Browsing by Title

Tutkielma käsittelee suomalaisen Aksel Leppäsen ensimmäistä matkaa Belgian Kongoon 1913-1916. Hän toimi Kongossa Belgian valtion palveluksessa koneenhoitajana jokilaivoilla ja piti henkilökohtaista päiväkirjaa kokemuksistaan. Tutkielman pääasiallinen lähde on Aksel Leppäsen päiväkirja välillä 1913-1916. Muina lähteinä on otos Henry Morton Stanleyn, Joseph Conradin ja Aarne Koskisen aikalaiskirjallisuudesta sekä Leppäsen leikevihon nimimerkkien Ambulant ja K.P. suomalaiset lehtileikkeet. Tärkein tutkimuskirjallisuus on Frits Andersenin The Dark Continent? ja Daniel M. Mengaran Images of Africa. Tutkin Leppäsen päiväkirjoista välittyvää kuvaa Kongon luonnosta ja vertaan sitä muuhun eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden luontokuvailuun. Erityisesti pyrin selvittämään, eroaako Leppäsen luontokuvaus eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden tavasta esittää Kongon luontoa. Leppäsen päiväkirjoista nousee esiin neljä luontokuvauksen teemaa: Joki, joen eläimet, metsä ja ilmasto. Vertaan näiden teemojen puitteissa Leppäsen luontokuvausta muuhun eurooppalaiseen aikalaiskirjallisuuteen. Eurooppalainen aikalaiskirjallisuus pyrkii luomaan Kongon luonnosta ja ympäristöstä kuvaa erittäin vaarallisena. Niissä eläimet, ympäristö ja ilmasto kuvataan poikkeuksetta negatiiviseen sävyyn. Leppäsen luontokuvaus poikkeaa tästä merkittävästi. Leppäselle luonto ja sen eläimet ovat vastapaino raskaalle, monotoniselle ja väkivaltaiselle Belgian Kongon kolonialistiselle arjelle. Erityisesti Kongon metsien kuvaus poikkeaa Leppäsen päiväkirjassa täysin tavallisesta eurooppalaisen aikalaiskirjallisuuden kuvauksesta.

The objective of this thesis is to study the climate impacts and the social returns and social desirability of torrefied wood pellet production and use as an alternative fuel to coal. The raw material of torrefied pellets is forest chips and production and use are assumed to take place in Finland. Climate impacts are assessed with focus on the full fuel chain, or the torrefied pellet life cycle. A brief review of other environmental impacts of the fuel chain is also provided. A socio-economic model is then developed for analyzing how desirable torrefied pellet production and use would be from society’s viewpoint when both private profits and climate benefits are taken into account. The model is applied to a hypothetical case where torrefied pellets are produced in Northern Finland and co-fired with coal at Helsingin Energia’s cogeneration plant. The purpose of this study is thus to analyze whether co-firing torrefied pellets with coal in combined heat and power production generates social surplus and is socially desirable when both net climate benefits and the private revenue and costs of torrefied pellet production and use are taken into account. Results show that co-firing torrefied pellets and coal in combined heat and power production leads to a reduction in greenhouse gas emissions compared to a coal-only situation when the life cycle of both fuels is taken into account. In the case studied, torrefied pellet production and use also generates positive social returns. The energy producer’s private profits proved to have the greatest impact on net social benefits.

Tosiaikainen tietovarasto on keskitetty tietokantajärjestelmä pehmeitä tosiaikaisia liiketoimintatiedon hallintasovelluksia varten. Näiden sovellusten perusvaatimuksena on tuoreen tiedon jatkuva saatavuus. Työssä käsitellään tosiaikaisen tietovaraston suunnittelua, tietovaraston jatkuvan ylläpidon eri vaiheita sekä näihin vaiheisiin soveltuvia menetelmiä. Tarkoitus on tuoda esiin kompromisseja, joita väistämättä joudutaan tekemään tietovaraston kyselytehokkuuden, viiveen ja jatkuvan saatavuuden välillä. Johtopäätöksenä suositellaan sitä suurempaa varovaisuutta mitä pienempiä viiveitä tavoitellaan. Liiketoimintatiedon hallintasovellusten tosiaikaisuus on ominaisuus, jota käyttäjät tavallisesti haluavat enemmän kuin tarvitsevat. Joissakin tapauksissa tosiaikaisuus on suorastaan haitallista. Mutta jos tosiaikainen tieto on välttämätöntä, samanaikaisia käyttäjiä on paljon, ja tarvittavat tiedot pitää yhdistää useasta lähdejärjestelmästä, niin tosiaikaiselle tietovarastoinnille ei ole kelvollista vaihtoehtoa. Tällöinkin riittää, että jatkuvasti ylläpidetään vain pientä osaa koko tietovarastosta.

Talouden globalisaation, digitalisaation ja rajojen madaltumisen myötä kansainvälisen verotuksen kenttä on jatkuvassa muutoksessa. Henkilöiden ja varallisuuden vapaan liikkuvuuden seurauksena myös yritysten kansainvälinen kanssakäyminen lisääntyy jatkuvasti ja valtioiden välinen kilpailu alueellisen verotusvallan jakaantumisesta lisää merkitystään. Verotusvallan ulottuvuuteen liittyvät tavoitteet ovat Suomessakin olleet pidempään esillä, ja useita vuosia kestäneen valmistelutyön jälkeen Suomen tuloverolakia muutettiin saattamalla voimaan säännös, jonka mukaan verovuoden 2021 alusta yleisesti verovelvolliseksi katsotaan aikaisemmasta oikeustilasta poiketen myös ulkomailla perustettu tai rekisteröity yhteisö, mikäli sen tosiasiallinen johtopaikka sijaitsee Suomessa. Muutoksen tavoitteena on ensisijaisesti laajentaa Suomen verotusoikeutta, turvata yhteisöverotuottojen kertyminen ja ehkäistä kansainvälisten yritysten aggressiivista verosuunnittelua. Muutos on kansallisen verosääntelyn näkökulmasta varsin merkittävä, mutta kansainvälisesti on yleistä, että rekisteröinnin ohella myös tosiasiallinen johtopaikka voi muodostaa yhteisölle yleisen verovelvollisuuden. Muutosta voidaankin pitää varsin perusteltuna, sillä sen seurauksena Suomen alueellinen verotusvalta laajenee samanlaiseksi kuin useiden muiden valtioiden ja sääntely soveltuu aikaisempaa paremmin myös verosopimusten kaksoisasujatilanteiden ratkaisemiseen. Verovelvollisten näkökulmasta tosiasiallisen johtopaikan määritelmän selkeys on erityisen tärkeää lainkäytön ennakoitavuuden ja oikeusvarmuuden kannalta. Vaikka sääntelyssä onkin pyritty selkeyteen, ei lainsäätäjän ole mahdollista huomioida kaikkia käytännön soveltamistilanteita, joten useita tulkintakysymyksiä on edelleen jäänyt avoimeksi. Määritelmän lopullinen sisältö tuleekin luultavasti täsmentymään tulevaisuudessa kansallisen oikeuskäytännön lisääntyessä. Tutkielmassa selvitetään pääasiallisesti oikeusdogmatiikan keinoin voimassa olevan kansallisen sääntelyn mukaisen tosiasiallisen johtopaikan käsitteen sisältö sekä sen tulkintaa rajanvetotilanteissa ohjaavat keskeiset oikeuslähteet ja periaatteet. Tutkielmassa käsitellään lisäksi vastaavan sääntelyn sisältöä malliverosopimuksissa ja muiden valtioiden sääntelyssä, tarkemman tarkastelun kohdistuessa tältä osin Tanskan ja Ison-Britannian käytäntöihin. Tässä yhteydessä nostetaan kuitenkin esiin verrokkimaiden sääntelyn ja oikeuskäytännön hyödyntämiseen kansallisen tason tulkinnanvaraisissa tilanteissa liittyvät ongelmat, joiden seurauksena niiden hyödyntämiseen tulee suhtautua varauksella. Näin ollen tutkielman keskeinen sisältö tiivistyy erilaisten tulkintavaihtoehtojen mallintamiseen ja muun muassa lain tavoitteiden merkitykseen suhteessa tulkintaongelmien ratkaisuun. Tulkintavaihtoehtojen arvioinnissa lakimuutoksen tavoitteista painoarvoa annetaan tutkielman näkökulmasta etenkin epäasianmukaisten ja keinotekoisten veron välttämiseen tähtäävien järjestelyjen estämiselle.

Viime vuosien aikana maailmalla on enenevissä määrin kiinnitetty huomiota osinkojen lähdeverosuunnitteluun ja sen yhteydessä harjoitettuun verosopimuskeinotteluun. Myös Suomessa merkittävä osa ulkomaille maksettavista osingoista suuntautuu maihin, joiden kanssa Suomen solmimat verosopimukset ovat poikkeuksellisen edullisia - käytännössä tämä tarkoittaa 0 %:n lähdeverokantaa. Ongelmallisia ovat ennen kaikkea järjestelyt, joissa osinkotulon saaja ei tosiasiassa olekaan oikeutettu nauttimaan saamastaan tulosta. Usein tällaisissa järjestelyissä osinkotulon saaja on velvollinen siirtämään tulon jollekin toiselle taholle, joka ei olisi hyötynyt vastaavista veroeduista, mikäli osinko olisikin maksettu sille suoraan. Kansainvälisessä verosopimusoikeudessa onkin vakiintunut niin sanottu tosiasiallisen edunsaajan edellytys. Nauttiakseen yksittäisen verosopimuksen verosopimuseduista, kuten alhaisemmasta lähdeverokannasta, on osinkotulon saajan oltava myös tulon tosiasiallinen edunsaaja. Tosiasiallisen edunsaajan käsite on tullut osaksi myös Suomen solmimia verosopimuksia ennen kaikkea OECD:n malliverosopimuksen vaikutuksesta. Vaikka malliverosopimus pitää sisällään tosiasiallisen edunsaajan edellytyksen sen osinkotuloja koskevassa 10 artiklassa, ei käsitteen sisältöä ole kommentaarissa sen koommin määritelty. OECD:n malliverosopimuksen tulkitsemiseksi on annettu OECD:n malliverosopimuksen kommentaari, johon myös tosiasiallisen edunsaajan käsitteen osalta onkin tukeuduttava. OECD:n vuoden 2014 malliverosopimuksen kommentaarissa tosiasiallisen edunsaajan käsite on määritelty negatiivisesti sulkien käsitteen piiristä pois sellaiset tulon saajat, joilla ei ole oikeutta käyttää tuloa ja nauttia sen hyödyistä rajoituksitta, ilman sopimuksellista tai oikeudellista velvollisuutta siirtää vastaanotettu maksu toiselle. Tällainen määritelmä jättää käsitteen ympärille tulkinnanvaraisuutta, ja käsitettä onkin jo vuosikaudet leimannut epävarmuus ja yksimielisyyden puute. Tosiasiallisen edunsaajan käsitteen verosopimusoikeudellisesta luoneesta ja historiasta johtuen tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota OECD:n ja sen instrumenttien piirissä käytyyn keskusteluun käsitteen ympärillä. Tutkielmassa tosiasiallisen edunsaajan käsitteen tulkintaa tarkastellaan ennen kaikkea portfolio-osinkotulojen lähdeverotuksen näkökulmasta. Rajaus mahdollistaa muun muassa Euroopan unionin tuomioistuimen niin sanottujen Tanska-ratkaisujen merkityksellisyyden arvioinnin, ja ratkaisuille veroviranomaisten toimesta annetun painoarvon kriittisen tarkastelun. Ratkaisuissa otettiin kantaa muun ohella tosiasiallisen edunsaajan käsitteeseen, mutta kyseisten ratkaisujen tarkastelun kohteina olleet direktiivit eivät näyttäisi soveltuvan rajat ylittäviin portfolio-osinkoihin ja niiden lähdeverotusta koskeviin tilanteisiin. Kansainvälisen verosopimusoikeuden piirissä tosiasiallisen edunsaajan käsitteen ympärillä vellovaan epävarmuuteen ei löydy helpotusta Suomen kansallisesta verolainsäädännöstäkään. Lähdeverolaki on puutteellinen paitsi tosiasiallisen edunsaajan määritelmän, myös sanotun edellytyksen ilmenemisen osalta. Käytännössä lähdeverolaissa käytetyn tulon saajan -käsitteen on katsottu tarkoittavan samaa kuin tulon tosiasiallinen edunsaaja. Tällainen tulkinnallinen samaistus on kuitenkin haastava Suomessa vakiintuneesti muodolliselle omistajuudelle annetun merkityksen johdosta - tulon saajaksi on luontevampaa mieltää tulon muodollinen omistaja kuin jokin muu taho. Nykytilanteen vallitessa kolhuja kokevat niin vero-oikeudellinen legaliteettiperiaate, verovelvollisten oikeusvarmuus kuin verotuksen ennakoitavuus.

Tutkin työssäni sukupuolen ja seksuaalisuuden representaatioita Leevi and the Leavings -yhtyeen tuotannossa. Selvitän, miten sukupuoli ja seksuaalisuus yhtyeen sanoituksissa toimivat, ja miten ne eroavat populaarimusiikin muista nais- ja mieskuvista. Lisäksi tarkastelen yhtyeen tuotannon homoseksuaalisuutta kuvaavia kappaleita sekä kaksinapaisen sukupuolijärjestelmän kyseenalaistavia representaatioita. Työni aineisto on yhtyeen studioalbumituotanto vuosilta 1980-2003, kaikkiaan 15 albumia. Aineistoni käsittää lähes yhtyeen koko tuotannon single-julkaisuja ja yhtä albumia lukuun ottamatta. Hypoteesini on, että yhtyeen lauluntekijän, Gösta Sundqvistin (1957–2003) lyriikoissa sukupuoli ja seksuaalisuus rakentuvat monitasoisesti ja vivahteikkaasti verrattuna populaarimusiikin valtavirtaan. Sukupuolen ja seksuaalisuuden edustuksia on laajan aineiston ja monilukuisten puhujien puitteissa runsaasti. Kappaleet käsittelevät valtaosin romanttisia ihmissuhteita, jotka toimivat kulttuurisesti sukupuolen ja seksuaalisuuden esittämisen tärkeimpinä sosiaalisina näyttämöinä. Populaarimusiikki ja sen eri genret, kuten rock, tango ja iskelmä, muodostavat olennaisen kontekstin analyysilleni. Hyödynnän työssäni erityisesti populaarimusiikin tutkimusta. Työni teoreettinen viitekehys rakentuu pitkälti sukupuolentutkimuksen käsitteistölle ja feministisen tutkimusperinteen kysymyksenasettelulle. Stuart Hallin representaation käsitteen lisäksi pohjaan analyysiäni paljolti R.W Connellin hegemonisen maskuliinisuuden konseptille. Työni tuloksia on, että selvä enemmistö aineiston puhujista on miehiä, Sundqvistin määritelmää käyttäen ”onnettomia naissankareita”. Tragikoomiset mieshahmot parodioivat hegemonisen maskuliinisuuden ideaalia, jonka mukaan miehen tulisi olla aktiivinen, rationaalinen ja fyysisesti voimakas. Vaikka suurin osa kappaleista käsittelee heterorakkautta tai sen puutetta, ei aineisto silti ole täysin heteronormatiivinen. Työni keskeisin tulos on, että aineistoni sukupuolten, transsukupuolisuuden ja homoseksuaalisuuden representaatioiden ytimessä on inhimillinen kokemus, johon kuka tahansa kuulija voi samaistua. Näkökulma on tarpeellinen, sillä viime vuosikymmenten tasa-arvon edistysaskelista huolimatta sukupuolen representaatiot ovat populaarimusiikin sanoituksissa edelleen seksistisiä ja heteronormatiivisia.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin PubMed-tietokannassa julkaistujen TORP-leikkausten pitkäaikaistuloksia. TORP on välikorvaproteesimalli, jota käytetään laaja-alaisten kuuloluuvaurioiden hoidossa. Tämän tutkimuksen päätarkoituksena on kerätä, dokumentoida ja analysoida TORP-leikkausten viimeaikaisia tuloksia. Tutkimus toteutettiin kirjallisuuskatsauksena ja siinä käytettiin PubMed-tietokannan julkaisuja. Sisäänottokriteerit täyttäviä julkaisuja löytyi 14 kappaletta. Julkaisuissa oli yhteensä 742 potilasta. Potilaat jaettiin kahteen ryhmään proteesin stabilisaatiomenetelmän mukaan. Ryhmässä 1 ei käytetty mitään tiettyä stabilisaatiomenetelmää ja ryhmässä 2 oli käytetty rustokenkää proteesin stabilisaatiossa. Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin myös kuulontutkimuksessa käytettyjen taajuuksien mahdollista vaikutusta tuloksiin. Julkaisuissa käytetään usein kuulontutkimisessa äänesaudiometrialla joko taajuuksia 0,5, 1, 2 ja 3 kHz (3 kHz) tai 0,5, 1, 2 ja 4 kHz (4 kHz). Ryhmän 1 tuloksissa 3 kHz:a korkeimpana taajuutena käyttäneillä ilma-luujohtumisen ero (ABG) oli preoperatiivisesti 35,4 ja postoperatiivisesti 20,0 dB. 4 kHz korkeinta taajuutta käyttäneillä ryhmän ABG preoperatiivisesti oli 37,0 ja postoperatiivisesti 24,7 dB. Ryhmässä 2 yhdessä julkaisussa käytettiin 3 kHz taajuutta preoperatiivisesti 39,9 ja postoperatiivisesti 18,0 dB:n tuloksin. 4 kHz:n taajuutta käyttäneissä julkaisuissa ryhmän 2 preoperatiiviset tulokset olivat 44,1 ja postoperatiiviset 24,5 dB. ABG pieneneminen alle 20 dB:n saavutettiin vaihtelevasti. Leikkausten onnistumisprosentti oli keskimäärin 49 % vaihdellen 25 % ja 75 % välillä. Komplikaatioiden raportointi julkaisuissa oli kirjavaa, mikä teki komplikaatioriskin arvioimisesta haastavaa. Tämän tutkimuksen perusteella TORP-leikkauksissa saavutetaan systemaattisesti kuulonparantumista. Rustokengän käytöllä vaikuttaa olevan saavutettavissa suurempi kuulonparannus, vaikkakaan saavutetussa kuulotasossa ei todettu tilastollisesti merkitsevää eroa. Kuulontutkimuksessa käytetyt taajuudet saattavat vaikuttaa tuloksiin. Löytyi viitteitä siitä, että matalampia taajuuksia käytettäessä raportoidut postoperatiiviset tulokset ovat parempia, vaikka lähtötasossa ei havaittu eroa. Tässä tutkimuksessa tehdyt havainnot korostavat yhtenäisten standardien tärkeyttä kuulontutkimuksen ja komplikaatioiden raportoinnissa.

Tutkielmassa tarkastellaan kulttuurista tarinaa nuoruuden ihanteista ja normeista sekä nuorten suhtautumista niihin. Tutkimuksen aineistona on 51 alle 25-vuotiaiden nuorten kirjoittamaa omaelämäkerrallista tekstiä. Aineisto kerättiin kirjoituskilpailulla, jossa pyydettiin kirjoittamaan, millaista on olla nuori tämän päivän Suomessa. Tutkimuksessa käytetty teoreettinen lähestymistapa on kaksitasoinen. Yhtäältä tarkastellaan kulttuurisia normeja ja toisaalta kirjoittajien henkilökohtaisia kokemuksia. Aineiston analyysin menetelmänä on käytetty lähilukua. Tutkimuksessa tarkastellaan aineistoa tarinoina. Tarinoiden avulla kulttuuriin sosiaalistetut nuoret saavat tarinan malleja kotoa, koulusta, mediasta ja kavereilta. Kulttuurisesti nuorten odotetaan aikuistuvan, etenevän tietyillä elämänalueilla ja tekevän elämässään hallittuja valintoja. Nuoret kirjoittavat nuoruudesta perinteiseen tapaan vapautena ja huolettomuutena. Mutta nuoret kirjoittavat myös elämäänsä kuuluvasta ahdistuksesta ja häpeästä, jotka kumpuavat siitä, ettei nuori koe menestyvänsä odotetulla tavalla. Teknologian arkipäiväistyminen ja lama ovat vaikuttaneet nuorten elämään sukupolvikokemuksina. Lamasta huolimatta nuoret ovat kasvaneet runsauden yhteiskunnassa, jossa myös nuoruuden elämänvaiheköyhyys on suhteellista. Tällöin nuorella ei ole riittävästi taloudellisia voimavaroja kulttuurisesti hyväksyttävään elämään. Kaikki nuoret eivät koe elämänvaiheköyhyyttä. Lisäksi menestyminen edellyttää elämänhallintaa, kykyä tehdä oikeita valintoja vaihtoehtojen paljoudesta. Kulttuurisissa mallitarinoissa esitellyistä tavoiteltavista ihanteista rakentuu nuorten teksteissä yhdenmukaisena, normatiivisena ja keskiluokkaisena näyttäytyvä ihanne-elämän kuvasto. Kulttuuristen ihanteiden mukaan menestyvän nuoren on osattava pukeutua ja näytettävä hyvältä sekä hallittava teknologia, muutettava lapsuudenkodistaan varhain ja tavoiteltava omistusasumista, elettävä ydinperhe-elämää sekä edettävä opinnoissaan ja työurallaan. Nuorten tarinoissa suhtautuminen kulttuurisiin ihanteisiin vaihtelee. Nuoret rakentavat omaa identiteettiään kirjoittamalla tarinansa päähenkilön eli itsensä suhtautumisesta kulttuurisiin normeihin. Ihannetta tavoitteleva ja toteuttava identiteettipositio nimetään tutkimuksessa toteuttajaksi. Epäonnistujana ihanteiden tavoittelussa yrityksistä huolimatta epäonnistutaan. Irrottautujana sen sijaan kulttuurisiin ihanteisiin suhtaudutaan kriittisesti ja esitetään vaihtoehtoisia tavoitteita.

Tiivistelmä/Referat – Abstract Vanhustenhuollon ongelmista käydään säännöllisesti yhteiskunnallista keskustelua, jossa esiin nousevat riittämättömät resurssit, työntekijöiden jaksaminen ja yksittäisten ikääntyneiden henkilöiden huolenpidon puutteellisuus. Suomen lukuisiin kuntiin hajautetussa palvelurakenteessa ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavat sosiaalihuollon palvelut eivät aina vastaa saatavuudeltaan ja riittävyydeltään ikääntyneiden henkilöiden tosiasiallisiin tarpeisiin. Väestön vanhetessa moderni hyvinvointivaltio kohtaa kysymyksen hyvästä ja arvokkaasta vanhuudesta, joka pitäisi toteuttaa julkisen hallinnon ja palvelujärjestelmän avulla. Hyvinvointivaltiossa oikeutta käytetään poliittisten tavoitteiden toteuttamiseen. Tämä on johtanut myös oikeudellisen ajattelun ja instituutioiden merkityksen kasvuun hyvinvointivaltiollisen sääntelyn ja sosiaalisten oikeuksien toteuttamisessa. Useat yhteiskuntapoliittisesti merkittävät kysymykset ratkaistaan nykyään ainakin osittain erilaisissa oikeudellisissa instituutioissa. Sen vuoksi on merkityksellistä tarkastella ikääntyneiden kotiin annettavaa huolenpitoa myös oikeudellisena ilmiönä. Tutkielmassa selvitän sosiaalisten oikeuksien luonnetta, muodostumista ja soveltamista modernin hyvinvointivaltion oikeusjärjestelmässä, jossa oikeuksien määrittäminen ja toteutuminen tapahtuvat oikeuden ja politiikan risteyksissä. Tarkastelen erityisesti ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien sosiaalihuollon palveluiden saatavuuteen ja riittävyyteen liittyviä tekijöitä. Tutkin ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien sosiaalihuollon palveluiden perus- ja ihmisoikeudellista suojaa sekä tavallista lainsäädäntöä ja erityisesti niiden keskinäissuhteita. Selvitän, kuinka ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien sosiaalihuollon palveluiden saamisedellytykset ja laatutekijät muodostuvat hallinnollisessa todellisuudessa, jossa harkintavallan käyttäminen tapahtuu monien erilaisten ristisuuntaisten paineiden keskellä. Systematisoin, tulkitsen ja paljastan ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavaa huolenpitoa määrittävää sääntelyä ja sen soveltamista käytännössä. Hyödynnän teorian ja käytännön vuoropuhelua muodostaessani tarkoituksenmukaisia näkökulmia, käsitteitä ja johtopäätöksiä. Tutkielma pyrkii uudesta oikeusrealismista (New Legal Realism) vaikuttuneen lainopin avulla hahmottamaan hyvinvointivaltion oikeusjärjestystä ristiriitaisena omia tavoitteitaan puutteellisesti toteuttavana järjestelmänä, jossa oikeuden ja politiikan suhteet risteävät tapauskohtaisesti hallinnon todellisuudessa. Ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavissa sosiaalihuollon palveluissa on kyse kunnan yleisen järjestämisvelvollisuuteen kuuluvista määrärahasidonnaisista palveluista, jotka eivät muodosta lähtökohtaisesti subjektiivisia oikeuksia ikääntyneelle henkilölle. Olen pyrkinyt esittämään vaihtoehtoista tapaa ymmärtää ikääntyneen henkilön kotiin annettavan huolenpidon muodostumista voimassaolevassa oikeudessa. Esitän tutkielmassa, että ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavien palveluiden saatavuus ja riittävyys muodostuu ennen kaikkea sosiaalisten oikeuksien edistämisvaatimusten, kunnallisen poliittistaloudellisen harkintavallan sekä asiantuntija- ja asiakkaan harkinnan vuorovaikutuksessa. Nähdäkseni näkökulma mahdollistaa sosiaalisten oikeuksien toteutumisen arvioinnin monimutkaisena ja ristiriitaisena ilmiönä, joka ei tyhjenny käsitykseen voimassaolevasta oikeudesta mustavalkoisesti lainmukaisena tai lainvastaisena tilana. Sen sijaan katson, että ikääntyneiden henkilöiden kotiin annettavasta huolenpidosta käydään jatkuvasti monitasoista kamppailua, joka tapahtuu modernin hyvinvointivaltion hallinnossa myös oikeudellisten käsitteiden, argumentaation, legitimaation, justifikaation ja toiminnan tasolla.

Tutkielma käsittelee lasten tietokirjojen moniäänisyyttä ja moniäänisyyden funktiota lasten tietokirjoissa. Tavoitteena on selvittää, millaisia moniäänisyyden keinoja on selkeästi erotettavissa lasten tietokirjoista, mikä funktio selkeästi erottuvilla moniäänisyyden keinoilla on tutkimuksen aineiston lasten tietokirjoissa ja miten nämä aineistossa selkeästi erottuvat moniäänisyyden keinot vaikuttavat kirjoittajan luotettavuuteen ja tekstin luotettavuuteen. Tutkimuskysymysten käsittelyssä hyödynnetään aikaisempaa moniäänisyyden tutkimusta sekä suhtautumisen teoriaa ja siinä esitettyä sitoutumisen systeemiä. Lasten tietokirjojen moniäänisyyttä tarkastellaan referoinnin, kirjoittajan suhtautumisen tuoman moniäänisyyden sekä huumorin keinojen kautta. Tutkimuksen aineistona on kaksi lasten tietokirjaa: Mervi Kosken (2010) Hirviökäsikirja sekä Marjut Hjeltin (2012) Veden valtiaat. Molemmat aineiston lasten tietokirjat kertovat erilaisista taruolennoista. Yksi tutkielman keskeisistä havaintoja on aineistossa esiintyvä runsas referointi. Aineistossa referointia käytetään lähdeviitteen asemassa, ja referoinnin avulla kirjoittaja kertoo aiemmin kerrottua ja osoittaa, että kerrottu on muualta kuultu. Referointi tapahtuu epäsuorilla esityksillä, ja usein referoitaessa käytetään neutraalia lähdemainintaa. Lisäksi tutkielmassa havaitaan, että moniäänisyys ilmenee lasten tietokirjoissa myös kirjoittajan oman käsityksen lausumisen ja erilaisten harkitsemisen keinojen avulla. Oman käsityksen lausumisen ja harkitsemisen funktiona on osoittaa kirjoittajan suhtautumista sekä tuoda omia tai toisia näkökulmia tekstiin. Toisinaan harkitsemisen tehtävänä on myös viihdyttää lukijaa, ja tutkimuksessa havaitaan myös, että huumorin keinoin moniäänisyyttä tuodaan lasten tietokirjoihin sanaleikkien, lapsellistamisen sekä yksiäänisyyden tavoittelusta johtuvan faktojen väärinkertomisen seurauksena. Analyysin perusteella huomataan, että lasten tietokirjoissa esiintyy runsaasti erilaista moniäänisyyttä. Erilaisilla moniäänisyyden osoittamisilla on kuitenkin vaihteleva vaikutus kirjoittajan ja tekstin luotettavuuteen. Olennainen tutkimustulos on myös se, kuinka moniäänisyyden avulla tekstiin tuodaan kevyempi ja hupailevampi sävy ja moniäänisyyden yhtenä funktiona on tehdä tekstistä viihdyttävä.