Browsing by Title
Now showing items 5849-5868 of 31041
-
(2021)Historically, Latvia has held a marginal position within the political geography of Europe. Yet, with the restoration of the state and in moving away from the Soviet Union, Latvia reorientated its national identity towards Europe and the West. In doing so, the European Union (EU) was one of the main foreign policy objectives. In the accession process to the EU, Latvia underwent a process of Europeanization, with changes at the domestic level and was placed in an inferior position to the EU. Since 2004, Latvia has further integrated into the EU, yet different geopolitical events have also created tensions between Latvia and the EU. Considering these developments, this thesis explores how Latvia has discursively constructed its national identity in relation to the EU over the last ten years. The theoretical framework of poststructuralism assumes that national identity is discursively and relationally constructed in a complex relationship to the Other. Adding to this, the concept of liminality which refers to the in-between space between the Self/Other is utilised. Through poststructuralism, foreign policy draws on national identity constructions and national identity is constructed through foreign policy. Therefore, in order to analyse Latvia’s national identity in relation to the EU, the thesis will examine the discussions on EU related topics within the annual foreign policy debate held in the Latvian parliament of the Saeima from 2011 to 2021. In examining the empirical material, the thesis utilizes Lene Hansen’s methodology of poststructuralist discourse analysis and approach of deconstructing articulations of differentiation within relational identity. In conducting the poststructuralist discourse analysis, three main findings of Latvia’s national identity construction in relation to the EU are identified. Firstly, Latvia’s national identity is on an equal level with the EU, but as shaped through its national context. Secondly, the Latvian Self is placed in an inferior position to the EU, as Latvia remains within the liminal space and becoming fully European is unreachable. Thirdly, the Latvian Self is superior to the EU, as Latvia goes beyond and against the positionings of the EU. These results indicate the historical continuity of Latvia’s liminality and how marginal actors contribute to their own ambiguous position. Latvia’s contemporary national identity is articulated as being ‘Europe but not quite Europe’, as the Self is constructed to the Other through shades of differentiation. Latvia reinforces its own liminal identity as the EU continues to define what it means to be ‘European’.
-
(2019)As we live in a world of limited resources facing multiple global challenges, like climate change, we will need to find new ways to sustainable produce and consume in respect for people today and the next generations to come. While keeping in mind the ecological limitations, the global economy needs to grow in order to ensure the prosperity of the people. The aim of this thesis is to examine, how the European Union Bioeconomy Strategies have influenced the progress of bioeconomy inside the Union as a whole and inside different Member States. The European Union published its first Bioeconomy Strategy back in 2012 and updated it in 2018 in the light of new regulations and discoveries. The aim for these two Strategies was to introduce bioeconomy better to the European Union Member States, and to encourage investments and new research to benefit all bioeconomy sectors while creating sustainable businesses and form a more innovative, resource efficient and competitive society. One of the main accomplishment of the 2012 Strategy was its influence on Member States, of which many started drafting their own Bioeconomy Strategies in correlation to their own strengths and available resources. This thesis will firstly look into the changes within the two European Union Strategies, secondly explore the Spain, Finland and Latvia’s Bioeconomy Strategies in relation to the EU Strategies, and additionally summarize the finding and compare the three Member States in question. Finally some speculations and suggestions are formed from the basis of these comparisons.
-
(2012)The European Union is often argued to be an elite project with which common citizens are not associated. One of the problems is claimed to be the absence of a common public sphere where Europeans can debate societal issues. However, recent developments in communication technology call for rethinking on the European public sphere. The internet provides solutions to many technical obstacles often presented as barriers to transnational debate. The development has beared fruit: There are an increasing number of online publications dealing with the EU or Europe in general. However, the online media’s potential for the European public sphere has not been much researched. This research attempts to fill the gap. The object of this research are European online media that write about the EU or Europe. The main interest is in discovering their possibilities to promote debate on European issues, and the research question is: What kind of a European public sphere do online publications construct? To answer the question, a test model of the European public sphere is constructed based on the descriptive models developed by Erik Eriksen and Marianne van de Steeg. The theory of deliberative public sphere of Jürgen Habermas forms the normative background of this study. In addition, ideas of Chantal Mouffe on agonistic public sphere are elaborated. The developed model is tested in the empirical part. As thorough research has not been conducted previously on the European online media, first a general categorization is made. Fifty online publications are researched and grouped in eight categories. The second phase of empirical research consists of qualitative content analysis. Twelve publications from four categories are analysed. The material comprises news articles on the European sovereign debt crisis. Text samples are analysed with the aid of four indicators actors, topics, sources and virtual contact. One of the most important observations of both categorisation and analysis of the European online media is its diversity in topics, actors or political opinions. The analysis also shows that the debt crisis is a very political topic and holds conflict of interests on the left-wing and right-wing level, contrary to the common claim that the EU is lacking such a political tension. There are only a few references to particular European values even though Europe is the main frame. Also, international news media such as Reuters is often used as a source what indicates to common Western features rather than European features. This applies especially to the online dailies covering the EU issues. Another observation is a sign of an emerging European civic society discovered in the European volunteer and opinion media both of which operate mostly on a volunteer basis. Yet, as citizens play as small role in the debt crisis news coverage, the ideal European public sphere is far from being realised. The European online media is believed to gain more importance and reputation as the online media will develop furher. This research reveals the abundance of it and demonstrates that there is plenty to explore in the Europe Wide Web.
-
(2020)Suurin osa sydämen läppävioista on aorttaläpän vikoja. Vaikean aorttaläppäahtauman hoitona on uuden aorttaläpän asennus, joka voidaan suorittaa joko avoleikkauksessa tai verisuoniteitse. Aorttaläppäahtaumasta kärsivät potilaat ovat usein vanhoja ja monisairaita, jolloin aorttaläpän toimenpiteisiin sisältyy merkittävä riski vakaville komplikaatioille. Leikkauspäätöstä tehdessä tulee toimenpiteen mahdolliset hyödyt ja riskit punnita tarkkaan. Sydänkirurgisten toimenpiteiden riskin arvioimiseksi on kehitetty useita työkaluja, kuten esimerkiksi EuroSCORE II -riskipisteytys. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on selvittää EuroSCORE II -riskipisteytyksen sekä muiden tekijöiden yhteyttä isoloidun biologisen aorttaproteesin asennusleikkauksen jälkeiseen kuolleisuuteen erityisesti pitkällä aikavälillä. Tutkimus toteutettiin retrospektiivisena analyysinä käyttäen neljässä suomalaisessa yliopistosairaalassa potilaskertomuksista CAREAVR-projektissa kerättyä aineistoa. Aineisto käsittää 721 potilasta, joista 6,7 vuoden (mediaani) seuranta-aikana menehtyi 293 (40,6 %). Elinaika-analyysiä varten potilaiden EuroSCORE II -pisteet jaettiin neljään ryhmään. Pitkän aikavälin kuolleisuuden kanssa todettiin korreloivan EuroSCORE II -pisteytys, ikä, liikuntakyky, preoperatiivinen munuaisfunktio ja leikkausta edeltävästi todettu krooninen keuhkosairaus sekä diabetes. Lyhyen aikavälin leikkauskuolleisuutta EuroSCORE II -pisteytys ennusti huonosti tutkitussa populaatiossa. EuroSCORE II -pisteytyksen käyttö lyhyen aikavälin leikkausriskin arviointiin ei tutkimuksen perusteella ole perusteltua. Potilaan pitkän aikavälin ennusteen arvioimisessa EuroSCORE II -pisteytys voi olla hyödyllinen työkalu, mutta leikkauspäätöksen tulee jatkossakin perustua potilaan terveydentilan kokonaisvaltaiseen kliiniseen arvioon.
-
(2020)Denna pro gradu-avhandling undersöker vilka samhällsfrågor som lyfts upp i rapporteringen om sångtävlingen Eurovision song contest. Fokus ligger på vilka frågor som tas upp i den finländska tidningspressen i artiklar som behandlar tävlingen under åren 1964-1965, 1989-1990 och 2014-2015. Det första åratalet som granskas är år 1964 eftersom Finland då deltog för fjärde gången och medverkan i tävlingen har redan etablerats som en tradition. Därefter görs nedslag med 25 års mellanrum för att kunna se hur rapporteringen har förändrats. Tidningarna som undersöks är Hufvudstadsbladet som är Finlands största svenskspråkiga dagstidning, Helsingin sanomat som är Finlands största finskspråkiga dagstidning och Iltasanomat som är en finskspråkig kvällstidning. Urvalet föll på dessa tidningar eftersom de alla getts ut under åren i fråga. Eurovision song contest arrangerades för första gången år 1956 av European Broadcasting Union som är en europeisk tv- och radio-union. Målet med att arrangera den första sångtävlingen var att i efterkrigstida Europa skapa en gemenskap och en europeisk identitet, dessutom ville unionen testa ny sändningsteknik. Länderna skickar en representant som sedan tävlar mot de andra ländernas sångare. Tävlingen är fredlig och texterna får inte innehålla religiösa eller politiska budskap, men då flera europeiska länder samlas på en och samma plats så kan man inte undvika att också samhällsfrågor kommer att diskuteras. Den här avhandlingen visar att också artiklarna om tävlingen som ofta hittas på nöjes- eller tv-sidorna innehåller ämnen som berör samhället, konflikter och värdefrågor. I avhandlingen lyfts tre teman fram per årtionde, men granskningen visar att flera av ämnena återkommer under flera år. År 1964 kan vi läsa i artiklarna att Sverige inte deltar eftersom det pågår en skådespelarstrejk i landet, också andra år har olika strejker hotat tävlingen. År 1964 hoppar en demonstrant upp på scenen under showen och kräver att den portugisiska och den spanska diktatorn ska avgå. Både år 1964 och 1965 nämns det att östeuropeiska länder som vanligtvis tävlar i sin egen sångtävling, Intervision, nu också kan se Eurovision song contest. Kalla krigets slut och Berlinmurens fall färgar rapporteringen år 1989 och 1990. Jugoslavien vinner tävlingen 1989 och står värd därpå följande år, trots att landet höll på att genomgå stora förändringar och skulle komma att splittras kort därefter. Berlinmuren föll på hösten 1989 vilket inspirerade många låtskrivare som sjöng om fred och murar i sångtävlingen år 1990. Krig och fred har varit återkommande teman i Eurovision song contest genom åren, det här samma året sjöng också Frankrike om problematiken kring rasdiskriminering men låten som vann var en hyllningslåt till att de europeiska staterna skulle gå samman i Europeiska unionen några år senare. Under 2000-talet har Eurovision song contest ofta förknippats med HBTIQ- frågor och ämnet kommer regelbundet upp i rapporteringen, speciellt år 2014 då den skäggiga dragqueenen Conchita Wurst vinner tävlingen. Ämnet nämns också år 2015 eftersom Ryssland stramat till lagen kring homosexuellas rättigheter. Rysslands representanter får utstå högljutt buanden i direktsändningen både år 2014 och 2015 eftersom landet är inblandat i Krimkrisen som pågår i Ukraina, reportrarna i alla tidningar som undersöks nämner saken. Finlands egen representant år 2015 är punkbandet Pertti Kurikan Nimipäivät som består av fyra medelålders män med funktionsvariationer. Deras medverkan sägs ha krossat fördomar i hela Europa. För att vara en tävling som ska handla om musik och samhörighet hinner man på 60 år få in väldigt många konflikter och samhällsfrågor. Tidningspressen hinner också under dessa år förändras, men alla år behandlar de ändå Eurovision song contest trots att intresset ibland är svagare och ibland starkare. Eurovision song contest har varit en del av det finländska tv-utbudet under så gott som hela televisionens historia i Finland och har varit tillgänglig för alla finländare.
-
(2019)For long energy trade has been viewed as an important element of EU– (Soviet) Russia relations. The West European energy engagement with what was then Soviet Union that emerged in late 1960s over the next decades evolved into an important strategic partnership in between the European Union (EU) and the Russian Federation (Russia), with considerable degree of interdependence surrounding their energy ties. Although the EU-Russia energy relations are, in general, concerned with both oil and natural gas, in the present research the author narrowed down the notion of energy to natural gas assigning this commodity a unique importance in the analysis of energy politics between the two. This is given the difference in the structural and economic terms of its trade when compared to other types of fossil fuels, which leads to path-dependent nature of energy relations between the actors involved. The disruptions of Russian natural gas supplies to Europe in 2006 and 2009 as a result of Ukraine-Russia gas disputes already contributed to concerns in regards to security of Russian energy supplies and corresponding natural gas demand from the side of the EU in the light of long-standing interdependence of the energy trade between the two. That being said, the subsequent 2014 Ukrainian crisis involving Russia’s annexation of Crimea and yet another Ukraine-Russia gas dispute can be seen as a turning point in the EU-Russia relations in the context of energy trade. The present study drew from previous research on the topic and, using a securitization theory coined by Copenhagen School of Security Studies as an analytical framework, deploys discourse analysis as a methodological tool in order to examine series of political rhetoric over the years 2014-2017 pertaining to the issue of EU-Russia relations when it comes to security of energy supplies. The analysis of the content of both EU’s and Russia’s energy securitization discourses revealed a presence of some cross related key themes that demonstrate certain similarities as well as differences in actors’ interpretations of their mutual energy trade and the implications of such for each of the party’s respective energy securities. It may be argued that over the years 2014-2017 Russia has been going through the process of de-securitization of its energy relations with the European Union. That being said over the same period the EU has been going through the processes of securitization of its relations with Russian Federation.
-
(2018)Tarkoituksena on selvittää, millaisista vaiheista kuluttajasopimuksen yksipuolinen muuttaminen koostuu ja mitä asioita elinkeinonharjoittajan on missäkin vaiheessa otettava huomioon. Lisäksi tarkoituksena on selvittää, kuinka paljon harkintavaltaa Suomella on ollut muutosoikeuden varaamista ja käyttöä koskevassa sääntelyssä ja toisaalta kuinka suuri osa lainsäädännöstä perustuu jäsenvaltioita velvoittavaan unionilainsäädäntöön. Tutkimuskysymystä lähestytään lainopin eli oikeusdogmatiikan näkökulmasta. Tutkielma edustaa pääosin käytännön lainoppia eli oikeussääntöjen tulkintaa. Tarkoituksena ei ole esimerkiksi luoda uusia käsitteitä. Toisaalta metodi on siinä mielessä systematisoiva, että tutkielmassa kootaan yhteen eri alojen lainsäädäntöä siten, että yksipuolisen muutosoikeuden pidättäminen ja käyttö jaetaan yksityiskohtaisesti eriteltyihin vaiheisiin, joista kutakin tarkastellaan eri aloja koskevan lainsäädännön kautta. Tutkielma ei ole varsinaisesti oikeussosiologinen, mutta kuluttajaoikeudellisen aiheen vuoksi psykologisilla argumenteilla on suurempi painoarvo kuin klassisessa sopimusoikeudessa. Muutosoikeuden pidättämistä koskevaan sääntelyyn vaikuttaa EU-tasolla ensinnäkin sopimusehtodirektiivi 93/13/ETY, joka velvoittaa jäsenvaltiot suojelemaan kuluttajia kohtuuttomilta ehdoilta sellaisissa tapauksissa, joissa kuluttaja ei ole voinut vaikuttaa elinkeinonharjoittajan käyttämän ehdon sisältöön. Direktiivin mukaan ehdot on laadittava selkeästi ja ymmärrettävästi eivätkä ne saa johtaa huomattavaan epätasapainoon osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien välillä. Direktiivin liitteessä oleva ohjeellinen luettelo ehdoista, joita voidaan pitää kohtuuttomina, sisältää myös ehtoja, joissa elinkeinonharjoittajalle varataan yksipuolinen muutosoikeus. Suomessa luetteloa ei ole sisällytetty lakiin, vaan sille on annettu asema oikeuslähteenä selostamalla sen sisältöä kuluttajansuojalain muutossäädöksen perusteluissa. Kun tuomioistuimen ratkaistavana on elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välinen riita, joka perustuu sopimusehtodirektiivin soveltamisalaan kuuluvaan ehtoon, sen on noudatettava direktiivin tulkintaa koskevia unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuja, joiden mukaan ehdon kieliopillinen ymmärrettävyys ei riitä täyttämään ehtoihin kohdistuvaa avoimuuden vaatimusta, ehdon kohtuuttomuus on arvioitava viran puolesta myös ilman kuluttajan esittämää väitettä ja kohtuuttomat ehdot on todettava kokonaan mitättömiksi. Sähkösopimuksia, maakaasusopimuksia, viestintäpalvelusopimuksia, luottosopimuksia, maksupalvelusopimuksia ja matkapakettisopimuksia koskevissa direktiiveissä säädetään erikseen, että jäsenvaltioiden on suojeltava kuluttajaa yksipuolisilta muutoksilta direktiiveissä tarkemmin määritellyin tavoin. Suomessa kuluttajaa suojellaan usein tiukemmin kuin direktiivit edellyttävät. Toisaalta myös direktiivien tulkintaa koskevissa unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisuissa voidaan antaa kuluttajille oikeuksia, joiden olemassaoloa ei direktiivien sanamuodon perusteella voisi välttämättä arvata. Lisäksi Suomessa säädellään yksipuolisen muutosoikeuden pidättämistä ja käyttöä myös vakuutussopimuksiin, vuokrasopimuksiin, vesihuoltoa ja huleveden viemäröintiä koskeviin sopimuksiin, taloelementtien kauppaa ja rakennusurakkaa koskeviin sopimuksiin sekä uuden asunnon kauppaa koskeviin sopimuksiin sovellettavassa lainsäädännössä.
-
(2020)Pro gradu-avhandlingen behandlar EU:s föreslagna nya lagstiftningspaket om överföring av elektroniska bevis i gränsöverskridande situationer, som består av ett förordningsförslag och ett direktivförslag. Lagstiftningen rör straffprocessrättsliga förfaranden, och skulle om de antas i den form kommissionens förslag är innebära att den traditionella mekanismen för ömsesidig rättslig hjälp på området ersätts med ett förfarande där en medlemsstats behöriga myndighet kan ålägga en tjänsteleverantör i en annan medlemsstat eller ett tredje land att direkt utlämna elektroniska bevis till myndigheten. Myndigheten skulle även ha möjlighet att beordra tjänsteleverantören att bevara den begärda informationen tills att en utlämnandeorder färdigställts. Under direktivet skulle tjänsteleverantörer, även de som inte är etablerade inom unionen men erbjuder sina tjänster inom unionen, bli skyldiga att utse en rättslig företrädare till vilken myndigheterna kan rikta sina order. Avhandlingen granskar lagförslagens konsekvenser ur tre olika synvinklar, i förhållande till berörda individer, berörda tjänsteleverantörer och tredje länder. I avhandlingen presenteras kort gällande rätt på området, och analyseras sedan förordnings- och direktivförslaget artikel för artikel i varsitt kapitel. I samband med att lagförslagen redogörs för lyfts problematiska aspekter i förhållande till de ovan nämnda grupperna fram. Därefter undersöks vilka konsekvenser lagförslagen skulle ha för de tre respektive kategorierna, berörda individer, berörda tjänsteleverantörer och tredje länder. Slutligen presenteras förordningsförslag som kan bidra till ett instrument som är såväl effektivt som respekterar grundläggande och mänskliga rättigheter samt viktiga straffprocessrättsliga principer. Avhandlingen bygger på rättsdogmatisk metod, där lagförslagen behandlas såsom att de vore gällande rätt, särskilt i förhållande till tredje länders lagstiftning och EUD:s praxis. Avhandlingen syfte är att redogöra för lagförslagens innehåll, lyfta fram de konsekvenser de kan ha samt bidra med konkreta förslag på hur de kunde förbättras. Särskilt förordningsförslaget har väckt stor uppmärksamhet, då det på många sätt är okonventionellt. Traditionellt sett har en myndighet i ett annat land alltid varit tvungen att vända sig till den behöriga myndigheten i det landet var beviset finns för att få assistans vid bevisöverföring, men under detta förslag skulle detta mellansteg slopas. Kommissionen har framhållit att man på basis av principerna om ömsesidigt erkännande och ömsesidigt förtroende kan rättfärdiga en sådan modell, men kritiker har ansett att den typ av rättsligt samarbete som förordningen bygger på endast rör samarbete myndigheter emellan, inte mellan myndighet och en tjänsteleverantör i ett annat land. Lagförslagen är inte minst i förhållande till grundläggande och mänskliga rättigheter och EUD:s praxis på området problematiska, dessutom riskerar de att innebära oskäliga bördor för tjänsteleverantörer och leda till att tredje länder antar liknande lagstiftning som tvingar tjänsteleverantörer inom unionen att på mer eller mindre rättfärdigade grunder lämna ut information om unionsmedborgare.
-
(2016)I juris magisteravhandlingen har EU:s nya marknadsmissbruksförordning (MAR) och marknadsmissbruksdirektiv (CSMAD) undersökts, med fokus på den straff- och förvaltningsrättsliga aspekten. Det övergripande syftet med avhandlingen var att introducera, systematisera och analysera de rättsliga skillnader som EU:s nya marknadsmissbruksreglering kan komma att skapa i det nuvarande finska påföljdsområdet samt att belysa de rättsliga konsekvenserna av dessa distinktioner. De frågeställningar som indirekt behandlats i avhandlingen är 1) varför förordningar används i dagens finansreglering och hur långt man vill integrera de gemensamma marknaderna. Därtill har 2) EU:s befogenheter att reglera om sanktioner i förordningar utretts. I avhandlingen har även en 3) analys om en straffrättslig lagstiftning är nödvändigt att införa på EU-nivå genomförs. En annan viktig frågeställning i avhandlingen var 4) hur de två sanktionsregimerna passar ihop och vilket av dem som har den största generalpreventiva effekten enligt straffteorins läror. Särskild uppmärksamhet har fästs vid marknadsmissbruksförordningens administrativa sanktioner. Avsikten med detta var att analysera de administrativa sanktionernas eventuellt straffrättsliga karaktär, vilket kan ha en avsevärd inverkan på rättssäkerheten. Hit hör även frågeställningen om instrumenten har begränsats tillräckligt eller ifall man är tvungen att använda ne bis in idemprincipen som en sista utväg. I konklusionerna redogjordes för åt vilken riktning man borde utveckla sanktionerna i framtiden. Avhandlingen är till sin karaktär en tvärjuridisk granskning av värdepappersmarknadsbrott. Avhandlingen analys av den nya marknadsmissbruksregleringen fodrar en tillämpning och kombination av andra relevanta rättsområden än enbart den traditionellt straffrättsliga juridiska disciplinen. Därför grundar sig avhandlingen i den meningen, inte enbart på ett specifikt utvalt rättsområde, utan tar i beaktande andra relevanta rättsområden så som värdepappersmarknadsrätt, förvaltningsrätt, statsrätt, processrätt samt EU-rätt för att på ett ändamålsenligt sätt åstadkomma sitt syfte. Undersökningen och analysen visade att det största problemet med den nya marknadsmissbruksregleringen är reglernas tvetydighet. De förvaltningsrättsliga sanktionerna kan i hög grad anses vara för långtgående och därför svåra att tillämpa utan att komma i kläm med grundlagsstadgade rättssäkerhetsaspekter som inte kan förbises. På basis av forskningsresultaten i avhandlingen rekommenderar skribenten att målet för framtiden bör vara att sätta sanktionsavgifterna i ett allt större fokus inom rättsdoktrinen och genom detta sträva efter tydligare riktlinjer för de administrativa sanktionernas användning genom tydligare lagstiftning.
-
(2016)Tutkielmassani käsittelen potilaan oikeutta määrätä omasta kuolintavastaan ja kuolinhetkestään. Eutanasia ei ole maassamme sallittua, mutta tulisiko potilaalla olla ainakin joissakin tapauksissa oikeus valita kuolema elämän sijasta? Esittelen tutkielmassani seikkoja, jotka puoltavat tätä oikeutta sekä seikkoja, jotka ovat tätä oikeutta vastaan. Tutkielmani keskeisiä teemoja ovat siis eutanasia, itsemääräämisoikeus, potilaan oikeudet ja lääkärin velvollisuudet. Ensimmäisessä johdantoluvussa esittelen eutanasiaan liittyviä käsitteitä kuten eutanasian määritelmää, eutanasian jaotteluita sekä rajanvetoa esimerkiksi eutanasian ja itsemurhassa avustamisen välillä. Toisessa luvussa käsittelen eutanasiaa pääasiassa perus- ja ihmisoikeuksien sekä rikosoikeuden näkökulmasta. Itsemääräämisoikeuden oikeudellinen perusta tulee myös tutuksi. Pohdin esimerkiksi sitä voisiko ihmisellä olla oikeus kuolla ja tulisiko valtiolla olla velvollisuus avustaa tämän oikeuden toteuttamisessa. Lisäksi pohdin sitä, kuuluuko oikeus päättää kuolemasta ihmisen itsemääräämisoikeuteen. Rikosoikeudellisesta näkökulmasta käsin tarkastelen eutanasian suhdetta nykyiseen rikoslakiimme. Toisen luvun lopussa esittelen myös hieman ulkomaiden tilannetta sekä yleisiä eutanasiakeskustelussa esitettyjä argumentteja. Kolmannessa luvussa käsittelen itsemääräämisoikeutta yleisellä tasolla. Käyn läpi itsemääräämisoikeuden sisältöä, kompetenssia ja velvoittavuutta. Kolmas luku toimii johdantona neljännelle luvulle, jossa käsittelen yksityiskohtaisemmin potilaan itsemääräämisoikeutta. Potilaan itsemääräämisoikeutta käsittelevässä luvussa tarkastelen potilaan itsemääräämisoikeuden ja eutanasian suhdetta toisiinsa. Esittelen potilaslainsäädäntöä ja potilaan oikeuksia kuten oikeutta hyvään hoitoon, oikeutta kieltäytyä hoidosta ja potilaan tiedonsaantioikeutta. Samalla pohdin miten eutanasia hoitomuotona voisi soveltua nykyisten potilaan oikeuksien kanssa yhteen. Lisäksi tuon esille lääkärin asemaa suhteessa potilaan oikeuksiin. Onko potilaan oikeus lääkärin velvollisuus? Minkälainen lääkärin asema olisi, jos eutanasia olisi laillista? Viimeisessä viidennessä luvussa kokoan yhteen tekemiäni havaintoja ja johtopäätöksiä sekä pohdin eutanasian ja itsemääräämisoikeuden tulevaisuuden näkymiä.
-
(2019)Tutkimustehtäväni on tarkastella eutanasian laillistamista koskevia argumentteja. Lähdemateriaalinani ovat mm. aihepiiriä käsittelevät oikeudelliset asiakirjat, Suomen perustuslaki ja EU-lainsäädäntö, Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE) sekä Terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan julkaisut. Viittaan myös palliatiivista hoitoa ja saattohoitoa koskeviin säännöksiin. Lisäksi käytän apunani aihepiiriä käsittelevää muuta tutkimuskirjallisuutta. Metodina käytän systemaattista analyysia. Työn kulku on seuraava: Määrittelen ensin, mitä eutanasialla tarkoitetaan. Toiseksi käyn läpi eutanasian historiaa ja käsitystä siitä, miten eutanasiaa on esiintynyt aikojen saatossa, millä tavoin sitä on entisaikaan harjoitettu ja mitä siitä on ajateltu. Tämän jälkeen siirryn käsittelemään eutanasian laillisuuteen ja laillistamiseen liittyviä kysymyksiä Suomessa ja käsittelen ohessa myös itsemurhaa. Näissä pohdinnoissa esiin nousevat erilaiset lait ja oikeudet, kuten perustuslaki ja ihmisoikeudet. Käsittelen työssäni paljon myös elämänloppuvaiheen hoitoja, kuten saattohoitoa ja palliatiivista hoitoa, koska ne on usein nähty paremmaksi vaihtoehdoksi eutanasialle. Näiden elämän loppuvaiheen hoitojen on nähty olevan hyviä hoitomuotoja, koska niiden avulla voidaan lievittää kuolevan kipuja sekä kärsimystä ja antaa kuolevalle arvokasta elinaikaa. Nämä hoidot on monesti mielletty hyviksi myös omaisten näkökulmasta, koska ne voivat parhaimmassa tapauksessa lähentää kuolevan ja omaisten välejä ja antaa aikaa lähestyvän kuoleman hyväksymiselle. Eutanasian laillistamisesta puhuttaessa esiin nousee vahvasti kysymys eutanasian eettisyydestä. Etiikka on keskeisessä osassa hoidon laillisista edellytyksistä päätettäessä. Eutanasian laillistamista koskevissa keskusteluissa keskiöön nousevat termit etiikka, moraali ja arvot, koska eutanasia ei koske pelkästään potilasta, vaan sillä on myös vaikutuksia koko yhteiskuntaan. Eutanasiaa käsiteltäessä esiin nousee luonnollisesti myös ihmiselämän rajallisuus eli kuolema. Ihmiset ovat käsittäneet kuoleman eri tavoin riippuen ajasta, paikasta ja kulttuurista. Se, että ihminen kuolee on edellyttänyt muulta yhteisöltä toimenpiteitä. Yhteisöillä on ollut omia rituaalejaan kuolemaa edeltävälle ajalle ja ajalle kuoleman jälkeen. Näitä rituaaleja on siirretty myös seuraavalle sukupolvelle. Merkittävä käänne tapahtui kuitenkin 1900-luvulla, kun kuolema siirtyi sairaaloihin. Tällöin kuoleminen tapahtumana muuttui ja samaten kuolemaan kuuluvat rituaalit ammattimaistuivat.
-
(2019)Tutkimuksessa tarkastellaan EU:n tavaramerkkiasetuksen (TMerkkiA:n) 7(1)(f) artiklan mukaista ehdotonta hylkäysperustetta, jonka perusteella yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia tavaramerkkejä ei rekisteröidä. Kyseessä on joustava säännös, joka jättää paljon harkintavaltaa virastolle ja tuomioistuimille. Tutkimuksessa selvennetään lainopillista metodia hyödyntäen EU:ssa vallitsevaa oikeustilaa siitä, miten EU-tavaramerkkien yleisen järjestyksen ja hyvän tavan vastaisuutta arvioidaan. Tämän pääkysymyksen selvittämiseksi tutkimuksessa on asetettu kaksi alakysymystä: i. Mitä tekijöitä arvioinnissa voidaan ottaa huomioon? ii. Miten perus- ja ihmisoikeudet vaikuttavat arviointiin? Tutkielman aineistona on pääasiassa Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ja EUIPO:n valituslautakuntien EU-tavaramerkkien arviointia koskeva käytäntö. ”Hyvän tavan vastaisuus” ja ”yleisen järjestyksen vastaisuus” ovat kaksi erillistä perustetta, jotka voivat kuitenkin tulla molemmat kyseeseen saman tavaramerkin osalta. Yleisen järjestyksen vastaisilla merkeillä viitataan demokraattisen yhteiskunnan ja oikeusvaltion toiminnan kannalta välttämättömien oikeussääntöjen vastaisiin merkkeihin. Hyvän tavan vastaisuus koskee sen sijaan subjektiivisia, läheisesti moraaliin sidoksissa olevia arvoja. Tavaramerkin yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisuutta tulee arvioida objektiivisin perustein relevantin kohdeyleisön näkökulmasta. Tutkimuksen perusteella TMerkkiA:n 7(1)(f) artiklan arvioinnissa tulee ottaa huomioon ensinnäkin hakuajankohtana vallitseva moraalin taso, sillä yhteiskunnassa vallitsevat moraalikäsitykset voivat paitsi lieventyä, myös muuttua ajan kuluessa ankarampaan suuntaan. Arvioinnissa voidaan ottaa huomioon ainoastaan tavaramerkin todelliset ominaisuudet, joten esimerkiksi hakijan toiminnalla ei ole vaikutusta merkin yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisuuteen. Tavaramerkkiä on tarkasteltava suhteessa niihin tavaroihin ja palveluihin, joille rekisteröintiä on haettu. Merkin käyttö tietyille tavaroille ja palveluille voi aiheuttaa pahennusta, vaikka käyttö joillekin toisille tavaroille ja palveluille ei tällaista saisikaan aikaan. Erityisen järkyttävät tai loukkaavat merkit ovat kuitenkin TMerkkiA:n 7(1)(f) artiklan vastaisia riippumatta siitä, millaisille tavaroille ja palveluille rekisteröintiä on haettu. Tutkimuksen perusteella arvioinnissa on huomioitava sekä EU:n jäsenvaltioille yhteiset olosuhteet että yksittäisten jäsenvaltioiden olosuhteet, sillä merkin yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisuus yhdessäkin EU:n jäsenvaltiossa on riittävä peruste merkin rekisteröinnin hylkäämiselle. Paikallisten olosuhteiden selvittämisessä voidaan ottaa huomioon tosiasioihin perustuvina viitteinä esimerkiksi paikallinen lainsäädäntö, kansallisten virastojen ohjeet tai oikeuskäytäntö. Perus- ja ihmisoikeuksien merkityksen osalta tutkimuksessa päädytään hyvin erilaisiin lopputuloksiin riippuen siitä, kenen oikeuksia tarkastellaan. Mikäli haetun tavaramerkin katsotaan olevan ristiriidassa perus- ja ihmisoikeuksien kanssa, kuuluu se selkeästi TMerkkiA:n 7(1)(f) artiklan soveltamisalaan. Kyseessä on ainoa tavaramerkin hylkäysperuste, joka sallii moraalisten näkökulmien sekä tätä kautta perus- ja ihmisoikeuksien huomioon ottamisen EU-tavaramerkin rekisteröitävyyden arvioinnissa. Tutkimuksen perusteella hakijan perus- ja ihmisoikeuksilla, kuten sananvapaudella, ei ole vaikutusta TMerkkiA:n 7(1)(f) artiklan arvioinnissa, sillä merkin rekisteröinnin hylkäämisestä huolimatta hakija voi käyttää merkkiä tavaroiden ja palveluiden tunnuksena. Ainoana mahdollisuutena hakijan sananvapauden huomioon ottamiseen näyttäisi olevan, että itse rekisteröinnillä, tavaramerkin sijaan, olisi jokin taiteellinen tai poliittinen tarkoitus.
-
(2017)Tämän metodiltaan lainopillisen tutkielman tarkoituksena on selvittää, millä edellytyksin lähtökohtaisesti yhdysvaltalaissääntelyä raskaampi EU-tietosuojalainsäädäntö soveltuu yhdysvaltalaisyritykseen. Kyse on sen määrittelemisestä, milloin yhdysvaltalaisyritys kuuluu henkilötietodirektiivin ja toukokuusta 2018 alkaen tietosuoja-asetuksen alueellisen soveltamisalan piiriin. Tutkielmassa EU-tietosuojalainsäädännön unionin maantieteelliset rajat ylittävän ulottuvuuden ei kuitenkaan nähdä rajoittuvan ainoastaan alueelliseen soveltamisalaan, vaan lisäksi tarkastellaan henkilötietojen siirtoa unionin ulkopuolelle koskevien rajoitusten merkitystä yhdysvaltalaisyrityksen näkökulmasta. Tutkielman johtopäätöksenä havaitaan, että jo henkilötietodirektiivin 4 artikla on pitänyt sisällään mahdollisuuden EU-tietosuojavelvoitteiden soveltamiseen myös yhdysvaltalaisyrityksen unionin ulkopuolella suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn. Etenkin 4(1)(c) artiklaa voidaan pitää varsin vaikeatulkintaisena ja yhdysvaltalaisyrityksen kannalta ennakoimattomana siitäkin huolimatta, ettei siihen käytännössä ole kovinkaan usein turvauduttu. Myös henkilötietodirektiivin 4(1)(a) artiklan unionin alueella sijaitsevan "toimipaikan toiminnan yhteydessä" -kriteerin laajalla tulkinnalla on ollut mahdollista tuoda melko etäisestikin unioniin alueeseen liittyvä käsittely EU-tietosuojavelvoitteiden soveltamisalaan. Tietosuoja-asetuksen vastaavaa 3(1) artiklaa on perusteltua tulkita yhtä laajasti. Kuitenkin tietosuoja-asetuksen uuden "tavaroiden tai palvelujen tarjonnan" tai "käyttäytymisen seurannan" unionin alueella oleviin rekisteröityihin suuntaamiselle perustuvan 3(2) artiklan voidaan katsoa tekevän laajasta alueellisesta soveltamisalasta entistäkin ilmeisemmän. Näin ollen EU-lainsäätäjä näyttäisi pyrkivän entistä selvemmin viestimään, että myös sellaiset yritykset, joilla ei ole mitään fyysistä liittymää EU-alueeseen, voivat kuulua EU-tietosuojalainsäädännön piiriin. Tutkielmassa todetaan myös kansainvälisten tiedonsiirtojen sääntelyn voivan vaikuttaa yhdysvaltalaisyrityksen suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn, kun sääntelyn seurauksena tiedonsiirron laillistamiseksi yhdysvaltalaisyrityksen edellytetään sitoutuvan esimerkiksi mallisopimuslausekkein tai Privacy Shield -järjestelmään rekisteröitymällä EU-tietosuojalainsäädännöstä kumpuavien periaatteiden noudattamiseen. Tutkielmassa tullaan siihen johtopäätökseen, että entisestään laajentunut alueellinen soveltamisala edellyttäisikin selvennystä sen suhteesta kansainvälisten tiedonsiirtojen sääntelyyn. Lisäksi tutkielmassa tarkastellaan laajasta alueellisesta soveltamisalasta ja kansainvälisten tiedonsiirtojen sääntelystä johtuvaa EU-tietosuojalainsäädännön ekstraterritoriaalisuutta kansainvälisen oikeuden periaatteiden valossa. Vaikka tarkastelun seurauksena EU-tietosuojalainsäädännön ekstraterritoriaalisuuden ei katsota olevan vastoin kansainvälistä oikeutta, paikannetaan tutkielmassa ekstraterritoriaalisuudesta johtuvia käytännön haasteita, kuten yhdysvaltalaisyritykseen kohdistuvia ristiriitaisia velvoitteita. Lisäksi EU-velvoitteiden täytäntöönpanon mahdollisuuksien havaitaan olevan heikot tilanteessa, jossa yhdysvaltalaisyrityksellä ei ole toimintaa tai varoja EU-alueella. Tutkielman johtopäätös on, että etenkin tietosuoja-asetuksella on pyritty vaikuttamaan unionin ulkopuolellakin tapahtuvaan eurooppalaisten rekisteröityjen henkilötietojen käsittelyyn. Kun yhdysvaltalaisyrityksellä ei ole fyysistä toimintaa EU:ssa, syntyy täytäntöönpanoon liittyviä haasteita, jotka voivat heijastua koko EU-oikeudellisen tietosuojajärjestelmän uskottavuuteen. Näin ollen tutkielma näkeekin tarvetta lisätutkimukselle siitä, kuinka soveltamisedellytyksiä voitaisiin kehittää myös paremmin tosiasialliset täytäntöönpanomahdollisuudet huomioon ottavaan suuntaan.
-
(2019)Tutkielmassa keskitytään tutkimaan Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) toimivaltaa ja roolia uudessa voimaan astuvassa yhtenäispatenttijärjestelmässä (YPJ). Yhtenäispatenttijärjestelmää on pyritty luomaan Euroopan alueelle jo lähemmäs puoli vuosisataa. Useat aikaisemmat yritykset luoda vastaava järjestelmä ovat kaatuneet järjestelmän tuomioistuinjärjestelyihin sekä kielijärjestelyihin. Nämä seikat ovat olleet keskeisiä koetinkiviä myös uuden järjestelmän luomisessa. YPJ:ssä perustetaan uusi kansainvälinen tuomioistuin, yhdistetty patenttituomioistuin (YPT), joka tulee olemaan suuressa roolissa eurooppalaisessa patenttikentässä. YPT tulee soveltamaan ratkaisukäytännössään myös EU-oikeutta ja siksi sen on tehtävä yhteistyötä EUT:n kanssa unionin oikeuden asianmukaisen soveltamisen ja yhdenmukaisen tulkinnan varmistamiseksi. YPT:n ja EUT:n välinen roolijako tässä yhteistyössä on tämän tutkielman keskiössä. Tutkielman päätutkimuskysymyksenä on: mikä on EUT:n toimivalta ja rooli uudessa YPJ:ssä? Päätutkimuskysymystä tukevina alatutkimuskysymyksinä ovat seuraavat: 1) Mikä on YPJ:n EU-oikeudellinen ulottuvuus?; 2) Miten ja millä perusteilla EUT:n toimivalta voi määräytyä YPJ:ssä?; ja 3) Minkälaiseksi EUT:n rooli voi muotoutua yhtenäispatentteihin liittyvässä ratkaisutoiminnassa ja mitä siitä voi seurata? Toimivalta ja rooli eroavat toisistaan siten, että roolilla tarkoitetaan EUT:n mahdollista vaikutusvaltaa YPJ:ssä ja toimivallalla sitä kompetenssia, johon EUT voi vaikutusvaltansa perustaa. YPJ:n sääntely on moniulotteista sisältäen sekä EU-oikeutta että kansainvälistä ja kansallista oikeutta. Sääntelyn sisällön monitahoisuus on vaikuttanut siihen, että EUT:n rooli ja toimivalta arvioida uusia yhtenäispatentteja koskevia asioita on vallitsevassa oikeustilassa epävarmaa. Erityisesti yhtenäispatenttijärjestelmän sääntelyssä tehty ratkaisu siirtää yhtenäispatentteja koskeva substanssioikeus pois EU-oikeudellisesta sääntelystä on herättänyt oikeustieteellisessä keskustelussa kysymyksiä EUT:n tulevasta roolista ja toimivallasta uudessa järjestelmässä. Ratkaisu tehtiin patenttialan toimijoiden esittäessä huolen liian suureksi kasvavasta EUT:n roolista yhtenäispatenttijärjestelmässä vaarantaen järjestelmän tehokkuuden tavoitteen toteutumisen. Tapa, jolla substanssisääntely siirrettiin pois EU-asetuksesta nostaa tutkielman keskeiseksi mielenkiinnon kohteeksi EUT:n toimivallan ulottuvuuden tämän substanssisääntelyn tulkinnassa. Tutkimuskysymyksiin keskitytään vastaamaan lainopillisen tutkimusmetodin tulkintakeinoin. Tutkimuskysymyksiin vastaaminen edellyttää myös reaalisen argumentoinnin kaltaista näkökulmaa, jossa lähestytään osittain de lege ferenda -tyyppiselle tutkimukselle tyypillistä lähestymistä aiheeseen. Tutkimuksessa keskeisimpänä lähdeaineistona toimivat sekä eurooppalainen että yhdysvaltalainen patenttioikeuskirjallisuus. Näiden lisäksi keskiössä ovat EUT:n oikeuskäytäntö sekä EU-lainsäädännön esityöt. Tutkielmassa korostuu aiheen spekulatiivisuus, sillä viimekätisen ratkaisun toimivallastaan ja roolistaan tekee EUT itse antamiensa ennakkoratkaisujensa kautta. EUT:n roolin muodostumiseen tulee olemaan vaikutusta myös YPT:lla, sillä se voi ennakkoratkaisupyynnöillään ohjata EUT:n roolin muodostumista omatessaan järjestelmän käynnistyessä yksinomaisen toimivallan esittää yhtenäispatentteja koskevia ennakkoratkaisuja EUT:lle. Tutkielmassa päätellään, että EUT voi tulkita omaavansa toimivallan arvioida YPJ:n koko sääntelyä perustaen toimivaltansa erityisesti YPJ:n EU-oikeudelliseen taustaan sekä TRIPS-sopimuksen, SEUT 118 artiklan että EU:n perusoikeuskirjan 17 artiklan sääntelyyn. Tämän toimivallan laajuus tulee tuskin kuitenkaan mahdollistamaan EUT:lle kovin suurta roolia YPJ:ssä, sillä edellä mainittu sääntely on luonteeltaan minimisääntelyä. Tutkielmassa kannatetaan kuitenkin EUT:n roolia laajempien yhteiskunnallisten intressien sekä perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen varmistajana YPJ:ssä jättäen YPT:lle pääsääntöisen ratkaisutoiminnan yhtenäispatentteja koskien. Tällä asiatyyppiin perustuvalla roolijaolla voitaisiin todennäköisimmin saavuttaa ideaalinen tasapaino, jossa voitaisiin mahdollisimman pitkälle toteuttaa YPJ:n toimintaan vaikuttavia osin ristiriitaisia intressejä.
-
(2015)Asylum seekers aspiring to find refuge in the territory of the European Union are faced with a myriad of barriers to entry that inhibit or even prevent legal entry into the Union. Among these barriers emerges EU visa policy effectively requiring nationals of all major refugee-producing countries to meet strict visa requirements to lawfully cross the external borders of the Union. As a result many attempt to reach the territory of the Member States irregularly and often in precarious fashion. The EU Visa Code (810/2009/EC) enables Member States to issue visas for humanitarian purposes despite the applicant not fulfilling the prescribed entry requirements under the Schengen acquis. The thesis expounds current visa practices in the Schengen framework and sheds light on the barriers to entry and the notion of the humanitarian visa. The employment of conscious and harmonised visa policy at Union level could facilitate the safe passage of asylum seekers into the European Union as one tool in the toolbox for lowering the migrant death toll.
-
(2018)Tutkielmani päätavoite on tutkia välttelevien vastausten käyttöä parlamentaarisessa kontekstissa. Tutkimukseni kohdehenkilö on Iso-Britannian entinen pääministeri David Cameron ja materiaali sijoittuu ajallisesti keväälle ja kesälle 2016. Tutkimusmateriaalini on kerätty Hansard-korpuksesta ja koostuu 112 pääministerin kyselytuntien kysymys–vastaus -parista, jotka käsittelevät aiheeltaan Iso-Britannian EU-jäsenyyttä ja sitä koskevaa vuoden 2016 kansanäänestystä. Tavoite on tutkia, kuinka paljon välttelyä Cameronin vastauksissa esiintyi. Oletukseni on, että Cameronin välttelevät vastaukset lisääntyvät kansanäänestyksen ajankohtaa lähestyttäessä. Työni tutkimustausta koostuu välttelyn ja kohteliaisuuden teorioista, jotka keskittyvät erityisesti poliittiseen ja parlamentaariseen kontekstiin. Käyttämäni viitekehyksen on kehittänyt Parameswary Rasiah (2009) ja metodi on kehitetty nimenomaan välttelevien vastausten analysoimiseen parlamentaarisessa kontekstissa. Tutkimukseni ohessa testataan ja arvioin Rasiahin metodin soveltuvuutta valitsemani aineiston analysointiin. Tutkielmassani esittelen Rasiahin metodin eri vaiheet ja sovellan niitä omaan aineistooni. Tutkin materiaalia sekä kokonaisuutena että aikajanojen kautta saadakseni paremman kuvan siitä, miten kysymys- ja vastaustyyppien määrät kehittyivät ajanjakson aikana. Rasiahin metodi soveltuu hyvin aineistoni tutkimiseen, mutta menetelmä vaatii muutamia lisäyksiä, jotta kysytyistä kysymyksistä saadaan parempi kuva. Kysymysten tarkempi tarkastelu auttaa hahmottamaan syitä vastausten laadun taustalla. Koen tämän tärkeäksi osaksi välttelevien vastausten tutkimusta, sillä aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että kysymysten laatu vaikuttaa vastausten laatuun. Tulokset osoittavat, että 44,6 % aineiston vastauksista ovat vältteleviä. Suurin osa Cameronin välttelystä on vahvuudeltaan lievää tai keskitasoista, vahvasti vältteleviä vastauksia löytyy aineistosta vain yksi. Cameron jättää kokonaan reagoimatta 11 kysymykseen. Cameronin käyttämän välttelyn määrä ei kasva ajan kuluessa, toisin kuin oletin. Aiemmat välttelevien vastausten tutkimukset ovat osoittaneet, että jos kysymykseen sisältyy kasvoja uhkaava puheakti (face-threatening act), on todennäköistä, että vastaus on välttelevä. Tutkimukseni tulokset tukevat tätä väitettä. Välttelevien vastausten analysoinnin merkitys pääministerin kyselytunnin kontekstissa kiteytyy kyselytunnin tarkoitukseen ja merkityksellisyyteen. Yksi kyselytunnin tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa, että hallitus kantaa vastuun toimistaan. Jos hallituksen päämies ei kuitenkaan vastaa hänelle osoitettuihin kysymyksiin, se heikentää pääministerin kyselytuntien merkityksellisyyttä.
-
(2021)In atmospheric sciences, measurements provided by remote-sensing instruments are crucial in observing the state of atmosphere. The associated uncertainties are important in nearly all data analyses. Random uncertainties reported by satellite instruments are typically estimated by inversion algorithms (ex-ante). They can be incomplete due to simplified or incomplete modelling of atmospheric processes used in the retrievals, and thus validating random uncertainties is important. However, such validation of uncertainties (or their estimates from statistical analysis afterwards, i.e. ex-post) is not a trivial task, because atmospheric measurements are obtained from the ever-changing atmosphere. This Thesis aims to explore the structure function method – an important approach in spatial statistics – and apply it to total ozone column measurements provided by the nadir-viewing satellite instrument TROPOMI. This method allows us to simultaneously perform validation of reported ex-ante random uncertainties and to explore of local-scale natural variability of atmospheric parameters. Two-dimensional structure functions of total ozone column have been evaluated based on spatial separations in latitudinal and longitudinal directions over selected months and latitude bands. Our results have indicated that the ex-post random uncertainties estimated agree considerably well with the reported ex-ante random uncertainties, which are within 1-2 DU. Discrepancies between them are very small in general. The morphology of ozone natural variability has also been illustrated: ozone variability is minimal in the tropics throughout the year, whereas in middle latitudes and polar regions they attain maxima in local spring and winter. In every scenario, the ozone structure functions are anisotropic with a stronger variability in the latitudinal direction, except at specific seasons in polar regions where isotropic behaviour is observed. Our analysis has demonstrated that the structure function method is a remarkable and promising tool for validating random uncertainties and exploring natural variability. It has a high potential for applications in other remote sensing measurements and atmospheric model data.
-
(2012)As an alternative to complex 3D-modelling of structure, the canopy spectral invariants are a novel concept to describe the average behavior of photons in a vegetated canopy. The probabilities of canopy absorption and scattering can be summarized with only three parameters (?L, p and R): The green leaf single scattering albedo (?L) describes the wavelength-dependent probabilities of absorption for each time a photon interacts with a leaf. In the event of scattering, a photon’s probabilities of reinteraction (photon recollision probability p) and exiting the canopy in a given direction (directional escape factor R) can be described as independent of wavelength; as the size of the scattering elements is considerably larger than wavelengths in the shortwave radiation budget, p and R depend only upon the structural arrangement of the scattering elements. In this work, a recently published (2011) approach to infer remotely sensed (spaceborne) hyperspectral imagery (also referred to as imaging spectroscopy data) based on the canopy spectral invariants was tested in a case study on southern boreal forests at full leaf development. An atmospherically corrected image taken with the Hyperion imaging spectrometer aboard the National Aeronautics and Space Administration’s (NASA) Earth Observing-1 (EO-1) spacecraft was interpreted with a single reference transformed green leaf scattering albedo. Transforming of a traditionally defined leaf albedo means correcting the measurements for the effect of surface reflectance, resulting in probabilities of leaf scattering and absorption given a photon interacts with the leaf internal constituents. Utilizing such transformed albedo as reference results in reference (canopy) spectral invariants describing the relative difference between the reference and the scattering properties of (theoretical) mean leaves at the scale of inference (pixel). The results of the study are parallel to those of previously published and ongoing research: In essence, even while the individual parameters p and R depend on the reference, the ratio R/(1–p) (directional escape factor to total escape probability) was found practically independent of the selection of the reference, thus implicating a possibility to develop a physically-based algorithm to infer hyperspectral imagery in vegetated areas. Moreover, the reference (canopy) spectral invariants were found as highly applicable in retrieval of forest structural properties such as dominant forest type (broadleaved, coniferous, mixed) and a quantitative estimate of the broadleaf fraction of a forest area.
-
(2023)This thesis explores the relationship between energy justice and demand response electricity pricing schemes in the residential market. As energy retailers make the transition towards demand response contracts, many opportunities arise for justice and injustice. It is vital that consumers are protected from arising injustices, and that the benefits of demand response schemes are distributed across the population. I use a popular energy justice framework to evaluate the demand response schemes of three European electricity retailers for their adherence to the principles of energy justice. The eight evaluative criteria are availability, affordability, due process, good governance, sustainability, intragenerational equity, intergenerational equity and responsibility. The three retailers are Tibber, E.ON Next, and Helen. Through this evaluation, I demonstrate that novel developments in energy systems by some energy retailers can positively inform the policies and practices of conventional retailers. There is room for growth in customer communication, stakeholder involvement, and smart home integration. My evaluation shows that retailers are yet to meet the aspirations of energy justice with their demand response schemes, but the potential for promoting justice clearly exists. I conclude with a set of recommendations Helen can take to meet the goals of energy justice in their electricity contracts.
-
(2020)It is widely acknowledged that previous efforts to communicate the severity and rate of climate change have failed. Science communication has for decades relied on the presumption that more information leads to more informed decisions, thus so far, the scientific consensus about human-caused climate change has not resulted in required changes in behaviour. Previous communication efforts have, for the most part, attributed inaction to the lack of information, but in doing so, have excluded many social and psychological elements of communication. Although raising the level of awareness about climate change has been successful, climate change remains to be perceived to be a distal threat. Recently, more sophisticated approaches have been developed to meaningfully communicate climate change, drawing attention to the framing of the communication. In this study, a new approach to science-based environmental communication is evaluated. The case study seeks to address how immersive Virtual Reality (VR) can be used as a tool in science-based environmental communication for policymakers in a locally relevant context. Via immersive VR, information about forests’ role in climate change is mediated to forest policymakers. In the science communication, climate change is framed as an experiential, local, and present risk, promoting a problem definition that focuses on the climate effects of forest utilisation. I evaluate the success of the science-based environmental communication by measuring participants’ personal responses. I focus on measuring enjoyment, interest, trust, and usability. The study participants are members of the Parliament of Finland and governmental officials from the Ministry of Agriculture and Forestry; and the Ministry of the Environment. The study material consists of feedback forms from participants (N=65) and interviews of the key actors (N=7). To consider the historical background and many conflicting interests in Finnish forest and climate politics, I focus on the comparison between the natural resource position and the environmental position. The results of this study offer compelling evidence for how differently policymakers representing these two positions perceive the usage of immersive VR in science-based environmental communication. The environmental position indicated significantly higher levels of success on all measured components. Considering that the science communication framed forest utilisation as an environmental issue, it is not surprising that participants holding the environmental position perceived the science communication to be more enjoyable, interesting, trustworthy, and usable. Accordingly, the study results provide additional support for the idea of Finnish forest policy as a polarised field of policy with two main positions. With the means of immersive VR, I was able to induce strong personal responses to the science communication. Participants holding the natural resource position were more likely to challenge the legitimacy of the information and the use of VR in science communication than participants holding the environmental position. The results point to the likelihood that communicating climate change via immersive VR can induce strong negative emotions in the participants, but when the communication is comparable with the policymaker's policy preferences, they respond more positively. The study results also suggest, that to communicate climate change more meaningfully, immersive VR should be further explored as a supplementary tool in science communication.
Now showing items 5849-5868 of 31041