Browsing by Title

Tämän maisterintutkielman tavoitteena oli selvittää härkäpapu-vehnäsäilörehun vaikutus lypsylehmän maitotuotokseen ja aineenvaihduntaan, kun puolet nurmisäilörehun kuiva-aineesta korvataan härkäpapu-kevätvehnäsäilörehulla. Lisäksi tavoitteena oli selvittää väkirehun valkuaistason vaikutus lisättäessä rypsirehun määrää ruokinnassa. Koe suoritettiin Viikin opetus- ja tutkimustilan navetassa keväällä 2014. Kokeessa oli mukana kahdeksan vähintään kaksi kertaa poikinutta ay-lehmää, joiden poikimisesta oli kulunut kokeen alkaessa keskimäärin 100 päivää. Koemallina oli rinnakkain toistettu 4x4 latinalainen neliö. Koekäsittelyinä olivat nurmisäilörehu (D-arvo 678 g/kg ka) täydennettynä väkirehulla, jossa oli raakavalkuaista joko 175 g/kg ka tai 200 g/kg ka, sekä härkäpapu-vehnäsäilörehun ja nurmisäilörehun seos (1:1) (D-arvo 642 g/kg ka) täydennettynä edellä mainituilla väkirehun valkuaistasoilla. Molemmat säilörehut olivat käymislaadultaan hyviä. Syönnissä ja maitotuotoksessa ei havaittu merkitsevää eroa säilörehujen tai väkirehun valkuaistasojen välillä. Kuidun sulavuudessa havaittiin yhdysvaikutus säilörehun kasvilajikoostumuksen ja väkirehun valkuaispitoisuuden välillä. Härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla kuidun sulavuus parani rypsimäärän lisääntyessä, mutta nurmisäilörehuruokinnalla sulavuus heikkeni. Kuidun sulavuus oli parempi nurmisäilörehuruokinnalla kuin härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävällä ruokinnalla. Väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa maidon rasvapitoisuus ja rasvatuotos pienenivät, jolloin myös energiakorjattu maitotuotos pieneni. Typen hyväksikäyttö maidontuotantoon heikkeni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa. Plasman vapaiden rasvahappojen ja haaraketjuisten aminohappojen pitoisuus plasmassa oli merkitsevästi suurempi härkäpapu-vehnäsäilörehua sisältävillä ruokinnoilla kuin nurmisäilörehuruokinnoilla. Plasman insuliinipitoisuus suureni väkirehun valkuaispitoisuuden suurentuessa molemmilla säilörehuruokinnoilla. Tulosten perusteella ensimmäisen sadon nurmisäilörehun korvaaminen härkäpapu-vehnäsäilörehulla ei aiheuta tuotannon heikkenemistä, kun nurmisäilörehusta korvataan puolet härkäpapu-vehnäsäilörehulla. Siten härkäpapu-vehnäsäilörehu osana karkearehua sopii hyvin lypsylehmien ruokintaan. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääminen 175 g:sta/kg ka 200 g:n/kg ka ei lisännyt maitotuotosta, mutta vähensi maidon rasvapitoisuutta molempia säilörehuja käytettäessä.

The consumption of meat will be growing in the near future. However, meat production is unsustainable and uses great amounts of environmental resources. Meat consumption could be reduced by usage of meat analogues that are foods or food ingredients that are mostly made of plant proteins and their mouthfeel, texture, nutritional value and visual appearance resemble meat. Faba bean (Vicia faba L.) is a potential raw material for meat analogues although not widely studied. At the moment the most established method for production of meat analogues is wet extrusion (also called high moisture extrusion). The objective of the present work was to produce plant based extrudates with fibrous structure through wet extrusion of faba bean protein concentrate and isolate and study the effect of various processing parameters on the structure of the extrudates. Wet extrusion of faba bean protein fractions is not widely studied, so there was need for this study. Experiments were carried out using split-plot Box-Behnken design, where the variables were faba bean protein isolate content (30, 50 and 70%), water content of the mass (60, 62.5 and 65%) and temperature of the long cooling die (40, 60 and 80 ℃). The response variables were pressure at the die and torque, hardness, gumminess, springiness, chewiness, color, water and oil absorption capacities, water hydration capacity and cutting strength of the extrudate. The results were analyzed using regression analysis. Extrudates were produced successfully in all the experiments, and they had fibrous structure to some extent. The content of protein isolate had significant effect on torque, hardness, gumminess, chewiness, cutting strength, water absorption capacity and lightness. Water content of the mass had also significant effects on torque, hardness, gumminess, chewiness, cutting strength, water absorption capacity and lightness, although the effect was mostly smaller than isolate contents. The temperature of long cooling die had effect only on perpendicular cutting strength and water absorption capacity and the effects were very small. This study showed that producing fibrous plant based extrudates through wet extrusion is possible using faba bean protein isolate and concentrate. The best structures of extrudates were obtained with 30–50% isolate content. Water content didn’t have as clear optimum values as isolate content, but samples with soft and good fibrous structure were obtained at water content of 62.5–65%. In the future the effects of extruder barrel temperature or addition of some other ingredient on the structure of extrudates could be investigated. Faba bean proteins are a potential raw material for plant based extrudates.

Maisterintutkielman kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin härkäpavun ominaisuuksiin ja proteiinijauheiden valmistusmenetelmiin. Kokeellisen osion tavoitteena oli eristää härkäpapuproteiinia ja vertailla konsentrointimenetelmän vaikutusta sumutuskuivatun härkäpapuproteiini-isolaatin ominaisuuksiin ja proteiinin saantoon. Proteiini eristettiin härkäpapujauhosta veteen uuttamalla. Uuttoliuokset konsentroitiin kahdessa erässä, ultrasuodattamalla ja saostamalla, jonka jälkeen konsentroidut liuokset sumutuskuivattiin. Kuivatuista härkäpapuproteiinijauheista tutkittiin vesi- ja proteiinipitoisuudet, partikkelikoko, väri ja funktionaalisista ominaisuuksista proteiinien liukoisuus ja vaahdonmuodostuskyky. Lisäksi laskettiin proteiinisaanto prosessin eri vaiheissa. Ultrasuodatetun härkäpapuproteiinijauheen proteiinipitoisuudeksi saatiin 82 % (märkäpaino), kun taas saostetun proteiinijauheen proteiinipitoisuus oli 94 %. Vesipitoisuudet samassa järjestyksessä 5 % ja 7 %. Ultrasuodattamalla konsentroitu jauhe oli väriltään vaaleampaa ja keltaisempaa kuin saostamalla konsentroitu. Partikkelikooissa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja. Proteiinit liukenivat heikosti isoelektrisen pisteen alueella (pH 4–5). Saostettu härkäpapuproteiini-isolaatti liukeni ultrasuodatettua isolaattia paremmin happamassa pH:ssa. Emäksisessä pH:ssa liukoisuus erot tasoittuivat. Ultrasuodatettu härkäpapuproteiini-isolaatti muodosti tehokkaammin ja pysyvämpiä vaahtoja kuin saostettu isolaatti tai härkäpapujauho. Koko prosessin proteiinisaanto jäi matalaksi. Ultrasuodatetulla erällä alkuperäisestä proteiinista saatiin talteen 19,8 %, kun saostetulla saanto jäi 6,7 %:iin. Tulosten perusteella proteiinin eristys onnistui hyvin ja saatiin aikaan härkäpapuproteiini-isolaatteja, proteiinipitoisuuksien noustessa yli 80 %:iin. Konsentroinnilla voidaan vaikuttaa isolaatin proteiini- ja vesipitoisuuteen, väriin ja funktionaalisiin ominaisuuksiin. Menetelmän valintaan vaikuttaa proteiini-isolaatin käyttökohde ja sen vaatimat ominaisuudet. Konsentrointi- ja kuivausmenetelmät vaativat kuitenkin edelleen optimointia, jotta proteiinin saantoa saataisiin nostettua.

Kivennäis- ja hivenaineet ovat lypsylehmälle välttämättömiä elintoimintojen ja tuotannon ylläpitoon. Härkäpavun siementä voidaan käyttää valkuaisen lähteenä ja koko kasvustoa säilörehuna, mutta niiden hivenainekoostumusta ei tunneta yhtä hyvin kuin rypsirouheen ja nurmisäilörehun. Tutkimuksessa verrattiin lypsylehmän kivennäis- ja hivenaineiden saantia ja sulavuutta härkäpapusäilörehusta ja härkäpavun siemenestä nurmisäilörehuun ja rypsirouheeseen. Tutkielmassa tarkasteltiin kahta koetta, jotka oli tehty Viikin opetus- ja tutkimustilalla vuosina 2014 ja 2015. Molemmissa kokeissa oli 8 Ayrshire-rotuista lypsylehmää. Kokeet toteutettiin kaksinkertaisina 4x4 latinalaisina neliöinä, joissa oli neljä ruokintaa neljänä kolmen viikon jaksona. Koeasetelmat olivat 2x2 faktoriaalisia. Ensimmäisessä kokeessa faktoreina olivat säilörehun kasvilaji (nurmi tai 1:1 nurmi+härkäpapu-kevätvehnä) ja väkirehun raakavalkuaispitoisuus (175 tai 200 g/kg ka). Toisessa kokeessa faktoreina olivat valkuaistäydennys eri lähteistä (rypsirouhe tai härkäpapu), sekä näiden osittainen korvaaminen Spirulina platensis mikrolevällä. Kokeen 2 koeruokinnat olivat isonitrogeenisiä valkuaisrehujen suhteen. Kokeessa 2 kaikissa koeruokinnoissa oli sama pitoisuus kaupallista kivennäisrehua ja kokeessa 1 kivennäislisä oli täysrehuissa. Härkäpapusäilörehuseos sisälsi enemmän kivennäisaineita, mutta vähemmän hivenaineita kuin nurmisäilörehu. Härkäpavun siemen sisälsi 70 % enemmän kuparia kuin rypsirouhe. Härkäpapusäilörehuseos lisäsi eri kivennäisaineiden saantia 1-6 %, mutta vähensi hivenaineiden, kuten raudan ja mangaanin saantia 5-7 % verrattuna nurmisäilörehuun. Härkäpavun siemen lisäsi kuparin saantia 9 %, mutta pienensi magnesiumin, rikin, raudan, mangaanin ja seleenin saanteja 2-14 % verrattuna rypsirouheeseen. Härkäpavun lisääminen ruokintaan kokoviljasäilörehuna tai kokonaisena siemenenä ei vaikuttanut kivennäis- tai hivenaineiden sulavuuteen. Härkäpapusäilörehu tai härkäpavun siemen eivät eronneet merkittävästi nurmirehusta tai rypsistä hivenaineiden lähteinä. Härkäpapu ei sisältänyt mitään kivennäis- tai hivenainetta haitallisen suurta tai hälyttävän pientä määrää.

In recent years the demand for plant-based products has grown. In high-moisture extrusion the water content of extrudate mass is approximately 40-80% and plant protein products that mimic meat can be produced. The aim of this Master’s thesis was to study how faba bean starch concentrate content and extrusion factors affected the properties of pea protein isolate based extrudates and torque and pressure of extruder in high-moisture extrusion. The effect of frozen storage to the mechanical properties of extrudates was also studied and what kind of bonds between proteins were found in extrudates. Hypothesis was, that increase of starch concentrate content would result in more fibrous structure in the extrudates. Split-plot Box-Behnken-design was used as an experimental design. Independent variables were starch concentrate content (10, 30 and 50%), water content in extrusion (55; 57.5 and 60%) and temperature of long cooling die (40, 60 and 80 ℃). Response variables were the properties of extrudates and torque and pressure during extrusion. When starch concentrate content increased for example the perpendicular and longitudinal cutting strengths of fresh extrudates increased statistically significantly, but their water contents, water absorption capacities and lightness (L*) decreased statistically significantly. When the water content of extrusion increased, for example the water content of extrudates increased statistically significantly, but the values of their mechanical properties and torque and pressure during extrusion decreased statistically significantly. When the temperature of long-cooling-die increased for example the hardness of the fresh extrudates increased statistically significantly, but their water absorption capacities and torque and pressure during extrusion decreased statistically significantly. As a consequence of frozen storage for example increasing of starch concentrate content didn’t increase the perpendicular and longitudinal cutting strengths of extrudates statistically significantly. The values of hardness, gumminess, and chewiness in frozen-storaged extrudates were smaller than in the fresh extrudates. As a result of increasing the starch concentrate content the number of noncovalent interactions between proteins in the extrudates decreased and the number of covalent disulfide bonds increased. The extrudates had a fibrous structure when starch concentrate content was 10% or 30%, but in 50% the fibrous structure was not visible anymore. Higher temperature of long cooling die and water content in extrusion resulted in more visible fibrous structure in the extrudates. More research about the effect of extrusion factors and addition of polysaccharides to the properties of extrudates is needed. It enables the production of even more diverse and high-quality plant protein based products to meet the expectations of the consumers.

Kirjallisuuskatsauksessa perehdyttiin erityisesti palkokasveista löydettyihin homeenkasvua estäviin proteiineihin. Kirjallisuuskatsauksessa tarkasteltiin myös härkäpapua palkokasvina, leivän homehtumista sekä perinteisiä ja vaihtoehtoisia menetelmiä leivän säilyvyyden parantamiseksi. Härkäpavun jauholla, uutteella ja proteiineilla on havaittu homeenkasvua estävä vaikutus leivässä, mutta sen vesiuutteen proteiinifraktioiden homeenestokykyä ei ole raportoitu aiemmin. Kokeellisen työn tavoitteena oli tunnistaa homeenkasvua estäviä fraktioita härkäpavun vesiuutteesta ja siitä eristetystä proteiinista. Homeenestokykyä tutkittiin käyttäen yleisiä leipien pilaajahomeita, jotta leivässä homeenkasvua estävät härkäpavun vesiliukoiset proteiinifraktiot voitaisiin tunnistaa. Tutkimuksessa kahdelle härkäpapulajikkeelle (Kontu, Suomi ja Alex, Espanja) tehtiin vesiuutto ja vesiuutteen proteiinit saostettiin ammoniumsulfaatilla (75 %). Vesiuutteet ja vesiuutteista saostettu proteiini fraktioitiin geelisuodatuskromatografialla (Sephadex G100). Näytteiden proteiinipitoisuus määritettiin spektrofotometrisesti ja proteiinikoostumus elektroforeettisesti SDS-PAGE:lla. Homeenestokyky määritettiin maljakokeissa käyttäen neljää yleistä leipähometta (P. paneum, P. roqueforti, P. albocoremium ja A. niger). Tämän työn perusteella härkäpavun vesiuutteesta oli mahdollista erottaa geelisuodatuksella homeenkasvua estäviä proteiinifraktioita ja härkäpavun proteiinifraktioiden havaittiin estävän P. paneumin ja P. roquefortin kasvua in vitro. Pieniä proteiineja tai paljon globuliinia sisältävillä fraktioilla ei havaittu homeenestokykyä. Vaikka saostaminen ei vaikuttanut fraktioiden homeenestokykyyn, ammoniumsulfaattisaostuksessa menetettiin globuliinien vesiliukoisuus ja vesiuutteen A. nigerin estokyky. Näytteiden homeenestokyvyn havaittiin riippuvan proteiinikonsentraatiosta ja homelajista, mutta Kontu ja Alex eivät eronneet toisistaan proteiinikoostumukseltaan ja homeenestokyvyltään. Työn perusteella härkäpavun proteiinifraktioilla on merkitystä härkäpavun homeenestokyvyssä ja niiden toiminnallisuutta homeenkasvun estäjinä tulisi tutkia myös elintarvikkeissa kuten leivässä.

This master’s thesis is part of “Valkuaisfoorumi” project executed in co-operation with Häme University of Applied Sciences (HAMK) and Natural Resources Institute Finland (Luke). Main goal of “Valkuais-foorumi” is to increase self-sufficiency of protein by increasing the cultivation area and to search possibili-ties to utilize protein plants in crop rotation and to increase the use of locally produced protein feeds for domestic animals, both ruminants and monogastric animals. There is a rising interest of using faba bean in food industry and as a feedstuff for domestic animals. Experiment 1: Optimizing harvesting time for whole-crop faba bean. Optimal harvesting time was determined by collecting samples from three different faba bean varieties five times at two-week intervals during growing period and analysing changes in nutritional value and crop yields. Optimal harvesting time is after the pods are starting to fill and the plant is still green, leafy and not rotten. Crop yield grows within time but harvesting is recommended before autumn rains as humid condi-tions increase risk of losses during harvesting and preservation. Experiment 2: Crimped faba beans were ensiled using different additives based on lactic acid bacteria or additives restricting fermentation. Nutritional value, microbiological and fermentation quality, aerobic stability and reduction of the antinutritional factors were determined. Additives improved quality of ensiled crimped faba bean. Amounts of vicin and convicin decreased during fermentation process. Amount of tannins varied among treatments and antimicrobial chemical addi-tive was the most efficient in reducing tannins compared to ensiling without additives. Aerobic stability was good with all additives and with antimicrobial chemical treatment the 2-degree temperature rise could not be reached during the measurement period of 210 h. Lactic acid bacteria based inoculant improved fermen-tation quality of feed by decreasing the number of harmful microbes. Chemical additive restricted the fer-mentation of feed and fermentation losses were minute. By ensiling crimped faba bean it is possible to harvest the crop in earlier stage of maturity and using adidtives improves the nutritional and microbial qual-ity. Avainsanat

Faba bean (Vicia faba) has potential as a domestic supplemental protein feed, as its seeds are rich in crude protein and starch. However, faba bean protein is low in methionine and highly degradable in the rumen, which reduces its nutritional value. The rate of protein degradation can potentially be decreased by industrial heat and steam treatment. The aim of the study was to investigate how feed industrial processing and methionine supplementation can affect the milk yield and milk composition of dairy cows. The study was conducted at the research farm of the University of Helsinki in Viikki from 6.1.2018 to 21.4.2018. Five multiparous Finnish Ayrshire cows with ruminal fistulas participated in the study, which utilized a 5x5 Latin square study design with three-week trial periods. The five experimental treatments consisted of the following isonitrogenous protein feeds: rapeseed meal (RR), milled faba bean (HJ), roasted (industrial heat treatment) faba bean (HR) and methionine-supplemented (15 g/day omasal infusion) faba bean feeds HJM and HRM. The cows were fed TMR (total mixed ratio) ad libitum. TMR was based on first cut timothy and meadow fescue grass silage (D-value 706 g/kg dry matter), including a mixture of barley-oats, sugar beet pulp and a mineral supplement. The share of concentrate in the dry matter of TMR was 38 %. Faba bean feedings (HJ, HJM, HR, HRM) increased dry matter intake by an average of 1.6 kg/day compared to rapeseed feeding, but this had no effect on milk yield, which averaged 27.7 kg/day in the experiment. Crude protein and starch intakes were higher in faba bean feedings compared to rapeseed feeding. Rapeseed meal contained more fat than milled and roasted faba beans, which increased total fat intake in rapeseed feeding. Faba bean feedings increased the digestibility of crude protein and the protein content of milk compared to rapeseed feeding. Roasting of faba beans tended to increase milk and lactose yields (HJ, HJM vs. HR, HRM). However, methionine supplementation had no effect on milk or protein yield (HJ, HR vs. HJM, HRM). Faba bean feedings increased the content of saturated de novo fatty acids in milk fat and decreased the content of long-chain mono- and polyunsaturated fatty acids compared to rapeseed feeding. Feeding had little effect on rumen fermentation or plasma energy metabolites. According to this study, faba beans were palatable as a supplementary protein feed and it was possible to replace rapeseed meal by milled or roasted faba beans without a decrease in total dry matter intake or milk yield. Roasting of faba bean tended to increase milk yield compared to milled faba bean. Faba bean feeds increased the content of saturated de novo fatty acids and reduced the content of unsaturated fatty acids. Methionine supplementation had no effect on milk production in this study.

Nykypäivänä maatalous on suurissa määrin niin Suomessa kuin globaalistikin riippuvainen teollisista typpilannoitteista, ja ne ovat olleet oleellinen osa maatalouden tuottavuuden kasvua. Niiden tuotantoprosessissa tarvitaan kuitenkin fossiilisia energianlähteitä ja mineraalilannoitteiden käytön yleistymisen myötä viljely on yksipuolistunut. Palkokasvien, kuten härkäpavun lisäämisellä viljelykiertoihin on mahdollista korvata teollisia typpilannoitteita biologisella typensidonnalla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää härkäpavun esikasvivaikutusta kauran kuiva-aine- ja typpisadon muodostukseen. Tavoitteena oli myös tutkia typpilannoituksen vaikutusta kuiva-aine- ja typpisatoon sekä kauran biomassan ja typenoton kehitystä ajan suhteen, nettomineralisaatiota ja kumulatiivisia N2O-N-emissioita. Aineisto saatiin Leg4Life-hankkeen peltokokeen erilaisia viljelykasvijärjestyksiä edustavista koejäsenistä, joissa kasvoi kauraa kasvukaudella 2021. Kaurasta oli neljä koejäsentä, joilla oli eri esikasvit ja typpilannoitustasot: 1) lannoittamaton kaura, jonka esikasvina oli härkäpapu-rapsi-seos, jolla oli aluskasvina raiheinä 2) lannoitettu kaura (90 kg (N)/ha-1) jonka esikasvina oli härkäpapu-rapsi-seos, jolla oli aluskasvina raiheinä 3) lannoitettu kaura (90 kg (N)/ha-1) jonka esikasvina oli härkäpapu, jolla aluskasvina oli raiheinä, 4) monokulttuurina viljelty lannoitettu kaura (90 kg (N)/ha-1). Kasvustosta kerättiin biomassanäytteitä koko kasvukauden ajan ja sadonkorjuun yhteydessä kerättiin jyväsatonäytteet. Koeruuduista otettiin pintamaanäytteitä NH4+- ja NO3- -pitoisuuksien laskemiseksi ja N2O-emissioita mitattiin pimeäkammiomenetelmällä kahden viikon välein. Kaikkien kaurakoejäsenten kuiva-aine- ja typpisadot olivat samaa suuruusluokkaa, eikä käsittelyiden väliltä löytynyt tilastollisesti merkitseviä eroja. Ennakko-odotusten vastaisesti ei havaittu, että kauralla, jonka esikasvina oli härkäpapu tai härkäpapu-rapsi-seos olisi merkittävästi suuremmat kuiva-aine- ja typpisadot verrattuna monokulttuurikauraan. Toisaalta kuiva-aine- ja typpisadot eivät olleet myöskään pienemmät verrattuna monokulttuurina viljeltyyn kauraan, mikä vastasi toista ennakko-odotusta. Myöskään typpilannoitetuilla koejäsenillä satojen ei havaittu olevan merkittävästi suurempia kuin ei-typpilannoitetun kaurakoejäsenen. Tulosten mukaan koeruuduissa, joissa oli härkäpapu esikasvina, kasvukauden alussa pintamaan NH4+- ja NO3- -pitoisuudet olivat suuremmat kuin monokulttuurikaurassa, mutta kasvukauden sääolosuhteiden vuoksi typpeä todennäköisesti poistui pintamaasta denitrifikaation tai huuhtoutumisen muodossa. Esikasvi- ja typpilannoituskäsittelyiden laskennalliset vaikutukset vaihtelivat. Korsien kuiva-ainesadon osalta ainoastaan härkäpavun satoa lisäävä vaikutus oli trendinomaisesti tilastollisesti merkitsevä. Typpisadon osalta härkäpavun positiivinen vaikutus oli trendinomaisesti tilastollisesti merkitsevä ja härkäpapu-rapsi-seoksen positiivinen vaikutus tilastollisesti merkitsevä. Vaikka tässä tutkimuksessa ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja eri koejäsenten kuiva-aine- ja typpisatojen välillä, ei myöskään ilmennyt, että härkäpapu esikasvina aiheuttaisi merkittäviä negatiivisia vaikutuksia sitä seuraavan kauran kuiva-aine- ja typpisatoon verrattuna monokulttuurikauraan, vaan sadot olivat samaa suuruusluokkaa. Kasvukausi 2021 oli sääolosuhteiltaan poikkeuksellinen vähäisen sadannan ja korkean keskilämpötilan suhteen, ja sen aiheuttamat sadonalenemat tässä tutkimuksessa voivat olla ennuste Suomen viljelyolosuhteiden tulevaisuudesta. Lisätutkimuksia aihepiiristä erityisesti Pohjoismaiden viljelyolosuhteissa tarvitaan.

Jälkimoderni sosiaalityö asettaa sosiaalityön ja sosiaalityöntekijät jatkuvan muutoksen keskelle. Työssä tulisi vastata sekä asiakkaiden tarpeisiin että taloudellisen tehokkuuden vaatimuksiin. Taloudelliseen tehokkuuteen pyrkiminen on tuonut mukanaan uudenlaisia ilmiöitä, kuten tilapäismajoituksen. Asiakkaiden auttaminen tilapäismajoituksen muodossa asettaa sosiaalityöntekijöiden harkinnan ja moraalisen järkeilyn uudenlaisen tilanteen eteen. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä käsitellään sosiaalityötä jälkimodernissa yhteiskunnassa, harkintaa ja moraalista järkeilyä sosiaalityössä sekä asunnottomuutta. Lisäksi esitellään tilapäismajoituksesta tehtyä tutkimusta ja asiakasdokumenttien käyttämistä aineistona sosiaalitieteen tutkimuksessa. Tutkimuksen tavoitteena on käsitteellistää tilapäismajoitusasiakkaiden asiakasdokumenteissa ilmenevää sosiaalityöntekijöiden harkintaa ja moraalista järkeilyä. Tutkimus on laadullinen tutkimus ja tutkimuksen aineisto koostui vuoden 2013 huhti-kesäkuun ajalta poimituista tilapäismajoitusta hakeneiden asiakkaiden asiakasdokumenteista. Kyseessä on harkinnanvarainen näyte. Aineiston muodostavat 47 asiakkaan asiakasdokumentit eli toimeentulotuki- ja tilapäismajoituspäätökset, tilannearviot, asuntopuollot, muistiinpanot ja SAS-työryhmän lausunnot. Analyysimenetelmänä käytettiin sisällönanalyysia. Analyysissa huomioitiin asiakasdokumenttiaineiston asettamat rajat tiedon saavuttamiselle eli se, että jo siihen sisältyy paljon harkintaa, mitä asiakasdokumentteihin kirjataan. Tutkimuksen tieteenfilosofia perustuu sosiaaliseen konstruktionismiin ja kriittiseen realismiin. Tutkimuksen tulokset jakautuvat tilapäismajoituskäytäntöihin ja työskentelyyn tilapäismajoituksen aikana sekä niiden taustalla vaikuttaviin harkintaan ja moraaliseen järkeilyyn. Tilapäismajoitusta myönnetään lähes kaikille sitä kirjallisesti hakeneille. Tilapäismajoitusasiakkaiden taustalla on yleisesti velkaantumista, työttömyyttä ja terveysongelmia. Sen sijaan päihdeongelma mainitaan vain muutamissa tapauksissa ja yleensä sellaisissa tapauksissa, joissa tilapäismajoitusta ei myönnetty. Tilapäismajoituksen hakemisessa ja päätöksissä korostuvat toimeentulotukityöskentelystä lainatut käytännöt, joita leimaavat kaavamaisuus ja rutiininomaisuus. Kirjallinen asiointi on yleisempää kuin kasvokkainen kohtaaminen, mikä näkyy siinä, että asiakkaat tavattiin yleisimmin kerran kolmen kuukauden aikana ja osaa asiakkaista ei tavattu lainkaan tänä aikana. Tilapäismajoitusmuodon valinnan taustalta on löydettävissä moraalista järkeilyä. Tilapäismajoituksesta itse maksettavan osuuden määrittelemisessä ei ole selkeitä yhtenäisiä käytäntöjä ja sen määrittelemisessä käytetään harkintaa. Tilapäismajoitus voidaan lopettaa, jos siinä asuminen on kestänyt pitkään. Yleensä jos tilapäismajoitus päätetään, työskentelyä tehostetaan, mikä edesauttaa pysyvän asunnon löytymistä. Asiakkailta odotetaan aktiivisuutta omien asioiden hoitamisessa ja aktiivisuudesta myös välillä palkitaan. Vuokravelka-asioiden hoitamisessa korostuu, minkä verran asiakkaan tulee ottaa vastuuta tilanteesta ja se ilmenee esimerkiksi siinä, kehotetaanko velasta solmimaan maksusopimus ja myönnetäänkö vuokravelkaan toimeentulotukea. Asumiseen liittyviä tuen tarpeita käsiteltiin aineistossa melko suppeasti ja tuen tarpeiden käsittelyssä viitataan SAS-työryhmään tai yksityisten tilapäismajoittajien raportteihin. Taloudellisia vaikeuksia ei välttämättä mielletä asumiseen liittyväksi riskiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että huolimatta harkintavaltaan kohdistuvasta rajaamisesta ja ohjeistusten lisääntymisestä, tilapäismajoituspäätöksiä tekevällä sosiaalityöntekijällä näyttäisi edelleen olevan harkintavaltaa, minkä puolesta puhuu erilaisten ratkaisujen kirjo. Harkinta on joko kaavamaista tai vapaampaa. Tutkimuksessa moraalinen järkeily ilmenee etenkin sellaisissa tilanteissa, joissa jouduttiin tasapainoilemaan eri intressien välillä. Tällainen tilanne muodostuu esimerkiksi, kun tehdään päätös tilapäismajoituksen lopettamisesta. Tilapäismajoitusta ei lopeteta ellei asiakkaan tilanteeseen ole mahdollista paneutua kunnolla. Työntekijöiden järkeilyssä on samankaltaisia piirteitä ja joidenkin käytäntöjen taustalta on löydettävissä näkymätöntä kollektiivista järkeilyä. Järkeilyä kutsutaan näkymättömäksi, koska sitä ei aineistossa juurikaan perustella. Käytäntöihin, harkintaan ja moraaliseen järkeilyyn heijastuu yhteiskuntapoliittiset linjaukset taloudellisen tehokkuuden vaatimuksista, markkinaistumisesta, yksilöllisen vastuun korostumisesta, vastikkeellisesta sosiaalityöstä ja aktivoinnista. Harkintaa ja järkeilyä mukautetaan erilaisten vaatimusten keskellä. Työskentely jakautuu kahteen malliin sen mukaan, miten paljon asiakkaan oletetaan ottavan vastuuta asioiden hoitamisesta. Sosiaalityöntekijän rooli näyttäytyy välillä etäisenä suhteessa asiakkaaseen. Stereotypia asunnottomasta eli keski-ikäisestä, päihteitä käyttävästä miehestä saattaa vaikuttaa harkintaan ja järkeilyyn, vaikka asunnottomien profiilit ovat muuttuneet moninaisemmiksi.