Browsing by Title
Now showing items 26848-26867 of 30981
-
(2023)Tutkimuksen tarkoitus Ruokatorvisyöpä on tunnetusti huonoennusteinen sairaus, mutta kuolleisuus taudin histologisten alamuotojen sekä leikattujen ja leikkaamattomien potilaiden osalta on huonosti tunnettu. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää ruokatorvisyöpäpotilaiden 1-, 3- ja 5-vuotiselossaolon kehitystä Suomessa viimeisen 30 vuoden aikana niin kokonaisuutena, kuin jaotellen histologisesti ja leikkaushoidon perusteella. Lisäksi selvitettiin kuolleisuuden riskitekijät näissä potilasryhmissä. Aineisto ja menetelmät Tämä kansallinen, retrospektiivinen kohorttitutkimus sisälsi kaikki Suomessa ruokatorvisyöpädiagnoosin vuosina 1987-2016 saaneet potilaat. Potilaat tunnistettiin Suomen Syöpärekisteristä ja Hoitoilmoitusrekisteristä diagnoosikoodien avulla, ja kuolleisuuden arviointiin käytettiin Kuolinsyyrekisteriä. 1-, 3- ja 5-vuotiselossaolot taulukoitiin sekä kokonaisuutena että leikkaushoidon mukaan, ja ositettiin kasvainhistologian mukaan (adenokarsinooma, levyepiteelikarsinooma). 5-vuotiselossaolot esitettiin Kaplan-Meier-käyrillä. Riskitiheyssuhteet (HR, 95% CI) kuvaamaan kuolleisuuden riskitekijöitä saatiin monimuuttujamallista, joka vakioitiin kalenterijakson (diagnoosiaika), iän, sukupuolen ja oheissairastavuuden mukaan. Tulokset Rekistereistä tunnistettiin 9102 potilasta, joista 2141:lle tehtiin ruokatorviresektio. 3140 potilasta sairasti adenokarsinoomaa (1074 resektiota) ja 3778 levyepiteelikarsinoomaa (870 resektiota). Miesten osuus adenokarsinoomaa sairastavista oli 77% ja levyepiteelikarsinoomaa sairastavista 55%. Resektioiden osuus pieneni molemmissa histologioissa tutkimusjakson aikana. Vuosista 1987-1991 vuosiin 2012-2016, 5-vuotiselossaolo kasvoi 11%:sta 22%:iin adenokarsinoomassa ja 7%:sta 13%:iin levyepiteelikarsinoomassa. Vastaavasti leikatuilla potilailla kasvu oli 20%:sta 49%:iin adenokarsinoomassa ja 11%:sta 54%:iin levyepiteelikarsinoomassa. Leikkaamattomilla potilailla muutos oli 5%:sta 8%:iin adenokarsinoomassa ja 5%:sta 7%:iin levyepiteelikarsinoomassa. Naissukupuoli oli merkittävä ennustetta parantava tekijä levyepiteelikarsinooman vuoksi leikatuilla potilailla (HR 1.56 miehet vs naiset) Johtopäätökset Ruokatorvisyövän ennuste on parantunut Suomessa 30 vuoden aikana sekä kokonaisuutena että taudin histologisissa alamuodoissa. Kirurgisesti hoidettujen potilaiden ennuste on parantunut merkittävästi. Leikkaamattomien potilaiden ennuste on edelleen huono, mutta kehityssuunta valaa toivoa myös potilaille jotka eivät ole kirurgisen hoidon piirissä.
-
(2023)The high luminosity upgrade of the Large Hadron Collider (LHC) will result in higher collision rates and current equipment is not up to par with this future era of operations. Identification and reconstruction of hard interactions may be hampered by the spatial overlapping of particle tracks and energy deposits from additional collisions and this often leads to false triggers. In addition, current particle detectors suffer from radiation damage that severely affects the accuracy of our results. The new minimum ionizing particle (MIP) timing detector will be equipped with low gain avalanche detectors which have a comparably small timing resolution that helps with the track reconstruction and their thin design limits the radiation damage over time. In this thesis, we build an experimental set-up in order to study the timing resolution of these detectors closely. In order to find the timing resolution, we take the time difference between the signals from two detectors and put it in a histogram to which we apply a Gaussian fit. The standard deviation of this Gaussian is called the time spread from which we can estimate the timing resolution. We first build, characterize and improve our experimental set-up using reference samples with known timing resolution until our set-up is able to reproduce the reference value. Then we repeat the measurements with irradiated samples in order to study how radiation damage impacts timing. We were able to adjust our setup with reference samples until we measured a timing resolution of 33$\pm$2~ps. We use this result to calculate the timing resolution of an irradiated sample ($8.0 \times 10^{14}$ proton fluence) and we found a timing resolution of 62$\pm$2~ps. This thesis also discusses the analysis of the data and how the data can be re-analyzed to try to improve the final result.
-
(2018)Kiinnostus nurmipalkokasvien mahdollisuuksiin vähentää epäorgaanisten lannoitteiden käyttöä sekä lisätä nurmirehujen valkuaisomavaraisuutta on kasvussa. Nurmipalkokasvien lisäys nurmiheinien seokseen kasvattaa sadon määrää ja valkuaispitoisuutta. Sinimailanen (Medicago sativa L.) ja puna-apila (Trifolium pratense L.) yleisesti soveltuvat muita nurmipalkokasveja paremmin seoskasvustoihin kasvutavaltaan ei aggressiivisten nurmiheinien kutein timotein (Phleum pratense L.) kanssa. Timotein eteläisten ja pohjoisten lajikkeiden välillä satoisuudessa ja kasvurytmissä on havaittu eroja, mutta lajikkeen vaikutuksista seoskasvustojen kasvurytmiin tarvitaan lisää tutkimustuloksia. Aineisto kerättiin Luonnonvarakeskuksen Ylistaron koeasemalle perustetulta nurmikokeelta ensimmäiseltä satovuodelta kasvukaudella 2017 osana vuonna 2016 alkanutta VALNURRE -hanketta. Tarkastelussa oli kahdeksan koejäsentä: sinimailasen, puna-apilan sekä timotein eteläisen ja pohjoisen lajikkeen puhdas- ja seoskasvustot, jotka niitettiin kaksi tai kolme kertaa. Kasvukaudella seurattiin kasvuston pituuden, lehtialaindeksin (LAI), kasvuasteen sekä biomassan kehitystä. Tuoresadosta tehtiin botaaninen analyysi sekä proteiinianalyysi. Mittaustulosten perusteella laskettiin kuiva-ainesato, pinta-alavastaavuussuhde (LER) sekä typen peltotase koejäsenittäin. Sinimailanen kärsi jopa 95 % talvituhoista, sen kasvuunlähtö oli hidasta eikä se kyennyt kilpailemaan puhdaskasvustossa rikkoja tai seoskasvustoissa timoteita vastaan. Puna-apila menestyi paremmin ja oli selvästi sinimailasta satoisampi seoskasvustoissa saavuttaen keskimäärin 12,1–13,8 t kg ka/ha kuiva-ainesadon, timotein lajikkeella ei kuitenkaan ollut merkitsevää vaikutusta. Kahden niiton menetelmässä suurimman sadon 14,3 t kg ka/ha tuotti eteläinen timotei, kun kolmen niiton menetelmässä satoisin oli pohjoinen timotei 14,8 t kg ka/ha. Botaanisessa analyysissä nurmipalkokasveja oli keskimäärin enemmän pohjoisen timotein seoksissa. Poikkeuksellisen viileä kasvukausi vaikutti nurmipalkokasvien menestymiseen puhdas ja seoskasvustoissa. Seoskasvustot eivät olleet satoisampia verrattuna timotein puhdaskasvustoihin eikä timotein lajikkeiden välillä ollut merkittävää eroa. Nurmipalkokasvit eivät merkitsevästi parantaneet sadon tai valkuaisen määrää. Seoskasvusto voi kuitenkin parantaa nurmipalkokasvien talvehtimista ja säilymistä kasvustossa. Sinimailasen ja puna-apilan puhdas- ja seoskasvustojen typpitase oli timoteikasvustoja parempi ja ne hyödynsivät typpeä selvästi tehokkaammin.
-
(2011)Forage crops are an important part of agriculture in worldwide since about 69 % of the agricultural area is covered with permanent meadows and pastures. In Finland forages cover up to 29 % of the agricultural area and production is based on intensive cultivation. The most cultivated species in Finland is timothy grass (Phleum pratense ssp. pratense L.). It is very frost resistant and that is why it is suited for northern growth environment. Timothy cultivars can be divided based on their genotypic origin to southern, northern and intermediate types. Cultivars differ in their growth and development habit. Along climate change extreme weather conditions become more frequent, mean temperature will rise and winters will be rainier. This research tries to find out how the different cultivars from different origins differ in their cold tolerance, growth and development speed and how vernalisation affects. Besides these it was researched if different methods for evaluating the vernalisation response in winter crops were useful methods to evaluate vernalisation response in forage grasses. Research composed two years long field trial and growth chamber trial. Vernalisation accelerated the growth and development of timothy. Based on this research the southern cultivars already had readiness for growth and development despite of the vernalisation if environmental conditions were favourable. Northern cultivars attained this readiness along the vernalisation. Vernalisation affected also to the architecture of the grasses. The number of generative tillers, that produce the inflorescence, increased due to vernalisation response. The number of vegetative tiller, not inflorescence tiller, became less due to vernalisation. The research revealed that cold tolerance was dependent on the temperature of the autumn hardening period (FH-COLD). High mean temperature during the hardening period decreased the cold tolerance. If the temperature was between 0 °C and + 5 °C cold tolerance increased. According to this research vernalisation had a clear effect on timothy growth and development for example. Northern cultivars do not necessarily need such a long vernalisation as Finnish winter is. Also methods for evaluating the vernalisation response in winter crops are partly useful in pure timothy cultivars too.
-
(2018)Timothy (Phleum pretense, L.) is the most widely grown grass species in Nordic countries and is well adapted for boreal climate because of its excellent winter hardiness. Adequate cold hardening in autumn is required for successful overwintering. During cold hardening large quantities of soluble sugars and low molecular nitrogenous compounds accumulate in stem bases. Soluble sugars are used during winter for energy and they also act as cryoprotectants. Nitrogenous compounds are involved in protein synthesis during cold acclimation as well as act as N-storage during regrowth. Among grasses, the role of vegetative storage proteins (VSP) as a long-term N-storage is under lesser research. The aim of this study was to investigate how N-fertilization effect growth, the amount of soluble sugars (WSC) and soluble proteins in timothy stem bases during cold hardening in late autumn and before regrowth in spring. Field experiments were conducted in LUKE research stations at Maaninka and Ruukki. Two timothy varieties, Nuutti and Grindstad with four different N-levels, ranging from 150- to 450 kg N/ha, were used. The autumn growth didn’t differ significantly between varieties, however, Nuutti accumulated more soluble sugars mainly due to its larger stem bases. The amount of soluble proteins and total nitrogen were significantly higher in Nuutti. N-fertilizing increased winter damage when more than 250 kg N/ha was applied. The amount of soluble sugars decreased approx. 50 % during winter whereas the amounts of total nitrogen and soluble proteins increased. Nitrogen didn’t have a negative effect on the amount of living stem bases in spring. SDS-PAGE-results showed a few potential polypeptide chains that might be related to VSP- or cold stress protein synthesis in autumn. Nitrogen had a positive effect on the amount of soluble sugars up to application of 350 kg N/ha. Nitrogen had a positive effect on the amount of total nitrogen and soluble proteins especially in spring. Those results might indicate better spring growth. The number of dead stem bases was lower on higher N-levels in spring and the number of living stem bases in spring was insignificant of N-level or variety. The role of VSP as a N-storage could not be clarified in this experiment.
-
(2010)Monityydyttymättömien rasvahappojen pitoisuutta maidossa pyritään lisäämään, koska ihmiset saavat suurimman osan epäterveellisinä pidetyistä tyydyttyneistä rasvahapoista maitorasvasta. Tutkimuksissa on todettu, että maidossa on vähemmän tyydyttyneitä rasvahappoja ja enemmän monityydyttymättömiä rasvahappoja, kun lehmät syövät puna-apilarehua heinänurmirehun sijaan. Tämän on arvioitu johtuvan puna-apilan polyfenolioksidaasista (PPO). Polyfenolioksidaasi vähentää lipolyysiä pötsissä, mutta sen on arvioitu vähentävän lipolyysiä myös säilönnän aikana. Lipolyysi on edellytys pötsin biohydrogenaatiolle, jossa rehun monityydyttymättömät rasvahapot muuttuvat tyydyttyneiksi. Tutkimus kuului Omega maitoa puna-apilasta ja camelinasta -projektiin. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää puna-apilan ja timotei-nurminatanurmen kolmen kasvuasteen vaikutusta tuoreen ruohon rasvahappopitoisuuteen ja -koostumukseen. Tavoitteena oli myös selvittää säilöntäaineen annostason vaikutusta näissä kasvuasteissa korjattujen rehujen rasvahappopitoisuuteen ja -koostumukseen sekä säilönnälliseen laatuun. Lisäksi tavoitteena oli selvittää, miten kasvuaste vaikuttaa puna-apilan PPO:n pitoisuuteen ja miten se mahdollisesti vaikuttaa apilarehun rasvahappopitoisuuteen ja -koostumukseen sekä lipolyysiin säilönnän aikana. Koe toteutettiin 2 × 3 × 4 faktorikokeena, jossa tekijöinä olivat kasvilaji, kasvuaste ja muurahaishapon annostaso. Kasvilajit olivat timotei-nurminataseos ja puna-apila. Kasvustot korjattiin 7 – 12 vuorokauden välein niin, että molemmat kasvustot korjattiin ensimmäisen kerran lehtiasteisena. Muurahaishapon annostasot olivat 2, 4 ja 6 l/t (100 %). Muurahaishapolla säilöttyjä rehuja verrattiin painorehuun. Rehuista määritettiin säilönnällinen laatu ja sitoutuneiden fenoleiden pitoisuus, mikä kuvaa PPO:n aktiivisuutta rehussa. Raaka-ainenäytteiden ja rehujen lipidit fraktoitiin ohutlevykromotografialla ja rasvahapot analysoitiin kaasukromatografialla. Potentiaalisen PPO:n ja aktiivisen PPO:n aktiivisuus määritettiin kasvien lehdistä. Apilanurmessa kokonaisrasvahappopitoisuus ja tärkeimpien rasvahappojen pitoisuudet olivat suuremmat kuin heinänurmessa. Sekä heinä-että apilanurmen kokonaisrasvahappopitoisuus ja tärkeimpien rasvahappojen pitoisuudet vähenivät kasvuston vanhetessa. Kasvien rasva muuttui samalla tyydyttyneemmäksi. Apilarehussa rasvahappoja oli vähemmän kuin heinänurmirehussa. Sekä apilarehujen että heinänurmirehujen kokonaisrasvahappopitoisuus ja tärkeän ?-linoleenihapon pitoisuus oli suurempi kuin raaka-aineessa. Apilarehun kokonaisrasvahappopitoisuus väheni painorehuun verrattuna muurahaishappoa käytettäessä. Muurahaishappo vähensi tai lisäsi heinänurmirehun kokonaisrasvahappopitoisuutta kasvuasteesta riippuen painorehuun verrattuna. Muurahaishappo vähensi ?-linoleenihapon pitoisuutta heinänurmirehussa, mutta lisäsi sitä apilassa. Muurahaishappo vaikutti kuitenkin hyvin vähän yksittäisten rasvahappojen pitoisuuksiin rehussa. Tärkein muutos säilönnän aikana oli lipidien vapautuminen esterisidoksistaan, jolloin suurin osa rehun rasvahapoista oli vapaana. Apilassa oli PPO:ta, mutta se ei vähentänyt apilarehun lipolyysiä säilönnän aikana heinänurmirehuun verrattuna. Apilarehun rasvahappojen jakautuminen lipidifraktioihin erosi heinänurmirehun rasvahappojen jakautumisesta. Merkittävin ero oli, että muurahaishapolla säilötyssä apilarehussa oli enemmän diasyyliglyseroleja kuin muurahaishapolla säilötyssä heinänurmirehussa. Tämän tutkimuksen perusteella PPO ei vähennä lipolyysiä säilönnän aikana. Polyfenolioksidaasi inhiboi todennäköisesti paremmin pötsissä kuin rehussa tapahtuvaa lipolyysiä. Pötsin pH on lähempänä PPO:n pH optimia kuin säilörehun pH.
-
(2020)Tämä pro gradu -työ tarkastelee täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten toimintaa deittisovellus Tinderissä sosiaalisaatioprosessien ja sosiaalisen pääoman kertymisen näkökulmista. Aiempien tutkimusten mukaan nuoret suuntaavat aikuisuuteen ja opettelevat aikuisuudessa tarvittavia taitoja teknologian yhä vahvemmin värittämässä arjessa. Myös nuorten keskinäiset sosiaaliset suhteet tulevat uudella tavalla neuvoteltaviksi toisiinsa kietoutuneissa kasvokkaisissa ja virtuaalisissa konteksteissa. Nuorten yksityinen tila on laajentunut sovellusten avulla aiempaa voimakkaammin online-maailmaan, joka tarjoaa puitteet osallisuudelle, toimijuuden vahvistamiselle, sosiaalisen pääoman keräämiselle ja aikuisuuden käytäntöjen opettelulle omaan tahtiin ja yhdessä lähimpien ystävien kanssa. Nuorten osallisuutta ja toimijuutta online-ympäristöissä kuitenkin rajoitetaan ulkoapäin erilaisin ikärajoin, jotka perustuvat usein sukupuolittuneille ja normatiivisille käsityksille nuorille haitallisesta toiminnasta sekä toimintaan kohdistuvista riskeistä. Tämän työn tarkoituksena on selvittää, millä tavalla Tinderin käyttö nivoutuu osaksi nuorten naisten aikuistumisprosesseja. Näitä prosesseja tarkastellaan suhteessa nuorten toimijuutta vahvistaviin ja rajoittaviin tekijöihin, kuten iän ja sukupuolen konstruktioihin. Aineiston analysoinnin avulla selvitetään, millä tavoin nuoret naiset kerryttävät sosiaalista pääomaa sovelluksen fasilitoimassa sosiaalisessa arjessa, sekä miten julkinen ja yksityinen toiminta limittyvät osaksi heidän itse- ja vertaissosialisaatioprosessejaan. Tutkimusaineisto koostuu yhdeksästä 18–21-vuotiaan nuoren naisen teemahaastattelusta, jotka on toteutettu kevään 2018 aikana. Kaikki haastateltavat ovat kirjautuneet alle 18-vuotiailta nuorilta kiellettyyn Tinderiin alaikäisinä ja käyttäneet sovellusta myös ollessaan täysi-ikäisiä. Haastateltavien rekrytoinnissa hyödynnettiin Tinder-sovellusta, jonne luotiin tätä työtä varten erillinen tutkimusprofiili. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina nuorten anonymiteetin suojelemiseksi. Aineiston luokittelussa ja analysoinnissa on käytetty sekä teoriaohjaavaa että aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineiston analysointiprosessi on linkittynyt kiinteästi teoreettisen viitekehyksen muotoutumiseen ja tuottanut havaintoja, joita työssä peilataan sosiologiseen, nuorisotutkimukselliseen ja sosiaalipsykologiseen tutkimuskirjallisuuteen. Aineistoa tarkastellaan haastateltavien tuottamina esityksinä ja tulkintoina menneestä toiminnasta. Aiempien tutkimusten mukaan etenkin alaikäisten nuorten naisten seksuaaliseen toimijuuteen kohdistuu ulkoapäin rajoittavia normatiivisia odotuksia. Tässä tutkimuksessa Tinderiä tarkastellaan digitaalisena sosiaalisena maailmana, joka heijastelee sukupuolittuneita sosiokulttuurisia normeja. Samalla se kuitenkin tarjoaa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta irrotetun toimintakontekstin, joka tuo nuorille naisille yksityisyyttä harjoitella deittailua. Yksityisyys vahvistaa nuorten toimijuutta, sillä he voivat tutustua omaan seksuaalisuuteensa ja lähestyä kiinnostavia ihmisiä sosiaalisten verkostojensa ulkopuolelta ja seksuaalista mainettaan uhkaamatta. Sovelluskonteksti vahvistaa nuorten naisten toimijuutta myös siten, että he voivat säätää hakukriteereitään, käyttää sosiaalisen median alustoja tiedonetsintätyökaluina, arvioida toisten käyttäjien luotettavuutta jo viestittelyvaiheessa sekä halutessaan poistaa epäilyttäviksi koetut kumppanit kontakteista. Tämän tutkimuksen perusteella Tinderin käyttö on keskeisessä roolissa nuorten naisten sosiaalisessa arjessa. Sovelluksen yksityinen käyttö nivoutuu kiinteästi osaksi nuorten naisten keskinäisiä ystävyyssuhteita, joiden puitteissa he reflektoivat toimintaansa, odotuksiaan, motiivejaan, arvojaan ja preferenssejään kollektiivisesti. Ystävyyssuhteet toimivat myös tukiverkkona nuorten pyrkiessä suunnistamaan anonyymissä online-ympäristössä tavoitteellisesti ja riskejä välttäen. Yhdessä oppiminen, vastavuoroinen jakaminen ja kokemusten kollektiivinen reflektointi toimivat prosesseina, jotka sosiaalistavat nuoria vertaisryhmässään jaettuihin normeihin ja muodostavat nuorille kollektiivisesti jaettua sosiaalista pääomaa. Täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevien nuorten naisten Tinderin käyttö näyttäytyy tämän tutkimuksen perusteella kollektiivisena projektina, jossa nuoret naiset pyrkivät tukemaan ja suojelemaan toisiaan toimiessaan anonyymissä online-ympäristössä riskien ja luottamuksen välisellä jatkumolla.
-
(2016)Tutkimuksen kohteena ovat tio/io/sio-päätteiset verbaalisubstantiivit Tertullianuksen kristillistä sielukäsitystä kuvaavassa teoksessa De anima. Niitä tarkastellaan sekä osana syntaksin ilmaisukeinoja että sanan merkityksen tasolla kielen abstraktisuuskehityksen ilmentäjinä. Tarkoituksena on saada selville mainittujen näkökulmien mahdollisia yhtymäkohtia ja seurata sanojen merkityksen muutosta ensimaininnasta Ciceron ja Tertullianuksen kautta Augustinukseen asti. Syntaksin osalta tutkimus perustuu teoreettiseen tutkimuskirjallisuuteen. Merkityksen kehittymistä seurataan lisäksi sanakirjatyönä toteutetun korpustutkimuksen avulla, jossa Tertullianuksella esiintyviä tio/io/sio-muodostelmia (yhteensä 187 teoksessa De anima) verrataan niiden ensimainintoihin sekä esiintymiin Cicerolla ja Augustinuksella. Näin saadaan 8-osainen jako merkityksen muutosta kuvaaviin luokkiin eri aikakausille. Nämä luokat valaisevat samalla abstraktisuuden olemusta, sillä merkityksen muutosten myötä sanan abstraktisuusasteen voidaan yleensä samalla nähdä muuttuneen. Tällaisina muutosvoimina toimivat ennen kaikkea yleistäminen, kuvaannollistaminen, metonymia ja merkityksen tarkentuminen. Koska yleisenä lähtökohtana on tutkia latinan kielen vaiheita konkreettisuus-abstraktisuus –akselilla, abstraktisuuden ilmenemismuotoja hahmotetaan ensin lähinnä merkityspiirreteorian kautta. Abstraktisuus on käsitteenä hyvin monimuotoinen, joten tutkittavaksi on uskonnollis-filosofisen alan kirjallisuuden ominaispiirteiden mukaisesti valittu vain muutama abstraktisuuden osa-alue. Niistä tärkein on kuvaannollistuminen. Se näyttää olevan sitä yleisempää mitä kauemmin on kulunut aikaa sanan ensimaininnasta. Koska tio/io/sio-suffiksi on ominaismerkitykseltään hyvin neutraali, se mahdollistaa helposti kuvaannollistumiskehityksen. Tämän suffiksin funktio on siis pitkälti vain kieliopillinen verbejä substantivoidessaan. Sen avulla voidaan korvata verbirakenteita, joita juuri pidetään erityisen konkreettisina. Näiden ominaisuuksiensa takia se voi lisätä kielen abstraktisuutta sekä syntaksin että sanaston tasolla. Todetut syntaksin muutokset eivät aina tue tutkielman alkuoletusta, että latina kehittyisi Cicerolla ja kirkkoisillä esiklassisen kauden konkretiasta yhä abstraktimpaan suuntaan, vaan muutosta on jo varhain tapahtunut molempiin suuntiin. Uskonnollis-filosofisessa kirjallisuudessa abstraktisuutta lisäävät lähinnä aihepiirin vaatimat kuvaannolliset termit, joiden luomiseksi tai kääntämiseksi vieraista kielistä kirjailijat joutuivat ponnistelemaan, sillä roomalaisille filosofia oli alun perin ollut melko vierasta. Sanaston tasolla tarkasteltaessa tio/io/sio-suffiksin suosiossa on siis kysymys latinan kielestä puuttuvien käsitesanojen luomisesta, mutta osittain ehkä myös muoti-ilmiöstä ja tyylikeinosta, joka perustui abstraktilla suffiksilla muodostetun sanan mahdollistamiin moninaisiin merkitysvivahteisiin.
-
(2014)Goals: The goal of this study was to find out what kind of attitudes people have about technologies at home and their relationships to the essence of home. Based on previous research in the field, the relationship between technology and home appears to be interesting. The meaning and definition of home is often perceived through its social dimension, people living in the home and their relationships, but on the other hand the material dimension is often involved: appliances, certain technical gadgets and machines. Today's homes are filling up with a wide range of different technical applications and objects, but at the same time the technology filled life is considered as challenging, even threatening. In this study, the aim is to find out how people describe their relationship to technologies of home, technology's different meanings at home and development in the future. The theoretical framework of this study is built around understanding technology as a part of human behaviour, skills and processes. Methods: The research in this study was performed with the narrative method, by collecting short written narratives on the topic, from a group of people selected for this study. The data collection was executed through email. The sample consisted of 15 narratives, which were analysed with themeing and content analysis. Results and conclusions: The meanings of technologies at home could be classified under three main categories: 1) the easiness of controlling everyday life; 2) pursuing oneself and 3) the enjoyability and fluidity of everyday life. The problems stemming from the existence and development of technology were categorised under internal and external challenges. The internal challenges comprised technology's impacts to oneself and control of life, whilst the external challenges included home technology's impacts to environment and the essence of home. The multi-dimensional essence of home technology was reflected in the narratives on the other through different meanings of technology, relationships to technology and use areas of technology. In the context of home a large amount of emotions and wishes were attached to the desired nature and development avenues of technology. The results of this study show that technology can't be discussed as an entity in isolation of human beings, but human beings are always attached to it with their knowledge, skills and emotions.
-
(2020)Hammasimplanttien käyttö on yleistynyt hampaiden korvaamisessa. Implanttien materiaalina käytetään titaania ja titaaniseoksia näiden mekaanisten ominaisuuksien, vähäisen toksisuuden ja korroosioresistenttiyden vuoksi, minkä lisäksi kyseisten materiaalien on todettu olevan bioyhteensopivia luusolujen kanssa. Implantit ovat kuitenkin alttiita infektioille, jotka voivat johtaa implantin menettämiseen. Antifouling-materiaalit estävät mikrobien kiinnittymistä pintoihin kosteissa oloissa, kuten suussa. Tässä kirjallisuustutkimuksen muotoisessa tutkielmatyössä esitellään titaanista valmistetuille hammasimplanteille suunniteltuja potentiaalisia antifouling-pinnoitemateriaaleja, jotka myös edistävät osseointegraatiota eli implantin luutumista. Lisäksi määritellään näiden materiaalien yleisimmät analysointimenetelmät, implantointiin vaikuttavia tekijöitä, keskeinen anatomia ja fysiologia. Opinnäytetyön viitteet haettiin suurimmaksi osaksi Scopus-tietopankin ja Google Scholarin kautta. Tutkimustulosten ja artikkelien valintakriteereinä olivat muun muassa sekä luutumisen että antimikrobiaalisuuden huomioiminen pinnoitettujen, titaanista valmistettujen hammasimplanttien in vivo - tai in vitro -tutkimuksissa. Useimmissa hakusanoilla löydetyissä artikkeleissa nimittäin vain toista tekijää tutkittiin: joko luutumista tai antimikrobiaalisuutta, muttei molempia. Artikkelien rajaamiseen käytettyjä hakusanoja olivat muun muassa titanium, dental, implant, coating, antifouling, antimicrobial, biocompatibility ja osseointegration. Hammasimplantointiin liittyvän keskeisen anatomian ja fysiologian esittämiseksi lähteinä käytettiin parodontologiaan ja suu- ja leukakirurgiaan keskittyvää kirjallisuutta. Useita eri potentiaalisia pinnoitemateriaaleja on kehitetty. Johtopäätöksenä voidaan kuitenkin todeta, ettei yhtä tutkielmassa esitellyistä hammasimplantin pinnoitemateriaaleista voida asettaa ylitse muiden, sillä materiaaleja ei ole vertailtu keskenään. Harvoista pinnoitteista oli tehty kliinisiä tai pitkäkestoisia tutkimuksia, mikä myös esti pinnoitteiden paremmuusvertailun tekemistä.
-
(2016)Silicon detectors with spatial resolution, such as strip and pixel detectors, are essential for high-energy physics experiments, where they are exposed to very high luminosities and particle fluences. Radiation causes damage in silicon and deteriorates detector performance. The main consequences of radiation damage are the increase in depletion voltage, the increase in detector leakage current leading to a worse signal-to-noise ratio, and the decrease in charge collection length and efficiency. One solution for mitigating the effect of increased leakage current is the use of capacitive coupling, which permits the separation of a signal from the leakage current flowing in the DC biasing circuit. This requires a bias resistor for each detector segment, with a suitable value of resistance in order to allow biasing of the detector while isolating the individual segments from each other. In this thesis, titanium nitride (TiN) is studied as potential bias resistor material in the form of very thin films with thicknesses of around 20 nm. Its resistivity at smaller resistor dimensions is expected to be sufficiently high to permit the fabrication of very small segments, for example pixels with an area of 25 × 25 µm2. This would be compatible with the very short charge collection length and caused by radiation damage. Furthermore, TiN is expected to be far less sensitive to radiation damage than the polycrystalline silicon commonly used as bias resistor, and it can be deposited at lower temperatures , which is beneficial by many aspects of semiconductor processing. In order to deposit suitable TiN thin films with good accuracy and repeatability, a new process of plasma-enhanced atomic layer deposition (PEALD) was developed. Crystallinity, conformality, surface morphology, chemical composition and resistivity of the films obtained this way were studied. The new PEALD process allowed for the deposition of good-quality TiN thin films at 300 °C from the routinely used and easily available precursors TiCl4 and NH3. TiN films with two different thicknesses were processed into bias resistor test structures, which were then tested for radiation hardness by irradiation with protons and photons of different energies. As expected, the radiation hardness of the resistors was excellent and none of the performed irradiations had any effect on the resistors' performance. It was discovered that relatively short annealing treatments, which are used routinely for sintering of aluminium, increased the resistance of the test structures significantly. This presents a very simple and straightforward way to tune the resistance of the TiN resistor structures to a desired value. It was concluded that TiN resistors fabricated in the way presented in this thesis have great potential for use in segmented silicon particle detectors.
-
(2010)Pro gradu -tutkielmani käsittelee levytettyä lastenmusiikkia Suomessa, lastenmusiikintekijöitä ja lastenmusiikin asemaa levy-yhtiöissä. Lastenmusiikin kentällä on viime vuosina ilmennyt uusi aalto, joka on lisännyt kiinnostusta lastenmusiikin laatuun. Työssäni tarkoitan lastenmusiikilla nimenomaan levytettyä kaupallista lastenmusiikkia, joka on tuotettu varta vasten lapsille. Lastenmusiikkikulttuuri ei asetu jäännöksettömästi mihinkään musiikinkategoriaan. Lastenmusiikki voi sisältää elementtejä yhtä hyvin populaari-, kansan-, maailman- ja taidemusiikista. Lastenmusiikkiäänitteitä on julkaistu lähes tulkoon läpi koko suomalaisen äänilevyteollisuuden historian. Pro graduni yhtenä tarkoituksena on selventää, miten eri toimijat lastenmusiikin kentällä ovat sijoittuneet ja mikä rooli lastenmusiikilla on osana isompaa kokonaisuutta, suomalaista levyteollisuutta. Suomessa lastenkulttuurin asemaa, sisältöjä ja tekijöitä on tutkittu erittäin vähän. Lastenmusiikin historiaa ei myöskään ole tutkittu laajasti, ja lastenmusiikin kentän nykytilan tutkimus on ollut vähäistä. Pro graduni esimerkkiyhtyeet ovat pitkänlinjan lastenmusiikkiyhtyeitä ja kasvatustieteen ammattilaisia. Musiikkikasvatuksella on iso rooli suuressa osassa kotimaista lastenmusiikkia. Lapsille suunnattujen musiikkituotteiden määrä on kasvanut viime vuosina, ja lastenmusiikin kentälle tulee jatkuvasti uusia tekijöitä. Lastenkulttuurin tuotteistaminen on tänä päivänä tehokasta. Työssäni pyrin löytämään syitä siihen, miksi lastenmusiikki ei kuitenkaan aina löydä kuulijoitaan. On oleellista tietää, minkä kanssa lastenmusiikkiprojektit kilpailevat esimerkiksi rahoituksesta ja mediahuomiosta. Pro graduni tarkoitus on vastata lastenmusiikin tutkimustarpeeseen ja esitellä lastenmusiikin nykykentän toimijoita ja lastenmusiikin monimuotoisuutta. Päähuomioni kiinnittyy lastenmusiikin asemaan sekä mahdollisuuksiin, joiden avulla lastenmusiikin asemaa voitaisiin kohentaa.
-
(2013)Tässä tutkielmassa tutkin tittelien ja nimien käyttöä puhuttelussa kahdessa English as a lingua franca (ELF) -korpuksessa. Toinen näistä on suomalaisissa yliopistoissa Anna Maurasen johdolla koottu ELFA-korpus ja toinen Barbara Seidlhoferin johdolla Wienissä koottu VOICE-korpus. ELF on (pääosin) ei-äidinkielisten puhujien keskenään käyttämää englantia tilanteissa, joissa heillä ei ole muuta yhteistä kieltä. ELF-tutkimuksessa tätä kielimuotoa tutkitaan ilmiönä itsessään eikä esimerkiksi äidinkielisen englannin virheellisenä muotona. Korpuslingvistisessä tutkielmassani selvitin seuraavia asioita: mitä puhuttelumuotoja näistä korpuksista löytyy; kuinka erilaiset sosiolingvistiset tekijät, kuten ikä ja asema, sekä puhetilannetyyppi vaikuttavat puhuttelumuodon valinnassa; ja kuinka samanlaisia tai erilaisia korpukset ovat tittelin ja nimen käytön suhteen. Suomen kielessä puhuttelu on korostetun välttelevää, eikä suoraa puhuttelua nimellä esiinny juuri lainkaan. Sen sijaan keinoina ovat kiertoilmaisut, esimerkiksi passiivi. Saksan kielessä puolestaan tittelit ja (suku)nimi ovat edelleen kiinteä osa puhuttelunormia, vaikka niiden käyttö onkin varsinkin Saksassa vähenemään päin. Erityisesti korkeammassa asemassa olevia ja vanhempia henkilöitä kuuluu edelleen oletuksena puhutella tittelillä ja sukunimellä. Englanti sijoittuu näiden kahden välimaastoon, sillä titteleitä käytetään kyllä, mutta huomattavasti vähemmän kuin vielä jokunen vuosikymmen sitten. Nykyään amerikanenglannissa tittelin ja sukunimen käyttö edellyttää erityisen suurta ikä- tai statuseroa puhujien välillä. Tutkielmani aineiston muodostivat kaikki korpuksissa esiintyneet puhuttelussa käytetyt anonymisoidut nimitagit. Korpuksiin on koodattu sekä puhujien että puhuteltavien sosiolingvistiset tiedot (ikä, asema) sekä puhetilanteen tyyppi. Lisäksi korpusohjelman avulla näin mitä kunkin nimen edellä ja jälkeen on sanottu ja näin selvittämään ne tilanteet, joissa nimi esiintyi tittelin yhteydessä. Korpusohjelman ja Excelin avulla pystyin laskemaan kuinka monta kertaa kutakin nimen ja tittelin yhdistelmää käytettiin riippuen puhujan ja kuulijan iästä ja asemasta. Lisäksi laskin esiintymät kussakin puhetilannetyypissä. Titteleitä käytettiin puhuttelumuotoina molemmissa korpuksissa yhtä useasti. Ainoastaan yleisimpien titteleiden (professor, doctor, mister) järjestyksessä oli eroja. Nimeä yksinään käytettiin VOICE-aineistossa selkeästi useammin kuin ELFA:ssa. Titteleitä käyttivät lähes yksinomaan aineiston vanhimmat ja korkeimmassa asemassa olevat puhujat toisiaan kohtaan. Nuoremmilla ja alemmassa asemassa olevilla puhujilla ei ollut käytännössä lainkaan tittelien kanssa tapahtuvaa puhuttelua. Sen sijaan puhetilanteen luonteella oli suuri vaikutus: valtaosa titteleistä esiintyi muodollisemmissa puhetilanteissa, kuten väitöstilaisuuksissa sekä konferenssi- ja paneelikeskusteluissa. Titteleiden yleisyys näissä puhetilanteissa selittyy yhtäältä protokollan vaatimuksena, toisaalta näissä tilaisuuksissa läsnä olevan yleisön kautta. Puhuttelussa tittelin kanssa esiintyy sekä puheen kohdistaminen puhuteltavalle, että puhuteltavan kuvailu ja esittely yleisölle. Lisäksi näiden tilaisuuksien osallistujat edustavat yliopistohierarkian korkeampia tasoja ja ovat täten vanhempia ja korkeammassa asemassa perusopiskelijoihin ja henkilökuntaan verrattuna, mikä selittänee titteleiden käytön keskittymisen aineiston vanhemmille ja korkeampiasemaisille puhujille. Tuloksistani ei voi vetää johtopäätöstä, että ympäröivien kielten puhuttelunormit näkyisivät vahvasti näissä ELF-tilanteissa esiintyvässä titteleiden käytössä. Sen sijaan nimien käytössä on havaittavissa eroa, mikä selittynee suomen vahvalla nimien välttämisen normilla. Tuloksissa ei myöskään näkynyt selkeää äidinkielisen englannin vaikutusta, sillä iässä tai asemassa ylöspäin suuntautuva kohteliaampi puhuttelu titteleiden kanssa puuttui lähes täysin. Vahvimmaksi tittelin käyttöön puhuttelumuotona vaikuttavaksi tekijäksi jäi näin ollen puhetilannetyyppi, ei korpuksia ympäröivä kielellinen konteksti eikä puhujien ikä tai asema.
-
(2021)Tasa-arvo ja tasaveroinen vanhemmuus ovat laajasti hyväksyttyjä ja hyvänä pidettyjä asioita Suomessa. Siitä huolimatta perhevapaiden jako on edelleen voimakkaasti sukupuolittunutta. Isien perhevapaiden käytön lisääminen on ollut jo pitkään tavoitteena, mutta kehitystä tasa-arvoisempaan suuntaan ei ole juurikaan tapahtunut. Asenteiden ja käytäntöjen välillä onkin kuilu. Tässä tutkielmassa tutkitaan isien perhevapaiden käytön perusteluja ja isyysnäkemyksiä kahdessa suomalaisessa organisaatiossa menetelmänä kriittinen diskurssianalyysi. Tutkielma on osa Työsuojelurahaston rahoittamaa ja Väestöliitto ry:n koordinoimaa hanketta Yrityksen isäystävällisyys tasa-arvon ja tuloksellisuuden välineenä. Aineistona on viisi kappaletta kahdessa eri organisaatiossa tehtyjä fokusryhmähaastatteluja. Tutkielman tutkimuskysymykset ovat: Miten ja millaisin diskursiivisin keinoin haastatellut isät ottavat kantaa perhevapaisiin? Miten miesten perhevapaiden kuvauksissa käyttämät diskurssit suhteutuvat aiemmin tutkimuksissa havaittuihin vanhemmuuden diskursseihin? Aineistosta löydettiin kaksi jännitteisessä suhteessa toisiinsa olevaa isyysdiskurssia, jotka nimettiin työkeskeiseksi isyysdiskurssiksi ja osallistuvan isän tasa-arvodiskurssiksi. Isät tukeutuvat puheessaan Petteri Eerolan kuvaamiin vanhemmuuden kulttuurisiin mallitarinoihin, jotka ovat: jaettu vanhemmuus, hoivaava isyys ja äidin ensisijaisuus. Tutkielmassa hyödynnettävä teoreettinen näkökulma on Amartya Senin toimintamahdollisuuksien teoria. Isien toimintamahdollisuuksia käyttää perhevapaita ja osallistua tasa-arvoisesti perhe-elämään rakennetaan kaikilla kolmella toimintamahdollisuuksien teorian tasolla: yksilöllisellä, institutionaalisella ja sosiaalisella tasolla. Isien tekemien valintojen ei siis voi katsoa olevan puhtaasti ’omia päätöksiä’. Aineiston isät ovat uraorientoituneita. Vaikka haastateltavat tunnistavat tasa-arvoisen vanhemmuuden ihanteen, tasa-arvodiskurssi on yhtä aikaa ristiriidassa työkeskeisen isyysdiskurssin kanssa. Taloudellinen status ja menestyminen työelämässä näyttäytyvät tärkeämpänä päämääränä kuin osallistuva isyys, mikäli se mielletään hoivavastuun tasaiseksi jakamiseksi kummankin vanhemman kesken. Aiempaa tutkimusta mukaillen myös tämän tutkielman perusteella isien perhevapaat ymmärretään edelleen lisänä sen sijaan, että ne nähtäisiin olennaisena osana ja oikeutena isäksi tulemisessa. Isän voi olla hankalaa tehdä moderneja päätöksiä ympäristössä, jossa perinteisestä poikkeavat valinnat ovat harvinaisia tai jossa niihin ei suhtauduta kannustavasti. Työelämä ei kaikkialla vielä tue tasa-arvoista vanhemmuutta kovin hyvin. Yksi merkittävistä syistä tähän on työelämän kiinnittyminen perinteiseen miehisyyteen. Vaatimukset jatkuvasti tavoitettavissa olemisesta sekä pitkien työpäivien tekemisestä vievät aikaa isien perhe-elämältä. Lisäksi miehen ansiotyö luo asetelman, joka oikeuttaa isän poissaolon. Isillä vaikuttaa olevan vanhempina enemmän liikkumatilaa kuin äideillä. Perhepolitiikka, työelämä ja odotukset vanhemmuudesta asettavat reunaehtoja vanhempien valinnoille. Valintojen taustalla vaikuttavat sukupuolittuneet käsitykset ja asenteet. Osallistuvan isyyden tukeminen on tärkeää ja hyödyllistä, ja sitä tulee edistää tulevaisuudessa kaikilla elämän osa-alueilla ja yhteiskunnan tasoilla.
-
(2007)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan strategisen johtamisen ja tutkimus- ja kehittämistoiminnan (t&k) suhdetta liikenne- ja viestintäministeriön (LVM) väylähallinnossa. Väylähallinnon laitoksista tarkastellaan Tiehallintoa ja Ratahallintokeskusta. Tarkastelun kohteena on strategisen johtamisen ja t&k-toiminnan hahmotettu luonne tarkasteltavissa organisaatioissa sekä LVM:n strateginen johtaminen laitoksiin nähden. Lisäksi selvitetään minkälainen asema ja merkitys t&k-toiminnalla on tutkimuskohteena olevien organisaatioiden strategiselle johtamiselle. Tutkimusongelmaan pureudutaan kvalitatiivisesti, puolistrukturoitujen teemahaastattelujen avulla. Tausta-aineistona on organisaatioiden monipuolinen asiakirja-aineisto. Haastatteluiden ja asiakirja-aineiston perustella t&k-toiminta on vahvassa tukiroolissa kaikkien tarkasteltavien organisaatioiden strategisessa johtamisessa. T&k-toiminnalla on huomattava vaikutus organisaation sisäiseen ja ulkoiseen strategiseen johtamiseen. Sisäisessä strategisessa johtamisessa organisaation t&k-toiminnan tärkein tehtävä on henkilöstön osaamisen ja kompetenssien ylläpitäminen. T&k-toiminnan avulla halutaan varmistaa se, että organisaation henkilöstö on tietoinen toimintaympäristön uusimmasta kehityksestä sekä henkilöstön osaaminen on riittävää organisaation tehtävien suorittamiseksi. T&k-toiminnan vaikutukset ulkoisen strategisen johtamisen osalta jakaantuvat kolmeen eri tasoon: lyhyeen aikavälin strategiaan, pitkän aikavälin strategiaan ja strategiaparadigmaan. Lyhyen aikavälin strategian osalta t&k-toiminnan vaikutus on pitkälti strategian tehostamisessa ja implementoinnin helpottamisessa. Pitkällä aikavälillä t&k-toiminnan avulla pyritään johtamaan yleisstrategioita ja ennakoimaan mahdollisia toimintaympäristön sekä yhteiskunnan muutoksia, jotta organisaatiot voisivat toteuttaa mahdollisimman hyvin niiden päätehtävät myös tulevaisuudessa. T&k-toiminnan vaikutus strategiaparadigmaan on harvinaisin, jolloin organisaation strategisen ajattelun tapa voi muuttua tutkimustiedon kautta. Seurauksena voi olla uuden strategiaparadigman syntyminen tai vanha paradigman hylkääminen. Lisäksi t&k-toiminnalla on välillisempää merkitystä ministeriön tulosohjauksessa ja väylähallinnon strategisen ohjauksen johtoryhmän toiminnassa. Saadut tulokset ovat linjassa Collier ym.:iden, Mintzbergin, Sydänmaanlakan ja Kirjavaisen tekemien tutkimusten kanssa strategisesta johtamisesta ja strategisen osaamisen johtamisesta. Collier ym. keskittyvät julkisen sektorin strategiseen johtamiseen, ja loput käsittelevät strategioita ja strategista johtamista yleisemmällä tasolla. Nämä ovat tutkielmassa myös pääasialliset teoreettiset lähteet. Sekundaarisina lähteinä ovat Choo ja Bean ym. Organisaatioiden taustan ja strategisen tilanteen selvittämisessä liikenne- ja viestintäministeriön, Tiehallinnon ja Ratahallintokeskuksen asiakirja-aineisto on tutkielman tärkein lähde.
-
(2016)Tlingit-intiaanit ovat yksi Yhdysvaltain luoteisrannikolla asuvista alkuperäiskansoista. Heidän pääasiallinen asuinalueensa on Kaakkois-Alaskassa. Tlingitien kulttuuria voi luonnehtia metsästäjä-kalastajille tyypilliseksi, mutta Alaskan karu maasto on tehnyt kalastamisesta pääasiallisen elinkeinon. Etenkin lohen ja ruijanpallaksen kalastaminen on ollut tlingiteille elinehto. Tlingitien yhteiskuntaa leimaa vahva sosiaalinen hierarkia, jossa jokaisella on oma asema ja tehtävä. Toteemipaalut ovat näkyvä todiste yhteiskunnallisesta asemasta. Tässä tutkielmassa lähdetään pohtimaan, mitä intiaanien uskonto on ja voiko tlingitien uskonnollisuutta nähdä materiaalisena uskontona. Uskonnollinen materiaalinen kulttuuri viittaa kulttuuriin, jossa esineet ovat olennainen osa uskonnollisuutta. Esineiden merkitys ulottuu esteettisen ja historiallisen lisäksi yliluonnolliseen, jossa niiden nähdään olevan oleellinen osa uskontoa. Selväksi tulee, että tlingiteille esineiden esteettisyyden ja käytännöllisyyden lisäksi myös niiden yliluonnolliset merkitykset ovat olennaisia. Esineiden nähdään suojelevan pahoilta hengiltä, mutta niiden kautta voi myös olla yhteydessä hyviin henkiin ja pyytää apua. Tlingitien uskonnollisuus on yhteen sidottua arjen kanssa, ja sitä leimaa ennen kaikkea usko henkiin. Kaikella elävällä, ihmisillä, eläimillä ja kasveilla on henki. Kun sen haltija kuolee, siirtyy henki tuonpuoleiseen. Henkien uskotaan säätelevän maailmankaikkeutta ja ne ovatkin onnistumisten ja onnettomuuksien taustalla. Shamaani on yhteydessä henkiin, kommunikoi niiden kanssa, tekee henkimatkoja ja parantaa henkilöitä, joita pahat henget ovat vallanneet. Tärkeimmät shamaanin asusteet, talismaanit sekä puiset naamiot, ovat suorassa yhteydessä henkiin. Ne sisältävät osan hengen voimasta, jota shamaani voi hyödyntää. Kalastus on tlingiteille ensisijaisen tärkeää, ja etenkin ruijanpallaksen kalastus sisältää myös uskonnollisia piirteitä. Muihin esineisiin verrattuna ruijanpallaksen kalastuksessa käytetyt koukut eroavat muista koukuista, sillä niissä nähdään olevan henkien voima. Etenkin saukoilla, mustekaloilla ja ruijanpallaksilla koristellut koukut auttavat suojelemaan kalastajia matkustaessaan tämän- ja tuonpuoleisen rajamailla. Ruijanpallaksen kalastajia voidaan verrata shamaaneihin ja näin ollen kalastajien ja shamaanien välineissäkin on huomattavissa samankaltaisuuksia. Koukkujen ensisijainen tehtävä on suojella kalastajia pahoilta hengiltä.
-
(2021)Synnynnäistä immuunipuolustusta muodostavat elimistön fyysiset esteet kuten iho, hengitystiet ja ruuansulatuskanava, sekä ensilinjan immuunipuolustuksen epäspesifiset solut, kuten monosyytit/makrofagit, neutrofiilit, basofiilit, eosinofiilit ja NK-solut (Natural killer cells). Synnynnäisen immuunipuolustuksen leukosyytit tunnistavat normaalissa toiminnassa elimistön ulkopuoliset kohteet toll-like reseptoreillaan, ja esimerkiksi NK-solut tunnistavat elimistön omia soluja, jotka ovat viruksen infektoimia tai tuumorigeenisiä. Eri kudosten soluilla on sisäisiä mekanismeja, jotka yleensä vievät väärin toimivan solun apoptoosiin esimerkiksi p53-geenin aktivoimana. Sisäiset säätelymekanismit voivat pettää mutaatioiden aiheuttamien geneettisten muutosten vuoksi johtaen pahimmillaan syöpään. Suun limakalvoilla esiintyvä punajäkälä eli oral lichen planus (OLP) on inflammatorinen, verrattaen yleinen immunoreaktiivinen sairaus. OLP on alatyyppi Lichen planukselle, joka voi ilmetä tyypillisesti ranteiden ja nilkkojen seudun iholla tai kaikilla elimistön limakalvoilla, kuten nielussa, ruokatorvessa, korvissa tai sukuelimissä. OLP voi olla osin ulseratiivista, erosiivista tai koostua punertavista atrofisista alueista. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kuvailla TLR-reseptoreiden aktivoitumista sairauden eri vaiheissa. Tätä tietoa voidaan hyödyntää tulevaisuudessa lääkehoidon kehittämiseen ja autoimmuunisairauden muodostumisen, sekä malignisoitumisen mekanismien selvittämiseen. Tutkimukseen on kerätty kudosnäytteet potilaista, jotka ovat käyneet Suu- ja leukasairauksien osastolla Helsingin yliopistollisessa sairaalassa, ja Helsingin Yliopistollisessa hammasklinikassa vuosina 2007 – 2011. Tilastollisen merkitsevyyden rajana pidettiin p < 0,05 Tutkimustulosten perusteella useilla TLR-reseptoreilla oli kohonneet aktiivisuustasot premalignissa koeryhmässä. TLR 6 ja 10 -aktiivisuudet olivat ryhmässä suurimmat syöpäpotilaiden koeryhmässä, ja TLR4 oli ainoa reseptori, joka oli aktiivisin premalignissa koeryhmässä. TLR2 ei ollut aktiivinen minkään kudosleikkeen endoteelikerroksessa ja syytä sen inaktiivisuudelle tulisi tutkia lisää. TLR10 on vielä varsin hiljattain löydetty reseptori, jonka toimintaa on vielä syytä tutkia syöpäsairauksissa
-
(2018)BACKGROUND: Toll-like receptors (TLRs) play an essential role in our innate immune system and are a focus of interest in contemporary cancer research. Thus far, TLRs have shown promising prognostic value in carcinomas of the oral cavity, colon, and ovaries, but the role of TLRs in pancreatic ductal adenocarcinoma (PDAC) awaits exploration. We set out to investigate whether TLR expression could serve in prognostic evaluation in PDAC, as well. METHODS: Our study comprised 154 stage I – III PDAC patients surgically treated at Helsinki University Hospital between 2000 and 2011. Patients who received neoadjuvant therapy were excluded. Tissue microarrays and immunohistochemistry allowed assessment of the expression of TLR2 and TLR4 in PDAC tissue, and we matched staining results against clinicopathological parameters using Fischer's test. For survival analysis, we used the Kaplan-Meier method and the log-rank test, and the Cox regression proportional hazard model for univariate and multivariate analyses. RESULTS: Strong TLR2 expression was observable in 51 (34%) and strong TLR4 in 50 (33%) patients. Overall, neither marker showed any direct coeffect on survival. However, strong TLR2 expression predicted better survival when tumor size was less than 30 mm (HR=0.32; 95% CI 0.13 – 0.75; p=0.009), and strong TLR4 expression predicted better survival in patients with lymph-node-negative disease (HR=0.21; 95% CI 0.07 – 0.65; p=0.006). CONCLUSION: We found strong TLR2 and TLR4 expression to be independent factors of better prognosis in PDAC patients with stage I-II disease.
-
(2016)This thesis has focused on Afro-Peruvian adolescents’ perceptions on education and future in the context of the poor and violent urban neighbourhood of La Victoria, Lima. The objectives of the study were to find out how the subjective experiences of the adolescents and their thoughts on social reality are directing the formation of values and practises and what factors affect their views, actions and decision-making. The study is based on 13 semi-structured interviews with the adolescents. In addition I have used participant observation, background interviews, lectures and seminars to complement my data. As a theoretical framework I applied Pierre Bourdieu’s concepts of habitus and capitals combined with intersectionality – a concept borrowed from feminist studies that allowed me to look for relationships and differences of race, class, ethnicity and gender, and to explore the interconnections between different factors that can be found in the background of the adolescents’ decision-making processes. The factors producing inequalities in La Victoria are multiple. In the context of the study, poverty and social class have more significance for the adolescents than ethnicity. Poverty can be seen both as a concrete and a structural obstacle, whereas ethnicity is more structural and therefore invisible. Through habitus one learns to make choices that appear obvious, although they have been learned socially and culturally. Therefore, social structures become visible through people’s individual choices and actions. Poverty among the adolescents appears as socio-cultural poverty that places them in a marginal. It limits their possibilities to access capitals and to make adequate choices and decisions regarding their life and future. In many of the cases poverty can be seen as reproduction of a certain culture, a set of assumed values, attitudes and forms of behaviour that create a lifestyle ruled by maintaining survival strategies. The interviews demonstrate that the adolescents’ perceptions about education and future opportunities are constructed on the basis of multiple interconnections between social class, ethnicity, age and place. In their perceptions, class and place seem to be important producers of power that limit the possibilities to act and make decisions regarding education. The general attitude of the adolescents and the tone of voice remain fairly positive. However, it can be concluded that there is a big contrast between dreams, speech and actions. The adolescents believed to have better opportunities than their parents, but did not always transform this attitude into concrete actions. They recognised the adverse aspects of the socio-economic context, but thought that their will and motivation were exceeding them.
-
(2023)Tutkielmassa tarkastellaan 1920-luvulla käytyä keskustelua taloudellisesta demokratiasta. Ajallisesti tarkastelua jäsentää suomalaisen poliittisen historian kannalta mielenkiintoinen aikakausi sisällissodan jälkeen, jolloin erityisesti työmarkkinat olivat jännitteisiä työnantajien ja työntekijöiden välillä. Talousdemokratiakeskustelu toimii ikkunana tämän poliittisesti jännitteisen aikakauden tarkasteluun. Talouden demokratisoimista vaativat 1920-luvulla erityisesti sosialidemokraatit. Taloudellisella demokratialla tarkoitettiin erityisesti työntekijöiden päätösvallan lisäämistä yrityksissä, mutta käsite ymmärrettiin myös laajemmin joko väliasteena siirtymässä kohti sosialismia tai jopa sosialismin synonyymina. Lähestyn talousdemokratiakeskustelua käsitehistoriallisesta näkökulmasta. Erityisesti Quentin Skinnerin menetelmällisiä painotuksia hyödyntäen tarkastelen, millaista kamppailua käytiin taloudellisen demokratian käsitteen määritelmistä ja arvottamisesta. Tavoitteena on selvittää, minkälaiseksi käsitteeksi taloudellinen demokratia ymmärrettiin talousdemokratiakeskusteluun osallistuneiden tärkeimpien toimijoiden keskuudessa. 1920-luvun talousdemokratiakeskustelussa keskeisinä toimijoina olivat sosialidemokraattinen puolue ja sen äänenkannattajalehdet sekä työnantajapuolta ja liike-elämää edustaneet äänenkannattajalehdet. Tärkeimmän lähdeaineiston muodostavat sanoma- ja aikakauslehtiaineisto. Tämän lisäksi hyödynnän analyysin tukena myös Sosialidemokraattisen puolueen asiakirjoja sekä eduskunnan pöytäkirjoja. Sekundäärilähteinä käytän käsitehistoriaa ja työmarkkinahistoriaa käsittelevää tutkimuskirjallisuutta. Keskeisinä tutkimustuloksina esitän, että taloudellista demokratiaa määriteltiin ja arvotettiin 1920-luvulla sen mukaan, miten käsitteen nähtiin palvelevan eri toimijoiden poliittisia tavoitteita. Talouden demokratisoinnin keskeisin käsitteellinen rajoite oli sen suhteuttaminen yritysten tehokkuuteen ja kannattavuustavoitteisiin. Demokratisoinnin kriitikot näkivät työntekijöiden päätösvallan uhkaavan yritysten tehokkuutta ja yleistä taloudellista menestystä, mikä puolestaan uhkasi kansallista yhteisetua – taloudellista tuottavuutta ja hyvinvointia. Taloudellisen demokratian kannattajilla ei ollut varteenotettavia tapoja kyseenalaistaa tehokkuuden tärkeyttä, vaikka he argumentoinnissaan saattoivatkin nostaa esille kapitalismin synnyttämiä yhteiskunnallisia ristiriitoja yhteisen edun sijaan ja määritellä kapitalistisen tuotantotavan tehottomaksi. Kriitikot pystyivät kuitenkin osoittamaan demokratisoinnin kannattajien näkemykset yhteisedulle alisteisiksi luokkaeduiksi. Näin vahvimmaksi legitimaatiokäsitteeksi talousdemokratiakeskustelussa nousi kansakunnan yhteisetu, johon vetoaminen on ollut suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa yleistä. 1920-luvun talousdemokratiakeskustelussa taloudelliseksi tuottavuudeksi ja edistykseksi ymmärretty yhteisetu määriteltiin usein itsestään selväksi ja epäpoliittiseksi. Tästä näkökulmasta katsottuna taloudellinen asiantuntijuus nähtiin tärkeämpänä kuin demokratia.
Now showing items 26848-26867 of 30981