitä oli yhteensä n=1239. Tulokset: Yleisin löydös oli anaerobi gram-negatiivinen sauvasekafloora (739 näytettä). Tämän jälkeen yleisimmät löydökset olivat alfahemolyyttisiin streptokokkeihin kuuluvat Streptococcus anginosus- ryhmän streptokokit (267 näytettä) ja muut Viridans-ryhmän streptokokit (233 näytettä) sekä anaerobeihin gram-positiivisiin kokkeihin kuuluva Parvimonas micra-ryhmä (261 näytettää). Myös Candida albicans oli varsin yleinen löydös (189 näytettä). Tutkimuksessa havaittiin, että anaerobi gram-negatiivinen sauvasekafloora oli merkittävässä osassa löydöksiä resistentti usein empiirisessä hoidossa käytettävälle penisilliinille, mutta herkkä metronidatsolille. Sen sijaan Viridans-ryhmän streptokokeista valtaosa oli penisilliinille herkkiä. Sen sijaan Viridans-ryhmän streptokokkien herkkyys klindamysiinille on HUS-sairaanhoitopiirin alueella jonkin verran heikentynyt. Johtopäätökset: Suun alueen paiseissa on tyypillisesti sekä aerobeja että anaerobeja bakteereja sisältävää sekaflooraa, jonka löydökset tutkituin osin ovat pääsääntöisesti herkkiä penisilliinin ja metronidatsolin yhdistelmälle. Vain harvoin näytteissä todetaan esim. Staphylococcus aureusta, johon kyseinen lääkeyhdistelmä ei tehoa. Tutkimuksen tulokset tukevat toukokuussa 2017 julkaistun päivitetyn Hammasperäiset äkilliset infektiot ja mikrobilääkkeet Käypä hoito -suosituksen suosittelemia ensisijaisia mikrobilääkkeitä akuuttien suun alueen märkäpaiseiden hoidossa.
  • Uosukainen, Moona (2021)
    Haihtuvia yhdisteitä, mukaan lukien haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, tuottavat sekä ihmiset että mikrobit osana niiden normaalia aineenvaihduntaa. Ihmiskehossa joko normaalisti tai esimerkiksi bakteeri-infektion johdosta syntyneet haihtuvat yhdisteet pystyvät kulkeutumaan veren mukana läpi ihmiskehon, ja päätyä esimerkiksi verestä keuhkorakkuloiden kautta uloshengitettävään ilmaan tai munuaisten kautta virtsaan, jolloin niiden läsnäolo on mahdollista havaita näistä näytematriiseista. Myös bakteerit voivat päätyä esimerkiksi verenkiertoon tai virtsateihin, jolloin niiden muodostamia haihtuvia yhdisteitä voidaan mahdollisesti havaita näistä näytematriiseista ja yhdisteitä voitaisiin käyttää indikaattorina esimerkiksi tietyn taudinaiheuttajan läsnäolosta. Tämän tutkielman kirjallisuusosuudessa tutustutaan mikrobiperäisten haihtuvien yhdisteiden potentiaaliin ja haasteisiin diagnostiikassa. Bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia erilaisilla in vitro-malleilla, jolla tarkoitetaan bakteerien kasvattamista ihmiskehon ulkopuolella esimerkiksi kasvatusliuoksessa tai kliinisissä matriiseissa. Tämän avulla bakteerien tuottamia yhdisteitä voidaan tutkia ilman mahdollisia ihmiskehon aikaansaamia isäntävasteita bakteereille ja näin tutkia tietyn taudinaiheuttajan eli patogeenin tuottamia merkkiaineyhdisteitä. Toinen lähestymistapa on tutkia esimerkiksi tiettyä sairautta potevan ihmisen uloshengitysilmaa ja pyrkiä erottamaan tiettyä sairautta potevat terveistä henkilöistä. Kirjallisuusosassa käydään läpi haihtuvien yhdisteiden analytiikassa käytettyjä analyysimenetelmiä sekä niiden etuja ja rajoituksia verrattuna kaasukromatografia-massaspektrometriaan (GC-MS). Tässä tutkielmassa käydään myös läpi suun patogeenisten bakteerien, tarkemmin sanottuna hampaiden kiinnityskudoksia tuhoavaan parodontiittiin liitettyjen bakteerien roolia taudinaiheuttajina, bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä sekä yhdisteiden mahdollista biologista alkuperää. Suun patogeeniset bakteerit ja parodontiitti voivat aiheuttaa myös lukuisia muita sairauksia, joten suun patogeenien tunnistaminen on yksi haihtuvien yhdisteiden analytiikan potentiaalinen sovellutusalue. Sen lisäksi, että näillä haihtuvilla yhdisteillä on potentiaali diagnostiikassa olla tiettyä patogeenia indikoivia merkkiaineyhdisteitä, ne ovat myös osallisena parodontiitin syntymisessä sekä etenemisessä. Tutkielman kokeellisessa osassa identifioitiin suun patogeenisten anaerobisten bakteerien tuottamia haihtuvia yhdisteitä in vitro käyttämällä kiinteäfaasimikrouutto-kaasukromatografi-massaspektrometriä (SPME-GC-MS). Mittauksia varten rakennettiin näytteenottosysteemi, jonka avulla yhdistettiin bakteeriviljely, SPME-näytteenotto sekä yhdisteiden reaaliaikainen analyysi protonisiirtoreaktio-massaspektrometrillä (PTR-MS). Työn tarkoituksena oli tutkia, millaisia haihtuvia yhdisteitä suun bakteerit tuottavat ja tuottavatko bakteerit sellaisia yhdisteitä, joita voidaan mahdollisesti käyttää kyseisiä bakteereja indikoivina merkkiaineyhdisteinä tulevaisuudessa. Tutkimuksessa identifioitiin kahden patogeenin, jotka olivat Porphyromonas gingivalis ja Prevotella nigrescens, tuottamat haihtuvat yhdisteet ja molemmille bakteereille löydettiin kaksi potentiaalista merkkiaineyhdistettä, joiden avulla bakteerit voidaan erottaa toisistaan sekä mahdollisesti muista suun patogeeneista. P.gingivalis tuotti kaksi spesifistä esteriä, isoamyyli asetaattia ja isoamyyli propionaattia, ja P.nigrescens 3-(metyylitioli)propionaalia sekä 2-metyylibutaanihappoa. Tutkimuksen perusteella ei voida kuitenkaan tehdä laajoja johtopäätöksiä, koska kyseisissä analyysi- ja bakteeriviljelyolosuhteissa on analysoitu vain kahden patogeenisen bakteerin tuottamat yhdisteet, sillä kahden muun tutkimukseen valitun bakteerin viljely ei onnistunut.
  • Karjalainen, Vilma (2020)
    Lichen planus eli punajäkälä on krooninen tulehduksellinen iho- ja limakalvotauti, johon ei ole parantavaa hoitoa. Suun lichen planus kuuluu mahdollisesti suusyöpävaaraa lisääviin leesioihin. Punajäkälän kaltainen limakalvoleesio, likenoidi muutos, muistuttaa suun lichen planusta kliinisesti ja histologisesti. Suun limakalvoilla havaittavat muutokset ovat yleisiä. Lichen planuksen etiologia on tuntematon, sitä vastoin likenoidi muutos yhdistetään usein paikallisiin reaktiivisiin tiloihin, kuten amalgaamiallergiaan tai lääkeainereaktioihin. Tiedetään kuitenkin, että lichen planuksen puhkeaminen liittyy kaskadiin tapahtumia, jotka johtavat T-soluvälitteisen immuniteetin aktivaatioon ja CD8+-T -solut saavat aikaan epiteelisolujen apoptoosin. Tämä johtaa lopulta kudosnekroosiin. Oireiden vaikeusaste ja kesto määrittävät suun lichen planuksen ja likenoidi leesion hoidon. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kirjallisuuden avulla suun lichen planuksen kehittymiseen vaikuttavista tekijöistä. Kirjallisuuskatsaus esittelee suun lichen planuksen taudinkuvaa, hoitomenetelmiä sekä lichenin etiologiaa ja patogeneesiä. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa kahdenkymmenenkahden suun lichen planusta tai likenoidia muutosta sairastavan potilaan taudinkuvan kehittymistä viiden vuoden seurantajaksolla kirjallisuuskatsauksessa identifoitujen taudinkuvaan vaikuttavien tekijöiden valossa. Suun lichen planusta tai likenoidia muutosta sairastaneista potilaista yhdellä havaittiin remissio seuranta jakson päätyttyä, suurimmalla osalla limakalvo leesioiden tilanne pysyi samana tai oirekuva lievittyi ja kahdella limakalvo muutos eteni levyepiteelikarsinoomaksi. Malingnisoitumisriskin vuoksi suun lichen planusta ja likenoidia muutosta sairastavien potilaiden seuranta on tärkeää. (189)
  • Janhunen, Mia (2020)
    Sosioekonomiset erot aikuisten suunterveydessä ovat suuria ja suun omahoito on puutteellisinta matalasti koulutetun väestönosan keskuudessa. Tavoitteena oli tehdä kirjallisuuskatsaus sosioekonomisen aseman, suun terveyden ja yleisterveyden välisistä vuorovaikutussuhteista, niiden seurauksena muodostuvista terveyseroista ja poliittisista keinoista terveyserojen kaventamiseksi. Lisäksi tavoitteena oli kartoittaa suun terveydenhuollon työntekijöiden kokemuksia palvelusetelijärjestelmän toimivuudesta Helsingissä sekä perehtyä aiemmin tehtyyn tutkimukseen siitä, miten sosioekonominen asema vaikuttaa palvelusetelin käyttöön. Tätä tutkielmaa varten toteutettiin henkilöstöhaastattelut pienelle joukolle Helsingin kaupungin suun terveydenhuollossa työskenteleviä palveluseteleitä myöntäviä hammaslääkäreitä (n = 2) ja suuhygienistejä (n = 3) sekä analysoitiin haastatteluaineistoa. Kirjallisuuskatsausta varten etsittiin artikkeleita ja kirjallisuutta aihepiiriin liittyen PubMedistä, Helsingin kaupungin tietokeskuksen julkaisuista sekä Kustannus Oy Duodecimin oppaista ja verkkopalveluista. Haastatteluista kävi ilmi, että suun terveydenhuollon työntekijät kokevat palvelusetelijärjestelmän käytettävyyden henkilöstön kannalta hyväksi mutta pitävät järjestelmää haastavana potilaalle. Hoidonsaannin arvioidaan nopeutuvan, mutta sopivan palveluntarjoajan löytämisen sekä hintavertailun uskotaan olevan haastavaa varsinkin ikääntyneille. Haastateltu joukko oli suppea ja siksi tulokset eivät ole yleistettävissä. Aineistoa voi hyödyntää laajemmalle joukolle lähetettävän kyselytutkimuksen muodostamiseksi. Kirjallisuuskatsauksessa havaittiin, että heikompi sosioekonominen asema on yhteydessä sekä heikompaan suun terveyteen että yleisterveyteen. Suusairaudet heikentävät useiden systeemisten sairauksien hoitotasapainoa, minkä lisäksi useat systeemiset sairaudet sekä ni iden lääkitykset vaarantavat suun terveyden mm. syljeneritystä ja omahoidon tasoa heikentämällä. Terveyseroja voidaan kaventaa suoraan panostamalla paljon palveluja tarvitsevien sujuviin hoitoketjuihin ja terveyspalvelujen saatavuuteen erityisesti alueilla, joissa esiintyy paljon osattomuutta. Lisäksi terveyseroja voidaan kaventaa välillisesti puuttumalla tulo- ja varallisuuseroihin, köyhyyteen sekä huonoihin työoloihin.
  • Mälkiä, Saara (2017)
    Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaiset asiat voivat vaikuttaa pelilokalisoinnin vastaanottoon ja miten pelilokalisointi vaikuttaa pelikokemukseen. Oletuksena on, että pelikokemus on interaktiivisuutensa ansiosta hyvin erilainen kuin esimerkiksi elokuvan katselukokemus, joten pelilokalisoinnin vastaanottoakin tulisi tarkastella erilaisella lähtöasetelmalla kuin esimerkiksi tekstitysten vastaanottoa. Tutkimuksen teoriapohja koostuu pelilokalisoinnin, vastaanottotutkimuksen ja pelitutkimuksen teoriasta. Tutkimuksen aineiston muodostaa KonsoliFIN-verkkosivuston keskustelupalstan 314 viestin viestiketju, joka käsittelee lokalisointia. Koska lokalisoitujen pelien vastaanottoa ei juuri aiemmin ole tutkittu, valikoitui tutkimusmenetelmäksi aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jonka on tarkoitus luoda kuvaus tutkittavasta ilmiöstä. Analyysin avulla aineistoista johdettiin viisi yläluokkaa, jotka liittyvät pelilokalisoinnin vastaanottoon: (1) kielitaito, (2) pelit mediana, (3) lokalisointiratkaisut, (4) pelikokemus ja (5) kääntäminen. Luokkien avulla saadaan selville, että pelilokalisoinnin vastaanottoon vaikuttavat esimerkiksi käännösstrategioiden ja pelaajan oman kielitaidon lisäksi monet erilaiset tekijät, kuten pelin tuotantotasolla tehdyt päätökset lokalisointistrategioista, pelin interaktiivisuus ja lokalisoinnin valinnaisuus. Lopuksi analyysin tuloksia tarkastellaan pelitutkimuksessa pelikokemuksen arviointia varten kehitetyllä mallilla, jonka avulla saadaan selville, että pelilokalisointi vaikuttaa pelikokemukseen usealla eri osa-alueella: aistimellisella, toiminnallisella ja mentaalisella.
  • Aaltio, Aapo (2023)
    Pehmeän sääntelyn käyttö lainsäädännön tukena on kasvanut EU:ssa viime vuosikymmeninä merkittävästi. EU:n kilpailuoikeudessa komissio antaa vakiintuneesti suuntaviivoja, joilla se selventää lainsoveltamista koskevia käytäntöjään. Suuntaviivat antamalla komissio myös rajoittaa ennakollisesti harkintavaltaansa, mikä edistää oikeusvarmuutta. Oikeuskirjallisuudessa pehmeään sääntelyyn on kuitenkin suhtauduttu myös osin varauksella. On esimerkiksi tunnistettu komission voivan antaa suosituksia kiertääkseen lainvalmisteluprosessia erinäisistä syistä. Lainsäätäjän sivuuttaminen murentaisi kuitenkin unionin oikeusjärjestelmän legitimiteettiä. Tutkielmassa tutkitaan komission suuntaviivojen merkitystä EU:n kilpailuoikeudessa tapaustutkimuksen avulla. Tapaus koskee komission sulautuma-asetuksen 22 artiklan soveltamiskäytännön muutosta ja siihen liittyviä, maaliskuussa 2021 annettuja suuntaviivoja. Komissio vastasi muutoksella täytäntöönpanoaukkoon, joka koski merkittäviä innovaatioita omaavien startupien yritysjärjestelyitä. Näiden, mahdollisesti kilpailulle haitallisten yrityskauppojen, vaikutukset saattoivat jäädä aiemmin unionin alueella kokonaan tutkimatta yritysten vähäisen liikevaihdon takia. Muutosta on kritisoitu niin merkittäväksi, että se olisi pitänyt toteuttaa lainsäädäntöteitse. Tapaukseen liittyy myös uutta soveltamiskäytäntöä seurannut oikeustapaus. Komissio sai Illuminan ja Grailin välisen yrityskaupan uuden soveltamiskäytännön myötä tutkittavakseen, vaikka Graililla ei ollut lainkaan liikevaihtoa globaalisti. Yritykset haastoivat komission toimivallan tutkia yrityskauppa kumoamiskanteella, jonka unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi, vahvistaen käytännössä samalla komission uuden soveltamiskäytännön laillisuuden. Päätöstä koskeva valitus on vireillä EUT:ssa. Tutkielmassa arvioidaan kriittisen oikeusteorian avulla, onko tapauksessa kyse pehmeän sääntelyn oikeudellistumisesta oikeuskäytännön välityksellä. Pehmeä sääntely voi saada sitovia oikeusvaikutuksia, mikäli se onnistuu vaikuttamaan unionin tuomioistuinten tapaan tulkita unionin oikeutta päätöksissään. Asetelma täyttää periaatteessa mallin edellytykset. Suuntaviivojen vaikutusta tuomioistuimen ratkaisuharkintaan on kuitenkin mahdotonta selvittää, koska ei voida tietää, miten se olisi ratkaissut asian ilman suuntaviivojen olemassaoloa. Tutkielmassa selvitetään myös lainopin avulla oikeusvarmuuden ja oikeutettujen odotusten suojan toteutumista Illuminan ja Grailin tapauksessa, jossa komissio sovelsi niiden väliseen yrityskauppaan uutta soveltamiskäytäntöään jo ennen uusien suuntaviivojen antamista. Tapauksessa aiemmat suuntaviivat eivät sisältäneet mitään sellaista, mikä olisi ollut ristiriidassa uuden soveltamiskäytännön kanssa. Uusien suuntaviivojen antoajankohdalla ei siten ollut mitään oikeudellista merkitystä asian arvioinnin kannalta, ja komissio pystyi toteuttamaan muutoksen harkintavaltansa puitteissa. Kolmanneksi tutkitaan oikeustaloustieteellisesti komission uusia suuntaviivoja verkostovaikutuksia koskevan teoriamallin avulla. Suuntaviivat edistävät yrityskauppojen käsittelypaikan siirtämiseen liittyvää koordinaatiota, mutta käytännössä suuri merkitys on myös komission kutsukirjeillä. Tapaustutkimuksen yleisenä johtopäätöksenä täytäntöönpanoaukkoon puuttumista soveltamiskäytännön muutoksella pidetään perusteltuna. Uusi soveltamiskäytäntö vaikuttaa vastaavan hyvin lain tarkoitusta, minkä vuoksi tarvetta lain muuttamiseen on vaikea nähdä.
  • Salo, Saila (2011)
    Tämän kyselytutkimuksen yleistavoitteena oli selvittää, miten suun terveyden edistäminen käytännössä toteutuu neuvoloissa. Lisäksi selvitettiin neuvoloissa työskentelevien terveydenhoitajien asenteita ja tietoja suun terveyden edistämisestä, sekä miten Kansanterveyslaki ja Sosiaali- ja terveysministeriön asetus 380/2009 toteutuu suun terveyden osalta neuvoloissa. Metodisessa tarkastelussa käytettiin sekä laadullista että määrällistä tutkimusotetta. Aineistoa analysoitiin tilastollisesti ristiintaulukoimalla tilasto-ohjelma SPSS:n avulla. Muuttujina olivat suun terveyteen liittyvä koulutus ja yhteistyö sekä valmistumisvuosi. Tulokset osoittivat, että kaikki vastaajat pitivät suun terveyden edistämistä tärkeänä. Suurimman osan mielestä suun terveyden edistäminen kuuluu neuvolatyöhön. He valistivat mielellään suun terveyden tärkeydestä. Vain kaksi viidestä vastaajasta koki tietävänsä lasten suun terveyden edistämisestä riittävästi kyetäkseen luontevasti informoimaan asiakkaitaan. Yli 80% haluaisi saada enemmän tietoa ja materiaalia sekä koulutusta suun terveyden edistämisestä. Ainoastaan joka viides vastaaja raportoi katsovansa lapsen suuhun "aina" tai "useimmiten" lapsen ollessa 1–1,5-vuotias, kuten asetus 380/2009 määrää. Terveydenhoitajien suun terveyteen liittyvien valmiuksien parantaminen edellyttää laajempaa yhteistyötä suuhygienistien ja hammaslääkärien kanssa sekä erityisesti lisäkoulutusta.
  • Honkanen, Julia (2023)
    Terveydenhuollossa tapahtuvan työpaikkaväkivallan on viime vuosina koettu olevan kasvussa. Tämän kirjallisuuskatsauksena toteutetun tutkimuksen tavoitteena oli selvittää suun terveydenhuollon henkilöstöön kohdistuvaa työpaikkaväkivaltaa, sen yleisyyttä, riskitekijöitä ja eri muotoja. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös väkivallan vaikutuksia suun terveydenhuollon työntekijöihin ja eri keinoja estää väkivaltaisten tilanteiden synty. Kirjallisuuskatsauksen aineisto haettiin Medline-tietokannasta PubMed- ja Ovidkäyttöliittymien kautta. Aineistoon otettiin mukaan suun terveydenhuollon työntekijöitä ja opiskelijoita koskevat, henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa, käsittelevät artikkelit. Tekijöitä, joiden koettiin altistavan työntekijää väkivallalle, olivat naissukupuoli, ammatillinen kokemattomuus ja nuori ikä. Työpaikkaväkivaltaa ilmeni potilailta työntekijöille ja myös työntekijöiden välillä. Eniten suun terveydenhuollossa kohdattiin henkistä ja seksuaalista väkivaltaa. Väkivaltaisiin tilanteisiin johtaneita tekijöitä olivat potilaan päihtyneisyys, pitkät odotusajat ja tyytymättömyys hoidon kulkuun. Etenkin suun terveydenhuollon ammatteihin opiskelevilla odotus- ja hoitoajat ovat pitempiä kuin alalle valmistuneilla työntekijöillä, mikä altistaa opiskelijat väkivallalle. Työpaikkaväkivallalla oli laajat seuraukset suun terveydenhuollon työntekijöiden ja opiskelijoiden hyvinvointiin. Väkivallan kohtaaminen johti stressiin, masentuneisuuteen ja työmotivaation laskuun. Väkivaltaisista tilanteista jätettiin usein raportoimatta, koska koettiin, että potilaiden kohdistama aggressio kuului osaksi työtä. Suun terveydenhuollon työntekijöille ja opiskelijoille tarjottua koulutusta ja keinoja väkivaltaisten tilanteiden kohtaamiseen oli vähän.
  • Rehula, Matilda (2020)
    Terveydenhuoltolain perusteella kunnan tai kuntayhtymän on järjestettävä suun perusterveydenhuollon päivystys. Valtioneuvoston asetus kiireellisen hoidon perusteista ja päivystyksen erikoisalakohtaisista edellytyksistä puolestaan määrittelee, että suun terveydenhuollon päivystys tulee olla saatavilla laajan ympärivuorokautisen päivystyksen sairaaloissa lukuun ottamatta yöpäivystystä. Sairaaloissa, joissa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystys suunterveydenhuollon päivystystä ei tarvitse järjestää. Suomessa on 20 ympärivuorokautisen päivystyksen sairaalaa, josta 5 on yliopistollisia keskussairaalaa, 7 laajan päivystyksen sairaalaa ja 8 sairaalaa, joissa on perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteispäivystyspiste. Erityisvastuualueen yliopistollisen sairaanhoitopiirin vastuulla on suun terveydenhuollon yöpäivystys. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin erikoisvastuualueen (HUS ERVA) suun terveydenhuollon yöpäivystyksestä vastaavat HUS:in Suu- ja leukakirurgian yksikön erikoislääkärit, erikoistuvat lääkärit ja hammaslääkärit. Yöpäivystys on HUS/ Töölön sairaalassa, jossa toimii erikoissairaanhoidon suu- ja leukakirurgian ympärivuorokautinen päivystys. Suun terveydenhuollon yöpäivystyksestä on varsin vähän tutkimuksia. Tämä tutkimus on tehty vuonna 2017 HUS ERVA suunterveydenhuollon yöpäivystyksessä käynneistä potilaista. Tiedot ovat kerätty HUS potilastietojärjestelmästä (309 potilasta). Potilastiedoista on kerätty potilaiden ikä, kotikunta, potilaan ilmoittama tulosyy, päädiagnoosin koodi, toimenpide sekä todennäköinen syy toimenpiteelle. Tiedot ovat kerätty Excel-taulukkoon. Tutkimuksesta ilmenee, että suurin syy potilaiden hakeutumiseen päivystykseen yöllä on kipu. Eniten käytetyt diagnoosit ovat määrittämätön pulpiitti, karies, pitkäaikainen periapikaalinen parodontiitti, tarkemmin määrittelemätön hammassärky, sekä muu pulpiitti. Yleisin toimenpide suun terveydenhuollon yöpäivystyksessä potilaille on puudutus. Suurin ikäryhmä on 15-44 vuotiaiden ikäryhmä. Kun vertaa suunterveydenhuollon yöpäivystyksessä käyneiden potilaiden ja HUS alueella asuvien ihmisten ikäjakaumaa huomaa, että yöpäivystyksessä on käynyt myös suhteellisesti eniten 15-44 vuotiaita potilaita. Erityisinstrumentteja ja tarkkuutta vaativia toimenpiteitä ei ole järkevää tehdä yöaikaan, joten puudutus on hyvä vaihtoehto sairaustiloissa, jotka eivät ole henkeä uhkaavia. Sen avulla potilas pärjää aamuun asti, jolloin hän hakeutuu hammaslääkäripäivystykseen jatkohoitoon. Yöpäivystyksessä voidaan siis hetkellisesti lievittää potilaan kipua. Voidaan kuitenkin kyseenalaistaa, onko tällainen toiminta kustannustehokasta tai edes potilaan kannalta aina järkevää vaan voitaisiinko hammaslääkäripäivystystä sekä elektiivistä toimintaa kehittämällä löytää paremmin potilaita palveleva ratkaisu. Mahdollinen vaihtoehto olisi sujuvampi hoitopolku, esimerkiksi siten, että potilaille saisi varattua ajan jatkohoitoa varten helposti ja sujuvasti jopa heti yöllä.
  • Rantanen, Iida (2022)
    Suun sairaudet ovat maailmanlaajuisesti merkittävä kansanterveysongelma. Suurin osa sairauksista olisi ehkäistävissä, mutta eriarvoisuus niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin rajoittaa ennaltaehkäisyn toteutumista ja hoitoon pääsyä maailmalla, erityisesti matalan ja keskitulotason maissa. Tässä kirjallisuuskatsauksessa selvitetään Kiinan kansantasavallan suunterveydenhuollon tilannetta ja suusairauksien ehkäisyä muuttuvassa Kiinan yhteiskunnassa. Aineiston hakemisessa on käytetty PubMed-tietokantoja sekä englannin- ja kiinankielisiä hammaslääketieteellisten järjestöjen internetsivuja. Kiinassa on tehty neljä kansallista suunterveyttä kartoittavaa tutkimusta vuosina 1983, 1995, 2005 ja 2015. Nämä ovat lisänneet huomiota ja poliittisia toimia suusairauksien ehkäisyyn ja hoitoon. Kiinassa on tehty useita kampanjoita suunterveyden edistämiseksi niin kansallisella kuin paikallisellakin tasolla. Hammashoidon resurssit ovat vielä riittämättömät ja jakautuvat epätasa-arvoisesti kaupunki- ja maaseutualueiden välillä. Kiinan kehityksessään kohtaamat terveydenhuollon haasteet ja kiinalaisten suunterveydentilanteen ymmärtäminen voi auttaa meitä ymmärtämään suun sairauksia ja terveyttä maailmanlaajuisesti ja kehittämään ratkaisuja ja toimia sairauksien ehkäisyksi.
  • Kotamäki, Lari (2020)
    Suun terveys on tärkeä osa ihmisen kokonaisterveyttä ja hyvinvointia. Erityisesti iensairaudet ja karies ovat merkittäviä ja yleisiä suun sairauksia, joilla voi olla mittavia vaikutuksia terveyteen, mutta joiden diagnostiikka ja hoito ovat perinteisesti olleet hammaslääkäreiden vastuulla. Ulkomaalaisissa tutkimuksissa on havaittu, että lääkärit voisivat olla nykyistä merkittävämmässä asemassa suun sairauksien diagnostiikassa ja hoitoketjuissa mutta osaamisen ja tiedon puute ovat tälle esteenä. Tämä tutkimus selvitti millä tavoin suun terveys huomioidaan suomalaisessa lääkärikoulutuksessa ja miten lääkäreitä valmistetaan hoitamaan ja ennaltaehkäisemään potilaiden suun alueen vaivoja. Tutkimuksessa selvitettiin, miten suun terveys mainitaan suomen viiden eri lääketieteellisen tiedekunnan lääketieteen lisensiaatin koulutusohjelmien opinto-oppaissa ja tiedekunnille lähetetyn internet-pohjaisen kyselyn kautta selvitettiin eri koulutusohjelmien suun terveyden opetusmääriä, opetusmuotoja ja ajankohtaa sekä opetuksen laatua. Suun terveys mainittiin vähintään kerran neljän eri tiedekunnan opinto-oppaassa korva-, nenä- ja kurkkutautien yhteydessä mutta maininnat olivat yleisesti vähäisiä. Neljä tiedekuntaa vastasi lähetettyyn kyselyyn. Vastauksien perusteella suun terveyden opetus painottuu pääsääntöisesti prekliiniseen vaiheeseen ja toteutuu pääosin luento- sekä pienryhmäopetusmuodossa. Potilasopetusta ei suun terveyteen liittyvistä vaivoista järjestetä. Suun tutkimisen, normaalianatomian ja suun syöpäsairauksien opetus koettiin tiedekunnissa keskimäärin hyväksi. Huonommin opetetuiksi aiheiksi koettiin suun sairauksien preventio ja suun sairauksien yhteys muuhun sairastavuuteen ja näiden aiheiden opetuksen lisääminen koettiin tiedekunnissa tärkeäksi. Tutkimus alleviivaa tarvetta suun terveyden opetuksen lisäämiselle sekä koulutusohjelmille yhteisen suun terveyden ydinaineksen kehittämiselle.
  • Hakasalo, Sara (2016)
    Tutkielman tavoitteena oli kartoittaa 85 vuotta täyttäneiden helsinkiläisten suunterveyspalvelujen käyttöä vuosina 2007-2012, sillä väestön ikärakenteen muutos aiheuttaa kasvavan määrän yhä vanhempia hoidettavia terveyskeskuspotilaita. Rajallisten suun terveydenhuollon resurssien kohdentamiseksi ja palvelujen suunnittelemiseksi on tärkeää kerätä tietoa palvelujen käytön nykytilanteesta. Erityishuomiota haluttiin kiinnittää ikäihmisten proteettisiin käynteihin ja näiden jakautumiseen sekä parodontologisiin käynteihin, sillä nämä muodostavat tärkeän osa-alueen vanhusten hammashoidosta. Hypoteesinä esitettiin proteettisten korjaustoimenpiteiden muodostavan suurimman osan kaikista proteettisista toimenpiteistä. Lisäksi parodontologisen hoidon osalta hypoteesinä oli hoidon jakautuminen tasaisesti suuhygienistin ja hammaslääkärin kesken. Tutkielman aineisto kerättiin Effica-potilastietojärjestelmästä ja saatiin käyttöön Helsingin kaupungilta. Tuloksia analysoitiin Excelin tilastointimenetelmillä, ja vertailuun käytettiin eurooppalaisia tutkimuksia aihepiiristä. Tutkielmassa havaittiin tarve kehittää informointia säännöllisten hammaslääkärikäyntien tärkeydestä, sillä käyntimäärä ei kasvanut, vaikka potilasmäärä lisääntyi. Vuonna 2012 hammaslääkärissä/suuhygienistillä käyneiden määrä jäi alle viidennekseen, mikä on huomattavasti vähemmän kuin aiemmissa julkisen sektorin vanhusväestöä analysoineissa tutkimuksissa. Lisäksi todettiin proteesin korjauksien muodostavan suurimman osan proteettisista käynneistä, ja kiinteän protetiikan olevan selkeä minoriteetti.