Browsing by Title
Now showing items 7165-7184 of 31123
-
(2016)This study is part of the joint research program of Sustainable Bioenergy Solutions for Tomorrow (BEST) by Natural Resource Institute Finland. This is the first study to examine and analyze the fast track supply chain for harvesting residues. The fast track supply chain is based on roadside chipping of logging residues, in which chips from final felling harvested during spring, summer and autumn are transported straight to the power plant with maximum of half month roadside storing. The aim of this study was to evaluate the cost effects of fast track supply chain. In addition, the factors affecting to the unit costs were investigated. Activity-based costing was used as a study method for analyzing the supply alternatives of logging residues. Data for this study was acquired from a large-scale industrial company purchasing forest biomass. Data consisted roadside storage locations and volumes (solid-m3) of logging residues from Norway spruce dominated final fellings. All activities were identified and costs were calculated in each supply method. Supply costs were presented in euros per megawatt hour were also compared to the total received energy. According to the results supply costs of fast track method was smaller than the costs of the conventional supply method. On average fast track supply costs were 7.1–13.3 % smaller than conventional supply method. Storing cost, including dry matter loss and capital cost, was the most significant factor for influencing differences in total supply cost. Cost of dry matter loss was 5.3–11.5 % higher in conventional supply method than in fast track supply method. In addition, capital costs were 0.4–1.9 % bigger in traditional procurement. Procurement costs of logging residue supply for energy-use can be decreased by using fast track supply chain. Although results proved that fast track supply chain decreases total procurement costs, one should remember that the volume of logging residues must be fitted to power plant’s energy demand.
-
(2019)Peatlands are significant pools of carbon and nitrogen. Forestry-drained peatlands have lower methane emissions than undisturbed peatlands, but emissions of carbon dioxide and nitrous oxide increase after ditching. The effect of ditching on the emissions of peat is stronger on nutrient-rich peatlands than on nutrient-poor peatlands. However, the growing vegetation and wood production form a large carbon sink. So far, forestry-drained peatlands have mainly been carbon sinks in Finland. There are 4.6 million hectares of forestry-drained peatlands in Finland. Ditching peatlands for forestry started in the beginning of the 20th century, and was on its height from 1960s to 1980s. Forestry-drained peatlands are reaching maturity now, but there is little knowledge about the effect of forest management practices on greenhouse gas emissions from forestry-drained peatlands. The purpose of this study is to investigate the effect of logging residues on emissions of carbon dioxide, methane and nitrous oxide from forestry-drained peatlands. Greenhouse gas emissions were measured from the nutrient-rich peatland Lettosuo in Tammela that was drained for forestry in 1969. In early spring of 2016, dominant pine trees were harvested to make room for spruce undergrowth. During the harvest, the harvester formed piles of logging residues on its tracks to avoid erosion of the soil. Five plots were established and measurements taken with the closed-chamber method during 2016-2017. On each of the five plots, two chamber collars were installed on the machine’s tracks, full of logging residues, and other two collars were installed outside of the tracks with little to no logging residues. In addition to greenhouse gas emissions, the dry mass of the logging residues, temperature and groundwater level were measured. Carbon dioxide emissions from residue-covered collars was measured at 0.81–0.88 g m-2 h-1. The fluxes were 1.5-2 times larger than on the control collars (0.40–0.54 g m-2 h-1). A kilogram of logging residues raised the emissions by 0.10 ± 0.01 g m-2 h-1. Compared to the dry mass of branches, the dry mass of needles increased the emissions fourfold. On plots 1-4, the collars installed in the groove of the harvester’s tracks were the only sources of methane by 0.0055 mg m-2 h-1. The methane flux of the other collars varied between -0.0035 and 0.0136 mg m-2 h-1. A kilogram of logging residues raised methane fluxes by 0.003 ± 0.001 mg m-2 h-1. Again, the effect of needles was quadruple as compared to branches. Plot #5 was investigated separately due to the Eriophorum vaginatum that had grown inside the collars. On all plots, nitrous oxide emissions didn’t significantly differ from collar to collar, even though emissions measured from logging-residue covered collars (0.20–0.30 mg m-2 h 1) were two to three times larger than on the other collars (0,10 mg m-2 h-1). Logging residues and the mechanical impact of the harvester on the peat soil increase emissions of carbon dioxide and methane. Emissions of nitrous oxide also increase, but the variance of measured emissions and the small sample size rendered the results statistically insignificant.
-
(2010)Tässä työssä tarkastellaan hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä ajouramenetelmään verrattuna erityisesti turvemaiden puunkorjuussa. Menetelmien välisistä edullisuussuhteista eri oloissa on hyvin vähän aikaisempaa tutkimustietoa. Hakkuu-uramenetelmä on harvennushakkuisiin soveltuva työmenetelmä, joka perustuu ajourien väliin tehtäviin hakkuu-uriin, joita käyttää vain hakkuukone. Hakkuu-urien avulla ajouraväliä voidaan säätää välillä 20 - 40 metriä. Hakkuu-urasta käytetään myös nimitystä ”haamu-ura”, sillä se on normaalia ajouraa kapeampi ja varsin huomaamaton maastossa. Vertailumenetelmänä on perinteinen ajouramenetelmä, jossa hakkuukone ja metsätraktori käyttävät samoja uria ja ajouraväli on noin 20 metriä. Tutkimusongelmaa lähestyttiin tarkastelemalla miten työmenetelmien välinen kilpailukyky muuttuu siirryttäessä kangasmaan ensiharvennuksesta turvemaan ensiharvennukseen. Kilpailukyvyn näkökulmia olivat hakkuun ja metsäkuljetuksen tuottavuus, korjuukustannus ja korjuujälki. Tutkimus rajattiin kesäaikana tapahtuvaan puunkorjuuseen. Työn tuottavuutta tutkittiin aikatutkimuksella kangas- ja turvemaan olosuhteissa molemmilla työmenetelmillä. Aikatutkimusaineiston perusteella laadittiin hakkuun tuottavuutta kuvaavat lineaariset regressiomallit. Työn tuottavuuden lisäksi kenttäkokeessa tutkittiin korjuun kustannuksia ja korjuujälkeä. Kenttäkokeen tutkimustulosten tueksi haastateltiin lisäksi hakkuu-uramenetelmää käyttäviä urakoitsijoita ja heidän urakanantajiaan. Haastattelun avulla pyrittiin selvittämään parhaat käytännöt hakkuu-uramenetelmän käytöstä erilaisissa leimikoissa ja olosuhteissa. Hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky hakkuun tuottavuuden ja kustannusten osalta on parhaimmillaan tiheissä puustoissa. Turvemaille tyypilliset olosuhteet, kuten harva puusto ja alhainen hakkuukertymä heikentävät hakkuu-uramenetelmän kilpailukykyä. Hakkuu-uramenetelmän käyttö tuottaa ajouramenetelmää suuremman puutavaran tienvarsitiheyden, jonka vaikutus metsäkuljetuksen tuottavuuteen ja kustannuksiin on edullinen. Ajouravälin kasvattaminen 40 metriin turvemaalla ei kuitenkaan ollut mahdollista, joten hakkuu-uramenetelmän tienvarsitiheys jäi lähes samalle tasolle ajouramenetelmän kanssa. Ongelmana hakkuu-uramenetelmällä oli myös ajouramenetelmää pienemmät kourakasat. Kasakoko on kuitenkin paljon kiinni hakkuukoneen kuljettajan työskentelytottumuksista. Korjuujälki oli molemmilla menetelmillä varsin hyvä, mutta hakkuu-uramenetelmän kilpailukyky parani kuitenkin suhteessa ajouramenetelmään turvemaalle siirryttäessä.
-
(2019)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan hakukoneoptimointia digitaalisen markkinoinnin keinona. Lisäksi tutkitaan, kuinka hakukoneoptimoinnin toimenpiteet vaikuttavat yrityksen Juuri Tapahtumat -verkkosivuston kävijäliikenteen määrään ja sen laatuun Google Analyticsin mittarein mitattuna. Lisäksi tutkitaan verkkosivuston kautta tulleiden tarjouspyyntöjen määrään sekä näkyvyyttä Googlen orgaanisissa hakutuloksissa ennen hakukoneoptimoinnin toimenpiteitä sekä niiden jälkeen tietyillä vertailuajanjaksoilla. Hakukoneoptimointi on tärkeä osa digitaalisen markkinoinnin kenttää. Hakukoneoptimoinnilla pyritään vaikuttamaan orgaaniseen eli maksamattomaan näkyvyyteen hakukoneiden hakutuloksissa. Kuluttajat luottavat orgaaniseen näkyvyyteen hakukoneissa maksettua näkyvyyttä enemmän ja hakukoneoptimointi on erityisesti kustannustehokas digitaalisen markkinoinnin osa-alue. Strategiaan perustuva ja suunnitelmallisuus ovat tärkeitä tekijöitä onnistuneen hakukoneoptimoinnin kannalta. Tutkielmassa tarkastellaan kolmea tärkeintä hakukoneoptimoinnin strategiaa. Nämä kolme tärkeintä hakukoneoptimoinnin strategiaa ovat sisältöstrategia, linkkien rakentamisen strategia sekä sosiaalisen jakamisen strategia. Strategioita tarkastellaan verraten niiden erilaisia tutkimuksia siihen, miten niitä on kirjallisuuslähteiden mukaan kannattavinta toteuttaa. Tutkimuksen tutkimusosio toteutetaan noudattaen kolmea tärkeintä hakukoneoptimoinnin strategiaa hyödyntämällä käytäntöön Juuri Tapahtumien verkkosivuilla. Tutkimustuloksista ilmenee, että kirjallisuuslähteiden perusteella valituilla hakukoneoptimoinnin toimenpiteillä ja strategioilla on positiivista vaikutusta verkkosivuston kävijäliikenteeseen ja sen tarjouspyyntöjen määrään sekä näkyvyyteen Googlen orgaanisissa hakutuloksissa. Tutkimustulosten perusteella voidaan siis todeta, että hakukoneoptimoinnin tärkeimpien strategioiden perusteella tehty hakukoneoptimointi tuottaa tulosta. Näitä tärkeimpiä strategioita voidaan pitää hyvänä perustana onnistuneelle hakukoneoptimoinnin suunnittelulle ja toimenpiteiden tekemiselle. Tämä pro gradu -tutkielma toteutettiin toimeksiantona Juuri Yhtiöt Oy:lle ja sen cateringyksikölle Juuri Tapahtumille.
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2011)Algoritmien suoritusajasta kuluu usein merkittävä osa datan siirtelyyn muistihierarkian kerrosten välillä. Ongelma korostuu hakurakenteilla, sillä ne käsittelevät suuria datamääriä. Työn päämääränä on selvittää muistisiirtojen minimoinnilla saavutettavat käytännön edut hakupuiden tapauksessa. Toinen päämäärä on kartoittaa ideaalisen välimuistin malliin perustuvien parametrittomien hakupuiden etuja ja heikkouksia ulkoisen muistin malliin perustuviin parametrillisiin hakupuihin nähden. Parametrittomuus tarkoittaa, ettei algoritmi tiedä käytetyn suunnittelumallin parametreja, kuten välimuistin kokoa. Staattisista hakupuista tarkastellaan leveyssuuntaiseen järjestykseen, esijärjestykseen ja van Emde Boas -järjestykseen tallennettuja binäärihakupuita sekä staattista B-puuta. Dynaamisista hakupuista käsitellään B+-puuta sekä parametritonta B-puuta, COB-puuta. Sekä parametrittomat että parametrilliset hakupuut pyrkivät minimoimaan vaadittavaa muistisiirtojen määrää parantamalla laskennan paikallisuutta. Käsiteltävien hakupuiden käytännön nopeutta testataan monipuolisesti. Saatujen tulosten nojalla sekä staattiset että dynaamiset parametrittomat hakupuut pärjäävät satunnaisoperaatioiden nopeudessa vastaaville parametrillisille hakupuille. Ne jäävät kuitenkin jonkin verran jälkeen perättäisoperaatioita suoritettaessa.
-
(2022)Tässä maisterin tutkielmassa käsitellään hakusanamainontaa digitaalisen markkinoinnin keinona. Tutkielma lähestyy aiheen teoreettista puolta avaamalla monipuolisesti hakusanamainontaan liittyvää tieteellistä kirjallisuutta. Aiheen empiiriseen puoleen tutkielma keskittyy case-tutkimuksen kautta, jonka aineisto saadaan videotuotantoyrityksen verkkoanalytiikan avulla. Tutkielman johtopäätöksissä puntaroidaan hakusanamainonnan hyötyjen ja kustannusten välistä kuilua ja pyritään arvioimaan, onko hakusanamainonta kannattava investointi videotuotantoyrityksen digitaalisen markkinoinnin kentässä. Hakusanamainonta on oleellinen osa digitaalisen markkinoinnin kenttää. Hakusanamainonnan avulla yritykset pyrkivät lisäämään näkyvyyttä mainostamalla hakukoneessa tuotteita ja palveluitaan potentiaalisten asiakkaiden etsimien asioiden aihepiirien ympärillä. Tutkimuksen empiirinen tutkimusaineisto kerätään Google Analytics työkalulla, joka on monipuolinen ja yleinen verkkoanalytiikan seurantaan käytettävä työkalu. Tutkimusaineistossa keskitytään verkkosivuliikenteen määrää sekä luonnetta esittävien mittareiden tarkasteluun. Tutkimustuloksista ilmenee, että hakusanamainonnan käynnistämisen johdosta case-yrityksen verkkosivuliikenne on lisääntynyt huomattavasti, mikä on johtanut myös verkkosivujen kautta saatujen tarjouspyyntöjen kasvamiseen. Tutkimustulosten myötä on havaittavissa, että hakusanamainonta on kannattava investointi videotuotantoyritykselle sekä hakusanamainonnan kokonaisvaltainen rooli on merkittävä digitaalisen markkinoinnin kentässä.
-
(2018)Carbamates have been an attractive topic for a long time. Due to their wide range of applications, especially in agriculture, medicine and pharmacy. Three general synthesis methods have been in use, i.e. via phosgene, via isocyanate and the reaction with carbon dioxide. Since the first two processes include highly toxic phosgene and slightly less toxic isocyanate, they are less preferable. Recently, the interest has grown towards reaction with CO2, due to its nontoxicity and environmentally safer use. The focus of this thesis was a preparation of N-aryl carbamates through halide-free pathway. The optimization reactions were done in two steps under catalytic conditions with several different parameters, such as temperature, catalysts and time of reaction. The first step represents a reaction between carbonate and aromatic amine, forming a carbamate intermediate under nucleophilic conditions. In the second step, the intermediate reacts further with an alcohol to form the final carbamate product under basic conditions. Usual waste in the carbamate synthesis via phosgene are ammonia, halide acids or other alkyl halides. Due to their toxicity and harmful environmental effects, they represent a group of compounds that are not desirable to obtain from the reactions. Since the introduced procedure avoids the usual formation of toxic halide acids as the main waste product, and forming trifluoroethanol (TFE) instead, it represents an environmentally friendlier method. In the experimental section, various optimization steps are studied for the syntheses of intermediate and product. The obtained results are not examined only qualitatively, but also quantitatively. Therefore, intermediate and product yields were analysed by GC-MS analytical method, 1H NMR, 13C NMR and FT-IR spectra.
-
(2023)Den 5 januari 2023 trädde Europaparlamentets och rådets direktiv 2022/2464 om ändring av förordning (EU) nr 537/2014, direktiv 2004/109/EG, direktiv 2006/43/EG och direktiv 2013/34/EU vad gäller företagens hållbarhetsrapportering (nedan CSRD-direktivet efter den engelska översättningen ”Corporate Sustainability Reporting Directive”) i kraft. CSRD-direktivet innebär omfattande förändringar beträffande bolagens hållbarhetsrapporteringsskyldigheter och syftar till att genom en ökad rapporteringstransparens skapa bättre förutsättningar att uppnå det klimatmål som unionen förbundit sig till, det vill säga att uppnå klimatneutralitet år 2050. Hållbarhetsrapportering kan sammanfattas såsom ett rapporteringsförfarande för information gällande miljö, sociala frågor, mänskliga rättigheter samt bolagsstyrningsfrågor. Direktivet breddar tillämpningsområdet väsentligen i jämförelse med tidigare reglering och utökar samt specificerar på samma gång också kraven för den rapporterade informationens innehåll, format och även granskning. Via hållbarhetsrapportering ämnar man främja en transparent marknad där såväl investerare, kunder, anställda som borgenärer har god insyn i bolagets hantering av hållbarhetsfrågor och även har möjligheter att jämföra dessa faktorer olika bolag emellan. Transparens är en av grundkärnorna i corporate governance, det vill säga det system som reglerar hur ett bolag styrs och kontrolleras, och genom en hög transparens ämnar man minska informationsasymmetrin mellan exempelvis ledningen och bolagets ägare, något som annars föranleder bland annat betydande övervakningskostnader. Avhandlingen syftar till att redogöra för hållbarhetsrapporteringens bakgrund, innebörd och syfte samt dess reglering utgående från det nya CSRD-direktivet. Vidare ämnar avhandlingen diskutera transparens inom corporate governance som fenomen, för att slutligen diskutera hållbarhetsrapporteringens roll i att främja en god transparens gällande hållbarhetsfrågor. Man kan konstatera att CSRD-direktivet medför betydande förändringar som träffar alla delar av bolagens hållbarhetsarbete, och i viss mån kan direktivet anses medföra mer än bara hållbarhetsrapportering i sin renaste form. Genom att dels utöka rapporteringskraven men också införa en enhetlig europeisk rapporteringsstandard ökas jämförbarheten mellan olika hållbarhetsrapporter vilket främjar transparensen på ett betydande sätt. Dessutom innebär de i och med direktivet införda kraven på granskning av en oberoende tredje part synnerligen viktiga fördelar ur en transparenssynvinkel eftersom hållbarhetsinformationen för första gången kommer att kvalitetsgranskas, och trots att granskningskraven inte helt når upp till de som idag gäller för finansiell information har ett stort steg framåt tagits i frågan.
-
(2014)Tässä tutkielmassa selvitetään, millä rajaehdoilla hallinnollisia päätöksiä voidaan tehdä hyödyntäen tietojärjestelmiä ja antaa tiedoksi sähköisesti. Siten tutkimuksen kohteena ovat IT-oikeudelliset periaatteet, sähköinen päätöksenteko ja sähköinen tiedoksianto. Tutkielman lähdeaineistona on käytetty asiaa käsittelevää oikeuskirjallisuutta aina 1980-luvusta alkaen ja lisäksi runsaasti valtion tietohallintoon liittyviä ohjeita, selvityksiä ja lausuntoja. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmaattinen eli tarkoituksena on selvittää voimassa olevien oikeusnormien sisältö. IT-oikeudelliset periaatteet, kuten muutkin oikeusperiaatteet, ohjaavat viranomaisten toimintaa. Juuri sähköisessä julkisessa hallinnossa IT-oikeudellisilla periaatteilla on tärkeä funktio, sillä periaatteet takaavat sen, ettei viranomaisten IT-toiminta jää riippuvaiseksi ainoastaan lainsäädännöstä vaan viranomaiset kehittävät IT-toimintansa itsenäisesti huomioiden tietotekniikan kehityksen ja muuttumisen. IT-oikeudellisia periaatteita ovat sähköisen muodon syrjimättömyyden periaate, käytettävyyden ja saavutettavuuden periaatteet, tietoturvallisuuden periaate, yhteentoimivuuden periaate, todennettavuuden periaate sekä läpinäkyvyyden periaate. Periaatteet eroavat toisistaan niin, että toisten periaatteiden ydin on hallintoprosessissa eli nämä periaatteet tähtäävät tukemaan hallinnossa asiointia sähköisesti. Toiset periaatteet ohjaavat viranomaisia järjestämään nimenomaan teknisiä valmiuksia sähköiseksi asioinniksi hallinnossa. Hallintopäätöksestä ilmenee hallintoasian ratkaisu. Hallintopäätöksen tulee olla pääsääntöisesti kirjallisessa muodossa. Hallintolaissa (434/2003) ei ole säädetty päätöksen sähköisestä muodosta. Se, että sähköisessä muodossa oleva päätös on oikeusvaikutuksiltaan samanlainen kuin kirjallinen päätös, ilmenee välillisesti muusta lainsäädännöstä. Sähköinen päätöksenteko tarkoittaa hallintopäätöksen tekemistä tietotekniikkaa hyödyntäen. Tällöin tietojärjestelmä tukee päätöksentekoprosessia. Sähköinen päätöksenteko ei kuitenkaan tarkoita sitä, että oikeudellisen harkinnan suorittaisi tietojärjestelmä. Sähköinen päätöksenteko palvelee hallinnossa asioivia, koska se nopeuttaa asioiden käsittelyä. Sähköistä päätöksentekoa käytetäänkin erityisesti hallinnollisessa massamenettelyssä, jossa tuhansia päätöksiä tuotetaan samanaikaisesti. Sähköinen päätöksenteko myös yhdenmukaistaa käsittelyä ja päätöksiä. Sähköisen päätöksenteon eräs ongelma on automaattiset perustelut. Esimerkiksi massamenettelyssä tehdyssä päätöksessä perustelut päätöksen ratkaisuun saattavat olla ennalta laaditut. Tällöin päätökseen ratkaisuun vain valitaan sopiva perusteluteksti. Tällaisten perustelujen voidaan katsoa vaarantavan hyvää hallintoa, koska perusteluista ei ilmene, että juuri päätöksen kohteena olevan asianosaisen asiaa olisi huolellisesti käsitelty ja pohdittu. Hallintopäätös on viipymättä annettava tiedoksi. Päätöksen tiedoksianto on päätöksen toteuttamisen yleinen edellytys eli päätöstä ei voida panna täytäntöön ennen kuin se on annettu tiedoksi, muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta. Päätös voidaan antaa tiedoksi sähköisesti, mutta se edellyttää aina asianosaisen suostumusta. Tällä pyritään varmistamaan, että päätöksen kohteella on tosiasiallinen mahdollisuus vastaanottaa sähköisessä muodossa olevia asiakirjoja. Sähköinen tiedoksianto voi tapahtua todisteellisena tai tavallisena tiedoksiantona. Todisteellisessa sähköisessä tiedoksiannossa itse asiakirjaa ei lähetetä tiedoksi, vaan ainoastaan ilmoitus siitä, että viranomaisen palvelimelle on tallennettu päätös. Tällöin asianosaisen tulee tunnistautua päätöstä hakiessa. Tämä tarkoittaa, että henkilön tai oikeushenkilön täytyy selvittää sähköisesti identiteettinsä. Sähköisessä tiedoksiannossa on siten korkea suojauksen taso. Toisin kuin Tanskassa, Suomessa sähköinen tiedoksianto ei ole vielä pääsääntö. Toistaiseksi Suomessa korostetaan tiedoksiantomenettelyn vapaavalintaisuutta ja suostumuksen merkitystä.
-
(2023)Viimesijaisen perustoimeentulotuen väärinkäytösten ehkäisy on yhteiskunnassa korostuneessa intressissä. Hollannissa toimeentulotuen väärinkäyttäjille on mahdollista määrätä tuen takaisinperinnän lisäksi hallinnollinen rangaistusseuraamus. Tässä tutkielmassa analysoidaan hallinnollisen sanktion soveltumista seuraamukseksi toimeentulotukilain 20 §:n toisen momentin tarkoittamista väärinkäytöksistä, jotka koskevat tahallista väärien tietojen antamista tai tahallista ilmoitusvelvollisuuden laiminlyömistä. Tutkielmassa keskitytään Kelan vastuulla olevan perustoimeentulotuen väärinkäytöksiin. Aiheen tarkastelussa merkittäviä ovat oikeusministeriön asettaman työryhmän muotoilemat hallinnollisten sanktioiden sääntelyperiaatteet sekä perusoikeuksien yleiset rajoitusedellytykset, sillä rahamääräinen rangaistus kajoaa perustuslain turvaamaan omaisuuden suojaan. Tutkielmassa kiinnitetään erityisesti huomiota toimeentulotuen asemaan perustuslain 19.1 §:n turvaamana sosiaalisena perusoikeutena sekä sen saajien heikkoon taloudelliseen ja sosiaaliseen asemaan. Rikosoikeudellisen seuraamusjärjestelmän rinnakkaisuus ja hallinnollisten sanktioiden rinnastuminen rikosoikeudellisiin rangaistuksiin johtavat tutkielmassa lisäksi rikosoikeudellisten periaatteiden analysointiin.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan lievimpien ympäristörikosten sanktioimista de lege ferenda -näkökulmasta. Tutkielma perustuu hypoteesille, että Suomen ympäristörikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä tehostuisi, jos ympäristövaikutuksiltaan vähäisten rikkomusten ja laiminlyöntien seuraamukseksi säädettäisiin rikosoikeudellisen rangaistuksen sijasta hallinnollinen sanktio. Tutkielmassa hallinnollisen sanktion määritelmä on rajattu tarkoittamaan seuraamusmaksua, jonka toimivaltainen viranomainen määrää lainvastaisen toiminnan seuraamuksena hallinnollisessa menettelyssä. Tutkielma muodostuu kuudesta pääluvusta. Ensimmäinen luku on aiheeseen johdatteleva, ja siinä esitetään tutkielman laajempi ympäristörikosoikeudellinen konteksti sekä hypoteesi, tutkimuskysymykset ja tutkimuksessa käytetty metodi. Tutkielman luvut 2-4 ovat taustoittavia luvuissa 5-6 esitetyille näkemyksille ympäristöoikeudellisten hallinnollisten sanktioiden sääntelystä de lege ferenda. Toisessa luvussa perehdytään hallinnollisen sanktion määritelmään sekä sen ominaispiirteisiin. Lisäksi luvussa selvitetään, miten hallinnollisessa prosessissa määrätty sanktio eroaa rikosoikeudellisesta sanktiosta, miten prosessit eroavat toisistaan sekä millaisilla oikeudellisilla edellytyksillä haitalliseen tekoon tai laiminlyöntiin voidaan säätää seuraamukseksi hallinnollinen sanktio. Yhtenä keskeisenä asiakokonaisuutena käsitellään myös Euroopan ihmisoikeussopimuksesta johtuvia oikeusturvavaatimuksia rangaistuksenluonteisten seuraamusten määräämismenettelylle. Kolmannessa luvussa perehdytään tarkemmin kahteen Suomen oikeusjärjestyksestä tällä hetkellä löytyvään ympäristöoikeudelliseen hallinnolliseen sanktioon, merenkulun ympäristönsuojelulaissa säädettyyn öljypäästömaksuun ja jätelain laiminlyöntimaksuun, sekä näihin seuraamusmuotoihin liittyvään käytännön problematiikkaan. Neljännessä luvussa tarkastellaan, miten hallinnollisista sanktioista on säädetty Ruotsin sekä Englannin ja Walesin oikeusjärjestyksissä, joissa kyseinen sanktiotyyppi on jo käytössä ympäristörikosten osalta. Viidennessä luvussa esitetään aiemmissa luvuissa esitettyyn perustuen lainsäädäntöehdotuksen perustelut sekä konkreettisia säännösehdotuksia ympäristöoikeudellisten hallinnollisten sanktioiden käyttöönotolle Suomessa. Ehdotuksia pyritään tarkastelemaan kriittisesti huomioiden vaikutukset esimerkiksi maksuvelvollisen oikeusturvaan ja viranomaistoimintaan sekä tuoden esiin seikat, joihin olisi erityisesti kiinnitettävä huomiota hallinnollisista sanktioista säädettäessä. Tutkielman viimeinen luku on kokoava. Siinä arvioidaan hypoteesin pohjalta, olisiko ympäristörikosoikeudellinen seuraamusjärjestelmä tosiasiallisesti tehostettavissa hallinnollisen sanktion käyttöönoton avulla. Yhteenvedossa hallinnollisen seuraamusjärjestelmän tosiasiallinen tehokkuus ja toimivuus nähdään osana laajempaa kokonaisuutta, johon vaikuttavat myös muun muassa valvontaviranomaisten käytössä olevat voimavarat ja asiantuntemus. Myös Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä muotoutuvien oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin minimioikeusturvaedellytysten tulevaisuuden kehitys nähdään hallinnollisen sanktiojärjestelmän tehokkuuden kannalta olennaisena tekijänä.
-
(2020)Viimeisten vuosikymmenten aikana Suomessa on säädetty useista rangaistusluontoisista seuraamusjärjestelmistä. Hallinnollisten seuraamusten lisääntymiseen ovat osaltaan vaikuttaneet sekä niiden koettu tehokkuus ja yksinkertaisuus että Euroopan unionin vaikutus. Vaikka hallinnolliset sanktiomenettelyt on tyypillisesti nähty osana hallinto-oikeutta, liittyy niistä säätämiseen ja niiden määräämiseen useita erityisesti rikosoikeuden ja valtiosääntöoikeuden piiriin kuuluvia vähimmäisedellytyksiä. Hallinnollisiin sanktioihin liittyvien valtiosääntöoikeudellisten erityiskysymysten arviointi on erityisen ajankohtaista nyt, kun uusi tieliikennelaki astuu voimaan kesäkuussa 2020. Uudessa tieliikennelaissa siirretään merkittävä määrä aikaisemmin rikesakkorikoksina käsiteltyjä tekoja uuden hallinnollisen seuraamusjärjestelmän piiriin. Vaikka hallinnollisten sanktioiden määrä ja merkitys on viime vuosina kasvanut merkittävästi, ei hallinnollisista sanktioista ole juurikaan oikeuskirjallisuutta eikä hallinnollisista sanktioista ole Suomessa säädetty minkäänlaista yleislainsäädäntöä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan perustuslain sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen hallinnollisille sanktioille asettamia reunaehtoja. Tarkoituksena on arvioida, miltä osin hallinnollisista sanktioista säädettäessä voidaan poiketa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin sovellettavista vähimmäisvaatimuksista. Lisäksi tarkoituksena on verrata vanhan ja uuden tieliikennelain mukaisia seuraamusjärjestelmiä ja selvittää niiden suhdetta perus- ja ihmisoikeuksien asettamiin vaatimuksiin. Hallinnollisiin sanktioihin tulee lähtökohtaisesti soveltaa pitkälti samoja oikeussuojaperiaatteita kuin rikosoikeudellisiin seuraamuksiin. Osa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin sovellettavista vaatimuksista ei kuitenkaan vaikuta soveltuvan lainkaan hallinnollisiin sanktioihin. Esimerkiksi viranomaiselle voidaan säätää toimivalta määrätä hallinnollisia seuraamuksia tuomioistuimen sijasta. Lisäksi osa rikosoikeudellisiin seuraamuksiin sovellettavista vaatimuksista soveltuu vain osin hallinnollisiin sanktioihin. Esimerkiksi itsekriminointisuojasta, syyttömyysolettamasta ja syyllisyysperiaatteesta on hyväksytty eräitä poikkeamia hallinnollisten seuraamusten osalta. Myös hallinnollisten sanktioiden oikeasuhtaisuudesta on voitu tinkiä ainakin niissä tapauksissa, joissa hallinnollinen sanktiointi on perustunut Euroopan unionin lainsäädäntöön. Rangaistusluontoisten hallinnollisten seuraamusten on toisaalta täytettävä täysimääräisesti esimerkiksi yleiset perusoikeuksien rajoittamisperusteet, jotka edellyttävät sääntelyn olevan muun muassa täsmällistä ja tarkkarajaista. Tieliikennelainsäädännön osalta sekä vanhan että uuden tieliikennelain mukaisissa seuraamusjärjestelmissä on eräitä jännitteitä perus- ja ihmisoikeuksina turvattujen oikeuksien kanssa. Vanhan tieliikennelain osalta nämä jännitteet liittyvät lähinnä sääntelyn täsmällisyyteen sekä ehdollisen rikesakon määräämiseen. Uusi tieliikennelaki ei kaikilta osin korjaa sääntelyn täsmällisyyteen liittyviä ongelmia. Lisäksi uuden tieliikennelain mukainen rangaistusluontoinen hallinnollinen seuraamusjärjestelmä sisältää eräitä syyttömyysolettaman kannalta arveluttavia sääntelyratkaisuja, erityisesti ajoneuvokohtaisen liikennevirhemaksun osalta. Yksi keskeisimmistä tutkielman havainnoista oli, että Suomessa säädetyt hallinnolliset sanktiot ovat hyvin kirjavia niissä omaksuttujen sääntelyratkaisujen osalta. Osin tämä lienee perusteltua, mutta esimerkiksi seuraamuksen täytäntöönpanon suhteen toisistaan poikkeavien sääntelyratkaisujen käyttämistä on vaikea perustella. Oikeuskirjallisuudessa ja eduskunnan valiokunnissa esitetyt kannat hallinnollisia sanktioita koskevan yleislainsäädännön säätämisen puolesta vaikuttavat olevan edelleen ajankohtaisia, vaikka oikeusministeriön asettama työryhmä päätyikin olemaan esittämättä tällaisen yleislainsäädännön säätämistä. Vähintäänkin vanhojen hallinnollisten sanktioiden ajantasaisuus tulisi arvioida, sillä perustuslakivaliokunnan lausuntokäytäntö ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytäntö kehittyvät jatkuvasti.
-
(2011)Tutkielman tutkimusongelmana on hallinnonalariippumattoman palvelumallin toteuttaminen julkisessa hallinnossa. Hallinnonalariippumattomalle palvelumallille määritellään tutkielmassa kolme teoreettista lähtökohtaa, jotka ovat toimivalta, asiakkuus ja hallinnon kehittäminen. Tutkimusongelmaan vastataan ottamalla suomalainen yhteispalvelumalli empiirisen ja aineistolähtöisen tutkimuksen kohteeksi ja peilaamalla siitä saatuja kokemuksia määriteltyihin teoreettisiin lähtökohtiin. Samassa yhteydessä tutkimuksen kohteena oleva suomalainen yhteispalvelumalli asettuu osaksi laajempaa hallinnon tutkimuksen viitekehystä ja teoreettista keskustelua. Tutkielman teoreettisia lähtökohtia koskien aineistona on tutkielmassa tarkemman tarkastelun kohteiksi valittuja käsitteitä käsittelevä hallinto- ja organisaatlotieteellinen kirjallisuus. Empiirinen tutkimuskohde, yhteispalvelu, määritellään hallinnon tuottamia virallisasiakirjoja ja voimassa olevaa lainsäädäntöä aineistona käyttäen. Tutkimuskohteen empiirisen analyysin edellyttämän aineiston keräämisen metodina on sovellettu teemahaastattelua. Haastatteluja on tehty yhteensä kuusi tutkimuskohteena olevan aiheen asiantuntijoille, ja haastatellut edustavat kuntakenttää sekä valtion keskus- ja paikallishallintoa. Empiirisen aineiston analyysissa sovelletaan aineistolähtöisen kuvan muodostamiseksi grounded theorya. Tutkielman johtopäätökset muodostuvat tarkasteltaessa tutkimusongelman teoreettisia lähtökohtia yhteispalvelusta aineistolähtöisesti ja ilman teoriaohjautuvuutta muodostuneen kuvan valossa. Toimivaltaa koskien keskeinen johtopäätös on, että kun tavoitellaan kokonaisvaltaista ja laajasti sovellettavaa hallinnonalariippumatonta palvelumallia, ei toimivallan kysymystä voida jättää huomiotta. Yhtenä ratkaisumahdollisuutena on määritellä perinteisen asiallisen toimivallan ohella hallinnonalariippumattomalle palvelujen tarjoamisen menetelmälle toimivaltainen ja keskitetty omistaja- ja vastuutaho. Asiakkuutta koskien hallinnonalariippumaton palvelumalli edellyttää kokonaisvaltaista Citizen Relationship Management -käsitteen kaltaista ymmärrystä asiakkuuksista ja asiakaslähtöisyydestä. Näin ollen New Public Managementin mukainen kulttuurinen siirtymä pois perinteisestä julkisen hallinnon paradigmasta ei ole riittävä, vaan asiakkuuden suhteen olisi huomioitava myös organisaatio-, teknologia- ja prosessinäkökulmat. Hallinnon kehittämisestä voidaan todeta sen sisältyvän implisiittisesti ajatukseen hallinnonalariippumattomasta palvelumallista. Tämä koskee erityisesti eGovemment -käsitteen mukaista informaatioteknologian hyödyntämistä. Vasta informaatioteknologian kehitys on mahdollistanut hallinnonalariippumattoman palvelumallin visioimisen ja tavoittelemisen käytännössä. Samalla hallinnon kehittäminen kohtaa toimintana kuitenkin monia haasteita, joista hallinnonalariippumattoman palvelumallin tapauksessa erityisen relevantteja ovat yhteispalvelusta saatujen kokemusten perusteella rakenteelliset, kulttuuriset ja toiminnalliset haasteet.
-
(2021)Tutkielmassani käsittelen sitä miten julkishallinnon palveluiden sähköistymisen ja uusliberalistiset hallintomallit ja -aatteet muokkaavat hallinnon asiakkaan subjektivointia. Sovellan kysymykseen Michel Foucault’n ja François Ewaldin esittämiä ajatuksia vallan subjektivoivista ja normalisoivista vaikutuksista. Työssäni luon hahmotelman hallinnon käyttäjän genealogiasta ja esitän käsitykseni siitä millaisia subjektivoivia ja normalisoivia vaikutuksia muutoksella on hallinnon käyttäjiin. Katson että subjektivoinnissa on tapahtumassa muutos hallinnon asiakkaasta kohti hallinnon käyttäjää, sillä hallinnossa asioivat ymmärretään aiempaa aktiivisemmaksi toimijaksi. Sähköinen asiointi luo nähdäkseni myös kaksi uutta normia, jotka määrittävät hallinnossa asioivia. Nämä normit ovat mielestäni asiointikompetenssi sekä pääsy laitteisiin, ja ne määrittävät kuinka normaali tai epänormaali kukin käyttäjä on sähköisen viranomaisasioinnin maailmassa.
-
(2018)Tutkimuksen tavoitteena on perehtyä ensinnäkin julkishallinnossa tapahtuneeseen muutokseen ja sen seurauksesta johtuviin virkamiesaseman ja virkamiesetiikan haasteisiin. Tarkoituksena on selvittää, miten hallinto on muuttunut, miten se on vaikuttanut virkamiesten toimintaympäristöön ja millaisia haasteita muutokset aiheuttavat virkamiesetiikalle. Toisena tutkimustehtävänä on selvittää, miten korruptio kytkeytyy hallintoon, millaisissa muodoissa se ilmenee ja miten sitä kansainvälisesti pyritään torjumaan. Kolmanneksi tarkastellaan, millaisia virkamiesoikeudellisia ja virkamieseettisiä keinoja Suomessa on käytössä korruption ja muiden epäeettisten toimintatapojen ehkäisemiseksi ja mitä mahdollisia puutteita tai epäkohtia sääntelyssä on. Tutkimuksen metodi on oikeusdogmatiikka siltä osin, kun tavoitteena on selvittää voimassa olevan oikeuden sisältöä. Aiheen ja kysymyksenasettelun takia tarvitaan kuitenkin myös muita lähestymistapoja. Tutkimuksen näkökulman voidaan sanoa olevan osittain oikeussosiologinen. Oikeussosiologiassa pohditaan oikeuden suhdetta yhteiskunnalliseen muutokseen ja päinvastoin: yhteiskunnallisten muutosten merkitystä oikeudelle. Siinä missä oikeusdogmatiikka on käsitteellinen ja ohjaileva tutkimusala, on oikeussosiologia kuvaileva ja selittävä tutkimusala. Oikeussosiologiassa näkökulma on ulkopuolisen tarkkailijan näkökulma eikä oikeuden sisäinen, kuten oikeusdogmatiikassa. Viime vuosikymmenten aikana hallinnossa on tapahtunut merkittäviä muutoksia. Uudistuksiin pakottivat alun perin muun muassa hyvinvointivaltion hallinnon kasvusta johtuneet taloudelliset haasteet. New Public Management –doktriinin myötä siirryttiin byrokraattisesta hallinnosta markkinaohjautuvaan ja tuloskulttuuriin perustuvaan hallintoon. Hallintotoimintaa alettiin tarkastella tehokkuuden, taloudellisuuden ja vaikuttavuuden mittareilla. Toisaalta viranomaiskeskeisestä näkökulmasta alettiin siirtyä kohti kansalais- ja asiakasnäkökulmaa. Modernissa hallinnossa organisaatiorakennetta on pyritty entisestään tehostamaan ja uudelleenorganisoimaan. Yksityistäminen, ulkoistaminen ja kilpailuttaminen ovat arkipäivää. Virkamiesten osaamista haastavat yhä syvemmälle etenevä hallinto-oikeuden eurooppalaistuminen, sääntelyn määrä ja muutokset oikeuslähdejärjestyksessä. Hyvän hallinnon periaatteen sekä perus- ja ihmisoikeuksien vahvistumisen myötä viranomaiselta osataan odottaa hyvää ja laadukasta palvelua. Muutosten myötä perinteisiä julkisen toiminnan lähtökohtia ovat haastamassa yksityisen toiminnan arvot ja lähtökohdat. Julkisen ja yksityisen välisen rajan madaltumisen myötä julkinen sektori on entistä enemmän tekemisissä elinkeinoelämän edustajien kanssa. On esitetty, että muutokset altistavat myös korruptiolle ja muille epäasiallisille toimintatavoille. Korruption selvin ja konkreettisin muoto on lahjonta, mutta korruptio ilmenee myös muissa muodoissa. Tutkimusten mukaan Suomea koskeva ongelma on erityisesti rakenteellinen korruptio, mikä ilmenee esimerkiksi päätöksenteon kaksoisrooleissa ja eturistiriidoissa. Uudistuneessa toimintaympäristössä on alettu kiinnittää entistä enemmän huomiota virkamiesetiikkaan ja sen edistämiseen. Virkamiesetiikalla on keskeinen merkitys hyvän hallinnon takeena ja korruption torjunnassa. Virkamiehet hoitavat merkittäviä yhteiskunnallisia tehtäviä ja käyttävät valtaa. Julkiselta toiminnalta edellytetään puolueettomuutta, tasapuolisuutta, riippumattomuutta ja yleisen edun toteuttamista. Ilman niitä julkinen toiminta ei säilytä legitimiteettiään kansalaisten silmissä. Useat kansainväliset toimijat ovat huomauttaneet, että Suomessa tulisi kiinnittää enemmän huomiota korruptionvastaiseen taisteluun ja integriteetin suojaamiseen. Tutkimusten mukaan epäkohta on esimerkiksi se, ettei ilmiantajille tarjota erillistä suojaa. Suomessa ei myöskään ole lobbausrekisteriä eikä säännöksiä lobbauksesta.
-
(2010)The rise of Special education numbers in Finland has caused a situation where Finland's ten largest LEA's so called kymppikunnat (ten communes) have expressed their growing concern of organizing the special education in the current institutional settings. The LEA's started the conversation of redefining special education system in 2004. Their aim was to target the governments attention to the problematics of special education. By the request of the Ministry of Education the LEA's prepared a final report concerning the central questions in the Finnish special education system. On the basis of the LEA's survey it became even clearer that the legislation, funding system and curriculum are tightly linked together. The following LEA's took part into the writing process Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kuopio, Lahti, Lappeenranta, Tampere, Turku and Vantaa. The report was hand over to the Ministry of Education at 18.8.2006. After the delivery the Ministry organized special education development group meetings 17 times in the year 2007. The result of the LEA's report and the development meetings was a new Special Education Strategy 2007. I am observing the dialogue between administrational levels in governmental institutions change process. The research is a content analysis where I compare the "Erityistä tukea tarvitsevan oppilaan opetuksen järjestämisen uudistaminen osana yhtenäistä perusopetusta- kohti laatua ja joustavuutta" (The renewal of the organization of teaching for student with special educational needs as part of unified education for all - towards quality and flexibility) document to "Erityisopetuksen strategia" (Special education strategy) document. My aim was to find out how much of their own interests have the LEA's been able to integrate into the official governmental documentation. The data has been organized and analyzed quantitatively with Macros created as additional parts in Microsoft Excel software. The document material has also been arranged manually on sentence based categorization into an Excel matrix. The results have been theoretically viewed from the special education reform dialogue perspective, and from the angle of the change process of a bureaucratic institution. My target has been to provide a new viewpoint to the change of special education system as a bureaucratic institution. The education system has traditionally been understood as a machine bureaucracy. By the review provided in my pro gradu analysis it seems however that the administrational system in special education is more of a postmodern network bureaucracy than machine bureaucracy. The system appears to be constructed by overlapping, crossing and complex networks where things are been decided. These kinds of networks are called "governance networks . It seems that the governmental administrational - and politic levels, the third sector actors and other society's operators are mixed in decision making.
-
(2023)Osakkeiden hallintarekisteröinti mahdollistaa kansainvälisen sijoitustoiminnan, mutta se aiheuttaa samalla paljon lieveilmiöitä, kuten veronkiertoa, korruptiota ja talousrikollisuutta. Hallintarekisteröinnin avulla tosiasiallinen osakkeenomistaja voi piilottaa varallisuuttaan anonyymisti säilyttäjien nimiin. Väärinkäytösten estämiseksi OECD on julkaissut TRACE-menettelyn, joka on ollut pohjana osingonsaajatietojen toimittamiselle, osingon lähdeveromuutoksille Suomessa ja Verohallinnon säilyttäjärekisterin perustamiselle. Tutkielmassa on tutkittu 1.1.2020 voimaan tulleita yleisesti verovelvolliselle jaettavan osingon ennakonpidätyksen veromuutoksia ja 1.1.2021 voimaan tulleita rajoitetusti verovelvolliselle jaettavan osingon lähdeverotuksen veromuutoksia, jotka koskevat hallintarekisteröidylle osakkeelle jaettavaa osinkoa. Lisäksi tutkielmassa on tutkittu näihin liittyvää verovastuun jakautumista rekisteröityneen ja rekisteröitymättömän säilyttäjän, osingonmaksajan ja osingonsaajan välillä. Tutkimusongelmana onkin, että Suomen ensimmäisenä maailman maana käyttöön ottamat yksityiskohtaiset hallintarekisteröidylle osakkeelle jaettavan osingon veromuutokset ja säilytysketjun eri osapuolten verovastuun muutokset vaikuttavat merkittävästi eri osapuolten velvollisuuksiin, vastuisiin ja veroprosesseihin. Suomessa verotus tunnistamattoman yleisesti ja rajoitetusti verovelvollisen osingonsaajan osalta on kiristynyt. Tällä on pyritty siihen, että osingonsaajatiedot toimitettaisiin Verohallinnolle ja että verotus voitaisiin toimittaa oikein jo osingonmaksuhetkellä. Lisäksi verovastuun määräytymisen sääntely on tehty yksityiskohtaisemmaksi. Yleisesti verovelvolliselle osingonsaajalle jaettavan osingon osalta verovastuu on osingonmaksajalla, mutta rajoitetusti verovelvolliselle osingonsaajalle jaettavan osingon osalta se on ensisijaisesti rekisteröityneellä säilyttäjällä ja toissijaisesti osingonmaksajalla. Rekisteröitymättömällä säilyttäjällä ei ole lainkaan vastuuta perimättä jääneestä verosta.
-
(2022)Maisterintutkielma käsittelee pääasiassa rajoitetusti verovelvollisen tulon verottamisesta annetun lain (627/1978) hallintarekisteröidylle osakkeelle maksetun osingon lähdeverotusta koskevien säännösten uudistusta (HE 282/2018 vp). Uutta lähdeverojärjestelmää on sovellettu 1.1.2021 alkaen ja siinä implementointiin OECD:n TRACE-malli. Uudella lähdeverojärjestelmällä pyrittiin sekä parantamaan Verohallinnon tiedonsaantia että luomaan lähdeverojärjestelmä, jossa verosopimusten mukaiset edut myönnetään jo lähteellä. Kesällä 2021 hallintarekisteröidylle osakkeelle maksetun osingon lähdeverokantojen keskiarvo oli kasvanut 26 prosenttiin sen ollessa esimerkiksi vuonna 2020 vain 15 prosenttia. Tähän pohjautuen tutkimuksessa tarkastellaan uuden lähdeverojärjestelmän toimivuutta erityisesti EU-oikeudellisesta näkökulmasta arvioimalla sen suhtautumista pääomien vapaaseen liikkuvuuteen sekä palveluiden tarjonnan vapauteen. Vaikuttaa siltä, ettei uusi lähdeverojärjestelmä toimi vielä optimaalisesti, sillä verosopimusten mukaisten lähdeveroetuuksien saaminen jo osinkoa maksettaessa on hankaloitunut. Esimerkiksi verosta vastuussa olevan rekisteröityneen säilyttäjän ja osingon maksajan verovastuu lähdeveron alipidätyksestä on voinut johtaa siihen, ettei lähdeveroetuuksia ole uskallettu myöntää jo lähteellä, mikäli tilanteeseen on liittynyt epäselvyyksiä. Nämä ongelmat ovat ongelmallisia EU-oikeuden näkökulmasta. Ne saattavat kuitenkin liittyä lähdeverojärjestelmän käyttöönottoon ja ne saattavat kadota tai ainakin helpottua ajan kuluessa, kun järjestelmä tulee lähdeverotuksen osapuolille tutuksi ja se myös itsessään selkeytyy. Uusi lähdeverojärjestelmä esimerkiksi erilaisine standardointeineen on optimaalisesti toimiessaan potentiaalisesti tehokas ja hallinnolliselta taakaltaan kohtuullinen. Vaikka lähdeverojärjestelmän käyttöönotossa on ilmennyt ongelmia, vielä ei voida tehdä lopullisia päätöksiä järjestelmän toimivuudesta.
-
(2014)Työhyvinvointi vaikuttaa yksilön kautta koko organisaation tehokkuuteen ja suorituskykyyn. Tässä tutkimuksessa selvitetään organisaatioiden sisäisten tekijöiden vaikutusta Helsingin yliopiston muun henkilöstön työhyvinvointiin. Käsitteenä työhyvinvointi pitää sisällään organisaation ulkoisia ja sisäisiä vaikuttimia, jotka vaikuttavat organisaatiossa työskenteleviin henkilöihin. Eri tekijät vaikuttavat yksilöön, joka saa henkilön kokemaan tyytyväisyyttä työssään. Mitä tyytyväisempi henkilö on ja mitä paremmin hän työssään viihtyy sitä paremmin viihtyvät myös työntekijän lähimmät työtoverit ja esimiehet. Yliopistoja koskevia työhyvinvointiselvityksiä on laadittu jo useiden vuosien ajan. Nämä selvitykset ja tieteelliset tutkimukset ovat painottuneet yliopistojen ydintehtäviä eli opetusta ja tutkimusta suorittavien henkilöiden ympärille. Ydintehtävien ulkopuolella olevat hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevien henkilöiden työhyvinvointia koskevaa tutkimusta ei Suomessa ole ollut huolimatta siitä, että muun henkilöstön osuus on joissakin tapauksissa yli puolet koko yliopiston henkilöstöstä. Tutkimuksen tehtävänä on tuottaa tietoa Helsingin yliopiston hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevien henkilöiden työhyvinvointiin vaikuttavien tekijöiden osalta. Työhyvinvointia tarkastellaan yksilön näkökulmasta. Tutkimuskysymykset käsittelevät motivaatio-, elämäntilanne- sekä ympäristö ja olosuhdetekijöiden merkitystä työhyvinvoinnin selittäjänä. Työssä pyritään löytämään vaihtoehtoinen lähestymistapa tehtäväkentän uudelleen muodostumisen kautta. Tutkimusaineistona käytettiin Herzbergin 2-faktoriteoriaa, siitä johdettuja uudempia teorioita yliopistotutkimuksen tarpeisiin sekä survey-kyselyä. Kysely suoritettiin osana Helsingin yliopiston Higher Education Governance and Management yksikön 'Third space' –hanketta, jonka tarkoituksena on tuottaa tietoa Suomen ja muiden Pohjoismaisten yliopistojen hallinto- ja tukitehtävissä työskentelevistä henkilöistä. Survey-kysely laadittiin e-lomakkeelle ja se lähetettiin Helsingin yliopiston muissa tehtävissä työskentelevistä henkilöistä laaditulle otokselle. Kyselyyn vastasi 36 % otoksesta (n=212). Aineistoa käsiteltiin kvantitatiivisin ja kvalitatiivisin menetelmin. Kyselyn määrällistä aineistoa analysointiin lineaarisen regressioanalyysin avulla. Avovastauksia analysointiin kvalitatiivisen sisällön analyysin avulla. Tuloksista havaittiin, että työhyvinvointiin keskeisesti vaikuttavia tekijöitä ovat motivaatiotekijät sekä olosuhdetekijät. Kyselyyn vastanneiden mielestä keskeisimpiä työhyvinvointiin vaikuttavia asioita ovat työyhteisön ilmapiiri, työ itsessään sekä kommunikointi ja tiedonvaihto yksikössä. Aikaisemmasta tutkimuksesta poiketen akateemisuudella ei näyttäisi olevan vaikutusta Helsingin yliopiston hallinto- ja tukihenkilöstön työhyvinvointiin.
Now showing items 7165-7184 of 31123