Browsing by Title

Tiedekunta – Fakultet – Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Koulutusohjelma – Utbildingsprogram – Degree Programme Oikeustieteen maisteri Tekijä – Författare – Author Teemu Jokinen Työn nimi – Arbetets titel – Title Harkintavallan väärinkäyttö – erityisesti virkarikosvastuun perustavan säännöksen tai määräyksen rikkomisen kannalta Oppiaine/Opintosuunta – Läroämne/Studieinriktning – Subject/Study track Hallinto-oikeus Työn laji – Arbetets art – Level Pro gradu -tutkielma Aika – Datum – Month and year Elokuu 2019 Sivumäärä – Sidoantal – Number of pages XXI + 93 Tiivistelmä – Referat – Abstract Harkintavallan väärinkäytön kielto kuuluu oikeusvaltioperiaatteen keskeisiin yleisiin oppeihin ja arvoihin. Hallinnon lainalaisuusperiaatteen mukaisesti julkisessa toiminnassa on tarkoin noudatettava lakia. Hallinnon valtiosäännön mukaan viranomaisen tulee taata ja turvata tiettyjen menettelyllisten oikeuksien toteutuminen. Harkintavaltainstituutio perustuu ilmeisen tarpeelliselle joustavan sääntelyn tavoitteille, sillä kaikesta ei voida säännellä kasuistisesti. Joustavia normeja soveltaessaan viranomainen ei voi toimia vapaasti saati mielivaltaisesti, vaan sen on otettava huomioon harkintavaltaa rajoittavat periaatteet. Nämä periaatteet tulee huomioida yksittäisten toimivaltanormien tulkinnoissa. Vaikka kansalaisella on valtiosääntöisiä takeita viranomaisen valtaa ja sen väärinkäyttöä vastaan, myös viranomaisella on oikeuksia tekemiensä virheiden suojaksi virkarikosvastuulta vapautuakseen. Hallinnon lainalaisuudesta ja hallinnon valtiosäännöstä huolimatta rikosoikeudellinen laillisuusperiaate ja erityisesti sanarajasääntö sekä muut rikoslainkäytössä noudatettavat periaatteet, kuten ultima ratio -periaate ja yleinen ennustettavuuden vaatimus asettavat avoimien toimivaltanormien tulkinnoille ahtaat rajat. KKO on suhtautunut rikosoikeudelliseen laillisuusperiaatteeseen tiukasti virkarikoksia koskevassa oikeuskäytännössä. Avoimet ja tulkinnalliset säännökset eivät ole kelvanneet virkarikosvastuun perustaksi, ja erityisesti virkarikosoikeudellinen tahallisuuskonstruktio vaikuttaa osittain perusteella hajanaiselta. Tuoreessa alioikeuskäytännössä on lisäksi hieman yllättävästi torjuttu se, että kunnan toimielinten päätöksenteossa ja toimivaltanormien tulkinnassa edes säännöksi konstituoitu HL 6 §:n oikeusperiaate voisi johtaa virkarikosvastuuseen. Hallinnon lainalaisuusperiaatteen sekä rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen välinen punnintakollisio luo tutkimusteeman keskeisen ongelman. Tutkielman johtopäätöksenä kuitenkin esitetään, että harkintavallan väärinkäyttö ei eroaisi niin keskeisellä tavalla muista virkarikoksista, että se voisi selittää oikeuskäytännön vähäisyyttä. Laillisuusperiaatteen sanarajasääntöä ei ole katsottu loppuun, ja sen asettamissa rajoissa olisi tilaa myös erilaiselle kriminaalipoliittiselle painotukselle. Oikeuskäytäntöä kaivattaisiin lisää. Tutkimusmetodina on käytetty sekä teoreettista että käytännöllistä lainoppia, painotus jälkimmäisellä. Tutkimuksen päälähteinä on käytetty kotimaista ja ulkomaista oikeuskirjallisuutta sekä kotimaista oikeus- ja laillisuusvalvontakäytäntöä. Avainsanat – Nyckelord – Keywords Harkintavalta, lainalaisuusperiaate, laillisuusperiaate, virkavastuu Ohjaaja tai ohjaajat – Handledare – Supervisor or supervisors Apulaisprofessori Ida Koivisto Säilytyspaikka – Förvaringställe – Where deposited Helsingin yliopiston pääkirjasto Muita tietoja – Övriga uppgifter – Additional information

Tutkimus selvitti toimeentulopäätöksistä ilmennyttä harkintavaltaa ja sen perusteluita Espoon kaupungin sosiaali-työssä vuonna 2016. Vuoden 2016 toimeentulotuen myöntäminen valaisee säätelyyn ja harkintaan perustuvan työskentelyn suhdetta toimeentulotuen myöntämisessä ja siten aikuissosiaalityössä yleensä. Harkinnanvaraisen toimeentulotuen merkitys on kasvanut. Harkintavallan käytön tutkiminen kertoo paljon myös sosiaalityöstä, sillä juuri harkintavalta antaa sosiaalityön professiolle merkittää valtaa. Kun toimeentulotukea myönne-tään harkintaperiaatteilla, luodaan standardeja, jotka voivat olla ristiriidassa tuen hakijan tarpeiden ja elinolojen kanssa. Harkintavaltaa käyttävän viranomaisen tulisi pyrkiä tosiasialliseen tasa-arvon toteutumiseen, mutta yhdenvertaisen kohtelun vaatimus saattaa evätä hakijalta tämän tarvitseman tuen. Tietoa harkinnanvaraisista tuista ja niiden perusteista tarvitsevat paitsi kuntien aikuissosiaalityö ja Kela, myös tukia hakevat asiakkaat. Asiakastyötä tekevät sosiaalialan ammattilaiset tarvitsevat tietoa harkintavallan käytöstä ja sen perusteluista, sillä heidän tulee reflektoida omaa toimintaansa. Tieto on tarpeen myös henkilöstölle, jonka tehtävänä on ohjata asiakkaita hakemaan tarvitsemiaan palveluita oikealta viranomaiselta. Vaikka tieto harkinnan käytöstä ja sen perusteluista on henkilöstölle ja hallinnolle tarpeellista, tärkein syy ovat asiakkaat ja heidän oikeutensa. Asiakkaan oikeusturva on vaarantunut aina, jos perusteluita ei ole esitetty. Koska harkintaa kuitenkin käytetään, eikä se saisi perustua mielivaltaan, tarvitaan reflektointia varten apuvälineitä. Sosiaalityöntekijät reflektoivat sitä, kuinka he harkintaa käyttävät, sillä sosiaalityö yhdistää harkintavaltaa käyttämällä byrokraattisen, professionaalisen toiminnan sekä asiakkaiden kanssa käydyn vuorovaikutuksen toisiinsa. Aineisto muodostui satunnaisotannan perusteella valikoitujen 60 asiakkaan toimeentulotukipäätöksistä ja asiakaskirjauksista. Satunnaisotanta myönteisistä päätöksistä sisälsi 128 asiakasta ja kielteisistä 22 asiakasta. Asiakirjat olivat sosiaalitoimen etuuskäsittelijöiden, sosiaaliohjaajien ja sosiaalityöntekijöiden laatimia. Tutkimuksessa harkinnanvaraisen toimeentulotuen perusteluita analysoitiin teorialähtöisesti. Aineiston päätöskohtien perustelut luokiteltiin rakenteellisen ja episteemisen mittarin alle. Episteemisen ulottuvuuden alle luotiin tarkemmat luokat muodollisia, kannustavia ja osallistavia mittareita varten. Päätöskohdan perustelut luokiteltiin myös Ian Taylorin ja Josie Kellyn normeihin, arvoihin ja toimintaan perustuen. Asiakaskohtaisen työskentelyn kirjauksista etsittiin byrokraattisen perspektiivin lisäksi myös terapeuttista lähestymistapaa. Päätösteksteihin ja kirjauksiin vietiin tietoa harkinnasta erittäin paljon toimeentulotukea käsiteltäessä ja myönnettäessä. Sen käyttö ei rajoittunut vain täydentävän ja ehkäisevän tuen myöntämiseen. Ehkäisevän toimeentulotuen myöntäminen oli lähes olematonta. Eri asiakkaiden kanssa työskenneltiin eri tasoilla. Aineisto perustui 60 asiakkaan asiointiin. Näistä asiakkaista 30 kanssa harkintaa tehtiin episteemisten mittareiden mukaisesti. Näissä tilanteissa päätöksentekijä oli perehtynyt myös asiakkaan tilanteeseen, eikä päätöstä tehty vain lain tai viranomaisohjeiden perusteella. Käytetyimpiä normeja olivat viranomaisen omat ohjeet. Erityisesti sähkölaskun suuruutta sekä kotivakuutuksen tasoa perusteltiin Espoon kaupungin sisäisellä ohjeella. Käytetyin laki oli laki toimeentulotuesta. Arvoperustaisesta harkinnasta esille nousevat perustelut, joilla tuetaan selviytymistä. Itsenäinen suoriutuminen ja täydentävä tuki, asiakkaan jaksamisen ja hyvinvoinnin tukeminen, terveydelliset syyt sekä lapsen kasvu ja kehitys pyrkivät kaikki turvaamaan asiakkaan ja tämän perheen tulevaa selviytymistä. Työntekijät tekevät todennäköisesti paljon toiminnallista harkintaa, jota ei kirjata ylös. Tavallisesti toiminnallinen harkinta näkyi perustelussa, kun se koski myönnytystä hakijalle. Päätöskohdista 16 prosentista puuttui perustelu. Episteemisten mittareiden mukainen harkintavallan tarkastelu osoitti, että työntekijöille oli jäänyt runsaasti mahdollisuuksia käyttää harkintaa. Osallistava työskentelytapa mahdollisti asiakkaiden tilanteen arviointia sekä heidän mieli-piteittensä kuulemista. Moniammatillinen yhteistyö oli kapea-alaista. Sosiaalialan ammattilaiset olivat auktoriteetteja toimeentulotuen myöntämisessä. Päätöksentekijät turvautuivat lääkäreihin ja optikoihin hakiessaan tieteellistä näyt-töä päätöksen perusteluksi. Perusteluissa käytetyt normit olivat laki ja viranomaisen omat ohjeet. Sosiaalityön eettisiä ohjeita tai muita alakohtaisia perusteluita ei löytynyt päätöksistä. Arvot, jotka näkyivät perusteluissa, olivat harvoin asiakkaan asettamia. Työskentely perustui lainsäätäjän, viranomaisen ja päätöksentekijöiden asettamille arvoille. Päätöksissä oli paljon kohtia, joita ei ole perusteltu lainkaan. Asiakkaat hakivat tukea moneen asiaan, johon ei ollut subjektiivista oikeuta. Kielteisten ja myönteisten päätöskohtien perustelujen eroista ei selviä, mihin erilaiset ratkaisut perustuivat. Kielteisen päätöksen perusteluksi riitti perusosan määrittäminen myös silloin, kun asiakas oli hakenut harkinnanvaraista tukea. Päätösten teksti oli usein suoria lainauksia laista, tai niitä perusteltiin kaupungin omilla ohjeilla. Tuolloin asiakaskohtaiset perustelut puuttuivat. Tämän tutkimuksen valossa asiakkaiden oikeusturva oli heikko. Perusteluissa on niin paljon puutteita, että niiden perusteella ei voi luoda kuvaa yhdenvertaisuuden toteutumisesta.

Suomalainen työeläkejärjestelmä on haasteiden edessä väestön ikääntymisen aiheuttaman huoltosuhteen kasvaessa. Paine eläkevakuutusmaksujen kasvattamiseksi on suurta. Perittävät eläkevakuutusmaksut eivät tälläkään hetkellä kata ulosmaksettavien eläkkeiden määrää, joten sijoitustoiminnalla on järjestelmän toimimisen kannalta keskeinen asema. Osa potentiaalisesta eläkevarallisuudesta sulaa eläkevakuutustoiminnassa syntyviin luottotappioihin. Luottotappioita syntyy vakuuttamistoiminnassa mitä moninaisimmista syistä, joskin asiakasyritysten tavanomaisten konkurssien sekä harmaan talouden vaikutus on merkittävää. Tulorekisteri otettiin käyttöön 1.1.2019 alkaen. Sen johdosta TyELvakuutusmaksujen muodostumisen peruste muuttui arvioista toteutuneeseen palkanmaksuun. Tämä muutos mahdollistaa eläkeyhtiövelkojalle paremman kontrollin saataviensa valvomiseen ja perintätoimien ajoittamiseen. Työeläkejärjestelmän sekä tulorekisterin toimiminen lainsäätäjän tarkoittamalla tavalla edellyttää, että työnantaja järjestää työntekijöidensä eläketurvan sekä tekee eläketurvan hoitamiseksi tarvittavat ilmoitukset säädettyjä aikamääreitä noudattaen. Näiden velvoitteiden täyttämisen varmistamiseksi oikeusjärjestys määrittää sanktiouhan. Tutkielmassa selvitetään TyEL:n mukaisen vakuuttamis- ja ilmoitusvelvollisuuden sisältö ja näiden laiminlyöntiin liittyvät sanktiot. Soveltuva sanktiomenettely riippuu rikotun velvoitteen sisällöstä ja laadusta. TyEL:n mukaisen työntekijöiden eläketurvan järjestämisvelvoitteen rikkominen voi johtaa TyEL laiminlyöntimaksun määräämiseen tai rikosprosessin käynnistymiseen. Ilmoittamisvelvollisuuden laiminlyönnin sanktioi uudistuksen myötä Verohallinto. Sanktiointi ulottuu myös välittömän eläkevakuutussopimussuhteen ulkopuolelle mm. tilaajavastuulain keinoin.

Powdery mildew fungi (Erysiphales) are obligate plant pathogens that infect almost 10 000 plant species (Magnoliophytina) worldwide. They are highly host specialised fungi that cause significant crop losses in agriculture and horticultural production. The aim of this study was to recognise and identify powdery mildew fungi occurring in the botanical garden of Helsinki University in Kumpula. Identification was based on the morphological characters and barcodes based on ITS-sequences. Altogether 94 observations were made of powdery mildews during the growth season 2015. To identify the powdery mildew fungi, the morphological characters were studied with a microscope, and 42 specimens were characterized for using powdery mildew specific primers and sequencing. All the sequences were compared with sequences available in Genbank (NCBI) using BLASTn tool. A phylogenetic tree was build from the sequences to show evolutionary distances. The sequences were also compared with an identity matrix to show nucleotide differences between the isolates. Twenty-eight species of powdery mildew fungi were identified in this study. 14 of these fungi were possible to identify based only on their morphological characters. The ITS sequences of 42 isolates were deposited to a Genbank (ENA) with accession numbers LT794916–LT795001. In most cases the primers were specific enough to multiply DNA of the powdery mildew fungi and to sequence the PCR product without cloning. The PCR products from 5 samples had to be cloned because they contained a mixture of sequences. This study shows that an area of 6 ha in the Kumpula Botanical garden contains multiple species of powdery mildew fungi. Results also show that the species found infecting the plants in the botanical garden are mostly common species that have been found earlier in Finland. A few uncommon powdery mildew species lacking the native hosts in Finland were also found.

Objective: Low-grade inflammation underlies a wide variety of long term diseases. Serum level of C-reactive protein (CRP) is a widely used biomarker of inflammation. Its associations with different risk factors of inflammation e.g. psychological stress, depression and health behavior are well known. Previous research suggests that personality is a potential factor underlying several of these risk factors of inflammation. According to Cloninger's model of temperament and character, temperament trait harm avoidance is related to vulnerability for psychological stress and character trait self-directedness is related to maturation of personality and various aspects of well-being. However little is known about the relationship between these personality traits and inflammation. The aim of the present study was to investigate whether harm avoidance and self-directedness was able to predict changes on serum levels of CRP in prospective 11-year follow-up study design. Methods: The present study included 1191 participants (aged 35-50 years) from the longitudinal and population-based Cardiovascular Risk in Young Finns -study (CRYFS) started in 1980. Hierarchical regression analysis was used to examine the relationship between CRP and personality dimensions harm avoidance and self-directedness assessed by Temperament and Character Inventory (TCI) in 2001 and 2012. CRP levels from 2012 assessment were used as a dependent variable and mean scores from 2001 and 2012 studies of harm avoidance and self-directedness were used as independent variables in analysis. CRP levels from 2001 were used for baseline adjustment of CRP. Other covariates adjusted in analysis were assessed in 2012. Results and conclusions: The results showed that only self-directedness was weakly associated with serum levels of CRP, partly contrary to prime hypothesis. However, the main finding was that neither harm avoidance nor self-directedness predicted changes on serum levels of CRP over eleven years after adjusting CRP baseline and covariates. The current findings are mainly inconsistent with previous research. These findings suggest that harm avoidance and self-directedness are not independent risk factors of inflammation from an epidemiological perspective.

Länsimainen populaarimusiikki sisältää lukuisia toisistaan paljonkin poikkeavia musiikkityylejä siitä huolimatta, että monesti näiden tyylien katsotaan kuuluvan samaan populaarimusiikin kategoriaan. Tämän johdosta populaarimusiikissa on runsaasti erilaisia tyylikohtaisia musiikillisia käytäntöjä mm. harmoniaan ja melodiaan liittyen, jotka yhdessä luovat kappaleiden tonaalisuutta eli eräänlaista sävelsuhteiden koherenssia. Tutkimukseni selvittää, millaisilla harmonisilla keinoilla tonaalisuutta muodostetaan populaarimusiikissa. Tavoitteeni on siis kartoittaa harmonisia säännönmukaisuuksia eri tyyleissä ja eri aikakausina. Aineistona tutkimuksessa on 1058 kappaletta, jotka ovat olleet levymyyntiin perustuvan Billboard Hot 100 -listauksen ensimmäisellä sijalla vuoden 1960 ja vuoden 2019 maaliskuun välillä. Tämän vuoksi analysoin kaikkien kappaleiden sointuprogressiot sekä muut harmonian kannalta oleelliset elementit kuten sävellajin ja moodin. Laadin näiden harmonisten elementtien yleisyydestä taulukon vuosikymmenten mukaan, joka havainnollistaa elementtien kehitystä kuuden vuosikymmenen aikana. Analysoin lisäksi eri populaarimusiikin tyyleille tyypillisiä sointuprogressioita muutamin kappalekohtaisin esimerkein. Analyysissa ilmeni varsin selvää muutosta harmonisten elementtien yleisyydessä vuosikymmenten välillä. Esimerkiksi mollikappaleet ovat lisääntyneet paljon 1960-luvulta lähtien. Erilaisten sointuprogressioiden yleisyyden suhteen on havaittavissa sekä tyylikohtaisia että aikakausiin liittyviä eroja, jotka myös liittyvät toisiinsa. Erityisesti vain yhteen sointuprogressioon perustuvat kappaleet ovat yleistyneet 2000-luvulta lähtien. Tutkimustulokset osoittavat, että eri tyyleihin liittyy niille tyypillisiä harmonisia keinoja, mutta myös aikakausi vaikuttaa näiden keinojen käyttöön. Eri tyyleissä otetaan enemmän tai vähemmän vaikutteita muista tyyleistä. Tulokset luovat laajan katsauksen siitä, miten harmoniaa on organisoitu populaarimusiikissa, ja ne toimivat pohjana tarkemmalle aikakausi- ja tyylikohtaiselle populaarimusiikin tutkimukselle.

Musiikkitiedonhaku on poikkitieteellinen ala, jonka mielenkiintoisimpia sovelluksia ovat hyräilykyselykoneet. Symbolisen eli nuotteihin perustuvan musiikkitiedonhaun ydinkysymyksiä ovat, milloin sävelkulut muistuttavat jossakin musiikillisessa mielessä toisiaan, ja miten tätä voidaan mallintaa ja mitata. Jos MIDI-muotoisesta nuottitietokannasta etsitään sävelkulun likimääräisiä esiintymiä, tarvitaan etäisyysmitta, joka kertoo, millaiset muunnokset säilyttävät sävelkulun oleellisesti samana ja mitkä ovat pieniä tai suuria virheitä. Tässä tutkielmassa perehdytään musiikin tonaaliseen ulottuvuuteen. Tonaalisuuden perustavanlaatuinen ilmenemismuoto länsimaisessa musiikissa ovat sävellajit. Sävellajit voidaan tunnistaa melko luotettavasti dynaamiseen ohjelmointiin perustuvalla algoritmilla, jossa verrataan nuottisegmentissä esiintyvien sävelten joukkoa eri sävellajien mukaisiin odotuksiin. Havaitaan, että harmonisen analyysin kannalta menetelmä on kuitenkin hieman epätarkka, koska siinä ei huomioida harmonisten sointujen vuorovaikutuksen merkitystä. Sävelkulkujen etäisyysvertailujen kannalta kriittisin tonaalisuuden ominaisuus on ihmisen sävelkorvan suhteellisuus, mikä tarkoittaa, että sävelten absoluuttiset korkeudet aistitaan keskimäärin melko epätarkasti, mutta sävelten väliset korkeuserot aistitaan tarkasti. Tutkielmassa esitetään sävelasteaakkosto, jonka merkkijonoina yksiääniset sävelkulut voidaan esittää vaihtoehtoisilla tavoilla suhteutettuina, ja pohditaan yleisesti sävelten suhteiden mittaamiseen liittyviä ongelmia sekä yksiäänisten sävelkulkuhakujen että polyfonisten ja homofonisten sävelkudosvertailujen kannalta.

Det sätt människan lever på idag präglas av en ökad konsumtion och tryck på jordens naturresurser. Globalt lever och konsumerar människan som om vi hade 1,7 jordklot, istället för det enda vi har. För att en hållbar utveckling ska vara möjlig måste dagens beteenden förändras, både på individ- och företagsnivå. I och med att konsekvenserna av klimatförändringarna blivit alltmer oförutsägbara krävs brådskande åtgärder för att anpassa politiken till den nya verkligheten. För att EU senast år 2030 ska uppnå de mål som man enats om i Parisavtalet, inklusive en minskning av växthusgasutsläppen med 40 %, måste ett årligt investeringsgap på närmare 180 miljarder euro fyllas enbart för att uppnå EU:s mål på klimat- och energiområdet. För att uppnå EU:s klimatmål krävs således åtaganden från alla delar av samhället. Idag förväntar vi oss att företag till en allt större utsträckning ska ta ett ansvar när det handlar om ekonomiska, miljömässiga och sociala frågor. Som ett sätt för investerare att påverka företags ansvar gentemot samhälle och miljö, har även efterfrågan ökat på investeringsprodukter med en hållbar inriktning. Det ökade intresset för hållbarhet reflekteras även på regleringsnivå med bland annat EU:s aktiva arbete med att bygga upp ett finansiellt system som stöder hållbar tillväxt. Den finansiella sektorn har en avgörande roll i detta sammanhang eftersom finansieringsbehovet inte enbart kan täckas med offentliga medel, utan det behövs privat kapital för att nå de gemensamma klimatmålen. Hur privata investeringar riktas kan således ha en avgörande betydelse för en hållbar utveckling. För att möjliggöra en hållbar utveckling bör investeringar således riktas till sådana områden som gynnar hållbarhet och styras bort från aktiviteter som undergräver det. Idag finns det dock ett informationsgap mellan slutkunder och finansiella marknadsaktörer. För att underlätta och förbättra kundens förmåga att utvärdera finansiella produkters hållbarhetskriterier, krävs ett harmoniserat och standardiserat ramverk för hållbara investeringar. Avsaknaden av en entydig definition ligger som grund till den problematik som föreligger gällande slutkunders förmåga att utvärdera en investerings hållbarhet. Utan standardiserade rapporteringsmetoder, redovisar finansiella aktörer för ESG-faktorer på olika sätt och försvårar således möjligheten till att jämföra hållbara investeringar sinsemellan. Trots viss självregleringen på området, skapar regleringens frivilliga natur utmaningar för slutkunder ifråga om produkters jämförbarhet och detta skapar även utrymme för grönmålning på marknaden. I slutet av 2016 tillsatte EU-kommissionen en högnivågrupp för hållbara finanser och gruppen lade fram sin slutrapport i januari 2018. Denna slutrapport innehåller en övergripande vision om hur man bygger upp en hållbar finansieringsstrategi för EU. I rapporten ingår tio åtgärdsförslag som ska leda till bättre transparens i fråga om hållbarhet så att investerare kan fatta mer välinformerade beslut. Avhandling granskar de rättsliga styrmedel som idag reglerar informationsskyldigheten för aktörer på den finansiella marknaden samt den inverkan EU-kommissionens slutrapport kan komma att ha på slutkunden. Beaktat de mål som länder enats om i Parisavtalet och den finansiella sektorns avgörande roll i detta arbete samt även investerares ökade intresse och medvetenhet för ansvarsfulla investeringar, ger frågeställningarna i avhandlingen således en insikt om/hur de rättsliga styrmedlen kan anses främja hållbar utveckling. Syftet med avhandlingen är således att utgående från det rådande rättsläget skapa en förståelse över vad de enhetliga unionsreglerna kommer att innebära för slutkund. Avhandlingen har kommit till den slutsatsen att EU:s åtgärdsförslag förbättrar tillgänglig information för slutkund genom harmoniserade och standardiserade upplysningskrav. Information kommer att vara mera jämförbar och tillförlitlig, vilket kommer att minska informationsasymmetrin mellan slutkund och marknadsaktör. Genom att etablera en gemensam taxonomi och spelregler på den europeiska marknaden, kommer slutkunder att få mer relevant information för att utvärdera en investerings hållbarhet och därmed minimeras risken för grönmålning. Fastän åtagandena sannolikt kommer att förbättra slutkundens förmåga att fatta ett välgrundat investeringsbeslut finns dock en risk att en för stor mängd information, som kunden ska ta till sig, inte minskar informationsbördan. Således kan det argumenteras att det troligtvis ändå kommer att existera ett informationsgap på marknaden som kan behöva andra lösningar i framtiden

Aims. Exercise is known to be associated with longer sleep duration and better sleep quality. Good enough sleep has a positive impact not only on somatic and mental health, but also for example on memory and learning. However, so far there is no research of other hobbies than sport in relation to sleep. The aim of this study is to investigate the effect of sport hobbies, other hobbies and the time spent on hobbies on adolescents’ sleep duration and quality. Methods. Different hobbies and time spent on hobbies, sleep duration, sleep latency, sleep efficiency and sleep problems of 1374 adolescents (girls 66.4%, mean age 16.84 years) was measured with self-report questionnaire as a part of University of Helsinki SleepHelsinki! research project. Associations with different hobbies and sleep were analysed with ANOVAs and post hoc tests. The effect of time spent on hobbies on sleep was analysed with ANOVAs and regression analyses. Results. Sleep duration on weekdays on average was 7.28 hours, which is less than the recommended 8-10 hours per night, but on weekends adolescents slept enough, 9.26 hours. Girls reported more sleep problems and poorer sleep quality, but no sex differences were found in sleep duration. 58.4% of the adolescents reported having sports as their main hobby and 18.5% reported having no hobbies at all. Those with sports as their main hobby, had longer sleep duration and better sleep quality than those without any hobbies or whose main hobby was other than sports. When analysed separately for boys and girls, this positive association between sport hobbies and sleep was found only in girls. Time spent on hobbies was not associated with sleep duration or quality. Conclusion. Based on this study it seems most important that adolescents do sports in general, not necessarily the amount of time they spend with their hobbies. Adolescents without any hobbies slept less than others and had the worst sleep quality so special attention should be paid to get the most passive adolescents to exercise to improve their sleep and wellbeing.

Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.