Browsing by Title
Now showing items 7356-7375 of 31169
-
Harmoni, ekologi, tradition : historiebruk inom suomenusko, en modern hednisk tro i fornfinsk anda (2014)Finntron är en nutida hednisk tro som de finntroende själv beskriver som en modern tro vars rötter sträcker sig långt tillbaka i den finska forntiden. Liksom annan nyhednisk tro, är finntron en säregen kombination av nytt och gammalt, varför jag valt att granska den ur ett historiebruksperspektiv. Den övergripande forskningsfrågan är hur historien används för att skapa en meningsfull tro och gemenskap för i dag. Avsikten är att behandla historiebruket inom finntron på ett generellt plan och för att göra detta närmar jag mig frågan tematiskt, genom att analysera tre olika aspekter av finntron: natursynen, människosynen och livsstilen. I kapitlen om natur- och människosyn analyseras de mer teoretiska och andliga sidorna, som utgör grunden för världsbilden, och i kapitlet om livsstil diskuteras den praktiska sidan om hur finntron levs ut och i vilken mån olika aktörer formar den. Internet har haft en stor betydelse för den finska nyhedendomen och också finntron har fötts och delvis utvecklats på webben. Av denna orsak är också det använda materialet internetbaserat. Finntron undersöks via två kanaler: föreningen Taivaannaula ry:s hemsidor, som representerar föreningens bild av finntron, och internetforumet Hiitola, som används för att också kunna studera den individuella variation som finns ”på fältet”. Som teoretisk referensram används Peter Aronssons tankar om historiebruk och Jan Assmans teori om minneskultur. Dessutom kopplas finntron till den aktuella diskussionen om vad som är religionens roll i dagens samhälle. Historiebruket inom finntrons natursyn diskuteras i förhållande till en civilisationskritisk strävan efter att hitta ett fungerande alternativ till dagens kultur, som anses ohållbar både med tanke på härskande materialistiska värderingar och naturförstörelsen som den teknologiska utvecklingen fört med sig. Även om de finntroende gärna talar om sin tro som forntro, kommer jag fram till att det i akademisk mening framför allt är agrarkulturens folktro som finntron grundar sig på. I kapitlet som behandlar människosynen analyseras de finntroendes sätt att förhålla sig till människan som traditionsbärare. Också traditionens roll för behovet av autenticitet och legitimering för en ny religiös rörelse diskuteras. Även när det gäller människosynen är det framför allt folktron som är förebilden för finntron. Ett drag som framkommer är att finntroende ser folk, kultur, språk och geografiskt område som en odelbar helhet, vilket kan beskrivas som en kulturell form av nationalism, som strävar efter att bevara den egna kulturen från att undanträngas av främmande kultur. Som minneskultur konstateras finntron vara en skriftlig kultur. Även om de finntroende ofta beskriver sin tro som fortsättning på en muntlig tradition är det i praktiken bara spillror av äldre tro som lever kvar i dag och finntron studeras i huvudsak via skriftliga källor som hittas över internet, i böcker och i arkiv. I samband med att det börjat uppstå olika grupperingar inom finntron, har det börjat förekomma intern diskussion om hur tradition ska tolkas inom tron. För närvarande finns det två olika grupper som aspirerar till att representera, om inte alla, så åtminstone en större grupp finntroende. Föreningen Taivaannaula ry som grundades 2007 och Karhun kansa som i december 2013 registrerades som ett finntroende religiöst samfund. Utöver dem finns ett okänt antal finntroende som utvecklar sina egna tolkningar av finntron. Finntron skapas i skärningspunkten mellan föreningen, samfundet och alla individuella tolkningar. Med så många aktiva skapare bygger den på en mångfald inspirationskällor. Schematisk kan man säga att det är två olika kulturella fält som kombineras: den nationella och den nyhedniska historiekulturen. I relation till religionens förändrade roll i det postmoderna samhället, presenteras finntron i och med sin antidogmatiska och individualistiska karaktär som ett exempel på hur människor i dag söker och skapar andlig mening i sitt liv.
-
(Helsingin yliopistoHelsingfors universitetUniversity of Helsinki, 2008)Musiikkitiedonhaku on poikkitieteellinen ala, jonka mielenkiintoisimpia sovelluksia ovat hyräilykyselykoneet. Symbolisen eli nuotteihin perustuvan musiikkitiedonhaun ydinkysymyksiä ovat, milloin sävelkulut muistuttavat jossakin musiikillisessa mielessä toisiaan, ja miten tätä voidaan mallintaa ja mitata. Jos MIDI-muotoisesta nuottitietokannasta etsitään sävelkulun likimääräisiä esiintymiä, tarvitaan etäisyysmitta, joka kertoo, millaiset muunnokset säilyttävät sävelkulun oleellisesti samana ja mitkä ovat pieniä tai suuria virheitä. Tässä tutkielmassa perehdytään musiikin tonaaliseen ulottuvuuteen. Tonaalisuuden perustavanlaatuinen ilmenemismuoto länsimaisessa musiikissa ovat sävellajit. Sävellajit voidaan tunnistaa melko luotettavasti dynaamiseen ohjelmointiin perustuvalla algoritmilla, jossa verrataan nuottisegmentissä esiintyvien sävelten joukkoa eri sävellajien mukaisiin odotuksiin. Havaitaan, että harmonisen analyysin kannalta menetelmä on kuitenkin hieman epätarkka, koska siinä ei huomioida harmonisten sointujen vuorovaikutuksen merkitystä. Sävelkulkujen etäisyysvertailujen kannalta kriittisin tonaalisuuden ominaisuus on ihmisen sävelkorvan suhteellisuus, mikä tarkoittaa, että sävelten absoluuttiset korkeudet aistitaan keskimäärin melko epätarkasti, mutta sävelten väliset korkeuserot aistitaan tarkasti. Tutkielmassa esitetään sävelasteaakkosto, jonka merkkijonoina yksiääniset sävelkulut voidaan esittää vaihtoehtoisilla tavoilla suhteutettuina, ja pohditaan yleisesti sävelten suhteiden mittaamiseen liittyviä ongelmia sekä yksiäänisten sävelkulkuhakujen että polyfonisten ja homofonisten sävelkudosvertailujen kannalta.
-
(2023)Intohimo motivoi ihmisiä, tekee heidän elämästään elämisen arvoista ja sillä on iso rooli ihmisten elemässä. Intohimosta voi myös tulla pakonomaista ja se voi ajaa stressiin. Vallerand ja kumppanit ovat kehittäneet intohimon dualistisen mallin Decin ja Ryanin itsemääräämisteorian pohjalta. Intohimon määritellään olevan suurta kiintymystä toimintaa kohtaan. Tämä kiintymys tekee yksilöstä taipuvaisemman kyseistä toimintaa kohtaan. Toimintaan käytetään paljon aikaa ja energiaa ja siihen liittyvät päämäärät ja tavoitteet koetaan itselle merkityksellisinä. Intohimon dualistisen mallin mukaan on olemassa harmonista ja pakonomaista intohimoa. Työ voi muodostua ihmiselle intohimon kohteeksi. Työintohimon muodolla on merkitystä sekä yksilön että organisaation hyvinvoinnin kannalta. Pakonomaisen intohimon on havaittu liittyvän negatiivisiin seurauksiin, kun taas harmonisen intohimon positiivisiin seurauksiin. Tässä tutkielmassa tavoitteena on tarkastella työintohimon muotojen taustalla vaikuttavia sosiaalisia tekijöitä. Lisäksi tutkitaan näiden suhdetta irtisanoutumisaikomuksiin. Tutkimuskirjallisuuden perusteella sekä johtaminen että tiimi-ilmapiiri vaikuttavat työintohimoon. Aihetta lähestyttiin kahden tutkimuskysymyksen kautta. Ensimmäinen kysymys oli: Miten palveleva johtaminen ja työilmapiiri vaikuttavat työtä kohtaan koettuun intohimoon? Ja toinen: Mikä liittyy voimakkaimmin irtisanoutumisaikomuksiin: työintohimo, palveleva johtaminen vai tiimin ilmapiiri? Tutkimuskysymystä tutkittiin faktorianalyysin ja lineaarisen regressioanalyysin menetelmin. Faktorianalyysin myötä ilmeni, ettei tutkimuskysymyksiä tai hypoteeseja voitu lähestyä niiden alkuperäisessä muodossa, sillä harmonisen työintohimon ja tiimi-ilmapiirin kysymykset latautuivat samalle faktorille. Täten tutkittavaksi vaihtui organisatorinen harmoniaindeksiksi, eli OHI:ksi nimetty muuttuja. Palveleva johtaminen oli positiivisessa yhteydessä OHI-muuttujaan. Lisäksi johtoasemassa oleminen ja vastaajan työorganisaatio liittyivät OHI-muuttujaan. Palveleva johtaminen ei ollut yhteydessä pakonomaiseen intohimoon ja ainoastaan johtoasemassa oleminen liittyi pakonomaiseen intohimoon. Täten johtoasemassa olevat kokivat aineistossa vähemmän sekä organisatorista harmoniaa että pakonomaista intohimoa. OHI-muuttuja selitti voimakkaimmin irtisanoutumisaikomuksia. Lisäksi palveleva johtaminen ja vastaajan oleskelumaa olivat yhteydessä irtisanoutumisaikomuksiin. Sekä organisatorista harmoniaa että pakonomaista intohimoa havaittiin aineistossa samaan aikaan. Koska harmonista intohimoa ei löydetty aineistosta itsenäisenä muuttujanaan, ei tutkielmaa voida verrata aiempaan tutkimukseen paljoa. Harmonisen intohimon muuttujaa tulee täten tutkia jatkossa lisää. Työintohimon mittaria on testattava Suomen kontekstissa lisää ja selvitettävä sen suhdetta tiimiilmapiiriin enemmän. Työintohimotutkimus on uusi tutkimusalue, jota on tutkittu vasta 10-vuotta. Täten työintohimoa tulee myös jatkossa tutkia enemmän ja varsinkin pakonomainen intohimoa, koska se on jäänyt pienemmälle huomiolle. Myös intohimon muotojen suhde toisiinsa kaipaa täsmennystä ja tässäkin tutkielmassa havaittiin kumpaakin niistä samaan aikaan. Jatkossa tulisi myös tehdä aiheesta pitkittäistutkimusta.
-
(2020)Det sätt människan lever på idag präglas av en ökad konsumtion och tryck på jordens naturresurser. Globalt lever och konsumerar människan som om vi hade 1,7 jordklot, istället för det enda vi har. För att en hållbar utveckling ska vara möjlig måste dagens beteenden förändras, både på individ- och företagsnivå. I och med att konsekvenserna av klimatförändringarna blivit alltmer oförutsägbara krävs brådskande åtgärder för att anpassa politiken till den nya verkligheten. För att EU senast år 2030 ska uppnå de mål som man enats om i Parisavtalet, inklusive en minskning av växthusgasutsläppen med 40 %, måste ett årligt investeringsgap på närmare 180 miljarder euro fyllas enbart för att uppnå EU:s mål på klimat- och energiområdet. För att uppnå EU:s klimatmål krävs således åtaganden från alla delar av samhället. Idag förväntar vi oss att företag till en allt större utsträckning ska ta ett ansvar när det handlar om ekonomiska, miljömässiga och sociala frågor. Som ett sätt för investerare att påverka företags ansvar gentemot samhälle och miljö, har även efterfrågan ökat på investeringsprodukter med en hållbar inriktning. Det ökade intresset för hållbarhet reflekteras även på regleringsnivå med bland annat EU:s aktiva arbete med att bygga upp ett finansiellt system som stöder hållbar tillväxt. Den finansiella sektorn har en avgörande roll i detta sammanhang eftersom finansieringsbehovet inte enbart kan täckas med offentliga medel, utan det behövs privat kapital för att nå de gemensamma klimatmålen. Hur privata investeringar riktas kan således ha en avgörande betydelse för en hållbar utveckling. För att möjliggöra en hållbar utveckling bör investeringar således riktas till sådana områden som gynnar hållbarhet och styras bort från aktiviteter som undergräver det. Idag finns det dock ett informationsgap mellan slutkunder och finansiella marknadsaktörer. För att underlätta och förbättra kundens förmåga att utvärdera finansiella produkters hållbarhetskriterier, krävs ett harmoniserat och standardiserat ramverk för hållbara investeringar. Avsaknaden av en entydig definition ligger som grund till den problematik som föreligger gällande slutkunders förmåga att utvärdera en investerings hållbarhet. Utan standardiserade rapporteringsmetoder, redovisar finansiella aktörer för ESG-faktorer på olika sätt och försvårar således möjligheten till att jämföra hållbara investeringar sinsemellan. Trots viss självregleringen på området, skapar regleringens frivilliga natur utmaningar för slutkunder ifråga om produkters jämförbarhet och detta skapar även utrymme för grönmålning på marknaden. I slutet av 2016 tillsatte EU-kommissionen en högnivågrupp för hållbara finanser och gruppen lade fram sin slutrapport i januari 2018. Denna slutrapport innehåller en övergripande vision om hur man bygger upp en hållbar finansieringsstrategi för EU. I rapporten ingår tio åtgärdsförslag som ska leda till bättre transparens i fråga om hållbarhet så att investerare kan fatta mer välinformerade beslut. Avhandling granskar de rättsliga styrmedel som idag reglerar informationsskyldigheten för aktörer på den finansiella marknaden samt den inverkan EU-kommissionens slutrapport kan komma att ha på slutkunden. Beaktat de mål som länder enats om i Parisavtalet och den finansiella sektorns avgörande roll i detta arbete samt även investerares ökade intresse och medvetenhet för ansvarsfulla investeringar, ger frågeställningarna i avhandlingen således en insikt om/hur de rättsliga styrmedlen kan anses främja hållbar utveckling. Syftet med avhandlingen är således att utgående från det rådande rättsläget skapa en förståelse över vad de enhetliga unionsreglerna kommer att innebära för slutkund. Avhandlingen har kommit till den slutsatsen att EU:s åtgärdsförslag förbättrar tillgänglig information för slutkund genom harmoniserade och standardiserade upplysningskrav. Information kommer att vara mera jämförbar och tillförlitlig, vilket kommer att minska informationsasymmetrin mellan slutkund och marknadsaktör. Genom att etablera en gemensam taxonomi och spelregler på den europeiska marknaden, kommer slutkunder att få mer relevant information för att utvärdera en investerings hållbarhet och därmed minimeras risken för grönmålning. Fastän åtagandena sannolikt kommer att förbättra slutkundens förmåga att fatta ett välgrundat investeringsbeslut finns dock en risk att en för stor mängd information, som kunden ska ta till sig, inte minskar informationsbördan. Således kan det argumenteras att det troligtvis ändå kommer att existera ett informationsgap på marknaden som kan behöva andra lösningar i framtiden
-
(2007)Tutkielmani käsittelee kaunokirjallisuuden suomentamisessa ilmeneviä sanastollisia käännösongelmia. Lähestymistapa on empiirinen. Tarkoitukseni on havainnoida ja pohtia, millaisia vaikeuksia kaunokirjallisuuden kääntäjä tapaa matkallaan kohti sujuvaa kerrontaa, sekä kuvailla ongelmien ratkaisuprosesseja. Tutkimusmateriaalina sovellan Dar ja Doncovan romaanin Prognoz gadostej na zavtra (2002) neljää ensimmäistä lukua ja niistä valmistamaani suomennosta Huomenna luvassa ikävyyksiä. Käsittelen teoksen suomentamista keskittyen sanaston, idiomaattisten ilmausten ja sanaleikkien aiheuttamiin käännösongelmiin. Menetelmänä on esitellä käännösprosessissa ilmenneitä ongelmakohtia sekä niihin kehiteltyjä ratkaisuja. Teoreettinen viitekehys, johon käännösratkaisuni perustuvat, koostuu pääasiassa Reissin ja Vermeerin skoposteoriasta sekä Nordin siihen tekemistä lisäyksistä. Käännösstrategian valinnassa olen käyttänyt apuvälineenä myös kirjallisuudentutkimuksen odotushorisontti-käsitettä. Työn aikana havaitsin, että kääntäjän työssään kohtaamat ongelmat ovat erittäin vaihtelevia ja niihin kehitettävät ratkaisut vaativat taitoa ja monipuolisuutta. Hyvin pohdittu ja huolellisesti valmisteltu käännösstrategia auttaa kääntäjää ratkaisujen teossa. Kulttuurisidonnaiset käännösongelmat vaativat kääntäjältä laajaa tietopohjaa lähtökulttuurista sekä hyviä tiedonhakutaitoja, ratkaisujen on oltava luovia ja kekseliäitä, sillä valmiita ratkaisuja ei ole olemassa. Ratkaisujen kehittelyssä on otettava huomioon, että ilmaus on adekvaattinen lause- ja virkeyhteyden lisäksi myös koko tekstin rakenteessa. Doncovan tuotanto oli kiinnostava tutkimuskohde kirjojen elävän kielenkäytön ja arjen kuvauksen takia. Jatkossa tutkimusta voisi keskittää tarkemmin johonkin tässä työssä tutkituista aloista tai tutkia esimerkiksi puhekielen konventioeroja. Doncovan tuotanto voisi tarjota kiinnostavaa tutkimusmateriaalia myös muiden alojen, esimerkiksi yhteiskuntatieteen, tutkijoille.
-
(2021)Aims. Exercise is known to be associated with longer sleep duration and better sleep quality. Good enough sleep has a positive impact not only on somatic and mental health, but also for example on memory and learning. However, so far there is no research of other hobbies than sport in relation to sleep. The aim of this study is to investigate the effect of sport hobbies, other hobbies and the time spent on hobbies on adolescents’ sleep duration and quality. Methods. Different hobbies and time spent on hobbies, sleep duration, sleep latency, sleep efficiency and sleep problems of 1374 adolescents (girls 66.4%, mean age 16.84 years) was measured with self-report questionnaire as a part of University of Helsinki SleepHelsinki! research project. Associations with different hobbies and sleep were analysed with ANOVAs and post hoc tests. The effect of time spent on hobbies on sleep was analysed with ANOVAs and regression analyses. Results. Sleep duration on weekdays on average was 7.28 hours, which is less than the recommended 8-10 hours per night, but on weekends adolescents slept enough, 9.26 hours. Girls reported more sleep problems and poorer sleep quality, but no sex differences were found in sleep duration. 58.4% of the adolescents reported having sports as their main hobby and 18.5% reported having no hobbies at all. Those with sports as their main hobby, had longer sleep duration and better sleep quality than those without any hobbies or whose main hobby was other than sports. When analysed separately for boys and girls, this positive association between sport hobbies and sleep was found only in girls. Time spent on hobbies was not associated with sleep duration or quality. Conclusion. Based on this study it seems most important that adolescents do sports in general, not necessarily the amount of time they spend with their hobbies. Adolescents without any hobbies slept less than others and had the worst sleep quality so special attention should be paid to get the most passive adolescents to exercise to improve their sleep and wellbeing.
-
(2022)Tutkielman aiheena ovat perusselkokielellä kirjoitettujen mediatekstien pitkät sananmuodot. Tutkimus sijoittuu sanastontutkimuksen kenttään, ja se edustaa kielitieteellistä perustutkimusta. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia selkokielessä esiintyvät pitkät sananmuodot ovat morfologisesti ja millaisista sanat ovat kompleksisilta ominaisuuksiltaan. Tutkimuskohteena ovat vähintään 20-merkkiset sananmuodot. Aineisto on koottu Korp-konkordanssihakupalvelun osakorpuksesta, joka koostuu Selkosanomissa ja Selkouutisissa julkaistuista selkoteksteistä. Tutkimuksessa aineistoa lähestytään morfologis-kvantitatiivisesta sekä kvalitatiivisesta näkökulmasta. Aineiston saneet on annotoitu manuaalisesti morfologisiin luokkiin, minkä jälkeen annotoitujen luokkien esiintyvyyttä on esitelty kvantitatiivisesta näkökulmasta. Lisäksi analyysin toisessa osassa tuodaan esiin aineistossa korostuvia kvalitatiivisia piirteitä, kuten erisnimiä, erikois- ja sitaattilainoja ja semanttisia aihepiirejä. Lopuksi esitetään pohdintaa siitä, miten aineisto suhteutuu selkokielen ohjeistuksiin. Tutkimus tarjoaa tietoa siitä, mitä morfeemeja selkoteksteissä käytetään: millaiset taivutustunnukset ja muut sidonnaiset morfeemit pitkissä sananmuodoissa korostuvat ja mikä on suomen tyypillisten sananmuodostuskeinojen suhde selkokielisen tekstin pitkissä sananmuodoissa. Lähes koko aineisto edustaa yhdyssanoja muutamaa sanaa lukuun ottamatta. Kuitenkin myös johtimia esiintyy suuressa osassa sane-esiintymistä. Selkoteksteissä on käytetty siis varsin kompleksisia sanan- ja merkityksenmuodostuksen keinoja. Sananmuodostuskeinoja on käytetty myös rekursiivisesti. Kompleksisten sananmuodostuskeinojen lisäksi suurin osa aineiston saneista sisältää myös ilmimerkityn taivutusmorfeemin ja joskus liitteitäkin. Tutkielman perusteella vaikuttaa siltä, että selkoteksteissä käytetään hyvinkin kompleksista sanastoa, mikä ei välttämättä ole selkokielen ohjeistusten mukaista. Selkokielessä kehotetaan välttämään sekä pitkiä että abstrakteja sanoja. Myös vierassanoja ja erikoiskielistä sanastoa suositellaan välttämään. Aineistossa esiintyy paljon näitä kaikkia kielen piirteitä. On kuitenkin huomattava, ettei selkokirjoittaja voi aina välttää yksittäisen pitkän tai vieraskielisen sanan käyttöä, jos sana kantaa tekstin kannalta keskeistä merkitystä. Teksti voi edustaa perusselkokieltä yksittäisistä pitkistä sananmuodoista huolimatta, sillä tekstien selkokielisyyttä tarkastellaan kokonaisuutena.
-
(2020)Tässä tutkielmassa tarkastellaan suoratoistopalveluiden ja harrastelijatekstitysten laatua niissä sovellettujen ruututekstikonventioiden näkökulmasta. Vertailevan tutkimukseni tavoitteena on selvittää, minkälaisia käytäntöjä harrastelijakääntäjät ja suoratoistopalveluiden kääntäjät noudattavat työssään, ja miten ne vertautuvat tässä tutkielmassa esiteltäviin yleispäteviin käännöstekstitysten laatusuosituksiin. Tutkimuksen teoreettisena lähtökohtana toimivat Esko Vertasen esittelemät ruututekstikonventiot artikkelissa Ruututeksti tiedon ja tunteiden tulkkina (2007) sekä Suomen av-kääntäjien laatimat Käännöstekstitysten laatusuositukset (2020). Analyysi keskittyy kolmeen eri ruututekstikonventioiden kategoriaan: ruututekstien kesto, merkkimäärä ja segmentointi. Tutkielman aineisto koostuu suoratoistopalveluiden Netflix, HBO Nordic ja Viaplay tekstityksistä yhteen kunkin palvelun tarjoamaan tv-jaksoon, sekä Divx Finland -yhteisön harrastelijakääntäjien vastaavista tekstityksistä kyseisiin jaksoihin. Tutkimusaineiston vertailu toteutetaan kvantitatiivisin menetelmin. Tutkimus osoittaa, että suoratoistopalveluiden käytännöt yltävät keskimäärin hieman paremmin vertailtuihin suosituksiin, mutta monella osa-alueella tulokset ovat vaihtelevia, ja myös tutkittujen suoratoistopalveluiden väliset eroavaisuudet ovat ajoittain huomattavia. DivX Finland suosii tekstityksissään enemmän kaksirivisiä ruututekstejä, kun taas suoratoistopalvelut keskimäärin enemmän yksirivisiä ruututekstejä. Suoratoistopalveluiden ruututekstit ovat merkkimäärältään tiiviimpiä, mutta DivX Finlandin tekstitykset yltävät jonkin verran paremmin ruututekstien keston suosituksiin. Yhteistä sekä suoratoistopalvelulle että DivX Finlandille on tuloksissa se, että kaksirivisten ruututekstien kesto jää usein suositeltua lyhyemmäksi. Epäsuotuisia segmentointiratkaisuja esiintyy prosentuaalisesti melko vähän kummankin toimijan tekstityksissä. Tarkasteltaessa eri suoratoistopalveluiden tuloksia yksitellen, voidaan todeta, että käytännöiltään lähimpänä av-alan laatusuosituksia ovat HBO Nordicin tekstitykset, kun taas Viaplayn tekstityksissä ilmenee huomattavin määrä epäsuotuisia tuloksia eri osa-alueilla. Merkittävin havainto tarkasteltaessa DivX Finlandin tekstityksiä on se, että ruututekstin rivien merkkimäärän ylärajat ovat yhteisön tekstityksissä selkeästi joustavampia kuin tekstitysalalla yleisesti.
-
(2015)Tutkimuksessa tarkastellaan erikois- ja harrasterippikouluja. Rippikoulu on suomessa suosittu ilmiö nuorten keskuudessa ja se tavoittaakin vuosittain yli 80 prosenttia 15-vuotiaista nuorista. Miten on erikois- ja harrasterippikoulujen laita, joita voidaan pitää varsin suomalaisena ilmiönä. Tutkimukseen osallistui nuoria yhdeksästä erilaisesta erikois- ja harrasterippikoulusta. Tutkimus on kvantitatiivinen ja kaikkiaan likemmäs sadan rippikoululaisen vastauksia on pyritty tulkitsemaan erilaisilla summamuuttujilla SPSS-ohjelman avulla sekä käyttäen heidän antamiaan avoimia vastauksia. Tutkimukseen osallistui myös näihin rippikouluihin menneiden nuorten huoltajia, jotka antoivat hyvän käsityksen huoltajien roolista rippikoulussa ja heidän tyytyväisyydestään rippikouluun. Tutkimusta lähdettiin käsittelemään kolmen tutkimuskysymyksen kautta: 1. Mitkä olivat rippikoululaisten motiivit ja syyt käydä harrasterippikoulu? 2. Miten tyytyväisiä rippikoululaiset olivat käymäänsä leiriin? 3. Miten rippikoululaisten huoltajat suhtautuivat nuorensa valitsemaan harrasterippikouluun, sekä miten tyytyväisiä he olivat leiriin? Tulokset olivat kattavia ja leirien suhteen vastauksissa oli eroja. Nuorten vastauksissa korostui äärettömän paljon se, että nuoret eivät halunneet käydä rippikoulua omassa seurakunnassaan syystä tai toisesta. Nuoret kokivat myös tärkeäksi sen, että leirien aikana sai harrastaa omaa lajia ja oppia paljon uutta uusien lajivalmentajien avulla tai uusissa olosuhteissa. Tutustuminen uusiin samanhenkisiin leiritovereihin koettiin myös erittäin tärkeäksi. Pääasiassa nuoret olivat tyytyväisiä valitsemaansa leiriin, vaikka joihinkin asioihin leireillä ei oltu niin tyytyväisiä. Joskus tutustuminen uusiin kavereihin oli koettu vaikeaksi ja joskus leirin henki koettiin liian sisäänpäin kääntyneeksi. Myös konkreettiset asiat, kuten ruoka ja opetustilat saivat palautetta niin hyvässä kuin huonossa. Nuoret kärsivät myös monilla leireillä jatkuvasta väsymyksestä liian kiireisten leiripäivien takia. Huoltajat olivat nuorten lisäksi pääasiassa tyytyväisiä nuorensa valitsemaan leiriin, mutta antoivat palautetta joissain tapauksissa huonosta informaatiosta ja liian kalliista leiristä. Aihetta ei ole tutkittu aiemmin, joten tämän tyyppinen tutkimus oli aiheellinen rippikoulututkimuksen kentällä. Erikois- ja harrasterippikouluissa on paljon hyvää, mutta myös paljon kehitettävää. Tärkeää olisi, että seurakunnat, joiden alueella erikois- ja harrasterippikouluja järjestetään, näkisivät leirit ennen kaikkea voimavarana eikä taakkana. Tutkimuksen lopputulos on se, että erikois- ja harrasterippikouluilla on vahva asema suomalaisen rippikoulun kentällä.
-
(2017)Objective of this Master's Thesis was to explore levels of subjective and objective knowledge of Finnish wine consumers and knowledge levels' hypothesized link to exploratory buying behavior. Subjective knowledge refers to what consumers think they know about a given subject whereas objective knowledge is verifiable factual knowledge. Questionnaire was published in December 2016 via Finnish importers consumer newsletter and website. Resulting 300 responses were analyzed in SPSS using most importantly cross tabulations, One Way Analysis of Variance (ANOVA) and logistic regression analysis. Both subjective and objective knowledge were found to have a positive relation to exploratory buying behavior - more knowledgeable consumers in both dimensions of knowledge exhibited more exploratory tendencies. Effect was however more limited than that of being "active" with respect to wine: this dimension surfaced as having most effect on exploratory tendencies, linking also to higher average price of wine choice. Assumption based on prior theory of at least moderate correlation between consumer's objective and subjective knowledge was confirmed - there was no remarkable conflict between reported subjective knowledge and assessed objective knowledge. Men scored higher objective and subjective knowledge levels but no evidence of influence of other demographic variables was found.
-
(2019)Nuoruus on henkisen ja fyysisen kehityksen kannalta hektistä aikaa. Ulkoiset paineet sekä persoonallisuuden ja ajattelun kehitys yhdessä ruumiillisten muutosten kanssa aiheuttavat hämmennystä ja epätietoisuutta. Siksi turvallinen, sosiaalisen kiinnittymisen mahdollistava kasvuympäristö toimivine vertaissuhteineen on tärkeä selkänoja, josta nuori saa tukea myllerrysten keskellä. Valitettavan monilla kasvuympäristö häiriintyy ja tuen sijaan nuori voi joutua kiusatuksi. Pitkään jatkuva kiusaaminen tukahduttaa sosiaalisen kasvuympäristön positiiviset elementit ja aiheuttaa vakavan kehityksellisen riskin, joka voi jättää jälkensä pitkälle aikuisuuteen. Koulukiusaaminen ei ole vain marginaalinen ilmiö. Vuoden 2019 kouluterveyskyselyn mukaan 5,5 prosenttia peruskoulun 8.- ja 9.-luokkalaisista kokee joutuvan viikoittaisen kiusaamisen kohteeksi. Vuoden 2018 oppilasmäärien perusteella osuus tarkoittaa lähes 6 600 oppilasta. Tämän tutkielman tavoitteena on tuottaa lisätietoa koulukiusaamisen ja nuorten harrastusten yhteydestä. Tarkemmin tutkielmassa selvitetään kiusaamisen vaikutusta eri harrastusvalintoihin sekä kiusaamista suhteessa muihin harrastamiseen vaikuttavia tekijöihin. Tuloksista toivotaan olevan hyötyä lasten ja nuorten hyvinvointia, terveyttä ja palvelujen saantia kokonaisvaltaisesti edistävissä kehityshankkeissa ja niihin liittyvässä päätöksenteossa. Tämän tutkielman aineistona on käytetty Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen keräämää vuoden 2017 kouluterveyskyselyn 8. ja 9. luokkien oppilaiden Helsingin otosta (N=5125). Kiusattujen sijoittumista sukupuolittain eri harrastusryhmiin tarkasteltiin ristiintaulukoimalla. Kiusatuksi joutumisen lisäämää riskiä sijoittua eri harrastusryhmiin sekä suhdetta muihin harrastuksiin vaikuttaviin tekijöihin tarkasteltiin binäärisellä logistisella regressioanalyysilla. Tehdyt analyysit osoittivat kiusatuksi tulemisen vaikutusten harrastuksiin olevan sukupuolittuneita. Kiusatuilla pojilla viikoittaisen harrastuksen puuttuminen oli yleisempää kuin muilla pojilla. Kiusatuilla tytöillä viikoittainen harrastaminen sen sijaan oli yleisempää kuin muilla tytöillä. Kiusaamisen vaikutus harrastuksiin vaihteli harrastusryhmittäin. Kiusatuksi tulleilla oli muita isompi riski viikoittaiseen kuvataide- tai käsityöharrastukseen, seura- tai järjestötoimintaan osallistumiseen tai ilmaisutaidolliseen harrastukseen. Sen sijaan kiusatuksi joutuminen lisäsi riskiä jäädä viikoittaisen liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Kiusatuksi joutuminen vähensi kokonaisuudessa harrastamista melko vähän. Jatkotutkimuksen kannalta olisi tärkeää pohtia syitä sille, miksi kiusatuilla on muita suurempi riski jäädä juuri liikuntaharrastuksen ulkopuolelle. Aikaisemmasta tutkimuksesta huomattiin, että kiusaamisen vaikutukset jatkuvat pitkälle aikuisuuteen. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että kiusatulle on tarjolla riittävästi tukea ja että kiusaamisen uhrien jälkihoidon jatkuvuus on turvattu riittävän pitkäksi aikaa. Oppilaitosten opiskeluhuoltotyön ja sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden yhteistyöllä on suuri rooli välitöntä apua tarjotessa sekä varmistettaessa, että tuki tarvittaessa jatkuu kiusatun oppivelvollisuuden päätyttyä perusopetuksen jälkeen.
-
(2017)Käsittelen tutkimuksessani filosofi John Stuart Millistä (1806–1873) ja tämän vaimosta Harriet Taylor Millistä (1807–1858) kirjoitettuja elämäkertoja ja niissä esiintyviä tiedon ja sukupuolen tarinallisia kuvauksia. Professori Jo Ellen Jacobs on tutkinut Harriet Taylor Millin elämäkerrallisia kuvauksia artikkelissaan ”A Lot of Gifted Ladies is Hard – A Study of Harriet Taylor Mill Criticism” (1994). Jacobs esittää, että elämäkerroissa on nähtävissä kaava, jossa elämäkerran kirjoittamisajankohdan käsitykset naisen roolista heijastuvat Harriet Taylor Millin elämäkerralliseen kuvaukseen. Esitän itse, että kirjoittamisajankohdan lisäksi 1800-luvun viktoriaaniset sukupuolinormit toistuvat elämäkerrallisissa kuvauksissa. Viktoriaaniset sukupuolinormit sisältävät ajatuksen naisen sopivasta roolista yksityisessä tilassa ja miehen roolista julkisessa tilassa. Sukupuolinormeihin kuului myös ajatus tunteista feminiinisinä ja tiedosta maskuliinisena ominaisuutena. Analysoin, miten nämä normit näkyvät John Stuart Millin ja Harriet Taylor Millin suhteen elämäkerrallisissa kuvauksissa. Työni teoreettisena lähtökohtana toimii filosofi Michelé Le Doeuffin teoria maskuliinisesta ja feminiinisestä tiedosta. Analysoin tutkimuksessani kahta John Stuart Mill elämäkertaa, Richard Reevesin ”John Stuart Mill – A Victorian Firebrand” (2007) ja Nicholas Capaldin ”John Stuart Mill – A Biography” (2004). Käytän analyysini pohjana ajatusta elämäkerrallisista tarinoista yhteiskunnallisten arvojen ja normien peilinä. Elämäkertakirjallisuudessa John Stuart Millin ja Harriet Taylor Millin suhdetta kuvataan erilaisten arkkityyppisten tarinoiden avulla. Tunnistan näistä tarinoista historialliset muusan ja sinisukan tarinat. Vertailen tutkimuksessani John Stuart Millin omaelämäkerran kuvauksia maskuliinisesta ja feminiinisestä ajattelusta elämäkertojen tekemiin tulkintoihin. Esitän johtopäätöksen, että John Stuart Millin vuoden 1874 omaelämäkerrassa esiintyvät viktoriaaniset sukupuolinormit toimivat pohjana Reevesin ja Capaldin, Harriet Taylor Millin ajattelua koskeville tulkinnoille. Tutkimukseni johtopäätöksenä esitän, että Harriet Taylor Millin elämäkerralliset kuvaukset toistavat 1800-luvun ajatusta rationaalisesta ajattelusta maskuliinisena ominaisuutena.
-
(2016)Arkeologia käyttää menneisyyden tutkimuksen apuna useita eri tutkimusväyliä. Yksi näistä väylistä on osteologia eli luututkimus. Osteologisilla tulkinnoilla saadaan tietoa niin yksilöistä kuin kokonaisista populaatioista. Terveydentilan määrittäminen on yksi osteologisen tutkimuksen osa-alueista, ja se on tärkeä ei vain menneen yhteisön ymmärtämiseksi, vaan sen avulla voidaan luoda laajempia linjoja kansanterveyden kehitykseen. Harrisin linjat (Harris lines) erottuvat luista ympäristöään tiheämpinä linjoina, jotka esimerkiksi pitkissä luissa ovat luun pitkään linjaan nähden horisontaalisia, ja näkyvät luun sisäpuolella kohoumina ja röntgenkuvissa vaaleampina (tiheämmän luun) alueina. Linjat huomattiin ensimmäistä kertaa yli sata vuotta sitten, mutta niiden etiologia on pysynyt epäselvänä. Tässä tutkimuksessa tehtiin ensimmäinen suomalaisesta aineistosta julkaistava, laajempi Harrisin linjojen laskenta ja analysointi. Päämääränä oli luoda uutta tutkimusmateriaalia suomalaisten terveydestä, sekä pyrkiä selvittämään Harrisin linjojen etiologiaa. Harrisin linjoilla on aiemmin todettu olevan yhteys kasvuun ja kasvua pysäyttäviin sairausjaksoihin, mutta mitään suoraa yhteyttä Harrisin linjojen ja sairauksien ja esimerkiksi lyhyemmän pituuden välillä ei ole löydetty. Tämän työn hypoteesina olikin, että Harrisin linjoilla on selkeämpi yhteys kasvunopeuteen kuin taudinaiheuttajiin. Koska Harrisin linjat ovat biomekaanisen prosessin tulos, ne voivat myös kadota tämän saman prosessin myötä, muodostaen tutkimushaasteen. Vain murto-osa biologisista tapahtumista näkyy luissa saakka, miksi luissa nähtäviä ilmiöitä on pyrittävä ymmärtämään mahdollisimman hyvin, myös Harrisin linjoja. Tämän tutkimuksen materiaalina käytettiin kolmen suomalaisen arkeologisen kohteen luuaineistoista otettuja röntgenkuvia, jotka FT Kati Salo oli ottanut osana väitöskirjatutkimustaan. Materiaaleina toimivat Porvoon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2007 (N= 56), Rengon kirkon hauta-aineisto kaivausvuodelta 2008 (N=56) ja Haminan rykmenttialueen hauta-aineisto kaivausvuodelta 2011 (N=35). Kaikki röntgenkuvatut yksilöt näiltä kohteilta käytiin läpi manuaalisesti havainnoimalla, ja linjojen määrät merkattiin ylös tilastollista analyysia varten. Etiologian selvittämistä varten Harrisin linjojen syntymäajankohta määritettiin sääriluiden (tibiae) alemmasta osasta. Sääriluun alempaa päätä on käytetty useissa ulkomaalaisissa analyyseissa, sillä Harrisin linjat ovat siinä parhaiten esillä. Sääriluun käyttäminen myös suomalaisen aineiston analysointiin tekevät tuloksista helposti hyödynnettäviä muissa tutkimuksissa. Linjat myös tyypitettiin ulkonäkönsä perusteella heikkoihin, kohtalaisiin ja vahvoihin. Tulokset osoittivat, että yli puolella tutkituista yksilöistä oli ainakin yksi Harrisin linja jossain luuelementissä, ja Rengossa jopa 96 prosentilla tutkituista tapauksista oli Harrisin linjoja. Linjojen syntymäajankohdan määrittäminen toi esiin piikkejä muodostumisajankohdissa, jotka mukailivat kasvukäyrissä nähtäviä kasvupyrähdysaikoja. Tämä viittaa siihen, että Harrisin linjoja syntyy enemmän kasvupyrähdysten aikaan. Kun aineisto jaettiin muilla lapsuudenajan terveydentilasta indikoivilla tekijöillä, kuten cribra orbitalialla ja hammaskiillehypoplasialla, ns. sairaammilla yksilöillä oli ylimääräinen Harrisin linjojen syntyvyyspiikki keskilapsuudessa. Keskilapsuuden kasvupyrähdys on osa normaalia kasvua, joten sen näkyminen ”sairaampien” keskuudessa viittaa voimakkaampaan kiinniottokasvuun tänä aikana. Nämä linjat ovat saattaneet jäädä muissa tutkimuksissa huomiotta, sillä aikuisilla tämän ajankohdan linjat olivat tyypiltään heikkoja. Koska havaintoa ei ole aiemmin tehty, jatkotutkimusta suuremmalla otannalla suositellaan. Harrisin linjojen esiintymisen on todettu olevan yleisempää ennen ns. modernia aikaa, mikä yhdessä tämän tutkimuksen tulosten kanssa tukee yleistä käsitystä kansanterveyden tilanteesta ennen modernin lääketieteen vaikutusta esimerkiksi lapsuudenajan sairauksien esiintymiseen. Kasvu on dynaaminen prosessi, johon vaikuttaa niin perimä kuin ympäristö, ja Harrisin linjat ovat merkki tämän prosessin kyvystä mukautua ympäristön asettamiin haasteisiin.
-
(2016)Suomi oli 1900-luvulle tultaessa vahvasti evankelis-luterilainen maa, jossa valtion ja kirkon väliset siteet olivat tiiviit. Kansalaisten oli kuuluttava johonkin rekisteröityyn uskonnolliseen yhdyskuntaan, joita olivat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon ohella baptistien ja metodistien eriuskolaisseurakunnat. Pitkään valmisteltu uskonnonvapauslaki muutti tilanteen vuonna 1923 ja oli käänteentekevä hetki Suomen uskontopolitiikassa. Laki antoi uskonnolliselle yhteisöille oikeuden perustaa omia uskonnollisia tunnustuskuntia ja kansalaisille oikeuden valita oman uskontonsa. Pro gradu -tutkielmassani tarkastelen baptistien, metodistien, vapaakirkollisten ja helluntailiikkeen suhtautumista uskonnonvapauteen ja valmisteltavaan uskonnonvapauslakiin vuosina 1917–1923. Käytän päälähteinä edellä mainittujen kristillisten vähemmistöyhteisöjen suomenkielisiä aikakauslehtiä, joita täydennän valikoivin osin yhteisöjen ruotsinkielisillä lehdillä. Lähteitä analysoimalla esittelen, millaiseksi tarkasteltavat yhteisöt toivoivat uskonnonvapauslain muotoutuvan, mistä syistä he pitivät näitä asioita tavoiteltavavina ja miten he suhtautuivat lopulliseen lakiin sen hyväksymisen ja voimaantulon jälkeen. Tutkimukseni osoittaa, että tarkastelemani kristilliset vähemmistöyhteisöt kannattivat yksimielisesti uskonnonvapautta. Myös yhteisöjen toiveet valmisteltavan lain sisällöstä olivat alusta alkaen varsin samankaltaisia. Yhteisöt toivoivat uskonnonvapauslain takaavan kaikkien kansalaisten ja uskonnollisten yhdyskuntien välisen tasa-arvon, minkä he toisaalta uskoivat toteutuvan täydellisesti vasta evankelis-luterilaisen kirkon ja ortodoksisen kirkon laissa turvatun erityisaseman purkamisen jälkeen. Varsinkin aluksi vähemmistöyhteisöt pitivät tätä kirkon ja valtion eroa uskonnonvapauden toteutumisen olennaisimpana osana. Sisällissota oli uskonnonvapauslain valmistelussa käänteentekevä hetki, jonka jälkeen alkoi näyttää selvältä, että kirkon ja valtion eroa ei tultaisi lähivuosina toteuttamaan. Tästä huolimatta vähemmistöyhteisöjen toive kaikkien uskonnollisten yhteisöjen välisestä tasa-arvosta säilyi koko tarkasteltavan ajanjakson ajan. Lainvalmistelun loppuvaiheessa yhteisöjen yksityiskohtaiset toiveet jäivät taka-alalle, koska yhteisöt pitivät lain voimaantuloa lopulta sen sisällön yksityiskohtien toteutumista tärkeämpänä. Tarkasteltujen yhteisöjen mielestä vuonna 1923 voimaantullut uskonnonvapauslaki ei ollut kuitenkaan täydellinen, vaan se säilytti edelleen useita vähemmistöjä syrjiviä käytänteitä. Vähemmistöt jäivät silti toiveikkaina odottamaan, tultaisiinko uskonnonvapautta lähivuosina vielä laajentamaan.
-
Harvaan asutun maaseudun seurakuntaliitosten mahdollisuudet ja haasteet : case Utajärven seurakunta (2020)Toimintaympäristön nopeatahtinen muutos on haastanut seurakuntia pohtimaan perustehtävänsä toteuttamisen turvaamista ja taloudellista kestävyyttään tulevaisuudessa. Harvaan asuttujen alueiden seurakuntien toimintaympäristöön on eniten vaikuttanut muuttoliike ja väestön ikääntyminen. Maan sisäinen muuttoliike on ollut voimakasta ja seurakuntien alueellinen erilaistuminen on ollut jatkuvaa viime vuosikymmenten aikana. Myös ihmisten elämäntapa on muuttunut. Ihmiset liikkuvat paljon ja kaupunkimainen, hyvin yksilöä ja yksilön vapautta korostava elämäntapa on yleistynyt. Kirkolla pitkät perinteet suomalaisen paikallishallinnon ja pitäjien syntyhistoriassa, mutta kirkon asemaa yhtenä maaseudun toimijana ei ole tunnistettu kuin vasta viime vuosina. Seurakuntien toiminta kattaa koko Suomen. Ne ovat maaseudulla merkittäviä työllistäjiä, ja tarjoavat sekä ostavat palveluja paikallisesti. Lisäksi seurakunnat osaltaan lisäävät paikallista sosiaalista ja henkistä hyvinvointia ja vahvistavat yhteisöllisyyttä paikkakunnalla. Seurakunnat toimivat osana paikallista yhteisöä ja ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toimintaympäristön kanssa. Seurakuntaa ei voisi olla olemassa ilman ympärillä olevaa toimintaympäristöä. Toimintaympäristön muutokset ja erityisesti muutoksista johtuva taloudellinen tilanne pakottaa seurakuntia tarkastelemaan omia toimintatapojaan, rakenteitaan ja kehittämään uusia yhteistyömuotoja sekä ratkaisuja toiminnan uudelleen organisointiin. Harvaan asutulla maaseudulla seurakunnat joutuvat pohtimaan miten turvata seurakunnan perustoiminnot tulevaisuudessakin. Seurakuntalaisen kannalta oleellista on, että seurakunnan elämä ja palvelut tapahtuvat lähellä seurakuntalaista. Seurakuntarakenteisiin vaikuttavia päätöksiä tehtäessä on huomioitava, että näitä päätöksiä ei voi tehdä vain talous ja hallinto edellä. Yritysmaailmasta poiketen seurakuntien taloudenpidon tavoitteena ei ole voiton maksimointi, vaan se, että tulot kattavat menot. Strategisen, pitkän aikavälin, johtamisen tarve seurakunnissa on suurempi kuin koskaan aikaisemmin. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan tapaustutkimuksen kautta pienen, harvaan asutun maaseudun seurakunnan selviytymisen keinoja muuttuvassa toimintaympäristössä. Toimintaympäristössä vaikuttavia tekijöitä, kuten väestön muutos ja verotulojen kehitys, tarkastellaan vähintään 10 vuoden ajanjaksolla menneisyyteen, ja tulevien vuosien kehitystä vuoteen 2030 saakka. Tutkimuksessa tarkastellaan lisäksi seurakuntaliitoksen mahdollisuutta ja uuden seurakunnan tulorahoituksen kehitystä vuoteen 2030 saakka. Tulosten perusteella voidaan todeta, että tutkimuksessa tarkastellun kahden pienen seurakunnan yhteenliittymä ei tuo riittävää taloudellista pohjaa toiminnalle ilman merkittävää kulujen leikkaamista. On pyrittävä löytämään laajempi alueellinen ratkaisu, joka luo taloudelliset edellytykset toiminnalle myös tulevaisuudessa.
-
(2019)Tutkielmassa tarkastellaan uuskeynesiläisten DSGE-makrotalousmallien joukkoon lukeutuvaa valtiovarainministeriön Kooma-mallia genealogisen hallintamentaliteetin näkökulmasta. Kooma-mallia käytetään valtiovarainministeriössä ennustamiseen ja erilaisten politiikkatoimien vaikutusarviointien laatimiseen. Teoreettisena viitekehyksenä tutkielmassa sovelletaan Michel Foucaultin tunnetuksi tekemää hallintamentaliteetin näkökulmaa, jossa tarkastellaan kansantaloustieteen tietomuotoihin ja turvallisuuden tekniikoihin pohjautuvaa vallan muotoa. Hallintamentaliteetin näkökulmasta Kooma-malli kehystetään tutkielmassa tietynlaisiin tietomuotoihin nojaavana rationaalisena teknologisena käytäntönä, joka mahdollistaa hienovaraisen talouden poliittisen hallinnan. Tutkimusmenetelmänä sovelletaan niin ikään Michel Foucaultin kehittämää genealogista analyysia, jonka keskiössä on nykyisyyden olemassaolon mahdollisuuksien kriittinen tarkastelu. Tavoitteena on horjuttaa asioiden pintatasolla ilmenevää yhtenäisyyttä ja luonnollisuutta tarkastelemalla niissä piileviä epävarmuuksia ja virheellisyyksiä. Huomio suunnataan asioiden syntyperään ja polveutumiseen sekä niissä vallitseviin ristiriitoihin, joiden tuloksina asiat ovat ilmaantuneet. Tutkielmassa hallintamentaliteettia sovelletaan genealogisesti, jolloin tarkastellaan tietynlaisiin tietomuotoihin ja niihin kytkeytyviin teknologioihin pohjautuvan hallinnan olemassaolon mahdollisuuksia. Tutkimusaineistona käytetään pääosin valtiovarainministeriön instituutioaineistoja, joissa tuodaan julki Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia. Tarkastelussa on erityisesti kevään 2014 Taloudellinen katsaus, jossa Kooma-mallin avulla laadittuja laskelmia hyödynnetään erilaisten finanssipolitiikan keinojen vaikutusten arvioimisessa. Arvioinnit, eli tietynlaisten rationaalisten kehysten kautta muodostetut näkemykset toimenpiteiden vaikutuksista ovat hallintamentaliteetin näkökulmasta keskeisiä käytäntöjä. Tutkielman tutkimuskysymyksinä on 1) miten Kooma-malli voi olla mahdollinen ja 2) minkälaisia ristiriitoja tähän mahdollisuuteen liittyy. Kysymyksiin vastataan tarkastelemalla ensinnäkin hallintamentalisoitumisen historiaa, jonka kautta makrotaloustieteen muodostuminen on sijoitettu osaksi laajempaa länsimaista hallinnallistumisen tendenssiä. Tutkielmassa laaditaan kriittinen rekonstruktio makrotalousteorian ja siihen kytkeytyvien käytäntöjen syntyhistoriasta ja polveutumisesta sekä siinä ilmaantuneista erilaisista problematisoinneista. Tämän kautta Kooma-malli asetetaan laajempaan sitä mahdollistavaan historialliseen talousteoreettiseen ja teknologiseen kontekstiin. Tästä näkökulmasta tutkielmassa tarkastellaan miten Kooma-malli 'on tullut jostain' erilaisten makrotaloustieteellisten ilmaantumisten myötävaikutuksesta. Kooma-mallia tarkastellaan kriittisen historiallisen rekonstruktion ohella luomalla katsaus sen talousteoreettisiin taustaoletuksiin. Taustaoletukset konstituoivat mallissa ilmeneviä tapoja hahmottaa taloudellista toimijuutta sekä taloudellisten suureiden välisiä suhteita ja niissä vallitsevia prosesseja. Taustaoletusten osalta tutkielmassa kiinnitetään erityistä huomiota niissä vallitseviin epävarmuuksiin ja ristiriitaisuuksiin. Esimerkkeinä talousteoreettisista taustaoletuksista tutkielmassa analysoidaan finanssipolitiikan kerroinvaikutuksia, mallien mikroperustaisuutta, rationaalisten odotusten hypoteesia sekä siihen kytkeytyvää ricardolaisen ekvivalenssin teoreemaa. Analyysissa näihin taustaoletuksiin todetaan sisältyvän epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia, jotka liittyvät esimerkiksi finanssipolitiikan kerroinvaikutusten empiirisen tulkinnan tulkinnan vaikeuteen sekä ricardolaisen ekvivalenssin realistisuuteen taloudellisten toimijoiden käyttäytymistä kuvaavana teoreemana. Tutkielman keskeisenä tarkoituksena on tuoda esille Kooma-mallia konstituoivien teoreettisten taustaoletusten syntyhistoriaa ja niihin kytkeytyviä tiedollisia epävarmuuksia ja ristiriitaisuuksia. Valtiovarainministeriössä laadituissa aineistoissa ei olla lainkaan käsitelty Kooma-mallin teoreettiseen taustaoletuksiin liittyviä epävarmuuksia tai yleensä reflektoitu Kooma-mallin avulla laaditun tiedon varmuusastetta. Tutkielmassa on Kooma-mallin olemassaolon mahdollisuuksien genealogisen tarkastelun kautta horjutettu Kooma-mallin avulla laadittujen laskelmien itsestäänselvää, neutraalia tai luonnollista ulkokuorta tuomalla esille niissä piileviä ristiriitaisuuksia ja epävarmuuksia.
-
(2023)Maaperästä vapautuu hiiltä ilmakehään maatalouden vaikutuksista. Nautojen laiduntaminen voi sitoa hiiltä takaisin maaperään. Laidunnuksen hiilensidonnan määrä riippuu pitkälti laidunnusstrategiasta, eli siitä kuinka kauan ja kuinka iso lauma kerrallaan laiduntaa tiettyä aluetta ja kuinka kauan laidun saa levätä ennen eläinten palaamista takaisin. Suomessa tavanomaisin laidunnusstrategia on intensiivinen, kiertävä lohkosyöttö, jossa laidunlohkolle tulee tyypillisesti viisi syöttökertaa kesän aikana ja syöttökertojen välinen lepoaika on kahdesta viikosta kuukauteen. Tutkimuksen kohteena olevassa, uudessa laidunnusstrategiassa MOB-laidunnuksessa nurmen massa on suuri ja lepoaika on pitkä, tästä syystä syöttökertoja tulee kesän aikana vain kolme. Tämän maisterintutkielman tarkoituksena oli selvittää, sopiiko MOB-laidunnus suomalaisiin olosuhteisiin ja miten se vaikuttaa laidunalan tarpeeseen ja hiilisyötteeseen nuorkarjalla. Hypoteesina oli, että vaikka MOB-laidunnus lisää laidunalan tarvetta, sekä heikentää laidunnurmen ruokinnallista laatua intensiiviseen lohkosyöttöön verrattuna, se toimii silti hyvin nuorkarjan laidunnuksessa. Lisäksi MOB-laidunnuksen odotettiin parantavan hiilisyötettä peltoon jäävän suuremman kasvustomassan ansiosta. Koe suoritettiin Luonnonvarakeskuksen tutkimusasemalla Maaningalla 29.05.2021-25.08.2021. Koe sisälsi kolme laidunkiertoa tavanomaisilla laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 570 m^2/ruutu) ja kaksi laidunkiertoa MOB-laidunnusruuduilla (4 ruutua, n. 320 m^2/ruutu). 16 hiehoa oli jaettu neljään ryhmään ja ne laidunsivat ruutuja kahdesta neljään päivään, jonka jälkeen hiehot siirrettiin pois ja laidunruudut saivat levätä. Tässä kokeessa keskimääräinen lepoaika tavanomaisessa laidunnuksessa oli intensiiviselle laidunkierrolle ominainen 25 vrk ja MOB-laidunnuksessa matalan intensiteetin laidunkierron mukainen 37 vrk. Lepoajalla hiehot laidunsivat yhtenä ryhmänä ja silloin niillä oli tarjolla kivennäistä, jota ruutusyöttöjen aikaan ei tarjottu. Koealan nurmi oli perustettu seoksella, jossa siemensuhteet olivat 60 % timotei (Phleum pratense L.), 20 % nurminata (Festuca pratensis Huds.) ja 20 % puna-apila (Trifolium pratense L.). Laidunruuduilta otettiin kasvustonäytteet ennen ja jälkeen jokaista laidunkiertoa. Näytteiden perusteella analysoitiin laidunnurmen rehuarvo sekä arvioitiin hiehojen syömän laidunrehun määrä. Ruuduilta mitattiin laidunkauden päättyessä myös multakorjattu sänkimassa, josta pystyttiin arvioimaan maan pintaan hiilisyötteeksi jäänyt nurmimassa. Ensimmäisen syöttökerran alkaessa tavanomaisten ruutujen alkumassa oli 2755 ja MOB-ruutujen 5344 kg ka/ha. Laidunnusstrategia vaikutti laidunnurmen koostumukseen, tarvittavan laidunalan ja hiilisyötteenä toimivan sänkimassan määrään. MOB-laitumien nurmen sulavuus oli heikompaa kuin tavanomaisilla laitumilla, mutta laidunrehun sulavuus ja kemiallinen koostumus riitti täyttämään nuorkarjan energian ja ohutsuolesta imeytyvän valkuaisen (OIV) tarpeet. Kuiva-aineena mitattuna MOB-laidunnuksen nurmen hehtaarikohtainen sato oli 11 % pienempi verrattuna tavanomaiseen laidunnukseen. Syönnissä (kg ka/pv/eläin) ei ollut ensimmäisellä syöttökerralla eroa laidunnusstrategioiden välillä (P = 0.67). Toisella syöttökerralla MOB-laidunnuksessa syönti oli numeroarvoisesti suurempi kuin tavanomaisessa laidunnuksessa (5.3 vs. 7.8, P = 0.12). MOB-laidunnuksen jälkeen peltoon jäi nurmimassaa noin 2000 kg ka/ha enemmän kuin tavanomaisen laidunnuksen jälkeen. MOB-laidunnuksessa kasvu ei kärsinyt kuumuudesta ja kuivuudesta tavanomaisen laidunnuksen tapaan. Negatiivisena puolena verratessa tavanomaiseen laidunnukseen MOB-laidunnus lisäsi laskennallisesti 38 % laidunalan tarvetta, joka voi muodostua ongelmaksi laidunalan riittävyyden kannalta ja myös taloudellisesti. Hiilensidonnan näkökulmasta MOB-laidunnus on parempi vaihtoehto tavanomaiseen laidunnukseen verrattaessa, sillä MOB-laidunnuksessa ylilaidunnusta ei päässyt tapahtumaan ja pilalle tallattua nurmea oli selvästi tavanomaista laidunnusta vähemmän. Myös sänkimassaa jäi maahan huomattavasti enemmän hiilisyötteen lähteeksi kuin tavanomaisen laidunnuksen päätteeksi. Tässä tutkimuksessa MOB-laidunnus todettiin toimivaksi vaihtoehdoksi nuorkarjan laitumena.
-
(2019)Soilla on merkittävä rooli hiilen (C) varastoinnissa sekä kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin (CO2) vaihdossa. Suoekosysteemeissä kasvit sitovat yhteytyksessään ja vapauttavat hengityksessään hiilidioksidia. Hiilidioksidia vapautuu takaisin ilmakehään lisäksi hajottajien hengityksen tuotteena. Nettomääräisesti luonnontilaiset suot sitovat hiilidioksidia, koska korkea pohjavedenpinnan taso rajoittaa maahan kertyvän orgaanisen aineen, eli turpeen hajotusta. Turpeesta vapautuvan hiilidioksidin määrä on kuitenkin muuttunut olennaisesti soiden ojituksen seurauksena, kun pohjavedenpinnan lasku on lisännyt hapellisen hajotuksen määrää turpeessa. Suomessa tehtiin runsaasti metsäojituksia erityisesti 1960–1970-luvulla. Nämä ojitetut turvemaat ovat tänä päivänä harvennushakkuiden ja kunnostusojituksen tarpeessa, mutta mittaustieto näiden toimenpiteiden välittömistä vaikutuksista hiilikaasujen vaihtoon on yhä vähäistä. Tietoa suometsien käytön ilmastovaikutuksista eri metsänhoitotoimien yhteydessä tarvitaan lisää. Tämän tutkielman tarkoitus oli selvittää vaikuttavatko harvennushakkuu ja kunnostusojitus metsäojitetulla suolla hiilidioksidivuohon ja sitä sääteleviin ympäristötekijöihin (pohjavedenpinnan taso, turpeen lämpötila). Tutkimusaineisto kerättiin Hyytiälän metsäasemalla Juupajoella sijaitsevalta metsäojitetulta suolta vuosina 2010–2013 ja 2015. Hiilidioksidivuota mitattiin suljetun kammion menetelmällä kasvillisilta mittauspisteiltä kokonaishengityksenä (RTOT) ja kasvittomilta heterotrofisena hengityksenä (RHET) seitsemällä koealalla. Harvennushakkuu tehtiin joulukuussa 2011 ja kunnostusojitus elokuussa 2012. Harvennushakkuulla ja kunnostusojituksella oli selvä vaikutus pohjavedenpinnan tasoon erityisesti ohutturpeisella koealalla. Harvennushakkuu nosti pohjavedenpintaa ja kunnostusojitus laski sitä hakkuuta edeltävälle tasolle tai sen alle. Turpeen lämpötilan suhteen toimenpiteiden vaikutus jäi vähäiseksi ja epäselväksi. Turpeen lämpötilassa ei ollut merkittäviä eroja vuosien tai koealojen välillä. Sekä turpeen lämpötila että pohjavedenpinnan taso säätelivät hiilidioksidivuota. Pohjavedenpinnan tason muutokset vaikuttivat kuitenkin voimakkaammin hiilidioksidivuohon kuin turpeen lämpötilan muutokset etenkin rehevämmillä kasvupaikoilla. Hiilidioksidivuo reagoi selvästi toimenpiteisiin rehevämmillä kasvupaikoilla. Vuotuiset ennustetut hiilidioksidivuot vaihtelivat vuosina 2011–2014 välillä 711–2414 g CO2 m-2 v-1 (RHET) ja 1604–3519 g CO2 m-2 v-1 (RTOT) kasvupaikasta riippuen. Vuotuisissa CO2-voissa oli selvää vaihtelua kasvupaikkojen välillä: rehevämmillä turvekangastyypeillä CO2-vuon määrä sekä vuosien välinen vaihtelu olivat suuremmat kuin karummilla. Harvennushakkuu ja kunnostusojitus yhdessä toteutettuna voivat tämän tutkimuksen perusteella lisätä merkittävästi hengityksestä aiheutuvaa hiilidioksidivuota metsäojitetulla suolla erityisesti rehevillä ja ohutturpeisemmilla kasvupaikoilla. Karummilla ja paksuturpeisilla kasvupaikoilla toimenpiteiden vaikutus näyttää sen sijaan jäävän vähäiseksi. Harvennushakkuu yksinään voi kuitenkin vähentää hiilidioksidivuota suon pinnasta nostaessaan pohjavedenpinnan tasoa.
-
(2023)Puukaupassa eletään monen syyn seurauksena muutoksen aikaa. Entistä kehittyneempi kaukokartoituspohjainen metsä-varatieto, muuttuva metsänomistajarakenne sekä puun noussut kysyntä antavat mahdollisuuksia kehittää, mutta myös pakottavat muuttamaan puukaupan vakiintuneita menetelmiä. Runkohinnoittelun, eli puutavaralajien katkonnasta riippumaton puun hinnoittelutapa on kasvattanut nopeasti osuuttaan markkinoilla. Samanaikaisesti metsävaratiedon tarkkuus on lisääntynyt uuden laserkeilauskierroksen myötä, ja kilpailu uusiutuvasta puuraaka-aineesta kasvanut sekä energia- että teollisuuskäytössä maailmanlaajuisten megatrendien ja Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aiheuttaminen maailmankaupan muutosten seurauksena. Metsäkeskus tuottaa avointa metsävaratietoa, joka on saatavissa metsätalouden operatiivisen suunnittelun tueksi erilai-siin metsäjärjestelmiin. Tieto on nopeaa ottaa käyttöön, objektiivista, ajantasaistettua sekä varttuneissa metsissä luotet-tavaa. Tutkimuksessa käytettiin tätä avointa tietoa kuvioina vuoden 2020 ajantasaistetussa muodossa. Referenssiaineiston muodostivat 114 korjuulohkoa, joiden harvennuspoistuman keskijäreys ja puutavaralajijakauma tiedettiin hakkuukoneen mittaustietojen perusteella. Lohkot olivat työn tilaajan, Skogsvårdsföreningen Österbotten rf:n puunkorjuuyhtiön hakkaamia. Tutkimuksessa etsittiin parhaat selittäjät ja luotiin mallit poistuman keskijäreyden ja tukkiprosentin ennustamiseksi metsänvaratiedosta harvennushakkuulla. Lisäksi selvitettiin yllä mainittujen tunnusten ennustettavuus eri järeyksillä. Ennusteiden tilastolliset tunnusluvut laskettiin ja mallien käytännön sovellettavuutta arvioitiin. Tulokseksi saatiin, että etenkin poistuman keskijäreys kyetään ennustamaan jopa suhteellisen vanhasta metsävaratiedosta sen verran tarkasti, että mallien käyttöä voisi kokeilla puunhankinnan operaatioissa. Ennalta tunnetun mukaisesti ennustaminen oli luotettavaa varttuneemmissa puustoissa. Keskijäreyden osalta paras selittäjä oli metsävaratiedon summapuuston keskiläpimitta, johon pohjautuva malli ennusti hakkuussa toteutuneen keskijäreyden alle 10 % suhteellisella ennustevirheellä. Tukkiprosenttia kyettiin ennustamaan vastaavalla tavalla, mutta aineiston vähäisen tukkikertymän vuoksi mallien ennusteet eivät olleet kovinkaan luotettavia. Molempien vastemuuttujien tapauksessa mallien selitysasteet jäivät noin 50 %:n tasolle. Tulokset olivat osittain kuvioittaisen maastoarvioinnin yleisinä pidettyjä virhemarginaaleja parempia, sekä toteuttajasta riippumattomia. Tulokset olivat siten kuitenkin rohkaisevia ja tukevat kaukokartoitetun metsävaratiedon entistä laajempaa soveltamista tulevaisuudessa.
-
(2022)Metsä Group lanseerasi vuonna 2021 uuden harvennusten raakapuun hinnoittelumenetelmän. Järeysrunko-hinta tarkoittaa, että harvennettavat puut ostetaan kokonaisina runkoina. Koko rungolle maksetaan sama kuutiohinta ja metsäomistajan saama hinta määräytyy poistettavien puiden keskijäreyden mukaan. Runkojen katkonta ei vaikuta metsänomistajan saamaan puukauppatuloon, mutta Metsä Group voi katkoa rungot markkinatilanteen vaatimilla mitoilla. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, että saako Metsä Group taloudellista etua uudesta harvennusten hinnoittelumallista. Taloudellisen edun selvittämiseksi kartoitettiin puutavaralajihinnoittelun sekä järeysrunkohinnoittelun välisiä korjuunkuluja, täsmällisemmin hakkuukoneen tuottamia kuluja. Hakkuukoneen taksoitus perustuu poistettavan puuston keskijäreyteen. Tutkimuksessa käytetty valtakunnallinen harvennushakkuiden aineisto saatiin Metsä Groupilta ja se ajoittui 1.4.2021-29.3.2022 väliselle ajalle. Tutkittavaa aineistoa oli puutavaralajihinnoiteltujen puiden osalta --- kuutiometriä ja järeysrunkohinnoiteltujen puiden --- kuutiometriä, joka kattoi koko Suomen. Tutkimuksessa analysoitiin hakkuukoneesta muodostuneita kuluja hinnoittelumuodoittain koko Suomen osalta, johon sisältyivät neljätoista hankintapiiriä ja niiden sisältämät neljänkymmentä hankintaryhmää. Aineistossa olivat mukana yleisimmät puutavaralajit hinnoittelumuodoittain. Aluksi kartoitettiin kuitupuun ja tukin aiheuttamat hakkuukoneen kulut alueittain, joita verrattiin keskenään hinnoittelumuodoittain sekä selvitettiin, että selittikö mahdolliset järeyserot kulueroja. Eri hinnoittelumuotojen väliset hakkuukoneen kuluerot laskettiin ja raportoitiin jokaiselle hankintapiirille. Lopuksi selvitettiin keskiarvosta johdettavan keskihajonnan avulla, että vaikuttaako järeyteen perustuva puunhinnoittelu hakkuukoneen lopullisiin kuluihin. Hakkuukoneen suuremman kulun selittäväksi tekijäksi muodostui puutavaralajikauppojen osalta poistuman keskijäreyden virhearvio ja pienempi poistuman keskijäreys. Harvennusten poistuvan puuston keskijäreyden arviointivirhe oli järeyden suhteen suurempi kuin toteutunut. Tällöin hakkuukoneen kulu arvioitiin metsähakkuusopimuksen solmimisen yhteydessä pienemmäksi kuin se toteutuessaan oli. Järeysrunkohinnoittelussa vastaavanlaista poistuman keskijäreyden arviointivirheen aiheuttamaa kulua ei esiintynyt. Tutkimuksessa kartoitettiin harvennusten poistuman keskijäreyden arviointivirheelle rahallinen arvo alueittain, kuitupuun ja tukin osalta hakkuukoneen kuluille. Metsä Groupilla on tavoitteena lisätä järeysrunkohinnoittelua systemaattisesti kymmeneen prosenttiin harvennusten osalta. Kun kymmenen prosentin tavoite täyttyy Metsä Group saa taloudellista etua --- €. Metsä Groupin olisi suotavaa lisätä valtakunnassa uutta hinnoittelumenetelmää harvennuksilla ja korvata sillä useammin käytettyä puutavaralajihinnoittelua. Järeysrunkohinnoittelu tuo etua etenkin kuitupuun osalta hakkuukoneen kuluissa, koska korjuun hinta oli suurempi ja järeyden arviointivirheet olivat suhteessa suuremmat kuin tukin korjuussa.
Now showing items 7356-7375 of 31169