Browsing by Title

Depression is a common issue in Finnish working population and one of the leading reasons for work disability globally. Previous studies have shown that perceptions of organizational justice are related to depression. The role of individual factors, like personality, in the relationship between organizational justice and depression has not been examined yet. The aim of this study was to examine the relationship between organizational justice perceptions and depression and also whether agreeableness moderates this association. Based on previous studies two hypotheses were set: 1) perceptions of low organizational justice are associated with high depression and 2) agreeableness moderates the association between organizational justice and depression. Methods: The data for the present study is from The Cardiovascular Risk in Young Finns study and has been collected in the follow-up of 2012. There were 1003 participants (589 women; 58, 72 %) in this study and the mean age was 43 years. In this study depression was assessed with Beck's depression inventory, BDI-II, organizational justice was assessed with the shortened version of the organizational justice questionnaire and agreeableness was assessed with Five factor inventory (NEO-FFI) questionnaire. The associations between organizational justice and depression and the moderating effect of agreeableness were examined using linear regression analyses. Age, sex, educational level and occupational status were used as covariates in this study. Results: In this study low organizational justice was related to high depression. Agreeableness moderated the association between organizational justice and depression in men but not in women. Low organizational justice was related to higher depression in men with low agreeableness compared to men with high agreeableness. Thus the results of this study strengthen the association between organizational justice and depression and emphasize the effect of personality to this association.

Objective: Physical activity is considered as one of the most effective ways to improve overall health. Studies have found that stressful work conditions can decrease leisure time physical activity but not always and noted that personality traits are connected to both stress at work place as well as physical activity. Hence the relationship between stressful work conditions and physical activity is potentially moderated by individual characteristic, one of them being grit. This study investigated the relationship between stressful work conditions and physical activity, and whether grit moderates it. Methods: Stressful work conditions were measured using Siegrist’s Effort-Reward Imbalance model, physical activity using a Physical Activity Index, and grit using Cloninger’s Temperament and Character Inventory models (TCI) persistence scale. Data was collected in 2007 as a part of Young Finns follow-up study (n= 1336 aged 30 to 45 in 2007). Linear regression was used to study how stressful work conditions, grit and their interaction are associated with physical activity. Results and conclusions: No significant association between highly stressful work conditions and low physical activity was found. Grit was positively associated with high physical activity, but it did not moderate the association between stressful work conditions and physical activity.

Tutkielmassa tarkastellaan fuusion seurauksena työnkuvassa tapahtuneiden muutosten vaikutusta työntekijöiden kokemaan työn imuun, pian fuusioitumisen jälkeen ja yli puolitoista vuotta fuusion voimaan astumisesta. Tutkimuksen tavoitteena on selkeyttää käsitystä työnkuvassa tapahtuneiden muutosten määrän ja laadun sekä työn imun välisen yhteyden luonteesta, ja siten lisätä ymmärrystä työntekijöiden psykologisten perustarpeiden huomioimisen vaikutuksesta työn imuun. Tutkielmassa käytetyn aineiston otoskoko oli 1844 vastaajaa ensimmäisellä mittausajankohdalla ennen fuusioitumista ja 1386 vastaajaa kolmantena mittausajankohtana yli puolitoista vuotta fuusioitumisen jälkeen. Aineiston analysoimiseksi käytetiin korrelaatiomatriisia ja lineaarista regressiota työnkuvassa tapahtuneiden muutosten ja työn imun yhteyksien tunnistamiseksi. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työnkuvan muutosten määrän ja laadun ja työhön sitoutumisen tason välillä ei ollut merkitsevää vuorovaikutusta pitkällä aikavälillä. Tämä viittaa siihen, että sekä muutosten määrällä että laadulla ei välttämättä ole merkittävää vaikutusta työn imuun pitkällä aikavälillä. Kaiken kaikkiaan tutkielma tarjoaa tietoa työnkuvan muutosten ja työn imun välisestä suhteesta ja valottaa, miten tärkeää on ottaa huomioon sekä muutosten määrä että laatu, kun tarkastellaan muutosten vaikutuksia työntekijöiden kokemaan työn imuun.

Tutkielmassa tarkastellaan, mitkä ovat tutkimuksessa mukana oleville ihmisille työn merkityksellisyyden lähteitä. Tutkielma on sosiaalipolitiikan artikkelimuotoinen pro gradu-tutkielma. Se sisältää johdanto-osan ja artikkelin. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista ja kyselystä. Niiden analyysi perustuu teoria- ja aineistolähtöiseen sisällönanalyysiin. Analyysin perusteella havaitaan, että työn merkityksellisyyden lähteet rakentuvat seuraavista teemoista: • Oman kasvun, potentiaalin ja autenttisuuden löytäminen • Toisten auttaminen, maailman parantaminen ja paremman tulevaisuuden rakentaminen • Yhteisö, yhteisöllisyys, yhdessä kasvaminen • Tavoitteellisuus, tuloksellisuus ja tunnustuksen saaminen Tulokset osoittavat, että tutkimuksessa mukana olleiden henkilöiden työn merkityksellisyys rakentuu monista eri lähteistä. Merkityksellisyyden lähteet vaihtelevat ja muuttuvat ihmisen elämänkulun aikana. Merkityksellisyyden kokemuksiin sisältyy myös erilaisia jännitteitä ja ristiriitoja. Ne ilmentyvät esimerkiksi yksilöiden ajattelutapojen ja organisaation menettelytapojen tai yksilön ja organisaation edustamien erilaisten arvojen välillä. Tulosten perustalta voi todeta, että ihmisillä on paljon yhteisiä merkityksellisyyden ja mielekkyyden lähteitä työelämässä. Merkityksellisyyttä voi kokea monenlaisissa töissä ja ammateissa. Ihminen antaa aina itse oman subjektiivisen merkityksensä työlleen. Merkityksen antoon vaikuttavat yksilölliset, yhteisölliset ja yhteiskunnalliset tekijät. Suomalainen yhteiskunta rakentuu palkkatyön perustalle, ja työ määrittelee vahvasti yksilön paikkaa, roolia ja jopa arvoa. Työ tarjoaa pääsyn erilaisiin rooleihin, käytänteisiin ja yhteiskunnallisiin instituutioihin, jotka tuottavat ihmiselle sellaisia resursseja ja sosiaalista asemaa, joita ihminen tarvitsee suojatakseen tietyn sosiaalisen ja taloudellisen asemansa elämänkulunsa eri vaiheissa.

Tutkielmani käsittelee työn merkitystä ja merkityksellisyyttä, ja kohteena ovat helsinkiläiset pitkäaikaistyöttömät, jotka toimivat kuntouttavan työtoiminnan piirissä vanhusten kotihoidon tukiryhmässä. Pyrin tutkielmassani selvittämään, mikä tekee vanhusten auttamistyöstä tekijälleen merkityksellistä kuntouttavassa työtoiminnassa, jossa osallistujat eivät saa palkkaa, heillä ei ole varsinaista työsuhdetta eikä työn jatkuvuudestakaan ole takeita. Pääosa aikaisemmasta työn merkityksellisyyden tutkimuksesta on tehty normaalissa palkkatyössä, usein asiantuntijatehtävissä toimivien keskuudessa. Tutkielmani tuo siten mielenkiintoisen lisän työn merkitystä ja merkityksellisyyttä koskevaan keskusteluun. Tutkielmani nojaa sosiaalisen konstruktionismin ajatteluun, jonka mukaan todellisuus ja myös työn merkitys ja merkityksellisyys rakentuvat puheen ja sosiaalisen kanssakäymisen kautta. Aineiston olen kerännyt haastattelemalla kymmentä vanhusten kotihoidon tukiryhmissä työskentelevää pitkäaikaistyötöntä. Haastattelumetodiksi valitsin narratiiviset teemahaastattelut, jotka tein ns. arvostavan haastattelun (AI) hengessä. Tämän haastattelumetodin tavoitteena oli painottaa onnistumisen kokemuksia ja työn positiivisia merkityksiä. Narratiivisella haastattelulla pyrin saamaan kokonaiskuvan kunkin haastateltavan taustasta ja työ- ja työttömyysurasta. Analysoin aineiston narratiivisena analyysina laatimalla ensimmäisessä vaiheessa koko haastattelumateriaalista neljä mallitarinaa (Raunon, Päivin, Veijon ja Annan tarinat). Mallitarinoita erotteli selvimmin orientoituminen kuntouttavaan työtoimintaan. Varsinkin maahanmuuttajataustaisen Annan tavoitteet poikkesivat kolmesta muusta. Seuraavassa vaiheessa pyrin nostamaan näistä narratiiveista kuntouttavan työtoiminnan vanhuspalvelutyöhön liittyviä merkityksiä ja työn merkityksellisyyttä. Kaikki neljä haastattelujen pohjalta muodostunutta narratiivihenkilöä korostivat vanhusten auttamisen tärkeyttä, vanhusten kiitollisuutta ja arjen jäsentymistä kuntouttavan työtoiminnan keskeisinä työhön liittyvinä merkityksellisyyden tuojina. Tärkeimmät onnistumisen kokemukset liittyivät selviytymiseen hankalissa tilanteissa vanhusten kanssa. Muut asiat, jotka tekivät tämän kuntouttavan työtoiminnan merkitykselliseksi, liittyivät sosiaalisiin suhteisiin, itsensä toteuttamiseen, uusien asioiden oppimiseen ja jonkinlaiseen sosiaaliseen nousuun pitkäaikaistyöttömien luokasta vanhustyöntekijäksi. Työssäkäyvän status oli tärkeä, vaikka työ olikin kuntouttavaa työtoimintaa, mikä näkyi myös työn mitoituksessa. Se pyrittiin räätälöimään kunkin kunnon ja jaksamisen mukaan. Kaiken kaikkiaan tutkimuksen tulokset olivat yllättävän samanlaisia kuin mitä on saatu esim. tutkittaessa asiantuntijatehtävissä toimivia henkilöitä. Positiivisesta tutkimusotteesta huolimatta haastateltavat kertoivat jonkin verran myös kielteisiä asioita, jotka liittyivät ennen kaikkea työn jatkuvuuden epävarmuuteen ja sitä kautta pelkoon menettää oma arjen hallinta ja siihen, että työstä ei maksettu palkkaa, vaikka osallistujat kokivat sen arvokkaaksi ja tärkeäksi. Keskeisenä johtopäätöksenä on, että työn merkityksellisyys ei näyttäisi riippuvan siitä, onko työ ns. hyvää työtä arvioituna. palkkatyön kriteereillä, vaan tärkeintä on kokemus siitä, että on aidosti hyödyllinen ja auttaa Merkityksellisyyden kokemus näyttäisi syntyvän ennen kaikkea siitä, että henkilö kokee olevansa tärkeä – tässä tapauksessa näille asiakkaana olevilla vanhuksille. Kuntouttavan työtoiminnan malli näyttää toimivan hyvin, kun tarkastellaan, millä antaumuksella osallistujat puhuivat asiakkaina olevista vanhuksista ja paneutuivat edesauttamaan heidän hyvinvointiaan.

Objectives. The aim of this study was to examine the relationship between job crafting and the perceived work meaningfulness and organizational commitment among school principals. In addition, the study examined how work meaningfulness is associated with school principals' organizational commitment. The study also sought to determine whether principals’ age, gender or work experience would be associated with work meaningfulness or organizational commitment. Job crafting was examined using four dimensions based on the job demands-resources (JD-R) model. Based on previous research, it was hypothesized that increasing structural resources would be positively associated with work meaningfulness. Increasing social and structural resources were assumed to be positively associated with organizational commitment while reducing hindering demands was assumed to be negatively associated with organizational commitment. In addition, work meaningfulness was assumed to be positively associated with organizational commitment. Methods. The data used in the study is part of the Principal Barometer 2022, which mapped the well-being of Finnish school principals. The data was collected in Spring 2022 by sending a questionnaire to all 1200 members of the Finnish Principals’ Association. The data included a total of 841 respondents, of whom 63.9% were women. The average age of the respondents was 51.7 years. The data was analyzed using hierarchical regression analysis. Results and conclusions. The results showed that among the dimensions of job crafting, only the increase in structural resources was positively associated with work meaningfulness and organizational commitment. Age was also positively associated with work meaningfulness. Reducing hindering job demands was negatively associated with meaningfulness and organizational commitment. The results suggest that work meaningfulness experienced by Finnish school principals’ increases organizational commitment. In conclusion, providing opportunities for learning and development through job crafting strengthens principals' work meaningfulness and their commitment to the school community. Providing opportunities for principals to craft their jobs can support their commitment, their experiences of meaningfulness and thus their overall well-being.

Koronapandemia on vaikuttanut merkittävästi terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin, mutta sen vaikutukset ovat vielä osin tuntemattomia ja aihe tutkimuskohteena uusi. Alan nykytilan sekä tulevaisuuden kannalta on tärkeää selvittää, millainen vaikutus koronapandemialla on terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin, sillä useat hoitajat harkitsevat alanvaihtoa ja samaan aikaan hoitajista on pulaa sekä tulevaisuudessa kasvava tarve. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaista terveydenhuoltoalan työstä käytävä verkkokeskustelu oli koronapandemian aikana. Tutkimuksessa selvitettiin koronapandemian vaikutuksia terveydenhuoltoalan työhön sekä hoitajiin ja opiskelijoihin. Aihetta lähestyttiin siitä näkökulmasta mitä koronapandemiaan ja terveydenhuoltoalan työhön liittyviä asioita hoitajat ja alan opiskelijat itse nostivat esiin verkkokeskusteluissa. Tutkimuksen kohteena olivat verkkokeskustelut terveydenhuoltoalan työntekijöille ja opiskelijoille suunnatulla keskustelufoorumilla. Aineisto on kerätty koronapandemian aikana maaliskuun 2020 ja joulukuun 2020 väliseltä ajalta. Aineistoon sisältyi neljäkymmentä keskustelua ja keskusteluihin osallistui yhteensä 111 hoitajaa ja alan opiskelijaa. Tutkimus on laadultaan kvalitatiivinen ja aineisto on analysoitu käyttäen induktiivista sisällönanalyysimenetelmää. Tulosten mukaan koronapandemian vaikutukset terveydenhuoltoalan työhön, hoitajiin ja opiskelijoihin ovat olleet laajoja sekä pääosin negatiivisia. Keskusteluiden aiheet ja koronapandemian vaikutukset koskivat työoloja, työhyvinvointia ja alan yhteiskunnallisia asioita. Työ on koronapandemian myötä muuttunut entistä raskaammaksi sekä fyysisesti että psyykkisesti ja työoloissa sekä työhyvinvoinnissa on tapahtunut muutoksia huonompaan. Työssäjaksaminen on heikentynyt ja useat hoitajat sekä alan opiskelijat ovat harkinneet alanvaihtoa. Tulokset vahvistavat monelta osin muiden tutkimusten tuloksia koronapandemian negatiivisista vaikutuksista terveydenhuoltoalan työhön ja työntekijöihin. Toimia tilanteen parantamiseksi tarvitaan, mutta kaikkien toimenpiteiden ei tarvitse olla isoja ja kalliita vaan positiivista muutosta voidaan saada aikaan myös pienillä teoilla työn arjessa.

Tutkielmassa tarkastellaan työhyvinvointia narratiivisesta perspektiivistä kahden työhyvinvoinnin kannalta keskeisen käsitteen, työn imun ja työuupumuksen kautta. Tutkimus liittyy ajankohtaiseen akateemiseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun työhyvinvoinnista, työelämän laadusta sekä työn imun ja uupumuksen välisestä suhteesta. Työhyvinvoinnin kaksi ääripäätä, työn imu ja työuupumus, nähdään aikaisemmassa tutkimuksessa usein toisensa pois sulkevina ja toisilleen vastakkaisina ilmiöinä, vaikka myös epäilyksiä ja spekulaatioita työn imusta työuupumuksen riskitekijänä on esitetty. Omassa tutkimuksessani tarkastelen näitä kahta käsitettä yhdessä muodostaakseni kokonaisvaltaisemman kuvan työhyvinvoinnista sekä ottaakseni kantaa niiden mahdolliseen liittymiseen toisiinsa. Työn teoreettinen viitekehys perustuu sosiaalisen konstruktionismiin sekä narratiiviseen lähestymistapaan, mikä mahdollistaa työhyvinvoinnin tutkimuksen samanaikaisesti sekä yksilöllisesti koettuna että sosiaalisesti jaettuna ilmiönä. Tarkoituksena on analysoida työhyvinvointia elämänhistoriallisessa, ajallisessa ja paikallisessa kontekstissaan. Aineiston keruu toteutettiin puolistrukturoituna virikehaastatteluna, jossa haastateltiin seitsemää työurallaan sekä työn imua että uupumusta kokenutta työntekijää. Aineistoa lähestyttiin laadullisesta näkökulmasta erilaisia narratiivisia työkaluja hyödyntäen keskittyen sekä tarinoiden rakenteeseen että niissä rakennettuihin merkityksiin. Analyysi vastaa tutkimuskysymyksiin siitä, millaisena työn imun ja työuupumuksen prosessi tarinoissa näyttäytyy, miten ne rakentuvat yksilön ja sosiaalisen maailman leikkauspisteessä ja millaiseksi yksilön toimijuus tarinoissa rakentuu sekä millaisiin kulttuurisiin mallitarinoihin aineistossa esiintyvät tarinat pohjautuvat. Haastateltavien tarinat on jaettu kolmeen tarinaluokkaan: intohimotarinoihin, sankaritarinoihin sekä työelämän uhri – tarinoihin, jotka eroavat toisistaan keskeisten teemojen, juonenkulkujen ja tarinassa rakentuvan toimijuuden mukaan. Esimerkiksi sankaritarinoita luonnehtii aktiivinen toimijuus ja vastoinkäymisten kääntäminen voitoksi, kun taas uhritarinoissa päähenkilö jää ulkoisten olosuhteiden armoille. Työn imu ja työuupumus kytkeytyvät tarinoissa toisiinsa monella tapaa, ja ilmiöt näyttäytyvät pikemmin toisiinsa liittyvinä kuin toisensa pois sulkevina. Tarinoissa tuodaan esille työn imuun liittyviä riskitekijöitä, jotka tukevat tutkimuskentällä esitettyjä epäilyksiä työn imun potentiaalisista varjopuolista. Työn imu saattaa olla omiaan ruokkimaan esimerkiksi liiallista omistautumista työlle tai ennustaa työssä esiintyvien kuormitustekijöiden kasvua, mikä saattaa pitkällä aikavälillä ja tietyissä sosiaalisissa konteksteissa altistaa työuupumukselle. Aineistosta nousi esille monia laajempaan kulttuuriseen kontekstiin liittyviä mallitarinoita, joissa käsiteltiin suhdetta työhön ja työhyvinvointiin. Nämä käsittelivät työtä yhtenä elämän osa-alueena, identiteetin rakentamisen välineenä ja sosiaalisena vaihtosuhteena sekä työelämään sopeutumista. Yksilön ajatellaan tulkitsevan kokemustaan suhteessa näihin kulttuurisiin jäsennyksiin, jolloin työhyvinvoinnin rakentumista muokkaavat sekä sosiaaliset olosuhteet että niille rakennetut yksilölliset merkitykset. Työhyvinvointia tulisikin lähestyä dynaamisena, ajassa ja paikassa muuttuvana ilmiönä, joka syntyy yksilön ja sosiaalisen maailman välisessä vuorovaikutuksessa ja elää mukana työelämän muutoksissa.

Objectives. Teachers' well-being at work has been on the surface for a long time globally and in Finland. Research on teacher turnover and turnover intentions has increased in Finland over the past decade. According to previous research, workload causes burnout and the desire to change career fields. Based on previous research, burnout is linked to turnover intentions and concrete career transfers. Social support has been found to have a buffering effect on the link between stress and exhaustion. Social support has also been found to have direct effect on work stress and job burnout. The purpose of this thesis was to provide new statistical information of the relationship between work stressors, job burnout and turnover intentions on Finnish primary education teachers. This thesis examined the effect of teachers' work stressors on turnover intentions both directly and indirectly through job burnout. It was also examined whether the rector´s social support moderated the relationship between work stressors and job burnout. Methods. The research data consisted of Finnish basic education teachers (N=675) working in grades 1–9. The teachers worked as class-, special education- and subject teachers as well as study advisors. Burnout was measured using BBI9 indicator and social support provided by the rector using COPSOQ Social Support from Supervisor indicator. Work stressors was measured using questions about sources of work stress, and turnover intentions were measured by asking about intentions to transfer to other work tasks. The connections between the variables were examined using structural equation modelling. Mediation analysis was used to test whether burnout mediated the impact of work stressors on turnover intentions. Multiple group modelling was used to examine whether the principal´s social support moderated the relationship between work stressors and job burnout. Results and conclusions. This study found that increasing stressors in the work of primary school teachers increase burnout. Job burnout fully mediated the impact of work stressors on turnover intentions and the social support provided by the rector did not moderate the link between work stressors and job burnout. However, the rector´s social support had a direct effect on primary education teachers´ work stressors, job burnout and turnover intentions. Rector´s social support affects teachers work-related well-being directly by those variables, but this study didn´t find its buffering effect on job burnout. Teachers need support early when work is getting hard because support lowers work stressors and burnout.

Mielenterveysongelmat ja poissaolot työelämästä ovat yleistyneet huomattavasti viime vuosina. Pelkästään vuonna 2009 64000 ihmistä sai sairauspäivärahaa perusteena psykiatrinen diagnoosi ja vuosittain jää ennenaikaiselle eläkkeelle noin 4000 ihmistä mielenterveysongelmien vuoksi. Monet mielenterveyskuntoutujat haluaisivat työllistyä, mutta sopivia palveluita ja työn muotoja ei ole aina tarjolla. Tutkielmani teoreettisena viitekehyksenä on moraalinen järjestys (Garfinkel 1967; Juhila 2012; Raitakari & Juhila 2011; Sacks 1992), joka voidaan käsittää yhteiskunnassa ilmeneviksi ikään ja aikuisuuteen liittyviksi odotusten tai kategorioiden kulttuurisesti määrittyneiksi järjestelmiksi. Näiden kategorioiden kautta voidaan määritellä ja tehdä näkyväksi, mikä on normaalia ja mikä on poikkeavaa ja toisaalta se, mitä onnistuneeseen elämään kuuluu. Kategorisointi saattaa myös rajoittaa ihmisen mahdollisuuksia ja toimijuutta. Tällöin voidaan puhua leimatusta identiteetistä. Tutkimuskäsitteiksi olen valinnut kategoriat, identiteetin ja leimatun identiteetin käsitteet. Tutkielmassani olen kiinnostunut siitä, minkälaisia moraalisia merkityksiä mielenterveyskuntoutujat antavat työlle tai sen puuttumiselle ja mitä se merkitsee heidän elämässään. Keräsin tutkimusaineiston viiden eri Facebook – ryhmän kautta lähettämällä niihin kirjoituspyynnön. Kirjoitelman tekemistä varten laadin muutaman ohjaavan kysymykseen. Kirjoitelmia analysoidessa käytin menetelmänä aineistolähtöistä teemoittelua, jonka kautta nostin esille tutkimusaineistosta nousevia näkökulmia ja asioita. Muodostin aineiston perusteella seuraavat kategoriat 1. Tunnen itseni huonoksi ja arvottomaksi, kun minulla ei ole työtä 2. Työn puuttuminen estää saamasta sellaisen elämän kuin haluan 3. Kuntoutuminen on kokopäiväistä työtä. 4.Työssä ollessani olen arvokas itseni ja yhteiskunnan silmissä ja pääsen toteuttamaan itseäni. 5. Joustavia ratkaisuja ei ole. 6. Olen arvokas, vaikka minulla ei ole työtä. Tutkimustuloksia voidaan hyödyntää kehitettäessä sopivia työllisyys- ja sosiaalipalveluita mielenterveyskuntoutujille. Tätä kautta voidaan vaikuttaa samanaikaisesti sekä mielenterveyskuntoutujien hyvinvointiin että yhteiskunnan toimivuuteen ja talouteen, ja pyrkiä osaltaan vaikuttamaan myös hyvinvointiyhteiskuntamme säilymiseen tulevaisuudessa.