Browsing by Title

Syftet med föreliggande studie har varit att undersöka eventuella variationer och samverkanseffekter ur ett intersektionellt perspektiv vad gäller den upplevda livskvaliteten bland mathjälpsmottagare. Det analyserade materialet (N=829) består av svaren på en enkätundersökning som utfördes i två brödköer i Helsingfors hösten 2016. Enkäten som användes under materialinsamlingen var en vidareutvecklad version av enkäten i forskningsprojektet Huono-osaisin Suomi 2012-2013 som undersökte mathjälpsmottagares livskvalitet i flera brödköer runtom i Finland. Syftet med undersökningen år 2016 var bl.a. att undersöka mathjälpsmottagarnas attityder och välfärd. Avhandlingens teoretiska ramverk baserar sig på teorier om livskvalitet och intersektionalitet. Fokus i avhandlingen är speciellt på identitetskategorierna kön, medborgarskap och utbildning och dessas betydelse för variationer i upplevd livskvalitet samt samverkanseffekter mellan dem. Som analysmetod har deskriptiva statistiska analyser samt logistisk binär regressionsanalys använts. Undersökningens resultat tyder på att det finns både skillnader och samverkan mellan olika identitetskategorier och upplevd livskvalitet bland mathjälpsmottagare. Männens livskvalitet påverkas i högre grad av de identitetskategorier som inkluderats i analysen än vad det gör bland kvinnorna. Medborgarskapet ser ut att inverka märkbart på den upplevda livskvaliteten på flera livskvalitetsområden och på ett sätt som verkar gå emot teoretiska antaganden om att livskvalitén är sämre hos personer som inte är infödda finländare. Avhandlingen avslutas med en kritisk diskussion om begränsningar och fördelar med att beakta ett intersektionellt perspektiv då kvantitativt data insamlat bland utsatta grupper analyseras.

Våld mot kvinnor är ett stort problem i vårt samhälle i Finland, även om Finland oftast ses som ett jämställt land. Enligt forskning är Finland en av EU:s näst mest våldsammaste land för kvinnor. Våld i nära förhållanden leder till olika problem både för offret och personerna nära offret samt för samhället. Därmed behövs det kunskap och verktyg för hur man kan ta itu med problemet. Syftet med min avhandling är att få fram vilka verktyg som används och behövs av professionella i Palve-gruppen som arbetar för att för att känna igen, ingripa och förebygga våld i nära förhållanden i Borgå. Med hjälp av min forskning uppdaterades en handlingsplan för professionella inom social-och hälsovården i Borgå med uppdaterade strategier som baserade sig på mina resultat. Forskningen gick även ut på att forska kring hur de professionella har upplevt att tidigare handlingsplanen som är gjord år 2005 har fungerat. Strategierna i handlingsplanen uppdaterades baserat på avhandlingens resultat. Denna forskning utredde även om det finns tillräckligt med strategier och verktyg för olika sorters offer eller offer av olika kön enligt professionella i Borgå. Forskningen gjordes med en enkät som skickades ut till professionella inom social-och hälsovården i Borgå. Analysen gjordes med hjälp av tematisk innehållsanalys och ur ett realistiskt perspektiv och forskningens svar utgick från respondenternas upplevelser och utmaningar i sitt dagliga arbete som återspeglas i resultaten. Resultaten visade att vissa sektorer har klarare strategier för hur de skall ingripa i våldet och det är viktigt att alla professionella har lätt tillgång till handlingsplanen. Det behövs ständigt information om våld i nära förhållanden för att hålla temat öppet, så att temat får tillräckligt med uppmärksamhet. Strategier som används nu av professionella är till exempel blanketter för klienter och dessa anses vara en bra metod att ingripa i våldet för det är en konkret metod att ingripa i våldet eller att fråga om våldet. I resultaten framkom att då man uppdaterar handlingsplanen bör man höra på de som arbetar praktiskt på gräsrotsnivå gällande våld i nära förhållanden. Resultaten påvisade även att det behövs mera resurser; både tidsmässigt och gällande personalmängd. Det behövs ständig skolning för professionella så att de är insatta i våld i nära förhållanden som tema samt att de vågar ta upp och fråga om våld då de bemöter klienter. För att våga ta fram våldsfrågan med klienter bör det tas i bruk regelmässiga rutinfrågor om våld i nära förhållanden som frågas av alla klienter. Enligt resultaten var de flesta offer för våld i nära förhållanden i denna forskning oftast av kvinnligt kön. Forskningen visade att det behövs mera verktyg för olika sorters offer samt till exempel män som offer för närståendevåld. För fortsatt forskning vore det viktigt att få med ett större antal deltagare från olika sektorer för att få mer djupgående förståelse och mer täckande svar från olika professionella inom det våldsförebyggande arbetet.

Sedan sekelskiftet har dagstidningar gått igenom stora förändringar och står nu inför fler utmaningar än någonsin förr. Webbmedierna ökar i omsättning i samma takt som dagstidningarna tappar prenumeranter och annonsintäkter. Det nuvarande medieklimatet ställer nya krav på dagstidningarna och tvingar till förändringar. Syftet med den här pro gradu-avhandlingen är att granska förändringar i framställningen av Hufvudstadsbladets (Hbl) huvudnyheten med fem års intervaller under perioden 1995–2010. Från varje undersökt år granskas en månad. Hur har huvudnyheten strukturerats och presenterats under den här tidsperioden? Vilka faktorer har bidragit till förändringen och hur syns förändringarna i tidningen? Studien baserar sig på kvantitativ innehållsanalys av materialet samt intervjuer med Hbl:s chefredaktör Hannu Olkinuora och layoutchef Marita Granroth. I studien granskas antalet ingångar i huvudnyheten och hur väl huvudrubriken och huvudbilden korrelerar. Intervjuerna ger djup för den kvantitativa analysen och belyser hur man på Hbl resonerat kring de förändringar som skett under perioden 1995–2010. Resultatet visar att antalet ingångar har ökat med 21 procent från år 1995 till år 2010. Bland annat upplyfta citat, grafik och faktarutor har ökat avsevärt. Samtidigt har korrelationen mellan bilden och rubriken blivit sämre, endast 39 procent av bilderna år 2010 stod i direkt korrelation till rubriken, då samma siffra år 1995 var 50 procent. På basis av förändringarna i presentationsformerna kan man dra slutsatser om att dagstidningen har fått en ny roll i dagens medievärld. I stället för direkt hårda nyheter ska dagstidningarna erbjuda fördjupningar och bakgrunder till de nyheter som de flesta redan läst på webben. Dagstidningarna är tvungna att komma på nya lösningar och vara redo att gå ett steg vidare för att hänga med i mediekonkurrensen. I stället för att direkt rapportera nyheter blir dagstidningens roll mer kompletterande i förhållande till de övriga medierna. Forskningen inom det här området är liten och den här studien baserar sig i huvudsak på Hannu Pulkkinens och Pekka Mervolas forskning om de finländska dagstidningarna. Pulkkinen har forskat om tidningens arkitektur och uppbyggnad och Mervola har gjort en historisk översikt på den finländska pressen.

Denna magisteravhandling handlar om svensklärares erfarenheter av och uppfattningar om tandempedagogik i språkundervisning. Tandempedagogik eller tandem innebär att språkinlärningen sker via diskussioner med en modersmålstalare i en autentisk interaktion. Undersökningens syfte är att kartlägga hur bekant tandempedagogik är till svensklärare i Finland, hurdana erfarenheter de har av tandem samt hurdana uppfattningar svensklärare har om användningen av tandem i språkundervisningen. En översikt över målen och kriterierna för språkundervisningen enligt grunderna för läroplanen, teorier om andraspråksinlärning samt en presentation av tandempedagogik och olika former av tandem bygger den teoretiska bakgrunden i denna undersökning. Undersökningsmaterialet består av 20 enkätsvar som samlades in elektroniskt i februari och mars 2023. Materialet analyseras både kvantitativt och kvalitativt enligt principerna om innehållsanalys. Undersökningen visar att tandem är en relativt bekant metod till svensklärarna som svarade på enkäten, men de flesta svensklärarna inte har någon personlig erfarenhet av det. Resultaten visar att svensklärarna som svarade på enkäten är medvetna om olika principer och grundtankar bakom tandempedagogiken och de flesta av dem anser att tandem är en metod som väcker intresse, kan bidra till elevers språkinlärning och även öka motivation hos elever. Enligt undersökningen finns det ändå faktorer som hindrar svensklärarna från att använda tandem i deras språkundervisning. De vanligaste utmaningarna som betonades i undersökningen är att det finns en brist på lärare eller skolor att samarbeta med och organiseringen av tandem i språkundervisning kan vara problematisk. En större undersökning i framtiden skulle komplettera resultaten i denna undersökning och ge en djupare förståelse om och en mer omfattande syn på användningen av tandempedagogik i språkundervisningen i Finland.

Appetite regulation is a complex process involving regulation of energy homeostasis and the rewarding nature of food. Abnormalities in appetite regulation lead to obesity and eating disorders which are challenging to treat with medicines. Especially obesity is an increasing public health problem and drug development against it is a current subject in research. Hypothalamus is the most important brain area related to appetite regulation. Also, the basal forebrain and the amygdala which are part of the reward system in the brain, contribute to the appetite regulation. There is cholinergic innervation from the basal forebrain to the amygdala and most of the cholinergic activity in the amygdala is originating from the basal forebrain. It is known that the cholinergic system inhibits appetite but there is still no research about impact of cholinergic projections between these two brain areas. Aim of this study was to find out if the cholinergic projections from the basal forebrain to the amygdala effect on appetite regulation. The study included two stereotactic surgery. In the first surgery the mice (n=14) received injections to the basal forebrain that contained genetic materials for DREADDs in AAV. DREADDs appeared in the cholinergic cells of the basal forebrain and emanated within their axons to the amygdala. In the second surgery cannulas were placed to the amygdala. CNO was injected through the cannulas to the amygdala to cause the DREADDs activate or inhibit the cholinergic cells. As a control, mice received vehicle. The feeding experiments were performed in normal conditions or after food restriction and there were either food or sugar pellets available. The pellet dispenser monitored how many pellets mice ate during the six hours after the CNO or vehicle treatment. The success of virus injections was checked after the feeding experiments by antibody dyeing. In any conditions there was no significant differences in the results due to DREADDs and treatment. Because of the small group sizes and dispersion of the results no final conclusions can be made but the additional research about this topic is needed.

Tutkielmassa vertaillaan suomen- ja ranskankielisiä puhuttelustrategioita teknologiavälitteisessä kommunikaatiossa internetin keskustelupalstoilla, sillä puhuttelua ei ole juurikaan tutkittu kyseisessä kontekstissa. Tavoitteena on myös vertailla kohteliaisuuteen sidoksissa olevan puhuttelun roolia poleemisen keskustelun kärjistymissä eli kohdissa, joissa keskustelu kulminoituu keskustelijoiden välillä ja johtaa jonkinlaiseen hyökkäykseen. Tutkielman tarkoituksena on tarjota ajantasaista tietoa suomen- ja ranskankielisestä puhuttelusta käännöstieteen tarkoituksiin. Vaikka internetkeskustelun kääntäminen ei ole käännösalalla keskeisintä, tarjoaa tutkielma kääntäjien kompetenssien kehittämiseen tärkeää tietoa suomen- ja ranskankielisistä nykypäivän puhuttelustrategioista. Tutkielman aineisto koostuu kahdesta suomenkielisestä ja kahdesta ranskankielisestä maahanmuuttoaiheisesta keskusteluketjusta. Käytetty tutkimusmenetelmä perustuu teknologiavälitteisen kommunikaation diskurssianalyysiin. Analysointiin käytetään tutkijan omaa koodistoa, mikä mahdollistaa aineiston kvantitatiivisen tarkastelun kvalitatiivisen arvioinnin ohella. Viestit jaotellaan verbaalisen väkivallan ja poleemisen keskustelun tutkimusten avulla kärjistymiin ja ns. neutraaleihin viesteihin, jotka eivät sisällä toiseen kirjoittajaan kohdistuvia hyökkäyksiä. Muilta osin tutkielman teoriatausta koostuu suomen ja ranskan puhuttelua tarkastelevista tutkimuksista, joiden avulla muodostetaan näkemys kielten puhuttelustrategioista ja niiden eroista. Tutkielmassa hyödynnetään myös käännöstieteen ja teknologiavälitteisen kommunikaation teoriaa. Tutkielman aineisto osoittaa, että kummassakin kielessä pääpuhuttelustrategia on sinuttelu. Ranskankielisessä aineistossa neutraalit puhuttelusanat ovat yleisempiä, niiden funktiona on vahvistaa kirjoittajien välisiä ihmissuhteita. Suomenkielisessä aineistossa niiden funktio liittyy vain keskustelumekaniikkaan ja vastaanottajan selventämiseen. Tutkielmassa osoitetaan, että suomenkieliset kirjoittajat välttävät suoraa puhuttelua useammin kuin ranskankieliset. Aineistolla osoitetaan puhuttelulla olevan strateginen rooli kummankin kielen poleemisen keskustelun kärjistymissä. Suoran puhuttelun määrän osoitetaan olevan kärjistymissä huomattavasti suurempi sekä suomen- että ranskankielisessä aineistossa kuin neutraalissa kontekstissa: kirjoittajat tuntuvat korostavan loukkaavien puheidensa suoruutta puhuttelulla. Loukkaavilla puhuttelusanoilla todetaan merkittävä rooli suomenkielisissä kärjistymissä, ranskankielisissä kärjistymissä puhuttelusanat ovat sen sijaan neutraaleja, ja niiden rooli liittyy yksinomaan viestin korostamiseen. Ranskassa käytetään yksilön teitittelyä osoittamaan etäisyyttä ja halveksuntaa, mikä ei ole puhuttelustrategia suomenkielisessä aineistossa. Suomessa sen sijaan ilmenee ranskaa enemmän vahvasti loukkaavimpiin hyökkäyksiin sidoksissa olevaa kolmannen persoonan puhuttelua. Tutkielmassa todetaan sen olevan strateginen keino yhtäältä ottaa etäisyyttä ja toisaalta vahvistaa loukkauksen sävyä. Kummassakin kielessä puhuttelustrategian muutoksien osoitetaan ilmentävän etäisyyttä tai halveksuntaa. Aineiston perusteella todetaan, että tutkijan itse nimeämä ilmiö teknologinen puhuttelu eli se, osoitetaanko viesti teknologisin keinoin vastaanottajalle, voi vähentää verbaalisen puhuttelun tarvetta. Tutkielman yksi tärkeimmistä havainnoista on se, että teknologiavälitteisessä kommunikaatiossa myös perinteisesti teitittelevinä pidetyt ranskankieliset puhujat sinuttelevat. Tässä erityisessä kontekstissa suomen- ja ranskankieliset puhuttelustrategiat ovat siis lähentyneet. Kääntäjien voisi täten olla tarpeen virittää kuvaansa teitittelyyn ja sinutteluun profiloituvasta ranska-suomi kieliparista. Lisäksi aineiston perusteella kärjistyneen keskustelun kotouttavassa kääntämisessä voitaisiin hyödyntää näkemystä siitä, että ranskan yksilön teitittelyllä on samankaltainen strateginen rooli kuin suomen kolmannen persoonan puhuttelulla.

Tutkielmani käsittelee etunimien muuttamista. Kysyn, miksi nimeä muutetaan, millaisin perustein uusi nimi valitaan, millaisia nimiä uudeksi nimeksi valitaan sekä millainen nimenmuutoksen prosessi on ollut. Aineistoni koostuu 83 kyselylomakevastauksesta, joista teen sisällönanalyysiä. Vastaajat ovat muuttaneet etunimensä tai suunnittelevat etunimensä muuttamista, ja lomakkeessa he ovat kuvanneet nimenvalintaa ja nimenmuutosta omin sanoin. Tutkielmani edustaa sosio-onomastista ja kansanonomastista nimistöntutkimusta. Sosio-onomastiikka tutkii nimien käyttöä, variaatiota ja muuntumista, ja kansanonomastiikka on kiinnostunut maallikoiden nimiin ja nimien käyttöön liittyvistä käsityksistä ja havainnoista. Hyödynnän työssäni myös identiteettitutkimusta. Nimeä muutetaan nimen epäkäytännöllisyyden tai identiteettiin liittyvien syiden vuoksi. Epäkäytännöllisyyttä voi aiheuttaa epävirallisen lisänimen käyttäminen kutsumanimenä, nimen muoto, nimen yleisyys tai harvinaisuus sekä nimen appellatiivinen merkitys ja nimeen liittyvät konnotaatiot. Identiteettiin liittyviä syitä ovat identiteetin ja nimen välinen ristiriita (nimen sukupuoli tai ikä) sekä identiteetin muutos esimerkiksi sairauden tai murrosiän myötä. Nimenmuutoksia tehdään vanhan nimen sisällä tai etunimiyhdistelmään lisätään uusia nimiä. Vanhan nimen sisällä tehtäviä muutoksia ovat etunimien järjestyksen muuttaminen, etunimien yhteen tai erikseen kirjoittaminen, ensi- tai jälkinimen ilmoittaminen kutsumanimeksi ja etunimien poistaminen. Uudeksi nimeksi valitaan usein lempinimi. Muita uusien nimien valintaperusteita ovat nimen sukupuoli, miellyttävä nimiesikuva ja nimen esteettisyys. Ajatus nimenmuutoksesta herää tyypillisesti arkisten ongelmien kautta. Mahdollisia uusia nimiä verrataan keskenään ja testataan. Varsinainen nimenmuutos tehdään yleensä elämänmuutoksen yhteydessä.

Eturauhasen hyvänlaatuinen liikakasvu on erittäin yleinen ja iän myötä yleistyvä sairaus. Se voi aiheuttaa potilaalle erilaisia virtsaamisoireita, mutta yhteys oireiden ja sairauden esiintyvyyden välillä on heikko. Virtsaamisoireita voidaan tehokkaimmin hoitaa kirurgisilla toimenpiteillä. Vanhimmat ja tutkituimmat toimenpiteet ovat eturauhasen adenooman kokonaispoisto avoleikkauksella (avoin prostatektomia) sekä eturauhasen höyläys virtsaputken kautta (TURP). Uusia, turvallisempia ja tehokkaampia toimenpiteitä kehitetään jatkuvasti. Eräs näistä uusista toimenpiteistä on TURP-enukleaatio eli eturauhasen adenooman kokonaispoisto virtsaputken kautta. Toimenpiteessä eturauhasen liikakasvu poistetaan pelkän höyläyksen sijaan tylpästi irroittamalla tähän suunnitellulla instrumentilla virtsaputken kautta. Tätä toimenpidettä on Peijaksen sairaalassa tehty osalle operatiiviseen hoitoon valituista eturauhasen liikakasvua sairastavista potilaista. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millainen TURP-enukleaatiotoimenpiteessä maaliskuun 2018 ja kesäkuun 2020 välillä käyneiden potilaiden vointi oli kuuden kuukauden kuluttua toimenpiteestä. Tutkimukseen otettiin 104 potilasta, joille kaikille oli tehty edellä mainittu toimenpide ja joiden eturauhanen oli urologin arvion mukaan kookas. Potilaista suurin osa kotiutui ensimmäisenä toimenpiteen jälkeisenä päivänä. Potilaiden virtsaamisoireet olivat kuuden kuukauden kohdalla keskimäärin vähäiset mitattuna standardoiduilla virtsaamisoirekyselyillä (DAN-PSS, IPSS). Elämänlaatu oli keskimäärin hyvä, ja rakko tyhjeni virtsaamisen yhteydessä hyvin 88,9 prosentilla tutkimuspotilaista. Ne potilaat, joilla oli ennen toimenpidettä todettu krooninen virtsaumpi, pärjäsivät yhtä hyvin kuin ne, joilla sitä ei ollut todettu. Lisätutkimusta tarvitaan vielä sen määrittämiseksi, kuinka paljon potilaiden virtsaamisoireet ovat parantuneet verrattuna tilanteeseen ennen toimenpidettä. Tässä tutkimuksessa ei myöskään otettu kantaa leikkauskomplikaatioiden määrään. (208 sanaa)

Prostate cancer is one of the most common cancers in the developed countries. Prostate cancer is slowly progressing cancer but can transform into aggressive disease and metastasize. Metastases are the major cause of mortality. Androgens play an important role in the pathogenesis of prostate cancer and prostate tumors are usually dependent on androgens. Thus the aim of the treatment is to eliminate testicular androgens by surgical or medical castration and/or block the effect of androgens on the prostate with antiandrogens. Prostate cancer and new therapies to treat the disease are being investigated vigorously. Numerous in vivo models of prostate cancer have been developed. Androgen responsive animal models mimic prostate cancer more closely. There are many animal species that may be used to model prostate cancer but mouse is no doubt the most useful. Tumor models can be created by inoculating human cancer cells or solid parts of tumors into immune deficient mice. Orthotopic prostate tumor models reflect the abnormal cancer cell-stroma interactions occuring in prostate cancer. Transgenic mouse models are becoming more and more common in the research of prostate cancer. Transgenic models are able to model the initiation and progression of the disease more realistically. Growth of the orthotopic tumor is difficult to monitor without measuring serum prostate specific antigen (PSA) concentrations or using specific imaging methods. Imaging techniques, such as optical imaging, are being utilized in different in vivo models of prostate cancer. The objective of the experimental part of this thesis was to optimize bioluminescence imaging method in androgen responsive cell line LNCaP-luc2 in orthotopic model of prostate cancer. Bioluminescence imaging is based on a reaction catalyzed by a luciferase which is expressed by the tumor cells. In the ATP-dependent reaction luciferase enzyme oxidizes its substrate, luciferin, and produces light. In addition, the purpose of this study was to examine the effects of medical therapy and castration on tumor growth. Bioluminescence imaging enabled noninvasive, real-time and longitudinal monitoring of the growth of prostate tumors in this model. Quantification of the tumors with bioluminescence measurement was faster than with ultrasound sonography. It was also possible to monitor the growth of the tumors more often with bioluminescence imaging than with PSA measurements. Bioluminescence imaging was found to correlate better with serum PSA concentrations than with the actual size of the tumor. However prostate tumor size was noted to correlate better with PSA concentrations than with bioluminescence imaging in this study. Medical treatment or castration was found to have no effect on the size of the tumors when measured with bioluminescence imaging. The larger size of the tumors than expected was the probable reason for this. Bioluminescence imaging is not suitable for large or necrotic tumors because this imaging method can only be applied in living cells. In addition, a successful luciferin injection is essential for the proper utilization of bioluminescence imaging in this model. More studies are needed to validate the model for example in proving the effects of the medical therapies.

Eturistisiteen repeämän on todettu olevan yksi yleisimmistä koiran tuki- ja liikuntaelimistön sairauksista. Ristisidevaurion hoitoon on kehitetty lukuisia eri leikkausmenetelmiä, mutta niitä vertailevia tutkimuksia on toistaiseksi tehty vähän ja usein seuranta-aika on ollut niissä melko lyhyt. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli kartoittaa eturistisideleikattujen koirien kuntoutumistuloksia 1-4 vuotta leikkauksen jälkeen omistajille suunnatun kyselytutkimuksen avulla eri leikkausmenetelmiä vertaillen. Hypoteesina oli, että pitkän aikavälin hoitotulos olisi kaikilla menetelmillä yleisesti ottaen hyvä, mutta leikkausmenetelmiä vertailtaessa havaittaisiin eroja uudempien osteotomiamenetelmien hyväksi verrattuna perinteisiin intrakapsulaari- ja ekstrakapsulaarimenetelmiin. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisenä kyselytutkimuksena. Tutkimukseen valittiin Yliopistollisen eläinsairaalan ja viiden pääkaupunkiseudulla sijaitsevan eläinlääkäriaseman potilasmateriaalista vuosina 2004–2006 ristisiderepeämän vuoksi leikattuja koiria, joilla ei ollut todettu muita polven samanaikaisia ongelmia. Koirien omistajille lähetettiin postitse validoidun Helsinki chronic pain kipuindeksin (HCPI) kysymyksiin pohjautuva kyselykaavake, joka sisälsi kysymyksiä liittyen koiran toipumiseen ja kuntoutumiseen leikkauksen jälkeen, koiran vointiin, kipuoireisiin, lääkitykseen ja hoitoihin kyselyhetkellä sekä muihin tuki- ja liikuntaelinten sairauksiin. Kyselyitä lähetettiin yhteensä 507 kappaletta ja vastausprosentiksi saatiin 53,6 %. Tutkimuksen perusteella omistajat ovat leikkausmenetelmästä riippumatta keskimäärin hyvin tyytyväisiä koiransa toipumiseen ja hoitotulokseen. Analysoitujen 253 kyselykaavakevastauksen perusteella 96,9 % omistajista arvioi hoitotuloksen joko erinomaiseksi tai hyväksi. Koirista 77,8 % ontui leikattua jalkaa alle 3 kk leikkauksen jälkeen ja kyselyhetkellä 76,4 % koirista varasi painoa leikatulle jalalle yhtä paljon kuin vastakkaiselle takajalalle aina tai lähes aina. Leikattujen koirien ikä- ja rotujakauma vastasivat aikaisempien tutkimusten tuloksia. Helsinki chronic pain kipuindeksin keskiarvoksi saatiin 8,9, joka sijoittui aiemmin terveillä koirilla saatujen arvojen (0-5) ja kroonisesta kivusta kärsivillä koirilla saatujen arvojen (7-35) väliin. Leikkausmenetelmien välisiä eroja vertailtaessa havaittiin, että osteotomiamenetelmillä leikattujen koirien HCPI-kipuindeksiarvot olivat tilastollisesti merkitsevästi alempia kuin ekstrakapsulaarimenetelmällä leikattujen koirien (p=0.034) ja TTA-menetelmällä (tibial tuberosity advancement) leikatut koirat ontuivat leikkauksen jälkeen tilastollisesti merkitsevästi lyhyemmän aikaa kuin intrakapsulaarimenetelmällä leikatut koirat (p=0.006, kun Holm-Bonferroni-korjattu merkitsevyyden raja-arvo oli 0.008). Ontumisen asteessa ja leikatun jalan painonvarauksessa kyselyhetkellä ei havaittu tilastollisesti merkitsevää eroa leikkausmenetelmien välillä. Näiden tulosten perusteella osteotomiamenetelmillä saattaisi siis olla omat etunsa perinteisiin menetelmiin verrattuna, mikä tukee myös alussa esitettyä hypoteesia. Asian varmistamiseksi tarvittaisiin kuitenkin lisää tämän kaltaisia, eri leikkausmenetelmiä vertailevia pitkän aikavälin seurantatutkimuksia. Muut tulokset vastasivat hyvin aikaisemmissa ristisideleikatuille koirille tehdyissä kyselytutkimuksissa saatuja tuloksia.