Browsing by Title

Vitamin D is an essential vitamin linked especially to bone health. There are two biologically active forms of vitamin D: Cholecalciferol (vitamin D3) and ergocalciferol (vitamin D2). Although cholecalciferol is synthetized endogenously in the skin by sun light, it is not always enough to maintain sufficient vitamin D levels. For example, living on high latitudes, ageing and dark skin increase the risk for insufficient vitamin D status. Also, natural dietary sources of vitamin D are limited. This is why different fortification policies have been introduced. Fungi produce a unique sterol, ergosterol, which is converted into ergocalciferol when exposed to UVB irradiation. UVB-irradiated yeasts and mushrooms have been studied for their potential to provide an affordable and non-animal origin alternative for vitamin D3 supplementation. In this thesis, UVB-treated, vitamin D2 -rich baker´s yeast (Saccharomyces cerevisiae) was used to enrich the rat diets. The aim was to study the bioavailability and safety of the yeasts and compare them to D2 and D3 supplements. Two different forms of yeast were used: The whole irradiated and dried yeast cells (vitamin D2 -rich yeast) and the cell wall fraction of the same yeast (yeast cell walls). Both yeasts were tested with two different doses: 375 µg/kg and 750 µg/kg. The positive control diets contained vitamin D3 and D2 from the supplements and the same test doses were used. Further, there was control diet containing the recommended amount of vitamin D3 for rats, 25 µg/kg. 54 Sprague-Dawley female rats were divided into groups of six, each group receiving a different diet The experiment period was eight weeks after which the rats were sacrificed for serum 25(OH)D, 3-epi-25(OH)D, calcium, phosphorus and intact PTH analyses, as well as BMD, BMC and bone area measurements. The results were analysed for statistical significance with one-way analysis of variance (ANOVA) and correlations between the variables with Pearson´s two-tailed correlation test. The bioavailability and safety were evaluated based on the results.

The interest in nutrition and the effect it has on health and disease has gained increasing interest during the last years. Still remarkably little is known about some of the basic concepts concerning vitamin metabolism in dogs. No reference values have been set for the concentration of vitamins in the dog blood or tissues. The requirements for the daily intake of nutrients have been established, but the studies on which they are based on are not at all as comprehensive as might be expected. The aim of this review is to map what is scientifically known about the vitamin metabolism of healthy dogs, what kind of values have been collected from healthy dogs and to compose guide lines for future reference ranges. The compilation of 35 vitamin studies demonstrates that while a fairly decent amount of studies concerning vitamins in dog blood have been made, their results are not comparable because of the differing protocols and because of missing reference values. To gain more insight on the vitamin concentrations of healthy dog blood and measuring protocols, a pilot study was performed. We measured the concentrations of vitamins A, D and E from 13 healthy Finnish dogs. Two medium-sized breeds were chosen: Rough Collies and Flat-coated Retrievers. All dogs were healthy females of the age 3 – 5 years. The results from our pilot study varied to a degree from other studies concerning different vitamins. To analyse how significant the differences actually are, raw data from the other studies would be needed. The findings of this review challenge the present knowledge about vitamins for dogs in nutrition. It shows the need for new studies on the vitamin metabolism of dogs. From there measuring protocols could be developed and reference values established. Finally improved nutritional guidelines, applications to the every day practise and individual vitamin plans could be formed. Research in veterinary nutrition could lead to a true understanding of the role of vitamins and nutrients in preventing and treating diseases both in veterinary and human medicine.

Tutkielmassa tarkastelen, miten Japania käsiteltiin Helsingin Sanomien covid-19 -uutisoinnissa keväällä 2020. Teoreettisena lähtökohtana on kehysteoria: samat faktat ja tapahtumat voi esittää ja tulkita eri asioita painottaen, eli kehystää eri tavoin. Useiden empiiristen tutkimusten mukaan kehystys vaikuttaa merkittävästi siihen, millaisen kuvan viestin vastaanottaja muodostaa käsiteltävästä asiasta. Tutkin toisaalta sitä, mitä Helsingin Sanomat uutisoi ja mitä se jätti uutisoimatta Japanin epidemiatilanteesta, ja toisaalta sitä, miten se kehysti esittämänsä asiat. Media ja mediatalot ovat enemmän tai vähemmän kytköksissä taloudellisiin ja poliittisiin valtarakenteisiin, ja globaalissa maailmassa valtarakenteetkin ovat globaaleja. Ulkomaanuutiset päätyvät Helsingin Sanomiin kansainvälisten uutistoimistojen ja mediatalojen ketjun kautta. Yksi ajatustapoihin kytkeytyvä globaali valtarakenne on kulttuurillinen jaottelu ”itään” ja ”länteen” ja siihen liittyvä orientalismi. Yhdysvaltalainen ja brittiläinen media on käsitellyt Japania orientalistisesti, ja pyrin selvittämään, välittyikö tällainen käsittelytapa mediatalojen ketjun kautta myös Helsingin Sanomiin. Aineistoni sisältää ne Helsingin Sanomien covid-19 -aiheiset artikkelit ajanjaksolta 16.1.-31.5.2020, joissa Japani mainitaan (talousuutiset pois lukien). Tarkastelujakso alkaa päivästä, jona Japanissa todettiin ensimmäinen covid-19 -tartunta. Se kattaa tartuntalukujen ensimmäisen merkittävän nousun ja laskun (taudin ns. ”ensimmäisen aallon”) Japanissa sekä ajanjakson, jona maassa oli voimassa hätätila. Erittelen ja luokittelen aineistossani esiintyviä kehyksiä sisällönanalyysiä muistuttavalla menetelmällä. Pääasiallinen metodini on kuitenkin kriittinen diskurssianalyysi, jonka avulla tarkastelen, millaisin kielellisin keinoin kehyksiä rakennetaan. Tutkielmassani rakennan japanilaisia alkuperäislähteitä käyttäen kuvan Japanin covid-19 -epidemiasta keväällä 2020 ja sen hillitsemiseksi tehdyistä toimista. Sen jälkeen tarkastelen Helsingin Sanomien uutisointia tätä taustaa vasten ja vertailen uutisoinnin välittämää käsitystä muodostamaani kuvaan. Japanissa koronaepidemia eteni aluksi verrattain hitaasti. Vaikka se alkoi aiemmin kuin Suomessa, huolet terveydenhuollon kantokyvystä nousivat esiin myöhemmin. Uutisoinnissaan Helsingin Sanomat alkoi kuitenkin käsitellä Japanin toimia onnistuneina käytännössä vasta sitten, kun oli selvää, että kuolleisuus oli jäänyt pienemmäksi kuin Suomessa. Yksi toistuva kehystys oli esittää Japanin toimet hitaina tai tehottomina. Tämä kehys oli yleensä omaksuttu käytetyistä lähteistä. Se kytkeytyy yhtäältä aiempaan Japania koskevaan uutisointiin ja toisaalta implisiittisiin oletuksiin siitä, millaiset epidemianhallintamallit nähtiin toimivina. Lisäksi uutisoinnista nousi esiin mm. kehys, jossa Suomi ja Japani rinnastettiin, ja kehys jossa käsiteltiin epidemian vaikutuksia tyypillisen japanilaisina pidettyihin ilmiöihin. Helsingin Sanomien käyttämät medialähteet olivat yhtä lukuun ottamatta englanninkielisiä, ja niissä painottui yhdysvaltalainen näkökulma. Usein lehti omaksui aihepiirejä ja kehyksiä suoraan lähteistään. Orientalistista käsittelyä Helsingin Sanomissa ei voi kuitenkaan sanoa esiintyneen silloinkaan, kun sitä oli nähtävissä lähteissä. Kehys, jossa Suomi ja Japani samaistettiin, oli yleisempi kuin Japanin outona ja vieraana esittävä kehys.

Tutkielmani käsittelee suomenruotsalaisten tekstiviestien kieltä. Tutkielman tavoitteena oli selvittää, minkälaisia erityispiirteitä suomenruotsalaisiin tekstiviesteihin ja yksityisiin chatt-keskusteluihin liittyy. Hypoteesina oli, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja ei-kielellisiä elementtejä, kuten hymiöitä sekä emojeja (pieniä värillisiä kuvia). Tekstiviestit ovat lyhyitä tekstejä. Ne korvaavat nykyisin, varsinkin nuorten keskuudessa puhelinkeskusteluja ja niissä on usein puhekielen elementtejä. Tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja sanat kirjoitetaan usein, kuten ne lausutaan puhekielessä. Myös aiemmat tutkimukset osoittavat, että lyhenteiden käyttö on yleistä, ja että nuoret ovat omaksuneet tekstiviestien kirjoittamisen jokapäiväiseksi toiminnaksi. Tekstiviestien kieli on hyvin vapaamuotoista ja kielioppisäännöt unohtuvat usein. Vaikka tekstiviestikieli on melko uusi ilmiö, on suomalaista ja kansainvälistä tutkimusta tehty paljon. Tutkimustulokset ovat pääsääntöisesti samansuuntaisia, mutta tutkijat ovat erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten muihin teksteihin. Tutkimuskysymyksiä on kolme: Ensinnäkin selvitän, minkälaista kieltä suomenruotsalaisissa tekstiviesteissä käytetään, käytetäänkö lyhenteitä ja miten yleistä hymiöiden ja emojien käyttö on. Toiseksi haluan tietää, onko tekstiviestien rakenteessa tai kielessä sukupuolten välisiä eroja. Kahden ensimmäisen tutkimuskysymyksen tulokset perustuvat omaan tutkimusaineistooni. Kolmanneksi haluan selvittää, miten paljon tekstiviestien runsas käyttö vaikuttaa nuorten muuhun kirjalliseen ilmaisuun. Nämä tutkimustulokset perustuvat aiempiin tutkimuksiin. Tutkimusaineistona on 274 tekstiviestiä, jotka sain äidinkielenään suomenruotsia puhuvilta tutkimushenkilöiltä. Mukana tutkimuksessa on 22 naista, jotka ovat kirjoittaneet 216 viestiä, sekä 6 miestä, jotka ovat kirjoittaneet 58 viestiä. Iältään tutkimushenkilöt ovat noin 20-vuotiaita, mutta mukana on myös muutama vanhempi henkilö. Tutkimuksen kannalta ongelmallista on se, että miehiä oli mukana huomattavasti vähemmän kuin naisia. Tutkimus on pääasiassa kvalitatiivinen, mutta tiettyjä piirteitä, kuten lyhenteiden tai emojien esiintymistiheyttä, sekä isojen alkukirjainten käyttöä tarkastellaan myös kvantitatiivisesti. Tutkimuksessa havaittiin, että tekstiviesteissä käytetään paljon lyhenteitä ja puhekieltä. Mielenkiintoinen havainto on, että lyhyitä sanoja lyhennetään pitkiä sanoja useammin. Myös hymiöiden ja emojien käyttö on yleistynyt ja emojit ovat alkaneet korvata välimerkkejä ja tervehdyksiä. Partikkeleita käytetään yhä usein, mutta näiden käyttö tullee vähenemään emojien käytön yleistymisen myötä. Tutkimus osoittaa, että miesten ja naisten viestit ovat rakenteeltaan hyvin samankaltaisia, mutta miehet käyttävät naisia useammin vieraskielisiä sanoja, sekä isoja alkukirjaimia erisnimissä. Koodinvaihto on yleistä kaikissa tekstiviesteissä sukupuoleen katsomatta. Emojien käyttö on yleistynyt huomattavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja naiset ja miehet käyttävät niitä yhtä paljon. Vaikka tutkijat ovat edelleen erimielisiä tekstiviestikielen vaikutuksesta lasten ja nuorten kirjalliseen ilmaisuun, tukee suuri osa tutkimuksista sitä seikkaa, että tekstiviestien kirjoittamisella on positiivisia vaikutuksia kirjalliseen ilmaisuun. Nuoret harjoittelevat kirjoittamista jatkuvasti ja osaavat mukauttaa tekstinsä tilanteen mukaan.

I avhandlingen undersöks vittnespsykologins roll i bevisvärderingsprocessen. För att underbygga diskussionen om vilka knutpunkter vittnespsykologin och bevisvärderingen har, presenteras tre för ämnet centrala helheter som grund för behandlingen av forskningsfrågan. Inledningsvis granskas bevisvärderingens grunddrag, det vill säga målet med rättegångsprocessen och dess sanningsbegrepp, tillämplig lagstiftning samt relevant bevisrättslig terminologi. Detta följs av en genomgång av de bevisvärderingsteorier och värderingskriterier som finns utarbetade för bevisvärderingsprocessen i dag. Den tredje helheten behandlar vittnespsykologin som ämnesområde samt de forskningsresultat som potentiellt kunde utnyttjas under rättegångsprocessen. Utanför avhandlingen har begränsats bland annat specifika typer av vittnesutsagor, t.ex. barnvittnen, som tidigare vittnespsykologisk forskning behandlat. Avhandlingens metod är rättsvetenskaplig och tvärvetenskaplig forskning utnyttjas i stor utsträckning i arbetet. I arbetet presenteras bevisvärderingens grunddrag samt de vanligaste bevisvärderingsteorierna för att fastställa de referensramar inom vilka vittnespsykologin enligt arbetets hypotes bör finna en plats. Bevisvärderingsteorierna vägs emot principen om fri bevisvärdering, och i arbetet diskuteras huruvida teoretiskt utarbetade modeller motsvarar den praktiska bevisvärderingsprocessen. Bevisvärderingsteorierna granskas speciellt ur den muntliga utsagans perspektiv, då teorierna tagits fram för att lösa bland annat problemet gällande trovärdighetsbedömningen av den muntliga utsagan. Vittnespsykologin som forskningsområde undersöker bland annat vittnens observationer, minnesprocessen, vittnesutsagor och utredningen av deras trovärdighet. Kunskap gällande samtliga faktorer kan enligt avhandlingens hypotes stöda bevisvärderingsteorierna och därmed främja en bättre och mer sanningsenlig bevisvärdering av muntliga utsagor. Med stöd av de ovan nämnda tre kapitlen diskuteras sedan vittnespsykologins roll i bevisvärderingsprocessen ur vittnesutsagans, sakkunnigutlåtandets samt domarrollens perspektiv. Avhandlingen avslutas med en sammanfattning av forskningsresultaten samt diskussion kring vad slutsatserna innebär. Muntlighetsprincipen ställs som en ledande princip för rättegångsprocessen, och vittnens muntliga utsaga anses med brett konsensus i rättslitteraturen och rättspraxis medföra en mer korrekt och pålitlig bedömning av vittnesutsagans bevisvärde. Förutom ett antal konkreta sätt med hjälp av vilka vittnespsykologin kunde utnyttjas i större utsträckning i rättegångsprocessen ifrågasätter arbetets slutsatser muntlighetsprincipen som ledande rättegångsprincip.

Tutkielmassa tarkastellaan ruotsin kielen partisiipin perfektimuotoja sekä adjektiivisen merkityksen saavien partisiipin perfektien esiintymistä ja käyttöä lehtikielessä. Tarkastelun kohteena on seitsemän Hufvudstadsbladet- lehden numeroa, joista jokaisesta on valittu neljä artikkelia, jotka edustavat eri tekstilajeja. Valitut tekstilajit ovat uutisteksti, pääkirjoitus, arvostelu ja urheilu-uutinen. Tutkielman tarkoituksena on ensisijaisesti selvittää, kuinka adjektiivisen partisiipin perfektin tunnistaa lehtiteksteissä kielitieteellisen kirjallisuuden tarjoamien mallien avulla. Eri kriteerejä käytetään erottamaan adjektiiviset partisiipin perfektit verbaalisista. Toisena päätavoitteena on selvittää adjektiivisten partisiipin perfektien osuus kaikista partisiipin perfekteistä. Lopuksi tutkitaan adjektiivisten partisiipin perfektien osuus eri tekstilajeissa. Aineistosta on laskettu kaikki partisiipin perfektimuodot ja luokiteltu ne adjektiivisiksi tai verbaalisiksi. Tämän jälkeen on laskettu adjektiivisten partisiippien prosentuaalinen osuus kaikista partisiipin perfekteistä yhteensä sekä niiden prosentuaalinen osuus jokaisessa neljässä tekstilajissa. Tutkielman tulokset osoittavat, että adjektiivisia partisiipin perfektejä käytetään monipuolisestilehtikielessä. Kaikista partisiipin perfekteistä suurin osa, 81,4 %, saa adjektiivisen merkityksen. Usein adjektiivisen partisiipin taustalla on resultatiivinen verbi, joka ilmaisee esimerkiksi siirtymistä uuteen tilanteeseen. Materiaalissa on kuitenkin myös monia rajatapauksia. Uutistekstien partisiipin perfekteistä 86,7 % on adjektiivisia, ja pääkirjoituksissa adjektiivisten muotojen osuus on 78,5 %. Arvosteluissa adjektiivisia muotoja on 75,9 % ja urheilu-uutisissa 86,0 %. Tutkielman mukaan uutistekstien kieli on asiapitoista, minkä vuoksi tutkitut adjektiiviset partisiipin perfektit eivät uutisteksteissä ilmaise arvioita eivätkä juuri tunnetiloja. Partisiippien sisältö muuttuu kuitenkin subjektiivisemmaksi tultaessa pääkirjoituksiin ja erityisesti arvosteluihin ja urheilu-uutisiin.

Diskussion kring marginalisering av ungdomar är aktuellt tema i dagens Finland. Vi vet att det finns en hel del ungdomar utanför utbildning och arbetsmarknad och att insatser så som ungdomsgarantin blivit implementerad till det finska systemet. Trots åtgärder har vi forskning kring att det vi erbjuder barn och ungdomar inte är tillräckligt. Samhällets strukturer, institutioner, organisationer med deras processer, familjers boendeorter och sociala gemenskaper påverkar alla på sitt sätt barns och ungdomars liv. (Järventie 2001, 105.) Det behövs nya innovationer och åtgärder för att förbättra deras ställning. Icehearts är en tredje sektors förening som jobbar med barn och ungdomar med förebyggande socialt arbete med fokus på motverkande av utslagning och utanförskap. Föreningen kallar sig för en social idrottsförening och är prisad också utomlands för en innovativ lösning på förebyggande barnskyddsarbete. (Se Icehearts 2014.) Jag har i min studie bekantat mig med sju unga mäns berättelser. De sju unga männen har alla varit med i Icehearts verksamhet i närmare 10 års tid. Jag har velat ge de unga männen en chans att berätta fritt om deras liv och upplevelser därmed valt att lyssna till dem för att lära mig om hur de upplevt sina år med föreningen. Enligt forskarna Lars-Christer Hydén (2008, 125) och Fritz Schütze (2009, 14-15) är den narrativa intervjun en ypperligt bra metod om forskaren intresserar sig för sociala händelser över tid., och intervjuat de unga männen med den biografiska intervjutekniken. Jag har i min studie varit speciellt intresserad av att få tag på hur det förebyggande sociala arbetet framstår i de unga männens liv. Jag ville i studien söka svar på mina forskningsfrågor: Hurdan position i livet tar de unga männen utgående från typberättelserna? Hur beskrivs Icehearts i berättelserna? Vad har varit risker eller skyddande faktorer i de unga männens liv? Jag har utgående av en analys på de sju intervjuerna vidare konstruerat fyra nya typberättelser med hjälp av typologisering. De fyra typberättelserna var: den samhällskritiska unga mannens typberättelse, den aktiva idrottarens typberättelse, den tacksamma unga mannens typberättelse, och en typberättelse om en ung man med upp till bevis-attityd. Den aktiva idrottaren tog sin position som idrottare och reflekterade kring sitt liv som en medlem i en idrottsförening och såg på sitt liv utgående från den stora passion han kände för ishockeyn. Den tacksamma unga mannen tog sig en position som en medlem av samma förening, men ur ett tacksamt perspektiv, han funderade kring det sociala Icehearts hämtat med sig, den lojalitet och de vänskapsband han hunnit knyta i flera års tid. Den samhällskritiska unga mannen tog en position som kritisk tänkare som ifrågasatte att bli dömd att misslyckas. Den unga mannen med upp till bevis-attityd antog en position som en ung man med en stark vilja att visa att han klarar sig bra i livet. Icehearts roll i de unga männens liv kunde ses ur olika synvinklar. I vissa typberätteler var Icehearts roll mer synlig än i de andra. Särskilt den aktiva idrottarens typberättelse representerade Icehearts som en möjlighet att spela ishockey. Också den tacksamma unga mannens typberättelse såg Icehearts roll som en viktig plats där man mötte sina vänner och en plats där det fanns vuxna människor som verkligen brydde sig, en plats där man lärde sig vad som är rätt och fel. Icehearts representerade tillit och respekt. Den tacksamma unga mannens typberättelse och den samhällskritiska unga mannens typberättelse har vidare analyserats med hjälp av Elina Pekkarinens modell (2010) som beskriver aktörens position definierad på aktion och strukturer i dynamik med individens yttre och inre levnadsvärld. Med modellen försökte jag närmare granska de risker eller skyddande faktorer de unga männen hade stött på. Den samhällskritiska unga mannens typberättelse betonade viktiga ärenden så som den socioekonomiska ställningens påverkan som en determinerande egenskap på livet, skolans och medians roll i den unga mannens liv och den förutbestämda modellen som måste följas. Det kritiska tänkesättet har också lett honom långt, och kan definieras som en skyddande faktor i livet, så också Icehearts, gemenskapen och den känsla av verkligt intresse för barn och ungdomar och förutsättningen för det långvariga sociala arbetet. Jag anser att det är viktigt att lyfta fram skolans och medians roll som i typberättelsen fall representerar risker i den unga mannens liv. I den tacksamma unga mannens typberättelse fungerade gemenskapen i Icehearts, vänskapen och fostrarnas roll i de unga männens liv som skyddande faktorer. Dessa unga män har inte accepterat att de skulle vara något avvikande av resten av befolkningen utan ser sig själva som aktörer i det samhälle vi lever i.

Maisterintutkielmani käsittelee baskin kielen siirtymistä seuraavalle sukupolvelle Suomessa ja Baskimaassa. Tutkielman tarkoituksena oli selvittää, miten perheenjäsenet neuvottelevat kielen käytöstä, millaiset kieli-ideologiat vaikuttavat kielen käyttöön kotiympäristössä ja miten nämä aspektit eroavat Suomessa ja Baskimaassa asuvien perheiden välillä. Aineisto koostui puolistrukturoiduista haastatteluista kymmenen baskia lastensa kanssa puhuvan vanhemman kanssa, joista viisi oli muuttanut Suomeen ja viisi asui Baskimaassa. Baski oli jokaisen haastateltavan äidinkieli. Tutkielman teoreettinen viitekehys rakentuu perheen kielipolitiikan, kielellisen sosialisaation ja kieli-ideologioiden tutkimuksen ympärille. Tutkielmassa perhe nähdään kielipoliittisena kokonaisuutena, jossa eri perheenjäsenet tekevät kieleen liittyviä päätöksiä. Kielellinen sosialisaatio (Schieffelin & Ochs 1986) näkee kielen ylläpidon perheessä moniulotteisena prosessina, johon niin vanhemmat kuin lapsetkin osallistuvat aktiivisesti. Kieli-ideologioiden tarkastelu mahdollistaa lisäksi kielikäytäntöjen ymmärtämisen laajemmassa sosiaalisessa kontekstissa. Päästäkseni käsiksi perheen kielipolitiikan kolmeen osa-alueeseen, käytäntöihin, käsittelyyn ja ideologioihin (Spolsky 2004), käytin haastattelumateriaalin analy-sointiin temaattista analyysia (Braun & Clarke 2006). Tutkielma osoittaa, että perheen kielipolitiikka rakentuu vanhempien ja lasten yhteistyönä. Vanhempien kertomuksissa heidän toimijuutensa korostui lasten ollessa pieniä, kun taas lasten kasvaessa nämä alkoivat toimia aktiivisemmin perheen kielellisessä arjessa. Lapset osoittivat toimijuuttaan käyttäytyessään perheen kielellisten sääntöjen mukaan sekä torjuessaan niitä puhumalla suomea tai espanjaa. Suomessa lasten suomen kielen käytöstä ei oltu huolissaan, kun taas Baskimaassa lasten espanjan kielen käyttö nähtiin tahallisena provosointina vanhempia kohtaan. Tutkimuksessa vanhemmat kokivat baskin kielen pakottamisen yleisesti negatiivisena asiana, mikä sai heidät pohtimaan rooliaan auktoriteettina ja turvautumaan aika ajoin sallivampiin kielikäytäntöihin. Löysin aineistosta neljä kieli-ideologiaa, jotka vaikuttivat baskin kielen ja sen eri murteiden siirtymiseen kotona: äidinkielen ideologia, kielen elvytyksen ideologia, autenttisuuden ideologia ja puristinen ideologia. Äidinkielen siirtämistä pidettiin itsestäänselvyytenä, sillä se koettiin yhtäältä tunteiden kielenä ja toisaalta luonnollisena ja ilmiselvänä. Baskin kielen siirtäminen nähtiin osana kielenelvytysprosessia ja sen siirtämistä pidettiin merkkinä hyvästä kansalaismoraalista. Autenttisuuden ideologia sai kahdeksan vanhemmista siirtämään lapsilleen omaa murrettaan, kun taas kaksi vanhemmista Baskimaassa kallistui standardibaskin siirtämiseen pitäen yllä puristista ideologiaa. Kaikki haastateltavat pitivät baskin murteita ja niissä käytettäviä espanjankielisiä lainasanoja autenttisina epämuodollisissa keskusteluissa, ja ne liitettiin vahvasti käsityksiin autenttisesta syntyperäisestä baskista. Baskimaassa käytettiin huoletta lainasanoja, kun taas Suomessa hyödynnettiin lasten kanssa omakantaisia uudissanoja haluten näin minimoida espanjan kielen vaikutus. Tutkielma osoittaa baskin kielen siirtyvän seuraavalle sukupolvelle niin Baskimaassa kuin diasporassa ja tuo ilmi uutta tietoa kielikäytännöistä sekä niitä ylläpitävistä kieli-ideologioista.

Tutkimuksessa käsitellään Venäjän keskushallinnon ja alueiden välisten suhteiden kehitystä Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Työn tutkimuskohteena ovat siis Venäjän keskushallinnon ja alueiden väliset suhteet. Työssä tarkastellaan Neuvostoliiton hajoamisen aiheuttamia vaikutuksia keskushallinnon ja alueiden välisiin suhteisiin, keskushallinnon ja alueiden välisten suhteiden kehitystä Venäjällä 1990-luvulla ja Vladimir Putinin vuonna 2000 toteuttamia institutionaalisia reformeja. Teoreettisena viitekehyksenä työssä käytetään historiallista institutionalismia ja Hillel David Soiferin siitä muotoilemaa teoreettista mallia kriittisistä käännekohdista. Soiferin muotoilemassa teoreettisessa mallissa toisistaan erotetaan kahdenlaiset kausaaliset olosuhteet, jotka vaikuttavat kriittisen käännekohdan aikana. Sallivat olosuhteet edustavat rakenteellisten rajoituksien löystymistä ja tekevät muutoksen mahdolliseksi. Tuottavat olosuhteet, jotka sallivien olosuhteiden ollessa läsnä tuottavat lopputulokset, jotka sitten uusiintuvat sallivien olosuhteiden hävittyä. Soiferin mallissa käännekohta siis koostuu ajallisesti sisäkkäisistä, mutta analyyttisesti erillisistä sallivista ja tuottavista olosuhteista. Työssä käsitellään ensin teoreettisen mallin mukaisesti taustalosuhteita, jotka kuvaavat käännekohtaa edeltävää kehitystä ja jotka vaikuttavat itse käännekohtaan. Taustaolosuhteina työssä kuvaillaan venäläistä hallintotraditiota, Neuvostoliiton hallinnollista järjestelmää, Neuvostoliiton hajoamisprosessia sekä Venäjän 1990-luvun kehitystä keskushallinnon ja alueiden välisten suhteiden näkökulmasta käsin. Taustaolosuhteiden jälkeen työssä tuodaan esiin sallivat ja tuottavat olosuhteet, jotka mahdollistivat käännekohdan ja määrittivät yhdessä taustaolosuhteiden kanssa sen lopputuloksen. Työn perusteella voidaan todeta, että Vladimir Putinin vuonna 2000 toteuttamat institutionaaliset reformit olivat käännekohta Venäjän keskushallinnon ja alueiden välisissä suhteissa. Kyseiset reformit katkaisivat jo Neuvostoliiton aikana alkaneen keskipakoisen kehityskaaren, jonka aikana Venäjän alueiden autonomia kasvoi keskushallinnon kustannuksella. Putinin institutionaalisten reformien eli federaatiopiirien perustamisen ja liittoneuvoston uudistamisen myötä keskushallinnon asema suhteessa Venäjän alueisiin vahvistui. Työn perusteella voidaan myös todeta, että Putinin institutionaaliset reformit myötäilevät historiallista venäläistä hallintotraditiota, jonka mukaan valtio toimii parhaiten keskitetyn ja hierarkkisen keskushallinnon alaisuudessa.

The study reports the results of a vocabulary analysis of reading texts in English textbooks widely used in upper secondary school in two different countries, Korea and Finland. The study uses a corpus-based approach to explore vocabulary size and selection in the textbooks. A textbook corpus was compiled from each set of textbooks and a vocabulary profile was conducted using three word frequency lists, General Service List (GSL), Academic Word List (AWL) and Nation’s BNC/COCA word list. Based on the results, it has been found that vocabulary size of the Finnish textbooks is larger than that of the Korean textbooks, surpassing easily 3,000 word families, the number of words necessary to achieve a good comprehension of basic communication in English. On the other hand, the Korean textbooks do not reach the 3,000 vocabulary level. In terms of vocabulary selection, the Finnish textbooks cover 80% of the GSL words while the Korean textbooks only cover 70% of them, missing half of the second 1,000 GSL words. However, surprisingly, there is no significant difference in the number of the AWL words between the two. In addition, the analysis reveals two different ideas behind the selection of words in the textbooks. The Finnish textbooks provide more non-high-frequency words (mid and low-frequency words) than the Korean textbooks, which indicates that the Finnish textbooks are more inclined to provide learners with vocabulary input beyond basic vocabulary. The differences in the size and selection of vocabulary seem to be largely due to the fact that Korean textbooks are under restrictions of the national curriculum as to vocabulary learning and teaching.