Browsing by Title
Now showing items 8212-8231 of 30985
-
(2021)Finnish special class teachers and special teachers in primary and secondary education work in various settings. The reform of special education has changed the work. Lacking normative work descriptions, the tasks and responsibilities of special education teachers can vary vastly. On the other hand, there can be recognized a historical continuum of the work models of special class teachers and special teachers. The purpose of this study was to explore the conceptions of special class teachers and special teachers associated to work descriptions along with the perceptions of their everyday work and its tasks. A qualitative research approach was used. Research data consisted of six interviews in total with both special class teachers and special teachers. Qualitative content analysis and thematic analysis were used to analyze the data. Following the content analysis, the work of both special education teacher professions can be conceptualized in the categories of teaching, co-operation, and background work. Teaching was considered the primary objective of the work of special education teachers. Two new categories, meta-work and community building were suggested based on the interview data. In thematic analysis, the inclination of special education teachers to pursue the good of their students was found in close relation to their perceived working mandates.
-
(2015)The purpose of this study was to research connection between physical condition and school success. Connection between physical condition and math grades was also measured. This is a case study and the material was collected from one secondary school in Helsinki during the school year 2010–2011. The study involves altogether 62 boys and 40 girls from the ninth grade. Physical condition was measured by Cooper-test which is used internationally. School success was measured by calculating the mean of pupils grades from theoretical subjects. Success in mathematics was measured by the grades of diplomas. The material of the study was collected confidentially with the administrational staff of the school and two physical education teacher in the end of the year. The purpose of the study is to find out connections between these variables, compare them and try to find out differences between sex. Good wellness and good shape is known to increase the quality of life and well-being. The theoretical part of this study closely looks at the concepts of physical condition, physical education, evaluation and succeeding in school. There was no connection between physical stamina and school success or physical stamina and success in mathematics in this study. The results from the cross table didn't show any strong or moderate connection. The reason that there was no connection found could be that the sample was small. Also the location of the school might cause some differences because the results might be different in the other parts of Finland. This study should be continued by long distance study and compare the results between different locations in Finland.
-
(2014)Tutkielmassa tarkastellaan työvoimapoliittisessa kotoutumiskoulutuksessa opiskelevien maahanmuuttajien kokemuksia kieliharjoittelusta. Kieliharjoittelu on neljä viikkoa kestävä työelämäjakso, jonka tavoitteena on aktivoida suullista kielitaitoa ja tutustua suomalaiseen työkulttuuriin. Tutkielman tavoitteena on selvittää kieliharjoittelun hyviä ja huonoja puolia opiskelijan näkökulmasta ja pohtia sen hyödyllisyyttä kotoutumiskoulutuksen osana. Laajempana tavoitteena on kieliharjoittelun kehittämisehdotusten määrittely tutkimustulosten perusteella. Tutkielman ote on työelämälähtöinen, joten tutkielmassa on sekä analyysi- että selvityspainotteisia lukuja. Tutkielman tärkein teoreettinen viitekehys on funktionaalinen kielenoppiminen. Informanttien kieliharjoittelukokemuksia peilataan myös muun muassa affordanssin ja lähikehityksen vyöhykkeen näkökulmasta. Tutkielman aineistoa analysoidaan laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkielman aineisto koostuu haastatteluista ja kyselylomakkeista. Haastattelut on toteutettu puolistrukturoituina teemahaastatteluina, ja niistä on litteroitu tutkielman fokusaineiston muodostavat kohdat. Informantteja on yhteensä 23. Työssä osoitetaan, että suurimpia kieliharjoittelun haasteita ovat puhekielen ymmärtäminen ja puheyhteisön jäseneksi pääseminen. Suurin osa informanteista kokee kuitenkin oppineensa kieliharjoittelussa suomea, erityisesti puhekieltä. Kieliharjoittelun tavoitteiden toteutumiseen vaikuttavat kieliharjoittelijan työtehtävät, työyhteisön kiire ja ennen kaikkea työyhteisön halukkuus ottaa kontaktia kieliharjoittelijaan. Kieliharjoittelua voisi kehittää syventämällä työnantajan ja koulutuksentarjoajan yhteistyötä ja optimoimalla kieliharjoittelijan työtehtävät vahvemmin kielitaitoa kehittäviksi. Kotoutumiskoulutuksen ja työelämän yhteistyötä voisi lisätä entisestään, sillä pelkkä luokkahuoneopiskelu ei anna riittäviä valmiuksia kotoutumiseen. Kieliharjoittelu on kehityskelpoinen menetelmä oppia suomea työelämäkontekstissa.
-
(2021)Tässä pro-gradu tutkielmassa tarkastelen äitiydessä ilmenevää suorittamiskulttuuria. Tavoitteena on tutkia miten äidit merkityksellistävät sekä omaehtoista, ei-tavoitteellista että suorituskeskeistä ansiotyön ulkopuolista oman ajan viettoa. Tutkielmani pääkysymys on millaisiin hyvään äitiyteen koskeviin normeihin sekä suorittamisen että ei-minkään tekemisen toiminnan merkitykset perustuvat. Tutkimusaineistoni koostuu kahdeksasta, keskiluokkaisessa heteroseksuaalisessa suhteessa olevien äitien teemahaastatteluista, joissa perheisiin kuuluu vähintään yksi alle kouluikäinen lapsi. Haastateltavat äidit rekrytoin helsinkiläisestä, äideille suunnatusta Facebook-ryhmästä. Haastatteluaineisto teemoiteltiin laadullisen sisällönanalyysin tavoin. Koska tavoitteena oli selvittää äitien merkityksienantojen kytköstä ei-minkään tekemisen sekä suorittamisen toimintaan, muodostuivat teemat äitien antamista arvonannoista sekä suhtautumistavoista liittyen sekä I) hyvään äitiyteen että II) suorittamisen ja III) ei-minkään tekemisen toimintoihin. Aineiston analyysissä hyödynnettiin sekä Michelle Foucault'n hallinnallisuuden sekä Sharon Haysin intensiivisen äitiyden teorioita. Tutkielman perusteella muodostuvat äitien itselleen vietetyn vapaa-ajan merkitykset normatiivisen äitiyden rakenteesta. Tutkielman perusteella muodostuu normatiivinen äitiys ensisijaisesti toiselle tekemisen arvosta. Äidit oikeuttivat itselleen vapaa-aikaa antamalla toiminnalle normatiiviseen äitiyteen sopivan arvon ja merkityksen. Hyödyllisyyden arvo ja merkitys oli sekä oman ajan vietossa että äitiydessä keskeisin.
-
(2014)Helsingin seutu on yksi Euroopan nopeimmin kasvavista kaupunkiseuduista. Sen kasvu ja kehitys on hyvin ajankohtainen ja tärkeä asia niin pääkaupunkiseudun, koko Suomen, kuin kansainvälisessä mittakaavassa. Helsingin seudun kehitystä on pyritty tukemaan metropolipolitiikalla, jonka tarkoituksena on vahvistaa kansainvälistä kilpailukykyä ja tasapainoista kehitystä. Metropolialueen kokonaisvaltaisen kehityksen nähdään olevan merkityksellistä koko maan kansantaloudelle. Espoo sijaitsee pääkaupunkiseudun metropolialueen ytimessä, jolloin sen kasvulla ja kehityksellä on olennainen merkitys metropolialueen kokonaisuudessa. Helsingin seudun kaupunkirakenteen voidaan katsoa olevan vahvasti hajautunutta ja harvaan asutettua. Tutkielmani kannalta merkittävänä teemana esiin nouseekin monessa yhteydessä todettu tarve yhdyskuntarakenteen eheyttämisestä sekä asukkaiden paikallistuntemuksen hyödyntämisestä osana tavoitteiden saavuttamista. Vuonna 2000 voimaan tulleessa uudessa maankäyttö- ja rakennuslaissa pyritään tukemaan vuorovaikutteista suunnittelua, jossa 'osallisilla' tulee olla oikeus ja mahdollisuus osallistua suunnitteluun. Erityisesti paikkatietojärjestelmien hyödyntämisen mahdollisuudet osana osallistuvaa ja vuorovaikutteista suunnittelua sekä päätöksentekoa on herättänyt kasvavaa mielenkiintoa niin suunnittelu- kuin tutkimuskentällä. Paikkatietoa hyödyntävien menetelmien myötä esimerkiksi asukkaiden tuottama kokemuksellinen tieto on voitu yhdistää sijaintitietoon, jolloin se on helpommin hallittavissa ja analysoitavissa. Tämä mahdollistaa myös asukkaiden paremman osallistumisen suunnitteluun ja elinympäristönsä arvioimiseen. Tutkimuksen taustalla on Espoon kaupunkisuunnittelukeskuksen halu kehittää kommunikaatiota asukkaiden ja suunnittelijoiden välillä sekä löytää uusia toimivia vaikuttamisen väyliä. Espoon kaupunkisuunnittelukeskus osallistuu valtiovarainministeriön koordinoimaan Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelmaan (SADe-ohjelma), jonka osana on teetetty Dimenteq Oy:n tuottaman Harava-palvelun karttapohjainen verkkokysely espoolaisesta asuinympäristöstä. Tutkielmassa pyritään tuomaan kyselyn pohjalta esiin asukkaiden mielipiteitä onnistuneista ja epäonnistuneista asuinalueita, muuttamisen toivealueista sekä uuden asuntorakentamisen mahdollisesta sijainnista Espoossa. Tuloksia vertaillaan myös aiempaan asumispreferenssitutkimukseen, ja erityisesti vuonna 2000 teetettyyn kyselytutkimukseen jossa espoolaisten asumista ja asumistoiveita selvitettiin edellisen kerran. Tavoitteena on selvittää, minkälaisena hyvä asuinympäristö näyttäytyy tällä hetkellä espoolaisten näkökulmasta. Karttapohjaisten merkintöjen avulla on pyritty löytämään alueita, jonne mielipiteet kasautuvat, sekä kuvaamaan karttamerkintöjä niihin liittyvien täydentävien vastausvaihtoehtojen avulla. Aineiston analysoinnissa on käytetty MapInfo paikkatieto-ohjelmistoa ja Excel taulukkolaskentaohjelmaa. Yllättävää aineistossa oli vastaajien keskuudessa vallitseva yhtenäiskulttuuri niin kokemuksiin kuin toiveisiin liittyen, mitään selkeitä asukasprofiileja ei aineistosta voitu nostaa esiin. Tutkielman tuloksissa nousee kuitenkin selkeästi esiin samat teemat kuin aiemmassakin tutkimuksessa, eli luonnonläheisyyden sekä hyvien palveluiden ja liikenneyhteyksien tärkeys asukkaille. Toisaalta pientaloasumisen sijaan korostuu erityisesti kaupunkimaisen rakentamisen arvostus sekä asuinalueiden imagon ja ulkonäön merkitys.
-
(2016)Hyvästä hallinnosta on muodostunut muodikas iskusana poliittisessa ja oikeudellisessa diskurssissa. Tämä tutkielma kartoittaa, mitä hyvän hallinnon periaatteet ovat eri eurooppaoikeudellisissa konteksteissa käytännössä tarkoittaneet. Mitkä toimijat ovat pyrkineet määrittämään hallinnon hyvän tason semanttista tai normatiivista merkityssisältöä, ja mitä vaatimuksia hallinnolle on sen hyvyyden nimissä asetettu? Onko yksilön kannalta kyse ainoastaan idealistisesta poliittisesta tavoitteesta, vai onko käsitteellä myös ollut merkityksellisiä oikeusvaikutuksia tai vaikutusta käytänteisiin EU:ssa? Tarkastelunkohteena on lisäksi hyvän hallinnon periaatteiden yhteiskunnallinen merkitys unionin hyväksyttävyyden kasvattamisessa. Tutkielman pääväite on, että hyvän hallinnon periaatteissa on eurooppaoikeudessa ollut enemmän kyse poliittisesta viestinnästä ja soft law -luonteisesta käytöksen ohjaamisesta kuin sitovista oikeudellisista normeista. Periaatteet ovat eri konteksteissa epätäsmällisiä ja sitomattomia, minkä vuoksi ne eivät pääsääntöisesti takaa oikeussubjekteille ainakaan kovia oikeudellisia takeita suhteessa auktoriteetteihin. "Hyvän hallintotavan" merkitysyhteydessä periaatteista on muodostunut osa yleistä kielenkäyttöä EU:n päätöksentekorakenteita koskevissa keskusteluissa. Poliittisesta luonteestaan huolimatta käsitteen edistämät arvot ovat yleistyneet käytänteinä ja vahvistuneet oikeudellisesti. "Hyvän hallinnon" kontekstissa periaatteet viitoittavat EU:n hallinnon ja yleisön julkisoikeudellisia suhteita laadullisina ja menettelyllisinä vaatimuksina. Suppeiden tuomioistuinteitse täytäntöönpanokelpoisten hyvän hallinnon ydinelementtien lisäksi käsite ohjaa oikeusperiaatteena oikeudellista ratkaisutoimintaa, mutta itsenäisenä kanneperusteena se ei ole menestynyt. Euroopan oikeusasiamies taas antaa hyvälle hallinnolle kovempia oikeuslähteitä laajemman ja sitovamman merkityksen ja voi päätöstensä muodollisesta sitomattomuudesta huolimatta tarjota käsitteeseen nojaten oikeussuojaa. Myös laajempi yleisö on hyötynyt periaatteita hyödyntävästä kielenkäytöstä, jolla oikeusasiamies on kampanjoinut kansalaisystävällisten rakenteiden puolesta. Vaikka hallinnon hyvää tasoa koskevassa eurooppaoikeudellisessa keskustelussa on seassa varmasti myös tyhjää retoriikkaa, jatkuva viittaaminen periaatteisiin ja niiden muodollinen vahvistaminen ovat asettaneet sävyn diskursseille EU:n päätöksenteon ja hallintotoiminnan kehittämisestä sekä lisänneet tietoisuutta periaatteiden edistämistä arvoista. Tämä ei ole voinut olla myös tosiasiallisesti näkymättä EU:n toimielinten päivittäisessä toimintakulttuurissa. Epätäsmällisyytensä vuoksi periaatteiden nimissä voidaan joustavasti esittää erilaisia vaatimuksia auktoriteeteille, mutta erityisesti hyvää hallintoa tulisi täsmentää sekundaarilainsäädännöllä perusoikeuden hyvään hallintoon tehokkaan nauttimisen varmistamiseksi. Jos EU:n päätöksentekojärjestelmiä taas halutaan jatkossa kehittää hyvän hallintotavan nimissä, tulisi periaatteesta omaksua johdonmukaisempi ja selkeämpi käyttötapa. EU:n hyväksyttävyyden kannalta periaatteet voivat rajatussa määrin parantaa EU:n yleistä ja prosessuaalista legitimiteettiä vahvistamalla yksilöiden oikeuksia ja edistämällä koetun oikeudenmukaisuuden ja reiluuden tunteita.
-
(2016)Vanhusten hoitoa koskevat laatukysymykset ovat olleet yhteiskunnallisessa keskustelussa jo jonkin aikaa hyvin keskeinen aihe. Ikärakenteen muutos on Suomessa voimakas ja ikääntyneiden määrä tulee tulevaisuudessa kasvamaan ennennäkemättömästi. Tämä kehitys on aiheuttanut huomattavia paineita hyvinvointivaltio rakenteellemme ja sen myötä hallitus on asettanut suuria säästötavoitteita erityisesti koskien vanhusten hoidon järjestämistä tulevaisuudessa. Säästöpaineet ovat johtaneet ikääntyneiden palvelurakenteen uudistukseen. Uudistuksen ensisijaisena tavoitteena on ympärivuorokautisen hoidon vähentäminen ja kotiin vietävien palveluiden ensisijaisuus. Tutkimus on tämän muutoksen vuoksi rajattu koskemaan vain ikääntyneiden kunnallista kotihoitoa. Tutkimuksessa on tavoitteena selvittää miten ikääntyneiden perusoikeudet toteutuvat palvelurakenteen muutoksen ja säästötavoitteiden keskellä. Tutkimuksen tiedonintressissä on se, miten ikääntyneen oikeus hyvään ja laadukkaaseen hoivaan ja hoitoon on tällä hetkellä oikeusjärjestyksessämme turvattu. Tutkimuksen tavoitteena on muodostaa yhtenäinen kuva vanhusten kotihoidon pirstaleisesta sääntelystä ja hoidon laadun perusteista. Ongelmana voidaan pitää sitä, että vanhusten hoidon laatutaso ja käytännön toteuttaminen, on sitovan normiaineksen puuttuessa jätetty suositusten varaan. Suositusten huolellinen toteuttaminen on taas käytännön toimijoiden vastuulla, jotka ovat säästötavoitteiden keskellä. Vanhuspalvelulaki eli ensimmäinen vain ikääntynyttä väestöä koskeva laki tuli voimaan 2013. Tutkimuksessa arvioidaan lain merkitystä ikääntyneiden laadukkaan hoidon ja perusoikeuksien toteutumisen kannalta. Tutkimuksen tarkoituksena on tuottaa tietoa siitä, miten lainsäädännössä on määritelty ikääntyneiden hyvä ja laadukas hoito. Tavoitteena tässä tutkielmassa on arvioida vanhusten hoitoa ja sen laatua koskevien säännösten ja suositusten vaikuttavuutta yhteiskunnassa, ja paikantaa niihin liittyviä mahdollisia ongelmia. Tämän vuoksi tutkimus on myös oikeudenalat ylittävä. Tutkimus on oikeusdogmaattinen eli lainopillinen. Tutkimusmetodina on ongelmakeskeinen lainoppi tutkimuksen voimakkaasta yhteiskunnallisesta kontekstista johtuen. Ikääntyviä koskevat kysymykset ovat oikeustieteessä hyvin moninaisia ja oikeudenalojen sekä muidenkin tieteenalojen rajat ylittäviä. Ominaista tutkimukselle on siksi ongelmakeskeisyys, joka johtaa tutkimuksen usean eri oikeudenalan kentälle. Tutkimuksen tavoite on myös perinteisen lainopin tavoin systematisoida ja tulkita vanhusten hyvän hoidon laatuun ja kotihoidon järjestämiseen liittyviä oikeuslähteitä ja lainsäännöksiä. Pyrkimykseni on arvioida mitä seurauksia tutkimustuloksista voisi olla johdettavissa myös lain tasolle. Tutkimuksen tuloksena voidaan pitää sitä, että nykyinen vanhusten kotihoito ei ole kestävää ajatellen ikääntyneiden määrän suurta kasvua ja heidän itsenäistä pärjäämistään kotona mahdollisimman pitkään. Vanhusten hoidon ongelmana voidaan pitää myös sitä, että vanhuksella ei ole subjektiivista oikeutta edes hänelle tarpeelliseksi todettuihin palveluihin, vaan näiden palveluiden toteutus on lopulta kunnan määrärahoista riippuvaista. Tätä ongelmaa korostavat rajut säästötavoitteet. Laitoshoidon vähentäminen johtaa siihen, että kotona hoidetaan määrällisesti enemmän paljon aikaisempaa iäkkäämpiä ja yhä heikommassa kunnossa olevia ikääntyneitä. Kotihoitoon ohjattuja resursseja ei ole tästä huolimatta korotettu samassa suhteessa. Tällaisessa tilanteessa hoidon laadun ja sisällön laintasoinen sääntely olisi tutkimuksen tulosten mukaan tarpeellista. Sääntelyllä turvattaisiin ikääntyneiden oikeus ihmisarvoiseen elämän edellyttämään turvaan ja huolenpitoon, sekä riittäviin sosiaalipalveluihin, säästötavoitteista ja ympärivuorokautisen hoidon vähentämisestä huolimatta. Tässä tilanteessa laadun toteutumisen jättäminen oikeudellisesti sitomattomien suositusten varaan, vaarantaa ikääntyneiden perusoikeuksien ja hyvän hoidon toteutumisen vanhushoivassa.
-
(2007)Vuonna 2006 Suomessa korvattiin 2331 potilasvahinkoa. Niistä maksettiin korvauksia yhteensä noin 27 miljoonaa euroa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan potilasvahinkoja lääketieteellisen toiminnan valossa. Tutkimuksessa pyritään vastaamaan kysymykseen: Millä eri tavoilla lääkärin toiminta voi epäonnistua potilasvahinkotapauksissa? Tutkimuksessa määriteltiin neljä kategoriaa, joiden avulla analysoitiin esimerkkitapauksia. Kategoriat käsittelivät hoitojärjestelmää, lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja, toiminnan intentionaalisuutta sekä toiminnan suhdetta sen lopputuloksiin ja seurauksiin. Ensimmäisessä tutkimusluvussa määriteltiin kategoriat, joiden avulla lääketieteellistä toimintaa voi arvioida. Ensimmäiseksi analysoitiin hoitojärjestelmää, lääkärin toiminnan kontekstia. Hoitojärjestelmästä nostettiin esille potilas-lääkärisuhde, lääkärien välinen yhteistyö, potilaasta saatavat tiedot, toiminnan mahdollistavat resurssit sekä niin kutsuttu systeemivirhe. Hoitojärjestelmän toimiminen on hyvän hoidon ensimmäinen edellytys. Se vaatii eri terveydenhuollon ammattihenkilöiden saumatonta yhteistyötä.Toinen kategoria käsitteli lääkärin toimintaan vaikuttavia normeja. Georg Henrik von Wrightin teoksen Norm and Action normien jaottelua sovellettiin lääkärin toimintaan. Normien pääryhmään kuuluvat säännöt, määräykset ja ohjeet. Lisäksi voidaan määritellä pienempiä normiryhmiä, jotka sijaitsevat pääryhmien välimaastossa. Näihin pienempiin ryhmiin sijoittuvat tottumukset, moraaliset periaatteet sekä ideaalit säännöt. Kolmannessa kategoriassa käsiteltiin intentionaalisuutta osana toimintaa. Teorian päälähde oli G. E. M. Anscomben teos Intention. Toiminnan intentionaalisuutta analysoitiin Anscomben tunnetun, vesikaivon myrkytystä koskevan, esimerkin avulla. Siinä tekoon liittyvä sisäinen tieto on keskeinen intentiota määrittävä tekijä. Viimeisessä kategoriassa arvioitiin toimintaa von Wrightin mukaan. Esille nousi erityisesti kyky toiminnan perusedellytyksenä sekä toiminnan lopputulos ja seuraukset. Potilasvahingoissa on tärkeää arvioida myös potilasvahingon seurauksia, ei vain epäonnistuneen toimenpiteen lopputulosta. Toimintaa analysoitaessa oli myös otettava huomioon kenen näkökulmasta seurauksia arvioitiin, Potilas, lääkäri ja esimerkiksi osastonylilääkäri saattavat nähdä potilasvahingon seuraukset hyvin eri tavoilla.Toisessa tutkimusluvussa arvioitiin neljää Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen ja lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastojen kantelu- ja valvontaratkaisuista valittua esimerkkitapausta. Ensimmäinen käsitteli lääkärin toiminnan epäonnistumista synnytyksessä, toinen psyykkisistä ongelmista ja alkoholiriippuvuudesta kärsivän lääkärin ammatinharjoittamisoikeuksien rajoittamista, kolmas lääketutkimuksen johtajan vakavia virheitä ja neljäs Terveydenhuollon oikeusturvakeskuksen pysyvän asiantuntijan ristiriitaisia asiantuntijalausuntoja. Lääkärin toiminnan epäonnistuminen vaikuttaa helposti hoitojärjestelmään, jonka toimiminen perustuu työntekijöiden yhteistyöhön. Hoitovirheissä rikotaan yleensä lääketieteen sääntöjä. Potilasvahingon sattuessa lääkärin asema muuttuu normiauktoriteetista normisubjektiksi. Lääkäri saattaa toiminnallaan rikkoa myös moraalisia sääntöjä tai lääkärin ihannetta. Puhtaissa vahinkotapauksissa toiminnan lopputulos ei vastaa lääkärin intentiota, potilaan parantamista. Kaikissa potilasvahinkotapauksissa ei voida puhua vahingoista, vaan kyseessä voi olla myös tarkoituksellinen teko. Toiminnan lopputuloksella voi olla laajat seuraukset, jotka tulisi myös ottaa huomioon toimintaa arvioitaessa.
-
(2017)Vuonna 2000 käynnistetyn Euroopan unionin Lissabonin strategian tavoitteena oli luoda Euroopasta kymmenessä vuodessa ”maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia, parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta”. Viisi vuotta myöhemmin tavoite oli jo karannut ja strategia uudistettu. Strategian revisiossa painottuivat alkuperäisestä poiketen kasvu- ja työllisyystavoitteet. Alkuperäisessä strategiassa tasavertaisten talous- ja sosiaalipolitiikan tavoitteiden toisiaan tukevan “hyvän kehän” ajatus kyseenalaistui. Tutkimus kysyy ongelmanasettelua tarkastelemalla, kuinka tapa käsittää talous- ja sosiaalipolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena todella muuttui, ja mitkä olivat eri painotusten taustat. Huomio kiinnittyy sosiaalipolitiikkaa tuotannontekijänä määrittelevän ajattelun historiaan ja Lissabonin strategiassa syntyneen hyvän kehän taustoihin. Tutkimus kysyy lisäksi, minkälaisia vaikutuksia strategian revision painottamalla talous- ja sosiaalipolitiikan välisellä suhteella oli. Metodina on ongelmanasettelua ja sen taustatietoa ja vaikutuksia tarkasteleva Bacchin politiikka-analyysi, jonka aineistolle ja aiemmalle tutkimukselle esittämät kysymykset muodostavat käsittelyn rungon ja rakenteen. Tärkeimmät aineistot ovat Lissabonin strategiasta sopineen Eurooppa-neuvoston päätelmät, sekä välitarkasteluraportti, joka käynnisti strategian uudelleen. Näiden taustalla tärkeinä aineistoina ovat lisäksi strategiaa ja revisiota alustaneet Gösta Esping-Andersenin ja Wim Kokin raportit. Tutkimuskirjallisuuden osalta merkittävin työtä tukeva teos on Morelin, Palierin ja Palmen toimittama Euroopan talous- ja sosiaalipolitiikan suhdetta ja sosiaalisen investointivaltion lähtökohtia tarkasteleva teos. Analyysia tukevat lisäksi kymmenet aihetta sivuavat kirjat ja artikkelit. Lissabonin strategiassa perusongelmana nähtiin osaamiseen liittyvistä puutteista johtuva työttömyyden ja osattomuuden lisääntyminen. Revisiossa korostuivat puolestaan kasvun ja työllisyyden heikkenemisen ehkäisy työmarkkinoiden joustoja ja etuuksien kannustavuutta lisäämällä. Ajatus tehokkaan markkinatalouden ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden synnyttämästä toisiaan edistävästä hyvän kehästä paketoitiin työllisyystavoitteiden kautta yhteiseurooppalaiseksi uutuudeksi, mutta ajattelun sekä rakenteellisten raamien juuret kulkivat syvällä historiassa. Hybridimalli pyrki asettumaan uusliberalistisen ja keynesiläisen yhteiskuntamallin kompromissiksi. Tavoiteohjelmien painotuserot näkyivät hallitsevissa diskursseissa ja niiden vaikuttavuudessa. Euroopan unionin laajeneminen, toimivallan talous- ja sosiaalipolitiikan epäsymmetria ja toisaalta jäsenmaiden poliittiset suunnanmuutokset vaikuttivat myös koettuihin vaikutuksiin. Ne asettivat hyvän kehän ajatuksen jo lähtökohtaisesti kyseenalaiseksi. Alkuperäisestä strategiasta ja revisiosta voidaan löytää pääpiirteissään samat elementit. Tavoiteohjelmissa enemmän tai vähemmän kaikkia kohtia voitiin samaan aikaan tarkastella ongelmana, keinona ja ratkaisuna. Tämä on tutkimuksen kannalta merkittävä sekä keskeinen havainto. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus mahdollistivat painotuseroja jo lähtökohtaisesti. Tämä oli osa strategian oikeutusta. Painotuseroilla oli silti vaikutusta. Koska strategia ei ollut jäsenmaita sitova, sen vaikutuskeinot pohjasivat ennen kaikkea ongelmanasettelujen ja niitä kuvaavien diskurssien kautta toimivaan pehmeään valtaan. Painotusten määrittely oli jäsenmaihin kohdistuvaa vaikutusvaltaa. Koska aikajaksolla tuloerot kasvoivat ja saavutettuja etuja karsittiin, antipatiaa kohdistui muutospaineen taustavireen tarjoavaan Lissabonin strategiaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Revision painotuksien valossa yhteenkuuluvuutta lisäävä tavoite oli hankala toteuttaa. Työllisyys oikeutus tuli jäsenmaiden kansalaisten sijasta ulkoisista uhkakuvista ja kansainvälisen talousjärjestelmän merkittäviltä toimijoilta kuten OECD:n suosituksista. Tavoitteita toisaalta puolustettiin ja toisaalta haastettiin uhkakuvilla. Laajuus ja tulkinnanvaraisuus olivat osa sen oikeutusta. Uhkakuvissa maalattuja jakolinjoja ja työmarkkinoiden segmentoitumista ei kyetty revision painotuksien ongelmanasettelulla ja sitä seuraavilla toimilla torjumaan.
-
(2022)Goals. The aim of this thesis was to find out how practicing mental health skills impacts on students’ experience of their well-being and mental health skills. Mental health skills include socioemotional skills, resilience, coping skills, self-esteem, recognizing and using strengths together with everyday wellness skills. Previous research has shown that mental health promotion programs have succeed to promote students’ well-being and mental health skills for example, peer relationships, self-esteem as well as resilience and coping skills. However, these mental health promotion programs have also shown uneven effect on students’ well-being. In some cases, only part of the students participated in the program reports the positive effect or there is no reported effect at all. Methods. This study is a quantitative master’s thesis. The research data was collected in one primary school in Uusimaa in Finland. The data consists of survey results that were collected during the school year of 2021-2022 from 229 primary students. The students practiced mental health skills with “The Mental Health Skills Badge” -learning and teaching module during one school year. Students estimated their well-being and mental health skills before (in August) (N=229) and after (in May) (N=203) the practicing. The survey was conducted by Webropol survey tool. The data was analyzed by IMB SPSS Statistics 27-program. The analysis method of the study was a t-test. The differences between the students’ initial and final measurements were also investigated by comparing the deviations of the answers. Results and conclusions. The results of the study showed that practicing mental health skills during one school year does not have impact on students’ well-being or mental health skills. These results show that promoting students’ well-being and mental health skills is a very challenging task. In the future, Finnish basic education should pay attention to teaching mental health issues systematically and effectively. These findings also show that when introducing a new set of teaching and learning materials, attention should be paid to its complete implementation.
-
(2015)Tutkimuksessa käsitellään suomalaisfilosofi Georg Henrik von Wrightin (1916–2003) teoksessaan Hyvän muunnelmat (2001, engl. Varieties of Goodness, 1963) ehdottamaa käsiteanalyyttistä lähestymistapaa moraalifilosofian kysymyksiin. Hyvän muunnelmat on tutkimus hyvän käsitteestä ja eri tavoista, joilla sanaa ’hyvä’ käytetään kielessä. von Wrightin mukaan hyvyys muodostaa laajan käsitteellisen kentän, joka koostuu erilaisista ‘hyvän muunnelmista’, jotka ovat eri tavoin sukua toisilleen: hän erottelee teoksessaan ‘välineellisen hyvyyden’, ‘teknisen hyvyyden’, ‘utilitaarisen hyvyyden’, ‘terveydellisen hyvyyden’, ‘hedonisen hyvyyden’ ja ‘jonkin olennon hyvyyden’; näiden ‘hyvän muunnelmien’ ohella hän käsittelee myös koko joukkoa muita filosofisen etiikan kannalta keskeisiä käsitteitä. Tutkielmassa kiinnitetään von Wrightin käsiteanalyysikäsityksen ohella erityisesti huomiota siihen, mitä sanottavaa von Wrightillä on ‘moraalisen hyvän’ käsitteestä. von Wrightin käsiteanalyyttistä menetelmää hahmotetaan tutkimuksessa kolmella eri tavalla: (i) von Wrightin lähestymistapaa taustoitetaan historiallisesti esittelemällä kahden von Wrightiä edeltäneen analyyttisen filosofin käsityksiä filosofisen analyysin luonteesta ja tämän analyysin tuloksena syntyneestä kuvasta hyvän käsitteestä. Nämä ajattelijat ovat G. E. Moore (1873–1958) ja A. J. Ayer (1910–1989). Myöhemmin tutkielmassa von Wrightin työtä verrataan näiden ajattelijoiden ohella myös Ludwig Wittgensteinin (1889–1951) filosofisiin kontribuutioihin. Tarkastelemme myös von Wrightin omaa käsitystä 1900-luvun moraalifilosofian kehityslinjoista. (ii) Työssä esitellään von Wrightin Hyvän muunnelmissa omasta käsiteanalyyttisestä menetelmästään ja filosofisista päämääristään esittämiä luonnehdintoja ja kuvauksia. Niitä täydennetään soveltuvilta osin eräillä muilla huomioilla, joita von Wright on eri yhteyksissä filosofisesta analyysikäsityksestään antanut. (iii) Työssä tarkastellaan von Wrightin analyyttistä työtä hänen tutkiessaan yksittäisiä ‘hyvän muunnelmia’ ja eritellessään niiden erityispiirteitä ja keskinäisiä yhteyksiä. Tämä tarkastelu paljastaa monia yksityiskohtia siitä, miten von Wrightin ehdottama käsiteanalyysin muoto toimii käytännössä. Tutkimuksen pohjalta von Wrightin käsiteanalyysistä hahmottuva kuva on seuraava: von Wright ehdottaa ‘laaja-alaista lähestymistapaa’ etiikkaan ja moraalisen hyvän tutkimukseen. Hänen ehdottamassaan ‘etiikassa laajassa mielessä’ moraalista hyvää lähestytään laajan käsitekentän kautta, joka sisältää niin arvokäsitteitä, normatiivisia käsitteitä kuin psykologisiakin käsitteitä. von Wrightin mukaan moraalinen hyvä on käsitteelliseltä luonteeltaan ‘merkitystään etsivä käsite’, joka voi artikuloitua eri tilanteissa eri tavoin tätä laajaa käsitteellistä taustaa vasten. Hänen päätehtävänsä Hyvän muunnelmissa on kuvata tätä käsitteellistä taustaa ja sen yksityiskohtia, ja kartoittaa sen eri osien välisiä yhteyksiä. Tätä käsitystä analyysistä kutsutaan tutkielmassa nimellä ‘yhdistävä analyysi’. Tämän lisäksi von Wright kuitenkin ajattelee, että hänen tulee filosofina myös ‘muokata’ moraalisen hyvän käsitettä ja muita merkitystä etsiviä käsitteitä omien käsitteellisten intuitioidensa valossa. Tämä ‘muokkaava analyysi’ ilmenee teoksessa usein – vaikkakaan ei aina – erilaisten määritelmäehdotuksien muodossa. Näin von Wrightin käsiteanalyysissa on erotettavissa kaksi tasoa: kuvaava ja muokkaava. Työssä tarkastellaan lähemmin von Wrightin kuvaavassa analyysissään käyttämiä tekniikoita, ja siinä esitellään von Wrightin muokkaava määritelmäehdotus moraalisen hyvän käsitteelle. Tutkimus päätetään keskusteluun von Wrightin kaksitasoisen analyysimallin taustoista, sen ansioista, siihen liittyvistä ongelmista ja jatkokehitysmahdollisuuksista.
-
(2023)Tutkielma käsittelee Venäjän Suomen suurlähetystön toteuttamaa julkisuusdiplomatiaa vuosien 2012–2020 välisenä aikana. Venäjän julkisuusdiplomatian äskeishistoriaa tutkitaan Venäjän Suomen-suurlähetystön Twitter-tililtä sisällönanalyysin ja teemoittelun keinoin. Tutkielmassa tarkastellaan suurlähetystön tuottamaa Twitter-viestintää julkisuusdiplomatiana sekä analysoidaan sitä tutkimuskirjallisuutta vasten. Tutkielmassa julkisuusdiplomatia ymmärretään valtiollisten toimijoiden viestinnäksi, jonka päämääränä ovat kyseisen maan ulkopoliittiset tavoitteet. Empiirisen aineiston muodostavat suurlähetystön Twitter-tili sekä Venäjän Suomen-suurlähettilään julkiset esiintymiset. Analyysin tuloksena käy ilmi sosiaalisen median keskeinen rooli julkisuusdiplomatiassa. Lisäksi selviää millaista julkisuusdiplomatiaa Venäjä harjoittaa Suomessa sekä mitkä ovat sen tavoitteet. Lähestymistapa havainnollistaa julkisuusdiplomatian jatkuvuuksia Itä-Ukrainan sodan sekä kiristyvän maailmanpoliittisen tilanteen ympärillä. Tutkielma osoittaa, että Venäjä pyrkii edistämään julkisuusdiplomatiansa avulla omaa vaikutusvaltaansa sekä ulkopoliittisia tavoitteitaan. Tärkeimpinä tutkimustuloksina käy ilmi, että Suomi ei ole merkittävä kohde Venäjän julkisuusdiplomatiassa. Venäjän tavoitteena on ylläpitää hyviä naapuruussuhteita ja samalla sitoa Suomi vaikutuspiirinsä taloudellisen ja arktisen yhteistyön sekä energiapolitiikan avulla. Venäjä ei julkisuusdiplomatiansa avulla pyri suoraan vaikuttamaan Suomen politiikkaan tai päätöksentekoon, joskin sen toiveena on Suomen pitäminen sotilaallisesti liittoutumattomana. Hyvä naapuruus on Venäjän Suomeen suunnatun julkisuusdiplomatian keskeisimpiä diskursseja. Se juontaa juurensa jo YYA-Suomen ajalta, joka muodostaa Venäjälle edelleen suhteiden ihannetilan. Hyvän naapuruuden voidaan tulkita vallitsevan niin kauan kuin Venäjän intressit huomioidaan päätöksenteossa. Julkisuusdiplomatiaa voidaan tulkita myös informaatiovaikuttamisena, jonka avulla pyritään heikentämään toisen valtion sisäistä tilaa. Itä-Ukrainan sodan aktiivisessa vaiheessa 2014–2015 myös Venäjän mediasota oli kiivaimmillaan. Tämä heijastui myös Suomeen suunnatussa julkisuusdiplomatiassa. Itä-Ukrainan sodan lisäksi tutkielman aikavälille sijoittuvat vuoden 2015 pakolaiskriisi sekä turvapaikanhakijoiden välineellistäminen, kuten osa myös niin sanotun lapsikiistan (venäläislasten huostaanotot Suomessa) vaiheista. Periodin päätösvuodelle mahtuvat myös koronaepidemian alkuvaiheet. Maisterintutkielma tarjoaa ainutlaatuisen mahdollisuuden tarkastella sekä tulkita mitkä ovat tuolloin olleet Venäjän pyrkimykset.
-
(2020)The aim of the study was to find out what kind of educational videos the members of the nearly 40,000-member Facebook group called “Alakoulun aarreaitta” shared from 1.3.-16.10.2020. The aim of the study was also to analyze how the criteria of the educational video developed by the author in his bachelor's thesis are implemented in these videos. Based on the shared recommendations, 44 videos published in 2004-2020 were selected as research material. The research method was qualitative content analysis, which used 3-4-level indicators modified from the guidelines of a good educational video. 80% of the videos in the research material were made for educational use. More than a third of the recommended videos were related to environmental education and covered a wide range of environmental and safety-related themes. More than a quarter of the videos provided stimuli for studying music and visual arts. Music, exercise and craft videos related to the spring annual celebrations were popular. The analysis showed that the criteria for a good educational video were only partially met in the research material. They performed best in terms of video duration, resolution, personality, and accessibility. Sound quality and background music posed the most challenges. Subtitling, interactivity, commentary, and humor were scarcely utilized in the videos. The author suggests that the use of educational videos in primary schools should be studied in more detail, a state-maintained educational video register should be established to help the discoverability of videos, and educational video authors should be offered training, for example in video format. The new and revised instructions for the authors of the educational videos are listed.
-
(2015)The objects of this study were short-term substitute teachers. Substitute teacher is a person who is called to school when the actual teacher is out. As a research theme a substitute teacher is quite rare. Also the literature on this topic is limited. There were two research problems: what the pupils expect from the substitute teacher and what is a good substitute teacher like? The research data was collected from a fifth grade class in a primary school at metropolitan area in spring 2015. The focus was in hearing the pupils because they have a legal right to be consulted in matters regarding themselves. The students are, in fact, the only ones who know what really happens when a substitute teacher leads a class. In addition data was compiled with the answers of the guardians of the students', their class teacher and the school's headmaster. Altogether 32 people were heard: 19 students, 11 parents, the class teacher and the school's headmaster. The data was collected with an open questionnaire: the children gave their answers in a paper form and adults in an electronic form. The data was analyzed by data-driven based content analysis method. The students' answers divided in 13 different content categories. Most of the perceptions were placed in the following content categories: atmosphere, the substitute teacher's personality, teaching and learning, subjects, teaching skills, substitute teachers bad behavior and maintaining order in the classroom. The results of the study were summarized in to "10 Commandments" for a substitute teacher.
-
(2014)Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisyyden suhdetta hyvään tahtoon. Suomen lainsäädännössä Veikkaukselle, Raha-automaattiyhdistykselle ja FinTotolle on määrätty yksinoikeus rahapelien toimeenpanoon. Suomalaisen rahapelaamisen tuotoilla rahoitetaan monia yleishyödyllisiä järjestöjä ja toimintoja. Tämä on antanut suomalaisille rahapeliyhtiöille maineen hyväntahtoisina auttajina. Kuitenkaan rahapelaamisen itsensä maine ei ole ollut ajan saatossa täysin puhdas, vaan pelaamista on pidetty jopa syntinä. Tämän tutkimuksen tarkoitus on vastata tutkimuskysymykseen, miten hyvä tahto ilmenee suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisessä luonteessa ja rahapeliyhtiöiden yhteiskuntavastuussa. Tutkimuksessa tarkoitan hyvä tahto -termillä hyveellistä toimintaa, jonka päämääränä on edistää toisen hyvinvointia. Määrittelen hyvän tahdon tässä tutkimuksessa kahden käsitteen avulla, joista ensimmäinen on altruismi ja toinen on vastuullisuus. Näiden lisäksi tarkastelen rahapelaamista eri uskontojen näkökulmasta, saadakseni selville, miksi rahapelaamista on pidetty syntisenä toimintana. Tutkimusmetodina käytän systemaattista analyysiä. Tutkimuksessani käyn läpi rahapelaamiseen ja altruismiin liittyvää tutkimusta ja analysoin, missä kohden näillä käsitteillä on yhteisiä piirteitä. Tutkimukseni taustakirjallisuus liittyy kolmeen käsitteeseen, rahapelaamiseen, vastuullisuuteen ja altruismiin. Näiden käsitteiden lisäksi olen käyttänyt apuna kirjallisuutta, joka kertoo rahapelaamisen ja uskonnon suhteesta eri aikoina. Ensimmäinen pääluku käsittelee rahapelaamisen ja uskonnon välistä suhdetta, ja selvitän siinä, mitä perusteita on ollut pitää rahapelaamista syntisenä ja holhoamista vaativana toimintana. Toisessa pääluvussa siirryn käsittelemään moraaliväitettä, jonka mukaan rahapelaaminen on hyväntekeväisyyttä. Tarkastelen suomalaisen rahapelijärjestelmän tapaa kerätä varoja yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja altruismin käsitteen avulla pyrin etsimään tästä tavasta hyväntahtoisuutta. Kolmannessa pääluvussa analysoin rahapelaamista vastuu-käsitteen avulla. Selvitän, miten rahapeliyhtiöiden yhteiskuntavastuu ja vastuullisuusohjelmat ilmentävät hyväntahtoisuutta. Rahapelaamista ei enää nykyään pidetä ainoastaan syntisenä toimintana, kuten kristinusko aiemmin rahapelaamisen tuomitsi. Suomalaisen rahapelaamisen yleishyödyllisyys edistää yhteistä hyvää, mutta aiheuttaa samalla pahoinvointia niille, jotka toimivat suurina rahoittajina suhteessa omiin resursseihinsa. Vastuullisuuden korostaminen rahapeliyhtiöissä on keskittynyt korostamaan yksilön vastuuta omista valinnoistaan ja rahapeliyhtiön vastuuksi on tullut rakentaa turvallisempi rahapeliympäristö. Vastuullisuuden ongelmallisuus tulee kuitenkin esille, kun sitä peilaa Levinasin määritelmään aidosta vastuusta Toiseudesta. Rahapeliyhtiöiden vastuu kuluttajasta jää helposti ulkokohtaiseksi, jolloin Levinasin aito vastuu ei toteudu.
-
(2014)Tutkielman tarkoituksena on ollut löytää ja esittää näkemys siitä, mitä hyvän tavan vastaisuus voi olla erityisesti varallisuusoikeudessa. Hyvän tavan vastaisuuden käsite on monitahoinen ja sisältää voimakkaan arvolatauksen, jolloin täydellistä ja tyhjentävää vastausta sen sisällöstä ei voi antaa. Käsitteen sisällön avaaminen aloitetaan luomalla katsaus siihen, mitä oikeusperiaatteiden sisältönä yleensä pidetään. Olen esittänyt sellaisia luonnehdintoja, joita on oikeuskirjallisuudessa pidetty oikeusperiaatteiden tunnusmerkkeinä. Hyvän tavan vastaisuuden tulee täyttää asetettu tunnusmerkkien kriteeristö, jotta sen asema yleisenä oikeusperiaatteena voidaan todentaa. Luvun perimmäinen sisältö on se, että hyvän tavan vastaisuutta pidetään yleisenä oikeusperiaatteena, vaikka periaatestatuksesta on esitetty myös kritiikkiä. Seuraavassa luvussa käyn läpi hyvän tavan vastaisuuden ilmenemisen muotoja lainsäädännön tasolla ja tuon esiin lainsäätäjän ratkaisuja. Luvussa ei liikuta yksin varallisuusoikeuden piirissä, vaan myös muiden oikeudenalojen säännöksiä on käytetty esimerkkeinä. Hyvää tapaa säännellään usein yleislausekemuotoisesti ja tästä johtuen olen käsitellyt niitä hyötyjä ja haittoja, joita yleislausekkeisiin voidaan yhdistää. Hyvä tapa ja siihen velvoittaminen liittyy läheisesti muihin säännöksiin ja periaatteisiin, kuten kohtuus- ja lojaliteettiperiaatteisiin ja oikeustoimilain säännöksiin. Vaikka yhtenevyyttä muihin periaatteisiin on löydettävissä, on hyvän tavan vastaisuudella selkeästi myös oma, lainsäätäjän tarkoittama itsenäinen merkitys. Hyvän tavan vastaisuutta koskeva lainsäädäntö ei ole pelkästään jälkikäteinen suojakeino, vaan sen avulla on tarkoitus jo ennakollisesti määrätä sopimusvapauden puitteista. Ennakoivaa lähestymistapaa hyödyntämällä talouden toimijat voivat välttää riskin siitä, että joutuisivat vastaamaan hyvän tavan vastaisesta menettelystä. Jos ennakoinnissa on kuitenkin epäonnistuttu, vaihtoehdoksi jää turvautuminen jälkikäteisesti niihin oikeusseuraamuksiin, jotka hyvän tavan rikkomisesta voivat seurata. Viimeisessä luvussa teemana on esineoikeuteen liittyvä hyvän tavan vastaisuus. Olen tarkastellut muun muassa miten hyvän tavan vastaisuus vaikuttaa sivullissuojaan ja kollisioiden ratkaisuihin, jos pohdittavana on sekunduksen tietoisuus primuksen oikeudesta. Asiaa on avattu myös oikeuskäytännön esimerkein. Hyvää liiketapaa on käytetty selitysperusteena grynderirakentamisen yhteydessä, kun tuomioistuimissa on haluttu ratkaista erinäisiä sivullissuojaan liittyviä ongelmia siistillä tavalla venyttämättä liikaa pääsääntöistä aikaprioriteettiperiaatetta. Loppupäätelmissä olen pohtinut hyvän tavan vastaisuuden ajassa ja toimintaympäristössä vaihtelevaa sisältöä ja sitä, mikä merkitys sillä on oikeudenkäytössä.
-
(2013)Aim: The aim of this study was to investigate what kind of meanings charity craft makers associate in their craft making processes. The research problem was formed through reading up on theoretical studies about craft making processes. In earlier studies meanings attached to craft making that have emerged are the planning and making process of crafts, communality of crafts and the joy produced by crafts. According to researchers, motives behind taking part in charity are the will to help and desire to participate in sociological activity. The object of this study is to analyze how these meanings attached to crafts and charity are connected to the making processes of makers of charity crafts and how the objects of charity are selected. Method: I collected my data by using qualitative and quantitative approaches, yet qualitative was my study's main method of approach. My data was collected by a questionnaire, which was published on the internet. The questionnaire had structured statements and one open question, which were used to gather information on the meanings attached to charity crafts. The questionnaire got 488 answers. From the statements I gathered quantitative data concerning the typicality of meanings and from the open answers I gathered qualitative data on the thoughts of individual respondents. The research methods complemented each other and I got diverse information on the subject. The analysis of the statements was descriptive and the analysis of the open answers was theoretical. Results and conclusions: The meanings attached to crafts received many characteristics in the making process of the respondents. The object of charity was chosen according to the respondent's ideologies and views. Some felt that they made a sociological difference by taking part in charity crafts. The feeling of making a difference depended on the charity object and project. Helping was viewed as important, which stood out in the results. Helping via crafts was natural for craft hobbyists and its tangibility was viewed as important. In the designing process respondents emphasized the planning of colors, which gave way to creativity. Most of the products were made according to ready instructions, which suited the ready products. Although most respondents made crafts alone, communality was felt by participating in shared projects. On the internet following projects and joining discussions brought up communal feelings. Making crafts was greatly enjoyed and it was viewed as relaxing and joy bringing. The respondents made lots of crafts frequently.
-
(2011)Tutkimuskohteeni ovat erään koulun oppilaat Quitossa, Ecuadorissa. Tutkin oppilaiden toimintaa lahjoituksena saatujen sekä kadulta löydettyjen tai varastettujen esineiden parissa. Tavaroihin kohdistuvien käytäntöjen kautta pohdin oppilaiden suhdetta toisiinsa ja vanhempiinsa. Lisäksi tarkastelen oppilaiden suhtautumista koulun toimintaa hyväntekeväisyyden kautta tukeviin ulkomaalaisiin vierailijoihin ja koululla työskenteleviin ulkomaalaisiin vapaaehtoisiin. Pohdin oppilaiden kokemusta hyväntekeväisyydestä sekä asemastaan, epätasa-arvosta ja eroista globaalissa kontekstissa. Tutkimusmenetelmäni on osallistuva havainnointi ja hyväntekeväisyyteen perustuva lahjananto analyysini lähtökohta. Tarkastelen aineistoani negatiivisen vastavuoroisuuden (Sahlins 2004) teoreettisessa kontekstissa. Sosiaalista suhdetta karttava negatiivinen vastavuoroisuus on vastakohta solidaariselle vastavuoroisuudelle, joka kannattelee klassista antropologista lahjateoriaa. Tarkastelen lahjoittamista hyväntekeväisyyden idean määrittämänä yksisuuntaisena ilmiönä ja erittelen sekä lahjoittajien että vastaanottajien siihen kohdistamia asenteita ja merkityksiä. Esitän vaihtoehdon tulkinnalle, jonka mukaan vastaanottajan negatiivinen suhtautuminen ja kiittämättömyys johtuvat lahjoittajasta (Douglas 1999). Nämä voivat olla myös merkki negatiivisen vastavuoroisesta suhtautumisesta, jonka itsetarkoitus on pitää yllä sosiaalista etäisyyttä. Erittelen negatiivisen vastavuoroisuuden saamia ilmenemismuotoja suhteessa vierailijoihin ja vapaaehtoisiin sekä oppilaiden vertaissuhteissa. Oppilaiden suhtautuminen ulkomaalaisiin osoitti heidän tiedostavan globaalin hierarkian ja varallisuuserot. He tulkitsivat vierailijoiden ja vapaaehtoisten tulon hyväntekeväisyyden kautta. Ulkopuoliset tulevat antaakseen jotakin, joka heillä on sosiaalisen asemansa perusteella oikeus saada. Oppilaiden toiminta heille lahjoitettujen tavaroiden parissa toi ilmi, että heidän solidaarisen vastavuoroiset suhteensa eivät olleet kouluympäristössä. Tavarat katosivat koulusta pian niiden saamisen jälkeen. Oppilaiden toiminta kertoikin resurssien kertymisen tarpeesta ja solidaarisuudesta perhettä kohtaan sekä negatiivisen vastavuoroisista suhteista vertaisiin.
-
(2022)Tutkielmassa tutkin kuluttajan valintakäyttäytymistä hyväntekeväisyydessä ja hyväntekeväisyysjärjestöjen käyttämiä tuuppauksia lahjoituksien lisäämiseksi. Tuuppauksilla tarkoitetaan mitä tahansa valinta-arkkitehtuurin muotoa, jolla voidaan vaikuttaa kuluttajan käyttäytymiseen kuluttajan valinnanvapauteen ja kustannuksiin koskematta. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miten tuuppaukset vaikuttavat hyväntekeväisyyslahjoituksiin. Jotta voidaan ymmärtää tuuppauksien muodostamaa kokonaisuutta, on tärkeää ensin ymmärtää, miten kuluttajat toimivat erilaisissa valintatilanteissa, ja miksi kuluttajat lahjoittavat hyväntekeväisyyteen. Hyväntekeväisyysjärjestöt käyttävät tuuppauksien avulla näitä tietoja apunaan kerätessään lisää lahjoituksia. Tutkimuksessa tarkastelen tarkemmin kolmea eri tuuppausstrategiaa verraten niitä muihin asiayhteyksiin. Näiden lisäksi tutkin, voiko aikaepäjohdonmukaisuutta käyttää tuuppauksena. Oikein käytettynä tuuppaukset ovat tehokkaita työkaluja, mutta ne ovat herkkiä muutoksille ja saattavat helposti aiheuttaa erilaisia heijastusvaikutuksia, jotka voivat näkyä negatiivisina sivuvaikutuksina. Tuuppaukset herättävät huolta niiden eettisyyden kannalta. Vaikka hyväntekeväisyydessä lahjoitukset menevät hyvään tarkoitukseen, onko eettisesti oikein käyttää hyväksi tietoa siitä, miten kuluttajat käyttäytyvät lahjoitustilanteissa.
-
(2018)Tutkimuksessa havainnoidaan hyvän työelämän diskurssia Suomen ammattiliittojen keskusjärjestön ja Elinkeinoelämän keskusliiton toimintakertomuksissa vuosina 2011-2015. 2010 -luvun työelämää kuvaa työmarkkinoiden murros, maahanmuutto ja globalisaatio. Suomen työllisyystilanne on ollut tarkasteluajanjaksolla laskusuunnassa. Tämä on tuonut uudenlaisia paineita työmarkkinajärjestöille. Erityisesti ammatillisen järjestäytymisen määrä Suomessa on laskenut ja SAK on menettänyt huomattavan määrän jäseniä tutkimuksen tarkasteluajanjaksolla. Työmarkkinajärjestöt asettautuvat suomalaisessa yhteiskunnassa kolmannen sektorin toimijoiksi, joiden tavoitteena edistää jäsenistönsä asiaa yhteiskunnassa. Tutkimuksen taustalla on teoria poliittisesta diskurssista, jonka tavoitteena on vaikuttaa vallitsevaan asiantilaan ja yhteiskunnan toimintaan. Tätä tukee myös teoria kolmannen sektorin toimijoista, yhteiskunnan ja yksilön välisinä puskureina. Aineistona tutkimuksessa käytetään SAK:n ja EK:n toimintakertomuksia vuosilta 2011-2015. Työn tavoitteena on tunnistaa aineistosta toistuvia teemoja, joiden ympärille rakentuu ymmärrys hyvästä työelämästä. Tutkimuksessa käytetään metodina sisällönanalyysia ja poliittisen diskurssianalyysin käytännön argumentoinnin tarkastelua. Sisällönanalyysilla tunnistetaan hyvän työelämän diskurssia kuvaavat teemat, jotka jaetaan Norman ja Isabel Faircloughn käytännön argumentoinnin tarkastelun avulla arvoihin (values), tavoitteisiin (goals), olosuhteisiin (circumstances) ja keinoihin (means-goals). Tutkimuksen keskeisimpänä tuloksena ovat aineistosta esiin nousseet teemat, jotka kuvailevat hyvän työelämän diskurssia. Teemat ovat työtaisteluiden ja -rauhan käsitteet, vanhempainvapaat, palkkatasa-arvo, sukupuolten välinen tasa-arvo, työterveys, kestävä kehitys, työttömyys, sekä nuorten työllistyminen. Suuri osa teemoista voidaan nähdä arvoina, mutta niissä on mukana myös tavoite- ja olosuhdeulottuvuuksia. Erityisesti SAK:n keskustelu toimintakertomuksissa tukee myös teoriaa kolmannen sektorin toimijoista yksilön ja yhteiskunnan välisenä puskurina. Keskeisimmistä tuloksista voidaan päätellä, että hyvän työelämän diskurssi sisältää monia erilaisia teemoja, jotka ovat toisiaan tukevia ja moniulotteisia. Teemojen sosiaaliset todellisuuden ovat pääasiassa rakentuneet vuorovaikutteisen selontekoprosessin kautta ja teemojen sisällä on havaittavissa niin SAK:n ja EK:n sisäisiä, kuin keskinäisiä konflikteja.
Now showing items 8212-8231 of 30985