Browsing by Title

Tämän tutkimuksen ensisjaisena tavoitteena on selvittää, miten kielikylpyryhmässä olevien lasten kielitaito kehittyy esikouluvuoden aikana. Myöskin opettajan toimintaa ja erilaisia tapoja edistää lasten kielen ymmärtämistä seurataan havainnointikäyntien aikana. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan vanhempien näkemyksiä lasten kielitaidon kehityksestä ja kielikylvystä.Tutkimuksessa perehdytään lyhyesti kielikylpymetodin historiaan Kanadassa ja Suomessa. Varhainen täydellinen kielikylpy aloitetaan päiväkoti-iässä ja lapselle puhutaan ainoastaan kylpykieltä päiväkodissa. Kielenoppimisen teorioiden avulla pyritään selittämään lapsen toisen kielen oppimista. Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että päiväkoti on otollinen paikka kielikylvyn aloittamiseen. Toistuvien rutiinien avulla kielenoppiminen tapahtuu päiväkodin arkitilanteissa. Tutkimusaineisto kerättiin helsinkiläisen päiväkodin kielikylpyryhmästä. Kielikylpyryhmässä oli viisi- ja kuusivuotiaita lapsia. Aineisto kerättiin tarkkailemalla ryhmän yhdeksän esikouluikäisen lapsen esikoulutuokioita yhteensä kuusi kertaa vuosien 2011 ja 2012 aikana. Lisäksi aineistoa kerättiin kahden eri kyselykaavakkeen avulla. Kyselykaavakkeiden avulla selvitettiin opettajan näkemystä ryhmän toiminnasta ja lasten kielen kehittymisestä sekä vanhempien näkemyksiä kielikylvystä. Vanhempien kyselykaavakkeeseen vastasi jompikumpi lapsen vanhemmista ja vastauksia saatiin yhteensä kahdeksasta perheestä. Tutkimus osoitti, että lasten kielikylpykielen kehitys esikouluvuoden aikana oli merkittävää. Syksyn seurantakerroilla lapset vastasivat opettajan kysymyksiin pääsääntöisesti yksittäisin sanoin tai lyhyin lausein. Myöskin suomen kieltä käytettiin sekaisin ruotsin kielen kanssa. Kielen kehitys oli selvä syksyn ja kevään seurantakertojen välillä. Lasten puheessa lauseet olivat pidempiä, lauserakenteet olivat automatisoituneita ja puhe oli luontevampaa. Lasten puhe ei ollut pelkästään kysymyksiin vastaamista, vaan muistutti enemmänkin luonnollista keskustelua. Suomen kieltä esiintyi edelleen ruotsin kielen lomassa. Opettaja käytti tuntien aikana monipuolisia työtapoja ja otti hyvin huomioon erilaiset oppijat. Sekä suunnitelmissa että käytännössä oli otettu huomioon, että lapsilla olisi mahdollisimman paljon ruotsinkielisiä virikkeitä päiväkotipäivän aikana. Opettajan ja vanhempien näkemys lasten ruotsin kielen kehityksestä oli hieman ristiriitainen, mutta tämä johtui siitä, että opettaja näki päiväkotipäivän aikana lapsen aktiivisen ja passiivisen kielitaidon kehityksen. Ne vanhemmat, joiden lapset eivät käyttäneet kieltä päiväkodin ulkopuolella, kokivat, että kehitys oli hitaampaa kuin he olivat odottaneet. Yleisesti ottaen vanhempien suhtautuminen kielikylpyyn ja kielenoppimiseen oli positiivista ja he pitivät tärkeänä kielitaitoa, joka kielikylpymetodin avulla voidaan saavuttaa.

Tässä tutkielmassa olet perehtynyt Irja Askolan feministiseen teologiaan käsittelemällä hänen artikkeleitaan ja runojaan. Tutkimuskysymykseni on, miten Askolan 1980–2000-luvuilla julkaistut runot ja artikkelit sopivat feministiteologisiin jaottelumalleihin eri näkökulmista käsin, aloittaen laajasti vapautuksenteologiasta ja tiivistäen tarkastelua yksittäisiin teemoihin, kuten kristologiaan ja raamatuntulkintaan. Määrittelen tutkielmassani esiintyvät keskeisimmät käsitteet, kuten vapautuksen teologian ja feministiteologian. Alkuun tutkielmassani tarkastelen feministiteologian yleispiirteitä, historiaa ja sen sisäisten jakolinjojen muodostumista ja merkitystä. Feministiteologialla tarkoitan teologista tulkintaperinnettä, joka keskittyy tutkimaan naisten asemaa ja merkitystä kristillisessä kontekstissa. Feministiteologia voidaan jakaa useisiin eri alakategorioihin, joiden ensimmäinen jakauma on radikaalit ja reformistit. Radikaalit katsovat kristinuskon olevan täysin miesten miehille luoma uskonto ja näin hylkäävät sen, kun taas reformistit katsovat kristinuskolla olevan mahdollisuuden olla tasa-arvoinen uskonto, joka pohjaa rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen. Reformisteista haarautuu vielä lisää alakategorioita, jotka jaotellaan reformistisen näkökulman suuntautumisen mukaan. Feministiteologia jakautuu myös akateemiseen ja käytännölliseen lähestymistapaan. Käyn tutkielmassani läpi valitsemani Askolan artikkelit ja runot. Askolan artikkelit lähtevät liikkeelle Raamatun naisten kertomuksista, jotka laajenevat käsittelemään kansainvälisiä naisnäkökulmaan liittyviä aiheita ja ongelmakohtia. Askolan runot ammentavat inspiraationsa niin ikään samoista Raamatun kertomuksista, mutta pelkän kansainvälisen aspektin sijaan ne tuovat lukijalleen katsauksen myös tavallisen ihmisen arkeen. Askolan artikkelit ja runot kuvaavat edellä mainittujen jaottelujen mukaan käytännöllistä reformistista feministiteologiaa, joka keskittyy Raamatun naishenkilöiden merkityksellisyyden korostamiseen luoden heistä esikuvia ja samaistuttavia arkisia hahmoja taivaallisten ja teologisten piirteiden keskiön sijaan. Askola korostaa naisten arjen kokemusten merkityksellisyyttä, joka tulisi ottaa huomioon päätöksenteossa niin kirkossa kuin yhteiskunnassakin. Askolan arjesta kumpuava teologia on vahvan feminististä ja sitoutuu vapautuksen teologian perusmääritelmiin ja tavoitteisiin.

Tutkielmassani tutkin Suomessa esiintyneiden voimakkaiden keski- ja puuskatuulien suunta- ja vuodenaikajakaumia vuosilta 2010-2019. Työssä käyttämäni tuulihavainnot keräsin 19 sääasemalta Suomesta, joista yhdeksän oli sisämaa-asemia, kahdeksan oli meri- tai rannikkoasemia ja kaksi oli tunturiasemia. Työni tavoitteena oli selvittää, mistä suunnasta ja milloin voimakkaimmat tuulet esiintyvät sekä onko voimakkailla tuulilla alueellisia yhtäläisyyksiä suunta- ja vuodenaikajakaumissa. Työssä tutkin aluksi jokaisen aseman tuulihavaintojen voimakkainta kahta prosenttia eli noin 1500-1750 havaintoa. Vuodenaikoja esitellessä käytin myös 100 ja 30 voimakastuulisinta päivää 10 vuoden havaintojaksolta, jotta pystyin vertailemaan vuodenaikajakaumia kaikista voimakkaimmissa tuulissa. Kuukausijakaumissa käytin 100 voimakastuulisinta päivää. Lopuksi vertailin suuntia eri vuodenaikoina, jolloin rajasin jokaisen aseman kunkin vuodenajan tuulihavainnot voimakkaimpaan prosenttin. Meri- ja rannikkoasemilla havaitsin eniten voimakkaita keskituulia syksyllä ja talvella, sisämaassa loppusyksystä ja alkukeväällä sekä Pohjois-Suomessa puolestaan talvella ja alkukeväällä. Nämä voimakkaat keskituulet aiheutuvat talven voimakkaista matalapaineista sekä keväällä voimistuvasta turbulenssista. Sisämaa-asemilla havaitsin myös kesäkuussa voimakkaita keskituulia, joiden aiheuttajana on saattanut olla edellä mainittujen sijasta mesoskaalan konvektiivinen ilmiö. Voimakkaiden tuulten suuntajakaumissa eniten tuulia puhalsi etelän ja lännen väliltä. Sisämaassa kaikkein voimakkaimmat tuulet puhalsivat siitä suunnasta, mistä puhalsi suurin osa kaikista voimakkaista tuulista. Meri- ja rannikkoasemilla kaikkein voimakkaimmat keski- ja puuskatuulet tulivat luoteesta ja idästä.

Asketismi on teologiassa ja uskontotieteessä suhteellisen tutkittu aihealue, mutta sen tutkimuksen kahtena heikkoutena ovat olleet tutkimuksen ylikorostunut painotus kristillisiin kohteisiin sekä muun kuin kristillisen asketismin tutkimuksen hajanaisuus. Tästä syystä tutkielma, jossa sovelletaan kristillisen painotuksen ohittavaa ja tutkimuksen hajanaisuutta potentiaalisesti hälventävää Richard Valantasiksen teoriaa asketismista, kehittää asketismin tutkimusta parempaan suuntaan. Asketismin tutkimuksen kehittämisen lisäksi tutkielman tavoitteena on eksplisiittisesti testata uskontotieteellistä teoriaa ja selvittää, onko teoria käyttökelpoinen. Tutkielman keskeisenä kysymyksenä on selvittää, soveltuuko Richard Valantasiksen asketismin teoria ei-kristillisen, modernin aineiston analyysiin, linkittäen tutkielman keskusteluun uskonnonkaltaisen toiminnan moderneista muodoista. Valantasiksen asketismin teorian lisäksi tutkielman taustaluvut kartoittavat asketismin tutkimusta suhteessa kehoon sekä kuntosali-instituution ja voimanoston historiallista kehitystä. Tutkielman aineistona toimii voimanostaja Dave Taten kirjoittama Iron Evolution -artikkelisarja, jossa Tate käsittelee urheilu-uraansa ja eritoten aikaansa maailmankuululla Westside Barbell -voimailusalilla. Voimanoston äärimmäinen fyysinen ja psykologinen luonne, joka tulee tutkielman aineistossa voimakkaasti esiin, viittaa historiallisesti askeettisena kuvailtuun käyttäytymiseen, kuten esimerkiksi fyysiseen itsensä kurittamiseen. Tästä syystä aineisto soveltuu asketismin tutkimuksen kohteeksi. Työn menetelmänä on aineistona toimivan artikkelisarjan sisällönanalyysi, jossa Valantasiksen teorian keskeiset teoreettiset käsitteet on kategorisoitu kokoavaan, ylä- ja alakategoriaan. Alakategoristen käsitteiden soveltamisella aineistoon tulevat Valantasiksen teorian yläkategorisiksi määrittelemäni käsitteet testatuiksi osa osalta. Lopuksi kokoavana kategoriana toimivan Valantasiksen asketismin määritelmän ja siten koko asketismin teorian pätevyys selvitetään analysoimalla alempien kategorioiden tuottamia vastauksia. Tutkielman tulos on, että Richard Valantasiksen teoria on riittävän yksityiskohtainen ja tarkka, jotta sitä voidaan soveltaa asketismin tutkimuksessa menestyksekkäästi. Näin ollen asketismin tutkimuksen hajanaista kenttää voisi yhtenäistää soveltamalla Valantasiksen teoriaa johdonmukaisemmin laajemmissa tutkimusprojekteissa. Tutkielman hyöty uskontotieteelle laajemmassa mielessä on sen teoriaa testaamaan pyrkivä rakenne, sillä usein uskontotieteessä tyydytään vain soveltamaan teoriaa ilman tavoitetta kyseenalaistaa itse teoriaa.

Aims. People with profound and multiple learning disabilities (PMLD) communicate with pre-verbal communication techniques. They have severe difficulties in interaction with other people and building up relationships. Due to the limitations of the physical and mental capacities and the limitations sense organs, sense of touch is a meaningful way to interact with other people. Intensive Interaction is a technique of communication with people who communicate with pre-verbal communication techniques. Intensive Interaction is based on natural interaction between people. Its main goal is to create meaningful interaction and strengthen the basic skills in communication. The purpose of this study is to find out what role does touch play in the interaction between a person with PMLD and a skilled communication partner when the skilled partner uses Intensive Interaction methods. Method. The data of this study were collected in the Finnish Association on Intellectual and Developmental Disabilities and Tikoteekki. The data were total 36 videos and collected during Intensive Interaction -Coordinator training process. This study had two participants whose interaction sessions were monitored. The skilled partner used Intensive Interaction methods during these sessions. The data were studied with a large table and transcriptions. The data were analyzed with qualitative and quantitative means. Results and conclusions. The most interesting result of this study was the touching between the partners as it became more complex during the intervention session. Touching was a way to orientate towards communication partner, take turns in interaction, participate in shared activities and strengthen the relationship between the communication partners. The results suggest that when used systematically, Intensive Interaction can help build meaningful inter-action with people with PMLD. Role of the skilled partner is crucial in this meaningful interaction.

Tämän pro gradu -tutkielman tehtävänä on tarkastella, missä määrin Filon Aleksandrialaisen ajatus jumalallisista voimista ja niistä luvuissa 4.1 ja 6.1.2 piirtämäni kaaviot voisivat selittää jakeessa Joh.1:17 esiintyvää jaottelua Jeesuksesta armon ja totuuden välittäjänä ja Mooseksesta lain välittäjänä? Ensimmäiseksi tarkastelen erityisesti Filonin luomakunnassa vaikuttavan logoksen suhdetta Joh:n lihaksi tulleeseen logokseen eli Jeesuksen ja tämän myötä logoksen ja Mooseksen suhdetta. Edellisten suhteiden kartoittamisen perusteella tarkastelen Mooseksen ja Jeesuksen roolia ja sen eroavaisuutta jakeessa Joh. 1:17. Sovellan tutkielmassa intertekstuaalisuuden käsitettä, joka tarkoittaa tekstien välistä yhteyttä, jossa myöhempi teksti nojautuu enemmän tai vähemmän aikaisempaan toiseen tekstiin Tutkielmani päälähteinä ovat Filon Aleksandrialaisen tekstit, joissa ilmenee käsitteet jumalallisesta logoksesta, jumalallisista voimista ja logoksen ja Mooseksen suhteesta. Näihin teoksiin kuuluu muun muassa Mooseksen elämästä kertova teos De Vita Moysis. Tutkielmani lopussa on luettelo käyttämästäni Filonin kirjallisuudesta. Tutkimukseni toisena päälähteenä toimii Joh. evankeliumi ja siitä toimitettu viimeisin tekstilaitos Nestle-Alandin Novum Testamentum Graece 28. Käyttämäni lähdeaineisto tuo esille, miten aikaisemmin tutkijoiden esittämä oletus Filonin vaikutuksesta kohtaan Joh.1:17, on jossain määrin oikea oletus. Tämä siksi, että Filonin tulkinnassa tulee ilmi, miten Jumalan lahjat, johon armo kuuluu, korvaavat aiemmat lahjat. Jakeessa Joh.1:17 tulee tämä korvaantuminen ilmi, kun jaetta tarkastelee luvussa 4.1 ja 5.2 esiintyvien Filonin jumalallisten voimien kaavioiden avulla. Kaavio 4.1 tuo esille, miten Mooses lain jakajan tuo esille kaavion kuninkaallisen voiman ominaisuuksia ja Jeesus armon ja totuuden jakajana tuo esille luovan voiman ominaisuuksia. Jeesuksesta poiketen, Mooses Jumalan lapseuteen kehittymisessä kasvoi vähitellen lainjakajan voimaan, kun taas Jeesus lihaksi tulleena logoksena laskeutui luomakuntaan kaavion 4.1 mukaisesti luovan voiman yläpuolelta ja näin ollen toi mukanaan luovan voiman ominaisuuksiin kuuluvan armon, mutta myös luvun 6.1.2 kaavion mukaisesti totuuden. Tutkielma tuo esille, että suora intertekstuaalisuus Filonin ja Joh:n välillä on monimutkaista. Tämä siksi, että molemmilla esiintyy ajatusrakenteita, joiden taustalla voi nähdä Septuagintan tarjoaman tekstin tai rabbiinisen kirjallisuuden. Tästä huolimatta molemmilla on samanlaisia ajatuksellisia kuvioita, mutta se, liittyvätkö ne tekstien henkiseen luonteeseen, on mielenkiintoinen kysymys.

Tarkastelen sosiaalityön maisterintutkielmassani voimavaroja erossa kahden äidin sateenkaariperheissä. Tutkielmani tavoitteena on tuottaa uutta tietoa naisparien muodostamista sateenkaariperheistä ja voimavaroista, joita heillä on silloin, kun parisuhde lapsen toisen äidin kanssa päättyy eroon. Tutkielmani tutkimusaineisto koostuu Yhteiskuntatieteelliseen tietoarkistoon tallennetusta aineistosta ”Sateenkaariperheiden äitien kokemukset parisuhteen päättymisestä 2016”. Tutkimusaineisto on laadullinen, ja se sisältää seitsemän eronneen sateenkaariperheen äidin haastattelut. Analysoin tutkimusaineistoa laadullisesti aineistölähtöisellä sisällönanalyysillä. Tutkielmani tutkimuskysymys on ”Minkälaisia voimavaroja sateenkaariperheiden äideillä on parisuhteen päättyessä eroon?”. Analyysi osoittaa, että eronneiden sateenkaariperheiden äitien voimavaroja ovat hyvät välit entiseen kumppaniin, toimivat huoltajuusjärjestelyt, yhtenevät kasvatusnäkemykset ja lapsen edun turvaaminen erovanhemmuuden yhteisenä tavoitteena, äidin tukiverkosto, eron jälkeisiin asumisjärjestelyihin kytkeytyvät voimavarat sekä oman vanhemmuuden resurssit. Osa voimavaroista on ikään kuin äitien sisäisiä voimavaroja, kuten sinnikkyyttä, tiedollisia resursseja tai valmiuksia selvitä haasteista. Osa voimavaroista vuorostaan kytkeytyy äitien ihmissuhteisiin, kuten lähipiiristä muodostuvaan tukiverkostoon tai hyviin väleihin entisen kumppanin kanssa. Osassa perheistä voimavarojen verkosto laajenee myös läheissuhteiden ulkopuolelle, kuten lastenvalvojan palveluiden piiriin tai asiakkuuteen lastensuojelussa. Edellä mainitut ovat esimerkkejä perheen ja yksilön ulkopuolelta tuotetuista voimavaroista. Tutkielmani tulokset havainnollistavat, että eronneilla sateenkaariperheiden äideillä on monenlaisia voimavaroja sekä yksilötasolla että heidän läheisverkostojensa ja virallisen palvelujärjestelmän kautta. Äitien voimavarat ovat myös keskenään limittäisiä, minkä lisäksi niillä voi olla toisiaan voimistavia vaikutuksia. Esimerkiksi hyvät välit entiseen kumppaniin voivat helpottaa huoltajuusjärjestelyistä sopimista ja äitien tietoisuus olemassa olevista palveluista taas helpottaa palveluiden piiriin hakeutumista. Voimavarat muodostavat moniulotteisen kokonaisuuden, jossa eri toimijoilla on erilaisia rooleja.

Yleisökaivaukset ovat ilmiö, jossa arkeologiselle kaivaukselle otetaan tavallisia ihmisiä mukaan tieteelliseen tutkimukseen. Yleisökaivaukset ovat suosittuja, mutta ne jakavat arkeologian ammattilaisten mielipiteitä. Yleisökaivaus on osa julkisen arkeologian tutkimuskenttää, joka on vasta tulossa osaksi Suomessa tehtyä arkeologista tutkimusta. Yleisökaivaus on kasvatustieteen kannalta katsottuna oppimistapahtuma. Arkeologinen kaivaus voidaankin nähdä oppimisympäristönä, jos sinne on rakennettu oppimista tukevia didaktisia elementtejä. Oppimisympäristön ihanteen mukaan arkeologinen kaivaus on hyvä oppimisympäristö, koska siellä oppija voi nähdä asiantuntijan ratkaisevan ongelmia aidossa tilanteessa. Tässä tutkimuksessa yleisökaivauksia tarkastellaankin sekä yleisön eli oppijan että arkeologian asiantuntijan näkökulmasta. Yleisön näkökulmaa ja kokemusta kaivauksella tarkastellaan Espoon Mankbyn keskiaikaisen kylätontin yleisökaivauskursseilla vuosina 2008 ja 2009 kerättyjen aineistojen kautta. Arkeologian ammattilaisten näkökulmaa ei voinut tarkastella Mankbyn kaivauksilla töissä olleen henkilökunnan kautta vastaajien pienen määrän ja tunnistettavuuteen liittyvien ongelmien takia. Arkeologian ammattilaisilta kerättiinkin internet-lomakkeella kysely, johon saivat vastata kaikki arkeologit, jotka kysely tavoitti. Molemmat aineistot analysoitiin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Yleisökaivajien kokemus näyttää aineiston valossa olevan hyvin positiivinen. Monelle arkeologiselle kaivaukselle osallistuminen on ollut elämys. Yleisökaivaus lisää vastaajien kokemuksen mukaan heidän tietoaan arkeologiasta ja paikallishistoriasta. Joissakin vastauksissa kuitenkin näkyy, että toimiminen arkeologian asiantuntijoiden kanssa saattaa olla vaikeaa. Arkeologit taas ovat kyselyn perusteella jakaantuneet kahteen ryhmään. Toisella puolella ovat yleisön kanssa läheisesti tekemisissä olevat tutkimusavustajat ja toisella puolella kaivaustenjohtajat. Tutkimusavustajille yleisön huolehtiminen oman työn ohella on aikaa vievä velvollisuus, johon ei välttämättä ole kokemusta eikä koulutustakaan. Kaivaustenjohtajat taas näkevät yleisökaivaukset laajemmin, esimerkiksi rahoitukseen liittyvänä tekijänä ja yhteiskunnallisesti merkittävänä toimintana. Kaikille arkeologeille yhteistä on kuitenkin se, että oman alan tilasta kannetaan huolta ja yleisesti ottaen arkeologian popularisointi nähdään tärkeänä. Arkeologia onkin osa yhteiskuntaa ja yleisöarkeologian ihanteiden mukaan yleisön kanssa on käytävä monensuuntaista kommunikaatiota yleisölähtöisesti. Kulttuuriperintökasvatuksen kautta voimme lisätä yleisön tietoisuutta arkeologiasta ja kulttuuriperinnöstä sekä nostaa arkeologian alan arvostusta. Tämä vaatii kuitenkin asenneilmapiirin muutosta ja aivan uudenlaisen ajattelutavan omaksumista.

Aims. The purpose of this thesis was to examine whether a gymnastics coach’s personality is connected to self-esteem of a gymnast, and if some of the personality traits have supporting or weakening effect on the gymnast’s self-esteem. Also, I examine the general level of gymnasts’ self-esteem. The two hypotheses were the following. First, gymnastics coach’s personality traits agreeableness (A), openness (O) and extraversion (E) are positively connected to gymnasts’ self-esteem and thus support their self-esteem. Second, the gymnastics coach’s personality traits neuroticism (N) and conscientiousness (C) are connected negatively to gymnasts’ self-esteem, i.e. have weakening effect to gymnasts’ self-esteem. Recently, the controversial coaching methods in top-level sports and their effect on the well-being and self-esteem of the athletes has received significant media attention. Thereby, I strive to contribute to the knowledge of factors that do support the well-being and self-esteem of athletes. Methods. The research data was collected with two separate online questionnaires which were shared to Finnish gymnastics clubs’ coaches and gymnasts. Gymnastics coaches answered only the questionnaire that measured personality while gymnasts answered only the questionnaire that measured the level of their self-esteem. Total of 22 gymnastics coaches from five different clubs and, 105 gymnasts aged between 10 and 21 years, from four different clubs located in Espoo, Tampere and Turku answered the questionnaires. The main quantitative analyses of this thesis were correlation analysis and ordinary least squares linear regression analyses. Results and conclusions. The gymnasts in the sample of this thesis had on average very high level of self-esteem. The level of self-esteem was negatively correlated with the gymnast’s age. The results of the regression analyses imply that higher extraversion of a gymnastics coach is positively related to the self-esteem of a gymnast. Thereby, the results suggest that characteristics that are linked to extraversion, such as sociableness, warmth and enthusiasm, of a gymnastics coach support the self-esteem and thereby the well-being of a gymnast.

Tahattomasta lapsettomuudesta puhutaan silloin, kun lasta haluava ei syystä tai toisesta ole kykenevä saamaan lasta. Tämän Pro gradu -tutkielman tavoitteena on tutkia tahattoman lapsettomuuden aiheuttamaa surua seuraavien tutkimukselle asetettujen kysymysten kautta: millaisena lapsettomuuden suru koetaan (1), miten tämä suru vaikuttaa identiteettiin (2) ja minkälaisia vaikutuksia sillä on käyttäytymiseen (3). Tutkimusaineisto kerättiin kirjoitelmapyyntöinä Lapsettomien yhdistys Simpukka ry:n avustamana. Kirjoitelmapyyntö oli vapaamuotoinen, joka sai sisältää myös mahdollisia aiempia päiväkirjamerkintöjä. Vastaajille esitettiin toiveena, että kirjoitelmassa käsiteltäisiin lapsettomuuteen liittyviä tunteita ja surua sekä lapsettomuuden kriisiä suhteessa mahdollisiin elämässä aiemmin sattuneisiin kriiseihin. Lisäksi pyydettiin kertomaan niistä tekijöistä, jotka antavat lapsettomuuden kriisin keskellä voimavaroja. Tutkimusaineisto koostuu 20 naisen kirjeistä. Tutkimus on otteeltaan laadullinen, ja menetelmänä on käytetty sisällönanalyysia. Tutkimusongelmaa lähestyttiin aineistolähtöisesti. Saatua aineistoa peilattiin aiempiin surukokemuksista tehtyihin tutkimuksiin ja suruun liittyvään kirjallisuuteen, sekä tahatonta lapsettomuutta käsitteleviin tutkimuksiin ja kirjallisuuteen. Tutkimuksessa havaittiin tahattoman lapsettomuuden kriisin olevan paitsi naisen identiteettiä voimakkaasti muuttava kriisi, niin myös ympäristöön vaikuttava sosiaalinen kriisi. Häpeä, viha, kateus, epäreiluus ja ulkopuolisuuden kokeminen, sekä toivon ja epätoivon jatkuva vaihtelu, nousivat vastaajien keskuudessa voimakkaina tunteina esille. Tutkimustulokset osoittavat lapsettomuuden surun olevan pitkäkestoinen ilmiö, jonka kohteettomuus tuo sille oman erityisyytensä. Lapsettomuuden surun ajallista kestoa on lähes mahdoton määritellä. Uuden surukäsityksen mukainen näkemys surusta läpi elämän mukana kulkevana matkakumppanina, näyttää liittyvän lapsettomuuden suruun tutkimuksen mukaan oleellisesti. Tutkimuksen otsikossa oleva kysymys “Voisiko sen koteloida?” nousi esille erään tutkimukseen osallistuneen kirjeestä.