Browsing by Title

Tutkielmassa vertaillaan, mitä kirjailijat Jack Kerouac ja Tim Z. Hernandez kertovat romaaneissaan On the Road (1957, Matkalla) ja Mañana Means Heaven (2013) niissä kuvatusta suhteesta, jonka esikuvana on todellinen romanssi Kerouacin ja meksikolaistaustaisen Bea Francon välillä Yhdysvalloissa vuonna 1947. Teokset perustuvat tositapahtumiin, mutta kumpikin kirjailija on myös värittänyt totuutta vaihtelevissa määrin. Teoksissa esitellyt tapahtumainkulut ja henkilöhahmojen ominaisuudet poikkeavatkin paikoitellen toisistaan. Tutkielman tavoitteena on saada mahdollisimman totuudenmukainen käsitys siitä, mitä Kerouacin ja Francon välillä tapahtui. Tämän lisäksi tutkielmassa pyritään analysoimaan sitä, millä eri tasoilla teoksissa esiintyy fiktionaalisia elementtejä. Esimerkkejä näistä ovat poikkeamat todellisesta asiaintilasta paitsi tapahtumien tasolla, myös romaanien hahmojen tasolla, esimerkiksi näiden ulkoisissa ja henkisissä ominaisuuksissa. Tutkimuksessa vertaillaan systemaattisesti kirjoittajien kuvauksia romanssista kiinnittäen huomioita niiden eroihin ja yhtäläisyyksiin. Lisätietoa todellisesta asiantilasta on haettu muun muassa Kerouacin elämäkerroista. Lisäksi tutkielmassa pohditaan mahdollisia syitä sille, miksi teosten kirjoittajat ovat päätyneet fiktioon totuudenmukaisen kuvauksen sijasta, ja millaisia vaikutuksia kirjoittajien ratkaisuilla on tarinoiden uskottavuuteen lukijan näkökulmasta. Lopuksi tutkielmassa esitetään kokoava mielipide fiktionaalisuuden laajuudesta kummassakin teoksessa, sekä kumpaankin teokseen ja biografisiin tietoihin perustuva näkemys todennäköiseltä vaikuttavasta tapahtumainkulusta Kerouacin ja Francon välillä romanssin aikana ja sen jälkimainingeissa vuosina 1947–1948. Lopputuloksena todetaan, että yksityiskohtaista varmuutta tapahtumista on mahdotonta saada, mutta kummassakin romaanissa tunnistetaan sekä varmasti että mahdollisesti fiktionaalisia elementtejä.

Blefaro-cheilo-dontinen syndrooma (BCDS) on harvinainen sairaus, jonka ilmiasuun kuuluu kolme pääpiirrettä: huuli-/ suulakihalkiot, ektodermaaliset dysplasiamuutokset ja silmäluomien epämuodostumat. BCDS on yhdistetty mutaatioihin mm. CDH1-geenissä, joka koodaa epiteelissä ja yksilönkehityksen eri vaiheissa ilmentyvää solukalvon adheesiomolekyyli E-kadheriinia. Aiemmin tutkimusryhmämme, joka tutkii kallon ja kasvojen alueen kehitystä ja epämuodostumia Helsingin yliopistossa, oli tunnistanut kaksi uutta E-kadheriinimutaatiota suomalaisten BCDS-potilaiden E-kadheriinia koodaavissa geeneissä. Tämän tutkielman päämääränä oli päästä lähemmäs niitä syitä, jotka ovat kyseisen syndrooman taudinkuvan taustalla. Tähän päämäärään pyrittiin pääsemään tutkimalla ekspressioeroja ja tekemällä funktionaalisia kokeita CHO-soluilla, jotka transfektoitiin sekä edellä mainituilla E-kadheriinin mutanttimuotoja ekspressoivilla plasmideilla, joita kutsutaan nyt tässä mutanttisoluiksi, että villityypin E-kadheriinia ekspressoivilla plasmideilla, joita kutsutaan tässä villityypin soluiksi. Tutkimustulokset saatiin taltioimalla ja analysoimalla data IncuCyte ZOOM -livesolukuvantamisteknologian avulla. Kokeissa havaittiin transfektoiduissa soluissa mutanttiproteiinien heikompi ekspressio villityypin E-kadheriiniin verrattuna. Toisaalta funktionaaliset kokeet eivät antaneet viitettä kohonneesta migraatiokyvystä mutanttisoluilla villityypin soluihin verrattuna, mutta proliferaatioerot näyttivät, kuten hypoteesi ennusti, että mutanttisoluilla oli hieman parempi proliferaatiokyky kuin villityypin soluilla. Lopputulemana saadut tulokset viittaavat kuitenkin siihen, että BCDS-fenotyyppi johtunee jostain muusta muuttuneen aminohapposekvenssin aiheuttamasta proteiinin muuttuneesta toiminnasta kuin hieman kohonneesta proliferaatikyvystä tai hieman alentuneesta ekspressiotasosta mutanttisoluilla villityypin soluihin nähden.

Spectral theory is a powerful tool when applied to differential equations. The fundamental result being the spectral theorem of Jon Von Neumann, which allows us to define the exponential of an unbounded operator, provided that the operator in question is self-adjoint. The problem we are considering in this thesis, is the self-adjointness of the Schr\"odinger operator $T = -\Delta + V$, a linear second-order partial differential operator that is fundamental to non-relativistic quantum mechanics. Here, $\Delta$ is the Laplacian and $V$ is some function that acts as a multiplication operator. We will study $T$ as a map from the Hilbert space $H = L^2(\mathbb{R}^d)$ to itself. In the case of unbounded operators, we are forced to restrict them to some suitable subspace. This is a common limitation when dealing with differential operators such as $T$ and the choice of the domain will usually play an important role. Our aim is to prove two theorems on the essential self-adjointness of $T$, both originally proven by Tosio Kato. We will start with some necessary notation fixing and other preliminaries in chapter 2. In chapter 3 basic concepts and theorems on operators in Hilbert spaces are presented, most importantly we will introduce some characterisations of self-adjointness. In chapter 4 we construct the test function space $D(\Omega)$ and introduce distributions, which are continuous linear functionals on $D(\Omega).$ These are needed as the domain for the adjoint of a differential operator can often be expressed as a subspace of the space of distributions. In chapter 5 we will show that $T$ is essentially self-adjoint on compactly supported smooth functions when $d=3$ and $V$ is a sum consisting of an $L^2$ term and a bounded term. This result is an application of the Kato-Rellich theorem which pertains to operators of the form $A+B$, where $B$ is bounded by $A$ in a suitable way. Here we will also need some results from Fourier analysis that will be revised briefly. In chapter 6 we introduce some mollification methods and prove Kato's distributional inequality, which is important in the proof of the main theorem in the final chapter and other results of similar nature. The main result of this thesis, presented in chapter 7, is a theorem originally conjectured by Barry Simon which says that $T$ is essentially self-adjoint on $C^\infty_c(\mathbb{R}^d)$, when $V$ is a non-negative locally square integrable function and $d$ is an arbitrary positive integer. The proof is based around mollification methods and the distributional inequality proven in the previous chapter. This last result, although fairly unphysical, is somewhat striking in the sense that usually for $T$ to be (essentially) self-adjoint, the dimension $d$ restricts the integrability properties of $V$ significantly.

Tutkielma tarkastelee Rion olympialaisten 2016 urheilu-uutisointia evaluaation näkökulmasta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista evaluaatiota eli arviointia urheilu-uutisissa esiintyy: millä tavoin mies- ja naisurheilijoihin suhtaudutaan mediassa, miten heitä ja heidän suorituksiaan kuvaillaan ja arvioidaan, ja millaisten verbien kanssa sukupuolet esiintyvät subjektin paikalla. Analyysi keskittyy erityisesti kahteen yksilöurheilulajiin, tennikseen ja ratsastukseen, jotta on mahdollista vertailla, onko uutisissa käytetty kieli ja urheilijoiden kuvaukset erilaisia lajissa, jossa mies- ja naisurheilijoilla on omat sarjansa, verrattuna lajiin, jossa he kilpailevat yhdessä toisiaan vastaan. Sukupuolittunut kielenkäyttö ja naisurheilijoita trivialisoivat narratiivit ovat olleet keskeinen teema urheilusosiologiassa 2000-luvun alusta lähtien, ja aihe on edelleen ajankohtainen tasa-arvon puhututtaessa yhteiskunnan eri kentillä. Kielitieteen piirissä se on kuitenkin saanut huomattavasti vähemmän huomiota, joten tämä tutkielma pyrkii tuomaan aiheeseen erilaista näkökulmaa. Tutkimuksen teoreettinen tausta nojaa genreanalyysiin sekä sukupuolta ja kieltä tutkiviin teorioihin. Genreanalyysin käsitteiden kautta pyrin muodostamaan kuvan urheilu-uutisista genrenä sekä tarkastelemaan tennis- ja ratsastusuutisointia osana tätä laajempaa genreä. Sukupuolen ja kielen teorioita hyödynnän tutkiessani naisurheilijoiden mediarepresentaatioita ja urheilu-uutisoinnissa vallitsevia sukupuolittuneita käytäntöjä. Sovellan tutkimuksessa systeemis-funktionaalisen kieliteorian pohjalta kehitettyä suhtautumisen teoriaa (Martin ja White, Appraisal theory) painottaen erityisesti sen asennoitumisen ja asteittaisuuden kategorioita. Näiden työkalujen avulla tarkastelen, onko median suhtautumisessa mies- ja naisurheilijoihin selkeitä eroja, ja esitetäänkö naisurheilija miesurheilijaa useammin negatiivissävytteisesti. Tutkimuksen materiaali koostuu 40:stä tennis- ja ratsastusuutisesta, jotka on julkaistu The Guardian- ja Daily Mail -lehtien urheilu- ja uutisosioissa Rion olympialaisten 2016 aikana. Analysoitavat artikkelit valittiin 219 hakutuloksen joukosta ositetulla otannalla niin, että molemmista lehdistä analyysiin valikoitui 10 tennisuutista ja 10 ratsastusuutista. Analyysi on kaksiosainen: ensimmäinen osa keskittyy analysoimaan tennis- ja ratsastusuutisointia osana urheilu-uutisgenreä, ja toinen syventyy tutkimaan sukupuolten representaatioita urheilumediassa. Analyysissä yhdistyvät määrällinen ja laadullinen menetelmä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että tennis- ja ratsastusuutisoinnissa esiintyvän evaluaation tyyli ja määrä heijastelevat sekä uutisgenrelle ominaista toistoa että urheilu-uutisille tyypillistä värikästä kielenkäyttöä ja korostettuja ilmauksia. Yllättävänä voidaan pitää adjektiivien verrattain vähäistä määrää urheilijoiden kuvailussa verrattuna substantiiveihin, mutta aineiston perusteella substantiivikin voi toimia suhtautumisen paljastavana kuvainnollisena määritteenä. Tutkimustulokset mies- ja naisurheilijoiden kuvailun tyylistä ja sävystä viittaavat positiiviseen muutokseen urheilumedian asenteissa naisurheilijoita kohtaan. Kuvaukset olivat samankaltaisia molemmissa lajeissa ja asettivat mies- ja naisurheilijat samanarvoiseen asemaan. Verbien käyttö vahvisti osaltaan vaikutelmaa sukupuolten tasapuolistuneesta kohtelusta mediassa. Jatkotutkimusta tarvitaan selvittämään, onko tämänkaltainen kehitys havaittavissa urheilumediassa laajemminkin, vai vallitsevatko sukupuolittuneet narratiivit edelleen tietyissä lajeissa ja maissa.

Johdanto: Ruoan laadullisilla valinnoilla ja ateriarytmillä on mahdollista edistää tai heikentää lasten ja nuorten oppimista. Esimerkiksi verensokerinvaihtelun on todettu vaikuttavan kognitioon ja käyttäytymiseen (Benton 2002, Bellisle 2004). Säännöllisen ateriarytmin on katsottu edistävän koulumenestystä (Hye-Young ym. 2003). Yhä useammalta suomalaisnuorilta aamupala jää väliin (Räsänen 2004). Vain 13 % syö kouluaterian kokonaisuudessaan: pääruokaa, salaattia, leipää ja maitoa (Urho ja Hasunen 2004). Virvoitusjuoma- ja makeisautomaatteja on nykyisin monissa yläkouluissa, varsinaista välipalatarjoilua vain harvoissa. Tavoite: Tässä pro gradu -työssä tutkittiin yläkoululaisten ruokailua ja ateriarytmiä kouluviikon aikana sekä näiden mahdollista yhteyttä koulumenestykseen. Selvityksen tavoite oli tuottaa taustatietoa ja hypoteeseja jatkotutkimusta varten. Aineisto ja menetelmä: Tämä työ oli kvantitatiivinen poikkileikkaustutkimus, joka suoritettiin internet-pohjaisella kyselylomakkeella helmikuussa 2006. Selvitykseen osallistui 881 yläkoululaista yhdeksästä koulusta seitsemältä paikkakunnalta ympäri Suomea. Tulokset: Reilu kolmas nuorista ilmoitti jättävänsä yleensä yhden tai kaksi päivän ateriaa väliin. Aamupala jää väliin joka kuudennelta. Joka kolmas syö koululounaan enintään kolme kertaa viikossa. Nuorten koululounas on yksipuolistunut: pääruoan, leivän ja maidon nauttiminen lounaalla on vähentynyt verrattuna aikaisempiin tutkimuksiin (Urho ja Hasunen 1999, 2004). Suurin osa nuorten välipaloista oli terveellistä perusruokaa, lähinnä leipää, maitoa, mehua ja leivänpäällisiä. Poikkeuksen tekivät koulupäivän aikana nautitut välipalat. Nuorten yleisimmät koulupäivän aikaiset välipalat olivat makeiset ja virvoitusjuomat. Välipalat hankittiin useimmiten koulun automaateista tai koulun ulkopuolella sijaitsevasta kaupasta, kioskista tai huoltoasemalta. Kouluissa, jossa oli välipalatarjontaa, nuoret ostivat harvemmin makeisia ja virvoitusjuomia. Nuoret itse pitivät välipalatarjoilua ja vesipisteitä automaatteja ja kioskia tarpeellisempana kouluympäristössä. Lähes kaikki nuoret (89 %) ilmoittivat kärsineensä oireista kuten vatsakivuista, päänsärystä, huonosta olosta, ärtyisyydestä ja jännityksestä viimeisen viikon aikana. Yleisimpiä oireita olivat väsymys ja ärtyneisyys. Joka viides ilmoitti olevansa yleensä suurimman osan koulupäivää väsynyt, suurin osa ainakin jossain vaiheessa päivää. Ateriarytmin säännöllisyys ja kouluruokailu sekä elintavat kuten nukkuminen ja koettu terveyden tila olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä kuvattuihin oireisiin sekä koulumenestykseen. Tytöillä myös liikunnan harrastaminen ja aamupalan syöminen olivat tilastollisesti merkitsevästi yhteydessä koulumenestykseen. Johtopäätökset: Nuoret tekevät yhä useammin itsenäisesti valintoja ruoan ja ateriarytminsä suhteen. Kun nuoret ruokailevat yksin, mallioppimisen edut ja ravitsemussuositukset saattavat jäädä saavuttamatta. Koululounaan sisällön yksipuolistuminen, koulupäivän aikaisen välipalan laatu ja ateriatyyppien päällekkäisyys saattavat olla seurausta tästä. Säännöllinen ateriarytmi ja kouluruokailu olivat merkitsevästi yhteydessä sekä koulumenestykseen että stressinkaltaisten oireiden määrään.

Eläinlääketieteellisen korkeakoulun elintarvike- ja ympäristöhygienian osastolla on eristetty useita maitohappabakteerikantoja, jotka aiheuttavat venyvän liman muodostumista tyhjiöpakattuihin keitettyihin lihavalmisteisiin jo ennen tuotteen viimeistä myyntipäivää. Limaantuminen on kuluttajan kannalta vastenmielistä, ja ilmiö on johtanut suuriinkin taloudellisiin menetyksiin. Limabakteereiden kasvulämpötiloja ja kuolemista lihateollisuuden käyttämissä lämpökäsittelyissä on tutkittu, mutta tarkkaa tietoa niiden kuumennuskestävyydestä ei liene saatavissa. Kuumennuskestävyyden tarkempi tunteminen auttaa paremmin arvioimaan erilaisten kuumennuskäsittelyn riittävyyttä bakteerien tuhoamiseksi. Työ käsittää kirjallisuuskatsauksen ja kolmen limabakteerikannan kuumennuksen kestävyyden kokeellisen tutkimisen. Kirjallisuuskatsauksessa käsitellään kuumuuden aiheuttamaan bakteerien kuolemaan liittyviä yleisiä lainalaisuuksia, suureita ja tutkimusmenetelmiä, joiden tunteminen on tarpeen kokeellisessa osuudessa saatujen tulosten ymmärtämiseksi ja oikein tulkitsemiseksi. Lisäksi kerrotaan kokeellisessa osuudessa käytettyjen balcteerikantojen ominaisuuksista ja lämpimämmässä kasvamaan pystyvien kantojen valikointiin käytetystä Gradiplate®-laitteesta. Kokeellisessa osuudessa on tutkittu kahden Lactobacillus sake- ja yhden Leuconostoc amelibiosum -kannan kuumennuskestävyyttä MRS-liemessä 62 °C:ssa, 65 °C:ssa ja 68 °C:ssa. Lisäksi alkuperäisistä kannoista on valitsemalla muodostettu alkuperäisiä kantoja lämpimämmässä kasvamaan pystyvät kannat, joiden kuumennuskestävyyttä on verrattu alkuperäisten kantojen kuumennuskestävyyteen. Todettiin, että tuetut maitohappobakteerikannat kestävät huonosti kosteaa kuumuutta. Alkuperäisten kantojen ja lämpimämmässä kasvamaan pystyvien kantojen kuumennuskestävyyksillä ei ollut eroa.

Indianböcker var länge en av de populäraste genrerna för barn och ungdomar i Norden. Syftet med den här magisteravhandlingen är att ur ett postkolonialt perspektiv analysera framställningen av indianer i Eirik Hornborgs (1879–1965) och Erik Munsterhjelms (1905–1992) indianböcker. Avhandlingen är dessutom avsedd som en slags kartläggning av den finlandssvenska indianboksutgivningen under 1900-talets första hälft, som har beskrivits som genrens storhetstid. Genom att leta i bibliografier efter indianböcker ursprungligen utgivna på svenska i Finland under åren 1901–1951 har jag funnit totalt sex verk som kan beskrivas som indianböcker, och alla dessa ingår i min analys. Verken är skrivna av två olika författare. Under pseudonymen Edward M. Henderson skrev Eirik Hornborg "Den ensamma Vargen" (1918) och "Isaac Scotts minnen" (1920). Erik Munsterhjelm skrev de tre ungdomsböckerna "Pionjärens hemlighet" (1943), "Den underbara dalen" (1944) och "Amulettens gåta" (1947) samt romanen "Katra" (1947). I min analys av böckerna behandlar jag bland annat beskrivningar av indianernas yttre och inre egenskaper, samt hur förhållandet mellan indianer och vita framställs i böckerna. Jag undersöker dessutom vilken bild som böckerna förmedlar av kolonialismen. Postkoloniala begrepp som är centrala i min analys är ras och den Andra. I tidigare forskning har man kunnat konstatera att kolonialistiska tankesätt och diskurser förekom även i Finland, och att de bland annat spreds genom barnlitteratur. Resultaten av min undersökning bekräftar detta. Särskilt Hendersons (Hornborgs) böcker präglas av ett starkt rastänkande, enligt vilket de vita är naturligt överlägsna de "primitiva" indianerna. Indianerna framställs i enlighet med kolonialistiska stereotyper som ondskefulla och lömska vildar, som är dömda till en tragisk men oundviklig undergång i mötet med civilisationen. I Hendersons böcker existerar indianerna nästan uteslutande i rollen som fiender till de vita huvudpersonerna, och det målas upp en ytterst stark rasbunden motsättning mellan dessa två grupper. Syftet med den negativa framställningen tycks vara att upphöja de vita på bekostnad av indianerna, och samtidigt rättfärdiga den europeiska kolonisationen av Nordamerika. Erik Munsterhjelms framställning av indianerna är mera nyanserad och inte lika negativt färgad som Hendersons. Det finns visserligen en tydlig uppdelning mellan goda och onda indianer i hans böcker, men de flesta framställs som fredliga och vänligt inställda till de vita. Trots att indianerna har mera framträdande positioner i Munsterhjelms böcker andrafieras de ständigt, och beskrivningarna tar ofta fasta på det som uppfattas som exotiskt och annorlunda med dem. Kolonialismens skuggsidor osynliggörs dessutom fullständigt, då böckerna enbart skildrar indianer som har haft en mycket begränsad eller rentav obefintlig kontakt med de vita, och alltså inte upplevt någon form av kolonialt våld eller förtryck. Kolonialismen framställs istället som en positiv sak för både indianer och vita. Resultatet blir en förvrängning av historien som kan fungera som en bekväm verklighetsflykt för den tilltänkta vita läsaren.

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan sosiaalisen median mittaamista ja arviointia ja pyritään määrittelemään viestinnän vaikuttavuutta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen lähtökohtana on organisaation viestintäympäristössä viime vuosien aikana tapahtuneet muutokset, joiden johdosta julkisuudesta on tullut entistä hallitsemattomampi. Sosiaalisen median myötä käsitykset viestinnän vaikuttavuudesta ja sen arvioinnista ovat muutokset edessä. Sosiaalisessa mediassa organisaatiolta odotetaan yksisuuntaisen viestinnän sijaa vuorovaikutteisuutta, avoimuutta ja vastuullisuutta. Tutkimuksessa on tarkasteltu sidosryhmäsuhteiden rakentamista yhtenä tapana lähestyä viestinnän vaikuttavuutta sosiaalisessa mediassa. Tutkimuksen empiirisen osuuden tarkoituksena on kartoittaa sosiaalisen median mittaamis- ja arviointikäytäntöjä Suomessa toimivissa elintarvikealan yrityksissä. Aineisto on kerätty kyselytutkimuksen avulla. Kyseessä on siis kvantitatiivinen tutkimus. Vastausprosentin jäätyä melko pieneksi ei tutkimuksen tuloksia voi täysin yleistää koskemaan perusjoukkoa, mutta niitä voidaan pitää suuntaa-antavina. Teoriataustana tutkimuksessa on käytetty sekä sosiaaliseen mediaan ja julkisuuden muutokseen liittyvää kirjallisuutta että viestinnän mittaamista ja arviointia koskevaa tutkimusta. Viestinnän mittaamisen ja arvioinnin osalta tutkimuksessa on hyödynnetty mm. Elisa Juholinin, Ansgar Zerfassin ja Tom Watsonin kirjoituksia. Julkisuuden muutosta on tarkasteltu erityisesti hyödyntäen Pekka Aulan ja Leif Åbergin teoriaa leimahtavista julkisuuksista, ja sosiaalisen median osalta on hyödynnetty mm. Janne Matikaisen tutkimusta. Myös muihin tutkijoihin on viitattu soveltuvin osin. Suhdetoiminnan tarkastelussa nojaudutaan erityisesti Linda Childers Honin ja James E. Grunigin sidosryhmäsuhteiden mittaamista koskevaan tutkimukseen, jonka pohjalta suhdetoiminnan mittaamista on hahmotettu myös sosiaalisen median osalta. Myös Grunigin muuta tutkimusta koskien suhdetoimintaa on hyödynnetty. Ei-akateemiselta puolelta voidaan mainita Christina Forsgårdin ja Juha Freyn kirja suhteista sosiaalisessa mediassa sekä IAB Finland -järjestön sosiaalisen median mittaussuositus, joita molempia tarkastellaan kriittisesti tutkimustiedon valossa. Kyselytutkimuksen perusteella voidaan todeta, että suurin osa vastaajista mittaa sosiaalista mediaa, ja erilaisia mittareita ja arviointikäytäntöjä vastaajayrityksissä oli käytössä useita. Myös syitä sosiaalisen median mittaamiselle oli useita, eikä mikään yksittäin syy noussut yli muiden. Tavoitteellisuus koettiin mittaamisessa tärkeäksi samalla kun yli puolet vastaajista ei ollut asettanut tavoitteita toimilleen sosiaalisessa mediassa Tutkimuksesta kävi ilmi, että Suomessa toimivissa elintarvikealan yrityksissä sosiaalisen median vaikuttavuuden ymmärretään koostuvan useammasta osatekijästä. Tulokset viittaavat siihen, että sekä näkyvyys että suhteiden rakentaminen ymmärretään vaikuttavuutena. Lisäksi myös kiinnostus rahallisen tuloksen laskemista kohtaan nousee esille, mutta käytännössä se ei vielä ole keskeinen vaikuttavuuden osoitin. Tutkimuksen perusteella näyttäisi myös siltä, että sosiaalisen median mittaaminen ja arviointi on yleisempää ja systemaattisempaa suurissa kuin pienissä yrityksissä. Työn lopussa esitetään myös ehdotelma viestinnän vaikuttavuuden mittaamiseksi sosiaalisessa mediassa, jossa IAB Finland -järjestön suositusta on muokattu tämän tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen pohjalta. Keskeisinä viestinnän mittauskohteina sosiaalisessa mediassa nähdään suhdetoiminta, näkyvyys sekä muut asetetut tavoitteet.

Tylosiini on makrolidiantibiootti, jolla on bakteriostaattista tehoa useita gram-positiivisia ja gram-negatiivisia kokkeja, gram-positiivisia sauvoja ja mykoplasmoja vastaan. Koiralla tylosiinia käytetään lähinnä ripulin hoidossa. Sen tehosta koiran ripulin hoidossa ei ole aikaisemmin tehty kontrolloituja tutkimuksia. Tutkimuksen tarkoituksena oli tutkia kaksoissokkotutkimuksella tylosiinin tehoa ja sopivia annostasoja koiran kroonisen ripulin hoidossa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 54 koiraa 29 eri rodusta. Koirien keski-ikä oli 4,9 vuotta ja keskipaino 27,0 kg. 17 koiraa jouduttiin tutkimuksen aikana poistamaan eri syistä. Lisäksi 17 koiralla ripuli ei alkanut tutkimuksen aikana, joten ne eivät voineet osallistua lääkitysjaksoon. Tutkimus jakautui kahteen osaan. Ensimmäisessä osassa tutkittiin tylosiinin tehoa ripulioireisiin verrattuna lumelääkkeen tehoon. Tutkimuksen ensimmäiseen lääkitysjaksoon osallistui 17 koiraa, joista 13 sai tylosiinia annoksella 25 mg/kg/vrk ja 4 sai lumelääkettä. Mikäli lumelääke ei poistanut ripulioireita, koira lääkittiin tämän jälkeen tylosiinilla. Tylosiini lopetti ripulioireet 75 %:lla koirista. Lumelääkkeen tehoksi saatiin 25 %. Koirat, joilla tutkimuksen ensimmäisessä vaiheessa tylosiini lopetti ripulioireet, siirtyivät tutkimuksen toiseen vaiheeseen, jossa tarkoituksena oli selvittää lääkkeen sopiva annostaso. Toiseen lääkitysjaksoon osallistui lopulta 7 koiraa, joista 4 sai tylosiinia annoksella 5 mg/kg/vrk ja 3 koiraa annoksella 15 mg/kg/vrk. Kaikilla koirilla ripuli loppui myös näillä alhaisemmilla annoksilla. Jotta tutkimuksen tuloksia voitaisiin tarkastella tilastollisesti, tutkimukseen tarvittaisiin suurempi määrä koiria. Tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että tylosiinilla on hyvä teho koirien ripulin hoidossa.

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten Aalto-yliopiston opiskelijat suhtautuvat opiskelijakulttuuriin ja -perinteisiin. Tutkimuksessa selvitin, mitä perinteet tarkoittivat tutkittaville, mitä keskeisiä perinteitä tutkittavilla oli, mikä oli perinteiden rooli tutkittavien yhteisössä, millaista kulttuuria tutkittavien perinteet ja perinnekäsitykset tukivat ja miten perinteitä ylläpidetään. Tutkimuksen primääriaineisto oli 58:n vastauksen lomakeaineisto ja 19 asiantuntijahaastattelua. Analysoin lomakeaineiston lajittelemalla vastaukset esiintymismäärän perusteella luokkiin ja käytin lomakeaineistosta esiin nousseita teemoja asiantuntijahaastattelun aiheina. Lisäksi vertasin lomakeaineiston ja asiantuntijahaastatteluiden vastauksia toisiinsa. Olennaisimmat teoreettiset työvälineet tutkimusta tehtäessä olivat grounded theory, etnografinen lähestymistapa sekä konstruktivistinen suhtautuminen aineiston esilletuomiin ilmiöihin ja asioihin. Opiskelijakulttuuri on ensisijaisesti opiskelijoiden toisilleen tuottamaa kulttuuria, joka liittyy opiskelijoiden elämään ja kokemusmaailmaan. Opiskelijajärjestöissä sanotaan usein, että kun jokin asia tehdään kolmannen kerran, se on perinne. Määrittelen perinteen Edward Shilsin ja Simon Bronnerin pohjalta jatkuviksi ihmisten tuottamiksi toiminta- tai ajattelumalleiksi, joilla on merkitys ja arvo sitä tuottaville ja vastaanottaville henkilöille. Määrittelen perinteen myös emistisesti, eli ilmiö on perinne, jos perinnettä ylläpitävän yhteisön jäsenet pitävät sitä perinteenä ja antavat sille perinteen arvon. Aineistossa esiintyvät esimerkit opiskelijaperinteestä voi jakaa karkeasti viiteen kategoriaan: tapahtumiin, tunnusmerkkeihin, lauluperinteeseen, uusien opiskelijoiden vastaanottoon liittyviin perinteisiin ja näiden luokkien ulkopuolelle jääviin perinteisiin, jotka saattavat olla luonteeltaan hybridisiä tai viitata johonkin yksittäiseen tai yleiseen tapaan varsinaisen perinteen sijaan. Opiskelijaperinteiden keskeinen merkitys tutkittavassa yhteisössä on luoda ja ylläpitää yhteisöllisyyttä toisten opiskelijoiden kesken. Yhteisöllisyyttä itsessään voi pitää tutkittavan yhteisön perinteenä. Muita perinteen merkitykselliseksi tekeviä ominaisuuksia ovat perinteen omaleimaisuus, ajallinen ulottuvuus, hauskuus ja perinteiden merkitys identiteetille. Suurin osa perinteisiin tutustuttamisesta ja perinteiden siirtämisestä eteenpäin tapahtuu ensimmäisen opiskeluvuoden aikana. Keskeisiä ja koko tutkittavan yhteisön tuntemia opiskelijaperinteitä ovat ulkoiset tunnusmerkit, kuten haalarit ja ylioppilaslakki, tavat vastaanottaa uudet opiskelijat sekä erilaiset opiskelijoiden toisilleen järjestämät tapahtumat. Vaikka kaikki edellämainitut perinteet ovat koko yhteisön tuntemia, kaikki opiskelijaryhmät eivät kuitenkaan välttämättä pidä niitä ominaan tai toisinna niitä. Tutkittavassa yhteisössä perinteisiin suhtaudutaan hyvin pragmaattisesti ja perinteitä muutetaan, mikäli se katsotaan aiheelliseksi. Perinteiden säilyttäminen alkuperäisimmässä asussaan ei ole perinnettä ylläpitävälle yhteisölle itseisarvo. Perinteiden muuttamista saatetaan vastustaa ja muutosvastarinnan taustalla on perinteenkannattajien tunne perinteen omistajuudesta ja henkilökohtaisesta merkityksestä. Perinteitä voivat muuttaa ulkoiset tekijät, kuten muutokset opiskeluympäristössä, mutta myös yhteisön sisältä tulevat muutostarpeet. Perinteen joustavuus onkin perinteen säilymisen elinehto.