Browsing by Title

Growing medium and its properties are an important factor affecting plant growth. One can improve the properties of growing medium with different amendments such as lime, nutrients and wetting agents depending on the requirements of the plant. The objective of this study was to examine a soil amendment called BRT EverGreen powder and its effect on white sphagnum peat and on plant growth. The powder has been created by a Finnish company Biomass Refine Technologies BRT ltd Oy. The powder is synthetically made of ureaformaldehyderesin and phosphoric acid includes added water retention lowering surfactants. In cultivation the goal by using BRT powder is to improve water retention and wetting of the growing medium and increase plant available nutrients. This study consisted of three experiments with three different plants or plant mixtures: Lactuca sativa L. ‘Grand Rapids’, Ligularia × hessei and a mixture of lawn (Festuca rubra L., Poa pratensis L. and Agrostis capillaris L.). These plants were expected to benefit from improved water retention of the growing medium. During the experiments the effect of BRT powder on the properties of white sphagnum peat and the speed, amount and quality of plant growth was measured. All plants got the same amount of water by irrigation. Mild nutrient solution was given to Lactuca and Ligularia with irrigation water three times during the experiments and no fertilizers were applied to the grass. The water retention ability of white sphagnum peat was not improved in plantless short term experiments by adding BRT powder. However the results given by direct moisture measurements from the growing medium implied that the BRT powder increased slightly the moisture content of the medium compared to pure peat. From the three different plant types tested only grass grew faster with BRT though the quality wasn’t as good as in pure peat. The improvement in growth was probably due to nutrients in BRT powder because no nutrients were applied to the grass unlike to Lactuca and Ligularia. There were no differences in the growth or quality of Lactuca. Ligularia did not grow as well with powder as in pure peat. Adding lime decreased the negative effect of BRT powder so the very low pH of the powder presumably hampered growth of Ligularia. BRT powder affects the growth of different plants in different ways. This makes its use in cultivation difficult because one does not know what the effect will be. The use of BRT is not recommendable in container cultivation with Lactuca or Ligularia when using peat. BRT powder can increase the growth of grass if additional fertilization is not applied.

Pro gradu -tutkielmani käsittelee Kalevalan saksannosten paratekstien tarkoituksia ja tehtäviä. Paratekstejä ovat kaikki ne tekstit, jotka ovat teoksessa varsinaisen kaunokirjallisen osuuden lisäksi, kuten esi- ja jälkipuheet, omistuskirjoitukset sekä erilaiset viitteet ja hakemistot samoin kuin myös mahdolliset teoksen esittelytekstit. Tutkielmassa käsitellään Kalevalan runomuotoisten saksannosten paratekstejä. Yhtä lukuun ottamatta saksannokset koskevat Lönnrotin vuoden 1849 Kalevalaa kokonaisuutena. Useammassa käsiteltävässä saksannoksessa on hyödynnetty aiemman saksantajan käännöstä. Käsiteltävien teosten saksantajina tai aiempien saksannosten muokkaajina ovat toimineet Anton Schiefner (1852), Hermann Paul (1885−1886), Martin Buber (1914), Dagmar Welding (1948), Hans Fromm (1967), Wolfgang Steinitz (1968) ja Gisbert Jänicke (2004). Anton Schiefnerin saksannos julkaistiin vain kolme vuotta Lönnrotin alkuperäisteoksen jälkeen. Se oli samalla ylipäätään ensimmäinen Kalevalan käännös. Viimeisin, Gisbert Jänicken käsialaa oleva saksannos on vuodelta 2004. Kaikissa käsiteltävissä teoksissa kääntäjä itse on kirjoittanut esi- tai jälkipuheen. Paratekstin käsitettä tarkastellaan etupäässä Gérard Genetten Paratexte-teoksen teorian kautta (alkuperäisteos on ilmestynyt ranskaksi nimellä Seuils vuonna 1987). Michael Schreiber ja Harald Kittel ovat käsitelleet erityisesti käännösten paratekstejä, ja myös heidän teoreettisia näkemyksiään hyödynnetään tutkielmassa. Tutkimuksen kohteena on paratekstien tarkoitus ja tehtävät eri saksannoksissa. Tutkielmassa käsitellään, millä tavoin kääntäjä valmistelee ja ohjaa saksankielistä lukijaansa kulttuurisesti, kielellisesti ja ajallisesti vieraan teoksen vastaanottamiseen. Mitä seikkoja paratekstin laatija pitää keskiössä, kun hänellä on mahdollisuus esitellä ja suositella teosta lukijalle? Onko paratekstillä muitakin tarkoitusperiä kuin vain teoksen esitteleminen? Mitä paratekstit kertovat laatijastaan ja teoksen kohdeyleisöstä? Mihin kontekstiin paratekstin laatija eepoksen asettaa, eli miten hän käsittelee Kalevalan kansallista ja kansainvälistä merkitystä? Entä miten kääntäjä arvioi teoksen kaunokirjallista arvoa ja Kalevalan asemaa maailmankirjallisuudessa? Tutkimuksen kohteena on myös, miten kääntäjät kommentoivat Kalevalan kieltä ja kääntämisen haasteita, sekä miten he ottavat kantaa edeltäjiinsä ja perustelevat uuden käännöksensä tarpeellisuuden. Tutkielmassa verrataan saksannosten esipuheita suomenkielisten Kalevalan laitosten esipuheisiin. Nämä esipuheet osoittautuivat hyvin erilaisiksi, mikä juontaa juurensa saksan- ja suomenkielisten lukijoiden erilaisiin lähtökohtiin. Saksannosten esipuheet ovat lukijalleen usein ensimmäinen tietolähde Kalevalaan, kun taas suomalainen lukija omaa jo koulusivistyksensä kautta tietoa kansalliseepoksesta. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Kalevalan laitoksissa Lönnrotin esipuhe vuodelta 1849 on vielä 2000-luvullakin validi esipuhe, joka ei kaipaa lisäyksiä. Saksannosten esi- ja jälkipuheet kommentoivat Kalevalaa. Vaikka paratekstit ovat keskenään hyvin erilaisia, niitä yhdistää pyrkimys toimia kulttuurisina siltoina teoksen ja lukijan välillä. Saksannosten esi- ja jälkipuheet ovat hyvin tekijänsä näköisiä ja poikkeavat merkittävästi toisistaan. Kääntäjien henkilökohtaiset lähestymistavat Kalevalaan ja heille henkilökohtaisesti tärkeät painotukset tulevat parateksteissä selkeästi ilmi. Juutalaisen hasidismin ja Rudolf Steinerin ajattelun vaikutukset näkyvät eräiden saksantajien parateksteissä. Toisilla saksantajilla pääpaino on alkuperäisteoksen mahdollisimman uskollisessa ja tarkassa toisintamisessa, kun taas toisille saksantajille keskeisintä on edesauttaa saksankielisen lukijan lukukokemusta mahdollisimman paljon.

Bruksismi on hereillä tai unessa tapahtuvaa tahdosta riippumatonta hampaiden narskuttelua tai yhteenpuristamista. Bruksismin etiologia on monitekijäinen. Aiemmin pääsyinä pidettiin perifeerisiä morfologisia tekijöitä, mutta nykyään on olemassa vahvaa näyttöä siitä, että keskushermostolla on keskeinen rooli bruksismin säätelyssä. Mm. EEG:ssä havaittavien mikrohavahtumisten, keskushermoston eri välittäjäaineiden ja psykologisten tekijöiden yhteyttä bruksismiin on tutkittu. Valveilla tapahtuvalla bruksismilla ei tiedetä olevan mitään fysiologista merkitystä. Unibruksismi sen sijaan saattaa olla elimistön suojamekanismi riskitekijöitä, kuten uniapneaa, refluksitautia tai suun, nielun ja ruokatorven kudosten liiallista kuivumista, vastaan. Toisaalta bruksismin tiedetään aiheuttavan mm. hampaiston kulumista ja kiputiloja kasvojen alueelle. Mikäli bruksismilla tiedettäisiin olevan elimistöä suojaava merkitys, tulisi se hoitoon esim. stabilisaatiokoiskolla suhtautua kriittisesti. Lisää tutkimuksia tarvitaan, jotta saataisiin selville onko bruksismi normaalin käytöksen variaatio vai patologista käytöstä. Tutkielman tavoitteena on systemaattisia PubMedkirjallisuushakuja käyttäen sekä tieteellisiä julkaisuja tutkien kerätä yhteen tietoa bruksismin fysiologisista ja patofysiologisista yhteyksistä keskushermostoon.

The ecological crisis is ravaging the planet. Governments and businesses have set carbon neutrality targets as part of a necessary green transformation. One promising negative emission technology is based on biochar, which has created excitement in the voluntary carbon markets. However, the voluntary carbon markets and carbon sequestration with biochar both stand at a crossroads. There is currently no regulation that would govern the markets. Only voluntary standardizations and the sellers and buyers’ conscience provide directions for the quality of offsets and real carbon cuts achieved. In addition, the production of high-quality biochar remains at a low level. This thesis contributes to the research on green transformations by examining critically the expectations and promises related to biochar and voluntary carbon markets. The focus of this study is on the framings and discourses related to the role of biochar and the voluntary carbon markets in low-carbon pathways. The main research question is: What are the different narratives and perspectives on the role of biochar and voluntary carbon markets in sustainable low-carbon pathways? To answer this, I have identified and interviewed the main actors and stakeholders in the supply chain of biochar-based offsets as well as analyzed key policy and research documents that take part in the biochar offset related discourses. The research approach draws from two theoretical frameworks: the sustainable pathways approach developed by Melissa Leach, Ian Scoones, and Andy Stirling and Maarten Hajer’s critical discourse analysis on environmental policy. These frameworks are used to analyze the informant interviews and policy and research documents. It is found out that there are five discursive patterns shaping the discourses related to biochar and the voluntary carbon markets: biochar as a magic bullet, market-led low-carbon pathway, techno-managerialism, traces of more transformative greening, and climate-centrism. Techno-managerialism is the most distinctive feature of the biochar and voluntary carbon market discourse. Together, the five patterns shape the way in which biochar and the voluntary carbon markets are perceived, how policy problems related to them are defined and framed, and finally, what type of policy solutions are formulated.

Paul F. Knitter on yhdysvaltalainen teologi, joka on tunnettu pluralistisesta uskontoteologiastaan. Sen lisäksi hän on katolinen kristitty ja buddhalainen munkki. Kirjassaan Withouth Buddha I could Not Be a Christian Knitter rakentaa identiteettiään ja muodostaa teologiaa kahden harjoittamansa uskontoperinteen kautta. Teos on luonteeltaan henkilökohtainen kuvaus, ei tieteellinen puheenvuoro. Tämän tutkimuksen tavoitteena on vastata kysymykseen, mikä on Knitterin uskonnollinen identiteetti ja miten hän muodostaa uskonnollista identiteettiään. Tutkimus liittyy uskontoteologian tutkimusperinteeseen, jossa tarkastellaan muita uskontoja koskevia teologisia käsityksiä sekä teologiaa, jota tehdään yhteydessä toisiin uskontoihin. Knitter itse toteaa identiteettipohdintansa edustaneen ja edustavan vertailevaa teologiaa. Kniter kuvaa pohdintaansa dialogina, jonka lähtökohtana on sisäinen konflikti. Knitter tuo esiin ongelmansa suhteessa kristinuskon tarjoamaan tulkintaan kaikkivaltiaasta ja muuttumattomasta Jumalasta, ihmisen kyvystä ymmärtää Jumalan olemus ja sanoittaa sitä sekä Jeesuksesta Jumalan Poikana ja pelastajana. Buddhalaisuuden avulla hän vertaa, peilaa, etsii vaihtoehtoisia vastauksia ja sanoituksia hänelle ongelmallisiin kristillisen opin kohtiin. Keskeiseksi uudistavaksi käsitteeksi Knitter nostaa buddhalaisen Thich Nhat Hahnin yhteyselämän käsitteen, jonka kautta hän tulkitsee kristinuskon Jumalaa. Yhteyselämä tarkoittaa kaikkien asioiden yhteyttä, läpäisevyyttä ja keskinäistä riippuvuutta. Knitterin teologisen metodin edellytyksenä on usko siihen, että uskonnolliset perinteet voivat syventyä ja rikastua toistensa kautta. Analyysini tukena käytän Hermans & Hermans-Konopkan dialogisen minän teoriaa, joka esittää, identiteetin muuttuvana prosessina. Ympäröivän todellisuuden arvot, uskomukset ja ideat määrittyvät mielessä keskinäisten suhteiden kautta ja luovat identiteettiä. Postmodernissa todellisuudessa globaali lokalisoituu Minässä ja muodostuu osaksi identiteettiä. Uskonnollinen identiteetti ei ole yksiääninen vaan pikemminkin hybridi. Knitterin tietoinen identiteetin rakentamisen prosessi on yritys saada hybridi-identiteetti toimimaan sisäisessä dialogissa – siten, että identiteetin buddhalainen positio ja kristillinen positio kehittyisivät, vahvistuisivat ja syvenisivät toistensa kautta. Rinnakkaisen kahden uskonnon harjoittamisen ja kahden perinteen vastavuoroisen tulkinnan myötä Knitterin identiteettiä voidaan kutsua dialogiseksi identiteetiksi. Knitterin dialogista identiteettiä leimaa avoimuus toista uskontoa kohtaan, uskontojen erilaisuuden näkeminen mahdollisuutena, prosessinomaisuus ja kontekstuaalisuus. Kontekstuaalisuudella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa Knitterin minän kontekstia. Knitterin pohdinta ei tuota radikaalisti uusia teologisia ideoita mutta se tuo esiin identiteetin moninaisuuden ja avaa uusia haasteita kristityn identiteetin teologiselle tarkastelulle. Uskonnollinen identiteetti on ytimeltään moniuskontoinen ja Knitterin kokemuksen mukaan identiteetin asettaminen sisäiseen dialogiin voi vahvistaa samanaikaisesti identiteetin eri puolia.

Sammandrag Fakultet: Juridiska fakulteten Utbildningsprogram: Magisterprogrammet i rättsvetenskap Studieinriktning: Obligationsrätt Författare: Samuel Åkerlund Arbetets titel: Budgivarens skadeståndsansvar för brott mot principen om opartiskt bemötande i samband med offentliga uppköpserbjudanden Arbetets art: Magisteravhandling Månad och år: Januari 2023 Sidantal: xii + 83 Nyckelord: Offentliga uppköpserbjudanden, budgivarens skadeståndsansvar, principen om opartiskt bemötande Handledare: Professor Olli Norros Förvaringsställe: Helsingfors universitets bibliotek Sammandrag: Betydelsen av skadeståndsrättsliga påföljder har traditionellt varit begränsad på de finska värdepappersmarknaderna. Tillgången till rättspraxis har varit knapp och skadeståndssystemets funktion har ifrågasatts ur såväl reparativ som preventiv synvinkel. Detta kan anses vara fallet speciellt vad gäller budgivarens skadeståndsansvar för brott mot principen om opartiskt bemötande i VPML 11:7. Med tanke på hur central principen är i uppköpsregleringen och för det allmänna investerarskyddet ansåg jag att det fanns ett värde i att utforska och klargöra rättsläget för budgivarens skadeståndsansvar. Förtroendet för marknaderna, som är ett centralt mål för regleringen, kräver att normerna för skadeståndsansvar är tillräckligt klara och förutsebara. I avhandlingens första del har regleringen av principen om opartiskt bemötande och dess innebörd utretts utförligt i nationell rätt. Den inhemska implementeringen av principen har också jämförts med ett antal utländska länder. I avhandlingens andra del har fokuset legat på att utreda grunderna för budgivarens skadeståndsansvar samt allmänna skadeståndsrättsliga frågor gällande orsakssambandet, skadan, adekvansen och den skadelidnes medverkan. Ett antal praktiska skadesituationer har även konstruerats för att demonstrera tillämpningsområdet för budgivarens skadeståndsansvar vid brott mot principen om opartiskt bemötande. Skadeståndsbestämmelsen i VPML 16:1 kan bli tillämplig både i och utanför avtalsförhållanden. Således kan både aktieägare som godkänt och nekat budgivarens erbjudande yrka på skadestånd för sådan skada som orsakats dem. Ansvarsgrunden för VPML 16:1 är vållande, vilket innebär att budgivaren måste ha förfarit oaktsamt eller uppsåtligt för att bli skadeståndsskyldig. Bevisbördan för budgivarens vållande torde i regel falla på budgivaren både vid kontraktuell och utomkontraktuell skada. Detta följer av den vållandepresumtion som i regel uppstår i samband med att VPML:s bestämmelser konstateras vara brutna. Vad gäller bedömningen av orsakssambandet kan uppköpssituationer tänkas utgöra enklare situationer än övriga företeelser på marknaderna, eftersom relationen mellan skadevållaren och den skadelidne är närmare än i börstransaktioner i allmänhet. Vid tillämpningen av VPML 16:1 är rena förmögenhetsskador ersättningsgilla oberoende av ansvarsform. Skador som uppkommer av budgivarens brott mot principen om opartiskt bemötande torde i regel utgöra sådana förutsebara skador som faller innanför skadeståndsansvarets adekvanskrav. Aktieägarens val att godkänna eller neka erbjudandet borde i regel inte få inverka på aktieägarens rätt till skadestånd, eftersom fria och självständiga investeringsbeslut på marknaderna måste tryggas. Slutligen kan det konstateras att skadeståndsbedömningen som följer av att aktieägaren lider skada av budgivarens brott mot principen om opartiskt bemötande i de flesta fall och till stor utsträckning är en helhetsbedömning av omständigheterna i det givna fallet. Den öppna och flexibla skadeståndsbedömningen har sina fördelar, men medför också risker för investerarskyddet och förtroendet för marknaderna.

This thesis examines the role of markets in speeches made by Ministers of Finance Iiro Viinanen and Jyrki Katainen in the plenary sessions of the Finnish parliament in 1991-1994 and 2007-2010. The aim of this study is to analyse political discourses in speeches made about state budget proposals during two economic crises, the depression of the 1990s and the Global Financial Crisis. The thesis employs Bob Jessop’s Cultural Political Economy approach to view crises as moments of contestation for hegemonic discourses and ideologies, and an opportunity to examine political and social change in the age of neoliberalism through speech. Both crises were also characterised by the contestation of the relationship between Finland and the EU, first centred around accession to the EU and in particular the role of EMU convergence criteria in designing economic policy, and in the second crisis on the nature of centre-periphery relations amid the Eurozone crisis. The purpose of this research has been to uncover the way in which ministerial speeches reflect the neoliberalisation of Finland through a specific national context, which is characterised in particular by the relationship between the state and individual, the moral nature of economic decision-making, the increasing influence and power of the civil service on decision-making through the Ministry of Finance, and the gradual replacement of defence policy by economic policy as the defining factor of Finland’s independence and sovereignty. The thesis explores these concepts through the use of Theo van Leeuwen’s conceptualisation of discourse as the recontextualisation of social practices, analysing the speeches using a comparative and thematic perspective. The analysis finds that while the Ministers of Finance did not draw on discourses of legitimation by authority with regards to the Ministry of Finance, the consistent themes during both periods drew heavily on themes of absolute necessity, responsible decision-making, moralistic attitudes towards the Finnish citizen, and constructions of unity of the Finnish people. Both Ministers also referred to market forces, investor confidence, and trust as existential questions for the sovereignty of the nation and emphasised the need for permanent changes in Finland towards the direction of a neoliberalised market economy. Similarly, the Ministers appeared to draw on paternalist understandings of the state as a shepherd of its people, a guardian of a small nation against predatory international forces, and yet a reasoned disciplinarian of an irresponsible child. The study concludes that in particular the discourses on which the Ministers draw that rely on moralistic and paternalistic articulations of the relationship between the state and the individual can be seen as indicative of the national context of neoliberalisation in Finland. Furthermore, the extent to which the crises are framed as learning opportunities varies, though both Ministers consistently refer to the permanence of the changes (structural in particular) to be made to the Finnish economy, and in differing ways envision a new age in Finland, nonetheless one of credibility, responsibility, and a stable market economy. The study also offers new avenues for research, particularly for the wider debate in parliament and crisis construals therein, in addition to using the theory and the methods of this thesis to analyse other crises, perhaps non-economic in nature, such as the COVID-19 crisis. Furthermore, the thesis also suggests that further research could be conducted on the paternalistic and moralistic aspects of ministerial politics in particular.

Ovarian cancer is the fifth most common cause of cancer death among women in Europe; high-grade serous ovarian carcinoma (HGSC) is the most common subtype of ovarian cancer. This report describes the construction and preliminary analysis of a retrospective cohort of HGSC patients. Tissue samples were obtained from Helsinki Biobank, and clinical data was retrieved from several electronic data bases as well as from the paper archives of the HUS Women’s hospital. Over 900 patients were identified for potential inclusion in the cohort. The process of confirming diagnoses is still ongoing. Challenges with the collection and categorization of clinical data are reported and possible solutions discussed. As the confirmation of which patients will be included in the final cohort is not yet complete, analyses in this report are limited to some preliminary descriptions. These initial findings seem to be in concordance with other reports: patients with stage I or II disease and/or complete surgical cytoreduction (R0) have a better 5-year overall survival than those with stage III or IV disease and/or suboptimal surgical outcome. Once the cohort is ready, it will be a unique tool for studying the biology of high-grade ovarian carcinoma.

This research investigates the post-disaster recovery following typhoon Haiyan that hit the Philippines November 2013. The empirical study was conducted one year after by interviewing crisis-affected people. The first objective of this study is to evaluate the success of post-disaster early recovery from a social perspective focusing on three sectors: livelihoods and income restoration, adequate housing and disaster preparedness. The second objective aims at investigating the disaster resilience of the affected communities and individuals. The factors contributing to disaster resilience are partly deriving from humanitarian aid programs and partly from communities' own systems. In order to build the capacity of atrisk communities to cope with the disasters, the importance of implementing disaster resilience in humanitarian aid has been recognized among researchers. On a broader scale this topic is connected to the role of humanitarian aid in post-disaster recovery. Humanitarian aid is traditionally perceived as a short-term help whereas development aid aims at longer term changes, for instance impacting structural issues in societies. However during the last years the role of the humanitarian aid has been recognized as an initiator for longer term development. Discussion around the different goals of humanitarian and development aid acts as an important part of theoretical framework. Referring to this theoretical discussion this study aims at finding out if any steps have been taken towards longer term goals and bridging relief to development in post-disaster recovery. The evaluation of early recovery is based on different policy papers such as guidelines, plans and standards that provide a frame to analyze the recovery critically. The assessment of early recovery and examination of disaster resilience is conducted through a qualitative case study of three typhoon-affected communities in the province of Samar in Eastern Visayas. Primary data was collected on a field trip in OctNov 2014 in barangays Salvacion, Sawa and Ferreras. Qualitative data collection methods were employed in order to understand the social realities of people's daily lives. The key data collecting method in this study was individual semi-structured interview with crisis-affected people, in addition to which group discussions and key informant interviews were employed to support and challenge the data acquired from individual interviews. Both the policy papers and the data collected from the field were analysed using discourse analysis which emphasizes critical thinking towards the social dynamics and the role of power in each text. The study findings show that a year after the disaster people's major problems were drastically dropped income levels, inadequate housing and inability to restore livelihoods. Emergency phase had been successful however the critical shift from short-term aid to long-term development framework had not yet been purely successful. Nevertheless some important steps had been taken. Humanitarian assistance was not only distributing goods but it included housing programs, emergency employment and livelihood support. Communities' own resilience systems in terms of social capital played an important role in disaster recovery.

Alternate Reality Games (ARGs) are an innovative form of digital entertainment. Players, companies, and organizations are attracted to its potential to create highly engaging ludic experiences for massive audiences. This thesis examines how ARG players actually engage with mediated content by performing a critical discourse analysis (CDA) of postings on a popular ARG discussion forum. The primary aim of this study is to assess ARGs as a genre that constructs relations between the player community and the mediated content they consume as part of their play practices. ARGs have attracted attention from academics from a number of fields and disciplines. While many studies have performed in-depth ethnographies of player communities in relation to specific games, few have addressed the genre as a whole or taken a critical position to how it functions as a set of discursive conventions within popular culture. The sample consists of a collection of postings from the Unforums - a popular discussion board hosted by the ARG website Unfiction.com. The sample was collected using a temporal/thematic approach, and was based on the systematic observation of the research site. A total of 12 different game-events were collected from the Unforum, with each event containing between 23 and 75 posts, giving a total sample size of 672 posts. The sample was then subjected to a genre analysis following Norman Faircloughs theories of CDA. The analysis oscillated between describing the linguistic features of the postings and interpreting/explaining the postings in relation to the functions of discourse. The analysis found that the game-events are not constructed to function discretely; they are firmly embedded within larger networks of texts and practices. The participants make extensive use of intertextual reporting strategies to integrate game-events within these networks, and take advantage of the technological affordances offered by the Unforum to accomplish this goal. The participants in the game-events were found to build narratives that interpret relationships between different media texts. Thus, ARGs are shown to be an effective way of building relationships between different media texts, essentially providing an interpretive lens through which individual media texts belong to an overarching narrative.