Browsing by Title

Sydämen regeneraatiokyky on ihmisellä hyvin rajallinen. Uusia sydänlihassoluja tiedetään muodostuvan jatkuvasti, mutta ei kuitenkaan riittävästi, jotta tuhoutuneen sydänlihaksen korjaantuminen esimerkiksi sydäninfarktin jälkeen olisi tehokasta. Tällä hetkellä ei ole kunnollisia keinoja, joilla voisi korjata jo syntyneitä vaurioita; terapeuttisilla menetelmillä voidaan lähinnä estää uusien vaurioiden syntyä. Hemioksygenaasi-1-entsyymillä (HO-1) tiedetään olevan edullisia vaikutuksia sydämen regeneraatiossa. Tutkimme seeprakalan sydämen kryovauriomallilla HO-1:n merkitystä sydämen regeneraatiossa. Neonataalirotan sydänlihassolujen avulla tutkittiin HO-1:n vaikutusta solujen proliferaatioon. Osoitimme HO-1:n indusoimisen parantavan seeprakalan sydämen funktiota vaurion jälkeen ja lisäävän uusien sydänlihassolujen määrää. Soluviljelymallissa HO-1:n indusointi lisää niin ikään uusien sydänlihassolujen määrää, toisaalta vaikuttaa siltä, että se myös estää proliferaatiota. HO-1 on mielenkiintoinen kohdemolekyyli etsittäessä uusia keinoja sydämen vaurioiden ja niistä seuraavan vajaatoiminnan hoitoon.

Left ventricular hypertrophy (LVH) is defined as an increase in left ventricular mass. It is initially a coping mechanism by which the heart tries to compensate for the increase in load caused by, for example, hypertension, but it will eventually lead to heart failure. LVH is the result of primarily an increase in cardiac myocyte size, in addition to increased apoptosis and necrosis of cardiac myocytes and fibrosis. Current treatment of LVH is based on a treatment of suspected cause, generally hypertension. Antihypertensive medication has been found to have beneficial effects on LVH. However, antihypertensive drugs can not cure LVH completely, hence other treatment options are needed. To identify new possible drug targets, it is important to increase the inadequate knowledge of the mechanisms and signal transduction pathways mediating LVH. The most relevant stimuli causing hypertrophy are considered to be mechanical stretch, as well as some humoral mediators such as angiotensin II and endothelin 1 (ET-1), to which cardiomyocytes respond through activation of several intracellular signal transduction pathways. As a result, cardiomyocyte gene expression and protein synthesis increase and sarcomeres grow and rearrange, resulting in an increase in cell size. In addition, regulation of calcium, contractile function and energy metabolism of cardiac myocytes change. Numerous intracellular signal mediators interact with each other and can compensate for each other, making it difficult to investigate the significance of individual factors. As important signal mediators are considered to include protein kinase C (PKC) and cardiac transcription factors GATA4 and NKX2-5. In vitro studies of cardiac hypertrophy are usually performed with primary cardiac myocytes isolated from the ventricles of neonatal rats. The H9c2 continuous cell line has been used in some studies as an alternative cell model to reduce the use of laboratory animals. In the experimental part of this thesis, the suitability of H9c2 cells for hypertrophy studies was examined by comparing them to primary cardiac myocytes. In addition, experimental compounds targeted to cardiac transcription factors and PKC were studied by exploring their effects on viability and hypertrophic responses of H9c2 cells and primary cardiac myocytes. The toxicity of the compounds and the effects on cell viability were studied using the lactate dehydrogenase (LDH) assay and the 3-(4,5-dimethylthiazol-2-yl)-2,5-diphenyltetrazolium bromide (MTT) assay. The hypertrophy responses to cyclic mechanical stretch and ET-1 were primarily assessed by measuring the surface area of cells from fluorescence microscopy images. In addition, the relative expression levels of Nppa and Nppb genes in ET-1 stimulated primary cardiac myocytes were studied by quantitative polymerase chain reaction (qPCR). Both stretching and ET-1 caused an increase in the cell surface area in primary cardiac myocytes but not in H9c2 cells. On this basis, the H9c2 cells respond differently to hypertrophic stimuli than primary cardiac myocytes, and the suitability of H9c2 cell line to hypertrophy studies can therefore be questioned. The compounds targeted to cardiac transcription factors were not cytotoxic at 1-30 µM concentrations, but they also had no significant effect on the hypertrophic responses. In contrast, the PKC compound HMI-1a3 at 30 µM was toxic to primary cardiac myocytes and HMI-1b11 at 30 µM was toxic to H9c2 cells. HMI-1b11 and bryostatin-1 also induced changes in the hypertrophic responses of primary cardiac myocytes, but the significance of these results requires further investigation.

Sydänsähkökäyrä eli elektrokardiogrammi (EKG) rekisteröidään tyypillisesti epäiltäessä tai seurattaessa sydänsairautta. Lisäksi EKG mitataan usein myös oireettomilta perusterveiltä terveystarkastuksien, leikkauskelpoisuutta arvioivien tutkimuksien tai urheilijoiden sydänterveyden arvioinnin yhteydessä. EKG:n normaalirajojen määrittäminen luo pohjan monien sydänsairauksien diagnostisten kriteerien luomiselle ja määrittämiselle. Tutkimuksessa käsiteltiin 1333 EKG-lyhytrekisteröintiä vapaaehtoisilta perusterveiltä täysi-ikäisiltä suomalaisilta. Rekisteröinnit tehtiin Orion Pharman lääketutkimuksien alkutarkastuksien yhteydessä vuosina 2003 - 2015. Toistomittauksien suodattamisen jälkeen käsiteltiin 898 EKG-rekisteröintiä, joista tarkasteltiin sekä käsin ECIMS- mittausjärjestelmällä mitattuja että EKG:n rekisteröintilaitteiden tulosteisiin määrittämiä automaattisen analyysin arvoja. Tutkimuksen tavoitteena oli muodostaa terveiden suomalaisten lääketutkimuksiin vapaaehtoisesti osallistuvien henkilöiden EKG-lyhytrekisteröintien normaalit johtumisajat, tutkia iän ja sukupuolen vaikutusta johtumisaikoihin, vertailla saatuja tuloksia kirjallisuuteen ja pohtia terveen väestön EKG:n johtumisaikojen normaalirajoja sekä tarkastella poikkeamalöydösten esiintyvyyttä terveessä populaatiossa. Tutkimuksen tulokset vastaavat johtumisaikojen normaalirajojen suhteen oleellisilta osin aikaisempia aikuisväestölle tehtyjä tutkimuksia, joissa havaittiin ikääntymisen ja sukupuolen vaikuttavan johtumisaikoihin. Tulosten ja kirjallisuuden perusteella pitäisi jatkossa pohtia iän ja sukupuolen mukaisten viiterajojen luomista EKG:n johtumisajoille. Tässä tutkimuksessa tehtyjen havaintojen ja kirjallisuuden perusteella voitaisiin esittää esimerkiksi seuraavia viiterajoja: PR- aika 120 – 210 ms, QRS-aika 70 – 110 ms, QRS-akseli -30° – 90° ja QTcF-ajan ylärajaksi miehille 450 ms ja naisille 460 ms. QTcB-ajan käytöstä tulisi luopua. EKG-poikkeavuuksia löytyi perusterveiltä tutkittavilta jonkin verran, mutta niiden kliininen merkitys vaikuttaa kirjallisuuden perusteella pieneltä. Löydösten esiintyvyys vastaa oleellisesti aikaisempia havaintoja kirjallisuudessa. (205 sanaa)

Tämän tutkimuksen tavoite on selvittää sydänsarkoidoosin alueellista esiintymistä Suomessa. Sarkoidoosi on etiologialtaan tuntematon granulomatoottinen systeemisairaus. Taudin patofysiologiaa on immunologinen reaktio, jonka laukaisevaa tekijää ei tunneta, mutta todennäköisinä vaihtoehtoina pidetään infektiota tai muita ympäristötekijöitä. Sarkoidoosia esiintyy yleisimmin keuhkoissa, iholla ja silmissä. Sydänsarkoidoosi on sarkoidoosin vaikein muoto, koska sarkoidoosi voi aiheuttaa sydämen vaikean toiminnanhäiriön ja vaikeita kammioperäisiä rytmihäiriöitä lisäten siten kuolleisuutta. Sydänsarkoidoosissa tavallisimmat ensioireet ovat eteis-kammiokatkos, kammiotakykardia sekä sydämen vajaatoiminta. Sydänsarkoidoosin varmaan diagnoosiin vaaditaan histologinen näyttö osoittamalla granulomatoottinen tulehdus sydänlihaskudosnäytteellä. Sydänsarkoidoosi voidaan myös diagnosoida epäsuorasti siten, että kudosnäyte on muusta kudoksesta ja kuvantamistutkimuksilla näytetään sydämen rakenteiden vaurioituminen. Hoidon perustana on immunosuppressio toteutettuna pääasiallisesti kortikosteroidihoidolla ja hyödyntämällä kortikosteroidia säästäviä lääkkeitä kortikosteroidihoidon haittojen minimoimiseksi. Sydänsarkoidoosin manifestaatioita, eli rytmihäiriöitä ja sydämen vajaatoimintaa, hoidetaan hoitosuositusten mukaisesti laitehoitoja ja lääkitystä yhdistellen. Sydänsarkoidoosin aiheuttama vaikea-asteinen sydämen vajaatoiminta on indikaatio sydämensiirtoharkintaan. Ennuste on vuosikymmenien aikana parantunut johtuen todennäköisesti varhentuneesta diagnostiikasta ja hoidon aloituksesta. Kehittyneet kuvantamismenetelmät ovat olleet olennainen osa parantunutta diagnostiikkaa. Suomessa on tulehduksellisten sydänsairauksien kansallinen rekisteri. Rekisterissä oli 385 sydänsarkoidoosidiagnoosia vuosilta 1988-2015. Rekisterin tiedot yhdistettynä Väestörekisterikeskuksen synnyin- ja asuinpaikkakuntatietoihin tuottivat maakuntakohtaiset sydänsarkoidoosipotilaiden esiintymisluvut. Synnyinpaikkakuntien osalta sairauden esiintyvyys oli suurempaa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tämä ilmiö oli asuinpaikkakuntien osalta lieventynyt: esiintyvyys oli tasoittunut koko Suomeen eikä esiintyvyys enää korostunut Itä- ja Pohjois-Suomessa. Sekä synnyin- että asuinpaikkakuntakohtaisissa esiintymisluvuissa esiin nousi sydänsarkoidoosin korkea esiintyvyys Etelä-Pohjanmaalla. Sydänsarkoidoosin harvinaisuuden vuoksi yksittäisten tautitapausten merkitys esiintyvyysluvuissa korostuu. Esiintyvyyslukujen taustalla voi täten olla myös alueellisesti aktiivinen kliinikko- ja diagnostiikkatyö.

Sosiaalisen läsnäolon kokemisen on todettu olevan haasteellista tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa varsinkin silloin, kun näköyhteys keskustelukumppaniin puuttuu. Sosiaalisen läsnäolon kokemus on yhteydessä muun muassa sanattomien vihjeiden välittämiseen, mikä ei aina luonnistu tietokonevälitteisesti kasvotusten tapahtuvaa viestintää vastaavalla tavalla. Tässä Pro gradu – tutkielmassa tarkastellaan sosiaalisen läsnäolon kokemista virtuaalisessa ryhmätyöskentelyssä. Tutkimustavoitteena on selvittää, voiko biopalaute, eli visuaalinen informaatio fysiologisesta tilasta vahvistaa sosiaalisen läsnäolon kokemusta tietokonevälitteisessä vuorovaikutuksessa. Kehon aktivaatio voi kertoa esimerkiksi tarkkaavaisuudesta ja emootioista, joiden voidaan nähdä yhdistyvän myös sosiaalisen läsnäolon kokemukseen. Myös sanattomien vihjeiden välittämiseen virtuaalisessa vuorovaikutuksessa suositellaan uusien, kasvotusten tapahtuvasta viestinnästä riippumattomien tapojen kehittämistä. Tutkielmassa tarkastellaankin, voisiko biopalaute toimia uutena keinona välittää sanattomia vihjeitä. Sosiaalisen läsnäolon välittymistä tarkasteltiin kokeellisen asetelman kautta. Koeympäristönä toimi Second Life – virtuaalimaailma, jossa koeryhmän jäsenet olivat vuorovaikutuksessa. Ryhmän jäseniltä mitattiin kokeen aikana sydämen sykettä ja ihon sähkönjohtavuutta. Osallistujilta mitattu ja visuaaliseksi informaatioksi muunnettu fysiologinen aktivaatio toimi biopalautteena, jota he pystyivät seuraamaan vuorovaikutuksen aikana tietokoneruudulle sijoitetusta paneelista. Ensimmäisenä hypoteesina oli, että kun biopalautetta, eli visuaalista informaatiota ryhmän jäsenten fysiologisesta tilasta on saatavilla, sosiaalinen läsnäolo koetaan voimakkaampana verrattuna tilanteeseen, jossa biopalautetta ei ole saatavilla. Toisena hypoteesina oli, että ryhmien suorittamien luovien tehtävätyyppien aikana koetaan voimakkaampaa sosiaalista läsnäoloa kuin rutiinitehtävien aikana. Hypoteesien lisäksi mielenkiinnon kohteina olivat myös sukupuolen ja ryhmän sukupuolijakauman vaikutukset sosiaalisen läsnäoloon sekä biopalautteen ja tehtävätyypin yhteys tutkittavien sydämen sykkeeseen kokeen aikana. Oletus biopalautteen yhteydestä sosiaaliseen läsnäoloon ei saanut vahvistusta. Sen sijaan oletus luovien tehtävien aikana koetusta voimakkaammasta sosiaalisen läsnäolon kokemuksesta rutiinitehtäviin verrattuna sai vahvistusta. Sukupuolen ja sukupuolijakauman vaikutukset sosiaaliseen läsnäoloon eivät olleet tilastollisesti merkitseviä, mutta ryhmän sukupuolijakauman ja tehtävätyypin interaktio oli. Myös tehtävätyypin yhteys sydämen sykkeeseen oli tilastollisesti merkitsevä. Luovissa tehtävissä tutkittavien syke oli korkeampi rutiinitehtäviin verrattuna. Vaikka biopalautteen ja korkean sosiaalisen läsnäolon kokemuksen yhteyttä ei tämän tutkimusasetelman puitteissa pystyttykään havaitsemaan, voidaan koehenkilöiden antaman palautteen sekä aikaisemman tutkimuskirjallisuuden pohjalta todeta, että biopalaute voi tuoda mielenkiintoisen lisän virtuaaliseen sosiaaliseen vuorovaikutukseen. Jatkotutkimuksen tarve on kuitenkin vielä suuri. Myös se, millaisia tehtäviä ryhmä tekee, tai millaista vuorovaikutus ryhmässä on, osaltaan vaikuttaa sosiaalisen läsnäolon kokemukseen. Sosiaalinen läsnäolo on monitahoinen käsite, joka täytyy tutkimusta tehtäessä määritellä huolellisesti. Kokonaiskuva kyseisestä ilmiöstä saavutetaan vain yhdistämällä ja vertailemalla useita alan tutkimuksia.

Syklisiä imiinejä on eristetty ja niiden rakenteita on määritelty 1990-luvulta alkaen. Syklisiä imiineitä ovat spirolidit, gymnodimiinit, pinnatoksiinit, preteriatoksiinit, prorosentrolidit ja spiro-prorosentrimiinit. Koska syklisten imiinien myrkyllisyydestä ihmisille ei ole tarpeeksi tietoa, ei niiden pitoisuuksille simpukoissa ole asetettu raja-arvoa, eikä niitä kontrolloida. Yhdisteet ovat kuitenkin sisältyneet perinteisesti käytettyyn hiiritestiin, joka ilmaisee myrkkyjen kokonaispitoisuuden. Koska nestekromatografia-tandemmassaspektrometria on nyt korvannut hiiritestin virallisena säännösteltävien lipofiilisten toksiinien analyysimenetelmänä, jäävät sykliset imiinit analysoimatta ja markkinoille saattaa päätyä yhdisteitä sisältäviä simpukoita. Tutkijat ovatkin viime aikoina olleet kiinnostuneita syklisten imiinien kvantitatiivisten analyysimenetelmien kehittämisestä. Kirjallisessa osassa katsastetaan aihealueen tutkimustieto (2004–20014). Syklisten imiinien määrittämiseen simpukoista on käytetty lähes yksinomaan nestekromatografia-tandemmassaspektrometriaa. Menetelmiä on kehitetty joko niin, että on optimoitu vain syklisten imiinien analysointi tai on käytetty monitoksiinimenetelmää, jossa syklisten imiinien lisäksi detektoidaan muita yhdisteryhmiä. Suurin osa tutkijaryhmistä on keskittynyt kehittämään monitoksiinimenetelmää, jossa syklisiä imiinejä analysoidaan yhdessä säännöstellyiden lipofiilisten yhdisteiden kanssa. Syklisisistä imiineistä lähinnä 13-desmetyylispirolidi C:n ja gymnodimiinin A:n pitoisuuksia on määritetty. Muiden yhdisteiden ja analogien määrittämistä on haitannut sertifioitujen standardien ja materiaalien puute. Menetelmissä on tutkittu lähinnä erilaisia kromatografisia olosuhteita (hapan, emäksinen, neutraali). Muutama tutkijaryhmä on myös validoinut kehittämänsä menetelmän sisäisesti laboratoriossaan. Kokeellisessa osassa käsitellään hydrofiilisen vuorovaikutuskromatografia-tandemmassaspektrometriamenetelmän (HILIC-MS/MS) kehittämistä esikäsittelyineen saksitoksiinien pitoisuuksien määrittämiseksi simpukoista Elintarviketurvallisuusvirastossa. Optimaaliset HILIC-MS/MS -olosuhteet muodostivat kompromissina aikaisin eluoituvien neutraalien ja lopussa eluoituvien kahdenarvoisten johdannaisten välille. Useista testatuista erilaiseen vuorovaikutukseen perustuvasta kiinteäfaasiuuttosorbentista ja muista puhdistusmenetelmistä vain HILIC-patruuna pidätti ja eluoi kaikki myrkyt edellyttäen että näytteen vesipitoisuus ei ylittänyt 14 %. Tutkituista uutoista toimi parhaiten uutto asetonitriilivesimuurahaishapposeoksella, johon lisättiin ennen kiinteäfaasiuuttoa asetonitriiliä (veden osuus 10 %). Kun kehitetyllä menetelmällä analysoitiin saksitoksiineja, havaittiin voimakas matriisivaikutus (5-52 %). Saanto vaihteli erittäin paljon eri analogien ja tutkittujen pitoisuuksien välillä (11–156 %) Tutkitun Euroopan vertailulaboratorion näytteen saksitoksiini-, gonjautoksiini 2-, gonjautoksiini 3- ja dekarbamouyyliisaksitoksiinipitoisuudet olivat vertailukelpoisia muiden vertailulaboratorion testiin osallistujien tulosten kanssa. Näytteestä löytyneen GTX 1 ja 4 -yhdisteiden huono resoluutio esti yhdisteiden kvantitoinnin.

Optiset isomeerit ovat fysikaalisilta ja kemiallisilta ominaisuuksiltaan ovat yhtenevät, mutta niiden biologiset ominaisuudet voivat poiketa toisistaan huomattavasti. Isomeerien analysointi onkin siksi tärkeä osa narkoottisten yhdisteiden tutkimusta. Usein toinen enantiomeereistä ei aikaansaa elimistössä toivottua vaikutusta ja siten sen muodostumista halutaan kontrolloida jo synteesivaiheessa. Toisaalta, joskus epätoivottu enantiomeeri saattaa olla haitallinen ja siksi sen pitoisuutta esimerkiksi lääkeaineessa kontrolloidaan lailla. Myös kiraalisten huumausaineiden analytiikassa on tärkeää selvittää näytteessä vallitsevana oleva enantiomeeri. Syklodekstriinejä käytetään yleisesti hyödyksi enantiomeerien analytiikassa. Ne ovat syklisiä oligosakkarideja, jotka muodostuvat tyypillisesti kuudesta kahdeksaan glukopyranoosiyksiköstä. Syklodekstriinien rakenne muodostaa onttoa katkaistua kartiota, jonka ulkopuoli on sisäpuolta hydrofiilisempi. Hydrofiilisen ulkokuoren ansiosta natiivit syklodekstriinit ovat suhteellisen vesiliukoisia. Hydrofobinen sisäosa puolestaan on omiaan sitomaan analyyttien hydrofobisia osia joko kokonaan tai osittain muodostaen syklodekstriini-analyytti –inkluusiokompleksin. Luonnossa esiintyvät α-, β- ja γ-syklodekstriinit ovat varauksettomia mutta lisäämällä näihin varauksellisia funktionaalisia ryhmiä voidaan varausta muuttaa. Syklodekstriinien käyttö kiraalisessa kapillaarielektroforeesissa perustuu niiden kykyyn muodostaa enantiomeerien kanssa inkluusiokomplekseja. Tavallisimmin syklodekstriinit lisätään suoraan taustaelektrolyyttiin, jolloin enantiomeerit voidaan erottaa päällystämättömällä kapillaarilla. Kapillaarielektrokromatografiassa kiraaliset selektorit kuitenkin sidotaan yleensä stationaarifaasiin. Inkluusiokompleksin muodostuessa enantiomeerien elektroforeettinen liikkuvuus joko nopeutuu tai hidastuu, riippuen kompleksin ja syklodekstriinin varauksesta sekä systeemin polariteetista, jolloin ne saadaan erotetuksi toisistaan.. Kokeellisessa tutkimuksessa kehitettiin menetelmä metorfaanienantiomeerien erottamiseksi kiraalisella kapillaarielektroforeesilla käyttäen syklodekstriiniselektoreita. Dekstrometorfaani on yleinen lääkeaine esimerkiksi yskänlääkkeissä, kun taas levometorfaani on luokiteltu huumeeksi. Menetelmällä saavutettiin erinomainen kiraalinen resoluutio analyysiajan jäädessä alle yhdeksään minuuttiin.

Syysmuotoiset kasvi ovat lisänneet suosiotaan viime vuosina. Suurempi sato, työhuippujen tasaaminen sekä positiivinen vaikutus viljelykiertoon ovat tärkeimmät syyt suosion lisääntymiseen. Toisaalta niiden viljelyhalukkuutta rajoittaa riski talvehtimisen onnistumisesta. Ruis on syysmuotoisista viljelykasveista talvenkestävin, mutta myös sillä voi esiintyä merkittäviä talvituhoja. Tässä tutkimuksessa selvitettiin, miten syksyn ja talven sääolot vaikuttavat rukiin talvehtimiseen. Lisäksi tutkittiin populaatio- ja hybridilajikkeiden välisiä eroja niiden talvenkestävyydessä. Tutkimusaineistona olivat Ylistarossa sekä Hauholla vuosina 2009-2014 tehdyt rukiin lajikekokeet sekä Ilmatieteenlaitoksen sääaineistot. Ruiskokeissa mitattiin talvituhojen määrää sekä sadon määrää eri ruislajikkeilla. Sääaineistosta laskettiin lämpösummakertymä ajanjaksolla kylvöstä karaistumisjakson alkuun, karaistumisjakson lämpösummakertymä, nettolämpösummakertymä karaistumiskaudella sekä huhtikuun lämpösummakertymä. Lisäksi tarkasteltiin lumipeitteen ja roudan syvyyttä ja kestoa talven aikana. Eniten talvituhoja esiintyi vuonna 2012-2013, jolloin myös sadon määrä jäi alhaiseksi. Sadon määrä korreloikin eniten juuri talvituhojen määrän kanssa. Vuonna 2012-2013 routajakso oli pisin verrattuna muihin vuosiin ja huhtikuun lämpösummakertymä oli alhaisin. Nämä tekijät korreloivat eniten talvituhojen määrän kanssa. Sadon määrä korreloi talvituhojen määrän lisäksi myös huhtikuun roudan syvyyden sekä karaistumiskauden pituuden kanssa. Hauholla talvituhoja esiintyi pääsääntöisesti vähemmän verrattuna Ylistaroon, ja Hauholla myös sadot olivat suuremmat kuin Ylistarossa. Ruismuotoja vertailtaessa, huomattiin, että hybridilajikkeilla esiintyi hieman enemmän talvituhoja verrattuna populaatiolajikkeisiin, mutta silti hybridilajikkeiden sadot olivat suuremmat verrattuna populaatiolajikkeisiin. Tutkimuksen perusteella talvituhojen määrään vaikuttavat eniten roudan syvyys sekä lämpösummakertymä huhtikuulla. Sen sijaan suoraa yhteyttä syksyn karaistumisjakson pituuden tai lämpösummakertymän ja talvehtimisen onnistumisella ei havaittu. Sadon määrään vaikutti eniten talvituhojen määrä, mutta myös huhtikuun roudan syvyys, lumettomien routapäivien sekä karaistumiskauden pituus vaikuttivat. Populaatio- ja hybridilajikkeiden talvenkestävyydessä ei havaittu eroja koevuosien aikana.

Objectives. A child's cry can be recognized as an everyday phenomenon in early childhood education. Although responding to a child's cry is recognized as an adult's professional duty in early childhood education, there has so far been little scientific research about the matter. Previous research has shown that the lap is a significant resource both when dealing with a small child in general and in comforting situations in early childhood education. The purpose of this study was to deepen the understanding of what kind of resource a teacher’s lap is when encountering a crying child and in which contexts the lap interaction is constructed. Methods. This qualitative interaction study was carried out by observing video material and analysed by using multimodal interaction analysis. The research material was a partial material (5 h 26 min 47 s) from a video material filmed in a kindergarten in 2016, from which 14 crying episodes were located for analysis. The participants in the data were a group of children under 3 years old, where at the time of the research there were 13 children, 3 members of the educational staff and one assistant Conclusions. The results showed that the lap had a versatile function in encountering a crying child. The lap served as both a comforting, holding close and activating space. The function of the lap was constructed in relation to the reactions of the crying child, the group of children, and the ongoing activity. With the results, the lap appears as a dynamic space that thus serves several purposes in the face of crying. The construction of the lap’s function is above all the result of the negotiation between the crying child and the adult who is facing it. This result can be seen as highlighting the child's active agency in an interactive and emotional situation. The results of the study can enable the development of interaction practices in early childhood education.

Tutkin pro gradu työssäni suomalaisia tarot-korttien tulkitsijoita. Tutkimuskysymyksenäni oli, mihin tarot-tulkitsijat uskovat, mitä he ajattelevat tulkinnassa tapahtuvan ja miten he suhtautuvat ammattietiikkaan. Ennen analyysia luon työssäni lyhyen katselmuksen tarot-korttien historiaan. Tarot-korttien varhaiset juuret sijoittuvat 1400-luvun Italiaan, jolloin kortteja käytettiin pelaamiseen. Esoteerikot löysivät kortit uudelleen 1700-luvun taitteessa, jolloin niiden käyttötarkoitus muuttui pelaamisen sijasta ennustamisen, magian ja rituaalien välineiksi. New Age-liike jatkoi tätä perinnettä ja valjastivat kortit ensisijaisesti henkisen kasvun ja itseymmärryksen peiliksi. Tänä päivänä korttien laaja ja värikäs kirjo palvelee eri tavalla painottuneita henkisiä verkostoja sekä hivelevät visuaalisuutta ja toimivat oivana kaupallisena konseptina. Aineistoni koostuu yhdeksästä teemahaastattelusta. Teema-alueet liittyivät tulkitsijoiden uskomusmaailmaan ja maailmankatsomukseen, kortteihin, tulkintaan tapahtumana ja ammatilliseen etiikkaan. Haastatteluiden jälkeen analysoin tutkimusta sisällönanalyysin menetelmin. Aineistosta nousi esiin erilaisia diskursseja ja ne piirsivät monipuolisen kuvan tarot-tulkitsijoiden maailmasta, asiakassuhteista, ammatista sekä suhteista henkimaailmaan. Teoreettinen keskustelu liittyy New Age-liikkeeseen ja henkisyyden diskursseihin. Tulkitsijoiden uskomusmaailmassa jumaluus näyttäytyy kaiken takana olevana rakkautena, energiana ja alkulähteenä. Yliluonnollisuus kuvataan luonnolliseksi osaksi todellisuutta. Intuitio, individualistisuus, holistisuus läpäisevät koko aineiston. Oma henkinen kokemus, oman itsen kuuntelu, suvaitsevaisuus, aitous, rakkaudellisuus sekä luovuus ovat tulkitsijoille tärkeitä periaatteita, joita he haluavat omassa elämässä ja työssään toteuttaa. Niin korteissa, kuin myös tulkinnoissa viihteellisyys ja syvällisyys kulkevat käsi kädessä. Viihteellisyys tekee korteista ja tulkinnoista helposti lähestyttäviä. Syvällisyys tulkintoihin syntyy symboliikasta kumpuavan elämän kipeiden asioiden purkamisesta tai henkimaailmojen energian välityksellä saapuvina viesteinä. Tulkinnassa ikään kuin asetutaan hieman kauemmas, korttien yläpuolelle ja katsellaan oman elämän tapahtumia ja tunteita. Suhtautuminen kortteihin sekä tulkintaan tapahtumana vaihteli. Osa haastateltavista sai tiedon suoraan henkiolennoilta, kun taas toisille tulkinta oli ensisijaisesti symbolien lukutaitoa, ja asiakkaan kanssa yhdessä reflektoimista. Osalla tulkitsijoista oli selkeät rituaalit, korttien puhdistamisesta niiden säilytykseen, toiset taas suhtautuivat niihin lähinnä kauniina paperin paloina, eivätkä liittäneet niiden käsittelyyn mitään erityistä huomiota. Ennustamiseen suhtautuminen oli pääsääntöisesti kielteistä, mutta moni kuitenkin näki tulevaisuuteen. Kohtalon nähtiin koskevan vain elämän päälinjoja. Myös viestejä tuonpuoleisesta saatettiin saada, vaikka se ei ollut päätarkoitus. Asiakkaan vastuuta omista valinnoista ja niiden vaikutuksesta omaan elämään painotettiin. Tulkitsijat esittivät kriittisiä puheenvuoroja alalla toimivista epäeettisistä tulkitsijoista sekä häikäilemätöntä rahastusta kritisoitiin.