Browsing by Title

Investors tend to allocate large shares of their portfolios to their domestic equity. Domestic equity seems to attract investors all around the world more than foreign equity does. This phenomenon, usually called equity home bias, seems to persist even if many international capital market restrictions have been lifted. In this thesis I examine this topic from three different points of view. The first part examines what are the benefits of international diversification of equity portfolios. I study this issue by using historical stock market index data and related literature. I conclude that the lack of international diversification of equity portfolios is suboptimal for risk averse investors in a theoretical framework, as we assume that there are efficient markets, similar taxes and costs. The second part examines the observable level of equity home bias across nations. I answer this question by presenting calculated EHB-values from a research article and compare these values with gross domestic product per capita values and a variable indicating capital market restrictions. I find both of these values to be significant explainers for EHB-value. In the third part, I analyse the cause of equity home bias with the aid of academic studies in the fields of behavioral finance and cognitive psychology. I present possible behavioral and institutional explanations and evaluate the plausibility of those. I conclude that the institutional explanations are likely to explain a significant proportion of equity home bias in developing countries, while the behavioral ones provide a more plausible explanation in developed countries, as the institutional explanations cannot explain as much of the equity home bias in developed countries.

The long-run average return on equities shows a sizable premium with respect to their relatively riskless alternatives, the short-run government bonds. The dominant explanation is that the excess return is compensation for rare but severe consumption disasters which result in heavy losses on equities. This thesis studies the plausibility of this explanation in a common theoretical framework. The consumption disasters hypothesis is studied in the conventional Lucas-tree model with two assets and with constant relative risk aversion preferences, captured by the power utility function. The thesis argues that this oft-used model is unable to account for the high premium, and a simulation experiment is conducted to find evidence for the argument. The consumption process is modelled by the threshold autoregressive process, which offers a simple and powerful way to describe the equity premium as a result of a peso problem. Two statistics, the arithmetic average and the standard deviation, are used to estimate the long-run average and the volatility of the returns. The simulated data is analyzed and compared to the real world financial market data. The results confirm that the potential for consumption disasters produces a lower equity premium than the case without disasters in the Lucas-tree model with power utility. The disaster potential lowers the average return on equity instead of increasing it. This result comes from the reciprocal connection between the coefficient of relative risk aversion and the elasticity of intertemporal substitution, and from the special nature of the equity asset, which is a claim on the consumption process itself. The risk-free asset remains unaffected by the disaster potential. The equity premium remains a puzzle in this framework. The advantage of the threshold autoregressive consumption process is to show this result with clarity. Breaking the link between aversion to risk and intertemporal substitution is indeed one possible direction to take. Changing the assumptions about expected consumption or about the equity asset might offer another way forward. Another form of utility or another model is needed if the equity premium is to be explained in financial markets that are free of frictions.

Rangaistusluonteisiin hallinnollisiin seuraamuksiin ja niihin liittyviin menettelyihin on viime aikoina kohdistunut yhä enenevissä määrin rikosoikeuden puolelta kumpuavia laatuvaatimuksia. Näistä kenties merkittävimpänä voidaan pitää ne bis in idem -kieltoa, jonka tarkoituksena on estää henkilön tutkiminen, syyttäminen tai rankaiseminen kahdesti saman teon johdosta. Kielto kuuluu perustavanlaatuisiin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS) turvattuihin yksilön oikeuksiin, ja sen sisältö on suurelta osin muotoutunut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (EIT) oikeuskäytännössä. Nykyisen tulkintalinjan mukaan kieltoa tulee soveltaa myös hallinnollisen menettelyn ja rikosprosessin välillä silloin, kun hallinnollinen menettely rinnastuu EIS 6 artiklassa tarkoitettuun rikossyytteeseen. Rikossyytteen olemassaolo ratkaistaan nk. Engel-kriteerien perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon teon oikeudellinen luonnehdinta kansallisen oikeuden mukaan, teon todellinen luonne sekä määrättävissä olevan seuraamuksen luonne ja ankaruus. Koska kriteerit ovat toisilleen vaihtoehtoisia, voi niistä yhdenkin täyttyminen riittää saattamaan menettelyn EIS 6 artiklan rikoshaaran ja siten myös ne bis in idem -kiellon potentiaalisen soveltamisalan piiriin. Engel-kriteerien tulkinnassa on viime aikoina ollut havaittavissa joitakin selkeitä muutoslinjoja. Esimerkiksi seuraamuksen rahamääräiselle ankaruudelle ei enää anneta kovinkaan suurta painoarvoa, vaan nykyään myös lievät, luonteeltaan rankaisulliset seuraamukset saatetaan katsoa rikoshaaraan kuuluviksi. Yleisenä suuntauksena näyttää olleen yhä useampien seuraamusten katsominen rangaistusluonteisiksi. Tutkielmassa hahmotellaan suuntaviivoja sille, milloin hallinnollista seuraamusta voidaan pitää EIS 6–7 artiklan merkityksessä rikosoikeudellisena rangaistuksena. Tässä tarkoituksessa ne bis in idem -kiellon mahdollista soveltuvuutta tarkastellaan kahden tieliikenneoikeudelliseen tematiikkaan liittyvän seuraamuksen, ylikuormamaksun sekä hallinnollisessa menettelyssä kielletyn liikennekäyttäytymisen perusteella määrättävän ajokiellon näkökulmasta. Molempiin mainittuihin seuraamuksiin liittyy Suomessa eräänlainen kaksoismenettely, joka mahdollistaa sekä rikosoikeudellisen että hallinnollisen seuraamuksen kohdistamisen samaan henkilöön saman teon perusteella. Pyrkimyksenä on paitsi analysoida kiellon systematiikkaa valittujen seuraamusryhmien kautta, myös tarkastella näiden kansallisten sanktiointimallien sopusointuisuutta suhteessa ihmisoikeussopimuksen asettamiin vaatimuksiin. Parhaassa tapauksessa tarkastelu tuottaa johtopäätöksiä, joilla saattaa olla yleistettävyyttä myös tutkielman ulkopuolelle rajattujen seuraamusten kannalta. Hallinnollisessa menettelyssä määrättävän ajokiellon tarkastelussa ne bis in idem -kieltoa vasten keskeiseksi nousi EIT:n 17.2.2015 antama ratkaisu asiassa Boman v. Suomi. Tarkastelussa päädyttiin johtopäätökseen, jonka mukaan kansallisesti aiemmin ymmärrettyä suurempi osa hallinnollisessa menettelyssä kielletyn liikennekäyttäytymisen perusteella määrättävistä ajokielloista jäsentyy EIS 6–7 artiklan merkityksessä rikosoikeudellisiksi rangaistuksiksi. Erityistapauksen näyttää kuitenkin muodostavan poliisin määräämä väliaikainen ajokielto, jonka arvioimiselle ensi sijassa turvaamistoimena on muita ajokiellon muotoja painavammat perusteet. Rikosoikeudelliseen rangaistukseen rinnastuminen ei kuitenkaan välttämättä tarkoita ristiriitaa ne bis in idem -kiellon kanssa. EIT on nimittäin linjannut, että samaa asiaa koskevaan rikostuomioon perustuen ja ilman uutta syyllisyyden tutkimista tapahtuva hallinnollinen ajokieltoon määrääminen voidaan katsoa rikostuomion kanssa yhdeksi kokonaisuudeksi, jolloin käsillä ei ole kiellettyä menettelyjen toistoa. Ylikuorman kuljettamiseen käytetyn ajoneuvon omistajalle tai pysyvälle haltijalle hallinnollisesti määrättävän ylikuormamaksun puolestaan todettiin sitä rikoshyödyn konfiskaatioon lähentävistä piirteistään huolimatta olevan selkeästi rangaistusluonteinen seuraamus, joka paitsi punitiivisen luonteensa ja riittävän yleisen soveltamisalansa, myös taloudellisen ankaruutensa johdosta kuuluu EIS 6 artiklan rikoshaaraan. Koska samasta teosta määrätään ajoneuvon kuljettajalle myös rikosoikeudellinen rangaistus, näyttää tämä johtavan ne bis in idem -kiellon loukkaamiseen tilanteissa, joissa ajoneuvon kuljettaja ja omistaja ovat sama henkilö. Ainakin sellaiset henkilöyhtiöt, joissa vastuunalainen yhtiömies on omavelkaisesti vastuussa yhtiön sitoumuksista, voitaneen tässä tarkastelussa samastaa luonnolliseen henkilöön. Vaikka ne bis in idem -kiellon tulkintaa on viime vuosina Suomessa yhdenmukaistettu EIS:n edellyttämään tasoon nähden ja paikoin jopa menty siitä yli, etenkin ylikuormien sanktiointimallin kaltaiset lainsäädäntöratkaisut olisi vielä syytä ottaa lähempään tarkasteluun. Tietynlainen alkukankeus rikosoikeudellisen ja kokonaissystematisointia kaipaavan hallinnollisen seuraamusjärjestelmän yhteensovittamisessa on toisaalta ymmärrettävää, sillä ne bis in idem -kiellon kuvastama negatiivinen oikeusvoimavaikutus eri prosessilajien välillä ei aivan ongelmitta istu vakiintuneeseen suomalaiseen doktriiniin. Kansainvälisten ihmisoikeusvelvoitteiden suhteen ei kuitenkaan ole perusteltua jäädä passiiviselle seurantalinjalle, vaan selvät ongelmakohdat tulisi aktiivisesti pyrkiä korjaamaan lainsäädännön keinoin.

Tämän syventävien opintojen projektin tarkoituksena oli selvittää eräiden entsyymien pitoisuuksia ja niiden muutoksia tamman vaginalimassa kiimakierron aikana, ja entsyymitutkimusten käyttökelpoisuutta kiiman toteamisessa ja ovulaation ennustamisessa. Koska aihetta on aiemmin tutkittu erittäin vähän, käsitellään kirjallisuuskatsauksessa tamman vaginan, cervixin ja kohduneritteitä yleisemmältä kannalta. Imupaperikiekkoihin imeytettyjä limanäytteitä kerättiin yhteensä 24 suomenhevostammalta Ypäjällä kesällä 1987 (14 tammaa, ryhmä 2) ja 1988 (10 tammaa, ryhmä 1). Näytteitä otettiin 13 kiimakierron aikana per tamma, ja kiimakiertoja seurattiin samalla seerumin progesteronimääritysten, rektalisoinnin ja ultraäänitutkimusten avulla. Näytteistä määritettiin totaaliproteiinit, N-asetyl-beta-D-glukosaminidaasi eli NAGaasi, leusiiniarylamidaasi sekä hapan ja alkalinen fosfataasi. Näistä eniten muutoksia kiimakierreaikana näytti tapahtuvan NAGaasin ja happaman fosfataasinpitoisuuksissa. NAGaasipitoisuus sekä NAGaasi/proteiini olivat ryhmässä merkitsevästi korkeammat diestruksessa kuin kiiman aikana. Ryhmässä 2 ei eroa kuitenkaan ollut. NAGaasipitoisuus oli suuri kiiman alussa, lähellä luteolyysiä, ja lisäksi käyrissä oli 1-2 huippua diestruksen aikana. Tulokset poikkesivat verrattuna ainoaan aikaisempaan tamman vaginalimasta tehtyyn entsyymitutkimukseen, jossa korkein pitoisuus saatiin päivää ennen ovulaatiota. Happaman fosfataasin pitoisuus oli selvästi korkeampi kiiman aikana kuin diestruksessa ryhmässä 2. HFOS-proteiiniarvoissa ero oli merkitsevä molemmissa ryhmissä. Huippupitoisuudet kiiman alussa osuivat samoihin päiviin NAGaasin kanssa. Lopullisten johtopäätösten tekeminen vaatii vielä tarkempaa, mm. tammakohtaista perehtymistä aineistoon. Tässä vaiheessa näyttää siltä, ettei entsyymimääritystä saadaainakaan seerumin progesteronimäärityksiin verrattuna parempaa informaatiota kiimaantulosta ja ovulaatiosta. Tulosten tulkintaa vaikeuttavat mm. suuret tammakohtaiset erot entsyymiaktiivisuuksissa tai entsyymi/proteiiniarvoissa.

Kaivannaisfosfori on merkittävin fosfaattilannoitteiden lähde maailman maataloudessa. Fosforia on kuitenkin rajallinen määrä maapallolla ja kaivannaisfosforin varannot uhkaavat ehtyä 50-500 vuoden aikana. Maailman maatalous joutuu sopeutumaan tulevaisuudessa kaivannaisfosforin vähenemiseen, jolloin fosforin talteen saaminen erilaisin kierrätysmenetelmin tulee olemaan merkittävä kiertotalouden osa. Kierrätyslannoitteiden mahdollisuuksia on yleisesti tutkittu viime aikoina paljon, mutta niiden vaikutusta kauran fosforin ottoon on tutkittu melko vähän. Tämän tutkimuksen tarkastelun kohteena oli kauran (Avena sativa. L Obelix) fosforin otto vuosina 2017 ja 2018 Uudellamaalla sijaitsevalla koelohkolla. Tutkittavina kierrätyslannoitteina olivat lihaluujauho, matokomposti, mädätejäännös ja ammoniumsulfaatti. Kontrollina tutkimuksessa olivat väkilannoiteruutu sekä lannoittamaton ruutu. Koepellon lannoitushistoria oli suomalaisittain tyypillinen ja pellon fosforitaso oli tutkimuksen alkuvaiheessa luokiteltu hyväksi tai korkeaksi. Vuoden 2017 kasvukausi oli pitkäaikaiseen keskiarvoon (1981-2010) nähden kylmä ja sateinen, kun taas vuosi 2018 oli erityisen lämmin ja kuiva. Tämän tutkimuksen perusteella näillä kierrätyslannoitteilla ei ollut merkitsevää eroa kauran fosforin ottoon kumpanakaan vuonna verrattuna väkilannoitteeseen tai lannoittamattomaan käsittelyyn. Merkitsevä ero näkyi kuitenkin vuoden 2017 fosforin otossa lihaluujauhon ja mädätejäännöksen välillä (p=0,0159 vertailussa lannoittamattoman käsittelyn ja p=0,0206 vertailussa väkilannoitekäsittelyn kanssa). Maaperän fosforitaseissa ei havaittu merkitseviä eroja käsittelyiden välillä. Kierrätyslannoitekäsittelyiden välillä havaittiin merkitsevä ero niiden vaikutuksessa maaperän pH-arvoon (p=0,045 vertailussa lannoittamattoman ruudun ja p=0,036 vertailussa väkilannoitekäsittelyn kanssa) vuonna 2018. Tukeyn HSD-testissä ei kuitenkaan tapahtunut jakaantumista eri alajoukkoihin. Koepellon ennestään hyvä ravinnetilanne on voinut vaikuttaa kokeessa tasaamalla eroja eri käsittelyiden välillä.

Ihmisten käyttämien eläimille potentiaalisesti haitallisten aineiden käyttö lisääntyy jatkuvasti, ja hyvänmakuisia eläimille ja ihmisille tarkoitettuja lääkevalmisteita on helposti saatavilla. Eläimen alkaessa oireilla ei usein pystytä varmistumaan mahdollisen myrkytyksen aiheuttajasta. Tällöin on ensisijaisen tärkeää potilaan tilan stabilointi, elintoimintojen tukeminen ja oireenmukainen hoito. Dekontaminaatiolla pyritään samaan myrkyllinen aine pois elimistöstä nopeasti, aiheuttamatta kuitenkaan potilaalle lisäharmia. Sen tehokkuus riippuu suuresti niellystä myrkystä ja kuluvasta ajasta. On siis tärkeää tunnistaa myrkytyksen ensimmäiset oireet ja osata reagoida niihin oikealla tavalla. Gastrointestinaaliseen dekontaminaatioon voidaan käyttää esimerkiksi oksennuttamista, mahahuuhtelua, laksatiiveja ja lääkehiiltä. Tutkielmaan on valittu spesifiset myrkytyksen aiheuttajat mahdollisen vasta-aineen olemassaolon perusteella tai miten yleisiä ne vaikuttavat olevan YES:in potilasaineistossa. Kaakaota sisältävien tuotteiden, esimerkiksi suklaan, toksisia yhdisteitä ovat metyyliksantiinit teobromiini ja kofeiini. Metyyliksantiinit stimuloivat keskushermostoa ja sydänlihasta, relaksoivat sileätä lihasta ja aiheuttavat diureesia. Hoito on indikoitua, kun nielty metyyliksantiiniannos lähenee 20 mg/kg. Spesifistä vasta-ainetta ei ole, joten hoito on tukihoitoa. Antikoagulanttirotanmyrkyt aiheuttavat hyytymishäiriöitä estämällä hyytymistekijöiden tuottoa maksassa. Spesifisenä vasta-aineena käytetään K1-vitamiinia. Antikoagulanttirotanmyrkyt konsentroituvat maksaan ja voivat jäädä enterohepaattiseen kiertoon aiheuttaen täten pitkäaikaisen Kvitamiiniterapian tarpeen. Ksylitoli on tyypillinen makeuttaja purukumissa ja makeisissa. Koirilla ksylitoli aiheuttaa nopean veren insuliinipitoisuuden nousun ja siten veren glukoosin nopean laskun. Ksylitolimyrkytyksen oireita ovat pitkäkestoinen hypoglykemia, maksaentsyymien aktiivisuuden nousu ja mahdollinen maksanekroosi. Hoitona käytetään glukoosi-infuusiota sekä maksaa tukevia aineita. Etyleeniglykolia käytetään esimerkiksi jäänestoaineissa. Se aiheuttaa eläimelle akuutin munuaisvaurion, keskushermosto-oireita ja vakavan metabolisen asidoosin. Etyleeniglykolimyrkytyksen vastaaineena suositaan fomepitsolia. Fomepitsolilla hoidettujen eläinten toipumisesta on saatu hyviä tuloksia. Tulehduskipulääkkeiden myrkyllisyys perustuu useimmissa tapauksissa syklo-oksygenaasin (COX) toiminnan estoon ja siten sen kudoksia suojaavan toiminnan heikentymiseen. Tulehduskipulääkkeet jäävät koirilla helposti enterohepaattiseen kiertoon. Yleisin haittavaikutus on mahasuolikanavan ärsytys. Ibuprofeenilla on koirilla matala terapeuttinen marginaali. Sen ei ole todettu aiheuttavan maksavauriota, mutta sen sijaan niitä on raportoitu karprofeenin käytön yhteydessä. Lääkehoidon pääasiallinen tavoite on pitää yllä mahan suojamekanismeja. Tähän tarkoitukseen voidaan käyttää esimerkiksi H2- reseptorin antagonisteja, protonipumpun salpaajia, sukralfaattia ja misoprostolia. Parasetamolilla niin ikään on matala terapeuttinen marginaali. Se aiheuttaa pääasiassa hepatosellulaarisia vaurioita ja maksanekroosia. Korkeimmilla annoksilla havaitaan methemoglobinemiaa. Parasetamolimyrkytys johtuu maksan glutationivarastojen ehtymisestä. Asetyylikysteiini on glutationin prekursori ja sitä käytetään vasta-aineena parasetamolimyrkytyksessä.

Objectives Attitudes towards natural products are remarkably positive considering the limited evidence for their benefits . Our current understanding of these attitudes is mainly limited to studies of demographic factors and reasons for consumption. Research on the cognitive, affective and motivational factors underlying the attitudes is scant. In this study, the relation of the following cognitive and affective-motivational factors to attitudes towards natural food and cosmetics was examined: intuitive thinking (REIm), analytical thinking (REIm, CRT), open-minded cognition (OMC-G), belief in health myths, modern health worries (MHW), disgust sensitivity, avoidance motivation (BIS) and approach motivation (BAS). Methods A browser-based survey (application: E-lomake) was distributed online and self-administered on a personal device. The 317 participants were aged 16–71 years, and 74.4% were women. The participants reported their attitudes by means of a semantic-differential evaluation of natural food and cosmetics, and an estimate of their use of these products. Various self -report scales and tasks were used to assess cognitive and affective-motivational factors. The factors were used to predict semantic-differential evaluation with linear regression and product use with ordinal regression, controlling for age, gender, education and diet. Results and conclusions Modern health worries and intuitive thinking were the best predictors of positive attitudes towards natural food and cosmetics; for the other factors, only sporadic, weaker associations were observed. Based on these results, the appeal of natural products can be partly explained by a tendency to trust intuitions and feelings when evaluating products, and appraisals of health risks in the production of food and cosmetics. Both the general style of cognitive processing and the emotions and motives affecting it are important for understanding the psychological background of attitudes towards natural products.

Enhanced Recovery After Surgery (ERAS) -hoitoprotokollan on todettu useilla kirurgisilla erikoisaloilla olevan yhteydessä lyhyempiin sairaalahoitojaksoihin sekä komplikaatioiden ja readmissioiden pienempään määrään. Tutkimusnäyttö ERAS-hoitoprotokollan vaikutuksista tyräleikkauspotilailla on vielä vähäistä eikä saatavilla ole kansainvälistä ohjetta ERAS-hoitoprotokollan käytöstä näillä potilailla. Tutkimuksemme tarkoituksena oli tutkia ERAS-hoitoprotokollan vaikutusta sairaalahoitoaikaan, mobilisoitumiseen, opioidien tarpeeseen sekä komplikaatioiden ja readmissioiden määrään avoimesti leikatuilla ventraaliherniapotilailla. Tutkimus toteutettiin yhden keskuksen retrospektiivisena rekisteritutkimuksena. Elektiivisten tyräpotilaiden ERAS-protokolla otettiin käyttöön HUS Jorvin sairaalassa vuoden 2022 alussa ja interventioryhmään otettiin kaikki tämän jälkeen avoimesti leikatut ventraaliherniapotilaat. Kontrolliryhmän muodostivat vastaavan toimenpiteen läpikäyneet potilaat vuosilta 2020–2021. Voimalaskelman perusteella tutkimukseen tarvitaan 70 potilasta sekä interventio- että kontrolliryhmiin. Tutkielmassa esitellään tutkimuksen välianalyysin tulokset, kun puolet potilaista on kerätty ja analysoitu. Jatkuvien muuttujien vertailussa käytettiin Mann-Whitney-U-testiä ja kategoristen muuttujien vertailussa Fisherin tarkkaa testiä. Yhteensä 70 potilasta analysoitiin, 35 interventioryhmän potilasta ja 35 kontrolliryhmästä. Analyysin ulkopuolelle jätettiin potilaat, joilla oli suuri, preoperatiivisesti Botox- tai pneumoperitoneum-hoitoa vaatinut tyrä (n=21). Lopulliseen analyysiin otettiin 20 interventioryhmän potilasta ja 29 kontrolliryhmän potilasta. Demografiassa ei todettu ryhmien välillä eroja. Sairaalahoitoajan todettiin lyhentyvän merkitsevästi ERAS-protokollan mukaisesti hoidetuilla potilailla (mean 1.55 vs 2.45, p=0.018) ilman komplikaatioiden tai readmissioiden lisääntymistä. ERAS-protokollan myötä potilaat mobilisoituivat postoperatiivisesti merkitsevästi paremmin jo toimenpidepäivänä (90 % vs 62 %, p=0.029) ja interventioryhmässä merkitsevästi useammalla kivunhoito oli ensimmäisenä postoperatiivisena päivänä riittävää ilman opioideja (65 % vs 35 %, p=0.035) ERAS-protokollasta on hyötyä avoimesti leikattujen ventraaliherniapotilaiden toipumisessa. Potilaan mobilisoituvat paremmin, tarvitsevat vähemmän opiaatteja ja sairaalahoitoaika lyhenee merkitsevästi.

Teologi, kirjailija Erasmus Rotterdamilaisen (1466/69-1536) suurta kohua herättänyt, anonyymisti ilmestynyt satiiri Julius Exclusus e Coelis (Juliuksen taivaasta karkottaminen) kertoo paavin ja Pyhän Pietarin vuoropuhelusta taivaan porteilla. Kyseessä on oppimista parodioiva menippealainen satiiri, jossa Pyhä Pietari evää sisäänpääsyn röyhkeältä, itsekkäältä ja riitaa haastavalta paavi Julius II:lta. Tutkimus selvittää, millaisen kuvauksen Erasmus satiirissa paavista esittää. Kuvausta verrataan tutkimuskirjallisuuden tietoihin Giuliano della Roveresta (paavina 1500-1513) eli paavi Julius II:sta. Juliusta tarkastellaan Kirkkovaltion johtajana, kirkon johtajana ja kristittynä. Lähteinä ovat vuoden 1516 Baselissa ilmestynyt latinankielinen versio satiirista sekä Erasmuksen kirjeenvaihto vuosina 1500-1519. Juliusta kuvataan satiirissa häikäilemättömänä soturi- ja pakanapaavina, joka ei ole kiinnostunut kristinuskosta. Pyhä Pietari yrittää opettaa paaville alkuperäistä, ”nykyajan rappiosta” puhdistettua kristinuskoa (Erasmuksen philosophia Christi). Ylimielinen Julius-paavi torjuu köyhyyden, armahtavan rakkauden ja lempeyden ja puolustaa sotimista, rikkauksien kahmimista ja pragmaattista voimapolitiikkaa osana viranhoitoaan. Julius näkee Kirkkovaltion menestyksen tärkeimpänä asiana, kun taas kirjailijan mielipiteitä satiirissa esittelevä Pyhä Pietari puolustaa kirkkoa kristittyjen yhteisönä, oikean uskon puolustajana ja opettajana. Läpi satiirin Pyhä Pietari tuomitsee soturipaavin läpikotaisin epäkristillisenä – jopa antikristuksena. Erasmus esittää satiirissa uudenlaisen, alankomaalaisesta humanismista ja devotio modernasta vaikutteita saaneen käsityksen paaviudesta. Hän ei saisi olla maallinen kirkkoruhtinas ja vaikutusvaltainen monarkki muiden joukossa (niin kuin Julius), vaan ennen kaikkea esikuvallinen kristitty. Paaville ei kuitenkaan esitetä mitään erityisvaatimuksia, vaan häntä punnitaan taivaan porteilla samalla vaa’alla kuin muitakin ihmisiä. Satiiri kuvaa Juliuksen virkauran melko totuudenmukaisesti. Hänet esitetään pragmaattisena valtapoliitikkona, joka onnistui kaikissa hankkeissaan täydellisesti. Paavihahmo saa lähes yliluonnollisen helposti kaikki maalliset hallitsijat toimimaan tahtonsa mukaan ja petkuttaa näitä yhä uudelleen omien tavoitteidensa saavuttamiseksi. Julius-kuvaus on fiktiivinen karikatyyri, jonka tarkoituskaan ei ollut olla oikeudenmukainen kuvaus paavista. Samantapaisia, kirkonmiehiä pilkkaavia satiiritekstejä esiintyi paljon myöhäiskeskiajan kirjallisuudessa, ja myös Erasmus itse oli aiemminkin tuotannossaan kritisoinut paavin viranhoitoa ja ”turmeltunutta” kristinuskoa. Erasmuksen matka Italiaan toimi kimmokkeena satiirin kirjoittamiselle. Hän pettyi italialaiseen humanismiin, Kirkkovaltion maalliseen elämänmenoon ja Juliuksen sotaisaan viranhoitoon, josta Erasmus sai sisäpiirin tietoa ystäviltään. Kristinusko oli Juliuksen johtamassa Kirkkovaltiossa kuin roomalaista uuspakanakulttuuria verhoava kulissi, joka tuli repiä rikki ja parantaa satiirin kovilla rohdoilla. Satiiri kuvastaa pohjoisen ja eteläisen kristikunnan kulttuurisia eroavaisuuksia sekä paavin viranhoidolle humanismin myötä asetettuja uudenlaisia odotuksia.

Tässä tutkielmassa tarkastelen jatkosodan aikaista Puolustusvoimien viihdytystoimintaa. Rintamalla viihdytys tuli tarpeeseen nostattamaan mielialoja. ja ratkaisemaan asemasodan aiheuttamaa vapaa-ajan ongelmaa, joka viljeli joukkoihin levottomuutta ja sotaväsymystä. Aikarajaukseni on 1941–1945 välisinä vuosina. Aineistonani toimii Puolustusvoimien viihdytystoimiston kirjeenvaihtoaineisto, sekä rintamalehti Hakkapeliitan valikoidut julkaisut. Tutkimusmenetelmäni on dokumenttianalyysi, unohtamatta lähdekritiikkiä ja kontekstualisointia. Ensin lähden tarkastelemaan, kuinka armeijan johto käsitti viihteen vaikuttavan miehistön mielialaan. Tässä keskityn viihdytyksen eri muotoihin, kuten ulkopuolisen tahon tuottamaan viihteeseen, sekä omatoimiseen viihteeseen. Tutkin näiden muotojen onnistumisia ja haasteita, jotka vaikuttivat paljon niiden tehoon ja näin myös mielialoihin. Toisena näkökulmana tarkastelen viihdytyksen sisällön heijastamia korkean ja matalan kulttuurin piirteitä ja jännitteitä. Nämä heijastuvat yleensä esitettyjen toiveiden ja kritiikin kautta. Kolmanneksi tutkin taiteilijoiden asemaa viihdytysjoukoissa. Katson myös, millaista kritiikkiä taiteilijat kohtasivat, ja mistä se saattoi johtua. Tutkimukseni tulokset osoittavat, että viihdytys otettiin positiivisesti vastaan, ja sen vaikutukset mielialoihin katsottiin pääosin hyviksi. Mielialoihin vaikutti enemmin se, oliko viihdytyskiertueita tai muun tyyppistä viihdytystä saatavilla. Usein saattoi olla, että kiertueet eivät saavuttaneet kaikkia tarvitsijoita, tai muu viihdytysvälineistö oli huonossa kunnossa. Kulkuyhteydet ja etäisyys olivat tekijöitä, jotka vaikuttivat viihdytyksen saatavuuteen ja näin myös mielialoihin. Niin matalan ja korkealla kulttuurilla voitiin katsoa olevan sama päämäärä: auttaa selviämään sodasta. Näin pyrittiin säilyttämään silti tasapaino viihteellisen ja vakavan ohjelman välillä. Taiteilijoiden työ viihdytysjoukoissa oli henkisesti ja fyysisesti haastavaa. Aina taiteilijoita ei ollut tarpeeksi, joka vaikutti siihen, että viihdytys ei saavuttanut kaikkia tarvitsijoita, viihdytyksen laatu kärsi, ja jo olemassa olevat esiintyjät väsyivät kovan kysynnän paineen alla. Silti osa taiteilijoista koki viihdytystyön merkittäväksi. Myös reservistä värvättiin osaavia viihdytysjoukkoihin, ja heistä löytyi monia osaajia. Voidaankin sanoa, että viihdytystoiminta jatkosodan aikana todella oli Suomen puolustusvoimien salainen ase, joka pyrki parhaansa mukaan edistämään joukkojen mielialoja.