Browsing by Title

As the global economy grows rapidly, certain environmental and societal problems have become challenges. This pushes more and more global companies to integrate those concerns in their business operations, in the form of corporate social responsibility (CSR). This thesis analyzes leading global companies’ CSR performance by using forest and IT industry as comparable cases, in order to point out the strength and weakness of CSR practice, and to indicate the proposal for CSR development. The study also describes the differences in emphasizing CSR between forest industry and IT industry, and between globally and in China market. The method of content analysis is introduced to the study. Based on the Global Reporting Initiative (GRI) guidelines as classification frame, relevant information from the CSR reports of analyzed sampling units was classified into corresponding indicators and then transformed into the numbers that represent companies’ CSR performance. The result of the study shows that on a global scale environmental and economic responsibilities are the mainly focused areas of CSR by global companies while companies’ performance of human rights responsibility is very poor. In the future, global companies should work harder on human rights by taking actions to analyze violent risks and prevent discrimination instead of only releasing policies. Concerning differences between industries, forest product companies emphasize economic, environmental and labor practice responsibilities much more than IT companies do. IT industry is able to learn the experience from forest industry to improve its weak areas. The other finding in the study is that nearly no global companies publish separate unit CSR reports in China or sufficient information of CSR activities in China. It indicates that CSR is still at the very beginning status in China and global companies are recommended to take more responsibility for its development.

Tutkin Pro Gradu –työssäni vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen yleistymistä bostonilaisten poliitikkojen puheessa 1960-luvulta 2010-luvulle. Aineistoni koostuu kuuden eri miespoliitikon puheista ja esiintymisistä käsittäen noin 40–50 minuuttia puhetta per henkilö. Näytteet ovat pääosin vaaliväittelyistä, haastatteluista sekä erilaisissa tilaisuuksissa pidetyistä puheista. Ne on koottu siten, että ne edustaisivat mahdollisimman laajasti sekä spontaania että valmisteltua poliittista puhetta eri aikakausina. Koehenkilöiksi on valittu eri ikäluokkia edustavat John F. Kennedy, hänen veljensä, Edward Kennedy, heidän veljenpoikansa Joseph Kennedy III, Bostonin pormestarina vuosina 1984–93 toiminut Raymond Flynn, Bostonin nykyinen pormestari Martin Walshista, sekä senaattori Michael Capuano. Edellytyksenä valinnoille oli, että henkilöt olisivat syntyneet ja viettäneet suurimman osan elämästään Bostonin alueella, olisivat korkeasti koulutettuja, politiikassa toimivia tai toimineita sekä samaa etnistä ryhmää edustavia miehiä. Tutkimuskysymys pohjautuu Patricia Irwinin ja Naomi Nagyn (2007) tutkimukseen, joka paljastaa, että Bostonin alueen nuoriso on hylkäämässä perinteisen lausumistavan, jossa /r/-äännettä ei lausuta, ja omaksumassa muualla USA:ssa yleisesti esiintyvän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen. /r/-äänteen lausumisen yleistymisen lisäksi tutkin myös, onko spontaani puhe ja keskustelu ’ärrättömämpää’ kuin ennalta kirjoitettu ja harjoiteltu puhe. Näiden lisäksi tutkin, lausuvatko koehenkilöt /r/:n sellaisissa kohdissa sanaa, mihin se ei perinteisesti kuulu. Esimerkiksi lausuvatko he sanan Cuba niin, että se kuulostaa kuin he sanoisivat Cubar. Tutkin myös puheen spontaanisuuden vaikutusta ilmiön esiintymiseen. Tutkimus suoritettiin kokoamalla näytteistä sanalistat ja laskemalla niissä tapahtuvat /r/:n lausumiset sekä poisjätöt. Näistä laskettiin prosenttimäärät jokaisen näytteen kohdalle. Tämän jälkeen näytteistä eroteltiin kohdat, joissa oli joko valmisteltua tai spontaania puhetta. Näiden aikana tapahtuvista /r/:n lausumisista ja poisjätöistä laskettiin omat lukunsa ja prosenttimääränsä yhteissummana jokaiselle henkilölle erikseen. ’Loisäänne /r/:t’ laskettiin ja ilmoitettiin omina lukuinaan, jonka jälkeen katsottiin kuinka moni niistä tapahtui spontaanin ja kuinka moni valmistellun puheen aikana. Tutkimuksesta ilmenee, ettei vokaalinjälkeisen /r/:n lausuminen ole suoraan verrannollinen puhujan ikään. Eniten sitä käyttivät puheessaan tutkimuksen nuorin koehenkilö Joseph Kennedy III mutta myös hänen isoenonsa Edward Kennedy. Heidän välilleen ikäjärjestyksessä sijoittuneet Raymond Flynn, Michael Capuano ja Martin Walsh lausuivat vokaalinjälkeistä /r/:ää suunnilleen yhtä paljon kuin tutkimuksen vanhin koehenkilö John F. Kennedy. Valmistellun ja spontaanin puheen välillä ei vaikuta olevan suuria eroja, vaikkakin valmistellussa puheessa näyttäisi keskimäärin esiintyvän hieman enemmän vokaalinjälkeisen /r/:n lausumista. Niin sanottuna loisäänteenä esiintyvää /r/:ää esiintyy keskimäärin enemmän spontaanissa puheessa, vaikkakin Raymond Flynnin kohdalla tilanne on päinvastainen. Sen esiintyvyys kuitenkin harvenee mitä lähemmäksi nykyhetkeä tullaan. Loisäänteenä toimivan /r/:n esiintyvyyteen vaikuttaa myös hyvin vahvasti vokaalinjälkeisen /r/:n lausumisen määrä: Mitä enemmän vokaalinjälkeistä /r/:ää lausutaan, sitä vähemmän loisäänteenä tapahtuvaa /r/:ää esiintyy puheessa.

Tutkielmassa tarkastellaan William Butler Yeatsin (1865–1939) runoudessa esiintyvää Cuchulain-hahmoa, joka on alun perin irlantilaisen mytologian sankarihahmo. Tutkielman tavoitteena on vastata kysymykseen, millaisin keinoin Yeats kuvaa ja muuntelee tätä hahmoa alkuperäislähteistä poikkeavaksi versioksi. Samalla pyrin tutkimaan niitä taustoja, joita runojen tekijällä on ollut luodessaan ikään kuin uudestaan Cuchulainin kaltaista myyttistä hahmoa yleisölleen. Yeatsin runotuotannossa on kaksi Cuchulainia käsittelevää runoa ja muutamia yksittäisiä esimerkkejä, joissa hahmo on osa muuta myyttistä kuvastoa. Tutkielmassa analysoidaan hahmon kehitystä myytintutkimuksen sekä intertekstuaalisuuden ja lyriikan teorian näkökulmista. Esille nousevat kirjaimelliset poikkeamat alkuperäisen myytin ja runojen eri versioiden välillä sekä tietysti Yeatsin tausta modernismin aikakauden aktiivisena toimijana ja romantiikasta ja symbolismista vaikutteita ottaneena runoilijana. Tutkielmassa nostetaan esille myös runojen kuvallisuus sekä runojen puhujan rooli. Tutkielmassa todetaan, että Yeats tekee Cuchulainista hyvin poikkeuksellisen hahmon kansallisten myyttien kategoriassa. Runouden lajityypille ominaisia tehokeinoja hyödyntäen sankarimyytistä muotoutuu huomattavasti traagisempi hahmo, joka poikkeaa selkeästi alkuperäisen myytin versiosta ja suoraviivaisempien tulkitsijoiden näkemyksistä. Yeatsin oma ääni näkyy toisinaan runoissa, mutta tarinallisissa kokonaisuuksissa ainakin taustamotiivit jäävät sivuun. Yeatsin versio Cuchulainista osoittautuu monisyisemmäksi kuin yhden nimittävän tekijän määrittämäksi kansalliseksi myytiksi.

The history of Goa trance spans trough decades, its first cultural factors having been born in 60's USA and then developed in Goa, India through the 70's and 80's. After some of the same factors matured into sub-cultural traits in the western countries, the new attitudes towards the role of youth in society led to increased travelling and some discarding of the traditional sedentary lifestyles. Goa trance would develop to be the music, the identifier and the culture of full-moon parties and other celebratory meetings of a new group of travelling, globally mobile youth interested in exploratory self-development, self-actualization, mysticism and alternative lifestyles and spirituality. Goa trance came to Finland through movement of these people, by an international group of travellers following a Finnish national Ior Bock from Goa to Finland. Goa trance parties in Sipoo at his summer residence started in 1987 and went on until 1998. From 1988 onwards, a similar process would also start in other countries around the world. By 1992 new groups also going to Goa or similar destinations elsewhere already present would also start organizing Goa trance parties in Finland. First finnish experiments in Goa trance music production were conducted the same year. A historical study incorporating music analysis as the bridge between the cultural and the ethnographical is conducted in this research. It's hypothesis is that a system can be found in Goa trance music and that it reflects and represents the cultural values found by ethnographic methods. It also suggests that this system can then be used to track how Finnish Goa trance music-production and culture reflected the different facets of original and international Goa trance culture and how this transfer and synthesis took place. The study is largely material-based, relying on extensive interviews of important people in the 1990's Goa trance scene of Finland, recording artifacts on DAT-tape and c-cassette, and published musical works from the same time-period. Secondary sources include other, mainly ethnographic writings and articles on the topic and several documentary films. The socio-cultural and anthropologic studies of electronic dance-music cultures by Fikentscher, Thornton, Taylor, St. John, Saldanha, and D'Andrea are the precursors and the academic framework within which this study operates in. In addition to new ethnomusicology, the several fields of scientific methodologies applied to the material favor the cognitive, incorporating the ethnomusicology of John Blacking as well as psychoacoustics and cognitive models of musical experience. General cultural semiotics are likewise applied to support the models of behavior developed. A major part of the study is formed by music analysis. The analysis aims to find a system of characteristics that are common or unique, elements of style and then to apply these in the context of the cultural analysis. All the claims are supported by examples in notation transcribed from the materials. The methods of score-analysis include common ethnomusicological and western methodologies supplemented with modern metric theory from Hasty as adapted to analysis of electronic dance-music by Butler and several methodologies connected to it. The study also develops these methods further to form a suitable set of derived methodologies to better deconstruct the particular musical material at hand. Through the music analysis backed by ethnography, it can be seen that the music of Goa trance is a unique development of western electronic dance-music steered strongly into an oriental and mystic direction, simultaneously preserving much of the early hypnotic qualities of early rave-, acid- and techno music. It is highly functional and tied to facilitating a psychedelic experience in the trance-dance party. The early development of Goa trance music parallels that of rave-music and is interconnected, but also separate to a degree. The most prominent difference is that the music was tied to a copying and trading culture instead of depending on record labels for distribution. Finnish Goa trance music production delivered finished works to the DAT-tape trading circuit by 1995, and released works on CD and vinyl in 1996. The first releases were: 10 Years Loop EP by O*Men, Flippin' Bixies - Sörkkä Sonic and Apollo 3D by GAD. The sound of Flippin' Bixies was a more localized version of Goa trance, much more experimental and also ended up being more influential to the global soundscape that evolved from Goa trance: Psychedelic trance. Music analysis shows that a unique Finnish sound was present already in many of the early works of all these artists, and that it bears a kindredness to the kind of music that was also developing in Australia and Japan. International connections between the local music scenes and high international mobility of their agents led to very rapid exchange of music between the scenes and further development from 1997 onwards was bi-directional with new Finnish Goa-/psychedelic trance bands Texas Faggott and Kolmiokulmiosilmiö on the leading edge of it.

Tutkielmassa selvitetään englanti lingua francana (ELF) -näkökulman ilmenemistä kulttuurin ja sen opettamisen periaatteissa. Tarkastelun kohteina ovat viimeaikaiset kielenopetuksen ohjenuoria käsittelevät ohjelmat Euroopassa ja Suomessa: Euroopan neuvoston julkaisema Eurooppalainen viitekehys ja Suomen perus- ja lukio-opetuksen uusimmat vieraiden kielten opetussuunnitelmat. Tutkielmassa sovelletaan kriittisen diskurssianalyysin kolmiportaista analyysikehystä, jonka kuvausosiossa Viitekehyksestä analysoidaan esiin kulttuurisia diskursseja, tulkintaosiossa aineistoa tarkastellaan Euroopan neuvoston kielipolitiikan osana, ja selitysosiossa sitä verrataan opetussuunnitelmista hahmotettuihin diskursseihin. Viitekehyksestä nousi esiin neljä keskeistä diskurssia: 1) kohdekulttuuri-, 2) kulttuurien monimuotoisuus-, 3) monikulttuurisuus- ja 4) oppilaskeskeisyysdiskurssit. Näistä kahdessa viimeisessä oli piirteitä, joiden voi katsoa tukevan ELF-näkökulmaa. Tällaisia olivat mm. usean kulttuurin välillä liikkuminen ja oppilaiden tarpeiden korostaminen. Sen sijaan opetussuunnitelmissa keskitytään ELF:n kannalta liian kapea-alaisesti vain äidinkielisten ja ei-äidinkielisten väliseen viestintään. ELF-lähestymistavan kannalta olisikin tärkeää ymmärtää, että kansainvälisessä viestinnässä englannin kieltä ei voi yhdistää tiettyyn kohdekulttuuriin ja että monikielitaitoisuuden ja lingua francan ei tarvitse olla ristiriidassa keskenään.

Promotion of cultural relations with foreign countries was instrumental for implementing Soviet foreign and domestic policy during the Cold War era. In the Latvian SSR, cultural relations with foreign countries were organized in accordance with aims and the institutional system of the Soviet Union. This study provides an insight into the Soviet policies of cultural cooperation through a pinhole – following the development of the Latvian SSR Department “Soviet Union – Finland” from the incentives for its establishment in the mid-1950’s to its reorganization in 1989. This research analyses the correlation of the work of the Department with the ideological and political context of the Cold War era, describes the aims, tasks, and the membership policy of the Department, as well as the various activities organized by the Department for strengthening the cultural ties between the Latvian SSR and Finland. The research is based on qualitative, descriptive and comparative research methods and focuses mainly on source analysis of Collections of the Latvian State Archive, particularly the Collection No.338 of the Latvian SSR Society for Friendship and Cultural Relations with Foreign Countries that includes conference documents, reports on presidium sessions, work reports, documents concerning different friendship organizations, accounting documents, photographs from foreign tourism trips and visits by foreigners, originals and copies of publications by the press. Interviews of the members of the department have been collected thus providing a valuable insight into the work of this institution. The research shows that the work of the Department showcases the developments in Soviet Union’s political and ideological setting through its official meetings, conferences, annual plans and reports. At the same time, an official framework for cultural cooperation was filled with creative content that could be seen in the activities of the Department and connected people with interest in Finnish culture and way of life thus creating and promoting cultural ties and the exchange of albeit limited information.

Avhandlingens syfte är att granska vilken beredskap engelsklärare på högstadienivå har att möta förändringen när det gäller undervisning i kultur och språkvarianter som den nya nationella läroplanen för med sig. Traditionellt har kultur i språkundervisningen handlat om målspråkskultur och i engelskans fall i första hand om angloamerikansk kultur. Samma synsätt har gällt för undervisning i varianter av engelska, d.v.s. angloamerikanska varianter har utgjort normen. Eftersom engelskan i dag har rollen av ett globalt lingua franca och de icke-infödda talarna är långt flera än de infödda är de inföddas kultur och språkvarianter inte längre lika relevanta för undervisningen och behöver därmed inte nödvändigtvis utgöra normen. Däremot skulle eleverna vara betjänta av att förberedas för att använda engelskan i global kommunikation och multikulturella möten. De här aspekterna har en betydande roll i engelskundervisningen enligt den nya läroplanen i Finland som för högstadiets del träder i kraft från och med 2017. Här framhävs betydelsen av att förstå mångkulturalism och mångspråkighet och vikten av att kunna kommunicera i sådana sammanhang. Engelskan som ett redskap för global kommunikation betonas upprepade gånger, medan dess roll som bärare av nationell kultur endast nämns i korthet. Sättet att närma sig engelskans roll i världen innebär något helt nytt i jämförelse med den ikraftvarande läroplanen. I min avhandling frågar jag hur lärarna förhåller sig till de nya aspekterna i läroplanen och hur de redan nu beaktar dem i sin undervisning. Undersökningen är kvalitativ och utförd i form av intervjuer med fem högstadielärare under november och december 2015. Intervjuerna hade formen av temaintervjuer med en på förhand uppgjord struktur från vilken avvikelser kunde göras för att fånga upp aspekter som de intervjuade för fram. Resultaten visar att även om lärarna är medvetna om den nya betoningen av engelskan som ett redskap för multikulturell kommunikation är de på många sätt rotade i den angloamerikanska kultursfären i sin undervisning. På motsvarande sätt fokuserar de också på de vanligaste varianterna av infödd engelska. En orsak till det traditionella förhållningssättet kan ligga i att lärarna i många fall följer läromedlen, som därmed får rollen av normgivare. Huruvida läromedlen uppdateras i enlighet med den nya läroplanen får sålunda betydelse för dess förverkligande. Ytterligare två aspekter framstår som betydelsefulla för lärarnas beredskap att undervisa i enlighet med den nya läroplanen: möjligheten till multikulturell kommunikation i verkligheten, vilken i sin tur är beroende av skolans närsamhälle och därmed ojämlik, samt tolkningsmöjligheterna av själva läroplanen. Lärarna kritiserade planen för att vara otydlig och svårtolkad och efterlyste handledning i hur den ska omsättas i praktiken. Sammantaget kan de här omständigheterna leda till större olikhet mellan skolornas engelskundervisning, vilket kan ha konsekvenser för, till exempel, elevernas beredskap för studentexamen.

The axolotl (Ambystoma mexicanum) has an astounding ability to regenerate entire lost body parts throughout its life. Significant progress has been made in recent years to understand the mechanisms of axolotl regeneration, but how the animal maintains its capacity for successful regeneration remains obscure. In mammals, the ability to repair damaged tissue drastically declines with age, in part due to the accumulation of senescent cells. However, in axolotls, the number of senescent cells does not increase upon aging. Low levels of chronic senescence in axolotls have been proposed to support their ability to regenerate even at an old age. Axolotls can efficiently clear senescent cells, but whether they can prevent the induction of senescence is not known. This thesis provides the first indication of a secreted anti-senescence activity from axolotl cells. Data presented here show that conditioned medium from cultured axolotl cells reduces senescence and increases proliferation in mouse embryonic fibroblast, a widely used model for spontaneous senescence. Remarkably, conditioned media from other tested cell types, namely cervical cancer cells and young mouse embryonic fibroblasts, did not considerably affect senescence, despite extensively increasing proliferation. Taken together, secreted factors from cultured axolotl cells seem to reduce senescence directly, and not by merely promoting proliferation. This observation forms a basis for future endeavors to determine whether preventing senescence facilitates regeneration in vivo.

Previous research has shown that colonization had profound impacts on precolonial Indigenous communities in North America. From the first contact, the explorers’ perception was colored by Eurocentric ideas rooted in European social systems, religion, cultures, and values, which called into question the moral worth and very humanity of Indigenous peoples. In Canada, colonialism introduced Indigenous peoples with a new social order, including new political, social, cultural, and economic structures, as well as a new stigmatized Indigenous identity, which became foundational for subsequent laws, policies, and institutional practices that aimed to erase those very elements deemed problematic. In Canada, Indigenous people have since colonization persistently suffered from poorer health compared to settler and more recent immigrant populations. Research points to both proximal and distal determinants behind the disparities documented in Indigenous health, and suggests that along with contemporary socioeconomic conditions, the distal factors of colonialism, virgin soil epidemics, and policies of subjugation and assimilation have been traumatic and have contributed negatively to the contemporary Indigenous population’s health. This research thesis is located in the field of medical anthropology and examines health, illness, and healing as culturally shaped, personal, embodied, and shared experiences, meanings, and illness realities. The theory used this thesis rests on an embodied meaning-centered approach of illness, which suggests that elements from the psychobiological, sociocultural, symbolic, political, and historical experiential realms blend to form a network of meanings for a sufferer, an embodied experience of an illness world that is shared as part of a community. Situated in the context of colonial history and present health disparities, the research questions of this thesis center on discovering major themes of embodied experiences and meanings of health, illness, and healing in an urban Indigenous community. Altogether eight weeks of daily ethnographic fieldwork was conducted in an Indigenous urban community in Vancouver, Canada, in the spring of 2017. The data for this thesis consisted of fieldnotes, ten individual interviews and one group interview, taped public speeches, photographs, and videos. A thematic analysis identified six significant categories of embodied meanings and experiences of health, illness, and healing in community narratives: colonization and colonialisms, colonization traumas, structural violence, survivance and resilience, reconciliation, and healing with culture. This thesis establishes that colonization and various colonialisms with policies of subjugation and assimilation are seen by community members as profoundly traumatic events with negative impacts on health that persist intergenerationally to this day. Collective memories of colonization and colonialisms inform what it once meant to be healthy, how communities became sick, and how they can become healthy again. Due to contemporary experiences of structural violence and racism, Indigenous community members continue to experience Canada as an enduring colonial space. Healing for community members is achieved by decolonizing minds from the once stigmatized identities introduced by colonization and by reindigenizing their world through reintroducing the original cultures and cultural identities back into their daily practices and healing their perceptions of the self.

The purpose of this thesis is to study the cumulative probability of a false-positive (FP) test result during the Finnish 20-year breast cancer screening program. This study is based on breast cancer screening data provided by the Mass Screening Registry of the Finnish Cancer Registry, which consists of women aged 50–51 years at the time of their first invitation to mammography screening in 1992–1995. Generalized estimating equations (GEE) are used to estimate the cumulative probability of a FP screening result. In the theoretical part we present the corresponding theory together with reviewing the theory of generalized linear models (GLM). The cumulative probabilities are calculated from the modeling of individual examinations by using the theory and formulas of conditional probability. The confidence intervals (Cl) are calculated by using Monte Carlo simulation relying on the asymptotic properties of the GEE estimates. The estimated cumulative risk of at least one FP during the screening program was 15.84% (95% Cl: 15.49–16.18%). Previous FP findings increased the risk of (another) FP results with an odds ratio (OR) of 1.91 (95% Cl: 1.78–2.04), and OR 3.09 (95% Cl: 2.49–3.83) for one or more previous FP results, respectively. Irregular screening attendance increased the risk of FP results with an OR of 1.46 (95% Cl: 1.37–1.56).