Skip to main content
Login | Suomeksi | På svenska | In English

Browsing by Title

Sort by: Order: Results:

  • Klaile, Kim (2023)
    Otsikko: Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen hammaslääketieteen opiskelijoiden kyky arvioida juurihoitojen vaikeutta ja tunnistaa juurihoitoja vaikeuttavia tekijöitä Työn aihe: Työ koostuu kirjallisuuskatsauksesta ja kvantitatiivisesta tutkimuksesta. Kirjallisuuskatsauksessa käsiteltiin juurihoitojen vaikeusasteen arvioinnin merkitystä, arviointimenetelmiä, arviointia opetusympäristössä sekä juurihoidon ennustetta heikentäviä ja iatrogeenisille vahingoille altistavia tekijöitä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää Helsingin yliopiston kliinisen vaiheen hammaslääketieteen opiskelijoiden kykyä tunnistaa juurihoitoa vaikeuttavia tekijöitä ja juurihoidon vaativuutta. Tutkimuksessa saatiin tietoa siitä, miten yliopisto ja kliininen opetus valmistavat opiskelijoita tunnistamaan juurihoitoja vaikeuttavia tekijöitä ja mitkä tekijät ovat opiskelijoille haastavia. Lisäksi selvitettiin opiskelijat suhtautumista juurihoidon vaativuuden arvioimiseen ja varmuutta arviointien teossa. Tutkimuksessa selvitettiin myös, miten 5/2022 päivitetty Käypä Hoito -suosituksen (KH-suositus) juurihoidon vaativuuden arviointilomake toimii käytännössä. Materiaalit ja menetelmät: Tutkimukseen osallistui 20 opiskelijaa. Opiskelijat täyttivät esitietolomakkeeseen ja arvioivat kolme juurihoitotapausta. Tapauksiin sisältyivät kirjalliset anamneesit, rtg-kuvia ja valokuvia. Tutkimuksessa vaikeusasteen arviointilomakkeena käy. Tulokset: Tutkimuksessa havaittiin useampi opiskelijoille vaikea tekijä sekä yksi tekijä, jonka tunnistamisessa opiskelijoiden kokemus oli tilastollisesti merkittäviä. Naispuoliset opiskelijat suhtautuivat miehiä myönteisemmin vaativuuden arvioitiin. Vaativuuden arviointilomakkeessa ilmeni myös puutteita. Johtopäätökset: Opiskelijoiden on vaikea arvioida juurihoitojen vaativuutta. Siksi takia opiskelijoiden ja vastavalmistuneiden hammaslääkäreiden olisi hyvä rutiininomaisesti arvioida tekemiään juurihoitoja käyttäen apunaan standardoitua menetelmää, joka käsittää useimmat vaikeuttavat tekijät. Tutkimuksessa havaittuja opiskelijoille haastavia tekijöitä voitaisiin myös painottaa enemmän opetuksessa.
  • Mäkelä, Aaro (2009)
    Teollisuusmaissa - ja siten Suomessakin - tapaturmakuolemat ovat ylivoimaisesti suurin syy lasten ja nuorten kuolemiin. Maailmanlaajuisesti tapaturmakuolleisuus lasten ja nuorten ikäluokissa on vielä suurempi. Tapaturmat muodostavat maailmassa hiukan alle puolet lasten ja nuorten kuolemista ollen toiseksi yleisin kuolinsyy. Tutkielma käsittelee Oikeuslääketieteen laitoksella vuosina 1996-2005 tutkittuja alle kaksikymmentävuotiaita lapsia ja nuoria, joiden kuolemanluokkana on ollut tapaturma. Tapauksia oli 249, joista 192 valittiin tutkimukseen. Kuolemantapaukset eroteltiin pääluokkiin kuolemantyypin ja -paikan suhteen. Korrelaatioita etsittiin ajan, iän ja sukupuolen suhteen. Poikien tapaturmat olivat yleisempiä kaikissa ikäluokissa, tapaturmatyypeissä ja - paikoissa. Tapaturmakuolemat yleistyivät pojilla iän suhteen, mutta tytöillä vastaavaa ilmiötä ei havaittu. Liikenneonnettomuudet muodostivat yli puolet tapaturmista. Tie ja yksityisasunto olivat yleisimmät tapaturmapaikat. Pienen otoksen takia ajan suhteen ei huomattu merkitsevää muutosta.
  • Lindgren, Ingrid (2023)
    Ruokaturvan katsotaan toteutuvan silloin, kun ihmisellä on niin fyysiset, sosiaaliset kuin taloudelliset edellytykset saada riittävästi, riittävän turvallista sekä ravitsevaa ruokaa, joka vastaa myös tämän tarpeita sekä mieltymyksiä ja mahdollistaa näin terveellisen ja aktiivisen elämän. Kun tämän määritelmät ehdot eivät täyty, puhutaan ruokaturvattomuudesta. Kehittyneissä maissa ruokaturvattomuuteen on liitetty erityisesti taloudellisten vaikeuksien kokeminen. Opiskelijoiden ruokaturvan tutkiminen Suomessa on vasta alkutekijöissään, vaikka ilmiö onkin paljon tutkittu esimerkiksi Yhdysvalloissa. Opiskelijoilla ruokaturvattomuus ja toimeentulon haasteet on yhdistetty hankittavissa olevan ruoan määrän ja laadun alenemisen lisäksi myös opintotahdin hidastumiseen, opintomenestyksen ja terveydentilan heikkenemiseen sekä epäterveellisiin ruoka- ja ruokailutottumuksiin. Tässä tutkielmassa tutkittiin Helsingin yliopiston suomenkielisten perustutkinto-opiskelijoiden kokemaa ruokaturvan tilannetta sekä siihen yhteydessä olevia tekijöitä. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin sähköisellä kyselylomakkeella toukokuussa 2022 (vastausprosentti 4,7 %, N=348). Aineistosta 18,7 % opiskelijaa koki ruokaturvattomuutta. Ruokaturvattomuus oli yhteydessä heikompaan toimeentulon kokemiseen, taloudellisten tukien saamiseen, ei-kokoaikaiseen työskentelyyn ja työttömyyteen, asumisen muotoon, opintojen keskiarvoon, koettuun opintomenestykseen, heikompaan terveydentilan kokemiseen, tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttämiseen sekä heikompiin ruokailutottumuksiin, näkyen ruokailujen väliin jättämisenä sekä vähäisempänä hedelmien, kasvisten ja marjojen kulutuksena. Myös Covid 19 -pandemian seurauksena opiskelijoiden kokemat muutokset työ- ja taloudellisessa tilanteessaan olivat yhteydessä ruokaturvattomuuteen.
  • Vesalainen, Saimi (2021)
    Helsingin yliopistolla otettiin vuoden 2018 alusta käyttöön kokonaisvaltaiseen riskienhallintaan tähtäävä riskienhallinnan toimintamalli, jonka implementaatiota tai toimintaa ei ole tähän mennessä selvitetty. Tämän tutkielman tarkoituksena on selvittää Helsingin yliopiston riskienhallinnalle annettuja tavoitteita ja niiden toteutumista, sekä laajentaa korkeakoulujen riskienhallintakäytäntöjä koskevan tutkimuskirjallisuuden näkökulmaa. Tutkielmassa hyödynnetään Robert Yinin tapaustutkimusarvioinnin, sekä Evert Vedungin ja Morten Balle Hansenin monitahoarvioinnin metodologiaa. Tapaustutkimusarvioinnilla pyritään selvittämään riskienhallinnan toimintamallin virallisia tavoitteita ja niiden toteutumista. Monitahoarvioinnin keinoin tutkitaan yliopiston eri yksiköiden näkemyksiä riskienhallinnan toimivuudesta. Tutkielman aineisto koostuu yliopiston virallisista riskienhallintaa ohjaavista asiakirjoista, vuosien 2017-2019 strategian toimeenpanosuunnitelmista ja toimintakertomuksista, sekä yliopiston eri yksiköiden johtajien haastatteluista. Tutkielman perusteella riskienhallinnan toimintamalli on muotoiltu hyvin ja perustellusti, mutta se, kuinka se on implementoitu eri yksiköissä, vaihtelee. Tämän takia riskienhallinnasta ei käytännössä saada täyttä hyötyä kaikissa yksiköissä, eivätkä kaikki riskirekisterin tiedot näin ole täysin vertailukelpoisia. Riskienhallinnan toimintamallille annetut tavoitteet liittyvät sääntöjen noudattamiseen ja laadunvalvontaan, laadukkaan riskienhallintaprosessin toteutumiseen sekä tiedon hyödyntämiseen. Näistä erityisesti tiedon hyödyntäminen kuitenkin jää vähemmälle huomiolle useiden yksiköiden toiminnassa. Tavoitteiden toteutumista voisi parantaa esimerkiksi keskustelemalla riskienhallinnan tärkeydestä yksiköissä sekä yksiköiden ja riskienhallinnan asiantuntijan kesken.
  • Hubara, Koko (2020)
    Tässä pro gradussa tarkastellaan sitä, miten niin sanottu ”rotu” käsitetään ja käsitteellistetään suomalaisessa sosiaalityön opetuksessa. Aineistona toimii Helsingin yliopiston valtiotieteellisen tiedekunnan sosiaalitieteiden laitoksen, sosiaalityön oppiaineen opetussuunnitelmassa listattu opetuskirjallisuus vuosille 2020–2023 (sekä kandidaatin- että maisterintutkielman osalta). Tutkielman metodologisena ja teoreettisena viitekehyksenä toimivat epistemologisella tasolla musta, intersektionaalinen feminismi ja teorian osalta yhdysvaltalaisesta kriittisestä oikeustieteestä ja oikeusteoriasta lainattu kriittinen rotuteoria (critical race theory). Tutkimusaineisto koostuu 73 sosiaalityön opetuksessa käytettävästä akateemisesta kirjasta ja alan raporttiteoksesta sekä yhdeksästä tieteellisestä artikkelista. Aineisto on analysoitu ensin teoriasidonnaisella teemoittelevalla sisällönanalyysilla ja sitten vielä toistamiseen aineistolähtöisellä teemoittelevalla sisällönanalyysilla. Näistä on muodostettu synteesin kautta kaksi pääteemaa eli tutkimustulosta: “Kuin kaksi opetussuunitelmaa” ja “Kiertelevä kieli”. Analyysin perusteella voidaan hahmottaa, että niin sanottu “rotu” esitetään suomalaisessa sosiaalityön kontekstissa tarkasti määrittelemättä, hajanaisesti, implisiittisesti ja käyttäen erilaisia kiertoilmauksia. Rasismi ja rodullistetuksi tuleminen esitetään ilman rakenteellista, historiallista ja kontekstuaalista analyysia ja paikannusta. Silloin kun eksplisiittisesti todetaan sosiaalityön yhteys kolonialismin, sorron ja rasismin historiaan sekä tarve tarkastella sen implikaatioita sosiaalityön opetukselle, tutkimukselle ja tekemiselle nykyhetkessä, tapahtuu se englanninkielisessä kirjallisuudessa. Tästä seuraa se, että rasismikeskustelu jää sosiaalityön opetuksessa angloamerikkalaisesta maailmasta käsin näyttäytyväksi yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, eikä sitä tarkastella pohjoismaisesta hyvinvointivaltio- ja tasa-arvokeskustelusta käsin – vaikka Suomessa on aina ollut ”rodullisiin”, etnisiin ja kulttuurisiin vähemmistöihin kuuluvia, ruskeita ja mustia ihmisiä sekä alkuperäiskansoja, ja vaikka ei-valkoisen väestön määrä vain kasvaa entisestään globaalin muuttoliikkeen myötä, mikä näkyy sekä sosiaalityöntekijöissä että asiakkaissa.
  • Alakiikonen, Anni (2017)
    Tässä tutkimuksessa selvitetään Helsingin yliopiston teologian perustutkinto-opiskelijoiden opiskelu-uupumusta. Tavoitteena on kartoittaa teologian opiskelijoiden opiskelu-uupumusta ja tutkia sen yhteyttä sukupuoleen, ikään, opintojen vaiheeseen ja hengellisyyteen. Tutkimuskysymyksiä on neljä: 1. Kuinka yleisiä opiskelu-uupumusoireet ovat Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan perustutkinto-opiskelijoilla? 2. Miten teologian opiskelijoiden opiskelu-uupumusoireilu eroaa sukupuolen, iän ja hengellisyyden mukaan? 3. Millaista ja kuinka yleistä teologian opiskelijoiden opiskelu-uupumus on? 4. Miten teologian opiskelijoiden opiskelu-uupumus eroaa sukupuolen mukaan ja miten se on yhteydessä ikään, opintojen vaiheeseen ja hengellisyyteen? Aineisto koostuu huhti-toukokuussa 2016 sähköisesti kerätyistä kyselyvastauksista, jotka analysoitiin tilastollisin menetelmin. Vastaajajoukkona on 166 perustutkinto-opiskelijaa Helsingin yliopiston teologisesta tiedekunnasta. Tutkimuksen mukaan Helsingin yliopiston teologian opiskelijoiden opiskelu-uupumusoireilu on yliopisto-opiskelijoiden valtakunnallista tasoa yleisempää. Oireista kärsii todennäköisimmin nuori naisopiskelija, joka pitää hengellisyyttä vain vähän tai ei ollenkaan tärkeänä. Uupumusasteisen väsymyksen, kyynisyyden ja riittämättömyyden ulottuvuuksista koostuvaa opiskelu-uupumusta esiintyy teologian opiskelijoilla paljon, sillä opiskelu-uupumuksen kokonaisriski on kohonnut useammalla kuin joka toisella. Naiset ovat uupuneempia kuin miehet. Kohonneen riskin ryhmään kuuluvat ovat iältään tyypillisesti alle 35-vuotiaita. Opintojen vaihe ja opiskelu-uupumus eivät ole yhteydessä. Miehillä opiskelu-uupumusta esiintyy sitä vähemmän, mitä tärkeämpänä he pitävät hengellisyyttä omassa elämässään. Erityisesti teologian naisopiskelijoita koskettavan opiskelu-uupumusilmiön laajuutta ei ole aiemmissa tutkimuksissa havaittu. Tämä tutkimus tarjoaa tärkeän lähtökohdan teologian opiskelijoiden opiskelu-uupumuksen syvemmälle analyysille.
  • Viirilä, Päivi (2013)
    Tutkimuksessa tarkastellaan Helsingille annettuja ympäristöesteettisiä merkityksiä ja käsityksiä muistitietoaineiston pohjalta. Miten kaupungin esteettisyys ilmenee sen asukkaille? Mitä ominaisuuksia pidetään kauniina ja mitä vähemmän miellyttävinä? Aineisto koostuu vuonna 2004 järjestetyn Helsinki Stadini -kirjoituskilpailun vastauksista. Tutkimusaineisto sisältää 51 vastaajan näkemyksiä Helsingin esteettisyydestä. Usein esteettisyys ilmenee kirjoituksissa adjektiivien, kuten kaunis tai ruma, sekä verbien, kuten rakastaa tai vihata, käytössä. Analysoin aineistoa nojaten ympäristöestetiikan teorioihin, joita ovat muun muassa moniaistisuus, kehystämättömyys ja asumiseen liittyvät huomiot. Lisäksi tutkimuksen viitekehyksenä toimii paikkatutkimuksen teoriat. Kokemukset ja muistot tekevät Helsingistä merkityksillä ladatun paikan. Siten ympäristön esteettinen tarkastelu on myös eräänlaista paikkasuhteen pohdintaa. Asukkaille esteettisesti tärkeitä ovat paikat, joihin kytkeytyy omakohtaisia kokemuksia eletystä elämästä. Lapsuudesta tutut maisemat ovat sulautuneet osaksi Helsingissä syntyneiden identiteettiä. Paikat toimivat muistin aktivoijina palauttaen mieleen asioita ja muistoja. Kaupunkiin muualta muuttaneet taas joutuvat sopeutumaan uuteen paikkakuntaan, uusiin traditioihin ja käytäntöihin. Paikkaan kiintyminen ja juurtuminen auttavat asukkaita näkemään kotikaupunkinsa olemuksen pintaa syvemmältä. Paikan todellinen kauneus ilmenee usein vasta tutustumisen ja perehtymisen kautta. Esteettisiä merkityksiä annetaan etenkin rakennetulle ympäristölle. Aihetta tarkastellaan varsinkin asumisen kannalta. Tunnetuista kaupunkikuvallisista kohteista Senaatintorin ympäristö ja Eteläsataman siluetti mereltä katsottuna saavat paljon mainintoja. Moni vastaaja kokee meren vahvasti esteettisenä. Se on kehollinen ja moniaistinen elementti, joka rauhoittaa keskellä kiireistä elämää. Lisäksi aineistosta nousee vahvasti esiin syntyperäisten helsinkiläisten nostalginen ja kaipaava suhtautuminen kotiseutuunsa. Puretut rakennukset edustavat monelle menetettyä maisemaa, jota ei saa takaisin. Kaupungin estetiikka näyttäytyy monien ulottuvuuksien kautta. Paikan kokemiseen vaikuttavat sen materiaaliset ominaisuudet sekä historialliset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Lisäksi havainnoitsijan arvomaailmalla, kollektiivisilla käsityksillä, medialla ja muulla opitulla tiedolla on osansa kokemuksessa ja tavassa katsella kaupunkia. Asukkaan näkökulmasta kaupunki on arjen toimintaympäristö, jonka merkityksiä tulee tarkasteltua usein vasta arjesta poikkeavissa tilanteissa. Tällaisia ovat esimerkiksi lomamatkat tai uudelle paikkakunnalle muutto, mutta myös tietoinen asian pohdinta, josta kirjoituskilpailuun osallistuminen on oivallinen esimerkki. Ihminen kaipaa tuttuutta sekä turvallisuuden ja hyvänolon tunnetta elämäänsä. Asumisen perspektiivistä estetiikka ja etiikka ovat hyvin lähellä toisiaan: kauniina nähty paikka mielletään usein myös hyväksi paikaksi elää. Likaisuus, melu ja saasteet vähentävät paikan kauneutta ja aiheuttavat siten negatiivista suhtautumista paikkaa kohtaan.
  • Laine, Eevi (2022)
    Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut liki mahdotonta välttyä mainos- ja mediapuheelta, jossa ihmisille tarjotaan elämyksiä. Elämys kuvaa monin eri aistein saatavaa kuvaa fyysisestä, sosiaalisesta ja kulttuurisesta maailmasta. Elämyksellisyyttä on yhä vaikeampi ajatella ilman median välitteisyyttä. Sosiaalisen median alustoilla elämyksellinen sisältö kasvattaa elämyksen tai muun kohteen arvoa ja merkityksiä. Tässä tutkielmassa tarkastelen, miten ja millaista elämyksellistä kaupunkikulttuuria Helsingin kaupunki rakentaa omalla Instagram-tilillään vuosien 2019-2020 välisenä aikana. Tarkastelun kohteina ovat sekä kuvat, kuvatekstit että kommentit. Yhä useammat kaupungit ovat alkaneet etsiä mahdollisuuksia tarjota ihmisille elämyksellisiä urbaaneja ympäristöjä. Myös Helsinki korostaa niin kaupunkistrategiassaan kuin brändissään elämyksellisyyttä sekä omaperäistä kaupunkikulttuuria. Lähestyn kaupunkia, kaupunkikulttuuria ja elämyksellisyyttä kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä kaupunki on paikka, jolle ominaista on kaupunkikulttuuri, joka ilmenee parhaiten tapahtumallisuuden kautta. Toisaalta kaupunki itsessään on tapahtuma, johon otetaan osaa, kun kaupunki kohdataan liikkumalla siellä ja aistimalla se. Kaupungeista on tullut tapahtumien, toiminnallisuuden sekä ihmisvilinän paikkoja, joissa tapahtuva toiminta muuttuu elämykselliseksi, kun se koetaan. Tutkimus osoittaa, että kaupunkikulttuuria rakennetaan ensisijaisesti tapahtumien välityksellä. Kaupunki hyödyntää erinomaisesti kaupunkiympäristöään, liikkumisen helppoutta sekä uusia innovaatioita monipuolisen tapahtumallisuuden luomiseksi. Kun kaupunkia tarkastelee itsessään elämyksellisenä tapahtumana, aineistostani nousevat esille luonto, meri, puistot ja muut viheralueet sekä rakennettu kaupunkiympäristö. Kaupunkiluonnon vahva näkyvyys aineistossani osoittaa sen, että Helsingistä löytyy sekä sykettä että rauhaa. Helsinkiläisessä elämyksellisessä kaupunkikulttuurissa välittyy Instagram-tilin kautta kotoisuus ja arkisuus, mutta se osoittaa kaupungin olevan kykenevä myös tarjoamaan spektaakkeleita ja räiskyvyyttä monimuotoisen tapahtumallisuuden kautta.
  • Koivisto, Emma (2022)
    Niin kutsuttu helsinkiläinen ässä on 1800-luvulta lähtöisin oleva sosiolingvistinen ilmiö, jonka mukaan helsinkiläisillä suomen kielen puhujilla on muualla Suomessa asuvia terävämpi, sihisevämpi [s]-äänne. Ilmiön pitkästä historiasta huolimatta siitä ei ole aiemmin tehty foneettista tutkimusta joka selvittäisi, onko helsinkiläisten puhujien tuottama [s]-äänne akustisesti tarkasteltuna tavallista suomen kielen [s]-äännettä terävämpi. Tämän maisterintutkielman tavoitteena on tarkastella helsinkiläisten puhujien tuottamia [s]-äänteitä akustisin menetelmin. Tutkielmassa selvitetään, mitkä tekijät vaikuttavat pitkän [s]-äänteen terävyyteen, onko terävyydessä eroa mies- ja naispuhujien välillä ja ovatko helsinkiläisten tuottamat [s]-äänteet tavanomaista terävämpiä akustisesti mitattuna. Aineistona käytettiin Kielipankin tarjoaman Helsingin puhekielen pitkittäiskorpuksen vuonna 2013 kerättyä osakorpusta. Koehenkilöitä oli 13 ja heidän puheestaan poimittuja, analysoitavia pitkiä [s]-äänteitä 622 kpl. Pitkistä [s]-äänteistä mitattiin Centre of Gravity -arvo (COG), joka kuvaa, mille taajuusalueelle [s]-äänteen energia on keskimääräisesti sijoittunut. Kyseisen arvon voidaan ajatella kuvaavan [s]-äänteen terävyyttä, sillä terävässä [s]-äänteessä energia on sijoittunut korkeille taajuuksille ja vähemmän terävässä eli ääntöpaikaltaan takaisemmassa [s]-äänteessä matalammille taajuuksille. Työssä tarkasteltiin puhujan ominaisuuksien (sukupuoli, ikä, koulutustausta) sekä pitkää [s]-äännettä edeltävän vokaalin ominaisuuksien (etisyys/takaisuus, suppeus-/väljyysaste sekä pyöreys/laveus) vaikutusta [s]-äänteen COG-arvoon. Lisäksi tarkasteltiin COG-arvoltaan erityisen korkeiden (COG-arvo yli 6000 Hz) pitkien [s]-äänteiden osajoukkoa ja sitä, mitkä tekijät olivat COG-arvoltaan erityisen korkeiden [s]-äänteiden taustalla. Pitkästä [s]-äänteestä mitatun Centre of Gravity -arvon korkeuteen vaikuttivat vähintään tilastollisesti merkitsevästi niin puhujan sukupuoli, ikä, koulutustausta kuin [s]-äännettä edeltävän vokaalin etisyys/takaisuus, suppeus-/väljyysaste kuin sen pyöreys/laveus. COG-arvoltaan kaikista korkeimmat pitkät [s]-äänteet löydettiin ammattikoulutaustaisilta keski-ikäisiltä naispuhujilta edeltävän vokaalin ollessa etinen, lavea ja suppea tai puolisuppea. Naisten tuottamien [s]-äänteiden COG-arvo oli korkeampi kuin miesten, mikä tukee käsitystä, jonka mukaan helsinkiläinen ässä on erityisesti naisten puheen piirre. Tämän tutkimuksen perusteella ei voida todeta, että helsinkiläisten tuottamat [s]-äänteet olisivat keskimääräistä suomen [s]-äännettä terävämpiä, sillä aineistoon sisältyi niin Centre of Gravity -arvon kuin auditiivisen arvion perusteella monenlaisia pitkiä [s]-äänteitä. Mukana oli kuitenkin myös useita COG-arvoltaan hyvin korkeita ja auditiivisesti arvioituna hyvin teräviä [s]-äänteitä, mikä puolestaan viittaa sekä siihen, että COG-arvo olisi kelvollinen mittari [s]-äänteen terävyyden tarkastelemiseksi että ennen kaikkea siihen, että helsinkiläisellä ässällä voisi olla myös foneettista pohjaa.
  • Ojala, Johanna (2014)
    The aim of this study is to examine what kind of mental images are attached to twelve city districts in Helsinki. More accurately put the research questions are 1) to find out how images are portrayed when writing about them in newspapers or spoken about by real-estate agents. 2) What kind of effect mental images has on people and 3) what kind of discursions affects those images. The districts are chosen so that they represent well different areas in Helsinki from their socio-economic and cultural background, as well as architecturally. These districts are Kruununhaka, Töölö, Kallio, Haaga, Oulunkylä, Paloheinä, Viikki, Malmi, Jakomäki, Herttoniemi, Mellunmäki and Östersundom. The research data contains real-estate agents' interviews and articles from Helsingin Sanomat. Real-estate agents provide an interesting viewpoint to different districts with their expertise of neighborhoods and clients. Helsingin Sanomat, for one, portrays the word of media in this research. The influence of media is very powerful, even so that the image it gives of unknown districts becomes 'the truth' of them. The newspaper data contains over 300 articles of different city districts and matters that are associated with mental images of those districts. The real-estate agents' data consist of 43 answers to internet based survey questionnaire. Based on the results it turns out that the real-estate agents are very familiar with almost every district, especially those located in downtown. Most poorly they know about the image of Östersundom, which has been merged to Helsinki most recently. Downtown districts' mental images are perceived positively, as also is the case with residential district Paloheinä and green functionalistic suburb Haaga. The mental images of areas located in eastern or north-western Helsinki, such as Malmi, Jakomäki and Mellunmäki, are perceived most negatively. The impression that newspaper articles give is the same. Articles about those districts very often contain negative expressions even though during the year 2014 aspect of writing has been more positive and has given more peaceful and better image of districts that have bad reputation. The data of real-estate agents' questionnaires also imply that mental images have very great significance for people, especially for the citizens of Helsinki when they are making decisions where to move. Many mental images are also stereotypical and dated. Based on the results can be discovered that mental images are composed by many factors. Firstly, architecture and building time have great influence especially to techno-rationally built areas. They usually have week images for example because of the hard times Finland was going through during the building time. Areas that were built during Empire, Jugend or Functionalistic eras are very popular and perceived positively. They are commonly portrayed by good historical matters. New districts are perceived mostly positively and are sometimes linked to images that are created during city planning. Secondly, geographical location has prejudiced influence on image. Location in eastern or north-western Helsinki dramatically pushes the mental image towards negative conceptions even though it was unsuitable. Thirdly, poverty discursion stigmatizes disadvantaged areas with slummy things such as alcoholism and disquietude. Mental images are altered very slowly but the change is important for example for the city of Helsinki, which is actively trying to create plans for making all city districts' images better.
  • Rossinen, Eveliina (2018)
    The complexity of our world today, the increasing information and rapid changes are affecting also our school systems and learning. The new national core curriculum in basic education introduced multidisciplinary modules, which are offering a solution for teaching 21st century skills to children. The multidisciplinary modules combine different subjects in a goal-directed and well-planned way. The multidisciplinary modules are one of the very similar concepts such as integrated learning and phenomenon-based learning. As previous releases have shown, there are many ways of executing multidisciplinary modules. The mission of this study is to clarify the views of primary school teachers in Helsinki on using multidisciplinary modules and how they have put those modules into practice. In addition, the mission is to clarify primary school teachers’ thoughts on the benefits and possible challenges and difficulties on using multidisciplinary modules. The study was conducted using qualitative approach interviewing six primary school teachers from four different schools in Helsinki. The interviews were held in February 2018 and all the interviews were semi-structured. The data was analysed following the principles of qualitative content analysis. In the content analysis, the material was categorized from small categories to larger ones using the help of the themes and questions used in the interview. The study showed that teachers execute multidisciplinary modules in many different ways, but still following the terms of the national core curriculum and Helsinki’s local core curriculum. The length of teachers’ views on multidisciplinary modules did vary, but the content of their answers was quite similar. As challenges and difficulties the teachers mentioned working environment, difficult students, students with special needs or Finnish as second language -students and surprising situations. According to the teachers’ answers, the benefits of using multidisciplinary modules are developing pupils’ social, thinking and 21st century skills, seeing the causation, bringing learning closer to pupils’ own experience and knowledge and creating a positive atmosphere in the classroom.
  • Hakala, Jani (2018)
    Tutkielman tavoitteena on luoda lineaarisen regressioanalyysin avulla hinnoittelumalli helsinkiläisille kerrostaloasunnoille, minkä avulla pyritään selvittämään asuntojen hinnanmuodostukseen vaikuttavia tekijöitä ja niiden vaikutusten suuruutta. Tutkielman alussa kuvataan asuntomarkkinoita Suomessa keskittyen erityisesti hinnanmuodostukseen mahdollisesti vaikuttaviin tekijöihin. Teoriaosiossa käsitellään lineaarista regressioanalyysiä, jota voidaan käyttää yhden selitettävän muuttujan ja yhden tai usean selittävän muuttujan välisen lineaarisen yhteyden mallintamiseen ja selittämiseen. Tutkielman empiiristä osiota varten on poimittu aineisto Kiinteistönvälitysalan Keskusliitto ry:n KVKL HSP -hintaseurantapalvelusta. Palvelusta löytyy suomalaisten kiinteistönvälittäjien tekemät asuntokaupat sisältäen yksityiskohtaista tietoa myydyistä asunnoista. Aineistoksi rajattiin tammikuun 2016 ja elokuun 2017 välillä tapahtuneet helsinkiläiset kerrostaloasuntokaupat. Lisäksi aineistoa on rikastettu lisäämällä kohteiden sijaintikoordinaatit avoindata.fi -palvelusta, mistä löytyy Väestönrekisterikeskuksen ylläpitämät tiedot, sekä R-ohjelmiston avulla laskettu erilaisia matka-aikoja ja -pituuksia kohteista keskustaan hyödyntäen Google Maps -karttapalvelun ohjelmointirajapintaa. Tutkielmassa muodostetaan pienimmän neliösumman menetelmällä yhteensä kolme eri estimointimallia, joiden avulla kuvataan ja selitetään eri ominaisuustekijöiden vaikutuksia asunnon hintaan. Mallit kuvaavat niissä olevien yksittäisten selittäjien arvojen vaihtelun vaikutusta, kun muiden selittäjien vaikutus on vakioitu. Tutkielmassa onnistuttiin selittämään asuntojen hinnanmuodostusta melko tarkasti. Saadut tulokset ovat odotetun suuntaisia suhteessa taustateoriaan, ja niiden perusteella helsinkiläiset kerrostaloasunnot ovat hyvin moniuloitteisia hyödykkeitä, joiden hinnat määräytyvät useiden hintatekijöiden yhteisvaikutuksen perusteella. Tutkielman tuloksissa näkyi lisäksi selvästi asuntomarkkinoiden suhdanteen nousukehitys.
  • Helki, Erno (2017)
    The specific purpose of this research is to study how kindergarten teachers conceptualize worldview education and its practice in early childhood education. The data is based on a survey conducted in spring 2017 (n = 143) in two districts in the Helsinki area. The questionnaire contained both interpretable many choice questions and interpreted open-ended questions. The kindergarten teachers' answers were analysed by means of factor analysis and content analysis. A factor analysis of the survey data identified three main aims of worldview education: 1. child-centered reflection and responding to the child's questions, 2. enabling children to become familiar with cultural traditions and content and 3. accepting the diversity of view in the goal of worldview education. Out of these three goals, the kindergarten teachers placed the most emphasis on child-centered reflection and responding to the child's questions and the least emphasis on familiarizing them with traditions and content. Out of the different content areas of religious education in early childhood education, the kindergarten teachers preferred cultural and seasonal events and festivals, examining worldviews in daily situations, such as dressing or meals and excursions to churches at Christmas time and during spring. The spiritual background of the kindergarten teacher had a significant impact on how important the kindergarten teachers considered the goals and different content areas of the worldview education. Nine dimensions were found from the assessments of the kindergarten teachers. The teachers focused on the following aspects, that are listed here in the order of their frequencies: 1. annual celebrations and events. 2. answering to children's questions, 3. dealing with ethical questions 4. examining worldviews present in the group of children 5. other aspects 6. stories and picture books related to worldviews 7. talking about death 8. visits by the parish workers 9. worldview education is not practically practiced. Based on the study, it can be concluded that the kindergarten teachers, for whom the spiritual things are not significant, would need particular support with worldview education. The National Core Curriculum for Early Childhood Education is a legally binding ordinance for the first time 1st of August 2017, so the observation of this study is particularly timely.
  • Rulja, Piatta (2017)
    Tutkin pro gradussani, millainen suhde helsinkiläisillä yhdeksäsluokkalaisilla on kaunokirjallisuuteen. Selvitän, kuinka mieluisaksi ja tarpeelliseksi nuoret kokevat lukemisen, mitkä syyt mahdollisesti vaikuttavat tähän kokemukseen ja miten tuo kokemus puolestaan suhteutuu heidän sitoutuneisuuteensa kaunokirjallisuuden lukijoina. Tutkimusaineisto koostuu kyselytutkimuksella 2013–2014 ja 2016 kerätyistä näytteistä, joissa 226 helsinkiläistä yhdeksäsluokkalaista kertoo suhteestaan kaunokirjallisuuteen. Tutkimusote on sekä määrällinen että laadullinen: määrällinen analyysi on tehty SPSS-ohjelmiston avulla, ja laadullisessa analyysissa tuodaan kuuluville runsaiden esimerkkien muodossa nuorten oma ääni. Koska aineisto koostuu otoksen sijaan näytteistä, työn tuloksia ei voi suoraviivaisesti yleistää koskemaan kaikkia Helsingin yhdeksäsluokkalaisia, vaan ne pitää pikemminkin tulkita suuntaa antavina. Tutkimuksessani jaan nuoret lukemisen määrän, omaehtoisen lukemisen määrän ja lukemisen arvostamisen pohjalta viiteen erilaiseen, tilastollisesti merkitsevästi toisistaan eroavaan ryhmään. Nämä ryhmät ovat kaunokirjallisuuden lukemiseen sitoutuneet (22 % nuorista), melko sitoutuneet (29 %), lukemista arvostavat mutta hyvin heikosti sitoutuneet (22 %), omaehtoiset mutta hyvin heikosti sitoutuneet (11 %) ja sitoutumattomat (16 %). Tutkimuksen mukaan vaikuttaisi siltä, että sitoutuneisuus kaunokirjallisuuden lukemiseen on yhteydessä sekä lukunautintoon että lukemisen koettuun hyödyllisyyteen. Esimerkiksi lukemiseen sitoutuneista nuorista valtaosa (98 %) viittaa oma-aloitteisesti avointen kysymysten vastauksissa nautintoon, rentoutumiseen, eskapismiin ja/tai lukemiseen hyvänä ajanviettotapana, kun sitoutumattomista näihin viittaa noin joka kymmenes (11 %). Kaikista tutkimukseeni osallistuneista nuorista kolmasosa (33 %) saa lukemisesta nautintoa aina tai lähes aina, lähes kaksi viidesosaa (37 %) usein tai välillä ja joka neljäs (25 %) harvoin, jos koskaan. Pojista 15 % ja tytöistä 2 % kertoo, ettei ole koskaan nauttinut lukemisesta. Aineistossa nimetään 831 kertaa jokin kaunokirjallisuuden lukemiseen liittyvä hyöty. Mitä sitoutuneempi nuori on kaunokirjallisuuden lukemiseen, sitä useampia eri hyötyjä hän mainitsee avointen kysymysten vastauksissa: oletettavasti sitoutumattomien keskuudessa vallitsee jäsentymättömämpi kuva kaunokirjallisuuden hyödyistä kuin lukemiseen sitoutuneiden tai melko sitoutuneiden keskuudessa. Lukemiseen sitoutumattomat nuoret eivät myöskään pääosin tunnusta tai tunnista itse lukemisprosessista pitkän ajan kuluessa kumuloituvia hyötyjä. Kaikkien vastaajien useimmin mainitsemat kaunokirjallisuuden lukemisen hyödyt koskevat lukemisen sivistävää vaikutusta, kykyä kasvattaa ymmärrystä ja/tai muuttaa maailmankuvaa sekä kykyä kehittää mielikuvitusta. Harvoin mainittuja hyötyjä ovat esimerkiksi empatiakyvyn (4 % mainitsee), kriittisyyden (1 %) ja keskittymiskyvyn (2 %) kehittyminen.
  • Jääskeläinen, Tanja (2018)
    Tällä tutkimuksella selvitetään murrosiän ja uskonnollisuuden kokemuksia. Tutkimuksessa tarkastellaan nuorten kokemuksia murrosiästä ja sen merkityksestä uskonnollisuudelle. Tutkimuksessa käsitellään erityisesti niitä kokemuksia ja haasteita, joilla on vaikutusta nuorten uskonnollisuuteen. Keskeistä on myös tyttöjen ja poikien väliset erot kaikkien kokemuksien osalta. Tutkimuksella arvioidaan niitä tekijöitä, joilla nuorten uskonnollisuuteen on vaikutusta. Tutkimus on kvantitatiivinen eli määrällinen tutkimus ja sen tuloksia tarkasteltiin tilastollisin menetelmin. Tutkimukseen osallistui yhdeksäsluokkalaisia Helsingin alueen viideltätoista yläkoululta ja kyselyyn vastasi yhteensä 250 oppilasta. Vastaajajoukko käsitti 10 % koko Suomen yhdeksäsluokkalaisista. Tilastollisilla menetelmillä vastataan neljään tutkimuskysymykseen: 1) Miten murrosikä koetaan?, 2) Miten uskonnollisuus koetaan?, 3) Miten sukupuoli selittää vastauksia? ja 4) Mitkä tekijät vaikuttavat murrosikäisten uskonnollisuuteen? Tutkimustulokset osoittivat, että murrosikäiset kokivat oman murrosikänsä sopivaksi ja eivät nähneet sen olleen heillä liian hankala. Vastaajat myös kokivat oman murrosikänsä olleen nuorten yleistä murrosikää helpompia. Tämä osoittaa, että vastaajajoukon murrosikä tuntui olleen heistä helppo. Murrosiässä ei pääosin koettu suuria elämänmuutoksia tai haasteita. Murrosiän suurimpia ongelmia olivat stressi ja yksinäisyys, joita vastaajat kokivat eniten. Näitäkin kokemuksia nuorilla oli suhteellisen vähän, mutta niiden osalta lisätutkimukselle olisi varmasti tulevaisuudessa tarvetta. Uskontoon vastaajat suhtautuivat neutraalisti ja sen nähtiin olevan osa suomalaista yhteiskuntaa. Omaa uskonnollista vakaumusta pystyi vastaajien mielestä näyttämään muille vapaasti muille. Kirkkoon kuuluminen oli vastaajille tärkeää ja tämä osoittaa aiempien tutkimusten kanssa yhteneväisyyttä. Aikuistumisleirit olivat vaikuttaneet nuorten uskonnollisuuteen kohtalaisesti ja tutkimustuloksista selvisi, että leirien vaikutus korreloi uskonnollisuuden vahvistumisen kanssa. Tutkimuksen perusteella voidaan sanoa, että murrosiän uskonnollisuudelle merkityksellisempiä tekijöitä ovat sosiaaliset tekijät. Perhe, ystävät ja uskonnollinen yhteisö vahvistavat selkeästi murrosikäisten uskonnollisuutta. Uskonnollista kasvatusta saaneet ovat myös murrosiässä selvästi uskonnollisimpia. Myös koulun katsomusopetus koetaan omaa uskoa vahvistavaksi tekijäksi. Aikuistumisleirit ovat nuorille positiivisia kokemuksia, joiden uskonnollinen merkitys korostuu erityisesti uskonnollisilla ja hengellisillä nuorilla. Murrosiän kokemuksilla ei havaittu olevan merkitystä uskonnollisuuteen ja uskonnollisuuteen eivät vaikuttaneet erilaiset negatiiviset tilanteet elämässä. Uskonnollisuuteen negatiivisesti vaikuttavia tekijöitä ei tutkimuksessa noussut juurikaan esille. Murrosikä ei suurimmaksi osaksi vaikuttanut uskonnollisuuteen. Jos vaikutusta kuitenkin havaittiin, oli se lähes aina positiivista.
  • Puttonen, Mia (2017)
    The Helsinki City Plan Vision 2050 perceives urban parks as its citizens’ living rooms that offer a setting for diverse urban life. The definition of a living room highlights the notion of “hanging out”, sharing space and possibilities for social encounters. In a densifying future urban environment, the significance of urban parks as multifunctional centres of urban life and high quality recreation areas continue to grow. The aim of this thesis was to discover what characterizes Helsinki’s urban parks as public spaces, and to investigate the role they can have in enhancing the lively city. Based on human geography, this thesis hoped to examine the place meanings that urban dwellers attach to urban parks. This research emphasizes the importance of residents’ experiences in knowledge production and is especially interested in the world of experiences that evolve from urban parks as social environments. The thesis was written as part of a European Union funded project GREEN SURGE which in Finland is coordinated by the Department of Environmental Sciences at the University of Helsinki. As a research group, we collected interview and observation field data based on the project guidelines in 12 urban parks in Helsinki in summer 2015. In total, we received 596 interviews. The most popular motivations to use urban parks included relaxing, hanging out, recreation and enjoying the sunny weather, whereas the significance of nature in user motivations was lower. Activities mentioned as social (being together, having a picnic etc.) covered about one fourth of all motivations to use the parks. Park users who arrived for social reasons tended to stay in parks longer and enjoyed the human environment - company and atmosphere - more often. Otto-Iivari Meurman Park in Käpylä turned out to be superior from the point of view of community spirit and lively social atmosphere, which was mainly due to the little café inside the park. In total, 65 % of park users stated the park as very important. The sources of importance were versatile, but close location and physical green environment were highlighted. On the parks’ level, results showed that a park can be a social public space stimulating the lively city without a deep sense of place from park users. It seems that a park can be important to its user only because the space offers the right opportunities of use and pleasant human environment or atmosphere. The result in part challenges the traditional visions of human geographers over the differences in the meaning of space and place. This research concluded that the urban parks of Helsinki cannot be defined as one type that fulfills same functions in urban space. As social public spaces, other parks are successful and “work” - others unsuccessful and do not work. The parks that were defined as quality social spaces were successful e.g. due to their location, design, multifunctionality, services and identity formation, and they attracted users to stay in the park. In the light of this research, successful urban parks have the potential to enhance the lively city and support the Helsinki City Plan Vision to create a good living environment for all.
  • Ristaniemi, Marko (2020)
    Tämän opinnäytetyön tehtävänä on tutkia HelsinkiMission tukihenkilötoimintaan osallistuvien iäkkäiden henkilöiden (seniorit) subjektiivista hyvinvointia. Tähän tutkimustehtävään vastataan kahden alakysymyksen kautta: 1) Mitkä tekijät edistävät ja rajoittavat senioreiden subjektiivista hyvinvointia. 2) Mitkä heidän kokemuksensa ovat HelsinkiMission tukihenkilötoiminnasta. Tutkimuksen aineisto on kerätty viidestä henkilökohtaisesta teemahaastattelusta HelsinkiMission tukihenkilötoimintaan osallistuvilta senioreilta. Tutkimukseni on laadullista tutkimusta eikä pyri tulosten yleistettävyyteen, vaan pyrkii tuomaan esille senioreiden oman äänen heidän arkensa hyvinvoinnin kokemuksesta. Kerätty aineisto on analysoitu teemoittelemalla. Analyysin tuloksena aineistosta löytyi neljä teemaa: merkityksellisyys, kohtaaminen, rajoite ja apukeino. Näiden neljän teeman keskinäiset suhteet ilmenevät kahtena parina. Kohtaamisen teema toimii merkityksellisyyden mahdollistajana ja merkityksellisyys tuottaa hyvinvointia; rajoitteen teema toimii hyvinvoinnin esteenä ja apukeino vähentää rajoitteen vaikutusta. Ensimmäinen tutkimuskysymys saa vastauksen tutkimuksen kaikissa neljässä tuloksessa. Toinen tutkimuskysymys saa vastauksen ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa tuloksessa. Tutkimuksen keskeisimmät tulokset: 1) Vastavuoroisten merkityksellisten kohtaamisten, kuten HelsinkiMission tukihenkilötoiminnan tärkeys senioreiden subjektiivisen hyvinvoinnin edistäjänä ja kohtaamisten puuttuminen hyvinvointia rajoittavana tekijänä. 2) Vapaaehtoistoiminnan, kuten HelsinkiMission erityisluonne ohittaa kohtaamisia rajoittavia tekijöitä, edistäen senioreiden subjektiivista hyvinvointia. 3) Perheen ja ystävyyssuhteiden, kuten HelsinkiMission tukihenkilötoiminnan merkityksellisyys senioreiden subjektiivisen hyvinvoinnin edistäjänä. Hankaluudet perheyhteyksissä ja ystävyyssuhteissa tai niiden puuttuminen rajoittaa senioreiden subjektiivista hyvinvointia. 4) Tutkimuksen teemat ovat yhteneviä Allardtin teorian kolmen perusluokan kanssa. Allardtin teoriasta puuttuu kuitenkin uskonto hyvinvoinnin osa-alueena. Uskonto esiintyy aineistossa hyvinvointia edistävänä tekijänä.
  • Korpela, Heidi (2022)
    Kansainvälistä kaupunkien välistä toimintaa on tutkittu jonkin verran. Toimintaa kaupunkinäyttelyn näkökulmasta Helsingin osalta ei ole tutkittu aiemmin laajemmin. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, millaista kaupunkikuvaa Helsingistä pyrittiin viemään ulkomaille Helsinki-näyttelyn avulla 1960-luvulla sekä mikä oli Helsinki-näyttelyn tarkoitus 1960-luvun aikana. Tutkimuksessa on käytössä Helsingin kaupunginarkistosta löytyvät Helsinki-näyttelyn sekä Helsinki-näyttelytoimikunnan asiakirja kokonaisuudet, joita ei ole digitoitu. Aineistoa on runsaasti usealla eri kielellä, joita käännettiin suomeksi eri käännösohjelmien avulla. Aineistot käsiteltiin niin kuin ne ovat Helsingin kaupunginarkistossa arkistoituna eli kronologisessa järjestyksessä, mutta tutkielma on käsitelty temaattisesti. Helsinki-näyttelyä vietiin vuosien 1965–1970 välisenä aikana useisiin kaupunkeihin Euroopassa sekä Yhdysvalloissa niin, että näyttelytoiminta painottui vahvasti Keski-Euroopan kaupunkeihin. Helsinki-näyttely esitteli monipuolisesti Helsinkiä useiden visuaalisten tapojen kautta huomioiden kohdekaupungin yleisön. Näyttelyn näkyvyyden edistämiseksi mainonta sekä näyttelyn vastaanoton seuranta olivat tärkeässä osassa toimintaa. Suhteiden muodostamista tapahtui kaupunkinäyttelyn suunnittelun aikana sekä itse Helsinki-näyttelyn avajaisten yhteydessä eri kaupunkien delegaatioiden toimesta. 1960-luvulla näyttelyn avulla haluttiin antaa Helsingistä pääasiassa läntisten maiden kaupunkeihin kuvaa kasvavana, kehittyneenä, innovatiivisena, puolueettomana, monipuolisena, laadukkaan arkkitehtuurin sekä länsimaiset arvot omaavana kaupunkina. Helsinki-näyttelyn tarkoituksena oli pääasiassa esitellä monipuolisesti Helsinkiä mahdollisimman laajasti ulkomailla. Näyttelyn avulla onnistuttiin tekemään Helsingistä tunnetumpi ulkomaalaisissa kaupungeissa. Kaupungin tunnettavuuden kasvattaminen, tiedon levittäminen ja uuden oppiminen sekä kansainvälisten kaupunkisuhteiden muodostaminen olivatkin tärkeässä osassa kaupunkinäyttelyn tavoitetta.
  • Heikkilä, Rami (2024)
    Fungi play a key role in the cycle of carbon and nutrients. Fungal research has been challenging, so fungi are poorly known in terms of species and lifestyle. Their temporal and spatial distribution patterns are poorly known, and there is no known previous research on grass fields. Gilled mushrooms form a group of shape that broadly correspond to the order of Agaricales. The order is diverse, including more than 25,000 species from several, i.e. tribes and genera. Agarics form visible filamentous densities in the eye, sporocarps / fruiting body, that can be identified by the gills they contain. In terms of dietary habits, they are saprotrophs and symbiotrophs. The distribution of gilled mushrooms is driven by climatic, edaphic and spatial factors at different scales. Farming methods and grazing also affect the distribution of heather spores in pasture grass. With the marginal effect, plants outside the pasture also affect the distribution. The thesis aims to describe the spatio-temporal distribution of gilled mushroom fruiting bodies within a single pasture, as well as to examine the determinants of distribution. The research area is less than 1 ha of cultivated grassland, containing 356 one-square-metre research plots by systematic sampling. Observations were made eight times, about a week apart in the autumn of 2023. The temporal distribution of sporocarps was studied using statistical methods in relation to climate factors. The response variables were the sum of the sporocarps base of the observation and the number of plots containing the observations. The explanatory variables were the precipitation of one and three days prior to the study, as well as the minimum, maximum and average temperatures. Spatial distribution was studied in relation to the temperature, humidity and electrical conductivity measured from the soil, as well as the height and distance from the edge of the mowed area acquired by remote sensing. In addition, the differences between the squares located less than and more than three metres from the edge of the area were compared. The response variables were the plot-specific sum of sporocarps, absolute prevalence, and number of observations. Temporal distribution of sporocarps is most strongly explained by the precipitation and maximum temperature of the day preceding the observation. Rainfall accounts for 20.6% of the sum of sporocarps and 47.5% of the number of plots containing observations. Maximum temperature accounts for 18.8% of the sum of fruiting bodies. Spatial distribution is most explained by soil moisture. Soil moisture accounts for 29.4% of the plot-specific sum of sporocarps and 21% of the number of observations. The direction of moisture response is negative in both response variables. The height of absolute occurrence explains 12.3%. In plots less than three metres from the edge of the pasture, sporocarps were found in 33.78% of the plots and 8.87% more than three metres away. On the edge of the pasture, the sum and the mean of sporocarps, and the number of observations were statistically significantly higher than further from the edge of the mowed area. Especially in the near-forest survey plots, the response variables received high values. According to the results, the temporal distribution of sporocarps on grassland is driven by climatic factors, especially the precipitation and maximum temperature of the previous day. Spatial distribution is mostly driven by soil moisture, according to the results, but all the explanatory variables used have statistical significance as explanations for the distribution. The edges of the pasture contain more sporocarps, possibly due to the more diverse plant species in the forest and protective belts.
  • Siltanen, Oskari (2019)
    Pro gradu -tutkielmassani tutkin saksalaisen upseeriston käsityksiä sodan merkityksestä ennen ensimmäistä maailmansotaa noin vuodesta 1890 alkaen. Upseeriston rooli sodan syttymisessä ja myöhemmin sotasyyllisyyskysymykseen liittyen on ollut kiivaan keskustelun aiheena jo vuosisadan ajan, mikä tekee upseerien sotaa koskevista mielipiteistä ja ideologioista tutkimisen arvoista. Aihepiiriä on tavanomaisesti lähestytty militarismin näkökulmasta, millä useimmiten tarkoitetaan sodan ja armeijan ylikorostumista yhteiskunnassa ja politiikassa. Tässä tutkimuksessa tulkitsen upseerien kirjoituksia kontekstualisoimalla upseerien kirjoituksia. Yhdistämällä heidän pohdintansa sodan merkityksestä muihin ajankohtaisiin keskusteluihin ja aatteellisiin virtauksiin, etsin vastausta siihen, miksi upseerit pitivät sotaa väistämättömänä ja tarpeellisena osana kulttuuria ja ihmisyyttä. Miten upseerit perustelivat sotamyönteisiä ajatuksiaan ja minkälaisen aatteellisen perustan varaan ne rakentuivat? Miksi sotilaiden maailmankuvassa konflikti ja viholliskuvat olivat niin keskeisellä sijalla? Tutkimuksen keskushenkilönä ja päälähteenä toimii ratsuväenkenraali Friedrich von Bernhardi, jonka vuonna 1912 ilmestynyt kirja Deutschland und der Nächste Krieg on noussut pahamaineisimmaksi aggressiivisen militarismin symboliksi. Bernhardin ohella käytän muiden sotilaskirjoittajien ja sotateoreetikkojen, kuten Albrecht von Boguslawskin, Max Jähnsin, Colmar von der Goltzin ja Hugo von Freytag-Loringhovenin kirjoituksia. Lisäksi armeijan yleisesikunnan päällikköjen näkemykset antavat perspektiiviä siihen, miten sotateoreetikkojen mielipiteet vertautuvat ylimmän sotilasjohdon ajatuksiin. Upseereilla oli pessimistinen käsitys Euroopan suurvaltojen suhteista ja voimatasapainosta. Kolmoisententen uskottiin tulevaisuudessa ainoastaan vahvistuvan Saksaan nähden, mistä syystä ennaltaehkäisevän sodan ajatus oli suosiossa. Armeijan sotilaskulttuurista upseerit omaksuivat taipumuksen nähdä poliittiset ongelmat sotilaallisina ja ratkaista sotilaalliset ongelmat aina suuremmalla voimankäytöllä. Sotateoreetikot ottivat voimakkaasti kantaa pasifismia ja sosialismia vastaan. Pasifismi nähtiin epäkäytännöllisenä utopiana, jonka pelättiin heikentävänä kansakuntaa moraalisesti ja siten vaikuttavan myös armeijan taistelukykyyn. Upseerit olivat myös tietoisia armeijan sisäpoliittisista tehtävistä, joihin kuului kansallisen identiteetin ja yhtenäisyyden pönkittäminen sekä aktiiviset sosiaalidemokratian vastaiset toimet. Tarpeen vaatiessa upseerit olivat valmiita myös sisällissotaan, joten sota ei ollut ainoastaan ulkopolitiikan työkalu. Sodalla myös koettiin olevan arvoa itsessään osana kulttuuria ja kansojen välistä kanssakäymistä. Sosiaalidarvinismin hengessä upseerit pitivät olemassaolon taisteluun perustuvaa sotaa väistämättömänä luonnonlakina, joka edisti ihmiskunnan kulttuuria sekä ehkäisi fyysistä ja moraalista rappiota. Esitän kuitenkin, että darvinismi ei ollut ratkaisevassa asemassa näiden käsitysten omaksumisessa, vaan niitä pystyi perustelemaan myös 1800-luvun alusta asti vaikuttaneen saksalaisten ihmistieteiden valtiokäsityksen ja sen radikaalinationalistisen sovelluksen avulla. Bernhardin käsityksessä valtion tehtävä on kasvattaa valtaansa, jotta se voi edistää ihmiskunnan edistystä. Saksalaisia taas pidettiin useimmissa suhteissa muita kansallisuuksia parempina, jolloin Saksalle muodostuu velvollisuus levittää ihmiskunnan edun nimissä valtaansa. Bernhardi haki tukea näkemykselleen sodan merkityksestä kaikista mahdollisista suunnista Goethesta Jeesukseen. Hän vetoaa myös poikkeuksellisen suoraan Darwiniin tarkoituksenaan saada tieteen arvovalta puhumaan sodan puolesta. Kokonaisuudessaan upseeriston suhde sotaan oli heidän maailmankuvansa ja luokkaidentiteettinsä luontainen jatke.